Maa- ja metsätalousvaliokunnalle

Transkriptio

1 YMPÄRISTÖVALIOKUNNAN LAUSUNTO 24/2010 vp Hallituksen esitys laiksi muuntogeenisestä kasvintuotannosta Maa- ja metsätalousvaliokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Eduskunta on 11 päivänä marraskuuta 2009 lähettäessään hallituksen esityksen laiksi muuntogeenisestä kasvintuotannosta (HE 246/2009 vp) valmistelevasti käsiteltäväksi maa- ja metsätalousvaliokuntaan samalla määrännyt, että ympäristövaliokunnan on annettava asiasta lausunto maa- ja metsätalousvaliokunnalle. Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila, kaupallinen neuvos Leena Mannonen, neuvotteleva virkamies Marita Aalto, neuvotteleva virkamies Tero Tolonen, ylitarkastaja Hannu Miettinen ja tiedottaja Mervi Ukkonen, maa- ja metsätalousministeriö - neuvotteleva virkamies Pirkko Kivelä, ympäristöministeriö - ylitarkastaja Raija Katila ja teollisuusneuvos Paula Nybergh, työ- ja elinkeinoministeriö - neuvotteleva virkamies Anneli Törrönen, sosiaali- ja terveysministeriö - puheenjohtaja, FT Kimmo Pitkänen ja neuvottelukunnan sihteeri Karoliina Niemi, Biotekniikan neuvottelukunta - puheenjohtaja, emeritusprofessori Matti Sarvas ja pääsihteeri Kirsi Törmäkangas, Geenitekniikan lautakunta - ylitarkastaja Erkki Vesanto, Elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA - ylijohtaja Juhani Eskola, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) - ylitarkastaja Marja Ruohonen-Lehto, Suomen ympäristökeskus - tutkimusjohtaja Anu Harkki ja tutkija Maria Erkkilä, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus - yksikön johtaja Laura Raaska, Suomen Akatemia - yliassistentti Markku Keinänen, Itä-Suomen yliopisto - dosentti, Ph.D. Irma Saloniemi ja tutkija Helena Siipi, Turun yliopisto - evoluutio- ja solubiologi, FT Liisa Kuusipalo, Kansalaisten Bioturvayhdistys r.y. - varapuheenjohtaja Gun Winter, Kuluttajat- Konsumenterna ry - johtaja Simo Tiainen ja vilja-asiamies Max Schulman, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry - hallituksen varapuheenjohtaja Jukka Lassila, Luomuliitto ry - dosentti Kristina Lindström, Natur och Miljö rf - dosentti Heikki Simola, Suomen luonnonsuojeluliitto - elintarvikeasiantuntija Annikka Marniemi, Suomen Kuluttajaliitto ry - asiamies Carmela Kantor-Aaltonen, Suomen Bioteollisuus ry - Jenni Sademies ja agronomi Elisa Niemi, GMO-vapaa Suomi -kampanja HE 246/2009 vp Versio 2.0

2 - toimitusjohtaja Markku Äijälä, Boreal Kasvinjalostus Oy. Lisäksi valiokunta on saanut seuraavien tahojen kirjalliset lausunnot: Luomuliitto ry Suomen Mehiläishoitajain Liitto dosentti Kristina Lindström. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Yleistä Hallituksen esityksen tavoitteena on estää muuntogeenisten viljelykasvien leviämistä ja sekoittumista tavanomaisella ja luonnonmukaisella tavalla tuotettuihin viljelykasveihin. Ehdotus laiksi muuntogeenisestä kasvintuotannosta on rajattu koskemaan viljelyä koskevia toimenpiteitä, mahdollisia taloudellisia vahinkoja ja juridisia vastuukysymyksiä. Lakiesityksessä muuntogeenisellä kasvilajikkeella tarkoitetaan jo hyväksyttyjä, tuotannossa olevia muuntogeenisiä viljelykasveja, joiden mahdolliset terveys- ja ympäristöhaitat on arvioitu geenitekniikkalain mukaisessa riskinarvioinnissa ennen viljelyn aloittamista. Esitys on tarkoitettu yleiseksi viljelyä koskevaksi säännöstöksi kattamaan kaikkien muuntogeenisten kasvien viljely, vaikka hyväksyttyjen muuntogeenisten kasvilajien