Suomen päivä- ja yöperhoset maastokäsikirja

Transkriptio

1 Suomen päivä- ja yöperhoset maastokäsikirja A Field Guide to the Butterflies and Moths of Finland Täydennyksiä ja korjauksia / Additions and corrections Useimmat virheistä ovat omiani ja ne ovat tulleet vasta tarkistusten jälkeen viimeisiä lisäyksiä tehtäessä. s. 17 JK Jaakko Kullberg, Finland JK montaasi John Krüger, Denmark s. 26 Eupsilia transversa lisätään aikuistalvehtijoihin. E. tranversa belongs to the list of adult-overwinterers. s. 76 Ensimmäinen kuva lienee Pachytelia villosellan naaraspussi tai joku kokonaan muu laji; kuva on Kurganin alueelta Länsi-Siperiasta. Canephora hirsutan naaraspussi on samannäköinen, mutta hennompi. s. 85 S. apiformis on tietenkin nimetty mehiläisten mukaan. s. 114 pitää olla: T. lineolan koiraalla. s. 143 Kaksi kangassinisiipeä alhaalla oikealla lienevät ketosinisiipiä. Two P. argus specimens on the lower right are probably P. idas. s. 146 Alkuperäinen Plebeius glandon -nimi syrjäyttää nuoremman lajinimen aquilo (Boisduval, 1832), koska lappalaisten ja keski-eurooppalaisten populaatioiden välillä ei ole merkittäviä DNA-eroja. 1

