KUNHAN VIRTAA RIITTÄÄ TYYTYVÄISYYS SÄHKÖPYÖRÄTUOLIIN TAI SÄHKÖMOPEDIIN QUEST 2.0 -MITTARILLA MITATTUNA

Transkriptio

1 Opinnäytetyö KUNHAN VIRTAA RIITTÄÄ TYYTYVÄISYYS SÄHKÖPYÖRÄTUOLIIN TAI SÄHKÖMOPEDIIN QUEST 2.0 -MITTARILLA MITATTUNA Kati Rämö & Minna Tikkanen Toimintaterapian koulutusohjelma 2007

2 TURUN TIIVISTELMÄ AMMATTIKORKEAKOULU Koulutusohjelma: Toimintaterapia Tekijät: Rämö, Kati ja Tikkanen, Minna Työn nimi: Kunhan virtaa riittää Tyytyväisyys sähköpyörätuoliin tai sähkömopediin QUEST 2.0 mittarilla mitattuna Ohjaajat: Kaukinen, Mary-Ann ja Tigerstedt, Helena Opinnäytetyön valmistumisajankohta: Sivumäärä: Lokakuu , 7 liitettä Apuvälineiden käyttäjämäärät lisääntyvät väestön ikääntyessä sekä tuotekehityksen ja uuden teknologian tuodessa uusia mahdollisuuksia. Laadukkaiden tuotteiden ja palvelun takaamiseksi asiakkaalla tulee olla oikeus tulla kuulluksi ja asettaa tuotteille ja palveluille vaatimuksia. Arvioitaessa apuvälineen vaikuttavuutta käyttäjän näkökulmasta on oleellista tarkastella käyttäjän itsensä laitteelle asettamia odotuksia ja sitä, kuinka henkilökohtaiset tavoitteet, joihin apuvälineen avulla pyritään, ovat toteutuneet. Ilmentymänä näille on tyytyväisyys. Se, kuinka hyvin apuvälineen käyttäjän tarpeet, toiveet ja odotukset on onnistuttu huomioimaan apuvälineen hankinnassa, vaikuttaa siihen todennäköisyyteen, että laite tulee käyttöön eikä jää hylätyksi. The Quebec User Evaluation of Satisfaction with Assistive Technology (QUEST 2.0) on mittari, jolla arvioidaan apuvälineen käyttäjän tyytyväisyyttä kahteen osaalueeseen; laitteeseen sekä siihen liittyvään palveluun. QUEST on kansainvälinen, usealle kielelle käännetty sekä helppokäyttöinen ja luotettava väline. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä aihepiirin käsitteet on pyritty selittämään konkreettisesti, jotta liikkumisen apuvälineiden, käyttäjän yksilöllisten tarpeiden ja erilaisten ympäristöjen yhteensovituksen moninaisuus tulisi ymmärretyksi. Tutkimuksen tarkoituksena oli saada tietoa sähköpyörätuolin ja sähkömopedin käyttäjien tyytyväisyydestä laitteeseen ja siihen liittyvään palveluun. Surveymenetelmällä hankittiin tietoa, jota Varsinais-Suomen ja Satakunnan sairaanhoitopiirit voivat käyttää hyödyksi laitehankinnoissa ja palvelun kehittämisessä. Lisäksi Stakes voi hyödyntää tietoa valtakunnallisissa vertailuissa. Tutkimuksen tulokset kertovat, että 95 sähköpyörätuolin- ja sähkömopedin käyttäjän tutkimusjoukko oli pääasiassa hyvin tyytyväinen. Tutkimustuloksista ilmenee tyytyväisyyden tai tyytymättömyyden syitä sekä laitteiden ja palvelun kehittämisessä huomioon otettavia seikkoja. Hakusanat: apuväline, sähköpyörätuoli, sähkömopedi, tyytyväisyys, toimintaterapia Säilytyspaikka: Turun ammattikorkeakoulun kirjasto

3 TURKU POLYTECHNIC ABSTRACT Degree Programme: Occupational Therapy Authors: Rämö, Kati and Tikkanen, Minna Title: User satisfaction with electric wheelchairs and scooters measured with QUEST 2.0 Instructors: Kaukinen, Mary-Ann and Tigerstedt, Helena Date: Total number of pages: October , 7 appendices As elderly people constitute a growing share of the population, the users of assistive devices are increasing. In addition the development of technology brings new possibilities. For ensuring the quality of products and services, consumers have to be heard. They must have opportunities to set demands for products and services. When assessing outcomes of assistive devices from a user s perspective, it is relevant to focus on the expectations of the user and to examine how the individual goals are fullfilled. The expression of these things is satisfaction. How well users needs, preferences and expectations are taken into consideration has an impact to the likelihood of devices use or abandonment. The Quebec User Evaluation of Satisfaction with Assistive Technology (QUEST 2.0) is an outcome measure that assesses user satisfaction with two components, a device and its services. QUEST is international and it has been translated into many languages. It is a highly applicable, reliable and valid instrument. In the theoretical framework of this study, concepts have been explained concretely that the complexity of mobility assistive devices, users individual needs and different environmental factors would be understood. The purpose of this study was to explore users satisfaction with electric wheelchairs and scooters and support services. The study was undertaken to glean information for Aid Centers of Varsinais-Suomen Sairaanhoitopiiri and Satakunnan Sairaanhoitopiiri. The result showed high levels of satisfaction with the assistive devices and the services in the sample of 95. The results expressed reasons for satisfaction and non-satisfaction and facts that should be noticed when developing devices and services. The information can be used when Aid Centers provide new devices and develop services. Stakes will also use the material for the large research of client satisfaction in Finland. Keywords: Assistive device, Electric wheelchair, Electrical scooter, Satisfaction, Occupational Therapy Deposit at: Library of Turku University of Applied Sciences

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 7 2 QUEST-MITTARI QUEST:n synty ja kehittyminen Tyytyväisyyskyselyn toteutus QUEST:n psykometriset ominaisuudet 12 3 TYYTYVÄISYYS OSANA LAATUA Tyytyväisyys Laatu 15 4 LIIKKUMINEN JA APUVÄLINE Sähköpyörätuoli Sähkömopedi 20 5 APUVÄLINEPALVELUPROSESSI 21 6 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT 23 7 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tutkimusjoukko Aineistonkeruumenetelmät Tutkimuksen kulku Aineiston käsittely ja analysointi 26 8 TUTKIMUSTULOKSET 27

5 8.1 Tyytyväisyys apuvälineeseen Tyytyväisyys apuvälinepalveluun Käyttäjätyytyväisyys suhteessa tuotemerkkeihin 34 9 POHDINTA Pohdintaa tutkimuksen tuloksista Opinnäytetyön luotettavuuden arviointi Opinnäytetyön eettisyyden arviointi Pohdintaa opinnäytetyön prosessista 40 LÄHTEET 42 LIITTEET Liite 1. Quest-tyytyväisyyskysely Liite 2. Tutkimuslupa Liite 3. Saatekirje Liite 4. Osallistumiskaavake Liite 5. QUEST-nettiversion taustatietolomake Liite 6. Sähkömopedin käyttäjien tyytyväisyys malleittain Liite 7. Sähköpyörätuolin käyttäjien tyytyväisyys malleittain KUVIOT Kuvio 1. QUEST-tyytyväisyysmalli (Demers ym. 2005, 14). 11 Kuvio 2. Apuvälinetyytyväisyyttä kuvaava malli (Simon & Patrick 1997, mukailtu) (Demers ym. 2005, 12). 15 Kuvio 3. Apuvälinepalveluprosessin vaiheet. 21 Kuvio 4. Apuvälineen käyttäjien ikä luokiteltuna. 24 Kuvio 5. Apuvälineeseensä tyytyväisten ja tyytymättömien osuudet tutkimusjoukosta. 28 Kuvio 6. Apuvälinepalveluun tyytyväisten ja tyytymättömien osuudet. 32 TAULUKOT Taulukko 1. Sähkömopedien ja sähköpyörätuolien määrät / sairaanhoitopiirit. 25 Taulukko 2. Apuvälineosion tunnusluvut. 28

6 Taulukko 3. QUEST:n asteikon (1-5) mukainen prosentuaalinen jakauma kunkin osatekijän kohdalla. 29 Taulukko 4. Apuvälinetyytyväisyys osatekijöittäin. 29 Taulukko 5. Itselle tärkeimmiksi luokiteltujen tyytyväisyyden osatekijöiden määrät. 31 Taulukko 6. Apuvälinepalveluun liittyvän tyytyväisyyden tunnusluvut. 32 Taulukko 7. QUEST:n asteikon (1-5)mukainen prosentuaalinen jakauma kunkin osatekijän kohdalla. 33 Taulukko 8. Apuvälinepalvelutyytyväisyys osatekijöittäin. 33

7 7 1 JOHDANTO Tutkimuksessa selvitetään sähköpyörätuolin ja sähkömopedin käyttäjien tyytyväisyyttä apuvälineeseensä ja siihen liittyviin palveluihin QUEST 2.0 -mittarin (Quebec User Evaluation of Satisfaction with Assistive Technology) (LIITE 1) avulla. Tämä opinnäytetyö on osa Turun Ammattikorkeakoulun (TuAMK) ja Varsinais- Suomen Sairaanhoitopiirin (VSSHP) yhteistä QUEST-hanketta. Hankkeen tarkoituksena on alueellisen apuvälinepalvelun kehittäminen, työelämälähtöisten yhteistyömuotojen ja tutkimustoiminnan kehittäminen VSSHP:n ja TuAMK:n välillä sekä QUEST:n käyttöönotto. Hankkeessa tullaan toteuttamaan opinnäytetöiden sarja, joista tämä on ensimmäinen. Tässä opinnäytetyössä tehtiin yhteistyötä VSSHP:n lisäksi Satakunnan sairaanhoitopiirin (SATSHP) apuvälinekeskuksen kanssa. Seuraavassa QUESThankkeen opinnäytetyössä fysioterapiaopiskelijat toteuttavat tyytyväisyyskyselyn manuaalipyörätuolin käyttäjille ja kolmannen työn on tarkoitus olla toiminta- ja fysioterapiaopiskelijoiden yhdessä toteuttama kysely kävelytelineiden käyttäjille. QUEST:lla saatujen tulosten perusteella apuvälineen käyttäjien tyytyväisyys tullaan ottamaan huomioon laitteiden hankinnoissa vuosittaisessa tarjouskilpailussa sekä yksilöllisesti valittavien apuvälinehankintojen tukena. QUEST antaa tietoa myös palvelun kehittämistarpeista. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus (Stakes) kerää eri puolilta Suomea QUEST:lla saadut tiedot tilastoihinsa myöhempää käyttöä varten. Apuvälineiden käyttäjämäärät lisääntyvät väestön ikääntyessä ja toisaalta tuotekehityksen ja uuden teknologian tuodessa uusia mahdollisuuksia (Stakes 2003 [viitattu ]). Apuvälinepalveluilla voidaan tukea ikäihmisten ja vammaisten henkilöiden toimintakykyä ja itsenäistä selviytymistä kotona, jolloin laitoshoidon tarve siirtyy. Palvelua sekä niihin käytettyjä resursseja on syytä seurata ja arvioida. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2003.) Hankittujen apuvälineiden määrä ei korvaa laatua; laadukkaiden tuotteiden ja palvelun takaamiseksi asiakkaalla tulee olla oikeus tulla kuulluksi ja asettaa tuotteille ja palveluille vaatimuksia. QUEST-mittarin avulla tehty tyytyväisyyskysely on väline tähän.

8 8 2 QUEST-MITTARI QUEST-mittarilla arvioidaan apuvälineen käyttäjän tyytyväisyyttä laitteeseensa ja siihen liittyviin palveluihin. Kliinisenä välineenä se antaa mahdollisuuden kerätä tietoa apuvälineen hyödyistä käyttäjänsä jokapäiväisessä elämässä ja perustella hänen oikeuttaan laitteeseen. Tutkimustyökaluna se antaa mahdollisuuden verrata tyytyväisyydestä saatua tietoa muihin apuvälineen vaikuttavuustuloksiin, kuten elämän laatuun, toiminnalliseen statukseen tai kustannuksiin. (Demers, Weiss-Lambrou & Ska 2002, 101.) Apuvälineiden vaikuttavuutta tutkitaan näytön saamiseksi ja taloudellisia resursseja ajatellen. Apuvälineiden hyötyjä tutkitaan tarkastellen monenlaisia vaikuttavuuden tyyppejä: tavoitteen saavuttaminen, toimintojen suorittaminen, osallistuminen, elämänlaatu, itsenäisyys, autonomia, käyttö/ei käyttö, terveysvaikutukset, hoidon korvautuminen, toiminnan taso, kustannusvaikutukset, psykososiaaliset vaikutukset sekä tyytyväisyys. (Salminen, luento ) Standardoituja apuvälineiden vaikutusta mittaavia välineitä ovat muiden muassa Name, PIADS, KWAZO sekä WHOM. Suomessa käyttöön on hiljattain tullut Name 1.0 (Nordic Assisted Mobility Evaluation), jolla arvioidaan mitattavia muutoksia osallistumisessa ja suorituksessa, jotka aiheutuvat apuvälineen käytöstä (Salminen 2006, 48). PIADS (Psychosocial Impact of Assistive Devices Scale) on itsearviointi, jolla selvitetään apuvälineen psykososiaalisia vaikutuksia, itsenäisyyttä, itsehallintaa, tehokkuuden tuntemusta ja itsensä hyväksyntää (Jutai & Day 2002, 107). KWAZO (Kwaliteit van Zorg quality of care) on väline, jolla arvioidaan apuvälinepalvelun laatua (Dijcks, Wessels, de Vlieger & Post 2006, 909). Kehitteillä on pyörätuolin käytön Whom-vaikuttavuusmittari (The wheelchair outcome measure), joka arvioi sitä miten pyörätuoli mahdollistaa käyttäjänsä osallistumisensa hänelle tärkeisiin toimintoihin (Hurnasti 2006, 53). Arvioitaessa apuvälineen vaikuttavuutta käyttäjän näkökulmasta on oleellista tarkastella käyttäjän itsensä laitteelle asettamia odotuksia ja sitä, kuinka henkilökohtaiset tavoitteet, joihin apuvälineen avulla pyritään, ovat toteutuneet. Ilmentymänä näille on tyytyväisyys. Se, kuinka hyvin apuvälineen käyttäjän tarpeet, toiveet ja odotukset on onnistuttu huomioimaan apuvälineen hankinnassa vaikuttaa siihen todennäköisyyteen, että laite tulee käyttöön eikä jää hylätyksi. (Wressle & Samuelsson 2004, 143.) Tutkimusten mu-

