Perustekniikat haltuun; onnistumisen edellytykset

Transkriptio

1 2015 Perustekniikat haltuun; onnistumisen edellytykset Toni Vahela, Antti Esko, Ugis Krastins Vammalan Lentopallo ry

2 Sisältö 1 Johdanto Seuran yleiset tavoitteet ja motivoiva valmentaja Toiminnan tavoitteet Mikä motivoi, millainen on hyvä valmentaja? Hihalyönti Hihalyönnin valmiusasento Käsien asento ja pallon kosketuskohta Hihalyönnin kokonaissuoritus Sormilyönti Sormilyönnin valmiusasento Käsien ja sormien toiminta Liikkuminen pallon alle ja sormilyönnin kokonaissuoritus Iskulyönti Käden liike ja vartalon toiminta iskulyönnissä Ponnistus ja hyökkäysvauhti Ala-aloitus Valmiusasento Kokonaissuoristus Leijasyöttö jalat maassa Valmiusasento Kokonaissuoritus

3 1 Johdanto Vammalan Lentopallon valmennuslinjaus on päädytty jakamaan kahteen erilliseen osaan. Ensimmäinen osa on nimeltään Perustekniikat haltuun. Tämä osa käsittelee hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi lentopallon perustekniikoiden ydinkohtia. Toinen osa on varsinainen valmennuslinjaus, jossa perehdytään tarkemmin lentopallon eri osa-alueisiin, pureutumalla syvemmälle teknisiin yksityiskohtiin. Valmennuslinjaus tulee sisältämään myös, kunkin ikäluokan tavoitteelliset taitotasot ja heidän harjoittelun painopistealueet, tietoa ravinnon ja levon merkityksestä osana urheilijana kehittymistä sekä oppimisen ja opettamisen perusedellytyksiä. Tämän tiiviin oppaan tarkoitus on madaltaa kynnystä perehtyä sen tarjoamaan informaatioon. Jotta valmennuslinjauksen ydinkohdat saadaan vietyä käytäntöön, jokaisen valmentajan tulisi hallita Perustekniikat haltuun osion sisältö. Uskomme oppaan sisällön helpottavan päivittäistä valmentamistanne ja pitkällä tähtäimellä kehittävän seuramme junioreiden taitotasoa sekä kehittymisen kautta motivaatiota. Perustekniikoiden ydinkohtia määriteltäessä on perehdytty Lentopalloliiton tekniikkaoppaaseen, keskusteltu seuran juniorivalmentajien kanssa ja lopulliset viimeistelyt tehty yhteistyössä Ugis Krastinsin, Hannu Hautamäen, Antti Eskon ja Toni Vahelan kanssa. Tämän prosessin kautta uskomme oppaan sisällön olevan laadullisesti kriittisenkin arvioinnin kestävää. Toisaalta on hyvä muistaa, että käytännön kokemusten kautta oppaan sisältöä ja jäsentelyä tulee päivittää helppokäyttöisemmäksi sekä juniorivalmentajien tarpeita parhaalla mahdollisella tavalla palvelevaksi. Junioritoiminnan kehittäjän, junioripäällikön ja Fortum tutorin tehtäviin kuuluu tukea seuran juniorivalmentajia. Olemme mielellämme auttamassa teitä valmennuksellisissa asioissa. 3

4 2 Seuran yleiset tavoitteet ja motivoiva valmentaja Vielä ennen itse peruskosketusten läpikäyntiä avaamme, muutamia valmennukseen keskeisesti liittyviä asioita. Haluamme tällä auttaa ja muistuttaa valmentajia valmennuksen lähtökohdissa. Lasten ja nuorten ohjaaminen on mielenkiintoista sekä palkitsevaa, mutta myös äärimmäisen haastavaa. Oli ryhmäsi mikä tahansa, sen yksilöitä pitää aina valmentaa eri lähtökohdista. Jokainen joukkue ja harjoitusryhmä koostuvat erilaisesta yksilöstä. Kaikilla yksilöillä on hieman erilaiset tavoitteet ja edellytykset harrastuksensa suhteen. Jokaiselle pitäisi kuitenkin pystyä tarjoamaan mahdollisimman hyvät puitteet kehittyä ja nauttia omasta harrastuksestaan. 