Hakijan yhteyshenkilö lupa-asioissa on Liisa Suhonen, puh

Transkriptio

1 Ympäristölautakunta Diaarinumero 4/ /2015 Antopäivä PÄÄTÖS MAA-AINESLAIN 4 :N MUKAISESTA MAA-AINESTEN OTTAMISLUPA- ASIASTA. PÄÄTÖS SISÄLTÄÄ RATKAISUN MAA-AINESLAIN 21 :N MUKAISESTA HAKEMUKSESTA TOIMINNAN ALOITTAMISEEN MAHDOLLISESTA MUUTOKSEN HAUSTA HUOLIMATTA LUVAN HAKIJA Rudus Oy PL Helsinki Yritys- ja yhteisötunnus: Hakijan yhteyshenkilö lupa-asioissa on Liisa Suhonen, liisa.suhonen@rudus.fi, puh KIINTEISTÖTIEDOT JA OTTAMISALUEEN SIJAINTI Maa-ainesten ottolupaa haetaan soran ottoon tiloille Anttila II , Harju , Harjunmäki II , Harjunmäki I Karkkilan kaupungissa. Kiinteistöjen yhteispinta-ala on 160,16 ha. Varsinainen soran kaivu kohdistuu kiinteistöille Anttila II, Harju ja Harjunmäki II. Kiinteistön Anttila II omistaa Karkkilan kaupunki ja kiinteistöt Harju, Harjunmäki II ja Harjunmäki I Rudus Oy. Suunnittelualue sijaitsee Aittoissuonmäen II-luokan pohjavesialueella nro Lähimmät asuinrakennukset suunnittelualueen luoteispuolella (4kpl) sijaitsevat metrin etäisyydellä ja suunnittelualueen länsipuolella (4 kpl) metrin etäisyydellä. ASIAN VIREILLETULO Asia on tullut vireille saapuneella lupahakemuksella ja päivätyllä maa-ainesten ottosuunnitelmalla, jotka on korvattu päivätyllä korjatulla lupahakemuksella ja päivitetyllä maa-ainesten ottosuunnitelmalla, jotka on kuulutettu. HAKEMUKSEN TÄYDENTÄMINEN Lupahakemusta on täydennetty seuraavasti: päivätyllä täydennyksellä, jossa hakija korvaa päivätyn ottosuunnitelman päivitetyllä ottosuunnitelmalla saapunut täydennys, jossa 1

2 hakija selvittää pohjaveden pinnan tason seurantaan liittyvää ristiriitaa tekstin, liitteiden ja Envimetrian toimittamien seurantatulosten välillä. Osin ristiriitaa selittää vuonna 2010 samaan aikaan suunnitelman kirjoittamisen kanssa tehty putkien korkojen tarkistaminen, jota ei todennäköisesti ole huomioitu tekstin taulukossa. Vuonna 2014 Envimetria muutti pohjavedenpinnan tasot N2000 järjestelmään, mutta suunnitelmakuvien korkeusjärjestelmänä on N60. Täydennyksen liitteenä on toimitettu viimeisimmät pohjaveden seurantatulokset, jossa tiedot on esitetty sekä N2000- että N60- järjestelmän mukaisina. putkikortit P1 P4 päivitetty hakemuskaavake (korjattu kohta 4: tiedot ottamisalueesta sekä yhteyshenkilön tiedot) päivätyllä allekirjoitetulla hakemuskaavakkeella (edellisessä täydennyksessä kaavakkeesta puuttuivat päivämäärä ja allekirjoitus) päivätyllä hakemuskaavakkeella, jossa lisätty kaavakkeen kohdasta 3 KAAVOITUSTILANNE puuttunut kiinteistötieto Harjunmäki I, 1: saapuneella sähköpostilla, jossa hakija pyytää korjaamaan hakemuskaavakkeen kohtaan 4 hehtaareina ilmoitetun lukuarvon neliömetreiksi (2, ) Vahvistettujen maakuntakaavojen yhdistelmässä 2014 (Uudenmaan liiton karttapalvelu ) alueen kohdalla on merkinnät arvokas harjualue tai muu geologinen muodostuma sekä ulkoilureitti. Tilan Harjunmäki I kohdalla on merkintä alue, jolla sijaitsee merkittäviä kiviainesvaroja. Vireillä on Uudenmaan 4. vaihemaakuntakaava, jonka ehdotuksessa alueen kohdalla on merkinnät pohjavesialueesta ja luo-alueesta (luonnonmonimuotoisuuden kannalta tärkeä alue). Karkkilan keskustaajaman ja kaakkoisosan osayleiskaavassa (kaupungin valtuusto hyväksynyt , KHOn päätöksellä lainvoimainen ) suunnittelualue on merkitty retkeily- ja ulkoilualueeksi (merkintä VR). Merkintä VR tarkoittaa aluetta, jolle saa sijoittaa retkeilyä ja ulkoilua palvelevia rakennuksia. Alueella on voimassa MRL 43.2 ja 128 mukainen toimenpiderajoitus. Suunnittelualueen kohdalla on lisäksi merkinnät arvokas luonnonmaisema-alue (ma3) ja valtakunnallisesti arvokas harjualue (ge1). Merkintä ma3 tarkoittaa, että maankäytössä, rakentamisessa ja ympäristönhoidossa on huomioitava alueen erityiset maisemalliset arvot. Maisemakuvaa haittaava maa-ainesten otto on kielletty. Merkintä ge1 tarkoittaa, että maankäytössä on huomioitava alueen geologiset arvot. Alueella on MRL 43.2 ja 128 mukainen toimenpiderajoitus, joka ei kuitenkaan koske metsätaloutta. Alueella ei saa aiheuttaa maa-aineslaissa tarkoitettua kauniin maisemakuvan turmeltumista, luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista tai laajalle ulottuvia vahingollisia ominaisuuksia luontosuhteissa. Suunnittelualueen sisällä on myös merkintä EO/M, joka tarkoittaa maa-ainestenottoaluetta, jolla jälkikäyttömuoto on maa- ja metsätalous. Lisäksi alueelle on merkitty ulkoilureitti, jonka sijainti on ohjeellinen. Suunnittelualueen pohjoisosan kohdalla on merkintä maa- ja metsätalousalue (M), jonka mukaan alue on tarkoitettu maa- ja metsätalouden käyttöön ja hajarakentamiseen. Pohjoisosan kohdalla on myös merkintä alueesta, jolla sijaitsee merkittäviä kiviainesvaroja. Kiviainesten ottoa suunniteltaessa ja toteutettaessa on otettava huomioon osayleiskaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja alueiden erityisominaisuudet. NYKYTILANNE ALUEELLA Kiinteistölle Anttila II on myönnetty ottolupa 10 vuodeksi ymla Ottotoiminta on alueella aloitettu, mutta toimintaa ei ole ollut 1990-luvun puolivälin jälkeen. Jälkihoitoa ei ole 2

