Katseen voima. saatesanat

Transkriptio

1 saatesanat Katseen voima Oheinen kuva on yksi voimanlähteistäni. Olen siinä vajaan kahden vuoden ikäinen ja käsi kuuluu ukilleni, joka muistoissani on hieman jäyhä, mutta luotettavan turvallinen pohjalaismies. Siksi tästä - sinänsä tavallisesta - kuvasta huokuu minun silmissäni lämpöä ja voimaa; siinä määrin, että ripustin sen yhdessä vaikeassa elämänvaiheessa näkyvälle paikalle rohkaisuksi itselleni. Samaa kuvaa, samaa ihmistä, samaa tilannetta voi katsoa monella eri tavalla. Sivulta 20 alkaen kerromme Miina Savolaisen voimauttavan valokuvauksen menetelmästä, joka perustuu arvostavaan katseeseen. Tapasin Miinan ja yhden maailman ihanimmista tytöistä syksyllä Frankfurtissa. Koskettavan keskustelun jälkeen jäin miettimään, mitä minun omassa elämässäni, itsessäni, läheisissäni tulisi opetella katsomaan uusin silmin. Sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen, kertoo profeetta Jesaja Jumalan sanoneen kansalleen (Jes. 43). Merkitsi tosi paljon, että sai nähdä itsensä kauniina, sanoo yksi Miinan kuvaamista tytöistä. Kaunis ja suuriarvoinen sen näkeminen voi olla uuden alku. Die Sichtweise macht den Unterschied. Das gleiche Foto sagt jedem etwas anderes, je nachdem, welche inneren Bilder es in einem hervorruft. So spüre ich beim Betrachten des - an sich gewöhnlichen - Fotos von mir mit der Hand vom ukki Wärme und Kraft. Wie schaue ich auf mich, meine Liebsten, auf das neue Jahr, auf mein Leben? Kann ich einen liebevollen Blick lernen? Kann ich auch in schwierigen Situationen noch einen Sonnenstrahl erkennen? Schönreden hilft nicht weiter. Aber ein liebender Blick sieht auch die noch nicht entwickelten Potenziale und setzt diese frei. Voimauttavia näkökulmia matkallesi, Ein Jahr voller Möglichkeiten wünscht Ihnen kuva/foto: M. J. Lammi Ritva Prinz Renkaan toimittaja / Rengas-Redakteurin

2 Tässä lehdessä / In dieser Ausgabe Kirchentag 2015 Vom werden über Menschen zum Deutschen Evangelischen Kirchentag in Stuttgart erwartet. Auch die Finnen sind wieder dabei: von einem stillen Gottesdienst und Bibliodrama-Workshop bis zu einem ökumenischen Stand gemeinsam mit der niederländischen Gemeinde. Mehr ab Seite 5. 5 Tukiverkkosi maailmalla Suomen kirkon ulkosuomalaistyön motto Tukiverkkosi maailmalla oli pohdintojen kohteena kuluneen syksyn aikana aluepäivillä ja esimerkiksi Dresdenin pienoisseminaarissa. Annaliisa Kühn kertoo keskustelujen tuloksia, ja diakoniasta ja kriisiavusta vastaava pappi Matti Nikkanen neuvoo, miten toimia kriisitilanteessa (s. 8-9) Vahdinvaihto Merimieskirkossa Suomen Merimieskirkko ry:n pääsihteeri vaihtuu vuoden 2015 alussa. Rovasti Sakari Lehmuskallio jää eläkkeelle. Uutena pääsihteerinä aloittaa pastori Hannu Suihkonen. Lue pääsihteerien mietteistä vahdinvaihdon kynnyksellä sivuilta Kiitämme Sakari Lehmuskalliota hyvästä yhteistyöstä ja toivotamme Hannu Suihkosen tervetulleeksi! Eine Geschichte mit Happy End Im vergangenen Jahr wurde viel über Beziehungen zwischen finnischen Frauen und deutschen Soldaten während des zweiten Weltkrieges geschrieben. Viele dieser Geschichten endeten traurig oder gar dramatisch. Aber es gab auch welche mit einem guten Ende, wie die von den Eltern von Lene Pawlik-Hanisch (S ). Mit Beinprothese für die Armen Der Holzmann steht bei Wind und Wetter im Freien und bittet um Spenden. Egbert Martins schätzt und fotografiert die finnischen Vaivaisukko -Opferstockfiguren seit über 50 Jahren. Jetzt hat er seine Fotos und Informationen in einem Buch veröffentlicht. Mehr dazu ab Seite kuvat/fotos: DEKT / Vankann, Marija Skara, Ritva Prinz, privat, Egbert Martins

3 Ajankohtaista / Aktuelles Saksan suomalaisten seurakuntien toimintaan kuuluvat oleellisesti lähetystyö ja kansainvälinen diakonia. Suomalaiset seurakunnat ovat tukeneet vuodesta 2008 alkaen Namibiassa sijaitsevaa Nkurenkurun koulua Suomen Lähetysseuran kautta ja vuodesta 2013 alkaen Naisten Pankkia Kirkon Ulkomaanavun kautta. Myös yksityishenkilöiden maksamat lahjoitukset välitetään SKTK:n kautta em. kohteisiin. Missionsarbeit und internationale diakonie gehören zu den wesentlichen Aufgaben der finnischen Gemeinden in Deutschland. Seit 2008 sammeln die finnischen Gemeinden für die Schule in Nkurenkuru / Namibia (über die Finnische Missionsgesellschaft) und seit 2013 für Women s Bank (über Finn Church Aid). Auch Spenden von Privatpersonen werden gern entgegengenommen. Tiliyhteystiedot / Kontoverbindung: S. 64 Lisätietoa / weitere Informationen: Lähetystyöstä vastaava pappi / Verantwortliche Pfarrerin: Päivi Lukkari, pappi.lukkari@gmx.de suomalaisen kirkollisen työn keskus ry:n vuosikokousviikonloppu / Wochenende mit der ordentlichen Mitgliederversammlung des zentrums der finnischen kirchlichen arbeit e. v Chorin Kokouksessa käsitellään sääntöjen 11 määräämät asiat (SKTK:n säännöt löydät nettisivuiltamme > Mikä on SKTK > materiaalipankki). Seurakunnan virallisen edustajan pyydämme ilmoittamaan nettisivuiltamme löytyvällä lomakkeella mennessä SKTK:n toimistoon. Tarkemmat tiedot ja ilmoittautuminen mennessä: Weitere Informationen und Anmeldung bis : kuvat/fotos: Marija Skara, Ritva Prinz Tervetuloa! Herzlich willkommen! Rengas 3-4/2015 ilmestyy KV 9 maalis-huhtikuun tapahtumatiedot artikkelit: seurakuntien tapahtumatiedot oman seurakunnan tiedottajalle: Rengas 5-6/2015 ilmestyy KV 18 touko-kesäkuun tapahtumatiedot artikkelit: seurakuntien tapahtumatiedot oman seurakunnan tiedottajalle:

