Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 424/2012 vp Vakuutuksen lisääminen ilotulitteiden ostoon Eduskunnan puhemiehelle Jokaisen uudenvuoden vieton jälkeen kuulemme mediasta ilotulitteiden aiheuttamista vammoista ja vahingoista. On selvää, että ilotulitteet aiheuttavat suuria kustannuksia, kipua ja särkyä niin itse vammautuneelle kuin yhteiskunnallekin. On kohtuutuonta, että vahingon aiheuttaja ei joudu mitenkään korvaamaan aiheuttamaansa, vaan joko yhteiskunta tai aineellisissa vahingoissa käyttäjän vakuutus korvaa vahingot. Etenkin suurten väkijoukkojen läheisyydessä tapahtuneissa vahingoissa ei syyllistä löydetä. Ilotulitemyyjillä ei yleensä ole ammattitaitoa antaa informaatiota ilotulitteista aiheutuvista seuraamuksista. Arviointi tulitteiden vaikutuksista ja niiden suuruudesta jää usein niiden ampumisessa nähtyyn ja koettuun. Ilotulitemarkkinat ovat kasvaneet sellaisiin mittakaavoihin, että järjestelmään ja etenkin sen epäkohtiin on saatava muutos. Yksi mahdollinen ratkaisu voisi olla vastuuvakuutus. Tällöin ilotulitteen hankkijan tulisi ennen ilotuliteostoksia hankkia vakuutus, joka toimisi ostolupana. Vakuutus korvaisi siten ilotulitteiden aiheuttamat vahingot. Tämä ei tietenkään poissulkisi sitä, että syyllisten etsintä lopetettaisiin. Henkilön, joka on vahingon tarkoituksella aiheuttanut, tulee luonnollisesti olla myös vastuussa teostaan. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Voidaanko ilotulitteiden myyntiin asettaa lisärajoituksia vaatimalla ostajalta vakuutusta, joka toimisi ostolupana? Helsingissä 22 päivänä toukokuuta 2012 Inkeri Kerola /kesk Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Inkeri Kerolan /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 424/2012 vp: Voidaanko ilotulitteiden myyntiin asettaa lisärajoituksia vaatimalla ostajalta vakuutusta, joka toimisi ostolupana? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Ilotulitteiden käytöstä aiheutuu vuosittain uuden vuoden aikana valitettavia henkilö- ja omaisuusvahinkoja sekä monenlaista muuta haittaa. Parin viime vuoden aikana henkilö- ja omaisuusvahinkojen määrä on jonkin verran vähentynyt. Samoin ilotulitteiden käytöstä aiheutuvien häiriötilanteiden määrä on vähentynyt. Kehityssuunnan tarkkaa arviointia vaikeuttaa kuitenkin se, että seurantatiedot eivät ole kovin kattavia. Myönteiseen kehitykseen on ilmeisesti vaikuttanut vuonna 2009 toteutetut säännösmuutokset, joilla ilotulitteiden tuotevalikoimaa rajoitettiin merkittävästi muun muassa vahinkoja ja häiriöitä aiheuttavien ilotulitteiden osalta. Samalla säädettiin myös suojalasien käyttöpakosta ilotulitteita käytettäessä. Myös viranomaisvalvonnan tehostumisella ja ilotulitteita koskevan viestinnän lisääntymisellä on ollut vaikutusta myönteiseen kehitykseen. Ilotulitteista aiheutuvia vahinkoja ja haittoja on pyritty ehkäisemään säännöksillä, jotka koskevat ilotulitteiden valmistusta, niiden vaatimustenmukaisuuden toteamista, myyntiä, luovutusta, käyttöä, varastointia, maahantuontia, hävittämistä sekä ilotulitusnäytösten järjestämistä. Säännöksissä on muun muassa rajoitettu ilotulitteiden myynti- ja käyttöaikaa, asetettu selkeät ikärajavaatimukset ilotulitteiden luovutukselle, säädetty suojalasien käyttöpakosta sekä rajoitettu ilotulitteiden tuotevalikoimaa. Nämä säännökset sisältyvät pääosin vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annettuun lakiin (390/2005), räjähdeasetukseen (473/1993) sekä valtioneuvoston asetukseen pyroteknisten tuotteiden vaatimustenmukaisuuden toteamisesta (1102/2009). Ilotulitteita koskevat säännökset ovat varsin kattavat. Vahingot ja haitat johtuvat pääosin ilotulitteiden käyttöohjeiden vastaisesta ja välinpitämättömästä käytöstä sekä siitä, että luovutusikärajoja ja käyttöaikarajoja ei noudateta ja vanhemmat antavat lapsilleen ilotulitteita vastoin luovutusikärajoja. Viranomaisvalvonnalla ei näihin rikkomuksiin ole voitu riittävästi puuttua. Lisäksi ilotulitteilla tehdään tarkoituksellista ilkivaltaa. Ilotulitevahinkojen erityispiirteenä on, että niiden