suojaetäisyydet onkin perunaa lukuun ottamatta tarkoitus lisätä lakiin vasta tarvittaessa. Valiokunta pitää välttämättömänä ennalta varautumisen periaatteen riittävää huomioon ottamista muuntogeenisestä kasvinviljelystä päätettäessä. Asiantuntijakuulemisessa esiin tulleiden näkökohtien perusteella valiokunta arvioi, että lakiesitykseen sisältyvien säännösten perusteella ei voida täysin varmistua siitä, että sekoittumisriskit saadaan riittävästi minimoitua. Erityisesti tavanomaisen ja luomuviljelyn jatkamisen mahdollistamiseksi valiokunta pitää tärkeänä esitettyjen säännösten täydentämistä ja tiukentamista. Valiokunta pitää kuitenkin rinnakkaiseloa koskevaa lakia sinänsä tarpeellisena, koska tällä hetkellä EU:ssa hyväksyttyä, lajikeluetteloon merkittyä muuntogeenistä kasvilajiketta voidaan markkinoida koko EU:n alueella ja siten myös viljellä Suomessakin. Voimassa olevaan kansalliseen lainsäädäntöön ei tällä hetkellä sisälly lainkaan säännöksiä, jotka koskevat yhteisössä hyväksyttyjen muuntogeenisten kasvilajikkeiden ja muiden kasvilajikkeiden rinnakkaisen viljelyn järjestämistä. Valiokunnan arvion mukaan rinnakkaiseloa varten tulee luoda uskottava ja käytännössä toimiva järjestelmä, jonka avulla estetään sekoittuminen viljelyssä sekä turvataan tavanomaisen ja luomuviljelyn tulevaisuus. Taloudellisuus ainoana tekijänä ei voi olla rinnakkaiseloa koskevan lain lähtökohta, koska eri tuotantomuotojen mahdolliseen sekoittumiseen ja luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen liittyy ongelmia ja uhkia, joita ei voida kaikissa tapauksissa taloudellisesti korvata tai ennallistaa. Kansallisessa ruokastrategiassa (2010) yhtenä tavoitteena on muuntogeenisten kasvilajien ja muun tuotannon sekoittumisen estäminen niin hyvin kuin mahdollista ja eri tuotantomuotojen pysyttäminen erillään toistaan ja valinnanvapauden turvaaminen kuluttajille eri tuotantomuotojen välillä. Valiokunta tukee näitä tavoitteita. Kuluttajien luottamus kotimaiseen ruokaketjuun vaatii myös avoimuutta, koska muuntogeenisten kasvien viljelyyn liittyy kuluttajien puolelta varsin paljon ennakkoluuloja. Valiokunta toteaa, että lakiesityksen mukaan lain soveltamisalaan kuuluu muuntogeenisen kasvilajikkeen viljely, maatilalla tapahtuva sadon käsittely ja varastointi, kuljetus maatilalla ja maatilojen välillä esimerkiksi silloin, kun muuntogeenistä kasviaineistoa kuljetetaan varastoitavaksi toiselle maatilalle, sekä tällaisella lajikkeella tehtävä viljelykoetoiminta. Valiokunta katsoo, että soveltamisalan laajuus tulee harkita 2

3 siten, että ruokaketjun jäljitettävyys ja vastuullisuusjärjestelmän toimivuus voidaan riittävästi varmistaa. EU-lainsäädäntö Ehdotettu laki ei vaikuta muuntogeenisten lajikkeiden hyväksymismenettelyyn tai muuntogeenisten tuotteiden merkintöihin, joista säädetään EU-lainsäädännössä. Valiokunta toteaa, että muuntogeenisten kasvien viljely on ollut toistaiseksi EU:ssa hyvin vähäistä. EU:ssa hyväksyttyjen ja markkinoille laillisesti saatettujen muuntogeenisten kasvilajikkeiden viljelyn kieltäminen kansallisella lainsäädännöllä ei EU:n tuomioistuimen mukaan ole tällä hetkellä yhteisön lainsäädännön mukaista (tapaukset C-439/05 ja C-454/05). Valiokunta toteaa, että kansallisia viljelykieltoja on kuitenkin tästä huolimatta asetettu Itävallassa, Saksassa, Kreikassa, Unkarissa ja Ranskassa. 