Keskusrikospoliisi RAHANPESUN SELVITTELYKESKUKSEN VUOSIKERTOMUS 2013

Transkriptio

1 RAHANPESUN SELVITTELYKESKUKSEN VUOSIKERTOMUS 2013

2 SISÄLLYS 1 RAHANPESUN TORJUNTA Yleistä Rahanpesua koskeva lainsäädäntö sekä kansainväliset sopimukset Rahanpesun selvittelykeskuksen kansainvälinen yhteistyö Viranomaisyhteistyö RAHANPESUN SELVITTELYKESKUKSEN VASTAANOTTAMAT ILMOITUKSET EPÄILYTTÄVISTÄ LIIKETOIMISTA ILMOITUKSET EPÄILYTÄVISTÄ LIIKETOIMISTA Ilmoittajatahot Epäilyttävät liiketoimet rahanpesuilmoituksissa Epäilyttäviin liiketoimiin sisältyvien varojen määrä sekä kansainväliset varojen siirrot Rahanpesuilmoituksiin sisältyvien luonnollisten ja oikeushenkilöiden lähtöalueet Liiketoimen tila rahapesuilmoitusta tehtäessä Määräykset pidättyä suorittamasta liiketointa RAHANPESULAIN MUKAISET TIETOJEN LUOVUTUKSET Rikosilmoitusjärjestelmään kirjatut rikokset Rahanpesurikokset oikeuskäytännössä ILMIÖSEURANTAA Huijauskirjeet Muulit TERRORISMIN RAHOITUKSEN TORJUNTA Rahanpesun selvittelykeskuksen rooli terrorismin rahoituksen torjunnassa Varojen jäädyttäminen terrorismin torjumiseksi Rikoslain 34 a luku Keskusrikospoliisi Tiedusteluosasto Rahanpesun torjuntalinja Jokiniemenkuja 4, PL Vantaa P Faksi

3 1 RAHANPESUN TORJUNTA 1.1 Yleistä on ottanut vuoden 2012 alusta käyttöön uuden ilmoitussovelluksen, jonka ilmoitusvelvolliset ovat varsin hyvin ottaneet vastaan. Rahanpesun selvittelykeskukselle tehtyjen ilmoitusten määrä on lisääntynyt ja laatu parantunut kuluneiden kahden vuoden aikana. Ilmoitussovellusta on pyritty jatkuvasti kehittämään ja huomioon on otettu ilmoitusvelvollisilta saatua palautetta. Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämisessä ja selvittämisessä on tärkeää, että ilmoitukset saapuvat oikeassa muodossa ja laadultaan niin hyvinä, ettei ilmoitusvelvollisia tarvitse työllistää jatkokysymyksillä ilman erityistä aihetta. Rahanpesu ja terrorismin rahoittaminen ovat kansainvälistä rikollisuutta ja tiedonvaihto muiden valtioiden ten (FIU-yksiköiden) kanssa on päivittäistä. Tietoa välitetään toisen valtion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä, kun jonkin toisen valtion FIU-yksikkö tarvitsee omiin selvityksiinsä tietoa Suomen Rahanpesun selvittelykeskukselta, sekä omaaloitteisesti silloin, kun havaitaan toiseen valtioon kytkeytyviä seikkoja. Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estäminen ja selvittäminen ovat keskeisiä toimenpiteitä rikostorjunnassa kansallisesti ja kansainvälisesti. Rahanpesua selvittämällä voidaan torjua rikollisuutta laajalla rintamalla, mutta erityisesti talous- ja huumausainerikollisuus nousevat tilastoissa näkyvimmin esille. Terrorismin torjunnassa rahoituksen estäminen on keskiössä, sillä terroristinen toiminta edellyttää myös varoja ja niiden siirtelyä maasta toiseen. Suomen kautta kulkee varsin huomattaviakin rahasummia, joiden alkuperä on ulkomailla ja määränpää jossain veroparatiisissa. Näille rahojen siirroille ei ole nähtävissä mitään liiketaloudellista perustetta ja kun rahanpesuepäilyt heräävät, kansainvälisellä yhteistyöllä pyritään selvittämään varojen alkuperän laillisuus tai taustalla mahdollisesti olevat rikokset. Vuonna 2013 tuli voimaan laki varojen jäädyttämisestä terrorismin torjumiseksi (325/2013). Sen mukaan pidättämiseen oikeutetun virkamiehen tai syyttäjän on tehtävä laissa mainituissa tapauksissa ilmoitus Rahanpesun selvittelykeskukselle. Päätöksen varojen jäädyttämisestä tekee Keskusrikospoliisi laissa mainittujen edellytysten täyttyessä. Jäädytyspäätös voidaan tehdä myös, kun jonkin toisen valtion toimivaltainen viranomainen sitä pyytää ja sieltä saadun selvityksen mukaan laissa mainitut edellytykset ovat olemassa. Tämä menettely poikkeaa poliisin ja Rahanpesun selvittelykeskuksen normaalista toiminnasta, sillä kyse on hallinnollisesta päätöksestä, joka kuitenkin perustuu epäiltyyn terroristiseen rikokseen. Rahanpesun ja terrorismin rahoituksentorjuntaa säädellään myös EU:n tasolla ja parhaillaan on käynnissä neljännen rahanpesudirektiivin säätämisprosessi. FATF (Financial Action Task Force on Money Laundering and Terrorism Financing) on globaali järjestö, joka asettaa ylikansallisia standardeja rahanpe- 3

