Read this story in English. My personal story. [Respondent divorced when her children were teenagers]

Transkriptio

1 My personal story Finland 55 Female Primary Topic: IDENTITY Topics: CHILDHOOD / FAMILY LIFE / RELATIONSHIPS EDUCATION LEISURE Key actors: myself, children, friend Year: family life marriage/co-habitation relationship responsibility single/couple choice (in-) dependence (un-) happiness age character femininity fulfilment peer group privacy sexual orientation holidays social networks Read this story in English [Respondent divorced when her children were teenagers] R: At the moment, I feel it is quite important and I have thought that it is a choice of womanhood or a choice of a way of life that now when the children have moved away 1

2 and that part of life is over, I have consciously chosen to live alone. To live alone with myself. I don t want a relationship. I have chosen it as it feels like my thing to do. This way I can live the life that I want. It wins the thought of living in a relationship. Now when I am thinking about it, about my network and people whom I know, I was surprised. There are women of different ages in my social circle and in fact I have also spoken with them about the issue. It does not only mean that I have made this choice at this point in my life, but that women of different ages make the choice that they want to live their life alone. Of course, the situation can change but what does this tell about our world at this moment? Somehow I think that there are much more men who live alone but when one really starts to think about it from the point of view of one s social circle, I think there are many women who live alone. I have talked about it with some and in fact it is so that as a woman I can make this choice in the Finnish society. I live, do well and enjoy my life. I can truly say that I enjoy my life. I am not missing anything. This is the life that I have chosen. This is it. I: How have other people taken this choice? In fact, people do not really talk about it. I don t talk about it much. Somehow I think that in women s circles it is sometimes being discussed, but I think that normally it is an issue not being talked about. In the last century, not so long ago, I felt that my friends and family were pressuring me on the issue that I don t have a man and one should have. Of course, I am so old that in my case not so much... However, I think that the choice of younger women to live alone is not being questioned anymore or thought that it is just a temporary choice like you will nd a man soon etc. Somehow I think there is not so much of that anymore. ( ) Of course, I have heard comments such as As the women in their fties do not have so much children at home anymore, or those children who would prevent them from choosing whether to go on a holiday or not In the work, I hear comments, as in this life I am only responsible to myself. If there is a business trip, one can just go. Those who comment, who are in a relationship or have children at home, say that "it is easy for you". I just say that "yes it is". (laughs) Few comments but not so much. It is just as if nobody really pays attention to that. 2

3 Read this story in Finnish I: Eli nyt olet jo antanut yhden esimerkin sun elämästä ja siitä, että miten oma naiseus on siihen vaikuttanut. Nyt pyytäisin sua vielä antamaan toisen esimerkin sellaisesta tilanteesta, että millaisessa tilanteissa on tuntunut, että oma naiseus on vaikuttanut elämään ja millä lailla? R: Joo, tietysti monelaisia tilanteita ja semmosta, mutta just tällä hetkellä koen aika tärkeänä sen ja olen sitä miettinyt, että se on naiseuden valinta myöskin tai elämäntapavalinta se, että nyt kun lapset on muuttaneet pois ja tavallaan se osa elämästä on ohi niin olen ihan tietoisesti valinnu sen yksin elämisen. Yksin itseni kanssa elämisen. Sillai, että en haluakaan ketään enkä halua parisuhdetta. Olen tehnyt sen valinnan sillä lailla, että.. jotenkin se vaan tuntuu omimmalta ja sellaiselta, että.. sitä kautta saa elää juuri sellaista elämää kun ite haluaa. Tavallaan et se voittaa sen ajatuksen siitä, että eläiskin parisuhteessa. Tätä kun tässä pohdiskelin niin yllätyin kun rupesin miettimään, tätä omaa ympäristöäni, tätä verkostoani ja laajemmin niitä ihmisiä, joita tunnen niin ja itseasiassa näitä keskustelujakin on käyty niin kuinka paljon tässä lähipiirissä tämmösiä hyvin monen ikäisiä naisia. Se ei tarkoita, et mä olen tehnyt sen nyt tavallaan tässä vaiheessa elämää sillä tavalla, mutta hyvin eri-ikäiset naiset tekeekin semmosen valinnan, että he haluaa elää yksin elämäänsä. Tietysti voihan se muuttua se tilanne, mutta mitäs tää nyt oikeesti kertoo tästä meidän maailmasta tällä hetkellä? Sillä lailla kun ajatellaan.. Jotenkin tuntuu, että paljon enemmän on yksin eläviä miehiä, mutta kun sitä rupee oikeesti ihan miettimään siitä omasta ympäristöstään niin tänä päivänä on hirveesti yksin eläviä naisia. Joidenkin kanssa siitä on sitten puhunutkin ja kyllä se on niin, että naisenakin minä voin tehdä tämän valinnan tässä suomalaisessa elämässä. Elän ja pärjään ja nautin elämästäni. Oikeesti voi sanoa, että mä nautin elämästäni. Minä en ole mitään paitsi. Tämä on juuri se elämä, jonka mä itse olen valinnut. Et näin I: Miten muut on suhtautunu tähän valintaan? R: No itse asiassa, jonkun verranhan siitä.. tai sanotaanko, että se on.. mietin tota, että siitä ei oikeesti hirveesti puhuta. Mä en itse siitä kauheesti puhu, mutta jotenkin musta tuntuu, että nyt kun kysyt tota vielä niin niiden toisten kanssa, siis tämmösissä 3

