Sammalta puutarhaan. 22 Kotipuutarha 10/2015 Kotipuutarha 10/ teksti Annikki Oikkonen kuvat Teija Tuisku. Sammalta voi lisätä pikkutaimista,

Transkriptio

1 teksti Annikki Oikkonen kuvat Teija Tuisku Sammalta puutarhaan Samettista sammalta voi lisätä ja kasvattaa kuin mitä tahansa kasvia. Metsäisen vihermaton lajisto on kiehtovan runsas. Unelma sammalpuutarhasta toteutuu parhaiten yhteistyössä luonnon kanssa. Lännenhemlokin ympärillä kasvaa karhunsammalmatto. Kuva: maija Stenman Sammalta voi lisätä pikkutaimista, kuten muitakin kasveja. Kasvattaminen vie useamman vuoden. Kuvassa palmusammalen taimia. 22 Kotipuutarha 10/2015 Kotipuutarha 10/

2 Karhunsammalmatto on hyvä pari alppiruusulle. Pintajuurinen alppiruusu saa sammalesta juuristoalueelleen suojaisan katteen. Vanhan kiveyksen saumoihin ilmestyvä sammal on tervetullutta ajan patinaa, jos muu kasvillisuus on ikääntynyt samaan tahtiin. Uuden puutarhan käytävillä sammal voi antaa hoitamattoman vaikutelman. Nurmikon korvannut sammal on helppohoitoinen. Se ei vaadi leikkausta eikä lannoitusta. Vanhassa hedelmätarhassa sammal on vallannut latvusten varjostaman alueen. Tiivis ja hienojakoinen pintamaa edistää sammalen ilmestymistä. Kuva: Teija Tuisku Kanervikko ei kilpaile karhunsammalen kanssa elintilasta. Kumpikin sopeutuu monenlaisiin olosuhteisiin. Puutarhassa kasvava sammal jakaa mielipiteitä. Toiset haluavat sen kokonaan pois pihanurmikosta, toiset haluavat sitä lisää joka paikkaan: pehmeää mattoa nurmen tilalle, kivien päälle ja kiveysten saumoihin. Sammalilla on pitkä historia japanilaiseen puutarhaan kuuluvana elementtinä, mutta sammal sopii erityisen hyvin myös suomalaisten kotipihojen vehreyttämiseen. Motiivina sammalpuutarhan perustamiseen voi olla kokeilunhalu tai estetiikan kaipuu. Matala sammalkasvusto ei vie tilaa ja sopii pieniin kaupunkipuutarhoihin jopa paremmin kuin suosittu kuntta. Sammalten, kivien, hiekan ja vesielementin sekä muutamien puuvartisten kasvien avulla pihapuutarhuri voi rakentaa rauhoittavan näkymän japanilaiseen tai suomalaiseen malliin. Pienen sammaltarhan kasvattaminen ruukuissa ja laakeissa astioissa onnistuu parvekkeellakin. Sammalpuutarhan vaaliminen vaatii kärsivällisyyttä, sillä sammalen kasvattaminen on hidasta ja sopivista lajeista ja niiden lisäystavoista on hankittava kokemusta ennen kuin haave samettisesta vihermatosta toteutuu. Vastoinkäymisten ja hitaan kasvun ei kannata antaa lannistaa, vaan etsiytyä sopuun luonnon kanssa, sillä malli onnistuneeseen sammalpuutarhaan löytyy juuri sieltä. Palkintona häämöttää unelmien sammalmatto, jota voi katsella väsymättä ja silitellä kuin lemmikkiä. Sammal sopii moneen paikkaan Sammalpuutarha on luonteva perustaa sinne, minne sammalta ilmestyy itsestään. Varjoisat puiden alustat ja rakennusten varjoisat puolet ovat otollisia sammalten kasvulle. Myös suojaisa kallionkuve tai kivikko, jonne sammal on jo alkanut kasvaa, sopii hyvin sammalpuutarhaksi. Lahoava puu on joillekin sammalille Anna sammalen kasvaa sinne missä se viihtyy. hyvä kasvualusta. Sammalta ilmestyy luonnostaan vanhojen pihakivien pintaan, betoniportaille ja laattojen väliin. Sitä voi lisätä