4 Tulevaisuuden voima nykyhetkessä Aika vie maailman tulevaisuuteen ja imaisee ihmiset mukaansa. Tulevaa ajatellessaan ihmisen mieli kohdistuu siihen, mikä on hyvää, kaunista ja arvokasta. Ajanhetkestä riippuu, mitkä asiat nousevat erityisesti tavoiteltavien joukkoon. Suhde tulevaisuuteen syntyy ajan paineessa. Toisissa kulttuureissa ajan merkitys näyttäytyy eri tavoin kuin länsimaisessa perinteessämme. Voidaan tehdä karkea jako esimerkiksi eurooppalaisen ja afrikkalaisen aikakäsityksen välillä. Eurooppalaiset kulkevat pää pystyssä kasvot tulevaisuuden tuulia vasten. Afrikassa ihmiset kulkevat selkä tulevaa kohti, sillä he ammentavat voimaa katsellessaan ja muistellessaan menneisyyttä. Ihminen hyötyy tulevaisuuteen siirtyessään molemmista kulkutavoista. Parhaan tien etsintä muuttuu helposti fantasiaksi, jos yhteistä historiaa ei ymmärretä perusteellisesti. Ja pelkkä menneen tarkastelu saattaa jämähdyttää ihmiset paikalleen. Ihmisen rinnalla kulkee kehdosta hautaan hänen moraalinen kehityksensä. Kristinuskon lisäksi monessa muussa uskonnossa ihmisen elämäntavoitteeksi asetetaan mahdollisimman hyväksi ihmiseksi kasvaminen. Pahan välttäminen, hyvän tekeminen ja viisaaksi tuleminen ovat lähes kaikkien ihmisten arvokkaita perustavoitteita. ja halu oppia kuitenkin katoavat helposti elämänkokemuksen karttuessa. Aikuisen vaarana on kangistua ja jähmettyä siten, että elämän ilmiöt kaventuvat omalakisesti aikuistuneen mielen mukaan. Itsekkyys vaarantaa oman tulevaisuutemme, jos emme ole avoimia Jumalan luovalle nykyisyydelle. Liian helposti käy niin, että emme anna ajan avata tulevaisuuden ovea edessämme, vaan määritämme itse seinät ajalle ja muuraamme myös ikuisuuden oman arkipäivämme ulkopuolelle. Voima elää aidosti avoimena ihmisenä syntyy etsimällä yhteyttä Jumalaan, ajan ja elämän Luojaan. Kolmiyhteisen Jumalan läsnäolo on helppo häivyttää elämästä: riittää, kun nostaa kädet silmille. Mutta kun ihminen seisoo kädet tyhjinä huomisen aamuruskossa, niin hänen silmänsä pääsevät katselemaan sekä menneeseen että tulevaan ja näkemään nykyhetkeen kohdistuvan hyvyyden voiman. anssi elenius Jeesuksesta tuli aidon ihmisyyden henkilöitymä. Kaikki, mitä taivaallinen Isä toivoi luomaltaan ihmiseltä, on kristinuskon mukaan nähtävissä Jeesus Nasaretilaisessa. Hän oli yksi Jumalan luomien joukossa, yksi meistä ihmisistä. Hänelle riitti, että hän oli olemassa ja eli tavallisessa arjessa. Hän keskusteli kiivaasti, mutta ei katkaissut kaulaa, vaikka toinen ei pyrkinytkään samaan suuntaan hänen kanssaan. Jeesus oli se todellinen hyvä ihminen, jolle riitti hänen arkensa hyvä, kaunis ja arvokas eli Luojan hänen omalle ajanhetkelleen antamat lahjat. Lapsena elämässä löytää joka päivä paljon uutta ja ihmeellistä. Lapsille ominainen uteliaisuus kuva/foto: RItva Prinz

5 Damit wir klug werden Saksan Evankeliset Kirkkopäivät Stuttgartissa Der 35. Deutsche Evangelische Kirchentag wird 2015 in Stuttgart stattfinden. Über Menschen kommen zusammen, um ein Fest des Glaubens zu feiern und über die Fragen der Welt nachzudenken. Das Thema des Kirchentages weist auf Psalm 90, 12: Lehre uns bedenken, dass wir sterben müssen, auf dass wir klug werden. Das Leben ist endlich und deshalb will es klug gelebt werden. Die Quelle der Klugheit ist der Glaube an Gott. Denn der Glaube fördert das Verstehen unseres eigenen Lebens. Was es dann konkret heißt, klug zu handeln und klug zu leben ob es um einzelne Menschen oder um eine menschliche Gesellschaft geht das soll bei den über 2500 Veranstaltungen des Kirchentages auf unterschiedlichster Art erörtert werden. Gottesdienste, Gebete und Bibelauslegungen, Konzerte aller Musikrichtungen, Theater und Comedy, Ausstellungen, Diskussionsforen laden dazu ein, einmal innezuhalten und gemeinsam nach der Ausrichtung und Orientierung für unser Leben zu fragen nach den Werten und Normen, die unser Leben regeln damit wir klug werden. Auch wir FinnInnen sind wieder dabei. Die finnischdeutschen Jugendlichen gestalten einen ganz anderen, stillen Gottesdienst und Päivi Lukkari bietet ein Workshop Bibliolog / Bibliodrama an. Die finnische Gemeinde in Stuttgart beteiligt sich mit Matti Nikkanen und der niederländischen Gemeinde mit einem Stand an dem Markt der Möglichkeiten. Alle aktuellen Informationen sind unter www. kirchentag.de zu finden. Das komplette Programm kann ab März dort eingesehen werden. kuva/foto: DEKT Vankann Saksan suurin kirkollinen tapahtuma, evankeliset kirkkopäivät, järjestetään vuonna 2015 jo 35. kertaa. Kesäkuun alussa Stuttgartiin odotetaan toistasataatuhatta vierasta melkoinen haaste vuorten ympäröimälle noin asukkaan kaupungille. Stuttgartissa kirkkopäivät järjestetään jo neljättä kertaa vuosien 1952,

6 Tervetuloa Stuttgartiin! 1969 ja 1999 jälkeen. Kirkkopäivien teema Damit wir klug werden ( Että saisimme viisaan sydämen ) viittaa psalmiin 90. Psalmin rukoilija kehottaa itseään pitämään mielessä, että meidän inhimillinen elämämme on rajallinen. Maanpäällinen elämämme ei jatku loputtomiin. Siksi olemme vastuussa siitä, miten elämämme elämme, mihin aikamme käytämme. Stuttgartin kirkkopäivät kutsuvat meitä pohtimaan sitä, mitä tämä merkitsee omassa elämässämme, elämässämme läheistemme kanssa ja koko yhteiskunnassamme. Kirkkopäivien avajais- ja päätösjumalanpalvelusten väliin mahtuu hengästyttävän paljon ja monipuolista ohjelmatarjontaa: konsertteja, näyttelyitä, keskustelutilaisuuksia, yökahviloita, hartauksia ja raamattutyöskentelyä. Myös suomalaiset näkyvät kirkkopäivien ohjelmassa. Sasunuoret toteuttavat Anna-Maari Ruotasen ja Päivi Lukkarin johdolla nk. Mykän jumalanpalveluksen, ja Päivi Lukkari pitää työpajan bibliodraama/bibliologi. Stuttgartin suomalaisella seurakunnalla on ständi Mahdollisuuksien markkinoilla yhdessä hollantilaisen seurakunnan kanssa. Lisätietoa kirkkopäivien ohjelmasta ja tarkemmista aikatauluista löydät osoitteesta: - tervetuloa mukaan! Sasu-nuoret kirkkopäivillä Tule mukaan Saksan suurimmille kirkkofestareille! Osallistumme Sasu-nuorten kanssa yhdessä joka päivä joihinkin tapahtumiin, yövymme yhdessä ja toteutamme Mykän jumalanpalveluksen, joka tunnetaan myös nimellä Klovnimessu. Hinta, 32, sisältää yöpymisen, aamupalan, julkisen liikenteen matkalipun Stuttgartin sisällä kirkkopäivien aikana sekä osallistumislipun kirkkopäiville. Suomalaisen kirkollisen työn keskus (SKTK) tukee osallistumista maksamalla noin puolet em. kustannuksista. Matkat Stuttgartiin jokainen joutuu järjestämään itse. Jos haluat tulla mukaan kirkkopäiville, mutta et halua sitoutua Klovnimessun toteutukseen, osallistuminen maksaa yhteensä 75 (alle 25-vuotiaiden osallistumislippu 54 + yöpyminen ja aamupala 21 ) sekä matkat Stuttgartiin. Ilmoittaudu mennessä nettisivultamme löytyvällä ilmoittautumislomakkeella (www. rengas.de -> nuoret -> tapahtumakalenteri)! Sitovat ilmoittautumiset tarvitaan näin aikaisin kirkkopäiväorganisaation takia. Huom. Paikkoja on vain rajoitetusti ja täytämme ne ilmoittautumis- ja maksujärjestyksessä! Lisätiedot: Anna-Maari & Päivi kuva/foto: Jens Schultze-lowres

