Ceres. Numero 35. Turun Ursa r.y.

Transkriptio

1 Ceres Numero 35 Turun Ursa r.y.

2 Ceres 35 1/02 Julkaisija: Turun Ursa r.y. Päätoimittaja: Juhana Ahlamo Ilmestyminen: 2 4 kertaa vuodessa Painos: 200 kpl Postiosoite: Turun Ursa r.y. Iso-Heikkilän tähtitorni Turku Puhelinnumero: (02) Sähköposti: WWW: ursa@utu.fi Pankkiyhteys: Nordea Turku-Hämeenkatu Kansi: Aurinko SOHO-avaruusluotaimen kuvaamana (kuva NASA) Hallitus 2002: Puheenjohtaja Mika Aarnio mika.aarnio@utu.fi Varapuheenjohtaja Marko Grönroos Sihteeri Senni Rytkönen Varainhoitaja Juhana Ahlamo Muut jäsenet Antti Parkkari Olli Tuominen 2

3 Hyvät jäsenet! Vuosikokous on myöhässä helmikuulta, kun pienellä aktiivijoukolla on ollut muita kiireitä. Viimevuoden säät suosivat tähtinäytöksiä myös syksyllä, mutta joulukuusta alkanut pilvinen jakso jatkui aina helmikuun puoleen väliin. Nyt jo parina vuonna toteutettu "Kuu ja planeetat -viikko" veti Iso-Heikkilän tähtitorniin kolmena selkeänä iltana yhteensä 500 katsojaa. Kun tornille saapuu tunnin sisällä 200 ihmistä, niin tilanne lähestyy kaaosta. Onneksi selvisimme ilman vahinkoja vain tungosta valitellen. Viimevuosi oli meille vaiheikas. Vuosi alkoi synkkänä, kun Turun kaupunki teki kaikille yhdistyksille vuokriin linjakorotuksen. Neuvotteluistamme huolimatta kaupunki ei tinkinyt Iso-Heikkilän tähtitornin vuokrankorotuksestaan, jolloin meidän oli pakko luopua toisesta kuvusta. Tähtitorni on uudessa yleiskaavassa suojeltu, eikä sovellu mihinkään muuhun käyttöön. Onneksemme Turun kaupungin Nuorisolautakunta korotti saamaamme toiminta-avustusta 5500 mk:aan, joka melkein riitti kattamaan vuokran ja minimiinsä painetun sähkönkulutuksen. Tämän vuoden alussa vuokra nousi korotuksen "lopulliselle tasolle" ja samalla kaupunki alensi vuokratukea. Niinpä yhdistyksen maksama vuokra nousi vielä 46 prosenttia viimevuodesta. Tämä vuokran korottaminen voi vaatia meitä luopumaan yli puolesta Iso-Heikkilän tähtitornin pinta-alasta. Yhdistyksen kulut on jo painettu minimiin, joten kaikki mahdollisesti tulevat leikkaukset vähentävät merkittävästi toimintaa. Yhteistyössä Turun yliopiston Avaruustutkimuslaboratorion kanssa järjestimme esitelmätilaisuuden FT Rami Vainio piti esitelmän SOHO ja sen tärkeimmät havainnot. Hän piti saman esitelmän myös Kansallisena tähtiharrastus päivänä Kiitokset Ramille hyvästä ja mielenkiintoisesta esitelmästä. Olemme aktiivisesti kertoneet toiminnastamme ja tähtinäytöksistämme yhdistyksen lehdessä Cereksessä, Turun Sanomissa ja sen liitteissä, kaupunkilehti Turkulaisessa, Auran Aalloilla, Radio Sadassa, Yleisradion Turun Radiossa, teksti-tv:n sivulla 599, Tähdet ja Avaruus -lehdessä, useilla internetsivuilla ja tähtitornin puhelinvastaajassa. Lokakuussa osallistuimme Kirjamessuille Turun messukeskuksessa avustaen Tähtitieteellinen yhdistys Ursaa tämän osastolla ja kertoen paikallisen yhdistyksen toiminnasta kiinnostuneille turkulaisille. Avaruus näyttelyssä Helsingissä esittelimme toimintaamme posterilla. Näyttelyn jälkeen posteri laitettiin yleisömme nähtäville Iso-Heikkilän torniin. Ainakin tähtinäytösten osalta tiedotus onnistui: viime vuonna Iso-Heikkilän tähtitornilla järjestettiin yleisölle suunnattuja perjantai-iltaisia ja ryhmille sovittuja tähtinäytöksiä yhteensä 64 kertaa ja yleisöä kävi yhteensä yli 1100 henkilöä. Kaikkiaan jäsenet ovat tehneet yhdistyksen hyväksi yli 400 talkootyötuntia, josta lämmin kiitos kaikille osallistuneille. 3

