OIKEUSPOLIITTISEN TUTKIMUSLAITOKSEN JULKAISUJA 214. NUORTEN RIKOSKÄYTTÄYTYMINEN Teemana sosiaalinen pääoma
|
|
- Väinö Väänänen
- 7 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 OIKEUSPOLIITTISEN TUTKIMUSLAITOKSEN JULKAISUJA 214 Janne Kivivuori & Venla Salmi NUORTEN RIKOSKÄYTTÄYTYMINEN Teemana sosiaalinen pääoma ENGLISH SUMMARY Trends of Self-reported Juvenile Delinquency in Finland, Helsinki 2005
2
3 ESIPUHE Kyselytutkimukset ovat tärkeä väline nuorisorikollisuuden mittaamisessa. Niiden avulla pyritään saamaan oikeasuhtainen käsitys nuorten kokonaisrikollisuudesta, johon sisältyvät muutkin kuin ilmi tulevat teot. Siksi kyselytutkimukset täydentävät, ja monesti myös oikaisevat, poliisitilaston sekä yksittäisten rikostapausten pohjalta muodostuvaa kuvaa nuorten rikollisuuden laadusta, määrästä ja suunnasta. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen kriminologinen yksikkö käynnisti vuonna 1995 nuorten rikollisuutta mittaavat kyselytutkimukset. Tuorein kysely tehtiin keväällä Tämä raportti luo siten katsauksen vuosikymmenen mittaiseen ajanjaksoon, jota ovat leimanneet suuret yhteiskunnalliset muutokset. Voimme nyt vastata kysymykseen, millaisia muutoksia on samana aikana tapahtunut nuorten massarikollisuudessa, sen kontrollin tehossa ja nuorten suhtautumisessa normien rikkomiseen. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos kiittää tutkimukseen osallistuneiden koulujen oppilaita, opettajia ja rehtoreita hyvin sujuneesta yhteistyöstä. Kyselyn aineiston kokoamista koordinoi valt. yo Minna Viuhko. Aineiston käsittelyyn osallistui hänen ohellaan myös valt. yo Yaira Obstbaum ja VTM Mirka Smolej. Raportin ulkoasusta on huolehtinut Eira Mykkänen. Käsikirjoitusta ovat eri vaiheissa kommentoineet Tapio Lappi-Seppälä, Jukka Savolainen ja Noora Ellonen. Tutkimus on hyötynyt myös palautteesta, jota ulkopuoliset asiantuntijalukijat antoivat anonyymin referee-menettelyn yhteydessä. Vuoden 2004 tutkimus on toteutettu osana Suomen Akatemian rahoittamaa hanketta Local Community and School as Sources of Trust and Social Support for Adolescents (projekti ). Hankkeen tulokset ilmestyvät suurelta osin artikkeleina ulkomaisissa julkaisuissa. Siksi on nähty hyödylliseksi, että tässä raportissa on esitelty myös suomen kielellä sosiaalisen pääoman näkökulmaa nuorten rikollisuuteen. Local Community and School -projektia johtaa professori Ilmari Rostila Tampereen yliopiston Porin yksiköstä. Käsillä oleva tutkimus ei olisi ollut mahdollinen ilman hänen ja professori (ma.) Juha Kääriäisen myötävaikutusta. Helsingissä 1. päivänä huhtikuuta 2005 Janne Kivivuori tutkimusjohtaja Venla Salmi tutkija
4 SISÄLLYS 1 PIILORIKOLLISUUDEN TUTKIMUS, Janne Kivivuori Nuoruus rikollisena elämänvaiheena Ongelmana piilorikollisuus Itse ilmoitetun rikollisuuden tutkimus... 5 Millainen on hyvä rikollisuuden mittari?... 7 Tutkimuspaikkana koulu... 8 Kirjallisuus NUORET RIKOSTEN TEKIJÖINÄ, UHREINA JA KONTROLLIN KOHTEINA , Janne Kivivuori Kysymysten vertailtavuus Elämän aikainen osallistuminen tekoihin Tekokohtainen tarkastelu Yleiskuva keskeisistä rikostyypeistä Kuluneen vuoden aikainen osallistuminen tekoihin Tekokohtainen tarkastelu Yleiskuva keskeisistä rikostyypeistä Luvaton poissaolo, kotoa karkaaminen ja ajokortitta ajo Vahingonteot Kaupasta tai kioskista varastaminen Muut varkaudet Kiusaaminen Tappelu julkisella paikalla Pahoinpitely Huume- ja päihdeteot Rikoskäyttäytymisen laajuus Rikosten määrän kehitys Tekoja vähintään viidesti tehneet Rikoskäyttäytymisen intensiivisyys Tekojen määrät Rikoskäyttäytymisen rakenne Tekojen kasaantuminen Alkoholin osuus nuorten rikoksissa Opettajiin kohdistuneet teot Vuoden 2003 lainmuutoksen vaikutuksesta Opettajauhritutkimusten tarve Nuoret rikosten uhreina Rikosuhrikokemukset Poliisin tietoon tuleminen Poliisin tietoon tulleiden osuus Poliisin tietoon tulon todennäköisyys Nuorten suhtautuminen nuorten rikoksiin... 57
5 Yhteenveto Rikoskäyttäytymisen päämuutokset Mistä muutokset johtuvat? Kirjallisuus SOSIAALINEN PÄÄOMA JA NUORTEN RIKOLLISUUS, Venla Salmi Sosiaalinen pääoma ja kriminologia Sosiaalisen pääoman teoria Sosiaalinen pääoma ja kriminologian teoriat Rikollisuuden tutkimus ja sosiaalinen pääoma Rikollisuus, itsekontrolli ja evokatiivinen käyttäytyminen Sosiaalisen pääoman, itsekontrollin ja rikoskäyttäytymisen mittarit Sosiaalisen pääoman ja itsekontrollin yhteys rikoskäyttäytymiseen Vanhempien kontrolli, tuki ja verkostot Opettajien kontrolli ja tuki Naapuruston kontrolli Luottamus Itsekontrolli Monimuuttuja-analyysit Sosiaalinen pääoma ja itsekontrolli yleisen rikosalttiuden selittäjinä 89 Tekokohtaisia tarkasteluja Rikoskäyttäytymisen riskitekijöiden kumuloituminen Sosiaalisen pääoman ja itsekontrollin suhde Pohdinta Päätulokset Johtopäätöksiä Kirjallisuus LIITE 1 Vuoden 2004 nuorisorikollisuuskysely Tutkimuskoulujen valinta ja tietojen kerääminen Kyselyjen laadun seuranta Puuttuvat tiedot ja painokertoimet Ongelmia ja kehittämistarpeita LIITE 2 Vertailevia huomioita eri kyselyjärjestelmien tuloksista LIITE 3 Sosiaalisen pääoman muuttujat: jakaumat ja summamuuttujien ominaisuudet LIITE 4 Sosiaalisen pääoman ulottuvuuksia ja itsekontrollia mittaavat asteikot 125 LIITE 5 Vuoden 2004 nuorisorikollisuuskyselyn lomake SUMMARY
6 1 PIILORIKOLLISUUDEN TUTKIMUS Janne Kivivuori Tässä luvussa tarkastellaan sitä, miksi piilorikollisuutta tutkitaan, ja miten itse ilmoitetun rikollisuuden menetelmää käytetään koululaiskyselyissä. Lukijan, jota kiinnostavat vain tulokset ja rikollisuuden trendit, kannattaa siirtyä suoraan lukuun Nuoruus rikollisena elämänvaiheena Viime vuosikymmenen vaihteessa nuorten tekemät rikokset saivat poikkeuksellisen paljon huomiota julkisuudessa. Syynä olivat eräät vakavat väkivallanteot, erityisesti Imatralla tapahtunut koulutytön surma, Keravalla sattuneet henkirikokset sekä ns. Heinojen tapaus, jossa ryhmä eri ikäisiä nuoria surmasi kaksi aikuista. Nuorten tekemät henkirikokset nousevat julkisuudessa otsikoihin helpommin kuin henkirikokset keskimäärin, ja tämä ilmiö voimistui mainittujen tapausten johdosta (Kivivuori ym. 2002). Muutama törkeä tapaus johtaa helposti siihen, että nuorten väkivalta on uutisoinnin kestoaihe. Nuoruuden keskeinen asema rikollisuusilmiössä ei kuitenkaan ole yksinomaan mediakohun tuottama harhakuvitelma. Nuoruus on elämänkaaren rikollisinta aikaa ainakin jos tarkastellaan yleisimpiä omaisuus- ja väkivaltarikollisuuden lajeja. Kuviossa 1 on esitetty vuonna 2003 varkaus- tai pahoinpitelyrikoksesta epäiltyjen ikäryhmän kokoon suhteutetut määrät. Kuvio perustuu niin sanottuun nettotilastoon, jossa henkilö voi esiintyä vain kerran. Jos henkilö on ollut syylliseksi epäiltynä useisiin selvitettyihin rikoksiin, hän tilastoituu törkeimmän rikoksensa mukaan. Suhdeluvut on laskettu ikäryhmän tuhatta henkeä kohden.
7 Varkausrikoksia 1000 h. kohti Pahoinpitelyrikoksia 1000 h. kohti Kuvio 1 Varkaus- ja pahoinpitelyrikoksesta poliisin tietoon tulleita ikäryhmän henkeä kohden Laskettu Tilastokeskuksen luvuista. Eri ikäryhmistä 13-vuotiaat osallistuivat eniten varkauksiin. Pahoinpitelyyn osallistumisen huippu oli 19-vuotiaana 1. Varastamiseen osallistumisen yleisyyttä kuvaavan käyrän huippu, noin 13 epäiltyä samanikäistä kohti, tarkoittaa noin 1,3 prosenttia ikäryhmän nuorista. Vastaavasti pahoinpitelyrikosten ikähuipulla noin joka sadas 19-vuotias oli tehnyt poliisin kirjaaman pahoinpitelyn. Kuviossa 1 esitetyt tiedot perustuvat siis poliisin tietoon tulleisiin selvitettyihin rikoksiin. Mutta voidaanko viranomaistilastoihin nojautua, jos halutaan selvittää nuorten rikollisuuden todellista määrää, kehitystä ja teonpiirteitä? Pitääkö todellakin paikkansa, että esimerkiksi 15-vuotiaista vain noin joka sadas teki varkauden vuonna 2003? 1.2 Ongelmana piilorikollisuus Rikollisuutta kuvaavat viranomaistilastot eivät sisällä tekoja, jotka eivät syystä tai toisesta ole tulleet poliisin tietoon. Niin sanottu piiloon jäävä rikollisuus puuttuu niistä kokonaan. Siksi esimerkiksi kuvion 1 tiedot aliarvioivat voimakkaasti nuorten osallistumista varkauksiin ja väkivaltaan. 1 Monissa muissa rikoslajeissa, esimerkiksi petos- ja kavallusrikollisuudessa sekä talousrikollisuuden eri muodoissa, ikähuippu ajoittuu aikuisryhmiin.
8 Poliisin tietoon tulleen rikollisuuden tasossa ilmenevät muutokset voivat johtua muista seikoista kuin rikollisen käyttäytymisen yleisyyden muutoksesta. Tärkeimpiä poliisitilastoon vaikuttavia muita tekijöitä ovat: 1) rikoslain muutokset, 2) uhrien ja muiden alttius ilmoittaa rikoksista poliisille, 3) rikosten kontrollin tehokkuus ja kohdentaminen; ja 4) mahdolliset muutokset ilmi tulleiden tekojen rekisteröinnissä, kirjaamisalttiudessa ja laskennassa (Rüther 2001, 297, ks. myös kuvio 2). Kuvio 2 Tilastoidun rikollisuuden määrään vaikuttavia tekijöitä Kuinka merkittävä virhe syntyy, jos rikoksia tekevien määriä arvioidaan viranomaistilaston perusteella? Tämä riippuu paljolti siitä, mistä rikoslajista on kysymys. Esimerkiksi kuolemaan johtaneen väkivallan määrästä saadaan verraten luotettava kuva poliisi- ja kuolemansyytilastojen avulla. Mutta heti kun siirrytään tarkastelemaan muuta rikollisuutta, viranomaistilastojen käyttöarvo laskee. Sitä voidaan arvioida esimerkiksi kysymällä nuorilta, ovatko he tulleet poliisin tietoon rikostensa johdosta. Kuten kuvio 3 osoittaa, verraten pieni osa rikoksia tehneistä nuorista on tullut poliisin tietoon. Myymälävarkauden tehneistä 17 prosenttia oli tullut teon johdosta poliisin tietoon joskus elämässään; pahoinpitelyn kohdalla vastaava osuus oli 15 prosenttia. Nämä luvut kuvaavat poliisin tietoon tulleiden osuutta, eivät välttämättä rikosilmoitusjärjestelmään kirjattujen osuutta. Nuoret voivat tulla tekojensa johdosta poliisin tietoon ilman että heistä tehdään rikosilmoitus. Kyselyaineistoissa voidaan havaita myös teon vakavuuden yhteys poliisin tietoon tuloon. Niistä pahoinpitelyistä, joissa uhri ei tarvinnut hoitoa, 9 prosentissa tekijä tuli poliisin tietoon. Sen sijaan niistä pahoinpitelyistä, joiden uhri tarvitsi hoitoa, 33 prosentissa tekijä tuli poliisin tietoon (siis myös vammaan johtaneissa tapauksissa enemmistö tekijöistä ei tullut poliisin tietoon). Myymälävarkauksissa voidaan vastaavasti havaita varastetun tavaran arvon vaikutus poliisin tietoon tuloon. Teon piirteillä on suuri vaikutus tekojen tilastoitumiseen: mitä vakavampi teko, sitä todennäköisemmin se näkyy tilastoissa.