4 naisporukoissa, siitä sitten joskus puhutaan ja kerrotaan, mutta mun mielestä siitä ei kauheesti puhuta. Se vaan on tämmönen asia. Se, että ei myöskään sitä semmosta, et mitä mä aattelen silloin kun mennään niinku viime vuosituhannen puolelle eikä kovin kauas sinnekään niin kyllähän silloin jotenkin tuntu, että suvusta tai ystäväpiiristä tai jopa tämmösestä omasta verkostosta tuli sitä painostusta siihen suuntaan, että miksei sulla nyt oo sitä miestä, et pitäis olla. Tietysti mä nyt jo oon sen ikänen, että ei mua sillai.. mut musta tuntuu, että ei myöskään niinku nuorempien naisten tämmöstä yksin elämisen valintaa enää tänä päivänä niin kyseenalaisteta tai pidetä semmosena väliaikaisena ratkaisuna tai semmosena "no kunhan sä nyt tästä sen miehen löydät" ja niin poispäin. Jotenki tuntuu, että semmostakaan ei enää niin paljon oo sitte. Se on tietysti tavallaan, et se ei oo omakohtaista vaan tavallaan... Mut kun en mä itse tästä puhu niin eipä siitä kukaan muukaan puhu. Eikä sitä sinänsä sitte.. Tietysti joitakin semmosia kommentteja sitte kuulee.. Ku ei nyt tietysti meillä yli viiskymppisillä nyt harvalla enää on lapsia niin kauheesti kotona tai semmosia, jotka estäis valitsemasta esimerkiksi, että lähdenkö viikon lomalle tai en. Jossain ihan lähityöpiirissä tai työelämässä tietysti välillä tulee niitä kommentteja, kun tässä elämässähän sitte ihan oikeesti ei ole vastuussa kuin itselleen. Tavallaan, että jos on työmatka tai joku muu niin sitä vaan lähdetään. Mut sit ne jotka.. silloin tavallaan on joitain kommentteja siitä, että kun jos on parisuhteessa tai osallahan on lapsia kotona, että helppohan sun on. Sit mä vastaan, et niin onkin. (nauraa) Semmosia jotain, mut ei oikeestaan. Se vain on näin tänä päivänä eikä siihen kukaan kiinnitä sen kummempaa huomiota. R: Millaisia vaikutuksia tällä sit on omaan elämään et oli ne sit positiivisia tai negatiivisia? I: Mä nyt lähinnä koen et mun elämässä ne on ihan positiivisia vaikutuksia. Kun ei ole vastuussa eikä tarvi sovitella kenenkään kanssa aikatauluja eikä muita. Mäkin oon vähän työnarkomaani ja mun työhön kuuluu vaikken oliskaan niin iltatyötä ja viikonlopputyötä ja sitten välillä ollaan viikolla jossain reissussa niin just se helppous. Sitä ei tarvi sovitella kenenkään kanssa. Senkun pakkaa laukkunsa ja lähtee. Sit kun tulee niin kaikki on täällä sillai niinku lähtiessä. Sit se, että henkilökohtaisesti ja omalla kohdalla mulla on yksineläjän sielu. Mä pidän siitä yksin olemisesta. Silloin myöskin saa valita. Tietysti laaja ystäväpiiri ja paljon ihmisiä ja semmosia mut kuitenki itse tekee sen valinnan mihin ja 4

5 milloin lähtee ja kenen kanssa. Mulle se on ainoa valinta tai ainoa mahdollisuus oikeestaan tässä vaiheessa elämää. Tuntuu, että tää on parasta aikaa. Olen niin kauan myöskin elänyt ilman parisuhdetta, et en osaa edes kaivata sitä. Tietysti nyt tiedän ne asiat, että miten se voi rikastaa elämää ja tuoda tullessaan ja toki... Enkä nyt oo sillä lailla sulkenut elämääni kokonaisuudessaan, mutta aika epätodennäköistä, että ainakaan sellaista yhdessä asumisen parisuhdetta, koska sit arvostan kuitenkin sitä omaa rauhaa ja omaa olemista niin paljon, että.. Sitten tietysti on näitä tämmösiä ihmisiä, joita tapaa ja joiden kanssa viettää aikaa, mutta sitten on se oma koti johon tulee ja johon valitsee kuka sinne tulee. Siihen ei ole avainta kellään muulla kun itsellä. 5