Joulukukkainfo. Oikealla hoidolla saat joulukukista iloa pitkään.

Transkriptio

1 Joulukukkainfo Oikealla hoidolla saat joulukukista iloa pitkään.

2 monivuotiseksi pensaaksi ja kesällä joulutähti viihtyy vaikka ulkona. Pitkäksi kasvavia versoja katkaisemalla kasvi saadaan haaroittumaan ja siitä tulee tuuheampi pensas. Hyvässä kasvussa olevaa joulutähteä on lannoitettava. Kukkiakseen joulutähti vaatii olosuhteet, joissa vuorokauden valoisa aika on enintään 10 tuntia. Lyhyen päivän käsittely aloitetaan syys-lokakuussa. Kasvi peitetään kello 17-8 väliseksi ajaksi esimerkiksi laatikolla. Valoisa aika saa olla enintään 10 tuntia. Joulutähti palkitsee ystävänsä marraskuun aikana pienillä keltaisenvihreillä kukilla sekä vähitellen punaisiksi tai valkoisiksi värjäytyvillä suojuslehdillä. Onko Joulutähti myrkyllinen Joulutähti (Euphorbia pulcherrima) Joulutähti on hyasintin ohella suosituin joulunajan kukkamme. Vaikka joulutähti tuntuukin jo perinteiseltä joulukukalta, on se kuitenkin suhteellisen uusi tulokas oltuaan viljelykasvina vasta noin neljä vuosikymmentä. Joulutähden väreistä ehdottomasti suosituimmat ovat tumman- ja kirkkaanpunaiset lajikkeet. Sitä on saatavissa myös valkoisen, vaaleankeltaisen ja vaaleanpunaisen eri sävyissä sekä kirjavana. Markkinoilla on myös spray-värjättyjä ja hiillekäsiteltyjä joulutähtiä. Joulutähden kukinta kestää pitkään ja oikein hoidettuna siitä on iloa pitkälle kevääseen. Naapurimaassamme Ruotsissa joulutähdet hankitaankin jo adventiksi, jolloin niiden loistosta voidaan nauttia koko joulukuun ajan. Joulutähden hoito Jo joulutähden kuljetuksessa on syytä olla huolellinen, sillä se kärsii vedosta ja kylmästä. Joulutähti viihtyy tasaisessa lämpötilassa ja huonelämpötilan tulisi olla yli 18 astetta. Valo on aina kasveille eduksi, mutta liian lähelle vetoista ikkunaa sitä ei kannata sijoittaa. Mullan pitää olla tasaisen kosteaa. Joulutähden herkkää juuristoa kastellaan haalealla vedellä. Poista aluslautasella seisova vesi. Mullan pinta voi kuivahtaa kevyesti kastelujen välillä. Joulutähteä kastellaankin usein liikaa, jolloin sen lehdet alkavat roikkua ja tippuvat. Toisaalta multaa ei saa päästää kokonaan kuivumaankaan. Lehtien kellastuminen voi olla merkki kuivuudesta tai liian pimeästä tai vetoisesta paikasta. Viime vuosina on saatu paljon uutta, merkittävää tietoa eri kasvien myrkyllisyydestä. Moni vanha "perimätieto" on osoitettu vääräksi, kuten myös joulutähden myrkyllisyys. Sitä on liioilteltu aivan liian voimakkaasti. Jalostuksen myötä valkoisen maitiaisnesteen polttavuus on vähentynyt. Lähinnä kasvi voi aiheuttaa vain paikallisia pieniä ärsytysoireita, jotka ovat jopa harmittomampia kuin monien muiden kotikukkien aiheuttamat oireet. Lisää tietoa joulutähdestä Joulutähti eli tähtilatva kuluu