3 aloitettu. Tilan Harjunmäki I pohjoisosaan on myönnetty Rudus Oy:lle ottolupa ymla , joka on päättynyt Ottotoimintaa ei alueella ole aloitettu, mutta pintamaita on kuorittu. Tilan Harjunmäki I keskellä on tila Tupsumäki , jonne on myönnetty viiden vuoden ottolupa Erkki Suomiselle ja Olavi Laaksolle ymla , lupa on vuonna 2005 siirtynyt Vihdin Sora Oy:n nimiin. Tila on kokonaisuudessaan jälkihoitamaton ottoalue. HAKEMUS JA OTTAMISSUUNNITELMA Hakemus Rudus Oy hakee maa-ainesten ottamislupaa päivätyn lupahakemuksen liitteenä olevaan päivättyyn ja päivitettyyn maa-ainesten ottosuunnitelmaan sekä näiden täydennyksiin pohjautuen. Hankkeen kuvaus Suunnittelukohde Suunnittelukohde sijaitsee Karkkilan kaupungin Siikalan sekä Nyhkälän kylissä. Ottoalue sijoittuu Aittoissuonmäen alueelle. Ottamisalueelle kuljetaan Pajuojantieltä alueen pohjoispuolella olevien soranottoalueiden kautta. Etäisyyttä Pajuojantielle on noin 700 m. Karkkilan keskustaajamaan, joka sijaitsee suunnittelualueesta lounaaseen, on etäisyyttä noin 3,5 km. Alueen sijainti- ja maastokartta on esitetty suunnitelman liitteessä 1. Suunnittelualueen pinta-ala on noin 38,9 ha. Suunnitelman kohteena oleva ottoalue, eli alue jossa maa-aineksen kaivua suunnitelman mukaisesti suoritetaan, on pinta-alaltaan 16,2 ha. Ns. ottamisalue, eli alue jonka sisäpuolella kaikki ottotoimintaan liittyvät toiminnot (mm. varastointi) sijoittuu, on pinta-alaltaan 27,7 ha. Maa-ainesten ottoluvan hakijana on Rudus Oy. Maa-ainesten ottosuunnitelma on laadittu Ramboll Finland Oy:ssä. Kiinteistöt Tämän suunnitelman mukainen ottotoiminta sijoittuu kiinteistöille Harju RN:o ja Harjumäki II RN:o , jotka omistaa Rudus Oy, sekä kiinteistölle Anttila II RN:o , joka on Karkkilan kaupungin omistuksessa. Lisäksi ottamisalue (ei varsinainen ottoalue/kaivualue) ulottuu kiinteistölle Harjunmäki I RN:o , joka on Rudus Oy:n omistuksessa. Kiinteistöllä Anttila II RN:o olevan ottoalueen osalta Karkkilan kaupunki on luovuttanut maa-ainesten omistus- ja hallintaoikeudet Rudus Oy:lle päivätyllä sopimuksella. Sopimus on voimassa vuoteen 2017 asti (suunnitelman liite 2). Ottosuunnitelman kohteena olevilla kiinteistöillä on yhteensä 26 rajanaapuria, joista suuri osa sijaitsee kaukana ottoalueesta (Anttila II kiinteistön etelä- ja itäpuolella). Kiinteistörekisterikartta, naapurikiinteistöjen omistajatiedot ja ottotoiminnan kohteena olevien kiinteistöjen lainhuudot on esitetty suunnitelman liitteenä 3. Lupatilanne ja alueen historia Kiinteistöille Harju RN:o , Harjumäki I RN:o ja Harjumäki II RN:o (suunnittelualueen pohjois- ja eteläosa) on ensimmäiset ottoluvat myönnetty jo 1980 luvun loppupuolella (entiselle kiinteistölle RN:o 1:149 ja 1:147). Sittemmin on myönnetty ottolupa myös , joka oli voimassa asti. 3

4 Karkkilan kaupungin omistuksessa olevalle kiinteistölle Anttila II RN:o (suunnittelualueen eteläosa) on myönnetty ottolupa Lupa oli voimassa asti. Ottotoiminta aloitettiin kyseisellä alueella, mutta 1990 luvun puolen välin jälkeen alueella ei ole ollut ottotoimintaa (kuva 1). Nyt siis haetaan myös kyseiselle alueelle lupaa uudelleen. Suunnittelualueen pohjoispuolella olevalle kiinteistölle Harjumäki I RN:o on Karkkilan ympäristölautakunta myöntänyt ottoluvan silloisen suunnitelman mukaiselle vaiheelle 1. Kyseinen lupa on voimassa asti. Ottotoimintaa ei ole vielä aloitettu. Pintamaita on kuitenkin osittain poistettu aikaisempien lupien yhteydessä. Edellä mainitun kiinteistön sisällä on kiinteistö Tupsumäki RN:o , joka on Vihdin Sora Oy:n omistuksessa. Kyseiselle kiinteistölle ensimmäinen lupa myönnettiin jo Viimeisimmän luvan Karkkilan kaupungin ympäristö- ja lupalautakunta on myöntänyt Lupa on umpeutunut Hankkeen tavoitteet Rudus Oy:n tavoitteena on hyödyntää ottoalueen maa-ainekset siten, että toiminnan ympäristö- ja tuotantotekniset näkökohdat tulevat alueella mahdollisimman hyvin yhteen sovitetuiksi. Alkuperäiset ottosuunnitelmat on laadittu 1980 luvulla, mutta ottotoimintaa ei eri tekijöistä johtuen juuri ole alueella tähän mennessä ollut. Kiinteistön Anttila II RN:o 3:59 osalta on sovittu maa-aineksen otosta jo luvulla ja kaupunki on sopimuksessa sitoutunut myöntämään ko. määräalalle maa-aineksen ottoluvan. Karkkilan kaupungin keskustaajaman ja kaakkoisosan osayleiskaavassa ko. alueelle on kuitenkin esitetty virkistystoimintoja ja ulkoilureittejä. Koska Rudus Oy:n ja kaupungin välinen sopimus maa-ainesten otosta on edelleen voimassa, hakee Rudus Oy ottolupaa myös sovitulle määräalalle kiinteistöstä RN:o 3:59. Tavoitteena on käynnistää otto heti luvan myöntämisen jälkeen. Alueen saattaminen virkistyskäyttöön voidaan näin toteuttaa mahdollisimman pian ottotoiminnan päätyttyä. Ottoalueen luoteispuolella on lähde sekä pohjavesiasema, jotka ovat olleet ympäristöhallinnon (SYKE, ELY-keskus) jatkuvassa tarkkailussa 1970 luvusta lähtien. Lähteen luonnontila ja ottotoiminnan vaikutukset lähteeseen ja pohjavesiasemalle on tämän ottosuunnitelman yhteydessä selvitetty. Asiasta annetut aiemmat lausunnot on myös huomioitu. Lisäksi alueelle on tehty geologinen rakenneselvitys (GTK, 2010), joten alueen maaperä- ja pohjavesiolosuhteista on saatu hyvä yleiskuva. Rakentamiseen (mm. betonin valmistukseen) tarvittavat soravarat alkavat loppua Etelä-Suomesta, mikä lisää tarvetta hyödyntää tiedossa olevat ja aiemmin ottotoimintaan soveltuviksi todetut alueet. Tämä vähentää tarvetta avata uusia tuotantoalueita. Toivikkeen ja Aittoissuonmäen maa-ainesalueet ovat tähän mennessä olleet Rudus Oy:n kiviainesvarantojen reservialueita, mutta näiden alueiden maa-ainesvarannoilla tulee jo lähitulevaisuudessa olemaan huomattava merkitys pääkaupunkiseudun kiviaines- ja valmisbetonihuollon turvaamiselle. Ottoalueen rajaus on suunniteltu siten, että sen muodot ovat mahdollisimman pyöreät, jolloin alue saadaan hyvin maisemaan istuvaksi ja ottotoiminnan loputtua toteutettavaksi virkistysalueeksi. Aikaisempiin suunnitelmiin verrattuna ottoaluetta on hieman pienennetty, jotta suojaetäisyyttä SYKE:n seurantalähteeseen saadaan enemmän. Tällä suunnitelmalla pyritään järjestämään alueen ottotoiminta siten, että toiminnasta aiheutuu mahdollisimman vähän haittavaikutuksia ympäröivän alueen asutukselle, maisemalle ja luonnolle. Maisemoinnilla ja istutuksilla alue saadaan lopputilanteessa hyvin maisemaan istuvaksi ja alueen käyttäminen virkistysalueena onnistuu hyvin. Aluekuvaus 4

