Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Kuninkaankatu TAMPERE p.

Transkriptio

1 Suomen luonnonsuojeluliiton SELITYS Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Kuninkaankatu TAMPERE p HÄMEENLINNAN HALLINTO-OIKEUS Raatihuoneenkatu HÄMEENLINNA hameenlinna.hao@oikeus.fi Selityspyyntönne 00001/16/7305 SUOMEN RIISTAKESKUKSEN LAUSUNTO VALITUKSEEMME MYÖNNETYSTÄ POIKKEUSLUVASTA SUDEN PYYNTIIN Käsittelemme selityksessämme vain vaatimustamme (2) sudenkaatolupapäätöksen kumoamiseksi ja siitä riistakeskuksen antamaa lausuntoa, koska 1. vaatimuksestamme on jo saatu oikeuden päätös. Riistakeskuksen lausunto keskittyy varsin laajasti osoittamaan, että Suomen riistakeskus on päätöksenteossaan menetellyt tunnollisesti lain mukaan eikä ole missään kohdin ylittänyt toimivaltaansa. Valitukseemme annetussa lausunnossa tämä on kuitenkin sikäli toisarvoista, että emme ole valittajina kyseenalaistaneet lain kirjaimen noudattamista tai epäilleet syyllistymisestä toimivallan ylittämiseen. Kiinnitämme valituksessamme sen sijaan huomiota lain tulkintaan, jonka riistakeskus on tehnyt mielestämme virheellisesti: Lainsäädäntöä ja oikeustapauksia on kohta kohdalta tulkittu siten, että susien tappaminen on saatu ensisijaiseksi menettelyksi. Tällöin ei ole otettu riittävästi huomioon lain tosiasiallista tarkoitusta eivätkä asetetut tavoitteet ole voineet toteutua tarkoitetulla tavalla. Metsästyksen kohdentuminen Suomen riistakeskus on lupaehdoissaan ilmaissut, että tulisi välttää alfa-yksilön (lisääntyvä) sekä pannoitetun yksilön tappamista. Muotoilu on kovin löysä, vaikka alfa-yksilön menettäminen tappamalla olisi hyvin kohtalokasta niiden tavoitteiden toteutumisen kannalta, joita tälle pyynnille ilmoitetaan asetetun. Alfa-yksilöiden tapetuiksi tulemisen vaikutuksia jopa vähätellään lausunnossa, vaikka yksilöiden erottelun onnistuminen ja siten alfojen säästyminen on ensiarvoinen ehto koko kannanhoidollisen pyynnin lainmukaisuuden kannalta. Erityisesti alfa-naaraan tarkoituksellisella tappamisella on syynsä. Koko perhe saadaan todennäköisesti hajalle, ja luonnonriistan saalistaminen siten vaikeutuu.

2 2 Taitamattomat yksin jääneet pennut alkavat etsiä ruokaa ihmisasutuksen tuntumasta, jolloin metsästäjät saavat lisää kaatolupia vahinkoperusteisina tai muutoin poliisin myöntäminä. Jättämällä alfa-yksilöiden kohtalon lupaehtojen sanamuodon mukaisella tavalla täysin sattuman varaan (mikä myös tekee mahdolliseksi pyrkimyksen ensisijaisesti juuri alfayksilöiden metsästämiseen) riistakeskus loukkaa asettamissaan pyynnin ehdoissa niitä tavoitteita, joita pyynnille on asetettu ja on siten saattanut koko pyynnin lainmukaisuuden kyseenalaiseksi. Riistakeskus katsoo lausunnossaan lisäksi, että sitovien ehtojen asettaminen olisi kohtuutonta ja metsästäjien oikeusturvaa vaarantavaa. Näkemys on puutteellinen sikäli, että haluttaessa olisi varsin helppoa luoda käytäntö, joka ei ole kohtuuton eikä mitenkään loukkaa oikeusturvaa. Selvästi riistakeskuksen käyttämää tulisi välttää - ilmaisua velvoittavampaa sanamuotoa (esimerkiksi alfa-yksilöitä ei tule tappaa tai alfa-yksilöitä ei tule ottaa metsästystoimenpiteiden kohteiksi) ei voi pitää riistakeskuksen tarkoittamana, sanktiot sisältävänä sitovana ehtona. Velvoittava sanamuoto tekisi silti mahdolliseksi sellaisten seuraamuksien soveltamisen, joita ei kuitenkaan voi luonnehtia sanktioiksi. Ammuttu susi nimittäin on metsästyslain 41 a :n mukaan toimitettava riistaeläinten tutkimusta tekevälle tutkimuslaitokselle. Tutkimuslaitoksen tulee hävittää riistaeläin, luovuttaa se yleishyödylliseen tarkoitukseen tai myydä valtion lukuun. Riistakeskus valtuuksiensa mukaisesti kuitenkin sallii suden kallon ja taljan palautettavaksi ampujan omaisuudeksi tutkimuksen jälkeen. Tätä poikkeavaa menettelyä on pidettävä ikään kuin ampujan palkitsemisena suoritetusta tehtävästä. Jos lupaehdoissa selkeästi varoitettaisiin alfayksilön tappamisesta ja samalla annettaisiin tiedoksi, että tutkimuksissa alfoiksi todettujen susien kalloja ja taljoja ei palauteta ampujalle vaan niiden suhteen menetellään ML 41 a :n edellyttämällä tavalla, metsästäjät ymmärtäisivät, että alfasuden tahallinen tai tahaton tappaminen ei ole palkitsemisen arvoinen kannanhoidollinen toimenpide vaan päin vastoin haitallinen, joten sitä ei palkita trofeella eikä huomattavan myyntiarvon omaavalla talvitaljalla. Koska metsästäjien kannalta pyyntiin osallistumisen tosiasiallisiin ensisijaisiin syihin kuuluu juuri kallon ja taljan ansainta, varottaisiin mahdollisimman huolellisesti ampumista juuri alfayksilöitä, koska tiedossa olisi yllä mainittu seuraamus. Suomen riistakeskuksen lausunnossaan julkituoma näkemys, että metsästystilanteessa olisi lähes mahdotonta sanoa, onko kyseessä alfayksilö vai ei, ja luotettava alfa-yksilön tunnistaminen onnistuisi vasta tappamisen jälkeen, on hyvin puutteellinen ja tarkoitushakuinen. Lausunnon mukaan osallistuvat metsästäjät ovat asiantuntevia ja kokeneita. Voidaan siis olettaa, että he osaavat ainakin päällisin puolin lukea susien käyttäytymiseen liittyviä tuntomerkkejä. Metsästys kohdistuu susiperheeseen, joka on saarrettu kilometrejä pitkällä lippusiimalla. Varovaisina ja ihmisen suhteen arkoina eläiminä sudet eivät uskalla alittaa tai ylittää lippusiimaa.