tyräkkikasveihin. Joulutähden kasvatus puutarhalla aloitetaan jo kesällä, jolloin latvapistokkaat on pistetty juurtumaan. Eri kasvatustavoilla joulutähdistä saadaan yksilatvaisia tai tuuheita monilatvaisia, minikokoisia tai isoja. Monilatvaiset kasvit saadaan aikaan latvomalla. Kasvi alkaa haaroittua, kun sen päälatvasta katkaistaan kärki. Puutarhurin on huolehdittava lyhyen päivän käsittelystä tarkasti, jotta joulutähden kukinta ajoittuu oikein. Joulutähti on kotoisin Meksikosta. Yhdysvaltain suurlähettiläänä 1920-luvulla toiminut kasvitieteilijä Joel Robert Poinsett ihastui kasviin, keräsi joulutähtipensaan pistokkaita sekä viljeli niitä. Hän jakoi myös kasvia puutarhanhoidosta kiinnostuneille ystävilleen ja näin se levisi lähinnä kasvitieteellisten puutarhojen välityksellä ympäri maailman. Joulutähdestä useissa kielissä käytetty nimi Poinsettia on siis tullut löytäjänsä mukaan. Nykyinen ruukkukasvina viljelty joulutähtemme on hyvin nuori tulokas. Sen viljely yleistyi vasta 60-luvulla, kun alun perin hyvin kookkaasta pensaasta kehitettiin lajikkeita, jotka oikein viljeltyinä olivat sopivan kokoisia huonekasveiksi. Tämän neljän vuosikymmen aikana joulutähti on saavuttanut valtavan suosion ja on levinnyt ympäri maailman. Jalostus jatkuu ja koko ajan joulutähdestä syntyy uusia tyyppejä. Joulutähti hankitaan usein vain jouluksi ja monet mieltävätkin sen vain joulukoristeeksi, joka saa lähteä kuusen kanssa samalla oven avauksella. Kuitenkin hyvin hoidettu joulutähti säilyy pitkälle kevääseen. Sen voi kasvattaa myös

3 lihomaan ja ottaa vasta syksyllä ennen syyssateita sisään. Lehtien tuleentuminen ja kuihtuminen on merkki lepotilaan siirtymisestä. Silloin kastelua vähennetään ja sen voi asteittain lopettaa kokonaan. Ellei kasvi itse osoita merkkejä lepotilaan siirtymisestä, on lepotila käynnistettävä viimeistään syyskuussa kastelua vähentämällä. Lehtien annetaan kuihtua kokonaan ja ne leikataan pois viimeistään lokakuussa. Sipuli multineen saa kuivua rutikuivaksi. Kuiva sipuli varastoidaan vaikkapa pimeään viileään kellariin, ei pakkaseen. Lepovaihe kestää yleensä 1-3 kuukautta. Tammikuussa tai silloin, kun kuiva sipuli alkaa työntää uusia lehtiä ja kukkavanaa, on aika ottaa sipuli huoneen lämpöön ja aloittaa kastelu. Ritarinkukka (Hippeastrum) Ritarinkukka on viime vuosina lisännyt suosiotaan erityisesti joulukukkana. Isosta sipulista nousevat jykevät kukkavarret ja niiden päähän aukeavat monilukuiset suuret kellomaiset kukat tekevät ritarinkukasta erittäin näyttävän huonekasvin. Kukkaharrastajat ovat perinteisesti kasvattaneet ritarinkukkia sipulista, mutta yhä useammin ritarinkukka ostetaan valmiiksi ruukutettuna ja kukat sopivasti nuppuisina. Ritarinkukkaa käytetään myös leikkokukkana. Ritarinkukan hoito Tärkeintä ritarinkukan hoidossa on, että ei