1 EU:n komissio ilmoitti hyväksyessään teolliseen käyttöön tarkoitetun muuntogeenisen perunan (Amflora) valmistelevansa kesään mennessä ehdotuksen siitä, kuinka jäsenvaltiot voivat itse päättää EU:ssa hyväksyttyjen muuntogeenisten lajikkeiden viljelyn sallimisesta alueellaan. Komissio on antanut tiedonannon (KOM(2010) 380 lopullinen) Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle jäsenvaltioiden vapaudesta päättää muuntogeenisten kasvien viljelystä. Tiedonannon liitteenä on komission uusi suositus kansallisten rinnakkaiselotoimenpiteiden kehittämistä varten. Lisäksi komission tiedonannon yhteydessä antamalla ehdotuksella muutettaisiin direktiiviä 2001/18/EY (avoimen käytön direktiivi) lisäämällä siihen uusi 26 b artikla. Artiklan mukaan yksittäinen jäsenvaltio voisi rajoittaa tai kieltää muuntogeenisten kasvien viljelyn alueellaan 1 Viljelykiellot koskevat maissilajikkeita (MON 810 ja T25) ja osin Amflora-perunaa ja perustuvat muodollisesti geenitekniikkadirektiivin (2001/18/EY) artiklan 18 suojalausekkeeseen sekä muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) 1829/2003 artiklaan 23 hätätoimenpiteistä. joko kokonaan tai osittain. Komission esityksen mukaan kiellon perusteena tulee tällöin olla joku muu tekijä kuin tieteellisesti osoitettu riski ihmisten tai eläinten terveydelle tai ympäristön turvallisuudelle. Komission tiedonanto ja siihen liittyvä uusi suositus rinnakkaiselotoimenpiteistä antaa jäsenvaltioille käytännössä mahdollisuuden merkittävästi aiempaa kattavammin rajoittaa muuntogeenisten kasvien viljelyä tai jopa käytännössä tehdä tiukkojen rinnakkaiselosäädösten (lähinnä suojaetäisyydet) avulla niiden viljely käytännössä hankalaksi tai jopa mahdottomaksi. Yleisesti arvioituna komission tiedonanto, asetusehdotus ja uusi rinnakkaiselosuositus tarkoittavat sitä, että jäsenvaltioilla on jatkossa mahdollisuudet tehokkaammin välttää muuntogeenisten organismien esiintymistä muissa tuotteissa. Sen sijaan tiedonanto ja uusi suositus eivät tällä hetkellä anna mahdollisuutta yksipuolisesti kokonaan kieltää muuntogeenisten kasvien viljelyä. Valiokunta korostaa tässäkin yhteydessä, että Suomen tulee pyrkiä vaikuttamaan aktiivisesti siihen, että tulevaisuudessa voidaan kansallisesti päättää, viljelläänkö maassamme EU:ssa hyväksyttyjä muuntogeenisiä lajikkeita. Luomutuotannon aseman turvaaminen Hallituksen esityksen mukaan lain yleisenä tavoitteena on turvata tavanomaisen ja luonnonmukaisen viljelyn edellytykset tilanteessa, jossa Suomessa otettaisiin viljelyyn EU:ssa hyväksyttyjä muuntogeenisiä kasvilajikkeita. Valiokunta katsoo, että luomuviljelyn turvaamisen ja kehittämisen kannalta muuntogeenisten kasvien viljelyyn sisältyy merkittäviä ongelmia. Muuntogeeninen aines voi sekoittua luomun ja tavanomaisen tuotannon elintarvikeketjuihin erilaisista suojaetäisyyksistä huolimatta. Luomuviljelijän kannalta on keskeistä, että sekoittumisen mahdollisuudet minimoidaan kaikissa tuotannon vaiheissa. Luomutilojen tuotanto on usein viljelykierrollisesti laajaa sisältäen useita eri kasvilajeja. Tyypilliset luomukasvit ovat usein myös herkkiä kontaminaatioille. Esityksen 11 :n mukaan toiminnanharjoittajan tulee tehdä ilmoitus viljelystä naapureilleen 3

