ARVOITUKSELLINEN SEURALAINEN, HÄN - SINÄ MINÄ

Transkriptio

1 Raimo E. O. Stenberg ARVOITUKSELLINEN SEURALAINEN, HÄN - SINÄ MINÄ 1

2 Raimo E. O. Stenberg Kansi: Raimo E. O. Stenberg Kustantaja: Perinnekilta Pragma ry. Helsinki, 2008 Sähköinen julkaisu; jaetaan PDF -tiedostona sähköpostitse ja välitetään lukijoille myös sähköisenä nettijulkaisuna ISBN

3 Raimo E. O. Stenberg ARVOITUKSELLINEN SEURALAINEN, HÄN - SINÄ MINÄ <sähköinen julkaisu> HELSINKI

4 K irjan tematiikan lähtökohta on ihmisen henkisen evoluution uneen vaipunut nykytilanne. Kirjoittaja toteaa, että tässä henkisen kulttuurievoluutionsa nykytilanteessa ihminen tarvitsisi tieteellis-materialistisia teorioita sekä dogmaattisia uskomuksia ja luuloja jäsennetympää tietoa itsestään ja elämästään. Lähtökohdiksi asettuvat kysymykset: Mikä ja kuka ihminen todellisuudessa, perimmäiseltä olemukseltaan on? Mistä hän tulee; mikä on hänen roolinsa maailmassa - mitkä hänen elämänsä ja olemassaolonsa tarkoitukset. Kirjan tekstisisältö ohjaa lukijaa näkemään em. kysymykset sekä samalla maailman, sen synnyn, kehityksen ja olemuksen, kuten myös oman elämänsä ja olemassaolonsa tarkoitukset uudella tavalla, tai - itse asiassa vanhalla, ihmiskunnan perittyyn viisauteen sekä siitä johdettuun transsendenttiin todellisuuteen peilautuvalla tavalla. Kirjan tematiikkaan liittyy oleellisena kysymys transsendentin todellisuuden syvimmästä sisällöstä: Alusta ja Ajatuksesta tän kaiken takaa Jumalasta, jonka tunteminen on perityn viisauden traditioiden mukaan mahdollista tietoisuuden rakenteen kehittämisen ihmisen henkisen evoluution kautta ja avulla. Kirjan tematiikkaan liittyy jatkokysymys: Kuka ja mikä on tämä tietoisuuden rakenteen kehittämisen henkisen evoluution - kautta tiedostetuksi tuleva Jumala ja kuka tai mikä se Häneen liittyvä Substanssi, josta kirjassa käytetään käsitettä Arvoituksellinen Seuralainen, Hän Sinä - Minä? Ehkäpä tämän käsitteen tiedostamisesta ja ymmärtämisestä sekä sen yleisestä esiinmurtautumisesta kulttuurimme arkitodellisuudessa viriäisivät mahdollisuudet uusille, uneen vaipunutta henkistä kulttuurievoluutiota palauttaville, elvyttäville ja eheyttäville sekä samalla sitä syvemmältä luotaaville, uusia näköaloja ja suuntia avaaville elämisen ja kehittymisen konsepteille. Kustantaja 4

5 Omistus Kirjamme Ihminen toiminnan todellisuudessa esipuheessa totesimme, että tarvitsemme nyt - maailmamme nykytilanteessa tieteellisiä teorioita, luuloja ja uskomuksia jäsennetympää tietoa itsestämme, elämästämme ja sen tarkoituksesta... koko maailmasta. Totesimme myös, että meidän tulisi tietää enemmän siitä, mikä ja kuka olemme; olemmeko henkeä vai ainetta; mistä tulemme; mikä on olemisemme tapa ja tarkoituksemme - ja mikä on kehityksemme suunta; mitä meidän tulisi täällä tehdä ja mitä meidän haluttaisiin elämässämme tekevän? Mainitun kirjan erään luvun otsikoksi ja teemaksi merkitsimme kysymyksen: Jumalan olemassaolo uskon vai tiedon asia? Tiedon asia, eli Jumalan tunteminen tietoisuuden rakenteen ja sen kehittämisen kautta päätyi oman vastauksemme sisällöksi. Tähän vastaukseen ja samalla tämän kirjasemme tematiikkaan liittyen esitämme nyt jatkokysymyksen: Kuka ja mikä on tämä tietoisuuden rakenteen kehittämisen henkisen evoluution - kautta tiedostetuksi tuleva Jumala ja kuka tai mikä Häneen liittyvä substanssi, Arvoituksellinen Seuralaisemme, Hän - Sinä? Tämän kysymyksen kattamana - Häntä kunnioittavasti tervehtien, Hänen opastustaan, neuvontaansa ja johdatustaan tarkkaillen, Hänen tahtoonsa, käskyihinsä ja huomautuksiinsa mukautuen sekä Häntä rukoillen ja Häneen luottaen - omistamme tämän kirjasen kaikilla nykyihmistä ja nykykulttuuria koskettelevilla näkemyksillään maustettuna karun tieteellis-materialistisen arkitodellisuuden ristiaallokoissa harhaileville lähimmäisillemme. 5

6 Erityisesti omistamme kirjasen herätteleväksi ja puhuttelevaksi ajatusaineistoksi tieteellis-materialistisen uskontunnustuksensa lausuneille ja materialismin ansaan langenneille tiedemiehillemme sekä nykyisen tieteenfilosofiansa tietoteorioihin jämähtäneille nykyfilosofeillemme. Aivan erityisesti haluamme tervehtiä kirjasella postmodernin nykykulttuurin arkitodellisuuden ja siitä johtuvan yhteiskunnallisen tilanteemme syitä pohtivia kanssatekijöitämme. Tässä yhteydessä ja tähän liittyen tervehdämme - erityisesti kirjamme viimeisen luvun teksteillä myös heitä, jotka vapaina ja toiminnallisina, Itselleen ja Elämälleen tulosvastuullisina ihmisinä ovat astumassa tai jo astuneet muinaisesta peritystä viisaudesta johdettujen elämisen ja kehittymisen konseptien viitoittamalle, tarkoitusperäisempään elämään sekä parempaan ja onnellisempaan tulevaisuuteen johtavalle elämän polulle. Siihen, miksi olemme esittänyt em. jatkokysymyksen ja miksi olemme omistanut tekstimme siten kuin olemme tehnyt - siihen löytynee vastaukset kirjasemme jäljempänä seuraavasta tekstisisällöstä. Lohjalla syyskuussa 2007 Lukijaa tervehtien Raimo E. O. Stenberg PS. Kuten olemme aikaisemminkin tehnyt, tervehdämme kirjasellamme tyttäriämme Terttua ja Tarjaa, kuten myös lasten lapsiamme: Piritaa ja Jarmoa, Reoa, Seeraa, Tooraa, Lyyraa, Roita, Raita ja Reitä - Jampan tyttäriä Veera-Katariinaa ja Saara-Sofiaa unohtamatta. 6

7 Sisällysluettelo Omistus 5 Johdannoksi lukijalle 9 Alku, ajatus tän kaiken takaa 21 Se Sanaan sisältyy, tuo teko vakaa 28 On piirroksessa suunnitelma suuri tää 33 Mi kaikkeudesta aineeks eloks räjähtää 42 Ikijärjestykseen suunnitelma johtaa 49 Se Lakiin liittyy; sen maailma kohtaa 55 Siis unelmana harmonian mahti nää 61 Se hyveist kohoo; se tahdot - teot - henkistää 67 Elon ihanteet ne meille suodaan 77 Puussa elämän ne julki tuodaan 81 Niist tärkeimpänä Geniuksen voitto nää 86 Se kaiken kattaa; sen valta harhan, kuolon ylittää 93 Auringon noustessa 101 Hän Sinä Minä 103 Lähdekirjallisuutta 119 7