4 Syksyllä saimme ilouutisen Jenny ja Antti Wihurin rahastolta. He myönsivät euron ( markan) apurahan ccd-kameralaitteiston, siirrettävän kaukoputken ja ohjaustietokoneen hankintaan. Kun tuohon lisätään vuosien aikana kerätyt varaukset ja erittäin hyvän vuoden tulos, laitteiden hankintoihin on noin euroa ja asennustarvikkeisiin ja kuluihin noin euroa. Hankinnat toteutetaan kevään 2002 aikana. Vuosikokouksessa käsitellään hankintaa, koska hankinta on ilmeisesti yhdistyksemme historian kallein. Jäsenet pääsevät aina ilmaiseksi kaikkiin tähtinäytöksiin, laitteemme ja kirjastomme ovat jäsenten käytettävissä. Perjantaisissa kerhoilloissa opastetaan kiinnostuneita harrastuksen pariin. Kevolan tähtitornin käyttö kohdistuu lähinnä havaintoretkiin, muun muassa jokakeväinen Pluto-retki. Jäsenillemme pidetään ainakin yksi kurssi uusien välineidemme käytöstä, vanhempien välineiden käyttöä opastetaan kysynnän mukaan lähinnä kerhoilloissa ja havaintoretkillä. Vuosi onnistui taloudellisesti erinomaisesti. Kuitenkin tornilla käyvien harrastajien ja samalla tähtinäytösten pitäjien määrä väheni edelleen. Toivotan kaikki kiinnostuneet mukaan, jotta toiminta palvelisi entistäkin paremmin koko jäsenistöä eikä vain pientä sisäpiiriä. Turun kaupungin Nuorisolautakunta on myöntänyt meille toiminta-avustusta 900 euroa, Iso-Heikkilän tähtitornin vuokra on tälle vuodelle 1200 euroa eli pysymme edelleen maksumiehinä kaupungille. Hyvää kevättä, tervetuloa vuosikokoukseen ja torneille muulloinkin Mika Aarnio puheenjohtaja Tähtinäytökset ovat tältä keväältä päättyneet. Jatkamme jälleen syksyllä. Kiitokset kaikille näytöksissä käyneille! Tervetuloa perjantai-iltaisin Iso-Heikkilän tähtitornille viettämään kerhoiltaa. 4

5 Tähdet Kun maaseudun yössä suuntaa katseensa taivaalle, tuntuu usein siltä, että pimeydessä loistaa tuhansia ja taas tuhansia pieniä valopisteitä, tähtiä. Monet tietävät, että tähdet ovat valtavia kuumia kaasupalloja, mutta siihen tietämys usein loppuukin. Mitä nuo iäisyyksien päässä tuikahtelevat yön timantit todellisuudessa oikein ovat? Tähdet ovat oikeastaan aika persoonallisia otuksia, sillä niitä löytyy hyvin eri tapaisia ja mallisia avaruuden mustasta sylistä. Meidän tosin täytyy käyttää hieman mielikuvitusta, sillä näemmehän tähdet lähinnä pieninä pisteinä, jotka näyttävät kaikki samanlaisilta. Mutta kuten lumihiutaleita, ei tähtiäkään ole kahta samanlaista. Voimme päätellä jo tähden värin perusteella melkoisesti taivaallisista tuikuistamme. Avaruudessa on paljon harva-aineisia kaasupilviä, joista tähdet - ja niin ikään kaikki muutkin taivaankappaleet - muodostuvat. Kaasupilvissä on lähinnä vetyä ja hieman heliumia, mutta supernovaräjähdysten jäljiltä myös aavistus raskaampia alkuaineita. Jossain vaiheessa tällaiseen kaasupilveen muotoutuu jonkinlainen painovoimakeskittymä, aluksi ehkä vain muutama atomi hieman pienemmällä alalla, mutta vähitellen keskittymän vetovoima kasvaa, kun se vetää yhä kiihtyvällä vauhdilla kaasua puoleensa. (Jokaisella hiukkasellahan on vetovoima - atomitasolla tosin määrättömän pieni.) Mittaamattoman ajan kuluessa kaasua pakkaantuu yhä enemmän ja enemmän pienelle alueelle ja vetovoima kasvaa. Tässä vaiheessa prototähdeksi nimitetty tähtialkio loistaa himmeähkösti painovoimansa vaikutuksesta, mutta todelliset fuusioreaktiot eivät vielä ole alkaneet. Niiden syttymiseen tarvitaan vähintään 1:20 oman Aurinkomme massasta. Jos tämä määrä ei täyty, tähti ei aloita koskaan fuusioitumista ja sammuu hitaasti avaruuden syövereihin. Tällaisia epäonnistuneita tähtiä nimitetään ruskeiksi kääpiöiksi. Kun tarpeeksi kaasua on imeytynyt prototähden sisuksiin, alkavat fuusioreaktiot, joissa kevyitä alkuaineita yhdistyy raskaammiksi atomeiksi - hyvin ekologinen tapa tuottaa energiaa, mutta ihmiskunta ei ikävä kyllä vielä oikein näitä voimia hallitse: olemme päässeet vasta fissioon. Tähti aloittaa vedyllä ja muuttaa sitä seuraavien miljoonien ja miljardien vuosien aikana kärsivällisesti heliumiksi. Todellinen tähti on syntynyt. Voimme seurata tätä vaihetta taivaalla Orionin kaasusumussa, jonka valaisee sisältä päin neljän tähden muodostama Trapetsiksi kutsuttu vauvala. Nämä tähdet ovat vastasyntyneitä ja imevät vielä pitkään ympärillään levittyvää sumua sisäänsä. Hieman pitemmälle ovat päässeet Seulasten avonaisen tähtijoukon tähdet, jotka ovat syöpötelleet syntysumunsa jo niin tarkkaan, että rippeitä siitä saattaa erottaa enää vain suurimmilla kaukoputkilla. Nämäkin ovat silti hyvin nuoria tähtiä, vain noin vuotiaita, mutta kaasusumunsa ahmittuaan eivät enää kasva, vaan polttelevat energiaansa tästä lähin tankkaamatta; ellei nyt sitten joku komeetta tai muu avaruuden pölyhiukkanen sattumalta satu niihin höyrystymään. 5

