Väliraportti Auttava omainen psykiatrisessa sairaalassa projekti

Transkriptio

1 3 Väliraportti Auttava omainen psykiatrisessa sairaalassa projekti Elina Taskinen KM, sh (AMK) ja Pinja Uutela sh (AMK) Omaiset mielenterveystyön tukena Lounais-Suomen yhdistys ry FinFami - Salon seudun mielenterveysomaiset ry

2

3 Esipuhe Tämä luettavana oleva loppuraportti on Omaiset mielenterveystyön tukena Lounais-Suomen yhdistys ry:n ja Omaiset mielenterveystyön tukena Salon seudun yhdistys ry:n kumppanuushankkeesta Auttava Omainen - psykiatrisessa sairaalassa ( ). Se on välivaihe yhdistystemme väliselle jatkohankkeelle Auttava omainen -vertaistukea mielenterveys- ja päihdepalveluihin ( ). Auttava omainen -hanke on osoitus kokemus- ja vertaisasiantuntijuuden arvostuksen ja merkityksen vahvistumisesta. Se on esimerkki kokemusasiantuntijuuden konkretisoitumisesta, siitä miten vertaistuellinen toiminta vaikuttaa myönteisesti niin tuen saajaan kuin tuettavaan. Auttava omainen -psykiatrisessa sairaalassa sai alkunsa vuonna 2010/2011, kun Omaiset mielenterveystyön tukena Lounais-Suomen yhdistys ry:n silloinen puheenjohtaja Elise Niittyvaara toi mukanaan ajatuksen Auttavasta omaisesta ollessaan yhdistysvierailulla Tampereen mielenterveysomaisten yhdistyksessä. Mietimme, että mielenterveysomainen tarvitsisi kuuntelijaa ja ymmärtäjää välittömästi siinä tilanteessa kun läheinen on joutunut ensimmäisen kerran sairaalaan. Juuri Auttavat omaiset vertaistukijoina voisivat olla mielenterveysomaisen rinnalla tällaisessa tilanteessa. Tämä edellyttäisi sitä, että psykiatriset osastot osaisivat ohjata mielenterveyspotilaan omaiset Auttavan omaisen luokse. Tämä edellyttäisi sitä, että Auttava omainen voisi olla sairaalan osaston läheisyydessä tai osastolla. Esittelimme Auttava omainen ajatuksen psykiatrisen erikoissairaanhoidon yhteispalaverissa, Kupittaan Foorumissa, Turun psykiatrisen erikoissairaanhoidon tulosyksikköjohtaja Jyrki Heikkilälle ja erikoissairaanhoidon tulosaluejohtaja Hilkka Virtaselle sekä muille yhteistyötahoille. Ajatus otettiin innostuneesti ja hyvin vastaan. Auttava omainen oli saapunut Turkuun. Ymmärsimme toki, että ajatus Auttavasta omaisesta ei ole kuitenkaan niin yksikertainen asia, että vertainen menee sairaalaan ja rupeaa pitämään mielenterveysomaisille päivystystä. Läheisen joutuminen psykiatriseen hoitoon on omaiselle kriisi. Vertaistukijan tulisikin perehtyä hyvin tehtäväänsä ja saada valmennusta kohdata kriisissä oleva henkilö. Erityisyyttä oli myös kolmannen sektorin toimijan sijoittumisessa psykiatrisen sairaalan yhteyteen. Päädyimme siihen, että Auttava omainen ajatus on hyvä, niin tärkeä ja niin merkittävä asia että sille tulisi hakea Raha-automaattiyhdistykseltä käynnistämishankerahoitusta. Auttava omainen hankkeen suunnitteli yhdistyksen kokemuskouluttaja Tapio Koivisto yhdessä yhdistyksen työntekijöiden ja vapaaehtoisten kanssa. Suunnitelman tueksi Tapio Koivisto haki oppia Omaiset mielenterveystyön tukena Uudenmaan yhdistyksen OPA -hankkeesta sekä Tampereen ja Etelä-Pohjanmaan omaisyhdistysten mielenterveysomaisen varhaisvaiheen tukemisen kumppanuushankkeesta. Hyvä hankesuunnitelma täydentyi yhteistyökumppaneiden, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin, psykiatrian tulosalueen Salon seudun ja Turun Kaupungin psykiatrian erikoissairaanhoidon, kanssa allekirjoitetuilla aiesopimuksilla. Tämä hanke lähti liikkeelle yhdistysvierailusta. Kehittämistyö onkin verkostoista kumuloituvaa monien tahojen yhteistyötä. Haluankin kiittää silloista puheenjohtajaamme Elise Niittyvaaraa, ja projektin suunnittelijaa Tapio Koivistoa. Kiitos kuuluu myös hankkeen yhteistyötahoille, ohjaus- ja projektiryhmätyöskentelyyn osallistuneille sekä yhdistyksen työntekijöille. Kiitos heille, jotka osallistuivat rekrytointiin, kun yhdistys palkkasi projektitiimin: Elina Taskinen sh, KM ja Pinja Uutela Sh. Kiitos projektin laadukkaasta ja kiitettävästä koordinoinnista ja toteutuksesta kuuluu heille ja erityisesti vapaaehtoisille Auttaville omaisille. työ jatkuu! Raisiossa Samuli Koskinen Toiminnanjohtaja Omaiset mielenterveystyön tukena Lounais-Suomen yhdistys ry

4 Sisällys 1 KOHDERYHMÄ JA TAVOITTEET Kohderyhmä Tavoitteet Projektin seuranta ja arviointi HANKKEEN RESURSSIT Henkilöstö ja toimitilat Vapaaehtoiset Yhteistyökumppanit VAPAAEHTOISTOIMINTA Vapaaehtoisten rekrytointi ja taustat Vapaaehtoisten koulutus Vapaaehtoisten tukeminen Vapaaehtoisten koulutusmalli ja vertaisten kokemukset VERTAISTUELLINEN OMAISNEUVONTA Mitä vertaistuellinen omaisneuvonta on? Omaisneuvonnan asiakasmäärä ja palaute Esite vertaistuesta Terveydenhuollon ammattilainen - vertainen työparimalli Vertaistuellinen omaisneuvonta auttaa YHTEISTYÖ Yhteistyötahot Kokemukset toiminnasta sairaalassa Koulutusyhteistyö... 29

5 5.4 Ryhmätoiminta MARKKINOINTI JA TIEDOTUS YHTEENVETO LÄHTEET LIITTEET... 3 Liite 1. Vertaistuen esite Liite 2. Vertaistuellisen omaisneuvonnan esite Liite 3. Englanninkielinen tiivistelmä Liite 4. Lehtiartikkelit Liite 5. Ohjaus- ja projektityöryhmän jäsenet KUVIOT Kuvio 1: Vapaaehtoisten koulutusmalli 14 TAULUKOT Taulukko 1: Järjestetyt koulutukset 10 Taulukko 2: Vapaaehtoisten virkistystapahtumat ja kehittämispäivät 13 Taulukko 3: Omaisten ohjautuminen tukeen 19 Taulukko 4: Omaisten taustat 21 Taulukko 5: Omaisten kohtaamiset

6 3 JOHDANTO Psykiatrisen hoitojärjestelmän muutos vähentää laitospaikkoja vuoteen 2015 mennessä 3000 paikkaan ja painottaa hoitoa avopalveluihin. Muutokset merkitsevät sitä, että omaisten vastuu psyykkisesti sairaista läheisistään on kasvanut ja kasvaa edelleen (Koponen, Jähi, Männikkö ym. 2012). Päihde- ja mielenterveysomaiset ovat tutkimusten mukaan erittäin kuormittuneita, ja kuuluvat masennukseen sairastuvien riskiryhmään (Nyman & Stengård 2001 ja 2005). Sairaalapaikkojen vähentäminen on huolestuttavaa suhteessa omaisten jaksamiseen ja heidän voimavarojensa tukemiseen. Mielenterveysomaiset kokevat, että heidät sivuutetaan terveyspalveluissa. Omaisen sairastumista voidaan ennaltaehkäistä. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän tulisi huomioida omaiset paremmin ja ajoittaa tuki mahdollisimman varhaiseen vaiheeseen. Omaiset olisi huomioitava myös itsenäisinä tuen ja avun tarvitsijoina, ei ainoastaan sairastuneen tukijoina ja tiedonlähteinä. Omaisten ja hoitotahon yhteistyötä tulisi kehittää. (Koponen ym ) Omaiset mielenterveystyön tukena Lounais-Suomen yhdistykselle (OMTLS) myönnettiin keväällä 2012 Raha-automaattiyhdistykseltä projektirahoitus Auttava omainen psykiatrisessa sairaalassa -hankkeelle Hanke toteutettiin kumppanuusprojektina Salon seudun omaiset mielenterveystyön tukena yhdistyksen kanssa. Kumppanuusprojektin tarkoituksena oli vahvistaa Salon yhdistyksen mahdollisuuksia kehittää omaistyötä omalla alueellaan ja lisätä Lounais- Suomen yhdistyksen yhteistyömahdollisuuksia Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kanssa. Hankkeen lähtökohtana olivat omaisyhdistysten jäsenten ja asiakkaiden kokemukset, joiden mukaan omaiset tarvitsivat lisää tukea läheisen psykiatrisen osastohoidon alkuvaiheessa. He kaipasivat lisää tietoa sairaudesta ja sen hoidosta, tukea omalle jaksamiselleen sekä kuuntelijaa, rohkaisijaa ja toivon näkökulmaa. Omaisyhdistysten kokemusten mukaan hoitohenkilökunnan ohjaus ja tiedottaminen omaisyhdistysten tarjoamasta tuesta läheisen osastohoidon aikana oli vähäistä. Turun kaupungin Kupittaan sairaala ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin Halikon sairaala olivat kiinnostuneita kehittämään yhteistyötä aloittamalla omaisneuvonta- ja vertaistukitoiminnan sairaaloissa. Tavoitteena oli tukea omaisia jo läheisen sairauden alkuvaiheissa, tarjoamalla heille matalan kynnyksen keskustelu- ja vertaistukea. Hankkeessa käynnistettiin omaisneuvontaja vertaistukitoiminta Turun ja Halikon psykiatristen osastojen yhteyteen. Omaisneuvontaa laajennettiin hankkeen aikana Uudenkaupungin psykiatriseen sairaalaan ja Someron mielenterveysyksikköön. Tavoitetta toteutettiin yhteistyössä psykiatrian hoitohenkilökunnan kanssa. Vertaistuellisen omaisneuvonnan ja hankkeen aikana alkaneen ryhmätoiminnan sekä yhteisten koulutusten avulla lisättiin vuorovaikutusta ja yhteisymmärrystä omaisten ja hoitohenkilökunnan välillä

7 4 1 KOHDERYHMÄ JA TAVOITTEET 1.1 Kohderyhmä Hankkeen kohderyhmänä olivat mielenterveydeltään sairastuneiden omaiset sekä muut läheiset. Läheisillä tarkoitettiin sairastuneen muuta verkostoa, esimerkiksi ystäviä. Omaiset otettiin vastaan yli kuntarajojen, mutta käytännössä kaukaisimmilta paikkakunnilta tulleet yhteyttä ottaneet omaiset ohjattiin häntä lähimpänä olevaan omaisyhdistykseen. Kohderyhmä keskittyi täysi-ikäisiin omaisiin ja aikuispsykiatriaan. Hankkeessa keskityttiin kriisitilanteessa olevien omaisten tukemiseen. Ensisijaisena kohderyhmänä olivat Turun Kaupungin Kupittaan sairaalan ja Varsinais- Suomen sairaanhoitopiirin Halikon sairaalan osastoilla olevien potilaiden omaiset ja hoitohenkilökunta. Hankkeen aikana kohderyhmää laajennettiin Turun ja Salon psykiatrian poliklinikoiden sekä Uudenkaupungin psykiatrisen sairaalaan potilaiden omaisiin ja hoitohenkilökuntaan. Omaistyötä tehtiin myös Someron kaupungin mielenterveysyksikön kanssa. 1.2 Tavoitteet Hankkeelle asetettiin seuraavat tavoitteet, joilla pyrittiin tukemaan omaisia läheisen sairastuttua sekä ennaltaehkäisevästi vähentämään omaisten psyykkistä kuormitusta, uupumisen ja sairastumisen riskejä. Projektin ohjausryhmässä hankkeen visioksi määriteltiin kuulluksi tullut omainen, joka saa vertaistukea ja häntä autetaan vaikean ajan yli. Tavoite 1: Omaisneuvonta- ja vertaistukitoiminnan käynnistäminen Turun ja Halikon psykiatrian osastojen yhteyteen. Omaisneuvontaa ja tukea antavat vapaaehtoiset vertaisneuvojat. Tavoite 2: Lisätään yhteistyötä ja ymmärrystä potilasta sairaalassa hoitavan henkilökunnan ja omaisten välillä sekä selvennetään omaisten palveluketjuja ja omaistyön rooleja julkisen sektorin ja omaisjärjestöjen kesken. 1.3 Projektin seuranta ja arviointi Projektin tavoitteiden toteutumista seurattiin ja arvioitiin ohjaus- ja projektiryhmissä. Projektin visio ja osatavoitteet määriteltiin ohjausryhmätyöskentelyssä voimavaraistavan arviointimallin avulla. Projektin visiona oli kuulluksi tullut omainen, joka saa vertaistukea ja jota autetaan vaikean ajan yli.

