Pienetkin luonnonhoitotyöt estävät ekosysteemien romahduksia. lähde: Mikko Kuussaari / SYKE VILJELY- MAAT

Transkriptio

1 JÄRKIISKU 13: Luonnonhoito Kuva: Lasse Kylänpää Ekosysteemit voivat hyvin maaseudun maisemassa, missä pellot rajoittuvat reuna ja vesistöt suojavyöhykkeisiin. Pölyttäjät, peltolinnut ja pensaikot pitävät huolta monimuotoisuudesta. Ruuantuotannon tulevaisuus ei ole yhden kortin varassa. TURHA TEHO EI TUOTA Pienetkin luonnonhoitotyöt estävät ekosysteemien romahduksia Ruuan tuotanto ja luonnon toimiva monimuotoisuus mahtuvat mainiosti samaan maisemaan. Kestävä ruuan tuotanto suorastaan edellyttää toimivia ekosysteemejä. Niiden romahdus uhkaa, mikäli monimuotoisuus kuihtuu. Maatalousluonnon köyhtyminen alkoi vuosikymmeniä sitten, kun tehoa alettiin hakea väkilannoitteiden ja torjuntaaineiden yliannostuksilla. Uusia kestävämpiä ratkaisuja haetaan nyt monella rintamalla. Moniin hyviin tekoihin voi saada ympäristökorvauksia. Tosin pieniäkin tekoja kannattaa tehdä, vaikkei niihin korvauksia tippuisikaan. Tekojen tulokset ovat paras palkkio. Järkevät teot parantavat valmiuksia yllättäviäkin uhkia vastaan. Ruuan tuotannon tehostamispaineet ja monimuotoisuuden hoitaminen vetävät liian usein ratkaisuja eri suuntiin. UHANALAISTEN LAJIEN MÄÄRÄ KUIVAT TUOREET KOSTEAT PIENTAREET lähde: Mikko Kuussaari / SYKE HAKAMAAT LEHDES VILJELY MAAT Toimivimmat ratkaisut löytyvät yleensä käytännön työssä; pellon laidalla, maatalouskoneen ohjaamossa, lohkokarttojen äärellä. Metsästyksen harrastajat omistavat Suomen pintaalasta yli neljänneksen. Metsästävillä maanomistajilla on monimuotoisuuden vaalimisen avaimia käsissään. Kun riistakantojen elinympäristöistä pidetään huolta, hyötyvät siitä monet muutkin maa ja metsätalousympäristön lajit. Hyvä kokonaisuus toimii. Jos joku osanen puuttuu, yskii koko koneisto. Maaseutumaiseman köyhtyminen näkyy esimerkiksi eliölajien köyhtymisenä. Ekosysteemien romahduksia voi torjua hoitamalla elinympäristöjä. Autiossa maisemassa ei viihdy kukaan eikä mikään. Sen sijaan kosteikkojen, nurmien, pientareiden, suojavyöhykkeiden ja metsäsaarekkeiden täplittämässä maisemassa elämä kuhisee. 18 % uhanalaisista lajeista sinnittelee maatalousympäristössä Parisataa lajia on jo kadonnut niittyjen vähennyttyä Väheneviä lajeja maatalousympäristössä: päiväperhosista mm. keltaniittyperhonen ja loistokultasiipi maatalouslinnuista mm. peltosirkku, kuovi ja keltavästäräkki niittykasveista mm. keltamatara, ketoneilikka, kissankäpälä, kangasajuruoho, hirvenkello, ketokatkero, jauhoesikko, kullero, mäkitervakko, keltaapila HYÖNTEISHOTELLI Pölyttäjiä voi auttaa talvehtimaan rakentamalla suojapaikkoja. Kun pölyttäjät talvehtivat viljelysmaiden ja puutarhojen lähellä, ne ovat valmiita toimintaan kevään koittaessa. Ne myös houkuttavat lintuja ja petohyönteisiä, joita tarvitaan hommiin mikäli ruuan tuotantoa uhkaavia tuholaisia pöllähtää paikalle. Hotellien rakennusaineiksi kelpaavat monet materiaalit. Hyönteishotellit kannattaa asentaa aurinkoisille paikoille etelän puolelle. Tämä pönttö tarjoaa suojaa walesilaisella vapaaehtoisvoimin hoidetulla Fairfieldin suojelualueella. Kuva: Hia Sjöblom