5 Kaavoitus Karkkilan kaupunki on käynnistänyt Karkkilan keskustaajaman ja kaakkoisosan osayleiskaavan laatimisen vuonna 2007 (vireille tulo ). Kaavaehdotus on ollut nähtävillä Kaupunginvaltuusto on hyväksynyt osayleiskaavan Osayleiskaava tuli lainvoimaiseksi KHO:n päätöksen myötä. Kaavassa ottamisalue on miltei kokonaisuudessaan merkitty VR-alueeksi, eli retkeily- ja ulkoilualueeksi. Suunnittelualueen kaakkoispuolella on MU-merkintä, eli maa- ja metsätalousalue, jolla on erityistä ulkoilun ohjaustarvetta. Lisäksi ottoalue on miltei kokonaisuudessaan merkitty ge-1 alueeksi, eli valtakunnallisesti arvokkaaksi harjualueeksi ja ma-3 alueeksi, eli arvokas luonnonmaisema-alue. Ottoalueen lounaisosa on kaavassa merkitty EO/M alueeksi, eli maa-ainesten ottoalue, jonka jälkikäyttömuoto on maa- ja metsätalousalue. Ottamisalueen pohjoisosassa on myös kav merkintä, eli alue, jolla sijaitsee merkittäviä kiviainesvarantoja. Ottoalueen luoteispuolella oleva Aittoissuo on merkitty luo-alueeksi (luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue). Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaavassa suunnitelman kohteena olevan ottoalueen pohjoisosa on merkitty alueeksi, jolla on merkittäviä kiviainesvarantoja (maa-ainesten ottoalueeksi). Uudenmaan maakuntakaavassa (lainvoimistunut , KHO) ottoalueen pohjoisosassa ei ole merkintöjä, mutta eteläosa on esitetty arvokkaaksi harjualueeksi. Eteläosassa on maakuntakaavassa myös ulkoilureitti-merkintä. Osayleiskaavan ja 1. vaihemaakuntakaavan (vahvistettu YM ) osalta on suunnittelualueen pohjoisosaltaan ristiriitaisuuksia, sillä alue, joka vaihemaakuntakaavassa on merkitty maa-ainesten ottoalueeksi, on osayleiskaavaehdotuksessa osaksi arvokasta harjualuetta. Kaavaotteet on esitetty suunnitelman liitteessä 4. Topografia ja maaperä sekä tehdyt tutkimukset Suunnittelualue sijaitsee II Salpausselän reunamuodostumavyöhykkeessä. Suunnittelualueelle kuuluva Aittoissuonmäki ja suunnittelualueen pohjoispuolella sijaitseva Tupsumäki ovat vyöhykkeeseen kuuluvia jäätikön reunan eteen kerrostuneita reunamuodostumia. Maastomuodot suunnittelualueella ja sen läheisyydessä ovat voimakkaasti suuntautuneet koillis-lounaissuuntaisesti. Välittömästi suunnittelualueen etelä- ja itäpuolella sijaitsee Toivikkeen laaja suoalue. Kyseinen suo on ojitettu ja pinta-alaltaan noin 180 ha. Suo on valmisteltu turpeentuotantoa ajatellen. Suunnittelualueen koillispuolella sijaitsee Levoissuo ja luoteispuolella Aittoissuo. Nykytilassa harju, jossa ottoalue sijaitsee, kohoaa korkeimmillaan korkeustasoon Harjun laki on ottoalueen keskiosassa, josta maasto laskee melko jyrkästi kaakkoon ja luoteeseen. Harjun luonnontilainen kaltevuus on jopa 1:2. Ottoalueen kaakkoispuolella oleva suo-alue (Toivike) on tasolla , luoteispuolella oleva Aittoissuo tasolla noin +102, Maasto laskee edelleen luoteeseen siten, että noin 1,2 km ottoalueesta virtaava Saavajoki on tasolla noin +80. Ottoalueen lounaispuolella on kallioisia alueita, jossa maasto korkeimmillaan nousee tasoon noin Levoissuolla ottamisalueen pohjoispuolella maanpinnan taso on noin Tarkemmin soiden maanpinnan korot (N60, perustuu Maanmittauslaitoksen laserkeilausaineistoon) on esitetty suunnitelmapiirustuksessa S1. Aittoissuonmäen pohjavesialueella maaperä koostuu pääosin vettä hyvin läpäisevästä hiekasta ja sorasta. Karkearakeiset osat sijoittuvat muodostuman keski- ja luoteisosiin, reunaosat ovat silttiä ja moreenia. Suoalueilla esiintyy laajalti turvetta ja luoteispuolisilla peltoalueilla savea. Alueen maaperäkartta on esitetty suunnitelman kuvassa 2. Suunnittelualueella on tehty lukuisia maaperäselvityksiä. Suunnittelukeskus Oy teki vuonna 1988 kairauksia alueella (tunnukset A1-A6). Tutkimukset keskittyivät kiinteistöille Harju RN:o 1:238 ja Harjumäki II RN:o 1:244, eli ottoalueen pohjois-/koillisosaan. Kairausreikien sijaintipaikat on 5

6 esitetty suunnitelmapiirustuksessa S1 ja tulokset suunnitelman liitteessä 5. Lisäksi GTK on vuonna 1999 tehnyt seismisen luotaustutkimuksen, mutta kyseisessä tutkimuksessa tutkittiin suunnittelualueen pohjoispuolella olevaa toista maa-ainesten ottoaluetta (Tupsumäki), jota ei tässä suunnitelmassa käsitellä. Geologian tutkimuskeskus on lisäksi tehnyt kattavan geologisen rakenneselvityksen vuonna Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää tutkimusalueen kalliopinnan korkokuvaa, pohjavedenpinnan tasoja, maaperäkerrostumien rakennetta ja aineksen vaihtelua sekä antaa arvio pohjaveden yläpuolisen irtomaan paksuudesta. Tutkimusmenetelminä käytettiin sekä maaperäkairauksia, maatutkaluotauksia että painovoimamittauksia. Selvitys on kokonaisuudessaan esitetty suunnitelman liitteenä 6. Lähtöaineiston ja tehtyjen maastotutkimusten perusteella suunnittelualueen maaperä on pääasiassa hiekkaa ja soraa. Soravaltaiset kerrostumat sijaitsevat lähinnä Aittoissuonmäen selänteen ydinosassa. Aittoissuonmäen selänteen keskiosissa tehtyjen kairausten A2, A3 ja A4 perusteella tasolla eli n. 21 metrin syvyydessä sijaitsee yhtenäinen moreenikerros. Moreenin päällä vaihtelevat hiekka, sora ja linssimäiset moreenikerrokset. Kivisyyttä on kairausten perusteella eniten havaittavissa selänteen länsiosassa kairausten 1, 2 ja 4 kohdalla. Yleisesti ottaen Aittoissuonmäen maa-ainekset ovat lajittunutta hiekkaa ja soraa, esim. kairauksen P6 kohdalla aina 38,4 metrin syvyyteen asti. Pintaosaa peittää silttinen ja hieno hiekka. Aittoissuonmäen ja Tupsumäen välisen alueen (suunnittelualueen pohjoisosa) pintaosaa peittää silttinen ja hieno hiekka. Hienon hiekan alapuoliset osat ovat kahden kairauksen kohdalla yksinomaan moreenia (A5 ja A6) ja kahden kohdalla soraa (P2 ja P4). Alueen kalliopintamallin perusteella kallion korkeustasot vaihtelevat pääsääntöisesti tasovälillä (ks. rakenneselvitysraportin liite 3). Kalliopinnan taso laskee huomattavasti alueen luoteispuolen savikolla. Alueella ei ole havaittu kalliopaljastumia eikä merkittäviä kalliokynnyksiä ole tutkimuksissa ilmennyt. Alueen korkeusvaihtelu johtuu glasifluviaalisista reunamuodostumista. Luonto ja maisema sekä suojelualueet Luonnonolosuhteiltaan suunnittelualue on tavanomainen. Varsinkin suunnittelualueen pohjois- ja keskiosissa on alkuperäinen puusto hakattu. Tupsumäen lounaispäästä ja Aittoissuonmäen koillispäästä sekä mäkien väliseltä alueelta yhteensä noin 15 ha:n alueelta, on kaadettu puusto ja kuorittu pintamaat jo 90-luvulla. Alue on sittemmin alkanut metsittymään uudelleen. Harjun länsipuoliskon puusto on hakattu aikanaan paljaaksi. Pohjoisrinne on harvapuustoiseksi hakattua tuoretta kangasta. Harjun laen ja etelärinteen hakkuista on kulunut pidempi aika ja paikalla kasvaa aukkoisena metsänä 8 10 metrin korkuista koivua. Toivikkeensuon tuntumassa esiintyy enemmän lehtipuustoa, karuimmilla osilla kasvaa lähinnä mäntyä. Pohjoispuolella oleva Levoisuo on isovarpurämetyyppinen suo, jonka luonnontila on melko hyvä ja se on ojittamaton. Sen länsireunassa on vanhoja pintaturpeen ottoalueita. Luoteispuolella oleva Aittoissuo (noin 150 m ottoalueen rajasta) on todettu olevan arvokas suo, jossa kasvaa uhanalaista kasvustoa. Suunnittelualuetta ympäröivät alueet ovat muutoin tavanomaisia talousmetsäalueita. Enemmän tietoa luonnonolosuhteista on esitetty vuonna 2000 tehdyssä luontoselvityksessä, joka on esitetty kokonaisuudessaan suunnitelman liitteessä 7. Suunnittelualueella ei ole ollut ottotoimintaa selvityksen laatimisen jälkeen. Selvityksen mukaan suunnittelualueella ei ole luonnonsuojelulain tarkoittamia luontotyyppejä, vesilain kohteita eikä metsälain tarkoittamia arvokkaita elinympäristöjä. Vanha vuoden 2000 selvitys oli koskenut vain Tupsumäen ja sen eteläpuolisia alueita. Suunnitellulla maa-aineksenottoalueella tehtiin uusi maastoinventointi Selvitys ulotettiin koko tämän ottosuunnitelman mukaiselle suunnittelualueelle. Selvityksen mukaan Toivikkeen maa-ainesalue on kasvistoltaan varsin tavanomaista tuoretta ja kuivahkoa kangasmetsää. Alue on ollut tehokkaassa käytössä. Maa-ainesta on hyödynnetty laajalla alueella ja puusto on kaikkialla nuorta. Alueella ei ole paahteisia harjurinteitä eikä lehtolaikkuja. Ainoat huomionarvoiset kasvilajit olivat elokuisella käynnillä mäkilehtoluste ja silmälläpidettävä ahokissankäpälä (molemmat 6

