Kuva: Sabrina Norlamo. Helsingin Eteläpohjalaiset ry:n jäsenlehti

Transkriptio

1 Kuva: Sabrina Norlamo Helsingin Eteläpohjalaiset ry:n jäsenlehti

2 Miten niin hienoin matto on pitkä ja punainen? Oopperan esityspäivät liput: VARAUKSET: (06) Chic on moderni ja muhkea polyamidinukkamatto. Yhdeksän värisävyä. Matto-, huonekalu- ja sisustusliikkeet. Mäkeläntie 2, Luoma-aho Puh Fax

3 3 Harrastustaukoa kesäksi Talvikuukausien aikainen harrastusten tulva näyttää taas vähäksi aikaa helpottuvan. Omiakin menoja tuppaa talviaikaan olemaan tarpeeksi, mutta lastenlasten harrastuksiin kuskaamisessahan meidän mummien kunto aika ajoin todella koetellaan. Ihan mielenkiintoinen asia on nähdä lastenlasten harrastavan asioita, joita omassa lapsuudessa ei ollut mahdollista toteuttaa. Repertuaari on laaja. On balettia, taitoluistelua, rytmistä voimistelua, sirkuskoulua, uintia, jalkapalloa, koripalloa, viulunsoittoa, pianonsoittoa ja shakkia. Vanhin lapsenlapseni on onnistunut harrastuksessaan niin, että pitää hallussaan shakin Suomen mestaruutta 12-vuotiaitten sarjassa. Eikä harrastusten suurikaan määrä näytä koulumenestystä heikentävän, melkein päinvastainen vaikutus näyttäisi asialla olevan. Kesäloma on tosi hyvä keksintö. Löytyneekö ainakaan montaa sellaista ihmistä, joka ei mielellään lomaa pitäisi. Välillä vaan yksinkertaisesti kaipaa totaalista muutosta arkirutiineihin. Viime aikoina on väsyneeksi tehnyt tuo kaikensorttisten skandaalien vatkaamisen seuraaminen mediassa. Sen näkemiseltä ei voi millään välttyä, jos joutuu ihmisten ilmoilla liikuskelemaan. Periaatteessa on hyvä, että asioita selvitellään, mutta väsymyksen aiheuttaa se kokemus, että rehellisyys ja vanhanaikainen kunniallisuus ei näytä enää olevan arvossaan, vaan monenkaltaiselle huonolle moraalille näyttää toteuttajia ja ainakin hiljaista hyväksyntää ja ymmärrystä osoittavia löytyvän yhä enemmän. Mutta lomalla me voimme ajatella kauniita asioita omassa rauhassamme. Se tekee hyvää hengelle, ruumiille ja sielulle. Itse olen tästä juuri lähdössä viikonlopuksi hiljaisuuden retriittiin. Hellettäkin saimme jo muutamien päivien ajan osaksemme. Toivotaan, että kesän aikana saamme sadetta juuri sen verran, mitä maa tarvitsee. Suurimman osan päivistä toivoisi olevan täynnä auringonpaistetta, josta voisimme iloa ja positiivista mieltä ammentaa.. Nautinnollista ja rauhoittavaa kesää jokaiselle lukijalle Terttu Savola päätoimittaja Helsingin eteläpohjalaiset ry:n vuosikokous pidettiin Kampin palvelukeskuksen tiloissa. Ennen virallista kokousta kuultiin kansanedustaja Petri Salon alustus Etelä-Pohjanmaan kuntien yhdistymisistä ja muista kotomaakunnan asioista. Kokouksessa oli esillä sääntömääräiset asiat. Kokous hyväksyi tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen sekä toimintasuunnitelman ja talousarvion. Hallituksen puheenjohtajana jatkaa kuluvan vuoden Antti Lanamäki. Kansanedustaja Petri Salo Hallituksessa jatkavat: Pirjo Keisala, Vilho Korkeamäki, Henrik Lamberg, Elle Mäkinen, Jaakko Ojala ja Ritva Viitamäki. Erovuoroisista valittiin jatkamaan: Kimmo Hissa, Sirkka-Liisa Mattila, Tarmo Ojaluoma, Terttu Savola ja Antero Tala. Seppo Siirilä ei halunnut enää jatkaa ja hänen tilalleen valittiin Heikki Nurmi. Tilintarkastajiksi valittiin Ilkka Kaski ja Markku Kosola. Varatilintarkastajiksi valittiin Ilmari Ojala ja Matti Myllyniemi. Kokouksen puheenjohtaja Matti Myllyniemi ja sihteeri Pirjo Keisla