4 sun ja terrorismin rahoituksen torjunnassa. FATF on uudistanut suosituksensa, jotka nimestää huolimatta ovat hyvin sitovia ja ne otetaan huomioon myös rahanpesudirektiiviä uudistettaessa. Voimaan tultuaan direktiivi tulee suoraan vaikuttamaan kansalliseen lainsäädäntöömme ja muun muassa rahanpesulakia joudutaan lähitulevaisuudessa kokonaisuudessaan tarkastelemaan ja muuttamaan tarvittavilta osiltaan. Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunta edellyttää tiivistä kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä. Kansallisella tasolla rakennetaan parhaillaan riskiarviota, jonka avulla pyritään tunnistamaan ne alueet, jotka ovat haavoittuvimpia ja samalla tarkoituksena on tarkastella poikkihallinnollisesti niitä toimia, joita eri tahot toteuttavat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnassa. Tällä riskiarviolla tulee olemaan merkittävä vaikutus siihen, millä tavoin Suomessa toimintaa voidaan entisestään tehostaa. Kansainvälisellä tasolla Suomi on sitoutunut noudattamaan FATF:n suosituksia sekä FIU-yksiköiden yhteisen järjestön Egmont Groupin standardeja. Niiden avulla tehostetaan mm. kansainvälistä tiedonvaihtoa ja yhteistoimintaa FIU-yksiköiden kesken. 1.2 Rahanpesua koskeva lainsäädäntö sekä kansainväliset sopimukset Helmikuussa 2012 OECD:n alainen rahanpesun ja terrorismin vastainen toimintaryhmä Financial Action Task Force, FATF hyväksyi uudet 40 suositusta. Suosituksen määrittelevät tason, jolla jokaisen jäsenmaan rahanpesua ja terrorismin rahoitusta koskevan lainsäädännön tulisi vähintään olla. Uusien suositusten vuoksi Euroopan komissio on antanut ehdotuksen neljänneksi rahanpesudirektiiviksi. Komission ehdotus sisältää muutosehdotuksia, jotka koskevat direktiivin soveltamisalaa, riskiin perustuvaa lähestymistapaa, asiakkaan tuntemisvelvollisuutta, todellista omistajaa ja edunsaajaa koskevia tietoja, kolmansien maiden vastaavuutta, hallinnollisten seuraamusten yhdenmukaistamista, rahanpesun selvittelykeskusten yhteistyön lisäämistä, toimivaltuuksien asettamista Euroopan rahoitusalan valvontaviranomaisille ja tietosuojan turvaamista. Direktiivin muutokset saatetaan voimaan rahanpesulan muutoksella. Rahanpesun kriminalisointia on täsmennetty muutaman viime vuoden aikana. Vuonna 2011 rikoslain 32 luvun 6 pykälää muutettiin siten, että rahanpesun tunnusmerkistö kattaa nekin tilanteet, joissa rikoksen tuottamaa varallisuutta hyödynnetään silläkin uhalla, että menettely nimenomaan herättää rahoituksen alkuperään liittyviä epäilyjä ja heikentää rikoksentekijän mahdollisuuksia välttää rikoksensa oikeudelliset seuraukset. Esimerkiksi rikoshyödyn nopeatahtinen tuhlaaminen saattaa pikemminkin lisätä omaisuuden luonteen ja alkuperän näkyvyyttä kuin peittää tai häivyttää sitä. Tällöin saattaa olla hankala väittää rikoksentekijän toimineen peittämis- tai häivyttämistarkoituksessa. Sen sijaan tällaisen menettelyn ilmeisenä tarkoituksena on hyödyn hankkiminen itselle tai toiselle. Ehdotetun muutoksen myötä tämä tarkoitus ilmenee nimenomaisesti tunnusmerkistöstä. 4

5 Samassa yhteydessä lisättiin hallussapito tunnusmerkistötekijöihin. Tämä tarkoittaa sitä, että hyvinkin lyhytaikainen hallussapito riittää ja hallussapidon ei tarvitse välttämättä merkitä fyysistä hallintaa. Hallussapidosta on kysymys esimerkiksi silloin, kun rikoshyöty on sovitun mukaisesti jossakin tekijän noudettavissa. Tunnusmerkistö toteutuu niin ikään, jos tekijällä on mahdollisuus määrätä rikoshyödyn siirtämisestä paikasta toiseen. Tekijällä ei myöskään tarvitse olla mitään yksinomaista oikeutta tai hallintaa rikoshyötyyn. Jos esimerkiksi useampi henkilö yhteistuumiin ja yhteisymmärryksessä pitää hallussaan rikoshyötyä, heidät voidaan tuomita jokainen tekijöinä tai rikoskumppaneina. Vuonna 2012 tuli voimaan muutos, jonka mukaan henkilö voi saada tuomion niin kutsutusta itsepesusta. Aikaisemmin oli voimassa, että henkilöä, joka on ollut osallisena siihen rikokseen, josta pestävä rikoshyöty on saatu, ei ole voitu tuomita rahanpesusta. Muutoksen jälkeen pääsäännöstä poiketen henkilö voidaan tuomita törkeästä rahanpesusta, mikäli rahanpesurikos muodostaa tekojen jatkuvuus ja suunnitelmallisuus huomioon ottaen olennaisimman ja moitittavimman osan rikoskokonaisuudesta. Rikoslain 32 luvun 12 :ssä on erityinen menettämisseuraamusta rahanpesurikoksissa koskeva säännös, jonka mukaan rahanpesun, törkeän rahanpesun tai tuottamuksellisen rahanpesun kohteena ollut omaisuus on tuomittava valtiolle menetetyksi. Säännös on sanamuotonsa mukaan pakottava ja oikeuskäytännössä on pulmalliseksi osoittautunut sen sovittaminen yhteen asianomistajan vahingonkorvausvaatimusten kanssa. Itsepesua koskevan muutoksen yhteydessä täsmennettiin menettämisseuraamusta koskevaa säännöstä siten, että asianomistaja ei menetä oikeuttaan edunpalautukseen tai vahingonkorvaukseen. 1.3 perustettiin osaksi Keskusrikospoliisin organisaatiota. Poliisihallinnon rakenneuudistuksen toisessa vaiheessa Keskusrikospoliisin organisaatio uudistettiin ja vuoden 2010 alusta lukien Rahanpesun selvittelykeskus liitettiin osaksi Tiedusteluosaston Rahanpesun torjuntalinjaa. Rahanpesun torjuntalinja on jaettu kahteen toimintoon: Rahanpesun selvittelykeskukseen ja talousrikostiedusteluun. Talousrikostiedustelu-toiminnon tehtävin kuuluu talousrikostiedustelu ja tarkkailu, kansainvälisen rikoshyödyn jäljittäminen, liiketoimintakiellon valvonnan koordinointi sekä korruption torjunta. Vuodesta 2012 lukien Rahanpesuntorjunta linjaan liitettiin Poliisihallituksen hankerahoituksella toimiva Talousrikostorjunnan tukiyksikkö (TARTU). Rahanpesun selvittelykeskuksen tehtävänä on rahanpesulain 34 :n mukaan 1) rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estäminen ja selvittäminen; 2) viranomaisten välisen yhteistyön edistäminen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen torjunnassa; 5