kohteeksi useasti joutuvat henkilöt, jotka eivät itse käytä ilotulitteita. Lisäksi useasti vahinkotapauksissa ei voida selvittää, kenen käyttämistä ilotulitteista vahinko aiheutui. Näin ollen vahingosta aiheutuneet kustannukset jäävät useassa tapauksessa yhteiskunnan ja vahingon kohteeksi joutuneen henkilön maksettavaksi. Yhdeksi mahdolliseksi ratkaisuksi tähän ongelmaan tässä kirjallisessa kysymyksessä on esitetty vastuuvakuutusta. Ilotulitteen hankkijan tulisi tällöin ennen ilotulitteiden ostamista hankkia vakuutus, joka voisi toimia myös ilotulitteiden ostolupana. Ongelmana olisi kuitenkin edelleen se, että useassa tapauksessa todellista vahingon aiheuttajaa ei voitaisi selvittää ja korvausvelvollisuutta ei voitaisi osoittaa oikeaan kohteeseen. Näin ollen vastuuvakuutuksen edellyttäminen ei 2

3 Ministerin vastaus KK 424/2012 vp Inkeri Kerola /kesk ole toteuttamiskelpoinen, koska se ei ratkaise olemassa olevaa ongelmaa kokonaisuudessaan. Ilotuliteturvallisuuden parantamiseksi on ilotulitteiden täyskiellon lisäksi esitetty erilaisia vaihtoehtoisia ratkaisuja. On muun muassa esitetty, että ilotulitteiden ostajalla tulisi olla viranomaisen myöntämä ostolupa tai vaihtoehtoisena ratkaisuna, että ilotulitteiden käyttäjällä tulisi olla viranomaisen antama käyttölupa. Ilotulitteiden ostajia ja käyttäjiä on vuodenvaihteessa jopa satoja tuhansia, joten ongelmaksi muodostuu se, millä viranomaisella olisi mahdollisuus käsitellä lyhyessä ajassa näin suuri lupamäärä. Ei ole myöskään selvää, mikä tällaisen lupamenettelyn todellinen vaikutus olisi ilotuliteturvallisuuteen. Ilotulitevahingoista ja ilotulitteiden käytöstä aiheutuvien roskien korjaamisesta aiheutuu yhteiskunnalle merkittäviä kustannuksia. Lisäksi valvontaviranomaisten valvonta- ja viestintätoiminnasta aiheutuu kustannuksia. Näiden kustannusten kattamiseksi on ollut esillä mahdollisuus, että ilotulitteille määrättäisiin veroluonteinen lisämaksu. Ilotulitteiden myynnin arvo on suuruudeltaan miljoonaa euroa, joten veroluonteisen lisämaksun tuoton suuruus voisi ilmeisesti olla muutamia miljoonia euroja. Aikaisemmin asiaa selvitettäessä on todettu, että ei ole järkevää ja kannattavaa ryhtyä toimenpiteisiin näin pienituottoisen, erillisen veroluonteisen maksun säätämiseksi. Esillä on myös ollut mahdollisuus säätää valvontamaksu, jolla katettaisiin lähinnä viranomaistoiminnasta aiheutuneet kustannukset. Näiden vaihtoehtoisten maksujen toteuttamismahdollisuuksia on jatkossa kuitenkin syytä selvittää. Helsingissä 11 päivänä kesäkuuta 2012 Työministeri Lauri Ihalainen 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 424/2012 rd undertecknat av riksdagsledamot Inkeri Kerola /cent: Är det möjligt att ytterligare begränsa försäljningen av fyrverkeripjäser genom att kräva att köparen tar en försäkring, som tjänar som inköpstillstånd? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Användningen av fyrverkeripjäser orsakar årligen vid nyårstid beklagliga person- och egendomsskador och många andra slags olägenheter. Under de två senaste åren har antalet person- och egendomsskador i någon mån minskat. Likaså har antalet störningssituationer på grund av användningen av fyrverkeripjäser minskat. En noggrann bedömning av utvecklingstrenden försvåras dock av att uppföljningsuppgifterna inte är speciellt heltäckande. En bidragande orsak till den positiva utvecklingen har uppenbarligen varit de ändringar i lagstiftningen som genomfördes 2009 och som avsevärt minskade produkturvalet av fyrverkeripjäser, bl.a. av fyrverkeripjäser som orsakar skador och störningar. Samtidigt infördes också bestämmelser om obligatorisk användning av skyddsglasögon vid användning av fyrverkeripjäser. Också effektiviseringen av myndighetstillsynen och den ökade informationen om fyrverkeripjäser har bidragit till den positiva utvecklingen. I syfte att förebygga skador och olägenheter som orsakas av fyrverkeripjäser har bestämmelser utfärdats om tillverkning av fyrverkeripjäser, verifiering av deras överensstämmelse med