7 Aittoissuonmäellä) sekä metsänätkelmä (nykyisen soranottoalueen reunoilla). Uhanalaisia kasveja tai uhanalaisia luontotyyppejä ei havaittu. Lähitienoon kohteista Aittoissuo on kasvistollisesti erittäin arvokas. Luontoselvitys on esitetty kokonaisuudessaan suunnitelman liitteenä 19. Suunnittelualueen läheisyydessä ei ole järviä. Lähin järvi, Pyhäjärvi, sijoittuu yli kaksi kilometriä lounaaseen ottoalueesta. Toivikkeensuon pintavedet ohjautuvat Kyrönojaan ja edelleen Saavajokeen, joka yhtyy Pyhäjärveen. Suunnittelualueen länsipuoliset pintavedet ohjautuvat Kokkoinojaa pitkin Saavajokeen. Ottoalueella ja sen läheisyydessä sijaitsee ulkoilureittejä. Ulkoilureittien siirrosta ja niiden aiheuttamista kustannuksista neuvotellaan ennen toiminnan aloittamista Karkkilan kaupungin kanssa. Harjualue nousee noin m ympäröivää maastoa korkeammalle. Suunnittelualueella ei kuitenkaan voida katsoa olevan erityisiä maisemallisia arvoja, joskin maisemakysymyksistä on ristiriitaisia käsityksiä. Ainakin suunnittelualueen keski- ja pohjoisosa on todettu soveltuvan maa-ainesten ottotoimintaan mm. Länsi-Uudenmaan sora- ja hiekkavarojen käyttöselvityksessä (1992). Karkkilan kaupungin maisemaselvityksessä ( ) suunnittelualue on kokonaisuudessaan merkitty maa-ainesten ottoalueeksi. Maisemaselvityskartta on esitetty suunnitelman liitteessä 8. Toisaalta suunnittelualueen eteläosaa on Uudenmaan maakuntakaavassa merkitty arvokkaaksi geologiseksi muodostumaksi ja sama merkintä on osayleiskaavassa. Kyseisellä alueella on kuitenkin jo 1980-luvulla ollut jonkin verran soranottotoimintaa, joten maisemakuva on jo osittain muuttunut. Suunnittelualueen läheisyydessä ei ole luonnonsuojelualueita. Lähin suojelualue on Asemansuon Natura-alue (FI ), joka sijaitsee noin 2 km suunnittelualueesta lounaaseen. Suojelualueet on esitetty kartalla suunnitelman liitteessä 9. Asutus Suunnittelualueen lähiseutu on haja-asutusaluetta. Lähimmät asuintalot (noin 5 kpl) sijaitsevat Pajuojantien varrella tai sen läheisyydessä noin m etäisyydellä ottoalueesta pohjoiseen/luoteeseen. Muuhun asutukseen on etäisyyttä vähintään 1,3 km (Karkkilan keskustaajama etelässä). Suunnittelualueen länsi- ja itäpuolella lähimpään asutukseen on yli 2 km. Lähin asutus on esitetty suunnitelman liitteen 1 maastokartalla. Pohjavesi Pohjavesialueet Suunnittelualue sijaitsee Aittoissuonmäen II-luokan pohjavesialueella (tunnus ). Kokonaispinta-alaltaan pohjavesialue on noin 3 km2 ja siinä arvioidaan muodostuvan pohjavettä noin 650 m3/d. Varsinainen pohjaveden muodostumisalue on pinta-alaltaan noin 1,36 km2. Pohjavettä purkautuu muodostuman keskiosassa useista lähteistä, joista pohjavesi virtaa kohti Kyrönojaa ja Saavajokea. Ottoalue sijoittuu suunnilleen pohjavesialueen keskiosaan. Aittoissuonmäen pohjavesialue rajoittuu ottoalueen eteläpuolella Polari-Toivike B:n I-luokan pohjavesialueeseen. Aittoissuonmäen pohjavesialueella ei ole vedenottamoita. Polari-Toivike B:n pohjavesialueella on yksi vedenottamo, joka sijaitsee ottoalueesta miltei kahden kilometrin etäisyydellä. Vedenottamon kaukosuojavyöhyke kulkee miltei kilometrin etäisyydellä ottoalueesta.pohjavesialueiden rajaukset on esitetty kartalla suunnitelman liitteessä 9 ja pohjavesialuekortit liitteessä 10. Pohjaveden seuranta-asema ja lähde Ottoalueen luoteispuolella Aittoissuon kaakkoislaidalla sijaitsee SYKE:n ja Uudenmaan ELY-keskuksen pohjavesiaseman tarkkailulähde, jossa on tarkkailtu pohjavettä säännöllisesti 7

8 vuodesta 1978 lähtien. Pohjavesiasemalla on useita pohjaveden havaintopaikkoja, jotka sijaitsevat ottoalueen länsipuolella. Rudus Oy teetti vuonna 2008 selvityksen, jossa tarkasteltiin pohjavesiaseman siirtomahdollisuuksia. Selvitykseen liittyen Uudenmaan ELY-keskus on antanut lausunnon (UUDELY/205/07.02/2010) jossa todetaan, että pohjavesiasemaa ei tule siirtää pois ja seuranta tulee jatkaa. Soranotolle ei lausunnossa kuitenkaan esitetä kieltoa vaan todetaan, että Etelä-Suomessa ei ole kovin montaa aluetta, jossa seurattaisiin ihmistoiminnan, esimerkiksi soranoton, vaikutuksia pohjaveden laatuun. Lausunto on esitetty suunnitelman liitteenä 11. ELY-keskuksen lausunnossa vaadittiin myös selvitystä lähteen luonnontilaisuudesta ja siitä onko lähialue metsälakikohde. Rudus Oy on syksyllä 2010 teettänyt selvityksen, jossa tutkittiin lähteen luonnontilaisuutta ja erityisesti siinä kasvavia sammaleita. Selvityksen mukaan lähdettä ei voida luokitella luonnonmukaiseksi siinä olevien rakennelmien ja rakennettujen ojien takia, eikä myöskään harvinaisia sammallajeja löydetty. Selvitys on esitetty kokonaisuudessaan suunnitelman liitteessä 12. Suojaetäisyyttä ottoalueen rajasta lähteeseen jää vähintään 120 m. Koko lähteen kaakkoispuolinen rinne jätetään kaivamatta. Ottotaso on noin 8 m lähdettä korkeammalla. Ottotoiminta ei aiheuta sellaisia muutoksia lähteen valuma-alueeseen, että lähteen vesitasapaino muuttuisi. Geologinen rakenneselvitys Rudus teetti GTK:lla vuonna 2010 alueelle geologisen rakenneselvityksen, jonka perusteella on saatu tietoa myös pohjavesiolosuhteista. Raportin mukaan Tupsumäen ja Aittoissuonmäen väliseen hydrauliseen yhteyteen vaikuttaa heikentävästi selänteiden välisen alueen huonosti lajittunut maaperä. Merkittäviä kalliokynnyksiä, jotka rajoittaisivat pohjaveden virtausta, alueella ei ole havaittu. Rakenneselvityksen liitteessä 4 on kartalla esitetty havainnollisesti suunnittelualueen ja sen lähialueen pohjaveden pinnan korkeus. Raportti on esitetty suunnitelman liitteenä 6. Pohjavedenpinnan korkeustaso Suunnittelualueella ja sen läheisyydessä on useita pohjaveden tarkkailuputkia, joista neljä, putket P1-P4, on ollut säännöllisessä seurannassa vuodesta 2006 lähtien (neljä kertaa vuodessa). Lisäksi suunnittelualueelle tai sen läheisyyteen on vuonna 2010 tehtyjen rakenneselvitysten yhteydessä asennettu neljä uutta putkea (HP 2, P5-P7). Putkien sijainnit on esitetty suunnitelmapiirustuksessa S1 ja yhteenveto mittaustuloksista taulukossa 1. Tarkkailutulokset on kokonaisuudessaan esitetty suunnitelman liitteessä 13. Taulukko 1. Alueen pohjavesiputkista mitattu pinnankorkeus vuosina Putki Pinta min. Pinta max. Pinta kesk. P1*) +94,00 ( ) +94,85 ( ) +94,30 P2 +102,77 ( ) +103,80 ( ) +103,15 P3 +110,36 ( ) +111,36 ( ) +110,80 P4 +108,27 ( ) +110,36 ( ) +109,29 P5 **) +111,36 ( ) P6**) +110,49 ( ) P7**) +110,11 ( ) HP2 **) +101,74 ( ) *) Putki sijaitsee Tupsumäen ottoalueella, noin 600 m tämän suunnitelman mukaiselta ottoalueelta pohjoiseen **) Putkista vain yksi mittaustulos, asennettu v. 2010, ei säännöllisessä tarkkailussa. 8

