Viestintäviraston lausunto sisämarkkinaasetusehdotuksesta

Transkriptio

1 Lausunto 1 (16) Liikenne- ja viestintäministeriö Viestintäviraston lausunto sisämarkkinaasetusehdotuksesta 1. Yleisiä huomioita asetuksesta Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt Viestintävirastolta lausuntoa EU-komission asetusehdotuksesta yhtenäisempien EU-sisämarkkinoiden luomiseksi. Ehdotuksen tarkoituksena on mahdollistaa televiestinnän lainsäädäntöä harmonisoimalla ja eurooppalaisten markkina-alueiden yhteenliittämisellä eurooppalaisten televiestinnän sisämarkkinoiden valmiiksi saaminen. Ehdotuksen tavoitteet yhtenäisemmän ja ennustettavamman viestintämarkkinoiden sääntelykehikon luomiseksi ovat sinänsä kannatettavia. Asetuksen valinta käytettävänä sääntelyinstrumenttina voidaan toissijaisuusperiaate huomioon ottaen kuitenkin monilta osin kyseenalaistaa. Pyrkimystä sääntelyn yhtenäistämiseen EU-valtuutuksen kautta voidaan pitää perusteltuna. EU-valtuutuksen soveltamisala ja valtuutukseen liittyvät määritelmät vaativat kuitenkin täsmentämistä. Kuluttajansuojaa koskevien säännösten osalta asetus ei mahdollista kansallisten olosuhteiden eikä kuluttajansuojan tason erojen huomioon ottamista jäsenmaiden välillä. Säännösten harmonisointi asetuksella voi joiltain osin johtaa jopa kuluttajan aseman huonontumiseen. Myös verkkoneutraliteetin sääntelyn osalta kevyempien instrumenttien tulisi olla ensisijaisia. Asetusehdotus kaventaa merkittävässä määrin kansallisen viranomaisen toimivaltaa siirtäen sitä entisestään komissiolle ja muille EU-toimielimille. Viestintäviraston näkemyksen mukaan tätä kehityssuuntaa ei voida pitää kannatettavana. Muun muassa käyttöoikeuksien tarkempi sääntely tulisi jättää kansallisesti päätettäväksi. Viestintävirasto esittää yksityiskohtaisempana lausuntonaan seuraavaa: Viestintävirasto Kommunikationsverket Finnish Communications Regulatory Authority Itämerenkatu 3 A PL Helsinki Puhelin Östersjögatan 3A PB 313, FI Helsingfors, Finland Telefon Itämerenkatu 3A P.O. Box 313, FI Helsinki, Finland Telephone

2 2 (16) 2. Nykytilan ja nykyisen sääntelykehyksen arviointi Viestintäviraston näkemyksen mukaan asetusehdotuksen nykytilan arviointi markkinoista ja nykyisen sääntelykehyksen toimivuudesta on monilta osin puutteellinen ja jopa tarkoitushakuinen. Nykytilaa arvioitaessa ei myöskään ole kriittisesti arvioitu komission toimenpiteitä nykyisen sääntelykehyksen tehokkaan käytön turvaamisessa. Markkinatilanteen arvioinnissa on tukeuduttu ainoastaan muutamaan markkinaindikaattoriin, joiden perusteella on tehty pitkälle meneviä päätelmiä markkinoiden ongelmista ja niiden ratkaisuvaihtoehdoista. Euroopan viestintämarkkinoiden kehitystä muun muassa Yhdysvaltojen markkinoiden kehitykseen verrattaessa ei ole otettu huomioon sitä, että esimerkiksi kiinteän verkon laajakaistaliittymien hinnat ovat EU:ssa vähintään samalla tasolla Yhdysvaltojen hintojen kanssa. Joissakin maissa hinnat ovat jopa alhaisemmat kuin Yhdysvalloissa. Käytössä olevien kiinteän verkon laajakaistaliittymien nopeudet ovat niin ikään EU:ssa keskimäärin suurempia kuin Yhdysvalloissa. Lisäksi kiinteän verkon laajakaistaliittymien ja mobiililaajakaistaliittymien levinneisyysasteet ovat EU:ssa vähintäänkin samalla tasolla Yhdysvaltojen kanssa, elleivät jopa korkeampia. On myös huomattava, että EU:ssa on maita, kuten Pohjoismaat, joissa mobiililaajakaistan levinneisyysaste on maailman korkeimpia palveluiden hintojen ollessa maailman alhaisempia. Kaikki edellä mainitut asiat osoittavat EU-maiden olevan vähintäänkin samalla tasolla Yhdysvaltojen kanssa. Ehdotuksen nykytilan arvioinnissa ne on kuitenkin jätetty täysin huomioimatta 1. Ehdotuksessa ei myöskään ole tarkemmin arvioitu, miksi viestintämarkkinat joissakin EU-jäsenmaissa ovat maailman kehityksen kärjessä. Myöskään ei ole kartoitettu sitä, mitä toimenpiteitä näissä jäsenmaissa on tehty markkinaongelmien ratkaisemiseksi ja voisiko niistä ottaa laajemminkin mallia EU:ssa. Ehdotuksessa ei myöskään ole arvioitu nykyisen sääntelykehyksen vaikutuksia vähittäismarkkinakilpailuun ja vähittäisasiakkaille. Asetusehdotuksessa on varsin vähän arvioitu todellisia esteitä yhtenäisten sisämarkkinoiden syntymiselle. Ehdotuksessa on jätetty arvioimatta, kuinka esimerkiksi kieli- ja kulttuurierot sekä eroavaisuudet jäsenmaiden verotuksessa, finanssijärjestelmien toimivuudessa, taloudellisissa tilanteissa ja ennen kaikkea palveluiden kysynnässä vaikuttavat sisämarkkinoiden syntymiseen. 3. Soveltamisala ja määritelmät Asetuksen soveltamisala ja määritelmät vaativat täsmentämistä. Yritysten yhdenmukaisen kohtelun ja sääntelyn ennustettavuuden kannalta on tärkeää, että asetuksen käsitteitä tulkitaan samoin kaikissa jäsenvaltioissa. 1 Esimerkiksi OECD:n Communications Outlook julkaisussa on arvioitu eri maiden markkinatilannetta ja markkinoiden kehittymistä. Julkaisusta käy ilmi, kuinka useat EU-maat ja erityisesti Pohjoismaat ovat kehityksessä Yhdysvaltoja edellä.

