6 Metsien monikäyttö. Metsien monet käyttömuodot

Transkriptio

1 6 Metsien monikäyttö Lähes kaikki suomalaiset virkistäytyvät luonnossa esimerkiksi ulkoillen, marjastaen, sienestäen tai metsästäen. Kaksi kolmasosaa aikuisväestöstä lenkkeilee kävellen ja noin puolet pyöräilee tai hiihtää. Kolme suomalaista viidestä käy marjastamassa ja kaksi viidestä sienestämässä. Suomalaiset aikuiset ulkoilevat keskimäärin 170 kertaa vuodessa, joten luontoympäristöön tehdään vuoden aikana yhteensä yli 600 miljoonaa virkistäytymiskäyntiä. Valtaosa virkistyskäytöstä tapahtuu jokamiehenoikeuden nojalla, jota kaksi kolmesta suomalaisesta hyödyntää vuosittain. Myös luontomatkailu ohjelmapalveluineen tukeutuu usein metsäiseen luontoon. Niillä ja virkistyskäyttöön liittyvillä maksullisilla palveluilla on suuri taloudellinen merkitys koko maan tasolla ja etenkin paikallisesti. Marjojen ja sienten kokonaissadoista hyödynnetään vain pieni osa. Marjakauppaa tekevät yritykset ostivat vuonna 2010 luonnonmarjoja yhteensä 9,1 miljoonaa kiloa ja ruokasienien ostomäärä nousi 0,9 miljoonaan kiloon. Määrät ja niistä saatu lähes 17 miljoonan euron poimintatulo olivat selvästi keskimääräistä korkeammat. Kaupankäynnin ulkopuolelle jäävä kotitarvepoiminta on kuitenkin moninkertaista kaupalliseen poimintaan verrattuna. Suomessa on yli metsästäjää, joista kolme neljäsosaa metsästi vuonna Pienriistan metsästyspäiviä kertyi yhteensä 3,4 miljoonaa ja hirvieläinten metsästyspäiviä 1,9 miljoonaa. Kaadetuksi tuli hirveä ja valkohäntäpeuraa. Kaikista hirvieläimistä saatiin lihaa yhteensä 10,4 miljoonaa kiloa, mikä muodosti 90 prosenttia koko 11,6 miljoonan kilon riistasaaliista. Saaliiksi saadun lihan kokonaisarvoksi arvioitiin 83 miljoonaa euroa. Poronhoitoalueella teurastettiin syksyn ja talven aikana poroa. Niistä saatiin lihaa 2,5 miljoonaa kiloa ja teurastuloja 17 miljoonaa euroa. Metsien erilaiset keräilytuotteet, riista ja porot voivat olla yksityistaloudellisesti ja paikallisesti hyvin tärkeitä, mutta valtakunnallisesti niiden merkitys on puuhun verrattuna pieni. Metsä teollisuuden raaka-aineeksi päätyvä tukkija kuitupuu on Suomen metsien taloudellisesti merkittävin tuote. Vuonna 2010 teollisuuden ainespuuta hakattiin 52 miljoonaa kuutiometriä, jonka kantoraha-arvo oli miljoonaa euroa. Lisäksi pientaloissa poltettiin metsistä saatua puuta 6 miljoonaa kuutiometriä, ja lämpö- ja voimalaitoksissa kotimaista metsähaketta 5 miljoonaa kiintokuutiometriä. Pientalojen polttopuun kantoraha-arvo oli lähes 70 miljoonaa ja metsähakkeen arvo tehtaalla noin 180 miljoonaa euroa. Luku alkaa metsien tuottamien tuotteiden ja palveluiden yleiskuvauksella. Sen jälkeen käsitellään yksityiskohtaisemmin metsien virkistyskäyttöä ja matkailua, metsän keräilytuotteita, riistaa ja metsästystä sekä porotaloutta. Metsien monet käyttömuodot Suomen metsät tuottavat suuren määrän erilaisia hyödykkeitä ja palveluita. Puuntuotannon ohella metsiä on perinteisesti käytetty virkistykseen ja matkailuun, luonnontuotteiden keräilyyn, metsästykseen ja porotalouden harjoittamiseen. Myös maisema- ja kulttuuriarvot sekä luonnonsuojelu on jo pitkään koettu tärkeiksi. Kestävän kehityksen sisällyttäminen metsä- ja ympäristöpolitiikkaan monipuolisti 1990-luvulta alkaen metsäluontoon kohdistuvia odotuksia ja tavoitteita entisestään. Metsätilastollinen vuosikirja

2 6 Multiple-use forestry Suomalainen metsäkin tuottaa ekosysteemipalveluita YK:n biodiversiteettisopimuksen puitteissa kehitettiin vuosina lähestymistapa, jossa ihmiskunnan luonnosta saamia hyötyjä kutsutaan ekosysteemipalveluiksi. Pyrkimyksenä on, että luonnon monimuotoisuutta suojellaan ja käytetään kestävästi niin, että myös ihmisten taloudellinen toimeentulo huomioidaan. Tavoitteena on tunnistaa luonnon ihmisille tuottamat lukuisat palvelut ja niiden arvo, sekä säilyttää näiden palveluiden tuotanto pitkälle tulevaisuuteen. Ekosysteemien varsinaiset palvelut luokitellaan tuotanto-, säätely- ja kulttuuripalveluihin. Tuotantopalvelut kattavat uudistuvat luonnonvarat, joita ihmiset hyödyntävät suoraan. Säätelypalvelut hyödyttävät ihmisiä epäsuorasti, sillä ne kontrolloivat ekosysteemeihin kohdistuvia paineita ja haitallisia ympäristömuutoksia. Kulttuuripalveluilla tarkoitetaan mm. luonnon henkistä ja esteettistä merkitystä ihmisille sekä luonnon roolia virkistyksen ja terveyden lähteenä. Neljännen ryhmän muodostavat tuki- tai ylläpitopalvelut, jotka ovat muiden palveluiden edellytyksenä olevia välttämättömiä prosesseja. Esimerkkejä metsän ekosysteemipalveluista Tuotantopalvelut Ainespuu, energiapuu Marjat, sienet ja muut keräilytuotteet Riista, porot Puhdas vesi Säätelypalvelut Ilmastonmuutoksen torjunta, hiilen sidonta Veden puhdistus, hengitettävä ilma Tulvien, myrskytuhojen ja eroosion ehkäisy Maaperän tuottokyvyn ylläpito Melun torjunta Pölytyspalvelut, eliölajien kantojen säätely Tautien ja tuholaisten torjunta Kulttuuripalvelut Maisema Ulkoilu, virkistys ja luontomatkailu Koulutus- ja kasvatusarvot Metsien merkitys taiteessa, kulttuuriperintö Tuki- tai ylläpitopalvelut Fotosynteesi, ravinteiden, hiilen ja veden kierto Lisätietoja: Kniivilä ym Monia hyötyjä metsistä Ekosysteemipalveluiden yhteistuotanto ja tuotteistaminen [verkkojulkaisu]. PTT raportteja s. Saatavissa: Teksti: Jukka Torvelainen Perinteisten käyttömuotojen rinnalle nousivat tärkeinä esimerkiksi metsien monimuotoisuuden ja erilaisten ympäristöhyötyjen turvaaminen sekä metsien toimiminen hiilinieluina. Metsien aineellisia ja aineettomia tuotteita ja palveluita on viime vuosina alettu kutsua yhteisnimellä ekosysteemipalvelut (ks. tietotaulu). Osa näistä palveluista on selvästi määriteltyjä ja niillä on markkinoilla määräytyvä hinta. Jotkut taas ovat kiistatta erittäin tärkeitä esimerkiksi hiilen sidonta, ravinteiden kierto ja puhdas vesi mutta niiden merkityksen, arvon ja keskinäisten suhteiden määrittäminen on haastavaa. Myös omistusoikeus voi olla epäselvä, sillä monet hyödyt ovat vapaasti tai jokamiehenoikeuden perusteella kaikkien käytettävissä. Tässä kirjassa käsitellään lähemmin sellaisia tuotteita ja palveluita, joista on saatavissa tilastotietoa. Suurin osa niistä on perinteisesti sisältynyt metsien monikäyttöön tai metsätalouteen. Metsiemme taloudellisesti tärkein tuote on puu, jota hakataan metsäteollisuuden tarpeisiin ja vientiin sekä energian lähteeksi. Vuonna 2010 Suomen metsistä hakattiin 52 miljoonaa kuutiometriä teollisuuden ainespuuta. Teollisuuteen hakatun puun bruttokantoraha-arvo oli noin miljoonaa euroa, jonka lisäksi sen hankintaan, korjuuseen ja kaukokuljetukseen kului yli miljoonaa euroa. Kotimaisista metsistä saatua puuta käytettiin myös pientalojen polttopuuna 6 miljoonaa kuutiometriä, ja lämpö- ja voimalaitosten metsähakkeena 5 miljoonaa kiintokuutiometriä. Polttopuun kantoraha-arvo oli lähes 70 miljoonaa euroa ja hakkeen arvo tehtaalla 180 miljoonaa euroa. Yksityiset metsänomistajat sahauttavat piensahoilla käyttöönsä vuosittain myös noin miljoona kuutiometriä omien metsiensä runkopuuta, jonka markkina-arvo yltää lähes 50 miljoonaan euroon. Puun tuotannon, korjuun, kuljetuksen ja jalostamisen työllistävyyttä ja taloudellisia vaikutuksia on käsitelty yksityiskohtaisemmin tämän kirjan muissa luvuissa. 216 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2011