9 % auton varastaminen kaupasta varastaminen pahoinpitely osallistuminen tappeluun vahingonteko ilman ajokorttia ajaminen 8 humalassa ajaminen marihuanan tai hasiksen käyttö 5 6 lääkkeen päihdekäyttö varastetun tavaran osto graffitien teko vahingonteko koulussa muun huumeen käyttö 1 koulusta varastaminen 1 Kuvio 3 Poliisin tietoon teon johdosta tulleita nuoria (%), niistä jotka ovat tehneet teon ainakin kerran elämänsä aikana, NRK-2004 Piilorikollisuus on siis laajaa. Kuten jo todettiin, muutokset tilastoidun rikollisuuden tasossa johtuvat keskeisesti myös ilmi tulemiseen vaikuttavista tekijöistä (kuvio 2) eivätkä siten liity yksinomaan rikollisuuden määrään. Siksi piilorikollisuuden ongelma on merkittävä myös yhteiskuntapoliittisesta näkökulmasta. Ilman käsitystä kokonaisrikollisuuden kehityksestä ei ole mahdollista arvioida rikollisuustilanteen kehitystä, yleistä turvallisuustilannetta tai vaikkapa poliisin toiminnan tehokkuutta. Ongelman korjaamiseksi kriminologiassa on kehitetty täydentäviä menetelmiä, joilla voidaan selvittää rikoskäyttäytymisen todellista tasoa ja sen mahdollisia muutoksia. Nämä menetelmät perustuvat yleensä kyselyjen käyttöön. Tutkimustapoja voidaan luokitella sen perusteella, mikä on pääasiallinen kysymystyyppi. Vastaajilta voidaan kysyä, ovatko he joutuneet rikosten kohteeksi (uhritutkimus) tai tuntevatko he lähipiirissään henkilöitä, jotka ovat tehneet rikoksia tai joutuneet niiden kohteeksi (sijais- ja jäsenarviot). Kolmas ja tämän tutkimuksen kannalta tärkein tapa tutkia rikosten todellista määrää on kysyä vastaajilta, ovatko he itse tehneet rikoksia. Seuraavassa osassa tarkastellaan lähemmin itse ilmoitetun rikollisuuden tutkimusta.
10 5 1.3 Itse ilmoitetun rikollisuuden tutkimus Itse ilmoitetun rikollisuuden tutkimuksessa vastaajia pyydetään kertomaan, mitä rikoksia he itse ovat tehneet esimerkiksi kuluneen vuoden aikana. Yleensä kysymyksiin vastataan nimettömästi, ellei tutkimusasetelma, esimerkiksi samojen henkilöiden tutkiminen myöhemmin uudestaan, edellytä henkilötiedon keräämistä. Yhdysvalloissa tällaiset tutkimukset aloitettiin toisen maailmansodan jälkeen, joskin ne pääsivät varsinaisesti vauhtiin vasta 1950-luvulla. Ensimmäinen suomalainen itse ilmoitetun rikollisuuden tutkimus tehtiin vuonna 1962, jolloin Helsingissä ja Rovaniemellä armeijan kutsuntoihin tulleet miehet vastasivat nimettömästi omaa rikollisuuttaan koskeviin kysymyksiin (Jaakkola 1965). Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos on tehnyt vuodesta 1995 alkaen vuotiaisiin nuoriin kohdistuvia itse ilmoitetun rikollisuuden mittauksia (tässä raportissa näistä käytetään lyhennystä NRK). Eräissä suurissa kaupungeissa on tehty erillisiä itse ilmoitetun rikollisuuden tutkimuksia, Helsingissä 1992 ja 2002, Turussa 1992 ja 2001 (Kivivuori & Savolainen 2003; Elonheimo 2002). Itse ilmoitetun rikollisuuden tutkimusmenetelmää pidetään yleisesti varsin luotettavana. Rikollisuutta mittaavien asteikkojen reliabiliteettia on arvioitu useimmiten ns. test-retest -tutkimuksin, joissa samat henkilöt vastaavat samoihin kysymyksiin esimerkiksi viikon tai kahden viikon välein. Tulosten samanlaisuus kertoo mittarin korkeasta reliabiliteetista. Näissä testeissä itse ilmoitetun rikollisuuden asteikkojen reliabiliteetti on osoittanut varsin tyydyttäväksi (Zhang ym. 2000; Thornberry & Krohn 2000, 46 49; ks. myös Honkatukia 1995). Vastaajien omaa rikollisuutta mittaavien kysymysten validiteettia on tarkasteltu vertaamalla saatuja tietoja muihin tietolähteisiin, esimerkiksi viranomaistilastoihin. Huumeiden käytön kohdalla kriteeritietona on voinut olla myös kyselyn jälkeen otettu kudosnäyte. Näissä tutkimuksissa on voitu todeta, että ihmiset vastaavat hyvinkin totuudenmukaisesti omaa rikoskäyttäytymistään koskeviin kysymyksiin (Bjarnason 1995; McGregor & Makkai 2003). Itse ilmoitetun rikollisuuden menetelmän validiteetti on yleensä todettu tyydyttävän korkeaksi (Thornberry & Krohn 2000, 50 59; ks. myös Junger- Tas & Marshall 1999). Itse ilmoitetun rikollisuuden tutkimuksen katsotaan soveltuvan parhaiten nuorten rikoskäyttäytymisen tutkimuksiin. Vastaaminen omia rikkeitä ja rikoksia koskeviin kysymyksiin sisältää vähemmän riskejä nuorten kuin aikuisten silmissä. Aikuisten on todettu mukauttavan vastauksiaan sosiaalisiin odotuksiin, mikä voi rikollisuuden kohdalla johtaa salaamiseen (Junger-Tas & Marshall 1999, 330). Metoditutkimusten perusteella menetelmää voidaan
11 6 pitää luotettavana, jos kysely on nimetön ja oppilaat saavat itse sulkea vastauksensa kirjekuoreen (Bjarnason 1995). Itse ilmoitetun rikollisuuden tutkimuksessa mitataan käyttäytymistä, joka on pääsääntöisesti lain mukaan rangaistavaa ja aina sosiaalisesti ja moraalisesti paheksuttua (Junger-Tas & Marshall 199, 291). Nuorten kohdalla on kuitenkin huomioitava, etteivät nuoret välttämättä pidä lain ja muiden normien rikkomista yksiselitteisen paheksuttavana. Nuorten parissa on yleistä ajatella, että normien vastainen toiminta, ja myös lain rikkominen, on nuoruusiän aikana sekä tilastollisesti että psykologisesti normaalia tai jopa tervettä (Kivivuori 1997, 38 50; vrt. Kivivuori 2000). Siksi nuorten rikollisuutta tutkittaessa on huomioitava myös rikosten liioittelun mahdollisuus. Eräs tapa tutkia liioittelun yleisyyttä on kysyä vastaajilta, ovatko he käyttäneet huumetta, jota ei ole olemassa. Vuoden 1999 ESPADtutkimuksessa vain 0,1 prosenttia suomalaisista vastaajista ilmoitti käyttäneensä tutkijoiden keksimää Relevin -huumetta. Luku oli eurooppalaista keskitasoa alhaisempi (Hibell ym. 2000, 39, 41). Liioittelu ei näyttäisi uhkaavan merkittävästi itse ilmoitetun rikollisuuden menetelmän luotettavuutta (ks. myös Naplava ym. 2002, ). Vaikka nuoret liioittelevat rikoksiaan ja normirikkomuksiaan toisilleen, tämä motiivi ei näyttäisi vääristävän merkittävästi itse ilmoitetun rikollisuuden tutkimustuloksia. Luottamus tutkimusmenetelmää kohtaan lisääntyy, jos eri seurantahankkeet tuottavat samansuuntaisia tuloksia. Suomessa käynnistettiin 1990-luvulla useita kyselyjärjestelmiä, joihin liittyi myös rikoskäyttäytymistä mittaavia kysymyksiä. Näistä mainittakoon eurooppalainen alkoholi- ja huumetutkimushanke ESPAD, Maailman terveysjärjestön koululaistutkimukset sekä Stakesin kouluterveyskyselyt. Yksikään näistä ei rikoskäyttäytymisen mittaamisen osalta ole yhtä kattava kuin nuorisorikollisuuskyselyt, mutta joka tapauksessa niiden tuottamat tiedot ovat arvokkaita myös rikoskäyttäytymisen kehityssuuntien arvioinnissa. Liitteessä 2 on vertailtu eri sarjojen tuottamaa kuvaa joidenkin tekojen osalta. Näyttäisi vahvasti siltä, että sarjat tuottavat samankaltaisen kuvan siitä, mihin suuntaan nuorten rikoskäyttäytyminen kehittyy. Kun tehdään ja luetaan itse ilmoitettua kiellettyä ja rikollista toimintaa koskevia tutkimuksia, on paikallaan pitää mielessä se, mitä mitataan. Tutkittavat rikkomukset ovat pääsääntöisesti lieviä. Nyrkkisääntönä on, ettei kovin vakavista teoista ole mielekästä kysyä. Mitä vakavampi teko, sitä suurempi on vastaajan motiivi salata se. On kyseenalaista, onko luotettavaa tutkia vaikkapa laittoman kuolinavun antamista nimettömän kyselyn avulla (Maisch 1997, ). Voidaan myös olettaa, että mitä vakavampi teko, sitä luotettavampia ovat viranomaistilastot, jolloin täydentäviä piilorikollisuustutkimuksia ei
12 tarvita. Tämä koskee varsinkin kuolemaan johtanutta väkivaltaa, mutta myös muuta vakavaa väkivaltaa. Piilorikollisuustutkimus ei siten korvaa, vaan täydentää viranomaistilastojen käyttöä kriminologian lähteenä. 7 Millainen on hyvä rikollisuuden mittari? Menetelmän luotettavuuteen ja validiteettiin vaikuttaa myös se, miten ja millaisista rikoksista kysytään. Tutkimustraditiossa on kiteytynyt tietynlainen standardi, jonka noudattamista pidetään menetelmän reliabiliteetin ja validiteetin kannalta välttämättömänä ehtona. Kyselylomakkeen tulisi sisältää ainakin seuraavat piirteet: 1) Laaja rikoskäyttäytymisen kirjo. Vain muutaman rikoksen kysyminen ei operationaalista adekvaatisti rikoskäyttäytymisen teoreettista konstruktiota. Tämä edellytys johtaa siihen, että hyvät itse ilmoitetun rikollisuuden asteikot ovat suhteellisen pitkiä. 2) Vakavat teot. Varsinkin historiansa alussa, 1950-luvulla itse ilmoitetun rikollisuuden asteikot sisälsivät vain hyvin lieviä tekoja, esimerkiksi luvattomia poissaoloja tai pikkuvarkauksia. Myös vakavampia tekoja on syytä sisällyttää. 3) Tarkentavat jatkokysymykset (follow-up questions). Itse ilmoitetun rikollisuuden tutkimuksella on sisäsyntyinen taipumus kerätä verraten lieviä tekoja. Yleisimmin käytetty tapa kontrolloida näitä ongelmia on sisällyttää asteikkoon teonpiirteitä koskevia jatkokysymyksiä. Varkauksissa voidaan kysyä esimerkiksi varastetun tavaran arvosta. Väkivallan kohdalla on varsin tarpeellista kysyä, aiheutuiko tapahtumasta vammoja uhrille, sekä tiedustella mikä oli osapuolten välinen suhde. 4) Kysymykset siitä, kuinka monta kertaa vastaaja on tehnyt kysytyt teot. Vapaa tila lukumäärän ilmoittamiseen on parempi vaihtoehto kuin muutaman valmiin vastausvaihtoehdon käyttäminen, varsinkin jos rikosaktiivisimpaan kategoriaan yltää alhaisellakin tekomäärällä. Kysymystyyppi, joka ei voi erotella 5 ja 20 kertaa teon tehnyttä toisistaan, on heikko. (Thornberry & Krohn 2000, ) Suomen nuorisorikollisuuskyselyissä käytetty rikoskäyttäytymisen mittaamistapa noudattaa melko pitkälle näitä alan standardeja. Kysyttyjen tekojen kirjo on laaja: kaikkiaan 18 eri tekolajia. Lievimmät teot eivät ole edes rikoslain mukaisia rikoksia, vaan alempien normien vastaisia tekoja, kuten esimerkiksi luvaton poissaolo koulusta ja kotoa karkaaminen. Vakavammasta päästä ovat esimerkiksi sellaiset teot kuin auton varastaminen, pahoinpitely ja ns. kovien