8 5 Ohjausryhmä kokoontui kaksi kertaa vuodessa. Ohjausryhmätyöskentelyn avulla arviointiin saatiin yhdistysten ulkopuolisten toimijoiden ja tärkeimpien yhteistyökumppaneiden näkökulma. Yhteisen työskentelyn avulla myös sitoutettiin yhteistyötahoja projektin tulosten juurruttamiseen. Ohjausryhmään kutsuttiin edustajat tärkeimmistä yhteistyötahoista (liite 5). Projektia seurattiin kuukausittain projektiryhmässä, joka tuki projektin käytännön tavoitteita. Projektityöryhmään kuului projektityöntekijöiden lisäksi OMTLS:n toiminnanjohtaja, omaisneuvonnasta ja vapaaehtoistyöstä vastanneet työntekijät, OMTSS:N työntekijä ja kaksi vertaistukijaa, toinen Salosta ja toinen Turusta (liite5). Ohjaus- ja projektityöryhmissä tapahtuvan seurannan ja arvioinnin lisäksi projektityöntekijät suorittivat itsearviointia, jota toteutettiin projektipäiväkirjan ja toiminnanseuranta -taulukoiden avulla. Projektityöntekijät tapasivat viikoittain, suunnittelivat toimintaa ja keskustelivat toteutuneen toiminnan tuloksellisuudesta. 2 HANKKEEN RESURSSIT 2.1 Henkilöstö ja toimitilat Projektissa on työskennellyt kaksi työntekijää. Toisen työntekijän vastuualueeseen kuului Salon seutu, Halikon sairaala ja Somero, ja toisen työntekijän vastuualueeseen kuului Turun seutu sekä Kupittaan ja Uudenkaupungin sairaalat. Projektissa työskenteli äitiysvapaan sijainen ajalla , jonka jälkeen projektissa työskenteli yksi työntekijä. Työnantajana toimi Lounais-Suomen Omaiset mielenterveystyön tukena ry ja projektityöntekijöiden esimiehenä yhdistyksen toiminnanjohtaja. Yhteistyötahoina toimineet sairaalat järjestivät työ/ päivystystilat projektin käyttöön. Halikon sairaala antoi projektityöntekijän käyttöön kokoaikaisen toimitilan, ja Kupittaan sairaala päivystysluontoisesti käytössä olleen tilan, jota myös muuta sairaalan toimijat saattoivat käyttää. Huonetta saattoi kuitenkin varata etukäteen myös muina kuin päivystysaikoina, joka oli maanantaisin ja torstaisin kello Uudenkaupungin sairaalassa käytettävissä oli toimistohuone, jolla ei ollut muita käyttäjiä. Projektityöntekijöiden tehtävänä oli antaa mielenterveyspotilaiden omaisille ohjausta ja neuvontaa yksin tai yhdessä vertaistukijan kanssa. Projektityöntekijät koordinoivat myös vapaaehtoisten vertaistukijoiden toimintaa. Vapaaehtoisille tarjottiin koulutusta, virkistystä ja työnohjausta. Projektityöntekijät jakoivat projektiin liittyviä työtehtäviä. Toinen työntekijä tuki tehtävissään Salon seudun omaistyötä sekä vastasi projektin talousseurannasta ja raportoinnista. Hän raportoi ja laati maksatuspyynnöt projektin rahoittajille ja laatii projektin

9 6 toimintasuunnitelmat ja talousarviot. Toinen projektityöntekijä toteutti ja suunnitteli projektin tiedotusta ja viestintää jäsenistölle, vapaaehtoisille ja yhteistyökumppaneille. Hän suunnitteli ja toteutti projektiin liittyvää arviointia. Projektityöntekijät toteuttivat tehtäviään monilta osin yhteistyössä. Viimeisenä toimintavuotena 2014 projektissa oli sosionomiopiskelija viiden viikon oppimisjaksolla Turun ammattikorkeakoulusta. Työnantaja tuki projektityöntekijöiden työhyvinvointia monin tavoin. Projektityöntekijöiden kouluttautumista työn ohessa tuettiin, yksilötyönohjaukseen osallistumiseen kannustettiin sekä järjestettiin säännöllisiä kehityskeskusteluja esimiehen kanssa. Työntekijät osallistuivat myös työyhteisön yhteisiin kehittämis- ja työhyvinvointipäiviin ja työnohjaukseen. Työyhteisön hyvä ja avoin ilmapiiri oli merkittävä tekijä työssä jaksamisessa. 2.2 Vapaaehtoiset Projektin resursseihin voidaan lukea myös toiminnassa mukana olleet vapaaehtoiset vertaistukijat, joiden lukumäärä vaihteli välillä. He toteuttivat vertaistuellista omaisneuvontaa yhteistyössä projektityöntekijän kanssa, ja osallistuivat vertaistukijan roolissa muuhun omaisille suunnattuun toimintaan, kuten kursseille, ryhmiin ja erilaisiin markkinointitilaisuuksiin. Lisäksi projektityöryhmän työskentelyyn osallistui 2 vertaistukijaa. 2.3 Yhteistyökumppanit Omaiset mielenterveystyön tukena Salon seutu ry Lounais- Suomen omaisyhdistys (OMTLS) on tehnyt vuonna 2002 Saloon perustetun omaisyhdistyksen (OMTSS) kanssa yhteistyötä jo ennen hanketta mm. järjestämällä yhteisiä yhdistysesittelyjä ja kursseja. Salon yhdistyksellä on vuoteen 2014 saakka ollut vain yksi työntekijä ja heidän toiminta-alueensa on huomattavasti laajentunut kuntaliitosten seurauksena. Kumppanuusprojektilla Salon yhdistyksen kanssa pyrittiin vahvistamaan mahdollisuuksia kehittää omaistyötä Salon seudulla ja lisäämään Omaiset mielenterveystyön tukena Lounais-Suomen yhdistyksen yhteistyömahdollisuuksia Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kanssa. OMTLS huolehti projektiin liittyvästä rahaliikenteestä ja taloushallinnosta sekä toimi työnantajan roolissa hankkeeseen palkatuille projektityöntekijöille, joiden toimipisteet sijaitsivat Salossa ja Turussa. OMTLS ja OMTSS sitoutuivat nimeämään omat edustajansa ja työskentelemään hankkeen projektija ohjausryhmässä.

10 7 Turun psykiatrian erikoissairaanhoito ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin Psykiatrian tulosalueen Halikon sairaala Auttava omainen projektin suunnittelu käynnistyi Turun psykiatrian erikoissairaanhoidon koolle kutsumasta yhteistyöpalaverista alueen mielenterveysyhdistyksille. Tällöin esiteltiin ajatus omaisneuvonnasta psykiatrian osastojen yhteydessä. RAY:n avustushakemusta varten solmittiin aiesopimus. Yhteistyötahoksi kutsuttiin myös VSSHP:n Halikon sairaala. Hankkeen aikana toiminta laajeni myös VSSHP:n Uudenkaupungin sairaalaan. Sopijaosapuolet sitoutuivat tekemään yhteistyötä projektin tavoitteiden saavuttamiseksi. Sairaalat järjestivät päivystystilat hankkeen käyttöön. Psykiatrinen erikoissairaanhoito tuki ja konsultoi hankkeessa työskenteleviä. Yhteistyössä suunniteltiin ja toteutettiin tarvittavaa koulutusta projektin työntekijöille, sairaalan henkilökunnalle ja vapaaehtoisille vertaistukijoille. Järjestelyvastuu koulutustilaisuuksista oli projektin työntekijöillä. Someron kaupungin mielenterveysyksikkö, Projektityöntekijä ja mielenterveysyksikön työntekijä toteuttivat keväällä 2014 Somerolla omaisille suunnatun yleisöluennon ja abckurssin, joka jatkui avoimena omaisryhmänä projektityöntekijän ja mielenterveysyksikön työntekijän ohjaamana. Omaiset mielenterveystyön tukena Tampere ry:n Varhaistyön mallin kehittäminen omaistyössä - projektissa saatiin hyviä kokemuksia yhteistyöstä psykiatrian poliklinikoiden kanssa. Yhteistyössä Tampereen yhdistyksen kanssa tavoitteena oli kehittää omaisten neuvontaa ja varhaista tukemista hyödyntäen molempien projektien kokemuksia ja hyviksi todettuja käytäntöjä. Turun kaupungin sosiaali- ja terveystoimi, Turun kaupungilla on projektissa tärkeä rooli tulosten juurruttamisessa käytäntöön osaksi mielenterveys- ja päihdeohjelmaa, jonka tarkoituksena on kehittää varhaista tunnistamista, hoitoonohjausta ja eri toimijoiden yhteistyötä sekä vahvistaa ja selkeyttää hoitoväyliä ja yhteistyökanavia. Hankkeessa tehtiin yhteistyötä Länsi 2012 hankkeen kanssa järjestämällä kriisityön koulutusta ja ohjausryhmätyöskentelyllä. Lounais-Suomen Mielenterveysseuran/ Turun Kriisikeskuksen kanssa tehtiin koulutusyhteistyötä ja kriisikeskuksen työntekijä osallistui ohjausryhmätyöskentelyyn. Mielenterveysomaisten keskusliitto FINFAMI ry tuki hanketta lisäämällä mm. valtakunnallista näkyvyyttä ja tukemalla paikallisia omaisyhdistyksiä. Turun ja Salon alueiden Valikko-ryhmät. Projektityöntekijät ovat osallistuneet ryhmän toimintaan ja tapaamisiin. Yhteistyössä on järjestetty mm. messuja ja muita tapahtumia. Salon seudun Omaiset ja läheiset ry:n Omaishoidon lähettiläät -projektin kanssa tehtiin yhteistyötä Salon seudun omaisten tavoittamiseksi erilaisten tapahtumien ja luentojen avulla.

11 8 Salon mielenterveysseura kuului hankkeen ohjausryhmään. Mielenterveyden keskusliitto, Tietopalvelu Propellin kanssa järjestettiin syksyllä 2013 yhteinen seminaari Kupittaan sairaalan henkilökunnalle. Yhteistyö -haaste vai mahdollisuus -vuoropuhelua kolmannen sektorin kanssa seminaariin osallistui 48 hoitoalan työntekijää. Turun A-killan kanssa järjestettiin yhteistyössä vapaaehtoisten peruskoulutus ja ryhmänohjaajakoulutus. Mielenterveysyhdistys ITU ry:n Tavallisen hienoon elämään- hankkeen kanssa vuonna 2012 alkaneet yhdistysinfotilaisuudet eli Inspis-infot kuntoutujille ja omaisille jatkuivat kuukausittain Kupittaan sairaalassa. Infoissa jaettiin tietoa yhdistystoiminnasta, vertaisryhmistä ja projektien tarjoamasta tuesta. Mukana olivat järjestöjen projektityöntekijät yhdessä vapaaehtoisten kanssa. Infot ovat tavoittaneet hyvin kuntoutujia. Osallistujien määrä vaihtelee Omaiset mielenterveystyön tukena Länsi- Suomen yhdistyksen kanssa suunniteltiin jatkohanketta. Yhteistyötä voidaan tehdä hyvän käytännön levittämisessä ja lisäksi projektityöntekijät voivat olla konsultaatioapuna mikäli Länsi-Suomen yhdistys hakee vastaavanlaista projektia. 3 VAPAAEHTOISTOIMINTA Projektin kantavana voimana ovat olleet lukuisat vapaaehtoiset, jotka ovat toimineet erilaisissa tehtävissä hankkeen aikana, niin vertaistukijoina, kokemusasiantuntijoina, markkinoijina kuin projektiryhmän jäseninäkin. 3.1 Vapaaehtoisten rekrytointi ja taustat Projektin keskeisin tavoite oli käynnistää vapaaehtoisten antama keskusteluapu Halikon ja Kupittaan sairaaloissa. Vapaaehtoisten rekrytointi käynnistettiin heti projektin alkaessa huhtikuussa 2012 levittämällä tietoa hankkeesta yhdistysten jäsenkirjeissä, lehtiilmoituksissa ja Salon Seudun Sanomien artikkelissa. Projektityöntekijät osallistuivat yhdistysten omaisteniltoihin, kehittämispäiviin, koulutuksiin ja retkiin kertoen uudesta vapaaehtoistyön mahdollisuudesta. Vertaisten tarjoama keskusteluapu sairaaloissa pystyttiin aloittamaan jo heti hankkeen alussa, toukokuussa 2012, sillä Turussa Auttavana omaisena -toimimisesta kiinnostuneita