4 vuosittain hyvissä ajoin ennen viljelyn aloittamista. Valiokunta toteaa, että ilmoitukselle ei ole asetettu muotovaatimuksia, joten esimerkiksi suullinen ilmoitus olisi riittävä. Valiokunta pitää suullisen viljelyilmoituksen hyväksymistä ongelmallisena ja katsoo, että ilmoitus tulisi tehdä kirjallisesti. Suullisen ilmoituksen tekeminen on jälkikäteen vaikea näyttää käytännössä toteen ja saattaa sisältää myös väärinymmärryksen riskin. Valiokunta katsoo myös, että lakiehdotuksen 11 :n määritelmää "hyvissä ajoin" tulee täsmentää. Luomuviljelijä tarvitsee tiedon kylvövuotta edeltävänä keväänä, jotta viljelykierrot voidaan suunnitella ajoissa. Lisäksi 11 :ään sisältyvä käsite "naapuri" tulee määritellä tarkemmin. Erilaisten gm-lajikkeiden leviämiskyvyssä on eroja, joten ilmoituskynnys tulisi mahdollisuuksien mukaan määritellä tämän riskin mukaisesti. Mehiläistalous Valiokunta toteaa, ettei esityksessä käsitellä lainkaan vaikutuksia mehiläistalouteen. Suomessa voimassa olevien luomusääntöjen mukaan tarhojen läheisyydessä ei saa olla geneettisesti muunneltuja viljelykasveja. Mehiläiset keräävät kukissa vieraillessaan sekä mettä että siitepölyä. Meden mukana pesiin ei tule muuntogeenisiä ainesosia, mutta hunajassa sitä vastoin on aina mukana kasveista tullutta siitepölyä, ja siten muuntogeenisten kasvien tuottamassa siitepölyssä on gm-ainesosia. Normaalisti siitepölyä on hunajassa noin 0,1 0,2 prosenttia. Siitepöly on hunajan laatua säätelevän hunajadirektiivin 2001/110/EY mukaan normaali osa hunajan sisältöä, eikä sitä saa poistaa, jos hunaja markkinoidaan hunajana. Kaikki muuntogeeniset kasvit eivät välttämättä ole hyväksyttyjä elintarvikekäyttöön, joten tällaisen kasvin siitepölyä hunajasta löydettäessä se on elintarvikkeeksi kelpaamatonta. Esimerkiksi Saksassa on poistettu hunajaeriä markkinoilta elintarvikekäytöstä tällaisten jäämien vuoksi. Valiokunta korostaa, että luomutarhaajat tarvitsevat tarkat viljelypaikkatiedot mahdollisista muuntogeenisten kasvien viljelypaikoista, jotta uusia tarhoja ei vahingossa perusteta näille alueille. Suojaetäisyysvaatimukset Valiokunta toteaa, että muuntogeenisen perunan osalta viljely olisi esityksen mukaan mahdollista suojaetäisyyksiä noudattamalla, mutta muiden muuntogeenisten kasvien mahdolliseen viljelyyn tulevaisuudessa ei sisältyisi suojaetäisyysvaatimuksia. Valiokunta esittää maa- ja metsätalousvaliokunnalle, että lakiin lisätään muuntogeenisen kasvintuotannon harjoittamisen uusi yleinen edellytys, jonka mukaan lakiin tulee sisältyä kyseiselle lajille säädetty riittävä erillinen suojaetäisyys, ennen kuin kasvilajin viljely voidaan aloittaa. Lakiesityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että suojaetäisyysvaatimus ei koskisi saman toiminnanharjoittajan eri tuotantomenetelmillä tuotettuja kasveja eikä myöskään kahden muuntogeenisen viljelmän väliä. Valiokunta katsoo, että suojaetäisyysvaatimuksen puuttuminen tilan sisällä voi edistää tilalla eri tuotantomuodoilla kasvatettavien kasvien sekoittumista ja samalla vaikeuttaa tuotemerkintöjen tekemistä. Ilman ennalta varautumisen periaatteen soveltamista ja valvontaa tilan sisällä toiminnanharjoittajan kaikki saman lajin eri tuotantotapojen sadot olisi tällöin varustettava gm-merkinnällä. Viljelijälle tulee kuluja, jos sato on analysoitava ennen myyntiä, jotta voidaan merkitä sekoittumisaste prosentteina tai todeta tuotteen olevan gm-vapaata. Toiminnanharjoittaja ei voi siten myydä tuottamaansa siementä tavanomaiseen viljelyyn tilan ulkopuolelle tai edes käyttää tilan omaa siementä seuraavan vuoden kylvöissä, vaan sertifioidut siemenet on ostettava joka vuosi, jolloin kustannukset nousevat. Tämä asettaa eri tuotantomuodot eriarvoiseen asemaan jopa saman tilan sisällä ja voi ohjata toiminnanharjoittajan valitsemaan vain yhden tuotantomuodon kerrallaan yhdelle kasvilajille kasvukautta kohti. 4