2 JÄRKIISKU 13: Luonnonhoito HYVÄ KOKONAISUUS TOIMII Maatalouden tuotantorakenteen alueellinen erikoistuminen ajaa yksipuolisuuteen. Se uhkaa luonnon monimuotoisuutta. Luonnonhoitotoimet ovat tätä päivää. Elinympäristöistä erityisesti perinnebiotoopit eli perinteisen maankäytön, niiton ja laidunnuksen muovaamat niityt, hakamaat ja metsälaitumet ovat hyviä monimuotoisen maaseudun esimerkkejä, jotka vaativat hoitoa. Luonnonhoitoa pelloissa Muokkaamaton pelto on erinomainen luonnonhoitaja. Pelto toipuu huilatessaan. Viljelijä päättää itse, miten kauan luonnonhoitopelto pysyy viljelyn ulkopuolella. Pellon kuntoa voi myös parantaa viherlannoitusnurmilla. Esimerkiksi sinimailanen parantaa maan rakennetta ja houkuttelee pölyttäjiä. Sukupuuttovelka kasvaa Kun lajin elinympäristöjen määrä vähenee, ollaan tilanteessa missä velkaantuminen alkaa. Laji on kuolemassa sukupuuttoon, vaikka sitä vielä paikoitellen esiintyykin. Lisääntyminen on vaikeaa. Lajin lopullinen häviäminen saattaa olla vain ajan kysymys. Niittyperhosista luhtakultasiipi oli ennen yleinen. Nyt on löydetty vain kaksi esiintymää. Toinen on Tornionjoen suistossa ja toinen Kuusamossa. Kasvimaailmassa kissankäpälä näyttää olevan samalla katoamisen tiellä. Tutkijat kutsuvat ilmiötä sukupuuttovelaksi. Uhanalaisista niittykasvilajeista iso osa voidaan säilyttää, jos suunta käännetään. Vaarana on, että ollaan myöhässä ja jotkut lajit on jo menetetty Riistatiheikkö suojelee Aluskasvillisuuden tiukkaa parturointia kannattaa harkita esimerkiksi metsänhoidon ennakkoraivauksissa. Riistatiheikkö siellä täällä, paikassa jonne koneella ehkä muutenkin on hankala ja työläs päästä, on sekä kustannustehokasta metsänhoitoa että tehokasta kanalintujen elinympäristöjen vaalimista. Muutaman aarin kokoiset riistatiheiköt suojaavat, vaikka niitä olisi vain jokunen hehtaarilla. Metsäkoneen kuljettaja tunnistaa helposti paikat, mistä kuvittelisi metson nousevan lentoon. Eihän sellaista suojasatamaa kannata työkoneella runnoa. TEE PÖNTTÖ TUULIHAUKALLE Myyrien tehopyytäjä tuulihaukka on palannut peltoaukeille. Esimerkiksi eteläisessä Hämeessä ja VarsinaisSuomessa pöntötykset ovat tuottaneet erinomaisia tuloksia. Hyvän pöntön korkeus, leveys ja syvyys ovat 30 cm. Etureunan yläosaan jätetään 1315 cm:n aukko. JÄTÄ KANTO Ainakaan kaikkia kantoja ja juurakoita ei kannata kuljettaa pois metsistä tai ojien ja jokien reunoilta. Ne sitovat maaperää ja estävät humuksen sekä ravinteiden kulkeutumista vesistöihin. Kannot lahoavat hitaasti ja toimivat pitkään hiilivarastona. TUO LAHOA PUUTARHAAN Älä pelkää lahopuita. Esimerkiksi myrskyn kaatamien lehtipuiden pökkelöt kannattaa pitää puutarhassa tai niityn reunalla pölytystä hoitavia mesipistiäisiä ja kovakuoriaisia houkuttelemassa. Linnut hoksaavat nopeasti ötökät, pyrähtävät paikalle ja monimuotoisuus