4 4 Jo joutui armas aika Palijon on virrannu vettä Vantaan joes senki jäläkehen, ku erellinen Plari ilimestyy. Ny me on jo juatuki sitä jo pitkähän. Eipähän sitä Päijjäntehen verestä eroota. On se mahtava asia tua nykytekniikka. Sitte viimekerran on tapahtunu kaikenlaasta. Vuasikokous linijas tulevaa ja vaihtoo yhyren jäsenen hallitukses. Professori Seppo Siirilä lopetti ja tilalle tuli kirkkoherra Heikki Nurmi. Heikki on kotoosin Kuurtanehelta. Monet varmahan tuntookin Heikin Vartikylän kirkolta. Meillähän oli Tammisunnuntain kirkkopyhäki siälä muutama vuasi sitte. Tervetulua töihin Heikki! Lambergin Henkka oli taas junaallu meille komian oopperailtapäivän. Tämän vuaren esiintyjät oli tiätysti erinomaasia ja uutuutena oli Henkan johtama Helsingin Suomalaisen Klubin kuoro. Aivan meni iho kananlihalle, ku kuaro lauloo Ol Man River - kappalehen ja solistina oli Robert Mc Laud. Hän on Myllärin Annikan miäs ja aito amerikkalaanen. Tämä Amerikan miäs hullaannutti koko väen, ku lauloo pari pohojalaasta kansanlaulua niin puhtahalla eteläpohojanmaan murtehella, jotta siinei ollu kyllä mitää parsittavaa. Sääli niitä, jokkei päässy paikalle. Ny on sitte kevätkausi ohitte ja keskitytähän kesääsihin asioohin. Jokahinen varmahan teköö ainaki yhyren reisun kotomaakuntahan. Täs leheres kerrotahan muutamista isoommista tapahtumista ja tilaasuuksiista, mitä maakunnas on tarijolla ja kyllähän niitä piisaa Asuntomessuusta Eliittikisoohin ja kaikkia siltä väliltä. Kesälomalla jokahinen tapaa tiätysti palijon tuttuja ja niiren joukos on varmahan sellaasia pohojalaasia, jokkei viälä oo yhyristyksen jäseniä. Täs Plaris on sulle kättäpirempää jäsenhankintaa varten. Leikoo lappuja lompsahas ja anna lappu jäeneherokkahalle jottei pääse unohtumahan mihinkä piti ottaa yhteyttä. Loppukesästä jännätähän pystyykö Ilimajoen/Seinäjoen/Nurmoon poika Pitkämäki voittamahan kultaa Pekingis. Ku sitte kesän riamut on nähty ja koettu, alakaa taas syksyyset touhut. Meillä on tiaros ehkä pariki kuntaviaraalua, mutta varmahan en uskalla viälä sanua, jottei tuu puhuttua muunneltua totuutta. Yritämmä saara kokohon kirija- ja lauluehtoon miälenkiintoosten ihimisten ympärille. Asiahan palatahan syksyn ensimmääses Plaris. Se tiättähän varmasti, jotta ittenääsyysjuhulaa viätetähän OIKEEN AURINKOOSTA KESÄÄ ITTE KULLEKKI Antti Lanamäki puheenjohtaja Kesän 2008 tapahtumia Ilmajoen Musiikkijuhlat Seinäjoen Kesäteatteri, Laulu Tulipunaisesta Kukasta Halkosaaren Kesäteatteri, Onnen Maa Koti Sinulle- asuntonäyttely Töysässä Eliittikisat, Kuortane Kaustinen Folk Music Festival Tangomarkkinat, Seinäjoki Heinähattu ja Vilttitossu ja Rubensin Veljekset, Seinäjoki Asuntomessut Vaasan Suvilahdessa Suurnäytelmä Suomen Sodasta , Vanha Paukku Lapua Eteläpohjalaiset Spelit, Alavus Vanhan Paukun Festivaali, Lapua