3 Metsien monikäyttö 6 Metsät ovat Suomessa tärkeitä maisemina sekä henkistä hyvinvointia antavina ulkoilu- ja retkeilyympäristöinä. Lähes kaikki suomalaiset virkistäytyvät luonnossa esimerkiksi kävellen, marjastaen, sienestäen tai metsästäen. Metsiin ja muuhun luontoon liittyvät harrastukset ovat tavalla tai toisella mukana myös luontomatkailussa ja elämystoiminnassa. Niillä ja muulla luontoon liittyvällä yritystoiminnalla on merkittäviä taloudellisia vaikutuksia sekä koko Suomen tasolla että etenkin paikallisesti. Metsistä saatavia keräilytuotteita ja riistaa hyödynnetään monilla tavoilla. Oulun pohjoispuolella metsiä käytetään myös porotalouteen ja niistä kerätään jäkälää porojen ravinnoksi ja koristetarkoituksiin. Runsas kolmannes Suomen metsätalousmaasta on soita, joista yli miljoona hehtaaria soveltuu turvetuotantoon. Näiden soiden energiamäärän on arvioitu olevan lähes kymmenkertainen puuvarojemme energiamäärään verrattuna. Energiatuotannon (ks. luku 9) lisäksi turvetta käytetään esimerkiksi kasvualustana ja viherrakentamisessa. Myös kiviaineksen ja hiekan ottamiseen käytettävät alueet ovat usein alun perin metsätalouden maata. Metsät ovat tärkeitä vesistöjen suojelussa ja säätelyssä, pohjavesien muodostumisessa ja varastoinnissa, tulvien, melun ja tuulen vaimentamisessa, sekä hiukkaspölyn, saastelaskeuman ja hiilen sitomisessa. Niillä on suojelumerkitys myös uhanalaisten lajien ja metsäluonnon monimuotoisuuden turvana (ks. luku 2). Yksittäinen metsänomistaja voi päättää melko vapaasti metsänsä käsittely- ja käyttötavat tiettyjä uudistamista ja monimuotoisuuden turvaamista koskevia velvoitteita lukuun ottamatta. Toisaalta esimerkiksi valtion omistamia 12 miljoonan hehtaarin maa- ja vesialueita hallinnoiva Metsähallitus sovittaa järjestelmällisesti yhteen näiden alueiden puuntuotannon, monimuotoisuuden turvaamisen, virkistyskäytön, luontomatkailun ja muun käytön mahdollisuuksia ja tarpeita. Metsien virkistyskäyttö ja matkailu Luonnon virkistyskäytöllä tarkoitetaan ulkona luonnossa tapahtuvaa liikkumista, maisemien katselua ja muuta sellaista harrastustoimintaa, jossa luonto toimii virkistyksen lähteenä tai toiminnan kohteena. Virkistyskäyttö pohjautuu Suomessa pitkälti jokamiehenoikeuteen, jonka perusteella esimerkiksi metsissä jalan kulkeminen sekä luonnonvaraisten marjojen ja sienten poimiminen on melko vapaata metsän omistuksesta riippumatta. Metsien virkistyskäyttöä voidaan mitata eri ulkoiluharrastuksiin osallistuneiden osuuksilla ja käyntikertojen lukumäärillä. Luonnon virkistyskäyttötutkimuksen mukaan kolme viidestä työikäisistä suomalaisista käy marjastamassa ja kaksi viidestä sienestämässä. Kaksi kolmesta lenkkeilee kävellen, ja noin joka toinen pyöräilee tai hiihtää. Näitä harrastuksia harjoitetaan useimmiten metsäympäristössä tai sen läheisyydessä. Aikuisten suomalaisten on arvioitu ulkoilevan luonnossa keskimäärin 170 kertaa vuodessa. Kertomalla se kaikkien ulkoilevien määrällä saadaan luontoympäristöön virkistäytymistarkoituksessa tehtyjen käyntien kokonaismääräksi yli 600 miljoonaa käyntiä vuodessa. Metsäluontoon liittyviin ulkoiluharrastuksiin osallistuminen vaihtelee väestöryhmittäin muun muassa sukupuolen, iän ja asuinpaikan mukaan. Esimerkiksi marja- tai sieniretkillä käyneiden osuus on naisilla suurempi kuin miehillä. Polttopuun korjuussa, vapaa-ajan metsänhoidossa, metsästyksessä ja erävaelluksessa miesten osuus ja harrastuskertojen lukumäärä on puolestaan korkeampi kuin naisten. Myös motorisoitu liikkuminen luonnossa voi olla virkistyskäyttöä. Se edellyttää lähes aina maanomistajan tai -haltijan luvan, joten etenkin moottorikelkkoja varten on perustettu erityisiä reittejä. Suomessa oli vuoden 2010 lopussa rekisteröityä moottorikelkkaa, joista valtaosa yksityishenkilöiden harrastuskäytössä tai kelkkasafariyrityksissä. Kaksi kolmasosaa ulkoilusta suuntautuu kuntien hoitamille lähivirkistysalueille, jotka ovat tärkeitä erityisesti taajamien ja suurten kaupunkien asukkaille. Reilu kolmannes kaikista ulkoilukerroista kohdistuu yksityisten maille, joista pääosa oman vapaa-ajan asunnon ympäristöön. Kaksi viidesosaa suomalaisista tekee vuosittain vähintään yhden yöpymistä vaativan matkan ulkoilu- ja luontoharrastusten takia. Yli 90 prosenttia näistä matkoista kohdistuu metsäiseen luontoon, jossa harrastetaan mm. marjastusta, maastohiihtoa tai retkeilyä. Yhteensä luontomatkoja tehdään Suomessa vuosittain noin 13 miljoonaa ja niistä kertyy kaikkiaan 42 miljoonaa matkapäivää. Luontomatkoihin lasketaan myös matkat vapaa-ajan asunnolle, joiden osuus luontomatkoista on kolmasosa ja matkapäivistä lähes puolet. Suomalaisilla on (ilman vuokraus- ja asumiskäytössä olevia kiinteistöjä) kotimaassa vapaa-ajan asuntoa, joita omistaviin asuntokuntiin kuuluu yhteensä lähes henkilöä. Valtaosa niistä sijaitsee vesistöjen rannalla, mutta Metsätilastollinen vuosikirja