kastele sitä liikaa, sillä liika märkyys ja liian lämmin kasvupaikka aiheuttaa kukkavanojen (kukkavarsien) ja venymistä ja varret alkavat helposti kaatua. Mehevässä sipulissa on runsaasti kosteutta, joten ruukussa olevan kasvualustan voi pitää suhteellisen kuivana. Liiallinen kuivuuskin voi kuitenkin aiheuttaa ongelmia kasvin kehityksessä. Ritarinkukan, kuten muutkin sipulikukat voi siirtää yöksi viileään, ei kuitenkaan pakkaseen, jolloin kukinta kestää pidempään. Viileällä säilyttämisellä voit myös "jarruttaa" nupun kehittymistä. Ritarinkukan sipulista nousee yleensä useita kukkavanoja. Jo näkyvissä olevien vanojen lisäksi sipulista saattaa nousta vielä uusiakin kukkavanoja. Kukinnan jälkeen kukkavanan (kukkavarren) voi katkaista tyvestään kun kaikki siinä olevat kellot ovat kukkineet. Ritarinkukka on myös upea leikkokukka. Jos kukkavana ei kestä kukan painoa, voit leikata kukan maljakkoon. Pujota heti leikkuukohdan yläpuolelle kumilenkki, jotta varsi ei haaroitu vedessä. Vaihda vesi muutaman päivän välein. Lisää tietoa ritarinkukasta Jaloritarinkukka on usean lajin risteymänä syntynyt kasvilajikeryhmä narsissikasveihin kuuluvassa ritarinkukkien (Hippeastrum) suvussa. Hippeastrum tarkoittaa hevosmiehen tähteä, mistä suomenkielinen nimikin on johdettu. Ritarinkukasta käytetään usein virheellisesti suomeksi amaryllis-nimeä, joka on kuitenkin kasvitieteellisesti varattu aitoamarylliksille. Nimisekaannus johtunee siitä, että kauan aikaa ennen jalostettujen ritarinkukkien kasvattamista meillä viljeltiin ruukkukasvina aitoamaryllistä. Lisäksi ritarinkukan ruotsinkielinen nimi, amaryllis, aiheuttaa sekaannusta. Kasvitieteellisestä näkökulmasta ritarinkukan kutsuminen amaryllikseksi on kuitenkin erhe. Aitoamaryllis (Amaryllis belladonna) kuuluu aivan toiseen kasvisukuun kuin ritarinkukka (Hippeastrum). Aitoamaryllis on ritarinkukkaa pienempi ja hentokasvuisempi. Se on myös harvinaisempi kuin yleensä jouluksi hyödettävä ritarinkukka. Ritarinkukka on joulukukkana melko uusi, sillä sen suosio on alkanut lisääntyä vasta 1980-luvulta lähtien. Kaupasta otetut ritarinkukan sipulit on viljelty yleensä Etelä-Afrikassa ja Brasiliassa. Sipuleissa on runsaasti vararavintoa isojen kukkien kasvattamiseen. Innokas Kukkien ystävä yrittää sipulin "lataamista" vararavinnolla uudelleen ja saada amarylliksen kukkimaan toistamiseenkin. Poista kukkien kuihduttua kukkavanat ja jätä lehdet kasvamaan. Lehdet keräävät sipuliin voimaa uutta kukintaa varten. Kasvuvaiheen aikana kasvia kastellaan normaalisti. Silloin sitä on myös lannoitettava ruukkukasviravinteella. Kesäksi ritarinkukan voi viedä myös ulos