5 5 Etelä-Pohjanmaan murteesta saa selvän Pohjalaisia -oopperassa Kun Artturi Järviluoman teksti Pohjalaisia oopperan librettoon on murrennettu oikeaan eteläpohjalaiseen Ilmajoen murteeseen, saattaa muualta tulevat oopperavieraat hämmästellä solistien soljuvaa kerrontaa laulun siivin. Mutta siitä saa selvän, vakuuttaa murreasusta vastannut Ilmajoen murreankkuri Elise Laitila. Monta päivää istuimme käsikirjoitusta ja sävellystä hiomassa kolmisin; ohjaaja Keijo Kupiaisen ja harjoituspianisti Mari Taivalmaan kanssa. Taisi siinä sanansa sanoa myös taiteellinen neuvonantaja Heikki Keinonen. Murrennettiin sekä Pohjalaisia että Lakeuksien Lukko. Molemmissa oli samantyyppiset asetelmat. Meidän murre puhutaan kunnolla, jotta ihmiset saa selvän siitä, mitä kulloinkin tarkoitetaan. Se jos mikä on selkokieltä, innostuu Elise Laitila. Moon ja soot -sanat tulivat usein esille. Murteessa pitkään venytykset ovat tuttuja. Kun teksti vielä tulkitaan sävellettynä, silloin entistä useammin sana venyy. Soon synti; Se on synti. Eikä ilmajokinen laita tai aseta, se panoo! Se panoo ittensä nukkumahan. Niin se teköö! Et kumminkaa pysty ketää silimiltäs karistelohon. Tässä sanoja on toisen kanssa eri mieltä. Jos taas pystyy karistelohon, silloin on itsensä herra, eikä anna kenenkään hyppiä silmille. Ilmajokinen menöö maata, kun sänky kutsuu. Salttu mässähtiki jo nukkumahan, kun sammuu juovuksis sänkyhyn. Ja kun lakki on päässä; pääsnänsä tuo näkyy olevan lakki wallesmannillaki. Omia kaulavillojaan se keherää; haastaa riitaa hävitäkseen sen. Pohjalaisia oopperassa laulava Nina Fogelberg ja murreasiantuntija Elise Laitila istahtivat aivan autenttiseen Pohjalaisia ympäristöön Vanhan Loukasmäen takkakivelle käymään läpi oopperan pohjalaismurteelle kirjoitettua librettoa. Pohjalaisia nyt kuusi kertaa Tuola lentää haukka; poikaanen se vielä taitaa olla. Poikaanen ja häjy tarkoittavat nuorta, pientä tai lasta. Olokaa hilijaa, ei teherä lihaa, tuloo rumihia, ei sinne tartte täyskasvuusten mennä. Tässä kyläläisten ja häjyjen kahinassa pelätään tappoa, kun nuoret miehet ottavat mittaa toisistaan; mies miestä vastaan sylipainis. Toive Tynjälä Kuva: Nina Leppälä Suomen eniten esitettyä oopperaa Pohjalaisia nähdään Ilmajoella ensi suvena kuusi kertaa. Perhosmaisesti katettuun ooppera-areenaan Ilkan kentän tuntumassa on kiinteä tuoli yli tuhannelle katsojalle. Siitä huolimatta liput kannattaa varata ennakkoon, vetoaa toiminnanjohtaja Sari Mäkinen. Vuonna 2005 kun Pohjalaisia oli 30-vuotisjuhlanäytäntönä ja katsomot myytiin ylitäyteen, jäi kuitenkin useita satoja tästä nautinnosta paitsi. Pohjalaisia esitetään Lisäksi Ilmajoen Musiikkijuhlilla on mittava konserttiohjelmisto Monet oopperan ja musiikin ystävät ovat ajoittaneet tulonsa sunnuntaihin 15.6., jolloin aamukymmeneltä on ooppera-areenalla juhlajumalanpalvelus oopperasolisteineen ja klo 14 Pohjalaisia -ooppera. Konserttiohjelmistossa on mm. Tangofinalistien, Beatles-taitajien, Peltosen perhe-orkesterin, Ritva Oksasen ja oopperasolistien konsertit sekä lapsiperheille suunnattu Herra Heinämäen lato-orkesterin konsertti. Tulossa on vielä heinäkuulla Mamban halutuimmat -konsertti.