4 6 Multiple-use forestry vesistöjen lisäksi usein myös ympäröivät metsät ovat tärkeitä viihtymiselle. Rannikoiden ja rantojen metsillä ja metsätaloudella on tärkeä merkitys alueen muullekin virkistys- ja matkailukäytölle. Luontomatkojen pituus sekä kohdentuminen eri omistajaryhmien alueille vaihtelevat muun muassa matkan tarkoituksen ja tarjolla olevien mahdollisuuksien mukaan. Yksityiset omistavat hieman yli puolet Suomen metsätalousmaasta. Yksityisten omistamille alueille suuntautuu lähes 90 prosenttia mökkeilymatkoista, kolme neljäsosaa marjastusmatkoista, kolme viidesosaa hiihtomatkoista sekä puolet metsästysmatkoista. Valtion omistuksessa on metsätalousmaasta runsas kolmasosa, mikä keskittyy lähinnä Pohjois-Suomeen. Valtion maille tehdään kolme viidesosaa retkeilymatkoista, kaksi viidesosaa metsästysmatkoista ja joka neljäs hiihtomatka. Hiihto- ja laskettelumatkat suuntautuvat kauemmaksi kuin muut yöpymistä sisältävät luontomatkat. Vähintään kolme neljäsosaa niistä tehdään yli 200 kilometrin etäisyydelle ja hiihtomatkoista peräti kolme viidesosaa suuntautuu yli 500 kilometrin päähän. Yksi viidestä luontomatkasta kohdistuu valtion alueille ja yli neljäsosa luontomatkan tehneistä suomalaisista on tehnyt matkan kansallispuistoon viimeksi kuluneen 12 kuukauden aikana. Kansallispuistojen kävijämäärät ovat kasvaneet viime vuosikymmeneltä voimakkaasti ja suuri osa Pohjois- ja Itä-Suomen matkailukeskuksista hyödyntää niitä. Vuonna 2010 kansallispuistoihin tehtiin noin 2,0 miljoonaa käyntiä ja Metsähallituksen retkeilyalueille 0,4 miljoonaa sekä luontokeskuksiin ja -taloihin 0,7 miljoonaa käyntiä. Näiden alueiden lisäksi valtion mailla on muitakin nuotiopaikkoja ja virkistysrakenteita, joten Metsähallituksen hallinnoimille virkistyskohteille arvioitiin tehdyn kaikkiaan 4,8 miljoonaa käyntiä. Iso osa matkailusta ja siihen liittyvistä ohjelmapalveluista liittyy luontoon. On arvioitu, että Suomessa kaikesta matkailusta neljäsosa on luontomatkailua. Tällä perusteella laskettuna luontomatkailun aikaansaama arvonlisäys oli vuonna 2007 noin 910 miljoonaa euroa. Ympäristöministeriö arvioi vuonna 2002, että luontomatkailun työllisyysvaikutukset olivat noin henkilötyövuotta. Kansallispuistojen kävijöiden paikallistalouteen aikaansaamien kokonaistulo- ja työllisyysvaikutusten laskettiin olleen vuonna 2010 yhteensä 109 miljoonaa euroa ja henkilötyövuotta. Metsähallituksen retkeilyalueiden vastaavat vaikutukset olivat 16 miljoonaa euroa ja 201 henkilötyövuotta. Yhteenlasketut tulovaikutukset olivat seitsemänkertaiset alueiden hoidon kustannuksiin verrattuna. Metsän keräilytuotteet Metsistä ja soilta kerätään luonnonmarjoja, -sieniä ja -yrttejä, sekä muita luonnontuotteita, kuten puiden sivutuotteita ja koristemateriaaleja. Marjoja ja sieniä sekä rauhoittamattomia kukkia voi poimia vapaasti paikoista, joissa liikkuminenkin on sallittua. Esimerkiksi jäkälän, sammalen ja elävien puiden osien keräämiseen tarvitaan kuitenkin maanomistajan lupa. Metsän keräilytuotteiden taloudellinen merkitys on puutavaran myyntiin verrattuna pieni. Yksityistaloudellisesti ja paikallisesti niistä saatavat tulot voivat kuitenkin olla merkittäviä. Suomessa kasvaa 37 syötävää luonnonvaraista marjalajia, joista ainakin 16 poimitaan ihmisten ravinnoksi. Vuotuinen kokonaissato arvioidaan miljoonaksi kiloksi, josta poimintakelpoista on prosenttia. Marjasadot ja poimintamäärät vaihtelevat huomattavasti vuodesta toiseen. Joka vuosi marjasadoista hyödynnetään kuitenkin vain pieni osa. Esimerkiksi vuosina mustikan kokonaissato vaihteli miljoonan kilon ja puolukan sato miljoonan kilon välillä. Vuosina mustikoista poimittiin koko maassa 5 6 prosenttia ja puolukoista 8 10 prosenttia. Hyvinä marjavuosina niitä kerätään yhteensä 45 miljoonaa kiloa ja muita marjalajeja yhteensä 10 miljoonaa kiloa. Muista marjoista on taloudellisesti tärkein lakka, jonka keräysmäärä voi nousta 5 miljoonaan kiloon. Hyvänä marjavuonna 2005 kerättyjen luonnonmarjojen arvon laskettiin olleen yhteensä 77 miljoonaa euroa. Vuonna 2010 marjakauppaa tekevät yritykset ostivat luonnonmarjoja yhteensä 9,1 miljoonaa kiloa, mistä poimijat saivat myyntituloja 13,9 miljoonaa euroa. Poimintatuloista 8,0 miljoonaa euroa kertyi puolukasta ja 4,5 miljoonaa euroa mustikasta. Lakan osuus oli 1,3 miljoonaa euroa ja muiden marjojen hyvin pieni. Ulkomaalaisten poimijoiden määrän on arvioitu kasvaneen muutamana viime vuotena henkilöön, ja heidän osuutensa kaupallisesta poiminnasta on noussut jo prosenttiin. Syötäviä sienilajeja kasvaa Suomen metsissä noin 200, joista 23 lajia tai lajiryhmää on hyväksytty kauppasieniksi. Poimintakelpoinen ruokasienisato yltää hyvinä satovuosina noin 360 miljoonaan kiloon, josta kolme neljäsosaa on riittävän hyväkuntoista kerättäväksi. Ruokasieniä kerätään vuosittain yleensä 5 9 miljoonaa kiloa, huippuvuonna 2003 määrä ylsi 13 miljoonaan kiloon. Silloin kerättyjen sienien kokonaisarvon laskettiin olleen ennätyksellisen herkkutattisadon ansiosta 30 miljoonaa euroa. Vuonna 2010 kauppasieniä ostettiin 218 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2011