7 Der Kirchentag bietet ein vielfältiges Angebot für alle Altersgruppen. Deutscher evangelischer Kirchentag das größte Kirchenfestival in Deutschland und die Sasu-Jugend ist dabei! Stuttgart erwartet dich vom mit Konzerten, Diskussionsforen, Gottesdiensten, Theater, Workshops uvm. Mit Sasu-Jugendlichen übernachten wir gemeinsam in einer Schule, nehmen täglich gemeinsam an einigen Veranstaltungen teil und gestalten mit Anna- Maari und Päivi den Stillen Gottesdienst, den einige von euch von IsoSasu in Göttingen oder JuureS 2014 schon kennen. Wir werden im Kirchentagsprogramm unter dem Titel Zeit mit dem stillen Gast. Meditativer Gottesdienst mit Pantomime zu finden sein und werden auftreten unter dem Gruppennamen Die auf zwei Sprachen schweigen finnisch-deutsche Jugendliche. Die Kosten für die Teilnahme betragen 32. Der Preis beinhaltet Übernachtung, Frühstück, Fahrkarte für die öffentlichen Verkehrsmittel in Stuttgart während des Kirchentages sowie die Dauerkarte (Teilnahmekarte für alle Veranstaltungen) mit dem Programmbuch und Liederheft. Das Zentrum der finnischen kirchlichen Arbeit (ZfkA) unterstützt die Teilnahme und trägt ca. die Hälfte der vorgenannten Kosten. Die Fahrt nach Stuttgart muss selber organisiert werden. Wenn du zum Kirchentag fahren, aber nicht verbindlich an der Gestaltung des Gottesdienstes teilnehmen möchtest, gilt für dich der Normalpreis 75 (54 für die Dauerkarte für unter 25-Jährige + 21 Übernachtung mit Frühstück). Melde dich an bis zum mit dem Anmeldeformular auf der Internetseite ( > Jugend > Veranstaltungskalender)! Verbindliche Anmeldungen brauchen wir schon so zeitig wegen der Kirchentagorganisation. Bitte beachte: die Plätze werden in der Reihenfolge der Anmeldungen und Bezahlung gefüllt! Info: Anna-Maari & Päivi Päivi Lukkari kuvat/fotos: DEKT / Schultze, Vankann

8 Kun kriisi kohtaa Suomalainen pärjää aika pitkälle yksin, apua ei ihan joka hätään kysellä. Kyllä tässä on omillaan opittu toimeen tulemaan. Mutta aina yksin ei selviä, kriisit eivät valitettavasti jätä rauhaan, niiltä ei kukaan välty, ei missään elämän vaiheessa. Mikä sitten neuvoksi? Ja vielä ulkomailla? Miltä minun tukiverkkoni täällä Saksassa näyttää? Näitä asioita pohdittiin tämänvuotisilla aluepäivillä ja esimerkiksi Dresdenin pienoisseminaarissa kuluneen syksyn aikana. Kriisien kirjo on valtava: näppy nenässä, myöhästyminen, muutto, kielitaidottomuus, sairastuminen, avioliitto, lapsen syntymä, ero, työttömyys, eläke, kuolema. Kehitys- ja elämänkriisit voi ehkä vielä jotenkin ennakoida: lapsi kasvaa ja tulee murrosikään, vanhuus tai eläkkeelle jääminenkään eivät tule ihan yllättäen. Muuttoa ulkomaille suunnitellaan yleensä aika pitkään ja perusteellisesti. On aikaa valmistautua, hankkia tietoa, kutoa turvaverkkoa, kiinnittää pauloja ja luoda säikeitä. Mutta ns. traumaattiset kriisit eivät tule kello kaulassa, vaan vetävät maton jalkojen alta yleensä yllättäen ja joskus niin perusteellisesti, että omat voimat eivät tilanteen käsittelyyn riitä. Miten korkealta ja millaiseen verkkoon silloin tipahdan vai rätkähdänkö kuitenkin saksalaiseen asfalttiin? Nuorten ihmisten verkot näyttävät erilaisilta kuin vanhempien, pitkään täällä eläneiden verkot ovat tiheämpiä kuin vasta muuttaneiden, perheiden verkot kattavat muita alueita kuin sinkkujen, yksinäisten verkot ovat harvempia kuin sosiaalisten. Verkko punoutuu perheen, työn, koulun, harrastusten, päiväkodin ja kaiken sosiaalisen toiminnan kautta. Silti suomalainen taitaa edelleenkin olla suomalaisen paras kaveri, ainakin siinä vaiheessa, kun muuttaa ulkomaille. Suomalaiset verkottuvat keskenään nopeasti ja mielellään. Nykyään apua arjen kysymyksiin haetaan ja saadaan ihan konkreettisesti verkosta, toisilta suomalaisilta. Suomen kirkon ulkosuomalaistyön mottona on Tukiverkkosi maailmalla. Monenlaatuisten ulkosuomalaisten kriisien ja tarpeiden keskellä tuo tarjottu tukiverkko vaikuttaa harvalta tai kaukaiselta. Mutta sitä se on vain ensisilmäyksellä. Suomalaispapit ovat kriiseissä käytettävissämme. Seurakuntien naapuriapu on luotu tänne jo kauan ennen Facebookia täyttämään kotimaan sosiaalisen verkon puuttumista. Suomalainen kirkollinen työ Saksassa on parhaillaan luomassa kriisisuunnitelmaa mahdollisten vakavien kriisitilanteiden varalta. Me haluamme, ettei yksikään suomalainen täällä tyystin putoa liian harvan turvaverkon läpi, vaan löytää ja saa apua ajoissa. Tämä on ja pysyy naapuriavun ja meidän kaikkien suurena haasteena. Toiminta kriisitilanteessa Annaliisa Kühn Toivomme jokainen, ettei seurakunnan tilaisuuksissa sattuisi onnettomuuksia. Joskus voi kuitenkin tapahtua jotakin yllättävää, joka saattaa yhden tai useamman henkilön vaaraan. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi tulipalo, kiinteiden rakenteiden sortuminen tai tekninen vika vaikkapa sähkölaitteessa. Myös sairauskohtaukset tai väentungos voivat johtaa uhkaavaan tilanteeseen. Keksit varmasti itsekin mahdollisia esimerkkejä vaarallisista tilanteista seurakunnassasi. Niihin on varauduttava! Kriisitilanteella tarkoitetaan uhkaavaa tai yllättävää yksilöön tai joukkoon kohdistuvaa tapahtumaa, joka estää normaalien toimintojen jatkumisen ainakin hetkellisesti. Kriisivalmiuden tarkoituksena on varautua tällaisiin tilanteisiin siten, että yhteisö kykenisi palaamaan normaa- Logo: Marija Skara