9 Pohjavedenpinta vaihtelee suunnittelualueen lähiympäristössä merkittävästi. Pohjaveden pinta on huomattavasti alempana, tasolla noin , Tupsumäen alueella tämän suunnitelman mukaisen ottoalueen pohjoispuolella. Levoissuon maanpinta on noin m Tupsumäen pohjavedenpintaa korkeammalla. GTK on rakenneselvityksessään arvioinut, että suon ja Tupsumäen välillä on esim. paksu moreenikerros, joka estää pohjaveden virtauksen. Tämän suunnitelman mukaisella ottoalueella pohjaveden pinnankorkeusvaihtelut alueen eri osien välillä ovat kuitenkin verrattain vähäiset. Ottoalueella pohjavedenpinnan taso vaihtelee tasovälillä siten, että korkeimmillaan vedenpinta on etelässä/lounaassa ja alimmillaan aivan pohjoisosassa. Pohjaveden virtaussuunta ottoalueella on siis kaakosta luoteeseen. Välittömästi ottoalueen pohjoispuolella pohjaveden pinta laskee huomattavasti, putkessa P2, noin 100 m ottoalueen rajasta, pohjavesi on tasolla noin Suunnittelualueen luoteispuolella (pohjaveden tarkkailuaseman alueella) pohjaveden pinta laskee länteen, Aittoissuonmäen länsipuolella noin 450 m ottoalueen rajasta olevassa putkessa (0102p9b) vedenpinta on tasolla noin ja kauempana lännessä olevassa putkessa (0102p2) tasolla noin Pohjavesiaseman pohjavesiputket on esitetty kartalla suunnitelman liitteessä 14. Levoissuon yhteys reunamuodostumiin Levoissuo on muodostunut Aittoissuonmäen ja Tupsumäen väliselle alueelle. Pohjaveden pinnankorkeushavaintojen ja Geologian tutkimuskeskuksen rakenneraportin (suunnitelman liite 6) perusteella Levoissuon vesipinnantaso on huomattavasti korkeammalla kuin pohjaveden pinnantaso Tupsumäen alueella ja noin 2-3 metriä matalammalla kuin Aittoissuonmäen alueen pohjaveden pinnantaso. Suuret pohjaveden pinnankorkeuden vaihtelut osoittavat, että Levoissuon ja Aittoistensuonmäen sekä Levoissuon ja Tupsumäen välinen pohjaveden virtausyhteys on heikko. Levoissuolle ei purkaudu merkittävästi pohjavettä Aittoistensuonmäeltä ja Levoissuolta ei imeydy pohjavettä merkittävästi Tupsumäen alueelle. Heikko virtausyhteys aiheutuu todennäköisimmin heikommin vettä johtavista moreenikerroksista, joita on tavattu mm. Tupsumäen ja Aittoistensuonmäen välisellä alueella. Aittoistensuonmäen ja Levoissuon eteläreunan välissä on myös todennäköisesti kalliokynnys, joka nousee osin pohjaveden pinnan yläpuolelle (lähde: GTK:n rakenneselvitysraportti). Pohjaveden laatu Alueen pohjavesi on vuodesta 2006 lähtien tehtyjen vuosittaisten analyysien perusteella melko hyvälaatuista. Tarkkailun piirissä ovat pohjavesiputket P1-P4. Pohjavedessä liuenneena olevien aineiden määrä on alhainen, sähkönjohtavuus on vaihdellut alueen havaintopisteissä välillä 3,6 7,1 ms/m. Vedessä olevien typenyhdisteiden pitoisuudet ovat alhaisia. Nitraattitypen todettu maksimipitoisuus on ollut 0,14 mg N/l. Yleisimpänä anionina on sulfaatti, jonka pitoisuudet ovat olleet luokkaa noin 5 12 mg/l. Vesinäytteiden happipitoisuus on ollut hyvällä tasolla, luokkaa > 10 mg/l. Alhaisimmillaan happipitoisuus on ollut 6,4 mg/l (havaintopiste P4). Raudan ja mangaanin pitoisuudet ovat ajoittain lievästi ylittäneet talousveden laatusuositukset (STMa 401/01), mikä todennäköisesti johtuu näytteiden sameudesta. Sameus on ylittänyt talousveden laatusuosituksen jokaisessa havaintopisteessä jokaisella näytteenottokerralla. Sameuden osalta on havaintopisteessä P2 ollut toistaiseksi todettavissa nousevaa trendiä. Pohjaveden laaduntarkkailutulokset on esitetty suunnitelman liitteenä 15. Ottotoiminnan kuvaus Suunnitelman kartta-aineisto 9

10 Suunnitelmassa käytetty kartta-aineisto perustuu kiinteistön Anttila II RN:o 3:59 osalta Karkkilan kaupungin kantakarttaan, jossa käyrät on esitetty metrin välein. Muulta osin suunnitelmakartta perustuu Maanmittauslaitoksen maastokartta-aineistoon, jossa käyrät on esitetty 2,5 m välein. Tupsumäen toiminnassa olevan ottoalueen osalta on tehty tarkennusmittauksia vuonna Edellä mainittu aineisto on tätä suunnitelmaa varten yhdistetty ja aineistosta on laadittu kolmiulotteinen maastomalli, jonka perusteella korkeuskäyrät on piirretty metrin välein. Maastomallia on käytetty massalaskelmissa ja poikkileikkauspiirustusten teossa. Alueen nykytilanne on esitetty suunnitelmapiirustuksessa S1. Suunnitelmapiirustusten koordinaattijärjestelmä on KKJ (kaista 2) ja korkeusjärjestelmä N60. Soiden maanpinnan taso on esitetty suunnitelmakartoissa. Merkinnät perustuvat Maanmittauslaitoksen laserkeilausaineistoon. Aineiston tarkkuus on +/- 15 cm. Laserkeilausaineisto on muutettu korkeusjärjestelmään N60, jotta se olisi yhteneväinen suunnitelman muiden aineistojen kanssa. Ottotoiminnan valmistelevat toimenpiteet Ottotoiminnan valmisteleviin toimenpiteisiin kuuluu mm. tiejärjestelyiden rakentaminen, tukitoiminta-alueen rakentaminen sekä puuston ja pintamaan poisto. Vaikka aluetta on jonkin verran valmistettu ottotoimintaan jo 80- ja 90-luvuilla mm. pintamaita poistamalla, ja pienimuotoista ottotoimintaa on alueen lounaisosassa jo aiemmin ollut, joudutaan alueella tekemään merkittäviä valmistelutoimenpiteitä. Pintamaiden poisto (kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelma) Toiminnassa syntyvillä kaivannaisjätteillä tarkoitetaan alueelta poistettavia pilaantumattomia pintamaita. Alueella käsitellään ainoastaan puhtaita maa-aineksia, eikä niiden käsittelystä tai varastoinnista aiheudu vaaraa ympäristölle. Pintamaita on poistettu ja puusto raivattu laajalla alueella kiinteistöillä Harju 1:238, Harjumäki I RN:o ja Harjumäki II RN:o 1:244, Aittoissuonmäen koillisosassa jo 1990 luvulla silloisen ottoluvan yhteydessä. Pintamaita on läjitetty suunnitellun ottoalueen reunoille. Koska ottotoimintaa ei silloin kuitenkaan aloitettu, on alue osittain alkanut luontaisesti metsittymään uudelleen. Kuoritut alueet ja vanhat pintamaakasat on esitetty suunnitelmapiirustuksessa S1. Alue, jossa vielä on pintamaita poistettava, on pinta-alaltaan noin 11 ha. Pintamaa-/humuskerros on alueella pääasiassa melko ohut, alle 0,5 m. Näin ollen voidaan arvioida, että vielä poistettavia ja välivarastoitavia pintamaita on alueella noin m 3. Näistä arvioidaan vaiheen 1 alueella olevan noin m 3. Vaiheen 1 alueella ei ole kuorittu pintamaata aiemmin, paitsi lounaisosassa sijaitsevan vanhan sorakuopan kohdalla. Pintamaat poistetaan vaiheittain siten, että ensin poistetaan vain vaiheen 1 pintamaat. Vaiheen 2 pintamaat poistetaan ja puusto kaadetaan vasta sen jälkeen kun vaiheen 1 alueella otto on päättynyt ja kyseisen alueen maisemointi aloitettu. Poistettavat pintamaat välivarastoidaan alueen etelä- ja pohjoisreunoille suunnitelmapiirustuksen S1 osoittamille paikoille. Tarvittaessa vaiheen 1 pintamaita varastoidaan myös vaiheen 2 puolella. Pintamaiden varastointipaikat ovat pinta-alaltaan noin 2 ha, eli mikäli kasat muodostuvat noin 3-5 m korkeiksi, saadaan kaikki välivarastoitavat pintamaat mahtumaan hyvin osoitettuihin kohtiin. Pintamaakerroksen seassa mahdollisesti esiintyvät kivet murskataan ja jalostetaan muun aineksen tapaan valmistuotteiksi. Alueen kannot haketetaan paikan päällä tai ne toimitetaan muualle hyödynnettäväksi. Kantoja ei välivarastoida pidemmiksi ajoiksi alueella. Välivarastoitavat pintamaat tullaan käyttämään mahdollisimman nopeasti hyödyksi maisemoinnin yhteydessä levittämällä niitä takaisin ottoalueen pohjatasolle ja loivennettuihin luiskiin. 10