12 9 yhdistyksen jäseniä oli projektin alkuvaiheessa kymmenen, Salossa kiinnostuneita ei alussa ollut. Rekrytoinnin avulla toimintaan ilmoittautui kuitenkin viisi vapaaehtoista lisää, joista osa oli Salon seudulta. Projektityöntekijät haastattelivat kaikki halukkaat vapaaehtoiset. Haastatteluissa tutustuttiin vapaaehtoiseen, kerrattiin projektissa toimimisen tavoitteet ja tarkoitus, keskusteltiin vapaaehtoisen voimavaroista ja elämäntilanteesta sekä soveltuvuudesta ja sitoutumisesta toimintaan. Kaikilta vapaaehtoisilta edellytettiin oma kokemus läheisen psyykkisestä sairastumisesta sekä tasapainoinen elämäntilanne ja riittävät vuorovaikutustaidot. Vapaaehtoisia Auttavia omaisia oli koulutusten käynnistyessä syksyllä 2012 yhteensä yksitoista. Salossa mukaan toimintaan valittiin kolme vapaaehtoista ja Turussa kahdeksan. Vapaaehtoisten rekrytointia jatkettiin koko hankkeen ajan. Hankkeen edetessä saatiin mukaan vielä 5 henkilöä. Uusien vertaistukijoiden saaminen mukaan toimintaan koettiin haastavaksi, ja parhaiten tulosta tuotti henkilökohtainen pyyntö tulla mukaan tutustumaan toimintaan. Vapaaehtoisten määrä vaihteli hankkeen aikana ihmisten elämäntilanteista riippuen. Vapaaehtoisilla oli mahdollisuus pitää toiminnasta taukoa tai lopettaa toiminta muuttuneen elämäntilanteen takia. Vapaaehtoisista neljä oli miehiä ja 12 naisia. Suurin osa vapaaehtoisista oli keski-ikäisiä naisia. Osa heistä oli jo suorittanut OMTLS:n vapaaehtoisten peruskoulutuksen ja toimi jo aktiivisesti yhdistyksen vapaaehtoistoiminnassa ja he kokivat auttavana omaisena toimimisen uudenlaiseksi vapaaehtoistyön muodoksi. Nämä omaiset kokivat vahvasti tulleensa itse autetuksi omaisyhdistyksessä ja saaneensa tukea ja he halusivat jakaa kokemusta muille. Toisilla muuttunut elämäntilanne, esimerkiksi eläkkeelle siirtyminen tai työtilanteen muuttuminen toi elämään uutta vapaa-aikaa, jonka he halusivat käyttää hyödylliseen toimintaan. Myös auttavana omaisena toimimiseen liittyvät koulutukset ja työnohjaus kiinnostivat vapaaehtoisia. 3.2 Vapaaehtoisten koulutus Vapaaehtoisten koulutus suunniteltiin kolmiosaiseksi. Tärkeänä pidettiin vapaaehtoistyön peruskoulutuksen lisäksi koulutusta kriisiauttamisesta. Turun kriisikeskuksen kanssa oli tehty sopimus kriisityön koulutuksesta hankkeen alussa, jonka tilaajana toimi Länsi 2012 hanke ja käytännön järjestelyistä vastasivat Auttava omainen- hankkeen työntekijät. Lisäksi koulutusmalliin sisällytettiin vuorovaikutustaitojen ja autettavan kohtaamisen harjoittelua. Koulutuspalautteiden perusteella malliin lisättiin kriisityön valmiuksia kehittävää pienryhmäkoulutusta sekä vertaistukeen liittyvää koulutusta, jossa auttavat omaiset saivat peilata omaa kokemustaan vertaistukijan tehtävään. Koulutusmallia

13 10 toteutettiin niin, että peruskoulutus ja kriisityön koulutus järjestettiin yhdessä yhdistyksen muun vapaaehtoistoiminnan kanssa. Vuosi Koulutuksen nimi Osallistujat Kouluttaja & paikka Yhteistyö 2012 Kriisityön koulutus 70 Roope Kankaanranta/ Kupittaan vintti Länsi hanke, Turun kriisikeskus, Turun kaupunki, VSSHP Vapaaehtoistyön peruskoulutus 22 Raija Ruoho/Yrjänän seurakuntakoti A-Kilta, OMTLS, OMTSS Kriisityön koulutus 10 Jussi Sutinen/ Märynummen juhlatupa Vertaistukijan työkalut 11 Liisa Salmenperä/ OMTLS 2013 Vapaaehtoistyön peruskoulutus 7 Yhdistyksen työntekijät/omtls OMTLS, OMTSS Kriisityön koulutus 6 Jussi Sutinen/ OMTLS Kriisityön koulutus 6 Yhdistyksen työntekijät/omtls Vapaaehtoistyön peruskoulutus 2 Yhdistyksen työntekijät/omtss OMTLS, OMTSS Kriisityön koulutus 7 Yhdistyksen työntekijät/omtss Täydennyskoulutus: Lapset puheeksi menetelmäkoulutus/ Tku Täydennyskoulutus: Lapset puheeksi menetelmäkoulutus/salo Täydennyskoulutus: Ryhmänohjaajakoulutus Täydennyskoulutus: Yhteistyö kolmannen sektorin kanssa -seminaari 17 Bitta Söderblom/Kupittaan Vintti 15 Bitta Söderblom/Halikon sairaala 18 Elisa Lehtonen/ Yrjänän seurakuntakoti 48 Yhdistyksen työntekijät/kupittaan vintti Turun kaupungin psykiatria VSSHP A-Kilta, OMTLS, OMTSS Tietopalvelu Propelli

14 11 Vertaistukijan työkalut 15 Liisa Salmenperä/Lehmirann an lomakeskus 2014 Vapaaehtoistyön peruskoulutus 5 Yhdistyksen työntekijät/omtls OMTLS, OMTSS Puhelinryhmäohjaajakoulutus 10 Liisa Salmenperä/ Salon Syty ry Salon srk, Omaiset ja läheiset, Muistiyhdistys, OMTSS Täydennyskoulutus: Mielenterveyden ensiapu 2 16 Mia Blomqvist/OMTLS OMTLS, OMTSS Täydennyskoulutus: Kun sairaus kohtaa perheen - kuinka vastata huoleen/tku Täydennyskoulutus: Kun sairaus kohtaa perheen - kuinka vastata huoleen/salo Taulukko 1. Järjestetyt koulutukset 30 Leif Berg ja Sauli Suominen /Vimma 25 Leif Berg ja Sauli Suominen/Salon kirjasto Turun kaupungin psykiatria VSSHP 3.3. Vapaaehtoisten tukeminen Vapaaehtoisten tukemista pidettiin hankkeessa hyvin tärkeänä, sillä vapaaehtoistyössä kohdatut asiat saattoivat olla kuormittavia ja raskaita. Tehtävään kouluttamisen lisäksi vapaaehtoisille järjestettiin ryhmätyönohjausta, mahdollisuutta yksilökeskusteluihin työntekijän kanssa, ryhmätapaamisia vertaistukijoiden kesken ja palautekeskusteluja asiakastapaamisten päätteeksi. Lisäksi vapaaehtoisten kehittämis- ja virkistyspäiviä järjestettiin noin kaksi kertaa vuodessa yhteistyössä yhdistysten kanssa.

15 12 Vapaaehtoisten kehittämis ja virkistyspäivä M/S Amorellalla Ryhmätyönohjaus Vapaaehtoisena toimimista tukemaan suunniteltiin koulutusten ja ryhmätapaamisten rinnalle ryhmätyönohjausta. Välimatkojen takia päädyttiin jakamaan vapaaehtoiset Turun ja Salon ryhmiin, joilla oli sama työnohjaaja. Projektityöntekijät eivät osallistuneet työnohjauksiin, ellei erikseen sovittu niin. Ryhmätyönohjauksen oli tarkoitus olla paikka, jossa vapaaehtoiset voivat pohtia tehtäviään muiden vapaaehtoistoimijoiden kesken. Työnohjaus on ollut säännöllistä 4-6 kertaa vuodessa. Kaikki vapaaehtoiset ovat osallistuneet työnohjauksiin ja se on koettu tarpeelliseksi. Työnohjaus on lisännyt ymmärrystä asiakkaan tilannetta kohtaan ja tuonut esille vapaaehtoisten omia voimavaroja. Keskustelut projektityöntekijän kanssa ja ryhmätapaamiset Työnohjausten lisäksi kaikilla vapaaehtoisilla on ollut mahdollisuus yksilökeskusteluihin projektityöntekijöiden kanssa. Erityisesti oman elämäntilanteen muuttuessa vapaaehtoiset

16 13 käyttivät tätä mahdollisuutta hyödykseen. Jokaisen asiakastapaamisen jälkeen käyty palautekeskustelu oli myös tärkeäksi koettu tukimuoto, jossa käytiin läpi keskustelu pääpiirteittäin ja saatettiin suunnitella seuraavaa tapaamista. Vapaaehtoisilta saadun palautteen perusteella yksilötuen rinnalle aloitettiin auttavien omaisten ryhmätapaamiset. Tapaamisia toteutui vuonna 2013 kerran ja vuonna 2014 kolme kertaa. Ryhmätapaamisissa auttavien omaisten oma ryhmä tapasi toisiaan ja jakoi kokemuksia vertaistukijana toimimisesta. Ryhmätapaamisissa myös tiedotettiin vapaaehtoisia tulevasta toiminnasta ja käytiin palautekeskustelua. Kehittämispäivät ja virkistystoiminta: Jaksamisen ja ryhmäytymisen tueksi vapaaehtoisille järjestettiin virkistystoimintaa. Osa virkistyksestä järjestettiin yhteistyössä yhdistysten vapaaehtoistoiminnan kanssa. Virkistystoimintaa suunniteltiin vapaaehtoisilta saadun palautteiden ja toiveiden mukaan. Yhteisten päivien lisäksi auttaville omaisille järjestettiin myös omia tapaamisia virkistyksen merkeissä. pvm Tapahtuman nimi Osallistujat (yhteensä) Yhteistyössä Tutustumisiltapäivä Halikon juhlatupa Vapaaehtoisten kehittämis- ja virkistyspäivä Kylpylähotelli Caribia, Turku 8(25) Virkistysilta Turun Linna Teatterissa Vapaaehtoisten kehittämis- ja virkistyspäivä, matka Seilin saareen 9 (21) 10 OMTLS ja OMTSS OMTLS ja OMTSS Ryhmätapaaminen Omtls toimistolla Vapaaehtoisten kehittämis- ja virkistyspäivä Turun Linnassa 10 (24) OMTLS ja OMTSS Ryhmätapaaminen Sevilla ravintolassa Opintomatka Tukholmaan Maskrosbarn - yhdistykseen 4 (17) OMTLS ja OMTSS Ryhmätapaaminen Omtls toimistolla 12

17 Ryhmätapaaminen Omtls toimistolla Vapaaehtoisten kehittämis- ja virkistyspäivä 2014 Piknik risteilyllä 6 (32) OMTLS ja OMTSS Omaistyön vapaaehtoispäivä/ keskusliitto Helsinki 3 (4) OMTLS ja OMTSS Virkistysilta Logomossa / Seili musikaali 15 Taulukko 2 Vapaaehtoisten virkistystapahtumat ja kehittämispäivät 3.4 Vapaaehtoisten koulutusmalli ja vertaisten kokemukset Vapaaehtoisille järjestetyistä koulutuksista ja tuesta luotiin Auttava omainen koulutusmalli, jota voidaan edelleen kehittää yhdistyksissä ja soveltaa tarpeen mukaan. Vapaaehtoisten tekemä työ on merkinnyt projektille paljon ja ollut ainutlaatuista. Myös vapaaehtoiset ovat tehtyjen kyselyiden mukaan saaneet toiminnasta itselleen paljon, sillä vertaistuki on vastavuoroista toimintaa. Toiminnan on koettu kehittäneen vapaaehtoisten itsetuntemusta ja tuoneen lisää keinoja auttaa muita ihmisiä. Vapaaehtoisten koulutusmalli Kuvio 1. Vapaaehtoisten koulutusmalli