13 8 huumeiden käyttö. Kysymyslomake sisältää myös jokaisen teon kohdalta seikkaperäisiä tarkentavia kysymyksiä, joiden avulla on mahdollista kuvailla teonpiirteitä ja myös erottaa triviaalien tekomuotojen osuus. Nämä tarkentavat teonpiirrekysymykset luultavasti myös vaikuttavat vähentävästi täysin triviaalien tekojen ilmoittamiseen, koska kysymykset viestivät vastaajille, millaisia ilmiöitä lomakkeella tutkitaan. Lomakkeessa tiedustellaan tekomääriä avovastauksen avulla, minkä vuoksi on mahdollista tarkastella erikseen nuoria, jotka ovat tehneet paljon rikoksia. Tutkimuspaikkana koulu Nuorten rikoskäyttäytymistä selvittävät tutkimukset tehdään usein kouluissa. Tämä johtaa verraten korkeisiin vastausprosentteihin, vaikka muodollisesti kyselyyn vastaaminen on vapaaehtoista. Koulussa tehtävä tutkimus jättää kuitenkin ulkopuolelle henkilöt, jotka ovat joko pysyvästi tai aineiston keräämisen hetkellä pois koulusta. Tutkimuspäivänä poissa olleet oppilaat eivät ole mittauksen luotettavuutta merkittävästi alentava tekijä muun muassa siksi, että suurin osa poissa olevista nuorista on keskimääräistä normikuuliaisempia (Kivivuori 2002, ; liite 1). Sen sijaan nuoret, jotka eivät käy tavallista koulua ollenkaan, ovat eri asia. Kaikkein vakavimman rikollisuuden tekijät saattavat lukeutua juuri tähän ryhmään (Cernkovich ym. 1985). Koulussa tehtävän tutkimuksen rajoituksia ei kuitenkaan ole syytä liioitella. Ainakin Suomessa peruskoulu sisällyttää piiriinsä myös oppilaat, jotka on siirretty erityisopetusryhmiin käytösongelmien johdosta. Suomalainen koulu ei ole kunnollisten ja kilttien oppilaiden saareke, joka on erossa muusta yhteiskunnasta ja sen ongelmista. Hiljattain Saksassa tehdyssä metodologisessa tutkimuksessa selvitettiin nuoriin kohdistuvien rikollisuus- ja uhrikyselyjen toteuttamispaikan ja -tavan vaikutusta tuloksiin. Tutkimuksen taustalla oli nimenomaan koulukyselyihin kohdistettu metodikritiikki, jonka mukaan kaikkein rikosaktiivisimmat nuoret ovat muita todennäköisemmin poissa koulusta; kirjallisia luokkakyselyitä oli kritisoitu myös viittaamalla oppilaiden mahdollisiin luku- ja ymmärtämisvaikeuksiin (Naplava ym. 2002, 402). Tutkimuksessa vertailtiin tietojen keräämistä kirjallisesti koululuokissa ja toisaalta suullisesti kotitalouksien kautta. Tulokset viittasivat vahvasti siihen, että kotien kautta tapahtuva tutkimus johti sosiaaliryhmän mukaan vinoutuneeseen katoon. Alimmat sosiaaliryhmät eivät päästäneet haastattelijoita koteihinsa haastattelemaan nuoria yhtä helposti kuin keskiryhmät. Siksi kotona tehtäviin käyntihaastatteluihin nojaava tutkimus näytti aliarvioivan
14 nuorten rikoskäyttäytymisen tasoa. Koulussa tehtävä kysely antoi luotettavamman kuvan, koska eri sosiaali- ja etniset ryhmät olivat paremmin edustettuina (Naplava ym. 2002, ). 9 KIRJALLISUUS Aromaa, Kauko (1994). Self-reported delinquency in Helsinki, Finland, Teoksessa Josine Junger-Tas & Malcolm W. Klein (toim.): Delinquent Behavior among Youn People in the Western World. RDC/Kugler Publicatons, Amsterdam. Bjarnason, Thoroddur (1995). Administration mode bias in school survey on alcohol, tobacco and illicit drug use. Addiction 90, Cernkovich, Stephen A. (1985). Chronic offenders: the missing cases in self-report delinquency research. Journal of Criminal Law & Criminology 76:3, Elonheimo, Henrik (2002). Turun nuorten rikollisuus kyselyjen valossa. Teoksessa Janne Kivivuori (toim.): Nuoret rikosten tekijöinä ja uhreina. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 188, Helsinki. Honkatukia, Päivi (1995). Itse ilmoitetun rikollisuuden mittaaminen. Ryhmäkysely ja henkilökohtainen haastattelu nuorisorikollisuuden tutkimuksessa. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 21, Helsinki. Jaakkola, Risto (1965). Sosiaalinen tausta ja rikollisuus. Sosiologia 2:2, 90)100. Junger-Tas, Josine & Marshall, Ineke Haen (1999). The Self-Report Methodology in Crime Research. Teoksessa Michael Tonry (toim.): Crime and Justice. A Review of Research. Vol 25. The University of Chicago Press, Chicago. Kivivuori, Janne (1997). Nuoret rikosten tekijöinä. Tekojen yleisyys, rikollisuuden ymmärtäminen ja varastamisen vaiheet. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Julkaisuja 141, Helsinki. Kivivuori, Janne (2000). Delinquent Behaviour, Psychosomatic Symptoms and the Idea of Healthy Delinquency. Journal of Scandinavian Studies in Criminology and Crime Prevention 1:2, Kivivuori, Janne (2002). Nuoret rikosten tekijöinä, uhreina ja kontrollin kohteina. Teoksessa Janne Kivivuori (toim.): Nuoret rikosten tekijöinä ja uhreina. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 188, Helsinki. Kivivuori, Janne & Kemppi, Sari & Smolej, Mirka (2002). Etusivujen väkivalta. Väkivalta iltapäivälehtien etusivuilla, todellisuudessa ja ihmisten peloissa Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 196, Helsinki. Kivivuori, Janne & Savolainen, Jukka (2003). Helsingin nuoret rikosten uhreina ja tekijöinä. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 204, Helsinki. Maisch, Herbert (1997). Patiententötungen. Dem Sterben nachgeholfen. Kindler, Germany. McGregor, Kiah & Makkai, Toni (2003). Self-reported Drug Use: How Prevalent is Under-reporting? Trends & issues in crime and criminal justice. Australian Institute of Criminology, Canberra.
15 10 Naplava, Thomas & Oberwittler, Dietrich (2002). Methodeneffekte bei der Messung selbstberichteter Delinquenz von männlichen Jugendlichen. Monatsschrift für Kriminologie und Strafrechtsreform 85:6, Rüther, Werner (2001). Zum Einfluss polizeilicher Erfassungskontrollen auf die registrierte Kriminalität. Monatsschrift für Kriminologie und Strafrechtsreform 84:4, Thornberry, Terence P. & Krohn, Marvin D. (2000). The Self-Report Method of Measuring Delinquency and Crime. Teoksessa Measurement and Analysis of Criminal Justice. Criminal Justice 2000, Vol. 4. National Institute of Justice. Zhang, Sheldon & Benson, Theodore & Deng, Xiaogang (2000). A test-retest reliability assessment of the international self-report delinquency instrument. Journal of Criminal Justice 28,
16 2 NUORET RIKOSTEN TEKIJÖINÄ, UHREINA JA KONTROLLIN KOHTEINA Janne Kivivuori Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos käynnisti nuorten rikoskäyttäytymisen seurannan vuonna Menetelmänä käytettiin itse ilmoitetun rikollisuuden kyselyä. Vastaava kysely on sen jälkeen toistettu vuosina 1996, 1998, 2001 ja Menetelmää on esitelty tarkemmin edellisessä luvussa. Tässä luvussa esitellään kuvailevia tietoja nuorten rikoskäyttäytymisen yleisyydestä ja muutoksista vuosina Luku sisältää tietoja myös nuorten joutumisesta rikosten uhreiksi sekä nuoriin kohdistuvasta poliisikontrollista. Kyselyt on kohdistettu yhdeksännen luokan oppilaisiin, jotka ovat vastaushetkellä 15- tai 16-vuotiaita. He ovat siis rikosoikeudellisesti vastuussa teoistaan. Yhdeksäs luokkataso on valittu tutkimusten kohteeksi siksi, että silloin koko ikäluokka on viimeistä kertaa tavoitettavissa samassa instituutiossa. Peruskoulun jälkeen nuorten tiet hajoavat lukioon, ammattikouluihin ja työelämään. Muiden tutkimusten perusteella tiedetään, että esimerkiksi ammattikoulujen oppilaiden rikostaso on korkeampi kuin lukiolaisten (Kivivuori ym. 2001).Työelämään siirtyneiden rikostasoista ei ole tietoa. Peruskoulun viimeisellä luokalla eri ryhmät ovat kuitenkin vielä yhdessä, joten ko. ajankohtaa voidaan pitää optimaalisena koko ikäryhmän tutkimisen kannalta. Tuorein kysely toteutettiin keväällä Siihen vastasi peruskoulun yhdeksännen luokan oppilasta. Tähän perusotokseen kuuluvat nuoret edustavat suomenkielisiä, kunnan ylläpitämiä oppilaitoksia. Menetelmätutkimuksen perusteella tämä rajaus ei estä tulosten yleistämistä kaikkiin
17 12 suomenkielisten oppilaitosten yhdeksännen luokkatason oppilaisiin (Kivivuori ym. 2001). Sen sijaan ruotsinkielisiin oppilaitoksiin tuloksia ei voi suoraan yleistää. Siksi vuonna 2004 toteutettiin erillinen ruotsinkielinen oheistutkimus, johon vastasi oppilasta ruotsinkielisistä, kunnan ylläpitämistä oppilaitoksista. Koska kaikki aiempien vuosien kyselytiedot perustuvat vain suomenkielisiin oppilaitoksiin, tämän raportin vertailutiedot perustuvat myös vuoden 2004 osalta suomenkieliseen oppilaspopulaatioon. Ruotsinkielistä otosta käytetään myöhemmin vertailevan erillistutkimuksen aineistona. Tutkimuksen tarkat toteuttamistiedot on esitetty liitteessä 1, jossa on tietoja mm. vastausprosentista ja puuttuvien tietojen käsittelystä. Tutkimuslomake on liitteenä 5. Seuraavia tietoja arvioitaessa on huomattava, että kyse on koko maan yhdeksäsluokkalaisista yhtenä ryhmänä (tai sukupuolista erikseen). Paikallisesti voi esiintyä suuriakin rikoskäyttäytymisen tasoeroja, joita yleiskuvaus ei huomioi. Kuvioita tarkasteltaessa on syytä erityisesti huomioida se, että mittausten välit ovat eri pituisia, ja että periaatteessa mittausvuosien välisestä kehityksestä ei ole tietoa. Sitä, voidaanko otoksin havaittu muutos yleistää perusjoukkoon, on arvioitu testaamalla tuoreimman (2004) ja edeltävän (2001) mittauksen välisen eron merkitsevyyttä. Koska otoskoot ovat melko saman suuruisia , tämä testi antaa osviittaa trendin muiden osien arviointiin. 1 Kysymysten vertailtavuus Kiellettyä ja rikollista toimintaa koskevat kysymykset on pääsääntöisesti pidetty sanamuodoiltaan identtisinä, eikä niiden esittämisjärjestystä ole muutettu. Seuraavissa taulukoissa sarjan vertailukelpoisuuden muutos on osoitettu hakasulkein siten, että hakasulkeissa olevat luvut perustuvat vanhempaan kysymysmuotoiluun kuin tällä hetkellä käytetty. Vuonna 1996 lisättiin auton varastamista koskeva kysymys. Ajokortitta ajamisen sanamuotoa muutettiin siten, että kysymys tarkoitti vain yleisiä teitä. Jälkimmäinen muutos aiheuttikin lähes 20 prosenttiyksikön suuruisen laskun osallistumisprosenttiin (taulukko 1). Luvatonta koulusta poissaoloa koskevaa kysymystä muutettiin vuonna Aiemmin käytettiin sanamuotoa ilman hyväksyttävää syytä, vuodesta 2001 alkaen sanamuotoa ilman koulun hyväksymää syytä. Muutoksen vaikutussuunta ei ole ilmeinen. Aiempi muotoilu on mahdollistanut tilanteen, 1 Kiitän erikoistutkija Reino Siréniä, jonka laatimalla kaavalla merkitsevyyttä on testattu.