6 3) yhteistyö ja tietojenvaihto rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä huolehtivien vieraan valtion viranomaisten ja kansainvälisten järjestöjen kanssa; 4) yhteistyö ilmoitusvelvollisten kanssa; 5) palautteen antaminen ilmoitusten vaikutuksista; 6) tilaston pitäminen ilmoitusten ja tehtyjen liiketoimien keskeytysten lukumäärästä 7) varojen jäädyttämisestä terrorismin torjumiseksi annetun lain (325/2013) 3 :ssä tarkoitettujen ilmoitusten vastaanotto, mainitun lain 4 :ssä tarkoitettujen jäädytyspäätösten edellytysten selvittäminen ja jäädyttämispäätöksiä koskevien esitysten tekeminen. Rahanpesu- ja poliisilaissa säädettyjen toimivaltuuksien mukaisesti selvittelykeskus voi ilmoitusta tutkiessaan rekisteritarkistusten lisäksi suorittaa kuulusteluja, tarkkailua, teknistä tarkkailua ja valvontaa, televalvontaa, valeostoja ja peitetoimintaa. Lisäksi rahanpesun selvittelykeskuksella on mahdollisuus ainoana poliisiviranomaisena antaa ilmoitusvelvolliselle määräys olla suorittamatta tälle annettua toimeksiantoa viiden arkipäivän ajaksi. Liiketoimen pidättymismääräyksistä on tarkemmin luvussa 3.7. Jos asiassa käynnistetään esitutkinta, selvittelykeskus käyttää sille esitutkintaviranomaisena normaalisti kuuluvia toimivaltuuksia. Pääsääntöisesti selvittelykeskus kuitenkin luovuttaa ilmoituksen sisältämät tiedot jonkin muun esitutkintaviranomaisen suorittaman tutkintaan. Yhteistyö kotimaisten ja ulkomaisten viranomaisten sekä ilmoitusvelvollisten kanssa on rahanpesun selvittelykeskuksen toiminnan painopistealueita. Selvittelykeskus osallistuu ilmoitusvelvollisten kouluttamiseen sekä huolehtii osaltaan ilmoitusvelvollisten kanssa tehtävän yhteistyön kehittämisestä. Vuoden 2013 aikana annettiin koulutusta noin 600 ilmoitusvelvollisen tai muiden yhteistyötahojen edustajalle. Lisäksi osana ilmoitusvelvollisten ohjeistusta ja koulutusta toimii Rahanpesun selvittelykeskuksen laatima "Rahanpesun torjunnan parhaat käytänteet", joka löytyy osoitteesta Rahanpesun selvittelykeskuksen kansainvälinen yhteistyö Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuminen edellyttää tiivistä ja hyvin toimivaa kansainvälistä yhteistyötä. on jäsenenä kansainvälisessä Egmont Group:ssa, joka tarjoaa jäsentensä käyttöön muun muassa suojatun tiedonvaihtoverkon (ESW). Euroopan Unionin jäsenmaiden käytössä on FIU.NET, suojattu tiedonvaihtoverkko, jonka hallinnointiin ja kehittämiseen on osallistunut merkittävällä panoksella. Lisäksi on osallistuttu OECD:n alaisen Financial Action Task Forcen (FATF) työskentelyyn. Vuosittain järjestetään Pohjoismaiden yhteinen terrorismin rahoituksen torjuntaan keskittyvä yhteistyökokous, johon osallistuvat rahanpesun selvittelykeskukset ja turvallisuuspoliisit. Edellä mainittujen lisäksi on osallistuttu useisiin kansainvälisiin projekteihin. 6

