Minustakin tulee äiti synnyttämättä äidiksi Neuvolaoppaan laatiminen sosiaaliselle äidille

Transkriptio

1 Minustakin tulee äiti synnyttämättä äidiksi Neuvolaoppaan laatiminen sosiaaliselle äidille Pihla Laakso Opinnäytetyö Johdon assistenttityön ja kielten koulutusohjelma 2016

2 Tiivistelmä Tekijä(t) Pihla Laakso Koulutusohjelma Johdon assistenttityön ja kielten koulutusohjelma Opinnäytetyön otsikko Minustakin tulee äiti synnyttämättä äidiksi Neuvolaoppaan laatiminen sosiaaliselle äidille Sivu- ja liitesivumäärä Tämän toiminnallisen opinnäytetyön tavoitteena oli laatia neuvolaopas esikoistaan odottavan kaksiäitisen perheen sosiaalista eli ei-biologista äitiä varten. Opas laadittiin toimeksiantona lastensuojelu- ja perhejärjestö Sateenkaariperheet ry:lle. Työ aloitettiin elo-syyskuussa 2015, ja se valmistui tammikuussa Opinnäytetyön tuotteena syntyneen oppaan (ks. liite 1) tarkoituksena on huomioida naisparin muodostaman perheen erityislaatuisuus ja -tarpeet. Opas puhuttelee sosiaalista, ei-synnyttävää äitiä. Se auttaa lukijaa löytämään oman tapansa olla vanhempi, ja vahvistaa tämän tunnetta siitä, että hänen asemansa perheessä ja yhteiskunnassa on hyväksytty ja tärkeä. Oppaan tekeminen oli aiheellista, sillä sateenkaariperheiden yleistymisestä huolimatta suomalaisissa neuvoloissa jaettavat vanhemmuusoppaat ovat edelleen hyvin heteronormatiivisia, eikä sateenkaariperheet huomioivia materiaaleja ole ollut saatavilla. Tähän asti sosiaaliset äidit ovat joutuneet tyytymään isille suunniteltuihin materiaaleihin tai jääneet kokonaan ilman materiaalia. Sateenkaariperheet ry laittaa oppaan verkkosivuilleen ja jakaa sitä tammikuusta 2016 alkaen painettuna kaikkiin Suomen neuvoloihin, joissa sosiaaliset äidit saavat sen jatkossa luettavakseen. Samalla opas tarjoaa kohderyhmälleen yhteiskunnallista näkyvyyttä tehden kaksiäitiset perheet ja sosiaaliset äidit näkyvämmäksi ryhmäksi äitiysneuvoloissa. Oppaan luonnosversiota arvioivat sen kohderyhmän edustajat, tulevat sosiaaliset äidit ja heidän puolisonsa, marraskuussa Arvioissa korostui, että vanhemmat pitävät itselle kohdennetun materiaalin laadintaa merkityksellisenä. Vanhemmat kokivat oppaan puhuttelevan lukijaa hyväksyvästi ja huomioonottavasti sekä käsittelevän psykologisia ja sosiaalisia kokemuksia riittävästi. Arvioissa nousi esiin kuitenkin myös sisällöllisiä täydennysehdotuksia ja toiveita konkreettisemmasta tiedosta. Saatujen palautteiden perusteella opasta työstettiin edelleen toimeksiantajan tärkeiksi katsomien aiheiden osalta. Sateenkaariperheet ry:n järjestösihteeri arvioi tammikuussa 2016 valmiin oppaan vastaavan täysin yhdistyksen tarpeisiin ja sisältävän juuri ne tiedot, joita sosiaalinen äiti tarvitsee. Opinnäytetyön keskeisimmäksi päätelmäksi muodostui sosiaalisten äitien suuri tuen ja tiedon tarve vanhemmuuden ensimetreillä. Sosiaalisia vanhempia on tärkeää tukea odotusaikana, ja heille kohdennetun materiaalin jakaminen äitiysneuvolassa on yksinkertainen tapa tämän edistämiseksi. Sosiaalisen äidin opasta voi pitää hyvänä alkuna yhdenvertaisemman neuvolakokemuksen saavuttamisessa. Kuitenkin myös uuden ja kattavamman materiaalin kehittämiselle tai tämän oppaan päivittämiselle monimuotoisten perheiden tukemiseksi on tulevaisuudessa ehdottomasti tarvetta. Asiasanat sateenkaariperheet, seksuaalivähemmistöt, sukupuolivähemmistöt, äidit, äitiysneuvolat, vanhempainoppaat

3 Sisällys 1 Johdanto Tavoitteet ja rajaukset Toimeksiantajan esittely Työn rakenne Sateenkaariperheet Vanhemmuuden eri ulottuvuudet Sateenkaariperheet yhteiskunnassa Sateenkaariperheet tilastoissa Sateenkaariperheiden asema ja oikeudet Sateenkaariperheen äidit suomalaisessa kulttuurissa ja tutkimuksessa Sateenkaariperheen äitien näkyvyys vanhempien verkkokeskustelussa Sosiaalisten vanhempien kokemukset raskaus- ja vauva-aikana Raskauden aikaiset kokemukset, toiveet ja pelot Biologisen ja sosiaalisen vanhemmuuden kokemuserot Kokemukset äitiys- ja lastenneuvolassa sekä synnytyssairaalassa Tuen tarpeet ja perhemuodon huomioiminen Yhteenveto Prosessin kuvaus Idea ja prosessin alku Kohderyhmään ja aiheeseen perehtyminen sekä tiedonhankinta Oppaan laadinta Palautteen saaminen keskeneräisestä oppaasta kohderyhmältä Oppaan työstäminen edelleen, työn valmistuminen ja toimeksiantajan arvio Itsearviointi Valmis sosiaalisen äidin opas Oppaan jatkokehitys Lähteet Liitteet Liite 1. Opas sosiaaliselle äidille Liite 2. Sosiaalisen äidin oppaan ulkoasu... 70

4 1 Johdanto Tämä opinnäytetyö tehtiin toimeksiantona lastensuojelu- ja perhejärjestö Sateenkaariperheet ry:lle. Opinnäytetyö on toiminnallinen, ja sen tuotteena syntyi neuvolaopas kaksiäitisen perheen sosiaaliselle eli ei-biologiselle äidille. 1.1 Tavoitteet ja rajaukset Suomalaisissa äitiysneuvoloissa asioiville on saatavilla useita tulevaan vanhemmuuteen perehdyttäviä oppaita, joita ovat julkaisseet esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Ensi- ja turvakotien liitto sekä Mannerheimin lastensuojeluliitto. Ne, kuten suurin osa muustakin odotuskirjallisuudesta, on kuitenkin suunnattu yksinomaan perinteisille heteroperheille ja ne puhuttelevat siten biologisia vanhempia synnyttävää äitiä sekä isäksi tulevaa miestä. Oppaat ottavat yleensä huomioon yksinhuoltajaäidit, vahinkona alkaneet raskaudet ja uusperheet, mutta eivät sateenkaarevia perhemuotoja. Sosiaalisen äidin oppaan tekeminen on perusteltua, sillä vastaavaa materiaalia sosiaalisille eli ei-biologisille vanhemmille ei ole Suomessa vielä lainkaan saatavilla. Oppaan tarkoituksena on palvella lukijakuntaansa sekä vaikuttaa yhteiskunnallisesti tuoden perheiden moninaisuutta ja sosiaalista vanhemmuutta myönteisesti esiin äitiysneuvoloissa. Sateenkaariperheet ry painaa ja jakaa opasta kaikkiin Suomen neuvoloihin, joissa sosiaaliset äidit tulevaisuudessa saavat sen käyttöönsä nykyisen, isää puhuttelevan materiaalin sijasta. Lisäksi opas tulee luettavaksi ja ladattavaksi yhdistyksen verkkosivustolle. Esikoistaan odottava sateenkaariperhe tarvitsee uudessa elämäntilanteessa ja uuden perheenjäsenen vastaanottamisessa tukea ja kannustusta aivan kuten muutkin perheet. Sosiaaliseksi eli synnyttämättä äidiksi tulevalle naiselle ei ole mielekästä tai tarkoituksenmukaista lukea pelkästään miespuolisille vanhemmille suunnattua materiaalia. Sosiaalisen äidin opas puhuttelee nimensä mukaisesti sosiaalista äitiä, ja huomioi kaksiäitisen perheen erityislaatuisuuden. Sen tarkoitus on ennen kaikkea rohkaista lukijaa löytämään oma tapansa toimia vanhempana, aivan kuten isä-oppaat kannustavat tulevaa isää. Oppaan tarkoituksena ei ole perehdyttää lukijaa kaikkiin raskauden kulkuun, synnytykseen tai vauvanhoitoon liittyviin asioihin, joita synnyttäville äideille jaettavissa materiaaleissa on yleensä laajalti käsitelty. Ajatuksena on, että tällaiseen perhemuodosta riippumattomaan yleiseen tietoon sateenkaariperheen vanhemmat voivat tutustua lukemalla samaa, olemassa olevaa kirjallisuutta kuin muutkin vanhemmat. Koska sateenkaariperheiden kirjo on laaja, opas ei palvele eikä sen ole tarkoitus palvella kaikkia sateenkaariperheen vanhemmiksi tulevia, esimerkiksi homomiehiä. Kohderyhmäksi on rajattu lasta kantavan naisen kanssa parisuhteessa elävä toinen nainen, tuleva 1

5 sosiaalinen äiti. Tämä nainen voi olla perustamassa perhettä puolisonsa kanssa kaksin, tai useamman aikuisen kesken apilaperheenä. Opas on suunnattu erityisesti esikoistaan odottaville, joille vanhemmaksi tuleminen on uusi kokemus. Oletuksena on, että neuvolassa asioivilla tulevilla vanhemmilla on hedelmöitysprosessi takana ja lasta odotetaan syntyväksi perheeseen. Oppaan tarkoituksena ei siis ole esitellä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien mahdollisia lapsiperheellistymisen keinoja tai vaihtoehtoja perheen kokoonpanolle. 1.2 Toimeksiantajan esittely Opinnäytetyön toimeksiantaja on vuonna 1997 perustettu valtakunnallinen lastensuojeluja perhejärjestö Sateenkaariperheet ry. Yhdistys tekee kuvauksensa mukaan ihmisoikeustyötä, lapsi-, nuoriso- ja perhetyötä sekä moninaisuuskasvatustyötä. Lisäksi se kehittää perhepolitiikkaa sekä sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluita. Yhdistyksen tavoitteena on edistää perheiden monimuotoisuuden huomioimista yhteiskunnassa sateenkaariperheisiin liittyvää tietoutta lisäämällä, perhepoliittiseen päätöksentekoon vaikuttamalla sekä lainsäädäntöä ja palvelujärjestelmää kehittämällä. Toiminnan tarkoituksena on tukea suomalaisia sateenkaariperheitä kasvatustehtävässään. Järjestö esimerkiksi tuottaa, julkaisee ja välittää tietoa ja materiaaleja sekä kouluttaa eri alojen ammattilaisia. Suomalaisten sateenkaariperheiden lapsille, vanhemmille ja perhettä suunnitteleville yhdistys järjestää monipuolisesti vertaistoimintaa, neuvontaa, edunvalvontaa ja muita tukipalveluita. (Sateenkaariperheet ry a.) Sateenkaariperheet ry kertoo tekevänsä aktiivisesti yhteistyötä niin kotimaisten kuin kansainvälisten yhteistyökumppaneidensa kanssa. Se on Setan, Lastensuojelun Keskusliiton, Parisuhdekeskus Katajan, Neflan (Network of European LGBT Families Associations) ja Ilga-Europen (European Chapter of International Lesbian, Gay, Bisexual, Transgender and Intersex Association) jäsenjärjestö. Yhdistys toimii aktiivisesti Monimuotoiset perheet -verkostossa sekä Perhejärjestöjen yhteistyöfoorumilla. Sateenkaariperheet ry:n toimintaa rahoittavat Raha-automaattiyhdistys, opetus- ja kulttuuriministeriö, Helsingin ja Tampereen kaupungit, ulkoasiainministeriö, Kansan Sivistystyön Liitto sekä Euroopan komissio. (Sateenkaariperheet ry b.) Järjestöllä oli vuoden 2014 lopussa 790 kyseisen vuoden jäsenmaksun maksanutta jäsentä, mikä oli enemmän kuin aikaisempina vuosina. Se tavoitti toimintansa kautta kuitenkin merkittävästi suuremman joukon ihmisiä, sillä valtaosa järjestön tilaisuuksiin osallistuneista perheistä ei ole jäseniä esimerkiksi leimautumisen pelon vuoksi. Yhdistyksen palve- 2

6 luksessa työskentelee toiminnanjohtajan lisäksi vuosittain noin viisi muuta työntekijää. Lisäksi toiminnan järjestämiseen osallistuu vapaaehtoisia, joiden rooli erityisesti paikallistoiminnassa eri puolilla maata on keskeinen. (Sateenkaariperheet ry 2015, 11, 23.) 1.3 Työn rakenne Luvuissa 2 ja 3 erittelen sateenkaariperheiden ja niissä ilmenevän vanhemmuuden erilaisia muotoja ja määrittelen samalla työn kannalta keskeisiä käsitteitä. Luvussa 4 kerron seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien henkilöiden ja näiden muodostamien perheiden yhteiskunnallisen aseman ja oikeuksien kehittymisestä sekä tarkastelen erityisesti kaksiäitisten perheiden esiintyvyyttä, näkyvyyttä ja niistä tehtyä tutkimusta. Viidennessä luvussa avaan Sateenkaariperheet ry:n sosiaalisille vanhemmille toteuttaman kyselytutkimuksen tuloksia ja teen niistä yhteenvedon. Luvussa 6 kuvaan opinnäytetyöprosessia kokonaisuudessaan. Raportoin eri työvaiheita ja omaa oppimistani sekä avaan kohderyhmältä ja toimeksiantajalta saatua palautetta. Päätän työn pohdintaan, jossa arvioin valmista sosiaalisen äidin opasta ja esittelen jatkokehitysideani. Valmis tuote, 16-sivuinen sosiaalisen äidin opas, on kuvattuna sivu sivulta liitteessä 1. Liitteessä 2 oppaan ulkoasu ja taitto esitetään kokonaisuudessaan. 3

7 2 Sateenkaariperheet Sateenkaariperheet ovat lapsiperheitä, joiden vanhemmista yksi tai useampi kuuluu seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön. Kuten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöryhmien sisäinen moninaisuus, myös näihin ryhmiin luokiteltavien henkilöiden muodostamien erilaisten perheiden kirjo on laaja. Sateenkaariperhe-käsitteellä halutaan tuoda esiin monenkirjavia perhemuotoja. Yhteistä useimmille sateenkaariperheille on lapsen hankintaa edeltävä tarkka suunnittelu, usein sen saavuttamiseksi läpikäyty pitkä prosessi ja voimakas sitoutuminen lapseen. (Sateenkaariperheet ry c.) Seksuaalivähemmistöillä viitataan homo- ja biseksuaalisiin henkilöihin eli henkilöihin, joilla on ainoastaan tai myös oman sukupuolensa edustajiin kohdistuvia seksuaalisia ja/tai romanttisia tunteita ja/tai käytäntöjä. Edellä mainittujen lisäksi vähemmistöön kuuluvat myös ei-heteroseksuaalit eli henkilöt, jotka eivät koe tarpeelliseksi kategorisoida seksuaalista suuntautumistaan. (Sateenkaariperheet ry d.) Arvioiden mukaan väestöstä noin 5 15 prosenttia kuuluu seksuaalivähemmistöön. Tarkkaa tietoa ei ole, sillä henkilön seksuaalisuutta ei tilastoida. Seksuaalinen suuntautuminen perustuu aina henkilön omaan arvioon ja kokemukseen, ja se voi muuttua elämän eri vaiheissa. (Tilastokeskus 2013.) Sukupuolivähemmistöillä kuvataan ihmisiä, jotka kokevat sukupuolensa ja/tai ilmaisevat sitä vallitsevasta normatiivista poikkeavalla tavalla, eli joilla sukupuolen eri ulottuvuudet eivät ole yksiselitteisesti määriteltävissä mieheksi tai naiseksi. Sukupuolivähemmistöihin luetaan kuuluviksi esimerkiksi transsukupuoliset, jotka kokevat ristiriidan syntymässä määritetyn ja todellisen sukupuolen välillä sekä transgenderit eli muun sukupuoliset, jotka eivät koe kuuluvansa täysin tai lainkaan kumpaankaan tunnustettuun sukupuoleen tai pidä sukupuolensa määrittelyä välttämättä edes merkityksellisenä. (Trasek ry.) Sukupuolenkorjaustutkimuksiin hakeutuneiden määrä on kasvanut Suomessa viime vuosina voimakkaasti. Transsukupuolisuus ei kuitenkaan ole lisääntynyt, vaan tietoisuus ja avoimuus siitä ovat kasvaneet. (Viljakka 2014.) Ydinperheessä kaksi vanhempaa jakaa lapsen tai lasten vanhemmuuden keskenään. Sateenkaareva ydinperhe voi muodostua nais- tai miesparin välille tai sellaisen heterosuhteen ympärille, jossa vähintään toinen puolisoista on biseksuaali tai transihminen. Ydinperheessä molemmat vanhemmat ovat yleensä lapsen tai lasten juridisia vanhempia. Naisparin muodostama ydinperhe on yleisin sateenkaariperhemuoto. Miesparin ydinperhe puolestaan on melko harvinainen, sillä adoptiomahdollisuuden puuttuessa miesparin on hankala saada lasta kahdestaan. (Sateenkaariperheet ry d.) 4