5 Maaperävaikutukset Hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että muuntogeenisten kasvien suojaetäisyys määritellään kasvilaji- ja lajikekohtaisten ominaisuuksien, muun muassa pölytysominaisuuksien, perusteella. Valiokunta katsoo, että lakiehdotuksessa ei riittävästi tarkastella muita geneettisen materiaalin siirtymisen tapoja kuin tavanomainen risteytyminen tai jäännöskasvien kasvaminen. Valiokunta korostaa, että suojaetäisyyksiä määritettäessä tulee ottaa huomioon myös muuntogeenisen viljelyn mahdolliset maaperävaikutukset, vaikka ne on nykyisen tutkimustiedon valossa arvioitu vähäisiksi. Maaperänäkökulmasta geneettisen materiaalin siirtymistä on kuitenkin toistaiseksi tutkittu varsin vähän. Suomessa yleisistä maalajeista pitäisi saada lisää tutkimustietoa, koska runsaasti savea ja orgaanista ainesta sisältävät maat mahdollisesti pidentävät geneettisen materiaalin ja muuntogeenisten kasvien tuottamien proteiinien (mm. toksiinit) säilymistä maassa. Tämä voi lisätä todennäköisyyttä toksisille vaikutuksille maaperäeläimissä ja -mikrobeissa ja kasvattaa todennäköisyyttä horisontaaliselle geeninsiirtymiselle gmkasvista maaperämikrobistoon ja sitä kautta potentiaalisesti muihin organismeihin, vaikka sitä pelto-olosuhteissa pidetäänkin nykytiedon perusteella hyvin epätodennäköisenä. Luonnon monimuotoisuuden turvaaminen Geenimuunneltujen viljelylajikkeiden leviäminen tai niiden ominaisuuksien leviäminen esimerkiksi risteytymisen kautta luonnon ekosysteemeihin on merkittävä riski. Luontoon leviämisen riskit ovat hyvin eri suuruisia erilaisille kasvilajeille ja -lajikkeille. Muuntogeeniominaisuuksien siirtyminen risteytymisen kautta viljelylajikkeesta lähisukuiseen rikkaruohoon tai jopa alkuperäiseen luonnonkasviin on riski ainakin eräiden ristikukkaisiin kuuluvien öljy- ja vihanneskasvien kohdalla. Erityisesti tuholaiskestävyyttä parantavat muuntogeeniominaisuudet saattavat tarjota potentiaalia tietyn viljelylajikkeen aggressiiviseen menestymiseen luonnossa. Moni viljelyskasvi on toki jalostettu niin, että ne käytännössä menestyvät vain tehoviljelyn piirissä, mikä luonnollisesti vähentää niiden leviämisriskiä. Erityisesti merenrantaniityt ja monet muutkin perinteiset kulttuuriympäristöt ovat kuitenkin varsin reheviä ja siten mahdollisia levittäytymispaikkoja erilaisille viljelykarkulaisille. Erityisryhmän muodostavat palkokasvit, jotka juurinystyräbakteereillaan kykenevät lannoittamaan omaa kasvualustaansa. Esitetty rinnakkaiselolaki täydentää ja täsmentää geenitekniikkalain säädöksiä muuntogeenisten kasvilajikkeiden viljelykäytön osalta, mutta on epävarmaa, minimoivatko nämä säädökset riittävän kattavasti riskit, jotka liittyvät muuntogeenisten organismien tai näiden ominaisuuksien mahdolliseen leviämiseen viljelyympäristöjen ulkopuolelle. Luonnonsuojelulaki ei sisällä menettelyjä, joiden avulla voidaan tehokkaasti valvoa gm-ominaisuuksien siirtymistä viljelyalueilta luontoon tai torjua haitallisia vaikutuksia. Valiokunta pitää tätä keskeisenä muuntogeenisten kasvien avoimeen käyttöön liittyvänä ongelmana luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta. Valiokunta toteaa myös, että Natura alueiden läheisyydessä tapahtuvan gm-kasvien viljelyn osalta lainsäädäntöön ei sisälly säännöksiä, jotka ottaisivat huomioon viljelyn mahdolliset vaikutukset alueen suojeluarvoihin. Luonto- ja