Pyöräily alkoholin vaikutuksen alaisena lisää pään vamman riskiä

Transkriptio

1 tieteessä Noora Airaksinen DI Tampereen teknillinen yliopisto, tiedonhallinnan ja logistiikan laitos Ilona Nurmi-Lüthje FT, dosentti Helsingin yliopisto, kansanterveystieteen osasto, Hjelt-instituutti Peter Lüthje LKT, dosentti, konsultoiva ortopedi Pohjois-Kymen sairaala, Kuusankoski Pyöräily alkoholin vaikutuksen alaisena lisää pään vamman riskiä Lähtökohdat Suurin osa polkupyöräilijöiden tapaturmista jää Tilastokeskuksen virallisen tieliikenneonnettomuustilaston ulkopuolelle. Alkoholin vaikutuksen alaisena pyöräilevien tapaturmista ja niiden seurauksista tiedetään hyvin vähän. Menetelmät Pohjois-Kymen sairaalan päivystykseen pyöräilytapaturman vuoksi hoitoon tulleista potilaista kerättiin tietoa prospektiivisesti kahden vuoden ajalta. Potilaille tehtiin puhalluskoe heidän tullessaan päivystykseen. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin erityisesti pyöräilytapaturmia, jotka sattuivat alkoholin vaikutuksen alaisena. Tulokset Loukkaantuneita pyöräilijöitä oli 217. Joka kolmas (n = 67) oli alkoholin vaikutuksen alaisena hoitoon tullessaan ja miesten osuus näistä oli 85 %. Yli 1,2 promillen puhallustulos mitattiin lähes 90 %:lla alkoholia nauttineista. Positiivinen puhallustulos oli yleisempi miehillä kuin naisilla (p < 0,001). Alkoholia käyttäneiden pyöräilijöiden tapaturmat johtivat useammin pään vammaan (60 %) kuin muut pyöräilytapaturmat (29 %) (p < 0,001). Pään vammojen osuus oli alkoholitapaturmissa (53 %) kaksinkertainen verrattuna pään vammoihin selvin päin ajaessa (26 %) (p < 0,001). Alkoholin vaikutuksen alaisena pyöräilleistä 6 % ei käyttänyt kypärää ja he loukkaantuivat useimmiten (91 %) ilman toista osapuolta. Alkoholia käyttäneiden tapaturmat sattuivat useammin viikonloppuna kuin selvänä pyöräilleiden (p < 0,001). Vakavien vammojen osuus (MAIS 3) oli molemmissa ryhmissä yhtä suuri. Pään vamman vaaratekijät olivat yli 1,5 promillen humala, ikä (15 3 vuotta) ja kypärättä pyöräileminen. Päätelmät Alkoholin vaikutuksen alaisena tapaturmaan joutuneet pyöräilijät olivat suurimmaksi osaksi vahvassa humalatilassa ja he käyttivät harvoin kypärää. Pään vamma oli heillä yleisempi kuin selvänä pyöräilleillä ja alkoholi oli tärkein pään vamman riskitekijä. Tärkein keino vaikuttaa tankojuoppouteen olisi asettaa promilleraja ja määritellä sen ylittämisestä sanktio, kuten on käytäntö useimmissa muissa EU-maissa. Vertaisarvioitu VV Suomen virallista tieliikenneonnettomuustilastoa ylläpitää Tilastokeskus ja tilasto perustuu poliisin tietoon tulleisiin tapauksiin. Tieliikenneonnettomuustilaston mukaan viimeisen kolmen vuoden aikana Suomessa on kuollut vuosittain keskimäärin 21 ja loukkaantunut 866 pyöräilijää vuodessa. Kaikista tieliikenteessä menehtyneistä 8 % ja loukkaantuneista 11 % on ollut pyöräilijöitä. Vuonna 2012 menehtyi 19 ja loukkaantui 822 pyöräilijää. Yli 70 % henkilövahingoista tapahtui risteyksissä ja 65 %:ssa pyöräilijän kuolemantapauksissa osallisena oli moottoriajoneuvo (1). Tilastokeskuksen tieliikenneonnettomuustilaston ulkopuolelle jää suurin osa polkupyöräilijöiden tapaturmista (2,3). Yksittäistapaturmat, joissa pyöräilijä kaatuu törmäämättä toiseen osapuoleen, eivät yleensä päädy virallisiin onnettomuustilastoihin (3,,5), koska poliisia ei tarvita onnettomuuspaikalla ja syyllistä ei tarvitse etsiä. Näissä tapauksissa potilaat hakeutuvat itsenäisesti hoitoon tai heidät kuljetetaan hoitoon. Tällöin potilaiden tiedot kirjautuvat vain potilastietojärjestelmiin sekä mahdollisesti pelastuslaitoksen tilastoon. Pohjois-Kymen sairaalan kahden vuoden tapa turma-aineistoon perustuvassa tutkimuksessa alkoholi näytteli suurta osaa polkupyörätapaturmissa (3). Kaikista pyöräilytapaturmista 1313