kukoistaa. PELASTA AURAUSKEPEILLÄ Monet viljelijät merkitsevät esimerkiksi töyhtöhyyppien ja kuovien pesät kepeillä peltotöiden ajaksi. Kepit poistetaan heti kun työkoneet ovat lähteneet pellolta, etteivät varikset hoksaa pesien paikkoja. KESKITÄ FIKSUSTI Vinkki Yorkshirestä: Kun luonnonhoitotoimia keskitetään kasvinviljelytilalla sinne, missä varsinainen viljely ei ole kaikkein tuottoisinta, vapautetaan samalla parhaita lohkoja tehokkaammalle ruuan tuotannolle. PIKKUAPOLLO LÄHES HÄVISI Pikkuapollon toukka on nirso. Se kelpuuttaa ravinnokseen vain keväisin kukkivan kiurunkannuksen. Kehittyminen edellyttää myös aurinkoa. Kuva: Mikko Kuussaari Perhoset ovat herkkä osoitus siitä, missä monimuotoisuudessa askelletaan. Niityt vähenivät ja pikkuapollo niiden myötä. Ilmastonmuutos antaa pontta palauttamistoiveisiin. Uudellemaalle istutettiin 2000luvun alussa pikkuapolloja kahteen paikkaan. Niin tehtiin myös lounaisessa Suomessa vuonna Porvoossa onnistui hyvin (1000 yksilöä vuonna 2013), Sipoossa ei ollenkaan, Rekijoella näyttää lupaavalta, mutta Paimionjoella meni pieleen.

3 JÄRKIISKU 13: Luonnonhoito RUOKI RIISTAA REUNOILLA Ruokinnalla autetaan pihapiirin lintuja ja riistaa selviämään talven yli. Sillä voidaan vähentää maa ja metsätaloudelle sekä liikenteelle aiheutuvia vahinkoja. Riistanhoito on alueen omistajan oikeus. Oikeus siirtyy metsästysoikeuden vuokrauksen yhteydessä, ellei toisin sovita. KAUHAISE KOSTEIKKO Kosteikko on parhaimmillaan monimuotoisuuskeidas, vesiensuojelija ja ravinteiden pidättäjä. Kosteikon rakentaminen vaatii työtä, koneita, selvityksiä ja yhteistyötä valumaalueen maanomistajien kanssa. Pienikin kosteikko on tärkeä juomapaikka riistalle ja linnuille. Sen tekemiseen riittää joskus muutama kaivinkoneen kauhaisu. KIURULAIKUT PELASTAVAT Britanniassa kiuruja on saatu palaamaan peltomaisemaan jättämällä viljapeltoon noin 4 x 4 metrin suuruisia kylvämättömiä aloja. Kiurulaikut toimivat lintujen laskeutumisalustoina. Kylvölannoitin täytyy muistaa nostaa neljän metrin matkalla pari kertaa hehtaarilla. SÄILYTÄ KIVIAIDAT Vanhoja peltoaukeita reunustavat kiviaidat houkuttelevat pieneläimiä, lintuja ja ötököitä suojiinsa. Hyvää kuhinaa voi vauhdittaa raivaamalla aitoja ja kivikasoja peittävää vesakkoa. Myös vanhat ladot ympäristöineen ovat varsinaisia monimuotoisuuskeitaita. Pääskyset ja lepakot löytävät ne helposti. Yksi lepakko syö yön aikana jopa parituhatta hyttysen kokoista hyönteistä. Yhdistyskin käy luonnonhoitajaksi ohjelmakauden tukiin oikeuttavan viiden vuoden ympäristösopimuksen voi tehdä viljelijä tai rekisteröity yhdistys kuten metsästysseura. Vesioikeudellinen yhteisö voi tehdä kosteikon hoitosopimuksen. Ympäristösopimukseen kelpaavat Perinnebiotoopit, kuten kedot, niityt, ranta ja lehdesniityt, hakamaat, metsälaitumet, aiemmin laidunnettu tai rehutuotantoon käytetty nurmi. Luonnonlaitumet, jotka sijaitsevat maatalousmaisemassa ja ovat pellon ulkopuolisia laidunmaita. Niitä voidaan silti käyttää rehun tuottamiseen