3 3 Metsästäjät ovat sopivin välimatkoin siiman tuntumassa passissa ja näkevät, kun sudet lähestyvät pelkäämäänsä siimaa. Kokenut ja asiantunteva metsästäjä kyllä tietää, että joukon ensimmäisenä lähestyy alfa-yksilö, useimmiten nimen omaan naaras. Se ei suinkaan lähetä pentuaan edelleen tutkimaan vaaranpaikkaa. Jos siis todella halutaan välttää alfa-yksilön, erityisesti naaraan, tappaminen, ensimmäinen tulija jätetään tietysti ampumatta. Muistutamme myös, että kuvattuun tilanteeseen liittyy kiire vain sikäli, että passissa olijat kilpailevat keskenään luvallisesta saaliista. Susiperhehän voi siirtyä toisaalle heti alfa-naaraan näyttäydyttyä, toisen passimiehen ulottuville. Ainoan luvallisen saaliin saamiseksi on siis toimittava nopeasti. Tämä seikka ei kuitenkaan ole mitenkään hyväksyttävä syy "kiireessä" tehtävään virheeseen. On siis ilmeistä, että Suomen riistakeskus on lupaehdoissaan laiminlyönyt riittävän tiukan pyynnin kohdentamisvaatimuksen ja samalla metsästyksen ohjaamisen siten, että asetetut tavoitteet voisivat toteutua. Metsästyksen kohdentamisessa on oleellista myös se, että suden luontodirektiivissä määritellystä rauhoituksesta poikkeaminen edellyttää erityisen merkittävää haittaa tai vahinkoa aiheuttaneen suden yksilöintiä. Riistakeskus pyrkii käyttämään kannanhoidollisen metsästyksen käsitettä tämän suojelua palvelevan vaatimuksen mitätöimiseen. Metsästysnimikkeeseen vetoaminen näyttäytyy näppäränä juristeriana, jonka tarkoituksena on kiertää lain tarkoitusta, siis äärimmäisen uhanalaisen lajin (alle 50 lisääntyvää paria Suomessa) suotuisan suojelutason saavuttamista. Metsästyksen ajankohta Koska lupaehdoissa ei ollut kyetty riittävästi varmistamaan pyydystettävän yksilön valikointia, kuten edellä on käynyt ilmi, olisi lisääntymisbiologian turvaamiseksi ollut välttämätöntä ajoittaa metsästys päättyväksi ennen helmikuun alkua, jolloin suden lisääntymiskauteen olisi sisältynyt myös suden kiima-aika. Alfa-yksilön tappamisesta tässä kriittisessä vaiheessa seuraa, että jäljelle jäänyt alfa ei ehdi enää löytää lisääntymiskumppania, vaikka perhe ei hajoaisikaan. Se, että luontodirektiivissä ei ole erityisiä vuodenaikaan sidottuja rajoitteita poikkeamiselle, ei tarjoa minkäänlaista oikeutusta heikentää äärimmäisen uhanalaisen lajin suotuisan suojelutason saavuttamista. Kannanhoitosuunnitelma Riistakeskus esittää heikosti perusteltuja väitteitä: " -- varmistetaan pyynnin tapahtuminen tarkoin valvotuissa oloissa." "Kannanhoidollisena tavoitteena on turvata paikallisen susilauman olemassaolo --." "Kannanhoidollisten poikkeuslupien tarkoituksena on vastata reviireiltä esitettyihin näkökantoihin ja luoda laillinen kannanhoidollinen toimintamalli puuttua haittaa tuottaviin yksilöihin ja näin ehkäistä laittomia susien tappamisia." Väitteiden tueksi ei kerrota, millaista toimintaa ja millä tavoin varmistettua mainittu tarkka pyynnin valvonta olisi, miten susien tappaminen turvaisi paikallisen susilauman olemassaolon, mitä nimenomaisia haittaa tuottavia yksilöitä valituksenalaisessa

