MIETINTÖLUONNOS. FI Moninaisuudessaan yhtenäinen FI. Euroopan parlamentti 2016/2220(INI)

Transkriptio

1 Euroopan parlamentti Ulkoasiainvaliokunta 2016/2220(INI) MIETINTÖLUONNOS valtiottomuudesta Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa (2016/2220(INI)) Ulkoasiainvaliokunta Esittelijä: Amjad Bashir PR\ docx PE v01-00 Moninaisuudessaan yhtenäinen

2 PR_INI SISÄLTÖ Sivu EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS...3 PERUSTELUT...8 PE v /2 PR\ docx

3 EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS valtiottomuudesta Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa (2016/2220(INI)) Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksia ja erityisesti kansalaisuusoikeuksia koskevat oikeudelliset välineet, kuten YK:n peruskirjan, ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevat kansainväliset yleissopimukset, valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevan vuoden 1954 yleissopimuksen, valtiottomuuden poistamista koskevan vuoden 1961 yleissopimuksen, kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan, vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen, kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen sekä lasten oikeuksia koskevan yleissopimuksen, ottaa huomioon YK:n valtiottomuutta ja oikeutta kansalaisuuteen koskevat välineet, kuten YK:n pakolaisasioiden päävaltuutetun toimeenpanevan komitean päätelmä n:o 106 aiheesta Identification, Prevention and Reduction of Statelessness and Protection of Stateless Persons, ottaa huomioon UNHCR:n kampanjan valtiottomuuden poistamiseksi vuoteen 2024 mennessä ja UNHCR:n, YK:n naisjärjestön ja muiden toimijoiden tukeman kansainvälisen kampanjan sukupuoleen perustuvan syrjinnän poistamiseksi kansalaisuuslainsäädännöstä, ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 15. heinäkuuta 2016 antaman päätöslauselman ihmisoikeuksista ja kansalaisuuden mielivaltaisesta viemisestä, ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3 artiklan, jonka mukaan EU:n on ulkosuhteissaan edistettävä osaltaan "köyhyyden poistamista ja ihmisoikeuksien, erityisesti lapsen oikeuksien, suojelua, sekä kansainvälisen oikeuden tarkkaa noudattamista ja kehittämistä, etenkin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden kunnioittamista", ottaa huomioon neuvoston päätelmät ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevasta toimintasuunnitelmasta , ottaa huomioon 4. joulukuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät valtiottomuudesta, ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2016 annetut neuvoston päätelmät Myanmaria/Burmaa koskevasta unionin strategiasta, ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2016 antamansa päätöslauselman Myanmarista ja etenkin heinäkuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevasta toimintasuunnitelmasta ( ) PR\ docx 3/3 PE v01-00

4 rohingyaväestön tilanteesta 1, ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan, ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ja kehitysvaliokunnan lausunnon (A8-0000/2016), A. toteaa, että Etelä- ja Kaakkois-Aasian alue koostuu seuraavista valtioista: Afghanistan, Bangladesh, Bhutan, Brunei, Kambodža, Intia, Indonesia, Laos, Malesia, Malediivit, Myanmar, Nepal, Pakistan, Filippiinit, Singapore, Sri Lanka, Thaimaa ja Vietnam; toteaa, että nämä kaikki kuuluvat jäseninä joko Kaakkois-Aasian maiden yhteistyöjärjestöön (ASEAN) tai Etelä-Aasian alueelliseen yhteistyön järjestöön (SAARC); B. toteaa, että ASEANin ihmisoikeusjulkilausumassa