karjalle. Peltojen reunaalueet, esimerkiksi pellon ja tien tai pellon ja vesistön välissä tai jos ne muuten ovat maisemaltaan merkittäviä ja monimuotoisia. Metsäsaarekkeet peltoaukeiden keskellä. Kosteikot sekä uhanalaisten lajien ympäristöt ja muinaismuistokohteet maatalousympäristössä. Hoidon lisäystä Tavoitteena on saada hoidon piiriin iso osa arvokkaista perinnebiotoopeista, lisätä hoidettujen perinnebiotooppien ja luonnonlaidunten kokonaisalaa, ylläpitää ja parantaa hoidon laatua sekä uhanalaisten lajien säilymistä. Ekosysteemi palvelee Toimivalla ekosysteemillä on monta tärkeää arvoa: Palveluarvo Ekosysteemipalvelut auttavat maataloutta. Ne tarjoavat biologista torjuntaa, maan rakennetta parantavaa hajotustoimintaa sekä pölytyspalveluja. Virkistysarvo Tutkimuksetkin osoittavat, että maiseman arvoa ei voi rahassa mitata. Se on kuitenkin monelle esteettinen ja rakas arvo. Itseisarvo Lajeilla on sinällään arvo ja ovat siksi ansainneet säilymisen. ONNISTUUKO PALAUTUS? Tutkijoilla on isoja kysymyksiä vielä vastattavana. Pikkuapollon onnistunut siirtoistutus ilahduttaa yhtäällä, kun toisaalla yritetään selvittää epäonnistumisen syitä. Mikä merkitys on sillä, että laidunnus Rekijoen rannoilla alkaa aika myöhään? Miten perhoset pääsevät liikkumaan? Jääkö istutettu kanta vain erilliseksi esiintymäksi? Onnistutaanko turvaamaan pikkuapollon ravinnonsaanti ja löytyykö tarpeeksi lentoväyliä lähiniityille? Jokaiselle istutusniitylle vapautettiin kaksikymmentä paritellutta ja numeroitua pikkuapollonaarasta. Kuvan naaras sai siipeensä numeron kahdeksan. Kuva: Mikko Kuussaari

4 JÄRKIISKU 13: Luonnonhoito Kestävä metsästys ja riistanhoito ovat käytännön tapoja hoitaa luonnon monimuotoisuutta, Laitialan mallitilasta vastaava Suomen riistakeskuksen kenttäpäällikkö Ilkka AlaAjos sanoo. Kuva: Hia Sjöblom RYTÖREUNAT SUOAVAT RIISTAA Luontoyhteistyö opettaa ja palkitsee. Hyvä esimerkki tästä on Suomen riistakeskuksen Laitialan mallitila Hollolassa. Kosteikot ja riistan suojavyöhykkeet rakentavat näkymää, missä tuotetaan viljaa ja riistaa rinta rinnan. Ilkka AlaAjosta ajaa luonnonhoitotyössä intohimo metsään, luontoon ja metsästykseen. Hän ampui ensimmäisen jäniksensä kymmenvuotiaana, oli mukana perustamassa Laitialan mallitilaa yli kolmekymmentä vuotta sitten, ja on kehittänyt tilan toimintaa tiiviissä yhteistyössä alueen maanomistajien kanssa siitä lähtien. Luonnonhoito on pitkäjänteistä työtä. Miehen motto on, että pitää aina ajatella tarkkaan tekoja ja niiden seurauksia. KEINO? Yli suomalaisella on metsästyskortti. Hyvällä harrastuksella pitää olla jatkumoa. Meillä se tarkoittaa järkeviä ympäristötekoja kuten suojavyöhykkeiden rytöämistä, riistan ruokintaa ja elinympäristöjen rakentamista. Lehtipuuvesakkoa rytöämme moottorisahalla ja pensasleikkurilla. Raivaamme puustoa peltojen reunavyöhykkeiltä niin, että pellot pysyvät valoisina, reunojen puusto monipuolisena ja silti riistalle suojaisena. Reunan rytö, missä lyhyenä pidettävän puu ja pensaskasvuston