8 8

9 Johdannoksi kirjalle E lämismaailmamme nykykulttuureineen on murros- ja muutosvaiheessa. Elämme aatteettomuuden ja tarkoituksettomuuden tyhjiössä. Elämme aatteellisen hajaannuksen aikakaudessa, jossa monia, inhimillisen kulttuurimme perusteita järisyttäviä, niin taloudellisia, kuin myös eettisiä ja sosiaalisia ongelmia on kiihtyvällä vauhdilla kasautumassa eteemme... jotkut niistä tulevaisuutemme kannalta vakavinakin oireyhtyminä. Kulttuurimme on kadottanut henkisen identiteettinsä sekä samalla aatteelliset perustekijänsä ja perusarvonsa. Se on menettänyt kosketuksensa perityn viisautemme muinaisaikaiseen sisältöön ja siihen sisältyviin henkisiin ja eettisiin perusperiaatteisiin. Elämme materialismin ansassa. Elämme toteutumattomien toiveidemme ja illuusioidemme lumotussa, postmodernissa puutarhassa. Tässä kulttuurientropiassa henkisessä autiomaassa olemassaolomme ja toimintamme ja samalla koko kulttuurimme saavat olemassaolon oikeutuksen vain materialistisen teknokulttuurin sekä taloudellisen toiminnan ja aineellisen kasvun ehdoilla. Käynnissä on näin sanotaan - länsimaisen sivistyksen lamaantumis-, kangistumis- ja hajoamisprosessi. Tähän väitteeseen liittyvää aihepiiriä olemme käsitellyt jo useassa kirjoituksessa, kuten em. kirjassa Ihminen toiminnan todellisuudessa (ISBN ), Tulevaisuuden tasamaa (ISBN , sähköinen julkaisu ISBN ), perityn viisauden perusteoksessa Vaeltajat (ISBN X, sähköinen julkaisu ISBN ), Unohdettu viisaus - kadotetut maailmat, 9

10 (ISBN , sähköinen julkaisu ISBN ) ja Mistä pitäisi aloittaa Eurooppa? (ISBN , sähköinen julkaisu ISBN ). Mainittakoon tässä yhteydessä myös vapaamuurariudesta sähköisenä julkaisuna kertova kirja, Muinainen, vapaa ja hyväksytty MUURARIUS (ISBN ). Kuten omistuksessa totesimme, tällaisen kulttuurientropian alueelta vyöryy pohdittavaksemme ja vastattavaksemme monia elämäämme, olemassaoloamme ja tarkoitustamme, kuin myös inhimillistä kulttuuriamme ja siihen sisältyvää arvomaailmaa koskevia kysymyksiä. Koska olemme jo em. kirjoissa näitä kysymyksiä kaikkine ongelmineen ja kriiseineen sekä syy- ja seuraussuhteineen pohtinut, jätämme niiden yksityiskohtaisen luotaamisen tässä yhteydessä ja tässä kirjassa tekemättä. Näin siitä huolimatta, vaikka se, mitä olemme niistä kirjoissamme poleemisen rohkeasti ja uskaliain teemoin esittänyt, olisi henkisen kulttuurimme pirstoutumisesta johtuen myös tämän kirjan sisältöön tutustuttaessa huomioon otettavaa maustetta. Huomion arvoista lukijalle olisi myös tutustuminen kirjamme lähdekirjaluettelossa olevaan kirjallisuuteen. Tuon kirjallisuuden kirjoittajien kanssa olemme em. kirjoja laatiessamme monasti keskustellut. Niin olemme tehnyt kuten kirjaan ladatuista sitaateista ja referaateista ilmenee - myös tämän kirjan kirjoittamisen yhteydessä. Paljon oleellisempaa kuin jeremiadit nykymaailmamme ja -kulttuurimme hätätilasta tai ennustelut aikakautemme hyvän ja pahan futurologisista seurausvaikutuksista, on paneutua suoraan tilanteen perimmäisiin syihin mitkä ne sitten lienevätkään. Tässä näyttäytyy nyt oleellisena tuo omistuksessa edellä esittämämme, inhimillistä kulttuuriamme ja koko elämäämme kohtaava jatkokysymys. Se on perimmäinen kysymys, joka kulttuurihistoriamme aikana on vastauksineen esitetty jo monen monta kertaa, mutta joka silti edelleenkin odottaa selkeää, tiedostettua ja ymmärrettyä, ihmiskunnan peritystä viisaudesta johdettua vastaustaan. Peritystä viisaudesta johdettua siksi, koska tämä ihmiskunnan ajaton 10

11 viisausperinne, ihmiskunnan kulttuurimuisti vain se - kertoo meille elämämme ja olemassaolomme Suurista Kysymyksistä ja näin myös tuosta jatkokysymyksestä vastauksineen. Vastauksensa puitteista ja taustalta peritty viisaus antaa vastauksia myös muihinkin elämäämme ja sen transsendenttia todellisuutta koskeviin kysymyksiin. Ja tällöin, todellisuuden syvintä sisältöä peilaten, se voi vastata jopa perimmäisiin kysymyksiimme - kysymyksiin Jumalasta, Hänen tahdostaan, ilmoituksistaan sekä siitä pyhyyden Kauneudesta, joka ikijärjestyksenä ja Suurena Sopusointuna Hänen valtaistuimensa edessä ainaisesti vallitsee. Vaikka emme tässä - asioita ja käsitteitä jauhavaa päällekkäisyyttä vältellen - ryhdy em. kirjojemme sisältöjä peilailemaan, todettakoon omistuksessa esittämäämme jatkokysymykseen eksplikoitavan ja esitettävän vastauksen pohjaksi kuitenkin niiden teksteistä johdettuna yhteenvetona seuraavaa: Valistuksen sekä monien muiden aatesuuntien ja uskontojen nyt osittain epäonnistuneiksi flopeiksi mätkähdyksiksi - osoittautuneiden elämisen konseptien seurauksena elämme kuten totesimme - murroksen ja muutoksen ajassa. Elämme postmoderneissa, tieteellismaterialistisissa yhteiskunnissa, joissa elämämme ja toimintamme arvopohja on henkisesti ja eettisesti sitoutumaton ja ankkuroimaton. Elämme postmodernissa henkisessä pimeydessä, jossa elämämme perustoja peilaavat aatteet eivät ole muodissa, jossa kulttuuritodellisuudeltamme puuttuu henkinen arvopohja ja jossa dekadenssin vulgaarimaterialismin voimat jylläävät ja jyräävät yksilöllisen ja yhteisöllisen elämämme kaikkia perustuksia murentaen. Valistuksen konseptin epäonnistumisen myötä perinteiseen henkiseen ja aatteelliseen kulttuuriin sisältyneet perusideat perusarvoineen ja modernin tieteelliset käsitykset maailmasta eivät nyt, nykyajassamme, kohtaa eivätkä kättele toisiaan. Tästä syystä tiedostava ja kanssatekevä tai vaikka vain uskova yhteytemme transsendenttiin todellisuuteen, elämämme syvimpään henkiseen sisältöön on meiltä katkennut. Tätä invarianttia todelli- 11

12 suutta ei enää nykykulttuurissamme nähdä eikä tiedosteta. Tässä tilanteessa uudella ajalla kehittynyt tieteellinen tiede kieltää hengen ja luodun luonnon takana olevan luovan transsendentin Luonnon olemassaolon tieteellisesti irrelevanttina metafysiikkana. Välihuomautuksena todettakoon, että silti, vaikka valistuksen konseptin mätkähdyksen vuoksi olemmekin joutuneet materialististen maailmankäsitysten ansaan ja vaikka tietoisuus elämän todellisesta, transsendentista ankkurointi- ja kiintopisteestä on tietoisuudeltamme kadoksissa, se on kuitenkin näin sanoo muinainen peritty viisaus - olemassa sisäisessä henkisessä alitajunnassamme. On vain niin, että nykykulttuurin arkitodellisuudessa transsendentin todellisuuden myyteistä ja elämän perusperiaatteista on tullut subjektiivisia, henkisen todellisuuden hahmoa vailla olevia abstraktioita. Ajattelun historia osoittaa, että näin on käynyt ihmiskunnan henkisen evoluution kuusituhatvuotisessa historiassa useinkin. Tästä syystä joka viittaa ja vihjaa esittämäämme jatkokysymykseen ja samalla tilanteemme perimmäiseen syyhyn - olemassaolomme myyttinen tuonpuoleisuus ei mielekkäänä elämänsisältönä vaikuta elämismaailmassamme eikä myöskään inhimillisen kulttuurimme todellisuudessa. Tämän jumalalliseen maailmansuunnitelmaan liittyvän elämänsisällön puutteen seurauksena me emme kykene enää sitoutumaan perinteisten aatteellisten ja uskonnollisten instituutioiden tarkoitusperiin, emme omaksumaan niihin sisältyviä periaatteita ja perusarvoja, kuten emme niiden välittämiä oppeja ja opetuksiakaan. Tästä johtuen emme kykene enää omaksumaan emmekä toteuttamaan niiden lanseeraamia, peritystä viisaudesta eksplikoituja elämisen ja kehittymisen konseptejakaan. Olemme eri yhteyksissä todennut, että näiden peritystä viisaudesta mm. uskonnollisina teemoina ja filosofisina systeemeinä johdettujen elämisen konseptien kohdalla on usein tapahtunut, kuten on nyt viimeksi valistuksen konseptia koskien käynyt, että ne ovat sisältöineen 12