2.1 Toiminnan tavoitteet JunnuValepan toiminnan urheilulliset tavoitteet nivoutuvat yksilön kehittymiseen. Joukkueen menestymisen pitää olla toisarvoista yksilöllisen valmennuksen rinnalla. Yksilöllisellä valmennuksella tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että jokaiselle pelaajalle annetaan mahdollisuus kehittyä niin harjoituskuin kilpailuolosuhteissa. Valmentajien tulee pyrkiä siis ohjaamaan ryhmän jokaista yksilöä siten, että he voivat kehittyä omaan taitotasoonsa nähden. Kun valmentajat jaksavat pitää tästä ohjenuorasta kiinni, niin menestyminenkin tulee ajallaan. Ilman, että sen eteen pitää tehdä ratkaisuja, jotka vaikuttavat juniorien motivaatioon. Yksilöllisellä valmennuksella pystymme kohtaamaan juniorit heidän omalla taitotasollaan. Edistyneemmille voimme tarjota mahdollisuutta pidemmälle vietyihin haasteisiin ja ajoittain mahdollisuutta osallistua vanhemman ikäryhmän harjoituksiin. Kuitenkin siten, ettei oman ikäluokan joukkuetta unohdeta. Niille, jotka eivät ole ehtineet kehityksessä vielä niin pitkälle, annetaan mahdollisuus onnistua yksinkertaisissa haasteissa, joita harjoitus harjoitukselta vaikeutetaan. Joukkueemme ovat jaettu lasten kalenteri-ikien perusteella. Kuten tiedämme, jokaisella juniorilla on kuitenkin olemassa myös biologinen ikä, joka kuvastaa lapsen ja nuoren sen hetkistä kehitysvaihetta. Pahimmillaan samassa ikäluokassa voi pelata junioreita, joiden biologisen iän erot ovat useita vuosia. Nuorten kasvaessa biologisen iän erot tasoittuvat ja tätä kautta kaikki pääsevät samalle viivalle. Vaikka joku olisikin D- ja C-ikäisissä pieni ja heikko, se ei tarkoita sitä, että hän tulee aina olemaan sellainen. 2.2 Mikä motivoi, millainen on hyvä valmentaja? Jotta lapset ja nuoret viihtyvät toiminnassa, pitää heille luoda virikkeellinen ympäristö, jossa jokainen kohtaa haasteita sekä onnistumisia. Kilpaileminen on suhteellisen harvoille pääasiallinen motiivi toimintaa kohtaan. Haasteiden ja onnistumisien lisäksi motivaation kohottajana toimivat hyvä joukkuehenki ja turvallinen toimintaympäristö, jonka takaavat joukkueen jämäkät säännöt ja niistä kiinnipitäminen. Ajoittain junioritoiminnassa on hyvä pysähtyä miettimään sitä, miksi teemme tätä. Olemme täällä lasten ja nuorten vuoksi. Heidän pitää olla toimintamme keskiössä. He tietävät mikä motivoi ja mikä ei. Muista siis olla aktiivisessa vuorovaikutuksessa joukkueesi kanssa. Sanottiin mitä sanottiin, hyvien yksiöiden, joukkueiden ja seurojen takana ovat aina valmentajat, jotka ovat ansainneet pelaajiltaan luottamuksen. He kokoavat ja pitävät joukkueensa kasassa vaikeina aikoina. He ymmärtävät yksilöitä osana joukkuetta. He uhrautuvat joukkueen puolesta, eivätkä pelkää avointa vuorovaikutusta. He motivoivat junioreita tulemaan aina uudestaan ja uudestaan harjoituksiin. 4