uusiinkin saumoihin tuomaan kiveykseen patinaa ja puutarhaan luonnonmukaista tunnelmaa. Kivimuurin päälle ilmestyvä sammal kuuluu paikalleen, vähän käytössä olevat hiekkakäytävät puolestaan sammaloituvat kauniisti vähitellen. Nurmialueilla sammal leviää mieluiten tiiviiseen ja kosteaan paikkaan, joka on lisäksi varjoinen. Joskus tällainen kohde onkin parhaimmillaan juuri sammalikkona, sillä nurmikko on vaikea pitää laadukkaana epäsuotuisissa olosuhteissa. Kasvukumppaneiksi sammalelle sopivat ainavihannat lehtiperennat, varjossa viihtyvät havukasvit Kuvat: maija Stenman/karhunsammalmatto, Hanna Marttinen/sammalkerros kalliolla Varjoisalle kalliolle levinnyt ohut sammalkerros kannattaa ehdottomasti säästää. Se tuo tunnelmaa ja sopii osaltaan tilan vihreyttäjäksi. Sammaleiset kivet ovat viehättäviä pihan koristeita. Tässä taponlehti on vallannut sammalpeitteisten kivien välit. 24 Kotipuutarha 10/2015 Kotipuutarha 10/

3 Kynsisammal sopii hyvin pensasmustikan aluskasviksi. ja alppiruusut sekä saniaiset. Tie ihanan vihreään sammalpuutarhaan lienee lyhin metsätontilla, jossa olemassa olevaa sammalikkoa voi kitkeä varovasti esiin metsämaitikoiden, heinien ja varpujen alta. Olosuhteet vaikuttavat lajivalintaan Sammaloppaissa lajit esitellään yleensä kasvupaikan mukaan, sillä kasvupaikan tuntemus auttaa lajien tunnistamisessa. Omaan puutarhaan sopiva sammal löytyykin parhaiten vertaamalla puutarhan valo-oloja sekä maaperän rakennetta ja ravinteikkuutta vastaaviin olosuhteisiin luonnossa. Esimerkiksi rahkasammal tarvitsee kasvaakseen suomaista kosteutta, mutta kivikkosammalet leviävät parhaiten kiven tai kallion kupeessa. Japanissa suosittu kivikynsisammal viihtyy valoisassa ja kuivillakin paikoilla. Se kiinnittyy hyvin alustaansa ja on sen vuoksi vaalimisen arvoinen. Kosteassa ja ravinteikkaassa maassa viihtyvää lehtokarhunsammalta ja turv la viihtyvää isokokoista korpikarhunsammalta kasvatetaan Japanissa myyntiin. Näitä kotimaisia sammalia kannattaa siis suomalaisenkin kotipuutarhurin kokeilla. Parasta lisäysaineistoa ovat omalla tontilla kasvavat sammallajit, sillä niiden kasvuolosuhteet vastaavat hyvin toisiaan ja siirtäminenkin ja lisääminen pienistä aluista käy helposti. Sammalten biologiaa Lehtisammalia kasvaa luonnossamme lähes 670 lajia. Sammalmatot voivat olla puhtaasti yksilajisia, mutta yleensä lajit kasvavat sekakasvustona. Lehtisammaleilla on varsi ja lehdet, joiden haaroittuminen ja sijainti ovat joillekin lajeille rakenteellisia tuntomerkkejä. Kasvupaikka ja kasvutapa sekä itiöpesäkkeiden sijainti ja muoto auttavat tunnistamaan lajeja silmämääräisesti. Myös sammaleen väri tai tarkemmin sävy on yksi tuntomerkeistä, mutta kasvupaikka vaikuttaa saman lajin sisälläkin väriin. Syksyn kylmien öiden tullen antosyaanit muuttavat valoisien soiden rahkasammalkasvustoja punaiseksi. Joillakin lajeilla varren päähän muodostuu lehdistä selvä latvus, jota päältäpäin tarkastelemalla voi nähdä eroja. Sammalet lisääntyvät sekä suvullisesti että kasvullisesti. Suvullinen lisääntyminen tapahtuu itiöiden vapautuessa itiöpesäkkeistä ja muodostaessa itämisen jälkeen alkeisrihmoja. Rihmoihin muodostuu silmuja, joista