13 menettäneet - usein jopa jo muodostumisensa varhaisvaiheissa - alkuperäisen substanssinsa ja muuttuneet aatteellista tarkoitustaan toteuttamattomiksi institutionaalisiksi ajopuiksi. Aika ajoin - konseptien ideologisista vararikoista ja uneen vaipumisista johtuen ihmiskunnalle on perityn viisauden sisällöstä työstettyinä ja päivitettyinä tietopaketteina välitetty epäonnistuneiksi latistuneita konsepteja eheyttäviä ja palauttavia elvytyssysäyksiä. Mutta ei vain reformoivia, eheyttäviä ja elvyttäviä, vaan samalla ikuisina totuuksina uudelleen syntyneitä, samaa verta sisältäviä ihmiskunnan henkistä kulttuurievoluutiota edelleen, syvemmälle ja laajemmalle suuntaavia ja uusia näköaloja avaavia konsepteja. Näin on tapahtunut ihmisiä ravistelevien herätyshuutojen saattelemina ihmisen ajan ja kulttuurin kaikissa käännekohdissa. Tällaisen voimakkaan herätyshuudon latasi mm. kiinalainen filosofi ja opettaja Kungfutse ( ekr.) aikalaisilleen: "Sinun pitää! Sinun pitää kehittää omasta itsestäsi, omasta hyvästä luonnostasi se järjellinen hyvä, jonka jo vanhat ammoin tunsivat ja jonka seuraamisesta tulee siunausta sinulle itsellesi ja muille." On muistettava, että jokainen herätyshuuto ilmentää Jumalan ja ihmiskunnan välistä kohtaamista. Transsendenttien kulissien takaa niissä on tunnistettavissa jumalallisen suunnitelman ja ihmiskunnan henkisen kulttuurievoluution tarkoitusperä kaikkine alkusyineen. Katsottaessa ihmiskunnan henkisen kulttuurievoluution historiaa sen kulun laajemmasta, ajallisesta ja tarkoitusperäisestä perspektiivistä käsin, voidaan sen eri toteutusvaiheissa havaita - kuten myös eheyttävissä ja elvyttävissä kehityssysäyksissäkin - melko säännöllisen jaksottelun sekä kehityskausien ja ilmentymisvaiheiden vuorottelun. Aluksi niissä näyttäytyy perittyä viisautta, esimerkiksi uskontona edustavan aatteellisen teeman ilmentyminen sitä välittävän sisällöllisen konseptin muodostumisineen. Sitten seuraa sen inkarnoituminen jonkin kulttuuriyhteisön elämään ja aktualisoituminen aatteellisena intentiona ja toteutettavana projektina yhteisön toiminnassa. Sitten - aikansa vaikutettuaan - teema kohtaa aatteellisen latistu- 13

14 misensa. Sen se kohtaa sisältönsä ja tarkoitusperänsä muuttumisena, vaikutuksensa hiipumisena ja yhteiskunnallisen kosketuspintansa menettämisenä. Viimein se kokee konseptinsa toiminnallisen halvaantumisen alkuperäisen tarkoitusperänsä epäonnistumisena. Mainittu vuorottelu ei toteudu ympyränä, vaan kohoavana ja kartiomaisesti avautuvana spiraalina. Vuorottelusyklissä ajan kypsyessä - ihmiskunta vähitellen, niin tietoisuudessaan, kuin myös toteuttavassa toiminnassaan vieraantuu konseptistaan ja siinä samalla transsendentista, todellisuutensa syvimmästä sisällöstä - Jumalasta. Näin konsepti hautautuu henkiseen pimeyteen ja uutta vahvempaa tulemistaan ja syvempää muotoaan valmistelevaan vaikenemiseen. Tällaisesta tapahtumasta juutalainen filosofi, professori Martin Buber ( ) sanoo: Kohtalon tuomio tulee jokaisena uutena aikakautena aina tukahduttavammaksi, kääntyminen räjähtävämmäksi. Ja Jumalan ilmestys tulee yhä lähemmäksi, se lähenee yhä enemmän aluetta elävien olentojen välillä: lähestyy sitä aluetta, joka kätkeytyy keskuuteemme, siihen mikä on meidän välillämme. Mainittakoon tässä esimerkkinä eräs varsin tunnettu muinaisiin elämisen konsepteihin kohdistunut elvytys- ja kehityssysäys, josta olemme näissä yhteyksissä, mm. Vaeltajissa laajemmin kirjoittanut. Kysymyksessä oli perityn viisauden esoteerisilta tasoilta suunnattu kehityssysäys, joka sai alkunsa ajanlaskumme alun Palestiinassa. Tämä. mitä ilmeisimmin juutalaisen uskon eheyttämiseksi ja syventämiseksi lanseerattu (Mt. 10: 5) uskonkonsepti lähti liikkeelle essealaisiksi kutsutun lahko- ja koulukunnan sekä messiaanisten juutalaisten synagogaseurakuntien piiristä. Tämän, nykyisin kristinuskoksi kutsutun uskonnollisen liikkeen alkuperäinen henkinen substanssi sekä sen keskeinen sisältö - Sana - merkityksineen hämärtyivät osittain tästä, ns. apostolien - erityisesti Paavalin - konstruoimasta elämisen konseptista jo sen oppisisällön - evankeliumin - muotoutumisen varhaisvaiheissa. Lähes kokonaan tuo alkuperäinen merkitys- ja tarkoitussisältö himmeni ja osin jopa katosi konseptista historiansa ensimmäisten 14

15 vuosisatojen valinkauhassa. Konsepti menetti alkuperäisen sisältönsä ja tarkoituksensa lähinnä uskonvaalijoiksi asemissaan asettuneiden ja ns. apostolista uskoa hereetikoilta suojelleiden piispojen toimesta ja vaikutuksesta - ja sitten myös monien kirkolliskokousten siihen ja sen oppisisältöihin tekemien modifikaatioiden sekä uskondogmien suojelemiseksi laadittujen uskontunnustusten seurauksena. Omat vaikutuksensa ja muunnelmansa konseptiin ovat jälkikäteen tuottaneet myös monet myöhemmät uudistajat ja uskonpuhdistajat. Oleellisin syy ja seuraus konseptin epäonnistumisessa lienee ollut siis konseptiin kehitetty teologia - se, että sen opillisissa sisällöissä, eli ulkoisen Vapahtajan kuolemaan ja ylösnousemukseen tukeutuvien sentimentaalisten pelastus-, sijaissovitus- ja lunastusoppien hetteiköissä ei enää tiedostettu sitä alkuperäistä ja alkukristillistä messiaanista ulottuvuutta, suurta myyttiä ja salaista mysteeriota Arvoituksellista Häntä -, josta mm. apostolit epistoloissaan puhuivat. Ei tiedostettu eikä tiedosteta, vaikka Hän immanenttina Hänenä ja Sinänä elää, toimii ja vaikuttaa ihmisen mentaalisessa - henkisessä - rakenteessa ja sisäisessä transsendentissa todellisuudessa. Perityn viisauden teksteissä todetaan tästä yhteydestä: Hänessä me elämme ja liikumme, ja Hänessä on koko olemuksemme. Perimmäistä syytä johdannon alussa kuvatulle tilanteelle pohtiessamme, meidän olisi siis hyvä tiedostaa, etteivät nykykulttuurimme myötä valinkauhaan joutuneet, konseptinsa osittaisen epäonnistumisen kokeneet ja aatteelliseen hajoamisprosessiin joutuneet kirkot, kuten eivät nykyfilosofiatkaan kykene enää ratkaisemaan, eivät määrittelemään eivätkä selittämään sitä, minkä kaltaista aate- ja oppisisältöä elämisen konsepteineen ne itse asiassa edustavat tai paremminkin minkälaista konseptia niiden alun perin olisi pitänyt edustaa. Tietoisuudessaan ja käytössään niillä on nyt vain joitakin harvoja entiteetteja, fragmentteja, dogmeja ja funktioita perityn viisauden ja sen välittämän henkisen substanssin olemuksesta ja sisällöstä. On syytä todeta myös tilanteemme perimmäiseen syyhyn liittyen -, 15