ympäristövahingot Valiokunta toteaa, että viljelylajikkeiden geenitekniikkalain mukaisesti erillisessä hyväksymisprosessissa arvioidaan terveydensuojeluun ja ympäristöturvallisuuteen liittyvät vaikutukset, rinnakkaiselolaissa pyritään esityksen mukaan estämään sekoittuminen ja korvaamaan viljelylle aiheutuvat sekoittumisvahingot. Valiokunta kuitenkin korostaa, että nykyisen sääntelyn kattavuutta ja tehokkuutta ympäristö- ja luontovahinkojen osalta ei ole esityksessä riittävästi arvioitu. Luontovahingon käsite lisättiin luonnonsuojelulainsäädäntöön voimaantulleella lailla eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta. Laki perustuu Euroopan 5

6 parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2004/35/EY ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta. Lakia eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korvaamisesta ei ole kuitenkaan käsitelty kattavasti hallituksen esityksen perusteluissa. Hanke on kuvattu yleisperustelujen kappaleessa 3.2 sivulla 19 yleispiirteisesti, ja lakiehdotuksen perustelujen mukaan lakiuudistus olisi vireillä, vaikka se on ollut tosiasiallisesti jo voimassa hallituksen esitystä annettaessa. Valiokunta pitää tältä osin hallituksen esityksen perusteluja puutteellisina. Geenitekniikkalain 36 :n mukaan lakia ympäristövahinkojen korvaamisesta (737/1994) sovelletaan silloin, kun ympäristövahinko aiheutuu geenitekniikkalaissa tarkoitetusta toiminnasta. Koska ympäristövahingon käsitteeseen ympäristövahinkolain 1 :n mukaan kuuluu ympäristöhäiriö eli ympäristön pilaantuminen, voitaneen ympäristövahingoksi katsoa kuuluvan muuntogeenisen organismin ympäristöä muuttava vaikutus. Oikeuskäytännössä ei ole kuitenkaan ollut käytännön tapauksia muuntogeenisen toiminnan vaikutusten arvioinnista ympäristövahinkona. Viljelyvahinkojen korvausvelvoite Valiokunta toteaa, että esityksen 29 :ssä ehdotettu taloudellisten vahinkojen korvausvelvoite ei ulotu sellaiseen tapaukseen, jossa tavanomaista tai luomutuotantoa harjoittavan viljelijän satoon sekoittuu muuntogeenistä ainesta jollakin lakiehdotuksessa esitetyllä tavalla eikä viljelijä tämän seurauksena luomu- tai tavanomaisen tuottajan statuksen säilyttääkseen tai tuottajaeettisistä syistä pysty tai halua myydä satoaan. Tällaisessa tapauksessa viljelijä saa korvauksena vain sen erotuksen, jonka verran hän taloudellisesti häviäisi myydessään tuotteensa muuntogeeniseksi merkittynä sen sijaan, että myisi ne korkeampaan hintaan luomuna. Saatava korvaus ei ilmeisesti kata satoa, joka on tällaisessa tapauksessa tuottajan näkökulmasta käytännössä vähäarvoista. Valiokunta toteaa, että esitetyssä muodossaan lakiehdotus ei jätä tuottajalle muuta mahdollisuutta kuin myydä sekoittuneen satonsa muuntogeeniseksi merkittynä, vaikka se olisi vastoin hänen periaatteitaan ja vahingoittaisi hänen mainettaan tavanomaisena tuottajana tai luomutoimijana. Lakiesityksen lähtökohta on, että sekoittumisvahinko ja sen seuraukset voidaan todeta ja korvata taloudellisena menetyksenä yhden satokauden perusteella. Vuoden hakuaika korvauksen hakemiseen on kuitenkin varsin lyhyt. Valiokunta katsoo, että säännöksen lähtökohta on ongelmallinen, koska haittavaikutukset esimerkiksi luomuviljelylle voivat ilmetä myöhempinä ajankohtina. Lakiesityksen mukaan maatilan ulkopuolella tapahtuvien kuljetusten säätely jää kokonaan muiden lakien varaan, vaikka ulkomaisten esimerkkien perusteella on arvioitavissa, että kuljetukset saattavat olla keskeinen