vahvistetaan, että jokaisella ihmisellä on oikeus kansalaisuuteen lain edellyttämällä tavalla ja että kenenkään kansalaisuutta ei saa mielivaltaisesti viedä tai evätä pyyntöä kansalaisuuden vaihtamiseksi; C. toteaa, että valtiottomalla henkilöllä tarkoitetaan valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevassa vuoden 1954 yleissopimuksessa henkilöä, jota ei mikään valtio lainsäädäntönsä perusteella pidä kansalaisenaan ; toteaa, että valtiottomuuden syinä voivat olla muun muassa joutuminen pakenemaan, siirtolaisuus, kansalaisuuslakien muutokset ja puutteet, kansalaisuuden päättyminen pitkäaikaisen ulkomailla asumisen vuoksi, syrjintä sukupuolen perusteella tai hallinnolliset ongelmat; D. toteaa, että valtiottomuus on monitahoinen ongelma, jonka perustana voivat olla muun muassa ongelmat, jotka liittyvät syntymätodistuksiin ja muihin henkilöasiakirjoihin tai asiakirjoihin, jotka koskevat omistusoikeutta, opintosaavutuksia, liikeyrityksen omistusta, poliittista edustusta ja äänioikeutta tai oikeutta sosiaaliturvaan ja julkisiin palveluihin; toteaa, että valtiottomuus voi osaltaan lisätä ihmiskauppaa ja lasten hyväksikäyttöä; E. ottaa huomioon, että oikeus kansalaisuuteen sisältyy ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen ja muihin kansainvälisiin ihmisoikeusvälineisiin ja - yleissopimuksiin; F. toteaa, että UNHCR:n maailmanlaajuisessa suunnitelmassa valtiottomuuden poistamiseksi pyritään ratkaisemaan keskeisimmät olemassa olevat valtiottomuusongelmat, estämään uusien tapausten syntyminen sekä havaitsemaan paremmin valtiottomat väestöryhmät ja suojelemaan niitä; G. toteaa, että neuvoston päätelmissä ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevasta Euroopan unionin toimintasuunnitelmasta ( ) 2 muistutetaan, että valtiottomuutta on tärkeä käsitellä suhteissa painopistemaiden kanssa ja että on panostettava toimiin, joilla estetään uusien valtiottomien väestöryhmien syntyminen konfliktin, pakkosiirtymisen tai valtioiden hajoamisen seurauksena; 1 Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2016)0316. PE v /4 PR\ docx

5 H. ottaa huomioon, että 20. syyskuuta 2016 julkaistussa EU:n vuosikertomuksessa ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa (maa- ja aluekohtaiset kysymykset) vahvistetaan, että EU:n tavoitteena on lisätä ihmisoikeuksien johdonmukaisuutta, tehokkuutta ja näkyvyyttä EU:n ulkopolitiikassa ja korottaa EU:n profiilia YK:ssa ja alueellisissa ihmisoikeusmekanismeissa alueellisen vastuullisuuden ja ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden edistämiseksi ja toteaa erityisesti, että tähän sisältyy ensimmäinen poliittinen vuoropuhelu ihmisoikeuksista Kaakkois-Aasian valtioiden liiton (ASEAN) ihmisoikeusmekanismien kanssa; I. toteaa, että EU on päättänyt asettaa ihmisoikeudet keskiöön suhteissaan kolmansiin maihin ja että yhtenä lähtökohtana on perustaa EU:n ihmisoikeuspolitiikka tiukasti yleismaailmallisiin normeihin, mutta sovittaa se huolellisesti kunkin maan olosuhteisiin; J. toteaa, että monet maailman 10 miljoonasta valtiottomasta ihmisestä asuvat Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa, ja Myanmarin rohingyaväestö on maailman suurin valtioton väestöryhmä, johon kuuluu yli ihmistä UNHCR:n valtiottomuutta koskevan määritelmän mukaan; toteaa, että myös Thaimaassa, Malesiassa, Bruneissa ja muualla on suuria valtiottomia väestöryhmiä; toteaa, että Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa on pitkittyneitä ja ratkaisemattomia tapauksia, mutta myös