5 Hyvä juniorivalmentaja ei välttämättä ole se, joka osaa opettaa lajiin liittyvät asiat parhaiten. Hyvä valmentaja on se, joka ymmärtää junioritoiminnan lähtökohdat ja tavoitteet. Hän kuuntelee ja saa toiset kuuntelemaa. Hyvä valmentaja on se, jonka harjoituksissa lapset ja nuoret viihtyvät 3 Hihalyönti Lentopallo pelinä pohjautuu pitkälti hyvään hihalyöntitekniikkaan. Joukkueen ensimmäinen kosketus (vastaanotto tai puolustus) tapahtuu usein hihalyönnillä. Mitä tarkemmin suoritus pystytään toteuttamaan sen helpompaa joukkueen peliä on viedä tämän jälkeen eteenpäin. Syöttöpelin kehittyminen on ajanut nykylentopallossa vastaanottopelaajat entistä ahtaammalle. Onkin ensiarvoisen tärkeää pystyä jo nuoresta juniorista lähtien kehittämään hyvää hihalyöntiä, jonka tekniikkaa on myöhemmin helppo soveltaa lajin edellyttämin tavoin. 3.1 Hihalyönnin valmiusasento Valmiusasennossa paino on päkiöillä, kuitenkin siten, että kantapäät pysyvät kiinni lattiassa. Jalat ovat hartioita leveämmässä haara-asennossa. Polvet tulevat varpaiden päälle (etupainoinen asento). Kädet ovat rennosti vartalon edessä irti toisistaan noin hartioiden leveydellä kämmenten näyttäessä eteen ylös. Muista, etteivät kyynärpäät saa olla vartalossa kiinni. Valmiusasennossa hartioiden tulee olla mahdollisimman rennosti ja lantion koukistuneena siten, että olkapäät ovat polvien kanssa samalla linjalla. Jo nuoresta juniorista alkaen valmiusasento tulee opettaa alas siten, että varpaat osoittavat eteenpäin ja polvet ovat varpaiden kanssa samaan suuntaan. Muista siis koukistaa polvia ja lantiota Etupainoinen, mutta samalla tukeva asento (hartiat polvien kanssa samalla linjalla) Polvet ja lantio koukistuneena, varpaat osoittavat eteenpäin ja polvet ovat varpaiden kanssa samansuuntaisesti Kädet toisista irrallaan vartalon etupuolella ja kyynärpäät irti vartalosta 3.2 Käsien asento ja pallon kosketuskohta Hihalyönnissä kosketushetkellä hartioiden tulee olla rennosti ylhäällä edessä, kyynärpäiden ehdottoman suorana ja ranteiden yhdessä. Kädet lukitaan yhteen laittamalla kämmenet päällekkäin ja kääntämällä peukalot keskelle yhteen. Pelaajalle tulee opettaa ajatusmallia, jossa kädet ovat yhtenäinen levy. Mahdollisimman tasainen ja suora pinta, jolla palloa on helppo ohjailla haluttuun suuntaan. Kiinnitä huomiota käsien asennossa hartioihin. Jos hartiat ovat takana, pelaajan on vaikea suoristaa kyynärpäitä. Kun hartiat työntyy eteen kyynärpäiden ojentuminen ja käsien yhdessä pitäminen helpottuvat. Huom! Jos pelaajan kyynärpäät ovat lähtötilanteessa lähellä vartaloa, tapahtuu usein käsien viennissä yhteen työntömäinen liike, jossa lukitut kämmenet liikkuvat juuri ennen pallokosketusta ylhäältä alaspäin kyynärpäiden ojentuessa. Käsien lukitseminen yhteen tulee siis tapahtua edessä siten, että kyynärpäät ovat jo valmiiksi suoristuneet. Tällöin tuloksena on mahdollisimman rauhallinen ja kontrolloitu pallokosketus. Pallon osumakohdan tulee olla ranteiden yläpuolella kyynärvarsilla. Palloa pelataan aina kun mahdollista vartalon etupuolelta hartialinjan välistä. 5