18 15 Järjestettyjen koulutusten perusteella suunniteltiin Auttava omainen koulutusmalli, joka muodostui kolmiosaiseksi. Koulutusmalliin kuuluu olennaisena osana vapaaehtoisten rekrytointi ja haastattelu. Rekrytointia toteutetaan yhteistyössä yhdistysten kanssa ja siinä suositaan henkilökohtaista lähestymistapaa. Myös perinteiset rekrytointimenetelmät ovat käytössä, kuten esitteiden jakaminen, lehti ja internet mainonta ja yhteistyötahojen tiedottaminen. Haastattelussa kartoitetaan vapaaehtoiseksi haluavan elämäntilanne, voimavarat ja soveltuvuus tehtävään sekä kerrotaan toiminnasta. Itse koulutus alkaa vapaaehtoistyön perusteilla, jonka jälkeen on vuorossa kriisityön koulutus. Kolmas osa koulutusta on nimeltään vertaistukijan työkalut, joka on sisältänyt mm. vuorovaikutustaitojen harjoittelua. Lisäksi malliin kuuluu täydennyskoulutusta, jota on järjestetty mielenterveyden häiriöistä, lapsiperheen tukemisesta ja omaisten kohtaamisesta. Täydennyskoulutukset on usein järjestetty sekä hoitohenkilökunnalle että vertaisille. Vertaistukijoiden tukeminen eri keinoin on myös osa koulutusmallia. Vertaistukijoita on tuettu koulutuksen lisäksi ryhmätyönohjauksella, yksilökeskusteluilla, palautekeskusteluilla, ryhmätapaamisilla ja virkistystapaamisilla. (Taulukko 1 s.9). Hankkeen aikana vapaaehtoisille tarjottu koulutus, työnohjaus ja muu tuki ovat vastanneet vertaisten odotuksia. Tuki on vertaisten mielestä ollut monipuolista, riittävää ja laadukasta. Toiset vapaaehtoiset kaipaavat koulutusta enemmän kuin toiset ja asioiden mielessä pitämiseksi ja osaamisen kehittämisen kannalta täydennyskoulutusta pidetään tärkeänä. Vertaisten kokemukset Toiminnassa mukana oleville lähetettiin kysely vertaistukijana toimimisesta syksyllä 2013 ja keväällä Kyselyssä kartoitettiin vastaajien mielipiteitä vertaistuen haasteista ja hyödyistä. Kyselyt lähetettiin 15 vertaiselle ja vastauksia saatiin 8. Yleisarvosanaksi toiminnalle annettiin 8,5. Vastausprosentti jäi noin puoleen molemmissa kyselyissä. Alhainen vastausprosentti voi johtua siitä, että vain toiminnassa aktiivisesti, eli viikoittain/kuukausittain, mukana olevat omaiset vastasivat kyselyyn. Lisäksi vertaiset ovat saaneet antaa palautetta kirjallisesti ja suullisesti jokaisen omaisneuvonnan jälkeen. Läsnäoloa hädässä: Vertaiset ovat tukeneet omaisia kertomalla omasta elämäntilanteesta ja siitä miten he ovat selvinneet läheisen sairastuttua. Vertaiset ovat kokeneet onnistuneensa toisen tukemisessa ja kuuntelemisessa. Tunne on tullut siitä, kun oma esimerkki on helpottanut omaisen huolta ja antanut uskoa selviytymiseen Keskeiset teemat tapaamisissa ovat olleet arkeen liittyviä. Kertomalla ja kuuntelemalla vapaaehtoiset ovat voineet antaa omaisille lisää uskoa selviämiseen ja siihen, että elämä jatkuu sairaudesta huolimatta. Vertaisuus tuo asioita yhteiseksi. Läsnäolon tärkeys vahvistuu. Vertaiset kokevat, että omaiset tarvitsevat tukea ja vahvistusta siihen, miten

19 16 sairastuneen kanssa voi keskustella vaikeista asioista. Omaisia voi kannustaa kysymään sairastuneelta myös hankalia kysymyksiä. Usein tuntuu jotain hyvin tärkeää olevan vain siinä läsnäolossa Tunneälyä: Vertaiset jännittävät usein ensimmäistä keskustelukertaa omaisen kanssa. Ensimmäinen kohtaaminen on vaikea, koska toista ihmistä ja hänen ongelmiaan ei tunne. Omainen on usein hädissään ja hänen on vaikea kertoa ikäviä asioita vieraalle ihmiselle. Luottamus syntyy puhumalla ja seuraavilla keskustelukerroilla tilanne on yleensä toinen. Myös omaiset tuntuvat vertaisten mukaan rentoutuvan uusien tapaamisten myötä. Vertaistukijana toimimisessa on monenlaisia haasteita. Erityisesti vertaiset pohtivat sitä, millä tavoin oman kokemuksen voi jakaa omaisen kanssa. Miten paljon voi kokemuksesta jakaa, mihin vetää rajan silloin kun tavoitteena on tuettavan kuunteleminen. Mietin usein, etten menisi liikaa neuvomaan omaisia, vaan muistaisin tarpeeksi kuunnella. Vertaisten mielestä omaisten tapaamisissa vaaditaan hyvää tunneälyä, jotta henkisesti vaikeassa elämäntilanteessa olevaa voidaan tukea. Myös henkilökemioiden täytyy toimia vieraan ihmisen kanssa ja esiin tuleviin asioihin on suhtauduttava empaattisesti. Vertaistukijat joutuvat tapaamisten kautta pohtimaan omaa suhtautumista ja ajattelutapoja. Joskus omainen on ajatuksiltaan kovin erilainen ja omat ajatukset ja mielipiteet asioista voivat poiketa paljonkin vertaisen ajatuksista. Toisen tukeminen näissä tilanteissa voi olla haasteellista. Toivottomuus tekee kohtaamisista haasteellisia. Jos omaisen tilanne on vaikea ja toivoton, on vertaisen vaikeaa tukea omaista. Omaista on vaikeaa tällaisissa tilanteissa auttaa näkemään laajemmalle, mikä turhauttaa vertaisia ja saa heidät tuntemaan itsensä keinottomiksi. Vertaistukijalla pitää olla omakohtaisia kokemuksia mielenterveysasioista voidakseen toimia vertaisena. Nämä kokemukset syntyvät vain eletystä elämästä. Niitä ei voi opetella kirjoista ja ne on vain koettava itse ja tunnettava itse se hätä ja kaikki se mikä omaisena olemiseen liittyy. Kärsivällisyyttä: Aikataulujen yhteensovittaminen, tapaamisten vähyys, keskustelujen pitkä kesto ja sen vaatima keskittyminen sekä asioiden muistaminen ovat myös tuoneet haasteita vertaisille. Myös työntekijän näkökulmasta tasapuolisuus vapaaehtoisia kohtaan on haastavaa, johtuen vapaaehtoisten erilaisista elämäntilanteista. Joillekin vertaisille on kertynyt esim. aikataulujen yhteensovittaminen vuoksi enemmän tapaamisia kuin toisille, mikä on herättänyt ihmetystä. Osa omaisista toivoo keskusteluja pelkästään työntekijän kanssa, jolloin omaisen toivetta noudatetaan. Ihmettelen miksi joillakin vapaaehtoisilla on niin paljon tapaamisia, että heillä on jopa kiire ja joillakin ei ole viikkoihin, tai jopa muutamaan kuukauteen

20 17 yhtään tapaamista. Paljon tuntuu menevän projektityöntekijälle keskustelutilanteita ilman vapaaehtoista. Kiitollisuutta: Vertaisten elämä on muuttunut vapaaehtoisena toimimisen myötä. Mukana oleminen on tuonut elämään uutta sisältöä, jota muualta ei olisi saanut. Omien kokemusten jakaminen on tuonut vertaisille tunteen, että vaikeuksien kanssa ei olla yksin vaan moni omainen on samassa tilanteessa. Se on myös opettanut kiitollisuutta omaan elämään, sillä toisen kokemuksen kuuleminen on saattanut saada omat vaikeudet näyttämään pieniltä. Auttamisen tunne on tuonut vertaisille hyvää oloa ja omaisten positiivinen palaute on antanut omaan olotilaan helpotusta. Auttamisesta seurannut hyvänolon tunne on myös motivoinut vertaisia jatkamaan työssään ja lisännyt työn merkityksellisyyttä. Vanha sanonta, antaessaan saa, on todettu todeksi. Erilaisten elämäntarinoiden ja ratkaisujen kuuleminen on auttanut vertaisia oman elämän jäsentämisessä. Kokemuksia on voinut soveltaa niin omassa kuin lähipiirin ja työelämässä "Olen oppinut analysoimaan paremmin omia tunteitani, olen myös pystynyt siirtämään saamaani oppia ja kokemuksia varsinaiseen työhöni. Vertaistukijat odottavat hankkeelle jatkoa ja ovat innokkaina mukana myös tulevaisuudessa. 4 VERTAISTUELLINEN OMAISNEUVONTA Vertaistuellinen omaisneuvonta on ollut Auttava omainen psykiatrisessa sairaalassa projektin toiminnan ydin, jossa työntekijä ja vertaistukija työskentelevät yhdessä omaisen hyvinvoinnin tukemiseksi. 4.1 Mitä vertaistuellinen omaisneuvonta on? Omaisneuvonnassa arvostetaan omaisen asiantuntijuutta. Keskusteluissa korostuu omaisen tukeminen ja kuuleminen. Omaisneuvonta on maksutonta, lyhytkestoista, yksilöllistä tukea omaisen tai muun läheisen jaksamiseen silloin kun lähipiirissä on mielenterveyden haasteita ja/tai psykiatrista osasto-/avohoitoa vaativia ongelmia. Projektityöntekijä vastaa keskusteluissa ammatillisesta tuesta ja vapaaehtoinen tuo keskusteluihin kokemuksellista näkökulmaa.

21 18 Keskustelut ovat omaisten tukemista, läsnäoloa ja kuuntelua kuormittavassa elämäntilanteessa. Ne eivät ole terapiaa tai pitkäkestoista tukea. Käyntikertojen määrä on rajattu noin 5 kertaan ja niiden jatkumista tämän jälkeen pohditaan yksilöllisesti. Omaisneuvonnan tarkoitus käydään läpi ensimmäisellä tapaamiskerralla jokaisen asiakkaan kanssa. Keskustelut ovat luottamuksellisia. Hoitoon liittyvissä asioissa omaisia kannustetaan ja ohjataan olemaan yhteydessä hoitohenkilökuntaan, joka vastaa potilaan hoidosta. Omaisneuvonnan tavoitteena on tukea omaisen selviytymistä ja löytää ratkaisuja arjen ongelmiin. Neuvonta on asiakaslähtöistä ja siinä omainen voi käydä läpi sen hetkistä elämäntilannettaan sairastuneen omaisena. Tavoitteena on tunteiden ja perheenjäsenten välisten vuorovaikutustilanteiden käsittely, tiedon antaminen psyykkisistä sairauksista ja omaisyhdistyksen tukimuodoista. Usein omaiset tarvitsevat tukea läheisen sairastumiseen liittyvien kysymysten ja tunteiden käsittelyyn esimerkiksi: läheisen muuttunut käytös, miten tukea läheistä, miten asettaa rajat, miten saada sairastunut hoitoon. Keskusteluissa työntekijä nostaa esiin myös omaisen oman jaksamisen tärkeyttä, kartoittaa tukiverkostoja ja ohjaa tarvittaessa omaisen muun tuen piiriin. Työntekijä kertoo omaisille vertaistuen merkityksestä ja omainen päättää kutsutaanko vertainen mukaan keskusteluun jolloin omaisneuvonta muuttuu vertaistuelliseksi omaisneuvonnaksi. Vertaistukijan rooli keskusteluissa on olla omaiselle esimerkkinä, rohkaista ja antaa toivoa tulevaisuuteen. Läsnäolon ja kuuntelun merkitys korostuu, taito kuunnella toisen tarina ja käyttää omaa tarinaansa toisen ihmisen tukemiseksi on tärkeää. Vertaistuki on aina vastavuoroista, jolloin myös vertaistukija saa itselleen jotain. Kuitenkin omaisneuvonnassa on tärkeää, että keskitytään asiakkaan tilanteeseen ja pyritään luomaan hänelle turvallinen ilmapiiri keskustella vaikeistakin asioista.... Hyviä keskusteluja meillä oli ja tunteistakin puhuttiin. Tunsin, että se auttaa ja se sydän... niin sai keventää ja tunteita kuunteli ja ymmärsi. (Poikkimäki ja Salminen 2014: 25.) Kuva 1. Vertaistuellinen omaisneuvontakeskustelu toimistolla