7 Rahanpesun torjuntalinjalle on sijoitettu kansainväliseen rikoshyödyn jäljittämiseen kuuluvat kansalliset yhdyspisteet: Asset Recovery Office (ARO), Camden Asset Reocovery International Network (CARIN) sekä Stolen Asset Recovery Focal Point (StAR), joka sisältää myös korruptiivisen rikoshyödyn jäljittämisen. Korruption torjunnassa on osallistuttu sekä kansallisiin että kansainvälisiin yhteistyötapaamisiin aktiivisesti. Joidenkin valtioiden lainsäädäntö edellyttää erityisen kahdenvälisen yhteistyöpöytäkirjan (Memorandum of Understanding) allekirjoittamista operatiivisen yhteistyön tehostamiseksi. Selvittelykeskus on solminut kahdenvälisiä yhteistyöpöytäkirjoja Albanian, Belgian, Bulgarian, Espanjan, Etelä-Afrikan, Etelä- Korean, Filippiinien, Georgian, Indonesian, Israelin, Japanin, Kanadan, Kosovon, Latvian, Liettuan, Luxemburgin, Makedonian, Moldovan, Puolan, Ranskan, Romanian, San Marinon, Saudi-Arabian, Serbian, Singaporen, Sveitsin, Turkin, Ukrainan, Valko-Venäjän, Venezuelan, Venäjän sekä Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien rahanpesun torjunnasta vastaavien viranomaisten kanssa. Lisäksi uusia sopimuksia on vireillä. Vuoden 2013 aikana teki ulkomaille 167 tiedustelua ja vastaanotti ulkomaisilta viranomaisilta 109 tiedustelua. 1.5 Viranomaisyhteistyö Erityisenä tarkastelun kohteena vuoden 2013 aikana on ollut käteisrahan kuljettaminen rajojen yli erityisesti kolmansiin maihin. on tehnyt tiivistä yhteistyötä Tullin kanssa, sillä käteisen rahan ja muiden helposti rahaksi muutettavien instrumenttien rajojen yli kuljettamisen on havaittu lisääntyneen. FATF:n uudistetut suositukset velvoittavat laatimaan rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyvänkansallisen riskiarvion. Se toteutetaan monialayhteistyönä ja on mukana yhtenä merkittävänä toimijana. Rahanpesun torjuntalinja tekee terrorismin rahoituksen estämiseen liittyen tiivistä yhteistyötä Suojelupoliisin kanssa. Viranomaisyhteistyön ja tiedonvaihdon tehostamiseksi Rahanpesun torjuntalinjalle on sijoitettuna yhdyshenkilöt vero- ja ulosottoviranomaisista. 7

8 2 RAHANPESUN SELVITTELYKESKUKSEN VASTAANOTTAMAT ILMOITUKSET EPÄILYTTÄVISTÄ LIIKETOIMISTA otti käyttöön uuden rahanpesurekisterin sekä siihen liittyvän ilmoitussovelluksen Näiden myötä ilmoitusten rekisteröintiin, vastaanottoon ja tilastointiin liittyvät menetelmät ja toimintatavat muuttuivat merkittävästi. Vuoden 2013 aikana tilastointitapaa muutettiin ja nyt käsillä oleva vuosikertomus on tehty uuden mallin mukaisesti. Vuoden 2012 luvut on muutettu vertailtavuuden vuoksi vastaamaan uutta tilastointia. Uuden ilmoitussovelluksen kautta ilmoitusvelvolliset voivat liittää rahanpesuilmoitukseensa aiempaa helpommin myös liiketoimen epäilyttävyyttä tukevia tapahtumatietoja. Vuoden 2013 epäilyttävää liiketointa koskevista ilmoituksista liittyi rahanpesuepäilyyn ja kymmenessä tapauksessa ilmoittaja katsoi tapauksen liittyvän terrorismin rahoitukseen. Terrorismin rahoittamista käsitellään tarkemmin luvussa 6. Tässä luvussa käsitellään vain rahanpesuepäilyyn liittyviä ilmoituksia. Taulukko 1. Epäilyttäviä liiketoimia koskevien ilmoitusten ja tapahtumien määrä Ilmoitusten määrä Tapahtumien määrä Selvittelykeskus tallensi vuonna 2013 yhteensä ilmoitusta, joihin sisältyi tapahtuma. Sekä ilmoitusten ja niihin liittyvien tapahtumien määrä on noussut merkittävästi vuodesta Nousu johtuu siitä, että uusi ilmoitussovellus mahdollistaa ilmoitusten koneellisen raportoinnin suoraan ilmoittajien järjestelmästä. On ennustettavissa, että lukumäärät tulevaisuudessa kasvavat entisestään, sitä mukaa kuin ilmoitusvelvolliset ottavat uuden sovelluksen hyödyt täysimääräisesti käyttöön. 8

9 3 ILMOITUKSET EPÄILYTTÄVISTÄ LIIKETOIMISTA 3.1 Ilmoittajatahot kirjasi vuoden 2013 aikana ilmoituksia ilmoittajittain alla olevan taulukon mukaisesti. Ilmoittajatahoista erityisesti ovat aktivoituneet rahapelitoimintaa harjoittavat yhteisöt sekä ryhmään "Muu luotto- rahoituslaitos" -tyyppiset ilmoittajatahot. Muiden ilmoittajien ilmoitusmäärät ovat pysyneet aikaisempien vuosien tasolla. Taulukko 2. Ilmoittajatahot rahanpesuilmoituksissa Ilmoittajatahot 2012 Ilmoituksia 2013 Ilmoituksia Pankki Sijoituspalveluyhtiö 4 5 Muu luotto- tai rahoituslaitos Vakuutusyhtiö Kiinteistönvälittäjä 5 2 Rahapelitoiminta Yleistä maksujen välitystä tarjoava (sisältää valuutanvaihdon) Kirjanpitotoimisto 3 6 Tilintarkastusyhteisö Lakimiehet Arvotavarakauppias Panttilainaamo 1 Huutokaupan toimittaja Omaisuudenhoito- ja yritys- 1 palvelujen tuottaja Kotimainen poliisiviranomainen 21 8 Kotimainen muu viranomainen Muu tietolähde Yhteensä kpl