8 Apilaperhe on useamman kuin kahden vanhemman perustama perhe. Tällöin lapsi tai lapset kuuluvat kahteen tai useampaan eri perheyksikköön ja vanhemmista ainakin kaksi on ryhtynyt jakamaan vanhemmuutta alusta alkaen ilman keskinäistä parisuhdetta. Apila-sanalla kuvataan vanhempien lukumäärää. Neliapilaperheen voivat muodostaa yhteisesti esimerkiksi naispari ja miespari. Vastaavasti naispari voi muodostaa kolmiapilaperheen itsellisen miehen kanssa tai harvemmissa tapauksissa miespari itsellisen naisen kanssa. Myös kaksi yksittäistä, ilman keskinäistä parisuhdetta elävää henkilöä voi muodostaa keskenään kaksiapilaperheen. Vanhemmat voivat olla toistensa ystäviä tai asua esimerkiksi samassa yhteisössä, jolloin heitä voidaan kutsua ystäväperheeksi. (Sateenkaariperheet ry d.) Polyamorinen perhe tai polyperhe on perhe, jonka vanhemmat elävät polyamorisessa eli monisuhteisessa liitossa jakaen lapsen tai lasten vanhemmuuden keskenään. Polyperheessä on siis apilaperheen tavoin useampi kuin kaksi vanhempaa. Polyperhe eroaa apilaperheestä siten, että se ei koostu erillisistä perheyksiköistä. Lainsäädännön puitteista johtuen vain kaksi vanhemmista voi olla lapsen tai lasten juridisia vanhempia. (Sateenkaariperheet ry d.) Sateenkaariperhe voi olla myös uusperhe, jolloin joko lapsen alkuperäisessä perheessä tai jossakin uusista perhekuvioista yksi tai useampi vanhempi kuuluu seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön. Sateenkaareva perhemuoto voi olla muodostunut ennen tai jälkeen lapsen tai lasten syntymän. Sateenkaariuusperhe voi olla yhtälailla monenkirjava joukko kuin uusperheet yleensä. Myös yksinhuoltajan perheet voivat olla sateenkaariperheitä, jos vanhempi kokee kuuluvansa seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön. (Sateenkaariperheet ry d.) Kuvassa 1 olen havainnollistanut edellä esitettyjä sateenkaariperheiden moninaisuutta kuvaavia käsitteitä. Kuvassa olevat perhemallit ovat yksinkertaistettuja esimerkkejä. Todellisuudessa apila-, poly- ja uusperheet voivat olla rakenteeltaan lähes minkälaisia tahansa, eikä vanhemmuus ole sidottua sukupuoleen. Kuvassa punaisella, kärki ylöspäin olevalla kolmiolla kuvataan naispuolista vanhempaa ja sinisellä, kärjellään seisovalla kolmiolla kuvataan miespuolista vanhempaa. Merkki merkitsee vanhempien keskinäistä rakkaussuhdetta, särkynyt sydän puolestaan päättynyttä suhdetta. Merkki + kuvastaa, että vanhemmat jakavat vanhemmuuden keskenään, mutta heillä ei ole koskaan ollut keskinäistä rakkaussuhdetta. Vanhempiin & -merkillä liitetty violetti, pienempi kolmio merkitsee lasta tai lapsia. 5

9 Kuva 1. Sateenkaarevia perhemuotoja. 6

10 3 Vanhemmuuden eri ulottuvuudet Vanhemmuudella on varmasti yhtä monta ilmenemismuotoa kuin on vanhempiakin. Vanhemmuutta voi tarkastella esimerkiksi biologisesta, geneettisestä, oikeudellisesta tai perheen arjen näkökulmasta. Lapsen biologisilla vanhemmilla on biologinen suhde lapseen. Biologisia vanhempia ovat esimerkiksi lapsen synnyttänyt nainen sekä mies, jonka siittiöitä on käytetty lapsen alkuun saattamiseen. Geneettinen vanhemmuus puolestaan merkitsee geneettistä suhdetta lapseen. Geneettinen vanhempi ei välttämättä ole sama kuin biologinen vanhempi. Esimerkiksi käytettäessä luovutettuja munasoluja lapsen synnyttänyt eli biologinen äiti on eri henkilö kuin munasolun luovuttanut eli geneettinen äiti. (Sateenkaariperheet ry d.) Juridinen tai oikeudellinen vanhemmuus merkitsee lainvoimaista vanhemmuussuhdetta. Juridinen vanhemmuus voi muodostua joko synnyttämisen, avioliitossa vahvistetun isyyden, isyyden tunnustamisen tai adoptioprosessin kautta. Juridisen vanhemmuuden myötä vanhemmalle syntyy elatusvelvollisuus suhteessa lapseen ja lapselle tapaamis- ja perintöoikeus suhteessa vanhempaan. (Sateenkaariperheet ry d.) Lapsen huoltajia ovat hänen vanhempansa tai henkilöt joille lapsen huolto on uskottu. Huoltajalla on oikeus ja velvollisuus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, asuinpaikasta ja muista henkilökohtaisista asioista sekä edustaa lasta tätä koskevissa asioissa. (Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 361/1983.) Huoltaja toimii myös alaikäisen edunvalvojana eli omaisuudenhoitajana (laki holhoustoimesta 442/1999). Sateenkaariperheissä olennaisempaa on tarkastella vanhemmuutta perheen arjen lähtökohdista. Sosiaalinen vanhemmuus on lapsen ja perheen arjessa toteutuvaa vanhemmuutta. Se ei ole sidoksissa biologiseen, geneettiseen tai juridiseen vanhemmuuteen. (Sateenkaariperheet ry d.) Samaa sukupuolta olevien vanhempien perheessä vähintään yksi vanhemmista on sosiaalinen vanhempi. Sosiaalisesta vanhemmasta voidaan käyttää myös nimitystä kanssavanhempi (Aarnipuu 2010, 32). Vanhemmuuden jakaminen arjessa riippuu pitkälti vanhempien keskinäisistä sopimuksista. Etenkin useista perheyksiköistä koostuvissa apilaperheissä on tavanomaista, että lapsi tai lapset eivät välttämättä asu kokoaikaisesti yhdessä kaikkien vanhempiensa kanssa. Lähivanhemmuudella kuvataan vanhemmuutta, jossa lapsi asuu pääosin samassa paikassa kuin vanhempi ja etävanhemmuudella vanhemmuutta, jossa lapsi ja vanhempi asuvat pääosin erillään toisistaan. (Sateenkaariperheet ry d.) Samaa sukupuolta olevilla rekisteröidyillä pareilla on ollut elokuusta 2009 asti oikeus perheen sisäiseen adoptioon (Seta ry a). Yleisintä on, että naisparin toinen osapuoli adoptoi puolisonsa synnyttämän lapsen (Sateenkaariperheet ry d). Adoptio eli lapseksiottaminen 7

11 tarkoittaa juridisen vanhemmuussuhteen vahvistamista oikeuden päätöksellä, jolloin lapsi saa saman oikeudellisen aseman kuin perheeseen syntynyt lapsi (Adoptioperheet ry 2013). Nais- ja miesparit sekä yksittäiset miehet ja naiset voivat toimia myös sijaisvanhempina tai loma- tai tukivanhempina. Sijoitukset saattavat johtaa lapsen adoptioon, mutta perhehoito on luonteeltaan aina lähtökohtaisesti väliaikaista. (Sateenkaariperheet ry e.) 8

12 4 Sateenkaariperheet yhteiskunnassa Kahden äidin perheet, kuten muutkin sateenkaariperheet, ovat verrattain näkymättömiä nykyisessä lainsäädännössä, tilastoissa ja lastenkulttuurissa (Sateenkaariperheet ry 2014, 2). Lesboäitien näkyvyys on myös yleisessä verkkokeskustelussa marginaalista. Naisparien muodostamien perheiden määrä on kuitenkin jatkuvassa kasvussa, ja myös niiden yhteiskunnallisen aseman voi nähdä hiljalleen vakiintuvan. 4.1 Sateenkaariperheet tilastoissa Vuonna 2012 Suomessa eli yli parisuhteensa rekisteröinyttä henkilöä. Näistä 90 prosenttia eli lähes henkilöä asui yhdessä puolisonsa kanssa ja kuului siten perhetilastoinnin piiriin. Miltei 60 prosenttia kaikista rekisteröidyistä parisuhteista on solmittu kahden naisen kesken, ja naisparien osuus rekisteröinneistä on kasvanut vuosi vuodelta. Vuonna 2012 viidesosa rekisteröidyistä pareista muodosti lapsiperheen ja yli kolmannella rekisteröidyssä parisuhteessa elävällä naisparilla oli lapsia. Tuolloin Suomessa eli tilastojen mukaan 400 sateenkaariperhettä, mikä käsitti 0,1 prosenttia kaikista maan lapsiperheistä. Samana vuonna kaikista Suomen yli miljoonasta alle 18-vuotiaasta 600:n tilastoitiin elävän rekisteröityjen nais- tai miesparien perheissä. Rekisteröidyn parisuhteen ympärille muodostuneiden lapsiperheiden määrä ja niistä erityisesti kaksiäitisten perheiden osuus on lisääntynyt koko 2000-luvun ajan. (Tilastokeskus 2013.) Odotuksissa on, että perheiden määrä tulee myös jatkossa kasvamaan voimakkaasti (Aarnio 2014, 5). Todellisuudessa sateenkaarevia perheitä ja niissä eläviä lapsia on jo nyt huomattavasti enemmän kuin edellä esitetyt tilastot antavat ymmärtää. Koska Suomessa ei ole virallisesti kahden samaa sukupuolta edustavan henkilön muodostamaa avoliittoa, tilastojen pohjalta on mahdollista tarkastella vain niitä sateenkaariperheitä, joissa vanhemmat ovat virallistaneet parisuhteensa. (Tilastokeskus 2013.) Sateenkaariperheet ry:n mukaan alle puolet sateenkaariperheiden vanhemmista on rekisteröinyt parisuhteensa, eivätkä tilastot siten kata kuin pienen osan perheistä (Aarnio 2014, 5). Esimerkiksi osa kahden äidin perheistä luokitellaan virheellisesti yksinhuoltajan perheeksi, ja todellinen perhemuoto jää siksi tilastoissa aliedustetuksi (Tilastokeskus 2013). Sateenkaariperheet ry arvioi, että Suomessa elää nykyään noin lasta sateenkaariperheessä, ja näistä vähintään viidesosa kahden vanhemman muodostamissa ydinperheissä (Aarnio 2014, 5). Sateenkaariperheissä on keskimäärin vähemmän ja nuorempia lapsia kuin muissa perheissä. Tämä heijastaa vielä sekä parisuhteen virallistamisen että perheen sisäisen adoption uutuutta ja toisaalta kahden samaa sukupuolta olevan henkilön lapsiperheellistymisprosessin hitautta ja hankaluutta. (Tilastokeskus 2013.) 9

13 4.2 Sateenkaariperheiden asema ja oikeudet Yhdenvertaisuus ja syrjimättömyys ovat keskeisiä kaikille kuuluvia ihmisoikeuksia, jotka liittyvät yleensä arkisiin palveluihin ja oman lähiympäristön asenteisiin (Seta ry b). Jokaisella tulisi olla oikeus käyttää palveluja omana itsenään. Suomessa useat sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat kuitenkin kärsivät tänäkin päivänä syrjinnästä ja kiusaamisesta (Eduskunta 2014). He ovat pitkään olleet myös lainsäädännön vuoksi valtaväestöön verraten eriarvoisessa asemassa ja osittain yhteiskunnan palveluiden ulkopuolella. Tämä näkyy edelleen vähemmistöjen mahdollisuudessa perustaa perhe, sekä perheiden oikeuksissa. Ensimmäiset muutokset vähemmistöjen yhteiskunnallisen aseman edistämiseksi tapahtuivat 1971, jolloin homoseksuaalisten tekojen kriminalisointi poistettiin rikoslaista ja 1981, kun homoseksuaalisuuden määritelmä sairautena poistettiin virallisesta tautiluokituksesta (Seta ry c). Yhdenvertaisuutta koskevia oikeuksia on kuitenkin yhtenäistetty lainsäädännössä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen osalta merkittäviltä osin vasta 2000-luvun aikana, jolloin syrjiviä asetuksia on poistettu ja syrjinnän kieltäviä lakeja on asetettu ja uudistettu. Vuonna 2000 astui voimaan uusi perustuslaki (731/1999), joka sisälsi yleisen syrjintäkiellon sekä yhdenvertaisuuden lain edessä voimaan astunut ja 2015 päivitetty yhdenvertaisuuslaki (21/2004; 1325/2014) sisälsi syrjinnän kiellon seksuaalisen suuntautumisen perusteella sekä viranomaisia koskevan velvollisuuden edistää yhdenvertaisuutta voimaan astui uudistunut laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta (1329/2014), jossa sukupuoleen perustuvan syrjinnän kiellot laajennettiin koskemaan sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää. (Seta ry c.) Vuonna 2002 astui voimaan laki rekisteröidystä parisuhteesta (950/2001), joka mahdollisti samaa sukupuolta olevien liiton virallistamisen lain edessä (Seta ry c). Parisuhteensa rekisteröineet rinnastetaan pääosin aviopuolisoihin, mutta heillä ei ole yhtäläisiä oikeuksia esimerkiksi yhteiseen sukunimeen tai yhteisesti adoptoitavaan lapseen (Väestöliitto). Vuoden 2002 uudistus oli näistä puutteista huolimatta merkittävä, sillä ennen sitä lainsäädännössä ei lainkaan tunnustettu samaa sukupuolta olevien parien asemaa. Muutoksen myötä parisuhteensa rekisteröineet pääsivät perhelainsäädännön piiriin ja yhdenvertaisuus yhteiskunnassa parani (kuva 2). (Oikeusministeriö 2013.) 10

14 Kuva 2. Muutoksia perhe- ja parisuhdelainsäädännössä 2000-luvulla. Sittemmin myös perhelainsäädäntöön on tullut muutoksia, jotka ovat helpottaneet vähemmistöjen lapsiperheellistymistä ja sateenkaariperheiden asemaa (kuva 2) hyväksyttiin laki hedelmöityshoidoista (1237/2006), joka sallii hoidot luovutetuilla sukusoluilla ilman parisuhteeseen tai kumppanin sukupuoleen kohdistuvaa rajoitusta, myös naimattomille naisille ja naispareille. Samana vuonna sosiaalinen vanhempi sai oikeuden vanhempainrahakauden käyttöön (sairausvakuutuslaki 1224/2004) rekisteröidyille pariskunnille mahdollistettiin perheen sisäinen adoptio (laki rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain 9 :n muuttamisesta 391/2009). (Seta ry c.) 2010 sosiaalinen äiti sai oikeuden isyysrahaa vastaavaan etuuteen (sairausvakuutuslaki). Vaikka sateenkaariperheeseen syntyvien lasten osuus on kasvanut ja perheiden asema parantunut 2000-luvulla, kohtaavat vähemmistöryhmät edelleen ongelmia suhteessa perhelainsäädäntöön tilanteissa, joissa laki ei tunnista perhemuotoa. Lisäksi puutteita on eräissä Kelan maksamissa etuuksissa ja kuntien tarjoamissa palveluissa sekä hedelmöityshoitoihin pääsyssä. (Sateenkaariperheet ry f). Vähemmistöjen oikeuksien edistämiseksi ja yhdenvertaisuuden turvaamiseksi tarvitaankin edelleen jatkuvaa ihmisoikeustyötä. Lainsäädännön muuttamisen ohella tärkeää on, että vähemmistöryhmät tehdään yhteiskunnassa ja keskustelussa näkyviksi myös muille kansalaisille. Suvaitsevamman ilmapiirin luominen yhteiskunnassa edellyttää, että vähemmistöihin kohdistuva epävarmuus ja ennakkoluulot korvataan tiedolla. Tärkeänä tekijänä Suomessa toimii Seksuaalinen tasavertaisuus ry, lyhemmin Seta, joka perustettiin vuonna 1974 edistämään ihmisoikeuksien toteutumista ja ihmisten hyvinvointia yhteiskunnassa riippumatta henkilön seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-iden- 11

15 titeetistä tai sukupuolen ilmaisusta. Setalla on useita eri teemoihin keskittyneitä jäsenjärjestöjä, joista sateenkaariperheiden etujärjestö Sateenkaariperheet ry on yksi. Seta nostaa asioita ajankohtaiseen politiikkaan ja tukee sellaista aiheesta käytävää yhteiskunnallista keskustelua, jota käydään toisia kunnioittaen. (Seta ry b.) Vaikuttamistyön ohella Seta on tehnyt vähemmistöjä valtakunnallisesti näkyvämmiksi esimerkiksi kampanjoiden ja tapahtumien kautta luvulla myös laaja joukko suomalaisia on aktivoitunut ja asettunut tukemaan yhdenvertaisia perheoikeuksia, mikä on näkynyt useina kansalaisaloitteina. Järjestöt, kuten Seta ja Sateenkaariperheet ry ovat toimineet kansalaisaloitekampanjoiden yhteistyökumppaneina ja edesauttaneet nimienkeruuta. (Seta ry 2013.) Vuonna 2013 järjestyksessä toinen tarvittavan allekirjoittajamäärän kerännyt kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista luovutettiin eduskunnalle, joka hyväksyi sen vuonna 2014 (Seta ry c). Samaa sukupuolta olevien parien oikeus avioliiton solmimiseen astuu voimaan maaliskuussa Sen myötä samaa sukupuolta olevat parit saavat oikeuden yhteiseen sukunimeen sekä yhteisadoptioon. (Tahdon-kampanja 2013.) Muutoksella pyritään edelleen lisäämään henkilöiden yhdenvertaisuutta lain edessä (Oikeusministeriö 2013). Marraskuussa 2015 käynnistyi nimienkeruu myös uutta äitiyslakia varten. Uuden äitiyslain myötä naispareille syntyvät lapset olisivat elämänsä ensihetkistä alkaen oikeudellisesti tasa-arvoisessa asemassa eri sukupuolta olevien avoparien lasten kanssa. Vanhemmuus voitaisiin tunnustaa jo neuvolakäyntien aikana, ja naisparien perheet välttyisivät turhalta, kalliilta ja pitkäkestoiselta sisäisen adoption prosessilta. (Äitiyslaki-kampanja 2015.) Ainoastaan äitiyslakia säätämällä voitaisiin suojata lapsen oikeudet sosiaaliseen vanhempaan biologisen vanhemman kuollessa tai vanhempien erotessa ennen adoption voimaantuloa (Jämsä 2015). Vähemmistöjen oikeuksilla on yhteiskunnassa myös vastustajansa, joten lainsäädäntöön ehdotetut ja tehdyt muutokset ovat kohdanneet myös vastarintaa. Esimerkiksi marraskuussa 2015 eduskunnan käsittelyyn oli menossa kansalaisaloite, jolla vaaditaan avioliiton säilyttämistä miehen ja naisen välisenä instituutiona ja sukupuolineutraalin avioliiton kumoamista (Eduskunta 2015). Aika näyttää, kuinka pian tulevaisuudessa kahden äidin perheet saavat yhdenvertaiset oikeudet muihin perhemuotoihin nähden. Selvää kuitenkin on, että kehitys on myönteistä ja sosiaaliset äidit ovat vakiinnuttamassa asemaansa yhteiskunnassa sekä perhe- ja parisuhdelainsäädännössä. 12