9 9 kaan liki 30 % hankituista apuvälineistä jää käyttämättä. Tieto käyttäjien tyytyväisyydestä ennakoi todennäköisyyttä laitteen käytön jatkuvuudesta, joten se on erityisen tärkeä myös apuvälinehankintojen kustannusseurannassa. (Shone Stickel, Ryan, Rigby & Jutai 2002, 116.) 2.1 QUEST:n synty ja kehittyminen Joitakin apuvälineen käyttäjän tyytyväisyyttä arvioivia kyselylomakkeita on aiemmin tehty, mutta QUEST on ensimmäinen ja ainoa varsinaisesti apuvälinetyytyväisyyttä arvioiva mittari. QUEST syntyi Kanadassa toimintaterapeutti Louise Demersin opinnäytetyönä. Väitöskirjatyönä Demers teki QUEST:n kehittämisen sekä reliabiliteetti- ja validiteettitutkimukset yhtä aikaa englanniksi ja ranskaksi. Väitöskirjatyön aikana valmisteltiin hollanninkielistä käännöstä, jonka avulla testattiin mittarin psykometrisia ominaisuuksia. QUEST:n kehittäminen aloitettiin 1990-luvun puolessa välissä. Sen teoria perustui Schererin ihmisen ja teknologian yhteensovittamista koskevaan malliin (Matching a Person with Technology MPT), jonka mukaan tyytyväisyyteen vaikuttavat teknologian, ympäristön ja henkilön yhteensopivuus. Apuvälineen valinnassa, käyttäjälähtöisessä prosessissa otetaan huomioon ympäristötekijät sekä asetelma, jossa laite ja käyttäjä toimivat vuorovaikutuksessa keskenään. Käyttäjällä, laitteella ja ympäristöllä voi olla joko positiivinen tai negatiivinen vaikutus toisiinsa. Näiden yhteensopivuus vaikuttaa apuvälineen hyväksymiseen ja käytön jatkuvuuteen. (Shone Stickel ym. 2002, 116; Demers ym. 2005, 3, 12-13; Institute for Matching Person & Technology 2006 [viitattu ].) Ensimmäinen QUEST-versio sisälsi kolme osaa. Ensimmäisessä osassa apuvälineen käyttäjä arvioi ympäristöään, jossa laitettaan käyttää, toisessa osassa käyttäjä arvioi laitteensa ja ympäristönsä ominaisuuksien tärkeyttä itselleen ja kolmannessa osassa käyttäjä arvioi tyytyväisyyttään näihin ominaisuuksiin viisiportaisella asteikolla. Lopuksi käyttäjä teki arvion kokonaistyytyväisyydestä apuvälineeseensä. Mittari oli kehitetty korttipelin muotoon, jossa jokainen 24 kortista edusti yhtä tyytyväisyyden osatekijää. Se toteutettiin haastatteluna, joka oli suhteellisen hidas tehdä (noin 45 minuuttia). Samaan aikaan mittarin kehittämisen kanssa kehitettiin kyselylomake, jonka avulla arvioitiin sen osatekijöiden merkitystä, käyttöä ja pisteytystä. 12 apuvälineasiantuntijaa

10 10 testasi mittaria ja arvioi sitä kyselylomakkeen avulla. (Demers ym. 2001, ; Demers ym. 2005, 13.) Ensimmäisen QUEST-version avulla tutkittiin 40:n etenevää lihastautia sairastavan henkilön tyytyväisyyttä sähköisiin ympäristönhallintalaitteisiinsa ja sitä, mikä näiden laitteiden arvo käyttäjilleen on. QUEST havaittiin käyttökelpoiseksi välineeksi tutkittaessa apuvälineen käyttäjän tyytyväisyyttä ja tarpeita. Kuitenkaan kaikki tyytyväisyyden osatekijät mittarissa eivät sopineet ympäristöhallintalaitteisiin. Mittarin avulla saatavaa tietoa oli myös paikoin hankala tulkita. Todettiin, että QUEST sisälsi kaikki oleelliset tyytyväisyyden osatekijät, mutta yhä ilmeni tarvetta mittarin edelleen kehittämiselle; muutoksia muotoiluun sekä kyselyn toteutustapaan tarvittaisiin, jotta se soveltuisi jokaiselle apuvälineen käyttäjälle ja erilaisiin tilanteisiin. (Shone Stickel ym. 2002, ) QUEST:n toisen version kehittelyssä pyrittiin mahdollisimman lyhyeen, luotettavaan ja validiin testiin. QUEST 2.0 -versio valmistui vuonna (Demers ym. 2005, ) Tällä hetkellä QUEST 2.0 on käännetty alkuperäiskieliltä Hollannissa, Tanskassa, Norjassa, Ruotsissa, Islannissa, Italiassa, Kiinassa, Japanissa ja Suomessa omille kielilleen. Suomenkielinen QUEST valmistui marraskuussa Sen toi maahan Stakes ja käännöstyön toteutti Anna-Liisa Salminen. Käännöksen tarkasti ja muokkasi viisihenkinen työryhmä. Mittarista tehtiin myös suomenruotsalainen versio, jonka ovat kääntäneet Anna-Liisa Salminen ja Irja Suhonen. (Salminen 2006, luento ) 2.2 Tyytyväisyyskyselyn toteutus QUEST 2.0 mittarin kyselylomake on saatavilla verkkojulkaisuna Stakesin internetsivuilta. Lomake täytetään apuvälineen käyttäjän itsearviointina tai asiantuntijan tekemänä haastatteluna. Vastaamisessa on mahdollista käyttää apuna avustajaa. Suotavaa on, että asiantuntija olisi lomakkeen täyttötilanteessa mukana joko kasvotusten tai puhelimen avulla muistuttamassa siitä, että kyseessä on tyytyväisyys tai tyytymättömyys juuri arvioitavaa apuvälinettä koskien. Yksi kyselylomake koskee ainoastaan yhtä apuvälinettä, jolloin tarvittaessa täytetään useampi lomake. Tavoitteena on saada selville apuvälineen käyttäjän tyytyväisyys apuvälineen ominaisuuksiin sekä apuvälinepalveluun tyytyväisyyden eri osatekijöitä arvioimalla. Lisäksi arvioinnissa pyritään selvittämään kolme tärkeintä tyytyväisyyden osatekijää koskien arvioitavaa apuvälinettä ja

11 11 siihen liittyvää palvelua. Lisäksi arvioinnilla haetaan tietoa tyytyväisyyden tai tyytymättömyyden syistä. Arviointiin eli lomakkeen täyttöön kuluu aikaa noin minuuttia. (Demers ym. 2005, 7-8.) Kuvio 1. QUEST-tyytyväisyysmalli (Demers ym. 2005, 14). Arviointitilanne aloitetaan arvioitavan apuvälineen nimeämisellä sekä merkin ja mallin täsmentämisellä. Lomakkeeseen merkitään käyttäjän nimi sekä arvioinnin päivämäärä. Arviointiosuus aloitetaan kertomalla kyselyn tarkoituksesta ja opastetaan vastausten antotapaan. Arviointilomake on jaettu apuvälineosioon ja apuvälinepalveluosioon. Lomakkeessa arvioidaan yhteensä kahtatoista tyytyväisyyden osatekijää, joista kahdeksan liittyy apuvälineeseen ja neljä apuvälinepalveluun. Apuvälinettä koskevat tyytyväisyyden osatekijät ovat: 1. Mittasuhteet (koko, korkeus, pituus, leveys) 2. Paino 3. Osien kiinnittämisen ja säätämisen helppous 4. Turvallisuus ja luotettavuus 5. Kestävyys (lujuus, kulutuskestävyys) 6. Käytön helppous 7. Mukavuus ja miellyttävyys 8. Tarkoituksenmukaisuus (miten apuväline vastaa tarpeita). Apuvälinepalvelua koskevat tyytyväisyyden osatekijät ovat: 9. Apuvälineen käyttöön saamisen prosessi (asian käsittely, apuvälineen toimitus, prosessin kesto jne.) 10. Huolto- ja korjauspalvelut 11. Käytön ohjaus (opastus, käyttöohjeet, palvelun ystävällisyys) 12. Tuki käyttöönoton jälkeen. Näitä tyytyväisyyden osatekijöitä apuvälineen käyttäjä arvioi 5-portaisella järjestysasteikolla, jossa 1 tarkoittaa en lainkaan tyytyväinen, 2 en kovin tyytyväinen, 3 jokseenkin tyytyväinen, 4 tyytyväinen ja 5 erittäin tyytyväinen. Numeerisen asteikon lisäksi jokaisen osatekijän jälkeen on tilaa mahdollisille omille kommenteille, joiden avulla saadaan tietoa tyytyväisyyden tai tyytymättömyyden syistä. Mikäli jokin kysymys ei koske käyttäjää, jätetään kysymykseen kokonaan vastaamatta. Näiden osioiden jälkeen

12 12 on luettelo, joka sisältää kaikki kaksitoista tyytyväisyyden osatekijää, joista apuvälineen käyttäjän on tarkoitus valita kolme itselleen tärkeintä. (Demers ym. 2005, 7-8.) Lopuksi QUEST-lomakkeessa on pisteytysosio. Apuvälineen käyttäjän antamat tulokset siirretään pisteytyssivulle, jossa on kohdat apuvälineosio, apuvälinepalveluosio sekä kokonaispisteet. Ennen tulosten siirtämistä on hyvä laskea mahdollisten hylättyjen vastausten lukumäärät, sillä mikäli niitä on kuusi tai useampia, koko arviointi hylätään. Pelkästään apuvälineosiossa hyväksyttyjä vastauksia tulee olla vähintään kuusi ja palveluosiossa vähintään kolme, jotta nämä osiot voidaan hyväksyä. Lopullisista hyväksytyistä vastauksista lasketaan keskiarvot erikseen apuväline- ja apuvälinepalveluosioista sekä QUEST:n kokonaispisteet kysymysten 1-12 keskiarvosta. Pisteet voivat siis vaihdella välillä 1,00 5,00. (Demers ym. 2005, 7-9.) 2.3 QUEST:n psykometriset ominaisuudet QUEST:n kehitystyön kuluessa ja useiden tutkimusten tuloksena on päädytty vakaaseen tyytyväisyysmalliin ja saavutettu reliaabeli, validi, nopeatekoinen ja helppokäyttöinen apuvälinetyytyväisyyden arviointiväline (Demers ym. 2005, 14). QUEST:n luotettavuutta kehitettäessä vuosina Kanadan Montrealissa, tehtiin tutkimus, jossa testattiin QUEST 2.0:n testikertojen välistä toistettavuutta (testretest reliability) ja luotettavuutta rinnakkaismittauksessa (alternate form reliability). Tutkimusjoukkona oli 119 MS-potilasta, jotka satunnaismenetelmällä jaettiin neljään joukkoon. Osallistujien tyytyväisyyttä liikkumisen apuvälineisiinsä mitattiin käyttäen QUEST:a joko itsearviona tai haastatteluvälineenä. Testi toistettiin viikon kuluttua ja neljän ryhmän avulla saatiin tulokset kaikista haastattelujen ja itsearvioiden tulosten yhdistelmistä. Testikertojen toistettavuus ja myös testaustapojen yhtenäisyys todettiin hyväksi. (Demers, Monette, Lapierre, Arnold & Wolfson 2002, ) D-QUEST:lla (hollantilaisella versiolla, joka oli ensimmäinen vieraskielinen käännös) tehdyssä tutkimuksessa suuri joukko (n=2002) kymmenen erityyppisen apuvälineen käyttäjää haastateltiin. Tässä tutkimuksessa analysoitiin mittarin sisäistä johdonmukaisuutta (internal consistency) ja mittari todettiin reliaabeliksi kaiken tyyppisten apuvälineiden käyttäjien tyytyväisyyttä arvioitaessa. (Wessels & De Witte 2003, 267.)