9 Kuva/Foto: Initiative Echte Markt Wirtschaft (IEMW)/pixelio.de liin toimintaan mahdollisimman pikaisesti ja että kriisitilanteen yksilöihin jättämät vaikutukset olisivat mahdollisimman lieviä. Seurakunnassa pyrimme siihen, että kirkon perustehtävän toteuttaminen ihmisten tukeminen Jumalan sanalla, sakramenteilla ja sielunhoidolla olisi kaikissa olosuhteissa mahdollista. Siksi tarvitaan toimenpideluettelo siitä, miten jokaisen meistä tulisi toimia kriisitilanteessa. Toimi kriisitilanteessa seuraavasti: 1. Säilytä maltti! Toimi harkiten, mutta ripeästi. 2. Onnettomuuden tai uhkaavan tilanteen sattuessa tee ensin nopeasti tilannearvio tapahtuneesta ja vaaran jatkumisen todennäköisyydestä. 3. Toimita sivulliset turvaan. 4. Aloita välitön ensiapu. 5. Hälytä apua. Mikäli toimintakykyisiä on useampia, tapahtuvat kohtien 3-5 toiminnot samanaikaisesti nopeasti sovitun tehtävänjaon mukaisesti. Avun saavuttua: 6. Avusta viranomaisia ja työntekijöitä annettujen ohjeiden mukaisesti. 7. Muista tiedotus. - Viranomaiset huolehtivat välttämättömästä tiedotuksesta virkatietä. Ilmoita alueesi papille tapahtuneesta, mikäli hän ei ole paikalla. - Ulkoisesta tiedotuksesta ja yhteydenpidosta mediaan vastaavat ainoastaan SKTK:n toiminnanjohtaja ja tiedottaja. - Sosiaalisen median välityksellä ei ole suotavaa julkaista mitään onnettomuus- tai uhkatilanteeseen liittyvää materiaalia, kuten valokuvia tai julkisia kirjoituksia tapahtuneesta. Ne ovat omiaan hämmentämään ulkopuolisia ja haittaavat organisaatiomme omaa tiedotusta. - Yksityisistä viesteistä sivullisille esimerkiksi kännykän välityksellä tulisi pidättyä. 8. Järjestä kriisitilanteessa mukana olleiden tukeminen. - Onnettomuus tai uhkaava tilanne vaikuttaa kaikkiin niihin, jotka olivat tavalla tai toisella osallisina tilanteessa. Kännykkäkurista huolehtiminen on erityisen tärkeää, jotta osallisten määrä saadaan rajattua niihin, jotka olivat fyysisesti läsnä vaaratilanteessa. - Defusing-keskustelun järjestäminen on suositeltavaa kaikille yhteisenä tilanteena. Sen tarkoituksena on käydä tapahtunut läpi ja normalisoida tilanteeseen liittyvät tunteet. - Paikalla oleva työntekijä tai joku muu ammatillisesti pätevä arvioi erikseen, onko tarvetta laajemmalle, yhteiselle kriisituelle (esim. debriefingistunto) tai yksilöön kohdistuvalle tuelle (esim. kriisisielunhoito). - Apua saa pyytää kuka tahansa ja sen pyytämiseen tulee kannustaa. Ketään ei saa painostaa avun vastaanottamiseen. 9. Vältä tilanteen muodostumista torikokoukseksi. - Yhteisen purkutilanteen jälkeen ei yleensä ole tarvetta sille, että osalliset jäävät oleskelemaan tapahtumapaikalle. - Erikseen sovitaan siitä, miten tapahtuneen jälkiselvittelyt (esim. raivaus, vahinkoilmoitukset kiinteistöhallinnolle ja vakuutusyhtiölle) hoidetaan. Puuttuuko listasta jotakin? Onko jotakin jäänyt ottamatta huomioon? Otan mielelläni vastaan parannusehdotuksia! Matti Nikkanen diakoniasta ja kriisiavusta vastaava pappi matti.nikkanen@elkb.de

10 Vahdinvaihto Merimieskirkossa Suomen Merimieskirkko ry:n pääsihteeri vaihtuu vuoden 2015 alussa. Rovasti Sakari Lehmuskallio jää eläkkeelle 24:n vuoden pääsihteerikauden jälkeen. Uutena pääsihteerinä aloittaa pastori Hannu Suihkonen. Suomen Merimieskirkon 11. pääsihteeriksi hän siirtyy Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän diakoniajohtajan toimesta. Kokemusta merimieskirkkotyöstä Hannu Suihkonen on kerännyt mm. toimiessaan Hampurin merimieskirkon johtajana ja merimiespappina vuosina Sakari Lehmuskallio, millä mielellä lähdet? Lähden hyvällä mielellä. Olen täyttänyt 65 vuotta ja kansalaisvelvollisuuteni suorittanut. Elämä jatkuu; niin minun elämäni eläkkeellä kuin elämä Merimieskirkossa ilman minua. Merimieskirkkotyössä on aina jotain menossa, muuta niinhän asia on järjestötoiminnassa yleensäkin. Olen ollut mukana eri järjestöissä nuoruusvuosieni partiotoiminnasta lähtien, joten olen oppinut, ettei työ tule koskaan valmiiksi. Jos sitä jäisin odottamaan, en voisi lähteä koskaan. Merimieskirkko ei ole irrallaan sitä ympäröivästä yhteiskunnasta, vaan sen lait, nousu- ja laskukaudet koskevat myös meitä. Mutta en ole huolissani. Yli 50 vuotta järjestötoiminnassa on opettanut, että nousu- ja laskukaudet seuraavat toisiaan tietyllä syklillä. Pääsihteerikauteni aikana erityisesti toiminta ulkosuomalaisten parissa on laajentunut. Työmme kontaktien määrä on kaksinkertaistunut ja on tällä hetkellä kontaktia vuodessa. Myös työmme ammatillinen laatu on parantunut. Olemme pystyneet peruskorjaamaan kiinteistöjä, mm. Rotterdamissa. Lisäksi luottamus työtämme kohtaan Suomessa on vähintäänkin hyvä ja toiminnan henkinen tuki erinomainen. Miten yhteistyö Merimieskirkon ja SKTK:n välillä on toteutunut sen jälkeen, kun Hampurissa ei ole enää ollut merimiespappia? Am übernimmt Pfr. Hannu Suihkonen das Amt des Generalsekretärs der Finnischen Seemannskirche. Sein Vorgänger Propst h. c. Sakari Lehmuskallio geht nach 24 Jahren als Generalsekretär in den Ruhestand Kuva/Foto: Ritva Prinz

11 Yhteistyö on kehittynyt positiivisesti ja sen kaunein kukka ovat sitoutuneet työntekijät molemmin puolin. Kirkon työtä ei ole vain papin työ. Jokainen kastettu kristitty tekee omalla paikallaan kirkon työtä. Hampurissa on Merimieskirkon ja EKD:n palkkaamia työntekijöitä sekä lukuisia vapaaehtoisia maallikoita, joiden panos on tärkeää ja leimaa-antavaa. Pappi on vain yksi Merimieskirkossa toimivista ammattiryhmistä, myös muut osaajat ovat tärkeitä. Mikä työurallasi oli palkitsevinta? Kenttätyö merimiespappina Hampurissa oli ammatillisesti elämäni parasta aikaa. Laaja-alainen ekumeeninen yhteistyö avasi minulle uusia näköaloja, opetti, miten monenlaisissa kehyksissä voidaan tehdä samaa kirkon työtä. Turhat vastakkainasettelut kuluttavat energiaa; rakentavampaa on etsiä sitä, mitä voidaan tehdä yhdessä. Olen saanut palvella seurakunnassa, merimiespappina, kirkkohallituksessa ja pääsihteerinä ja nähnyt näin monia eri työkulttuureja. Se on lisännyt joustavuutta, ymmärrystä siitä, että hyvään lopputulokseen voidaan päästä eri tavoin. Yhdistystoiminta rakentuu vapaaehtoisten sitoutumisen varaan. Merimieskirkkotyö tai seurakuntatoiminta ulkomailla ei olisi mahdollista ilman tätä! Hannu Suihkonen, millä mielellä otat uuden tehtävän vastaan? Innostuneella mielellä. Tiedän, että tehtävä on vaativa, sillä maailma muuttuu ja meidän on oltava mukana muutoksessa. Mikä työnäky sinulla on? Toivon, että voimme kohdata ihmiset merimieskirkkotyössä aidosti läsnä ollen, kuunnellen ja osoittaen vieraanvaraisuutta. Otatko vaikean pestin säästöpaineiden alla? Tilanne on haastava, mutta Merimieskirkolla on monia mahdollisuuksia päästä eteenpäin. Vuoden 2015 kuluessa teemme strategista linjausta tulevaisuuden suhteen. Minkälaista? Siitä on vielä liian aikaista sanoa sen tarkempaa. Strategian tehtävä on ohjata työtä eteenpäin ja antaa Merimieskirkossa toimiville uskottava ja motivoiva näky toimia. Mitä mieltä olet siitä, ettei Hampurissa enää ole merimiespappia? Yhteistyö toimii käsitykseni mukaan nykyisellään erittäin hyvin. Hyötysuhde on erinomainen ja suomalaiset ovat sitoutuneet tähän toimintaan. Miten yhteistyötä Merimieskirkon ja SKTK:n välillä tulisi kehittää? Kun lähtökohtana pidetään Suomen kirkon ja Merimieskirkon suhdetta, paikallinen yhteistyö toimii hyvin. On tärkeää ajatella laajempia kokonaisuuksia ja miettiä, mitä uusia muotoja yhteistyö voi saada. Mitä toivot Saksan suomalaisilta? Merimieskirkko toimii Saksassa Hampurin ja Lyypekin alueilla ja toivon, että se saa olla paikka, mihin suomalaiset mielellään tulevat, missä he mielellään osallistuvat toimintaan. Sakari Lehmuskallio, mitä jätät evääksi seuraajallesi? Toivon Hannulle terveyttä ja pitkää ikää. Tämä tehtävä on vaativa, mutta yksi parhaita tehtäviä, mihin kirkon koulutuksen saanut voi tulla kutsutuksi. Meillä on elinvoimainen organisaatio, jonka voimavara ovat ihmiset; päätoimiset, osa-aikaiset ja vapaaehtoiset työntekijät. Työmme perustuu holistiseen ihmiskuvaan, jossa niin hengelliset kuin sosiaaliset tarpeet huomioidaan. Raaka diakoninen työ, esim. päihteiden käytön laivoilla aiheuttamat ongelmat, on vähentynyt. Mutta kohtaamme uusia haasteita, kuten ulkosuomalaisten ikääntyminen ja yksinäisyys, jotka on otettava vakavasti. Ja tässä Hannu on raskaan sarjan ammattilainen. Haastattelu: Ritva Prinz