22 19 Omaisten ohjautuminen tukeen Omaisneuvonnan päivystys aloitettiin heti hankkeen alussa toukokuussa 2012, maanantaisin ja torstaisin kello Päivystys oli matalan kynnyksen toimintaa, jolloin asiakkaat saattoivat tulla tapaamaan työntekijää ilman ajanvarausta. Muina aikoina asiakkaita otettiin vastaan ajanvarauksella. Vertaiset olivat alussa mukana päivystämässä. Omaisneuvonnan asiakasmäärät kasvoivat vasta alkuvuodesta Omaiset ohjautuivat keskusteluapuun pääosin sairaalan hoitohenkilökunnan ohjaamina tai lukemalla toiminnasta sairaalassa esillä olevista julisteista tai esitteistä. Seuraavaksi eniten omaisia ohjautui internetin kautta. Osa omaisista ohjautui toimintaan lehti-ilmoitusten myötä, osa oli jo aikaisemmin ollut yhdistysten toiminnassa mukana (Taulukko 3). Päivystysaikaiset käynnit olivat koko hankkeen ajan vähäisiä. Suurin osa omaisista varasikin keskusteluajan puhelimitse. Salon seudulla puhelinneuvonta oli kysytympää. Pitkät välimatkat ja pelko leimautumisesta pienellä paikkakunnalla saattoivat vähentää omaisneuvontaan osallistumista. Saanut tiedon omaisneuvonnasta Muut potilas itse Ystävät, sukulaiset Sairaalan henkilökunta Yhdistyksen henkilökunta Muut järjestöt/seurakunta Jäsentiedote Lehti Internet Sairaalan ilmoitustaulu Taulukko 3. Omaisten ohjautuminen tukeen Keväällä 2013 päivystysaikaa lyhennettiin kahdella tunnilla vähäisten yhteydenottojen takia. Päivystys haluttiin kuitenkin säilyttää sairaaloissa, sillä näkyvyys erityisesti Kupittaan sairaalassa oli tärkeää kokoaikaisen työtilan puuttuessa. Omaisille tarjottiin keskusteluaikoja päivystysaikaan ja vertaiset tulivat mukaan ennalta sovittuihin tapaamisiin. Halikossa projektityöntekijä alkoi syksyllä 2013 päivystää osastoilla. Osastopäivystyksen aikana projektityöntekijä oli osastoilla omaisten tavattavissa, ja samalla informoi potilaita ja

23 20 hoitohenkilökuntaa hankkeesta. Usein osastolla oli myös opiskelijoita, joille kerrottiin projektista ja omaisyhdistyksestä. Omaisia oli osastoilla päivystyksen aikana usein sattumalta, ja keskustelut syntyivät silloin spontaanisti. Projektityöntekijä osallistui satunnaisesti myös potilaiden aamukokouksiin joissa kertoi omaisille tarjottavasta tuesta. Aamukokoukset ja osastopäivystys lisäsivät potilaiden ja henkilökunnan tietoisuutta toiminnasta ja he jakoivat tietoa eteenpäin omaisille. Omaisten yhteydenottojen määrä kasvoi. Turussa päivystys jatkui osastojen ulkopuolella sairaalan tiloissa. Osa omaista tuli keskusteluihin yhdistyksen toimistolle, koska Turussa työntekijällä ei ollut kokopäiväistä toimistotilaa käytössä sairaalassa. Esitteet Kupittaan sairaalassa olivat kuitenkin hyvin esillä, ja moni omainen huomasi toiminnan niistä. Työparityöskentely omaisneuvonnassa Hankkeen aikana omaisneuvontaa ja vertaistukea tarjottiin työparityöskentelynä omaisyhdistyksen työntekijän ja vertaisten toimesta. Alkuperäistä suunnitelmaa pelkästään vertaistukijoiden tarjoamasta tuesta muutettiin projektin keskivaiheilla. Syitä tähän löytyi sekä omaisten, vertaisten kuin yhteistyötahojenkin puolesta. Erikoissairaanhoito ei ollut valmis ilman ammattilaista toteutettavaan vertaisten työparityöskentelyyn sairaalan tiloissa. Sairaaloiden henkilökunta koki luontevammaksi ohjata omaisia olemaan yhteydessä tuttuun yhteyshenkilöön/ ammattilaiseen, joka osaa arvioida omaisen tuen tarvetta puolueettomasti, ja tarvittaessa ohjata lisätuen piiriin. Hoitohenkilökunnalla on myös tärkeää varmistua siitä, että omaisneuvonnassa annettava tuki on potilaan hoitoa tukevaa. Myös mukana toiminnassa olevat vertaiset toivoivat ammattilaisen mukanaoloa. Vertaiset kokivat keskustelutilanteen olevan turvallisempi työntekijän ollessa läsnä, koska keskustelujen kulku on vaikeasti ennakoitavissa ja esiin saattaa nousta yllättäviäkin asioita. Vertaisen toimintaa omaisneuvonnassa helpottaa se että työntekijä on vastuussa ja tarvittaessa ohjaa keskustelua. Vertaisen ei myöskään tarvinnut näin ollen huolehtia käytännön järjestelyistä, sillä projektiyöntekijä sopi aina tapaamisajankohdan ja paikan. Omaisen/asiakkaan näkökulmasta ammattilaisen läsnäolo on myös tärkeää, sillä omaiset kaipaavat vertaistuen lisäksi tietoa sairaudesta, hoidosta ja omaisen roolista. Lounais- Suomen omaisyhdistyksen jäsenille kesällä 2013 tehdyn kyselyn perusteella 46% omaisista toivoo tapaavansa ensitapaamisella työntekijän ja 41% omaisista työntekijän ja vertaisen. Tätä tulosta tukevat myös projektin aikana kerätyt tiedot; noin puolet omaisneuvonnassa käyneistä omaisista ovat halunneet vertaistukijan mukaan keskusteluihin ja puolet omaisista toivoo keskusteluita kahden kesken työntekijän kanssa.

24 21 Lapset puheeksi keskusteluapu Omaisneuvonnan asiakkaiden perheillä on alaikäisiä lapsia. Sairastuminen vaikuttaa koko perheen elämään. Lapset puheeksi -keskustelut on tarkoitettu lapsiperheille, jossa vanhempi sairastaa psyykkisesti. Keskusteluissa perheelle annetaan tietoa psyykkisestä sairaudesta ja sen vaikutuksista lapsen kehitykseen painottaen suojaavien tekijöiden merkitystä. Tapaamiset eivät ole vanhempien hoitoa, vaan heillä tulee olla oma hoitokontakti. Lapset puheeksi -keskusteluja pyritään tekemään julkisen sektorin toimijoiden kanssa yhteistyönä, jolloin menetelmä tulee myös heille tutuksi. Osa vertaistukijoista on saanut koulutuksen menetelmän käyttöön ja menetelmää voidaan toteuttaa vertaistukijan kanssa. Omaisten taustat Keskusteluavussa käyneistä omaisista suurin osa oli naisia (78%), iältään vuotta. Heistä useimmat olivat nuorten aikuisten vanhempia, mutta mukana oli myös puolisoita, aikuisia lapsia, sisaruksia ja muita sukulaisia. (Taulukko 4) TAULUKKO 4. Omaisten taustat

25 Omaisneuvonnan asiakasmäärä ja palaute Määrällisesti omaisneuvonta on ollut ilmeisen tarpeellinen palvelu sairaaloiden yhteydessä, sillä asiakasmäärä kasvoi nopeasti noin sataan asiakkaaseen vuodessa, jota voidaan pitää merkittävänä. Hankkeen aikana kohdattiin 223 omaista, jotka toivoivat tukea omalle jaksamiselleen. Keskusteluja hankkeen aikana käytiin yhteensä 271, joissa 100 tapaamisessa oli vertaistukija mukana. (Taulukko 5) Omaisten kohtaamiset Halikko/Salo Turku/Uki Yhteensä sähköpostit puhelut tekstiviestit keskustelu sairaala keskustelu toimisto perheohjaus lp-keskustelu kohtaamisia yhteensä vertainen läsnä omaisia yhteensä Taulukko 5. Omaisten kohtaamiset Esite vertaistuesta Hankkeessa havaittiin vertaistuen merkityksen tärkeys, ja omaisia haluttiin kannustaa käyttämään sitä hyödyksi. Jotta vertaistuen mahdollisuuksien markkinointi olisi helpompaa, hankkeen yhtenä tuotoksena laadittiin esite mielenterveysomaisten vertaistuesta (liite 1) ja sen merkityksestä Salon ja Turun omaisyhdistyksille. Esitteeseen koottiin monipuolisesti tietoa vertaistuesta, jota on hankkeessa kerätty ja kirjallisuudesta poimittu. Siinä esitellään mitä vertaistuki on ja mitä se ei ole, sekä esitelty erilaisia vertaistuen muotoja joita mielenterveysomaisille on yhdistyksissä tarjolla. Esite on tarkoitus antaa omaisneuvonnan asiakkaille tutustuttavaksi, mutta esitettä voidaan myös laajemmin jakaa esimerkiksi messuilla.

26 Terveydenhuollon ammattilainen - vertainen työparimalli Vertaistuellisen omaisneuvonnan myötä syntyi hyväksi todettu käytäntö vertaisen ja työntekijän työparityöskentelystä. Projektityöntekijä kertoo vertaistuen mahdollisuudesta jo ensimmäisessä kontaktissa omaiselle, jos se on mahdollista. Omainen saa valita, haluaako vertaisen mukaan keskusteluun heti, myöhemmin vai ei ollenkaan. Vertaistukija voi tulla mukaan tapaamisiin missä vaiheessa tahansa, kunhan se on asiakkaan kanssa sovittu. Vertainen voi myös olla välillä pois tapaamisista, ja tulla uudestaan mukaan niihin jos on tarvetta. Kun asiakas on antanut luvan vertaisen mukanaoloon, työntekijä kartoittaa sopivan vertaisen pyrkien kuitenkin tasapuolisuuteen vertaistukijoiden keskuudessa. Työntekijä kutsuu vertaisen hieman ennen sovittua asiakastapaamista paikalle, ja kertoo vertaiselle mikäli asiakkaasta on ennakkotietoa. Yhdessä voidaan suunnitella työnjakoa, mutta tyypillisesti tilanne etenee luonnollisesti. Asiakkaan ollessa läsnä sekä vertainen että työntekijä pyrkivät tukemaan häntä ja kuuntelevat ja ovat läsnä. Kun asiakasta on tavattu useamman kerran, vertainen antaa esimerkkejä omasta elämästään jotka saattavat rohkaista asiakasta. Vertainen osoittaa ymmärtävänsä asiakasta, sillä omakohtainen kokemus on keskustelussa läsnä. Työntekijän roolina on tarvittaessa ohjata keskustelua oikeaan suuntaan sekä toimia tiedon ja ymmärryksen lisääjänä. AO- hankkeessa kerättyjen kokemusten mukaan terveys- tai sosiaalialan ammattilaisen ja vertaisen työparityöskentely soveltuu erittäin hyvin omaisten tukemiseen. Silloin omaisen tarpeisiin voidaan yhdellä keskustelulla/tapaamisella vastata monipuolisemmin. Vertaistuellinen omaisneuvontatoiminta vaatii aina yhteyshenkilön omaisyhdistyksestä, joka hoitaa tiedottamisen, sopii käytännön asiat ja koordinoi vapaaehtoisia. Terveydenhuollon ammattilainen - vertainen työparimallia voidaan soveltaa terveydenhuollon eri toimissa eri tavoin, esimerkiksi keskustelutuen tai omaisryhmien osalta. Omaisyhdistyksiin vertainen ammattilainen työparimallia lähdettiin juurruttamaan jo hankkeen puolivälissä. Käytännössä se on tarkoittanut sitä, että yhdistyksen omaisneuvontaa antava työntekijä on voinut kutsua mukaan keskusteluihin vertaistukijan. Turussa juurrutus yhdistyksen omaisneuvontaan on onnistunut kiitettävästi; jokainen omaisneuvontaa tekevä työntekijä on onnistuneesti toteuttanut vertaistuellista omaisneuvontaa. Salossa toiminnan juurruttaminen on haasteellisempaa, sillä Salon yhdistyksessä ei ole aiempaa kokemusta omaisneuvonta toiminnasta, jolloin sitä ei luonnollisesti ole markkinoitukaan. Salossa vapaaehtoiset ovat sen sijaan tehneet yhteistyötä työntekijän kanssa mm. ryhmänohjaamisessa. Vaikka yhdistysten työntekijät ovat tehneet yhteistyötä vertaisten kanssa, on projektityöntekijän panosta vaadittu erityisesti sopivan vertaisen löytymiseen ja toiminnan koordinointiin. Projektityöntekijä on ehdottanut sopivaa vapaaehtoista ja yhdistyksen työntekijä on ollut vertaiseen yhteydessä ja sopinut käytännön asioista.