13 13 QUEST:n pätevyyden takaamiseksi tehtiin alkuperäisversion ristiinvalidointi hollantilaisessa seurantatutkimuksessa. Sen perusteella päädyttiin nykyisiin mittarin kahdeksaan apuvälineeseen ja neljään apuvälinepalveluun liittyvään osatekijään, jotka olivat mittausominaisuuksiltaan parhaat alkuperäisistä 24 osatekijästä. Kriteerit, joilla nämä valittiin, olivat yleinen hyväksyttävyys, sisältövaliditeetti, kriteerivaliditeetti, sisäisen johdonmukaisuuden tukeminen, eri mittauskertojen toistettavuus ja mittarin herkkyys. (Demers, Wessels, Weiss-Lambrou, Ska & de Witte 2001, ) D-QUEST-tutkimuksessa rakennevaliditeetti todettiin hyväksi (Wessels & De Witte 2003, 267; Demers ym. 2005, 14). Montrealin tutkimuksen tarkoituksena oli myös tutkia QUEST-mittarin kattavuutta (construck validity). MS-potilaiden tutkimusjoukko arvioitiin myös PIADSmittarilla (Psychosocial Impact of Assistive Devices Scale). Korrelaatio QUEST:n ja PIADS:n tutkimustulosten välillä oli kohtalainen. (Demers ym. 2002, ) Mittarin käytettävyyttä arvioitaessa Montrealissa MS-tutkimuksessa, todettiin QUEST helppokäyttöiseksi ja nopeaksi tehdä. Sanallista informaatiota tutkijat kokivat saaneensa helposti etenkin tyytymättömyyden kyseessä ollen. Kysymykset tulivat hyvin ymmärretyiksi. Palveluosio koettiin vaikeimmaksi. Joihinkin kysymyksiin vastaus jäi saamatta lähinnä, koska oli kyse tilanteesta, jota haastateltavat eivät olleet kokeneet. (Demers ym. 2002, ) Useat myöhemmät tutkimukset ja käyttökokeilut QUEST:lla ovat antaneet samansuuntaista myönteistä palautetta arvioitaessa mittarin käytettävyyttä. Ruotsissa 400 liikkumisen apuvälineen (manuaalipyörätuolin-, sähköpyörätuolin ja rollaattorin) käyttäjän tyytyväisyyttä tutkittiin QUEST 2.0:n ruotsalaisversion avulla. Mittari todettiin asiakaskeskeiseksi ja joustavaksi välineeksi, joka sopii tyytyväisyyden mittaamiseen monenlaisten toiminnallisten haittojen ja apuvälineiden kohdalla (Wressle & Samuelsson 2004, ). Ehdottomia etuja QUEST 2.0 mittarissa ovat sen sovellusmahdollisuudet, sillä sitä voidaan käyttää kliinisiin tarkoituksiin tai tutkimustyöhön. Se soveltuu moniin apuvälineisiin ja sitä voidaan käyttää eri-ikäisten ja eri tavalla vammautuneiden kanssa. QUEST-mittarin suuria etuja ovat sen selkeys, helppokäyttöisyys, mukautusmahdollisuudet sekä käyttönopeus. Sen avulla voidaan esitellä apuvälineiden arvo ja vaikutukset. QUEST-mittarista saatua tietoa voidaan suoraan käyttää apuvälineiden parantamisen suunnitteluun, jotta ne vastaisivat paremmin apuvälineiden käyttäjien tarpeita. Mittarin

14 14 avulla voidaan myös arvioida tyytyväisyydessä tapahtuvia muutoksia, mikäli sitä käytetään toistetusti tietyn ajan kuluttua. (Demers ym. 2005, ) 3 TYYTYVÄISYYS OSANA LAATUA Toteutuvaa laatua verrataan yleensä laadun tavoitteisiin, hyvän laadun malliin, asiakkaan tarpeiden täyttymiseen, odotusten toteutumiseen tai sopimuksenmukaisuuteen (Holma & Outinen 1999, 4). Laatu asiakkaan näkökulmasta on asiakkaan odotusten ja palvelujen vastaavuuden aste, joka syntyy kun asiakas vertaa ennakko-odotuksiaan palveluista tai tuotteista saamiinsa kokemuksiin. Asiakkaan kokema laatu ilmenee tyytyväisyytenä. (Perälä 2006 [viitattu ].) 3.1 Tyytyväisyys Toiminnan tieteen näkemysten mukaan hyvinvointi on osa ihmisen terveyttä. Hyvinvointi koostuu henkisistä, fyysisistä ja sosiaalisista elementeistä, jotka toimivat vuorovaikutuksessa yksilöllisesti painottuneiden tekijöiden kanssa. Esimerkiksi ympäristö, toiminta sekä yksilön voimavarat ja hyvinvointi vaikuttavat toisiinsa kaksisuuntaisesti. Henkistä hyvinvointia seuraa monet positiiviset vaikutukset, kuten hyvä itsetunto, motivaatio, toimintojen merkityksellisyys ja tarkoituksenmukaisuus sekä tyytyväisyys ja toisaalta nämä lisäävät henkistä hyvinvointia. (Wilcock 1998, ) Tyytyväisyys on hankalasti määriteltävä käsite. Tyytyväisyyden synnystä ei ole olemassa universaalia teoreettista mallia tai viitekehystä. Yksiselitteistä analyysia käsitteestä ei myöskään ole; painotus siihen vaikuttavista tekijöistä ja sen seurauksista riippuu määrittelevästä tahosta ja määrittelyn tarkoituksesta. (Wessels, de Witte & van den Heuvel 2004, 83.) Psykologisesti tarkasteltuna tyytyväisyys on subjektiivinen miellyttävyyden, hyvinvoinnin tai mielihyvän tila, johon vaikuttavat asenteet (Perälä 2006 [viitattu ]). Yhden lähestymistavan mukaan tyytyväisyys on riippuva muuttuja, palvelun tuote. Toinen tapa käsitteellistää tyytyväisyyden riippumattomaksi muuttujaksi, joka vaikuttaa asiakkaan, kuluttajan tai potilaan käyttäytymiseen. (Turner & Krizek 2006, [viitattu ].) Tyytyväisyyden muovautumisessa

15 15 ennakko-odotuksilla on suuri merkitys (Oliver & Burke 1999, ). Merkityskeskeinen lähestymistapa pohjautuu hermeneuttiseen traditioon. Sen mukaan kuluttajatyytyväisyys on kokemusten sekä koettujen merkitysten laadun arvio. (Turner & Krizek 2006, 114 [viitattu ].) Teoriaa potilastyytyväisyydestä kehitettäessä lainattiin käsitteitä muun muassa aiemmista työtyytyväisyystutkimuksista. Sosiaalipsykologian näkökannat huomioiden todettiin tyytyväisyyden olevan havaintoihin, arviointiin ja vertailuihin perustuva asenne. (Linder-Pelz 1982, 583.) QUEST on kehitetty moniulotteisen tyytyväisyys-käsitteen pohjalta. Simon & Patrickin apuvälinetyytyväisyyttä kuvaavan mallin (Kuvio 1) mukaan apuvälinekokemus on lineaarinen tapahtuma: Tyytyväisyys on palveluprosessissa syntyvä reaktio, henkilön kriittinen arvio apuvälineestä tai siihen liittyvästä palvelusta. Arvio edellyttää kognitiivista prosessointia ja siihen vaikuttavat henkilön odotukset, havainnot, asenteet ja henkilökohtaiset arvot. Tämä arvio laukaisee ilmaistun tyytyväisyyden ja/tai sitä seuraavan käyttäytymisen (esimerkiksi apuvälineen käyttämättä jättämisen). (Demers ym. 2005, 4, 12.) Kuvio 2. Apuvälinetyytyväisyyttä kuvaava malli (Simon & Patrick 1997, mukailtu) (Demers ym. 2005, 12). 3.2 Laatu Laatu-sanalla on useita merkityksiä. Se on arvo-, tilanne- ja kontekstisidonnainen ja eri aikakausina määritelty vaihtelevin tavoin. Arkikielessä laatu tarkoittaa hyvää, mutta sinänsä laatu on neutraali käsite. Laatu on ominaisuudet, jotka tekevät jonkin siksi, mitä se on ja ominaisuudet, jotka olennaisesti kuuluvat johonkin. On erikseen määriteltävä mikä asiakokonaisuudessa tarkoittaa hyvää tai huonoa laatua. Apukäsitteet laadun määrittelyssä ovat kriteeri, standardi, vaatimus ja normi. (Holma & Outinen 1999, 4.)

16 16 International Organization for Standardization (ISO) on maailmanlaajuinen standardisointijärjestö, joka korostaa asiakkaiden merkitystä laadun arvioijina sekä määrittelijöinä. ISO9000 laatustandardissa määritellään laatu seuraavasti: Tuotteen tai palvelun kaikki piirteet tai ominaisuudet, joilla tuote tai palvelu täyttää asetetut tai oletettavat tarpeet. Sosiaali- ja terveysalalla on kauan kiinnitetty huomiota laatuun. Laatukäsitteen määrittely alkoi 1930-luvulla ja sen kehittely on edennyt vaiheittain. Nykyisin korostetaan asiakkaan osallistumista laatutyöskentelyyn. WHO:n (Maailman terveysjärjestö) laatumääritelmä koskien korkeatasoista terveydenhuoltoa - hoitoa ja palvelua, valmistui vuonna Siihen sisällytettiin korkea ammatillinen osaaminen, resurssien käytön tehokkuus, minimaalinen riski potilaille, potilaan tyytyväisyys sekä hoidon tai palvelun vaikutus terveyteen. (Outinen, Holma & Lempinen 1994, 15.) Lait ja asetukset (muun muassa Suomen perustuslaki, erikoissairaanhoitolaki ja laki potilaan asemasta ja oikeuksista) määräävät apuvälinetoimintaa. Lainsäädäntö ei ohjaa palveluja kuitenkaan täsmällisesti. Vuonna 2000 Töytärin tekemässä Apuvälineiden saatavuus -selvityksessä kävi ilmi, että apuvälineiden saatavuus ja luovutuskäytännöt vaihtelivat alueittain ja organisaatioittain. Kesällä 2003 Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) ja Suomen kuntaliitto julkaisivat valtakunnallisen Apuvälinepalveluiden laatusuosituksen. Sen tarkoituksena on ohjata ja kehittää apuvälinepalveluja; suunnittelua, toteuttamista, kehittämistä, seurantaa ja arviointia siten, että ne toimivat käyttäjälähtöisesti ja yhtäläisin perustein. Lähtökohtana ovat apuvälineen käyttäjän tarpeet. (Stakes 2003 [viitattu ].) VSSHP:n alueellisen apuvälinepalveluiden suunnitelman, Valpaksen, tarkoituksena on yhdenmukaistaa määritelmiä sekä apuvälinepalveluiden järjestämistä ja työnjakoa, toimijoiden vastuuta ja apuvälineiden saatavuusperusteita Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä. Valpas sisältää muun muassa lakien pohjalta määritellyt apuvälinepalveluja ohjaavat arvot, joiden keskeiset kohdat ovat asiakaslähtöisyys, joustavuus ja saumattomuus sekä laadukkuus. (VSSHP 2004 [viitattu ].)

17 17 4 LIIKKUMINEN JA APUVÄLINE Liikkumiskyky mahdollistaa ihmisen siirtymisen paikasta toiseen. Se lisää ihmisen omatoimisuutta ja riippumattomuutta toisista ihmisistä sekä vahvistaa ihmisen itsenäisyydentunnetta. Omatoiminen liikkuminen tuo helpotusta myös sosiaalisten kontaktien luomisessa. Liikkumista haittaava tai sen estävä vamma voi olla synnynnäinen tai se voi olla seurausta jostakin sairaudesta tai tapaturmasta. Ihmisen liikkumiskyky heikentyy usein jonkin fyysisen syyn seurauksena, mutta siihen saattaa vaikuttaa myös psyykkiset ja sosiaaliset ominaisuudet sekä lähiympäristön olosuhteet. Liikkumiskyvyn heikentymistä voidaan ehkäistä suunnittelemalla ihmisen lähiympäristö mahdollisimman esteettömäksi ja turvalliseksi liikkua. (Salminen 2003, 128.) Apuvälineiksi määritellään välineet, laitteet tai vastaavat, joiden tarkoituksena on auttaa edistämään tai ylläpitämään henkilön toimintakykyä, liikkumista, osallistumista sekä itsenäisyyttä ja omatoimisuutta. Tällaisessa tilanteessa henkilön toimintakyky on heikentynyt sairauden, vamman, kehitysviivästymän tai ikääntymisen vuoksi. (Salminen 2003, 19; Suomen Kuntaliitto 2004, 6-9.) Lainsäädännössä Asetus lääkinnällisestä kuntoutuksesta määrittää lääkinnälliseen kuntoutukseen kuuluviksi apuvälineiksi lääkinnällisin perustein todetun toimintavajavuuden korjaamiseen tarkoitetut välineet, laitteet tai vastaavat, joita vajaakuntoinen henkilö tarvitsee selviytyäkseen päivittäisissä toiminnoissaan (Asetus lääkinnällisestä kuntoutuksesta /1015). Jotta kaikki apuvälineisiin liittyvä informaatio olisi hallittavissa, on niille katsottu välttämättömäksi luoda luokitus. Luokitus helpottaa apuvälineen matkaa tuotannosta kuluttajalle. Sen avulla kaikki apuvälineen kanssa tekemisissä olevat ammattihenkilöt ohjataan yhdenmukaiseen laitteen nimittämiseen. Apuvälineiden luokittelusta on vastuussa kansainvälinen standardisointijärjestö ISO. Luokituksen ensimmäinen painos on julkaistu vuonna 1992, ja tällä hetkellä on voimassa kolmas painos (2002). Nykyisin käytössä olevassa versiossa sähköpyörätuolit kuuluvat luokkaan ja sähkömopedit luokkaan (Stakes 2006 [viitattu ].) Pyrkimyksenä on apuvälineen avulla saada toiminnallisesti vajaakuntoinen henkilö selviytymään päivittäisistä toiminnoista ja sitä kautta lisätä hänen terveyttään ja hyvinvointiaan. On tärkeää, että apuväline saadaan käyttöön mahdollisimman aikaisessa vai-