16 että syyt konseptien epäonnistumisille eivät useinkaan ole olleet peritystä viisaudesta johdettujen aatteiden sisällöissä tai ko. konseptien yhdensuuntaisissa muodoissa ja laaduissa, vaan niihin liittyvissä ympäristövaikutuksissa sekä oppien ja tarkoitusperien tulkinnoissa. Vääristä tulkinnoista konseptit sisältöineen ovat saaneet uusia innovatiivisia, käyttökelvottomiksi teorioiksi ja toisioteorioiksi sekä vääristyneiksi dogmeiksi ja jälkidogmeiksi kehittyneitä muotoja. Muinainen viisaus tunnistaa näiden inhimillisten syiden päällimmäisenä vaikuttavan lähtökohdan, so. ihmismielen erheen ja samalla suuriman esteen ihmisen ja ihmiskunnan henkisen evoluution tiellä kohti korkeampaa elämää. Erhe on se, että ihminen samaistaa itsensä ruumiinsa kanssa. Mutta jos - näin peritty viisaus toteaa - joku käsittää ihmisen hengen jumalallisuuden omassa itsessään, on taistelu voitettu. Ja tämä oivallus voi syntyä ainoastaan, jos ihmisen omasta sydämestä pulppuaa vakaan aikomuksen puhtaus ja hengen vakavuus, mikä ei synny opiskelemalla tai oppineesta keskustelusta, vaan se syntyy pyrkimyksestä sisimmän Itsensä toteuttamiseen. Erheen paradigmana tapaamme nyt vallitsevassa kulttuurissamme tieteis- ja hyvinvointiuskovaisen ihmisen itsemme. Tästä paradigmasta sekä siihen liittyvästä yksilöllisestä ja institutionaalisesta toiminnasta juontuvat epäonnistumisten oleelliset syyt. Sanottu osoittaa, että viime kädessä elämisen konseptit ovat kohdanneet epäonnistumisensa niiden tulkitsijoiden ja soveltajien ymmärtämättömyydestä sekä tähän liittyen ajattelunsa ja inhimillisen toimintansa transsendentin ankkurointi- ja kiintopisteen puuttumisesta johtuen. Historiallisten ääriviivojen hahmottaminen vahvistaa sanotun ja osoittaa konseptien epäonnistumisiin, kuin myös uusiin, eheyttäviin konsepteihin liittyvien yhteiskunnallisten tilanteiden merkityksen. Vuosien ekr. välillä syntyi monia eheyttäviä, uskonnollisina virtauksina näyttäytyviä elämisen konsepteja useilla maantieteellisillä alueilla. Monet niistä syntyivät sekasortoisiksi muuttuneiden yhteiskunnallisten tilanteiden seurauksina. 16

17 Kiinassa syntyi taolaisuuden Opin ja Hyveen kaanon sekä kungfutselaisuuden suuri siveysoppi keskushenkilöidensä Kungfutsen ja Mongtsen vaikutuksesta. Takimmaisena syntyihin vaikutti vallitseva yhteiskunnallinen tilanne, josta Kungfutse kirjoitti kirjassaan Kevättä ja syksyä: Niinä päivinä ei ollut mitään kuningasta. Jokainen ruhtinas teki niin kuin hänestä parhaalta näytti. Mongtse mainitsee tilanteesta, että isänmaa oli vaipunut epäjärjestykseen. Siltä puuttui oikeita periaatteita. Nurinkuriset opit ja väkivallantyöt olivat kehittyneet pitkälle Hän toteaa myös, että Kungfutse kauhistui näkemäänsä ja alkoi uudistustyönsä. Myös em. kristinuskoksi kutsuttu elämisen konsepti syntyi yhteiskunnallisen tilanteen seurauksena. Historian kirjoituksissa kerrotaan, että Juudean kansalle oli uskottu suuri tehtävä säilyttää oikea usko yhteen Todelliseen ja Elävään Jumalaan. Tämän tehtävän sanotaan toteutuneen aina siihen asti, kunnes kansa paatumuksen vallassa ja johtomiestensä vaikutuksesta alkoi luopua profeettain julistaman uskon puhtaudesta. Ortodoksinen piispa Aleksanteri Karpin ( ) kirjoittaa, että ihmisten ymmärtämätön sydän oli pimentynyt ja että he olivat täynnä kaikkea vääryyttä, pahuutta, riitaa, petosta ja pahanilkisyyttä. Näin siitä huolimatta, vaikka heissä on säilynyt se jumalallinen hengen kipinä, joka luomisprosessissa istutettiin ihmiseen. Kuten olemme aikaisemmissa kirjoituksissamme todennut, em. ankkurointi- ja kiintopisteen puuttumiseen liittyvä yleispätevä yhteiskunnallinen syy konseptien epäonnistumisille kerrotaan myös - Kungfutsen em. kirjoitukseen hämmästyttävällä saman kaltaisuudella - Vanhassa testamentissa. Sen Toisen Aikakirjan luvussa viisitoista sanotaan: "Kauan aikaa oli Israel ilman oikeata Jumalaa, ilman opetusta antavaa pappia ja ilman lakia sekä "kansa toimi kansaa vastaan ja kaupunki kaupunkia vastaan". Siinä sanotaan lisäksi: " ja jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli oikein". Tekstit kuvaavat osuvasti jokaisen eheyttävän, elvyttävän ja muinaisen traditiomme sisällön aktualisoitumista toteuttavan elämisen kon- 17

18 septin edellä ja alla, aina ja kautta aikojen henkisenä ja siveellisenä tyhjyytenä vaikuttanutta yhteiskunnallista elämää ja elämänmenoa sekä aineellisten arvojen hallitsemaa elämäntilannetta. Maininnat, ilman oikeata Jumalaa ja ilman mitään kuningasta ilmentävät tuon sieluttoman yhteiskunnallisen tilanteen synnyttänyttä kulttuurillista negaatiota. Näissä teksteissämme maininta näyttäytyy tämän kirjasen sisältöön, Arvoitukselliseen Seuralaiseen, Häneen Sinään - Minään kytkettynä antiteesinä. Maininnat kuvaavat osuvasti myös nykyisessä elämismaailmassamme ja länsimaisessa, postmodernissa kulttuurissamme vaikuttavien yhteiskunnallisten oireyhtymien ja kriisien perimmäisiä syitä. Sillä jos jokainen tekee sitä, mikä hänen omasta mielestään on oikein ja jos ihminen samalla antaa itselleen itsenään kokemalleen minälleen - ehdottoman itseisarvon, se merkitsee hänen eristäytymistään transsendentista ja erottautumistaan Jumalasta todellisesta henkisestä Itsestään. Edellä sanottu merkitsee, että kulttuuriamme, kuten myös siinä elävää ja toimivaa ihmistä on tilanteessaan kohdannut institutionaalisista muodoista riippumaton kulttuurimuutoksen ja siihen liittyvän uuden, henkistä evoluutiota syvemmälle ja laajemmalle suuntaavan elämisen ja kehittymisen konseptin muodostamisen päivityksen - vaade. Todettakoon johdannon lopuksi, että kirjasemme tekstit on ladattu sen sivuille ilman erityisiä kuvitelmia niiden laajasta vastaanotosta ja vaikutuksesta. Mutta jos niiden jotkutkin lauseet ja sanat koskettavat vaikkapa vain joitakin lukijoistaan, kirjasemme on täyttänyt tehtävänsä muistuttamalla näitä kumppaneitamme heidän Arvoituksellisesta Seuralaisestaan Hänestä Sinästä - sekä samalla heidän elämänsä ja olemassaolonsa tarkoitukseen liittyvästä kutsumuksesta. R.e.o.s 18