27 24 Vertaiset ovat kokeneet työparityöskentelyn hanketyöntekijöiden kanssa erittäin hyvänä ja tarpeellisena. Työparin mukana olo on tukenut auttavana omaisena toimimista ja antanut vertaisille enemmän vapautta olla oma itsensä. Työparityöskentely on auttanut erityisesti ensikohtaamisissa kun vertaisilla ei vielä ole ollut luottamuksellista suhdetta omaiseen. Aina jompikumpi löytää kommentin, tai huomaa jonkin näkökulman. Jos itse ei juuri nyt keksi sanottavaa, toinen yleensä keksii ja molemmat tukevat myös toistaan keskustelun aikana. Ammatillisesta tuesta on hyötyä etenkin ongelmatilanteissa. Suuri osa vertaisista pitää ammattilaisen mukanaoloa välttämättömänä. Työparin koulutus tuo arvoa keskusteluun ja häneltä saa uusia näkökulmia. Vertaiset tarvitsevat toiminnastaan palautetta. He kokevat, että keskustelun jälkeen on lähes aina tarve käydä käytyä keskustelua läpi ja arvioida, mikä meni hyvin ja mitä olisi voinut vielä sanoa. 4.5 Vertaistuellinen omaisneuvonta auttaa Auttava omainen hankkeen aikana psykiatrisiin sairaaloihin juurrutettu vertaistuellinen omaisneuvonta on auttanut omaisia puhumaan avoimemmin läheisen sairaudesta ja hakemaan lisää tukea. Vertaistuellisen omaisneuvonnan vaikuttavuudesta omaisiin tehtiin amk lopputyö projektin viimeisenä vuotena. Poikkimäen ja Salmisen opinnäytetyössä vertaistuellinen omaisneuvonta vastasi omaisen tuen tarpeeseen monipuolisesti. Omaisneuvojalta saatu tuki keskittyi sairaudesta tiedon jakamiseen ja omaisen omien voimavarojen ja tunteiden huomioimiseen. Omaisneuvojalle puhuminen koettiin helppona ja sujuvana. Puhuminen ja omista tunteista kertominen myös helpotti oloa, kun henkistä painolastia pääsi keventämään. Vertaistukihenkilöltä saatu tuki puolestaan keskittyi enemmän käytännön kokemusten jakamiseen ja neuvojen antamiseen. Vertaiset olivat itse käyneet läpi samankaltaisen prosessin oman läheisensä sairastuttua, joten heillä oli myös erilaista tilanteen ymmärrystä ja näkemystä, mitä omaisneuvoja pystyi tarjoamaan. (Poikkimäki & Salminen 2014.) Omaisneuvonnan asiakkailta kerättiin kirjallinen palaute keskustelun lopuksi, joka on ollut kiitettävää. Tuki ja sen nopeus ylittivät odotukset. Omaiset kokivat tyytyväisyyttä siitä, että heille tarjottiin henkilökohtaista tukea, jossa yhdistyi ammatillinen ja vertaistuki. Palautteen mukaan vertaisen esiin nostama toivon näkökulma kantoi omaisia vaikean ajan yli. Vertaiset toimivat omaisille ns. sijaistoivona ja esimerkkinä johon omainen saattoi samaistua. Kokemus siitä, että muillakin on vaikeaa, en ole yksin ja tästä voi selviytyä, oli omaisille voimauttavaa ja lohdullista. Vertaisen läsnäolo antoi omaiselle myös rohkeutta toimia. Tukea kuvattiin ihmisläheiseksi, luottamukselliseksi ja ainutkertaiseksi, jollaista ei muualla tarjottu. Läheisen sairastuminen muuttaa arkea ja asiat saivat keskustelujen myötä oikeat mittasuhteet ja tätä kautta auttoivat omaista jaksamaan.

28 25 Mielenterveyskuntoutujien omaiset kokevat usein häpeän tunteita omaisen roolissa. Mielenterveys- ja päihdeongelmiin liitettävä leima ja häpeä saattavat olla syynä siihen, että ei hakeuduta hoitoon tai avun piiriin. Hankkeessa kerättyjen kokemusten mukaan omaisten tukemisella ja omaisen jaksamisen puheeksi ottamisella sairastuneen hoidon rinnalla voidaan madaltaa kynnystä avun hakemiselle ja lieventää mielenterveys ja päihdeongelmiin liittyvää stigmaa. Vertaisen mukanaolo normalisoi läheisen sairastumisen aiheuttamaa häpeää. Omaiset kokivat vertaistuellisen omaisneuvonnan jälkeen vointinsa parantuneen verrattuna aikaan ennen vertaistuellista omaisneuvontaa. Mielenrauha ja toivo olivat lisääntyneet samoin kuin ymmärrys sairautta kohtaan. Arjesta selviäminenkin koettiin paremmaksi kuin ennen vertaistuellista omaisneuvontaa. Toisaalta omaisten hyvinvointiin oli vaikuttanut myös muut seikat, kuten sairastuneen läheisen tila ja sen muutokset. (Poikkimäki & Salminen 2014.) Vertaistuellisesta omaisneuvonnasta saatuina konkreettisina hyötyinä koettiin omaisen selviytymiskyvyn paraneminen arjessa sekä tiedon ja ymmärryksen lisääntyminen läheisen sairaudesta. Omaiset kokivat saaneensa lisää mielenrauhaa sekä toivoa ja lohtua hankalassa tilanteessaan. Omaiset kokivat myös saaneensa konkreettisia neuvoja, joita pystyivät arjessa hyödyntämään, myös tietoisuus omaisyhdistyksen toiminnasta lisääntyi. (Poikkimäki & Salminen 2014.) Poikkimäen ja Salmisen opinnäytetyön mukaan Vertaistuellisen omaisneuvonnan kehittämiskohteet olivat toimintaan mukaan pääseminen ja toiminnasta tiedottaminen. Omaisneuvonnasta koettiin olevan liian vähän tietoa saatavilla, tai sen löytäminen esimerkiksi internetistä osoittautui hankalaksi. Psykiatrisissa sairaaloissa ei aina muistettu antaa omaiselle vertaistuellisesta omaisneuvonnasta kertovaa esitettä mukaan tai kertoa toiminnasta lainkaan. Myös internetin kautta tapahtuvaa ajanvarausta toivottiin. Tämä pienentäisi kynnystä hakea apua. (Poikkimäki & Salminen 2014.) 5 YHTEISTYÖ Projektin yhtenä keskeisenä tavoitteena oli mielenterveysomaisten ja hoitohenkilökunnan yhteistyösuhteen kehittäminen. Hyvä yhteistyö ja yhteinen ymmärrys potilaan hoidosta mahdollistavat omaisen asiantuntijuuden hyödyntämisen ja potilaan hoitoon osallistumisen sekä edesauttaa potilaan kuntoutumista. Parhaimmillaan omaisten ohjaaminen omaisneuvontaan tukee hoitohenkilökunnan työtä. Kahden eri organisaation toimintakulttuurit ja -tavat vaikuttivat yhteistyön rakentumiseen jo hankkeen käynnistyessä keväällä Turun kaupungin psykiatrian ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin Halikon sairaalan kanssa päädyttiin hankkeen aikana hieman erilaisiin yhteistyömuotoihin, mutta hankkeen tavoitteet toteutuivat molemmissa sairaaloissa.

29 26 Molemmissa sairaaloissa edellytettiin henkilökunnalta panostusta omaisneuvontatoiminnasta tiedottamiseen omaisille, joka onnistui vaihtelevasti. Toisaalta projektin asiakasmäärä on ollut melko suuri, mutta moni omainen kertoi tilanteesta, jossa heille ei tarjottu tietoa projektin toiminnasta tai mahdollisuudesta tukeen. Omaisten ohjautumisessa neuvontaan hoitohenkilökunnan merkitys korostuu, sillä moni omainen tarvitsee hoitohenkilökunnalta tukea ja rohkaisua ottaakseen yhteyttä omaisneuvontaan. 5.1 Yhteistyötahot Auttava omainen hankkeen tärkeimmät yhteistyökumppanit olivat Turun kaupungin psykiatrian Kupittaan sairaala ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin Halikon sairaala. Hankkeen toisena ja kolmantena toimintavuotena yhteistyö aloitettiin myös Uudenkaupungin sairaalan ja Someron mielenterveysyksikön kanssa. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin Halikon sairaala ja Salon seutu Yhteistyötä hoitohenkilökunnan kanssa lähdettiin rakentamaan heti projektin käynnistyessä huhtikuussa Hanketta esiteltiin Halikon sairaalan osastojen kehittämispäivien yhteydessä. Halikon sairaalan kaikki psykiatrian osastot lähtivät mukaan yhteistyöhön. Henkilökunta oli kiinnostunut hankkeesta ja he sitoutuivat jakamaan osastoilla vieraileville omaisille tietoa omaisneuvonnasta. Halikon sairaalassa projektityöntekijän ja hoitohenkilökunnan yhteistyötä helpotti projektityöntekijän toimitilojen sijoittuminen välittömään osastojen läheisyyteen, samaan kerrokseen osastonhoitajien työtilojen kanssa. Halikossa osastot kutsuivat projektityöntekijät tutustumaan jokaisen osaston käytännön arkeen. Projektityöntekijän ja Halikon sairaalan hoitohenkilökunnan yhteistyö oli tiivistä. Käytännöiksi hankkeen aikana muodostuivat projektityöntekijän vierailut potilaiden aamukokouksissa, joissa projektityöntekijä kertoi potilaille projektin ja omaisyhdistyksen toiminnasta ja antoi esitteitä omaisille jaettavaksi. Myöhemmin aloitettiin omaisneuvonnan päivystykset osastoilla. Päivystystoiminta korvasi potilaiden aamukokoukset, koska päivystysaikana pystyi hyvin informoimaan myös potilaita toiminnasta. Päivystystoimintaa osastoilla toteutettiin syksystä 2013 vuoden 2014 kevääseen saakka 1-2 kertaa viikossa. Päivystysaikoja mainostettiin ilmoitustauluilla ja niiden aikana projektityöntekijä oli omaisten tavattavissa osastoilla. Projektin toiminnasta informoitiin myös henkilökuntaa, opiskelijoita ja potilaita mikäli omaisia ei ollut paikalla. Salossa yhteistyötä on tehty myös psykiatrisen poliklinikan mielialahäiriötyöryhmän kanssa. Poliklinikan henkilökunta toivoi projektityöntekijän ja vertaistukijan mukaan säännöllisesti järjestettävään omaisteniltaan puhumaan omaisen prosessista. Vuoden aikana iltoja järjestettiin kuusi, ja niissä oli omaisia yhteensä noin 30.

30 27 Turun kaupungin psykiatria ja Turun seutu Turun Kupittaan sairaalassa yhteistyö alkoi keväällä 2012 Kupittaan foorumissa, jossa projektityöntekijä esiteltiin ja hän tutustui sairaalan johtoon. Kupittaan foorumi on noin kaksi kertaa vuodessa kokoontuva mielenterveysjärjestöjen ja Turun psykiatrian erikoissairaanhoidon yhteistyöfoorumi, josta myös Auttava Omainen -hankeidea sai alkunsa. Kupittaalla hanke aloitettiin akuutti psykoosiosasto A1:n kanssa, joka toimi hankkeen pilottiosastona. Projektia esiteltiin osaston kehittämispäivänä henkilökunnalle ja henkilökunta sitoutui jakamaan tietoa toiminnasta omaisille. Kupittaalla toiminta laajeni syksyn 2012 aikana muille psykiatrian osastoille sekä loppuvuodesta avotyöryhmiin. Projektityöntekijä vieraili osastonhoitajien palavereissa sekä osastokokouksissa tiedottaen toiminnasta. Hankkeen aikana yhteistyö alkoi painottua hanketyöntekijän ennalta sovittuihin vierailuihin osastoilla ja osastonhoitajien kokouksissa. Käytännöt eivät ole kuitenkaan siirtyneet rutiineiksi. Projektityöntekijällä ei ole kokopäiväistä työtilaa sairaalassa vaan hän on paikalla muutaman kerran viikossa päivystysaikaan osastojen ulkopuolella olevassa yhteiskäytössä olevassa neuvotteluhuoneessa, joka on vaikuttanut näkyvyyteen sairaalassa. Näkyvyyttä pyrittiin lisäämään esitteillä ja julisteilla, joita sijoitettiin runsaasti käytäville ja ilmoitustauluille. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin Uudenkaupungin sairaala Uudessakaupungissa projektityöntekijät aloittivat yhteistyön kiertämällä loppuvuodesta 2013 osastoilla ja esittelemällä projektia. Hoitohenkilökuntaa ohjattiin tiedottamaan omaisia omaisneuvonnasta ja jakamaan esitteitä toiminnasta. Uudenkaupungin sairaala tarjosi projektille työhuoneen osastojen läheisyydestä, jossa vertaistuellista omaisneuvontaa voidaan toteuttaa. Hankkeen aikana Uudestakaupungista ohjautui noin 10 omaista toiminnan piiriin. Someron kaupunki, mielenterveysyksikkö Yhteistyö Someron kaupungin mielenterveysyksikön kanssa lähti liikkeelle aiemmista kokemuksista Salon omaisyhdistyksen ja mielenterveysyksikön kesken. Tarvetta omaisten tukemiselle oli, ja omaisille suunniteltiin yleisöluento, omaisen abc kurssi ja tämän jatkoksi avoin omaisryhmä. Tapahtumien järjestelyyn ja ohjaamiseen osallistui projektityöntekijän lisäksi mielenterveysyksikön työntekijä