6 Kosketushetkellä hartiat rennosti ylhäällä edessä Käsien vienti yhteen edestä siten, että kyynärpäät ovat irti vartalosta ja valmiiksi ojentuneet (kitke pois ns. käsien työntö yhteen) Kyynärvarret mahdollisimman lähellä toisiaan Pelaa palloa vartalon keskilinjan etupuolelta (hartialinjan etupuolelta) Sivulta pelattaessa lyöntisuuntaan nähden ulompi hartia nousee aina ylös 3.3 Hihalyönnin kokonaissuoritus Hihalyönnin kokonaissuoritukseen vaaditaan koko vartalon yhteistoimintaa. On hyvä muistaa, että lopullisesti pallon lyöntisuunnan määrää käsien asento. Ennen kosketusta tapahtuva liikkuminen ja pysähtyminen mahdollistavat käsille työrauhan, jota kautta rauhallinen ja saattava hihalyönti on mahdollista. Opeta junioreita liikkumaan räjähtävästi, pysähtymään napakasti tasapainoiseen asentoon ja suorittamaan itse lyönti siten, että voima lähtee jaloista ja suoriksi ojentuneet käden ohjaavat sekä saattavat pallon haluttuun maaliin. Pyri aina liikkumaan pallon taakse siten, että lyönti voi tapahtua vartalon edestä. Huom! Rytmitä aina liikkumistasi käsillä. Lukitse kädet hihalyöntiasentoon vasta, kun olet pysähtymässä. Jalat mahdollistavat käsille työrauhan (liike, pysähtyminen, tasapainoinen asento, pallokosketus) Lukitse kämmenet hihalyöntiasentoon pysähtymishetkellä Aina kun mahdollista liiku pallon alle siten, että voit pelata palloa vartalon edestä Käsien liike on rauhallinen ja saattava, ei missään nimessä terävä ja lyhyt Hihalyönnin voima lähtee jaloista, kädet ohjaavat pallon haluttuun maaliin o Muista saattaa liike loppuun suorilla käsillä 4 Sormilyönti Sormilyönti on lentopallon tarkin kosketus. Usein sen harjoittaminen mielletään vain passarien yksinoikeudeksi. Vahvan joukkueen merkittävin tunnusmerkki on hyvä pallokontrolli. Tämä pitää sisällään jokaisen pelaajan kyvyn antaa tarkka sormilyöntipassi pelitilanteessa. Kiinnitä siis huomiota muidenkin sormilyöntitekniikkaan ja anna jokaisen pelaajan harjoitella passaamista erilaisista tilanteista eri kohdista kenttää eri hyökkäyspaikoille. 4.1 Sormilyönnin valmiusasento Sormilyönnin valmiusasento mukailee hihalyönnin vastaavaa (2.1 Hihalyönnin valmiusasento) sillä erotuksella, että vartalon ja käsien asentoa voidaan nostaa hieman ylemmäksi. Sormilyönti toteutetaan usein joukkueen toisena kosketuksena. Pallottomien pelaajien pitää niin vastaanoton kuin puolustuksenkin jälkeen olla aina valmiudessa pelaamaan toista kosketusta. Säilytä valmiusasento ja käännä rintamasuunta pallollista pelaajaa kohti. Pääperiaatteiltaan kuten hihalyönnin valmiusasento, voit kuitenkin nostaa vartalon ja käsien asentoa hieman ylemmäs Käännä valmiusasento säilyttäen rintamasuuntaa aina kohti pallollista pelaajaa ja ole valmis reagoimaan 6

7 4.2 Käsien ja sormien toiminta Tuo kädet ylös lyhintä tietä vartalon etupuolelta siten, että sormet ja kämmenet ovat valmiiksi sormilyöntiasennossa. Mitään ylimääräisiä esiliikkeitä ei saa tapahtua (esim. ranteiden pyöräyttäminen, käsien tuonti ylös sivulta yms.) Yläasennossa sormet muodostavat pallon muotoisen kupin. Kädet ovat noin cm otsan yläetupuolella tarkasti vartalon keskilinjalla. Peukalot osoittavat kohti kulmakarvoja ja etusormet sekä peukalot muodostavat kolmion. Kyynärpäät ovat vartalon etupuolella vain hieman hartioita