2 s. 156 ja 157 B. eunomian ja B. selenen yläpuolikuvina on erehdyksessä B. euphrosyne (ks. täydennyskuvat jäljempänä); alapuolet ja kuvataulut ovat oikein. The upper right specimen on both pages is B. euphrosyne. s. 202 A. flavicornis tulee kuitenkin syötille harva vaan on kokeillut riittävän aikaisin keväällä. s. 217 Maitiaiskehrääjän (L. dumi) toukka elää siis asterikasveilla eli mykerökukkaisilla. s. 316 Ylärivin toinen pikkukuva on Eupithecia pusillata. Samoin ilmeisesti s. 318 alapuolikuva. The 2nd fig. on upper row is E. pusillata as well as the underside shown two pages later. s. 357 Hammasmittari käy kukilla, vaikka useimmat muut isot lovimittarit eivät käytä ravintoa aikuisina. O. bidentata visits flowers. s. 523 Petäjävedelle merkitty S. heliophila on Uuraisilta. s Hyppa rectilinea ei ole NT-laji, mutta Chloantha hyperici on. H. rectilinea is, of course, not nearly threatened in Finland, but rather C. hyperici on the next page is. s. 650 Actebia squalidan kuvassa lienee Dichagyris squalidor. Kuvataulussa s. 771 on oikea laji kuten myös tässä tiedostossa jäljempänä. s. 689 Vasen alakuva (X. sincera) on väärällä sivulla. The bottom left specimen is X. sincera. s. 700 Kuvatekstit 73 L. sinapis (ylempi laji) ja 74 L. juvernica (alempi laji) ovat vaihtuneet; numerot ovat oikein. Two text captions are interchanged; the upper figs are L. sinapis. s. 712 Kuvataulun 17 ylärivin toinen yksilö on E. maturna (vrt. ed. sivu). The second specimen is E. maturna. s. 775 Kuvataulun 80 numerot 1042 ja 1043 ovat vaihtuneet keskenään ja Eurois occultus on väärässä muodossa. Numbers 1042 and 1043 are interchanged. s. 776 Laji 1053, vasen yksilö on Xestia stigmatica (X. rhomboidea), joka oli jäänyt kuvatauluun, vaikka lajia ei vielä ole löydetty Suomesta. Korjauksia kuvataulujen sukupuolisymboleihin (sex symbols in Plates corrected): 91 &, 123 vasen (left), 161 vasen (left). Muita täydennyksiä / Additions Kirjan suomenkieliset nimet ovat paljolti Suomen suurperhosatlaksesta, joka oli päiväperhosia lukuunottamatta uusin laaja lähde. Uusimpia nimisuosituksia voi hakea mm. (työn alla olevalta) laji.fi -sivustolta. s. 39 Päistäreet ovat pellavaa puhdistettaessa irtoavia roskia eli luita (vrt. päistärkoit). s. 50 Viuhkaperhosten siivet koostuvat kuudesta sormesta (kreikan dactulos on sormi) eli perhoset näyttävät näennäisesti 24-siipisiltä. Myös sulkaperhosten nimissä esiintyvät numerot monodactylasta hexdactylaan liittynevät jollain tuntemattomalla tavalla perhosten numerojärjestykseen ei esimerkiksi ulkonäköön. s. 116 Dismorphiinae on suomeksi viiriperhoset. Narsku tarkoittaa sinappia. s. 132 Ruskokultasiipi Lycaena tityrus tavattiin Virolahdelta s. 134 Isokultasiiven oikea kuvausvuosi lienee 1803 (tästä on ristiriitaista tietoa). s Ketohopeatäplällä ja etelänhopeatäplällällä on kahden suonen kohdalla leveä tumma hajusuomujen muodostama raita; rinnehopeatäplällä ja orvokkihopeatäplällä raidat ovat heikot, mutta. keisarinviitalla raitoja on neljä. s. 153 ja 707 Linnén kuvaama A. nioben nimimuoto on keltatäpläinen, mutta Meigenin ja Esperin eris-muoto hopeatäpläinen (ks. Nationalnyckeln). Tämä poikkeaa useimmista muista kirjoista, mutta on siis alkuperäinen tulkinta. Muodolla intermedia hopeatäplät ovat pienet. Aron kirjassa rinnehopeatäplä on nimeltään Niobe-perho. The commonly used interpretation of A. niobe niobe and A. niobe eris should be interchanged, based on the museum specimens of the former and Esper s plate specimen of the latter. See Nationalnyckeln p s. 160 Myöhäisinä vuosina purohopeatäplän lento jatkuu Pohjois-Karjalassakin heinäkuun loppupuolelle. s. 170 Suomestakin on raportoitu muutamia herukkaperhosen hutchinsoni-muodon yksilöitä (ylimääräinen kesäpolvi), mm. Inkoo s. 173 (Puna)keltaverkkoperhonen rauhoitettiin Suomessa v s. 198 Täpläsirppisiivestä on käytetty mm. Gullanderissa nimeä vaalea sirppisiipi. s. 211 Heinänorsusta on joskus käytetty nimeä Philudoria potatoria. s. 214 Gastropacha quercifolia tunnetaan ehkä parhaiten nimellä pihlajanorsu. s. 215 Haapanorsun erottaa edellisestä mm. viidestä poikkiviirusta. Etusiiven kärjessä on nenämäinen uloke, takasiivet ovat vain etupuoliskoltaan raidalliset. Pihlajanorsun kolme poikkiviirua ovat hampaisemmat. s. 216 Kirjokehrääjän lento loppuu Etelä-Suomessa yleensä toukokuun puolivälin vaiheilla. Kirjassa mainittu on kylmältä kesältä 1981, mutta tässäkin täytyy olla kysymys poikkeuksellisen kylmästä maastonkohdasta tai jostain muusta poikkeamasta; Marttilan ym. kirjassa on mainittu vieläkin myöhäisempiä aikoja. s. 234 Kulmu (vrt. kulmumittari) tarkoittaa mm. heinistä karisseita roskia. Nimi on ollut käytössä jo Vallen kirjassa. Arossa nykyiset Idaea- ja Scopula-lajit olivat lehtimittareita Acidalia. 2 3