18 jossa vastaaja ei ilmoita luvatonta poissaoloa, koska on pitänyt sen perustetta omasta mielestään hyväksyttävänä. Lisäksi vuoden 2001 kyselyssä oli uutena kysymyksenä muiden huumeiden kuin hasiksen, marihuanan tai lääkkeiden käyttöä koskeva kysymys. Muut huumeet ovat pääasiassa niin kutsuttuja kovia huumausaineita, mutta niihin sisältyy jonkin verran ns. imppaukseen liittyvää toimintaa Elämän aikainen osallistuminen tekoihin Taulukossa 1 on esitetty tiedot siitä, kuinka suuri osa kyselyihin vastanneista on tehnyt teon ainakin kerran koko elämänsä aikana. Elämän aikaista osallistumista kuvaavat luvut heijastavat ensisijaisesti eri nuorisokohorttien välisiä eroja, eivät kyselyvuosien välisiä eroja. Esimerkiksi vuoden 1995 kyselyn vastaajat syntyivät , ja vuoden 2004 vastaajat syntyivät Toisaalta osallistuminen useimpiin tekoihin kiihtyy vasta murrosiässä. Esimerkiksi väkivallan ja huumeiden käytön osalta elämänaikainen osallistuminen viittaa lähes täysin kyselyä edeltäneen kahden tai kolmen vuoden aikaiseen toimintaan (Kivivuori 1999, 30 39). Tekokohtainen tarkastelu Kyselyvuosien vertailu osoittaa, että luvattomasti koulusta poissa olemisen ja kotoa karkaamisen yleisyydessä ei ole ilmennyt muutosta vuosien 2001 ja 2004 välillä. Moottoriajoneuvon käyttö ilman ajokorttia on yleistynyt. Vahingontekoihin osallistuminen väheni selvästi vuoteen 2001 asti, mutta sen jälkeen aleneva kehitys näyttää päättyneen. Vuoden 2004 mittauksessa havaitut muutokset eivät ole merkitseviä. Myymälävarkauksien, koulusta varastamisen ja varastetun tavaran oston kohdalla selvä aleneva kehitys on jatkunut. Varsinkin kaupasta ja koulusta varastaminen on silti edelleen yleistä. Niiden nuorten osuus, jotka ovat joskus tapelleet julkisella paikalla tai pahoinpidelleet jonkun, on vähentynyt vuosien 2001 ja 2004 välillä. Marihuanan tai hasiksen käyttö näyttää saavuttaneen lakipisteensä vuoden 2001 mittauksessa, jonka jälkeen on tultu alaspäin. Muun huumeen käyttö näyttää hieman yleistyneen. Lääkkeiden käyttö päihteenä on vähentynyt varsin dramaattisesti kyse voi olla tällaisen teon menemisestä pois muodista. Humalassa ajokin on hieman vähentynyt.
19 14 Taulukko 1 Elämänsä aikana teon a ainakin kerran tehneitä, prosentteina p luvaton poissaolo koulusta kotoa karkaaminen ajokortitta ajo seiniin piirtely vahingonteko koulussa vahingonteko muualla kaupasta b varastaminen koulusta varastaminen kotoa varastaminen varastetun tavaran osto auton varastaminen koulukiusaaminen osallistuminen tappeluun pahoinpitely marih. tai hasiksen käyttö lääkkeen käyttö päihteenä muun huumeen käyttö c humalassa ajo d [62,7 12,5 [50,8] 32,6 25,0 36,2 57,4 52,4 35,3 15,8.. 56,6 24,8 13,1 6,1 12,9.. 21,5 55,6 10,4 32,5 33,7 22,7 30,2 56,3 49,3 35,3 18,1 2,3 53,0 24,8 11,6 8,0 12,2.. 20,8 55,1] 11,2 27,2 31,2 22,3 27,7 49,7 44,2 35,5 13,0 1,7 45,4 24,3 10,6 8,8 10,4.. 20,7 50,6 12,8 31,7 27,4 18,3 25,9 46,2 43,9 31,5 12,3 1,6 42,8 28,0 13,8 11,6 13,8 2,4 18,9 49,6 11,7 33,9 * 25,8 18,9 24,2 42,4 40,5 30,0 9,5 2,0 44,6 21,1 11,4 10,2 7,9 3,3 17,1 N a) Kysymysten vertailtavuudesta ks. kohta kysymysten vertailtavuus b) Kaupasta tai kioskista varastaminen. c) Mittaa pääasiassa ns. kovien huumeiden käyttöä. d) Moottoriajoneuvolla. *=p<.05 *=p<.01 ( ) ** ** ** ** ** * ** * ** Yleiskuva keskeisistä rikostyypeistä Nuorten rikosalttiuden muutosten yleispiirteistä saa helpommin yleiskuvan, jos samaan rikostyyppiin kuuluvia tekoja tarkastellaan yhdessä, kuten kuvioissa 1 6 on tehty. Niissä varastaminen viittaa kaupasta, kotoa tai koulusta varastamiseen tai varastetun tavaran ostoon. Omaisuuden vahingoittaminen viittaa seiniin kirjoitteluun ja piirtelyyn sekä omaisuuden vahingoittamiseen koulussa tai muualla. Väkivalta viittaa tappeluun julkisella paikalla tai toisen henkilön hakkaamiseen. Vertailun vuoksi kuvioihin on otettu mukaan myös marihuanan tai hasiksen käyttö. Tarkoituksena on nimenomaan ollut tiivistää tulokset neljän tärkeän rikostyypin varastamisen, vahingonteon, väkivallan ja huumeiden käytön osalta. Niistä nuorista, jotka olivat yhdeksännellä luokalla vuonna 1995, jopa 77 prosenttia oli varastanut elämänsä aikana (kuvio 1). Sen sijaan niistä nuorista, jotka olivat yhdeksännellä luokalla 2004, 64 prosenttia oli varastanut elämänsä aikana. Myös omaisuuden tarkoituksellinen vahingoittaminen on nykynuorille selvästi harvinaisempi kokemus kuin nuorille, jotka olivat samanikäisiä
20 kymmenen vuotta sitten. Väkivallassa kehitys on ollut vakaampaa. Myönteistä on se, että tuorein mittaus viittaa väkivaltaan osallistumisen vähenemiseen. Vertailun vuoksi kuvioon on otettu myös marihuanan tai hasiksen käyttö, joka on ainoa selvästi yleistynyt teko. Siinäkin tuorein mittaus viittaa kasvun päättymiseen. 15 % Varastaminen** Omaisuuden vahingoittaminen Väkivalta** Marihuanan tai hasiksen käyttö* Kuvio 1 Elämänsä aikana tekotyyppeihin vähintään kerran osallistuneita, % vuotiaista Muutos : *=p<.05, **=p<.01 Eri rikostyyppeihin osallistumisen kehitys on ollut varsin samansuuntaista pojilla ja tytöillä (kuviot 2 ja 3). On ilmeistä, että kehitystä selittävät tekijät ovat vaikuttaneet samalla tavalla molempiin sukupuoliin. Näitä tekijöitä on eritelty tarkemmin yhteenvetoluvussa (2.11). Yksityiskohtana voi huomioida sen, että vuonna 2001 kyselyyn vastanneiden nuorten väkivaltataso oli korkeampi kuin samanikäisillä aiemmin ja myöhemmin.
21 16 % Varastaminen Omaisuuden vahingoittaminen Väkivalta** Marihuanan tai hasiksen käyttö Kuvio 2 Elämänsä aikana tekotyyppeihin osallistuneita poikia, % Muutos : *=p<.05, **=p<.01 % Varastaminen** Omaisuuden vahingoittaminen Väkivalta** Marihuanan tai hasiksen käyttö Kuvio 3 Elämänsä aikana tekotyyppeihin osallistuneita tyttöjä, % Muutos : *=p<.05, **=p<.01
22 Kuluneen vuoden aikainen osallistuminen tekoihin Tekokohtainen tarkastelu Taulukossa 2 on esitetty tiedot siitä, kuinka suuri osa kyselyihin vastanneista nuorista teki teon ainakin kerran kuluneen vuoden aikana. Nämä luvut kuvaavat edeltäviä tarkasteluja täsmällisemmin sitä, onko vuotiaiden nuorten rikoskäyttäytyminen lisääntynyt tai vähentynyt. Luvaton poissaolo koulusta on pysynyt osapuilleen edellisen mittauksen tasolla, samoin kotoa karkaaminen. Ajaminen autolla tai moottoripyörällä ilman ajokorttia yleisellä tiellä on yleistynyt. Kaikkiin kysyttyihin vahingonteon muotoihin osallistuminen harvinaistui Vuoden 2004 mittaus viittaa siihen, että väheneminen on päättynyt ja taso vakiintunut noin kymmenen prosentin tasolle. Kaupasta ja kioskista varastaminen oli korkeimmillaan 1996, jonka jälkeen taso on laskenut tasaisesti aina vuoteen 2004 asti. Koulusta varastaneita oli vuoden 1995 kyselyssä 30 prosenttia, vuonna 2004 enää 17 prosenttia. Kotoa varastamisen vähenevä kehitys näyttää päättyneen. Auton varastaminen näyttäisi hieman yleistyneen. Väkivallan kohdalla voidaan havaita myönteinen kehitys: sekä osallistuminen tappeluun julkisella paikalla että pahoinpitely ovat harvinaistuneet. Kaiken kaikkiaan väkivallan taso on ollut koko tutkimusjaksolla varsin vakaa etenkin jos sitä vertaa vahingontekoihin ja varastamiseen, joissa on ilmennyt voimakasta vähenemistä. Koulukiusaamisessa vuonna 2004 havaittava pieni nousu ei ole tilastollisesti merkitsevä. Päihdeteoissa marihuanan ja hasiksen käyttö näyttää saavuttaneen lakipisteensä eli vuosina havaittu nousu ei ole enää jatkunut. Lääkkeiden käyttö päihteenä on harvinaistunut. Muiden huumeiden käytön tasossa ei ilmennyt muutosta.
23 18 Taulukko 2 Kuluneen vuoden aikana teon a ainakin kerran tehneitä, prosentteina p luvaton poissaolo koulusta kotoa karkaaminen ajokortitta ajo seiniin piirtely vahingonteko koulussa vahingonteko muualla kaupasta b varastaminen koulusta varastaminen kotoa varastaminen varastetun tavaran osto auton varastaminen koulukiusaaminen osallistuminen tappeluun pahoinpitely marih. tai hasiksen käyttö lääkkeen käyttö päihteenä muun huumeen käyttö c humalassa ajo d [45,8 8,4 [35,9] 18,6 13,7 19,9 15,4 30,1 20,2 9,0.. 24,9 13,3 7,5 4,4 8,7.. 16,2 42,2 7,3 24,8 18,2 12,9 15,9 19,0 27,2 21,0 10,5 1,4 21,6 13,6 7,3 6,7 7,8.. 16,2 43,4] 7,1 19,9 16,1 11,3 13,5 15,2 20,5 20,9 7,5 1,1 20,3 12,6 5,9 7,0 5,8.. 16,3 38,8 6,4 21,7 13,1 8,6 10,2 11,9 19,2 16,7 5,9 0,8 14,6 13,8 8,0 8,5 7,8 1,4 12,6 37,7 6,6 24,4 * 12,0 8,7 10,6 10,4 17,2 16,8 5,2 1,3 16,0 11,5 6,0 8,0 5,3 1,7 13,7 N e a) Kysymysten vertailtavuudesta ks. kohta kysymysten vertailtavuus b) Kaupasta tai kioskista varastaminen. c) Mittaa pääasiassa ns. kovien huumeiden käyttöä. d) Moottoriajoneuvolla. *=p<.05 *=p<.01 ( ) * * * ** ** ** Yleiskuva keskeisistä rikostyypeistä Rikoskäyttäytymisen muutosten suuret linjat tulevat selkeämmin esille, kun taulukosta 2 tiivistetään esiin keskeisten rikostyyppien varastamisen, vahingontekojen, väkivallan ja huumeiden käytön kehitys. Varastaminen on voimakkaasti vähentynyt mittausten kattamalla ajanjaksolla (kuvio 4). Voimakkain vähenemisjakso edelsi vuoden 2001 mittausta. Sen sijaan 2000-luvulla kehitys näyttää tasaantuneen. Sama pätee myös omaisuuden tarkoitukselliseen vahingoittamiseen. Siis: nuoret, jotka olivat vuotiaita vuonna 2004, osallistuivat tässä ikävaiheessa paljon harvemmin omaisuusrikollisuuteen kuin samanikäiset nuoret 1990-luvun puolivälissä. Taustalla lienee yhteiskunnallisen ja taloudellisen tilanteen muuttuminen. Näitä ja muita selittäviä tekijöitä tarkastellaan lähemmin yhteenvetoluvussa (2.11). Väkivallan kohdalla ei voida havaita samanlaista johdonmukaista trendiä sen paremmin lasku- kuin kasvusuuntaankaan. Tuoreimman mittauksen osoittama taso on kuitenkin merkitsevästi alhaisempi kuin 2001.