leveämmällä. Jos pelaaja pystyy passaamaan niin eteen- kuin taaksekinpäin vaivattomasti samasta käsien asennosta, on käsien asento ja kohta passihetkellä hyvä. Avaa ennen kosketusta sormesi, jotta saadaan aikaan mahdollisimman iso kosketuspinta-ala. Pallon tulee osua kaikkiin sormiin siten, että peukalo, etusormi ja keskisormi antavat pallolle voiman ja nimetön sekä pikkusormi ohjaavat palloa. Kosketushetkellä ranteiden ja sormien tulee olla napakasti jännitetyt, jotta kosketuksesta saadaan nopea ja terävä. Kosketushetkellä ranteet ja kyynärpäät ojentuvat siten, että liike ohjaa pallon haluttuun maaliin. Käsien vienti ylös tapahtuu läheltä vartaloa lyhintä reittiä ilman esiliikkeitä Kämmenet ja sormet muodostavat pallon ympärille kupin peukaloiden osoittaessa kohti kulmakarvoja Kaikki sormet osallistuvat kosketukseen; peukalo, etu- ja keskisormi antavat pallolle voiman muut sormet ohjaavat/tukevat kosketusta Kosketuksen pitää tapahtua 20-30cm otsan yläpuolelta, tarkasti vartalon keskilinjalta Sormilyöntikosketuksen tulee olla mahdollisimman napakka, älä kuitenkaan unohda pallon saattoa Jos pelaaja voi samasta sormilyöntikohdasta passata vaivattomasti sekä eteen että taakse, kosketuskohta on oikea 4.3 Liikkuminen pallon alle ja sormilyönnin kokonaissuoritus Liikkuminen pallon alle lähtee valmiusasennosta. Liikkumisen pitää tapahtua mahdollisimman nopeasti. Liikkeen jälkeen pysähdy tasapainoiseen asentoon, jossa jalat ovat hieman hartioita leveämmällä ja rintamasuuntaan tarkasti kohti haluttua passisuuntaa. Passihetkellä tärkein asia on se, että vartalo on suorassa. Palloon kohdistuva voima lähtee jaloista siten, että passihetkellä tapahtuu nousu päkiöille. Käsien liike yhdistyy jalkojen työhön ja näin saadaan tarkka ja dynaaminen kokonaisuus. Valmentajana kannattaa seurata pelaajan passin jälkeisiä askelia. Jos pelaaja ottaa askeleen muualle kuin eteenpäin passin tapahduttua, on hänen vartalon asentonsa, pysähtymisensä tai liikkumisensa pallon alle ollut vajavaista. Liiku aina pallon alle räjähtävästi Pysäytä vauhti tasapainoiseen asentoon, rintamasuunta kääntyneenä passisuuntaan Muista jalkojen työ, joka jatkuu kosketushetkellä päkiöille nousuun. Tämä mahdollistaa käsien rauhallisemman ja tarkemman passin kohti maalia 7

8 Valmentaja! Seuraa pelaajien sormilyönnin jälkeisiä askeleita. Jos askeleet suuntautuvat muualle kuin eteen, ollaan pallon alla oltu huonosti, vartalon asento on ollut väärä. Jalkojen voima ei ole suuntautunut passin kanssa yhdenmukaisesti Vartalon asennon tulee olla passihetkellä täysin suorassa 5 Iskulyönti Ilman hyvää hihalyöntiä ja tarkkaa sormilyöntiä paraskin iskulyöntitekniikka on hyödytön. On kuitenkin muistettava, että jo aivan pienistä junioreista lähtien tulee iskulyöntiäkin harjoitella. Käden nopeus ja oikea suoritustekniikka alkavat kehittyä erilaisten heittojen, lyönninomaisten heittoliikkeiden sekä varsinaisen iskulyöntiharjoittelun kautta jo aivan pienilläkin junnuilla. Vaikka onnistunut hiha- tai sormilyönti ovat vielä valovuoden päässä, älä vie pienimmiltäkään junioreilta iskulyönnin iloa pois. Ugis Krastinsin