5 Metsien monikäyttö 6 poimijoilta 0,9 miljoonaa kiloa, mistä maksettiin poimintatuloja 2,8 miljoonaa euroa. Luonnonmarjoista ja -sienistä kertyi vuonna 2010 poimintatuloja yhteensä 16,7 miljoonaa euroa. Määrä oli 57 prosenttia korkeampi kuin edellisenä vuonna ja suurin sitten ennätyksellisen vuoden Poimintatuloista kaksi viidesosaa kertyi Lapissa, jossa sekä mustikan että puolukan myyntimäärät olivat suuret. Luonnonsienten ylivoimainen ykkösalue oli Itä-Suomi, missä herkkutattitulot nousivat 2,0 miljoonaan euroon. Nämä luvut eivät kuitenkaan sisällä kaikkea suora- ja torimyyntiä, eivätkä lainkaan kotitarvepoimintaa, jonka marja- ja sienimäärät ovat moninkertaiset järjestäytyneeseen kauppaan verrattuna. Maassamme kasvaa noin 30 luonnonvaraista kauppayrttiä. Suomalaisen luonnonyrttikaupan ja kotitarvepoiminnan yhteisarvoksi arvioitiin vuonna 2000 yli viisi miljoonaa euroa. Taloudellisesti merkittävin Suomen metsistä saatava koristemateriaali on palleroporonjäkälä, jota kerätään erityisesti Oulujokilaaksossa, Kainuussa ja Perämeren rannikolla. Sen keräysmäärä on noussut parhaimmillaan 500 tonniin vuodessa. Vuosina poronjäkälää on viety Suomesta hieman alle 200 tonnia vuodessa ja viennin arvo on ollut hieman alle miljoona euroa vuodessa. Suomeen on myös tuotu jäkälää. Edellisen kolmen vuoden aikana tuonnin määrä on ollut keskimäärin 54 tonnia ja arvo euroa vuodessa. Puiden sivutuotteita ovat esimerkiksi terva, pettu, havut, kävyt, koivun mahla ja tuohi. Näiden tuotteiden keruu- tai myyntimääristä ei ole saatavissa luotettavaa tilastotietoa. Joulukuusia kaadetaan vuosittain noin 1,4 miljoonaa kappaletta, joista hieman yli puolet menee myyntiin. Myytävistä kuusista noin puolet tulee kotimaisilta viljelmiltä ja lopuista valtaosa tavallisista talousmetsistä. Kasvattajien joulukuusista saaman myyntitulon on arvioitu olevan suuruusluokaltaan 15 miljoonaa euroa ja kaadettujen joulukuusten kokonaisarvon yhteensä 25 miljoonaa euroa vuodessa. Vuonna 2010 Suomeen tuotiin tullaustietojen mukaan ulkomailta joulupuuta, joista lähes kaikki olivat tanskalaisia. Riista ja metsästys Lihan ja turkiksien takia metsästettävät nisäkkäät ja linnut ovat riistaa. Suomen riistalajistoon kuului 34 nisäkäs- ja 26 lintulajia, joista suurin osa on metsälajeja. Suomessa on runsaat rekisteröityä metsästäjää, joista metsästi vähintään kerran vuonna Pienriistan metsästyspäiviä kertyi yhteensä 3,4 miljoonaa. Niiden aika aseilla metsästettiin 2,6 miljoonana päivänä ja ansapyyntiä harjoitettiin 1,4 miljoonana päivänä. Hirvieläimiä jahdattiin 1,9 miljoonaa pyyntipäivää. Vuonna 2010 riistasta saatiin lihaa 11,6 miljoonaa kiloa, 8 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Lihan laskennallinen arvo oli 83 miljoonaa euroa. Maamme taloudellisesti merkittävin riistaeläin on hirvi. Vuonna 2010 niitä kaadettiin yli , mikä oli 10 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Määrä oli kuitenkin viidesosan pienempi kuin huippuvuosina 2002 ja Valkohäntäpeuroja kaadettiin syksyn 2010 ja alkutalven aikana runsaat kappaletta. Ammutuista hirvieläimistä saatiin lihaa yhteensä 10,4 miljoonaa kiloa, josta hirven lihaa 9,1 miljoonaa kiloa. Hirven osuus koko riistasaaliin lihan arvosta oli kaksi kolmasosaa, eli lähes 55 miljoonaa euroa. Vuonna 2001 hirvien talvikanta oli korkeimmillaan yli hirveä, mistä se on laskenut viime vuosien noin eläimeen. Hirvikanta on tihein Pohjanmaan rannikolla, jossa hirviä oli syksyn 2010 jahdin jälkeen melkein viisi yksilöä hehtaarin maapinta-alaa kohti. Myös Uudellamaalla hirvitiheys oli yli neljä ja Keski-Suomessakin lähes neljä yksilöä. Vähiten hirviä oli Lapissa ja Etelä-Hämeessä, hieman yli 2 hirveä hehtaarilla. Runsas hirvieläinkanta aiheuttaa liikenne-, metsä- ja maatalousvahinkoja. Vuonna 2010 Suomen maanteillä tapahtui noin hirvionnettomuutta ja peuraonnettomuutta. Yhteensä näitä onnettomuuksia sattui lähes 800 vähemmän kuin edellisvuonna, mikä heijastui myös vähentyneeseen liikennekuolemien ja -loukkaantumisten määrään. Ensimmäisen kerran 40 vuotta kestäneen tilastoinnin aikana hirvi- tai peuraonnettomuudet eivät johtaneet ihmisen kuolemaan vuonna Edellisenä vuonna kuolonuhreja oli viisi. Myös loukkaantuneiden määrä pieneni vastaavasti 151 henkilöstä 122 henkilöön. Liikennevirasto arvioi, että onnettomuuksien laskennalliset kustannukset yhteiskunnalle olivat 45 miljoonaa euroa. Hirvieläinten aiheuttamista metsätuhoista valtio maksoi vuonna 2010 korvauksia yhteensä 3 miljoonaa euroa. Riistan kannanvaihtelut, metsästys ja sen säätely näkyvät vuotuisissa saalismäärissä, joista jänis- ja metsäkanalintusaaliit vaihtelevat eniten. Vuonna Metsätilastollinen vuosikirja