4 4 luvassa mahdollisesti tarkoitetaan ja millä perusteella yleisen, laajamittaisen ja voimaperäisen susijahdin käynnistäminen ehkäisisi laittomia susien tappamisia. Paremminkin on oletuksenmukaista, että tämänkaltainen jahti-innon lietsominen vain lisää myös salametsästystä jonkinlaisessa "minä myös" -hengessä. Jos lisäksi edellä esittelemistämme heikosti suunnitelluista metsästyksen ehdoista johtuu alfa-yksilöiden runsasta ja jopa tahallista tappamista ja sen seurauksena nuorten susien liikuskelua asutuksen lähellä ruokaa etsimässä, into laittomuuksiin ja sinänsä perusteeton turvattomuuden tunne vain lisääntyvät. Mainittujen ja muiden samankaltaisten väitteiden toistelu yhä uudestaan lausunnon eri yhteyksissä ei lisää niiden uskottavuutta. Muut tyydyttävät ratkaisut Tulos Valituksessamme esittelemiimme tappamisen vaihtoehtoina olemassa oleviin ja lain mukaan ensisijaisina pidettäviin ns. muihin tyydyttäviin ratkaisuihin riistakeskuksen lausunnoissa viitataan vain yleisesti, niihin kantaa ottamatta. Poikkeuksena tästä linjanvedosta kommentoidaan lausunnossa väliotsikon "Hirvikannan säätelystä" alla esittämäämme tarvetta riittävän ja tarpeeksi helposti saavutettavan luonnollisen saalislajiston varmistamiseksi susille. Se kun olisi yksi "tyydyttävä ratkaisu" haittojen ehkäisemiseksi tappamisten sijasta. Riistakeskus vakuuttaa, että suurpetojen saalistusvaikutus ja sitä kautta ravintovarojen säilyttäminen otetaan huomioon hirvikannan säätelyn eri vaiheissa ja esittelee tätä huomioonottamista varsin seikkaperäisesti. Arkikokemuksen perusteella voimme kuitenkin todeta, että esimerkiksi hirvikannan säätelyä julkisuudessa käsiteltäessä ei liene milloinkaan mainittu suurpetojen ravinnontarpeen huomioonottamista riistakeskuksen taholta sen paremmin kuin miltään muultakaan taholta. Lausunnossa ei kerrota syytä siihen, miksi metsästyskiintiöitä julkisuudessa käsiteltäessä ei suurpetojen ravinnontarpeella koskaan perustella mitään. Tämä on tiedottamisessa merkittävä puute, koska se on omiaan saattamaan kyseenalaiseen valoon väitteet suurpetojen tarpeiden huomioon ottamisesta mm. Suomen riistakeskuksessa. Edellä mainitun lisäksi haluamme saattaa hallinto-oikeuden tietoon myös sekä valituksenalaisen että koko valtakunnallisen kannanhoidollisen metsästyksen tuloksen, koska se nähdäksemme tukee vahvasti havaintojamme ja väittämiämme. Saaliiksi saatiin 43 sutta, joista 25 oli uroksia ja 18 naaraita. Näistä 8 oli alfanaaraita. Lisäksi vahinkoperusteisilla luvilla ja poliisin määräyksestä tapettiin 3 alfa-naarasta. Alfa-uroksia on tähän mennessä todettu kannanhoidollisessa metsästyksessä tapetun yksi (pantasusi), mutta todennäköisesti enemmän. Lopullinen määrä varmistuu vasta syksyllä hammasnäytteisiin perustuvien ikämääritysten valmistuttua. Yhteensä susia on laillisesti tapettu 71 ja liikenteessä on lisäksi kuollut 4. Valituksenalaisen luvan perusteella tapettiin yksi alfa-naaras.

5 5 Kannanhoidollisen metsästyksen tuloksesta voimme todeta, että alfa-naaraat ovat olleet erityisesti saalistuksen kohteena. Tapetuista naaraista niitä on peräti 44,4 %, joten ei voi väittää tässä käsitellystä lupaehdosta piitatun. Metsästyksen johdosta Suomen susikanta on huomattavasti heikentynyt ja suuri osa susiperheistä on joutunut tasapainottomaan tilaan. Suotuisasta suojelun tasosta on siis entisestään etäännytty. Kannanhoidollinen metsästys on näin ollen täydellisesti epäonnistunut verrattuna asetettuihin tavoitteisiin, myös valituksenalaisen luvan osalta. Tampereella Larissa Heinämäki puheenjohtaja Juho Kytömäki sihteeri