24 19 % Varastaminen Omaisuuden vahingoittaminen Väkivalta** Marihuanan tai hasiksen käyttö Kuvio 4 Kuluneen vuoden aikana tekotyyppeihin osallistuneita, % Muutos : *=p<.05, **=p<.01 Käsitys rikollisuuskehityksen luonteesta ei juurikaan muutu, kun sama tarkastelu tehdään erikseen pojilla ja tytöillä (kuviot 5 ja 6). Samat trendit ovat havaittavissa molempien sukupuolten kohdalla. Poikien kohdalla voidaan todeta, että noin 15-vuotiaana varastamiseen osallistuneiden osuus on laskenut kymmenessä vuodessa melkein 20 prosenttiyksikköä, tyttöjen kohdalla noin 10 prosenttiyksikköä. % Varastaminen Omaisuuden vahingoittaminen Väkivalta** Marihuanan tai hasiksen käyttö Kuvio 5 Kuluneen vuoden aikana tekotyyppeihin osallistuneita poikia, % Muutos : *=p<.05, **=p<.01
25 20 % Varastaminen Omaisuuden vahingoittaminen Väkivalta** Marihuanan tai hasiksen käyttö Kuvio 6 Kuluneen vuoden aikana tekotyyppeihin osallistuneita tyttöjä, % Muutos : *=p<.05, **=p<.01 Seuraavaksi eri tekoja tarkastellaan hieman tarkemmin. Sukupuolen mukaan tehdyt erittelyt on esitetty kuvioissa 7 8. Joidenkin tekojen kohdalla esitellään enemmän teonpiirteitä kuvaavia tietoja. Kohdassa 2.11 on esitetty yleinen yhteenveto nuorten rikoskäyttäytymisestä. Luvaton poissaolo, kotoa karkaaminen ja ajokortitta ajo Luvattomalla poissaololla tarkoitettiin vähintään yhden päivän kestävää poissaoloa, jolla ei ollut koulun hyväksymää syytä. Tämä teko on lähes yhtä yleinen tyttöjen ja poikien parissa. Tyttöjen osallistumisprosentti kyselyä edeltäneenä vuonna laski 49 prosentista (1995) 36 prosenttiin (2004), pojilla vastaavasti 44 prosentista 36 prosenttiin. Kuluneen vuoden poissaoloista 11 prosenttia kesti pidempään kuin yhden päivän. Osuus oli täsmälleen sama kuin 2001, joten teon tyypillisissä piirteissä ei tässä suhteessa tapahtunut muutosta. Yksin teon tehneiden osuus nousi 72 prosentista 77 prosenttiin vuodesta 2001 vuoteen Seitsemän prosenttia luvatta poissa olleista oppilaista noin nuorta ilmoitti, että tuoreimpaan poissaoloon oli vaikuttanut kouluun menon pelkääminen. Kotoa karkaamisella viitattiin tilanteisiin, joissa vastaaja oli viipynyt ainakin yhden yön poissa kotoa ilman vanhempien tai huoltajan lupaa. Sekä tyttöjen että poikien keskuudessa kotoa karkaaminen on pysynyt pitkään
26 verraten vakaalla tasolla (kuvio 7a). Poikien kohdalla ilmeni tasaista laskua vuoteen 2001 asti, mutta lasku näyttää pysähtyneen. Ajokortitta ajolla tarkoitettiin auton tai moottoripyörän ajamista yleisellä tiellä ilman ajokorttia. Pojilla teko näyttää yleistyneen tasaisesti vuodesta 1998 lähtien, ja tuorein vuosi osoittaa kasvua myös tyttöjen kohdalla (kuvio 7b). 21 Vahingonteot Seiniin kirjoittelulla ja piirtelyllä tarkoitettiin kirjoitusten tai graffitien kirjoittamista seiniin, busseihin, ikkunoihin tai muihin vastaaviin paikkoihin. Tähän tekoon osallistuminen on molemmilla sukupuolilla vähentynyt. Pojilla vähentyminen on ollut tasaista, tytöillä tapahtui voimakas lasku vuosien 1996 ja 2001 välillä (kuvio 7c). Koulun omaisuuden vahingoittamisella tarkoitettiin koulun omaisuuden tai koulurakennuksen tahallista vahingoittamista tai tuhoamista. Teko harvinaistui tarkastelujaksolla voimakkaasti varsinkin poikien keskuudessa. Tuorein mittausvuosi 2004 osoittaa tason vakiintumista (kuvio 7d). Myös muun kuin koulun omaisuuden tahallinen vahingoittaminen on tarkastelukaudella harvinaistunut suhteellisen voimakkaasti. Myös tässä tekotyypissä tuorein havainto viittaa siihen, että lasku on päättynyt ja uusi taso vakiintuisi (kuvio 7e). Vahingontekojen vähentyminen liittynee mm. valvonnan lisääntymiseen julkisilla paikoilla sekä mahdollisesti nuorisomuotien muutoksiin (syistä tarkemmin ks. kohta 2.11). Kaupasta tai kioskista varastaminen Kaupasta tai kioskista varastaminen harvinaistui vuoden 1996 jälkeen sekä poikien että tyttöjen tekomuotona. Tyttöjen osalta laskeva kehitys näyttäisi jatkuneen myös 2004, pojilla taso näyttäisi vakiintuneen. Moniin muihin tekoihin verrattuna myymälävarkaus on sukupuolineutraali teko, jopa niin että tytöt osallistuvat siihen hivenen enemmän kuin pojat (kuvio 7f). Myymälöistä varastavien nuorten määrä ja myymälävarkauksien määrä on siis vähentynyt. Varastamisen teonpiirteissä ei ole tapahtunut yhtä ilmeisiä ja selkeitä muutoksia. Varkauksista 40 prosenttia kohdistui ruokakauppaan, 18 prosenttia vaatekauppaan, 17 prosenttia tavarataloon ja 10 prosenttia kioskeihin. Varastamisen sosiaalisuudessa ei ole tapahtunut merkittäviä
27 22 muutoksia. Vuonna 1998 yksin varastaneiden osuus oli 41 prosenttia, kolme vuotta myöhemmin 42 prosenttia ja 2004 osuus oli 45 prosenttia. Vuosina joka viides nuorten tekemä varkaus (21 % ja 20 %) tapahtui koulumatkalla tai kouluaikana, kun vastaava osuus laski ensin 17 prosenttiin vuonna 2001 ja 14 prosenttiin vuonna Muutos voi heijastaa tehostunutta välituntivalvontaa (esimerkiksi kameravalvonta) sekä edellä mainittua tilaisuusrakenteen muutosta, siis kauppojen vähenemistä koulumatkan varrelta (ks. kohta 2.11). Toisena pienenä teonpiirremuutoksena voi mainita sen, että alkoholin vaikutuksen alaisena tehtyjen varkauksien osuus nousi vuoden 1998 seitsemästä prosentista ensin yhdeksään (2001) ja sitten 11 prosenttiin (2004). Myymälävarkauksien väheneminen johtunee usean tekijän yhteisvaikutuksesta. Näihin kuuluvat mm. kaupan rakennemuutos ja tehostuva tekninen valvonta sekä erilaiset myymälävarkauksien vastaiset kampanja (syistä tarkemmin ks. kohta 2.11). Muut varkaudet Koulusta varastaminen väheni , mutta on sen jälkeen pysynyt verraten vakaana. Tytöt ja pojat osallistuvat tähän tekoon yhtä usein (kuvio 7g). Koulusta varastetaan useimmiten (78 % vuoden 2004 tapauksista) koulun omaisuutta, harvemmin muiden oppilaiden (3 %) tai opettajien (5 %) omaisuutta. Kotoa varastaminen pysyi 2004 samalla tasolla kuin Tähänkin tekoon osallistuminen oli vuosina yleisempää kuin sittemmin (kuvio 7h). Varastetun tavaran ostamisella tarkoitettiin jonkin sellaisen ostamista, jonka tiesit tai oletit varastetuksi. Muiden varastamistekojen tapaan myös varastetun tavaran ostaminen on nyt harvinaisempaa kuin vuosina (kuvio 8a). Varsinkin tytöillä tekomuoto on jatkanut harvinaistumista. Auton varastamista kysyttiin ensimmäisen kerran vuonna Kysymys on muotoiltu siten, ettei omien vanhempien autoa oteta huomioon. Teko on harvinainen (kuvio 8b).
28 Kiusaaminen Kiusaamisella tarkoitettiin toisen nuoren kiusaamista koulussa tai koulumatkalla. 2 Tekoon osallistuminen nousi hieman vuonna 2004, mutta nousu ei merkinnyt palaamista vuosien korkealle tasolle (kuvio 8c). Ero korkean tason vuosiin voi olla seurausta siitä, että tähän ongelmaan on kiinnitetty huomiota ja kiusaamista on pyritty aktiivisesti vähentämään kouluissa. Eräs ilmaus näistä pyrkimyksistä oli voimaan tullut perusopetuslaki, jossa turvallisuus määriteltiin oppilaiden oikeudeksi (HE 86/1997). Vuonna 1998 kuluneen vuoden tuoreimmista tapauksista 24 prosenttia sisälsi myös ruumiillista kiusaamista. Vuosina 2001 ja 2004 vastaava osuus oli 32 prosenttia. 23 Tappelu julkisella paikalla Tappelusta kysyttiin, oletko osallistunut tappeluun julkisella paikalla?. Kysymyksessä korostettiin, että kyse on omasta aktiivisesta osallistumisesta tappeluun, ei esimerkiksi tappelun seuraamisesta väkijoukossa. Kaiken kaikkiaan tämän teon taso on ollut suhteellisen vakaa koko tarkastelujaksolla Tuorein havaintovuosi 2004 näyttäisi viittaavan tappelemisen lievään vähenemiseen (kuvio 8d). Niitä, jotka olivat tapelleet julkisella paikalla vuoden aikana, on pyydetty kuvailemaan eräitä tuoreimman teon piirteitä useimmissa tapauksissa tuorein teko on vuoden ainoa teko. Vastausten perusteella voidaan mm. todeta, että ihmisille vahinkoa aiheuttaneiden osuudet olivat 45, 47, 46 ja 45 prosenttia vuosien kyselyissä, mutta vuonna 2004 vastaava osuus oli noussut 50 prosenttiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita vakavan väkivallan lisääntymistä, vaan sitä, että tappelujen väheneminen on karsinut lieviä tekoja, jolloin jäljelle jääneissä on enemmän vahinkoa aiheuttaneita tekoja. Pahoinpitely Hakkaamista koskeva kysymys kuului, oletko hakannut jonkun?. Sivu oli otsikoitu sanalla pahoinpitely. Tällä otsikoinnilla on haluttu vaikuttaa siten, 2 Kiusaamista koskeva kysymys on selvästi abstraktimpi kuin esimerkiksi kouluterveyskyselyissä käytetty kysymys.
29 24 että kysymys keräisi nimenomaan vakavampia tekoja, sellaisia, joita nuoret itse hahmottavat pahoinpitelyiksi. Sekä poikien että tyttöjen osallistuminen toisen henkilön hakkaamiseen yleistyi 2001, mutta palasi 2004 jälleen matalammalle tasolle (kuvio 8e). Taulukko 3 Kuluneen vuoden aikaiset hakkaamiset: teonpiirteitä a , prosentteina Uhri tarvitsi ensiapua 17,0 14,9 15,7 10,7 10,7 Uhri joutui sairaalaan tai lääkäriin 19,8 12,4 11,5 10,9 13,5 Teko tehtiin ryhmässä 31,5 21,8 17,7 17,5 22,0 a) Kuluneen vuoden tuoreimpien tekojen joukko. N otoksessa: 99, 313, 279, 331,337. Hakkaamiset johtivat 2004 hieman useammin lääkärinhoidon tarpeeseen kuin jaksolla Tässäkin on huomioitava se, että hakkaamiseen osallistuminen väheni. Kun väheneminen tapahtui lievemmän pään teoista, jäljelle jääneiden tekojen teonpiirteiden jakauma painottui hieman vakavampiin tekoihin. Tämä ei siis tarkoita, että vakavampi väkivalta olisi lisääntynyt, vaan sitä, että väkivallan väheneminen merkitsee lievimpien tekojen karsiutumista. Muilta osin väkivallan teonpiirteet pysyivät erittäin vakaina. Vuoden 2004 tuoreimmista teoista 61 prosenttia oli poikien välisiä ja 19 prosenttia tyttöjen välisiä; 18 prosentissa teoista tyttö kohdisti väkivaltaa poikaan ja 2 prosentissa teoista poika tyttöön. Nuorten väkivallanteoista 87 prosenttia kohdistui alle 20-vuotiaisiin henkilöihin. Huume- ja päihdeteot Marihuanan tai hasiksen käytöllä tarkoitettiin näiden huumeiden käyttöä tai kokeilua kuluneen vuoden aikana. Sekä poikien että tyttöjen osallistuminen tähän tekoon on lähes kaksinkertaistunut jaksolla tason noustua noin viidestä lähelle kymmentä prosenttia. Vuosi 2004 ei tuonut muutosta suuntaan eikä toiseen (kuvio 8f). Marihuanaa tai hasista vuoden aikana käyttäneiltä kysyttiin, olivatko he rahoittaneet huumeiden käyttöä laittomin keinoin. Kaikista vuoden aikana marihuanaa tai hasista käyttäneistä 7,2 prosenttia oli rahoittanut käyttöään laittomin keinoin. Vuonna 2001 vastaava osuus oli 8,5 prosenttia, joten tässä suhteessa tilanne on pysynyt vakaana. Laittomin keinoin huumeisiin rahaa hankkineista yli puolet oli hankkinut rahaa myymällä huumeita, loput lähinnä varastamalla. Edellä mainittu osuus (7,2 %) oli laskettu niistä, jotka olivat
Nuoret rikosten tekijöinä ja uhreina. Venla Salmi Erikoistutkija, kriminologian dosentti Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos
Nuoret rikosten tekijöinä ja uhreina Venla Salmi Erikoistutkija, kriminologian dosentti Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos Nuoruusiässä tehdään eniten rikoksia Varkaus- ja pahoinpitelyrikoksista poliisin
LisätiedotOPTL. Verkkokatsauksia 27/2012. Katsaus nuorten rikoskäyttäytymiseen ja uhrikokemuksiin 2012. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos.