3 3 (16) Ehdotuksessa eurooppalaisella sähköisen viestinnän tarjoajalla tarkoitetaan unioniin sijoittautunutta yritystä, joka tarjoaa tai aikoo tarjota sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja. Puitedirektiivin määritelmien perusteella sähköisellä viestintäpalvelulla tarkoitetaan tavallisesti korvausta vastaan suoritettavia palveluja. Lisäedellytyksenä direktiivin mukaiselle sähköiselle viestintäpalvelulle on, että palvelu muodostuu kokonaan tai pääosin signaalien siirtämisestä. Ehdotuksen perusteella epäselväksi jää muun muassa asetuksen soveltuminen pikaviestintäpalveluihin ja vastikkeettomiin palveluihin. Epäselväksi myös jää, missä määrin asetusta sovellettaisiin maailmanlaajuisesti toimivien internet-palveluntarjoajien tarjoamiin viestintäpalveluihin. Soveltamisalaa arvioitaessa on niin ikään otettava huomioon, että EU-valtuutuksen kaltaista alkuperämaaperiaatetta sovelletaan myös muun muassa sähkökauppadirektiivin mukaisten palvelujen tarjontaan. Sähkökauppadirektiivin mukainen soveltamisala on osittain päällekkäinen nyt ehdotetun asetuksen soveltamisalan kanssa. Kansallisen viranomaisen toimivallan kannalta olisi tärkeää selkiyttää EU-valtuutuksen kotijäsenvaltion ja sähkökauppadirektiivin sijoittautumisvaltion suhdetta ja velvoitteiden soveltamisalaa. Viestintäviraston näkemyksen mukaan ehdotuksen kotijäsenvaltiota ja päätoimipaikkaa koskevat määritelmät vaativat selkiyttämistä. Ehdotuksen mukaan kotijäsenvaltion määräytymisen kannalta merkityksellistä olisi se, missä jäsenvaltiossa yritys tekee keskeiset päätökset viestintäpalvelujen tai -verkkojen tarjonnasta ja investoinneista. Päätoimipaikan määrittely asetusehdotuksen mukaisesti jättää liikaa tulkinnan varaa kriteerin täyttymistä arvioitaessa. Määrittelyä on syytä täsmentää myös siksi, ettei yritys voisi päätöksentekopaikkaansa siirtämällä sijoittautua sääntelyn kannalta edullisimpana pitämäänsä jäsenvaltioon. Päätoimipaikan määritelmä on syytä täsmentää lopullisessa asetuksessa. Lopullisessa asetuksessa tulisi määritellä myös viestintäpalveluja tarjoavien yritysten maksuvelvollisuuksien kannalta keskeiset "yrityksen sähköisten viestintäpalvelujen vuosiliikevaihto" ja "sähköisen viestinnän kansallisen liikevaihdon" käsitteet. 4. EU-valtuutuksen mukainen ilmoitusmenettely ja hallinnolliset maksut Ilmoitusmenettely Asetusehdotuksen perusteella ainoana edellytyksenä sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoamiselle unionin alueella olisi asetuksessa säädettyjen ilmoitusvelvollisuuksien täyttäminen. Ehdotuksen tavoite on kannatettava, koska sen voidaan katsoa poistavan sisämarkkinoiden esteitä ja vähentävän usean jäsenvaltion alueella toimivien palveluntarjoajien hallinnollista taakkaa. Tavoitteen toteutumisen kannalta on kuitenkin tärkeää

4 4 (16) määritellä ilmoitusmenettely siten, ettei se muodostu nykyisiä kansallisia menettelyjä raskaammaksi. Palveluntarjoajan kannalta prosessi kevenisi ainakin siltä osin, että eri jäsenvaltioita koskevat ilmoitukset voitaisiin toimittaa yhdelle sääntelyviranomaiselle usean sijasta. Palveluntarjoaja olisi kuitenkin velvollinen huolehtimaan ilmoitusten kääntämisestä kotijäsenvaltion ja vastaanottavien valtioiden virallisille kielille, mikä saattaa osaltaan vesittää sääntelyn tarkoitusta. Kotijäsenvaltion kansallisen sääntelyviranomaisen olisi toimitettava ilmoitukset vastaanottavien jäsenvaltioiden kansallisille sääntelyviranomaisille ja eurooppalaisten sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen BERECin (Body of European Regulators for Electronic Communications) toimistolle. Koska ilmoitusvelvollisuus koskisi vain usean jäsenvaltion alueella toimivia palveluntarjoajia, ei menettely kokonaan korvaisi nykyistä kansallista teletoimintailmoitusta. Toisaalta usean jäsenvaltion alueella toimivilta palveluntarjoajilta ei jatkossa voitaisi edellyttää EU-valtuutuksen ohella muita ilmoituksia, joten nykyiseen kansalliseen teletoimintailmoitusrekisteriin tulisi sisällyttää myös ehdotuksessa tarkoitetun ilmoituksen tehneet yritykset. Viestintäviraston näkökulmasta asetuksessa ehdotettu menettely merkitsisi uusia ilmoitusten vastaanottamiseen ja siirtämiseen liittyviä tehtäviä. Keskeistä EU-valtuutuksen tavoitteiden toteutumisen kannalta on varmistaa tiedon vaihdon sujuvuus kansallisten viranomaisten ja toisaalta BERECin toimiston välillä. Hallinnolliset maksut Eurooppalaiselle sähköisen viestinnän tarjoajalle voitaisiin asetusluonnoksen mukaan asettaa vastaanottavassa jäsenvaltiossa sovellettavia hallinnollisia maksuja ja yleispalveluvelvollisuuksien nettokustannusten rahoitusosuuksia ainoastaan, jos palveluntarjoajan sähköisten viestintäpalvelujen vuosiliikevaihto kyseisessä jäsenvaltiossa ylittäisi asetuksessa määritellyt prosenttiosuudet sähköisen viestinnän koko kansallisesta liikevaihdosta. Asetuksen lähtökohtaa hallinnollisten maksujen määräytymiselle voidaan asetuksen tavoitteiden näkökulmasta pitää kannatettavana, koska sen voidaan katsoa edistävän pienten teleyritysten mahdollisuuksia tarjota rajat ylittäviä palveluja. Maksuvelvollisuudet tulisi kuitenkin määritellä siten, että ne eivät aseta pieniä kansallisia teleyrityksiä rajat ylittäviin palveluntarjoajiin nähden liian eriarvoiseen asemaan. Asetuksen perusteella epäselväksi jää myös hallinnollisten maksujen suhde muihin kuin viestintämarkkinamaksuun - koskeeko se myös tietoturvaperusteella kerättävää maksua, vaikka se muuten jää asetuksen ulkopuolelle.