6 Nyt alkaa tähden elämässä tasainen vaihe, joka riippuu siitä, paljonko massaa se ehti haalia itseensä edellisessä kohdassa. Jos tähti oli ahnas syöppö, sen massa saattaa olla jopa 100 Auringon massaa. Tällöin se kärvistelee ahneutensa uhrina ja sen elämästä tulee lyhyt ja väkivaltainen. Vähemmän lihoneet tähdet elävät pitkän ja rauhallisen elämän ja niiden loppukin on hyvin tasapaksu ja mitäänsanomaton - jos tähtien mittakaavassa ajatellaan. Oma Aurinkomme on juuri tällainen keskiverto kulkija. Se on loistanut tasaisesti jo 5 miljardia vuotta ja aikoo jatkaa vielä toiset 5 miljardia Maan kiertoa, ennen kuin saavuttaa elämänsä loppuhuipennuksen. On meille onnekasta, että Auringon suunnitelmat ovat olleet selvillä sen synnystä saakka, sillä suurempien tähtien elinikä vaihtelee muutamista miljoonista muutamiin satoihin miljooniin vuosiin. Kun tähti on muuttanut kaiken vetynsä heliumiksi, alkaa seuraava jakso tähden elämässä: se alkaa radikaalisti paisua. Siitä kasvaa punainen jättiläinen ja se alkaa saavuttaa loppunsa, joka riippuu taas kerran siitä, kuinka raskas tähti on, siis kuinka paljon massaa sillä on. Orionin tähtikuviossa, Orionin vasemmalla olalla, voi erottaa kirkkaan punertavan tähden, Betelgeusen. Se on tällainen punainen jättiläistähti, noin 800 kertaa Auringon halkaisijan kokoinen. Joskus se kuolee räjähtämällä, mutta on paljon luultavampaa saada Lotossa seitsemän oikein kuin nähdä Betelgeusen kuolema. Noin 5 miljardin vuoden kuluttua (ei huolta, ei siis vielä huomenna) oma Aurinkomme alkaa myös paisua. Sen väri muuttuu punertavammaksi ja se laajenee nielaisten Merkuriuksen, Venuksen, ja pysähtyen lopulta jonnekin Maan radan tienoille. Nyt Aurinko fuusioi heliumia yhä raskaammiksi alkuaineiksi ja siitä johtuu muutos tähden ulkoisessa olemuksessa. Tähden kehityksessä tämä vaihe ei kestä kovinkaan kauan, ja sen lopuksi tähti puhaltaa viimeisessä henkäyksessään uloimmat kuorensa avaruuteen. Tämä muodostaa tähden ympärille uuden kaasusumun, mutta sitä kutsutaan planetaariseksi sumuksi, ja se haipuu nopeasti tähtienväliseen avaruuteen muodostaakseen jossain muualla uusia emissiosumuja eli kaasusumuja, joissa uusia tähtiä jälleen voi syntyä. Alkuperäisestä tähdestä ei jää jäljelle kuin valkoiseksi kääpiöksi sanottu tähden ydin, joka on vain planeetan kokoluokkaa. Tähtitaivaamme kirkkain tähti Sirius on tällainen sammunut tähti. Tähti voi myös saada toisenlaisen, väkivaltaisemman, lopun. Suurimassaiset tähdet eivät lopulta enää pysty vastustamaan omaa painovoimaansa. Tähti romahtaa kasaan ja räjähtää. Syntyy supernova. Jäljelle jäänyt ydin puristuu vielä kasaan, vain muutamien kilometrien kokoiseksi hyvin tiheäksi pulsariksi. Pulsarit pyörivät hillitöntä vauhtia, jopa satoja ja tuhansia kierroksia sekunnissa. Teelusikallinen niiden pintaa voi painaa tonneja. Jos taas tähti on vielä raskaampi, sen räjähdettyä supernovana sen ydin jatkaa kokoonpuristumistaan pulsaristakin eteenpäin. Tällöin voi syntyä musta aukko, jossa kuolleen tähden vetovoima on niin voimakas, ettei edes valo pääse siltä pakoon. Supernovat ovat todella kirkkaita, mutta niitä ei tapahdu kovin usein. Ihmiskunnan historian aikana on havaittu omasta galaksistamme vain muutama supernova. Mutta koska ne ovat niin kirkkaita, voi niitä havaita myös toisista galakseista, kaukaisistakin. Supernovaräjähdyksissä vapautuu raskaampia 6