3 s. 276 E. capitata on tavattu PK: Joensuusta s. 293 Happomarjamittari lienee vakituinen Rääkkylässä ja on tavattu jo Kiteeltäkin. s. 294 Aaltomittari lentää monien mittareiden tapaan parhaiten iltahämärissä, toki joskus päivälläkin. s. 370 Idäntäplämittarilla etusiiven etureunan tyvitäplä on pyöreähkö eikä palkkimainen. s. 405 Tekstissä mainittu kulkuekehrääjä on kulkuenirkon vanhentunut synonyymi. Eteläinen tuholaislaji T. pityocampa olisi luontevimmin isokulkuenirkko. s Vallessa ruuhikkaita (Nolinae) kutsuttiin allaskehrääjiksi ja vihervenhokkaita (Chloephorinae) venhokehrääjiksi: karjalan allaskehrääjä (N. karelica), valkokyhmyinen allask. (N. aerugula), ruskeakyhmyinen allask. (N. confusalis), tummatyvinen allaskehrääjä (N. cucullatella). s. 437 Keltasiivet tunnettiin aiemmin harhaanjohtavalla nimellä jäkäläkehrääjät (Lithosiinae) ja siilikkäät olivat siilikehrääjiä (Arctiinae). s. 438 Jänösiilikkään pohjoisin piste kirjan kartalla on Liperi. s. 531 Helicoverpa armigeran feromoni houkuttelee myös jättisammalkoisaa Gesneria centuriella ja tunturiharmoyökköstä Xestia lorezi. s. 590 Laji esiintyy etelässä vielä mm. Värtsilässä. s. 599 Cosmia pyralina esiintyy vakituisen tuntuisesti tuomipaikoilla, mm. Joensuussa. s. 680 Xestia rhomboidea on uusissa luetteloissa nimellä Xestia stigmatica. Lajia ei toki vielä ole tavattu Suomesta. Käännä! Idänmaayökkönen Dichagyris squalida 4 5

4 s. 156 ja 157 Räme- ja niittyhopeatäplän oikeat yläpuolikuvat. Vertailun vuoksi angervohopeatäplä ja pursuhopeatäplä (alapuoli) sekä Viroon asti levinnyt, Suomesta puuttuva pikkuhopeatäplä Boloria dia. Selkeä yhteenveto hopeatäplien yläpintatuntomerkeistä on kirjassa Päiväperhoset Suomen luonnossa. Rämehopeatäplä Bol. eunomia Pikkuhopeatäplä Bol. dia Espanja Pikkuhopeatäplä Bol. dia Ranska alapuoli 6 Niittyhopeatäplä Bol. selene s. 712 Kuvataulusta 17 pois jäänyt E. ichnea -koiraan alapuoli on alarivissä vasemmalla. Venäläisillä yksilöillä on usein mustia pisteitä takasiiven ulko-osan oranssissa vyössä: Kirjoverkkoperhonen E. maturna alapuoli Kirjoverkkoperhonen E. maturna alapuoli Aasianverkkoperhonen E. ichnea alapuoli Aasianverkkoperhonen, kasvatettu E. ichnea alapuoli Angervohopeatäplä Br. ino Pursuhopeatäplä Bol. euphrosyne alapuoli KK KK Harmo-, lyijy- ja nahkakeltasiipi eli Eilema lurideolum, E. complanum ja E. depressum vertailussa (s ). Lyijykeltasiiven taka- ja etusiivet ovat alta reunoja lukuunottamatta harmaat. 7