tapauksia, joissa on ainakin paperilla saavutettu edistystä; K. toteaa, että Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa on edistytty merkittävästi viime vuosina kansalaisuuslakeihin tehtyjen tarkistusten myötä, sillä valtiottomuuden estämiseksi on otettu käyttöön riittävät säännökset, ja kansalaisuudettomat henkilöt ovat saaneet mahdollisuuden kansalaisuuden hankkimiseen; L. toteaa, että rohingyat kuuluvat maailman vainotuimpien vähemmistöjen joukkoon ja he ovat olleet virallisesti valtiottomia Burman vuoden 1982 kansalaisuuslain hyväksymisestä lähtien; ottaa huomioon, että Myanmarin viranomaiset ja naapurimaat eivät halua rohingyaväestöä, vaikka joissakin näistä maista on suuret pakolaisväestöt; toteaa, että Rakhinen osavaltiossa meneillään olevat kahnaukset aiheuttavat ihmiskaupan jatkumista; M. toteaa, että sadat tuhannet biharit päätyivät valtiottomiksi Bangladeshin itsenäisyyssodan jälkeen, kun Pakistan kieltäytyi myöntämästä heille kansalaisuutta; toteaa, että vuodesta 2003 lähtien useat tuomioistuimet ovat palauttaneet bihareiden oikeuden Bengalin kansalaisuuteen; toteaa, että lukuisat biharit elävät edelleen vaikeissa oloissa leireillä eivätkä ole voineet hyödyntää uusia oikeuksiaan täysipainoisesti; N. toteaa, että Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa on paljon muitakin valtiottomia väestöryhmiä; toteaa kuitenkin, että viime vuosina on tapahtunut myönteistä kehitystä esimerkiksi Indonesiassa, jossa kansalaisuuslakia uudistettiin vuonna 2006 siten, että Indonesiasta ulkomaille yli viideksi vuodeksi muuttavat henkilöt eivät enää menetä Indonesian kansalaisuutta, Kambodžassa, jossa syntymien rekisteröinti tehtiin maksuttomaksi ensimmäisten 30 päivän aikana, Vietnamissa, jossa vuonna 2008 myönnettiin kansalaisuus kaikille, jotka olivat oleskelleet maassa valtiottomina yli 20 vuoden ajan, ja Thaimaassa, jossa kansalaisuus- ja väestörekisterilainsäädännön uudistuksen jälkeen valtiotonta ihmistä on saanut kansalaisuuden vuoden 2011 jälkeen; 1. on huolissaan miljoonista valtiottomista ihmisistä eri puolilla maailmaa ja ilmaisee PR\ docx 5/5 PE v01-00

6 solidaarisuutensa kansalaisuudettomille ihmisille; 2. hyväksyy kansallisen itsemääräämisoikeuden kansalaisuutta koskevissa asioissa, mutta vaatii maita, joissa asuu valtiottomia väestöryhmiä, ratkaisemaan tämän ongelman kansainvälisten sopimusten edellyttämällä tavalla; 3. pitää myönteisenä, että ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa Euroopan unionin toimintasuunnitelmassa neuvosto sitoutuu käsittelemään valtiottomuutta suhteissa painopistemaiden kanssa; suhtautuu lisäksi myönteisesti neuvoston sitoumukseen vahvistaa suhteitaan ASEANin kanssa; 4. suosittelee, että jäsenvaltiot asettavat painopisteekseen Etelä- ja Kaakkois-Aasian valtiottomuutta koskevan myönteisen kehityksen tukemisen, ja ehdottaa uutta kattavaa toimintalinjaa, jossa kannustetaan asianomaisia ministeriöitä ja parlamentteja korostamaan valtiottomuutta koskeviin sopimuksiin liittymisen etuja; korostetaan valtiottomuutta koskevan sopimuksen arvoa monenvälisillä foorumeilla; kerrotaan valtioille, että on hyödyllistä kerätä tietoa valtiottomista ja kansalaisuudeltaan määrittelemättömistä henkilöistä rekisteröinnin, dokumentoinnin, julkisten palvelujen tarjoamisen, lain ja järjestyksen ylläpitämisen ja kehityksen suunnittelun näkökulmasta; korostetaan toistuvasti, että syntymien rekisteröinnin on oltava maksutonta, kaikkien saatavilla olevaa ja luonteeltaan syrjimätöntä; otetaan kantaa kansalaisuuslakien