6 6 Matti Nummensalo AUTO JA HEVOONEN Isonkyrön Lehmäjoen Hevosystäväseuran 20-vuotisjuhlaan 1959 Kun muistaa aikoja entisiä kun oltihin kirkkohon menos, niin voi kun ne äijät tyrniää oli hoijakas selijät kenos. Ja emännät istuu korvalla jotta lonkat hyllyy ja hetkuu, ja hevoosten harjat heilahti ja linjaanit notkuu ja retkuu. Nyt automapiilit frääsööttää joka ikisien kylän tiällä, jotta pyärtänööltä saa kuuhaalla ja hiataa ja tomua niällä. Ja haisu ja präisket on sellaanen - niinkun jokahinen sen tiätää - jotta ei sitä korvat ja noukkakaan tahro millään kurilla siätää. No, tottahan autokkin hyviä on - en suinkaan mä kiällä tätä - kun paarmuuskaa pitää hyppööttää eli muutoon on kauhia hätä. Mutta harvoon sitä niin kiirus on, ja kun kaikkia etuja vertaa, niin kyyllä se luupää viäläkin on kätevee monta kertaa. Nua remonttikulut nyt ensiksi joita auton tähäre on aina, ne hevoosmiähen kukkarua ei rasita eiväkkä paina. Eikä tyyristä pensaa ja ölijyä sillen hupallen trenkää ostaa. Kun se omasta laarista kauroja saa niin se päänsä jo pystyhyn nostaa. Ne autokuskit, ne raukat saa aiva kuitiksi ittensä nääntää, kun ne torpeetopelliä nosteloo ja hiespäin veivistä vääntää. Mutta lupää aina on oorningis eikä tiällä se koskaa toppaa. Se tarttaa kohta, kun pikkuusen vain suittilla puahon knoppaa. Ja ajaa saa vaikka mitään ei nuasta liikennemerkiistä tiärä. Ei trenkää korttia lunastaa eikä kattastuksehen viärä. Eikä poliisit aina oo kituumis eikä Seutulan reisu eres, vaikka saföörill olis pikkuusen niitä promilliakin veres. Ja voi kuinka tuhannen nuukasti sitä autua tyyrätä pitää. mutta hevoonen pysyy paanalla vaikk ei piittaasi suittista mitää. Niin viisas se on, jotta kuskinsa se kaikelta vaivalta säästää, kun syylarinkin se rumaanen osaa itte tyhyjäksi päästää. Ei hevoosmiähellä kourakkaan oo ikuuses pies ja öljys, eikä kaiken mailman avaamia sillä tarvitte olla följys. Kun huppa on reiruhun tillattu niin kuarmakaan sillä ei paina, ja jos se ny joskus prutkahtaa niin - moottori prutajaa aina. Se vauhrin hurma ei hevooses tosin oo niin kauhian suuri, mutta hevoosen kyytis on tunnelmaa ja siitä on kysymys juuri. Ja mikäs on pakko pitääkkään niin hirmuusta faarttia yllä? Kun lähtöö pikkuusen varemmin niin silläkin kerkiää kyllä. Jotta autokuskit jos trossaloo, ne teköö sen aiva suatta. Ei autolta saa eres varsaakaan vaikka orottaas kymmenen vuatta. Ja kun se on ajettu rauskooksi siitä kukaan ei mitään anna, mutta huppa ei meekkään niin huanoksi jottei Itikkahan kelepaa panna. Jotta sanokaa mitä taharotta, mutta kaikki kun erut vertaa, niin kyllä se luupää viäläkin on kätevee monta kertaa. Minä hevoosmiähillen sanonkin jotta antakaa aatteenne itää! Kyllä huppaa viäläkin kannattaa teirän hoitaa ja hyvästä pitää.