11 Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmalomake on esitetty suunnitelman liitteessä 16. Tukitoiminta-alueen perustaminen Työkoneiden säilytysalue sekä poltto- ja voiteluaineiden käsittelyalueet sijoitetaan kiinteistölle Harjumäki I RN:o 1:242 rakennettavalle Tukitoiminta-alueelle (ks. suunnitelmapiirustus S1), eli tämän suunnitelman mukaisen ottoalueen pohjoispuolelle. Tukitoiminta-alueen sijaintipaikasta on päätetty jo myönnetyssä ympäristöluvassa. Tukitoiminta-alueen kohdalla maanpinnan taso on n. +107,5 +112,5. Vuonna 1988 tehdyissä porakonekairauksissa ei havaittu pohjavettä kallion yläpuolella (kallion pinta +98,56). Tukitoiminta-alue päällystetään HDPE-kalvolla, jonka päälle levitetään noin cm:n vahvuinen kerros hiekkaa kalvon rikkoutumisen ehkäisemiseksi. Alueella työskenneltäessä kiinnitetään erityistä huomiota laitteiden ja koneiden kuntoon sekä öljyjen ja polttoaineiden huolelliseen käsittelyyn. Tukitoiminta-alueelle varataan turvetta tai muuta öljynimeytysainetta riittävä määrä ( l), jotta mahdollisen öljyvahingon sattuessa voidaan heti ryhtyä asianmukaisiin torjuntatoimenpiteisiin. Vahingosta ilmoitetaan välittömästi hätäkeskukseen sekä Karkkilan kaupungin ympäristöviranomaisille. Paikallinen ympäristöviranomainen tiedottaa tarvittaessa tilanteesta alueelliseen ympäristökeskukseen. Alueella säilytetään polttoaineita ja öljytuotteita vain toiminnassa käytettäviä työkoneita ja laitteita varten, korkeintaan 9000 l kerralla. Polttoaineet säilytetään lukittavassa kaksoisvaippasäiliössä, jossa on ylitäytön estimet. Tukitoiminta-alueella ei pääsääntöisesti tehdä työkoneiden huoltoa tai pesua. Alueella varaudutaan kuitenkin ongelmajätteiden käsittelyyn ja säilytykseen, esimerkiksi siltä varalta, että työkoneet vaativat pienimuotoista ja kiireellistä huoltoa. Ongelmajätteitä varten (akut, trasselit ym.) tukitoiminta-alueella on tarkoituksenmukainen suojattu ja lukittu jätesäiliö/kontti. Tukitoiminta-alueen periaatekuva on esitetty suunnitelman liitteessä 17. Liikennejärjestelyt Rudus Oy:lle myönnetyn maa-ainesten ottoluvan mukaan liikennöinti alueelle tuli ohjata kulkemaan alueen eteläpuolelle rakennettavan tieyhteyden kautta. Kyseinen reitti ei enää sovellu tähän tarkoitukseen, vaan kuljetukset suuntautuvat pohjoiseen siinä olevien ottoalueiden läpi ja edelleen Pajuojantielle. Vaiheen 1 massat tullaan kuljettamaan välivarastoon ottamisalueen pohjoisosaan ottoalueen itäpuolella olevaa työmaatietä pitkin. Tie kunnostetaan ennen toiminnan aloittamista. Tiedot rasitetiestä on esitetty suunnitelman liitteenä 20. Kuljetusreittien linjaukset on esitetty kuvassa 1. 11

12 Kuva1. Suunniteltu kuljetusreitti. Pajuojantie yhtyy valtatiehen 2 noin 2,7 km etäisyydellä ottoalueesta. Pääosa kuljetuksista suuntautuvat pääkaupunkiseudun suuntaan valtatietä 2 pitkin. Ottotoiminnan aiheuttama raskaan liikenteen liikennöintimäärä on keskimäärin noin raskaan ajoneuvon käyntiä kohteessa vuorokaudessa (arkisin), mikäli yhdessä kuormassa on 40 t ja vuotuinen otto suunnitellun m 3 ktr ( t). Kuljetuksissa on kuitenkin suuria kausittaisia vaihteluja. Kuljetusten määrät vaihtelevat myös markkinatilanteesta ja kiviaineksen menekistä. Ottotoiminta ja vaiheistus Suunnittelualueen pinta-ala on 38,9 ha. Ottamisalue on 27,7 ha. Ottamisalueen sisälle sijoittuu kaikki ottotoimintaan liittyvä toiminta, kuten pintamaiden varastointi ja maa-aineksen varastointi ja jalostus. Varsinainen ottoalue (eli alue, jossa tämän suunnitelman mukaisesti suoritetaan maa-aineksen kaivua) on pinta-alaltaan 16,2 ha. Pituudeltaan lounais-koillissuunnassa ottoalue on noin 900 m ja leveydeltään pääosin m. Naapurikiinteistöihin jätetään vähintään 10 m suojavyöhyke, jolla ei ole otto-toimintaa. Suurilta osin suojavyöhykettä jää huomattavasti enemmän. Ottotoiminta vaiheistetaan kahteen vaiheeseen, minkä tavoitteena on muun muassa selkeyttää ja helpottaa alueella tehtäviä maisemointitoimenpiteitä. Tätä useampiin vaiheisiin toiminta ei ole järkevää jakaa alueen kapeahkon muodon takia. Maisemoinnin kannalta laajemmasta vaiheistuksesta ei myöskään olisi hyötyä. 12