kraven, försäljning, överlåtelse, användning, upplagring, import och förstöring av fyrverkeripjäser samt om arrangerande av fyrverkerier. Genom bestämmelserna har man bl.a. begränsat tiden för försäljning och användning av fyrverkeripjäser, ställt upp klara krav beträffande åldersgränsen för överlåtelse av fyrverkeripjäser, infört obligatorisk användning av skyddsglasögon och begränsat produkturvalet av fyrverkeripjäser. Dessa bestämmelser ingår huvudsakligen i lagen om säkerhet vid hantering av farliga kemikalier och explosiva varor (390/2005), förordningen om explosiva varor (473/1993) och i statsrådets förordning om verifiering av pyrotekniska artiklars överensstämmelse med kraven (1102/2009). Bestämmelserna om fyrverkeripjäser är rätt heltäckande. Skadorna och olägenheterna beror huvudsakligen på att fyrverkeripjäser används i strid med bruksanvisningarna och hanteras ovarsamt samt att åldersgränserna för överlåtelse och tidsgränserna för användning av dem inte iakttas och föräldrarna ger sina barn fyrverkeripjäser i strid med åldersgränserna för överlåtelse. Det har inte genom myndighetstillsyn varit möjligt att i tillräckligt hög grad ingripa mot dessa förseelser. Med fyrverkeripjäser görs dessutom uppsåtligt ofog. Ett särdrag i skadorna i samband med fyrverkeripjäser är att de ofta drabbar personer som inte själva använder fyrverkeripjäser. Dessutom går det i många fall inte att klargöra vem som har använt de fyrverkeripjäser som orsakade skadan. Därför blir det i många fall samhället och den person som drabbats av skadan som får stå för de kostnader som skadan orsakar. Som en möjlig lösning på detta problem har i det skriftliga spörsmålet föreslagits ansvarsförsäkring. Den som inhandlar fyrverkeripjäser ska då innan fyr- 4

5 Ministerns svar KK 424/2012 vp Inkeri Kerola /kesk verkeripjäserna köps ta en försäkring, som också fungerar som inköpstillstånd för fyrverkeripjäser. Problemet skulle dock fortfarande vara att det i många fall inte vore möjligt att klargöra vem som verkligen har orsakat skadan och att ersättningsskyldigheten inte kunde hänföras till sitt rätta objekt. Att förutsätta en ansvarsförsäkring är således inte en genomförbar idé, eftersom den inte löser det existerande problemet i sin helhet. I syfte att förbättra säkerheten i samband med fyrverkeripjäser har förutom totalförbud föreslagits olika alternativa lösningar. Det har bl.a. föreslagits att den som köper fyrverkeripjäser ska ha ett inköpstillstånd beviljat av en myndighet eller som en alternativ lösning att den som använder fyrverkeripjäser ska ha ett användningstillstånd, som utfärdats av en myndighet. Det finns kring årsskiftet till och med hundratusentals köpare och användare av fyrverkeripjäser, så problemet är vilken myndighet som skulle ha möjlighet att på en kort tid behandla ett så stort antal tillstånd. Det är inte heller klart vilken faktisk inverkan ett sådant tillståndsförfarande skulle ha på säkerheten i samband med fyrverkeripjäser. Skadorna på grund av fyrverkeripjäser och undanröjande av skräp efter användningen av dem orsakar samhället avsevärda kostnader. Dessutom orsakas kostnader på grund av tillsynsmyndigheternas tillsyns- och informationsverksamhet. För att täcka dessa kostnader har man framkastat möjligheten att en tilläggsavgift av skattenatur ska påföras fyrverkeripjäserna. Eftersom värdet av försäljningen av fyrverkeripjäser uppgår till miljoner euro, skulle intäkten av en tilläggsavgift av skattenatur sannolikt kunna uppgå till några miljoner euro. I samband med tidigare utredningar av frågan har man konstaterat att det inte är förnuftigt och lönsamt att vidta åtgärder för att införa bestämmelser om en separat avgift av skattenatur som ger en så liten avkastning. Möjligheten att införa bestämmelser om en tillsynsavgift har också tagits upp. Den skulle närmast täcka de kostnader som myndighetsverksamheten orsakar. Det finns dock skäl att i fortsättningen utreda möjligheterna att genomföra dessa alternativa avgifter. Helsingfors den 11 juni 2012 Arbetsminister Lauri Ihalainen 5