16 4.3 Sateenkaariperheen äidit suomalaisessa kulttuurissa ja tutkimuksessa Suomessa kahden äidin muodostamia perheitä on tutkittu vasta suhteellisen vähän ja harvojen tutkijoiden toimesta (Tokkari 2008, 16). Äitiys nähtiin pitkään ensisijaisesti heteroseksuaaleille kuuluvana ominaisuutena, ja lesbon äitiys tai äidin lesbous olivat kulttuurissa tuntemattomia käsitteitä (Kuosmanen 1996, 151). Niinpä vielä 90-luvulla suomalaiset tutkimukset koskivatkin pääasiassa joko homoseksuaalisuutta tai vanhemmuutta, mutta vain harvoin homoseksuaalin vanhemmuutta. (Bruun 2011, 11.) Ei-heteroseksuaalisesti suuntautuneita vanhempia on kuitenkin elänyt yhteiskunnassamme aina. Vielä ja 80-luvuilla he elivät näkymättömänä ryhmänä rikolliseksi ja sairaaksi leimautumisen pelossa. Kaksi naista saattoi esimerkiksi kasvattaa sijaislapsia keskenään pariskuntana, mutta ulkopuolisten silmissä he olivat yhdessä asuvia ystävyksiä. Lainsäädännön muututtua suvaitsevammaksi yhä useammat homoseksuaalit alkoivat perustaa lapsiperheitä avoimesti vähemmistöjen edustajina. (Jämsä 2007, 163.) Paula Kuosmanen, joka on yksi ensimmäisistä suomalaisista lesboäitiyttä tutkineista henkilöistä, kuvaa sateenkaariperheiden tulleen osaksi suomalaista kulttuuria 1990-luvulla. Hänen mukaansa laajempi sateenkaarifamilistinen käänne eli lapsiperhe-elämän yleistyminen homoseksuaalien keskuudessa tapahtui kuitenkin vasta 2000-luvun vaihteessa, osittain seurauksena naispareille ja itsellisille naisille avautuneesta pääsystä hedelmöitysklinikoille. (Kuosmanen 2007, 1.) Tällöin vähemmistövanhempien näkyvyys lisääntyi, ja he nousivat esimerkiksi television keskusteluohjelmiin ja dokumentteihin. Samalla asenneilmapiiri homoseksuaalien vanhemmuutta kohtaan lieventyi. (Kuosmanen & Jämsä 2007, 39.) Sateenkaariperheet olivat pääasiassa uus- ja yksinhuoltajaperheitä pitkälle 1990-luvulle saakka. 90-luvun puolivälissä näiden rinnalle alkoi tulla myös uudenlaisia, monipuolisempia perhemuotoja, kuten nais- ja miesparien ydinperheitä sekä usean vanhemman apilaperheitä. (Jämsä 2007, 165.) 2000-luvulle tultaessa ja sateenkaarevien perhemuotojen yleistyessä myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvien vanhemmuutta on tutkittu Suomessa enemmän (Bruun 2011, 12). Nykyinen perhetutkimus pyrkii huomioimaan perheiden monimuotoisuuden koko kirjossaan, ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien vanhemmuuden pohtiminen linkitetään usein perheen ja sukulaisuuden murroksen tutkimukseen laajemmin (Jämsä 2003, 27) luvulla tutkimus ei keskity etsimään tai perustelemaan sateenkaariperheiden ja heteroperheiden yhtäläisyyksiä, vaan ennemmin nostamaan esille vähemmistöperheiden erityislaatuisuutta ja erityistarpeita (Bruun 2011, 13). 13

17 Suomalaisessa kulttuurissa äidin ja isän asemat perheessä ovat sukupuolinormien mukaisesti rakentuneet toisiaan täydentäviksi (Bruun 2011, 7), ja vanhemmuus on sukupuolittunutta (Jämsä 2003, 22). Äidiksi on totuttu kutsumaan lapsen synnyttäjää, ja lapsella on nähty olevan vain yksi äiti. Vaikka sateenkaariperheiden määrä on lisääntynyt ja yhteiskunnallinen asema on parantunut, tarjolla olevat vanhemmuuden mallit ovat edelleen heteronormatiivisia. (Bruun 2011, 30, 6.) Moni kokee edelleen, että lapsella on mahdollista olla vain yksi äiti, synnyttäjä. Sosiaalisella äidillä ei olekaan juridisesta tunnustuksesta huolimatta käsitejärjestelmässä tai perheessä vielä omaa paikkaansa, vaikka tällainen paikka löytyy esimerkiksi uusperheen äiti- ja isäpuolille. (Ahola 2000, 37.) Kriittisen perhetutkimuksen näkökulmasta heteroperhe ei ole sen oikeampi tai luonnollisempi perhemuoto kuin esimerkiksi kahden naisen muodostama perhe, ja vanhemmuus sellaisena kuin se tässä ajassa käsitetään, on vain yksi monista mahdollisista hahmotustavoista. (Bruun 2011, 18, 20.) Bruun esittää, että perheen ja sukulaisuuden käsitteet ovat alituisen muutoksen ja neuvottelun alaisia, joten myös äitiys-käsityksen muuttaminen ja laajentaminen totutusta on mahdollista. Hän kuvaa sateenkaariperheiden äitejä aktiivisina toimijoina, jotka olemalla lesboja ja äitejä itse luonnostelevat uudelleen äitiyden ääriviivoja ja rakentavat omaa asemaansa perheessä ja laajemmin yhteiskunnassa. (Bruun 2011, 7, 24.) 4.4 Sateenkaariperheen äitien näkyvyys vanhempien verkkokeskustelussa Tein katsauksen suomalaisten lapsiperheiden vanhempien suosimaan keskustelufoorumiin Vauva-lehden verkkosivustolla selvittääkseni, miten kaksiäitiset perheet näkyvät julkisessa verkkokeskustelussa. Etsin palstalta aiheeseen liittyviä keskusteluja hakusanoilla sosiaalinen äiti, lesboäiti, sosiaalinen vanhempi ja sateenkaariperhe. Sateenkaariperheisiin liittyen löytyi keskusteluja, jotka ovat pääsääntöisesti nousseet esille ajankohtaisen poliittisen keskustelun myötä. Esimerkiksi tasa-arvoinen avioliittolaki, rekisteröityyn parisuhteeseen liittyvä lainsäädäntö ja samaa sukupuolta olevien vanhempien oikeudet perhe-etuuksiin puhututtavat ja äänessä ovat niin vastustajat kuin puolestapuhujat. Polttopiste näissä keskusteluissa on politiikassa, ja keskustelua käydään päättäjä- ja instituutiotasoisesti, ei perheen arjen lähtökohdista. Muista perheistä keskustellessa puhutaan pääsääntöisesti jokapäiväisistä asioista yksilötasolla, joten perheet ovat palstalla eriarvoisessa asemassa. Sateenkaariperheitä ovat nostaneet keskustelupalstan puheenaiheeksi myös televisiossa lähivuosina esitetyt ohjelmasarjat, kuten Erilaiset perheet ja Toisenlaiset äidit. Ohjelmat ovat esittäneet kaksi äitiä lapsineen tavallisena perheenä omassa kodissaan arkisina, 14

18 omanlaisinaan ja luonnollisina. Keskusteluissa ilmenee, että ohjelmat ovat suoneet sateenkaariperheille positiivista huomiota, ja mahdollisesti ainakin osalle ihmisistä antaneet poliittisessa keskustelussa pyörineelle vähemmistöryhmän käsitteelle inhimilliset kasvot. Osalla keskustelijoista on vahvoja ennakkoluuloja sateenkaariperheitä kohtaan: yksi ilmoittaa, ettei hyväksyisi erilaisia perheitä omaan naapurustoonsa ja toinen, ettei kutsuisi sateenkaarevan perheen lasta oman lapsensa juhliin. Perheitä pidetään mahdollisesti harvinaisempina kuin ne tosiasiassa ovat, ja itselle tuntemattomaan ilmiöön suhtaudutaan negatiivisesti, jopa pelokkaasti. Toisaalta myös sateenkaariperheiden lisääntyminen ilmenee keskusteluissa neutraaleina ja myönteisinä huomioina: joku kertoo lapsensa hoitoryhmässä olevan useita monimuotoisista perheistä tulevia lapsia, joku on kohdannut synnytyssairaalassa mukavan lasta odottavan naisparin. Kaikkiaan moninaiset perheet näkyvät keskustelussa erittäin marginaalisesti. Hakusanoilla sosiaalinen äiti ja sosiaalinen vanhempi ei löydy lainkaan relevantteja keskusteluja. Hakusanalla lesboäiti löytyy useita kahden äidin perheen vanhemman itse aloittamia keskusteluja, joissa he kannustavat muita palstalaisia kysymään lesboäidiltä mitä tahansa. Keskusteluissa he haluavat jakaa muiden kanssa omaa perhearkeaan ja siihen liittyviä tavallisia asioita. Näillä teemakeskusteluilla äidit yrittävät aktiivisesti luoda dialogia omasta perhemuodostaan ja pyrkiä ulos siitä kapeasta marginaalista, johon he eivät koe kuuluvansa. Eräs äiti esimerkiksi sanoo: Olisi kiva jos me perinteisestä perhemallista eroavat saisimme enemmän positiivista julkisuutta, eikä meitä pidettäisi niin marginaalisina (mitä emme ole!). Marginaalisuus ei olekaan ryhmän, esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen, automaattinen tai pysyvä ominaisuus, vaan se rakentuu arjen käytännöissä (Jokinen, Huttunen & Kulmala 2004, 15) ja on siten myös muutettavissa (Huotari 2002, 156). Lesboäitien keskustelunaloitukset voi nähdä vastapuheena. Vastapuhe tarkoittaa puhetapoja, joilla ihmiset pyrkivät kyseenalaistamaan heihin kohdistuvia määritelmiä, kieltämään tai muuttamaan ne toisenlaisiksi (Jokinen, Huttunen & Kulmala 2004, 11). Vastapuhe on keino neuvotella omasta asemasta, ja se on yleensä seurausta siitä, että puhuja kokee tulleensa muiden toimesta väärin määritellyksi (Bruun 2011, 25). Kirsi Juhila mainitsee eräänä vastapuheen keinona tavallisuusretoriikan. Se tarkoittaa oman tavallisuuden puolustamista tai korostamista, tavoitteena irrottaa oma minä ryhmän jäseniin yhdistetyistä stereotyyppisistä identiteeteistä ja ominaisuuksista. (Juhila 2004, 30.) Keskustelupalstan lesboäitien kohdalla tällainen vastapuhe näkyy juuri pyrkimyksenä nostaa esiin oman elämän arkisuutta ja tavallisuutta. 15

19 Yritys aikaansaada keskustelua on onnistunut, sillä keskustelut ovat käyneet vilkkaina, ja äideille on esitetty monenlaisia kysymyksiä. Toisaalta lesboäitien yritys tuoda itseään esille normaaleina vanhempina ja kertoa elämästään avoimesti on synnyttänyt myös vasta-argumentteja, joiden mukaan he yrittävät korostaa omaa asemaansa yli heteroäitien. Onkin totta, että nimetessään itsensä lesboäideiksi kirjoittajat tulevat myös asettaneeksi itseensä erityisryhmään. Seksuaalisen suuntautumisensa aktiivisesti esille tuodessaan he ikään kuin erottavat itsensä muista, heteroseksuaaleista äideistä, vaikkakin tarkoituksenaan nimenomaan korostaa omaa tavallisuutta ja samanlaisuutta kehen tahansa perheenäitiin. Äitien yritys nostaa asioitaan ja arkeaan esiin keskustelussa on arvostettava ele. On kuitenkin myös ymmärrettävää, etteivät kahden äidin perheet välttämättä halua lainkaan osallistua vastaavien foorumien keskusteluihin tai tuoda niissä esiin omaa perhemuotoaan. Vaikka osa, ja varmasti yhä kasvava osa, keskustelijoista suhtautuu monimuotoisuuteen myönteisesti, on aiheesta käyty keskustelu ajoittain erittäin epäasiallista. Tuomitsevia asenteita niin sateenkaariperheen vanhempia kuin lapsia kohtaan on helppo esittää nimettömänä käydyssä keskustelussa. Vauva.fi-sivuston kaltaiset keskustelupalstat eivät siten ole välttämättä houkuttelevimpia kohteita vähemmistöön kuuluvalle henkilölle, joka saattaa kokea yhteiskunnassa muutenkin syrjintää. Sateenkaariperheet ry ylläpitää verkossa sekä Setan että Väestöliiton kanssa kahta suljettua, nimenomaan sateenkaariperheille tarkoitettua keskustelufoorumia. On tärkeää, että monimuotoisten perheiden vanhemmille on paikkoja, joista he löytävät tarvitsemaansa vertaistukea ja joissa he voivat näyttäytyä ja keskustella omana itsenään ilman syrjintää. Toisaalta sateenkaariperheiden sulkeutuminen omille palstoilleen ei ole välttämättä yksinomaan hyvä asia, sillä siten ne pysyvät kaikille avoimessa keskustelussa edelleen näkymättömänä, äänettömänä ja muille vieraana ryhmänä. Sateenkaariperheiden ympärille tulee edelleen luoda positiivista ja neutraalia julkista keskustelua, jonka myötä myös ilmapiiri voi muuttua yhä avoimemmaksi. 16

20 5 Sosiaalisten vanhempien kokemukset raskaus- ja vauva-aikana Sateenkaariperheet ry toteutti syyskuussa 2015 internet-kyselyn sosiaalisille vanhemmille (noin 76 % kaikista vastaajista oli sosiaalisia vanhempia ja 24 % sekä biologisia että sosiaalisia vanhempia). Kysely laadittiin kokonaan yhdistyksen työntekijöiden toimesta. Kyselyn päätyttyä sain kerätyt vastaukset anonyymeinä käyttööni. En siis osallistunut kyselyn tekemiseen millään tavoin, vaan analysoin ainoastaan saatuja tuloksia ja hyödynsin niissä esille nousevia teemoja tehdessäni Sateenkaariperheet ry:lle sosiaalisen äidin opasta. 5.1 Raskauden aikaiset kokemukset, toiveet ja pelot Suurin osa kyselyyn vastanneista vanhemmista oli ollut tukemassa biologista äitiä raskaudessa. Odotusaika, kuten myös lapsen hankinta alun perin, nähtiin vahvasti yhteisenä projektina, jossa toisen vanhemman roolia ei korostettu yli toisen. Odotus oli yhteistä Odotimme molemmat yhtä innolla vauvaa. Se oli alusta asti yhteinen projekti ja oli täysin selvää että molemmat ovat yhtälailla lapsen äitejä. Moni vastaaja vertasi roolinsa raskausaikana olleen kuin kenen tahansa lastaan odottavan ei-synnyttävän vanhemman. Tuin puolisoani ja luulen olleeni samoin mukana kaikessa kuin kuka tahansa isä joka seuraa vierestä vaimon odotusta. Jännitys uudesta oli suuri ja innostus tavaroiden ja vauvan vaatteiden hankintaan kova. Osa koki olleensa voimakkaasti osallinen raskaudessa, kuin olisi itsekin ollut raskaana. Raskausajan koin voimakkaasti kuin olisin itsekin ollut raskaana Olin koko ajan mukana kaikessa ja osallistuin kaikkiin mahdollisiin juttuihin. Vaikka en itse kantanut lasta niin koin raskauden hyvin läheisenä tapahtumana ja usein puhummekin, että kun me olimme raskaana... Yksi vastaaja kertoi olleensa lasta kantavalle äidille ajoittain kateellinen raskaana olemisen kokemuksesta. Toinen vastaaja kertoi voineensa täysin nauttia puolisonsa raskaudesta, koska oli itse synnyttänyt perheen ensimmäisen lapsen. Eräs vastaaja taas kertoi ymmärtäneensä puolisonsa raskauden aikana, että haluaa itsekin vielä kokea raskauden. Jännittää tulla vanhemmaksi ja olen ajoittain kateellinen kantavalle äidille hänen kokemuksestaan 17

21 Olen itse saanut kokea yhden hienosti sujuneen raskauden ja synnytyksen ja sen jälkeen toista lasta yrittäessä aika shokkina tulleen hedelmättömyyskriisin. Uskon näiden kokemusten vaikuttaneen siihen, että koin raskausajan näin [hyvin] enkä kertaakaan edes miettinyt, että olisinpa itse raskaana tms. Raskausaika oli ihanaa! Sen aikana tajusin, että haluan ehdottomasti myös itse olla joku päivä raskaana. Moni vastaaja kertoi raskausajan olleen onnellista ja hyvällä tavalla jännittävää aikaa. Raskaudenaikaiset toiveet liittyivät pääasiassa lapsen ja puolison terveyteen ja siihen, että kaikki menisi hyvin. Raskausaika oli täynnä intoa, odotusta, varmuutta, valmistautumista ja rakkautta Toiveena oli että tulee terve lapsi ja että puoliso selviää synnytyksestä. Muutama vastaaja kertoi toiveekseen tasavertaisen vanhemmuuden ja sen mukaisen kohtelun. Olin innoissani ja odotin vauvamme syntymää kovasti. Toivoin, että meistä tulisi tasavertaisia vanhempia. Toivoin, että minua kohdellaan syntyvän lapsen täysivaltaisena vanhempana. Samalla hieman pelkäsin sitä, että toiveeni ei ehkä täysin toteudu. Lähes kaikilla vastaajilla oli ollut pelkoja raskausaikana. Pelot koskivat yleisimmin raskauden kulkua, äidin ja lapsen hyvinvointia sekä synnytystä ja synnyttäjän menehtymistä. Sekä toiveita että pelkoja kuvattiin tavallisina ja asiaan kuuluvina, kuin kenen tahansa lastaan odottavan tuntemuksina. Varmaan samanlaisia toiveita ja pelkoja kuin kellä vaan lastaan yhdessä odottavalla vanhemmalla kuten, sujuuko raskaus hyvin yms. [Koin raskauden] Varmaan hyvin samalla tavalla kuin muutkin vanhemmiksi tulevat ei-synnyttävät, eli useimmiten isät. Toivoin, että puoliso ja lapsi selviävät, eikä mitään satu. Pelkäsin keskenmenoa, ennenaikaista synnytystä ja kaikkea sitä, mitä voi mennä pieleen. Usealla vastaajalla pelko koostui paitsi oman puolison menettämisestä, myös siitä ettei itsellä olisi lapseen oikeutta, sillä lapsi ei ollut vielä juridisesti oma. Osa oli tehnyt tahdonilmauksen lapsen hoidosta sen varalle, että kaikki ei sujuisi odotetusti: 18

22 Pelkäsimme että raskaudessa tai synnytyksessä lapselle tai raskaana olevalle äidille tapahtuu jotain, ja erityisesti pelkäsimme että jos raskaana olevalle äidille tapahtuisi jotain, minua ei katsottaisi täysivaltaiseksi lapsen vanhemmaksi. Teimme tahdonilmauksen kaiken varalle, onneksi sitä ei jouduttu käyttämään. Huolta aiheutti lapsen oikeuksista taisteleminen ja se, että oikeudet päätyisivät jollekulle muulle. Yksi vastaajista totesi pelkojen olleen järjen vastaisia, mutta silti pelänneensä että esimerkiksi solujen luovuttaja haluaakin vastoin sovittua säilyttää lapsen isyyden itsellään. Eräs vastaaja eritteli pelkäävänsä, että synnyttävän puolison vanhemmat eivät puolison menehtyessä sallisi tälle huoltajuutta. Irrationaalisiakin pelkoja liittyi lähinnä vanhemman juridiseen statukseen: mitä jos puolisolle käy synnytyksessä jotakin ja lapsi ei olekaan minun, mitä jos käyttämämme luotettava luovuttaja sekoaa täysin ja vaatiikin isyyden selvitystä jne. Onneksi itsekin tajusi, että nämä ovat epätodennäköisiä tilanteita. -- ja jonka seurauksena minulla ei olisi mitään oikeuksia syntyneeseen lapseen puolisoni vanhempien ohi. Puolisoni vanhemmat ovat syrjineet meitä koko sen ajan jonka olemme olleet yhdessä, eivätkä taatusti olisi halukkaita siihen, että heidän lapsenlapsensa päätyisi minun hoidettavakseni. Osa vastaajista oli pohtinut sukulaisten ja terveydenhuoltohenkilöstön suhtautumista perheenlisäykseen. Sukulaisista erityisesti lapsen isovanhempien, joko omien tai puolison vanhempien, suhtautuminen tulokkaaseen mietitytti. Terveydenhuoltohenkilöstöstä mainittiin neuvolan ja synnytyssairaalan työntekijät: Toivoin tulevani puolisona huomioiduksi terveydenhuollossa (nla, synnytyssairaala) ja tämä oli oikein positiivinen kokemus. -- Mietin myös paljon omien vanhempieni suhtautumista lapseeni, joka sekin yllätti positiivisesti. Erityisesti vastauksissa nousi esiin huoli siitä, nähtäisiinkö sosiaalinen vanhempi lapsen tasavertaisena vanhempana syntymän jälkeen. Yksi lasta perheeseensä parhaillaan odottava vastaaja koki jo raskauden aikana ulkopuolisuuden tunnetta siitä, etteivät ulkopuoliset tunnusta puolison kantamaa lasta hänen omakseen. Samalla vastaajalla oli huolta myös tulevan lapsen myöhemmästä suhtautumisesta sosiaaliseen äitiinsä ja perheensä muotoon. 19