ja sukupuoleen perustuvan syrjinnän ongelmaan, sillä eräissä maissa äitien on vaikeaa tai jopa mahdotonta siirtää omaa kansalaisuuttaan lapsilleen; varmistetaan, että kaikki EU:n rahoittamat kehityshankkeet ja humanitaarinen apu laaditaan niin, että valtiottomuutta koskevaan kysymykseen puututaan aina tarvittaessa; parannetaan asiaankuuluvien EU:n toimielinten ja toimijoiden valmiuksia ymmärtää, arvioida ja ohjelmoida valtiottomuutta koskevia kysymyksiä ja raportoida niistä; varmistetaan, että valtiottomuus, kansallisuus ja kansalaisuus otetaan asianmukaisella tavalla huomioon ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevissa maakohtaisissa strategioissa; varmistetaan, että vaalitarkkailuvaltuuskuntien jäsenet ovat tarvittaessa tietoisia valtiottomuutta koskevista kysymyksistä; varataan kehitysyhteistyövälineestä, Euroopan kehitysrahastosta sekä demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevasta eurooppalaisesta rahoitusvälineestä rahoitusta kansalaisjärjestöille ja muille organisaatioille, jotka pyrkivät tavoittamaan valtiottomia väestöryhmiä; varmistetaan myönteisen kehityksen seuranta käytännön täytäntöönpanon varmistamiseksi esimerkiksi tietoisuutta parantamalla ja myös paikallisen tason PE v /6 PR\ docx

7 julkishallintoa tukemalla esimerkiksi Bangladeshissä, jossa bihareille on myönnetty kansalaisuus ja äänioikeus; 5. korostaa, että valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevalla vuoden 1954 yleissopimuksella ja valtiottomuuden poistamista koskevalla vuoden 1961 yleissopimuksella on keskeinen asema oikeudellisten kehysten perustamisessa valtiottomien henkilöiden havaitsemisessa ja suojelemisessa ja ne voivat toimia tärkeänä lähtökohtana niille maille, jotka haluavat edistyä valtiottomuutta koskevan ongelman ratkaisemisessa; 6. kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita omaksumaan suuremman roolin valtiottomuuden torjunnassa kaikkialla maailmassa ottamalla käyttöön valtiottomuutta koskevan kattavan toimintalinjan osana ihmisoikeuskysymyksiin liittyviä ulkosuhteitaan; 7. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille. PR\ docx 7/7 PE v01-00

8 PERUSTELUT Oikeus kansalaisuuteen on kirjattu ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen jo lähes seitsemänkymmenen vuoden ajan, mutta se on silti lähes saavuttamaton haave miljoonille ihmisille. Valtiottoman henkilön kansainvälinen määritelmä on henkilö, jota ei mikään valtio lainsäädäntönsä perusteella pidä kansalaisenaan. On tärkeää pitää mielessä, että useimmat valtiottomat ihmiset eivät ole pakolaisia. Toisin sanoen he eivät ole jättäneet synnyinpaikkaansa vapaaehtoisesti. Tästä huolimatta eräistä valtiottomista ihmisistä on tullut pakolaisia jouduttuaan pakenemaan synnyinmaastaan. Valtiottomuuden syyt voivat olla vähemmän synkkiä, mutta silti ongelmallisia, kuten kansallisuuden raukeaminen pitkäaikaisen ulkomailla asumisen jälkeen. Toiset syyt ovat kuitenkin vakavampia. Kansallisuuslakeja käytetään hyväksi valtiottomien väestöryhmien syrjimiseksi (esimerkiksi Myanmarin rohingyaväestö, joka jätettiin niiden 135 etnisen vähemmistön ulkopuolelle, jotka maan hallitus virallisesti tunnustaa). Sukupuoleen perustuva syrjintä on myös huomattava este, kun naisille ei anneta oikeutta siirtää omaa kansalaisuuttaan lapsilleen yhtäläisin ehdoin miesten kanssa tai kun he menettävät kansalaisuutensa avioliiton solmimisen jälkeen. On olemassa myös hallinnollisia esteitä, jotka johtuvat siitä, että syrjäisillä alueilla asuvilla ihmisillä