7 7 Perinteistä oopperailtapaivää vietettiin Oopperan aulassa. Suomalaisen Klubin Kuoro Henrik Lamberg oli jälleen kerran koonnut erinomaisen esiintyjäjoukon. Sopraano Annika Mylläri, hänen miehensä, basso Robert McLaud, basso Jaakko Hietikko, Henrik Lamberg, basso sekä Suomalaisen Klubin Kuoro vastasivat musiikkiannista. Loistavia esityksiä kaikki. Salintäyteinen yleisö sai mitä oli tullut hakemaan. Henkan lupauksen mukaan oopperaperinne jatkuu myös ensi vuonna. Tapani Tiitu, pianotaiteilija Annika Mylläri, sopraano Jaakko Hietikko, basso Robert McLaud, basso Henrik Lamberg, basso

8 Tällä sivulla on jäenhankintalipukkehia. Leikkaa lipukkehet taltehen. Pistä lompsahas ja anna esim. kesällä tapaamilles pohojalaasille, jokkie viälä oon yhyristyksen jäseniä. KIITOS! Klimppisoppaa Lähetä liittymislomake osoitteella: Kirsi Kymäläinen, Viirintie 8, Klaukkala. Liittymisen jälkeen saat viitteellisen pankkisiirtolomakkeen. Vuosijäsenmaksu 12 Ainaisjäsenmaksu 180 Liittyminen myös netissä: Lähetä liittymislomake osoitteella: Kirsi Kymäläinen, Viirintie 8, Klaukkala. Liittymisen jälkeen saat viitteellisen pankkisiirtolomakkeen. Vuosijäsenmaksu 12 Ainaisjäsenmaksu 180 Liittyminen myös netissä: Lähetä liittymislomake osoitteella: Kirsi Kymäläinen, Viirintie 8, Klaukkala. Liittymisen jälkeen saat viitteellisen pankkisiirtolomakkeen. Vuosijäsenmaksu 12 Ainaisjäsenmaksu 180 Liittyminen myös netissä: Liityn Helsingin Eteläpohjalaisiin jäseneksi Nimi: Osoite: Sähköposti: Puhelin: Syntymäaika: -paikka: Päivämäärä ja allekirjoitus: / Liityn Helsingin Eteläpohjalaisiin jäseneksi Nimi: Osoite: Sähköposti: Puhelin: Syntymäaika: -paikka: Päivämäärä ja allekirjoitus: / Liityn Helsingin Eteläpohjalaisiin jäseneksi Nimi: Osoite: Sähköposti: Puhelin: Syntymäaika: -paikka: Päivämäärä ja allekirjoitus: / Oonko mä kertonu, kummä suutuun Torkkoolan Maijalle? Tottahan te Maijan tunnetta? Se on oikeen hyvä ihiminen ja luotettava kaiken puolin, ei mun olsi sille trengänny kariua. Mutta kun minen muistanu, jotta son Vaaka. Tähtimerkki kulukaa merkittöö ihimisen koko iäksensä olohon sellaanen - no, sellaanen ku on. Moomma Maijan kans ollu ystäviä iänkaiken, mutta ny ei ollu horvihin nähty. Niin mä kerroon sille sitte oikeen mehevän juorun - niinku parahana kestityksenä. Ei se mikää ilikiä juoru ollu, makoonen se oli: meirän yhtöhöönen tuttu on kulukaa löytäny yhreksänkymppisen suluhasen ja menny sen kans yhtehen. Eikös vain teiränki olsi voinu vaikka höyhenellä kaataa ku sellaasta kuulia? Mutta ei Maijaa, se vain istuu ja kattoo eikä mikää liikahtanu sen naamarustingis. Niin mä joinki raihaannuun