2 Kirjallisuutta 1 Liikenneturva. Pyöräilijöiden henkilövahingot tieliikenteessä. Tilastokatsaus Olkkonen S, Lahdenranta U, Tolonen J, Slätis P, Honkanen R. Incidence and characteristics of bicycle injuries by source of information. Acta Chir Scand 1990;156: Airaksinen N. Pyöräilijöiden, mopoilijoiden ja moottoripyöräilijöiden liikennetapaturmat. LINTU-julkaisuja /2008. www. lintu.info/pomo.pdf Airaksinen N, Nurmi-Lüthje I, Lüthje P. Cyclist injuries treated in emergency department (ED): consequences and costs in southeastern Finland in an area of inhabitants. Ann Adv Automot Med 2010;5: Olkkonen S, Lahdenranta U, Slätis P, Honkanen R. Bicycle accidents often cause disability an analysis of medical and social consequences of nonfatal bicycle accidents. Scand J Soc Med 1993;21: Nurmi-Lüthje I, Karjalainen K, Hinkkurinen J ym. Tapaturmakäyntien tilastointi paljastaa riskiryhmät. Suom Lääkäril 2007;62: Gennarelli T, Wozin E, toim. The abbreviated injury scale Association for the Advancement of Automotive Medicine. Barrington, IL , USA Päihdetilastollinen vuosikirja Alkoholi ja huumeet. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Karkola K, Müller K, Ojala M. Liikennelääketiede. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim Li G, Baker SP, Smialek JE, Soderstrom CA. Use of alcohol as a risk factor for bicycling injury. JAMA 2001;285: Puljula J, Savola O, Hillbom M. Rajuun kertajuomiseen liittyvät traumat. Suom Lääkäril 2011;21:179 52a. 12 Savola O, Niemelä O, Hillbom M. Alcohol intake and the pattern of trauma in young adults and working aged people admitted after trauma. Alcohol Alcohol 2005;0: Crocker P, Zad O, Milling T, Lawson KA. Alcohol, bicycling, and head and brain injury: a study of impaired cyclists riding patterns R1. Am J Emerg Med 2010;28: Spaite DW, Criss EA, Terence D ym. A Prospective Investigation of the Impact of Alcohol Consumption on Helmet Use, Injury Severity, Medical Resource Utilization, and Health Care Costs in Bicycle-Related Trauma. J Trauma 1995;38: Li G, Baker SP, Sterling S, Smialek JE, Dischinger PC, Soderstrom CA. A comparative analysis of alcohol in fatal and nonfatal bicycling injuries. Alcohol Clin Exp Res 1996;20: ainoastaan 9 % löytyi virallisista tilastoista (). Tutkimuksen valossa näyttää siltä, että pyöräilytapaturmista ja alkoholin vaikutuksen alaisena pyöräilleiden tapaturmista sekä niiden seurauksista tiedetään Suomessa vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida Pohjois-Kymen sairaalan vastuualueella kahden vuoden aikana sattuneet pyöräilytapaturmat, joissa pyöräilijä oli alkoholin vaikutuksen alaisena ja verrata tuloksia selvin päin sattuneisiin pyöräilytapaturmiin. Tutkimus on osa tutkimussarjaa, joka liittyi Kouvolan Tapaturmien ja väkivallan ehkäisykeskuksen (Start-keskus) toimintaan ( paattyneethankkeet/start-keskus.html). Aineisto ja menetelmät Tutkimusaineistona oli Pohjois-Kymen sairaalan erikoissairaanhoidon liikennetapaturma aineisto ajalta Etenevän aineiston keräys, tarkistus ja luotettavuus on kuvattu aikaisemmin (6). Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin ICD-10-järjestelmän ulkoisen syyn mukaan tilastoituja pyöräilytapaturmia (V10 19). Aineisto tarkistettiin ja täydennettiin seuraavilla potilaskertomuksista saatavilla tai tutkijoiden määrittämillä tiedoilla: tapaturmatyyppi (ICD-10), onnettomuusluokka ja -tyyppi, vammadiagnoosit (ICD-10), alkoholin esiintyminen tapaturmassa (puhallustulos hoitoon tullessa), kypärän käyttö (kyllä, ei, ei tiedossa), hoitoaika ja vammojen vakavuus (AIS-luokitus), Jos potilas siirtyi jatkohoitoon Kymenlaakson keskussairaalaan tai Töölön sairaalaan, hänen tietonsa tarkastettiin kyseisistä sairaaloista. Vammojen vakavuuden arvioinnissa käytetty AIS-luokitus (The Abbreviated Injury Scale) on kehitetty Yhdysvalloissa erityisesti liikennetapaturmissa syntyneiden vammojen luokittelua varten. Luokituksen tarkoituksena on tarjota tutkijoille yksinkertainen numeerinen menetelmä vammojen luokitteluun ja vertailuun. AISluokituksesta on tullut kansainvälisesti hyväksytty erityisesti sen laajuuden ja herkkyyden vuoksi (7). Vammat jaetaan luokituksessa yhdeksään kehonosaan: pää, kasvot, kaula, rintakehä, vatsan ja lantion elimet, selkäranka, yläraaja, alaraaja, ulkoiset kehonosat. Luokitus tapahtuu asteikolla 1 6 (1 = lievä, 2 = kohtalainen, 3 = vakava, = vaikea, 5 = kriittinen, 6 = kuolettava). Vammat luokitellaan AIS-arvolla lieviin (AIS 1 2) ja vakaviin (AIS 3 6) vammoihin. AIS-luokitus ei arvioi useiden vammojen yhteisvaikutuksia, vaan jokainen vamma arvioidaan erikseen, joten potilas voi saada useita AIS-arvoja. Vammojen kokonaisvakavuutta kuvataan MAIS (maximum AIS)-arvolla. MAISarvo on korkein potilaan AIS-arvo, mikäli vammoja on useita (7). Tässä tutkimuksessa vammojen AIS-luokituksen teki tutkimusryhmän erikoislääkäri (PL) potilaskertomustietojen perusteella. Tutkimusluvat saatiin Kymenlaakson ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirien eettisiltä toimikunnilta (Kymenlaakson sairaanhoitopiirin eettisen toimikunnan lausunnot 05/ 2005, 02/2006, 10/2006 ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin eettisen toimikunnan pöytäkirja 1/2011, ). Tietosuojan ja potilastietojen oikean tulkinnan varmistamiseksi sairauskertomukset tarkasti tutkimusryhmän erikoislääkäri (PL). Tilastolliset tarkastelut tehtiin SPSS-ohjelmalla. Tilastollisissa analyyseissa käytettiin c²riippumattomuustestiä ja Fisherin tarkkaa testiä. Vaaratekijäanalyysissa käytettiin bayesilaista menetelmää. Valituille muuttujille laskettiin riskisuhteet (OR) ja niille 95 %:n luottamusvälit (95 %:n LV). Bayesilaisessa menetelmässä lasketaan riskisuhteet aina siten, että kunkin muuttujan luokan riskisuhdetta verrataan aina saman muuttujan kaikkiin muihin luokkiin. Tulokset Kahden vuoden aikana ( ) erikoissairaanhoidossa hoidettiin 217 polkupyöräilijää, joista miehiä oli 131 (60 %). Loukkaantuneista pyöräilijöistä 31 % (67/217) oli alkoholin vaikutuksen alaisena hoitoon tullessaan ja näistä miesten osuus oli 85 % (n = 57). Korkeiden promillemäärien osuus oli suuri; yli 1,2 :n puhallustulos mitattiin yhteensä 87 %:lla kaikista alkoholitapaturmapotilaista. Positiivinen puhallustulos oli yleisempi miesten kuin naisten keskuudessa ( vs. 12 %) (p < 0,001) (kuviot 1 ja 2). Alkoholia käyttäneistä miespyöräilijöistä lähes puolet (6 %) kuului ikäryhmään 35 9 vuotta (kuvio 1). Tapaturmat, joissa alkoholilla oli osuutta, johtivat useammin pään vammaan (0/67, 60 %) kuin tapaturmat, joissa pyöräilijä oli selvin päin (3/150, 29 %) (p < 0,001). Alkoholi tapaturmissa päänsä loukanneista potilaista 131