10 3.2 Epäilyttävät liiketoimet rahanpesuilmoituksissa Epäilyttävät liiketoimet on luokiteltu niiden luonteen mukaisesti eri ryhmiin. Luokittelu perustuu ilmoitusvelvollisten ilmoittamiin syihin siitä, minkä asiakkaan tekemän liiketoimen vuoksi ilmoitus tehtiin. Nykyinen ilmoitusjärjestelmä tarjoaa vaihtoehtoja, joista ilmoitusvelvollisen valittavana on yksi tai useampia epäilyttäviä liiketoimia ilmoituksensa tekemisen perusteeksi. Tästä syystä epäilyttävien liiketoimien lukumäärä on suurempi kuin tehtyjen ilmoitusten määrä. Taulukko 3. Epäilyttävät liiketoimet Epäilyttävä liiketoimi Käteistalletus Käteisnosto Tilisiirto Varojen kierrätys Valuutansiirto Valuutanvaihto Vakuutus Liiketoimeen sisältyvien varojen määrä Irtaimen kauppa Käteisen kuljetus Muu epäilyttävä liiketoimi Yhteensä kpl Suurin syy ilmoituksen tekemiselle on se, että ilmoitukseen sisältyvien varojen määrä on ilmoittajan kokemuksen mukaan epätavallisen suuri. Muu epäilyttävä liiketoimi -kohtaan yhdistelty erilaisia syitä ilmoituksen tekemiselle. Kyseessä on yleensä tilanne, jossa asiakas jollakin tavalla poikkeaa ilmoitusvelvollisen näkemyksen mukaan normaalista käytännöstä. 10

11 3.3 Epäilyttäviin liiketoimiin sisältyvien varojen määrä sekä kansainväliset varojen siirrot Liiketoimi, jonka johdosta ilmoitus tehdään, on yleensä alle euron suuruinen. Arvoltaan huomattavan suurista epäilyttävistä liiketoimista ilmoitetaan hyvin harvoin. Rahanpesulle on hyvin tyypillistä, että varoja siirrellään maasta toiseen niiden jäljittämisen vaikeuttamiseksi. Vuoden 2013 ilmoituksiin sisältyi varojen siirtoa Suomesta ulkomaille ja ulkomailta Suomeen. Kappalemääräisesti summat olivat kasvaneet vuodesta 2012, mutta toisaalta siirtyneiden varojen euromäärä oli selkeästi laskenut edelliseen vuoteen verrattuna. Taulukko 4. Rahanpesua koskevat ilmoitukset, joissa varoja on siirretty Suomesta ulkomaille Varojen siirrot Suomesta ulkomaille 2012 kpl 2012 euroa 2013 kpl 2013 euroa Eurooppa Aasia Afrikka Amerikka Oseania Tuntematon Yhteensä Taulukko 5. Rahanpesua koskevat ilmoitukset, joissa varoja on siirretty ulkomailta Suomeen Varojen siirrot ulkomailta Suomeen 2012 kpl 2012 euroa 2013 kpl 2013 euroa Eurooppa Aasia Afrikka Amerikka Oseania Tuntematon Yhteensä

12 3.5 Rahanpesuilmoituksiin sisältyvien luonnollisten ja oikeushenkilöiden lähtöalueet Epäilyttävä liiketoimia koskevissa ilmoituksissa esiintyi yhteensä 117 eri kansalaisuutta. Henkilöistä, joiden kansalaisuus oli tiedossa, suomalaisia oli 73,7 %, virolaisia 3,3 %, turkkilaisia 2,5 % sekä venäläisiä 2,4 %. Taulukko 6. Luonnollisten henkilöiden lähtöalueet Alue 2012 kpl 2013 kpl Eurooppa Aasia Afrikka Amerikka Oseania 2 1 Kansalaisuudeton 6 2 Tuntematon Kaikki yhteensä Epäilyttäviä liiketoimia koskevissa ilmoituksissa esiintyi 53 eri maahan rekisteröityjä oikeushenkilöitä. Oikeushenkilöistä, joiden rekisteröintipaikka oli tiedossa, oli 79,6 % suomeen rekisteröityjä. Seuraavaksi eniten ilmoituksissa mainittiin virolaisia, brittiläisiä, ruotsalaisia sekä venäläisiä yrityksiä. Taulukko 7. Oikeushenkilöt rekisteröintipaikan mukaan Alue 2012 kpl 2013 kpl Eurooppa Aasia Afrikka Amerikka Oseania 3 1 Tuntematon Kaikki yhteensä