5 5 (16) 5. Sääntely- ja toimivallan jako Asetusehdotuksen mukaan eurooppalaiseen sähköisen viestinnän tarjoajaan sovelletaan kussakin jäsenvaltiossa voimassa olevia säännöksiä. Kansallisten säännösten noudattamisen valvonta olisi siis jatkossakin lähtökohtaisesti toimivaltaisten kansallisten viranomaisten vastuulla kussakin jäsenvaltiossa, jossa palveluja ja verkkoja tuotetaan. Asetusehdotus sisältää riskin sääntelyepävarmuudesta ja sääntelyviranomaisten välisistä tulkintaerimielisyyksistä. Mikäli vastaanottavan maan sääntelyviranomaisen ja eurooppalaisen sähköisen viestinnän tarjoajan välille syntyy kiistaa velvoitteiden soveltamisesta liittyen muun muassa huomattavan markkinavoiman sääntelyyn, voi kyseinen toimija pyytää lausuntoa kotijäsenvaltion sääntelyviranomaiselta. Kotijäsenvaltion sääntelyviranomainen voi antaa lausunnon ja siten pyrkiä varmistamaan johdonmukaisten sääntelytoimien kehittyminen. Vastaanottavan jäsenvaltion sääntelyviranomaisen on otettava mahdollisimman tarkoin huomioon kyseinen lausunto ratkaistessaan kiistanalaista asiaa. Kun useimpien sääntelyvelvoitteiden asettamisessa lähtökohtana ovat kansallisten markkinoiden olosuhteet ja oikeasuhtaisten toimenpiteiden määrittäminen, on tähänastinen sääntelykehikko ja -käytäntö siksi perustunut kansallisen sääntelyviranomaisen tekemään arviointiin ja velvoitteiden valintaan. Ehdotuksen mukaan ainoastaan kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi määrätä yritystä lopettamaan sähköisten viestinverkkojen ja palvelujen tarjoamisen kokonaan, pois lukien radiotaajuuksien käyttöä ja numerointia koskevien käyttöoikeuksien peruuttamista koskevat päätökset, joiden osalta noudatetaan käyttöoikeuden myöntäneen maan säännöksiä. Ennen lopullisen käyttöoikeuden peruuttamispäätöksen antamista vastaanottavan jäsenvaltion sääntelyviranomainen voi asetuksessa tarkemmin säännellyin perustein toteuttaa kiireellisiä väliaikaistoimenpiteitä kansallisten säännösten mukaisesti. Sääntelyn ennakoitavuus ja yritysten oikeusturva huomioon ottaen ei toimivallan jakoa kahden tai jopa useamman jäsenvaltion viranomaisen kesken voida pitää kannatettavana. Asetuksen jatkovalmistelussa on syytä kiinnittää huomiota myös siihen, etteivät säännökset merkittävästi lisää sääntelyyn liittyvää hallinnollista taakkaa ja pitkitä siihen liittyviä prosesseja. 6. Taajuuksien käytön koordinointi Taajuusasioiden osalta komission tavoitteena on määritellä yhteiset jäsenvaltioihin sovellettavat sääntelyperiaatteet langatonta laajakaistaviestintää varten. Asetusehdotuksen perusteella komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä taajuuksien saatavuuden, käyttölupien jakamisen ajoituksen ja taajuuksien käyttölupien voimassaoloajan yhdenmukaistamiseksi. Asetusehdotuksen langattoman laajakaista taajuuksia eli toimiluvanvaraista

6 6 (16) toimintaa koskevat säännökset (artiklat 9-13) kuuluvat Suomessa liikenne- ja viestintäministeriön toimialaan. Toteutuessaan edellä kuvatut muutokset siirtävät liikenne- ja viestintäministeriön toimivaltaa taajuusasioissa komissiolle. On myös huomattava, että komissiolla on jo nyt valtuudet sitovien taajuuspäätösten tekemiselle. Viestintäviraston näkemyksen mukaan suunnitellut toimenpiteet eivät välttämättä nopeuta taajuuksien saamista langattomalle laajakaistalle, sillä näistä tehdään päätökset kolmen vuoden välein järjestettävissä ITU:n alaisissa maailman radiotaajuuskonferensseissa. Asetusehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden olisi poistettava langattomilta lähiverkoilta (Radio Local Area Networks eli RLAN) käytössä olevat mahdolliset rajoitteet liittyen RLANliityntäpisteiden käyttöönottoon, yhteenliittämiseen ja jakamiseen muiden käyttäjien kanssa (artikla 14). Ehdotuksen taustalla on pyrkimys ohjata suuri osa langattoman laajakaistan liikenteestä RLAN-verkkojen kautta. Viestintävirasto pitää ehdotusta tältä osin kannatettavana. Ehdotuksen perusteella jäsenvaltioiden olisi sallittava erilaisten matkaviestinverkon pientukiasemien (pienalueen langattomat liityntäpisteet) kuluttajakäyttö niiden täyttäessä radio- ja telepäätelaitedirektiivin vaatimukset sekä muut komission niille mahdollisesti asettamat vaatimukset (artikla 15). Käyttö tulisi nykykäytännöstä poiketen sallia luvasta vapautettuna tai muutoin mahdollisimman pienin rajoituksin. Ehdotuksen tavoitteet ovat sinänsä kannatettavia. Asetuksen jatkovalmistelussa on kuitenkin hyvä tiedostaa kyseisiin laitteisiin liittyvät häiriöriskit, joihin ei enää lupamenettelyn kautta voitaisi vaikuttaa. Viestintäviraston näkemyksen mukaan asetuksen tavoitteet voitaisiin saavuttaa kevyemmillä sääntelyinstrumenteilla, kuten esimerkiksi komission SRD (short range devices)-päätöksellä. Käsite "Pienalueen langattomat liityntäpisteet" on epäselvä ja vaatii täsmennystä (artikla 2 kohta 9 ja artikla 15). Määritelmästä ei käy ilmi, sisältyvätkö siihen myös matkaviestinverkon toistimet. Mikäli sisältyy, Viestintäviraston näkemys pientukiasemista koskee myös matkaviestinverkkojen toistimia. Ehdotuksessa rajoitetaan teleyrityksen sopimusvapautta muun muassa siten, että internet-yhteyspalvelun tarjoaja ei voi asetuksen mukaan rajoittaa sopimusehdoissa sitä, että käyttäjä jakaa internet-yhteytensä tai liittää sen yleisesti tarjolla pidettävään kolmannen osapuolen organisoimaan verkkoyhteisöön (artikla 14.3). Asetuksessa tulisi tarkentaa, mikä taho vastaa tällaisiin kaupallisiin tai ei-kaupallisiin toimintaketjuihin sisältyvien palveluiden laadusta ja käyttäjien oikeuksista. Ehdotuksen 16 artiklan mukaisesti, mikäli jäsenmaat eivät pääse sopuun taajuuksien käytöstä keskenään ja/tai jos toisen jäsenmaan taajuuskäyttö häiritsee tai rajoittaa toisen maan harmonisoitua taajuuskäyttöä komissio voi antaa asiasta jäsenmaita sitovan päätöksen Viestintäkomitean kautta. Viestintäviraston näkemyksen mukaan ehdotus on kannatettava, mutta tätä pitäisi rajata siten, että komissio ottaa asian käsiteltäväkseen ja