6 6 Multiple-use forestry 2010 pienriistaa sai saaliikseen metsästäjää. He ampuivat yhteensä metsäjänistä ja rusakkoa. Turkiseläimistä metsästettiin eniten supikoiria, yhteensä yksilöä. Lintusaalis oli yhteensä 1,1 miljoonaa lintua. Vesilintuja ammuttiin runsas puoli miljoonaa, joista yli puolet sinisorsia. Metsäkanalintusaaliit kasvoivat edellisvuoden poikkeuksellisen matalalta tasolta jonkin verran, yhteensä hieman yli lintuun. Suurpedoista karhun ja ilveksen kaatomäärät ovat kasvaneet niiden kantojen nousun myötä viimeisten 5 6 vuoden aikana. Vuonna 2010 metsästäjät saalistivat 179 karhua ja 360 ilvestä. Susia ammuttiin 9 yksilöä. Porotalous Poronhoito on perinteinen elinkeino, jonka taloudellinen ja kulttuurinen merkitys kasvaa sitä suuremmaksi mitä pohjoisemmaksi siirrytään. Lähes koko Lapin maakunta sekä Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun pohjoisosat muodostavat poronhoitoalueen, jonka pinta-ala on runsas kolmasosa koko Suomen pinta-alasta. Porotaloudessa tehtiin 2000-luvun alussa kausiluontoisesti yhteensä henkilötyövuotta. Euroopan unionin jäsenyyden aikana poronomistajien määrä on vähentynyt ja yhden omistajan porokarjan keskikoko suurentunut. Vuonna 2010 poronomistajia oli noin Maa- ja metsätalousministeriö säätelee eloporojen, eli muiden kuin kyseisenä vuonna teurastettavaksi tarkoitettujen porojen määrää. Säätelyllä pyritään turvaamaan mm. talvilaidunten kestävä tuotoskyky. Eloporoja saa nykyisin olla koko Suomessa enintään Porot kootaan syys- ja talvierotuksissa erottelua, lukua ja teurastusta varten. Poroja on ollut viime vuosina ennen erotuksia noin ja teurastusten jälkeen hieman alle Viime talvena teurastettiin kaikkiaan poroa, joista neljä viidesosaa oli vasoja. Lihantuotos kasvoi 2,5 miljoonaan kiloon. Poroyrittäjien lihasta saamat teurastulot nousivat edellisvuodesta 4 prosenttia 17,2 miljoonaan euroon. Porotalouden päätuotteita ovat poronliha ja siitä saadut jalosteet. Teurastuloja on 2000-luvulla saatu miljoonaa euroa vuodessa, minkä ohella tuloja kertyy valtion eri perusteilla maksamista korvauksista, tuista ja avustuksista. Jalostuksessa poronlihan arvo noin kolminkertaistuu. Teurastuksen sivutuotteena saadaan vuosittain vuotaa ja vajaat 100 tonnia sarveisainesta, joista jalostettujen tuotteiden vähittäismyynnin arvoksi arvioitiin 2000-luvun alussa 4 5 miljoonaa euroa. Porotalouden tuotteiden koko vähittäismyynnin arvioitiin olevan noin 50 miljoonaa euroa vuodessa. Metsien monikäytön tilastointi Luvun yhteenvetotaulukossa (taulukko 6.0) teollisuuden ainespuu sisältää markkinahakkuissa metsäteollisuuden käyttöön ja vientiin hakatun tukki- ja kuitupuun. Kotitarvepuu tarkoittaa yksityisten metsänomistajien piensahoilla sahatavaraksi sahauttamaa omien metsien runkopuuta, jonka tuorein määrätieto koskee vuotta Näiden puuerien arvot on laskettu kalenterivuoden 2010 aikana tehtyjen pystykauppojen keskimääräisten kantohintojen perusteella. Taulukkoon on summattu myös pientaloissa (maatiloilla, asuinpientaloissa ja vapaa-ajan asunnoissa) poltetun runkopuun ja metsästä saadun jätepuun yhteismäärä, jonka yksikköarvona on käytetty 90 prosenttia koivukuitupuun keskikantohinnasta. Tämän polttopuun määrä on selvitetty lämmityskauteen 2007/2008 kohdistuvalla tutkimuksella. Kaikki edellä mainitut erät, sekä lämpö- ja voimalaitoksissa käytetyn kotimaisen metsähakkeen määrä perustuvat Metlan tilastoihin. Metsähakkeen yksikköarvona käytetty keskimääräinen laitoshinta on Pöyry Management Consulting Oy:n keräämä ja tilastoima. Käytettyjen joulukuusten kokonaismäärä ja kasvattajien myydyistä puista saama keskihinta on Joulupuuseura ry:n arvioima. Luonnon virkistyskäyttöä ja luontomatkoja koskevat tiedot (kuva 6.1, taulukot 6.1 ja 6.2) on saatu Metlan toista kertaa toteutetusta Luonnon virkistyskäytön valtakunnallinen inventointi (LVVI 2) -tutkimuksessa, joka kohdistui Manner-Suomen vuotiaaseen väestöön. Ensimmäinen inventointi (LVVI 1) toteutettiin vuosina Kyselytutkimuksen tiedonkeruu on toteutettu yhteistyössä Tilastokeskuksen kanssa vuosina Metsähallitus tilastoi hallinnassaan olevien kansallispuistojen, retkeilyalueiden ja luontokeskusten käyntimäärät (taulukko 6.3). Käytettävät laskenta- ja arviointimenetelmät ovat muuttuneet ja tarkentuneet, mutta valtaosa esitettävistä luvuista voidaan tulkita eriasteisiksi arvioiksi. Aikaisemmin kävijät kirjasivat itse käyntinsä kulkureittien varsilla oleviin reittivihkoihin sekä autiotuvissa ja kämpissä oleviin kirjoihin, joista kävijämäärät koottiin käsin. Nykyään seuranta perustuu pääosin erilaisiin kävijälaskureihin, joiden antamia lukemia korjataan tarkistuslaskentojen avulla. Kaupan piiriin tulleiden marjojen ja sienten määrät ja poimintatulot perustuvat Suomen Gallup 220 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2011