19 Alku, ajatus tän kaiken takaa Alku ajatus tän kaiken takaa, se Sanaan sisältyy, tuo teko vakaa. On piirroksessa suunnitelma suuri tää, mi kaikkeudesta aineeks eloks räjähtää. 19

20 Alku, ajatus tän kaiken takaa 20

21 Alku, ajatus tän kaiken takaa Alku, ajatus tän kaiken takaa L oiston kirjassa Zoharissa kerrotaan, että alussa, kun Kuninkaan tahto alkoi vaikuttaa, Hän kaiversi merkit Häntä ympäröivään taivaalliseen sfääriin. Pimeä hehku, salatuimman syvyyden myötä, virtasi ulos Ayn Sofin Äärettömän Jumalan mysteeristä aivan kuin usva, muodostaen muodottoman, tätä sfääriä ympäröivän kehän. Näin Jumala ilmoitti Itsensä, ja salatun syvyyden salainen verho avautui. Näin olemassaolon perusta ja alkusyy paljastui Jumalan ajatuksessa ja tahdossa. Tämä oli alku ja ajatus maailmankaikkeuden synnylle sekä sen kehittymiselle ja olemassaololle. Tästä tapahtumasta - Elämästä, sen synnystä ja alusta sekä sen kehittymisestä on eri tiedeyhteisöjen piirissä, filosofien ja teologien keskuudessa, kuten myös monissa julkisissa, päivälehtienkin palstoilla käydyissä keskusteluissa esiintynyt monihaaraista pohdiskelua ja kiivastakin väittelyä. Pulmaa on yritetty purkaa evolutionismin, kreationismin, intelligent designin (ID) sekä samalla erilaisten luonnontieteellisten ja filosofisten tietoteorioiden varassa ja valossa. Pohdiskelu on näiltä suunnilta toteutettuna jäänyt tulokseltaan avoimeksi. Siksi tämän kirjasemme tematiikkaan liittyen pohdiskelut maailman alusta ja elämän synnystä ansainnevat oman näkökulmansa myös perityn viisauden valaisemana. Tähän näkökulmaan on meidän nykyihmistenkin syytä tutustua siitäkin huolimatta, vaikka sille ja sen mytologiselle kieliopille ei 21

22 Alku, ajatus tän kaiken takaa tunnu löytyvän nykyisen maailman- ja elämänkäsityksemme, ei kristillisen uskontomme, ei analyyttis-tieteellisen filosofiamme eikä kulttuurimme muunkaan alueen piirissä vähäisintäkään pohdiskelutilaa. Vähäistä pohdiskelutilaa koskien kysymys on nimittäin siitä, että maailman ja elämän syntyyn liittyen peritty - mutta nyt unohdettu - viisaus sisältää kreationismiin ja evolutionismiin tukeutuvan, nykyihmisiä häkellyttävän ja yllättävän opin tai peräti tiedon, jonka mukaan maailmaa ei olisikaan luotu, vaan että se olisi saanut alkunsa mentaalisesti tuotettujen ajatusmuotojen virtauksena lepotilassa olleesta jumalallisesta, ns. emanaation maailmasta (Azilut). Sieltä se olisi jaksottaisena prosessina ulosvirrannut tai säteillyt ilmennyksineen ja olemusmuotoineen alempana, kolmitasoisena todellisuutena, eli luomisen henkisenä ja muodostumisen eli järjestäytymisen moraalisena sekä aktiivin toiminnan fyysisenä maailmana. Kun tässä puhutaan peritystä viisaudesta ja sen sisältämistä, nykyihmistä häkellyttävistä opeista, on samalla syytä huomauttaa siitä, että luonteeltaan ja olemukseltaan tämän vanhan tradition sanotaan edustavan auktoritatiivista, kasautumatonta, eli perimmäiseen viisauteen ja lopulliseen totuuteen kytkeytyvää tietoa. Tällaisena tietona kuten johdannossa totesimme - peritty viisaus antaa meille vastauksia mm. elämäämme sekä sen transsendenttia, henkistä todellisuutta koskeviin kysymyksiin. Todellisuuden syvintä sisältöä peilaten se vastaa näin ollen Elämän paradoksaalisiin avainkysymyksiin - niihinkin, jotka ovat olleet em. Elämän syntyä, alkua ja kehitystä luotaavissa pohdinnoissa esillä: miksi maailma on olemassa; mitä on ollut ennen alkupamausta, kuinka kaikki ilmennyt olisi syntynyt ei-mistään ja kuinka on syntynyt entsyymi sytokromi c - sadastaneljästä aminohaposta koostuva ketjumolekyyli, jonka synnyn todennäköisyys voidaan ilmaista 1:10¹³? Nämä kysymykset ovat rationaaliselta tieteeltämme ja nykyiseltä, analyyttiselta filosofialtamme edelleenkin auki... ja jäänevät auki ilman kaiken Alun - yli-inhimillisen, transsendentin Ajattelijan, tekijän ja todellisuuden syvimmän sisällön -, eli Jumalan ja Hänen olemas- 22

23 Alku, ajatus tän kaiken takaa saolonsa ehdotonta tunnustamista. Ehdotonta ja perusvakaumuksellista siksi, koska perityn viisauden näkökulmasta tarkasteltuna transsendentin todellisuuden syvin sisältö, kaiken Alku, alkutila ja perimmäinen lähtökohta on ehdoton. Hänen sanotaan olevan syntymättömän, aluttoman ja loputtoman, tuntemattoman ja määrittelemättömän Substanssin ja Mysteerin, joka ei sovi mihinkään järjestelmään, josta ei voida tietää eikä sanoa mitään ja jota ei voida asettaa minkäänlaisen arvioinnin, tulkinnan tai tutkimuksen kohteeksi. Mieli voi pyrkiä ymmärtämään Hänen olemuksensa sisäisiä perustoja: iankaikkisuutta, rajattomuutta, loputtomuutta, viisautta ja hyvyyttä sekä sitä luomisvoimaa, jolla Hän on luonut kaiken ja jolla Hän ylläpitää, ohjaa, valvoo ja säätelee kaikkea. Koska Hänen lävitseen ei voida nähdä, on näistäkin ymmärrettävissä kuitenkin vain Hänen rajattomuutensa, ja se, että Hänestä ei voida tietää mitään. Tämän Substanssin, todellisuuden syvimmän sisällön, kaiken tiedon ja tietämisen ja jokaisen tietäjän ulottumattomissa olevan Salaisuuden eli Ayn Sof ksi kutsutun äärettömän ja rajattoman sekä ikuisesti paljastamattoman, käsittämättömän ja määrittelemättömän Alun - olemassaolosta sanotaan johtuvan koko universumin olemassaolon sekä sen kosmisen, maailmankaikkeuden ja maailmanrakenteen yksityiskohtiin ulottuvan järjestyksen. Kiinalaisessa uskontotraditiossa Häntä on kutsuttu Taivaan Taoksi, joka on perimmäinen ja määrittelemätön todellisuus sekä samalla kosminen prosessi. Buddhalaisessa uskontokulttuurissa Häntä kutsutaan dharmakāyaksi tai tathatāksi - sellaisuudeksi ; ja hindulaisuudessa käsitteellä Brahman, joka on aluton, käsittämätön, syntymätön ja tuolla puolen sen, mikä on ja sen, mitä ei ole. Chāndogya Upanisad julistaa, että totisesti kaikki on Brahman, että kaikki virtaa Brahmanista ja että ilman Korkeinta henkeä ei voi olla olemassa mitään. Taolaisuuden keskushenkilö Laotse toteaa Taivaan Taosta, joka lie- 23