riskitekijä muuntogeenisen aineksen leviämisessä pelto- ja luontoympäristöön. Toiminnanharjoittajan vastuu Lakiesityksen 30 :n mukaan toiminnanharjoittajan vastuu koskisi vain tapauksia, joissa toiminnanharjoittaja jättää tahallaan tai huolimattomuudesta noudattamatta laissa edellytettyjä suojatoimenpiteitä. Toiminnanharjoittajan vastuu järjestettäisiin ehdotuksen mukaan käytännössä siten, että korvaus maksettaisiin ensi kädessä valtion varoista, minkä jälkeen korvaussumma perittäisiin vahingon aiheuttajalta edellyttäen, että kyse on tahallisuudesta tai huolimattomuudesta. Valiokunta pitää tärkeänä, että sekoittumisvahinkoja pyritään estämään kaikilla mahdollisilla keinoilla. Tämän vuoksi valiokunta esittää maaja metsätalousvaliokunnalle harkittavaksi toiminnanharjoittajan ankaran vastuun sälyttämistä vastuuperusteeksi. Ankaran vastuun avulla voitaisiin varmistua siitä, että toiminnanharjoittaja varmasti minimoi sekoittumisriskit viljelyn kaikissa vaiheissa. Ankaran vastuun on esimerkiksi Saksassa arvioitu ohjaavan muuntogeenistä viljelyä harjoittavat toimijat siirtymään kauemmas muista viljelmistä, jolloin korvausvastuun ennaltaehkäisevä vaikutus voi toimia viljelyä paremmin soveltuviin paikkoihin ohjaavana keinona. 6

7 Valvonta Esityksen mukaan lain määräämänä valvontaviranomaisena toimii elintarviketurvallisuusvirasto (Evira). Lain soveltamisalan puitteissa valvonta kohdistuu muuntogeenisen kasviaineiston viljelyyn, käsittelyyn ja varastointiin maatilalla sekä kuljetuksiin maatilalla ja maatilojen välillä. Geenitekniikkalain mukaisina valvontaviranomaisina muuntogeenisen aineksen osalta toimivat Evira, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) sekä Suomen ympäristökeskus (Syke). Evira valvoo muuntogeenisten organismien tarkoituksellista levittämistä ympäristöön koskevia toimia maa- ja metsätalouden alalla, Valvira terveyskysymyksissä ja Syke ympäristökysymyksissä. Valiokunta toteaa, että valvonnan tavoitteet ovat erilaiset geenitekniikkalaissa ja esityksessä laiksi muuntogeenisestä kasvintuotannosta, mutta käytännön valvontatoimet ovat kuitenkin osittain samanlaisia, kuten esimerkiksi tarkastuskäynnit viljelyalueilla ja mahdolliset näytteenotot. Valiokunta pitää tärkeänä valvonnan tehostamista sekä saumatonta tiedonkulkua eri valvontaviranomaisten välillä. Lakiesityksen 21 :n mukaan elintarviketurvallisuusvirasto pitää valvontaa varten rekisteriä ilmoitusvelvollisista toiminnanharjoittajista. Valiokunta katsoo, että valvontarekisteriin tallennettaviin tietoihin tulee lisätä myös lähimpien viljelylohkojen tiedot. Tällä tavoin voidaan paremmin mahdollisissa sekoittumistapauksissa varmistaa jäljitettävyys. Lausunto Lausuntonaan ympäristövaliokunta esittää, että maa- ja metsätalousvaliokunta ottaa edellä olevan huomioon, erityisesti sen, mitä ympäristövaliokunta lausuu suojaetäisyysvaatimuksista. Helsingissä 19 päivänä tammikuuta 2011 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. Susanna Huovinen /sd vpj. Pentti Tiusanen /vas jäs. Christina Gestrin /r Rakel Hiltunen /sd (osittain) Timo Juurikkala /vihr Antti Kaikkonen /kesk Tanja Karpela /kesk (osittain) Timo Korhonen /kesk Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Jaakko Autio. vjäs. Merja Kuusisto /sd Tapani Mäkinen /kok (osittain) Sanna Perkiö /kok Janne Seurujärvi /kesk (osittain) Tarja Tallqvist /kd (osittain) Pauliina Viitamies /sd Anne-Mari Virolainen /kok Kimmo Tiilikainen /kesk (osittain). 7