13 Vaihe 1 sijoittuu ottoalueen etelä-/keskiosassa Karkkilan kaupungin omistamalle kiinteistölle Anttila II RN:o 3:59. Otto aloitetaan vaiheen keskiosasta, josta se etenee sekä länteen/lounaaseen että itään/koilliseen. Maa-ainekset kuljetetaan ottoalueen pohjoispuolelle välivarastoitavaksi ja jalostettavaksi. Vaiheen 1 pinta-ala on 8,3 ha. Ennen ottotoiminnan siirtymistä vaiheeseen 2 aloitetaan vaiheen 1 maisemointitoimenpiteet loiventamalla ja metsittämällä alueen reunaluiskia. Myös pohjataso maisemoidaan jo tässä vaiheessa, sillä otto, varastointi ja liikennöinti keskittyvät vaiheen 1 jälkeen vaiheen 2 alueelle sekä ottamisalueen pohjoisosaan. Vaiheessa 2 otto etenee ottoalueen koillisosasta kohti länttä/lounasta. Vaiheen 2 pinta-ala on 7,9 ha. Korkeuseroa yläluiskan ja alaluiskan välillä jää lopputilanteessa enimmillään noin 14 m. Paikoin ottotaso yhtyy ympäröivään maastoon, kuten esim. ottoalueen keskiosissa, eikä korkeuseroja siinä kohdin muodostu. Kaivua tehdään siten, että lopulliset luiskat voidaan rakentaa kaltevuuteen 1:3 ilman, että ottoalueen rajaa ylitetään. Työnaikaiset rintaukset ovat jyrkemmät ja luiskaus tehdään vasta maisemointitoimenpiteiden yhteydessä. Luiskien pituudeksi muodostuu 0 42 m. Alueen nykytilanne sekä toiminnan vaiheistus ja toiminnan etenemis-suunnat on esitetty suunnitelmapiirustuksessa S1 sekä leikkauspiirustuksissa S3-S6. Ottoalueen suunniteltu lopputilanne on esitetty piirustuksessa S2. Ottotasot Pohjaveden suojaksi jätetään vähintään 4 m suojakerros, mikä on riittävä II-luokan pohjavesialueilla, ja sama kuin alueen muissa ottoluvissa on ollut. Pohjavesiputkista mitatun tiedon mukaan pohjavedenpinnan taso vaihtelee ottoalueen lounaisosan +111,5:sta pohjois-/koillisosan +109:een, ja ottotasoksi on suunniteltu +116,5 +114, tason ollessa korkeimmillaan ottoalueen lounaisosassa ja alimmillaan ottoalueen pohjoisosassa. Toivikkeensuo ottoalueen itäpuolella on tasolla noin , joten missään kohtaa ei kaiveta suon pintaa alemmalta tasolta. Levoissuo on tasolla ja Aittoissuo tasolla +102,5 +104, joten nekin ovat huomattavasti ottotasoa alempana. Mikäli otto-toiminnan edetessä huomataan, että vaadittua suojakerrosta ei jää riittävästi, nostetaan ottotasoa siten, että vähintään 4 m suojakerros saavutetaan. Kalliota ei mitä ilmeisimmin esiinny ottotason yläpuolella, mutta jos näin jossain kohdin on, jätetään kallion päälle noin metrin paksuinen maakerros. Ottomäärä ja aika sekä maa-aineksen käyttötarkoitus Ottoalueelta kaivetaan yhteensä m3ktr soraa ja hiekkaa. Ottomäärät vaiheittain ovat esitetty taulukossa 2 ja kiinteistöittäin taulukossa 3. Mikäli kalliota tavataan lähellä kaivutasoa, jätetään sen päälle noin metrin paksuinen maakerros. Ottolupaa haetaan 10 vuodeksi, sillä toiminnan loppuunsaattaminen koko ottoalueella nopeammassa aikataulussa ei ole mahdollista. Vuotuiseksi ottomääräksi muodostuu siten keskimäärin m 3 ktr, joskin vuotuisessa ottomäärässä on suuria vuosittaisia ja kausittaisia vaihteluita. Ottotoiminnan tehokkuus riippuu mm. markkinatilanteesta sekä vuodenajasta. Ottoalueen kiviaineksen laatu on soveltuvaa korkealaatuisiin kiviainestuotteisiin, pääsääntöisesti rakennusteknisiin käyttötarkoituksiin. Varantoa tulee käyttää harkitusti, jotta korkealaatuisten kiviainestuotteiden saatavuus esim. asfalttimassan valmistamiseen pystytään turvaamaan. Lyhytaikaisen ottoluvan myöntäminen hakemuksen mukaiselle alueelle tarkoittaisi käytännössä korkealaatuisten kiviainesten myymistä toissijaiseen käyttötarkoitukseen. 13

14 Taulukko 2. Ottomäärät vaiheittain. Ottamisvaihe Ottoalue, ha Massamäärät, m 3 ktr I 8, II 7, YHT. 16, Taulukko 3. Ottomäärät kiinteistöittäin. Ottoalue, Kiinteistö ha Massamäärät, m3ktr Harju RN:o 1:238 1, Harjumäki II RN:o 1:244 6, Anttila II RN:o 3:59 8, YHT. 16, Vaiheen 1 (kiinteistö RN:o 3:59) sopimus päättyy vuonna Vaiheen 1 maa-ainekset siirretään vaiheen 2 ja ottamisalueen pohjoisosaan välivarastoon. Tämä tarkoittaa, että kaivutoiminta vaiheessa 1 on intensiivistä, vaikkakin alueen ulkopuolelle suuntautuvat kuljetusmäärät eivät nouse tämän takia. Toiminta-aika Maa-ainesten ottotoimintaa on ympärivuotista. Alueella on ottotoimintaa arkipäivisin (ma-pe) klo 7:00-22:00 välisenä aikana. Kiviainesten jalostustoimintaa on alueella arkipäivisin klo 7:00-22:00 välisenä aikana. Valmistuotteiden myyntikuljetuksia on arkipäivisin (ma-pe) klo 6:00-22:00 välisenä aikana. Jalostus- ja tukitoiminnot Jalostustoiminnat Murskaus Alueella tapahtuvalle soran murskaukselle tullaan hakemaan erillinen ympäristölupa. Kiviaineksen murskauksessa pienennetään suuresta ja epätasaisen kokoisesta lähtömateriaalista määrätyn seulan läpäisevää tuotetta, jonka maksimiraekoko ja raekokojakautuma ovat määrätyt. Murskauslaitos koostuu esimurskaimesta, välimurskaimesta ja yhdestä tai useammasta jälkimurskaimesta sekä seulastosta. Riippuen jälkimurskaimien määrästä laitosta kutsutaan kolmitai nelivaiheiseksi murskauslaitokseksi. Nelivaiheisessa murskauslaitoksessa toinen jälkimurskain saatetaan korvata materiaalin muotoiluun tarkoitetulla iskumurskaimella. Lähtömateriaali syötetään pyöräkuormaajalla tai siirtoautolla syöttimeen, joka annostelee materiaalin esimurskaimeen. Ensimmäisen murskausvaiheen tuote siirretään kuljettimella joko suoraan välimurskaimeen tai seulalle. Toisessa, kolmannessa ja neljännessä vaiheessa murskausta ja seulontaa jatketaan halutun tuotteen valmistamiseksi. Murskauslaitoksen sijainti määräytyy ympäristöluvassa esitetyllä tavalla. Se tullaan kuitenkin sijoittamaan ottamisalueen pohjoisosaan (ks. piirustus S1). Seulonta Alueella tuotettujen kiviainestuotteiden ominaisuuksia voidaan parantaa kuivaseulonnan lisäksi vesiseulonnalla. Mahdollisen vesiseulonnan tarkoituksena on parantaa harjukiviaineksen 14