tiivisti iskulyönnin harjoittelun seuraavasti; Ensin on harjoiteltava lyömään palloa, sitten vasta tappamaan sitä! 5.1 Käden liike ja vartalon toiminta iskulyönnissä Pyri opettamaan iskulyönnin kädenliike mahdollisimman yksinkertaisesti. Kitke suorituksesta pois kaikki ylimääräinen. Iskulyönti alkaa käden ylös-/taakseviennistä. Kyynärpää lähtee johtamaan liikettä. Kyynärpää ja kämmen pysyvät ylhäällä koko ajan. Taakseviennin aikana pikkusormi kääntyy osoittamaan taaksepäin. Hartialinja kiertyy lyöntikäden mukaan ja lyöntikäden puoleinen olkapää nousee ylös. Samaan aikaan käden taakseviennin kanssa vapaakäsi nousee eteen ylös tasapainottamaan liikettä. Muista myös, että samaan aikaan kun käsi viedään ylhäällä taakse ja hartialinja kiertyy, tulee lantion ojentua ja selän taipua taakse (koko vartalon esijännitys). Itse lyöntiliike alkaa vapaankäden tuonnilla lähelle vartaloa. Lantio ja keskivartalo lähtevät samaan aikaan johtamaan liikettä rutistamalla. Lyöntikäden puoleinen hartia lähtee kiertymään eteen ja ylös. Käsi liikkuu eteen siten, että kyynärpää johtaa ylhäältä liikettä ja kämmen seuraa perässä. Osumahetkellä kyynärpää ja olkapää ovat täysin ojentuneet. Ranne koukistuu ja osuma palloon tapahtuu otsan ylä-etupuolelta kämmenellä. Kädenliike jatkuu osuman jälkeen vartalon sivulle alas (suoraan suoritettu yläkierteinen lyönti) Huomioi, että hyvän iskulyönnin perusedellytys on koko vartalon yhteistoiminta, jossa erityisesti keskivartalosta tuotettu voima siirtyy olkapään kautta käteen ja siitä edelleen osuman kautta palloon. Koko vartalon yhteistoiminta tärkeää Kyynärpää johtaa lyöntiliikettä ja pysyy ylhäällä taakseviennin ja lyöntiliikkeen aikana Hartialinja/olkapää kiertyy käden mukana, ensi taakse ylös ja sitten eteen ylös Vapaakäsi ojentuu eteen taakseviennin aikana, lyöntiliikkeen alussa vapaakäsi koukistuu lähelle vartaloa Ranne koukistuu osumahetkellä, kämmen osuu pallon taka-yläosaan Kädenliike jatkuu osuman jälkeen alas vartalon sivulle 8

9 5.2 Ponnistus ja hyökkäysvauhti Iskulyönnin merkittävimmät askeleet ovat kaksi viimeistä. Näillä askeleilla haetaan lopullinen ponnistuspaikka ja kiihdytetään vauhti kohti palloa. Iskulyönnin ponnistusharjoitukset kannattaa siis lähteä tekemään kahden askeleen vauhdilla. Kahden askeleen vauhdin lähtötilanteessa vasen jalka on edessä. Ensimmäinen askel otetaan oikealla jalalla pitkänä vasemman ohi. Samanaikaisesti molemmat kädet viedään vartalon sivulta taakse siten, että sormet näyttävät suoraan taaksepäin. Seuraava askel otetaan vasemmalla oikean ohi. Jälkimmäinen askel on ensimmäistä lyhyempi ja tulee näin ollen vain vähän iskukäden puoleisen jalan ohi. Näiden kahden askeleen aikana vartalon painopiste on laskenut alas. Molemmat askeleet tulevat lattiaan kantapää edellä. Toisen askeleen osuessa maahan kädet lähtevät tekemään voimakasta eteen ylös suuntautuvaa heilautusta. Ponnistus lähtee rullaamaan päkiän kautta. Lantio, polvet ja nilkat ojentuvat voimakkaasti. Jalkojen irrotessa maasta vartalo on täysin ojentuneena ja lantio, keskivartalo ja ylävartalo alkavat tekemään omalta osaltaan