7 Metsien monikäyttö 6 Elintarviketieto Oy:n kokoamaan tilastoon, joka sisältää valtaosan yritysten ja jalostusteollisuuden ostoista ja osan torimyynnistä (kuvat 6.2 ja 6.3, taulukot 6.4 ja 6.5). Tilaston hinnat ja poimintatulot eivät sisällä veroja eivätkä ostajan palkkiota. Järjestäytyneen kaupan määrät ja poimintatulot ovat vain osa talteenotosta. Siitä puuttuvat suoramyynti ja osa torimyynnistä sekä suurimpana eränä kotitarvepoiminta. Niiden suuruutta koskevat arviot ovat peräisin aihetta koskevista artikkeleista. Jäkälän ulkomaankauppaa koskevat tiedot (taulukko 6.6) on saatu Tullin tietojärjestelmistä. Todelliset vientiluvut voivat olla tilastoituja suuremmat, sillä osalla toimijoista ulkomaankauppa voi jäädä ilmoitusvelvollisuuden arvokynnystä pienemmäksi (ks. luku 11). Poimituista kokonaismääristä tai kotimaan käyttömääristä ei ole tilastoja. Suomen viralliset metsästystilastot (kuvat 6.4 ja 6.5, taulukot 6.7, 6.8 ja 6.9) laatii Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL). Pienriistan saalistiedot kerättiin vuonna 2010 yhteensä metsästäjän otokselle lähetetyllä kyselylomakkeella, jonka 77 prosenttia palautti ajoissa. Hirvieläinten, suurpetojen ja eräiden muiden pyyntiluvanvaraisten eläinten kaatomäärät saadaan Suomen riistakeskuksen ylläpitämästä lupahallintojärjestelmästä. Saalismäärien lisäksi RKTL koostaa tilastot syötävän riistalihan määrästä ja sen rahallisesta arvosta. Nämä arviot ovat karkeita, sillä lihan saanto saalisyksilöistä vaihtelee ja vain pieni osa saaliista päätyy kauppaan. Vuodesta 2008 alkaen saaliin arvo on muodostunut ainoastaan lihasta, kun aikaisempina vuosina mukana oli myös nahkojen arvo. RKTL arvioi myös hirvikannan suuruuden (kuva 6.4). Arvio koskee hirven metsästyksen jälkeistä talvikantaa, eli sitä hirvien määrää, joka vähintään tarvitaan tuottamaan saadut saalismäärät. Arvio perustuu hirvien vasatuottoon ja metsästäjien saamaan saaliiseen. Takautuvan laskentamenetelmän vuoksi viimeisimmän vuoden hirvikanta joudutaan ensin ennustamaan edellisten laskentatulosten ja metsästäjien uusimman hirvitiheysarvion perusteella. Tämä ennakkotieto korvataan myöhemmin lasketulla arvolla, ja laskennassa myös joidenkin edellisten vuosien arviot voivat tarkentua hieman. Porojen määriä sekä teurastuksissa saadun lihan määrää ja arvoa koskevat tiedot kokoaa Paliskuntain yhdistys (taulukko 6.10). Kirjallisuus Literature Hetemäki, L., Harstela, P., Hynynen, J., Ilvesniemi, H. & Uusivuori, J. (toim.) Suomen metsiin perustuva hyvinvointi 2015 [verkkojulkaisu]. Katsaus Suomen metsäalan kehitykseen ja tulevaisuuden vaihtoehtoihin. Metlan työraportteja / Working Papers of the Finnish Forest Research Institute s. Saatavissa: Kangas, J. & Kokko, A. (toim.) Metsän eri käyttömuotojen arvottaminen ja yhteensovittaminen. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja s. Kniivilä, M., Horne, P., Hytönen, M., Jäppinen, J-P., Naskali, A., Primmer, E. & Rinne, J Monia hyötyjä metsistä Ekosysteemipalveluiden yhteistuotanto ja tuotteistaminen [verkkojulkaisu]. PTT raportteja s. Saatavissa: Lähtinen, K Metsien eri käyttömuodoista saatavien hyötyjen taloudellinen arvo ja niihin liittyvä yritystoiminta Suomessa [verkkojulkaisu]. Metsätieteen aikakauskirja 2/2010: Saatavissa: Matero, J., Saastamoinen, O. & Kouki, J Metsien tuottamat ekosysteemipalvelut ja niiden arvottaminen [verkkojulkaisu]. Metsätieteen aikakauskirja 3/2003: Saatavissa: Sievänen, T. (toim.) Luontomatkailun, luonnontuotealan, virkistyskäytön ja metsäkulttuurin seurantamittarit [verkkojulkaisu]. Metlan työraportteja / Working Papers of the Finnish Forest Research Institute s. Saatavissa: Metsien virkistyskäyttö ja matkailu Koskela, T., Hänninen, R. & Ovaskainen, V. (toim.) Metsien monimuotoisuuden turvaamisen keinot ja yhteiskunnalliset vaikutukset (TUK) -tutkimusohjelman loppuraportti [verkkojulkaisu]. Metlan työraportteja / Working Papers of the Finnish Forest Research Institute s. Saatavissa: Ovaskainen, V., Horne, P., Pouta, E. & Sievänen, T Luonnon virkistyskäytön taloudellinen arvo ja taloudelliset vaikutukset [verkkojulkaisu]. Metsätieteen aikakauskirja 1/2002: Saatavissa: Petäjistö, L. & Selby, A Kansallispuistojen merkitys paikallisväestölle. Julkaisussa: Koskela ym. 2010, s Metsätilastollinen vuosikirja

8 6 Multiple-use forestry Pouta, E., Sievänen, T. & Neuvonen, M Virkistyskäyttöön varustettujen valtion alueiden käyttäjät ja käytön määrä eri väestöryhmissä [verkkojulkaisu]. Metsätieteen aikakauskirja 2/2004: Saatavissa: Selby, A., Neuvonen, M., Petäjistö, L. & Sievänen, T Kansallispuistojen merkitys maaseutumatkailulle [verkkojulkaisu]. Metlan työraportteja / Working Papers of the Finnish Forest Research Institute s. Saatavissa: Sievänen, T. (toim.) Luonnon virkistyskäyttö Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja s. (toim.) Luonnosta virkistystä ja hyvinvointia. Luonnon virkistyskäyttö loppuraportin tiivistelmä. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja s. & Karjalainen, E Luonnon virkistyskäyttö. Tapion taskukirja. 25. uudistettu painos. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. s , Pouta, E. & Neuvonen, M Luonnon virkistyskäyttö maakunnittain. Metsäntutkimuslaitoksen tiedonantoja s. & Neuvonen, M. (toim.) Luonnon virkistyskäyttö 2010 [verkkojulkaisu]. Metlan työraportteja / Working Papers of the Finnish Forest Research Institute s. Saatavissa: Metsän keräilytuotteet Kangas, K Trade of Main Wild Berries in Finland [verkkojulkaisu]. Silva Fennica Vol. 33(2): Saatavissa: Luonnonmarjojen ja -sienten kauppaantulomäärät vuonna MARSI 2010 [verkkojulkaisu] Maa- ja metsätalousministeriö. 42 s. Saatavissa: uutiset/5xh5r2jfz/marsi_2010_mmm_rap_final.pdf Luonnontuotealan nykytilan kuvaus ja kehittämisohjelma vuosille Luonnontuotealan teemaryhmä. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisu 3/ s. + liitteet. Salo, K Keräilytuotteet. Julkaisussa: Rantala, S. (toim.). Metsäkoulu. 5. täysin uudistettu laitos. Metsäkustannus Oy, Helsinki. s Luonnontuotteet. Tapion taskukirja. 25. uudistettu painos. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. s Turtiainen, M., Salo, K. & Saastamoinen, O Variations of yield and utilisation of bilberries (Vaccinium myrtillus L.) and cowberries (V. vitis-idaea L.) in Finland [verkkojulkaisu]. Silva Fennica 45(2): Saatavissa: Riista ja metsästys Hirvieläinonnettomuudet maanteillä vuonna 2010 [verkkojulkaisu]. Liikenneviraston tilastoja 04/2011. Liikennevirasto, liikenneja väylätieto-osasto. 25 s. Saatavissa: www2.liikennevirasto.fi/julkaisut/pdf3/lti_ _hirvielainonnettomuudet_maanteilla_web.pdf Metsästys 2010 [verkkojulkaisu]. SVT Maa-, metsä- ja kalatalous. Riista- ja kalatalous Tilastoja 6/2011. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. 34 s. Saatavissa: uudet%20julkaisut/rktl_tilastoja_6_11_www.pdf Porotalous Kemppainen, J., Kettunen, J. & Nieminen, M Porotalouden taloustutkimusohjelma [verkkojulkaisu]. Kala- ja riistaraportteja 281. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. 56 s. Saatavissa: Porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain uudistamistyöryhmän loppuraportti [verkkojulkaisu] Maa- ja metsätalousministeriön työryhmämuistio 2008: s. Saatavissa: tyoryhmamuistiot/2008/5d6kknxnh/trm10_2008.pdf Porotaloustyöryhmän muistio Maa- ja metsätalousministeriön työryhmämuistio 1999: s. Porotalousyrittäjien tilanteen edistäminen [verkkojulkaisu] Maa- ja metsätalousministeriön työryhmämuistio 2006:4. 26 s. Saatavissa: wwwb.mmm.fi/julkaisut/tyoryhmamuistiot/2006/trm2006_4.pdf Muut tietolähteet Other sources of information Arktiset Aromit ry, Joulupuuseura ry, Maa- ja metsätalousministeriö, Metinfo Luonnon virkistyskäyttö, Metinfo Metsien monikäyttö, Metinfo Tilastopalvelu, Metsähallitus, ja Suomen riistakeskus, Paliskuntain yhdistys, Pöyry Management Consulting Oy, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Suomen Metsästäjäliitto, Suomen suurpedot, Tilastokeskus, Tulli, Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2011