7 7 (16) antaa päätöksiä vain jäsenvaltion sitä pyytäessä. Ehdotuksen perusteella epäselväksi jää, millä tavalla ja missä EU-tasoiset taajuuksien harmonisointipäätökset tehdään; onko tarkoitus, että ne tehdään ennen Viestintäkomitean käsittelyä vai onko tarkoitus, että Viestintäkomitea päättäessään harmonisointiaikataulusta tekee myös taajuuspäätöksen. Viestintäviraston katsantokannan mukaan taajuuspäätökset tulisi tehdä nykyisen käytännön mukaisesti Radiotaajuuskomiteassa. Asetuksen soveltamisala on ehdotuksen perusteella myös joiltain osin epäselvä ja vaatii täsmentämistä. Asetusehdotuksen perusteella (artikla 8) asetusta sovelletaan vain langattoman laajakaistan taajuuksiin. Asetusehdotuksen mukaisesti (artikla 12, 2d-kohta) komissio voisi myös määrätä muiden kuin langattoman laajakaistan taajuuksista. Viestintäviraston näkemyksen mukaan ennen tällaisen määräyksen tekemistä, komission tulisi ensin tehdä taajuuspäätös, jossa taajuudet on harmonisoitu langattomalle laajakaistalle. Ehdotuksen johdantotekstissä (kohta 21) todetaan, että asetuksen säännökset voisivat koskea myös taajuuksista perittäviä maksuja. Ehdotus ei kuitenkaan sisällä tarkempia säännöksiä maksujen määräytymisestä. Viestintäviraston näkemyksen mukaan hallinnollisista maksuista, kuten taajuusmaksusta, pitää voida jatkossakin määrätä kansallisesti. 7. Eurooppalaiset virtuaaliset käyttöoikeustuotteet Eurooppalainen virtuaalinen laajakaistaverkon käyttöoikeustuote Asetusehdotuksen perusteella HMV-yritykselle asetettavana ensisijaisena käyttöoikeustuotteen luovutusvelvoitteena seuraavan sukupolven verkoissa tulisi olla ns. eurooppalaisen virtuaalisen laajakaistaverkon käyttöoikeustuotteen vuokrausvelvoite. Vuokratuotteen tulisi täyttää asetuksessa tarkemmin määritellyt kriteerit. Ehdotuksessa tuotteen ominaisuuksille asetetut kriteerit on esitetty yleisluonteisesti eikä niiden perusteella ole mahdollista arvioida tuotteelta vaadittavia vähimmäisominaisuuksia. Osa vaatimuksista edellyttäisi teleyrityksiltä todennäköisesti sellaisen uudenlaisen tuotteen käyttöönottoa, mille ei aiemmin ole nähty tarvetta. Asetus kaventaisi merkittävässä määrin kansallisen viranomaisen harkintavaltaa ja kansallisten olosuhteiden huomioon ottamista HMV-velvoitteita asetettaessa. Toteutuessaan se vesittäisi sähköisten direktiivien keskeisen periaatteen, jonka mukaan kansallisten sääntelyviranomaisten tulee voida kullakin säännellyllä markkinalla asettaa kilpailuongelmien poistamiseksi tarpeellisiksi katsomansa velvoitteet. Viestintäviraston näkemyksen mukaan ehdotuksen mukaisen velvoitteen suhteellisuus ja tarkoituksenmukaisuus voidaan kyseenalaistaa. Käyttöoikeustuotteen teknisten ominaisuuksien yksityiskohtainen määrittely

8 8 (16) asetuksessa on myös vastoin teknologisen neutraliteetin periaatetta. Laatuvarmistettu liityntätuote 8. Loppukäyttäjän oikeudet 8.1 Verkkoneutraliteetti Asetusehdotuksen mukaan kaikilla operaattoreilla olisi velvollisuus tarjota ns. eurooppalaista laatuvarmistettua liityntätuotetta. Laatuvarmistetulla liityntätuotteella tarkoitetaan asetuksen mukaan IP-verkkojen yhdysliikennepisteessä tarjottavaa tuotetta, joka perustuu taattuun palvelunlaatuun. Ehdotuksessa määritellään tarkemmin tuotteen vähimmäisparametrit. Myös tämän tuotteen osalta ovat asetuksessa tarkemmin määritellyt kriteerit varsin yleisluonteisia. Kriteerien perusteella ei ole mahdollista arvioida, mitä vähimmäisedellytyksiä tuotteelta edellytetään. Laatuvarmistettu liityntätuote olisi täysin uudenlainen vuokratuote, jota ei tällä hetkellä ole tarjolla. Olemassa olevat verkot eivät välttämättä pysty myöskään tarjoamaan asetuksen edellyttämää taattua laatua. Laatutakeiden asettaminen vaatisikin merkittäviä muutoksia IP-verkkojen nykyisiin järjestelmiin. Asetus ei rajaisi velvoitteen soveltumista suurimpiin yrityksiin vaan se velvoittaisi teleyrityksiä niiden kokoon katsomatta. Todennäköistä on, että varsinkaan pienimmillä teleyrityksillä ei olisi edellytyksiä tuotteen tarjoamiselle. Kun asetuksen perusteella yrityksen mahdollisuudet kieltäytyä tuotteen tarjoamisesta olisivat varsin rajalliset, voidaan ehdotuksen mukaista tarjontavelvoitetta pitää teleyritysten kannalta vähintäänkin kohtuuttomana. Asetusehdotuksesta ei myöskään käy selvästi ilmi, miksi laatuvarmistetun liityntätuotteen osalta tulisi poiketa muutoin markkinoiden säännölliseen analysointiin perustuvasta huomattavan markkinavoiman sääntelykehikosta ja velvoittaa yhden tietyn tuotteen tarjoaminen suoraan asetuksessa. IPyhdysliikennemarkkina ei ole komission markkinasuosituksen mukainen markkina, jossa ennakkosääntelyä olisi komissionkaan mukaan pidetty tarpeellisena. Ottaen huomioon, että IPyhdysliikennemarkkina on toiminut tähän asti hyvin markkinaehtoisesti ilman sääntelyviranomaisten väliintuloa, ei velvoitteen asettamista voida pitää perusteltuna. Asetusehdotuksen tavoitteita parantaa loppukäyttäjän oikeuksia avoimen internetin sisältöjen, sovellusten ja palvelujen käytössä voidaan sinänsä pitää kannatettavina. Asetusehdotus sisältää kuitenkin varsin pitkälle menevää ja hallinnollisesti raskasta sääntelyä, jonka tarkoitusperät voidaan joiltain osin kyseenalaistaa. Viestintäviraston näkemyksen mukaan asetuksen tavoitteisiin olisi mahdollista päästä myös asetusta kevyemmillä sääntelyinstrumenteilla.