4 Innostunut Kukkien Ystävä voi joulun jälkeen napsaista kuihtuneen kukkavarren poikki, jonka jälkeen kasvi säilytetään huoneen lämmössä välillä niukasti kastellen ja hieman lannoittaen. Keväällä ne voi istuttaa ulos maan sulettua. Hyvällä onnella ne lähtevät kasvamaan. Lisää tietoa hyasintista Hyasintti (Hyacinthus) Hyasintti on ollut suomaisten joulukukkana jo toista sataa vuotta, ja monelle hyasintin tuoksu on tärkeä osa joulutunnelmaa. Jouluna vaaleanpunaiset hyasintit ovat suosituimpia, mutta hyasinttia on myös sinisenä, valkoisena sekä Euroopassa suosittuna pääsiäiskukkana käytetyt vaaleankeltaiset lajikkeet. Hyasintin hoito Hyasintti on kotoisin Lähi-idästä. Se on sukua tavalliselle ruokasipulille vaikka ei olekaan ihmisravinnoksi kelpaavaa. Se on kulkeutunut kauppiaiden matkassa 500- vuotta sitten Eurooppaan ja sieltä levinnyt kasvitieteellisiin puutarhoihin. Hyasintista on esiintynyt jo 2000 vuotta sitten kreikkalaisessa ja roomalaisessa tarustoissa. Laajempaan käyttöön hyasintti tuli hollantilaisen suurlähettilään De Busbecqin myötä. Hän toi Lähi-idästä hyasintin ja tulppaanin sipuleita hollantiin Leidenin kasvitieteelliseen puutarhaan Hyasintti levittäytyi ympäri maailman hollantilaisten viljelijöiden myötävaikutuksella. Suomeen hyasintti tuli 1800-luvulla. Ensimmäisen kerran myynnissä oleva hyasintti koristi helsinkiläisen kukkakaupan ikkunaa jouluna vuonna Tämän jälkeen hyasintti on ollut hyvin suosittu joulukukka. Hyasintin sipulit viljellään Hollannissa, josta ne tuodaan elokuussa Suomeen. Puutarhalla hyasintit istutetaan ja siirretään kylmävarastoon juurtumaan. Luonnossa aikaisin keväällä kukkivalle hyasintille kolmen kuukauden kylmävarastointi on keinotekoinen talvi. Lämpimään siirtäminen eli hyötö on hyasintin kevät, jolloin se muodostaa nuput muutamassa viikossa. Zephyros, länsituulen jumalatar, oli ihastunut nuorukaiseen nimeltä Hyacinthos. Nuorukainen vain heitteli rannalla kiekkoa Apollon kanssa, joten Zephyros tuli mustasukkaiseksi. Hän ohjasi kiekon Hyacinthoksen päähän, ja tämä kuoli välittömästi. Verestä nousi kukka, jota alettiin kutsua hyasintiksi. Kreikkalainen mytologia Luonnossa hyasintti kukkii varhain keväällä kun ilma on vielä viileää. Lämpimissä asuinhuoneolosuhteissa hyasintin kukinto aukeaa kauniisti ja tuoksuu voimakkaasti, mutta myös kuihtuu suhteellisen nopeasti. Hyasintin ikää voikin pidentää muutamalla päivällä, jos sen siirtää yöksi viileään eteiseen tai kylmäkaappiin. Hyasintti sietää jopa pientä pakkastakin. Hyasinttia kastellaan niukasti. Liiallinen kastelu venyttää kukkavartta pituutta liikaa ja kasvi kellahtaa helposti kumoon. Venyneen kasvin tueksi voi laittaa tukitikun. Paina tukitikku tukevasti sipuliin ja sido se kauniilla nauhalla kukkavarren tueksi. Hyasintin voi myös leikata leikkokukaksi, tai kukan voi asettaa sipuleineen maljakkoon, jossa on vettä sipulin tyveen saakka. Allergisille ja astmaatikolle hyasintin voimakas tuoksu saattaa aiheuttaa oireita.