OPTL Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos Venla Salmi Katsaus nuorten rikoskäyttäytymiseen ja uhrikokemuksiin 01 Tässä katsauksessa esitellään tiiviisti Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen seitsemännen, keväällä
LisätiedotOPTL. Verkkokatsauksia 9/2008. Nuorten rikoskäyttäytyminen 1995 2008. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Tiivistelmä. 1 Nuorisorikollisuuskyselyt
OPTL Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos Venla Salmi Nuorten rikoskäyttäytyminen Tiivistelmä Verkkokatsauksia / Sisällys Tiivistelmä Nuorisorikollisuuskyselyt Elämän aikainen osallistuminen tekoihin 3 Kuluneen
LisätiedotOIKEUSPOLIITTISEN TUTKIMUSLAITOKSEN TUTKIMUKSIA 246. NUORTEN RIKOSKÄYTTÄYTYMINEN JA UHRIKOKEMUKSET Nuorisorikollisuuskyselyiden tuloksia 1995 2008
OIKEUSPOLIITTISEN TUTKIMUSLAITOKSEN TUTKIMUKSIA 246 Venla Salmi (toim.) NUORTEN RIKOSKÄYTTÄYTYMINEN JA UHRIKOKEMUKSET Nuorisorikollisuuskyselyiden tuloksia 1995 2008 ENGLISH SUMMARY: SELF-REPORTED JUVENILE
Lisätiedot5.3 Vahingontekorikokset Reino Sirén
126 5.3 Vahingontekorikokset Vahingonteko, lievä vahingonteko (RL 35:1,3) Vahingonteko, lievä vahingonteko (RL 35:1,3) 1998 1999 2000 2001 2002 41 557 204 44 691 213 50 189 276 47 163 238 45 870 427 41
LisätiedotOPTL. Verkkokatsauksia 33/2013. Katsaus varhaisnuorten rikoskäyttäytymiseen ja uhrikokemuksiin 2012. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos.
OPTL Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos Venla Salmi & Karoliina Suonpää Katsaus varhaisnuorten rikoskäyttäytymiseen ja uhrikokemuksiin 2012 Verkkokatsauksia /201 Sisällys Tiivistelmä 1 1 Nuorisorikollisuuskyselyt
LisätiedotOIKEUSPOLIITTISEN TUTKIMUSLAITOKSEN TUTKIMUSTIEDONANTOJA 113
OIKEUSPOLIITTISEN TUTKIMUSLAITOKSEN TUTKIMUSTIEDONANTOJA 113 National Research Institute of Legal Policy. Research Communications. Rättspolitiska forskningsinstitutet. Forskningsmeddelanden. Venla Salmi
LisätiedotII RIKOLLISUUSKEHITYS
II RIKOLLISUUSKEHITYS A Rikoslajit 1 Rikollisuuden rakenne ja kehitys Rikollisuuden rakennetta ja kehitystä tarkastellaan seuraavassa poliisin tilastoiman rikollisuuden pohjalta. Ulkopuolelle jäävät rikokset,
LisätiedotII RIKOSLAJIT. 1 Rikollisuuden rakenne ja kehitys. Reino Sirén
II RIKOSLAJIT 1 Rikollisuuden rakenne ja kehitys Seuraavassa rikollisuuden rakennetta ja kehityspiirteitä tarkastellaan poliisin tilastoiman rikollisuuden pohjalta. Sen ulkopuolelle jäävät rikokset, joita
LisätiedotHyvä turvallisuus, huono turvallisuus - turvallisuuden mittaaminen
Hyvä turvallisuus, huono turvallisuus - turvallisuuden mittaaminen Valtakunnallinen turvallisuusseminaari 23.1.2019 Kuopio Sisäministeriö Lauri Holmström Esityksen sisältö 1. Ilmiöpohjainen ja väestölähtöinen
LisätiedotNUORTEN RIKOSKÄYTTÄYTYMINEN JA UHRIKOKEMUKSET 2016
HELSINGIN YLIOPISTO VALTIOTIETEELLINEN TIEDEKUNTA KRIMINOLOGIAN JA OIKEUSPOLITIIKAN INSTITUUTTI KATSAUKSIA 18/2016 NUORTEN RIKOSKÄYTTÄYTYMINEN JA UHRIKOKEMUKSET 2016 MATTI NÄSI Julkaisija Helsingin yliopisto
LisätiedotRikollisuuden piirteitä. 1 Nuorisorikollisuus Matti Marttunen & Venla Salmi
B Rikollisuuden piirteitä 1 Nuorisorikollisuus Nuorten rikollisuutta oikeudellisesti ja tilastollisesti tarkasteltaessa keskeisiä ikärajoja ovat 15, 18 ja 21 vuotta. Rikosoikeudellinen vastuu alkaa 15
LisätiedotOIKEUSPOLIITTISEN TUTKIMUSLAITOKSEN TUTKIMUSTIEDONANTOJA 73
OIKEUSPOLIITTISEN TUTKIMUSLAITOKSEN TUTKIMUSTIEDONANTOJA 73 National Research Institute of Legal Policy. Research Communications. Rättspolitiska forskningsinstitutet. Forskningsmeddelanden. Venla Salmi
LisätiedotANALYYSI TUTKIMUKSESTA NUORTEN RIKOSKÄYTTÄYTY- MINEN TEEMANA SOSIAALINEN PÄÄOMA
ANALYYSI TUTKIMUKSESTA NUORTEN RIKOSKÄYTTÄYTY- MINEN 1995 2004. TEEMANA SOSIAALINEN PÄÄOMA Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos Kriminologian menetelmät 22.4.2014 Tekijä: Tero Korhonen 173973 Ohjaajat:
LisätiedotAlkoholin ja väkivallan suhde Optulan tutkimusten valossa
Alkoholin ja väkivallan suhde Optulan tutkimusten valossa Seminaari Alkoholi, huumeet ja eriarvoisuus Helsinki 04.12.2008 Reino Sirén Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen
LisätiedotVarkausrikokset Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Helsingin yliopisto. Tapio Lappi-Seppälä
199 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 212 213 214 215 1 Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti Helsingin yliopisto Tapio Lappi-Seppälä 23.12.216 TILASTOKATSAUS RIKOLLISUUSMUUTOKSISTA 199-215 Muistioon
LisätiedotSyrjäytyneet pojat väylä auki rikoksen poluille?
Syrjäytyneet pojat väylä auki rikoksen poluille? Pojat ja miehet - unohdettu sukupuoli? Säätytalo 23.10.2012 Tutkija Mikko Aaltonen Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos Mitä syrjäytymisellä tarkoitetaan? Työttömyyttä,
LisätiedotFSD1213. Nuorisorikollisuus 2001. Koodikirja
FSD1213 Nuorisorikollisuus 2001 Koodikirja YHTEISKUNTATIETEELLINEN TIETOARKISTO c Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto, 2003 Tämän koodikirjan viittaustiedot: Nuorisorikollisuus 2001 [koodikirja]. Tampere
LisätiedotKouluterveyskysely 2017 Poimintoja Turun tuloksista
Kouluterveyskysely 2017 Poimintoja Turun tuloksista Sisältö 1. Kyselyn taustatietoja THL:n kansallinen Kouluterveyskysely Kouluterveyskyselyyn 2017 vastanneet 2. Kyselyn tuloksia 2.1 Hyvinvointi, osallisuus
LisätiedotFSD2809. Nuorisorikollisuus Koodikirja
FSD2809 Nuorisorikollisuus 2008 Koodikirja TIETOARKISTO Tämän koodikirjan viittaustiedot: Nuorisorikollisuus 2008 [koodikirja]. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [tuottaja ja jakaja], 2015.
LisätiedotKouluterveyskysely Poimintoja Turun tuloksista
Kouluterveyskysely 2017 Poimintoja Turun tuloksista Sisältö 1. Kyselyn taustatietoja THL:n kansallinen Kouluterveyskysely Kouluterveyskyselyyn 2017 vastanneet 2. Kyselyn tuloksia 2.1 Hyvinvointi, osallisuus
LisätiedotLapsiuhritutkimus - arat aiheet kyselytutkimuksissa Noora Ellonen Tutkija Poliisiammattikorkeakoulu
Lapsiuhritutkimus - arat aiheet kyselytutkimuksissa 31.10.2008 Noora Ellonen Tutkija Poliisiammattikorkeakoulu noora.ellonen@poliisi.fi Lapsiuhritutkimus Sisäasiainministeriön poliisiosaston rahoittama
LisätiedotRovaniemen kaupungin turvallisuussuunnittelu Väkivaltarikollisuuden ehkäisy työryhmä
Rovaniemen kaupungin turvallisuussuunnittelu Väkivaltarikollisuuden ehkäisy työryhmä Analyysi henkeen ja terveyteen kohdistuneista rikoksista Rovaniemellä 2007 Väkivaltarikollisuuden ehkäisy työryhmän
Lisätiedot5 Väkivaltarikokset ja alkoholi Martti Lehti & Reino Sirén
5 Väkivaltarikokset ja alkoholi II.B.5 Väkivaltarikokset ja alkoholi 295 Väkivaltarikollisuus ja alkoholi liittyvät läheisesti toisiinsa. Pääosa pahoinpitelyrikoksiin ja henkirikoksiin syyllistyvistä tekee
LisätiedotFSD2976. Nuorisorikollisuus Koodikirja
FSD2976 Nuorisorikollisuus 2012 Koodikirja TIETOARKISTO Tämän koodikirjan viittaustiedot: Nuorisorikollisuus 2012 [koodikirja]. Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [tuottaja ja jakaja], 2018. Koodikirja
LisätiedotKoulukokemusten kansainvälistä vertailua 2010 sekä muutokset Suomessa ja Pohjoismaissa WHO- Koululaistutkimus (HBSC- Study).
Koulukokemusten kansainvälistä vertailua 1 sekä muutokset Suomessa ja Pohjoismaissa 1994-1 WHO- Koululaistutkimus (HBSC- Study). Pääjohtaja Aulis Pitkälä Tiedotustilaisuus 8.8.12, Opetushallitus Osaamisen
LisätiedotLasten ja nuorten väkivaltakokemukset Tutkimus peruskoulun 6. ja 9. luokan oppilaiden kokemasta väkivallasta
Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset Tutkimus peruskoulun 6. ja 9. luokan oppilaiden kokemasta väkivallasta Lasten hyvinvointitiedon II foorumi 6.10.2008 Noora Ellonen Poliisiammattikorkeakoulu Tutkimuksen
LisätiedotFSD2976. Nuorisorikollisuus Koodikirja
FSD2976 Nuorisorikollisuus 2012 Koodikirja TIETOARKISTO Tämän koodikirjan viittaustiedot: Nuorisorikollisuus 2012 [koodikirja]. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [tuottaja ja jakaja], 2016.