23 Raskausaikana koin paljon epävarmuutta siitä, nähtäisiinkö minut lapsen tasavertaisena vanhempana. Tunnen välillä oloni ulkopuoliseksi, en parisuhteessa enkä puolisoni toimesta vaan ulkopuolisen maailman. Ihan kuin kaikki ajattelisivat, että vain puolisoni saa lapsen. Se tuntuu loukkaavalta. Mitä jos lapsi isompana pitää minua kummajaisena? Haluaisi tavallisen perheen, isän ja äidin? Muutama vastaaja kertoi jännittäneensä myös sitä, tuntuuko lapsi omalta tai miten suhde lapseen muodostuu. Muutamalla pelkona oli, ettei lapsi kiinny sosiaaliseen äitiin tai kokee tämän kanssa turvattomuuden tunnetta. Jännitys siitä tuntuuko lapsi omalta Kiintyykö lapsi minuun yhtälailla, kuin biologiseen äitiinsä? Ettei lapsi leimaannu minuun ja etenkin imeväisvaiheessa kokeeko lapsi turvattomuutta minun kanssani 5.2 Biologisen ja sosiaalisen vanhemmuuden kokemuserot Vastaajien vaakakupissa sosiaalinen vanhemmuus painoi yleisesti enemmän kuin pelkkä biologinen vanhemmuus. Itse arvostan sosiaalista vanhemmuutta enemmän. Olen itse biovanhempi ja sosiaalinen vanhempi. Lopulta ajattelen sosiaalisen vanhemmuuden olevan merkityksellisintä kaikkien vanhempien osalta. Vastaajilta kysyttiin, millaisia eroja he näkevät biologisessa ja sosiaalisessa vanhemmuudessa. Useat vastaajista kokivat, ettei eroja juuri ole kuin geenien, raskausajan, synnytyksen ja imettämisen suhteen. Ainoastaan biologisuuden ja geenit. Me olemme tasavertaiset lapsemme elämässä ja hoidossa Raskaana oleminen, synnyttäminen ja imettäminen puuttuvat vanhemmuuskokemuksestani mutta nyt kun nämä ovat ohi niin erot ovat pienet. Vain biologinen vanhempi voi hoitaa raskauden ja synnytyksen, sekä lähes aina hän on ainoa joka voi imettää. Siinä se sitten onkin. Kaikessa muussa pystymme samaan. 20

24 Yksi vastaajista kertoi välillä miettivänsä lapsensa luovuttajaltaan perimiä geenejä, mutta huomaavansa oman sosiaalisen vaikutuksensa lapsen käytöksessä. Joskus mietin luovuttajan ulkonäköä tai persoonallisuutta ja sitä miten minulla ei ole biologisesti mitään yhteistä lasten kanssa. Sitten toinen murahtaa hermostuessaan niinkuin minä ja unohdan biologian ja muistan sosiaalisen vaikutukseni. Moni vastaaja korosti kiintyneensä ei-biologiseen lapseensa vahvasti ja oli jopa yllättynyt siitä, kuinka pian lapsi tuntui omalta. Yksi vastaaja painotti, ettei vanhemmuus riipu biologiasta eikä kukaan voi viedä vanhemmuutta häneltä. [Yllätti] Se miten syvästi lapsiin kiintyy jo hyvin lyhyessä ajassa. Vahva tunneside lapseen. En olisi ikinä uskonut rakastavani lasta niin paljon kuin rakastan. Kuinka paljon voi rakastaa jotain niin pientä. Lapseni ovat minun, vaikka en ole biologista sukua. Kukaan ei voi ottaa sitä minulta pois. Muutama kertoi, että sosiaalisella vanhemmalla kiintymyssuhteen luomisessa lapseen oli mennyt hiukan pidempään kuin biologisella vanhemmalla. Yksi vastaaja kuvasi, että lapsen suhde biologiseen vanhempaan tuntui alussa syvemmältä kuin sosiaaliseen vanhempaan. Toinen vastaaja kuvasi äidinvaistoa, joka oli biologisella äidillä vahvempi kuin hänellä itsellään. Kiintymyssuhteen kehittyminen vei vähän pitempään kuin bio-äidillä. Pidemmänpäälle en oikein mitään. Välillä tuntuu näin alussa, että suhde lapseen on biologisella vanhemmalla jotenkin syvempi. En suurta eroa, mutta mielestäni puolisollani on joku selittämätön äidinvaisto syvemmällä kuin minulla. Mutta en usko että se on aina biologiasta kiinni täysin. Meidän tapauksessa uskon että näin on. Muutama vastaaja kuvasi roolieroja biologisen ja sosiaalisen vanhemman välillä. Erot ilmenivät pääosin vauva-aikana. Niiden nähtiin liittyvän lapsen ruokintaan ja siihen kuuluvaan läheisyyteen, jota sosiaalinen äiti ei aina kyennyt tarjoamaan. Yksi vastaaja kertoi pulloruokinnan antaneen hänellekin mahdollisuuden kokea ruokahetki biologisen äidin tavoin. Toinen vastaaja sanoi oman vanhemman roolinsa keskittyneen toistaiseksi vauvan viihdyttämiseen tämän ollessa hereillä. Eroja oli myös saaduissa perhevapaissa, jotka mahdollistivat biologiselle äidille enemmän kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa. 21

25 Siinä huomasi ainoastaan yhden harmittavan asian biologisen ja minun sosiaalisen äidin roolissa: lapsen ruokkiminen. Välillä tuntui kurjalle olla se äiti, joka piti lasta sylissä ja tyynnytteli, että odota vielä hetki, kohta maitoäiti on valmis imettämään. Aivan, kuin olisin pitänyt vauvaa erossa tissiltä ja sitten se ihana henkilö saapui, joka pystyi ruokkimaan hänet. Tämä siis vain pieni harmittava tunne, joka yllätti minut täysin. Asiaan toi helpotusta, kun vauva välillä joi pumpattua maitoa pullosta: oli upeaa olla osana hänen ruokkimistaan! Toinen pystyy ruokkimaan lapsen tässä vaiheessa ja siten tarjoamaan erilaista läheisyyttä. Oma roolini on toistaiseksi enemmän virkeän ajan viihdyttämistä. Biologinen äiti voi olla kotona lapsen kanssa seuraamassa kehitystä, itse yritän jaksaa töissä ja sen jälkeen vielä olla täysillä läsnä kotona. Tässä vaiheessa, kun kuopus on vielä vauva, hän on imetyksen ja perhevapaiden takia enemmän kiinni biologisessa äidissään. Suurimmalta osin vanhemmuuden ero nähtiin ainoastaan ympäristön määrittelemänä, ei oman perheen arjessa. Eräs vastaaja sanoi, että oma perhe tuntuu niin luonnolliselta, ettei sitä useinkaan tule ajateltua muista poikkeavana. Sosiaalisen vanhemman roolin rakentamisessa on tehtävä enemmän töitä suhteessa ympäristöön. Käytännön arjessa biologinen ja sosiaalinen vanhemmuus eivät eroa meillä toisistaan mitenkään. Että se tuntuu niin luonnolliselta ja että useimmiten en edes ajattele tai edes muista, että olemme jollain tavalla vähemmistöön kuuluva perhemuoto Osalla oli tunne, että sosiaalinen vanhempi joutuu todistelemaan vanhemmuuttaan ulkopuolisille ja vanhemmuus saatetaan sivuuttaa, kun taas biologisen vanhemman äitiys on itsestään selvää. Yksi vastaajista kertoi kokeneensa alemmuutta ja pelänneensä vanhemmuuteen liittyviä sosiaalisia tilanteita. Bioäidin äitiys on itsestäänselvää, sosiaalinen äiti joutuu hakemaan paikkaansa ja rooliansa. Sosiaalinen vanhempi taas joutuu suuremmalla todennäköisyydellä ohitetuksi vanhempana. Usein on sellainen tunne, että omaa vanhemmuuttaan pitäisi perustella ja todistella sosiaalisessa vanhemmuudessa. Koen usein huonommuuden tunteita ja pelkäsin ennen paljon sosiaalisia tilanteita esim. leikkipuistoissa. 22

26 Toisaalta osa vastaajista oli myös myönteisesti yllättynyt kohtaamastaan tasa-arvosta: Kuinka hyvin lapsiperheitä kohdellaan ja kuinka ennakkoluulottomasti ihmiset suhtautuva pieneen vauvaan ja kahteen äitiin! 5.3 Kokemukset äitiys- ja lastenneuvolassa sekä synnytyssairaalassa Suurimmalla osalla vastaajista oli myönteisiä kokemuksia äitiys- ja lastenneuvolasta. Heidät oli kohdattu luonnollisesti tasavertaisina vanhempina. Moni vastaaja mainitsi kokeneensa itsensä ja perheensä normaaliksi saadessaan hyvää palvelua. Moni myös mainitsi olleensa yllättynyt saamastaan tasa-arvoisesta kohtelusta. Minut on huomioitu poikkeuksetta tasavertaisena vanhempana, on ollut tosi normaali olo. Yllättävän hyvin. Ei voi valittaa. Monissa vastauksissa ilmeni kiitollisuus ja arvostus siitä, että henkilökunta oli keskittynyt työssään olennaiseen, eli kasvavan lapsen hyvinvointiin ja kehitykseen. Yksi vastaajista kertoi huomanneensa, että sateenkaariperheitä ei pidetä hoitohenkilökunnan keskuudessa enää vieraana asiana. Neuvolantäti otti meidän perheen ihan sellaisenaan, arvostan sitä kovasti. Hän selvästi ajatteli meidän lapsen kasvua ihan kuin kenen vaan lapsen. Todella hyvin. Luulen että neuvolat alkavat olemaan niitä parhaiten asioista perillä olevia paikkoja. Terveydenhoitajien puheesta ja kaikesta huomaa, ettei sateenkaariperheet ole mikään vieras tai hämmentävä asia. Neuvolaan on aina ollut kiva mennä. Yksi vastaaja ajatteli saaneensa jopa parempaa kohtelua kuin olisi heteroperheen isänä saanut: Hyvin. Erittäin huomioonottavasti. Välillä tunsin huonoa omaatuntoa siitä, että minua kohdeltiin varmasti paremmin kuin esim. hetero perheiden miehiä. Huonoja kokemuksia oli muutamalla vastaajalla. Osa kertoi, että henkilökunta ei ollut ymmärtänyt perhemuotoa tai huomioinut sitä. Vastauksissa ilmeni, ettei sosiaalista äitiä ollut tunnistettu vanhemmaksi tai osallistettu riittävästi. 23

27 Neuvolassa meitä ei ole osattu huomioida perheenä. Minun tietoni oli jossain vaiheessa poistettu neuvolan järjestelmistä ja lapsen tiedoissa oli vain biologinen äiti. Kerran neuvolan täti tervehti, että ai otit siskosi mukaan, se on kiva, mutta täällä on kyllä vähän ahdasta. Kuvittelin, että neuvolassa minut otettaisiin mukaan paremmin sillä olenhan nainen, mutta ei. Välillä olo oli kuin miehellä joka istuu nurkassa. Kertaakaan neuvolassa ei kysytty miten me perheenä voidaan. Muutama vastaaja toi esille, että vanhempien tarve tukeen tai tietoon oli laiminlyöty neuvolassa heidän perhemuotonsa takia. Yksi vastaaja kertoi rankasta vauva-ajasta, jolloin tukea olisi kaivattu myös perheenä eikä ainoastaan biologisen äidin osalta. Toinen vastaaja kertoi, ettei hänen esille tuomiaan tuen tarpeita ollut kuultu. Eräs vastaaja mainitsi, että heidän kanssaan ei ollut käyty neuvolassa normaaleja keskusteluja esimerkiksi seksistä. Vauva-aika oli meillä raskas ja tuin omaa puolisoani raskauden jälkeisessä masennuksessa mutta en aina muistanut huolehtia itsestäni. Aika tuntuukin näin seitsemän vuoden jälkeen varsin kaoottiselta ja sumuiselta. Tässä olisi hyvä ollut saada tukea perheenä, eikä vain äidin tuki esim neuvolassa. Vaikka kaiken kaikkiaan saimme kokea itsemme yleensä aina tasavertaiseksi muiden perheiden kanssa niin tietyissä tilanteissa jäimme hieman huomiotta. Olennaisinta lienee mainita, että joskus esille tuomani tuen tarpeet on yksinkertaisesti sivuutettu, koska neuvolassa on hämmennytty perhemuodostamme. Neuvolatädit ovat jättäneet esim. seksiin liittyvät keskustelut kokonaan pois, vaikka kaikkien heteroystävieni kohdalla siitä on aina keskusteltu. Vastaajat, jotka kokivat saaneensa epäasiallista kohtelua, kuvasivat yleensä saaneensa sitä ajoittain tai vaihtelevasti. Osa vastaajista kuvasi tapauksia, joissa huono kohtelu oli henkilöitynyt yksittäiseen työntekijään tai neuvolakäyntiin: Olimme perheneuvolassa pojan ollessa 3 v ja hän on puolisoni biologinen lapsi. Siellä mies työntekijä ei puhunut minulle mitään, ei kysellyt minulta mitään, eikä luokitellut minun kuuluvan perheeseen. Se satutti. Muutama vastaajista kertoi, että kohtelu oli ollut aluksi jäykkää mutta ajan myötä rentoutunut. 24

28 Äitiysneuvola-aikana terveydenhoitajamme jännitti minua, ei osannut puhua minulle eikä puhutella minua. Lapsen synnyttyä vuorovaikutus parani ja nyt meidän on mukava käydä neuvolassa. Iäkäs neuvolantäti ei alkuun oikein minulle osannut puhua, mutta hänkin on rentoutunut. Kaikki on mennyt hyvin. Enemmistö vastaajista koki, että heidät oli huomioitu synnytyssairaalassa hyvin ja tasavertaisesti. Muutama vastaaja kertoi, että myös perheen erityistarpeet oli otettu hyvin huomioon. Meitä on kohdeltu tasapuolisesti ja tarpeemme on huomioitu. Erittäin hyvin, täysin tasavertaisena vanhempana. Saimme perhehuoneeksi karanteenihuoneen, jossa oli oma suihku, ettei minun tarvinnut käyttää miesten kanssa samaa suihkua. Muutamilla vastaajilla oli myös huonoja kokemuksia. Muutamat kokivat, että heitä pidettiin tukihenkilöinä ja pari vastaajaa kertoi, ettei heitä ollut huomioitu juuri lainkaan. Isäksi puhutteleminen synnytyssairaalassa oli loukannut muutamaa vastaajaa. Lapsen syntymään asti kaikki meni mallikkaasti, tosin välillä koin, että minua pidettiin ns. tavallisena tukihenkilönä, ei vanhempana. Syntymän jälkeen tuli välillä tympeää kommenttia osastolla, että eikö isä voi tai eikö isä sitä ja tätä vaikka varmasti tiedossa oli meidän perhemuoto. Puhuivat vaan isän merkityksestä synnytyksessä (avustajana). Olisiko tukihenkilö/puoliso ollut parempi? Yhdeltä vastaajalta oli yritetty kieltää juuri syntyneen lapsensa hoitaminen: Pohjanoteeraus puolestaan oli se, että eräs lapsivuodeosaston hoitajista ei ollut päästää minua tapaamaan ja hoitamaan juuri syntynyttä lastani osaston lastenhuoneeseen sillä aikaa, kun synnyttänyt äiti toipui sektiosta heräämössä. Muutama vastaaja kertoi myös väärinymmärryksestä synnytyssairaalassa, ja että omaa roolia täsmennettäessä suhtautumista oli muutettu. Kätilö ei tainnut tietää ekassa synnytyksessä, että olimme pariskunta silloin kuin menimme synnyttämään. Hän oli töykeä ja piittaamaton. Kun asia valkeni hänelle, hän muuttui samantien ystävälliseksi ja huolehtivaksi. En tiedä mistä moinen muutos, mutta se oli huomattava. 25

29 Esikoisen kohdalla erittäin hyvin: olin lapsen toinen äiti, minua kutsuttiin vanhemmaksi ja kohdeltiin kuten heteroperheen isää. Kuopuksen kohdalla minua luultiin ensin doulaksi/tukihenkilöksi. Kun korjasin heti olevani vauvan äiti, tämä otettiin heti huomioon ja toiminta muuttui sen mukaiseksi. Eräs vastaaja kertoi, että heidän oli sukupuolensa vuoksi oletettu valmiiksi tietävän kaiken lapsenhoidosta, ja heille oli siksi annettu vaillinaisesti tietoa: Kätilöt osastolla olettivat että osaamme kaiken lapsenhoidosta, kun olemme molemmat naisia. Se oli todella ärsyttävää ja huono asia, koska lapsenhoito ei kuitenkaan ole mikään naiselle sisäsyntyinen asia ja meille ei kerrottu monia asioita, joita heteropareille (=miehille) kerrottiin ja neuvottiin. 5.4 Tuen tarpeet ja perhemuodon huomioiminen Valtaosa vastaajista oli saanut tukea ystäviltä, puolisolta, vanhemmilta ja/tai sisaruksilta. Lisäksi tukea oli saatu neuvolasta, työpaikalta, päiväkodista, koulusta, psykologilta, perhetyöntekijältä, työnohjauksesta sekä Sateenkaariperheet ry:ltä. Muutama vastaaja ei ollut saanut tukea mistään. Vastaajat kaipasivat tai olisivat kaivanneet enemmän vertaistukea muilta sosiaalisilta vanhemmilta. Haluaisin tutustua toisiin sosiaalisiin vanhempiin. Tuttavapiirissäni on vain heterovanhempia. Todella kaipaisin tällä hetkellä muiden sosiaalisten vanhempien kautta saatua vertaistukea. Toivoisin että olisi jonkinlainen ryhmä niille sosiaalisille vanhemmille, jotka ovat 'biologisesti ulkopuolisia' omassa perheessään. Moni vastaaja olisi kaivannut kuulevansa, että on hyvä ja riittävä vanhempi. Kehuja ja vahvistusta vanhemmuudessa kaivattiin erityisesti, jos oli koettu ulkopuolelta tulevaa oman vanhemmuuden väheksyntää tai omia ulkopuolisuuden tunteita, itsetunnon kolauksia tai epävarmuutta vanhemmuudessa. Olen kaivannut kuuntelijaa, neuvoja ja vahvistusta siitä, että osaan kyllä. Tukea olisin kaivannut niihin hetkiin kun oma itsetunto vanhempana sai kolauksia. Toisen lapsen kohdalla meni melkein vuosi ennen kuin meille tuli oikea vanhempi-lapsi suhde. Pidin itseäni huonona vanhempana, kukaan ei koskaan sanonut, että se voi viedä aikaa. 26