päälle kootaan risuja ja hakkuujäämää, toimii myös haukkajarruna. Olemme rakentaneet myös omatoimikosteikkoja. Vaikka ne eivät useimmiten oikeuta ympäristökorvauksiin, on niillä SUOMEN RIISTAKESKUKSEN LAITIALAN TOIMIPISTE HOLLOLASSA perustettu vuonna ha, josta noin 500 ha vesialueita 16 maanomistajaa, noin 4 ha Riistakeskuksen omistuksessa maat ja metsästysoikeus vuokrattu omistajilta koulutusta, työharjoittelua, metsästystä Kansainvälinen Wildlife Estate tunnus 2010 ja CIC Edmond Blanc Price 2003 selkeä maisemahyöty. Lisäksi vesilinnut ja muut riistaeläimet löytävät ne. Omatoimikosteikko palkitsee paranevina sorsastusmahdollisuuksina. Samalla hyötyvät maisema ja järvi. Olemme myös tehneet kosteikkojen suunnitteluyhteistyötä PäijätHämeen Vesijärvisäätiön kanssa. Vesijärven yli viidensadan neliökilometrin valumaalueella on noin neljäkymmentä kosteikkoa, jotka keräävät ravinteita ja tasaavat tulvia. Vesilinnut kiittävät. Hyvään metsästysajatteluun kuuluu kestävän käytön periaate. Metsästämme sen, minkä luonto kestää. Seuraamme riistakantojen kehitystä koko ajan. Pidämme myös alueen pienpetokannan kurissa. Riistapellot ja riistan talviruokinta ovat mainioita keinoja pitää riistaeläimet siellä, missä ne eivät rupea popsimaan kasvavien metsien biomassaa eivätkä seikkaile liikenteen seassa. Niin kauan kuin hirven turpa on sille tarkoitetussa eväässä, on se pois aiheuttamasta ongelmia. MOTIVAATIO? Riistanhoito on yksi käytännöllisimmistä luonnonhoidon työvälineistä, joista myös maanomistajan tulee hyötyä. Kun homma toimii hyvin, osapuolet ovat tyytyväisiä. Hyvin hoidetussa monimuotoisessa maisemassa kaikilla on hyvä mieli. Joskus mietin mitä tapahtuisi, jos metsästys loppuisi. Esimerkiksi hirvikolarit ja metsävahingot lisääntyisivät rajusti, supikoirat ja muut pienpedot söisivät kanalinnut. Menetyksiä jouduttaisiin mittaamaan muutenkin kuin kiloissa, kuutioissa ja euroissa. Lisätietoja ja lähteitä mm: Riistametsänhoito, Hyvän metsänhoidon suositukset (Tapio 2014),, Järki on Luonnon ja riistanhoitosäätiön sekä Baltic Sea Action Groupin yhteinen hanke, jonka tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden ja vesiensuojelun järkevä edistäminen maa ja metsätaloudessa. Hanketta rahoittavat mm. Sophie von Julinin säätiö, Louise ja Göran Ehrnroothin säätiö, Suomen Kulttuurirahasto sekä Ympäristöministeriö Järkihanke () Järkiiskun teksti Hia Sjöblom Järkiiskun grafiikka & taitto Toinen Keksi Oy, Salo.

5 UHANALAISTEN LAJIEN MÄÄRÄ KUIVAT TUOREET KOSTEAT PIENTAREET lähde: Mikko Kuussaari / SYKE HAKAMAAT LEHDES VILJELY MAAT 18 % uhanalaisista lajeista sinnittelee maatalousympäristössä Parisataa lajia on jo kadonnut niittyjen vähennyttyä Väheneviä lajeja maatalousympäristössä: päiväperhosista mm. keltaniittyperhonen ja loistokultasiipi maatalouslinnuista mm. peltosirkku, kuovi ja keltavästäräkki niittykasveista mm. keltamatara, ketoneilikka, kissankäpälä, kangasajuruoho, hirvenkello, ketokatkero, jauhoesikko, kullero, mäkitervakko, keltaapila