12 Jäsen 360 hanke tuo uutta tietoa kirkon jäsenistä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärä on viimeisen vuosikymmenen ollut laskusuunnassa. Kirkkoon kuuluu silti yhä 75 % väestöstä. Jumalanpalveluksiin osallistuu säännöllisesti vain kymmenesosa kirkon jäsenistä. Noin puolet käy kirkossa kerran, pari vuodessa. Keitä ovat nämä satunnaiset kävijät sekä ne, joita ei näy, mutta jotka haluavat silti pysyä kirkon jäseninä? Mikä on heidän suhteensa kirkkoon ja mitä he siltä odottavat? Kirkonkirjoihin ja väestörekisteriin kirjatuista perustiedoista ei saa informaatiota, joka auttaisi ymmärtämään seurakuntalaisten arkea paremmin. Tästä syystä Kotimaa-yhtiö (kirkon kustannus- ja viestintäyhtiö) alkoi vuonna 2001 suunnitella ja toteuttaa laajaa kyselyä kirkon jäsenten arvomaailmasta ja odotuksista yhdessä Kirkon tutkimuskeskuksen, Fonectan ja TNS Gallupin kanssa. Yli 5000 henkeä vastasi 800:n kysymyksen kyselyyn. Kirkossa käydään monista syistä. Joku voi käydä ihailemassa rakennusta, toinen hakee henkistä rauhoittumista. Kirkon jäsenten suhdetta kirkkoon on selvitetty Suomessa Perusteellisen jättitutkimuksen tuloksena neljä miljoonaa kirkkoon kuuluvaa suomalaista voidaan jakaa neljään pääluokkaan, jotka puolestaan jakautuvat kymmeneen alaluokkaan. Irrallisia, kirkosta etäällä olevia jäseniä on 43% eli puolitoista miljoonaa. Maltillisia eli perinteisiä arvoja kunnoittavia on eli viidesosa. Avomielisiä eli liberaaleja, henkisiä etsijöitä on vajaa puoli miljoonaa eli kymmeneosa. Neljänteen luokkaan eli uskollisiin kuuluu reilu miljoona eli neljäsosa kirkon jäsenistä. Jälkimmäisistä suuri osa on kirkon aktiivijäseniä. Uskolliset ovat pääasiassa ikääntyviä, maaseudun ja taajamien asukkaita. Irrallisten joukossa on puolestaan eniten nuoria kaupunkilaisia. Yksityiskohtaista tietoa jokaisesta ryhmästä sekä aluekohtaiset jakautumiset eri segmenttien välillä on saatavilla Jäsen 360 nimisen kaupallisen työkalun välityksellä. Uutta työkalussa on tiedon käytettävyys, sillä mallilla voidaan ennustaa minkä tahansa alueen väestön suhde hengellisyyteen ja kirkollinen aktiivisuus. Näitä tietoja voidaan hyödyntää kirkollisen työn suunnittelussa, jotta toimintaa ja viestintää voidaan kohdistaa tilanteen mukaan joustavasti eri ryhmien tarpeisiin. Muutamat seurakunnat ovat jo ottaneet työkalun käyttöönsä. Asiakaskartoituksen perusidea on lainattu yritysmaailmasta, mutta hankkeen toteutuksessa kirkko on ollut edelläkävijä: näin laajaa aineistoa ja monipuolista analyysia ei ole Suomessa vielä koskaan aiemmin nähty. Tiedolle jäsenyyden perusteista on tarvetta. Kirkosta erotaan herkästi, ja yksittäiset kirkkoa käsittelevät uutisotsikot saattavat aiheuttaa jopa eropiikkejä. On selvää, että 2010-luvulla seurakunnan ja kirkon jäsenyys on erilaista kuin ennen. Jäsen 360 hanke osoittaa, että kirkko ottaa ilmiön vakavasti ja pyrkii kuuntelemaan eri jäsentensä odotuksia. Päivi Vähäkangas kuva/foto: Daniela Baack / pixelio.de

13 Reipasta menoa Risto Räppääjän tahtiin Risto Räppääjä on täällä taas! Risto on punatukkainen poika, joka asuu tätinsä Rauhan luona ja päätyy parhaan ystävänsä Nelli Nuudelipään kanssa erinäisiin seikkailuihin ja kommelluksiin. Suomessa erittäin suosittu kirjasarja on ehtinyt 14. osaansa, ja parhaillaan on tekeillä jo viides sarjaan perustuva elokuva. Sarjan tapahtumat perustuvat arkisiin tilanteisiin, ja usein tapahtumat käynnistyvät hauskojen väärinkäsitysten myötä. Sarjassa on muun muassa matkustettu jäätelötötterön perässä ja taisteltu finnejä ja huijareita vastaan. Kirjojen huumori on monitasoista ja viihdyttää niin lapsia kuin aikuisiakin. Toiminnasta ei ole puutetta sarjan tuoreimmassakaan kirjassa, sillä Risto Räppääjä ja Sevillan saituri on muutaman päivän ajalle sijoittuva tiivis seikkailu. Kaukainen sukulainen harkitsee tekevänsä Ristosta perijänsä ja saapuu Espanjasta Suomeen tutustuakseen poikaan. Saiturin monivuotinen palvelija Arnold ei kuitenkaan pidä suunnitelmasta, vaan pyrkii tekemään sen tyhjäksi. Herkullista tilannekomediaa syntyy, kun tiukka Elvi-täti yrittää tehdä Ristosta salonkikelpoista perijää, Rauha haaveilee siitä, mihin perintörahat voisi käyttää ja Saiturin talo osoittautuu kummitustaloksi täynnä salakäytäviä ja ovia. Tarina etenee varsin nopeassa tempossa, ja sitä vauhdittavat Christel Rönnsin mainiot kuvitukset. Ei ole mikään ihme, että Risto Räppääjää ylistetään Suomessa siitä, että tämä on saanut pojatkin lukemaan. Risto Räppääjä ja Sevillan saituri on hyvä lisä hauskaan kirjasarjaan, josta omat suosikkini ovat Risto Räppääjä ja kuuluisa Kamilla sekä Risto Räppääjä ja nukkavieru Nelli. Sarjan teoksia on käännetty 16 kielelle, mutta niitä ei ole julkaistu saksaksi. Heidi Viherjuuri Heidi Viherjuuri opettaa suomea Kölnin yliopistossa ja kirjoittaa blogia osoitteessa Sinikka ja Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja Sevillan saituri Tammi 2014 ISBN kuva/foto: Kustannusosakeyhtiö Tammi Teos perustuu paljolti siihen, että lukija tuntee henkilöt ja voi heittäytyä heidän mukaansa. Kirjasarjan voi silti aloittaa mistä kirjasta tahansa. Rauha on yhtä höpsäkkä kuin aina, naapurin Lennart paljastuu jälleen antisankariksi ja rivakka Elvi-täti ottaa lopulta ohjat omiin käsiinsä. Nelli on aina siellä, missä Ristokin, ja tälläkin kertaa lapset onnistuvat selvittämään, mikä kummitustalossa ja sen asukkaissa on vikana. Jännittävien käänteiden jälkeen kaikki loppuu hyvin, kuten sarjan kirjoissa on tapana