ei ole mahdollisuuksia rekisteröidä syntymiä, mikä johtaa myöhemmin ongelmiin. Valtiottomuuteen liittyy myös laajempia huolenaiheita, sillä se luo epäoikeudenmukaisia esteitä työpaikoille, voi estää ihmisiä menemästä naimisiin, haittaa terveyspalvelujen saantia, koulutusta ja estää omistusoikeuden. Se vaikuttaa osaltaan ihmiskaupan jatkumiseen ja tekee lapsista erityisen haavoittuvia. Valtiottomuus on valitettavasti ongelma noin kymmenelle miljoonalle ihmiselle eri puolilla maailmaa, mutta esittelijä haluaisi selkeyden vuoksi nostaa esille erityisesti kaksi väestöryhmää, rohingyat ja biharit, jotka monella tavalla symboloivat maailman kaikkien valtiottomien ihmisten kurjaa kohtaloa. Esittelijä haluaisi kiinnittää huomiota siihen, miten kansainväliset järjestöt ja yhteistyö voivat auttaa valtiottomien henkilöiden mahdollisuuksia saada kansalaisuus ja estää uusien valtiottomuustapausten vyöryn tulevaisuudessa. EU:n roolia valtiottomuuden torjunnassa olisi tarkasteltava etenkin rahoitettujen hankkeiden valinnan ja onnistumisen suhteen, myös monenvälisten toimien osalta. Esittelijä haluaisi päätteeksi vielä tuoda esiin esimerkkejä hyvistä käytännöistä, jotta kolmannet maat (Indonesia, Kambodža, Vietnam) voivat panna täytäntöön toimia, jotka vievät oikeaan suuntaan. PE v /8 PR\ docx

9 Esimerkkejä hyvistä käytännöistä Indonesia uudisti kansalaisuuslainsäädäntönsä vuonna 2006 siten, että yli viisi vuotta ulkomailla asuneet indonesialaiset maastamuuttajat eivät enää automaattisesti menetä kansalaisuuttaan. Kambodžassa syntymän rekisteröinnistä tuli maksutonta ensimmäisen 30 päivän ajan. Unicef on työskennellyt pitkään syntymien rekisteröimisen ja väestörekistereiden parantamiseksi. Vietnam hyväksyi Vietnamin kansalaisuuslain vuonna 2008 maassa pitkään oleskelleiden kansalaisuudettomien henkilöiden tilanteen ratkaisemiseksi. Se myönsi kansalaisuuden kaikille valtiottomille henkilöille, jotka ovat oleskelleet Vietnamissa yli 20 vuoden ajan. Erityisesimerkit Burma/Myanmar Jännitteillä on syvät ja pitkään jatkuneet syynsä, ja ne juontavat juurensa vuodesta 1826 päättyneestä ensimmäisestä Englannin ja Burman välisestä sodasta. Britit voittivat sodan, saivat valvontaansa Arakanin ja kannustivat Bengalin väestöä, myös rohingyaväestöä, muuttamaan brittiläisestä Intiasta Arakaniin. Tämä muslimiuskoisen rohingyaväestön äkillinen maahanmuutto aiheutti jännitteitä buddhalaisessa Arakanissa. Burma/Myanmar itsenäistyi vuonna Myanmar oli uusi demokraattinen valtio, kunnes sotilasvallankaappaus vuonna 1962 muutti sen diktatuuriksi. Rohingyat ovat väestöryhmä, joka on kotoisin Burman Arakanin osavaltiosta Bangladeshin vastaiselta rajalta. He ovat vähemmistö Myanmarissa islamilaisen uskonnon, kulttuurin ja kielen perusteella. Myanmarilaisten enemmistö on buddhalaisia. Toisen maailmansodan ja vuoden 1962 vallankaappauksen välillä rohingyaväestö halusi oman valtionsa Arakaniin. Vallankaappauksessa valtaan tullut diktaattori murskasi rohingyaväestön kapinan ja heistä tuli virallisesti valtiottomia vuoden 1982 kansalaisuuslain myötä. Arvioiden mukaan Myanmarissa asuu ,2 miljoonaa valtiotonta rohingyaa, ja he muodostavat prosenttia Rakhinen osavaltion väestöstä. Heillä ei kuitenkaan ole edelleenkään kansalaisuutta, ja hallitus kutsuu heitä valtiottomiksi bengaleiksi. Rohingyaväestöä pidetään yhtenä maailman sorretuimmista vähemmistöistä, sillä he ovat käytännössä pakkotöissä ilman perusihmisoikeuksia. Monet ovat muuttaneet maasta ja paenneet Myanmarin sortoa ja kurjuutta. Naapurimaahan