uusi kasvu alkaa. Kasvullisessa lisääntymisessä emokasvista irtoaa itujyväsiä, -levyjä tai -versoja, jotka alkavat kasvaa otollisissa oloissa. Sammalet kiinnittyvät alustaan juurtumahapsien avulla. Siemenkasvien juurta vastaavaa elintä ei sammalilla ole. Siirrä tai kylvä sammalmurskaa Sammalten siirtämiseen ja keruuseen toisen maalta on aina hankittava maanomistajan lupa. Siirtoa voi kokeilla suurina levyinä, jos sammalikko on vaarassa tuhoutua esimerkiksi rakennuspaikan alta tai ennen metsäkoneen tuloa. Siirtäminen onnistuu parhaiten silloin, kun sammal säilyy suhteellisen ehyenä levynä. Joustava metsäkerrossammalmatto siirtyy käsivarsilla kevyesti lyhyen matkan uuteen kasvupaikkaansa. Siirtämisen voi tehdä milloin vain sulan maan aikaan, koska sammalilla ei ole varsinaista juuristoa. Tuleva alusta kannattaa tasoittaa ja lisätä karikkeiseen metsänpohjamaahan hiekkapitoista multaa. Sammallevyt on hyvä heti kiinnittää paikoilleen kulmista puutapeilla ja kastella huolellisesti päältäpäin. Märkä sammal on painavaa ja pysyy hyvin paikoillaan. Kosteuden ylläpito kastelemalla on aluksi tärkeää, jotta sammalet kiinnittyisivät uuteen kasvupaikkaansa. Jos alusta on puutarhamultaa, siihen kannattaa lisätä turvetta tai metsänpohjakariketta. Kasvattamista voi aluksi kokeilla pienellä alueella. Sammalia voi myös kylvää hienontamalla kasvustoa käsien välissä murskaksi, jolloin pienet kasvinosaset jatkavat kasvuaan olosuhteiden ollessa suotuisat. Kasvuprosessi on pitkä, mutta tulosta on kiinnostavaa seurata. Risto Takeva saa sammalten lisäysmateriaalia runsaasti omalta maaltaan. Hän uskoo viherkattojen ja pihan ongelmakohtien olevan tulevaisuudessa viljeltyjen sammalten kasvupaikkoja. Sammal on tulevaisuuden kasvi RISTO TAKEVA istutti ensimmäisen sammalikon vuonna 1983 pieneksi näytemaaksi talon sisääntulon viereen. Hän näki sammalten kasvattamisessa kiinnostavan mahdollisuuden, sillä Solhemin perheviljelmä tarvitsi uutta suuntaa vihannesviljelyn ja hedelmätarhan hiivuttua, ja lisäysmateriaalia oli runsaasti omasta takaa. Nyt sammalia kasvaa jo lähes neliömetrin alalla taimitarhan muovihuoneissa sekä tilan vanhan, hämyisän navetan sopivasti varjoisissa olosuhteissa. Sammalta näkyy myös pihaan pystytetyillä huokoisilla levyillä, joiden pintaan murennettu kasvusto on alkanut itää. Sammalpuutarhan kasvatusalustaksi sopii parhaiten kivennäispitoinen seosmaa. Täällä tuotantopaikassa alla on lisäksi oltava jotain hitaasti maatuvaa materiaalia, jotta kasvuston siirtäminen onnistuu. Puhtaassa hiekassa kasvattaminenkin on mahdollista, mutta kasvuston siirtäminen siitä ehyenä on lähes mahdotonta, koska hiekka murenee ja varisee alta pois. Monien kokeilujen jälkeen Risto on päätynyt käyttämään alustana huopaa, jonka päällä sammal kulkee ehyenä opulliselle käyttäjälle. Olen kokeillut räsymatosta lähtien kaikenlaisia alustoja, vanhoja lakanoita, harsokangasta ja kivivillalevyjä. Koivutisleellä käsitelty pahvilaatikko on kestävä, mutta toistaiseksi parhaaksi alustaksi on osoittautunut huopamatto. Risto on kasvattanut vuosien mittaan noin 15 eri sammallajia. Nyt viljelyssä on pääasiassa seinäsammalta ja niittyliekosammalta, jotka