9 Metsien monikäyttö 6 Marjastus Picking wild berries Polttopuun korjuu Harvesting of fuelwood Sienestys Picking mushrooms Patikointi Hiking Vapaa-ajan metsänhoito Forest management in leisure time Retkeily, erävaellus Backpacking Metsästys Hunting Vuoden aikana harrastukseen osallistuneiden osuus väestöstä, % The proportion of the population participating during a one-year period, % Marjastus Picking wild berries Polttopuun korjuu Harvesting of fuelwood Sienestys Picking mushrooms Patikointi Hiking Vapaa-ajan metsänhoito Forest management in leisure time Retkeily, erävaellus Backpacking Metsästys Hunting Ulkoilukertojen keskimääräinen lukumäärä osallistuneilla The average number of participations among population participating Lähde: Metsäntutkimuslaitos, Luonnon virkistyskäytön valtakunnallinen inventointi (LVVI 1, LVVI 2) Source: Finnish Forest Research Institute Kuva 6.1 Suomalaisten osallistuminen metsäluontoon liittyviin ulkoiluharrastuksiin 2000 ja 2010 Figure 6.1 Participation in outdoor recreation connected with forests in Finland, 2000 and 2010 Metsätilastollinen vuosikirja

10 6 Multiple-use forestry Luonnonmarjat Wild berries 9,1 milj. kg mill. kg Luonnonsienet Wild mushrooms 0,86 milj. kg mill. kg Puolukka Cowberry Vaccinium vitis-idaea Muut Other Variksenmarja Crowberry Empetrum nigrum Lakka Cloudberry Rubus chamaemorus Herkkutatit Boletus edulis, B. pinophilus & B. reticulatus Muut Other Keltavahvero Cantharellus cibarius Haaparouskut Lactarius trivialis & L. utilis Kangasrousku Lactarius rufus Mustikka Bilberry Vaccinium myrtillus Lähde: Suomen Gallup Elintarviketieto Oy Source: TNS Gallup Ltd. Food and Farm Facts Kuva 6.2 Luonnonmarjojen ja -sienten kauppaantulomäärät 2010 Figure 6.2 Market supply of wild berries and mushrooms, milj. kg mill. kg Luonnonmarjat yhteensä Wild berries, total Puolukka Cowberry Mustikka Bilberry Lakka Cloudberry Muut Other Luvut koskevat marjakauppaa tekevien yritysten toimintaa. Suuri osa torikaupasta sekä kotitarvepoiminta ja suoramyynti jäävät tilaston ulkopuolelle. The figure includes companies dealing in wild berries. A major part of outdoor market trade as well as picking for personal use are not included in the figures. Lähde: Suomen Gallup Elintarviketieto Oy Source: TNS Gallup Ltd. Food and Farm Facts Kuva 6.3 Luonnonmarjojen kauppaantulomäärät Figure 6.3 Market supply of wild berries, Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2011

11 Metsien monikäyttö hirveä moose Alces alces 125 Arvioitu talvikanta Estimated winter population Saalis Bag of moose Lähde: SVT: Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Source: OSF: Finnish Game and Fisheries Research Institute Kuva 6.4 Hirven talvikanta ja hirvisaalis Figure 6.4 Moose winter population and bags of moose, yksilöä individuals Vesilinnut ym. Waterfowl etc. Jänikset Hares Metsäkanalinnut Grouse 200 Turkiseläimet Fur animals Peltolinnut Farmland game birds Metsäkanalintusaalis sisältää myös peltolinnut. The bags of grouse during also include farmland game birds. Lähde: SVT: Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Source: OSF: Finnish Game and Fisheries Research Institute Kuva 6.5 Pienriistan saalismäärät Figure 6.5 Bags of small game, Metsätilastollinen vuosikirja

12 6 Multiple-use forestry 6.0 Metsän tuotteiden määriä ja arvoja 2010 Amount and value of various forest products, 2010 Tuote Product Määrä Yksikkö Arvo Value Amount Unit milj. mill. Metsästä saatu puu Wood from forests Teollisuuden ainespuu Industrial roundwood 51,6 milj. m³ mill. m³ Kotitarvepuu Timber from own forests 1,0 " 49 Pientalojen polttopuu Fuelwood of small-scale housing 5,9 " 66 Lämpö- ja voimalaitoksien metsähake, Forest chips, amount and value 5,0 " 180 määrä ja arvo käyttöpaikalla in heating and power plants Joulukuuset, myynti ja oma käyttö Christmas trees, trade and own use 1,4 milj. puuta mill. trees 25 Keräilytuotteet Hand-picked nature products Luonnonmarjat, kauppaan ostetut Wild berries, purchased by companies 9,1 milj. kg mill. kg 14 Luonnonsienet, kauppaan ostetut Wild mushrooms, purchased by companies 0,9 " 3 Jäkälä, vienti Lichen, exports 0,2 " 1 Riistasaaliin liha Game meat Nisäkkäät Mammals 11,0 milj. kg mill. kg 69 Riistalinnut Game birds 0,6 " 14 Porotalouden tuotteet Products of reindeer husbandry Poron liha Reindeer meat 2,5 milj. kg mill. kg 17 Tässä taulukossa pientalojen polttopuu sisältää raakapuun ja metsäjätepuun ja metsähake vain kotimaisen hakkeen. Luonnonmarjoista ja -sienistä esitetyt tiedot koskevat marja- ja sienikauppaa tekevien yritysten toimintaa. Kotitarvepoiminnan sekä suora- ja torimyynnin määrä ja arvo on moninkertainen niiden kauppaan ostettuun osuuteen verrattuna. Mainittujen erien on arvioitu olleet 2000-luvulla kauppojen ostamaan osuuteen verrattuna luonnonmarjoilla 6 9 kertaisia ja luonnonsienillä 2 6 kertaisia. Osa tuotteista on jätetty tietojen puuttuessa esittämättä, ja osa esitetyistä luvuista on arvioita. Taulukossa ei esitetä arvioita metsäluonnon aineettomien tai markkinahinnattomien hyötyjen, esimerkiksi eri suojelumerkitysten, hiilen sidonnan, metsämaiseman, luontomatkailun tai virkistyskäytön taloudellisesta arvosta. In this table, fuelwood includes roundwood and forest residues, and forest chips include only wood of Finnish origin. Information concerning wild berries and mushrooms are from companies trading them. A major part of outdoor market trade as well as picking for personal use are not included in the figures. The amount and value of this kind of use has been for berries 6 9 times, and for mushrooms 2 6 times that of commercial picking during the first decade of the 2000s. Some material forest products has been excluded from this table due to the lack of information, and some figures presented here are estimates. The estimated values of various immaterial or non-market benefits for example, protection and buffering services, carbon sequestration, landscape, nature tourism and outdoor recreation have been omitted from this table. Lähteet: Metsäntutkimuslaitos; Joulupuuseura ry; Suomen Gallup Elintarviketieto Oy; SVT: Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos; Paliskuntain yhdistys; Tullihallitus Sources: Finnish Forest Research Institute; Christmas Tree Producers Association; TNS Gallup Ltd. Food and Farm Facts; OSF: Finnish Game and Fisheries Research Institute; Reindeer Herders Association; Board of Customs 226 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2011