Bangladeshiin on päätynyt pakolaisina rohingyaa, ja he ovat yhä ilman humanitaarista apua ja Bangladeshin hallituksen tunnustusta, joten heillä ei ole kansalaisuutta. He elävät leireillä, ja vain saa Bangladeshiltä avustusta harvoilla rekisteröidyillä leireillä, joille saadaan vähäistä humanitaarista apua, kuten saippuaa lasten peseytymiseen. Leirejä vartioidaan tiukasti, vartijat saattavat tappaa pakoa yrittävän. Yli valtiotonta rohingyaa elää kammottavissa oloissa eri puolilla Bangladeshiä sijaitsevissa epävirallisissa leireissä. Vuonna 2015 pidetyt vaalit toivat hetkeksi toivoa Myanmariin, kun diktatuuri kumottiin ja Aung San Suu Kyi valittiin johtamaan maata. Uusi hallitus on kuitenkin ollut kovin hiljaa PR\ docx 9/9 PE v01-00

10 asiasta, vaikka se ilmoitti huolehtivansa vähemmistöjen oikeuksista. Vuonna 2015 Bangladeshin pääministeri Sheikh Hasina ilmoitti suunnitelmista siirtää rohingyaväestön leirit Bengalinlahdella sijaitsevalle saarelle, koska turismin pelättiin kärsivän rohingyaväestön läsnäolosta. Pääministeri totesi, että emme voi enää jatkaa heidän elättämistään. Ei Myanmar eikä Bangladesh halua rohingyaväestöä omaan maahansa ja myöntää heille kansalaisuutta. Tälle on vielä vähemmän mahdollisuuksia Thaimaassa ja Malesiassa, joihin rohingyaväestöä on myös paennut. Rohingyaväestön kohtelu on saanut lisää huomiota tiedotusvälineissä Rakhinen vuoden 2012 mellakoiden ja vuoden 2015 pakolaiskriisin jälkeen. Vuonna 2012 Rakhinen osavaltiossa rohingyaväestön muslimien ja Rakhinen buddhalaisten välillä puhkesi taisteluja, joissa kuoli tai haavoittui 88 henkilöä ja tuhansia koteja poltettiin. Kansalaisjärjestöt ovat arvostelleet Myanmaria ja väittäneet, että mellakoiden syynä on vuosikymmeniä jatkunut rohingyaväestön syrjintä. Kesällä 2015 rohingyaväestö sai jälleen huomiota venepakolaisina, kun heitä kuljetettiin orjatroolareilla Myanmarista ja Bangladeshistä Indonesiaan ja Thaimaahan ja myytiin pakkotyöhön. Rohingyaväestön joukkohautoja on löydetty Thaimaasta. Myanmar pyrkii yhä saamaan rohingyat määrittelemään itsensä bengalilaisiksi, jolloin kansa käytännössä katoaisi. Akateemiset tutkijat ja rikosalan asiantuntijat ovat väittäneet, että Myanmarin hallitus suunnittelee järjestelmällistä kansanmurhaa rohingyaväestön hävittämiseksi. UNHCR:n mukaan vuoden 2015 ensimmäisellä neljänneksellä rohingyaa pakeni kodeistaan (lähinnä Myanmarista) salakuljetusaluksilla. Miksi juuri Myanmarin rohingyaväestö on nostettava esiin? He ovat maailman suurin valtioton väestöryhmä. He edustavat noin 20 prosenttia kaikista maailman valtiottomista ihmisistä, sillä rohingyaväestöä on noin kaksi miljoonaa ja valtiottomia 10 miljoonaa. He ovat myös yksi maailman vainotuimmista vähemmistöistä. Onko Myanmarin hallituksen ja kansainvälisten organisaatioiden välillä ollut keskusteluja tai yhteistyötä rohingyaväestön auttamiseksi? Kesäkuussa 2015 pidettiin 17 valtion kokous Kaakkois-Aasian kriisin ratkaisemiseksi. Sitä ei pidetty ministeritasolla, ja se kesti vain yhden päivän. Myanmarin edustaja, ulkoministeriön kansliapäällikkö Htin Lynn totesi, että Myanmaria ei voi yksistään asettaa vastuuseen venepakolaisten laittomasta muuttoliikkeestä. Hän vastasi UNHCR:n pyyntöön puuttua meneillään olevaan muuttoliikekriisiin, johon valtiottomuus liittyi. The National -lehti 18. kesäkuuta 2015: Euroopan malli? Pysyvä ratkaisu, jossa rohingyaväestön pako Myanmarista loppuu, ei kuitenkaan ole mahdoton. Euroopan maat joutuvat kohtaamaan paljon suuremman maahanmuuttokriisin. Euroopan