5 Lisää tietoa jouluruususta Nimestään huolimatta jouluruusulla ei ole muuta yhteyttä ruusuihin kuin sen ruusumaiset kukat. Ruohovartinen, leinikkikasvien heimoon kuuluva suku kasvaa Keski- ja Etelä-Euroopasta aina Kaukasukselle asti. Suomeen kukkaa tuodaan Hollannista, jossa sitä kasvatetaan kasvihuoneissa. Antiikin yhteiskunnassa perennan huumaavia ominaisuuksia käytettiin hyväksi tietäjien saattamisessa erityiseen tietämisen tilaan, jonka jälkeen heiltä kysyttiin suuria asioita sodasta ja rauhasta. Erityisesti juuret sisältävät kahta myrkyllistä glykosidia: helleboriinia ja helleboreiinia. Molemmat vaikuttavat lamauttavasti aivoihin ja keskushermostoon. Kuivattuja juurakoita on käytetty myös rohdoksina. Jo pienet annokset aiheuttavat limaneritystä ja aivastusta, mistä johtuvat kasvin aiemmat nimet musta pärskäjuuri ja aivastusjuuri. Jouluruusua on käytetty myös erilaisten mielisairauksien lääkkeenä. Siksi sitä kutsutaan yhä tietyllä alueella Ranskassa riivattujen kasviksi. Jouluruusu (Helleborus) Jouluruusu eli helleborus viehättää herkkyydellään ja romanttisuudellaan. Jouluruusu on nostanut suosiotaan joulukukkana, jo viime vuonna sitä myytiin huimasti odotuksia enemmän. Helleborus on hieman arvokkaampi kukka, mutta vastineeksi se ilahduttaa pitkään ja on helppohoitoinen. Jouluruusu kukkii valkoisen, roosan, tummanpunaisen ja vihertävän väreissä. Entisaikana jouluruusu oli suosittu joulukukka, mutta nykyään muut kukat ovat ottaneet siltä sijaa. "Sinä ihanainen jouluruusu, pikkuruinen. Kysyt, miksi sinua rakastan. Koska uhmaat ajan hammasta ja kaiken kestät." Boolsen, tanskalainen jouluruusuviljelijä Jouluruusun hoito Jouluruusun saa säilymään pisimpään aurinkoisessa ja viileässä paikassa. Kasvualusta on hyvä pitää tasaisen kosteana ja vettä tulee antaa vain aluslautasen kautta. Normaalissa huoneenlämmössä jouluruusun kukat kuihtuvat nopeasti, joten sen ikää voi pidentää viemällä sen ainakin välillä viileään. Jouluruusun voi istuttaa keväällä ulos puutarhaan varjoiseen tai puolivarjoiseen paikkaan. Maan pitää olla multainen ja hyvin kosteutta pitävä. Jouluruusu on kaikilta osiltaan myrkyllinen, pienikin määrä syötynä voi aiheuttaa oireita. Tämä kannattaa ottaa huomioon, jos perheessä on pieniä lapsia tai lemmikkejä.

6 Sypressi (Chamaecyparis lawsoniana) Sypressejä on saatavilla aivan pienistä ruukkukasveista isoihin puolitoistametrisiin kasveihin sekä kaikkia kokoja siltä väliltä. Sypressiä käytetään usein joulunajan istutuksissa, mutta kookkaammat kasvit ovat hienoja joulukoristeita yksinäänkin. Sypressin voi sijoittaa talvella myös ulos vaikkapa ovenpieleen. Kovista pakkasista se ei selviä hengissä, mutta säilyttää siitä huolimatta koristearvonsa kevääseen asti. Sypressin hoito Sypressin hoidoksi riittää kasvualustan kosteana pitäminen. Sen saa kastella aika-ajoin reilusti, mutta jatkuva vedessä seisominen ei ole hyväksi. Huonekatajan voi saada säilymään hengissä kevättalven yli myös asuinhuoneolosuhteissa. Päivittäinen vedellä suihkuttaminen auttaa sypressiä selviytymään huoneolosuhteissa. Lämmin ja kuiva huoneilma ei ole sille hyväksi, joten se kannattaa sijoittaa