14 toripaikka / Marktplatz Vuokrataan hyviä, lämpimiä rantamökkejä. H. Laurila Lempäälä p , fax , Yöpymismahdollisuus Berliinin Suomikeskuksessa. Schleiermacherstr. 24 a, Berlin, alk. 30 /yö, booking@finnlandzentrum.de Teijon kansallispuiston Mathildedalin ruukkikylässä nopeasti rakennettavia tontteja. Hirsitalo ja hyvä suunnitelma! Oma tupa Suomeen! Info auch auf Deutsch! timo.kantola@otsonivesi.fi Suomalainen 25-vuotias väitöskirjantekijä (Max Planck/neurotiede) etsii pitkä-aikaista asuntoa Münchenistä tai / Pia Yksityisopetusta mm. saksan ja suomen kielessä. Tarjoan saksan, ruotsin, suomen ja englannin yksityisopetusta Berliinissä tai Skype-videopuhelun kautta innostuneella ja ammattimaisella otteella. Myös tukiopetus (Nachhilfe), käännökset, tulkkaus (saksa-suomi, suomi-saksa) ja oikoluvut alkaen. Olen ruotsin ja saksan opettaja, jolla paljon opetuskokemusta myös englannista. anne.erkinpalo@gmail.com / Finnisch-Schwedisch-Englisch Spanisch-Deutsch u.a. Sprachen WM Dolmetsch- und Übersetzungsbüro Ökon.mag./KTM Gunn Wasenius-Mahn vereidigte Dolmetscherin und Übersetzerin/ valantehnyt kielenkääntäjä Spittweg 3, Bad Zwischenahn Tel Fax Mobiltel service@wm-uebersetzungsbuero.de Psychologische Beratung und Psychotherapie Psykologista neuvontaa ja psykoterapiaa Suomeksi, saksaksi ja englanniksi Marita Helkimo -Hauser Heilpraktikerin Psychotherapie Frankfurt am Main -maritahelkimohauser.com Mobil GOOD NIGHT, BETTER DAY. Runkosängyt Jenkkisängyt Petauspatjat Sängynpäädyt Helmalakanat Pussilakanat Hanauer Landstrasse Frankfurt Puh Fax info@fennobed.de Frankfurt München Düsseldorf Berlin Stuttgart Hamburg Wien Zürich

15 Palveluhakemisto / Dienstleistungen Suomalainen kätilö ja (perhe)terapeutti Finnische Hebamme und Systemische Therapeutin traumaterapeutti Traumatherapeutin Taina Palokangas-Büsing Steinbruchstr. 15, Hannover, Hebamme.Taina@web.de, Analyyttinen lasten- ja nuorisoterapeutti Barbro Rampl Puh./Tel.: barbrorampl@web.de Braunstrasse 40, Köln Psychotherapie auf Deutsch, Schwedisch und Finnisch Suomalainen hammaslääkäri Hannoverissa Zahnarztpraxis Marianne Lienard Hauptstr. 42, Ortsteil Wettbergen, Hannover Telefon: Vereidigte Übersetzerin & Dolmetscherin Virallinen kääntäjä & tulkki, KTM (Helsinki) ELINA OLDENBOURG Tel Fax Güntherstr. 4, Frankfurt a.m. elinao@aol.com Valantehnyt kielenkääntäjä/tulkki, KK Vereidigte Übersetzerin/Dolmetscherin RITVA JAKOILA Treisberger Str. 8, Frankfurt a.m. Tel Fax jakoila@t-online.de Viralliset käännökset, tulkkauspalvelu SUOMI <> SAKSA, RUOTSI > SAKSA Liisa Heinze Vereidigte Übersetzerin u. Dolmetscherin, MA Leonorenweg 11, Walzbachtal Heinze@Finntext.de, +49 (0) Psychologische Einzel- & Paarberatung auf Deutsch, Finnisch und Englisch Satu Marjatta Massaly HP Psychotherapie Köln Guldenbachstraße 1 Mobil satumassaly@online.de suomalainen yleislääketieteen erikoislääkäri Sanna Rauhala-Parrey Bahrenfelder Steindamm 37 / Ecke Thomasstraße, Hamburg Puh , Fax avoinna: ma 9-13 ja 16-18, ti 9-14, ke 9-12, to 9-12 ja sekä pe 9-14 Suomalainen psykoterapeutti Dr.med. Carita Schneider Friedensallee 62a, Hamburg Puh./Tel.: Psychotherapie auf Schwedisch, Deutsch und Finnisch Lento-ja laivaliput, seuramatkat Eija Kassner, TravelNet Tel , , eija.kassner@t-online.de Tarv. myös iltaisin ja viikonloppuisin! Veroja suomeksi ja saksaksi Deutsch - Finnisches Steuerrecht Steuerberatung Trosien Steuerberaterin Dipl. Kffr. Sari M. Trosien Tel , Fax: -51, info@tifcon.de Vereidigte Übersetzerin und Dolmetscherin Virallinen kääntäjä ja tulkki (FM Helsinki) MaiLA PILtz An den sieben Bäumen Eschborn (bei Frankfurt a.m.) Tel Mobil maila.piltz@finetra.de Saunaöfen Saunen Infrarotkabinen Gesamtkatalog anfordern: Tel

16 Suomi soi Saksassa seuraavat vuodet Frankfurtin kirjamessujen Suomi-kampanja on erittäin onnistuneesti ohi, mutta Suomi ei aio vaipua unholaan. Kirjallisuus vaihtuu säveliin: suomalainen musiikki näkyy ja kuuluu saksankielisessä Euroopassa seuraavien kahden vuoden ajan paremmin kuin varmaan koskaan ennen. Suomalaisen musiikin vientiorganisaatio Music Finland on valinnut saksankielisen Euroopan tiedotus- ja vientiprojektinsa pääkohteeksi Suomalaisella musiikilla on Saksassa kysyntää. Jo nyt Saksa on suomalaismusiikin suurin vientimaa, seuraavina tulevat Japani ja muut Pohjoismaat. Esimerkki Music Finlandin onnistuneesta toiminnasta on suomalaismuusikko Samu Haber. Hän sai aikanaan apua ja tukea yrittäessään päästä saksalaisille musiikkimarkkinoille. Tällä hetkellä Haber on tunnetuin suomalainen pop-taiteilija. Hänen yhtyeensä Sunrise Avenuen lokakuussa julkaistu Fairytales - Best Of Sunrise Avenue -albumi nousi julkaisuviikollaan sekä Saksan että Samu Haber Voice of Germany:n yhtenä tuomarina ja Sunrise Avenuen solistina on Saksassa huippusuosittu. Sveitsin albumilistan ykköseksi ja pysyi viikkoja listan kärkisijoilla. Sunrise Avenue -yhtyeen kappale Fairytale Gone Bad oli soitetuin hitti Saksan radioissa lähes koko viime vuosikymmenen ( ). Ja yhtyeen menestys jatkuu. Kappale Hollywood Hills oli vuoden 2011 soitetuimpia kappaleita saksalaisilla radioasemilla. Uusia samuhabereita on tulossa paitsi popissa, myös kaikissa musiikin tyylilajeissa. Music Finlandin tehtävä on palvella kaikkia. Suurimman osan rahoituksestaan se saa julkisista varoista. Musiikkibisneksessä liikkuvat suuret rahat Saksalaisille musiikkimarkkinoille pyrkiminen on meidän tavallisten veronmaksajien etu. Vuonna 2013 saksalaiset käyttivät musiikkiin yli 6 miljardia euroa, siitä 2,7 miljardia konserttilippuihin. Täkäläisillä estradeilla tunnetuimpia suomalaisia kapellimestareita ovat Esa-Pekka Salonen ja Sakari Oramo, esittäviä taiteilijoita Karita Mattila ja Soile Isokoski, jazzmuusikoita Iiro Rantala ja Verneri Pohjola, nykymusiikin säveltäjiä Kaija Saariaho ja Magnus Lindberg. Sibeliusta ei taida kukaan ylittää tunnettuudessa vielä pitkään aikaan - hyvä esimerkki hänkin suomalaisen musiikin mahdollisuuksista. Sibeliusta soitetaan tänä vuonna 2015 sadoissa tilaisuuksissa eri puolilla Saksaa, onhan kansallissäveltäjän 150-vuotisjuhlavuosi. MeRja sundström lähetystöneuvos Kulttuurivinkit löydät Suomen suurlähetystön verkkosivuilta Kuva/Foto: Bernhard Ludewig