31 Kokemukset toiminnasta sairaalassa Päivystystoiminta psykiatrisissa sairaaloissa koettiin tarpeelliseksi matalan kynnyksen palveluksi, jolloin omaisen on helppo olla yhteydessä projektityöntekijään. Käytännön haasteina olivat yhteydenottojen vähäisyys päivystysaikoina, jolloin päädyttiin ottamaan omaisten ajanvarauksia myös päivystysaikoihin. Kupittaalla ajanvarauksia hankaloitti ajanvarauskirjan sijainti; mikäli projektityöntekijä ei ollut aikaa varattaessa sairaalassa, hänen oli mahdoton tietää milloin huoneessa on tilaa. Tämän vuoksi moni omainen ohjautui keskusteluun omaisyhdistyksen toimistolle Turussa. Kupittaalla päivystysaika oli myös keino pitää kiinni säännöllisestä näkyvyydestä sairaalassa, ja siitä ei haluttu luopua. Halikossa yhteydenottojen vähäisyyden vuoksi aloitettu päivystys osastoilla osoittautui kannattavaksi keinoksi saada lisää kontakteja omaisiin. Se sai myös myönteistä palautetta hoitohenkilökunnalta, joka koki sen hyväksi keinoksi pitää omaisten huomiointi osana osaston arkea. Se myös auttoi pitämään toiminnan mielessä ja helpotti omaisten tiedottamista ja ohjaamista. Päivystysaikoina osastoilla saatettiin myös käydä vuoropuhelua hoitohenkilökunnan kanssa, verkostoitua ja ylläpitää yhteistyösuhteita. Projektin aikana tietoa omaisneuvonnasta pyrittiin säännöllisesti viemään osastoille. Osastokiertojen järjestämiseen liittyi Turussa haasteita, sillä jokaisen osaston kanssa sopiva aika oli sovittava erikseen, jolloin paikasta toiseen siirtymiseen kului aikaa projektityöntekijän työskennellessä pääsääntöisesti omaisyhdistyksen toimistolla. Halikossa siirtymiin ei kulunut vastaavasti aikaa, ja osastoja saattoi kiertää joko ennakkoon sovitusti (esim. osallistuminen osastopalavereihin) tai ennalta ilmoittamatta (esim. ilmoitustaulun päivitys). Projektityöntekijät kokivat osallistumisen osastopalavereihin hyödylliseksi, sillä sekä Halikossa että Kupittaalla oli nähtävissä, että omaisten yhteydenotot lisääntyivät jälkeenpäin. Toiminnan haasteena oli koko hankkeen ajan tiedonkulku. Huolimatta siitä, että projektityöntekijät esittelivät toimintaa ja toimittivat esitteitä yhteistyötahoille, tieto toiminnasta ei aina tavoittanut omaisia tai edes kaikkia hoitajia. Vaihteluja oli runsaasti eri yksikköjen ja hoitajien välillä toisten ollessa aktiivisempia kuin toisten. Hoitohenkilökunnalle syksyllä 2014 tehdyn kyselyn (n=17) mukaan tiedonkulun esteenä ovat olleet mm. hoidon yksilöpainotteisuus ja vähäinen yhteistyö omaisten kanssa, hoitohenkilökunnan vaihtuvuus ja inhimillinen unohtaminen. Silloin kun omainen on selkeästi voinut huonosti, on toimintaa herkemmin markkinoitu. Osa kyselyyn vastanneista koki että omaisten huomiointi on muuttunut hankkeen aikana, omainen koettiin helpommin lähestyttäväksi kun tarjolla oli antaa konkreettinen esite ja tieto siitä että projektityöntekijällä on aikaa paneutua omaisen huoliin. Osan mielestä huomiointi ei ollut muuttunut, tai omaiset on aina otettu yhtä hyvin huomioon. (AO kysely hoitohenkilökunnalle 2014.)

32 Koulutusyhteistyö Projektin tarkoituksena oli lisätä hoitohenkilökunnan ja omaisten yhteistyötä ja ymmärrystä myös koulutustoiminnan avulla. Toteutuneet koulutukset osallistujineen on esitelty taulukossa 1 sivulla 9. Koulutuksiin pyrittiin saamaan osallistujia hoitohenkilökunnasta, vapaaehtoisista ja yhdistysten työntekijöistä. Koulutuksia suunniteltiin yhteistyössä hoitohenkilökunnan edustajien kanssa. Koulutuksia järjestettiin hankkeen aikana yhteensä neljä, osa järjestettiin sekä Salossa että Turussa ja osa vain Turussa, jonne tosin kutsuttiin molemmat yhteistyötahot Koulutusyhteistyö alkoi kesäkuussa 2012 Kriisityön koulutuksella, jossa omaiset ja hoitohenkilökunta olivat vuorovaikutuksessa keskenään. Kouluttajana toimi Roope Kankaanranta Turun Kriisikeskuksesta. Keväällä 2013 järjestetty Lapset Puheeksi - menetelmäkoulutus Bitta Söderblomin ohjaamana jatkoi koulutusyhteistyötä. Lapset puheeksi menetelmän avulla voidaan tukea vanhempia, joilla on mielenterveyden häiriöitä. Koulutusta pidettiin tärkeänä osana lapsiomaisten aseman huomioinnissa. Syksyllä 2013 Kupittaan sairaalassa hoitohenkilökunnalle järjestettiin seminaari Yhteistyö - haaste vai mahdollisuus -vuoropuhelua kolmannen sektorin kanssa. Seminaari järjestettiin yhteistyössä Mielenterveyden keskusliiton Tietopalvelu Propellin kanssa. Seminaarissa tärkein osa oli yhteinen paneelikeskustelu, johon osallistui hoitajia, lääkäreitä, omaisia ja kolmannen sektorin työntekijöitä. Viimeisenä toimintavuotena 2014 sekä Salossa että Turussa järjestettiin koulutusta hoitohenkilökunnalle ja vapaaehtoisille vertaisille aiheesta Kun sairaus kohtaa perheen - miten tukea? Kouluttamassa aiheesta olivat kokeneet omaistyön ammattilaiset Leif Berg ja Sauli Suominen Uudenmaan omaisyhdistyksestä. Yhteisten koulutusten lisäksi projektityöntekijä ja OMTLS:n työntekijä kouluttivat Uudenkaupungin sairaalan pyynnöstä hoitohenkilökuntaa omaisen huomioimisesta sairaalahoidon aikana syksyllä Mukana oli myös omaisyhdistyksen kokemuskouluttaja omalla puheenvuorollaan. Kokemukset koulutuksista ovat olleet positiivisia. Ne ovat olleet hyvä foorumi vaihtaa ajatuksia omaisten, yhdistyksen ja hoitohenkilökunnan kesken. Omaistyöhön suuntautuneisiin koulutuksiin osallistuvat usein vain ne hoitajat, jotka ovat jo valmiiksi asennoituneet perhetyöhön ja omaisten huomioimiseen positiivisesti ja toetuttavat sitä työssään. Haasteena on saada omaistyöhön neutraalimmin asennoituneet hoitajat mukaan koulutuksiin ja innostaa heidät kohtaamaan omaisia työssään aidosti. Palautteen ja hoitajille syksyllä 2014 tehdyn kyselyn perusteella yhteiset koulutukset ovat olleet onnistuneita ja niiden on toivottu jatkuvan.

33 Ryhmätoiminta Auttava omainen hankkeen toimintaa sovellettiin myös omaisryhmiin ja omaisteniltoihin, joita järjestettiin pääsääntöisesti yhteistyössä hoitavan tahon kanssa. Moni omainen kokee osallistumisen vertaisryhmään mielekkääksi, ja toiminnan monipuolisuudella pyrittiin vastaamaan mahdollisimman monen omaisen tarpeisiin ja tavoittamaan entistä useampi omainen. Ryhmätoiminta on edistänyt yhteistyötä hoitavan tahon kanssa. Yhteiset kokoontumiset ovat olleet mielekäs tapa viedä yhteistyötä eteenpäin ja tuoda omaisten tarpeita esille. Mukana olleet omaiset ovat palautteen perusteella hyötyneet toiminnasta. Omaistenillat: Omaistenilta -toiminta alkoi Salossa aikuispsykiatrian poliklinikan kanssa vuonna 2013 ja on saavuttanut vakiintuneen aseman toiminnassa. Omaistenilloissa on ollut mukana vertainen, projektityöntekijä ja poliklinikan henkilökuntaa. Omaistenilloissa osallistujamäärä on vaihdellut 5-15 osallistujan välillä. Alussa osallistujia oli enemmän, mutta toiminnan jatkuessa havaittiin osallistujien väheneminen, vaikka jokaisella kerralla kyseessä olivat eri potilaat ja omaiset. Omaisteniltoja ehdotettiin hyvänä käytäntönä myös Kupittaan sairaalan osastoille, joista vanhuspsykiatrian osasto innostui ajatuksesta ja heidän kanssaan aloitettiin yhteistyö 2014 keväällä. Kupittaalla osallistujamäärä oli keväällä 6 omaista. Omaisteniltoja jatketaan ja pyritään kehittämään edelleen jatkohankkeessa. Omaisten abc kurssi: Someron kaupungin mielenterveysyksikön kanssa aloitettiin myös yhteistyö omaisten ryhmätoiminnan puitteissa. Projektityöntekijä ohjasi omaisen abc -kurssin yhdessä mielenterveysyksikön sairaanhoitajan kanssa. Tämän jälkeen kurssilaiset jatkoivat tapaamisia vertaisryhmänä. Somerolla omaisryhmään on osallistunut 3-12 omaista. Omaisryhmä psykiatrisessa sairaalassa: Halikon sairaalan mielialahäiriötyöryhmän kanssa suunniteltiin yhteistyössä omaisryhmä syksylle Ryhmää ohjaavat projektityöntekijä, osaston sairaanhoitaja ja vertainen. Ryhmän tarkoitus oli tarjota tietoa omaisille sekä hoitoprosesseista että omaisyhdistyksen toiminnasta, sekä olla foorumina yhteiselle keskustelulle. Ryhmä suunniteltiin suljetuksi, mutta täydentyväksi. Valitettavasti ryhmään ei saatu tarpeeksi osallistujia ja se peruuntui. Jatkohankkeessa ryhmää pyritään käynnistämään uudestaan. Inspis-yhdistysinfot: Kupittaan sairaalassa järjestettiin yhdistysinfotilaisuuksia yhteistyössä potilasjärjestö Itun kanssa. Inspis-infot suunnattiin kuntoutujille ja omaisille, mutta myös henkilökunnalle ja alan opiskelijoille. Infot toteutuivat 1-2 kertaa kuukaudessa Kupittaan sairaalassa omaisneuvonnan päivystystilan läheisyydessä. Infoissa jaettiin tietoa yhdistystoiminnasta, vertaisryhmistä ja projektien tarjoamasta tuesta. Mukana olivat järjestöjen projektityöntekijät yhdessä vapaaehtoisten kanssa. Osallistujat olivat pääosin kuntoutusosaston potilaita, heidän omaisiaan ja opiskelijoita.