18 18 heessa, jolloin on helpointa estää pysyvän toimintakyvyn muutoksia. Apuvälineiden käytöllä on helpottava vaikutus myös sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön sekä erityisesti läheisten työhön, koska apuvälineen käyttö lisää käyttäjän omatoimisuutta ja osallistumismahdollisuuksia kompensoidessaan vamman aiheuttamia haittoja. (Salminen 2003, 19; Sosiaali- ja terveysministeriö 2003, ) Oikeanlaisen apuvälineen löytämisen tarkoituksena on mahdollistaa liikkuminen parhaalla mahdollisella tavalla ja toisaalta minimoida liikkumisesta aiheutuvaa väsymystä. Tämä auttaa pitämään käyttäjän aktiivisena ja suojaa erilaisilta riskitekijöiltä. Toisinaan onkin tilanteita, joissa käveleminen onnistuu, mutta suuren kaatumisriskin vuoksi liikkumisen apuvälineen hankinta tulee tarpeelliseksi. Tällöin turvallisuudella on suurin painoarvo. (Karp 1998, ) Sähköpyörätuolin tai sähkömopedin käyttäjältä edellytetään tiettyjä asioita, jotta mahdollistetaan turvallinen ja sujuva liikkuminen apuvälineellä. Käyttäjällä on oltava yksilöllinen tarve liikkua ja toimia sekä riittävä motivaatio, oma-aloitteisuus ja tavoitteellisuus apuvälineen käyttöön ja käytön harjoittelemiseen. Edellytyksenä on ohjaustavan hallitseminen, riittävä tasapaino ja koordinaatio. Tarpeellista on myös riittävä näkökyky ja kuulo sekä ympäristön havainnointikyky ja vaarantaju muiden liikkujien ja liikenteen osalta. Edellytyksiä sähköpyörätuolin tai sähkömopedin käyttöön ovat myös käyttäjästä riippumattomat seikat, kuten apuvälineelle soveltuva käyttöympäristö sekä säilytykseen ja lataamiseen soveltuva tila. Apuvälineen tarjoaja huolehtii tarvittaessa sähköpyörätuolin tai sähkömopedin huoltamisesta, mutta käyttäjän vastuulla on säännöllinen akkujen lataaminen, renkaiden ilmanpaineiden tarkistaminen sekä yleispuhdistuksesta huolehtiminen annettujen ohjeiden mukaisesti. (Salminen 2003, 159; Pirkanmaan sairaanhoitopiiri 2004 [viitattu ]; Stakes 2006 [viitattu ].) 4.1 Sähköpyörätuoli Sähköpyörätuoli määritellään tarpeelliseksi silloin, kun henkilö ei vammautumisen, sairastumisen tai heikentyneen toimintakykynsä vuoksi pysty liikkumaan kevyempien apuvälineiden, kuten manuaalipyörätuolin tai kävelytelineen turvin. Syynä tähän saattaa olla käsien liian heikko voima tai riittämätön koordinointikyky. Suurin osa sähköpyörätuolien käyttäjistä on vaikeavammaisia tai monisairaita henkilöitä. (Karp 1998, 48; Salminen 2003, ) Perusteluna sähköpyörätuolin hankinnalle on käyttäjän oma-

19 19 toimisuuden lisääminen sekä liikkumisen ja elämänpiirin laajentamisen mahdollistaminen. Ennen apuvälineen luovuttamista on tehtävä tarkka arviointi apuvälineen käyttäjän aistitoiminnoista, motorisista taidoista, kognitiivisesta tasosta sekä yleisestä terveydentilasta. Näiden perusteella voidaan arvioida, että kykeneekö kyseinen henkilö hallitsemaan sähköpyörätuolin käytön. Tärkeää on arvioida henkilön motorisia taitoja sähköpyörätuolin käyttäjänä, muun muassa käden toimintaa sekä siirtymistapoja. Näiden tietojen perusteella valitaan mahdollisimman sopiva sähköpyörätuoli ja siihen liittyvät varustelut. (Salminen 2003, ) Sähköpyörätuoli toimii akkukäyttöisillä moottoreilla ja yleisimmissä malleissa on kaksi kääntyvää ja kaksi vetävää pyörää. Vetävät pyörät voivat tarpeista riippuen olla joko edessä tai takana. Lisäksi Suomessa on kehitetty nelivetoinen sähköpyörätuoli. (Salminen 2003, ) Harkittavissa on myös pyörien koko. Suurien pyörien etuna on, että myös epätasaisessa maastossa ja kivetyksillä liikkuminen mahdollistuu. Tässä tapauksessa sähköpyörätuolin leventyminen entisestään koetaan kuitenkin negatiiviseksi puoleksi. Pienillä pyörillä tiukat käännökset helpottuvat, mutta kulkeminen tuntuu epätasaisemmalta ja esteiden ylitys vaikeutuu. (Karp 1998, 77, 115.) Sähköpyörätuoleissa istuinvaihtoehtoja on erilaisia ja tarvittaessa ne voidaan myös rakentaa yksilöllisesti. Tärkeää istuimessa on kaikki siihen liittyvät mitat. Sähköpyörätuoleissa on mahdollisuus moniin mekaanisesti tai sähköisesti toimiviin säätöihin. Säätää voidaan istuimen selkänojaa, jalkatukien asentoa sekä istuinkulmaa ja -korkeutta. Sähköpyörätuoleihin on saatavilla erilaisia säädettäviä käsinojia ja jalkatukia sekä istuimeen kiinnitettäviä lisävarusteita kuten niskatuki, vartalosivutuet, keppitelineet ja pöytälevy. Sähköpyörätuolin ajonopeus on 6-10 km/h ja ohjaus tapahtuu sähköisesti useimmiten ohjaussauvan avulla. (Salminen 2003, ) Tällöin vähintään toisen käden toimintakyvyn on oltava riittävä ohjaamaan tuolia ohjaussauvan avulla. Mikäli kyseinen ohjaustapa ei jostain syystä ole mahdollinen, on vaihtoehtoina jalkaohjaus tai pään tai leuan avulla tapahtuva ohjaus. Kaikille ei mikään edellä mainituista ohjaustavoista ole mahdollinen, jolloin käyttöön otetaan kytkinohjaus, kuten imupuhalluskytkin tai äänikytkin. (Salminen 2003, )

20 20 Sähköpyörätuoleja on suunniteltu niin sisä- kuin ulkokäyttöön. Sisätiloissa täytyy ottaa huomioon laitteen riittävän pieni koko sekä tarvittavat mekaaniset ominaisuudet, jolloin mahdollistuu liikkuminen ahtaissa tiloissa. Ulkokäyttöisissä sähköpyörätuoleissa on tärkeää pyörien, akselivälin ja koko laitteen suuruus sekä riittävä teho ja etu- tai neliveto, kun tarvitaan esteenylitys- ja nousukykyä epätasaisessa maastossa. Lisäksi on olemassa sisätiloissa raiteilla automaattisesti kulkevia sähköpyörätuoleja sekä pystyasennon mahdollistavia seisontasähköpyörätuoleja. (Salminen 2003, ) 4.2 Sähkömopedi Sähkömopedia käyttää muun muassa henkilö, joka tarvitsee tukea liikkuessaan vaativassa ympäristössä. Joskus henkilö kykenee liikkumaan lyhyitä matkoja jalan tai sisätiloissa manuaalipyörätuolilla, mutta tarvitsee ulkona liikkumiseen toisenlaisen apuvälineen, kuten sähkömopedin. Siirtyminen sähkömopediin ja siitä pois on tapahduttava omatoimisesti. Mopedi on käytännöllinen pitkillä tai mäkisillä matkoilla, joten esimerkiksi vanhuksille tai ylipainoisillekin saatetaan myöntää sellainen. (Karp 1998, 52 53; Salminen 2003, 156.) Kuten sähköpyörätuolit, myös sähkömopedit ovat akkukäyttöisiä ja niitä on saatavana sekä kolme- että nelipyöräisinä. Ohjaus mopedissa tapahtuu mekaanisesti kuten polkupyörässä eli ohjaustankoa kääntämällä, jolloin ajamisen edellytyksenä on hyvä käsien toimintakyky sekä vähintään kohtuullinen vartalonhallinta. Arviointitilanteessa sähkökäyttöisen mopedin kohdalla tulee ottaa huomioon samat seikat kuin sähköpyörätuolin arviointitilanteessa. Erityistä huomiota tulee kiinnittää yksilöllisiin tarpeisiin sekä käyttöympäristöön. (Salminen 2003, 156.) Käyttöympäristön vaatimukset määrittelevät sähkömopedin pyörien lukumäärän ja laitteen koon. Kaupunkiympäristöön soveltuu pienikokoinen mopedi, kun taas mäkinen ja vaativampi maasto tarvitsee suuremman ja tehokkaamman laitteen. Sähkömopedeissa on mahdollisuus valita joko käsi- tai jalkakaasu. Kuten sähköpyörätuoleissa, myös sähkömopedeissa on säätömahdollisuuksia sekä lisävarusteita. Sähköpyörätuoleista poiketen sähkömopedeissa on usein vakiovarusteina valot, vilkut sekä tavarakori. Muita mahdollisia lisävarusteita ovat muun muassa taustapeili, keppiteline sekä suojahuppu. (Salminen 2003, )

21 21 5 APUVÄLINEPALVELUPROSESSI Apuvälinepalveluprosessissa asiakas on keskeisessä osassa, koska kyse on jokaisen asiakkaan yksilöllisistä tarpeista ja tavoitteista. Asiakkaan tarpeista, apuvälineistä ja apuvälineen käyttöympäristöstä riippuu myös prosessin kesto, joka voi pisimmillään olla koko eliniän jatkuva. (Salminen 2003, 129; Suomen Kuntaliitto 2004, 19.) Apuvälinepalveluprosessissa on osallisena asiakkaan ja hänen omaistensa lisäksi terveydenhuollon ammattihenkilöitä sekä erilaisia yhteistyökumppaneita, kuten apuvälinetoimittajia. Prosessissa on osa-alueita, joissa asiakas ei ole mukana vaikuttamassa, muun muassa tietojen dokumentointi sekä kaupalliset toimenpiteet. (Salminen 2003, 129; Suomen Kuntaliitto 2004, 19.) Apuvälinepalveluprosessiin määritellään kuuluvaksi apuvälinetarpeen havaitseminen ja arviointi, tarvittavan apuvälineen sovitus ja kokeilu, luovutus asiakkaalle, käytön opastus sekä tarvittaessa huoltopalvelut (Suomen Kuntaliitto 2004, 19). Kuviossa 3 esitetään asiakkaan ja apuvälineasiantuntijoiden yhteistyöprosessi vaiheittain. 1. Tarpeen havaitseminen ja palveluun hakeutuminen 2. Tarpeen arviointi 3. Sovitus, kokeilu ja muutostöiden suunnittelu 8. Apuvälineen palautus 4. Hankinta ja luovutus 7. Huolto ja korjaus 6. Käytön seuranta 5. Käytön opetus Kuvio 3. Apuvälinepalveluprosessin vaiheet.

22 22 Prosessi käynnistyy useimmiten apuvälinettä tarvitsevan henkilön, hänen lähipiirinsä tai hänen kanssaan toimivan ammattihenkilön toimesta, kun huomataan vammasta, sairaudesta tai ikääntymisestä johtuva toiminnallinen haitta. Usein tämä haitta rajoittaa ihmisen selviytymistä päivittäisissä toiminnoissa hänen omassa toimintaympäristössään. Kun tarve on havaittu, tutustutaan taustatietoihin, jotka ovat olennaisia apuvälineprosessin etenemisen kannalta. Tarvetta apuvälineelle arvioidaan asiakkaan toimintakyvyn ja elämäntilanteen asettamista yksilöllisistä tarpeista. Heti prosessin alkuvaiheessa on tärkeää tehdä toimintakyvyn arviointi. Joskus saattaa ilmetä, että apuvälineestä ei ole hyötyä asiakkaan selviytymisessä. Arvioinnissa seurataan miten asiakas toimii ja mitä hän pystyy tekemään. Arvioinnissa huomioidaan apuvälineen käyttötarkoitus, käytön tavoite sekä toimintaympäristö, jossa apuvälinettä käytetään. Apuvälineen hankinta ja koko prosessin toteutus lähtee käyntiin, mikäli arvioinnin perusteella voidaan todeta, että apuväline helpottaa asiakkaan suoriutumista päivittäisissä toiminnoissa. (Salminen 2003, 129; Suomen Kuntaliitto 2004, ) Apuvälinepalveluprosessin tavoitteena on palvella asiakkaan yksilöllisiä tarpeita eli löytää juuri hänen toimintakykyyn ja toimintaympäristöön soveltuva apuväline. Joidenkin apuvälineiden kohdalla kokeiluaika saattaa olla pitkä ja joskus on tarpeellista kokeilla eri malleja, jotta löydetään paras mahdollinen apuväline. On myös tarkoituksenmukaista, että kokeilu tapahtuu asiakkaan toimintaympäristössä, jolloin on helpompaa hahmottaa kokonaisuus ja määritellä mahdolliset apuvälineen-, asunnon- tai toimintaympäristön muutostyötarpeet. Mikäli päätös apuvälineen hankinnasta tehdään, saa asiakas apuvälineen joko omaksi tai lainaksi. Lainaksi annettavia apuvälineitä varten on kirjallinen lainaussopimus, joka sisältää luovutustahon yhteystiedot, tiedot käyttäjän vastuusta ja velvoitteista, laiminlyöntien seuraamukset sekä ohjeet apuvälineen huolto- ja palautustoimenpiteistä. Luovutuksen yhteydessä annetaan käyttäjälle laitekohtaiset, käyttäjän äidinkielellä olevat kirjalliset ohjeet, varmistetaan vielä apuvälineen sopivuus, tarvittaessa tehdään säätöjä ja hoidetaan lopullinen käytön opetus. Tärkeää käytön opetuksessa on, että sekä asiakas että hänen tukiverkostonsa oppivat hallitsemaan apuvälineen tarkoituksenmukaisen ja turvallisen käytön. Ohjeita annetaan myös teknisistä tiedoista sekä apuvälineen kunnossapidosta ja huoltomenettelystä. (Salminen 2003, 158; Suomen Kuntaliitto 2004, )