3 tieteessä 16 Amoros E, Chiron M, Martin J-L,Thélot B, Laumon B. Bicycle helmet wearing and the risk of head, face, and neck injury: a French case-control study based on a road trauma registry. Inj Prev 2012;18: Persaud N, Coleman E, Zwolakowski D, Lauwers B. Nonuse of bicycle helmets and risk of fatal head injury: a proportional mortality, case control study. CMAJ 2012;18:E Crocker P, King B, Cooper H, Milling TJ. Self-reported alcohol use is an independent risk factor for head and brain injury among cyclists but does not confound helmets` protective effect. J Emerg Med. 2012;3: Andersson AL, Bunketorp O. Cycling and alcohol. Injury 2002;33: Olkkonen S, Honkanen R. The role of alcohol in nonfatal bicycle injuries. Acc Anal Prev 1990;22: Alaranta H, Koskinen S, Turkka J. Tapaturmainen aivovaurio ei ole harvinainen. Suom Lääkäril 2002;7: Liikenneturvan uutispöytä fi/www/fi/index.php?we_objectid= Thompson DC, Rivara F, Thompson R. Helmets for preventing head and facial injuries in bicyclists. Cochrane Database Syst Rev 2009;1. 2 Juhra C, Wieskotter B, Chu K ym. Bicycle accidents Do we only see the tip of the iceberg? A prospective multi-centre study in a large German city combining medical and police data. Injury 2012;3: Valtion säädöstietopankki, FINLEX. Rikoslaki, 23 luku Allgemeiner Deutscher Automobil- Club (ADAC) sp/presse/_mmm/jpg/promillegrenzenradfahrerausland_ jpg 27 Gentilello LM, Rivara FP, Donovan DM ym. Alcohol interventions in a trauma center as a means of reducing the the risk of injury recurrence. Ann Surg 1999;230: Schermer C, Bloomfield L, Lu S, Demarest G. Trauma patient willingness to participate in alcohol screening and intervention. J Trauma 2003;5: Charbonney E, McFarlan A, Haas B, Gentilello L, Ahmed N. Alcohol, drugs and trauma: consequences, screening and intervention in Trauma 2010;12:5 12. n Kuvio 1. Miesten polkupyörätapaturmat ja alkoholia käyttäneiden osuus Potilaan ikä, v, miehet Kaikki loukkaantuneet (n = 131) Alkoholia käyttäneet (n = 57) 25 % (10/0) ja selvin päin päänsä loukanneista 21 % (9/3) sai enemmän kuin yhden pään vamman. Vammojen jakaumassa ryhmien välillä oli eroa (taulukko 1). Erityisesti pään vammojen osuus oli alkoholitapaturmissa kaksinkertainen (50/95, 53 %) verrattuna pään vammoihin selvin päin ajaessa (56/212, 26 %) (p < 0,001). Alkoholin vaikutuksen alaisena loukkaantuneista kaksi (3 %) ja selvin päin loukkaantuneista kolme (2 %) sai vakavan (AIS 3) pään vamman (ns, ero ei ole merkitsevä) n Kuvio 2. Naisten polkupyörätapaturmat ja alkoholia käyttäneiden osuus. Kaksi kolmesta (3/67, 6 %) alkoholin vaikutuksen alaisena tapaturmaan joutuneista pyöräilijöistä ei käyttänyt kypärää ja muiden (2/67) kypärän käytöstä ei ollut tietoa. Muista tapaturmapotilaista 51 % (76/150) käytti ja 20 % (30/159) ei käyttänyt kypärää, ja loppujen 29 %:n (/150) kypärän käytöstä ei ollut tietoa. Kaikista tapaturmapotilaista 1 % (30/217) käytti kypärää, 55 % (120/217) ei käyttänyt ja 31 %:ssa (67/217) kypärän käytöstä ei ollut tietoa. Todennetuista kypärän käyttäjistä kukaan Potilaan ikä, v, naiset Kaikki loukkaantuneet (n = 86) Alkoholia käyttäneet (n = 10) 1315

4 Taulukko 1. Alkoholia käyttäneiden pyöräilijöiden tapaturmissa syntyneet vammat ja muiden pyöräilijöiden tapaturmissa syntyneet vammat niiden sijainnin mukaan. Vammatyyppi Alkoholitapa turmissa syntyneet vammat (n = 95) Muissa tapa turmissa syntyneet vammat (n = 212) n % n % Pään vammat Kaulan vammat Rintakehän vammat 11 5 Vatsan, alaselän, lannerangan 12 6 ja lantion vammat Hartianseudun ja olkavarren vammat Kyynärnivelen seudun ja 29 1 kyynärvarren vammat Ranteen ja käden vammat Lonkan ja reiden vammat Polven ja säären vammat Nilkan ja jalkaterän alueen vammat Yhteensä χ 2 = 26,89, vapausasteet 9, p < 0,01. sidonnaisuudet Kirjoittajat ovat ilmoittaneet sidonnaisuutensa seuraavasti (ICMJE:n lomake): Noora Airaksinen: apurahat (Liikenneturvallisuuden edistämissäätiö, Henry Fordin säätiö). Ilona Nurmi-Lüthje: luentopalkkiot (HUS: Tapaturmien seuranta