13 3.6 Liiketoimen tila rahapesuilmoitusta tehtäessä Rahanpesulain mukaan ilmoitusvelvolliset voivat epäilyttäviä liiketoimia havaitessaan harkintansa mukaan käyttää seuraavia toimintavaihtoehtoja: keskeyttää liiketoimi lisäselvityksiä varten kieltäytyä liiketoimen suorittamisesta taikka suorittaa liiketoimi, jos liiketoimen keskeyttäminen tai siitä kieltäytyminen todennäköisesti vaikeuttaisi liiketoimen edunsaajan selville saamista. Edellisten vuosien tapaan ilmoituksista lähes kaikissa liiketoimi oli suoritettu ilmoituksen tekohetkellä. 3.7 Määräykset pidättyä suorittamasta liiketointa Rahanpesun selvittelykeskuksella on rahanpesulain mukaan oikeus epäilyttävää liiketointa tutkiessaan antaa ilmoitusvelvolliselle määräys pidättyä suorittamasta liiketointa, enintään viiden arkipäivän ajaksi, mikäli määräys on tarpeen rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen estämiseksi ja selvittämiseksi. Kyseinen toimenpide ei edellytä rikoksen syytä epäillä kynnyksen ylittymistä, vaan se on tarkoitettu edeltäväksi toimenpiteeksi turvaamistoimenpiteille. Jäädytysmääräyksen avulla selvittelykeskuksen on mahdollista päästä nopeasti kiinni rikoshyötyyn ja estää sen siirtäminen viranomaisten ulottumattomiin. Toimintavuoden 2013 aikana selvittelykeskus antoi yhteensä 10 liiketoimen keskeyttämismääräystä, joiden yhteenlaskettu arvo oli euroa. Niiden avulla saatiin rikoshyötyä viranomaisten haltuun yhteensä euron arvosta. Kuva 1. Liiketointen pidättymismääräykset vuosina

14 4 RAHANPESULAIN MUKAISET TIETOJEN LUOVUTUKSET 4.1 Rikosilmoitusjärjestelmään kirjatut rikokset Vuoden 2013 aikana Rahanpesun torjuntalinja paljasti sellaista 41 asiakokonaisuutta, joista käynnistettiin uusi esitutkinta. Sen lisäksi selvittelykeskus luovutti tietoja 206:een jo avoinna olevaan esitutkintaan. Kaikkiin edellä mainittuihin kokonaisuuksiin luovutettiin yksi tai useampia epäilyttäviä liiketoimia koskevia ilmoituksia sekä kymmeniä tai jopa satoja ilmoituksissa mainittuja tapahtumia. Kuten aikaisempinakin epäilyttäviä liiketoimia koskevien ilmoitusten taustalta löytyi yleensä jokin talousrikos. Enemmistössä tapauksissa kyseessä oli verorikos, kirjanpitorikos tai rahanpesurikos. 4.2 Rahanpesurikokset oikeuskäytännössä 5 ILMIÖSEURANTAA 5.1 Huijauskirjeet on julkaissut "Rahanpesurikokset oikeuskäytännössä" -nimisen tutkimuksen. Tähän on pyritty kokoamaan kaikki rahanpesua koskevat tuomiot ja menettämisseuraamukset vuodesta 1994 alkaen. Tutkimus päivitetään vuoden 2014 aikana. Selvityksessä kiinnitetään huomiota rahanpesutapauksissa käytettyihin tyypillisiin menettelytapoihin, oikeuskäytännössä ilmenneisiin tulkintaongelmiin sekä rikoslainsäädännön muutoksiin. Lisäksi tutkimuksen lopussa on selostettu lyhyesti kaikki tutkimuksessa käsitellyt rahanpesutuomiot. Suuri osa tutkimuksessa käsitellyistä tapauksista on sellaisia, joiden tutkinta on aloitettu ilman, että taustalla on ilmoitus epäilyttävästä liiketoimesta. Tutkimus löytyy osoitteesta: Epäilyttäviä liiketoimia koskevista ilmoituksista on havaittavissa, että eräs jo vuosia jatkunut ilmiö eri muodoissaan on taas vahvistumassa. Kyseessä ovat erilaiset huijaukset, joissa uhri houkutellaan lähettämään rahaa ulkomaille erilaisiin syihin vedoten. Huijaustavat kehittyvät koko ajan ja niitä räätälöidään huolellisesti kohteiden mukaan, yhä useammin uhriksi ovat joutuneet ikääntyvät ihmiset. Huijaukset lähtevät yleensä liikkeelle sähköpostiviesteistä tai sosiaalisesta mediasta. Yhdessä yleisimmistä muodoista aloitetaan kirjeenvaihtosuhde uhrin kanssa jonkin verukkeen avulla ja vähitellen kirjeenvaihtoa kehitetään rakkauskirjeiden suuntaan. Kun kohde on saatu ihastumaan, ulkomainen osapuoli ryhtyy pyytämään rahaa erilaisiin tarpeisiin, kuten asioiden järjestämiseen kotimaassa, yhteisen asunnon ostamiseen, matkalippuihin tai muuhun vastaavaan yhteiseen tulevaisuuteen tähtäävään tarpeeseen. Pahimmillaan uhri ottaa jopa lainaa pystyäkseen toteuttamaan kaikki rahapyynnöt. Kun rahaa ei pystytä enää lähettämään, kirjeenvaihtosuhde päättyy. 14