23 23 Apuvälineen käyttöä on tarkoituksenmukaista seurata, jotta pysytään perillä muun muassa asiakkaan mahdollisista sairauden tai elämäntilanteen aiheuttamista muutoksista. Näillä on osaltaan vaikutusta siihen, onko apuväline edelleen käyttäjälle soveltuva, toimiva ja käyttötarkoitusta vastaava. Seurannalla havainnoidaan myös sitä, onko apuväline edelleen asiakkaan aktiivisessa käytössä ja onko se teknisesti hyvässä toimintakunnossa. Mikäli tarvetta uudelle apuvälineelle ilmenee, aloitetaan prosessi uudestaan. Seurannasta ovat omalta osaltaan vastuussa niin omaiset ja avustajat kuin terapeutit ja muut alan ammattilaiset. Apuvälineen puhdistuksesta ja yksinkertaisista käyttöön liittyvistä toimenpiteistä on asiakkaalla pääasiallinen vastuu. Huoltoon apuvälineen voi toimittaa sen rikkoutuessa ja sitä kautta saa tarvittaessa tietoa myös apuvälineen käytöstä, käyttöön liittyvistä ongelmista sekä tietoa eri apuvälinemerkkien laadusta ja kestävyydestä. Lainassa oleva apuväline tulee palauttaa sen luovuttaneeseen yksikköön silloin, kun se jää tarpeettomaksi. (Suomen Kuntaliitto 2004, 21.) 6 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT Tutkimuksen tarkoituksena oli hankkia valtakunnallisesti vertailtavaa tietoa sekä tuotemerkkikohtaista tietoa, jota Varsinais-Suomen Sairaanhoitopiiri (VSSHP) ja Satakunnan Sairaanhoitopiiri (SATSHP) voivat käyttää hyödyksi tulevissa laitehankinnoissa. Tutkimuksessa hankittiin tietoa käyttäjien yleisestä tyytyväisyydestä laitteeseen ja siihen liittyvään palveluun sekä kartoitettiin tyytymättömyyden syitä. Saadut tiedot annettiin myös Stakesin käyttöön myöhempiä valtakunnallisia vertailuja varten. Tutkimusongelmat: 1. Kuinka tyytyväisiä sähköpyörätuolin ja sähkömopedin käyttäjät ovat laitteeseensa? 2. Kuinka tyytyväisiä sähköpyörätuolin ja sähkömopedin käyttäjät ovat laitteeseen liittyvään palveluprosessiin? 3. Ilmeneekö eri tuotemerkkien välillä eroja suhteessa käyttäjätyytyväisyyteen?

24 24 7 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tämän QUEST-tutkimuksen menetelmänä on survey. Survey-menetelmällä tarkoitetaan etukäteen strukturoitua aineistonkeruuta kysely- tai haastattelulomakkeen avulla. Survey-tutkimuksessa tietystä ihmisjoukosta poimitaan otos yksilöitä ja kyselylomaketta käyttäen kerätään aineisto, jonka avulla pyritään vertailemaan ja analysoimaan tietoa. Kyselymenetelmä on tehokas ja taloudellinen tapa kerättäessä tietoa suurilta ihmismääriltä. (Alkula, Pöntinen & Ylöstalo 1994, ) 7.1 Tutkimusjoukko VSSHP:n ja SATSHP:n Apuvälinekeskusten apuvälineasiantuntijat valitsivat perusjoukosta otoksen harkinnanvaraisesti. Tutkimusjoukko koostui yleisimpiä tuotemerkkejä käyttävistä yli 16-vuotiaista henkilöistä, joille sähkömopedi tai sähköpyörätuoli oli luovutettu pitkäaikaislainaan Lisäksi tutkimusjoukkoon valittiin muutamia haastateltavia tämän aikahaarukan ulkopuolelta, koska haluttiin verrata tiettyjen harvinaisempien laitemerkkien käyttäjien tyytyväisyyttä keskenään. Kyselyjä lähetettiin 182 kappaletta. Kato oli 87 kappaletta, jolloin lopulliseksi tutkimusjoukoksi jäi 95 laitteen käyttäjää (vastausprosentti oli 52). Lopullisesta tutkimusjoukosta naisia oli 41 (43,2 %) ja miehiä 54 (56,8 %). Ikäjakauma oli 16 ikävuodesta 91:een. Tutkimusjoukon iän keskiarvo oli 55 vuotta ja keskihajonta 15 vuotta. Kuviossa 4 on esitettynä tutkimusjoukon ikä luokiteltuna. Apuvälineen käyttäjien ikä luokiteltuna prosentit 20 38% 10 19% 16% 11% 0 5% alle 26v. 6% 26-35v v v v. ikäluokat 66-75v. 3% 76-85v. 2% yli 86 v. Kuvio 4. Apuvälineen käyttäjien ikä luokiteltuna.

25 25 Tutkimukseen osallistui vastaajia yhteensä 25:stä eri kunnasta: Aura, Eura, Halikko, Harjavalta, Huittinen, Kaarina, Kankaanpää, Lemu, Loimaa, Naantali, Noormarkku, Nousiainen, Paimio, Parainen, Piikkiö, Pori, Raisio, Rauma, Rusko, Salo, Säkylä, Turku, Ulvila, Vehmaa ja Yläne. Useista kunnista vastaajia oli ainoastaan yksittäisiä kappaleita. Eniten vastauksia oli Turusta (30 kpl), Porista (11 kpl) ja Raumalta (10 kpl). Taulukossa 1 on jaettu tutkimukseen osallistuneet sairaanhoitopiireittäin ja laitetyypeittäin. Taulukko 1. Sähkömopedien ja sähköpyörätuolien määrät / sairaanhoitopiirit. apuväline yhteensä sähkömopedi sähköpyörätuoli sairaanhoitopiiri VSSHP SATSHP yhteensä Aineistonkeruumenetelmät Tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä käytettiin QUEST 2.0 -mittaria (LIITE 1), joka arvioi henkilön tyytyväisyyttä sähköpyörätuoliinsa tai sähkömopediinsa ja siihen liittyviin palveluihin. Kyselyvastausten keräämiseen käytettiin kahta vaihtoehtoista tapaa: postitse palautetut kyselylomakkeet ja puhelinhaastattelulla kerätyt vastaukset. Puhelinhaastattelumenettelyllä on aiemmissa vastaavissa tutkimuksissa päästy huomattavasti suurempaan vastausprosenttiin kuin pelkissä postikyselyissä (Salminen 2006, luento ). Puhelimitse tehdyssä kyselyssä pystyttiin rohkaisemaan todellisen mielipiteen ilmaisemisessa ja varmistamaan käsitteitä, jotta haastateltava ymmärsi varmasti mistä kysymyksessä oli kyse. Etukäteen postitetun QUEST-kyselyn avulla vastaaja pystyi rauhassa perehtymään kysymyksiin ennen puhelinhaastattelua. Päädyttiin kuitenkin edellä mainituista seikoista huolimatta antamaan vastaajalle mahdollisuus palauttaa täytetty kyselylomake postitse, mikäli puhelinhaastattelu ei jostain syystä ollut mahdollista. Tällöin myös esimerkiksi kuulovammaisten tai puheentuoton ongelmista kärsivien mielipide tuli huomioiduksi.

26 Tutkimuksen kulku Tutkimussuunnitelman hyväksymisen jälkeen haettiin lupaa tutkimukselle VSSHP:ltä QUEST-hankkeen nimissä. Lupahakemus otettiin käsittelyyn vasta kun se muutettiin yksittäistä opinnäytetyötutkimusta koskevaksi. Hoitotyön asiantuntijaryhmä ei puoltanut hakemusta perustellen sillä, että ulkopuolisille tutkijoille ei voida luovuttaa asiakastietoja. Tutkimusasetelmaa muutettiin niin, että asiakkailta pyydettiin osallistumisesta kirjallinen suostumus. Vain suostumuksen allekirjoittaneiden tiedot tulisivat osallistujalistaan ja haastattelijoiden nähtäviksi. Tutkimuslupa (LIITE 2) myönnettiin maaliskuussa 2007 ja se koski myös SATSHP:n osuutta tutkimuksesta. QUEST-tyytyväisyyskyselyt saatekirjeineen (LIITE 3) ja osallistumiskaavakkeineen (LIITE 4) postitettiin haastateltaville huhti- toukokuun vaihteessa. Saatekirjeessä kerrottiin syyt tutkimukselle sekä saatavien tietojen käyttötarkoitus. Osallistumiskaavakkeella varmistettiin halukkuus osallistua tutkimukseen kirjallisesti. SATSHP:ssä katsottiin tarpeelliseksi, että postitus ja osallistumiskaavakkeiden vastaanotto heidän asiakkaidensa osalta tapahtuu SATSHP:n Apuvälinekeskuksen kautta. Aineistonkeruu tehtiin touko- ja kesäkuun vaihteessa. Ehdoton enemmistö palautti kyselyn postitse. Puhelinhaastateltavia oli yhteensä vain 22 (23 %). Kerätyt tiedot syötettiin QUEST-nettiversioon, johon käyttöoikeus ja käyttäjätunnukset oli saatu aiemmin keväällä Stakesilta. Analyysi valmistui syksyllä ja tulokset esitettiin vuoden 2007 lopulla. 7.4 Aineiston käsittely ja analysointi Annetuista vastauksista laskettiin apuvälineosion ja apuvälinepalveluosion pisteet sekä puuttuvien vastausten määrät. Ne merkittiin QUEST-pisteytyslomakkeelle. Taustatiedot kerättiin osallistujalistasta erilliselle taustatietolomakkeelle (LIITE 5). Hankitut taustatiedot määräytyivät QUEST-nettiversion perusteella ja niitä olivat ikä, sukupuoli, asuinkunta, apuväline, sen merkki ja malli sekä kauanko laite on ollut käytössä. Taustatiedot sekä kyselyvastaukset siirrettiin QUEST:n nettiversioon. Nämä tiedot menivät Stakesiin, josta ne palautettiin Excel-taulukkoina analysointia varten. Ana-

27 27 lysointi tapahtui Statistical Package for Social Sciences -ohjelman (SPSS) avulla. Apuvälineenkäyttäjien kokonaistyytyväisyyttä sekä erikseen tyytyväisyyttä laitteeseen ja siihen liittyvään palveluun selvitettiin tutkimalla QUEST-kyselyllä saatujen pisteiden tunnuslukuja. Tuloksia analysoidessa tehtiin vertailuja ryhmien välillä (sairaanhoitopiiri, laitetyyppi, sukupuoli) ja eron merkitsevyyttä tutkittiin Mann-Whitneyn U-testillä. Ristiintaulukoimalla vertailtiin tyytyväisyyttä suhteessa ikään ja laitteen käyttöaikaan. Tilastollista merkitsevyyttä selvitettiin Spearmanin korrelaatiokertoimella. 8 TUTKIMUSTULOKSET Tutkimuksen tulokset osoittavat, että sähköpyörätuolin ja sähkömopedin käyttäjien tyytyväisyys sekä laitteeseen että saatuun palveluun osoittautui olevan lähes kiitettävää luokkaa. Kokonaistyytyväisyyden keskiarvo oli 3,93 pistettä asteikolla 1-5. Erot tyytyväisyydessä sairaanhoitopiirien välillä olivat pieniä, eivätkä tilastollisesti merkitseviä. Taustatekijöistä ei löytynyt selitystä tyytyväisyydelle tai tyytymättömyydelle. Puhelinhaastatteluissa saadut pistemäärät olivat hieman korkeampia, kuin postikyselyissä ja miehet vaikuttivat naisia tyytyväisemmiltä. Tarkasteltaessa tyytyväisyyttä ikäluokittain tai laitteen käyttöajan mukaan ei tilastollista merkitsevyyttä myöskään ilmennyt. Seuraavaksi tarkastellaan tutkimusongelmien mukaisesti erikseen tyytyväisyyttä apuvälineeseen ja siihen liittyvään palveluun sekä eroja tuotemerkkikohtaisesti. 8.1 Tyytyväisyys apuvälineeseen Henkilöt tutkimusjoukossa olivat varsin tyytyväisiä apuvälineeseensä. Apuvälineosion tyytyväisyyden keskiarvo oli 3,97. Taustatietoihin eli sairaanhoitopiiriin, ikään, sukupuoleen ja laitteen käyttöaikaan nähden siis tyytyväisyydellä ei voida katsoa olevan korrelaatiota suhteessa apuvälineosion pisteisiin. Sähkömopedin käyttäjien tyytyväisyys oli korkeampi kuin sähköpyörätuolin käyttäjien. Keskiarvo sähkömopedin käyttäjillä oli 4,08 ja sähköpyörätuolin käyttäjillä 3,87, mutta tilastollisesti ero ei kuitenkaan ole merkitsevä.