7 alkuaineita, joista meidänkin planeettamme ja myös me ihmiset muodostumme. Olemme siis supernovien lapsia. Tähtitaivas avartuu yllämme loputtomiin ulottuvuuksiin, jotka vain laajenevat, jos hiukan tunnemme tapoja, joilla se toimii. Tähdet, joita taivaalla näemme, ovat kaikki elämänsä eri vaiheissa ja enemmän tai vähemmän erikoisia. Ilman niitä yötaivaamme olisi todella tylsää katsottavaa, sillä mikä olisikaan nautittavampaa kuin nukahtaa tietäen, että tähdet loistavat valoaan aamua odottaen. Eeva-Kaisa Ahlamo KOKOUSKUTSU Turun Ursa r.y:n sääntömääräinen vuosikokous pidetään kello 20:00 Iso-Heikkilän tähtitornilla. Kokouksessa käsitellään sääntöjen 9. pykälän lisäksi seuraavat asiat: Siirrettävän kaukoputken sekä siihen liitettävän CCD-kameran ja ohjaustietokoneen hankinta. Kevolaan liittyvät asiat. Kokouksen jälkeen katselemme selkeällä säällä tähtitaivaalle. 7

8 Turun Ursa r.y.:n säännöt 1. Yhdistyksen nimi on Turun Ursa r.y. ja sen kotipaikka on Turun kaupunki. 2. Yhdistyksen tarkoituksena on olla yhdyssiteenä Turussa ja sen lähiympäristössä asuvien tähtitieteen harrastajien välillä ja levittää tähtitieteen harrastusta laajempiinkin piireihin. 3. Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys järjestää kokouksia, joissa käsitellään tähtitieteellisiä kysymyksiä, sekä kirjallisuutta ja havaintovälineitä hankkimalla antaa jäsenilleen tilaisuutta tähtitieteen harrastamiseen. 4. Yhdistyksen jäseneksi haluava ilmoittautukoon yhdistyksen johtokunnalle, joka ratkaisee pyrkijän anomuksen. Johtokunnalla on oikeus kutsua vakinaiseksi jäseneksi henkilö, jonka se katsoo tehneen yhdistykselle huomattavia palveluksia. Kunniajäseneksi johtokunta voi kutsua yhdistyksen tarkoitusperiä erityisen ansiokkaasti edistäneen henkilön. Johtokunnalla on myös oikeus erottaa yhdistyksen jäsen, jonka se katsoo rikkoneen yhdistyksen sääntöjä vastaan. Jos jäsen haluaa erota yhdistyksestä, on hänen tehtävä siitä kirjallinen ilmoitus johtokunnalle tai sen puheenjohtajalle tai ilmoitettava suullisesti yhdistyksen kokouksen pöytäkirjaan merkittäväksi. 5. Yhdistyksen jäsenet ovat kunniajäseniä, vakinaisia jäseniä ja vuosijäseniä. Vuosijäsenmaksu määrätään vaalikokouksessa. Kunniajäsen ja johtokunnan vakinaiseksi kutsuma henkilö eivät suorita jäsenmaksua. Jos vuosijäsen jättää jäsenmaksunsa suorittamatta 6 kuukauden kuluessa sen eräpäivästä, voi johtokunta katsoa hänet yhdistyksestä eronneeksi. Näillä sääntömuutoksilla ei loukata jo saavutettuja jäsenoikeuksia. 6. Yhdistyksen hallituksena on vuodeksi kerrallaan valittava johtokunta, johon kuuluu puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri ja kolme muuta jäsentä. Johtokunta valitsee keskuudestaan varainhoitajan. Johtokunta on päätösvaltainen, jos kolme sen jäsentä on paikalla niitten joukossa puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja. Äänten mennessä tasan ratkaisee puheenjohtajan ääni. 7. Yhdistyksen toiminta- ja tilivuosi on kalenterivuosi. 8