24 Alku, ajatus tän kaiken takaa nee käsitettävä universaalina, jumalallisena henkenä: "On jotakin, jolla ei ole muotoa, on ennen taivasta ja maata. Äänetön se on, aineeton, yksinäinen, muuttumaton, kaikkialle tunkeutuva, mutta tyhjentymätön. Sitä voi sanoa kaiken äidiksi taivaan alla. En tiedä mikä sen todellinen nimi on, mutta nimitän sitä Taoksi." Tätä Taoaan Laotse määrittelee seuraavasti: "Tao on näkymätön ja käsittämätön. Käsittämätön ja näkymätön - kuitenkin siinä piilevät Lait; näkymätön ja käsittämätön - kuitenkin siinä piilevät Muodot; hämärä ja tumma - kuitenkin siinä piilee Olennainen. Tämä olennainen on aito ja siinä piilee Totuus. Muinaisuudesta nykyhetkeen sen nimeä ei ole hylätty, kun kuvataan kaiken alkua." Tässä näyttäytyy siis kaiken alku myös se, mitä piilevänä, eli levossa olemassa olevana oli olemassa ennen alkuräjähdystä. Tässä näyttäytyy myös se näkymätön jumalallisen tason maailma Azilut - syvimpine sisältöineen ja mysteerioineen Ain Sof -, josta universumiksi kutsuttu todellisuus on Alkuna ja Ajatuksena emanoitunut eli virrannut tai säteillyt tai räjähtänyt. Kuten edellä omistuksessa totesimme, pohdimme kirjassamme Ihminen toiminnan todellisuudessa tämän todellisuuden syvimmän Sisällön olemassaoloa paitsi uskon, myös tiedon asiana. Tieteelliseltä suunnalta lähestyimme kysymystä rationalismin ja empirismin valossa ja tätä kautta myös ihmisen tietoisuuden rakenteen sekä sen kehittämisen henkisen evoluution - suunnalta. Keskustelimme ko. esseessä asiasta myös useiden aihetta kirjallisesti pohtineiden filosofikumppaneittemme kanssa. Totesimme, että rationalistifilosofi Renè Descartes'n ( ) mukaan tämän todellisuuden syvimmän sisällön olemassaolo on pääteltävissä rationaalisesti ja ontologisesti johdettuna Hänestä itsestään, ja osoittaen Hänet näin kaiken perustaksi ja täydellisen olennon ideaksi. Tällöin Hänen ja kaiken olemassaolo on Hänen olennainen ominaisuutensa predikaattinsa. Myös keskiaikaisen teologin, arkkipiispa Anselm Canterburyläisen teistis-ontologisessa todistelussa Jumala määritellään niin täydel- 24

25 Alku, ajatus tän kaiken takaa liseksi ja välttämättömäksi itseolevaiseksi olennoksi, jota täydellisempää ja suurempaa olentoa ei voida edes ajatella ja jota on jopa mahdoton kuvitella olemattomaksi. Tällainen näkökanta kattoi myös saksalainen filosofi ja matemaatikko Gottfried Wilhelm Leibnizin ( ) ajattelua. Hänen mielestään perimmäiset totuudet ovat spekulatiivisen järjen ulottuvilla. Hänelle Jumalan olemassaolo oli älyllisesti välttämätöntä, sillä filosofisesti pätevää kokonaiskuvaa ei voida maailmasta hahmottaa ilman uskoa Jumalaan. Myös Georg Wilhelm Friedrich Hegel ( ) uskoi spekulatiivisen filosofian ja siihen liittyen Absoluutin käsitteen a priorisen analyysin olevan keino tavoittaa absoluuttinen tieto sekä Absoluutti - Jumala. Totesimme esseessä, että tieto-opillisten näkemysten mukaan Jumalan sanotaan olevan koettavissa myös empiirisesti, kuten esimerkiksi Raamatun ilmoituksesta ja teksteistä, joissa Hän ilmenee aksiomaattisena, auktoritatiivisena totuutena. Professori K. V. Laurikainen sanoo tämän asian kirjassaan Fysiikka ja usko seuraavasti: "On olemassa vain yksi todellisuus, jota sekä uskonto että tiede tavoittelevat. Jumala on tämän todellisuuden syvin sisällys; Hän on läsnä kaikkialla, perusta kaiken sen olemassaololle, mikä on. Luonnon lait, joita tiede on paljastanut, kuvailevat eräitä piirteitä Hänen olemuksessaan." Edellä sanottuun sopivasti liittyvä miete löytyy Rooman keisarin ja stoalaisen filosofin Marcus Aureliuksen toteamuksesta: "Kaiken sisältävä maailmankaikkeus on yksi, yksi on jumala, joka elää kaikessa, yksi on alkusubstanssi, laki on yksi, yksi on järki, joka on kaikilla ajattelevilla olennoilla yhteinen ja yksi on totuus." Se, mitä edellä Jumalasta totesimme, osoittanee, että Hänet tulee käsittää ja kokea siis yhtenä ykseytenä, koko universumin taustalla piilevänä todellisuutena kaiken Alkuna ja Ajatuksena. Marcus Aurelius sanoo tästä ykseydestä näin: "yksi on jumala, joka elää kaikessa." Ja lisää: "On olemassa vain yksi tosiolevainen, vaikka sekin taittuu tuhansiksi osiksi. On vain yksi sielu, vaikka se 25

26 Alku, ajatus tän kaiken takaa taittuu tuhansiksi yksityisiksi olennoiksi. On vain yksi ajatteleva henki, vaikka se näyttääkin olevan jakaantunut moniksi." Myös intialaisten Upanišadien, mukaan Jumala, joka kätkeytyy kaikkiin olentoihin ja joka täyttää kokonaan kaiken, on yksi. Hän on myös jokaisen olennon sisin sielu ja kaiken toiminnan valvoja ja asuu elämän kaikissa muodoissa. Kuten huomataan, vaikka Jumala on transsendenttinen, liittyy peritystä viisaudesta johdettuihin, kuten myös empiristisesti koettaviin jumalakäsityksiin näkemys Hänen manifestaatiostaan tämän puoleisena, immanenttina läsnä olevana Substanssina. Tätä ajatusta kuvaa ja ilmentää juutalaisuuden käsite Šekhina, joka ilmaisee Jumalan ilmentymisen ja läsnäolon maailmassa Hänen asumisensa ihmisten luona. Sanottu tarkoittaa myös sitä, että luotujen olemus on ollut iankaikkisesti olemassa Jumalan yhteydessä. Hasidismi -juutalaisuus kiteyttää tämän ajatuksen näkemykseen, että Jumala on nähtävissä jokaisessa asiassa ja olennossa. Kuuluisa tiedemies Albert Einstein on todennut uskontonsa olevan sen rajattomasti meitä ylemmän hengen nöyrää ihailua, joka paljastaa itsensä niissä vähäisissä yksityiskohdissa, joita pystytään heikolla ja himmeällä ihmisjärjellä tajuamaan. Syvä emotionaalinen vakuuttuneisuus jonkin käsittämättömän maailmankaikkeutena itsensä ilmaisevan ylivoimaisen ajattelukyvyn läsnäolosta muodosti hänen jumalakäsityksensä. Tästä ylivoimaisesta ajattelukyvystä, elämismaailmoissamme ilmenevästä ja läsnä olevasta jumaluudesta - äärettömän alkusubstanssin, korkeamman Jumalan ja hengen, Ayn Sof in, perikuvasta, eli Sanasta tai paremminkin Logoksesta - sanotaan Johanneksen Evankeliumissa: Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Evankeliumissa todetaan myös, että kaikki on saanut syntynsä Hänen kauttaan, ja ilman Häntä tekojaan - ei ole syntynyt mitään, 26

27 Alku, ajatus tän kaiken takaa mikä syntynyt on. Tämä lausuma pätee edelleen. Kuten kirjan seuraavassa luvussa todetaan, Hän on tekoineen maailmassa ja luonnossa maailmankaikkeuden Arkkitehtina. Ja koska Hän on maailmassa läsnä, Hän on silloin sisäisenä Valona - Arvoituksellisena Seuralaisena, Hänenä Sinänä Minänä - läsnä myös meissä itsessämme - saksalaisen mystikon, mestari Eckhartin sanoin - ihmisen keskipisteessä. Jäljempänä mainitussa juutalaisessa esoteriikassa Kabbalassa ja sen ns. sefiroth/elämänpuussa - tämä Substanssi, eli tahdollaan vaikuttava ja merkit kaivertava Kuningas kuvataan ja symboloidaan sefira -käsitteellä Ketter tai Kruunu alkupiste ja kaiken lähde. Intialaisen filosofin ja presidentin Sarvepallo Radhakrishnan mukaan tämän Substanssin kuvan - olemassaolo persoonana riippuu maailman olemassaolosta, vaikka Hän ei olekaan maailman vallassa. Maailma tarvitsee Hänen ohjaustaan ja kontrolliaan ja sen vuoksi Hän on olemassa maailmaa katsovana persoonallisuutena. Kun siis tässä kirjassa puhumme Jumalasta, tarkoitamme tällöin tätä Kruunu -sefiraa elämänpuun sefirotheista ensimmäistä, ikuisuudessa asuvan Elävän Jumalan henkeä, Elävän Valon tyhjentymätöntä kuninkaallista lähdettä, jota vapaamuurarit eräässä riitissään kruunuun yhteensopivasti kutsuvat Kuninkaalliseksi Salaisuudeksi ja jonka nimen sanotaan olevan Minä Olen. 27