iskulyöntiliikettä. Muista, että vauhdin tarkoituksena on paitsi liikkua kohti passia myös kerätä liike-energiaa ponnistusta varten. Ponnistuksessa eteenpäin suuntautuva vauhti muutetaan ylöspäin suuntautuvaksi energiaksi. Jotta vauhdin energia voidaan hyödyntää, tulee hyökkäyksen kokonaissuoritus olla rytminen ja loppua kohti kiihtyvä kokonaisuus. Ponnistuskohdan tulee olla hieman pallon takapuolelta siten, että ponnistus voi suuntautua ylös eteen. Tällöin pelaajan on helppo kontrolloida lyöntisuoritusta ja vauhdin voimaa voidaan hyödyntää myös lyöntiliikkeessä. Muista, että alastulon tulee tapahtua kontrolloidusti kahdelle jalalle. Yhdistä vauhtiin ja ponnistukseen vartalonliike ja käden toiminta (2.3.1 Kädenliike ja vartalon toiminta), niin saat iskulyönnin kokonaissuorituksen. Vasenkätisen pelaajan vauhti ja ponnistus tapahtuvat samalla tavalla kuin oikeakätisenkin, mutta jalat toimivat päinvastoin. Oikea-vasen (painopiste alhaalla)-päkiöiden kautta rullaten ponnistus- lantio-polvi-nilkka täysin ojentuneena (oikeakätisen hyökkäysrytmi) Vasen-oikea (painopiste alhaalla)-päkiöiden kautta rullaten ponnistus-lantio-polvi-nilkka täysin ojentuneena (vasenkätisen hyökkäysrytmi) Hae rytmistä ja kiihtyvää kokonaissuoritusta, jossa vauhdin liike-energia saadaan hyödynnettyä ponnistuksessa (vrt. korkeushyppy) Yhdistä ponnistukseen vartalon toiminta ja käden liike, niin saat iskulyönnin kokonaissuorituksen 6 Ala-aloitus Oikein opeteltu ja tarkka ala-aloitus antaa mahdollisuuden nuoremmissa ikäluokissa harjoitella rauhallisesti vastaanottoa. Ala-aloituksen omaksuminen on myös tärkeää pelien ja pelinomaisten harjoitteiden sujuvuuden kannalta. Vanhemmissa ikäluokissa ala-aloituksen hallitsemisesta on hyötyä, erityisesti harjoitusolosuhteissa. 9

10 6.1 Valmiusasento Ala-aloituksen valmiusasento mahdollistaa onnistuneen suorituksen. Valmiusasennossa lyöntikäteen nähden ristikkäinen jalka on edessä ja jalat ovat irrallaan toisistaan. Huomioi siis mahdollisimman tukeva asento. Hartiat ja varpaat osoittavat kohti maalia. Palloa pidetään lyöntikäteen nähden vastakkaisessa kädessä, siten että se on vartalon etupuolella ojentuneena suoraksi. Hartiat ovat edessä ja lantio koukistuneena. Polvet ovat hieman koukussa. 6.2 Kokonaissuoristus Ala-aloituksen heitto on matala. Se nousee kädestä vain muutaman sentin. Heiton tulee suuntautua eteen ylös. Jos heiton annetaan pudota lattialle, sen pitäisi osua noin 30-50cm etumaisen jalan varpaiden etupuolelle. Käden liikkeen tulee tapahtua suoraan vartalon sivulta. Kyynärpää pysyy koko ajan ojennettuna. Palloa voidaan lyödä joko käsi nyrkissä tai kämmen auki. Valitsit kumman tavan tahansa kosketuskohdan tulee olla kämmenen yläosassa, ei lähellä sormia tai rystysiä. Kuten muissakin lentopallosuorituksissa, myös ala-aloituksen voima lähtee jaloista. Kun lyövän käden heilahdus tulee alaspäin, paino siirtyy takimmaiselta jalalta etumaiselle jalalle. Vartalo ojentuu lyöntihetkellä ja lyöntikäden liike saattaa pallon kohti haluttua maalia. Valmiusasento on tukeva, ristikkäinen jalka edessä ja lantio koukistuneena Heitto suuntautuu