28 28 Taulukosta 2 ilmenevät myös muut tunnusluvut tutkimusjoukon apuvälinettä koskevaan tyytyväisyyteen liittyen. Taulukko 2. Apuvälineosion tunnusluvut. N Hyväksytyt 95 Puuttuvat 0 Keskiarvo 3,97 Mediaani 4,00 Moodi 4,00 Keskihajonta 0,67 Minimi 1,75 Maksimi 5,00 Apuvälineosion keskiarvon mukaan tehtiin jako tyytyväisiin ja tyytymättömiin siten, että tyytymättömiksi luokiteltiin ne henkilöt, joiden apuvälinetyytyväisyyden keskiarvo oli 1-2,99 ja tyytyväisiksi keskiarvoilla 3-5 vastanneet. Kuviossa 5 ilmenevät tyytyväisten ja tyytymättömien osuudet prosentteina tutkimusjoukosta. 5,3 tyytymättömät tyytyväiset 94,7 Kuvio 5. Apuvälineeseensä tyytyväisten ja tyytymättömien osuudet tutkimusjoukosta. Taulukossa 3 on esitetty mielipiteiden prosentuaalinen jakautuminen QUEST:n asteikon mukaisesti kunkin apuvälineeseen liittyvän osatekijän kohdalla. Näitä osatekijöitä ovat 1. Mittasuhteet (koko, korkeus, pituus, leveys) 2. Paino 3. Osien kiinnittämisen ja säätämisen helppous 4. Turvallisuus ja luotettavuus 5. Kestävyys (lujuus, kulutuskestävyys) 6. Käytön helppous 7. Mukavuus ja miellyttävyys 8. Tarkoituksenmukaisuus (miten apuväline vastaa tarpeita). QUEST-asteikossa 1 tarkoittaa en lainkaan tyytyväinen, 2 en

29 29 kovin tyytyväinen, 3 jokseenkin tyytyväinen, 4 tyytyväinen ja 5 erittäin tyytyväinen. Taulukko 3. QUEST:n asteikon (1-5) mukainen prosentuaalinen jakauma kunkin osatekijän kohdalla. 2.Paino 3.Osien kiinn ja säät 4. Turv ja luotettavuus 5.Kestävyys 6.Käytön helppous 7.Mukavuus Pisteet 1.Mittasuhteet 8.Tarkoituksenmuk % % % % % % % % 1 1,1 2,3 2,1 1,1 1,1 2,1 2,1 2 5,3 2,2 13,6 3,2 7,6 3,2 7,4 2,1 3 16,0 22,5 30,7 24,2 18,5 17,2 18,1 13,7 4 47,9 43,8 33,0 40,0 44,6 37,6 42,6 33,7 5 29,8 31,5 20,5 30,5 28,3 40,9 29,8 48,4 Osatekijäkohtaisessa analyysissä tyytyväisyyden ääripäät olivat samat sekä sähköpyörätuolin- että sähkömopedin käyttäjillä; tyytyväisimpiä kummassakin ryhmässä oltiin tarkoituksenmukaisuuteen ja vähiten tyytyväisiä osien kiinnittämisen ja säätämisen helppouteen. Taulukossa 4 on esitetty kunkin osatekijän saamat pistemäärät. Tyypillistä oli, että vastaukseksi 1= en lainkaan tyytyväinen tai 2= en kovin tyytyväinen antaneet henkilöt eivät kommentoineet vastaustaan sanallisesti. Taulukko 4. Apuvälinetyytyväisyys osatekijöittäin. N Minimi Maksimi Keskiarvo 1. Mittasuhteet ,01 2. Paino ,04 3. Osien kiinn ja säät helppous ,56 4. Turvallisuus ja luotettavuus ,94 5. Kestävyys ,91 6. Käytön helppous ,14 7. Mukavuus ,90 8. Tarkoituksenmukaisuus ,24

30 30 Laitteen mittasuhteisiin ja painoon oltiin yleensä tyytyväisiä. Paino oli ainut tyytyväisyyden osatekijä, jossa yksikään ei vastannut en ole lainkaan tyytyväinen. Sanallisissa kommenteissa mainittiin koon olevan haittana hississä, ovissa ja takseissa, mutta suuresta koosta oli myös hyötyä ostosten kuljettamisessa. Laitteen paino liitettiin usein tukevuuteen ja vakauteen. Keskimääräisesti vähiten tyytyväisiä oltiin osien kiinnittämisen ja säätämisen helppouteen (keskiarvo 3,56). Tutkittaessa yhteyttä laitetyypin ja apuvälinettä koskevien osatekijöiden välillä, tilastollinen merkitsevyys löytyi ainoastaan tähän kohtaan liittyen. Sähköpyörätuolin käyttäjät olivat tässä selkeästi tyytymättömämpiä kuin sähkömopedin käyttäjät. Toistuva kommentti laitteen säätämisen helppoutta kysyttäessä oli, että se on ammattimiesten homma tai en jaksa itse tehdä. Useissa sähköpyörätuolin käyttäjien vastauksissa toistui jalkalautojen säätämisen hankaluus. Istuimen säädön mainittiin olevan hankalaa tai mahdotonta, mutta jonkun mielestä myös helppoa. Akun lataamisessa kaksi mainitsi olevan hankaluuksia laturin johdon huonon sijainnin takia. Tyytyväisyydessä turvallisuuteen ja luotettavuuteen moni kommentoineista mainitsi, että ongelmia ei ole ollut; ei ole koskaan jättänyt pulaan tai tiellä on pysytty. Ongelmia turvallisuudessa johtuen ympäristöstä mainittiin liittyen mäkiin, kadun reunoihin, kuoppiin, irtohiekkaan tai pimeyteen. Myös laitteeseen liittyviä turvallisuuden tai luotettavuuden puutteita mainittiin; epävarmuutta aiheuttivat sähkömopedin kolmipyöräisyys, akkujen kestävyys tai virtanäytön luotettavuus, ohjaimen rikkoontuminen, venttiilien ja kumien kestävyys, peilien ja vilkkujen puuttuminen. Kestävyyttä kommentoitaessa laitteiden käyttäjät kertoivat yleensä yksittäisen osan; jalkalautojen, akkujen, kangaspäällysteen tai muun osan kulumisesta tai rikkoontumisesta. Tyytyväisyydessä käytön helppouteen keskiarvo sähkömopedin käyttäjillä oli 4,3 ja sähköpyörätuolin käyttäjillä 4,0. Ei lainkaan tyytyväisten tai ei kovin tyytyväisten vastaukset liittyivät nopeuden säätämisen vaikeuteen tai äkäisyyteen. Tyytyväisyydessä mukavuuteen ja miellyttävyyteen suurin osa sanallisista kommenteista koski istuimen miellyttävyyttä tai istuma-asentoa. Noin puolet näistä oli negatiivisia kommentteja istuimen säätöjen puutteellisuudesta, istuimen kankaan hiostavuudesta tai huonosta

31 31 istuma-asennosta. Muu sanallinen palaute koski natinaa, väärää tai oikeaa väriä tai iskunvaimennuksen puutteita. Osatekijöistä keskimääräisesti tyytyväisimpiä oltiin tarkoituksenmukaisuuteen (keskiarvo 4,24). Suurin osa kommenteista oli positiivisia. Usein mainittiin liikkumisen vapaudesta; mahdollisuudesta ulkoilla sekä hoitaa asioita etenkin ostoksilla käyntejä. Negatiiviset kommentit liittyivät tarkoituksenmukaisuuteen koon, turvallisuuden, hitauden tai pelätyn kaatumisherkkyyden suhteen. QUEST-tyytyväisyyskyselyn lopussa pyydetään mainitsemaan kahdentoista tyytyväisyyden osatekijän luettelosta kolme itselle tärkeintä. 95 henkilön tutkimusjoukosta yksi postikyselyyn vastannut jätti vastaamatta kohtaan. Kahdestatoista tyytyväisyyden osatekijästä useimmin käyttäjälle itselleen tärkeimmiksi nousivat apuvälineen turvallisuus ja luotettavuus, käytön helppous sekä tarkoituksenmukaisuus. Vähiten tärkeimpänä tyytyväisyyden osatekijänä pidettiin laitteen painoa. Ohessa on jaottelu tärkeimmiksi koetuista osatekijöistä (Taulukko 5). Taulukko 5. Itselle tärkeimmiksi luokiteltujen tyytyväisyyden osatekijöiden määrät. N 1. Mittasuhteet Paino 2 3. Osien kiinnittämisen ja säätämisen helppous 9 4. Turvallisuus ja luotettavuus Kestävyys Käytön helppous Mukavuus ja miellyttävyys Tarkoituksenmukaisuus Prosessi, jonka kautta käyttäjä sai apuvälineen käyttöönsä Apuvälineen huolto- ja korjauspalvelut Ammattihenkilöiltä saatu apuvälineen käytön ohjaus Apuvälineen käyttöönoton jälkeen saatavilla oleva tuki Tyytyväisyys apuvälinepalveluun Tutkimuksessa kävi ilmi, että kuten apuvälineeseen, tyytyväisiä oltiin myös apuvälinepalveluun. 12 henkilöä jättivät arvioimatta tyytyväisyytensä huolto- ja korjauspalveluun

32 32 ja 17 apuvälineen käyttöönoton jälkeen saatavilla olevaan tukeen, koska eivät olleet niitä tarvinneet. Kokonaan apuvälinepalveluosion osalta hylättyjä vastauksia oli kahdeksan, koska näissä oli kaksi tai useampia puuttuvia vastauksia. Vastanneista 87,4 % oli tyytyväisiä apuvälineeseen liittyvään palveluun. Tyytymättömiä oli 12,6 %. Tämä on esitetty kuviona (Kuvio 6). 12,6 tyytymättömät tyytyväiset 87,4 Kuvio 6. Apuvälinepalveluun tyytyväisten ja tyytymättömien osuudet. Kuten apuvälineosion tyytyväisyydellä, ei myöskään apuvälinepalvelutyytyväisyydellä ole korrelaatiota taustatekijöihin. Taulukossa 6 on esitetty tunnusluvut koskien apuvälinepalvelutyytyväisyyttä. Taulukko 6. Apuvälinepalveluun liittyvän tyytyväisyyden tunnusluvut. N Hyväksytyt 87 Puuttuvat 8 Keskiarvo 3,89 Mediaani 4,00 Moodi 5,00 Keskihajonta 0,93 Minimi 1,00 Maksimi 5,00 Taulukko 7 kertoo mielipiteiden prosentuaalisesta jakautumisesta QUEST:n asteikon mukaisesti kunkin osatekijän kohdalla. Apuvälinepalvelua koskevat tyytyväisyyden osatekijät ovat: 9. Apuvälineen käyttöön saamisen prosessi (asian käsittely, apuvälineen

33 33 toimitus, prosessin kesto jne.) 10. Huolto- ja korjauspalvelut 11. Käytön ohjaus (opastus, käyttöohjeet, palvelun ystävällisyys) 12. Tuki käyttöönoton jälkeen. Erot sairaanhoitopiirien välillä olivat yleensä minimaalisia ja merkityksettömiä. Eroa kuitenkin löytyi kohdasta apuvälineen käyttöönoton jälkeen saatavilla oleva tuki, jossa ei lainkaan tyytyväisiä ja ei kovin tyytyväisiä VSSHP:ssä oli 8,2 % ja SATSHP:ssä 26,7 % vastaajista. Taulukko 7. QUEST:n asteikon (1-5)mukainen prosentuaalinen jakauma kunkin osatekijän kohdalla. Pisteet 9. Prosessi 10. Huolto- ja korjauspalvelut 11. Ohjaus 12. Tuki käyttöönoton jälkeen % % % % 1 6,4 9,6 3,2 9,0 2 8,5 6,0 1,1 6,4 3 16,0 18,1 15,1 16,7 4 29,8 34,9 26,9 44,9 5 39,4 31,3 53,8 23,1 Taulukossa 8 on tarkasteltu apuvälinepalvelutyytyväisyyttä osatekijöittäin. Taulukko 8. Apuvälinepalvelutyytyväisyys osatekijöittäin. N Minimi Maksimi Keskiarvo 9. Prosessi , Huolto- ja korjauspalvelut , Ohjaus , Tuki käyttöönoton jälkeen ,67 Tyytyväisyydessä prosessiin, jonka kautta käyttäjä sai apuvälineen käyttöönsä, osa mainitsi prosessin kestäneen liian kauan. Lähes yhtä monen kohdalla prosessi ja laitteen toimitus oli ollut heidän mielestään nopeaa. Pari kertoi joutuneensa muistuttelemaan tarpeestaan nopeuttaakseen prosessia, ja joillekin taas oli apuvälinekeskuksen aloitteesta ehdotettu laitteen hankkimista tai vaihtoa uuteen.