15 Toinen huijauksen ilmenemismuoto on se, että uhrille luvataan merkittäviä sijoitustuottoja. Huijauksia toteutetaan laajan markkinoinnin avulla, jonka johdosta niitä kutsutaan nimellä massamarkkinointipetos - mass marketing fraud. Huijaus saatetaan toteuttaa esimerkiksi siten, uhrille markkinoidaan aitoja julkisesti noteerattuja ulkomaisia osakkeita, joiden kurssikehitykseen uhri voi julkisista lähteistä perehtyä. Tämä lisää huijauksen onnistumisen mahdollisuuksia. Yleensä uhri lähtee sijoituksiin mukaan aluksi pienellä summalla ja vakuututtuaan toiminnan kannattavuudesta lisää sijoitustensa määrää. Häntä rohkaistaan jatkuvilla yhteydenotoilla sijoittamaan yhä enemmän. Varoja ei tosiasiassa sijoiteta mihinkään, vaan rikolliset käyttävät ne omiin tarpeisiinsa. Huijaus paljastuu siinä vaiheessa, kun uhri haluaa kotiuttaa voittonsa. Kotiutusta pitkitetään erilaisiin syihin vedoten ja lisäksi uhria pyydetään lähettämään rahaa varojen kotiuttamisesta aiheutuviin kuluihin. Siinä vaiheessa, kun uhri ei enää suostu lähettämään rahaa, kaikki yhteydenpito katkeaa. Huijauksille on tyypillistä, että uhreilta saadut varat kierrätetään edelleen useampaan maahan ja siten niiden lopullisen määränpään selvittäminen on vaikeaa. Onkin erittäin harvinaista, että ulkomaille lähetettyjä varoja onnistuttaisiin palauttamaan huijauksen kohteeksi joutuneille. 5.2 Muulit Yksi tyypillinen rahanpesun ilmiö on ns. muulien käyttäminen rahanpesuun. Näissä tapauksissa esimerkiksi internetin välityksellä tarjotaan yksityishenkilöille työtä, jonka pääasiallisena sisältönä on ottaa vastaan rahalähetyksiä omalle tilille ja sitten saatujen ohjeiden mukaisesti jatkolähettää varoja edelleen, yleensä ulkomaille. Vastaavaa värväystä voidaan kohdistaa myös pieniin yrityksiin, joita pyydetään hoitamaan jonkin ulkomaisen tahon rahaliikennettä Suomessa ja selityksenä on se, ettei kyseinen yritys tarvitse pysyvää toimipaikkaa Suomessa, mutta kuitenkin on tarve hoitaa maksuliikennettä. Näistä tilisiirroista maksetaan korvaus, joka on esimerkiksi määritelty prosenttiosuus siirrettävästä summasta. Taustalla on tavallisesti ulkomailla tapahtunut rikos, joka voi olla vaikkapa phishing -ilmiöön liittyvä petos. Siinä kalastellaan henkilöiden ja mahdollisesti myös yritysten pankkitilitietoja, tilit tyhjennetään ja varat siirretään muulien avulla eri maiden kautta lopullisille hyötyjille. Suomessa rahamuuleja on tuomittu jopa törkeästä rahanpesusta. 15

16 6 TERRORISMIN RAHOITUKSEN TORJUNTA 6.1 Rahanpesun selvittelykeskuksen rooli terrorismin rahoituksen torjunnassa Rahanpesulain mukaan ilmoitusvelvollisten on ilmoitettava rahanpesun selvittelykeskukselle myös sellaisista epäilyttävistä liiketoimista, joissa saattaa olla kyse terrorismin rahoittamisesta. Rahanpesua epäiltäessä epäillään liiketoimeen sisältyvien varojen laillista alkuperää, kun taas terrorismin rahoittaminen voi tapahtua myös laillisesti hankituilla varoilla. Sanottu merkitsee sitä, että ilmoitusvelvolliset joutuvat yhä enenevässä määrin epäilyttävien liiketoimien yhteydessä pohtimaan myös liiketoimeen sisältyvien varojen kohdetta. vastaanotti vuonna 2013 yhteensä 10 ilmoitusta, joissa epäiltiin varoja käytettävän tai ilmoituksen kohteena olevan henkilön tai yhteisön liittyvän terrorismin rahoittamiseen 6.2 Varojen jäädyttäminen terrorismin torjumiseksi Syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeen kansainvälinen yhteistyö terrorismin torjunnassa on tiivistynyt merkittävästi. Yhdistyneet Kansakunnat, Euroopan Unioni ja FATF ovat päättäneet useista terrorismin rahoituksen vastaisista toimista. Näiden organisaatioiden jäseninä Suomi on pannut täytäntöön muun muassa YK:n kansainvälisen terrorismin rahoituksen vastaisen yleissopimuksen vuodelta Lisäksi Euroopan Unionissa on tehty useita päätöksiä terrorismin rahoituksen torjumiseksi. Terrorisminvastaiset finanssipakotteet ovat vuoden 2001 jälkeen vakiintuneet keskeiseksi osaksi keinovalikoimaa, jolla kansainvälisesti pyritään torjumaan terrorismia ja sen rahoitusta. Tärkeimmät varojen jäädyttämistä terrorismin torjumiseksi koskevat kansainväliset velvoitteet perustuvat Yhdistyneiden kansakuntien (YK) turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 1373 (2001), jonka nojalla jäsenvaltioiden tulee jäädyttää terroritekoihin osallistuvien tai niiden toteuttamista edistävien henkilöiden ja yhteisöjen varat. Päätöslauselma edellyttää niin ikään, että varojen luovuttaminen tällaisille henkilöille ja yhteisöille kielletään. Päätöslauselman velvoitteet on pantu Euroopan unionissa toimeen yhteisellä kannalla ja asetuksella, joiden tarkoituksena on ollut turvata niiden yhdenmukainen tulkinta ja täytäntöönpano EU-maissa. Varojen jäädyttämisestä ei kuitenkaan ennen Lissabonin sopimusta voitu asetuksella antaa jäsenvaltioita sitovia määräyksiä silloin, kun kyse on EU:n alueella toimivista henkilöistä tai ryhmistä. Joulukuun alussa 2009 voimaan tulleen Lissabonin sopimuksen luomasta toimivaltapohjasta huolimatta EU-tason sääntelyä ei vielä ole annettu. Varojen jäädyttämistä koskevien velvoitteiden täysimittaisen toimeenpanon on siksi katsottu edellyttävän lisäksi kansallisia toimia. 16