ylös eteen, se on vain muutaman sentin korkuinen Käsi heilahtaa suorana ja rentona vartalon sivulta Osumakohta on kämmenen yläosassa, ei sormilla Käden heilahtaessa paino siirtyy takimmaiselta jalalta etummaiselle Lyöntihetkellä vartalo ojentuu ja käsi saattaa pallon maaliin 7 Leijasyöttö jalat maassa Leija syöttö jalat maassa on yksinkertaisin ylhäältä suoritettu syöttömuoto. Se on jo itsessään varsin tehokas aloitus, mutta sen hyvä hallitseminen mahdollistaa muiden yläaloitusten helpomman omaksumisen. Yläaloitus astuu pelitilanteessa mukaan vasta vanhemmissa junioreissa, mutta sitä voidaan siitä huolimatta harjoitella jo nuorempana. Lapsilla on hyvä kyky oppia ja omaksua uusia liikemalleja, joten jo nuorempana harjoitellut perusteet antavat hyvän pohjan yläaloitusten kehittämiselle vanhemmissa ikäluokissa. 7.1 Valmiusasento Lyövään käteen nähden ristikkäinen jalka asetetaan noin kengän mitan toisen edelle. Varpaat osoittavat kohti syöttömaalia. Paino on takimmaisella jalalla. Tärkeintä on, että asento on tasapainoinen ja tukeva. Palloa lepää lyöntikäteen nähden ristikkäisen käden kämmenellä ja sormilla. Palloa pitävän käden tulee olla noin hartialinjan korkeudella luontaisesti suorassa. Lyöntikäsi on viety valmiiksi taakse ylös siten, että kyynärpää ja kämmen ovat korkealla. Pikkusormi johtaa kädenvientiä taakse. 10

11 7.2. Kokonaissuoritus Syöttö lähtee liikkeelle heitosta, jonka pitää olla äärimmäisen tarkka. Se ei saa olla 50cm korkeampi. Pallon heitto tapahtuu jämäkällä ranteella (kierteetön heitto). Jos syöttäjä antaa pallon pudota lattialle, se putoaisi alas etumaisen jalan varpaiden viereen. Syöttöön tuleva voima riippuu kokonaisliikkeen rytmistä. Samaan aikaan, kun heitto nousee kädestä, paino siirtyy etumaiselle jalalle. On syytä kuitenkin muistaa, että syötön aikana takimmainen jalka ei ohita etummaista jalkaa. Kiinnitä myös huomiota siihen, että jo heittohetkellä lyöntikäden on oltava vietynä taakse. Lyöntiliikkeen tulee olla nopea ja terävä. Kättä lähdetään tuomaan lyöntiin kämmen, kyynärpää ja olkapää korkealla. Osuma palloon tapahtuu kämmenen alaosalla, ei sormilla. Osumakohdan tulee olla otsan etuyläpuolella. Kämmenen tulee osua suoraan pallon taakse. Osuma hetkellä ranne on napakka. Kun käsi osuu palloon, koko vartalon tulee olla ojennettuna, painon etumaisella jalalla ja lyöntikäden puoleinen olkapää on selkeästä ristikkäistä olkapäätä korkeammalla. Toisin kuin iskulyönnissä leijasyötössä lyöntikäden liikkeen tulee pysähtyä napakasti heti osuman jälkeen. Tällöin pallo saadaan leijaamaan. Kättä ei siis viedä niin sanotusti pallon tai osumakohdan läpi. Tasapainoinen lähtöasento, jossa ristikkäinen jalka edessä, paino takimmaisella jalalla, lyöntikäsi valmiiksi ylhäällä ja palloa pitävä käsi suorana edessä hartialinjan korkeudella Heitto jämäkällä ranteella ja suoralla kädellä eteen ylös, noin 50cm korkeana Heiton kanssa samaan aikaan paino siirtyy etummaiselle jalalle Kädenliike tapahtuu kämmen ja kyynärpää korkealla Osuma kämmenpohjalla/kämmenen alaosalla pallon taakse napakasti Muista ojentaa vartalo osumahetkellä 11