17 Laura Hirvi Ethnologin und Deutsch-Finnin Kuva/Foto: privat In Mannheim aufgewachsen, in Jyväskylä promoviert: mit Laura Hirvi übernimmt erstmals eine Ethnologin die Leitung des Finnland-Instituts. An Stationen in Berlin, Indien, Kalifornien und Helsinki machte sie neben Studium und Wissenschaft auch berufliche Erfahrungen in Verwaltung, Projektarbeit, Übersetzung und Sprachunterricht. Laura Hirvi zieht mit ihrem Mann und ihren zwei Töchtern nach Berlin. Was haben Sie als künftige Leiterin des Finnland-Instituts vor, auch im Hinblick auf Ihren Hintergrund als Ethnologin? In den kommenden Jahren würde ich gern einen Schwerpunkt auf das Thema Mobilität legen. Das umfasst u.a. auch die Idee, sich näher mit dem Thema Migration zu befassen, das ja gerade in der heutigen Welt eine aktuelle Angelegenheit ist und unser Verständnis von Kultur und Grenzen hinterfragt. Was bedeutet es für Sie, als Deutsch-Finnin aufgewachsen zu sein? Hm, gute Frage. Dadurch entwickelte ich ein verstärktes Verständnis, dass es nicht nur eine Dr. Laura Hirvi ist die neue Leiterin des Finnland-Instituts in Deutschland ab Januar Art und Weise gibt, Dinge zu betrachten und zu bewerten - oder Feste zu feiern. Für meinen finnischen Opa war z. B. immer mein Namenstag von viel größerer Bedeutung als mein Geburtstag. Erziehen Sie Ihre Töchter in deutscher und finnischer Sprache? Für mich und meinen Mann war von Anfang an klar, dass wir unsere Kinder in einem deutsch-finnischen Sprachfeld aufwachsen lassen wollen. Ich versuche so konsequent wie möglich mit unseren Mädchen Deutsch zu sprechen, und mein Mann Finnisch. Als wir noch in Finnland wohnten, waren uns jährliche Besuche nach Deutschland und deutschsprachige Bücher, Filme, Musik und Hörbücher wichtig. In Berlin werden wir dieses zweisprachige Leben fortsetzen, zu Beginn auch mit der Unterstützung eines finnischen Au-Pairs. Mit 33 Jahren Institutsleiterin - wie stehen Sie zu dieser Herausforderung? Zunächst einmal habe ich natürlich großen Respekt vor dieser Aufgabe. Aber gleichzeitig sehe ich dies auch als Ermutigung und als Zeichen dafür, dass der Vorstand der Stiftung für das Finnland-Institut mir diese Position auch zutraut. Mit 33 Jahren habe ich das Gefühl, in meiner professionellen Laufbahn an einem Punkt zu sein, an dem ich noch einiges dazu lernen kann. Gleichzeitig bringe ich aber auch schon einen Koffer voll von erlerntem Wissen und Können mit, und ein über die Jahre hinweg aufgebautes Netzwerk. Von all diesem werde ich in meiner neuen Position bestimmt profitieren können. Außerdem freue ich mich sehr auf eine gute Zusammenarbeit mit den erfahrenen Kolleginnen und Kollegen des Finnland-Instituts! Interview: Marion Holtkamp Dr. Laura Hirvi erreichen Sie unter Tel und laura.hirvi@finstitut.de Mehr zum Finnland-Institut unter

18 Onnellinen rakkaustarina Lene Pawlik-Hanisch ist das Kind eines deutschen Soldaten und einer finnischen Frau, die sich im Schatten des Krieges ineinander verliebten. Nur im Gegensatz zu vielen anderen hat ihre Geschichte ein glückliches Ende. Während des zweiten Weltkrieges diente Karl- Heinz Pawlik bei der Marine und war in Kotka, Finnland eingesetzt. Dort lernte er Eila Granroth kennen und die jungen Leute verliebten sich ineinander. Die gemeinsamen Tage waren jedoch gezählt: Karl-Heinz wurde weiterversetzt, Deutschland und Finnland wurden von Verbündeten zu Feinden und alle Kontakte waren unmöglich. Am Ende des Krieges geriet Karl-Heinz in Kriegsgefangenschaft in Ägypten. Als er Ende 1948 wieder frei kam, schrieb er seiner Geliebten nach Finnland. Und diese machte sich auf einen ungewissen und abenteuerlichen Weg ins Feindesland. Als meine Mutter Finnland verließ, musste sie unterschreiben, dass sie nie wieder zurückkehren würde, erzählt Lene, die heute in Norddeutschland lebt. Durch viele Umwege fand Eila tatsächlich Karl-Heinz. Die zukünftigen Schwiegereltern waren nicht erfreut, aber er stand zu seiner Liebe und sie heirateten. Als die politische Lage sich etwas beruhigt hatte, zogen sie nach Finnland. Ilman mustia raitoja räsymatto ei olisi niin kaunis. Vanhempani eivät sodasta ja sen jälkeisestä ajasta mielellään puhuneet, muistelee Lene. Joitakin asioita hän kuitenkin on saanut selville, osin siksi, että hänen omat lapsensa alkoivat varttuessaan kysellä isovanhemmilta, jotka päättivät vastata lasten korville sopivalla tavalla, mutta totuudessa pysyen. Äiti on kertonut, kuinka he Kotkan tytöt mielellään katselivat komeita saksalaisia sotapoikia. Häneen teki vaikutuksen, kun hän näki urheilullisen isäni hyppäävän laivan keulasta mereen uimaan. Riiustelu toi sodan keskellä iloa nuorten elämään, joka oli välillä käsittämättömän rankkaa. Eila Granroth toimi lottana ja sai nähdä asioita, joista hän ei koskaan halunnut puhua. Kun Karl-Heinz Pawlik oli joutunut lähtemään Kotkasta, ei hänen mielitiettynsä kuullut miehestä mitään moneen vuoteen. Sodan keskellä ei ollut mitään selvyyttä edes siitä, oliko toinen elossa. Biskajan lahdella isän laiva ainakin sai osuman ja hän selvisi hengissä kuin ihmeen kaupalla, tietää Lene. Kun Karl-Heinz sitten kirjoitti päässeensä vankeudesta ja selvinneensä kotiin, pakkasi Eila laukkunsa ja lähti kohti Saksaa. Äiti oli määrätietoinen ja ehkä sota oli tehnyt hiukan rämäpäiseksi kun sodasta oli selvitty, tuntui, että selvittäisiin kaikesta muustakin, pohtii tytär silloin alle kolmekymppisen äitinsä sielunmaisemaa. Monen mutkan kautta Eila löysi perille, mutta ei koskaan oikein sopeutunut saksalaiseen perheeseensä. Lene arvelee sen johtuneen suurelta osalta siitä, että sekä äiti että isoäiti olivat vahvoja naisia. Äiti oli ammatti-ihminen, farmaseutti, eikä hän suostunut olemaan tossun alla, niin kuin jotkut saksalaiset miniät, joita anoppi komenteli. Isoäiti puolestaan oli haudannut sodan aikana kolme lastaan ja tottunut pitämään perheen koossa ja huolehtimaan tarvittaessa kovallakin otteella siitä, että selvittiin. Tämmöiset Niskavuoren emännän tyyppiset jyryt naisihmiset ovat usein pelastaneet perheensä. Ihmistä ei mielestäni koskaan saisikaan tuomita hänen käytöksensä perusteella, ilman että tietää, mitä hän on joutunut kokemaan. kuva/foto: privat