mahdollisimman viileään, mutta silti valoisaan paikkaan. Keväällä sypressin voi istuttaa ulos. Erittäin otollisissa ja leudoissa olosuhteissa se saattaa jopa talvehtia. Lisää tietoa sypressistä Sypressit ovat tuttuja kaikille, jotka ovat matkustelleet Etelä-Euroopassa ja nähneet Välimerellä jo antiikin aikana viljeltyjä, pylväsmäisiä italiansypressejä (Cupressus sempervirens). Meillä Suomessa ne ovat tutuimpia lähinnä tiiviskasvuisina joulupöytien ruukkukasveina. Jouluhavuina myydään monenlaisia valesypressejä (Chamaecyparis), yleisimpänä niistä "huonekataja" eli lawsoninsypressi (C. lawsoniana) ja niitä on vaikea saada huonekasvina viihtymään. Ne ovat oloissamme talvenarkoja, joten pihallakaan niiden kasvatus ei pitemmän päälle onnistu. Käytännössä ne siis jäävät melko lyhytaikaisiksi, tavallaan kertakäyttökasviksi. 'Boulevard' on hernesypressin (C. pisifera) lajike ja sitä myydään yleisesti puutarhamyymälöissä, sillä sen pitäisi olla talvenkestävä Etelä- Suomessa. Se ei sovellu huonekasviksi, mutta niitä käytetään kausiluonteisiksi tarkoitetuissa istutuksissa kuten jouluasetelmissa. Summa summarum: avomaalla kasvatettavaksi tarkoitetut havukasvit eivät tahdo oikein ruukkukasvina asuinhuonekasvatuksessa menestyä. Siinä vaiheessa kun havukasvin oksat alkavat kuivua ja napsahdella poikki, on juuristo mennyttä eikä kasvi siitä enää virkisty. Sypressin erittäin miedossa tuoksussa on jouluntunnelmaa parhaimmillaan - monille sypressi korvaa jopa joulukuusen. Atsalea (Rhododendron Simsii -hybr.) Atsalea on kotoisin Itä-Aasiasta, josta se tuotu Eurooppaan 1800-luvulla. Luonnossa atsalea kasvavat sateisilla ja vilpoisilla vuoristoalueilla, happamassa maaperässä. Huonekasvina atsalea pitää viileästä huoneilmasta, mutta ei suorasta auringonvalosta. Alppiruusun sukulaiskasvi atsalea on näyttävä, mutta melko vaativainen kasvi. Kukkivia atsaleoita on saatavilla syksystä aina kevääseen, äitienpäivään asti. Atsalean kukinta kestää asuinhuoneessa useita viikkoja. Atsalean hoito Atsalea viihtyy parhaiten valoisassa paikassa, mutta ei suorassa auringonvalossa. Atsalean tärkeintä hoitoa on kastelu. Ruukkumulta pidetään jatkuvasti kosteana, mutta vältetään liiallista kastelua. Myös talvella, lepokauden aikana, atsaleaa kastellaan säännöllisesti. Jos atsalea pääsee kuivumaan, se voi tiputtaa nuput. Sen voi yrittää elvyttää vielä upottamalla ruukku veteen noin 15 minuutiksi. Kukkaa voi suihkutella nuppuisena, mutta avonaisten kukkien suihkuttelua tulee välttää. Atsalea on usein aidossa saviruukussa, joka hengittää. Silloin voi aluslautasella voi antaa jopa aina seistä vettä. Muoviruukussa olevan atsalean aluslautasella jatkuvasti seisova vesi kielii liikakastelusta. Kasteluveteen sekoitetaan annos lannoitetta noin joka neljännellä kastelukerralla kasvukauden aikana. Yleensä atsalea heitetään pois kukinnan päätyttyä. Hyvässä hoidossa kasvi saattaa kuitenkin lähteä kasvuun ja ehkä kukkiakin, jos se saa kerätä voimia kesän yli. Kasteluveteen sekoitetaan annos lannoitetta noin joka neljännellä kastelukerralla kasvukauden aikana. Uudelleen kasvuun lähtevää atsaleaa lannoitetaan happamalla