komissio onkin laatinut pakolaisten uudelleensijoittamiseksi suunnitelman, jossa maahanmuuttajat jaetaan EU:n jäsenvaltioihin niiden varakkuuden, jo otettujen pakolaisten lukumäärän, työttömyysprosentin ja muiden tekijöiden perusteella. Kaakkois-Aasian maat voisivat ottaa pakolaisten uudelleensijoittamiseksi käyttöön vastaavan mallin, joka perustuisi BKT:hen, työttömyysprosenttiin ja muihin tekijöihin. Tässä suunnitelmassa on vielä paljon yksityiskohtia hiottavana, ja eurooppalaiset johtajat saavat kotimaissaan vastaansa monia ryhmiä, jotka vastustavat maahanmuuttajien PE v /10 PR\ docx

11 uudelleensijoittamista. Kyseessä on kuitenkin suunnitelma, joka saattaisi toimia. Kaakkois-Aasiassa ei ole edes sitä. Suurvallat voisivat myös luvata uudelleensijoittaa tietyn määrän rohingyaväestöä vuosittain seuraavan vuosikymmenen aikana. Julkisesta lupauksesta ei voisi lipsua. Vaikka rohingyaväestön tottuminen Yhdysvaltoihin voisikin viedä aikaa, Yhdysvaltojen johto on ennenkin ottanut maahan suuria maahanmuuttajamääriä hyvin erilaisista kulttuureista: hmongit luvuilla ja bhutanilaiset viimeisen vuosikymmenen aikana. Bangladesh Bangladeshin tilanteen historia Bangladesh itsenäistyi vuonna 1971, kun Itä-Pakistan irtautui Länsi-Pakistanista, ja uusi valtio Bangladesh perustettiin. Pakistan irtautui Intiasta vuonna Monet urdunkieliset muslimit Biharin seudulta Intiasta muuttivat Itä-Pakistaniin, ja heitä kutsuttiin bihareiksi. Itsenäisyysliikkeen aikana he kuitenkin tukivat Länsi-Pakistania, koska he kokivat sen arvot läheisemmiksi. Bangladeshin itsenäistyttyä 1971 biharit eivät olleet Bangladeshin eivätkä Pakistanin kansalaisia. Heitä ei myöskään tuettu Bangladeshissä, koska heitä pidettiin vihollista tukevana vähemmistönä. Nimi bihari tarkoittaa rannalle jäänyttä pakistanilaista. Itsenäisyysliikehdinnän aikana vuonna 1971 bihareihin kohdistui monia hirmutekoja, kuten murhia, raiskauksia ja ryöstöjä. Heitä kohdellaan nykyisinkin huonosti Bangladeshissä, ja he joutuvat asumaan tuhansien muiden joukossa ahtailla leireillä, joiden hygienia on hirvittävää. Monet eivät voi tehdä työtä, avata pankkitiliä tai saada passia. Biharilapset eivät pääse hallituksen kouluihin, jos he asuvat leireillä, joten monet ovat joutuneet muuttamaan henkilöllisyytensä. Taudit ovat yleisiä. Terveyspalveluja ei ole, syntyvyys on korkea, samoin kuolleisuus. Valtiottomuuden parantaminen: Monet biharit haluaisivat palata Pakistaniin. Vuoden 1971 jälkeen biharia muutti takaisin Pakistaniin. Kyseessä oli kuitenkin vain kolmannes kaikista. Pakistanin viranomaiset asettivat ehtoja kotiinpalaamiselle, mikä on perustuslain vastaista ja moraalitonta. Viranomaiset väittivät, että he eivät halunneet väestön joukkoliikehdinnän leviämistä Pakistaniin, sillä se järkyttäisi maan tasapainoa. Kuitenkin noin ihmistä palasi Pakistaniin ilman hallituksen tukea. Tällä hetkellä he ovat valtiottomia. Tämä jätti noin valtiotonta biharia Bangladeshiin vuoteen 2006 mennessä. Käännekohta oli vuosi Korkeimman oikeuden päätöksellä hallitus myöntäisi kansalaisuuden kaikille urdunkielisille bihareille. Nyt kaikilla leirin asukkailla on henkilökortit ja äänioikeus. Tämä on lopettanut lähes bangladeshiläisen kansalaisuudettomuuden. Bihareilla on kuitenkin vielä jokapäiväisiä ongelmia. Leirillä eläminen tarkoittaa, että tuhannet ihmiset eivät voi saada passia. He joutuvat maksamaan hallinnollisia maksuja eivätkä siksi voi saada monia heille kuuluvia palveluja. Tuhannet elävät vielä köyhyydessä. PR\ docx 11/11 PE v01-00