ja ehkäisy, Helsingin yli opisto: Tapaturmat ja Tules- sairauksien ehkäisy), korvaus koulutusaineiston tuottamisesta (Itä-Suomen aluehallintovirasto: Vanhusten kaatumiset ja niiden ehkäisy, DVD), kirjoituspalkkiot (Kustannus Oy Duodecim: Alkoholiriippuvuus, luku Tapaturmariski ja tapaturmat, THL: Opas TULEsairauksien ehkäisyyn ja hoitoon, luku: Osteoporoosi ja murtumat). Peter Lüthje: luentopalkkio Professio Finland Oy), kirjoitus palkkiot (Kandidaattikustannus Oy: Traumatologia, luku Osteoporoottisen luun murtumat; Suomen Tule Ry: Terve tuki- ja liikuntaelimistö, luku Osteoporoosi ja murtumat). Taulukko 2. Potilaan MAIS-arvo alkoholia käyttäneiden ja muiden pyöräilijöiden tapaturmissa. Alkoholitapaturmat (n = 67) Muut tapaturmat (n = 150) MAIS 1 n % n % Yhteensä ns *MAIS: (Maximum AIS) potilaan vakavimman vamman AIS-arvo (The Abbreviated Injury Scale). ei ollut alkoholin vaikutuksen alaisena hoitoon tullessa. Alkoholia käyttäneistä 23 (3 %) sai ainoastaan yhden murtuman. Selvin päin tapaturmaan joutuneista 77 (51 %) sai vähintään yhden murtuman ja keskimäärin 1,19 murtumaa potilasta kohden. Pään tai kasvojen alueen murtuman saaneiden potilaiden osuus oli molemmissa ryhmissä lähes yhtä suuri (9 vs. 7 %, ns). Alkoholia käyttäneiden pyöräilijöiden tapaturmista 8 % (6/67) ja selvin päin pyöräilleiden tapaturmista 9 % (13/150) johti vakavaan vammaan (MAIS 3) (ns) (taulukko 2). Alkoholia käyttäneiden tapaturmista 13 % (9/67) ja selvin päin pyöräilleiden tapaturmista 19 % (28/150) johti leikkaukseen (ns). Kahdelle alkoholia käyttäneelle potilaalle (3 %) ja seitsemälle (5 %) selvin päin pyöräilleelle tehtiin enemmän kuin yksi leikkaus (ns). Joka neljättä (18/67, 27 %) alkoholin vaikutuksen alaisena loukkaantunutta pyöräilijää hoidettiin vuodeosastolla. Keskimääräinen hoitoaika potilasta kohden oli 5,8 vuorokautta ja mediaani 3 vuorokautta. Osastolla hoidettujen osuus oli selvin päin loukkaantuneiden keskuudessa lähes sama (2/150, 28 %) kuin humalassa loukkaantuneiden. Selvin päin loukkaantuneiden keskimääräinen hoitoaika potilasta kohden oli 8,8 vuorokautta ja mediaani 3 vuorokautta. Pyöräilijöiden tapaturmista 81 % (n = 17) tapahtui yksin, törmäämättä toiseen osapuoleen. Alkoholitapaturmissa yksin kaatuneiden osuus oli vielä suurempi, 91 % (n = 61) (p < 0,01). Alkoholia käyttäneiden tapaturmat sattuivat useammin viikonloppuna (perjantaina sunnuntaina) kuin selvänä pyöräilleiden (67 vs. 32 %) (p < 0,001). Vaaratekijäanalyysissa todettiin, että yli 1,5 promillen humalatila, 15 3 vuoden ikä ja kypärän käyttämättömyys olivat pään vamman vaaratekijöitä (taulukko 3). Pohdinta Vuonna 2011 Suomessa alkoholin vaikutuksen alaisten kuljettajien osuus loukkaantumiseen johtaneissa tieliikenneonnettomuuksissa oli 10 % ja kuolemaan johtaneissa tieliikenneonnettomuuksissa 28 % (8). Liikenneonnettomuuden vaara kasvaa jo vähäisen alkoholimäärän nauttimisen seurauksena. Alle 0,2 promillen veren alkoholipitoisuus heikentää visuaalisen informaation hallintaa, ja kun alkoholipitoisuus ylittää 0,5 promillea, heikentyvät myös motoriikka ja reaktioaika merkittävästi (9). Lin ym. (10) mukaan 0,2 promillen veren alkoholipitoisuus nostaa pyöräilijän loukkaantumisriskin kuusinkertaiseksi ja 0,8 promillen pitoisuus jopa 20-kertaiseksi verrattuna tilanteeseen, jos 1316