15 soveltuvuutta eri käyttötarkoituksiin poistamalla siitä ylimääräinen ja vääränlaatuinen hienoaines. Vesiseulonta mahdollistaa maa-aineksenottoalueen tehokkaamman ja taloudellisemman hyödyntämisen ja siten vähentää tarvetta avata uusia ottoalueita. Vesiseulonnassa käytettävien altaiden pohjat ja reunat tiivistetään siten, että ne ovat suljettuja systeemejä. Vesiseulontalaitteisto koostuu kuljetusruuvista, seulasta, tunnelisyöttimestä, kuljettimesta sekä erillisestä vesijärjestelmästä. Vesiseulottavaksi tarkoitettu kiviaines siirretään tunnelisyöttimen ja kuljettimen avulla seulan ylätasolle. Seulan ylä- ja välitasolla kiviainekseen suihkutetaan vettä lajikkeiksi erottumisen tehostamiseksi. Kaikkein hienoin kiviaines ja prosessivesi kulkeutuvat ruuville, joka pyöriessään kuljettaa, sekoittaa ja erottaa karkeamman kiviaineksen ruuvialtaan päähän. Kiviaines nostetaan ruuvin mukana pyörivillä siiviläkauhoilla tuotekuljettimelle. Prosessivesi pumpataan selkeytysaltaaseen. Selkeytysaltaassa prosessivesi selkeytyy ja hienoaines kertyy altaan pohjalle. Selkeytynyt vesi palautetaan prosessiin. Rudus Oy myy hienoainesta normaalina kaupallisena tuotteena edelleen jalostettavaksi tavallisessa viherrakentamisessa käytettäväksi kasvukerrosmateriaaliksi (pallokentät, viheriöt). Vesiseulontaa varten ei tarvita vesilupaa, koska seulontaan otettava vesimäärä on alle 250 m3/vrk. Vesiseulonnassa käytetään vain alueen omaa pohjavettä, eikä seulonnasta aiheudu vaaraa pohjavesialueelle. Varastointi Suunnittelualueella varastoidaan maa-ainesta varastokasoissa, jotka korkeudeltaan vaihtelevat 5 12 m välillä. Kasat sisältävät eri fraktioita olevaa jalostettua maa-ainesta. Valmistuotteiden varastot sijoittuvat pääosin ottamisalueen pohjoisosaan (ks. piirustus S1). Vaiheen 1 massat kuljetetaan myös siihen, jolloin varastointia ei ole vaiheen 1 alueella. Vaiheen 1 massoja varten tarvitaan laajasti varastotilaa, jonka takia ottamisalueen rajaus ulottuu pohjoiseen aina Vihdin Soran ottoalueen viereen. Varastointiin varattu alue on noin 8 ha. Jälkihoito Jälkihoidon tavoitteet ja vaiheistus Ottotoiminnan jälkeen alue palautuu metsätalouskäyttöön. Ottotoiminnan jälkeen aluetta voidaan myös hyvin käyttää retkeily- ja ulkoilualueena, kuten Karkkilan keskustaajaman ja kaakkoisosan osayleiskaavassa on esitetty. Jälkihoidolla alue pyritään saamaan mahdollisimman hyvin ympäröivään maastoon ja maisemaan istuvaksi. Jälkihoidon toteutuksessa huomioidaan myös alueen pohjavesiluokitus ja maisemansuojeluun liittyvät näkökohdat. Jälkihoitotyön ohjaus toteutetaan yhteistyössä Karkkilan kaupungin maa-ainesten ottamisen valvontaviranomaisen kanssa parhaimman lopputuloksen saavuttamiseksi. Jälkihoito tehdään ottotoiminnan vaiheistuksen mukaisessa järjestyksessä. Ennen otto-toiminnan siirtymistä vaiheeseen 2 aloitetaan vaiheen 1 maisemointi. Koko vaihe 1 maisemoidaan, sillä vaiheessa 2 kaikki toiminnot (varasto, liikenne) siirtyvät siitä pois. Ottotoiminnan päätyttyä vaiheen 2 mukaisella alueella suoritetaan vaiheen 2 maisemointityöt. Mahdollisuuksien mukaan siinä kohdin luiskien rakentaminen aloitetaan jo aiemmin, mutta pohjatasoa voidaan maisemoida vasta kun koko ottotoiminta on loppunut. Myös ottamisalueen ne osat, joita on käytetty varastointikenttinä ym., maisemoidaan. Kaikki ottotoimintaan liittyvät laitteet, työkoneet, työmaaparakit sekä muu ylimääräinen tavara poistetaan ottotoiminnan päätyttyä kokonaan. Tukitoiminta-alue puretaan ja varmistetaan, ettei haitta-aineita ole joutunut maaperään. Tarkkaa aikataulua maisemoinnille ei voida ennalta määrittää. Maisemointi riippuu siitä missä aikataulussa otto alueella etenee. Maisemointi tehdään kuitenkin aina mahdollisimman pikaisesti kun se teknisesti on mahdollista. Käytännössä siis vaiheen 1 maisemointi aloitetaan vuonna

16 kun ottotoiminta siinä on loppunut. Vaiheen 2 maisemointiaikataulu riippuu ottamisen etenemisaikataulusta, siitä ei ole tarkempaa tietoa tässä vaiheessa. Luiskien ja pohjatason muotoilu sekä verhoilu Ottoalue muotoillaan mahdollisimman hyvin ympäristöön istuvaksi. Otto-alueen reuna-alueille muodostuvat korkeuserot kaivutason ja ympäröivän maanpinnan välillä ovat lopputilanteessa 0 14 m. Suurimmillaan korkeusero on pohjois-/luoteisreunalla, pienimmillään ottoalueen keskiosassa, jossa ottoalueen pohjataso paikoin yhtyy ympäröivään maastoon. Reunaluiskat loivennetaan ja muotoillaan kaltevuuteen 1:3. Tällöin luiskan pituudeksi muodostuu alueella enimmillään noin 42 m. Luiskat rakennetaan puskemalla massoja alas työaikaisen jyrkän rintauksen yläpuolelta. Ottotoiminnan aikana huomioidaan se, että luiskien rakentaminen onnistuu ylittämättä ottoalueen rajausta. Luiskien ylä- ja alapäät pyöristetään, jotta ne istuvat paremmin maisemaan. Ennen istutuksia levitetään luiskiin ja pohjatasolle alueelta aiemmin poistettuja pintamaita. Verhoilun tavoitteellinen paksuus on 20 cm. Myös murskauksessa syntynyt, hyödyntämättä jäänyt hieno kiviaines sopii hyvin kasvualustaksi metsälle, kun siihen sekoitetaan 3-5 paino-% esimerkiksi turvetta tai kuorikariketta. Pintamateriaalin valinnassa on otettava huomioon, ettei maa-aines ole liian hienorakeista ja että se sisältää kasvualustalle tarpeellisen määrän orgaanista ainesta. Pintamaan sekaan voidaan myös sekoittaa hiekkaa. On mahdollista, että pintamaita ei ole tarpeeksi levitettäväksi koko alueelle. Tällöin istutukset tehdään suoraan hiekkapohjalle (ks. kohta Istutukset), tai pintamaita tuodaan alueelle muualta. Mikäli ylijäämäkiviainesta on saatavilla runsaasti, voidaan sitä käyttää myös alueen pohjatason muotoilussa rakentamalla maisemaa elävöittäviä kumpareita. Pohjatason alueilla, joilla maaperä on saattanut tiivistyä (esim. ajourilla), voidaan maanpinta rikkoa ja möyhentää ennen kuin maanpintaa tasataan suunnitelman mukaiseen pohjatasoon. Istutukset Metsittämisessä otetaan huomioon ympäröivän maaston metsätyyppi, jotta lopputuloksesta saadaan mahdollisimman hyvin maisemaan mukautuva alue. Ympäröivän alueen metsätyypin vallitseva puulaji on mänty. Tarpeen mukaan alueelle on myös mahdollista istuttaa pieniä määriä lehtipuita, mutta tavanomaisesti lehtipuita levittäytyy luonnostaan ajan myötä jälkihoidettuihin ottamisalueisiin. Havupuiden istutustiheys on keskimäärin noin kpl/ha. Istutukset tehdään muotoilua ja maannoskerroksen perustamista seuraavana kasvukautena, jolloin muotoillut alueet ovat tiivistyneet lopulliseen muotoonsa ja taimien juuristoilla on paremmat edellytykset selvitä ensimmäisistä vuosista. Nopean metsittymisen varmistamiseksi pyritään käyttämään suositusten mukaisesti 2-vuotiaita paakkutaimia. Havu- ja lehtipuiden paras istutusaika on keväällä roudan sulamisen jälkeen ennen silmujen puhkeamista. Havupuita voidaan istuttaa myös syksyllä ja lehtipuita kesäkuun lopusta elokuun puoliväliin. Parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi taimien kasvuun lähtöä on tarkkailtava ja alueelle on tehtävä täydennysistutuksia, mikäli suuria määriä taimia kuolee. Mikäli pintamaakerroksia ei ole tarpeeksi pohjatasolle levitettäväksi, tehdään istutukset osittain suoraan hiekkapohjalle. Tältä osin käytetään yksivuotisia taimia, jotka eivät ole yhtä herkkiä kuiville olosuhteille kuin kaksivuotiset taimet. Kaksivuotisissa taimissa on haihduttavaa pinta-alaa enemmän ja ne vaativat viljavamman kasvualustan. Kokemuksen mukaan yksivuotiset taimet selviytyvät hyvin niillä jälkihoidettavilla soranottoalueilla, joilla pintamaakerros on ohut tai se puuttuu. Jälkihoidon arvioidut kustannukset Karkeasti arvioiden ottoalueiden jälkihoidon kustannukset (sisältäen työkustannukset sekä taimien hankinnan) ovat keskimäärin noin euroa/ha. Tämän suunnitelman mukaisen 16