9 9 (16) Ehdotuksen mukaan loppukäyttäjien tulisi voida vapaasti sopia sähköisten palvelujen tarjoajien tai sisällön, sovellusten tai palvelujen tuottajien kanssa erikoistuneista palveluista, joiden palvelun laatu on tavanomaista korkeampi. Asetusehdotuksen ja sen johdantokappaleiden perusteella viranomaiselle koituu varsin seikkaperäisiä palvelun laatuparametrien ja palvelujen syrjimättömyyden toteutumiseen liittyviä seuranta- ja valvontatehtäviä (artikla 24), joista saatavat hyödyt niistä aiheutuvaan hallinnolliseen taakkaan nähden tulisi asetuksen jatkovalmistelussa kartoittaa. Ehdotus jättää joiltakin osin myös avoimeksi viranomaisen seuranta - ja valvontatehtävien sisällön ja laajuuden. Asetusehdotuksen mukaan kansallisten sääntelyviranomaisten on muun muassa yhteistyössä muiden toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kanssa seurattava erikoistuneiden palvelujen vaikutuksia kulttuuriseen monimuotoisuuteen ja innovointiin ja raportoitava havainnoistaan komissiolle ja BERECille vuosittain. Velvoitteiden sisältöä tulisi asetuksen jatkovalmistelussa täsmentää. Selvennystä edellyttää myös asetusehdotuksen 23 artiklan mukaisten erikoistuneiden palveluiden vaikutus internetliityntäpalvelujen yleiseen laatuun. Ehdotuksen mukaan erikoistuneiden palvelujen tarjonta ei saa heikentää toistuvasti tai jatkuvasti internet-liityntäpalvelujen laatua. Asetuksen jatkovalmistelussa tulisi ottaa huomioon, että joidenkin palveluiden, kuten mobiili-voipin osalta, palvelujen priorisoinnin tulee olla mahdollista myös pitkällä aikavälillä. Viestintäviraston näkemyksen mukaan roskapostin suodattamisen tulisi niin ikään voida olla mahdollista ilman loppukäyttäjän antamaa etukäteistä suostumusta. Teleyrityksen verkon ja palvelun verkkotason suodatus on välttämätöntä viestintäverkkojen ja -palvelujen tietoturvallisuuden turvaamiseksi ilman käyttäjien suostumusta. Ehdotuksen mukaan kansallinen sääntelyviranomainen voi asettaa palvelunlaadun vähittäisvaatimuksia, mutta nämä on saatettava hyvissä ajoin komission tietoisuuteen. Komissio voi antaa suosituksia ja huomautuksia toimenpiteiden sisällöstä. Komissio voisi lisäksi antaa täytäntöönpanoasetuksen, jossa se määrittää yhtenäisiä toimintatapoja artiklan velvoitteiden voimaansaattamiseksi. Ehdotuksen perusteella komissiolla on laajat valtuudet internet-yhteyspalvelujen laadun valvonnassa ja turvaamisessa kun sen sijaan kansallisille viranomaiselle jätetään varsin vähän jos ollenkaan liikkumavaraa kansallisten olosuhteiden huomioonottamiseksi. 8.2 Viestintäpalvelusopimukset, tietojen julkaisu ja läpinäkyvyys Asetuksen viestintäpalvelusopimusta, tietojen julkaisua ja läpinäkyvyyttä koskevista säännöksistä suurin osa on jo Suomessa käytössä. Toteutuessaan asetus kuitenkin joiltain osin lisäisi palveluntarjoajiin kohdistuvien velvoitteiden määrää. Asetus toisi myös pakollisia lisätehtäviä kansallisille sääntelyviranomaisille, joilla tavoiteltava hyöty voidaan osin kyseenalaistaa.

10 10 (16) Vaikka viestintäpalveluiden loppukäyttäjäongelmat ovat tietyiltä osin samankaltaisia kaikkialla Euroopassa, tulisi kuluttajansuojaa koskevien säännösten soveltamisessa voida ottaa kansalliset erityispiirteet huomioon. Asetus jättää kuitenkin varsin vähän - jos ollenkaan - mahdollisuuksia kansallisten soveltamisohjeiden antamiselle. Käyttäjänoikeussäännösten täysharmonisointi voi myös pahimmillaan johtaa kuluttajansuojan tason huonontumiseen. Käyttäjänoikeussäännösten pakottavuus Asetusehdotuksen 4 ja 5 luvun loppukäyttäjiä koskevia säännöksiä sovellettaisiin kuluttajien ohella myös muihin loppukäyttäjäryhmiin, asetuksen mukaan "ensisijaisesti" mikroyrityksiin. Viestintävirasto pitää soveltamisalan laajentamista kannatettavana pienten ja keskisuurien yritysten aseman turvaamiseksi. Asetuksen jatkovalmistelussa tulisi asetuksen soveltamisalaa kuitenkin tarkentaa siten, että siitä täsmällisesti ilmenisi, miltä osin säännöksiä sovelletaan kuluttajiin, pk-yrityksiin ja toisaalta mahdollisiin muihin yrityksiin. Vertailupalvelujen sertifiointi ja kansallisen viranomaisen velvollisuus ylläpitää vertailupalvelua Ehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden tulisi huolehtia siitä, että käyttäjien saatavilla on välineitä, jotka mahdollistavat tarjolla olevien viestintäpalvelujen ja niiden käytön kustannusten vertailun. Sääntelyviranomaisten tulisi tätä tarkoitusta varten ottaa käyttöön sertifiointijärjestelmä. Mikäli maksuttomia tai kohtuuhintaisia ja sertifioituja vertailupalveluita ei ole tarjolla, tulee viranomaisen huolehtia palvelun järjestämisestä itse tai kolmannen osapuolen avulla. Viestintävirasto toteaa, että markkinoiden toimivuuden kannalta on tärkeää, että tarjottavista palveluista, niiden hinnoista, laadusta ja muista tärkeistä ominaisuuksista on helposti julkisesti saatavilla olevaa luotettavaa tietoa. Asetuksen jatkovalmistelussa tulisi ottaa huomioon sertifiointijärjestelmistä saatava hyöty siitä viranomaiselle aiheutuviin kustannuksiin verrattuna sekä arvioida myös järjestelmän käyttöönotosta viranomaiselle aiheutuva lisäresurssien tarve. Viestintäpalvelusopimuksen sisältövaatimukset Suurin osa asetusehdotuksessa luetelluista viestintäpalvelusopimukseen sisällytettävistä pakollisista ehdoista on jo käytössä Suomessa. Asetus toisi kuitenkin myös joitakin lisävaatimuksia, mm. internet-yhteyspalvelun laatua koskevien ehtovaatimuksien osalta. Toisaalta asetuksen myötä osa nykyisin Suomessa vaadittavista sopimusehdoista jäisi pois (mm. käyttäjän oikeus saada tietoja laskunsa muodostumisesta, käyttäjän oikeus tehdä laskusta muistutus, maksun laiminlyönnin seuraamukset, teleyrityksen oikeus lopettaa palvelun tarjoaminen tai rajoittaa palvelun käyt-