5 tieteessä Suomen lainsäädännössä suhtautuminen alkoholin vaikutuksen alaisena pyöräilemiseen on lievimpiä Euroopassa. Taulukko 3. Pään vamman vaaratekijät ja niiden riskisuhteet Vaaratekijä OR 1 95 %:n LV Alkoholipromillet 0,0 1,0 0,20 0,11 0,37 1,01 1,5 1,23 0,1 3,67 1,51 6,71 3,37 13,3 Ikä, v < 15 0,57 0,28 1, ,25 1,70 6, ,62 0,36 1,08 Kypärän käyttö ei 1,92 1,09 2,89 ei tietoa 0,78 0,3 1,3 kyllä 0,36 1,09 2,89 1 Riskisuhteet (OR) on laskettu bayesilaisella menetelmällä, jossa kunkin luokan riskisuhdetta verrataan saman muuttujan kaikkiin muihin luokkiin. sa pyöräilijä on selvä. Pään vamman riski verrattuna muun kehon alueen vammaan kasvaa nopeasti kun veren alkoholipitoisuus nousee yli yhden promillen ja yli 2 promillen humalassa riski on viisinkertainen (11). Humalassa kaatuneet pyöräilijät loukkaavat päänsä, kun taas selvin päin vammautuneet loukkaavat useammin raajansa kuin päänsä (10,11,12). Tässä tutkimuksessa selvin päin pyöräilleiden pään vammojen osuus oli ainoastaan puolet alkoholin vaikutuksen alaisena pyöräilleiden vastaavaan osuudesta. Tapaturmaan joutuneen pyöräilijän pään vamman vaaratekijät olivat yli 1,5 promillen humalatila, 15 3 vuoden ikä ja kypärän puuttuminen. Tosin aineistomme on pieni ja suurempi aineisto saattaisi johtaa siihen, että jo pienempi promillemäärä osoittautuisi vaaratekijäksi. Myös yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa (n = 200) todettiin pään vammojen tärkeimmäksi selittäjäksi alkoholin käyttö pyöräillessä (13). Alkoholin vaikutuksen alaisena pyöräily ilman kypärää on todettu lisäävän vakavan vamman ja kuoleman riskiä (5,10,1 17). Selvin päin pyöräilevillä kypärän käyttö on noin seitsemän kertaa yleisempää kuin alkoholia nauttineilla pyöräilijöillä (10). Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa todettiin toisaalta, että pyöräily humalassa lisäsi pään vammojen osuutta riippumatta siitä, käytettiinkö kypärää tai ei (10). Saman työryhmän toisessa tutkimuksessa todettiin, että kypärän käyttö vähensi pään vammoja ainoastaan niillä, jotka pyöräilivät selvin päin. Humalassa pyöräilleille kypärän käyttö ei tuonut merkitsevää hyötyä (18). Tuoreessa kanadalaisessa tutkimuksessa todettiin yhteys pään vamman aiheuttaman lisääntyneen kuoleman riskin ja kypärän käyttämättömyyden välillä (17). Vaikka tässä tutkimuksessa alkoholin vaikutuksen alaisilla pyöräilijöillä oli suhteellisesti enemmän pään vammoja kuin selvin päin pyöräilleillä, pään vammojen vakavuudessa ei todettu eroja ryhmien välillä. Tässä aineistossa humalassa pyöräilleiden tapa turmat sattuivat useammin viikonloppuina kuin selvänä pyöräilleiden (p < 0,001) ja ilman toista osapuolta (90 %). Myös Ruotsissa on päädytty samanlaiseen tulokseen (19). Verrattuna selvin päin pyöräileviin, alkoholia käyttäneiden pyöräilijöiden tapaturmat sattuivat useammin yöaikaan viikonloppuisin, matkalla juhliin tai pubiin ja yksin törmäämättä toiseen osapuoleen sekä sisälsivät suuremman riskin saada pään tai kasvojen vamma (19). Samansuuntainen tulos saatiin myös Helsingin seudulla vuonna 1986 tehdyssä tutkimuksessa (20). Tuolloin todettiin lisäksi, että humalassa pyöräily lisäsi tapaturmariskiä 10-kertaiseksi verrattuna selvin päin pyöräilyyn (20). Humalatila lisäsi myös pään vammojen osuutta (20). Vuosina Suomen sairaaloissa hoidettiin keskimäärin noin aivovammapotilasta vuosittain ja liikennetapaturmien osuus niistä oli 20 % (21). Kaikista liikennetapaturmissa syntyneistä aivovammoista pyöräilijöiden aivovammojen osuus oli 36 %, joka oli yhtä suuri kuin auto-onnettomuuksissa kuljettajille ja autossa matkustaville tulleiden aivovammojen yhteenlaskettu osuus (21). Kypärän käyttöaste on Suomessa edelleen matala. Toistuvista kampanjoista ja tietoiskuista huolimatta vuonna 2012 polkupyöräilijöistä käytti kypärää vain 37 % (22). Uusimmassa pyöräilykypärän käyttöä selvittäneessä systemaattisessa Cochrane-katsauksessa todettiin, että polkupyöräilijän käyttämä kypärä vähensi kaikenikäisten kasvovamman, päävamman, aivovamman tai vakavan aivovamman riskiä % (23). Suojaava vaikutus oli yhtä hyvä törmäyksissä ajoneuvoon kuin muissa pyöräilijän onnettomuustyypeissä. 1317