5 s. 53 Kirjan ilmestymisen jälkeen Suomesta tavattiin ainoa eurooppalainen Uraniidae-heimon laji, Eversmannia exornta, jota oli jo aiemmin löydetty Baltiasta. Venäjän itäosissa tavataan lisäksi viittä muuta heimon lajia. Uraniidae sijoittuu ennen mittareita samaan yläheimoon Geometroidea. Tunnetuin edustaja lienee tauluissa myytävä Chrysiridia madagascariensis (Urania ripheus), joka kuuluu alaheimoon Uraniinae (kuva). Koko maailman lajiluku on 686. s ,5 Eupithecia abbreviata Stephens, 1831 Nuolipikkumittari / Förkortad malmätare mm =? SPS. Tulokas? Raaseporista havaittiin naarasyksilö Vakituista kantaa pidetään todennäköisenä. Löytöaika heijastelee huonoa kesää; laji on E. dodoneataa suurempi ja aikaisempi. Takasiiven ulkoreuna on kovera samoin kuin tammipikkumittarilla. Etusiiven nuolitäplät ovat lyhyemmät; keskipilkku on kapeampi ja himmeämpi. Toukka elää tammen kukilla ja lehdillä, usein vesoilla. Uusi heimo ja uusi laji (lajinumeroiden 230 ja 231 väliin): Uraniidae, Epipleminae Lumosiivet 230,5 Eversmannia exornata (Eversmann, 1837) (Epiplema exornata) Luhtalumosiipi /? mm <? Facebook ja Hyönteisfoorumi. Tulokas? Laji on tavattu Venäjältä, Latviasta (2001) ja Virosta (2007) ja myös Suomesta Virolahdelta yksi naarasyksilö valvontavalolla; Venäjällä havainnot ovat alkaneet lisääntyä jo 1980-luvulla. Hennon perhosen olemus muistuttaa mittareita ja se kuvattiinkin alkuaan Idaea-sukuun. Valkoisella pohjalla on ruskehtavia ja oransseja kuvioita, molemmissa takasiivissä on kaksi kannusta. Koiraalla on kampamaiset tuntosarvet. Todennäköinen lentoaika olisi kesäkuun lopulta heinäkuun puolelle (Länsi-Siperiassa metsäisillä puronvarsiniityillä ). Aikuinen lienee liikkeellä päivällä ja yöllä. Toukan ravintokasvi on tuntematon, mutta erästä havaintopaikkaa leimaavat mesiangervo ja pajut. Venäjältä tunnetaan viisi Eversmannia-lajia.Tätä alaheimoa on aiemmin pidetty omana heimonaan Epiplemidae. Kuvassa keskellä on Eupithecia abbreviata (in the middle), vasemmalla E. dodoneata (s. 343) ja oikealla Suomesta puuttuva E. insigniata (s. 323). Perhoset eivät valitettavasti ole samassa mittakaavassa: nuolipikkumittari on yleensä suurin. Virolahdelta alustavasti netissä ilmoitettu pyökkilovimittari Ennomos quercinarius (s. 365, tämä on oikea kirjoitusasu) osoittautui poikkeuksellisen näköiseksi koivulovimittariksi (Ennomos autumnaria). Näin itsekin kyseisen perhosen ja pidin määritystä aluksi oikeana ,5 Archanara neurica (Hübner, 1808 Hämyruokoyökkönen / Spensligt rörfly mm < SPS. Harhailija Yksi yksilö tavattiin Tvärminnen läheltä Raaseporin Hästö-Busöstä Munuaistäplä on leveämpi kuin A. dissolutalla, takasiivet tasaisen savuttuneet ja ruumis hyvin hoikka. Etusiiven etureuna ei kaarru aivan yhtä paljon kuin dissolutalla. Toukka elää järviruo on korressa, muna talvehtii. Kirjassa on kuva s

6 Täydennyskuvia Isoraanumittari Epirrhoe tartuensis, Ural 976,5 Mythimna unipuncta (Haworth, 1809 (Pseudaletia unipuncta) Hukkaolkiyökkönen / Vandrargräsfly mm < SPS. Vaeltaja Hangosta tavattiin myöhäissyksyllä 2015 yksi yksilö tätä suurikokoista lajia. Pyöreäkärkisessä etusiivessä on terävä kulma. Ulompi poikkiviiru on pisteiden muodostama. Munuaistäplän virkaa hoitaa terävä valkoinen piste. Leveästi tummareunaiset takasiivet ovat tummasuoniset. Toukka elää heinillä ja monilla muilla kasveilla; pahamaineinen maissin tuholainen. Pohjois-Euroopassa laji on syysvaeltaja, etelämpänä vuosittaisia sukupolvia on jopa kuusi mikään kehitysvaihe ei talvehdi. Perhonen tulee valolle ja syötille, käy kukilla. Kirja s Silkkiraanumittari Epirrhoe rivata, Hanko Käännä! 10 11

7 Neulaspikkumittari Eupithecia tantillaria Suomenpikkumittari Eupithecia groenblomi s. 328 Suomenpikkumittarin Eupithecia groenblomi lepoasentokuvat. Kuvan yksilö on kasvatettu EH: Hämeenkoskelta löytyneestä toukasta. Suurehko koko, isot keskipilkut ja takasiiven Chloroclystis-juova erottuvat alapinnalla yleensä kuluneenakin. Putkipikkumittari Eupithecia trisignaria Pihlajapikkumittari Eupithecia exiguata Lehtikuusimittari Eupithecia lariciata Silkkipikkumittari Eupithecia selinata Katajapikkumittari Eupithecia pusillata Kanervapikkumittari Eupithecia nanata 12 Vaahterapikkumittari Eupithecia inturbata 13

8 Tummapuuyökkönen Litophane consocia s Piiskupikkumittari Eupithecia virgaureata Haarukkapuuyökkönen Litophane furcifera Mattapikkumittari Eupithecia subfuscata Kulmapikkumittari Eupithecia vulgata Hankopuuyökkönen Litophane lamda Jatkoa seuraa myöhemmin