17 Suomen lainsäädäntö mahdollisti kesäkuun 2013 alkuun mennessä vain YK:n turvallisuusneuvoston ja EU:n neuvoston asetukseen perustuvien pakotteiden täytäntöönpanon. Päätöslauselmassa ei luetella niitä henkilöitä, yhteisöjä ja ryhmiä, joiden turvallisuusneuvosto katsoo täyttävän siinä esitetyt kriteerit varojen jäädyttämiselle. Velvoite on yleinen, ja se koskee kaikkia kunkin jäsenvaltion alueelta löytyviä varoja, jotka kuuluvat mille hyvänsä terrorismiin osalliselle tai sitä edistävälle henkilölle, yhteisölle tai ryhmälle. Kunkin yksittäisen jäsenvaltion tehtäväksi jää siten oman toimivaltansa puitteissa yksilöidä tällaiset tahot, etsiä alueellaan olevat tällaisille tahoille kuuluvat varat ja jäädyttää ne. Suomella ei aikaisemmin ole ollut edellä kuvatulla tavalla keinoja jäädyttää Suomesta löytyviä varoja, jotka kuuluvat Suomessa terrorismista epäillylle, syytetylle tai tuomitulle. Myöskään muiden EU-maiden ns. sisäisten terroristien Suomesta löytyvien varojen jäädyttämiseen ei ole aikaisemmin ollut keinoja, vaikka päätöslauselma 1373 (2001) on tätä edellyttänytkin. Näiden puutteiden korjaamiseksi Suomeen on lailla varojen jäädyttämisestä terrorismin torjumiseksi (325/2013) luotu järjestelmä varojen jäädyttämiseksi. Lain mukaisesti on jäädytettävä muun muassa sellaisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden varat, joita on syytä epäillä, joita kohtaan on esitetty rangaistusvaatimus tai jotka on tuomittu rikoslain 34 a luvun mukaisesta terrorismirikoksesta. Lain mukaan on mahdollista myös varojen jäädyttämisen toisen valtion tekemän jäädytyspyynnön perusteella. Lisäksi on mahdollista edellä tarkoitettujen luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden omistuksessa tai määräysvallassa olevien oikeushenkilöiden varojen jäädyttämisen. Varojen jäädyttämisestä päättää Keskusrikospoliisi. Edellä kerrotun lain pohjalta lakiin rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä (503/2008) 34 :n 1 momenttiin lisättiin uusi kohta 7, jonka mukaisesti varojen jäädyttämisestä terrorismin torjumiseksi annetussa laissa tarkoitettujen jäädytyspäätösten edellytysten selvittäminen ja jäädyttämispäätöksiä koskevien esitysten tekeminen kuuluu Rahanpesun selvittelykeskukselle. Jäädytyspäätöksen tekee Keskusrikospoliisin määräyksen nojalla Rahanpesun selvittelykeskuksen päällikkö. Varojen jäädyttäminen terrorismin torjumiseksi käynnistyy vuoden 2014 aikana. 6.3 Rikoslain 34 a luku Terrorismin rahoitusta ja muita terrorismirikoksia koskevat rangaistussäännökset ovat rikoslain (39/1889) 34 a luvussa. Luvussa säädetään rangaistaviksi tiettyjen rikosten tekeminen terroristisessa tarkoituksessa terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu, terroristiryhmän johtaminen, terroristiryhmän toiminnan edistäminen, koulutuksen antaminen terrorismirikoksen tekemistä varten värväys terrorismirikoksen tekemiseen ja terrorismin rahoittaminen. Oikeusministeriö asetti toukokuussa 2012 työryhmän, jonka tehtäväksi annettiin tarkastella tarvetta säätää rangaistavaksi kouluttautuminen terrorismirikoksen tekemistä varten ja muuttaa terrorismin rahoittamista koskevaa rikoslain 17

18 (39/1889) 34 a luvun 5 :ää sekä tarpeen ilmetessä valmistella lainsäädäntötäydennykset ja -muutokset. Joulukuussa 2012 työryhmä antoi mietinnön, jossa ehdotetaan terrorismin rahoittamista koskevaa säännöstä täydennettäväksi siten, että terrorismin rahoittamisena rangaistaisiin jonkin toisen luvussa rangaistavaksi säädetyn terrorismirikoksen rahoittaminen. Lisäksi terrorismin rahoittamisen piiriin tulisi se, että suoraan tai välillisesti annetaan tai kerätään varoja terroristiryhmälle tietoisena sen luonteesta terroristiryhmänä. Nykyisin kyseisessä säännöksessä säädetään rangaistavaksi ainoastaan terroristisessa tarkoituksessa tehdyn rikoksen rahoittaminen. Työryhmä ehdottaa myös, että koulutuksen ottaminen terrorismirikoksen tekemistä varten säädettäisiin rangaistavaksi. Ehdotuksen mukaan rangaistukseen tuomittaisiin henkilö, joka tehdäkseen terrorismirikoksen ottaa koulutusta räjähteiden, ampuma-aseiden tai muiden aseiden taikka myrkyllisten tai haitallisten aineiden valmistuksessa tai käytössä taikka muulla vastaavalla tavalla. Ehdotuksilla pyritään ehkäisemään terroristisessa tarkoituksessa tehtäviä rikoksia ja niiden tekemistä edistäviä rikoksia. Ehdotukset ovat osa kansallisen terrorismin torjunnan strategian toimeenpanoa. Ehdotukset ovat olleet vuoden 2013 aikana jatkokäsittelyssä ja tavoitteena on antaa lakiesitykset hallitukselle kevään 2014 aikana. 18