kasvavat nopeasti. Sammalten kasvattaminen ja viljelytekniikan hiominen kiehtovat häntä edelleen siinä määrin, että suunnitteilla on uuden, entistä havainnollisemman näytemaan perustaminen. Risto myy viljelemiään sammalia pääasiassa viherrakentajille, jotka käyttävät niitä muun muassa kattopuutarhoissa. Kotipuutarhureille hän suosittelee siirtämiseen kangaskarhunsammalta ja kynsisammalia niiden yleisyyden vuoksi sekä palmusammalta, koska sitä on helppo lisätä yksittäisistä versoista. Sammal on tulevaisuuden kasvi, sillä vihreää kaivataan yhä enemmän ja yhä pienemmille alueille. Luonnonmukaisuus on kasvava suuntaus. 26 Kotipuutarha 10/2015 Kotipuutarha 10/

4 Kokeile näitä 1 Kivikynsisammal (Dicranum scoparium) kiinnittyy kangasmaastossa usein tiukasti kiveen tai kallioon. Sen samaan suuntaan kaareutuvat latvat kapenevat kärjestään kynsimäisesti. 2 Kangaskarhunsammal (Polytrichum juniperinum) viihtyy kuivilla hiekansekaisilla mailla valoisilla kasvupaikoilla. Jostain syystä linnut eivät käy tämän sammalen kimppuun yhtä hanakasti kuin muiden lajien. 3 Palmusammal (Climacium dendroides) on rakenteeltaan kuin pieni puu. Palmusammal soveltuisi kosteaan puutarhamultaan hyvin, Lehtometsästä sammalta on vaikea löytää. 4 Korpikarhunsammal (Polytrichum commune) on kuohkea matto varjoisten havuistutusten ja metsäisten varpujen aluskasvina. Sen tasaisen vihreä väri on hyvä tausta muille lajeille. 5 Metsäkerrossammal (Hylocomium splendens) on sulkamainen ja kasvusto muodostaa kerroksellisen maton. Sammalen uudet versot kasvavat vuosittain edellisen kerroksen päälle. Tätä sammalta on helppo löytää metsästä, sillä se on hyvin yleinen. 6 Kalliopalmikkosammal (Hypnum cupressiforme) on melko matalakasvuinen ja viihtyy lehtomaisten metsien kallioilla ja kivien kupeessa. Tätä sammalta voisi kylvää silpusta puutarhan kivien painanteisiin. 7 Kangasrahkasammal (Sphagnum capillifolium) kasvaa kalliopainanteissa. Se saa aurinkoisella paikalla punaista väriä ja pysyy varjossa vihreänä. Kaikkein märimmistä paikoista ei kannata siirtää rahkasammalta puutarhaan, vaan kuivemmista oloista siirretty kasvusto sopeutuu paremmin. 8 Seinäsammalen (Pleurozium schreberi) varret ovat punertavia ja usein sulkahaaraisia. Se muodostaa yhtenäisiä, kiiltävän kellanvihreitä kasvustoja. Tätä sammalta on helppo löytää metsästä, sillä sitä kasvaa monenlaisissa paikoissa. 9 Niittyliekosammal (Rytidiadelphus squarrosus) ilmestyy nurmikkoon itsestään. Se onkin siitä syystä yleisin sammallaji puutarhoissa. Sammalpuutarhan voi perustaa pienellekin alalle. Risto Takeva on siirtänyt näytepuutarhaansa korpikarhunsammalta levyinä. 28 Kotipuutarha 10/2015 Kotipuutarha 10/

5 Kalliopalmikkosammal kiinnittyy tiukasti kiven kylkeen. Professori emeritus Timo Koponen Oikukas sammalikko "Sammalten kasvattamista on kokeiltu Suomessa eri taholla, mutta ongelmia on aina ilmaantunut. Sammalpuutarhojen esimerkkimaahan Japaniin verrattuna kasvattaminen Suomessa on vaikeaa, sillä täällä pitkä talvi hankaloittaa kasvatusmahdollisuuksia. Lajit, joilla on maanalaisia haaroja, ovat kasvattamiseen suotuisimmat, sillä muuten kasvustojen asettuminen sijoilleen