34 34 Huolto- ja korjauspalveluihin oltiin molemmissa sairaanhoitopiireissä lähes yhtä tyytyväisiä. VSSHP:n keskiarvo oli 3,72 ja SATSHP:n 3,73. Sanallisesti kommentoitiin, että palvelu on nopeaa ja ammattitaitoista, mutta toisaalta mainittiin, että korjaus kestää kauan tai palvelua joutuu odottamaan. Muutamat kommentoivat, että huoltoon on hankala saada yhteyttä tai eivät tiedä mihin pitää ottaa yhteyttä, jos korjaustarvetta ilmenee. Joku vastaajista mainitsi, että SATSHP:n huollon sijainti on hankala. Usea kommentti koski sitä, että ei ole vielä tarvittu huolto- tai korjauspalveluja. Ammattihenkilöiltä saatuun apuvälineen käytön ohjaukseen (opastus, käyttöohjeet, palvelun ystävällisyys) oltiin tyytyväisimpiä (keskiarvo yhteensä 4,27: VSSHP:ssä 4,34 ja SATSHP:ssä 4,14). Palvelun sanottiin olevan ammattitaitoista ja ystävällistä. Yli puolet sanallisista kommenteista oli positiivisia. Silti jotkut mainitsivat opastuksen puuttuneen tai olleen liian vähäistä. Apuvälineen käyttöönoton jälkeen saatavilla olevaan tukeen oltiin osatekijöistä keskimäärin vähiten tyytyväisiä (keskiarvo yhteensä 3,67: VSSHP:ssä 3,88 ja SATSHP:ssä 3,33). Sanallisissa kommenteissa mainittiin usein, että tukea ei ole tarvinnut tai sitä ei ole saanut. Epäselvää oli keneltä tukea saa ja oikean henkilön tavoittaminen saattoi olla hankalaa. 8.3 Käyttäjätyytyväisyys suhteessa tuotemerkkeihin Kolmantena tutkimusongelmana oli selvittää ilmeneekö eri tuotemerkkien välillä eroja suhteessa käyttäjätyytyväisyyteen. Tuotemerkkejä eri malleineen oli aineistossa alun perin 36 erilaista. Näistä yhdistettiin malleiltaan vain hieman poikkeavia ja päädyttiin 29:ään. Näistä 15 oli sähköpyörätuoli- ja loput 14 sähkömopedimalleja. Laitteiden kappalemäärät malleittain olivat 1-14 kappaletta, joten määrät eivät riittäneet varsinaiseen tilastolliseen vertailuun. Liitteenä taulukko, jossa on sähkömopedin (LIITE 6) ja sähköpyörätuolin (LIITE 7) eri tuotemerkkien käyttäjien apuvälinetyytyväisyys, apuvälinepalvelutyytyväisyys ja yhteispistemäärä keskiarvoittain sekä ääriarvot; minimi ja maksimi.

35 35 9 POHDINTA Aiemmin tässä työssä viitattiin Wressle & Samuelssonin (2004, 143) tutkimukseen, jossa todettiin, että tyytyväisyys apuvälineeseen kertoo siitä todennäköisyydestä, jääkö laite käyttöön vai tuleeko se hylätyksi. Tutkimusten mukaan jopa kolmannes luovutetuista apuvälineistä jää käyttämättä. Tämän työn tutkimustulokset kertoivat sähköpyörätuolin- ja sähkömopedin käyttäjien olevan tyytyväisiä laitteeseensa ja siihen liittyviin palveluihin. Toisaalta liikkumisen apuväline, etenkin sähköpyörätuoli, vaikuttaa niin oleellisesti käyttäjänsä toimintakykyyn, että sen käyttämättä jättäminen olisi jopa mahdotonta. 9.1 Pohdintaa tutkimuksen tuloksista Tutkimustuloksista voidaan tulkita, että tutkimusjoukon varsinaissuomalaiset ja satakuntalaiset sähkömopedin ja sähköpyörätuolin käyttäjät ovat tyytyväisiä laitteensa ominaisuuksiin. Koska tyytyväisyys oli niin ilmeistä, voitaneen päätellä, että apuvälinekeskusten työssä on onnistuttu hyvin; henkilökunta on ammattitaitoista ja yleensä osaa valita kullekin käyttäjälle sopivan laitteen. Laitteet ovat tarkoituksenmukaisia lisäten itsenäisyyttä ja vapautta liikkua. Juuri tarkoituksenmukaisuus oli useimpien mielestä laitteen tärkein ominaisuus. Myös turvallisuus ja luotettavuus nousivat hyvin oleellisiksi seikoiksi. Yleistettynä käyttäjät toivoivat laitteiltaan säädettävyyttä ja nykyistä helpommin toimivia säätömahdollisuuksia. Apuvälinepalvelun kehittämistä ajatellen apuvälineen käyttöön saamisen prosessiin kuluvaan aikaan olisi syytä kiinnittää huomiota. Huolto- ja korjauspalvelut koettiin ammattitaitoisiksi, mutta resursseissa olisi parannettavaa, jotta palvelua ei tarvitsisi odottaa kauan. Joskus oikeanlaista, tarkoituksenmukaista apuvälinettä, tai sen kuntoon saamista odotellessa kuluu liikaa aikaa liikuntarajoitteisen ihmisen elämästä. Ammattihenkilöiltä saatu apuvälineen käytön ohjaus koettiin erittäin hyväksi, mutta tukeen laitteen käyttöönoton jälkeen kannattaa panostaa nykyistä enemmän. Apuvälineen käyttöönoton jälkeen saattaa tulla ilmi joitain seikkoja, jotka haittaavat laitteen tarkoituksenmukaisuutta, mutta voivat olla helpostikin korjattavissa. Se, että apuvälineen käyttäjälle tehdään helpoksi saada neuvoja laitteeseen liittyviin pulmiin, vaikuttaa kokemukseen laitteen soveltuvuudesta itselle, ja tyytyväisyyteen.

36 36 Kolmantena tutkimusongelmana oli tarkoitus selvittää eroja käyttäjätyytyväisyydessä eri tuotemerkkejä käyttävien henkilöiden välillä. Laitemerkkikohtaisia johtopäätöksiä ei voitu pienien määrien takia tehdä. Kuitenkin, vaikka määrät olisivat olleet niin suuria, että tilastollista vertailua olisi pystynyt tekemään, ei vertailu välttämättä olisi ollut luotettavaa. Esimerkiksi laitteen mukavuuteen tai käytön helppouteen vaikuttavat monet yksilölliset ratkaisut. Istuinjärjestelmä on usein jopa täysin yksilöllisesti rakennettu, samaten ohjauksessa voi olla monia hyvin paljon toisistaan poikkeavia ratkaisuja. Näitä asioita arvioitaessa ei ole enää kyse merkkien tai mallien välisistä eroista. Tyytyväisyys on subjektiivinen kokemus, johon vaikuttavat asenteet (Perälä 2006 [viitattu ]). Vaikka tutkimustuloksina ilmennyt tyytyväisyys oli keskimäärin hyvää, ilmeni mielipiteissä hajontaa. Kahden henkilön tyytyväisyys QUEST:lla mitattuna oli vähemmän kuin luokkaa ei kovin tyytyväinen. Kolme henkilöä oli kaikkiin 12 kysyttyyn asiaan erittäin tyytyväisiä. Erään tutkimuksessa puhelinhaastatellun henkilön mukaan ei ihminen mihinkään voi täysin tyytyväinen olla. Moninaiset seikat, muun muassa asenteet vaikuttavat tyytyväisyyteen ja sen ilmenemiseen. Vaikka apuvälineeseen liittyvät kaikki asiat olisivat absoluuttisen täydellisiä, olisivat tuskin kaikki 95 henkilöä silti olleet täydellisen tyytyväisiä. Tästä huolimatta on tärkeää selvittää tyytymättömyyden syyt ja pyrkiä korjaamaan ne aina kun tämä on mahdollista. Tutkimuksessa tarkasteltiin vastanneiden henkilöiden apuvälinekokemuksia sähkömopedin ja sähköpyörätuolin sekä siihen liittyvän palvelun laadusta. Tarkastelun perusteella voitiin päätellä, että joitain laadun parantamismahdollisuuksia on, mutta apuväline ja siihen liittyvä työ ovat käyttäjälleen korvaamattomia. Sähkömopedi tai sähköpyörätuoli edistää käyttäjänsä toimintakykyä, liikkumista, osallistumista, itsenäisyyttä ja omatoimisuutta. Sillä pääsee, kunhan virtaa riittää! 9.2 Opinnäytetyön luotettavuuden arviointi Tutkimuksen luotettavuuden edellytyksenä on, että tutkimus on tehty tieteelliselle tutkimukselle asetettujen kriteerien mukaisesti. Luotettavuus kärsii erilaisten virheiden seurauksena, jotka saattavat syntyä aineistoa hankittaessa; otannassa tai mittauksessa taikka aineiston käsittelyssä. (Heikkilä 1999, 177.)

37 37 Otantatutkimukseen liittyy aina satunnaisvirhettä ja mahdollisesti myös kadon aiheuttamaa vääristymää (Heikkilä 1999, ). Tässä opinnäytetyössä vastauksia saatiin 95 kappaletta ja kato oli 87 kappaletta. Jos kaikki 182, kenelle kysely lähetettiin, olisivat vastanneet, olisi tulos saattanut poiketa nykyisestä. Syitä olla vastaamatta voi olla monia kiire, unohdus, omien vaikutusmahdollisuuksien kokeminen vähäisiksi, vastaamisen työläys tai ohjeistuksen monimutkaisuus. Saatekirjeessä olisi ollut syytä painottaa mahdollisuutta avustajan käyttöön, sillä joku saattoi jättää vastaamatta, koska ei pystynyt siihen itsenäisesti. Myös muistutuskierros olisi saattanut parantaa vastausprosenttia, mutta siihen tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan päädytty. Vaikka tutkimuksemme oli yhdistelmä puhelinhaastattelusta ja postikyselystä, voi sitä verrata puhtaaseen postikyselyyn, koska osallistumiskaavake joka tapauksessa piti postittaa. Postikyselyissä tyydyttävä vastausprosentti riippuu vastaajajoukosta ja kyselyn aihepiiristä, siksi ei ole olemassa ohjearvoa riittävälle vastausprosentille. Valtakunnallisissa aikuisväestön satunnaisotoksiin liittyvissä postikyselyissä joudutaan tyytymään vain hieman 50 prosentin yläpuolelle nouseviin vastausprosentteihin. (FSD Menetelmäaineisto 2006 [viitattu ].) Tämän tutkimuksen vastausprosentti oli kohtuullinen, 52 %. Kyselytutkimuksissa saatekirje on tärkeä dokumentti tutkimuksen onnistumisen kannalta. Saate motivoi vastaamaan ja vaikuttaa vastausprosenttiin. Lisäksi saate vaikuttaa siihen, miten kyselyyn on vastattu. (FSD Menetelmäaineisto 2006 [viitattu ].) Tutkimuksen luotettavuuteen vaikuttaa myös puuttuvien vastausten määrä. Tyhjiä kohtia saaduissa vastauksissa oli vain vähän. Usein puuttuvan vastauksen kohdalla oli sanallisesti selitetty, että vastaus puuttuu, koska kohta ei koske vastaajaa, esimerkiksi: en ole tarvinnut huolto- ja korjauspalveluita. Tutkimusjoukko vastasi kyselyyn kaikkiaan hyvin saamiensa ohjeiden mukaan. QUEST:n psykometriset ominaisuudet ovat pitkän kehittelytyön tuloksena hyvät. Mittarin reliabiliteetti ja validiteetti antoivat hyvät lähtökohdat oletukselle, että saamme tietoa oleellisista asioista luotettavasti. Silti pohdintaa herätti se, kuinka paljon tyytyväisyyden ilmaisemiseen vaikuttaa kyseisen hetken vaikutus tai asiakkaan kognitiivinen taso, esimerkiksi muistin osalta. Postikyselyjen tutkimisen sekä puhelinhaastattelujen teon jälkeen muodostui muutamia mielipiteitä koskien QUEST-tyytyväisyyskyselyä ja sen toteuttamista. Negatiivisena puolena kyselyssä on muun muassa se, että lomake ei

38 38 ohjeista miten palveluosiossa tulee toimia, jos kyseinen kohta ei ole itselle tullut vielä ajankohtaiseksi. Muualta QUEST-materiaaleista käy ilmi, että mikäli kyseistä palvelua ei ole tarvinnut, jätetään kohta tyhjäksi, mutta itsenäisesti vastaavia varten tiedon tulisi löytyä myös tyytyväisyyskyselyn ohjeista. Postikyselynä vastanneista osa oli nimittäin arvioinut tyytyväisyyttään numeerisesti, mutta oli kommentoinut, ettei ole kyseistä palvelua vielä tarvinnut. Tällä kyselylomakkeen puutteella saattaa olla vaikutuksia lopullisiin tutkimustuloksiin. Määrällisen tutkimuksen luotettavuuteen vaikuttaa muun muassa numeeristen tietojen syöttäminen havaintomatriisiin (Heikkilä 1999, 29). QUEST:n pisteytyslomakkeelle kootut tiedot syötettiin nettiversioon kahden hengen voimin sanelu- ja kirjaustekniikalla, jolloin virheiden mahdollisuus minimoitiin. Tässä opinnäytetyössä havaintomatriisi syntyi Stakesissa, kun QUEST-nettiversioon syötetyt tiedot siirrettiin automaattisesti tietokannasta Excel-taulukkolaskentaohjelmaan. Stakesin palauttaman Excel-tiedoston oikeellisuus tarkastettiin vielä QUEST-pisteytyslomakkeiden ja taustatietokaavakkeiden avulla ennen analysointia SPSS-ohjelmalla. Excel ja SPSSanalysointiohjelma ovat tietojen siirrettävyydessä yhteensopivat, joten tietojen erillistä syöttämistä ei enää tässä vaiheessa tarvittu. Määrällisessä tutkimuksessa mielipiteiden jakautumista tai kasautumista tarkastellaan tutkimalla niiden sijoittumista valitulle asteikolle. QUEST-kyselyn asteikkona on järjestysasteikko; viisiportainen Likertin asteikko. Mielipidemittauksissa muuttujien keskiarvoja käytetään antamaan yleiskuvaa tutkittavista asioista, vaikka yleensä järjestysasteikollisille muuttujille keskiarvoja ei lasketa (Heikkilä 1999, 79). Tässä työssä tutkittiin pisteiden keskiarvoja, keskihajontaa sekä ääripäitä. Pisteiden jakautumisen perusteella määriteltiin apuvälinetyytyväisyyttä ja tyytyväisyyttä palvelun laatuun. Lisänä käytettiin asiakkaiden sanallisia kommentteja, tarkemman tiedon välittämiseen tyytyväisyyden tai tyytymättömyyden syistä. 9.3 Opinnäytetyön eettisyyden arviointi Koko opinnäytetyöprosessin ajan, alustavasta tutkimussuunnitelmasta lähtien, on tutkimuksen eettisyyteen kiinnitetty paljon huomiota. Yhteistyö sairaanhoitopiirien kanssa