28 Alku, ajatus tän kaiken takaa Se Sanaan sisältyy, tuo teko vakaa L uvun otsikko viittaa edellä mainittuun äärettömän Substanssin perikuvaan Logokseen, eli maailmaa katsovaan persoonallisuuteen. Mutta ei vain maailmaa katsovaan, vaan myös maailmassa, ihmisten luona ihmisen keskipisteenä - läsnä olevaan persoonaan. Zoharissa sanotaan, että Ayn Sofista virrannutta eetteriä ei voitu lainkaan tunnistaa, ennen kuin kätketty taivaallinen piste ensimmäinen Sana kymmenestä - säteili esiin lopullisen läpipurkautumisen vaikutuksesta. Tämä alkupiste samaistetaan Zoharissa Jumalan viisauteen hokhmaan -, eli luomisen Alkuun ja Ajatukseen - ja siten myös koko maailmankaikkeuden luomiseen ja syntyyn. Pyhä Kirjamme kertoo 1. Mooseksen kirjassa, että "alussa loi Jumala taivaan ja maan." Vanhan testamentin Sananlaskujen mukaan tässä tapahtumassa keskeisenä luomisen vaikuttajana oli "ennen aikojen alkua Herran töitten esikoiseksi" ja "ensimmäiseksi teoistaan" luotu Viisaus. Tämän pre-eksistenssin sanotaan olevan vihitty Jumalan tiedon salaisuuteen sekä viettävän yhteiselämää Hänen kanssaan ja valitsevan Hänen tekonsa. Jo silloin, kun Jumala taivaat valmisti ja maan perustukset vahvisti, Viisauden sanotaan olleen maailmankaikkeuden arkkitehtina ja rakennusmestarina (amon). Kabbalistit ylistivät tätä maailmankaikkeuden arkkitehtia sanoen: Viisaus yksin muodosti taivaalliset sfäärit ja laskeutui pohjattomuuden syvyyksiin. Sen valtakunta ulottuu yli valtamerten aaltojen, yli maan kaikkien mannerten sekä yli kaikkien maitten ja kansojen, jotka maata asuttavat. Tämän jälkeen Hän kuten apokryfisessä Baarukin kirjassa sanotaan ilmestyi maan päälle ja vaelsi ihmis- 28

29 Alku, ajatus tän kaiken takaa ten keskuudessa. Myös Paavali ilmoittaa - Sanaan viitaten - näkemyksensä asiasta heprealaiskirjeen luvun 11, jakeessa 3: "Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä." Siihen mitä nähdään, Paavali vastaa roomalaiskirjeensä luvun 1, jakeessa 20: "Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta lähtien nähtävissä..." Nähtävissä Tässä yhteydessä kohtaamme edellä esittämämme jatkokysymyksen: Kuka ja mikä on tietoisuuden rakenteen kehittämisen kautta tiedostetuksi tuleva Jumala ja kuka tai mikä Häneen liittyvä substanssi Se, jonka jumalallisuus, kun sitä hänen teoissansa tarkataan, on maailman luomisesta lähtien nähtävissä... Sananlaskujen vastaus kysymykseen on, että Hän on kätketty ja salattu mysteerio, joka oli "iankaikkisuudesta, hamasta maan ikiajoista asetettu olemaan." Perityn viisauden mukaan tämä mysteerio, jumalallinen Logos on Jumalan ajatuksen toteuttaja ja täyttymys. Hän on kaiken alku ja loppu kaikissa luomisen vaiheissa; ja kaikki vaiheet on merkitty Hänen sinetillään. Tämä merkitsee, että Hän on luova kuninkaallinen voima - laki ja universumi -, joka lainmukaisesti hallitsee kaikkia luotuja ja joka vain voi ilmentää kosmista harmoniaa sekä osoittaa ja määrätä kokonaisuuden. Apokryfisessä Viisauden Kirjassa tätä henkilöityä ja jopa jumalolennoksi mainittua luomisen Subjektia ja rakennusmestaria, jolla on neuvo, neuvokkuus, voima ja ymmärrys, kuvataan seuraavasti: Viisaus on liikkuvampi kuin mikään, mikä liikkuu; se tunkee ja mahtuu kaiken lävitse puhtautensa vuoksi. Sillä se on Jumalan voiman henkäys (emanaatio) ja Kaikkivaltiaan ihanuuden kirkas ulosvirtaaminen; sen tähden ei mitään saastaista siihen tule. Se on iankaikkisen valkeuden heijastus ja Jumalan voimavaikutuksen tahraton 29

30 Alku, ajatus tän kaiken takaa kuvastin ja Hänen hyvyytensä kuva. Vaikka se on yksi, se kuitenkin voi kaiken, ja vaikka se pysyy muuttumattomana, se kuitenkin uudistaa kaiken. Sukukunnasta sukukuntaan se siirtyy hurskaisiin sieluihin ja tekee niistä Jumalan ystäviä ja profeettoja. Viisauden kirjan mukaan Hänen sanotaan olevan ihmisiä rakasvavan Hengen, joka ulottuu voimallaan maan äärestä toiseen ja joka ohjaa kaiken. Pre-eksistenssiksi kokemaansa, Alun ja Ajatuksen ilmaisevaa Jumalan luovaa Henkeä Logosta - Paavali kuvaa kolossalaiskirjeensä luvun 1, jakeissa seuraavasti: "...ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa." Daavid kuvaa tämän maailmassa täydellisimmän olemusta ja laatua kiittävässä ja kunnioittavassa rukouksessaan (1. Aikak. 29: 11): Sinun, Herra, on suuruus ja väkevyys ja loisto ja kunnia ja kirkkaus, sillä sinun on kaikki taivaassa ja maan päällä. Sinun, Herra, on valtakunta, ja sinä olet korotettu kaiken pääksi. Kun tähän lisätään saman luvun jakeen 12 teksteistä: rikkaus ja kunnia tulevat sinulta ja sinun kädessäsi on voima ja väkevyys, löydämme analogian Matteuksen evankeliumissa mainitun rukouksen kabbalistiseen loppulauseeseen (Mt. 6: 13): sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia iankaikkisesti. Loppulause viittaa Jumalan attribuutteihin, joita symboloidaan ihmisen olemukseen liittyvillä Elämänpuun sefirotheilla: malkhut, netsah ja hod. Tässä yhteydessä alamme lähestyä Hänen läsnä oloaan omassa itsessämme ja puhua Hänestä Sinänä. Alamme lähestyä Hänen kohtaamistaan paitsi tarkataan Häntä hänen teoissaan, myös Hänen vaikutustaan ihmisen keskipisteenä. Ajatus kylmää Hänkö on läsnä tässä ja nyt koko ajan! 30