9 8. Yhdistyksen vaalikokous pidetään marraskuussa. Vaalikokouksessa käsitellään seuraavat asiat: a. valitaan kokoukselle puheenjohtaja, sihteeri ja kaksi pöytäkirjan tarkastajaa, b. valitaan seuraavaksi vuodeksi puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri ja kolme muuta johtokunnan jäsentä, c. valitaan kaksi tilintarkastajaa ja heille varamiehet, d. päätetään alkavan vuoden jäsenmaksun suuruus, e. käsitellään muut johtokunnalle edeltäpäin esitetyt asiat. 9. Yhdistyksen vuosikokous pidetään helmikuussa. Vuosikokouksessa käsitellään seuraavat asiat: a. valitaan kokoukselle puheenjohtaja, sihteeri ja kaksi pöytäkirjan tarkastajaa, b. esitetään edellisen vuoden toimintakertomus, c. esitetään selonteko yhdistyksen talouden tilasta ja tilintarkastajain lausunto, vahvistetaan tilinpäätös, sekä päätetään tili- ja vastuuvapauden myöntämisestä johtokunnalle, d. hyväksytään tulo- ja menoarvio alkanutta vuotta varten, e. käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat. 10. Yhdistyksen kokoukset kutsutaan koolle kaikille jäsenille postitse lähetetyillä kutsuilla vähintään seitsemän päivää ennen kokousta. 11. Yhdistys on oikeutettu kantamaan maksua järjestämistään esitelmä y.m. tilaisuuksista ja kartuttamaan omaisuuttaan järjestämällä varainkeräyksiä sekä vastaanottamalla lahjoituksia ja testamentteja. 12. Yhdistyksen nimen kirjoittaa puheenjohtaja yksinään tai varapuheenjohtaja yhdessä sihteerin kanssa. 13. Muutoksia ja lisäyksiä yhdistyksen sääntöihin voidaan tehdä vain vuosikokouksessa ja niistä on kokouskutsussa erikseen mainittava. Jäsenten tekemät sääntöjen muutosehdotukset on jätettävä johtokunnalle viimeistään joulukuussa. Sääntöjen muutosehdotukset hyväksytään vain, jos niitä puoltaa vähintään kolme neljäsosaa annetuista äänistä. 14. Jos yhdistys lopettaa toimintansa, jätetään sen omaisuus Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursa r.y.:n tai jonkin muun tieteellisen seuran tai laitoksen haltuun käytettäväksi yleistajuisen tähtitieteen edistämiseksi maassamme. 9