39 39 on vaatinut perustavanlaatuista työtä jo ennen tutkimusluvan myöntämistä. Esimerkiksi tutkimuksen kulun suunnittelussa vaadittiin ottamaan huomioon asiakastietojen luottamuksellinen käsittely. Tutkimusaineistojen keruuta, käsittelyä ja säilyttämistä säätelevät paitsi tutkimusetiikka myös Suomen lait. Lainsäädännöllisesti tietojen kerääjä on velvollinen selittämään tutkimuksen kohteelle syyt tietojen keräämiseen sekä hänen on selvitettävä kokoamiensa tietojen käyttötarkoitus. (FSD Menetelmäaineisto 2006 [viitattu ].) Tämän tutkimuksen saatekirjeessä kerrottiin tutkimukseen osallistujille tutkimuksen tarkoituksesta, sen tekijöistä ja siitä mihin tietoa käytetään (sairaanhoitopiirien ja Stakesin tilastot sekä opinnäytetyö). Saatekirje sisälsi tiedon tutkimuksen toteutuksesta; tulevasta puhelinhaastattelusta tai kyselyn palauttamisesta postitse. Osallistumiskaavakkeessa kerrattiin tutkimuksen tarkoitus ja osallistumisen vapaaehtoisuus. Kaavakkeen avulla tutkimukseen osallistujilta pyydettiin kirjallinen suostumus osallistumiseen ja puhelinhaastatteluissa varmistettiin vielä halu osallistumisesta. Tutkimukseen osallistujien asiakastietoja käsiteltiin ainoastaan VSSHP:n Apuvälinekeskuksen tiloissa. Apuvälinekeskuksen työntekijöitä, jotka olivat tekemisissä tutkimuksen kanssa, informoitiin tutkimuksesta, sen tarkoituksesta ja menetelmästä. Tutkimuksen tekijöitä sitoo vaitiolovelvollisuus tietojen käsittelyssä. Taustatietojen keräämisen jälkeen lomakkeista poistettiin kaikki tunnistetiedot, jonka jälkeen kyselyjen vastaukset käsiteltiin anonyymisti. Tutkimusprosessin lopuksi, tietojen analysoinnin jälkeen haastattelulomakkeet toimitettiin VSSHP:n apuvälinekeskukseen hävitettäviksi. Tutkimus on tehtävä objektiivisesti. Tutkimustulokset eivät saa riippua tutkijasta. (Heikkilä 1999, 30.) Tämän tutkimuksen saatekirjeessä ja puhelinhaastatteluissa mainittiin tutkimuksen tekijöiden olevan ulkopuolisia - ei Apuvälinekeskusten työntekijöitä. Näin ollen vastaajat pystyivät antamaan tietoa tyytyväisyydestään rehellisesti, kokien, että eivät anna kenellekään henkilökohtaista palautetta. Ulkopuolisina tutkimuksen tekijöiden omat käsitykset eivät ohjanneet haastatteluja, eivätkä myöskään tulosten tulkintaa. Muutamassa puhelinhaastattelussa ilmeni tarvetta keskustella apuvälineasiantuntijan kanssa, jolloin ohjattiin haastateltava olemaan yhteydessä Apuvälinekeskukseen.

40 Pohdintaa opinnäytetyön prosessista Tämän opinnäytetyön vaiheet kulkivat tyypillisen tutkimusprosessin mukaisesti vaiheistettuna ideatasoon, sitoutumiseen, toteuttamiseen, kirjoittamiseen ja tiedottamiseen (Vilkka 2005, 43). Idea työn tekemisestä lähti QUEST-tyytyväisyyskyselyn pohjalta. QUEST:n perimmäinen ideologia; asiakas laadun määrittäjänä, sopi tutkijoiden omaan arvomaailmaan. QUEST:n avulla saavutettavat tavoitteet ja toimintaterapian tarkoitus auttaa ihmistä osallistumaan omaan elämäänsä ovat yhteensopivat. Tutkimuksen tekijät kiinnostuivat kyselystä, sen toteuttamistavasta sekä sen pohjalta saadusta tiedosta, jonka jälkeen sitouduttiin yhteiseen opinnäytetyöhön yhteistyössä sairaanhoitopiirien kanssa. Vasta sen jälkeen lyötiin lukkoon kyselyllä arvioitava apuväline. Toteutustapa muuttui matkan varrella pelkästä puhelinhaastattelusta enemmän ihmisiä tavoittavaan yhdistettyyn puhelinhaastatteluun ja postikyselyyn. Työn kirjallista sisältöä työstettiin koko prosessin ajan, aina ensimmäisestä tutkimussuunnitelmasta lopulliseen opinnäytetyöhön. Valmiin työn jälkeen se esiteltiin sairaanhoitopiirien Apuvälinekeskusten edustajille, omille kurssitovereille sekä kaikille vapaaehtoisesti esittelytilaisuuteen tulleille. Vaikutuksia työn etenemiseen oli sillä, että kyseessä oli hankkeistettu opinnäytetyö yhteistyössä sekä VSSHP:n että SATSHP:n kanssa. Alussa oli paljon pohtimista muun muassa tutkimuslupa-asioiden sekä salassapitovelvollisuuden kanssa. Hankkeistettuna opinnäytetyön tilaaja loi toimintatavoille ja aikataululle tietynlaisen struktuurin, joka toisaalta helpotti työn etenemistä kaavamaisuudellaan, mutta toisaalta myös vaikeutti sen kulkua tutkimuksen tekijöiden omia etenemissuunnitelmia ajatellen. Näin jälkikäteen ajateltuna tutkimusasetelmasta olisi kannattanut tehdä hieman yksinkertaisempi, jotta tuloksista olisi saanut enemmän tilastollisesti merkitseviä eroja. Nyt arvioinnin kohteina olivat kaksi eri apuvälinettä; sähkömopedi ja sähköpyörätuoli, joihin kohdistuvaa tyytyväisyyttä ei voitu suoraan verrata keskenään. Lisäksi olisi kannattanut valita tutkimukseen vähemmän erilaisia tuotemerkkejä ja malleja, mutta toisaalta ottaa valittujen laitteiden käyttäjistä suuremmat otokset. Näin ollen vastauksista olisi saattanut paremmin tulla esille merkittäviä eroja eri laitteiden välillä ja lisäksi olisi voitu luotettavasti arvioida tyytyväisyyttä jokaiseen merkkiin erikseen.

41 41 Apuvälineiden tarkoituksena on auttaa edistämään tai ylläpitämään henkilön toimintakykyä, liikkumista, osallistumista sekä itsenäisyyttä ja omatoimisuutta. Liikkumisen apuväline lisää ihmisen omatoimisuutta ja riippumattomuutta toisista ihmisistä sekä vahvistaa ihmisen itsenäisyydentunnetta. Olemme keränneet tietoa apuvälineen käyttäjien mielipiteitä laitteistaan ja niihin liittyvistä palveluista. Yhteistyökumppaniemme avulla tämä tieto voi olla mukana kehitettäessä entistä parempia laitteita ja palvelua apuvälineitä tarvitseville. Tämän työn avulla olemme saaneet olla mukana tärkeässä työssä

42 42 LÄHTEET Kirjallisuus Alkula, Tapani; Pöntinen, Seppo & Ylöstalo, Pekka Sosiaalitutkimuksen kvantitatiiviset menetelmät. Juva: WSOY. Demers, L.; Monette, M.; Lapierre, Y.; Arnold, D.L. & Wolfson C Reliability, validity, and applicability of the Quebec User Evaluation of Satisfaction with assistive Technology QUEST 2.0) for adults with multiple sclerosis. Disability and Rehabilitation 1-3/ Demers, Louise; Weiss-Lambrou, Rhonda & Ska, Bernadette The Quebec User Evaluation of Satisfaction with Assistive Technology QUEST 2.0): An overview and recent progress. Technology and Disability 14/ Demers, Louise; Wessels, Roelof; Weiss-Lambrou, Rhonda; Ska, Bernadette & De Witte, Luc P Key Dimensions of Client Satisfaction with Assistive Technology: A Cross-validation of Canadian Measure in the Netherlands. Journal Rehabilitation Medicine 33/ Dijcks, Beatrice P.J.; Wessels, Roelof D.; de Vlieger, Suzanne L.M. & Post, Marcek W.M KWAZO, a new instrument to assess the quality of service delivery in assistive technology provision. Disability and Rehabilitation 28/ Heikkilä, Tarja Tilastollinen tutkimus. Helsinki: Edita. Holma, Tupu & Outinen, Maarit Mitä on laatu? Perusasiaa laadusta ja laadun kehittämisestä fysioterapiassa; näkökulmia, määrittelyjä ja jäsentämistapoja. Helsinki: Suomen fysioterapeuttiliitto. Hurnasti, Tuula Kanadassa pyörätuolin käyttäjä kertoo tyytyväisyytensä numeroina. Dialogi 7/ Jutai, Jeffrey & Day, Hy Psychosocial Impact of Assistive Devices Scale. Technology and Disability 14/ Karp, Gary Choosing a Wheelchair: A Guide for Optimal Independence. Sebastopol:O Reilly & Associates, Inc. Linder-Pelz, Susie Social psychological determinants of patient satisfaction: a test of five hypothesis. Social Science and Medicine 16/ Oliver, Richard L. & Burke, Raymond R Expectation Processes in Satisfaction Formation. A Field Study. Journal of Service Research 3/

43 43 Outinen, Maarit; Holma, Tupu & Lempinen, Kristiina Laatu ja asiakas. Laatutyöskentely sosiaali- ja terveysalalla. Helsinki: WSOY. Salminen, Anna-Liisa (toim.) Apuvälinekirja. Helsinki: Kehitysvammaliitto. Salminen, Anna-Liisa Name-mittari arvioi liikkumisapuvälineiden hyötyjä. Dialogi 6/ Shone Stickel, M.; Ryan, S.; Rigby, P.J. & Jutai, J.W & Toward a comprehensive evaluation of the impact of electronic aids to daily living: evaluation of consumer satisfaction. Disability and Rehabilitation 1-3/ Sosiaali- ja terveysministeriö Apuvälinepalveluiden laatusuositus. Helsinki: Suomen Kuntaliitto. Suomen Kuntaliitto Apuvälinepalvelunimikkeistö opas terveydenhuoltoon. Helsinki: Suomen Kuntaliitto. Wessels, R.D & De Witte, L.P Reliability and validity of the Dutch version of QUEST 2.0 with users of various types of assistive devices. Disability and Rehabilitation 6/ Wessels, R.D; De Witte, L.P & van den Heuvel Measuring effectiveness of and satisfaction with devices from a user perspective: An exploration of the literature. Technology and Disability 16/ Wilcock, Ann A An Occupational Perspective of Health. Thorofare, NJ USA: SLACK Incorporated. Vilkka, Hanna Tutki ja kehitä. Helsinki: Tammi. Wressle, Ewa & Samuelsson, Kersti User Satisfaction with Mobility Assistive Devices. Scandinavian Journal of Occupational Therapy 11/ Sähköiset lähteet Asetus lääkinnällisestä kuntoutuksesta /1015. [Viitattu ]. Saatavissa: Demers, Louise; Weiss-Lambour, Rhonda & Ska, Bernadette Quest 2.0 Apuvälinetyytyväisyyttä arvioiva mittari. STAKES Työpapereita 9/2005. [Viitattu ]. Saatavissa: FSD Menetelmäopetuksen valtakunnallinen tietovaranto Postikyselyaineiston kokoaminen. [Viitattu ] Saatavissa:

44 44 Institute for Matching Person & Technology Matching Person and Technology (MPT) Assessment Process. [Viitattu ]. Saatavissa: Perälä, Marja-Leena Asiakkaan näkökulma laatuun. Laatu perusterveydenhuollossa. Sisä-Suomen ja Pohjanmaan yliopistollisen terveyskeskuskonsortion ja PERTTU -projektin yhteinen seminaari. Perusterveydenhuollon tutkimus [Viitattu ] Saatavissa: Pirkanmaan sairaanhoitopiiri Erikoissairaanhoidon apuvälinepalvelun perusteet. [Viitattu ]. Saatavissa: Stakes - Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Apuvälinepalvelut laatusuositus. [Viitattu ]. Saatavissa: Stakes - Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Apuvälinepalvelut liikkuminen. [Viitattu ]. Saatavissa: Stakes - Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Apuvälinepalvelut ISO 9999 Apuvälineluokitus. [Viitattu ]. Saatavissa: LIT Turner, Paige K. & Krizek, Robert L A Meaning-Centered Approach to Customer Satisfaction. Management Communication Quarterly 2/ [viitattu ] Saatavissa: Varsinais-Suomen Sairaanhoitopiiri Apuvälinetoiminta. [Viitattu ]. Saatavissa: Haastattelut ja henkilökohtaiset tiedonannot Salminen, Anna-Liisa QUEST, apuvälinepalveluiden ja apuvälineiden asiakastyytyväisyysmittari ja sen käyttökokemukset. Luento. Turun ammattikorkeakoulu

45 QUEST-TYYTYVÄISYYSKYSELY LIITE 1/1(4)

46 QUEST-TYYTYVÄISYYSKYSELY LIITE 1/2(4)

47 QUEST-TYYTYVÄISYYSKYSELY LIITE 1/3(4)

48 QUEST-TYYTYVÄISYYSKYSELY LIITE 1/4(4)

49 TUTKIMUSLUPA LIITE 2