lannoitteella. Atsalea on huonekasvi mutta sen voi siirtää myös ulos kesällä varjoisaan paikkaan. Se on tuotava sisälle syksyllä ennen pakkasten tuloa, näin se voi kukkia vielä uudelleen lopputalvesta. Lisää tietoa atsaleasta Atsaleat kuuluvat alppiruusujen ja pursujen kanssa Rhododendron-sukuun, joka on kasvikunnan suurimpia sukuja. Siinä on lähes tuhat lajia, joista n. 160 on atsaleoita. Suvun nimi tulee sanoista rhodon, ruusu sekä dendron, puu. Atsaleoissa on sekä kesävihantia että ainavihantia lajeja ja vielä ns. puoliainavihantia lajeja, joilla osa lehdistä säilyy pensaassa läpi talven. Vaikka atsaleat erottavatkin alppiruusuista,

7 atsalearyhmät ovat toisilleen sen verran kaukaista sukua, että ne jaetaan suvun sisällä kolmeen alasukuun - ja vielä yksi laji muodostaa neljännen. Kaikkiaan tässä jättisuvussa on kahdeksan alasukua. Suku on niin monimuotoinen, ettei ole olemassa mitään "sääntöä", jolla kaikki alppiruusut ja atsaleat voisi erottaa toisistaan. Kaikki atsaleat eivät ole kesävihantia - kaikkihan tuntevat ruukkuatsalean, mutta eivät myöskään kaikki kesävihannat Rhododendron-lajit ole atsaleoita. vuorokauden ajan pituus on alle 10 tuntia. Kasvihuoneissa tulilatvat saadaan kukkimaan minä vuoden aikana tahansa pimentämällä kasvit pimennysverhoilla. Tulilatvan voi istuttaa kesällä myös ulos kukkapenkkiin, parvekelaatikkoon tai astiaan. Se kestää hyvin vaihtelevia ulko-olosuhteita, sadetta ja myös kuivuutta. Tulilatva sopiikin hyvin puutarhaan ja parvekkeelle, joka joudutaan jättämään pitkiksi ajoiksi ilman kastelua. Lisää tietoa tulilatvasta Tulilatva Kalanchoe blossfeldiana kuuluu Crassulaceae-heimoon, jonka suvut ovat tyypillisesti paksulehtisiä ns. mehikasveja. Ne ovat sopeutuneet vaikeisiin olosuhteisiin, kuivuuteen sekä suuriin yö- ja päivälämpötilan vaihteluihin. Kalanchoe-suvun lajit ovat peräisin Madakaskarilta ja Kaakkois-Afrikasta. Vuonna 1927 siemenkauppias Robert Blossfeld toi Eurooppaan tulilatvan, joka sai tieteelliseksi nimekseen löytäjänsä mukaan Kalanchoe blossfeldiana. Siitä tuli nykyisten viljelylajikkeiden kantamuoto. Jalostus on tuottanut tulilatvasta runsaasti erivärisiä ja kasvutavaltaan erilaisia lajikkeita. Tulilatva (Kalanchoe blossfeldiana) Tulilatva kuuluu maailman suosituimpiin ruukkukasveihin ja sitä on saatavilla useina hehkuvina väreinä. Se on erittäin kestävä ja helppohoitoinen ruukkukasvi ja voi kestää normaaleissa huoneoloissa erittäin pitkään, jopa 6-8 viikkoa. Tulilatvan hoito Tulilatvan voi sijoittaa asuinhuoneessa vapaasti miltei mihin tahansa. Valoisa paikka on edullisin ja tulilatva sietää jopa suoraa auringon paahdetta. Tulilatva sietää hyvin myös kuivuutta. Sitä tarvitsee kastella vain harvakseltaan, ja multa saa kuivahtaa kastelukertojen välillä. Tulilatva ei vaadi kotona välttämättä edes lannoitusta. Kukkien kuihduttua tulilatva heitetään yleensä pois. Innokas viherpeukalo voi viljellä tulilatvaansa vielä kukinnan jälkeenkin viherkasvina, mutta sen uudelleen kukittaminen kotioloissa on vaikeata. Tulilatva on niin sanottu lyhyen päivän kasvi, mikä tarkoittaa, että se alkaa kukintansa ainoastaan olosuhteissa, joissa valoisan