10 Maapallon pikkuveli Mars-planeettaa on totuttu pitämään todennäköisimpänä kotina Maan ulkopuoliselle elämälle. Mutta Mars on kivikkoista erämaata vailla elämän merkkiäkään. Siksi onkin mielenkiintoista, että kaukana aurinkokunnan toisella laidalla on taivaankappale, joka muistuttaa Maata sellaisena kuin se oli neljä miljardia vuotta sitten: Saturnuksen suurin kuu, Titan. Titan on suuri kuu. Aurinkokunnan kuista se on toiseksi suurin, planeetta Merkuriustakin suurempi. Mutta erikoiseksi Titanin tekee se, että se on ainut kuu, jolla tiedetään olevan tiheä kaasukehä. Kaasukehässä on paljon typpeä Titanin kaasukehä muistuttaa jossain määrin Maan ilmakehää. Se on tätä tosin kymmenen kertaa paksumpi. Kaasukehästä 99% on typpeä, 1% metaania ja vähäisiä määriä noin tusinaa muuta kaasua, muun muassa happea. Happi ei tosin ole irrallaan, vaan sitoutuneena hiilimonoksidiksi ja hiilidioksidiksi. Typpeä ei aurinkokunnassa Titanin lisäksi ole suuria määriä kuin Maassa. Marsin ja Venuksen ilmakehät koostuvat pääasiassa hiilidioksidista ja jättiläisplaneetat vedystä. Miksi Titanissa sitten on niin paljon typpeä? Se on toistaiseksi vielä arvoitus. Teorioita on esitetty ainakin kaksi: Typpi on purkautunut Titanin sisältä sen muodostuessa tai sen pintaan iskeytyneet komeetat ovat tuoneet sitä mukanaan. Viimeisimpien mittausten mukaan komeettojen rakenteessa on kuitenkin erilaisia osia kuin Titanissa, joten ensimmäinen teoria on ehkä lähempänä totuutta. Kaasukehästä on varmuudella onnistuttu löytämään myös hiukan vesihöyryä. Se saapuu Titaniin ilmeisesti Saturnuksen pienemmistä kuista ja renkaista vesijääkiteinä. Kaasukehässä kiteet sulavat ja reagoivat hiilivetyjen kanssa tuottaen hiilimonoksidia ja dioksidia. Pilviä ja sateita Viime vuonna tiedemiehet totesivat kaasukehässä muodostuvan myös pilviä, ja jopa sadekuurojen mahdollisuutta on väläytelty. Koko kaukainen kuu alkaa siis muistuttaa yhä enemmän omaa maapalloamme. Sade ei tosin ole kotoista vesisadetta, sillä Titan on niin kylmä että vesi on siellä jäätyneenä. Sateet ovat luultavasti nestemäistä metaania. Titanin lämpötila on lähellä metaanin kolmoispistettä, jossa sen eri olomuodot - kiinteä, neste ja kaasu ovat lähes tasapainossa. Metaani voi siis esiintyä missä muodossa tahansa. 10

11 Pinnasta ei ole varmaa tietoa Titanin pinnanmuodot ovat toistaiseksi lähinnä arvailujen varassa. Kuuta peittävä oranssinpunertava utukerros piilottaa sen pinnan tehokkaasti näkyvistä. Aikaisemmin uskottiin, että koko pintaa peittää hiilivedyistä koostuva valtameri, mutta siitä teoriasta on luovuttu. Titanin pinnanmuoto vaihtelee. Titanista otetuissa infrapunakuvissa näkyy kirkkaita kohtia. Ne saattavat olla kiinteää ainetta, luultavasti vesijäätä. Arvellaan myös, että pinnalla on metaanista tai hiilivedyistä muodostuneita järviä, joihin pilvistä hiljakseen satava metaani valuu. Pinnanmuodoista saadaan uutta tietoa muutaman vuoden kuluttua, kun Cassini-luotain saapuu Titaniin ja pudottaa sen ilmakehään pienemmän Huygensluotaimen. Toistaiseksi paras kuva Titanin pinnasta on otettu Keck I:n kymmenmetriseen putkeen kiinnitetyllä täpläinterferometrillä. Asiantuntijat ovat sitä mieltä, että kuvan vasemmassa alareunassa näkyvä harvinaisen tumma alue on hiilivedyistä koostuva meri. Kirkkaammat alueet ovat jäästä ja kivestä muodostuneita mantereita. Jos Titanissa todella on meriä, se on ainut kappale aurinkokunnassa Maan lisäksi, jossa niitä on. Kuin nuori maapallo Titanin pinnanmuodot ovat vielä toistaiseksi arvailujen varassa. Kuvan kirkkaat kohdat saattaisivat olla kiinteää maaperää ja tummat meriä. Titan muistuttaa kaikista aurinkokunnan kappaleista eniten Maata. Sen kaasukehästä suurin osa on typpeä, happi esiintyy siellä hiileen sitoutuneena, sen pinnalla on luultavasti meriä ja vuoria, sillä on oma sääsysteeminsä pilvineen ja sateineen ja paine sen pinnalla on lähellä Maan painetta. Titanin pilvet koostuvat samoista orgaanisista kemikaaleista, jotka aiheuttivat elämän syntymisen Maassa miljardeja vuosia sitten. Titanilta puuttuu kuitenkin yksi erittäin tärkeä elementti. Elämä meidän tuntemassamme muodossa tarvitsee nestemäistä vettä. Titanin pinnalta sitä ei kylmyyden vuoksi löydy, mutta ehkä pinnan alla on riittävän kuuma, jotta jää sulaa. Tutkijat ovatkin jo löytäneet todisteita yksinkertaisista orgaanisista molekyyleistä. Ne eivät toistaiseksi merkitse mitään, mutta ovat ainakin hyvä alku. 11