30 Kun tuttavapiiristä on sanottu et ole äiti, nainen joka asuu lapsen ja äidin kanssa tai et voi ymmärtää vanhemmuutta, kun et ole synnyttänyt. Kaipasin vertaistukea naisilta, jotka ovat valinneet naisparin perheessä puhtaasti sosiaalisen vanhemmuuden. Yksi vastaaja kaipasi vertaistukea erityisesti adoptioprosessiin: Kaipaisin vertaistukea samassa tilanteessa olevilta, varsinkin tähän adoptio prosessiin. Myös keskusteluseuraa ja käytännön neuvoja vanhemmuuden alkumetreille kaivattiin. Neuvoja olisi toivottu yleisesti lapsiperheen arkeen ja lapsenhoitoon liittyen. [Olen kaivannut] juttelua arkisista asioista, nukkumisista, syömisistä, pikkulapsiperheen arjesta... Lapsenhoito-ohjeita vauva-aikana. Ehkä olisin kaivannut enemmän ihan käytännön neuvoja vauva-arkeen, mutta ystävillämme ei vielä ole lapsia. Vanhempien neuvot puolestaan alkavat olla vanhentuneita ja toisaalta olen elänyt itsenäisesti jo niin kauan, että ei äiti edes koe voivansa puuttua meidän valintoihimme. Lisää tietoa olisi kaivattu myös sosiaalisen vanhemman etuuksista, tai etuudet oli koettu riittämättöminä: Myös sosiaaliset etuudet mietityttivät. Ja silloin ne olivatkin aivan retuperällä. En saanut isyyslomaa, joten pidin palkatonta. Hoitovapaan hoisin vuorotteluvapaalla. Monessa vastauksessa esille nousi omalle perhemuodolle sopivan materiaalin puute. Neuvoloissa heteroperheiden isille ja ainoastaan biologisille vanhemmille suunnattuja materiaaleja ei koettu itselle sopiviksi tai tarkoituksenmukaisiksi. Yksi vastaajista totesi, että vaikka vanhemmuus ei todellisuudessa olisi muusta vanhemmuudesta poikkeavaa, oman roolin sisäistäminen sosiaalisena vanhempana vaati paljon omaa aktiivisuutta. Materiaalit ovat todella heteronormatiivisia. Ei ollut oikein tietoa omasta roolista, isän roolitus ei sopinut minulle koska en ole isä. Mutta se oli se mistä oli tarjolla esimerkkiä ym 27

31 Valmiita vastauksia siihen, mikä nimitys minulle on, millainen rooli minulla on lapsien elämässä jne, ei ole ollut. Vaikka moni vastaus on ollut samanlainen kuin esim heteroperheissä olisi, kaikki on täytynyt miettiä paljon aktiivisemmin Myös yleisemmällä tasolla esimerkiksi viranomaisten lomakkeet, joissa ei huomioida sateenkaariperheitä, olivat aiheuttaneet monelle vastaajalle harmia. Laitosten kyselyt ja laput ja tutkimukset joissa ei huomioida että toinen vanhempi ei välttämättä ole biologinen vanhempi tai joissa puhutaan vaan isästä tai miehestä ärsyttää Kun kotiin sataa kirjeitä, joissa yhteinen, 10 vuotta kestäneeseen ja rekisteröityyn parisuhteeseemme syntynyt lapsemme todetaan 'avioliiton ulkopuolella syntyneeksi' ja 'lapsen isää' (jota ei ole) etsitään kissojen ja koirien kanssa, olo on todella masentava. Ikäänkuin minua ei olisi olemassa, puolisoni olisi jonkinlainen elämänhallintansa menettänyt lehtolapsien tehtailija ja kaikki olisivat kiinnostuneita vain äidistä, lapsesta ja 'isästä'. Muutama vastaaja mainitsi kohdanneensa hetero-oletuksen myös henkilökohtaisesti sosiaalisissa kanssakäymisissä esimerkiksi perhevalmennuksessa. Moni vastaajista koki isätai mies-sanan käytön loukkaavana ja olisi toivonut tulleensa kutsutuksi esimerkiksi puolisona. Perhevalmennuksessa vanhempi vetäjä ei voinut ymmärtää meidän perhekuviota, ei voinut vaihtaa sanaa isä puolisoksi. Perhevalmennuksessa ja leikkipuistotoiminnassa minua ei osata puhutella. Perhevalmennuksessa terveydenhoitaja jopa kehoitti kaikkia isiä tulemaan tänne (meitä oli kaksi naisparia paikalla) ja käytti keskusteluryhmästäni sanaa miesten ryhmä. Muutama vastaaja oli kokenut loukkaavana sen, että ulkopuolista luovuttajaa, jonka soluista lapsi oli hedelmöitetty, kutsuttiin lapsen vanhemmaksi tai isäksi: On aina masentavaa, kun luovuttajaan viitataan lapsen vanhempana tai 'isänä', vaikka kuinka ohimennen tai vahingossa. Vanhemmuus ja isyys ovat sitä että hoitaa lasta. Vanhemmuus ei ole sitä, että luovuttaa kerran sukusoluja tai tekee biologisen lapsen joka päätyy syystä tai toisesta adoptoitavaksi. Voisivat edes käyttää termiä biologinen vanhempi tai biovanhempi 28

32 tms, jotta vanhemmuutta ei riistettäisi kielen tasolla lapsen tosiasialliselta vanhemmalta. Yksi vastaaja totesi, että vaikka sateenkaariperheiden asema on parantunut, terminologia kaipaisi yhä päivitystä: Kahden äidin perhe on joutunut kohtaamaan paljon hetero-oletusta raskausaikana ja synnytyksen jälkeen. Vaikka asenteet ja oikeudet ovat muuttuneet hyvään suuntaan, joudumme edelleen kohtaamaan paljon vääriä sanoja - terminologia raahaa perässä. -- Kaiken kaikkiaan toivoisi että monipuolisille perhemuodoille löytyisi edes sopiva sanasto. Eräs vastaajista kertoi kokevansa myös sosiaalisen vanhemman käsitteen häiritsevänä ja toivoi, että vanhemmille tarkoitettuja ryhmiä ei eroteltaisi lainkaan biologian mukaan. Hän oli jättänyt menemättä vanhemmille suunnattuun ryhmään, koska sen nimi viittasi isiin: Jostain syystä sosiaalisten vanhempien ryhmä tekee minut kiukkuiseksi. Olo on vähän samanlainen kuin silloin kun olisin halunnut lapseni ensimmäisen vuoden aikana mennä iltaisin lapsen kanssa jonnekin muita vanhempia tapaamaan, mutta tarjolla oli vain isiryhmä johon en halunnut siksi että se oli nimeltään isiryhmä. Minusta tarvitaan työssäkäyvien vanhempien ryhmiä illoille ja kotona olevien vanhempien ryhmiä aamupäiville, ei biologian mukaan jaoteltuja ryhmiä. Muutama vastaaja painottikin, ettei halua perhemuotoaan tai vähemmistöryhmään kuulumistaan korostettavan. Osa koki, että jos he eivät itse tee eroa oman perheensä ja muiden välillä, he saavat todennäköisemmin tasa-arvoista kohtelua. Ärsyttää se, että kaikesta erilaisesta halutaan tehdä jotain ihan ihmeellistä ja mahtavaa. Miksei naisparit perheineen voi elää normaalia elämää, ilman että sitä omienkin osalta hehkutetaan ja pidetään ihmeellisenä Itse olen mielestäni normaali suomalainen ja elän tavallista elämää ja olen juuri sellainen kuin olen. En koe tarpeelliseksi korostaa ja julistaa sitä mitä olen, koska siinä ei ole mitään ihmeellistä. Emme korosta sitä, että meidän perhe eroaisi jotenkin normista - uskon että siksi meidät on myös kohdattu todella mukavasti. 29

33 5.5 Yhteenveto Odotusaika nähtiin tulevien vanhempien yhteisenä kokemuksena, ja osa vastaajista oli kokenut puolisonsa raskauden hyvin voimakkaasti. Sosiaalisten vanhempien odotusajan aikaiset pelot liittyivät pääasiassa raskauden kulkuun, synnyttävän äidin ja lapsen hyvinvointiin sekä synnytykseen. Huolta oli synnyttäjän menehtymisestä ja oikeudesta lapsen huoltajuuteen, mikäli näin kävisi. Epävarmuutta koettiin kiintymyssuhteen syntymisestä lapseen. Läheisten, erityisesti lapsen isovanhempien, sekä ammattilaisten ja muiden perheen ulkopuolisten henkilöiden suhtautuminen perheenlisäykseen huoletti, ja osa koki ympäristön kyseenalaistavasta suhtautumisesta johtuvia ulkopuolisuuden tunteita jo odotusaikana. Vastaavasti toiveet liittyivät siihen, ettei ongelmia tulisi ja sekä synnyttävä äiti että lapsi olisivat terveitä. Odotuksissa oli tasavertainen vanhemmuus ja muilta saatu hyväksyvä ja asiallinen kohtelu. Moni vastaaja ei kokenut biologisen ja sosiaalisen vanhemmuuden eroavan perheen arjessa juuri mitenkään. Eroja osattiin mainita ainoastaan raskauden, synnytyksen ja imetyksen osalta. Moni kuvasi vanhemmuuden kokemuksiaan tavallisina ja samanlaisina kuin kenen tahansa vanhemman, eikä omaa sosiaalista asemaa haluttu korostaa. Oma perhe koettiin luonnollisena, ja kyseenalaistavat asenteet tulivat kokonaan ympäristöstä. Osa vastaajista oli kohdannut sosiaalisen vanhemmuuden vähättelyä ja ulkopuolisuutta yhteiskunnassa. Vastaajat kokivat, että sosiaalista vanhemmuutta joutuu todistelemaan enemmän kuin biologista vanhemmuutta. Moni sanoi itse arvostavansa sosiaalista, arjessa toteutuvaa vanhemmuutta enemmän kuin pelkästään biologian määräämiä perhesuhteita. Vastauksissa nousi esiin sosiaalisen vanhemman tuen tarve raskausaikana. Tukea oli saatu pääosin omalta puolisolta, perheenjäseniltä ja ystäviltä. Moni vastaaja olisi kaivannut saatua enemmän vertaistukea muilta sosiaalisilta vanhemmilta. Vertaistukea olisi kaivattu esimerkiksi adoptioprosessin aikana. Lisäksi olisi kaivattu keskusteluseuraa sekä neuvoja lapsenhoitoon ja lapsiperheen arjen pyörittämiseen. Tietoa kaivattiin myös muun muassa sosiaalisen vanhemman perhevapaista ja etuuksista. Osalla vastaajista oli ollut huonoa itseluottamusta tai epävarmuutta, ja moni kaipasi vanhemmuuteensa ennen kaikkea vahvistusta ja kannustusta. Vastaajien kokemukset äitiys- ja lastenneuvolassa sekä synnytyssairaalassa olivat pääosin myönteisiä. Moni kuvasi tunteneensa itsensä normaaliksi saadessaan tasavertaista palvelua, ja moni oli kiitollinen siitä, että palvelussa oli keskitytty lapsen kasvun ja kehityksen tukemiseen eikä sen kannalta epäolennaisiin asioihin. Osa oli ajatellut saavansa jopa parempaa palvelua kuin heteroperheelle olisi tarjottu. Osa oli kuitenkin kokenut, että per- 30

34 hemuotoa ei ollut tunnistettu tai sosiaalisen vanhemman taikka koko perheen yhteisiä tarpeita ei ollut huomioitu riittävästi. Huonot kokemukset nähtiin yleensä väärinymmärryksistä johtuvina tai yksittäiseen käyntiin tai työntekijään liittyvinä. Neuvolamateriaalit oli koettu heteronormatiivisina, ja vastauksissa ilmeni, että sosiaalisilla vanhemmilla oman roolin ja nimityksen sisäistäminen vaati paljon omaa aktiivisuutta, koska itselle kohdennettuja materiaaleja ei ollut saatavilla. Osa oli kokenut loukkaavana sen, että esimerkiksi viranomaislomakkeissa perheeseen oletettiin kuuluvan miespuolinen vanhempi, tai sukusolujen luovuttajaan viitattiin vanhempana. Useaa vastaajista oli loukannut myös henkilökohtaisella tasolla isästä tai miehestä puhuminen esimerkiksi perhevalmennuksessa. Osa vastaajista esitti, että monimuotoisia perheitä koskevaa sanastoa tulisi päivittää. Toisaalta omaa asemaa ei haluttu korostaa. Osa ajatteli, että jos itse ei tee eroa oman perheensä ja muiden perheiden välille, saa muilta todennäköisemmin yhdenvertaista kohtelua. Kuva 3. Kyselyn tuloksissa esille nousseita keskeisiä teemoja. 31

35 6 Prosessin kuvaus Laadin sosiaalisen äidin oppaan toimeksiantajan kanssa käytyyn keskusteluun, taustatutkimukseen sekä Sateenkaariperheet ry:n syksyllä 2015 sosiaalisille vanhemmille toteuttaman kyselyn vastausaineistoon pohjautuen. Oppaan luonnosta arvioivat tulevat sosiaaliset äidit marraskuussa Heiltä saadun palautteen sekä toimeksiantajan toiveiden perusteella opas työstettiin loppuun tammikuussa Valmista opasta arvioi Sateenkaariperheet ry:n järjestösihteeri. 6.1 Idea ja prosessin alku Halusin tehdä toiminnallisen opinnäytetyön hyödyttämään omia arvojani edustavaa ja tärkeäksi katsomaani järjestöä. Minua kiinnosti konkreettisen tuotteen toteuttaminen, ja halusin tehdä sen todellista tarvetta palvelevaksi taholle, jolla ei välttämättä ole resursseja laatia materiaaliaan itse. Elokuussa 2015 otin yhteyttä sateenkaariperheiden etujärjestöön Sateenkaariperheet ry:hyn kartoittaakseni kohtaavatko yhdistyksen tarpeet toiveideni kanssa. Yhdistyksen järjestösihteeri Kaisa Niittynen vastasi minulle ja ehdotti, että tekisin opinnäytetyöni tuotteena neuvolaoppaan kaksiäitisen perheen sosiaaliselle äidille. Järjestössä oli huomattu ajankohtainen tarve heteronormatiivista poikkeavalle materiaalille äitiysneuvoloissa. Lähdin mielelläni toteuttamaan projektia. Syyskuussa tapasin järjestösihteeri Niittysen sekä yhdistyksen silloisen terveydenhoitajaharjoittelijan Sateenkaariperheet ry:n toimistolla Helsingissä. Keskustelimme oppaaseen tulevasta sisällöstä. Sovimme oppaalle alustavat otsikot ja rakenteen, joka näytti pääpiirteittäin tältä: 1. Tervehdys sosiaaliselle äidille 2. Sosiaalisen äidin odotusaika 3. Synnytys 4. Vauvaperheen arki 5. Läheiset 6. Perhevapaat ja etuudet 7. Mistä apua arkeen? Yhdistyksellä oli oppaan suhteen muutama konkreettinen toive: - Opas on kokonaisvaltaisesti myönteinen ja kannustava. - Opas ottaa huomioon sosiaalisen äidin monenlaiset tunteet ja henkiset kokemukset vanhemmuudesta. - Opas esittää vanhemmuuden rooleja, joita myös ei-biologinen vanhempi voi lapselleen tarjota (oppaaseen haluttiin sisällyttää Varsinais-Suomen Lastensuojelukuntayhtymän kehittämä vanhemmuuden roolikartta). - Oppaassa on lukijan täytettävä verkostokartta. - Oppaassa on tyhjää tilaa lukijan omille muistiinpanoille. - Oppaan kuvitus on värikäs ja kuvaa niin naisparin ydin- kuin apilaperheitä. - Opas on sisällöltään tiivis ja riittävän ohut (noin 12-sivuinen) postitettavaksi. 32

36 Lisäksi Niittynen esitti minulle yhdistyksen työntekijän ehdotuksen oppaan nimeksi: Minustakin tulee äiti synnyttämättä äidiksi. Pidin ehdotuksesta, sillä mielestäni se osoittaa selvästi oppaan kohderyhmän ja kuvaa, että äiti voi olla myös ilman biologista suhdetta lapseen. Keskustelumme toimeksiantajan kanssa oli mielestäni kaikin puolin antoisa aloitus opinnäytetyöprosessille: sain riittävästi tietoa oppaan tarkoituksesta ja toimeksiantajan toiveista, mutta myös hyvin vapaat kädet sen suunnitteluun ja toteutukseen. Sovimme, että alan työstää opasta itsenäisesti. Sitouduimme kuitenkin säännölliseen ja avoimeen keskinäiseen viestintään projektin aikana. 6.2 Kohderyhmään ja aiheeseen perehtyminen sekä tiedonhankinta Syyskuussa 2015, samaan aikaan kun sosiaalisen äidin oppaan tekemisestä sovittiin, Sateenkaariperheet ry toteutti kyselytutkimuksen, jolla kartoitettiin sosiaalisten vanhempien omaa kokemusta vanhemmuudestaan ja sen eroavaisuuksia verrattuna biologiseen vanhemmuuteen, sekä ulkopuolisilta saatua kohtelua ja tunnustusta vanhemmuudelle. Kysely laadittiin ja vastaukset kerättiin yhdistyksen työntekijöiden toimesta. Pyysin vastaukset käyttööni hyödyntääkseni niitä sosiaalisen äidin oppaan suunnittelussa ja opinnäytetyön raportoinnissa (erityisesti luku 5). Järjestösihteeri Niittynen toimitti vastaukset minulle lokakuussa. Osana opinnäytetyöprosessia purin ja analysoin kyselyn tuloksia sosiaalisen äidin oppaan kannalta olennaisiksi katsomieni aiheiden raskaus- ja vauva-ajan toiveiden, pelkojen ja tuen tarpeiden osalta. Vastausten läpikäynti auttoi minua pääsemään sisälle sosiaalisen vanhemman mielenmaailmaan ja kokemuksiin, ja lisäsi siten kohderyhmän tuntemustani. Tämä helpotti minua valikoimaan perustellusti oppaaseen tulevaa sisältöä. Havaitsin, että sosiaaliset vanhemmat kuvasivat kokemuksiaan keskenään hyvin samankaltaisesti ja eräät asiat tuntuivat nousevan tärkeinä esille monissa vastauksissa. Huomasin esimerkiksi, että sosiaaliset vanhemmat näkivät oman roolinsa tavallisena kuin kenen tahansa vanhemman eikä omaa sosiaalista asemaa tai poikkeavuutta biologisista vanhemmista haluttu korostaa. Kuitenkin kokemuksissa heijastuivat vahvasti myös nimenomaan oman perheen ja vanhemmuuden muotoon liittyvät erityisasetelmat perhettä ympäröivässä yhteiskunnassa, jossa perheen oletetaan rakentuvan miehen ja naisen välille. Se, ettei omaa vanhemmuutta tunnistettu, otettu huomioon tai puhuteltu oikein, loukkasi, ja oman roolin sisäistämisen koettiin vaativan paljon omaa aktiivisuutta. Havaintojeni perusteella päättelin, että sosiaalisen äidin oppaan sisällössä on tarkoituksenmukaista olla paljon yhteneväisyyksiä muihin, esimerkiksi isille suunniteltuihin vanhemmuusoppaisiin, mutta myös niistä poikkeavia erityispiirteitä. 33