19 Lene vanhempiensa kanssa. Vuonna 1949 Eila ja Karl-Heinz muuttivat Kotkaan, jossa Lene myöhemmin syntyi. Isä opiskeli suomea sanomalehteä lukemalla ja sai töitä teknikkona Vaasan myllystä. Iloinen ja huumorintajuinen Karl-Heinz sopeutui Suomeen hyvin, ja Lene muistaa isän usein istuneen kotitalon rappusilla ihastelemassa, kuinka ihanaa kaikki on. Sen verran synkät olivat sodan varjot kuitenkin vielä, että luokkakaverit nimittelivät Leneä natsikakaraksi, kun halusivat häntä kiusata. Sattuihan se, mutta ei siitä minulle mitään elinikäistä traumaa tullut. Minulla oli turvallinen koti ja asia puhuttiin selväksi. Äidille en kylläkään nimittelystä kertonut kuin kerran, sillä hän vimmastui siitä kauheasti. Lene kertoo myöhemmin ymmärtäneensä, että eiväthän kaverit itsekään edes tajunneet, mitä sanoivat, toistelivat vain aikuisilta oppimaansa. Hän jääkin pohtimaan, mitä mahtoi niiden vanhempien mielissä liikkua, jotka semmoisia lapsilleen opettivat. Hän myöntää näiden tapahtumien jälkeen valinneensa ystävänsä aika tarkkaan. Ehkä mukana oli ripaus kateuttakin, sillä saksalaisen suvun kautta Lenellä oli etuoikeuksia, joita monella silloin vielä köyhässä Kotkassa ei ollut. Kun vanhemmat vuonna 1966 palasivat taas Saksaan, jäi Lene Suomeen tädin huostaan. Myöhemmin hän tuli Göttingeniin opiskelemaan, tutustui Bremenissä lääkärinä työskennellessään nykyiseen mieheensä ja jäi sille tielleen, vaikka olikin jo taas pohjoiseen päin menossa. Mitä vanhemmaksi olen käynyt, sitä tärkeämmäksi suomalaisuus on minulle tullut, toteaa Lene, jonka lapsillekin Suomen mökki kuuluu elämään erottamattomana osana. Juuri Suomen mummolta hän itse aikanaan oppi luottamusta tulevaisuuteen: Katso räsymattoa, jos siinä ei olisi mustia raitoja, ei se olisi niin kaunis. Onnettomuus voi olla pitkä, mutta elämä on pitempi. Ritva Prinz

20 Maailman ihanin tyttö Katse on parantava asia, sanoo Miina Savolainen ja katsoo silmiin, rauhallisesti, tunkeilematta, mutta syvälle. Miina on hyväksyvään katseeseen pohjautuvan voimauttavan valokuvauksen kehittäjä. Otamme kuvia rakastamistamme ihmisistä, koska koemme, että toinen on niin ihana. Valokuva on yritys tallentaa rakkaus, kertoa, miten tärkeä toinen ihminen on minulle. Mutta helposti rakas ihminen ei tunnistakaan itseään kuvassa. Emme ole rakastaneet hänen maailmastaan, vaan omastamme käsin. Voimauttava valokuvaus kääntää valokuvauksen dynamiikan päälaelleen: kuvaaja kuuntelee, miten kuvattava haluaa tulla nähdyksi. Kaikki alkoi siitä, kun menin sosiaalikasvattajaopiskelijana töihin lastenkotiin, Miina Savolainen muistelee. Ajattelin, että on tärkeää kertoa pahoja asioita kokeneille lapsille, että mikään tapahtuneesta ei ole heidän vikansa. Pian huomasin kuitenkin, ettei ole olemassa tarpeeksi lohduttavaa kieltä, verbaaliset keinot eivät riittäneet, vaan minun piti etsiä toinen lähestymistapa. Miina pohti, miten välittäisi lapselle sen kauniin ja arvokkaan, mitä hän tässä näki. Jos lapsesta ottaisi valokuvan, näkisikö hän sen sitten? Ensimmäiset kuvat eivät tuottaneet toivottua tulosta, mutta Miina ei luovuttanut. Hän antoi lapsille aikaa, kuunteli ja kuvasi heitä kuten he itse halusivat satumaisissa rooliasuissa, heidän toivomassaan ympäristössä. Ja yhtäkkiä se tapahtui: Katse kutsui poiskääntyneet lapset yhteyteen; murheelliseen katseeseen syntyi eloa. Rakastava, hellä katse on Miinan mukaan juuri se, mistä niin monet lapset ovat jääneet paitsi. Kuvaustilanteessa kuvaaja voi jollain lailla korvata isän ja äidin rakastavan katseen puutetta, kun hän opettelee katsomaan kuvattavaa rakastavasti hyväksyen. Ja kun lapsi itse näkee kuvan, joka on juuri sellainen, kuin hän halusi, hän kokee mielihyvää, joka saa hänet katsomaan myös itseään rakastavasti. Joskus kuvat koskettavat hoitavasti myös lasten vanhempia: niin kuin sitä isää, jonka padotut tunteet purkautuivat itkuna, kun hän näki kuva/foto: Milla Makkonen & Miina Savolainen

21 Jokaisella on oikeus kokea itsensä rakastetuksi ja arvokkaaksi. kuvat/fotos: Jenna Pystö & Miina Savolainen, Petra Parvikoski & Miina Savolainen tyttärensä kuvia valokuvanäyttelyssä. Ja tytölle puolestaan isän reaktio oli rakkaudentunnustus. Keväällä ja kesällä 2015 Miina Savolainen vetää Kainuun opistolla Paltamossa kolme kaikille avointa työpajaa: Omakuva, elämäntarina ja oman itsen lempeä katsominen (työkielenä suomi) (työkielenä suomi) (työkielenä englanti) Ilmoittautumiset: Kainuun Opisto, , Lisätietoja: koulutusassistentti Pauliina Vuorinen, Kymmenen vuotta sitten lastenkotilasten parissa alkanut projekti jatkuu edelleen. Kuvausmatkoja Miinalle on kertynyt kilometriä. Pienistä tytöistä on varttunut nuoria naisia, jotka esittäytyvät auringonlaskussa rakennustyömaalla, aamuruskossa keskellä lumista lakeutta, hääpuvussa kalliolla, keijuna vihreässä metsässä Näyttelyssä he vaikuttavat yhtä aikaa voimakkailta ja haurailta. Kuvat ovat satumaisen kauniita, mutta samalla niissä on pysäyttävää vakavuutta. Kun nyt katson kuvia minusta, koen olevani voimakas ja ehjä, toteaa yksi näistä maailman ihanimmista tytöistä. Miina selittää syntynyttä positiivista kierrettä: Kun lasta tai nuorta ei tarkastella nippuna ongelmia, kaikesta siitä käsin, mikä on hankalaa, vaan häntä katsotaan hyväksyvästi, hän alkaa nähdä itsensä toisin ja myös käyttäytyä toisin. Kuvaajan tehtävä on kertoa kuvattavalle, miten hieno juuri tämä kuvaushetki on, miten koskettavalta kuvattavan olemus näyttää. Juuri sillä hetkellä kuvassa on jotain maailman tärkeintä sellaista, mitä ei vielä näy