6 Pyöräily humalassa lisää pään vammojen osuutta riippumatta kypärän käytöstä. Tästä asiasta tiedettiin Suomessa on vain vähän tutkittua tietoa alkoholin osuudesta pyöräily tapaturmissa, koska alkoholin käyttö ei näy virallisissa pyöräilytapaturmia koskevissa tieliikenneonnettomuus tilastoissa. Tämä tutkimus opetti Alkoholia käyttäneiden pyöräilijöiden määrä oli kolmannes kaikista pyöräilytapaturmissa loukkaantuneista. Alkoholin vaikutuksen alaisena pyöräilleet joutuivat tapaturmaan yksin, käyttivät harvemmin kypärää ja saivat kaksi kertaa useammin pään vamman kuin selvänä pyöräilleet. Yli 1,2 promillen puhallustulos mitattiin lähes 90 %:lla alkoholia nauttineista. Yli 1,5 promillen humalatila oli tärkein pään vamman riskitekijä. Vakavien vammojen osuus alkoholia käyttäneiden ja selvin päin pyöräilleiden tapaturmissa oli yhtä suuri. Alkoholin vaikutuksen alaisena pyöräilevät eivät altista muita tielläliikkujia niin suureen vaaraan kuin esimerkiksi humalassa autoilevat, mutta he vaarantavat erityisesti oman terveytensä (2). Suomen lain mukaan liikennejuopumus moottorittomalla ajoneuvolla on rikos, josta voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi (25). Rikoksen tunnusmerkit täyttyvät kuitenkin ainoastaan siinä tapauksessa, jos pyöräilijä on aiheuttanut vaaran toiselle henkilölle. Ainoastaan päihtyneenä pyöräilemisestä ei siis rangaista. Suomen lainsäädännössä suhtautuminen alkoholin vaikutuksen alaisena pyöräilemiseen on lievimpiä Euroopassa (26). Koska nykyinen lainsäädäntö ei ole tehokas keino tankojuopumuksen ehkäisemiseksi, olisi harkittava, pitäisikö liikennejuopumusta koskevan lainsäädännön koskea myös pyöräilijöitä. Useissa EU-maissa pyöräilyssä on sama promilleraja kuin moottoriajoneuvolla ajettaessa (taulukko ). Poikkeuksen tekevät ainoastaan muut Pohjoismaat, Saksa, Irlanti ja Britannia. Nykyisen lain muuttaminen siten, että rangaistuksen edellytyksenä olisi myös vaaran aiheuttaminen itselle sekä mahdollisesti promillerajan asettaminen polkupyöräilijöille saattaisi vähentää etenkin satunnaisesti alkoholin vaikutuksen alaisena pyöräilemistä. Alkoholin ongelmakäyttäjien kohdalla tärkeintä olisi ongelman tunnistaminen ja hoitoonohjaus. Alkoholin vaikutuksen alaisena sattuneet pyöräilytapaturmat ovat Suomessa huomattavasti yleisempiä kuin viralliset onnettomuustilastot osoittavat (3). Tilastoinnin puutteellisuuden vuoksi näistä tapaturmista ei saada juurikaan tietoa eivätkä ehkäisytoimet ole tehokkaita. Tapaturmapotilaiden puhalluttamisella voidaan tunnistaa alkoholin käyttö (6). On osoitettu, että lyhyistä alkoholinkäytön ja tapaturmien vähentämiseen tähtäävistä interventioista traumayksiköissä on hyötyä (27,28,29). Tapaturmatilastoinnin kehittäminen päivystysyksiköissä ja tiedon hyödyntäminen auttaisi merkittävästi kaikkien pyöräilytapaturmien ja alkoholin vaikutuksen alaisena sattuneiden pyöräilytapatur Taulukko. Polkupyöräilyn promillerajat ja rangaistukset Euroopassa (26). Maa Promilleraja Rangaistus, euroa Alankomaat 0,5 110 Belgia 0,5 10 Espanja 0,5 500 Irlanti ei rajaa Britannia ei rajaa Italia 0,5 500 Itävalta 0,8 800 Kroatia 0,5 65 Luxemburg 0,5 15 Norja ei rajaa 1 2,3 Portugali 0,5 125 Puola 0,2 15 Ranska 0,5 135 Ruotsi ei rajaa ,3 Saksa 1,6 Slovakia 0,0 150 Suomi ei rajaa 1 2,3 Sveitsi 0,5 110 Tanska ei rajaa Tsekki 0, Poliisi kieltää ajamisen tai kehottaa taluttamaan pyörää, jos henkilö on alkoholin vaikutuksen alaisena eikä pysty ajamaan pyörällä turvallisesti. 