11 11 (16) töä). Sääntelyn poistuminen voi osaltaan johtaa loppukäyttäjän aseman huonontumiseen nykytilanteeseen verrattuna. Ehdotuksen mukaan sopimuksen ehtoja ei saa muuttaa, elleivät sopimusosapuolet nimenomaisesti toisin sovi. Ehdotuksen perusteella epäselväksi jää, voiko esimerkiksi vakiosopimusehdoissa kuitenkin sopia sopimusehtojen muuttamisen perusteista. Mikäli ehtojen muuttaminen vaatii nimenomaista (ja yksilöllistä) sopimista, olisi tämä merkittävä tiukennus nykyiseen sopimusehtojen muuttamista koskevaan lainsäädäntöön ja käytäntöön. Kulutuksen valvonta Asetusehdotuksen mukaan loppuasiakkaalla tulisi olla veloituksetta mahdollisuus seurata sähköisten viestintäpalvelujen rahamääräistä kokonaiskulutusta. Loppukäyttäjän tulisi voida asettaa kokonaiskulutukselle saldoraja, jonka täyttymisen jälkeen teleyrityksen olisi lopetettava palveluiden tarjoaminen ja niistä laskuttaminen. Loppuasiakkaan tulisi lisäksi saada palveluntarjoajalta ilmoitus siitä, kun hänen käyttörajansa on ylittänyt 80 prosenttia asetetusta taloudellisesta rahamääräisestä rajoitteesta. Ilmoituksen tulisi sisältää tieto siitä, kuinka palvelun käyttöä voi jatkaa. Teleyritykset tarjoavat nykyisinkin saldorajapalveluita kaupallisin perustein, mutta asetuksen myötä palvelun tulisi olla ilmainen ja koskea kaikkien asiakkaan käytössä olevien palveluiden kokonaiskäyttöä. Kokonaiskulutuksen seuranta vaatinee teleyrityksiltä järjestelmämuutoksia. Ehdotuksen mukaan palvelun tarjoaminen ja laskutus on lopetettava, kun saldoraja ylittyy. Asetuksen jatkovalmistelussa olisi syytä kartoittaa teleyritysten mahdollisuudet katkaista liittymän toiminta reaaliaikaisesti saldorajan täyttyessä muun muassa ulkomailla tapahtuvan käytön yhteydessä. Asetuksessa tulisi täsmentää, olisiko asiakas jatkossa vapautettu automaattisesti saldorajan ylittävistä maksuista. Sopimuksen irtisanominen Asetus vahvistaisi Suomessa jo nykyisin käytössä olevan enimmäiskeston (24 kk) määräaikaisille sopimuksille. Loppukäyttäjillä olisi kuitenkin oikeus irtisanoa sopimus päättymään yhden kuukauden irtisanomisajalla, jos sopimuksen teosta on kulunut vähintään kuusi kuukautta. Asetusehdotus ei tässä kohtaa erottele määräaikaisia ja toistaiseksi voimassa olevia sopimuksia. Ehdotus jättää epäselväksi määräaikaisten sopimusten tarkoituksen, mikäli sopimukset ovat kuitenkin irtisanottavissa kuuden kuukauden jälkeen. Suomessa kuluttajalla on oikeus milloin tahansa irtisanoa toistaiseksi voimassa oleva sopimus kahden viikon irtisanomisajalla, joten irtisanomisajan osalta asetus osittain heikentää kuluttajien asemaa. Asetuksessa tulisi niin ikään täsmentää, mikä

12 12 (16) olisi irtisanomisaika toistaiseksi voimassa olevissa sopimuksissa, jotka ovat olleet voimassa alle kuusi kuukautta. Asetusehdotuksen perusteella käyttäjillä olisi oikeus irtisanoa sopimus päättymään välittömästi ja ilman kuluja, jos sopimusehtoja muutetaan käyttäjän vahingoksi. Epäselväksi kuitenkin jää, millä perusteella teleyritys olisi oikeutettu muuttamaan ehtoja - riittääkö se, että muutoksen perusteet on lueteltu sopimuksessa vai pitääkö asiakkaan hyväksyä ehtomuutos. Palvelupaketit Ehdotuksen mukaan, mikäli kuluttajille tarjottuun palvelupakettiin kuuluu vähintään yksi viestintäpalveluksi luettava tuote, ulottuvat asetuksen sopimuksen irtisanomista ja palveluntarjoajan vaihtamista koskevat säännökset koko pakettiin. Viestintäviraston näkemyksen mukaan säännös on tervetullut selvennys palvelupaketteja koskevaan sääntelyyn. 8.3 Myyjänvaihdon helpottaminen Asetuksella pyritään palveluntarjoajan vaihtamisen helpottamiseen numeronsiirrettävyyttä ja sähköpostiviestien jälleen lähettämistä koskevilla säännöksillä. Numeron siirrettävyys Asetusehdotuksen edellytys numeron siirtämisestä päivässä vaatii selkiyttämistä. Ehdotuksen perusteella on epäselvää, mistä ajan laskeminen alkaa ja mihin se päättyy. Asetuksessa tulisi siirron alkamis- ja päättymishetki määritellä yksiselitteisesti. Mikäli vaatimus tulkitaan siten, että aika alkaa siitä kun asiakas on ilmoittanut halunsa numeron siirtoon, vaatii se merkittäviä muutoksia Suomen tämän hetkisiin käytäntöihin ja on käytännössä mahdoton toteuttaa muille kuin matkaviestinverkon numeroille. Ehdotuksen mukaan loppukäyttäjien sopimukset lakkaavat automaattisesti numeron siirrosta. Tällä hetkellä määräaikainen sopimus ei ole siirron este, mutta sopimuksen maksuvelvoitteet jäävät edelleen voimaan koko sopimuskauden ajaksi. Ehdotuksen jatkovalmistelussa on syytä ottaa huomioon, että mikäli säännöstä sopimusten automaattisesti lakkaamisesta sovelletaan myös määräaikaisiin sopimuksiin, voi se merkitä määräaikaisten sopimusten käytön lakkaamista. Asetusehdotus sisältää uuden vaatimuksen, jonka mukaan numeron siirtävien operaattoreiden on palautettava kaikki jäljellä oleva saldo niille kuluttajille, jotka käyttävät ennalta maksettuja palveluja (pre-paid). Vaatimuksen jatkovalmistelussa tulisi selvittää, missä määrin vaatimuksen mahdollistavien järjestelmien käyttöönotto edellyttäisi operaattoreilta investointeja uusiin järjestelmiin. Asetusehdotuksen perusteella epäselväksi jää myös numeronsiirtovaatimuksen soveltamisala pre-paid-liittymiin tilanteissa, joissa asiakasta ei ole tunnistettu. Siirtovelvoitteen laajentamiseen liittyy muun muassa numeron käyttöoikeuden