31 Alku, ajatus tän kaiken takaa Erään vastauksen kysymykseen saamme perityn viisauden muinaisilta lähteiltä. Intialaisessa pyhässä kirjassa, Bhagavad Gitassa, Hänestä kirjoitetaan: Minä olen jumalainen, minä, joka asun kaikkien olentojen sydämessä. Kaikki jotka elävät ja ovat olemassa, ovat saaneet alkunsa minussa ja palaavat minuun. Mutta ei vain asu, vaan myös toimii. Sillä lisäksi Hän on kuten Paavali efesolaiskirjeessään sanoo - "yhdistävä yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä." Markus Aurelius vahvistaa edellä sanotun ja sanoo tämän Yhdistäjän olevan yhdistävän voiman maailmankaikkeudessa, joka saa kaiken tapahtumaan ja suorittaa kaiken. Aurelius kehottaakin sitä kunnioittamaan täydellisimpänä maailmassa ja toteaa "täydellisintä olevan sen, jota kaikki palvelevat ja joka hallitsee kaikkea." Samalla hän myös kehottaa kunnioittamaan "täydellisintä omassa itsessäsi", ilmoittaen tämän olevan "syntyäänkin samaa edellisen kanssa" ja sen "hallitsevan sinussa kaikkea." Markus Aurelius myös kysyy johdattelevasti: "Kuka on kehittynyt ja kellä on tietoa?" Ja vastaa: "Vain sillä, joka tuntee maailmankaikkeuden alun ja päämäärän ja kaikkeutta hallitsevan hengen, joka ikuisesta ikuisuuteen johtaa kaikkea määrättyjen vaiheiden kautta." Vanhojen sivilisaatioiden uskontokulttuureissa tuosta Kaikkeutta hallitsevasta Hengestä ja Hänen tuntemisestaan on annettu yhtäläisiä, yhtäpitäviä vastauksia. Varhaisemmissa vaiheissaan tämä muinaisen, perityn tradition sisältämä tieto näyttäytyi allegorisiin kääreisiin paketoituina tietopaketteina mysteeriopohjaisissa riitteissä. Meille länsimaisille ihmisille tuo tieto Kaikkeutta hallitsevasta Hengestä näyttäytyy läheisenä kristinuskossa, sen keskushenkilön hahmossa ja varsinkin kristinuskon äitiuskonnon juutalaisuuden sisällössä. Kuten edellisessä luvussa totesimme läheisen tuntuman Häneen eli Sanaan saamme Johanneksen Evankeliumista, jossa todetaan, että kaikki on saanut syntynsä Hänen kauttaan, ja ilman Häntä ei ole 31

32 Alku, ajatus tän kaiken takaa syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Siinä todetaan myös, että Hänessä oli elämä ja että elämä oli ihmisten valkeus. Johanneksen Evankeliumin mukaan tämä valkeus loistaa pimeydessä, mutta pimeys ei sitä käsittänyt. Miksi ei käsittänyt; miksi sitä ei käsitetty tuolloin ja miksi sitä ei nähdä eikä käsitetä vielä tänäkään päivänä? Kirjassa Vaeltajat annoimme oman vastauksemme kysymykseen: Siksi, koska emme tiedä Hänen emmekä oman itsemme todellista olemusta ja koska tästä syystä emme osaa Häntä oikeasta paikasta - itsestämme - etsiä. Tajuntamme on materialismin kahleissa; se ei ole vapaa luotaamaan henkistä sisimpäämme. Tiede- ja hyvinvointiuskovaisen nykyihmisen itsetietoisuus ja samalla elämäntietoisuus ovat vakavasti häiriintyneet. Kaiken aineellisen yltäkylläisyytensä keskellä ihminen elää omassa pimeydessään - henkisessä tiedottomuudessaan. Samalla hän elää itsetiedostuskriisissään elämäänsä pettyneenä ja ilman vähäisintäkään tietoista valonkajastusta sisäisestä todellisuudestaan - henkisen ali- ja piilotajuntansa sisällöstä eli Arvoituksellisesta Seuralaisestaan Hänestä Sinästä. Runoilija Algernon C. Swinburne sanoo tästä käsittämisen ongelmasta runonsäkeissään (Paul Brunton: Salainen tie, s.51): Minua sinä etsit mutta löydä itsesi ja olet oleva minä. ja edelleen: Sillä katso, olen kanssasi ja sinussa ja sinua. Katso ja tajua! 32

33 Alku, ajatus tän kaiken takaa On piirroksessa suunnitelma suuri tää E ssealaisten ns. Kuolleenmeren kirjakääröissä sanotaan: Tietojen Jumalalta tulee kaikki mikä on ja mikä on oleva, ja ennen kuin ne olivat, hän vahvisti koko niiden suunnitelman, ja kun ne syntyvät, se tapahtuu niiden lakien mukaan, hänen kunniakkaan suunnitelmansa mukaisesti. Ne täyttävät tehtävänsä, eikä sitä voi muuttaa. Hänen kädessään ovat kaiken määrät, ja hän pitää ne yllä kaikissa niiden tarpeissa. Hän on luonut ihmisen hallitsemaan maata, ja hän on asettanut häneen kaksi henkeä, jotta hän vaeltaisi ne mukanansa etsikkonsa määrään asti (Jussi Aro: Aabrahamin perilliset, s. 156.) Nämä elämän sisimmästä transsendentista todellisuudesta, eli taivaallisen tason maailmasta virranneet luomisen teemat sekä niistä luomisen henkisessä maailmassa olevat sekä muodostumisen ja fyysisen toiminnan maailmoissa toteutuvat suunnitelmat piirustuksineen näyttäytyvät julkilausuttuina kuten sanottu - ihmiskunnan kulttuurimuistissa, eli perityssä viisaudessa. Tällaisena tämä muinainen, perimmäisiä Kysymyksiä luotaava traditio sisältää tietoa maailmaksi ja elämäksi kutsutusta Suunnitelmasta. Sen ohella ja lisäksi se sisältää ihmissuvun käyttöön luovutetun, sukupolvilta toisille kasvatuksen ja opetuksen kautta periytyvän tieto-taidon elämän ja kehittymisen perusperiaatteineen ja perusarvoineen. Sellaisena se sisältää ajattoman, kaikkeen inhimilliseen elämään, eettis-sosiaaliseen toimintaan ja koko ihmiskunnan kehitykseen sovellettavaksi tarkoitetun viisauden elämisen ja kehittymisen konsepteineen sekä niihin sisältyvine oppeineen ja opetuksineen. Vaikka emme ryhdy laajemmin kirjoittamaan peritystä viisaudesta - joka länsimaisessa kulttuurissa käsitetään tarunomaisena mytologia- 33

34 Alku, ajatus tän kaiken takaa na ja todellisuusarvoa vailla olevana mystiikkana - on silti syytä tekstien katteeksi todeta tämän, mm. pyhiin kirjoihin paketoidun perinteen synnystä erään ystävämme ajatelma: Ajattelevan ihmisen luominen oli Luojan teko, jolloin Hän puhalsi fyysisesti melko valmiiseen ihmiseen hengen, eli assosiaatio-, oppimis-, luomis-, ym. kyvyt. Tämä on perityn viisauden ja sen luomien kulttuurien kehittymisen alku. Siitä juontaa persoonallisen temppelin rakentaminen, kuin myös pyhyyden kauneuden taju ja sen ulkoistaminen, eli karisma. Näin kosmisessa laboratoriossa ja työpajassa osa Kaikkeuden jumalaisesta hengestä inkarnoitui tietoisena läsnäolona ihmiseen. Näin henki kosketti ihmistä. Näin se synnytti hänen 13,7 miljardia vuotta kestäneessä biologisessa evoluutiossaan melko valmiiksi kehittyneissä aivoissaan hengissä säilymisen ja lisääntymisen tavoitteiden lisäksi tavoitteen henkisestä evoluutiosta. Näin ihminen tuli itsetajuisena minä-olentona tietoiseksi Itsestään - siitä suuresta lahjasta jumalallisen hengen kipinästä -, joka on alkanut valaista ihmiskuntaa näillä, sen henkisen evoluution nyt kuusituhatta vuotta kestäneillä alkumetreillä mutta toistaiseksi vain perin himmeällä liekillä. Tämä oli perityn viisauden ihmiskunnan kulttuurimuistin alku kaikkine uskontoja ja filosofisia aatesuuntia muodostaneine elämisen ja kehittymisen konsepteineen. Näin jumalallisen tiedon lähteet viisauksineen ja ihmiselle suotuine nuhteettoman sielun kummilahjoineen avautuivat ihmiskunnalle. Apokryfisessä Viisauden kirjassa sanotaan tuohon kummilahjaan viitaten: Sillä Jumala loi ihmisen katoamattomuuteen ja teki hänet oman olemuksensa kuvaksi. Tällaisen kummilahjan sisältävä viisaus kuvineen edustaa ihmiskunnan syntyperäksi sanottua traditiota. Ihmisen henkistä evoluutiota henkistä ja eettis-sosiaalista kehittymistä - eli Luojan kuvan, Kaikkeuden kuvastimen kaltaiseksi kasvamista konstituoivana kulttuurimuistina se vastaa ihmisen biologista perinnöllisyyttä geneettisine biokoodeineen konstituoivaa evoluutiomuistia. Näin ihmisestä tuli henkinen olento; näin hän vastaanotti Elävän Valon, tiedosti itseensä emanoituneen Jumalan kuvan - Jumalan attri- 34