37 Etsin tietoa oppaan sisältöä varten pääasiassa toimeksiantajan verkkosivuilta ja materiaaleista. Sateenkaariperheet ry:llä on paljon tutkittua ja kokemusperäistä tietoa sateenkaariperheistä ja sosiaalisesta vanhemmuudesta, joten koin tarkoituksenmukaiseksi hyödyntää sitä. En kuitenkaan saanut toimeksiantajalta valmista materiaalia opasta varten, vaan yhdistyksen tuottama tieto oli minulle esillä kuten kenelle tahansa verkkoa tai lehtisiä selaavalle. Koin tiedonhankinnan ajoittain haastavana, sillä valmista materiaalia sosiaaliselle vanhemmalle ei vielä ollut olemassa, vaan tieto oli hajanaisesti siellä täällä. Toisaalta aiheeseen perehtyminen oli mielekästä ja avartavaa. Koska vanhemmuuteen ja vauvoihin liittyvät asiat olivat minulle entuudestaan vieraita, oppaan sisältöä kootessani tutustuin raskauteen, synnytykseen ja vauva-aikaan laajemminkin kuin ainoastaan sosiaalisen vanhemman näkökulmasta. Kävin läpi useita olemassa olevia neuvolaoppaita ja niin synnyttäville äideille kuin isille tarkoitettuja materiaaleja. Etsin verkosta tietoa muun muassa tukihenkilön merkityksestä synnytyksessä ja kiintymyssuhteen luomisesta lapseen. Vaikka kaikki löytämäni tieto ei päätynyt sosiaalisen äidin oppaaseen, minun oli välttämätöntä perehtyä aiheeseen, josta kirjoitan. 6.3 Oppaan laadinta Tiedonhankintaa sekä kohderyhmään ja aiheeseen perehtymistä seurasi konkreettinen toiminta itse oppaan suunnittelu ja laadinta Microsoft Publisher -julkaisuohjelmalla. Aloitin oppaan työstämisen tekstikäsikirjoituksen tekemisestä lokakuussa Lähdin liikkeelle toimeksiantajan kanssa sovituista alustavista otsikoista, joiden alle aloin koota ja kirjoittaa tekstiä. Puin eri lähteistä kokoamani tiedon omiksi sanoikseni. Koska oppaan tuli olla tiivis paketti, minun tuli jatkuvasti miettiä, mikä on lukijan kannalta olennaista, ja välillä jouduin myös karsimaan jo kirjoittamaani. Tekstin muokkaaminen ja tiivistäminen oli pitkä prosessi, jonka aikana opas hioutui jatkuvasti lähemmäs lopullista muotoaan. Pidin koko ajan mielessä, kenelle tekstiä kirjoitan. Kirjoittaessani otin vaikutteita isää puhuttelevista materiaaleista, mutta muutin näkökulman sosiaaliselle äidille sopivaksi. Aivan aluksi koin epävarmuutta sosiaalisen äidin puhuttelusta, sillä pelkäsin tahtomattani asettelevani sanani loukkaavasti. Aiheeseen ja kohderyhmään perehtyminen kuitenkin lisäsi varmuuttani. Mietin tarkkaan käyttämiäni sanoja ja pyrin puhuttelemaan lukijaa huomioonottavasti. Halusin, että opasta lukiessaan nainen kokee perhemuotonsa hyväksytyksi ja vanhemmuutensa tunnustetuksi omassa roolissaan, ei-biologisena äitinä. Pidin oppaan alussa olevaa sosiaalisen äidin tervehdystekstiä erityisen tärkeänä ja samalla haastavimpana osiona, joten kirjoitin sen luvuista viimeisenä. Opas alkaa sanoilla Hei, tuleva äiti! ja oppaan läpi tekstissä viitataan lapseesi sekä puolisoosi, eli puhuttelu on suoraa ja 34

38 pyrkii luomaan vaikutelmaa siitä, että sosiaalinen äiti nähdään perheessään aktiivisena jäsenenä. Viittasin biologiseen äitiin lasta kantavana taikka synnyttävänä äitinä, koska lasta odottava äiti olisi saattanut mielikuvissa rajata pois sen, että myös sosiaalinen äiti on aktiivisesti mukana odotuksessa. Lukija tunnustetaan puhuttelussa tärkeäksi ja tasa-arvoiseksi vanhemmaksi siinä missä biologinen äiti. Pyrin esittämään sosiaalisen ja biologisen vanhemmuuden sekä kaikenlaiset perhemuodot keskenään tasavertaisina. Pyrin pitämään oppaan äänensävyn ja ilmeen jatkuvasti myönteisenä. Liitin oppaan jokaiselle aukeamalle sanonnan tai sitaatin, jotka koin aiheeseen sopivina ja kannustavina. Toimeksiantajan toiveen mukaisesti jätin oppaaseen tyhjää tilaa lukijan omille muistiinpanoille. Joillain sivuilla on myös kysymyksiä, joilla pyrin aktivoimaan lukijaa. Esimerkiksi vanhemmuuden roolikartan ja verkostokartan yhteydessä lukijaa rohkaistaan pohtimaan itselleen tärkeitä osa-alueita ja ihmissuhteita ja merkitsemään ne kuviin. Tekstiosioiden hahmottuessa jäsentelin ja asettelin sisältöä oppaan sivuille. Viimeisenä piirsin ja muokkasin kuvat ja liitin ne oppaaseen. Valitsin oppaan värimaailman noudattamaan Sateenkaariperheet ry:n logon väritystä: oranssia, petrolinsinistä ja violettia. Laitoin yhdistyksen logon näkyvästi esille oppaan kansiin. Koen oppineeni paljon oppaan kokoamisesta, sillä valmista mallia sen tekemiselle ei ollut. Opinnäytetyöprosessin aikana työskentelin hyvin itsenäisesti, minkä ansiosta tärkeimpinä asioina opin määrätietoista ja itseohjautuvaa työskentelyä. Kohtasin useasti luovuuden tuskaa, mutta myös monia onnistumisen hetkiä. Tiesin ettei työni jäisi vain raportin tasolle arkiston syövereihin, vaan se olisi käytettävissä ja hyödynnettävissä tosielämässä ja siitä olisi konkreettista iloa ja apua kohderyhmälleen. Tämä motivoi työskentelyäni loppuun saakka. Erilaisten tehtävien myötä opin suunnittelemaan ja hallitsemaan ajankäyttöäni. Työskentelin oppaan parissa intensiivisesti, joskin välillä otin tietoisesti muutaman päivän etäisyyttä työhön. Koin tauot tarpeellisina, koska toisinaan huomasin olevani liian kiinni oppaassa ja sokaistunut omalle tekstilleni. Ajattelen, että myös yhteydenpito toimeksiantajaan ja kyky luottaa heidän asiantuntemukseensa oli hyvin tärkeä tekijä työn onnistumisessa sekä kehityksessäni. Pidin äärimmäisen tärkeänä mahdollisuutta luetuttaa ja hyväksyttää kirjoittamani teksti asiantuntijoilla Sateenkaariperheet ry:ssä. Halusin muutenkin pitää toimeksiantajan jatkuvasti selvillä oppaan edistymisestä, joten lähetin yhteyshenkilölleni, järjestösihteeri Niittyselle uusia versioita oppaasta säännöllisesti sitä mukaa, kun se valmistui. Lähetin hänelle tekstikäsikirjoituksen arvioitavaksi ensimmäisen kerran lokakuun 2015 lopussa, jolloin hän kommentoi opasta näin: Oppaan runko näyttää oikein hyvältä. En ole keksinyt muutostarpeita sille. En kuitenkaan lupaa, etteikö jotain vielä voisi tässä matkan varrella tulla mieleen. Kiva, 35

39 että laitoit sinne myös kohtia omille muistiinpanoille. Tärkeitä juttuja olet osannut nostaa esille. Niittynen kävi laatimiani luonnosversioita syksyn aikana läpi ja ehdotti sisältöön täydennyksiä ja korjauksia. Pidin kaikkia saamiani kommentteja arvokkaina ja muokkasin opasta niiden perusteella. Marraskuun 2015 alkupuolella teksti alkoi olla pääpiirteittäin muotoutunut, ja aloin suunnitella oppaan värimaailmaa ja piirtää siihen tulevaa kuvitusta. Myös tällöin lähetin oppaan Niittysen tarkasteltavaksi, ja varmistin, onko hänellä noussut tapaamisemme jälkeen uusia ideoita tai toiveita kuvitukseen liittyen. Niittynen kommentoi opasta näin: Opashan alkaa näyttää tosi kivalta! Hauska tuo värien käyttö meidän logon pisaroiden mukaan. 6.4 Palautteen saaminen keskeneräisestä oppaasta kohderyhmältä Sovimme Niittysen kanssa, että yhdistyksen kautta minun olisi mahdollista saada keskeneräisestä oppaasta palautetta myös varsinaiselta kohderyhmältä. Palautetta pyydettiin kesken prosessin, jotta mahdolliset muutosehdotukset saataisiin ajoissa ja opasta voitaisiin tarvittaessa kehittää niiden perusteella. Marraskuun 2015 lopussa Niittynen lähetti oppaan luonnosversion henkilölle, jotka ovat viimeisen puolentoista vuoden aikana osallistuneet sateenkaariperheille suunnattuun perhevalmennukseen. Osa heistä oli tulevia sosiaalisia vanhempia ja osalle oli jo ensimmäinen lapsi syntynyt. Kommentteja saatiin noin kymmeneltä henkilöltä tai pariskunnalta. Niittynen toimitti anonyymit kirjalliset palautteet minulle joulukuussa. Oppaan luonnosversiota arvioineet tulevat sosiaaliset äidit kiittelivät kovasti siitä, että sosiaalisen äidin opas on tekeillä. Itselle kohdistetun materiaalin olemassaolo koettiin tarpeellisena ja merkityksellisenä. Osa toivoi saavansa oppaan käyttöönsä tulevaisuudessa neuvolassa asioidessaan. Aivan mahtavaa että teette tällaista opasta! Suuri kiitos siitä. Erityisen hienoa on, että tätä on tarkoitus jakaa neuvoloiden kautta. Koen itse erittäin merkittävänä sen, että myös virallisen järjestelmän kautta saa itselleen täsmällisesti kohdistettua tietoa. Minusta on tulossa perheemme sosiaalinen vanhempi ensi keväänä. Ihan mahtavaa, että tällainen on tekeillä! Odotamme juurikin lasta puolisoni kanssa ja kaikki nuo neuvolan isä-jutut alkaa vähän tympimään Mutta siis ennen kaikkea hienoa! Toivottavasti ehtii neuvoloihin vielä ensi kevään aikana, niin ehtisin minäkin saada omani :) 36

40 Toisaalta kaikki eivät välttämättä kokeneet oppaan puhuttelevan täysin itseään. Eräs arvioija esimerkiksi kertoi mieltävänsä itsensä nimityksen tasolla ennemmin lapsen isäksi kuin äidiksi. Toinenkin tuleva vanhempi toivoi sukupuolen moninaisempaa kuvaamista oppaassa. Itselleni erityisen tärkeä hetki matkallani vanhemmuuteen oli lasta suunnitellessamme kun luin englanninkielistä kirjallisuutta (mm. the other mother) ja törmäsin erään sosiaalisen vanhemman tekstiin, jossa hän oli löytänyt itselleen nimityksen baba. Siitä lähtien olen kyennyt aivan eri mittakaavassa suhtautumaan vanhemmuuteeni nimittämällä itseäni tulevan lapsen isäksi. Toivoisin että oppaassa voisi huomioida myös eri asteiset transkokemukset jollain lauseella. Kaikki naiset jotka tulevat vanhemmiksi, eivät ehkä koe itseään erityisen äidillisiksi, olivat he synnyttäjiä tai eivät. Pitäisikö sukupuolen moninaisuutta ottaa enemmän huomioon, vai onko opas nimenomaan suunnattu naiseksi identifioituville pareille ja vanhemmille? Ehkä nimimitysosassa voi mainita maskuliinisia tai sukupuolineutraalejakin termejä. Eihän kukaan estä kutsumasta sosiaalista naispuolista vanhempaa vaikka faijaksi tai isäksi, jos se omaan identiteettiin ja perheeseen sopii. Eräs vastaaja taas koki naisparin ja itsellisen miehen apilaperhettä kuvaavan piirroksen loukkaavana, koska oli naisparin ydinperheen osapuolena huolissaan isä-viittauksista: Tuo kuva ja teksti, jossa on kaksi äitiä ja puhutaan isästä, on hieman jännä -- Kaikkiin perhemuotoihin tulee kiinnittää huomiota, se on selvää, mutta olen itse 1,5kk lasketusta ajastani ja haemme juuri vaimon kanssa adoptioneuvontaan ja mikään ei huoleta enemmän kuin kaikki puhe lapsen isästä ja isyyden vahvistamisesta, sitä on lomakkeet ja netti täynnä, ja se on meidän kauhuskenaariomme eli me emme missään nimessä halua mitään isyyttä vahvistettavan ja vaikka klinikalla on käyty niin silti tuo asia takaraivossa jyskyttää ja tuon isän kuvan näkeminenkin oppaassa saa palan nousemaan kurkkuun... Oppaan äänensävyä pidettiin pääsääntöisesti lukijakuntansa huomioonottavana. Osa oli kiinnittänyt huomiota pieniinkin sanavalintoihin ja pohtinut niiden välittämiä suuria merkityksiä: 37

41 Lisäksi kiinnitin välillä huomiota oppaan puhetapaan ja sanavalintoihin. Ne olivat pääsääntöisesti hyvin sateenkaariperheet huomioonottavia ja sosiaalisen vanhemman vanhemmuutta huomioivia. Kuitenkin esim arki vauvan kanssa kappaleessa kirjoitetaan "vietät mahdollisimman paljon aikaa synnyttäneen äidin ja lapsen kanssa". Koen että kappaleen loppua kohden korostuva muoto "lapsesi" on paljon osallistavampi ja tuo minulle tunteen siitä, että tulen myös oppaan kirjoittajan taholta jatkuvasti nähdyksi lapsen tosiasiallisena vanhempana, ja samaten lapsi juuri minun lapsenani. Pienillä sanamuodoilla voi välittää isoja merkityksiä, samoin kuin nimityksillä, sillä millaisin sanoin päätetään jotain kuvata. Puhuttelu oli koettu kannustavana, ja vanhemmuuteen liittyvää emotionaalista puolta oli käsitelty riittävästi. Kuitenkin osa kaipasi oppaaseen enemmän konkreettisia neuvoja: Minusta oppaassa on ihanan paljon kannustavaa puhetta oman vanhemmuuden löytämisestä. Mielestäni sosiaaliseen vanhemmuuteen liittyviä psyko-sosiaalisia aspekteja käsitellään monin paikoin oppaassa riittävästi. Sen sijaan joissain asioissa kaipaisin lisää aivan konkreettisia neuvoja kysymyksiin, jotka koskevat erityisesti sateenkaarivanhempia. Eräs tuleva äiti olisi toivonut lisää tietoa odotusajan seksielämästä sekä imetyksestä: Tässä [parisuhde ja seksuaalisuus odotusaikana-] kappaleessa koin olevan ihanan kannustavan ja hyväksyvän sävyn. Itse olisin kaivannut enemmän aivan konkreettisia suoria vastauksia kysymyksiin, jotka voivat naisparia mietityttää raskausaikaisen seksin suhteen, esim: milloin ja millainen penetraatio on turvallista, entä seksilelut, entä anaaliseksi? Myöskin mitä naisten väliseen seksiin liittyviä erityisasioita tulee raskausaikana ottaa huomioon? -- Ajattelen että konkreettiset neuvot tässä oppaassa tulevat tarpeeseen myös ottaen huomioon että kaikkien neuvolan työntekijöiden valmiudet keskustella yksityiskohtaisesti seksistä tai varsinkaan naisten välisestä seksistä eivät välttämättä ole naisparien tarpeisiin nähden riittävät. Tämä [sosiaalinen äiti imettäjänä-] kappale ilahdutti minua kovasti. -- Myös tähän kaipaisin lisää aivan käytännön vihjeitä tai vaikka lähteitä joista voi perehtyä aiheeseen lisää. Osa toivoi lisää tietoa sateenkaariperhettä koskevista etuuksista ja lainsäädännöstä. Erittäin tärkeä osa-alue puuttuu, eli sateenkaariperheen byrokratia. 38

42 Tuo Kelan tukiviidakko ehkä hieman ahdistaa jo näin etukäteen, että en tiedä olisiko siitä hyvä olla jotain enemmän. Että mistä niitä tukia haetaan ja milloin ja minkä perusteella ne maksetut etuudet määräytyy, jne... Hyvä kuitenkin, että oli tuo linkki Kelan sateenkaariperhe-sivulle. Voisiko perheen sisäisestä adoptiosta olla jotain tietoa? Eräs vastaaja toivoi konkreettisia vastaus- ja toimintamalleja mahdollisiin haastaviin kysymyksiin ja tilanteisiin: Entä kun olette ainoa naispari perhevalmennuksessa ja valmentaja puhuu vain äidistä ja isästä, miten kohtaat tilanteen ja pitääkö asia ottaa esiin vai ei? -- Entä kun tuttavien lapset, oma syntyvä lapsi, tai ihan aikuisetkin tutut kysyvät kuka lapsen isä on? Olisiko oppaassa hyvä lukea ihan vastausmalleja tähän? Entä jos kysytään miten lapsi sai alkunsa? -- Mitä kun lapsi kasvaa ja ymmärtää, että kaikissa perheissä ei ole kahta äitiä, miten lapsen kanssa silloin keskustellaan asiasta? Ja toisaalta mitä kun perhe kohtaa ennakkoluuloja (jos kohtaa) sukulaisten, lähipiirin, tarhan puolelta, miten niissä tilanteissa tulisi toimia? Lisäksi muutama toivoi, että oppaassa käsiteltäisiin lapsettomuutta tai kumppanin aikaisemmin hankitun lapsen huomioimista. Oppaassa voisi myös mielestäni käsitellä jos kumppanilla on jo lapsi? Henkilökohtaisesti kaipaisin tukea lapsettomuuteen sosiaalisen vanhemman näkökulmasta. Lapsettomuus menee ehkä oppaan kohderyhmän ulkopuolelle, mutta selittämättömästä lapsettomuudesta kärsivänä ja lasta aktiivisesti yrittävänä naisparina on hyvin vaikea löytää tukea tai tietoa mistään. Toisaalta yhden lukijan mielestä tietoa ja tekstiä oli jo paljon, ellei liikaa: "Luin puolisoni kanssa sosiaalisen äidin oppaan ja koimme oppaan erittäin hyväksi ja mielenkiintoiseksi. Oppaassa oli paljon hyvää tietoa ja infoa sekä tilaa omille muistiinpanoille. Tietoa ja tekstiä oli paljon, mielestäni voisi vielä miettiä saisiko asioita sanottua lyhyemmin muuttamatta asiaa. Opasta ei jaksanut ajatuksella lukea kerralla kokonaan, koskas asiaa oli niin paljon. Tärkeä opas. Eräs lukija piti erityisen tärkeänä oppaassa kuvattua vanhemmuuden roolikarttaa. Toisen mielestä vastaava kaavio ei ollut merkityksellinen. 39