12 Aurinko kuluttaa Titanin kaasukehää Titan on kaukana Auringosta, minkä vuoksi se on kylmä. Lämpötila pinnalla on vain 95 kelviniä (-180C). Kylmyyden takia kemialliset reaktiot monimutkaisten molekyyliketjujen syntymiseksi ovat hitaita. Myös veden puuttuminen haittaa. Titanilla ei ole omaa magneettikenttää. Kiertoradallaan se joutuu välillä Saturnuksen magneettikentän ulkopuolelle ja aurinkotuulen suoran pommituksen kohteeksi. Aurinkotuuli syö vähä vähältä Titanin paksua kaasukehää hajottaen metaanin typeksi ja vedyksi. Vety karkaa avaruuteen ja siitä muodostuu laaja pilvi Titanin radalle. Aurinko elää vielä noin viisi miljardia vuotta. Sen jälkeen se paisuu punaiseksi jättiläiseksi ja käristää sitä lähellä olevan maapallon. Mutta samalla se saattaa muuttaa Titanin olosuhteita elämälle suotuisemmaksi. Aurinko paisuu noin viisikymmenkertaiseksi nykyiseen nähden ja jäähtyy samalla tuhat astetta. Tiedemiehet ovat mallintaneet, mitä Titanin kaasukehässä tuolloin käy. Jättiläisvaiheessa aurinko ei tuota juuri ollenkaan ultraviolettisäteitä, jotka nyt ylläpitävät Titanin smogia muuttamalla metaania suuremmiksi hiilivedyiksi. Seurauksena sumu haihtuu. Paisunut Aurinko myös valaisee Titania 17 kertaa nykyistä enemmän. Nämä tekijät yhdessä lämmittävät Titanin pinnan 175K asteeseen (n. 100C). Jos Titan on peittynyt jäätyneeseen ammoniakkiin ja veteen kuten uskotaan, pitäisi niiden sulaa tuossa lämpötilassa ammoniakki laskee veden sulamispistettä ja käynnistää mahdollisesti elämää tuottavat prosessit. Titanin elämä olisi kuitenkin hyvin erilaista verrattuna Maahan, typen täytyisi korvata hiili perusaineksena. Uutta tietoa saadaan kolmen vuoden päästä Lähellä Titania on käynyt kaksi NASA:n Voyager-luotainta 1980-luvun alkupuolella. Tällä hetkellä Titania kohti matkaa NASA:n ja ESA:n yhteinen Cassini-luotain. Se saapuu Saturnukseen vuonna Cassinilla on mukanaan pienempi laskeutumisluotain, Huygens, joka on tarkoitus tiputtaa Titanin kaasukehään, josta se tekee mittauksia. Huygens on suunniteltu niin, että se voi laskeutua sekä mereen, että kovalle maalle. Pinnalle päästyään sillä ei ole kauaa aikaa toimia. Huygensin on tarkoitus mitata mahdollisen nesteen syvyyttä, aaltoja, tiheyttä, sähkönjohtokykyä jne. Huygensin vaiennuttua Cassini jää kiertelemään Saturnusta ja ajautuu aika ajoin Titaninkin lähelle. Niinpä siitä saadaan uutta tietoa säännöllisesti. Kaiken kaikkiaan Titanista tiedetään siis toistaiseksi hyvin vähän. Jopa sen pinnanmuodoista ei ole mitään varmaa tietoa. Se näyttäisi muistuttavan hyvin nuorta Maata ja on siis aurinkokunnan ykkösvaihtoehto Maan ulkopuoliselle elämälle. Titanin kylmyys on kuitenkin suuri ongelma mahdollisen elämän syntymiselle. Mutta vaikka Titan osoittautuisikin kuolleeksi kuuksi, sillä voi silti olla meille paljon kerrottavaa. Se voi näyttää meille millainen Maa oli miljardeja vuosia sitten, ja auttaa meitä ymmärtämään miksi itse olemme täällä. Juhana Ahlamo 12