13 Metsien monikäyttö Suomalaisten osallistuminen metsäluontoon liittyviin ulkoiluharrastuksiin Participation in outdoor recreation connected with forests Väestöryhmä Marjastus Sienestys Polttopuun Vapaa-ajan Metsästys Patikointi Retkeily, Population category Picking wild Picking korjuu metsänhoito Hunting Hiking erävaellus berries mushrooms Harvesting Forest Backpacking of fuelwood management in leisure time Osallistumisosuus (%) ja osallistumiskerrat (kpl) Participation rate (%) and number of participations (number) % kpl % kpl % kpl % kpl % kpl % kpl % kpl number number number number number number number Koko väestö Total population Sukupuoli Gender Nainen Female Mies Male Ikä Age Asuinkunta Type of municipality of residence Kaupunkimainen Urban Taajaan asuttu Semi urban Maaseutumainen Rural Suuralue Major region Etelä-Suomi Southern Finland Länsi-Suomi Western Finland Itä-Suomi Eastern Finland Pohjois-Suomi Northern Finland Osallistumisosuus on vuoden aikana harrastukseen osallistuneiden osuus väestöstä ja osallistumiskerrat osallistuvan väestön keskimääräinen harrastuskertojen lukumäärä. Luonnon virkistyskäyttöä koskenut kyselytutkimus kohdistui Manner-Suomen vuotiaaseen väestöön ja sen aineisto kerättiin vuosina Käytetty aluejako on Euroopan unionin alueluokitusjärjestelmän NUTS (Nomenclature des Unités Territoriales Statistiques) 2-tason mukainen. The participation rate is the proportion of the population participating during a one-year period. The number of participations is the average number of participations among this proportion. The sampling frame of the study was population aged 15 to 74 in mainland Finland and the data was collected in Regional statistics are compiled using level 2 of NUTS (Nomenclature des Unités Territoriales Statistiques) regional classification system of the European Union. Lähde: Metsäntutkimuslaitos, Luonnon virkistyskäytön valtakunnallinen inventointi (LVVI 2), Source: Finnish Forest Research Institute Metsätilastollinen vuosikirja

14 6 Multiple-use forestry 6.2 Luontomatkat kohdealueen omistajan ja etäisyyden mukaan Nature trips according to land owner and the distance to the destination area Luontomatkan Matkakohteen maanomistaja Matkan pituus matkakohteeseen, km pääasiallinen Owner of destination area Distance to destination, km ulkoiluharrastus Kunta Valtio Yksityinen Private Yhteensä > 500 Yhteensä Main outdoor Munici- State loma- muu maa- Total Total activity pality asunto alue of nature trip leisure tai vesistö home other land or water area % luontomatkoista % of nature trips Mökkeily Leisure home stays Hiihto Cross-country skiing Retkeily Hiking Kalastus Fishing Metsästys Hunting Marjastus Picking wild berries Laskettelu Downhill skiing Veneily Boating Luontoharrastus Nature excursions Metsätyö Forestry work Muu Other Luontomatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka pääasiallinen tarkoitus on ulkoiluharrastukseen osallistuminen ja matkalla yövytään. Tutkimus kohdistui Manner-Suomen vuotiaaseen väestöön ja sen aineisto kerättiin touko marraskuun välisenä aikana vuonna Tilasto koskee vastaajan viimeisintä luontomatkaa edellisen 12 kuukauden aikana. Noin 43 prosenttia suomalaisista tekee luontomatkan vähintään kerran vuodessa. Tyypillisesti matkoja tehdään kaksi kertaa vuodessa. Metsätyö tarkoittaa tässä kotitarve- ja polttopuun korjaamista ja pilkkomista sekä muuta vapaa-ajalla tapahtuvaa metsätyötä. Muu ulkoiluharrastus sisältää mm. telttailun, asuntovaunuilun, virkistysuinnin ja sienestyksen. Nature trips are mainly aimed at participating in outdoor activities and staying overnight while doing so. The sampling frame of the study was population aged 15 to 74 in mainland Finland and data was collected in May November, These statistics relate to the respondents' most recent nature travel experience during the past 12 months. About 43 per cent of Finnish people participate in nature trips at least once a year. The typical participant makes a nature trip twice a year. In this table, forestry work includes the harvesting and collecting of household and fuelwood as well as other forest management work performed in leisure time. Other outdoor activities include camping, caravan and motorhome tours, swimming and picking wild mushrooms. Lähde: Metsäntutkimuslaitos, Luonnon virkistyskäytön valtakunnallinen inventointi (LVVI 2), Source: Finnish Forest Research Institute 228 Finnish Statistical Yearbook of Forestry 2011

15 Metsien monikäyttö Kansallispuistojen sekä Metsähallituksen retkeilyalueiden ja luontokeskusten arvioidut käyntimäärät Estimated number of visits to national parks, hiking areas, and visitor/nature centres located on state land, Kohteen nimi Sijaintikunta Name of area or centre Location, municipality käyntiä visits Kansallispuistot National parks Pallas-Ylläs Enontekiö, Kittilä, Kolari, Muonio Urho Kekkonen Sodankylä, Savukoski Nuuksio Vihti, Espoo, Kirkkonummi Oulanka Kuusamo, Salla Koli Lieksa, Joensuu, Kontiolahti Pyhä-Luosto Pelkosenniemi, Kemijärvi, Sodankylä Repovesi Kouvola, Mäntyharju Saaristomeri Kemiönsaari, Länsi-Turunmaa Tammisaaren saaristo Raasepori Seitseminen Ylöjärvi, Ikaalinen Liesjärvi Tammela, Karkkila, Somero Linnansaari Rantasalmi, Savonlinna, Varkaus Syöte Pudasjärvi, Taivalkoski, Posio Kurjenrahka Turku, Aura, Masku, Mynämäki, Nousiainen, Pöytyä, Rusko Riisitunturi Posio Rokua Muhos, Utajärvi, Vaala Helvetinjärvi Ruovesi Petkeljärvi Ilomantsi Itäinen Suomenlahti Pyhtää, Kotka, Hamina, Virolahti Torronsuo Tammela Muut Others Retkeilyalueet National hiking areas Ruunaa Lieksa Evo Hämeenlinna, Padasjoki Teijo Salo Hossa Suomussalmi Kylmäluoma Taivalkoski Oulujärvi Vaala Iso-Syöte Pudasjärvi Luontokeskukset ja -talot Visitor/nature centers Siida Inari Oulanka Kuusamo Kellokas Kolari Ukko Lieksa Hossa Suomussalmi Pallastunturi Muonio Kalajoki Kalajoki Seitseminen Ylöjärvi Syöte Pudasjärvi Teijo Salo Muut Others Kansallispuistoja oli 35, retkeilyalueita 7 ja luontokeskuksia tai -taloja 24 kappaletta vuonna Aluerajausten, alueiden käyttöperiaatteiden ja arviointimenetelmien muutokset ovat vaikuttaneet arvioituihin käyntimääriin. Pallas-Yllästunturin kansallispuisto perustettiin vuonna 2005 yhdistämällä Pallas-Ounastunturin kansallispuisto ja Ylläs-Aakenuksen suojelualue. Pyhä-Luoston kansallispuisto perustettiin vuonna 2005 yhdistämällä Pyhätunturin kansallispuisto ja Luoston alue. Kolin kansallispuisto siirtyi Metsähallituksen hallintaan Metsäntutkimuslaitokselta vuonna There were 35 national parks, 7 national hiking areas and 24 visitor/nature centers in Changes in boundaries, purpose of use and estimation methods have influenced the estimated number of visits. Lähde Source: Metsähallitus Metsätilastollinen vuosikirja