43 Vanhemmuuden roolikartta on aivan erinomainen ja avaa aivan uusia ajatuksia omaan vanhemmuuteen. -- Erityisen mielissäni olen tästä siksi, että missään muissa neuvolan tai vanhemmuuteen liittyvien sivustojen materiaaleissa en ole törmännyt tällaiseen. Koen erityisen hienoksi sen, että Sateenkaariperheet näkee vanhemmuuden niin kokonaisvaltaisena ja isosti vastuullisena asiana ja edistää sitä niin hienoin konkreettisin teoin. Oppaan kaaviot ei ehkä tarpeen. 6.5 Oppaan työstäminen edelleen, työn valmistuminen ja toimeksiantajan arvio Perehdyin sosiaalisilta äideiltä saamiini kommentteihin huolellisesti. Pidin kohderyhmän arvioita oppaasta arvokkaina, ja ennen kaikkea ne auttoivat minua arvioimaan opasta monipuolisemmin. Palautteiden perusteella tein oppaaseen joitakin kielenhuollollisia muutoksia, sillä lukijakunnan huomioihin perehdyttyäni koin osaavani kehittää lukijan puhuttelua edelleen osallistavammaksi. Kuten eräs luonnosta arvioinut tuleva vanhempikin sanoi, pienillä sanavalinnoilla voi välittää suuria merkityksiä. Suurempien toteutettavien muutosehdotusten osalta kysyin järjestösihteeri Niittysen mielipidettä, sillä luotin toimeksiantajan asiantuntemukseen ja arviointikykyyn. Tammikuussa 2016 Niittynen ehdotti oppaaseen lisäyksiä, jotka hän koki sosiaalisilta äideiltä saatujen kommenttien perusteella tarpeellisina. Niittynen piti merkityksellisenä painottaa vanhemman vapautta määritellä tai olla määrittelemättä sukupuoltaan. Vanhempien nimitykset -osioon lisättiin tekstiä, jossa vakuutetaan, että kenenkään ei tarvitse olla äiti sen enempää kuin isäkään, vaan itseään voi kutsua myös sukupuoliin liittymättömillä tai sukupuolirajat ylittävillä termeillä. Lisäksi rekisteröidyn parisuhteen mainitsevia kohtia muutettiin, koska samaa sukupuolta olevien avioliitto tulee mahdolliseksi jo kahden vuoden kuluttua, ja toimeksiantaja toivoi oppaan olevan käyttökelpoinen myös lakimuutosten jälkeen. Niittynen ei kuitenkaan halunnut, että parisuhteesta puhutaan avioliitto-sanalla, koska kaikki parit eivät välttämättä hae muutosta vaan osa säilyy rekisteröityinä pareina. Uusia rekisteröityjä parisuhteita ei kuitenkaan tule. Tämän vuoksi päätettiin käyttää neutraalia käsitettä virallistettu parisuhde. Parisuhde ja seksuaalisuus odotusaikana -osioon lisättiin muutama konkreettinen asia liittyen raskausajan seksin turvallisuuteen ja riskeihin. Niittynen piti tätä tärkeänä, sillä hän totesi oppaan olevan monelle sateenkaarivanhemmalle ainoa kanava, jolla neuvolasta saadaan tietoa seksistä ja seksuaalisuudesta. Hän myös totesi, että terveydenhoitajat saattavat rohkaistua puhumaan aiheesta enemmän, mikäli sitä on käsitelty oppaassa. Niittynen totesi, että sosiaalisen äidin imetystä on tarpeetonta käsitellä oppaassa kovin paljon 40

44 enempää kuin sitä oli jo luonnosversiossa käsitelty. Hän piti kuitenkin tärkeänä, että opas johdattelee lukijaa lisätiedon äärelle, jos aihe kiinnostaa jotakuta enemmän. Siksi Sosiaalinen äiti imettäjänä -osioon lisättiin kaksi aihetta käsittelevää linkkiä, yksi kotimainen ja yksi ulkomainen, sekä tiedonetsintää helpottava hakusana. Perhevapaita ja etuuksia ei avattu kovin paljon enempää, koska Niittysen mukaan aihe on niin laaja ja paljon tilaa vaativa, että sen käsittelyä on rajattava. Lisäksi lainsäädäntö muuttuu jatkuvasti, ja opas haluttiin pitää käyttökelpoisena myös lakimuutosten edetessä. Lisäsin oppaaseen kuitenkin lisää tietoa Kelan neuvontapalveluista, joista lapsiperheet voivat suoraan kysyä askarruttavista asioista ja saada luotettavaa, yksityiskohtaista ja ajantasaista tietoa. Niittynen totesi, että perheen sisäiseen adoptioon liittyen tuli palautteissa niin monta toivetta, ja se on sosiaalisille vanhemmille niin merkityksellinen asia, että sitä tulee myös oppaassa käsitellä. Lisäsin adoptiota käsittelevän kappaleen perhevapaiden ja etuuksien jälkeen. Tämän vuoksi muutin luvun alkuperäisen otsikon Perhevapaat ja etuudet yleisemmälle tasolle Sateenkaariperheen byrokratiaa. Niittynen muistutti, että lainsäädännöstä löytyy laajalti tietoa Sateenkaariperheet ry:n verkkosivustolta, joten oppaaseen lisättiin aiheen luo vievä linkki. Lisäksi Niittynen ehdotti, että Mistä apua arkeen? -osiossa tuotaisiin esiin vertaistuen merkitys, joka on monille tärkeää. Osioon lisättiin Sateenkaariperheet ry:n yhteystietojen oheen maininta siitä, että järjestön kautta on mahdollista tavata muita sateenkaarevia perheitä. Niittysen lisäksi myös Sateenkaariperheet ry:ssä tutkijana toimiva Kia Aarnio kävi oppaan tammikuussa läpi ja teki tekstistä arvokkaita huomioita. Hän ehdotti konkreettisia muutoksia muutamiin sanavalintoihin ja lauseisiin, jotka saattaisivat sellaisinaan jäädä lukijalle epäselviksi. Hän osoitti sukupuolen ja perheiden moninaisuuteen liittyviä asioita, joita en olisi itse osannut tulla ajatelleeksi. Esimerkiksi verkostokartan yhteydessä olin käyttänyt miestä ja naista kuvaavia merkkejä. Aarnio ehdotti, että kartan ohessa voisi esittää merkin, jolla ei tarvitse ottaa niin kaksijakoisesti kantaa sukupuoleen. Lisäksi Aarnio totesi, että Aiesopimukset -osiossa listattujen aiheiden yhteydessä olisi hyvä eritellä, mitkä asiat koskevat kaikkia, tai vain joitakin perhemuotoja. Esimerkiksi juhlapyhien vietosta lapsen eri kotien välillä ei tarvitse sopia naisparin ydinperheessä, mutta apilaperheessä tai erotilanteessa tällaiset asiat vaativat huomiointia. Aarnio osoitti oppaasta myös lauseita ja kohtia, jotka nousivat erityisen positiivisina esille. Hän piti esimerkiksi vanhemmuuden roolikarttaa tärkeänä, ja totesi että se olisi hyvä olla jokaisen vanhemman käytössä. Aarnio kommentoi opasta yleisesti näin: Tosi kiva opas! Hyvin kirjoitettu, kivasti kuvitettu ja tärkeää asiaa sisältävä. Alkaa neuvolan oppaiden tyyliin kannustavilla lauseilla, mutta menee mukavasti syvemmälle sateenkaariperheteemoihin. -- Tuota on hyvä lähetellä eteenpäin neuvoloihin!! 41

45 Tein oppaaseen korjaukset sekä Aarnion että Niittysen kommenttien pohjalta. Niittyseltä sain valmista tekstimateriaalia, jota työstin ja sisällytin oppaaseen parhaaksi katsomallani tavalla. Koska tekstiä päätettiin laittaa oppaaseen tässä vaiheessa melko paljon lisää, tuli minun lisätä oppaaseen vielä kokonaan uusi aukeama, jotta kaikki haluttu sisältö saatiin mahtumaan. Oppaasta tuli lopulta 16-sivuinen. Kaikki muutokset tehtyäni olimme toimeksiantajan kanssa yhtä mieltä siitä, että opas on valmis. Opas valmistui tammikuussa 2016 opinnäytetyöprosessin kestettyä kaikkiaan noin viisi kuukautta. Toimitin valmiin oppaan (ks. liitteet 1 ja 2) Niittyselle muokattavassa tiedostomuodossa, jotta yhdistyksessä voidaan vielä myöhemmin tarpeen tullen tehdä siihen muutoksia. Lopuksi Niittynen kommentoi pyynnöstäni valmista opasta ja sen tarkoitusta seuraavin sanoin: -- Olemme oppaaseen erittäin tyytyväisiä. -- Lopputuloksena hyvännäköinen, kiinnostusta herättävä opas, jonka sisältö vastaa täysin tarpeitamme. Opas menee tammikuussa painoon ja sitä jaetaan kaikkiin Suomen neuvoloihin, joissa terveydenhoitajat jakavat sitä odotusaikana sosiaalisille äideille vanhan isäoppaan sijasta. Tämän lisäksi opas tulee sähköisenä yhdistyksen nettisivuille. Tarve oppaalle on noussut Sateenkaariperheet ry:n asiakaskunnalta. Etenkin esikoislapsen odotusaika on ainutlaatuista, jännittävää ja herkkää. Useimmat tulevat vanhemmat janoavat tietoa. Neuvoloissa jaetaan raskaana oleville sekä isille suunnattua materiaalia. Raskaana olevien naispuoliset kumppanit ovat joutuneet tyytymään joko isäoppaiden lukemiseen tai siihen, ettei heille ole mitään materiaalia. Vaikka isäoppaiden sisällöstä suurin osa on sellaista, joka koskettaa myös tulevaa sosiaalista äitiä, on kurjaa jos opas puhuttelee lukijaa joksikin, joka tämä ei koe olevansa. Äitiyteen liitetään vahvasti raskaana oleminen, synnyttäminen ja imettäminen. Opas on paikallaan myös sen takia, että naiset, joista tulee äitejä ilman raskautta ja synnytystä, kaipaavat omanlaistaan tukea. Nyt heille on sitä tarjolla tämän oppaan muodossa. Oppaan sisältö suunniteltiin vastaamaan sosiaalisten äitien tiedonjanoon vahvistamaan heidän vanhemmuuttaan ja parisuhdettaan sekä auttaa löytämään oma tapansa olla vanhempi. Opas sisältää juuri ne tiedot, joita tuleva sosiaalinen äiti tarvitsee. Lisäksi siinä on materiaalia, jota voi työstää pidemmälläkin aikavälillä sekä linkkejä, joiden avulla löytää vielä lisätietoja. Opas on sopivan ytimekäs, asiat on sanottu tiiviisti ja ymmärrettävästi. Pihla on saanut oppaaseen luotua hienon rakenteen, jossa aluksi innostetaan ja luodaan lempeän lämmin ilmapiiri, ja siirrytään sulavasti asiatietoon. Olemme erittäin tyytyväisiä Pihlan työskentelyyn sekä tuotokseen. 42

46 7 Itsearviointi Sateenkaariperheet ry:n sosiaalisille vanhemmille tekemän kyselyn sekä aiemmin tehtyjen tutkimusten nojalla on selvää, että sosiaaliset vanhemmat kokevat yhteiskunnassa ulkopuolisuutta, koska heidän paikkansa sukulaisuusjärjestelmässä ei ole vakiintunut eikä lainsäädäntökään vielä takaa sateenkaariperheille yhtäläisiä oikeuksia muihin perheisiin nähden. Sosiaaliset vanhemmat joutuvat paitsi etsimään ja luomaan omaa asemaansa, myös vakuuttamaan sitä muille. Sekä Sateenkaariperheet ry:n toteuttaman kyselyn tulokset että keskeneräisestä oppaasta annetut arviot osoittivat, että sosiaaliset vanhemmat kaipaavat lapsen odotusaikana monenlaisia neuvoja ja tukea oman roolinsa löytämiseen. Neuvoloissa tehtävässä työssä on kaikkien perheiden kohdalla kyse lapsen ja koko perheen hyvinvoinnin edistämisestä ja ongelmien ennaltaehkäisystä, ja on tärkeää, että myös sateenkaariperheiden ja sosiaalisten äitien kasvua vanhemmuuteen tuetaan riittävästi äitiysneuvolassa. 7.1 Valmis sosiaalisen äidin opas Vanhemmat haluavat lukea materiaalia, jonka puhuttelu koetaan itselle sopivana ja samaistuttavana. Tämän vuoksi pyrin pitämään sosiaalisen äidin oppaan puhuttelun melko yleisenä. Pääosin opas sinuttelee lukijaa ottamatta kantaa tämän ominaisuuksiin, tai käyttää neutraalia käsitettä vanhempi. Toisaalta opas on suunnattu ensisijaisesti itsensä naiseksi identifioivalle henkilölle, joten jo oppaan nimi ja alun tervehdys viittaavat äitiin. Toki oppaan nimi voisi olla myös Minustakin tulee vanhempi opas sosiaaliselle vanhemmalle, mutta tällöin se olisi ehkä liiankin sukupuolineutraali lukien mukaan erehdyttävästi myös sosiaaliset isät ja jättäen varsinaisen kohderyhmän siten epäselväksi. Tekstissä sukupuolen moninaisuus on kuitenkin otettu huomioon ja esimerkiksi vanhempien käyttämistä nimityksistä puhuttaessa ei keskitytä pelkkään äiti-termiin, vaan tuodaan tasapuolisina esille myös sukupuoleen liittymättömät ja sukupuolirajat ylittävät nimitykset. Oppaan lukijakunta on monenkirjavaa, ja jokainen lukija on yksilö, joka hahmottaa itseään ja vanhemmuuttaan omalla tavallaan. Joku sosiaalinen äiti voi kokea itsensä hyvin äidilliseksi, ja kokea sanan vanhempi liian epämääräisenä ilmaisuna. Joillekin sosiaalisille äideille voi olla tärkeää, että juuri hän on perheessä tai ulkopuolisten silmissä nimitykseltään äiti, jotta hänet todella nähdään lastensa äitinä eikä puolison synnyttämien lasten kakkosvanhempana. Joku taas ei välttämättä identifioidu äidiksi sen enempää kuin isäksikään, vaan ajattelee olevansa ensisijaisesti juuri vanhempi tai toivoo itsestään käytettävän esimerkiksi etunimeä. Joku taas voi kokea isällisemmät nimitykset itselleen luonnollisimpina. Tästä syystä ajattelen, että on mahdotonta keksiä puhuttelua, jonka kaikki kokisivat täysin omakseen. Pidän tässä tapauksessa riittävänä sitä, että itsensä äidiksi tai 43

47 vanhemmaksi mieltävät voivat samaistua oppaan puhutteluun. Isiä puhuttelevia oppaitahan on jo olemassa, eikä mikään estä sosiaalista vanhempaa lukemasta isä-oppaita, jos juuri niiden puhuttelu tuntuu itselle sopivalta. Sateenkaariperheet ry ajaa kaikkien monimuotoisten perheiden asiaa katsomatta vanhempien lukumäärään tai sukupuoleen, joten mielestäni on tärkeää, ja myös toimeksiantajan toiveen mukaista, että opas ottaa huomioon naisparien muodostamien perheiden laajan kirjon. Jos opas ei millään tavalla huomioisi apilaperheitä, rajautuisi oppaan kohderyhmä vain ydinperheisiin. Vaikka valtaosa oppaan lukijoista varmasti kuuluu naisparin ydinperheeseen sen ollessa sateenkaarevista perhemuodoista yleisin, on mielestäni hyvä, ettei opas kiellä muunlaistenkaan perhemuotojen olemassaoloa. Koen, että näin useamman vanhemman on mahdollista saada siihen kosketuspintaa omasta elämästään. Apilaperheet on huomioitu erityisesti Sosiaalisen äidin odotusaika -kappaleessa, koska tarve sopia vanhempien välisistä roolijaoista korostuu, kun vanhemmuus jaetaan usean aikuisen kesken. Samassa luvussa on myös oppaan ainoa apilaperhettä esittävä kuva. Kuva on neutraali piirros miehestä, lapsesta ja kahdesta naisesta, eikä se pyri esittämään ketään kuvatuista hahmoista merkittävämpänä kuin toista. Opas ei luonnollisesti tue heteronormatiivista isä-olettamaa lapsella olevasta miespuolisesta vanhemmasta. Isä mainitaan oppaassa vain muutamassa apilaperhettä koskevassa kohdassa. Tällöinkin otetaan huomioon, ettei suurimmalla osalla naisparin lapsista ole perheen elämään osallistuvaa miespuolista vanhempaa, ja käytetään sanayhdistelmää mahdollinen isä. Turhat viittaukset esimerkiksi sukusolujen luovuttajaan on jätetty oppaasta kokonaan pois, sillä moni kertoi sosiaaliselle vanhemmille tehdyn kyselyn vastauksissa kokevansa ne loukkaavina. Osa oppaan luonnosversiota arvioineista tulevista sosiaalisista äideistä kaipasi siihen konkreettisempaa tietoa eräistä aiheista. Tiukan faktatiedon sijaan oppaassa on tarkoituksella keskitytty odotus- ja vauva-ajan emotionaaliseen puoleen sekä kannustavaan ja hyväksyvään puheeseen. Vanhempien arvioissa tulikin esille, että psyko-sosiaalisia asioita on käsitelty riittävästi, ja oppaan äänensävy on huomioiva. On selvää, ettei opas anna kaikista asioista konkreettista tietoa. Oppaassa on kuitenkin käsitelty aiheita, jotka sosiaalisille vanhemmille tehdyn kyselyn vastauksissa nousivat vahvimmin esille. Opasta suunnitellessani ja laatiessani olen kuullut toimeksiantajaa, joka on harkinnut tarkkaan kohderyhmälle merkityksellisiä asioita, ja sisältöä on paitsi valittu, myös jätetty pois perustelluista syistä. Mielestäni on hyvä, ettei oppaaseen ole kirjattu liian yksityiskohtaista tietoa asioista, joiden ei voi olettaa pysyvän pitkään muuttumattomina. Esimerkiksi sateenkaariperhettä koskeva lainsäädäntö uusiutuu viimeistään tasa-arvoisen avioliittolain ja mahdollisesti uuden 44