ja huurin: -Sano ny eres jotta voi-maharotoonta. Eli jotakin. Vaikka jotta no-ei-olsi-ikänäuskonu. Eksä tajua, jotta mä petyn muutoon oikeen kovaa - jokahinen pettyys. Maija liikahti ja veti ottaansa krutuulle, niinku sen kuori olis meinannu mennä raitioomille. Muutoon se onki aiva sopimattoman siloonen. Kun ei soo yhtää mua nuoree. -Mun kasvatettihin sillä lailla, jotta pitää hillitä ittensä, se sanoo. -Voi iekana, mä sanoon, -ei sunkaa ihimisen ny iankaikkisesti tartte olla sellaanen jonkalaaseksi Äitee sen tahtoo. -No kerran mä yritin tosisnani muuttaa ittiäni, ruveta niinku ilimaasemahan ittiäni enämmän. Mä nakkasin ketsuppipullon Eskon päälle, kun mä suutuun. Mutta vissihin molin liika hiras, se kerkis alta pois. Pullo präiskähti seinähän ja korkki lenti johonki. Mä siivosin sitte päiväkausia ketsuppia joka paikasta. Silloon mä päätin jotta paree mun on tytyä olohon sellaanen ku moon, sellaanen ku Vaaka-ihiminen on. Mua vähä hävetti. Maija on niin kiltti, aina rakentamas sovintua. Mutta ku son niin siloonen. Sellaanen teköö kiukkuuseksi. -Soot vähä niinku siliäksi vispattu samettivelli, mä sitte sanoon ja kattoon tykkääskö se huonua, - sellaanen vaniljanmakuunen? Ja moon niinku klimppisoppa. Silloon se nauroo ja sanoo: -Eikös ookki hyviä molemmat? -Jooo, mä myönnin, ja meirän rupes teköhön kauhiasti mieli klimppisoppaa. Lihasopan lientä ei ollu, notta me tehtihin sitte maitohon, pantihin kaneeliaki klimppiihin. Rusinoota ei pantu, kun Maija ei tykkää. Iekana ku siitä tuli hyvää. Tilta

9 9 Pohojam maan akan rakkausrunoja Ilmajokisen Maire Lopin Silimieni takaa - esikoisteos julkistettiin joulukuun alussa Herraskartano Herkoolissa. Runoilija otti itse vieraat vastaan. Tilaisuudessa oli leppoisa ja miellyttävä ilmapiiri. Joukkoviestimien edustajia oli paikalla lukuisia ja pitopöytä notkui. Julkistamistilaisuudessa Maire Loppi oli aito. En ole koskaan aikaisemmin ollut tällaisessa tilanteessa, mitä pitää seuraavaksi tehdä. Puheen jälkeen nälkäkin tuntui: Joko pian saa syödä. Maire Loppi on harrastanut runojen kirjoittamista yli 20 vuotta. Vanhin lapsenlapsi sai hänet yllytettyä kirjoittamaan runoja nettiin Rakkausrunot -sivuille, jossa samanhenkiset ihmiset kommentoivat aikaansaannoksia ja antavat palautetta. - Olin lukemassa rakkausrunojani Helsingin taiteiden yössä yleisölle ystävieni pyynnöstä. Pohojam maan murre sielläkin meni yleisöön. Ympäristö sai yllytettyä minut runokirjan tekoon. Sattumalta kurikkalainen Rypölän torpan isäntä Veli- Matti Ranta sai myös käsiinsä runojani. Häntä saan kiittää kaikesta. Mielestäni paras runo on sellainen, joka liittyy