LisätiedotKiVa Koulu tilannekartoituskysely 2016 Koulupalaute: Henrikin koulu
KiVa Koulu tilannekartoituskysely 2016 Koulupalaute: Henrikin koulu Tulkintaohjeita: Kaikki koulut viittaavat oppilaiden vastauksiin kaikissa Suomen kouluissa. Oma koulu viittaa oman koulunne oppilaiden
LisätiedotOPTL. Verkkokatsauksia 10/2009. Opettajiin kohdistuva häirintä ja väkivalta 2008. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Tiivistelmä
OPTL Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos Venla Salmi & Janne Kivivuori Opettajiin kohdistuva häirintä ja väkivalta 2008 Tiivistelmä Verkkokatsauksia 10/2009 Sisällys Tiivistelmä 1 1 Vuoden 2008 opettajakysely
LisätiedotMENETELMIÄ RIKOSASIOIDEN PUHEEKSIOTTOON. Fyysisen väkivallan vakavuus ja puhumisen tärkeys
MENETELMIÄ RIKOSASIOIDEN PUHEEKSIOTTOON Fyysisen väkivallan vakavuus ja puhumisen tärkeys FYYSINEN VÄKIVALTA Voi olla esimerkiksi tönimistä, liikkumisen estämistä, lyömistä, läimäyttämistä, hiuksista repimistä,
LisätiedotLasten ja nuorten päihteidenkäyttö Kouluterveyskyselyn 2017 tulosten valossa
Lasten ja nuorten päihteidenkäyttö Kouluterveyskyselyn 2017 tulosten valossa Päihdeasiain neuvottelukunnan kokous 11.4.2018 Katariina Lappalainen, erityissuunnittelija, Sivistystoimi Kouluterveyskyselystä
LisätiedotKiVa Koulu tilannekartoituskysely 2014 Koulupalaute: Tiirismaan peruskoulu
Page 1 of 7 KiVa Koulu tilannekartoituskysely 2014 Koulupalaute: Tiirismaan peruskoulu Tulkintaohjeita: Kaikki koulut viittaavat oppilaiden vastauksiin kaikissa Suomen kouluissa. Oma koulu viittaa oman
LisätiedotHannu Niemi / Optula Rikoksentorjunta kunnissa seminaari 21.9.2011. Ulkomaalaiset rikoksentekijöinä ja uhreina
Hannu Niemi / Optula Rikoksentorjunta kunnissa seminaari 21.9.2011 Ulkomaalaiset rikoksentekijöinä ja uhreina Maahanmuuttajat 168 000 maahanmuuttajaa (ulkomaan kansalaista) vuonna 2010 Vuonna 1990 vastaava
LisätiedotNuorten miesten rikoskäyttäytyminen 1962 ja 2006
KRIMINOLOGIAN MENETELMÄT Nuorten miesten rikoskäyttäytyminen 1962 ja 2006 op 5 Itä-Suomen yliopisto Yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunta Oikeustieteiden laitos 22.04.2014 Tuula Viitanen op.nro 177073
LisätiedotKyselylomaketta hyödyntävien tulee viitata siihen asianmukaisesti lähdeviitteellä. Lisätiedot: http://www.fsd.uta.fi/
KYSELYLOMAKE Tämä kyselylomake on osa Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon arkistoitua tutkimusaineistoa FSD2346 Nuorten miesten rikollisuuskysely 2006 Kyselylomaketta hyödyntävien tulee viitata siihen
LisätiedotKiVa Koulu tilannekartoituskysely 2014 Koulupalaute: Joensuu
KiVa Koulu tilannekartoituskysely 2014 Koulupalaute: Joensuu Tulkintaohjeita: Kaikki koulut viittaavat oppilaiden vastauksiin kaikissa Suomen kouluissa. Tulokset on raportoitu erikseen alakoulujen ja yläkoulujen
LisätiedotAlakoululaisten hyvinvointikysely 2017 Joensuun kaupunki
Alakoululaisten hyvinvointikysely 2017 Joensuun kaupunki Tulkintaohjeita Tässä raportissa käytetty seuraavia värikoodeja: - Suorat jakaumat (kaikki vastaajat), keskiarvot 1,0 2,99 Heikko taso 3,0 3,19
LisätiedotFSD2102. Nuorisorikollisuus Koodikirja
FSD2102 Nuorisorikollisuus 2004 Koodikirja YHTEISKUNTATIETEELLINEN TIETOARKISTO c Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto, 2005 Tämän koodikirjan viittaustiedot: Nuorisorikollisuus 2004 [koodikirja]. Tampere
LisätiedotFSD2102. Nuorisorikollisuus Koodikirja
FSD2102 Nuorisorikollisuus 2004 Koodikirja TIETOARKISTO Tämän koodikirjan viittaustiedot: Nuorisorikollisuus 2004 [koodikirja]. Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [tuottaja ja jakaja], 2018. Koodikirja
LisätiedotSuomen koulutustaso kansainvälisessä vertailussa
Suomen koulutustaso kansainvälisessä vertailussa Mika Tuononen Suomalaisten koulutustaso on korkea vai onko näin sittenkään? Korkeakoulutuksen laajuudesta ja mahdollisesta ylimitoituksesta on keskusteltu
LisätiedotMITÄ NUORILLE KUULUU? NUORTEN HYVINVOINTI KOHORTTI TUTKIMUKSEN MUKAAN MIKA GISSLER, TUTKIMUSPROFESSORI, THL. 4.2.
MITÄ NUORILLE KUULUU? NUORTEN HYVINVOINTI KOHORTTI -97 - TUTKIMUKSEN MUKAAN MIKA GISSLER, TUTKIMUSPROFESSORI, THL 4.2.2019 Terveys 1 SEURANTA VUONNA 1987/97 SYNTYNEISTÄ Kaikki Suomessa vuonna 1987/97 syntyneet,
LisätiedotYhteenveto Espoon ruotsinkielisen väestön kehityksestä alkaen vuodesta 1999
Yhteenveto Espoon ruotsinkielisen väestön kehityksestä alkaen vuodesta 1999 Sisältäen: Espoon ruotsinkielinen väestö vs. Helsingin ruotsinkielinen väestö. Olennaiset erot väestön kehityksessä. Lasten lukumäärän
LisätiedotVakava väkivaltarikollisuus. Venla Salmi Erikoistutkija, kriminologian dosentti Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos
Vakava väkivaltarikollisuus Venla Salmi Erikoistutkija, kriminologian dosentti Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos Henkirikollisuus Henkirikosten määrän kehitys Poliisin tietoon tulleet henkirikokset (murha,
LisätiedotOPTL. Verkkokatsauksia 35/2014. Kansainvälisen nuorisorikollisuuskyselyn (ISRD-3) mittaukset Suomessa Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos
OPTL Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos Janne Kivivuori a & Venla Salmi a & Mikko Aaltonen a & Henrik Elonheimo b Kansainvälisen nuorisorikollisuuskyselyn (ISRD-3) mittaukset Suomessa 2013 Verkkokatsauksia
LisätiedotFSD1184. Nuorisorikollisuus Koodikirja
FSD1184 Nuorisorikollisuus 1998 Koodikirja TIETOARKISTO Tämän koodikirjan viittaustiedot: Nuorisorikollisuus 1998 [koodikirja]. Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [tuottaja ja jakaja], 2018. Koodikirja
LisätiedotHuumetilanne Suomessa. Päivän päihdetilanne -koulutus, 8.5.2014 Turku Karoliina Karjalainen, TtT, erikoistutkija
Huumetilanne Suomessa Päivän päihdetilanne -koulutus, 8.5.2014 Turku Karoliina Karjalainen, TtT, erikoistutkija Aikuisväestön huumeiden käyttö 9.5.2014 Huumetilanne Suomessa / Karjalainen 2 Väestökyselyt
LisätiedotKuvio 1. Matematiikan seuranta-arvioinnin kaikkien tehtävien yhteenlaskkettu pistejakauma
TIIVISTELMÄ Opetushallitus arvioi keväällä 2011 matematiikan oppimistuloksia peruskoulun päättövaiheessa. Tiedot kerättiin otoksella, joka edusti kattavasti eri alueita ja kuntaryhmiä koko Suomessa. Mukana
LisätiedotEhkäisevän päihde- ja mielenterveystyön haasteita Lapissa 2011
1 Ehkäisevän päihde- ja mielenterveystyön haasteita Lapissa 2011 Tähän muistioon on koottu Lapin peruskouluihin suunnattujen THL:n kouluterveyskyselyn (kevät 2010, N 3635, 8.-9.luokat) ja Tervein Mielin
LisätiedotKoulutilastoja Kevät 2014
OPETTAJAT OPPILAAT OPETTAJAT OPPILAAT Koulutilastoja Kevät. Opiskelijat ja oppilaat samaa Walter ry:n työpajat saavat lähes yksimielisen kannatuksen sekä opettajien, että oppilaiden keskuudessa. % opettajista
LisätiedotIII RIKOLLISUUSKONTROLLI
III RIKOLLISUUSKONTROLLI Tässä jaksossa käsitellään virallisen kontrollijärjestelmän toimintaa kuvailemalla muun muassa rikosten ilmituloa, ilmi tulleiden rikosten selvittämistä, rikoksentekijöiden syytteeseen
LisätiedotSosiaalisten verkostojen data
Sosiaalisten verkostojen data Hypermedian jatko-opintoseminaari 2008-09 2. luento - 17.10.2008 Antti Kortemaa, TTY/Hlab Wasserman, S. & Faust, K.: Social Network Analysis. Methods and Applications. 1 Mitä
LisätiedotHyvinvointikysely 2017 Yläkoulu ja toinen aste Joensuun kaupunki
Hyvinvointikysely 2017 Yläkoulu ja toinen aste Joensuun kaupunki Tulkintaohjeita Tässä raportissa käytetty seuraavia värikoodeja: - Suorat jakaumat (kaikki vastaajat), keskiarvot 1,0 2,99 Heikko taso 3,0
LisätiedotMENETELMIÄ RIKOSASIOIDEN PUHEEKSIOTTOON. Tunnistammeko koulussa tapahtuvat rikokset
MENETELMIÄ RIKOSASIOIDEN PUHEEKSIOTTOON Tunnistammeko koulussa tapahtuvat rikokset MIKSI AIHE ON TÄRKEÄ? Suomen laki määrittelee rikoksen tunnusmerkistöt tapahtuvat ne missä tahansa tai minkä ikäiselle
Lisätiedot1 Katsauksen tavoitteet...1 2 Tietolähteet ja tilastointiperiaatteet...1 3 Esityksen rakenne ja esitystapa...4
I SISÄLLYS I JOHDANTO, Tapio Lappi-Seppälä...1 1 Katsauksen tavoitteet...1 2 Tietolähteet ja tilastointiperiaatteet...1 3 Esityksen rakenne ja esitystapa...4 II RIKOSLAJIT...5 1 Rikollisuuden rakenne ja
LisätiedotSuomessa. Kuritusväkivalta ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Lapsiuhritutkimuksen tuloksia. Monica Fagerlund Tutkija, Poliisiammattikorkeakoulu
Kuritusväkivalta ja lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö Suomessa Lapsiuhritutkimuksen tuloksia Monica Fagerlund Tutkija, Poliisiammattikorkeakoulu 30.9.2014 Esityksen sisältö Lapsiuhritutkimuksesta Lapsiuhritutkimuksen
LisätiedotFSD1140. Nuorisorikollisuus Koodikirja
FSD1140 Nuorisorikollisuus 1996 Koodikirja YHTEISKUNTATIETEELLINEN TIETOARKISTO c Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto, 2001 Tämän koodikirjan viittaustiedot: Nuorisorikollisuus 1996 [koodikirja]. Tampere
LisätiedotMittariston laatiminen laatutyöhön
Mittariston laatiminen laatutyöhön Perusopetuksen laatukriteerityö Vaasa 18.9.2012 Tommi Karjalainen Opetus- ja kulttuuriministeriö Millainen on hyvä mittaristo? Kyselylomaketutkimuksen vaiheet: Aiheen
LisätiedotKouluterveyskysely 2013, Itä-Suomi. Reija Paananen, FT, Erikoistutkija
Kouluterveyskysely 2013, Itä-Suomi Reija Paananen, FT, Erikoistutkija www.thl.fi/kouluterveyskysely Yksilö kasvaa osana yhteisöjä 2 Kouluterveyskysely Valtakunnallisesti kattavin nuorten (14-20 v) elinoloja
LisätiedotLÄKSYT TEKIJÄÄNSÄ NEUVOVAT
LÄKSYT TEKIJÄÄNSÄ NEUVOVAT Perusopetuksen matematiikan oppimistulokset 9. vuosiluokalla 2015 Arvioinnin tulokset Oppilaiden keskimääräinen ratkaisuosuus oli 43 % arviointitehtävien kokonaispistemäärästä
LisätiedotPerusopetuskysely Koko perusopetus
Perusopetuskysely 2018 Koko perusopetus 31.8.2016 Taustatietoja Kysely toteutettiin ajalla 25.4. 11.5.2018 Linkki kyselyyn lähetettiin Helmin kautta 4278 oppilaan noin 8400:lle huoltajalle Kyselyyn vastasi
Lisätiedothuoltajasi vastaukset käyttäjätunnusten perusteella. Vastauksesi eivät kuitenkaan tule esimerkiksi opettajiesi tai huoltajiesi tietoon.
ETUSIVU Kouluterveyskysely 2017 Olet osallistumassa Kouluterveyskyselyyn. Tutkimuksesta vastaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Lomakkeessa kysytään terveyteen, hyvinvointiin ja koulunkäyntiin liittyviä
LisätiedotM I K A L I N D É N 16.10.2013 1
NUORTEN KOKEMA NETTIRIKOLLISUUS M I K A L I N D É N 16.10.2013 1 FAKTOJA IRC galleriaa käyttää kuukausittain 70% maamme 15-24 vuotiaista nuorista IRC galleriaan lisätään joka päivä noin 70 000 valokuvaa
LisätiedotTerveys- ja hyvinvointivaikutukset. seurantatutkimuksen (2009 2012) valossa
Terveys- ja hyvinvointivaikutukset seurantatutkimuksen (29 212) valossa -kokeilun arviointitutkimuksen päätösseminaari 26.11.213 Seurantatutkimus 29 212: Tavoite: kokeilun vaikutukset terveyteen ja hyvinvointiin
LisätiedotTyöpaikkaväkivallan yleisyys kyselytutkimusten valossa
Työpaikkaväkivallan yleisyys kyselytutkimusten valossa Väkivalta työpaikalla - entä sen jälkeen? 20.11.2013 Reino Sirén Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos Tietolähteitä väkivallan kokemisesta, myös työpaikkaväkivallasta:
Lisätiedot2 Naiset rikosten tekijöinä ja uhreina Päivi Honkatukia
II.B.2 Naiset rikosten tekijöinä ja uhreina 227 2 Naiset rikosten tekijöinä ja uhreina Tässä luvussa tarkastellaan ensin viranomaisten tietoon tulleen naisten rikollisuuden ja erityisesti väkivallan kehitystä
LisätiedotLUKIOLAISTEN ULKONÄKÖPAINEET. Susanne Ikonen, Hanna Leppänen, Riikka Könönen & Sonja Kivelä
LUKIOLAISTEN ULKONÄKÖPAINEET Susanne Ikonen, Hanna Leppänen, Riikka Könönen & Sonja Kivelä Psykologia 7 KAMA Tutkimus toteutettiin: 4.10.2016-18.11.2016 Sisällysluettelo 1. Johdanto 1.1 Mitä ovat ulkonäköpaineet?