34 31 Depressiokoulu: Projektityöntekijät kouluttautuivat syksyllä 2013 depressiokouluohjaajiksi, ja depressiokoulu järjestettiin Salossa kaksi kertaa vuonna Kurssi oli hyvin suosittu Salon seudulla, sillä omaisyhdistyksessä kyseistä kurssia ei aiemmin tarjottu. Kursseille osallistu yhteensä 12 omaista. Yhteistyötä hoitohenkilökunnan kanssa tehtiin markkinoinnin osalta, he saattoivat suositella kurssia omaisille, jotka siitä hyötyisivät. Puhelinryhmä: Puhelinryhmätoimintaa suunniteltiin omaisille ja työntekijät kouluttautuivat puhelinryhmäohjaajiksi Salossa järjestetyssä koulutuksessa, johon osallistui monien yhdistysten työntekijöitä ja vapaaehtoisia. Aikataulusyistä puhelinryhmän perustaminen päätettiin kuitenkin siirtää jatkohankkeeseen ja pyrkiä kouluttamaan vertaisia ja työntekijöitä ohjaamaan ryhmiä. Yleisöluennot: Projektin viimeisenä toimintavuonna järjestettiin kaksi yleisöluentoa. Somerolla aiheena oli Kun mieli järkkyy omaisen näkökulma ja voimavarat, jossa osallistujia oli noin 15. Uudessakaupungissa järjestettiin lääkäriluento kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidosta, lisäksi mukana oli kokemuskouluttajan puheenvuoro. Osallistujia oli noin 40. Luentojen tarkoituksena oli lisätä omaisyhdistyksen ja projektin näkyvyyttä alueilla ja saada omaisia mukaan toimintaan. 6 MARKKINOINTI JA TIEDOTUS Projektin alussa toimintaa lähdettiin suunnittelemaan markkinoinnista. Tärkeänä pidettiin laadukasta ja selkeää materiaalia, josta toiminnan laatu käy omaisille ja muille tahoille ilmi. Haluttiin myös selkeästi osoittaa toiminnan olevan suunnattu mielenterveysomaisille. Samanaikaisesti esitteen sisällön luomisen aikana suunniteltiin logoa, joka toteutettiin ulkopuolisen markkinointiyrityksen avulla. Toiminnan esittelyä varten sairaaloihin luotiin haitarimallinen A4 esite, jota projektin aikana muokattiin tarpeita vastaavaksi (Liite 2). Esitteestä haluttiin luoda sellainen, jota on mahdollista monistaa myös itse. Esitteessä kerrottiin omaisten tuen tarpeesta, vertaistuen merkityksestä ja annettiin yhteystiedot yhteydenottoa varten. Esitteessä päädyttiin sinivihreisiin sävyihin, jotka ovat yhtenäisiä Auttava omainen logon kanssa. Lisäksi toiminnasta tehtiin toinen esite, jossa toimintaa markkinoitiin kaikille omaisille, ei vain osastohoidossa olevien läheisille. Tätä esitettä jaettiin sairaalan ulkopuolella. Omaisneuvonnasta kertovia julisteita teetettiin, joita sijoitettiin sairaalan seinille ja ilmoitustauluille tiedon jakamiseksi. Esitteitä toimitettiin yhteistyötahoina toimiville osastoille joissa tarkoituksena oli että hoitohenkilökunta jakaisi tietoa omaisille. Kuitenkin vain osa omaisista on saanut tiedon omaisneuvonnasta hoitohenkilökunnan kautta. Tiedon jakamista ovat sairaalan henkilökunnan mukaan estäneet hoitohenkilökunnan vaihtuvuus, hoidon yksilöpainotteisuus ja usein se on unohtunut muun

35 32 työn ollessa mielessä. Sen sijaan projektityöntekijöiden tiedottaminen hankkeesta sairaalan henkilökunnalle on koettu riittäväksi, tosin projektityöntekijöiden näkökulmasta tarpeellisen tiedottamisen määrää oli haasteellista arvioida. Myös Poikkimäen ja Salmisen opinnäytetyön mukaan vertaistuellisen omaisneuvonnan kehittämistarpeita koettiin tiedotuksessa. Omaiset kokivat omaisneuvonnasta olevan liian vähän tietoa saatavilla ja sairaaloissa ei aina muistettu antaa omaiselle vertaistuellisesta omaisneuvonnasta kertovaa esitettä mukaan. Tuloksista kävi myös ilmi, että omaisneuvontaa koskevan tiedon löytäminen internetistä osoittautui hankalaksi, myös internet ajanvarausta toivottiin, sillä se pienentäisi kynnystä hakea apua. (Poikkimäki & Salminen 2014, 24-25) Projekti perusti heti alussa omat internet sivustot (auttavaomainen.fi), joiden avulla on tiedotettu toiminnasta. Myös vapaaehtoiset ovat voineet käyttää sivuja hyödyksi ja löytää ajankohtaisen, heitä koskevan tiedon sieltä. VSSHP:n ja Turun kaupungin internetsivuille on lisätty omaisneuvonnan linkki, joka ohjaa kävijän auttavaomainen.fi sivustolle. Merkittävä osa projektin palveluita käyttäneistä omaisista löysivät tiedon internetistä. Omaisneuvonnan linkki on osoittautunut hyödylliseksi, sillä etsiessään tietoa hoitavasta tahosta moni omainen huomasi että omaisille on olemassa tukea myös. Laajaa markkinointia ja toiminnasta tiedottamista on tehty myös sähköisen uutiskirjeen avulla, jolla on noin 150 tilaajaa. Uutiskirjettä julkaistaan neljä kertaa vuodessa tiedottaen ajankohtaisista asioista. Uutiskirjeen voi kuka tahansa käydä tilaamassa auttavaomainen.fi sivuilta. Käytännössä uutiskirje on lähetetty yhteistyötahoille ja vapaaehtoisille, jotka ovat halutessaan sen voineet perua. Näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa on myös pidetty tärkeänä, ja projektin facebook sivusto on kerännyt tykkäyksiä noin 130. Aika ajoin fb- sivustoja ei ole ehditty päivittää, mutta se on hyvä foorumi jakaa tietoa niin mielenterveydestä yleensä kuin projektin ajankohtaisista tapahtumista. Facebookin hyödyntäminen vaatii kuitenkin ensin ns. tykkäyksien keräämistä, ja tämänkin jälkeen säännöllistä ja tarkoituksenmukaista päivitystä. Projektityöntekijät ovat myös kirjoittaneet molempien yhdistysten jäsenkirjeisiin säännöllisesti projektista. Jäsenkirje lähetetään molempien yhdistysten jäsenistölle, jota kautta on mm. rekrytoitu uusia vapaaehtoisia ja tiedotettu projektin eri vaiheista jäsenistöä. Lisäksi projektityöntekijät kirjoittivat artikkelin mielenterveysomaisten keskusliiton julkaisemaan Labyrintti lehteen. Artikkelissa käsiteltiin vertaistuellista omaisneuvontaa esimerkkitapauksen kautta. Myös Turun ja Salon seudun paikallislehdet ovat huomioineet projektin, ja siitä on kirjoitettu yhteensä yhdeksän artikkelia, joista viisi on liitteenä (Liite 4). Paikallinen näkyvyys on tuonut asiakkaita ja lisännyt tietoisuutta projektista. Moni omainen pohtii pitkään yhteydenottoa, jolloin muiden tarinat ja haastattelut ovat erinomaisia tarvittavan rohkeuden löytymiseen.

36 33 Projektityöntekijät ovat tehneet hanketta myös kansainvälisesti tunnetuksi esittelemällä sitä vuonna 2013 ja 2014 European Conference on Mental Health -konferensseissa Turussa ja Tallinnassa. Konferensseissa on herännyt mielenkiintoa asiaa kohtaan ja pyydetty esimerkiksi enemmän englanninkielistä materiaalia. Konferensseissa oli yli 350 osallistujaa ympäri maailman, joista suurin osa kuitenkin eurooppalaisia. Konferenssi on osoittautunut projektityöntekijöiden kuin muidenkin osallistujien kannalta erinomaiseksi paikaksi verkostoitua ja esitellä suomalaista omaistyötä. Projektityöntekijöiden laatima englanninkielinen tiivistelmä vuoden 2014 konferenssiin on liitteenä (Liite 3). 7 YHTEENVETO Auttava omainen psykiatrisessa sairaalassa projektista kerättyjen kokemusten perusteella hanke on ollut erittäin onnistunut ja täyttänyt tavoitteensa. Alkuperäiset tavoitteet hieman muuttuivat matkan varrella vertaisten työparityöskentelyn osalta, mutta tuloksena saatiin oiva malli ammattilaisen ja vertaisen yhteistyöstä. Niin projektityöntekijöiden, vertaisten kuin hoitohenkilökunnankin näkökulmasta toiminta on ollut hyödyllistä ja kannattavaa. Erityisesti toiminnasta ovat hyötyneet omaiset, jotka ovat tavalla tai toisella toimintaan osallistuneet. Poikkimäen ja Salmisen mukaan omaisten selviytymiskyky arjessa parani osallistumisen myötä, mutta myös rauhallisuus ja pirteys lisääntyivät, olotila vertaistuellisen omaisneuvonnan jälkeen koettiin usein helpottuneeksi (Poikkimäki ja Salminen 2014, 20; 25). Kokemukset työparityöskentelystä ammattilaisen ja vertaisen kesken ovat olleet rohkaisevia. Toiminnan voidaan katsoa vaikuttaneen myös vertaistukijoiden elämänlaatuun, sillä vanha sanonta, antaessaan saa, on huomattu todeksi. Läsnäolo ja kuuntelu ovat olleet avainasemassa, ja olemme voineet todistaa kuinka merkityksellistä on olla ihminen ihmiselle hädän keskellä. Yhteistyö kahden eri organisaation kanssa on ollut mielekästä ja tuloksellista. Huolimatta tiedonkulun haasteista valtaosa toimintaan mukaan ohjautuneista omaisista sai tiedon sairaalasta; henkilökunnalta suoraan, ilmoitustaululta tai potilaalta. Uuden toiminnan juurruttaminen on haastavaa, mutta yhteistyötä tämän suhteen halutaan jatkaa. Niin Halikon, Kupittaan kuin Uudenkaupungin sairaalakin ovat osoittaneet olevansa kiinnostuneita omaistyöstä ja halukkaita kehittämään sitä. Omaisneuvonnan päivystystoimintaa sairaaloissa jatketaan tulevaisuudessa yhdistysten työntekijöiden ja vertaisten panostuksella. Mahdollisuutta matalan kynnyksen tukeen jatkossakin sekä omaistyön esilläoloa sairaaloissa pidetään tärkeänä. Vertaistuellista omaisneuvontaa on jo juurrutettu omaisyhdistyksiin, erityisesti Turkuun jossa omaisten ohjaus ja neuvontapalvelulla on pitkät perinteet. Vertaistukijat työskentelevät omaisyhdistysten työntekijöiden kanssa työpareina omaisneuvonnassa omaisten niin toivoessa. Kokemukset juurtuneesta toiminnasta ovat olleet hyviä Turussa, Salossa

37 34 haasteena on omaisneuvontakeskustelujen vähäinen määrä ja uuden toiminnan markkinointi. Tulevassa jatkohankkeessa toimintaa pyritään juurruttamaan myös Salon yhdistyksen toimintaan entistä paremmin. Auttava omainen psykiatrisessa sairaalassa ( ) projekti haki ja sai RAY:n rahoittaman jatkoprojektin Auttava omainen vertaistukea mielenterveys ja päihdepalveluihin ( ). Jatkohankkeessa jatketaan jo hyvin alkanutta yhteistyötä ja ryhdytään levittämään hyvää käytäntöä ammattilaisen ja vertaisen työparityöskentelystä perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon. Uusina yhteistyötahoina jatkohankkeessa ovat Turun Runosmäen terveysasema (PPPR- hanke) ja Someron mielenterveysyksikkö. Yhteistyötä Turun kaupungin psykiatrian ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kanssa jatketaan. Jatkohankkeen päätavoitteena on, että perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa hoitohenkilökunta huomioi omaiset ja hyödyntää vertaistukea mielenterveys- ja päihdeomaisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Tuki sairastuneen palveluketjun aikana auttaa omaisia jaksamaan paremmin, hakemaan apua ajoissa, antaa toivoa tulevaan ja normalisoi tilannetta.

38 35 LÄHTEET Kansallinen mielenterveys- ja päihdesuunnitelma Kehittyviä käytäntöjä s Koponen T, Jähi R, Männikkö M, Lipponen V, Åstedt-Kurki P & Paavilainen E Mielenterveyspotilaan läheisenä olemisen moninaisuus tutkimuskohteena vertaisryhmä Hoitotiede, vol 24, no Poikkimäki, Jussi; Salminen, Janne Vertaistuellisen omaisneuvonnan vaikuttavuus omaisen hyvinvointiin Nyman ja Stengård 2001: Mielenterveyspotilaiden omaisten hyvinvointi Stengård 2007: Yhteistyö asiakkaiden kanssa, teoksessa Mielenterveys ja päihdetyö: yhteistyötä ja kumppanuutta

39 LIITTEET Liite 1

40 Liite 2

41 Liite 3

42 Liite 4/1(5)

43 Liite 4/2(5)

44 Liite 4/3(5)

45 Liite 4/4(5)

46 Liite 4/5(5)