48 äitiyslain myötä muutaman vuoden sisällä. Kun oppaaseen ei ole kirjattu liian yksityiskohtaista tietoa tällaisista asioista, se sietää ajan kulua paremmin. Muussa tapauksessa Sateenkaariperheet ry:n tulisi jatkuvasti tehdä oppaasta uusia painoksia pitääkseen sen ajantasaisena, ja tämä tuskin olisi ajallisten, rahallisten tai henkilöstöresurssien kannalta mahdollista, saati kannattavaa. Vaikka opas ei tarjoa kaikista asioista tyhjentävää tietoa, se ohjaa lukijaa luotettavan, yksityiskohtaisen ja ajantasaisen tiedon lähteille ja auttavien tahojen äärelle sekä kannustaa turvautumaan tarjolla olevaan tukeen. Mielestäni on myös tärkeää muistaa, että opas on kohdennettu neuvolassa asioiville esikoistaan odottaville perheille, ja se keskittyy siksi nimenomaan raskaus- ja vauva-aikaan. Sosiaalisten äitien kommenteissa esille nousseet pitkälle lapsen kasvuikään liittyvät asiat, kumppanin aikaisemmin hankittujen lasten huomioonottaminen ja lapsettomuuden käsittely vaatisivat mielestäni tätä laajemman oppaan. Huomionarvoista on myös se, että Sateenkaariperheet ry on aikaisemmin julkaissut oppaita esimerkiksi sateenkaariperheen lapselle ja läheiselle sekä perheen kohtaavalle ammattilaiselle. Monia kysymyksiä on näissä materiaaleissa jo käsitelty, eikä kaikkea ole mielestäni tarkoituksenmukaista toistaa sosiaalisen äidin oppaassa. Vanhemmuutta ja lasten kysymyksiä on käsitelty paljon myös muussa kirjallisuudessa. Esimerkiksi eroperheille on materiaaleja, joissa saatetaan käsitellä paljon myös apilaperheen lasta koskettavia asioita, kuten asumiskuvioita usean kodin välillä. Lasta kantavan naisen biologiaan liittyvät asiat taas eivät poikkea perhemuodosta riippumatta missään perheessä, joten ajattelen, että naisparit voivat perehtyä tällaisiin asioihin myös muuta odotusaikaan keskittynyttä kirjallisuutta lukemalla. Lisäksi moniin asioihin on mahdollista saada apua kirjallisen materiaalin lisäksi suoraan Sateenkaariperheet ry:stä, joka järjestää tukea ja valmennusta hankalien aiheiden kohtaamiseen. Vahvimmin sosiaalisten äitien keskeneräisestä oppaasta antamista arvioista nousi mielestäni esille se, että omakohtaiset kokemukset värittävät eniten sitä, minkälaista tietoa vanhemmat toivovat materiaalissa käsiteltävän. Eräs vastaaja olisi esimerkiksi kaivannut oppaaseen valmiita vastaus- ja toimintamalleja hankaliksi kokemiinsa kysymyksiin. Perheet, vanhemmat ja heidän kokemuksensa ovat kuitenkin niin yksilöllisiä ja henkilökohtaisia, että yksittäisiin tilanteisiin on mielestäni tällaisessa oppaassa mahdotonta tarjota yleisesti päteviä vastauksia. Vanhemmuus on kaikille, ja lukemani perusteella erityisesti sosiaalisille vanhemmille hyvin intiimi ja arka aihe, jonka käsittely herättää tunteita. Siksi on mielestäni hyvä, että sosiaalisen äidin opas käsittelee asioita hienovaraisesti eikä määrittele yksioikoisesti sitä, miten jonkun tulisi vanhempana tuntea, toimia tai kokea. Se, kuinka vanhempi kohtaa esimerkiksi ennakkoluuloja tai uteliaisuutta, on kunkin oman harkinnan alaista eikä oppaan kuulu mielestäni ottaa siihen kantaa liian yksityiskohtaisesti. Sosiaalisen äidin opas kannustaa ja antaa tilaa lukijan omille pohdinnoille. 45

49 Tulevien sosiaalisten äitien arvioita oppaan luonnoksesta lukiessani pohdin, onko sosiaalisen äidin opas riittämätön vastaamaan äitien kaikkiin toiveisiin ja tarpeisiin. Tulin johtopäätökseen, että varmasti on. Ajattelen kuitenkin, että yksittäisen neuvolaoppaan ei kuulukaan tarjota vastausta aivan kaikkeen sellaiseen, mitä valtava elämänmuutos tuo uusille vanhemmille tullessaan. Heijastin ajatuksiani prosessin alussa tutuiksi tulleisiin isä-materiaaleihin, jotka olivat monesti informaatioltaan hyvin keveitä ja niukkoja, esimerkiksi vain muutama sivu synnyttävälle äidille tarkoitetun oppaan sisältä. Niissäkin sisältö keskittyi tulevan isän henkiseen rohkaisemiseen tämän uudessa elämäntilanteessa. Näen sosiaalisen äidin oppaalla olevan samankaltaisen roolin. Tämän lisäksi ajattelen oppaalla olevan symbolisen, yhteiskunnallisen merkityksen oppaan jakaminen neuvolassa on tunnustus siitä, että kaksiäitiset perheet nähdään olemassa olevana ja tärkeänä ryhmänä, joka hyväksytään perhepalveluiden pariin omana itsenään muiden vanhempien tavoin. Opinnäytetyöprosessin lopussa opin hyväksymään sen, ettei opas ole täydellinen, eikä se voi varmasti koskaan olla kaikkia miellyttävä: yhden opasta arvioineen vanhemman mielestä tietoa oli paljon, toisesta liian vähän; joku taas koki tietyn osion erityisen tärkeänä, toinen näki saman asian merkityksettömänä. Se, ettei opas vastaa täysin jokaisen lukijan yksilöllisiin toiveisiin, ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi tarpeeton. Paitsi toimeksiantaja, myös jokainen oppaan luonnosta arvioinut tuleva vanhempi kiitti oppaasta, joten selvää on, että sen olemassaololla on kohderyhmälleen arvoa. Oppaan ansiosta sosiaaliset äidit saavat kokea, että heidän perheensä erityislaatuisuus ja -tarpeet ajankohtaisessa elämäntilanteessa on otettu materiaalin suunnittelussa huomioon. Pienilläkin sanoilla voi välittää suuria merkityksiä, ja pienikin opas voi tuntua jollekulle merkittävältä huomionosoitukselta. Vaikka sosiaaliset vanhemmat tarvitsevat tukea ja tietoa hyvin paljon enemmän kuin yksittäinen opas voi heille tarjota, näen sosiaalisen äidin oppaan olevan yksi monista askelista kohti kaksiäitisten perheiden kokemaa yhdenvertaisuutta. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut tehdä sosiaalisen äidin opasta ja edesauttaa tärkeää asiaa yhteistyössä Sateenkaariperheet ry:n kanssa. Luotan sekä omaan perehtyneisyyteeni että erityisesti toimeksiantajan asiantuntemukseen ja arvioon sisällön tarkoituksenmukaisuudesta, ja uskon, että valmis opas tarjoaa iloa, apua ja ajattelemisen aihetta monelle tulevalle vanhemmalle. Lisäksi opas saattaa auttaa neuvolan terveydenhoitajia asioimaan sateenkaariperheiden kanssa, ja neuvolassa esillä ollessaan tuoda sateenkaariperheitä myönteisesti esille myös muille neuvolassa asioiville perheille ja siten luoda yhteiskuntaan edelleen avoimempaa ilmapiiriä. 46

50 7.2 Oppaan jatkokehitys Toimeksiantajan toiveena oli tehdä oppaasta hyvin tiivis ja riittävän ohut, jotta se olisi helposti ja suhteellisen edullisesti postitettavissa neuvoloihin eri puolille Suomea. Opasta voi kuitenkin tarvittaessa myöhemmin muokata ja laajentaa edelleen. Etenkin verkossa opas voisi olla kattavampi ja sisältää muuttuvistakin asioista yksityiskohtaisempaa tietoa, sillä sähköistä opasta on helppo tarvittaessa päivittää. Kohderyhmältä keskeneräisestä oppaasta saadut arviot osoittavat, että tulevat sosiaaliset äidit kokevat itseään puhuttelevan materiaalin erityisen merkityksellisenä virallisen järjestelmän kautta saatuna. Mielestäni onkin tärkeää, että sosiaalinen äiti saa oppaan käsiinsä neuvolassa kuten muutkin vanhemmat, eikä sähköisellä oppaalla tulisi mielestäni kokonaan korvata painettua opasta. Painettuun oppaaseen voisi kuitenkin kirjata esimerkiksi verkko-osoitteen tai matkapuhelimella skannattavan koodin, jonka kautta sähköinen, monipuolisemmin tietoa tarjoava opas löytyy siitä kiinnostuneille. Toisaalta sosiaalisen äidin oppaan voi mielestäni hyvin pitää tällaisenaan niin verkossa kuin painettuna, ja sen täydentämisen sijaan voidaan tehdä kokonaan uutta materiaalia, joka keskittyy laajemmin sellaisiin yksittäisiin asioihin, joita sosiaaliset vanhemmat ovat tuoneet esille. Tulevilta sosiaalisilta äideiltä oppaan luonnosvaiheessa saatujen arvioiden perusteella sosiaalisille vanhemmille suunnatussa päivitetyssä tai kokonaan uudessa materiaalissa voisi jatkossa käsitellä yhä enemmän esimerkiksi: - tietoa sateenkaariperhettä koskevasta lainsäädännöstä, adoptioprosessista, perhevapaista ja etuuksista sekä neuvoja niiden kanssa toimimiseen - miten kohdata ennakkoluuloja tai syrjintää perheen ulkopuolisilta - miten suhtautua tai vastata kysymyksiin, jotka koskevat perhemuodon erityispiirteitä tai esimerkiksi lapsen toista biologista vanhempaa - miten kertoa omalle lapselle tämän oman perheen ja muiden perheiden muodoista - miten ottaa huomioon kumppanin aikaisemmin hankkimat lapset - miten käsitellä lapsettomuutta naisparina Osasta aiheista, esimerkiksi siitä, miten lapsen kanssa kannattaa tämän kasvaessa keskustella biologisesta alkuperästään ja perhemuodostaan, voisi kuitenkin tehdä verkko- tai muun materiaalin sijasta kokonaisen kirjan. Edellä kuvattua asiaa on hankala kattavasti esittää rajallisen kokoisessa lehtisessä, ja toisaalta asia ei muutu pitkänkään ajan saatossa merkittävästi. Olipa materiaali sitten missä muodossa tahansa, monimuotoisuuden huomiointi edistää kaikenlaisten perheiden yhdenvertaisuutta ja hyvinvointia. Sosiaaliset vanhemmat huomioon ottavan materiaalin suunnittelu tai sukupuolineutraalien käsitteiden käyttö ovat yksinkertaisia tapoja huomioida moninaisia perheitä, ja mielestäni lasta odottaville sateenkaariperheille kannattaa jatkossakin ehdottomasti kehittää ja toteuttaa heille sopivaa ja heitä puhuttelevaa materiaalia. 47

51 Sateenkaariperheet ry voi varmasti materiaalin ja muun tulevia vanhempia ohjaavan toiminnan suunnittelussa ja kehittämisessä myös tulevaisuudessa hyödyntää toteuttamastaan kyselystä saatuja vastauksia sekä keskeneräisestä sosiaalisen äidin oppaasta saatuja kommentteja, joissa sosiaaliset vanhemmat toivat esiin itselleen merkityksellisiä asioita. Sosiaalisen äidin opasta aletaan painaa ja jakaa neuvoloihin tammikuussa Sateenkaariperheet ry voi myöhemmin pyytää kommentteja vanhemmilta, jotka ovat saaneet oppaan neuvolassa käyttöönsä. Myös neuvoloiden terveydenhoitajilta voisi pyytää kokemuksia oppaan käytöstä. 48

52 Lähteet Aarnio, K Sateenkaariperheiden lasten vahvuudet ja haavoittuvuudet. Sateenkaariperheiden lasten hyvinvointi -hanke. Väestöliiton Väestöntutkimuslaitoksen työpaperi 2014 (6), s. 5. Luettavissa: Luettu Aarnipuu, T Sateenkaariperheen ABC, s. 32. Neljäs painos. Julkaisija: Sateenkaariperheet ry. Luettavissa: Luettu Adoptioperheet ry Kahdeksan faktaa adoptiosta. Luettavissa: Luettu Ahola, M Ihan perhe vaan. Lesboperheissä elävien nuorten perhekäsityksiä, s. 37. Sosiologian pro gradu -työ. Helsingin yliopisto. Bruun, N Ärsyttävän perinteinen perhe Sateenkaarevaa perheen ja äidin ääriviivojen uudelleenhahmottelua, s. 6 7, 11 13, 18, 20, 24 25, 30. Sosiologian syventävien opintojen tutkielma. Itä-Suomen yliopisto. Luettavissa: Luettu Eduskunta Lakivaliokunnan mietintö 14/2014 vp M 10/2013 vp. Kansalaisaloite eduskunnalle avioliittolain, rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain ja transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta annetun lain muuttamisesta (KAA 3/2013 vp). Luettavissa: Luettu Eduskunta Parisuhdelaista kohti tasa-arvoista avioliittolakia -tietopaketti: Mitä seuraavaksi? Luettavissa: Luettu Huotari, K HIV-positiivisten homo- ja biseksuaalimiesten salatut elämät. Teoksessa Juhila, K., Forsberg, H. & Roivainen, I. (toim.) Marginaalit ja sosiaalityö, s Jyväskylä. Jyväskylän yliopisto. Jokinen, A., Huttunen, L. & Kulmala, A. (toim.) Puhua vastaan ja vaieta: neuvottelu kulttuurisista marginaaleista, s. 11, 15. Helsinki. Gaudeamus. 49

53 Juhila, K Leimattu identiteetti ja vastapuhe. Teoksessa Jokinen, A., Huttunen, L. & Kulmala, A. (toim.) Puhua vastaan ja vaieta: neuvottelu kulttuurisista marginaaleista, s. 30. Helsinki. Gaudeamus. Jämsä, J Isä, joka on homo homomiehen perhe ja vanhemmuus, s. 22, 27. Sosiologian pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto. Luettavissa: Luettu Jämsä, J Näkymättömistä perheistä sateenkaariperheiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen lapsiperheet. Teoksessa Kati Mustola & Johanna Pakkanen (toim.) Sateenkaari-Suomi, s. 163, 165. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen historiaa. Helsinki. Like. Jämsä, J Sateenkaariperheet ry:n toiminnanjohtaja Juha Jämsä videolla Äitiyslaki kahdessa minuutissa. Väestöliitto. Katsottavissa: Katsottu Kuosmanen, P. & Jämsä, J Suomalaiset sateenkaariperheet sosiaali- ja terveyspalveluissa ja koulussa, s. 39. Seis Suomi eteenpäin ilman syrjintää. Työministeriö. Helsinki. Edita Prima Oy. Luettavissa: Luettu Kuosmanen, P Lesboäitiys diskursiivisesti mahdoton positio modernissa sukupuolijärjestelmässä. Teoksessa Silius, H. & Wrede, S. (toim.) Moderskap och reproduktion. Möjligheter och marginaler, s Åbo. Åbo Akademi. Kuosmanen, P Johdanto: Sateenkaariperheet, julkiset tilat ja queer-politiikka Suomessa. Suomen Queer-tutkimuksen Seura, SQS-lehti 1/2007, s.1. Luettavissa: Luettu Laki hedelmöityshoidoista 1237/2006. Luettavissa: Luettu Laki holhoustoimesta 442/1999. Luettavissa: Luettu Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 361/1983. Luettavissa: Luettu

54 Laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain muuttamisesta 1329/2014. Luettavissa: Luettu Laki rekisteröidystä parisuhteesta 950/2001. Luettavissa: kup/2001/ ?search[type]=pika&search[pika]=laki%20rekis- ter%c3%b6idyst%c3%a4%20parisuhteesta. Luettu Laki rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain 9 :n muuttamisesta 391/2009. Luettavissa: Luettu Oikeusministeriö Kansalaisaloite eduskunnalle avioliittolain, rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain ja transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta annetun lain muuttamisesta Lakiehdotus OM 47/52/2013. Luettavissa: Luettu Sairausvakuutuslaki 1224/2004. Luettavissa:. Luettu Sateenkaariperheet ry Perheitä sateenkaaren väreissä Yhdistyksen esite, s. 2. Luettavissa: Luettu Sateenkaariperheet ry Toimintakertomus 2014, s. 11, 23. Luettavissa: Luettu Sateenkaariperheet ry a. Yhdistyksen esittely. Luettavissa: Luettu Sateenkaariperheet ry b. Yhteistyökumppanit ja verkostot. Luettavissa: Luettu Sateenkaariperheet ry c. Kasvatus- ja perheneuvonta. Luettavissa: Luettu

55 Sateenkaariperheet ry d. Mikä sateenkaariperhe? Luettavissa: Luettu Sateenkaariperheet ry e. Miten lapsia tehdään? Luettavissa: Luettu Sateenkaariperheet ry f. Lainsäädäntö. Luettavissa: Luettu Seta ry Järjestöt: Tahdon2013-kansalaisaloite on upea kansalaistoiminnan voimannäyte tasa-arvon puolesta. Uutinen Luettavissa: Luettu Seta ry a. Perheen sisäinen adoptio. Luettavissa: Luettu Seta ry b. Ihmisoikeudet. Luettavissa: Luettu Seta ry c. Hlbtiq-historiaa Suomessa. Luettavissa: Luettu Suomen perustuslaki 731/1999. Luettavissa: Luettu Tahdon-kampanja Mitä aloite tarkoittaa? Luettavissa: Luettu Tilastokeskus Sateenkaariperheet tuovat väriä tilastoihin. Luettavissa: Luettu Tokkari, S-M Joskus lipsuttiin kuitenkin ja puhuttiin äideistä ja isistä Diskurssianalyysi sateenkaariperheitten määrittymisestä perheeksi äitiys- ja lastenneuvolassa, s. 16. Kandidaatin tutkielma. Turun yliopisto, sosiaalipolitiikan laitos. Luettavissa: Luettu Trasek ry. Käsitteitä. Luettavissa: Luettu Viljakka, V Entistä useampi suunnittelee sukupuolenkorjausta Jopa 13-vuotiaat kyselevät neuvoja Setasta. Savon Sanomat Luettavissa: Luettu

56 Väestöliitto. Rekisteröity parisuhde. Luettavissa: Luettu Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014. Luettavissa: Luettu Yhdenvertaisuuslaki 21/2004. Luettavissa: Luettu Äitiyslaki-kampanja Uudistetaan äitiyslaki! Kansalaisaloite uuden äitiyslain puolesta. Luettavissa: Luettu

57 Liitteet Liite 1. Opas sosiaaliselle äidille 54

58 55

59 56

60 57

61 58

62 59

63 60

64 61

65 62

66 63

67 64

68 65

69 66

70 67

71 68

72 69

73 Liite 2. Sosiaalisen äidin oppaan ulkoasu 70