LisätiedotHuumeiden käytön haitat muille ihmisille internetkyselyn haasteita ja tuloksia. Marke Jääskeläinen Alkoholitutkimussäätiö
Huumeiden käytön haitat muille ihmisille internetkyselyn haasteita ja tuloksia Marke Jääskeläinen Alkoholitutkimussäätiö 1 Johdanto Esitys perustuu artikkeleihin Hakkarainen, P & Jääskeläinen, M (2013).
LisätiedotKyselylomaketta hyödyntävien tulee viitata siihen asianmukaisesti lähdeviitteellä. Lisätiedot:
KYSELYLOMAKE Tämä kyselylomake on osa Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon arkistoitua tutkimusaineistoa FSD2102 Nuorisorikollisuus 2004 Kyselylomaketta hyödyntävien tulee viitata siihen asianmukaisesti
LisätiedotPoliisin palvelut oppilaitoksille Satakunnassa Oppilaitoksen turvallisuuspäivä Ylikonstaapeli Risto Laaksonen Lounais-Suomen poliisilaitos
Poliisin palvelut oppilaitoksille Satakunnassa Oppilaitoksen turvallisuuspäivä 5.4.2017 Ylikonstaapeli Risto Laaksonen Lounais-Suomen poliisilaitos Poliisin välittömiä toimia edellyttävät tilanteet Soitto
LisätiedotKouluterveyskysely 2017
Kouluterveyskysely 2017 Poimintoja paikallisesta peruskoululaisten aineistosta Koulukuraattori Eija Kasurinen Koulupsykologi Reetta Puuronen Kouluterveyskysely 2017 -THL toteutti valtakunnallisen kouluterveyskyselyn
LisätiedotFSD3209. Nuorisorikollisuus Koodikirja
FSD3209 Nuorisorikollisuus 2016 Koodikirja TIETOARKISTO Tämän koodikirjan viittaustiedot: Nuorisorikollisuus 2016 [koodikirja]. Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [tuottaja ja jakaja], 2018. Koodikirja
LisätiedotMittaamisen maailmasta muutamia asioita. Heli Valkeinen, erikoistutkija, TtT TOIMIA-verkoston koordinaattori
Mittaamisen maailmasta muutamia asioita Heli Valkeinen, erikoistutkija, TtT TOIMIA-verkoston koordinaattori SISÄLTÖ 1. Mittari vs. indikaattori vs. menetelmä - mittaaminen 2. Luotettavat mittarit 3. Arvioinnin
LisätiedotHYVINVOINTIKERTOMUS. Lapset ja nuoret
HYVINVOINTIKERTOMUS Lapset ja nuoret LASTEN JA NUORTEN HYVINVOINTI JOENSUUSSA Lapsiperheiden määrä suhteessa kaikkiin perheisiin on laskenut. Yksinhuoltajaperheitä on lähes neljännes lapsiperheistä. Lasten
LisätiedotKiusaamisen vähentäminen: Toivoton tehtävä? Professori Christina Salmivalli Turun yliopisto
Kiusaamisen vähentäminen: Toivoton tehtävä? Professori Christina Salmivalli Turun yliopisto KiVa-päivät 2015 Koulukiusaamisesta on puhuttu ja sitä on yritetty kitkeä jo 70-luvulta saakka. Asiantuntijoiden
LisätiedotKIUSAAMISEN EHKÄISY- JA PUUTTUMISMALLI MERIUSVAN KOULUSSA
KIUSAAMISEN EHKÄISY- JA PUUTTUMISMALLI MERIUSVAN KOULUSSA Hyvä ja turvallinen oppimisympäristö on sekä perusopetuslain että lastensuojelulain kautta tuleva velvoite huolehtia oppilaiden sosiaalisesta,
LisätiedotSIMPELEEN YHTEISKOULUN JÄRJESTYSSÄÄNNÖT JA SEURAUKSET NIIDEN RIKKOMISESTA
SIMPELEEN YHTEISKOULUN JÄRJESTYSSÄÄNNÖT JA SEURAUKSET NIIDEN RIKKOMISESTA Voimassa 1.11.2014 alkaen 1 KOULUN ALUE, TILAT JA KOULUMATKAT Koulun alueena pidetään koulurakennusta, koulun pihaa sekä kaikkia,
LisätiedotAlkoholinvaikutukset sosiaalisiin suhteisiin
Alkoholinvaikutukset sosiaalisiin suhteisiin Psykologian tutkimuskurssin työ Pyry Möttönen Janne Santala Toni Kangas 2.2.11 1. Johdanto Alkoholi ja sosiaaliset suhteet. Alkoholijuoma eli väkijuoma on etanolia
LisätiedotRIKOLLISUUSTILANNE 2015 TIIVISTELMÄ
HELSINGIN YLIOPISTO VALTIOTIETEELLINEN TIEDEKUNTA KRIMINOLOGIAN JA OIKEUSPOLITIIKAN INSTITUUTTI KATSAUKSIA 15/2016 RIKOLLISUUSTILANNE 2015 TIIVISTELMÄ HANNU NIEMI & PETRI DANIELSSON Julkaisija Helsingin
LisätiedotTUKENA-hanke Kysely perheryhmäkotien työntekijöille 9/2018
Kysely perheryhmäkotien työntekijöille 9/2018 Kysely perheryhmäkodeissa ja tukiasunnoissa oleville nuorille Nuorten kysely lähetettiin yksiköiden esimiesten kautta anonyyminä Surveypal-nettilinkkinä välitettäväksi
LisätiedotRikos- ja riita-asioiden sovittelu 2016
Rikos- ja riita-asioiden sovittelu 2016 Aune Flinck ja Tuula Kuoppala 23.5.2017 Rikos- ja riita-asioiden sovittelu 2016, Tilastoraportti 15/2017 1 Sovittelukäsittelyyn tuodut rikos- ja riita-asiat 2007
LisätiedotLasten hoito ja kuntoutus -työryhmä. 10.2. 2015 Pia Marttala hanketyöntekijä psykologi VARJO-hanke (2012-2017)
Lasten hoito ja kuntoutus -työryhmä 10.2. 2015 Pia Marttala hanketyöntekijä psykologi VARJO-hanke (2012-2017) LAPSI Vainossa lapsi voi olla vainoamisen kohde, mutta hän voi olla myös vainon väline. Isä
LisätiedotKouluterveyskysely 2017
Kouluterveyskysely 2017 Otteita tuloksista Työryhmä Johtava hoitaja Hannele Nikander-Tuominen Johtava koulupsykologi Cecilia Forsman Terveydenhoitaja Nina Itälä Johtava rehtori Vesa Malin Lukion rehtori
Lisätiedot007(40) lupa kasvattaa kyselyn tulokset
007(40) lupa kasvattaa kyselyn tulokset Siltamäki Suutarila-Töyrynummi-alueella toteutettiin loka-marraskuussa 2007 kysely pohjaksi alueen lapsille ja nuorille laadittaville yhteisille pelisäännöille.
LisätiedotAikuiskoulutustutkimus2006
2007 Aikuiskoulutustutkimus2006 Ennakkotietoja Helsinki 21.5.2007 Tietoja lainattaessa lähteenä mainittava Tilastokeskus. Aikuiskoulutuksessa 1,7 miljoonaa henkilöä Aikuiskoulutukseen eli erityisesti aikuisia
LisätiedotKouluterveyskysely 2017
Kouluterveyskysely 2017 Otteita tuloksista 19.4.2018 Työryhmä Johtava hoitaja Hannele Nikander-Tuominen Johtava koulupsykologi Cecilia Forsman Terveydenhoitaja Nina Itälä Johtava rehtori Vesa Malin Lukion
LisätiedotPIAAC Mitä Kansainvälinen aikuistutkimus kertoo suomalaisten osaamisesta?
1 Educa 2014 Helsinki PIAAC Mitä Kansainvälinen aikuistutkimus kertoo suomalaisten osaamisesta? Antero Malin Koulutuksen tutkimuslaitos Jyväskylän yliopisto 25.1.2014 2 Kansainvälinen aikuistutkimus PIAAC:
LisätiedotPORVOOLAISTEN NUORTEN ÄÄNESTYSAKTIIVISUUSKYSELY
PORVOON KAUPUNKI JA PORVOON NUORISOVALTUUSTO Kaikkien aikojen Porvoo Alla tiders Borgå PORVOOLAISTEN NUORTEN ÄÄNESTYSAKTIIVISUUSKYSELY KYSELY Internet-kysely toteutettiin lokakuussa 2010 yhteistyössä koulujen
LisätiedotRIKOLLISUUSTILANNE 2006
OIKEUSPOLIITTINEN TUTKIMUSLAITOS 1 Helsinki 25.9.2007 TIEDOTUSVÄLINEILLE JULKISUUTEEN 25.9.2007 RIKOLLISUUSTILANNE 2006 Rikollisuus Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen vuosikatsaus "Rikollisuustilanne
LisätiedotVakuutusalan asiakastyytyväisyys korkealla tasolla Yrityspuoli nousussa
EPSI Rating Vakuutus 2016 Päivämäärä: 14-11-2016 Lisätietojen saamiseksi, vieraile kotisivuillamme (www.epsi-finland.org) tai ota yhteyttä Tarja Ilvonen, CEO EPSI Rating Suomi Puhelin: +358 569 1921 Sähköposti:
LisätiedotLÄHISUHDEVÄKIVALLAN JA RAISKAUSTEN INDIKAATTORIT POLIISIA JA OIKEUSLAITOSTA VARTEN
LÄHISUHDEVÄKIVALLAN JA RAISKAUSTEN INDIKAATTORIT POLIISIA JA OIKEUSLAITOSTA VARTEN EIGE Marraskuu 2017 Indikaattori 1 Vähintään 18-vuotiaiden miesten lähisuhdeväkivallan uhreiksi joutuneiden vähintään
LisätiedotKursseille on vaikea päästä (erilaiset rajoitukset ja pääsyvaatimukset) 23 % 24 % 25 % 29 % 29 % 27 % 34 % 30 % 32 %
Opintojen sujuvuus Kursseille on vaikea päästä (erilaiset rajoitukset ja pääsyvaatimukset) 2 2 1 2 2 2 2 2 1 0 % 40 % 60 % 80 % 100 % Vastaajista noin joka viidennellä on ollut ongelmia kursseille pääsemisestä
LisätiedotVäkivallan vähentämisohjelma Suomessa
Väkivallan vähentämisohjelma Suomessa Minna Piispa Oikeusministeriö rikoksentorjuntaneuvoston sihteeristö Päihdetiedotusseminaari, Bad Ems, Saksa, 7-10.9.2006 Sisältö Ohjelman lähtökohdat Suomalaisen väkivallan
LisätiedotKieliryhmien väliset työkyvyttömyysriskin ja koetun terveyden erot. Sakari Suominen, LT, dosentti Turun Yliopisto Folkhälsanin tutkimuskeskus
Kieliryhmien väliset työkyvyttömyysriskin ja koetun terveyden erot Sakari Suominen, LT, dosentti Turun Yliopisto Folkhälsanin tutkimuskeskus Suomenruotsalaiset Suomessa asuvia henkilöitä, jotka puhuvat
LisätiedotRattijuopumus on Suomessa hana -ilmiö
Rattijuopumus on Suomessa hana -ilmiö Päihdeseminaari 4.9.2014, Sampola, Tre Matti Joki Yhteyspäällikkö, Liikenneturva, Tampere Käyttäytymistiedejäsen, liikennevahinkojen Tutkijalautakunta, Pirkanmaa,
LisätiedotAsukaskysely Tulokset
Yleiskaava 2029 Kehityskuvat Ympäristötoimiala Kaupunkisuunnittelu Kaavoitusyksikkö 1.9.2014 Asukaskysely Tulokset Sisällys VASTAAJIEN TIEDOT... 2 ASUMINEN... 5 Yhteenveto... 14 LIIKKUMINEN... 19 Yhteenveto...
LisätiedotEUROBAROMETRI. Haastattelujen määrä: Haastattelujen määrä: Tutkimusmenetelmä: Kasvokkain MAAYHTEENVETO
MAAYHTEENVETO Useampi kuin kahdeksan kymmenestä (85 %) vastaajasta Suomessa on sitä mieltä, että kehitysmaiden ihmisten auttaminen on tärkeää. Tästä mielipiteestä huolimatta, ja verrattaessa vuoteen 2013,
LisätiedotTILASTOKATSAUS 4:2017
Tilastokatsaus 6:2012 TILASTOKATSAUS 4:201 1.10.201 TYÖTTÖMÄT VANTAALLA 200 2016 Työttömyysaste oli Vantaalla 11, prosenttia vuoden 2016 lopussa. Laskua edellisvuoteen oli 0,5 prosenttiyksikköä, mikä johtui
LisätiedotPISA 2012 ENSITULOKSIA Jouni Välijärvi Koulutuksen tutkimuslaitos Jyväskylän yliopisto
PISA 2012 ENSITULOKSIA Jouni Välijärvi Koulutuksen tutkimuslaitos Jyväskylän yliopisto PISA 2012 Programme for International Student Assessment Viides tutkimus PISA-ohjelmassa: pääalueena matematiikan
Lisätiedot