13 Kuu peitti planeettoja Syksyn 2001 ja kevään 2002 aikana Kuu ja jättiläisplaneetat Jupiter ja Saturnus aikaansaivat taivaalla mielenkiintoisen ja helposti seurattavan tapahtumasarjan, planeettojen okkultaation eli peittymisen. Ilmiö ei ole aivan jokavuotinen, edellisen kerran jättiläisplaneettojen peittymisiä nähtiin Suomessa 1970-luvulla. Tällä kertaa maapallolta oli mahdollista havaita puolentusinaa peittymistä, joista Suomen yötaivaalle osui (osuu) 5 täydellistä. Etelä-Suomessa yksi näistä oli kylläkin osittain näkynyt sivuaminen. Iso-Heikkilässä pilvisyys esti kuitenkin kahta lukuun ottamatta okkultaatioiden havaitsemisen. (Tätä kirjoitettaessa on vielä yksi tilaisuus!) Kuun kulku taivaalla vastapäivään ja sen juuri oikea sijainti ekliptikalla Kuun ja planeettojen ratojen leikkauspisteessä, niin sanotulla solmuviivalla, mahdollistavat planeettojen katoamisen Kuun jykevän reunan taa. Tietysti planeettojenkin on syytä olla lähellä solmua! Illalla sään pikkuhiljaa seljetessä oli parivaljakko Saturnus ja Kuu vielä helppo erottaa toisistaan paljain silminkin, välimatkan ollessa pari-kolme astetta. Niinpä Iso-Heikkilässä oli reilusti aikaa laittaa 152/2063mm refraktori kuvauskuntoon ja 130/1600mm aurinkoteleskooppi seurantaputkeksi. (Poistin aurinkosuodattimen.) Näppäiltyäni muutaman kuvan kameraoptiikalla toisiaan lähestyvistä taivaankappaleista, oli hetki aikaa kurkata kaukoputkeen, kun molemmat kohteet mahtuivat samaan näkökenttään 10,5mm Nagler-okulaarissa, n.200x suurennoksella. Vaikka pääasiallisin tarkoitukseni olikin valokuvata tapahtumaa, niin näkymän katseleminen ja sen kolmiulotteisuus, Saturnus oli noin 4000 kertaa kauempana, teki uskomattoman upean vaikutuksen! 200-kertaisella suurennuksella Kuun reuna näyttää jo melkein pystysuoralta jyrkänteeltä, jonka taakse Saturnus hiljaa, noin 90 sekunnissa, lipui. Hiukan reilun tunnin päästä sama toistui käännetyssä järjestyksessä, kun planeetta ilmestyi Kuun (3 päivää yli täyskuu) pimeän reunan takaa, valkea rengas edellä. Jupiterin peitto, tai pikemminkin sivuaminen, näkyi I-H:ssä pilvien takia paljon heikommin. Kaksi urhoollista Tursalaista, Juhana ja Antti, olivat kuitenkin sumupilviverhosta huolimatta illalla uskaltautuneet tornille tarkoituksenaan havaita kyseistä tapahtumaa. Niin kuin aina joskus käy, pilvisyys oli pahimmillaan juuri kun tapahtuman h-hetki läheni. Jupiter näkyi jotenkuten, lähimmillään oman läpimittansa päässä Kuun vuoristoisesta reunasta, mutta sen kuita ei erottanut. Tunti tapahtuman jälkeen oli taas melkein selkeää! Yritimme kuitenkin valokuvata sivuamista, Juhana digikameralla suoraan okulaarista ja Antti okulaariprojektiolla, noin 200X suurennoksella. Luonto tarjoaa vielä yhden mahdollisuuden pimennysten seuraamiseen. Tällä kertaa on taas Saturnuksen vuoro noin klo Saturnus peittyy kasvavan 13

14 kuunsirpin taakse, tietysti sen pimeän reunan, ja jumpsahtaa näkyviin valoisalta puolelta 50 minuuttia myöhemmin. Mukavaa luonnonilmiötä voi mainiosti seurata paljain silmin tai vaikkapa kiikarilla. Tähtikirkkaana iltana myös Iso-Heikkilän tarkkakatseinen refraktori suunnataan kohti kyseistä tapahtumaa. Antti Parkkari Seuraavassa pieni kuvagalleria tapahtuneesta Jupiterin sivuamisesta. Kaikki kuvat on otettu Canon Powershot S10 digikameralla suoraan okulaarin läpi. Tilanne hiukan ennen sivuamista klo 20:01. Kuu lähestyy Jupiterin kiekon reunaa. Kuvassa pohjoinen on alhaalla. Juuri sivuamishetkellä pilvisyys oli tietysti pahimmillaan. Jupiter näkyi juuri ja juuri pienenä sumukiekkona Kuun vuoristojen vierellä. Jupin kuista oli turha haaveillakaan. Sää alkoi kirkastua melko pian tapahtuman jälkeen. Valkohehkuisena kihisevä Kuu jättää Jupiterin taakseen ja edessä avautuu loputon taivas. 14

15 15

16 Lähettäjä: Turun Ursa r.y. Iso-Heikkilän tähtitorni FIN Turku Finland ISSN