2 Yksittäistapauksessa sakotetaan, jos henkilö on alkoholin vaikutuksen alaisena eikä pysty ajamaan pyörällä turvallisesti. Suomessa tämä toteutuu vasta, jos pyöräilijä alkoholin vaikutuksen alaisena pyöräillessään aiheuttaa vaaran toiselle henkilölle. 3 Sakon suuruus määräytyy tulojen mukaan. Pyöräily alkoholin vaikutuksen alaisena on rangaistava teko, jos promillet ovat 1,6 tai jos pyöräilijä ei ole enää humalatilan takia ajokunnossa. Siitä kirjataan 7 sakkopistettä Saksan Flensburgissa ylläpidettävään liikenne rekisteriin ja asianomainen joutuu maksamaan sakkomaksun, joka vastaa noin yhden kuukauden nettopalkkaa. Lisäksi 1,6 :n humalassa pyöräillyt joutuu lääketieteelliseen/psykologiseen testiin ja mikäli hän ei läpäise testiä, hän menettää moottoriajoneuvon ajo-oikeuden. Mikäli henkilölle kertyy liikennerekisteriin yhteensä 1 sakkopistettä, hän menettää moottoriajoneuvon ajo-oikeuden. mien ehkäisytyötä. Alkoholin vaikutuksen alaisena pyöräilemisestä ja sen seurauksista tiedetään Suomessa varsin vähän ja lisätutkimusta tarvitaan. n Kiitokset Tutkimukseen on saatu taloudellista tukea Kouvolan Evo-tutkimusrahasta. English summary > in english Cycling under the influence of alcohol increases the risk of head injuries 1318

7 tieteessä english summary Noora Airaksinen Ilona Nurmi-Lüthje Peter Lüthje MD, PhD, orthopaedic surgeon North-Kymi Hospital, Kouvola, Finland Cycling under the influence of alcohol increases the risk of head injuries Background Most of the bicycle accidents that occur are not included in the official traffic accident statistics reported by the police. Further, little is known about the bicycle accidents and their consequences occurring when the cyclist is under the influence of alcohol. Methods Data on patients attending the emergency department (ED) at North-Kymi Hospital due to a bicycle accident were gathered prospectively for two years. Breath alcohol concentration (BAC) was measured on admission. The special focus of the present study was on alcohol-related bicycle accidents. Results A total of 217 bicycle accidents occurred. One third (67/217; 30%) of the injured cyclists were under the influence of alcohol at the time of hospital attendance. The alcohol concentration was 1.2 ( 0.12% BAC) in nearly 90% of the alcohol-positive cases. A positive BAC was more frequent among male than female cyclists (% vs. 12%) (p<0.001). There were more head injuries in alcohol related accidents (60%) than in those where the cyclist was sober (29%) (p<0.001). Two thirds (6%) of the cyclists who were cycling under the influence of alcohol were not wearing a bicycle helmet, and they injured themselves mostly in accidents occurring without any other party. Alcohol-related accidents occurred more often at weekends than those where the cyclist was sober (p<0.001). The proportion of severe injuries (MAIS 3) was equal in both groups. Risk factors for head injuries were cycling under the influence of alcohol (BAC more than 1.5 ( 0.15% BAC); OR 6.71; 95% CI ), age 15 3 years (OR 3.25; 95% CI ) and cycling without wearing a bicycle helmet (OR 1.92; 95% CI ). Conclusions Cyclists who injured themselves under the influence of alcohol were usually heavily intoxicated and in most cases they were not wearing a bicycle helmet. They sustained head injuries more often than those who were sober. Alcohol was the most important risk factor for head injury. Alcohol-related accidents occurred mostly without involvement of another party. 1318a