Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 468/2013 vp Nollatyösopimukset Eduskunnan puhemiehelle Monet työnantajat tekevät työntekijöidensä kanssa niin sanottuja nollatyösopimuksia, jolloin työntekijän kanssa sovitaan 0 40 tunnin työajasta. Nollatyösopimukset mahdollistavat työehtosopimusten sekä lakien takaamien irtisanomissuojan ja sairausajan palkan huomiotta jättämisen. Nollatyösopimuksen solminut työntekijä ei myöskään saa työterveyshuollon palveluja. Nollatyösopimukset ovat orjatyösopimuksia. Ne eivät ole koskaan työntekijän kannalta edullisia, vaikka niitä perustellaan työmarkkinoiden joustamisella myös työntekijän eduksi. Työelämässä on mahdollisuus myös sellaisiin joustaviin työn teettämisen muotoihin, joissa työntekijälle taataan jonkinlainen varmuus toimeentulosta, irtisanomissuojasta, sairausajan palkasta ja työterveyshuollosta. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä, että nollatyösopimukset kielletään ja työnantajat velvoitetaan merkitsemään työsopimuksiin aina vähimmäistuntimäärä, jonka mukaan palkka maksetaan, vaikka työnantaja ei työtä sopimusaikana tarjoaisikaan? Helsingissä 29 päivänä toukokuuta 2013 Maria Tolppanen /ps Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Maria Tolppasen /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 468/2013 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä, että nollatyösopimukset kielletään ja työnantajat velvoitetaan merkitsemään työsopimuksiin aina vähimmäistuntimäärä, jonka mukaan palkka maksetaan, vaikka työnantaja ei työtä sopimusaikana tarjoaisikaan? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Voimassa olevan työlainsäädännön sisältö pohjautuu pitkälti kokoaikaisen ja toistaiseksi voimassa olevan työsuhteen ehtojen sääntelyyn. Tänä päivänä työtä tehdään kuitenkin paljon hyvin erilaisten työsopimusten perusteella. On määräaikaisia työsopimuksia, osa-aikatyötä, vuokratyötä ja myös työsopimuksia, joissa työaikaa ei ole täsmällisesti määritelty. Näitä työlainsäädännön näkökulmasta katsottuna epätyypillisiä työsopimuksia esiintyy lähes kaikilla toimialoilla. Osa-aikatyöhön liittyviä ongelmia, tilastotietoja sekä juridisia kysymyksiä on käsitelty muun muassa työvoiman käyttötapojen ja työn tekemisen muotojen muutostrendejä selvittäneen ja kehittäneen työryhmän väliraportissa sekä osa-aikatyötä selvittäneen työryhmän muistiossa. Viime aikoina huomio on kohdistunut erityisesti työsopimuksiin, joissa työajan on sovittu vaihtelevan yleensä 0 40 tunnin välillä viikossa. Lainsäädännössä ei ole tällaisia sopimuksia varten erityisiä säännöksiä, vaan sopimustyyppiin liittyviä kysymykset ratkaistaan yleisten säännösten nojalla. Nollatyösopimuksiin liittyviä juridisia kysymyksiä on sivuttu alan kirjallisuudessa, mutta kattavaa lainopillista tutkimusta nollatyösopimuksista ei ole. Myös nollatyösopimuksiin liittyvä oikeuskäytäntö on vähäistä. Työajoiltaan joustavia työsopimuksia voi olla monenlaisia. Sopimuksia tehdään määräaikaisina tai ne voivat olla voimassa toistaiseksi. Joillain aloilla jokainen työjakso muodostaa oman itsenäisen työsuhteensa. Työsopimuksen mukaan työntekijä tulee työhön "tarvittaessa" tai "kutsuttaessa". Sopimus voi olla kestoltaan voimassa toistaiseksi, jolloin puhutaan usein "vakituisista ekstroista" tai määräaikainen, jolloin kyse on "varsinaisista ekstroista". Eri alojen työehtosopimukset saattavat sisältää nollatyösopimuksia koskevia määräyksiä. Määräyksillä on voitu rajoittaa sopimustyypin käyttöä, määritellä sopijapuolten oikeudellista asemaa sekä asettaa työtä koskevia vähimmäisehtoja. Yleisesti voi todeta, että nollatyösopimuksiin voi liittyä piirteitä, jotka eivät vastaa käsitystä reilusta työelämästä. On tärkeää huolehtia siitä, ettei näitä järjestelyjä käytetä kiertämään työntekijän suojaksi tarkoitettuja säädöksiä. Parhaillaan työ- ja elinkeinoministeriön johdolla selvitetään minkälaisia ongelmia ja kysymyksiä nollatyösopimuksiin liittyy. Selvitys perustuu työmarkkinajärjestöjen syksyllä 2011 solmiman raamisopimuksen kirjaukseen, jonka mukaan kolmikantaisesti selvitetään ns. nollatyösopimusten epäsäännöllisiin työaikoihin liittyviä mahdollisia muutostarpeita. Työryhmä selvittää myös sitä, miten nollatyösopimuksiin liittyviä kysymyksiä on työehtoso- 2