13 13 (16) 9. Muutokset direktiiveihin varmentamiseen liittyviä riskejä. Viestintäviraston näkemyksen mukaan siirtovelvoitteen laajentamista tunnistamattomiin liittymiin ei voida pitää kannatettavana. Sähköpostin uudelleenohjaus Asetusehdotus sisältää täysin uutta sääntelyä sähköpostin uudelleen ohjauksesta. Ehdotuksen mukaan sähköpostin uudelleenohjauspalvelu tulee tarjota maksutta 12 kuukauden ajan, jonka jälkeen käyttäjällä tulee olla mahdollista jatkaa sähköpostiviestien uudelleenlähettämistä. Sinänsä ehdotuksen tavoitetta voidaan pitää kannatettavana, koska sähköpostiosoitteen vaihtaminen voi muodostaa kynnyksen palveluntarjoajan vaihtamiselle. Asetusehdotuksen mukaisten vaatimusten käyttöön oton ei voida katsoa tuottavan ylitsepääsemättömiä ongelmia palvelun tarjoajille vaikkakaan nykyiset sähköpostipalvelujärjestelmät eivät tue vaatimuksen käyttöön ottoa. Vaatimusten toteuttamisesta palvelun tarjoajille aiheutuvat kustannukset siitä saataviin hyötyihin verrattuna tulee kuitenkin asetuksen jatkovalmistelussa ottaa huomioon. Uudet vaatimukset saattavat myös olla omiaan vähentämään teleyritysten intressiä tarjota sähköpostipalveluita, etenkin kun käyttäjien halukkuus maksaa niistä on vähäinen. Asetusehdotus sisältää muutoksia myös sähköisen viestinnän direktiiveihin. Asetuksella laajennettaisiin EU-komission valtuuksia velvoittaa kansallinen viranomainen muuttamaan tai perumaan huomattavan markkinavoiman yritystä koskeva HMV-päätösehdotuksensa. Komission toimivalta ulottuisi aiemmasta poiketen nyt myös yrityksille asetettaviin velvoitteisiin silloin kuin velvoitteita asetetaan EU-valtuutuksen omaavalle yritykselle. Velvoitteita arvioidessaan komission tulisi kiinnittää erityistä huomiota komission antamien suositusten noudattamiseen. Edelleen ehdotuksen mukaan asetettaessa EUvaltuutuksen omaavalle yritykselle velvoitteita vastaanottavassa jäsenvaltiossa tulisi kotimaan viranomaisen voida osallistua direktiivin mukaiseen yhteistyömenettelyyn. Viestintäviraston näkemyksen mukaan kansallisen toimivallan siirtämistä yhä enenevässä määrin komissiolle ei voida pitää kannatettavana. Erilaisen menettelyn säätäminen EUvaltuutuksen omaaville yrityksille asetettaville velvoitteille kuin muille kyseisen jäsenvaltion vastaavassa asemassa oleville yrityksille ei ole myöskään muilta osin perusteltua. Todennäköistä myös on, että huomattavan markkinavoiman prosessit pitkittyvät entisestään komission ja kotijäsenvaltion viranomaisen päätösprosessiin osallistumisen myötä. Kansalliset erityispiirteet huomioon ottavan, tehokkaan sääntelyn kannalta komission laajennettua toimivaltaa ja kotijäsenvaltion viranomaisen mukaan ottamista menettelyyn ei voida pitää kannatettavana. Jo nykyiset direktiivien säännökset mahdollistavat kotijäsenvaltion

14 14 (16) osallistumisen huomattavan markkinavoiman prosessiin kansainvälistä kuulemista koskevien säännösten kautta. 10. Verkkovierailu ja ulkomaan puhelut "Roam like at home"-ratkaisu Asetuksessa ehdotetaan matkaviestinverkon operaattoreille "roam like at home"-ratkaisua, jossa teleyritys olisi velvollinen soveltamaan säänneltyjen verkkovierailupalvelujen osalta kotimaisten palvelujen hintaa kaikkialla unionissa samalla tavoin, kuin jos säänneltyjä verkkovierailupalveluja olisi hyödynnetty kotimaan verkossa. Ratkaisu perustuisi teleyritysten välille muodostuvalle yhteistyölle, johon kuuluvat yritysten solmimat kahden- ja monenväliset verkkovierailusopimukset. "Roam like at home" -järjestelyyn kuuluvien teleyritysten ei tarvitsisi toteuttaa erillistä myyntiä verkkovierailuasetuksen edellyttämin tavoin. Sen sijaan järjestelyn ulkopuolelle jäävien teleyritysten tulisi toteuttaa erillinen myynti ja noudattaa verkkovierailupalvelujen osalta eurotariffin mukaisia hintoja. Ehdotus voi toteutuessaan lisätä kilpailua ja palveluntarjontaa EU:n sisämarkkinoilla. Mahdollista kuitenkin on, että yhteistyö teleyritysten välillä muodostuu helpommin suurten toimijoiden välille pienten toimijoiden ja virtuaaliverkko-operaattoreiden jäädessä yhteistyön ulkopuolelle. Asetusluonnos asettaa toimijat myös haastavaan tilanteeseen ottaen huomioon, että edellisen vuonna 2012 annetun verkkovierailuasetuksen mukaisten erillistä myyntiä koskevien velvoitteiden on tarkoitus tulla voimaan Erillistä myyntiä koskevien velvoitteiden toteuttaminen edellyttää teleyrityksiltä mittavia tietojärjestelmäinvestointeja, joiden tarkoituksen uusi asetus nyt tekee kyseenalaiseksi. Ehdotetun järjestelyn myötä palveluntarjoajat menettäisivät myös osan verkkovierailupalvelujen myynnistä saatavista tukku- ja vähittäistuloista verkkovierailumaksujen poistuessa. Teleyritysten halukkuus ylipäätään lähteä ehdotuksen mukaiseen järjestelyyn voidaan kyseenalaistaa. Mahdollista niin ikään on, että yritykset nostaisivat kotimaan hintoja kattaakseen verkkovierailumaksujen poistumisesta aiheutuvia tulojen menetyksiä. Sääntelyn ennustettavuuden kannalta on syytä arvioida, onko asetusehdotuksen mukaisille toimenpiteille tarvetta ehdotetussa aikataulussa ottaen huomioon, että "roam like at home"- käytäntöjä on jo muodostunut ilman sääntelyä markkinaehtoisesti. Ehdotus jättää osittain avoimeksi toimivallan jakautumisen BE- RECin ja kansallisten sääntelyviranomaisten välillä. Ehdotuksen mukaan verkkovierailuoperaattori ilmoittaa kahden ja monenväliset verkkovierailusopimukset BERECille, mutta säännösten noudattamisen valvonta kuuluu lähtökohtaisesti kansallisille sääntelyviranomaisille. Asetuksessa tulisi säätää tiedonantovelvoitteista BERECin ja kansallisten sääntelyviranomaisten välillä.