kestää hyvin pitkään. Palmusammal, lehtoruusukesammal ja karhunsammalet kiinnittyvät maanalaisten rönsyjensä ansiosta parhaiten. Matoja etsiskelevät linnut eivät todellakaan säästele vaivoin kasvatettuja ja vielä irtonaisia sammalkasvustoja, vaan kääntävät ne hetkessä ylösalaisin. Kokeiluissa on jopa käynyt niin, että vuosien kuluttua paikalla kasvaa täysin eri lajit, kuin mitä sinne on laitettu. Luonto ottaa vallan ja pihapuutarhuri joutuu tyytymään luonnon ehtoihin. Sopivasti varjoinen ja kostea paikka on useimpien lajien kasvattamiseen suotuisin, mutta muutama sammal viihtyy kuivilla ja avoimilla kedoilla. Pihanurmi, jonka pohjalla on yhtenäinen sammalikko, tulee vihreänä esiin syksyllä heinien ja ruohojen jo lakastuttua. Tällaista nurmikkoa ei tarvitse lannoittaa! Metsäkulosammal ja nuokkuvarstasammal muodostavat runsaasti itiöitä, joten niitä voi kokeilla kylvää. Kuivien itiöiden kylvöön voi käyttää apuna suolasirotinta. Lisää ja siirrä sammalta KIRVEELLÄ silppuamalla syntyy runsaasti lisäysmateriaalia. Kirves ei ruhjo 1. kasvustoa kuten silppuri, vaan leikkuujälki on siistiä ja saatu aineisto on tasalaatuista. KANGASKARHUNSAMMAL lähtee 2. hyvin kasvuun pienestä tuppaasta, jonka voi irroittaa suuremmasta palasta ja istuttaa jatkokasvatukseen ruukkuun. PALMUSAMMAL on helppo lisätä 3. pikkutaimista, sillä kookkaat varret irtoavat helposti ja ovat rakenteeltaan taimimaisia. KANGASKARHUNSAMMAL siirtyy 4. levynäkin, jos sammalta on tarjolla runsaasti. Irroituskohta täyttyy nopeasti uudella kasvustolla. Kuva: Marika Turtiainen/henkilökuva Itiöpesäkkeet auttavat karhunsammalen tunnistamisessa. Keuhkosammalen pesäkkeenkannattimet ovat kuin kukat. Valitse oikea kasvupaikka Suomenkielinen nimi Kivikynsisammal Kangaskynsisammal Kalliotierasammal Ketopartasammal Kangaskarhunsammal Seinäsammal Hietikkotierasammal Kalliopalmikkosammal Kivilaakasammal Kallio-omenasammal Kangasrahkasammal Metsäkerrossammal Korpikarhunsammal Palmusammal Metsälehväsammal Lehtolehväsammal Sulkasammal Niittyliekosammal Keuhkosammal Lehtoruusukesammal Vinkki maailmalta Ommellen alkuun Taiwanilla on perustettu sammalpuutarhoja ompelemalla palmikkosammalen yksittäisiä versoja ompelukoneella kiinni mattomaiseen alustaan. Matot siirretään varjoisaan paikkaan, jossa sammalkasvusto kasvaa peittämään alustan. Valmiit matot siirretään istutuspaikalle. Tieteellinen nimi Dicranum scoparium Dicranum polysetum Racomitrium lanuginosum Syntrichia ruralis Polytrichum juniperinum Pleurozium schreberi Racomitrium canescens Hypnum cupressiforme Plagiothecium denticulatum Bartramia pomiformis Sphagnum capillifolium Hylocomium splendens Polytrichum commune Climacium dendroides Plagiomnium cuspidatum Plagiomnium affine Ptilium crista-castrensis Rhytidiadelphus squarrosus Marchantia polymorpha Rhodopryum roseum Lisätietoa sammalista: Jäkälät ja sammalet Suomen luonnossa, Jouko Rikkinen Sata sammalta; Laine, Sallantaus, Syrjänen, Vasander Tammen suuri puutarhakirja, osa 2; Tammi 1998; Puutarhan sammalet, Johannes Enroth Suomen Sammalseura Helsingin yliopiston Pinkka sivusto kuiva kostea varjo puolivarjo valoisa 30 Kotipuutarha 10/2015 Kotipuutarha 10/