3 Ministerin vastaus KK 468/2013 vp Maria Tolppanen /ps pimuksissa ratkaistu. Selvityksen jälkeen arvioidaan lainmuutostarpeita työelämän sääntelyryhmässä. Helsingissä 20 päivänä kesäkuuta 2013 Työministeri Lauri Ihalainen 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 468/2013 rd undertecknat av riksdagsledamot Maria Tolppanen /saf: Vad tänker regeringen göra för att nollarbetsavtal ska förbjudas och arbetsgivarna åläggas att i arbetsavtalen alltid ange ett minimiantal timmar enligt vilket lön betalas, även om arbetsgivaren inte skulle erbjuda arbete under avtalstiden? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Innehållet i den gällande arbetslagstiftningen baserar sig i hög grad på regleringen av villkoren för ett anställningsförhållande på heltid som gäller tills vidare. I dag utförs dock mycket arbete enligt synnerligen varierande arbetsavtal. Det finns arbetsavtal för viss tid, deltidsarbete, hyrt arbete och också arbetsavtal där arbetstiden inte har fastställts exakt. Dessa ur arbetslagstiftningens synvinkel atypiska arbetsavtal förekommer nästan i alla branscher. Problem, statistikuppgifter och juridiska frågor i anslutning till deltidsarbete har behandlats bl.a. i en halvtidsrapport från en arbetsgrupp som har utrett förändringstrenderna när det gäller utnyttjande av arbetskraft och formerna för utförandet av arbetet och i en promemoria från en arbetsgrupp som har gjort en utredning om deltidsarbete. Under den senaste tiden har uppmärksamheten speciellt riktats till arbetsavtal där man har kommit överens om att arbetstiden i allmänhet varierar mellan 0 och 40 timmar per vecka. I lagstiftningen finns inga särskilda bestämmelser för sådana avtal, utan frågor som gäller avtalstypen avgörs med stöd av allmänna bestämmelser. Juridiska frågor i anslutning till nollarbetsavtalen har berörts i branschlitteraturen, men någon heltäckande juridisk forskning om nollarbetsavtal finns inte. Också rättspraxis i anslutning till nollarbetsavtalen är ringa. Det kan förekomma många slags arbetsavtal med flexibla arbetstider. Avtal ingås för viss tid eller kan gälla tills vidare. I vissa branscher utgör varje arbetsperiod ett särskilt, självständigt anställningsförhållande. Enligt arbetsavtalet kommer arbetstagaren till arbetet "vid behov" eller "enligt kallelse" Avtalet kan gälla tills vidare och man talar då ofta om "fast extra personal", eller för viss tid, varmed avses "egentlig extra personal". Kollektivavtalen i olika branscher kan innehålla bestämmelser om nollarbetsavtal. Genom bestämmelserna har man kunnat begränsa användningen av avtalstypen, fastställa avtalsparternas juridiska ställning samt ställa krav som gäller arbetet. Generellt kan det konstateras att nollarbetsavtalen kan vara förenade med sådana drag som inte motsvarar uppfattningen om ett rättvist arbetsliv. Det är viktigt att se till att dessa arrangemang inte används för att kringgå sådana bestämmelser som är avsedda som skydd för arbetstagare. För närvarande utreds under arbets- och näringsministeriets ledning vilka problem och frågor är förenade med nollarbetsavtalen. Utredningen baserar sig på ett ramavtal som arbetsmarknadsorganisationernas träffade hösten 2011, där det har skrivits in att man på trepartsbasis utreder eventuella ändringsbehov för oregelbundna arbetstider i så kallade nollavtal. 4

5 Ministerns svar KK 468/2013 vp Maria Tolppanen /ps Arbetsgruppen utreder också hur frågor i anslutning till nollarbetsavtal har lösts i kollektivavtal. Efter utredningen bedöms lagändringsbehoven i gruppen för lagstiftning om arbetslivet. Helsingfors den 20 juni 2013 Arbetsminister Lauri Ihalainen 5