15 15 (16) Kohtuullisen käytön kriteeri Asetus mahdollistaisi kotimaisin hinnoin tarjottavien säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen kulutuksen rajoittamisen kohtuullisen käytön kriteerin avulla. Kohtuullisen käytön kriteerin soveltamisen valvonta kuuluisi kansalliselle sääntelyviranomaiselle BERECin asiassa antamat suuntaviivat huomioon ottaen. Koska BERECin suuntaviivat eivät ole jäsenmaita juridisesti velvoittavia, voi kriteerien määrittely suuntaviivatasolla johtaa niiden eriäviin tulkintoihin jäsenmaiden välillä. Asetuksen jatkovalmistelussa olisi syytä harkita, tulisiko sääntelyn yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi säätää kohtuullisen käytön kriteereistä asetuksen tasolla. Ulkomaan puhelut Asetusehdotuksen mukaan ulkomaanpuhelun hinta voi ylittää vain objektiivista syistä a) kiinteässä verkossa kaukopuhelun ja b) matkaviestinverkossa roaming-asetuksen mukaisen enimmäishinnan (0,19 euroa lukien). Ehdotus merkitsee poikkeamista periaatteeseen, jonka mukaan vähittäishintoihin puuttuminen on aina viimesijaista. Ehdotus voi toteutuessaan tuoda merkittäviä alennuksia nykyisiin ulkomaanpuheluhintoihin, mitä voidaan loppukäyttäjän aseman kannalta pitää sinänsä kannatettavana. Toisaalta ulkomaan puheluiden hintojen lasku voi merkitä korotuksia kotimaan puheluiden hintoihin. Asetuksen yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi tulisi siinä tarkemmin määritellä myös ne syyt, joiden perusteella muun muassa matkaviestinoperaattorit voisivat periä ulkomaanpuheluista verkkovierailuasetuksen mukaista enimmäishintaa korkeamman hinnan. 11. Sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen toiminnan kehittäminen BERECin sääntelyneuvosto koostuu nykyisellään kunkin EUjäsenvaltion sääntelyviranomaisen päälliköistä. Lisäksi tarkkailijoina ovat ETA-maiden ja EU-jäsenyyttä hakeneiden valtioiden vastaavat tahot. Myös komissio osallistuu BERECin sääntelyneuvoston täysistuntokokouksiin, mutta sillä ei ole äänioikeutta. Puheenjohtaja valitaan päälliköiden keskuudesta ensin yhden kauden varapuheenjohtajaksi, minkä jälkeen alkaa yhden vuoden mittainen, sivutoiminen puheenjohtajakausi. Asetusehdotuksessa ehdotetaan päätoimisen, riippumattoman ja ammattimaisen puheenjohtajan nimittämistä johtamaan BE- RECin sääntelyneuvostoa kolmen vuoden toimikaudelle. Varapuheenjohtaja valittaisiin BERECin sääntelyneuvoston keskuudesta, jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten päälliköistä. BERECin toiminnassa on viime aikoina ollut ongelmia johtuen muun muassa puheenjohtajiksi valittujen henkilöiden kansallisten toimikausien päättymisestä ja BERECin toimiston rekrytointi- ja muista ongelmista. Tästä huolimatta ulkopuolisen henkilön valinta edustamaan kansallisia sääntelyviranomaisia aikaansaisi tilanteen, jossa BERECiä edustaisi muu kuin työkseen sääntely-

16 16 (16) 12. Yhteenveto asioita hoitava henkilö. Mahdollisena riskinä olisivat erilaiset näkemykset yhteistyöhön ja BERECin kantoihin liittyen. BERECin asetuksen valmistelussa päädyttiin yhteistyöelimen muodon valinnassa erilaiseen ratkaisuun kuin samanaikaisesti valmistelussa olleessa energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen ACERin (Agency for Cooperation of Energy Regulators) muodon valinnassa. BERECin toiminnan kehittäminen, toimiston onnistumisedellytysten varmistaminen ja sääntelyviranomaisten yhteistyön nykyistä parempi organisointi ovat tärkeitä eurooppalaisten sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden loppuun saattamiselle. Tästä syystä BERECiä koskevaa asetusta ja sen toiminnan muotoa olisi syytä tarkastella nyt asian ollessa jatkovalmistelussa huolellisesti miettien muitakin vaihtoehtoja kuin päätoimisen, riippumattoman puheenjohtajan asettaminen. Viestintäviraston näkemyksen mukaan asetusehdotuksen tavoitteet yhtenäisemmän eurooppalaisen sääntelykehikon luomiseksi ovat kannatettavia. Asetuksen valinta käytettävänä sääntelyinstrumenttina voidaan kuitenkin monilta osin kyseenalaistaa. Asetuksen jatkovalmistelussa olisi myös syytä arvioida sen viranomaiselta edellyttämien uusien ja hallinnollisesti raskaiden valvonta- ja seurantatehtävien tarkoituksenmukaisuus. Asetuksen soveltamisala ja määritelmät vaativat täsmentämistä. Lisäksi asetuksen perusteella asetettavien velvoitteiden tulisi olla riittävän selkeitä ja tarkkarajaisia. Hallinnolliset maksut tulisi voida kohdistaa siten, ettei kansallisia operaattoreita aseteta eriarvoiseen asemaan eurooppalaisiin operaattoreihin nähden. Asetusehdotuksen mukaisten uusien käyttöoikeusvelvoitteiden suhteellisuus ja tarpeellisuus voidaan kyseenalaistaa. Viestintäviraston näkemyksen mukaan kehityssuuntaa, jossa kansallista toimivaltaa muun muassa käyttöoikeuksien sääntelyssä siirretään entisestään komissiolle ja EU-toimielimille ei voida pitää kannatettavana. Sääntelyn ennustettavuuden kannalta asetuksen jatkovalmistelussa tulisi ottaa huomioon muun muassa ehdotuksen mukaisen "roam like at home"-ratkaisun vaikutus voimassa olevan verkkovierailuasetuksen mukaisen erillisen myynnin vaatimuksen toteuttamiseen. Asetuksen jatkovalmistelussa olisi niin ikään syytä tarkastella laajemminkin BERECiä koskevaa asetusta sekä kartoittaa myös muut kuin ehdotuksen mukaiset vaihtoehdot BERECin toimintamuotojen kehittämiseksi. Pääjohtaja Asta Sihvonen-Punkka Erityisasiantuntija Päivi-Maria Virta