luonnonkuvauksen kautta ihmisen elämään. Suosikkiani en voi vieläkään kuivin silmin lukea, vaikka olen sen itse tehnyt, Maire Loppi sanoo. Ilmajoen kielellä kirjoitettu Silimieni takaa -teos on omakustanne ja se on Ilmajoen kielellä kirjoitettu. Se on painettu kauniille valkoiselle paperille. Kirjassa on 127 sivua ja jokaisella sivulla on runo. Se on kovakantinen ja värillisessä kansikuvassa on jäkäläinen maalaamaton hirsiseinä. Takakannessa on räsymaton lisäksi tekijän kirjoittama runo: Pitää muistaa mist on kotoosin olla oikoonen niinku äireenkutoman okuliroirin syrijä olla yhtä tykky ku isän sahaama kakkosnelonen pitää seisua sanojensa takana ja ereski herkkänä silimien takaa saarut sanat kansihin puetettuna Pohojam maan akka ajatuksensa Kirjan alussa on runojen sisällysluettelo. Minua häiritsi, että sivuille runojen yhteyteen ei ole kirjoitettu runojen nimiä. Kaikki runot alkavat pienellä alkukirjaimella. Lukiessa tuntuu siltä kuin koko kirja olisi yhtä samaa runoa. - Suurimmaksi osaksi runot ovat omasta elämästäni, erikoisen vilkkaalla mielikuvituksellani höystettynä. Katselen luontoa, maisemaa ja erityisesti puita, joista voin usein siirtyä ihmismielen moninaisiin kiemuroihin. Maire Lopin murrekieli on rikasta. Hän osaa kuvata pohjalaisen naisen tuntoja ihmisen tavallista arkielämää. Rakkausrunoissaan hän kirjoittaa kipeistäkin asioista ja aiheista. Ilo, valo ja rakkaus ovat päällimmäisenä ajatuksissa. - On niin paljon, mistä voi kiittää. Hyvää on elämässä enemmän kuin pahaa, kun olen oppinut, jotta positiivisella asenteella pärjää. Runo kirjasta. mä rakastan Sua niinku pohojam maalaanen teköö isolla sylillä ja syrämmellä niinku silimänkantamaton pitkä ja leviä vilijavainio mä upotan Sua sinne kullanfärisehen ja veheriääsehen sinisen taivahan alla kypsynyshen syrämmeheni eikä mikkää tuulet ja myrskyt saa sipatuksi tunteetani sinne ne tuli ja sielä ne pysyy Silimieni takaa -kirjaa voi tilata kovakantisena maksamalla 27 euroa ja postikulut kirjoittajalta suoraa. Maire Lopin yhteystiedot: maire.loppi@nic.fi. Annukka Viitaniemi

10 10 Kalevi Haapoja Yksi on laulu ylitse muiden - kannattaa katsoa Kauhavan Nuorisoseuralla esitettiin ajalla kirjailija Heikki Hemmingin kirjoittama Pohjalaisia näytelmän syntyä kuvaava näytelmä Yksi on laulu ylitse muiden. Se kertoo Artturi Järviluoman, Heikki Klemetin ja Toivo Kuulan yhteistyöstä Kauhavalla ja myöhemmin Helsingissä. Mukana on myös viulupelimanni Matti Haudanmaa, dosentti Ilmari Krohn ja päähenkilöiden puolisot. Monitaitoinen ja ansioitunut pohjalainen Kalevi Haapoja on ohjannut ja dramatisoinut näytelmän. Mukana on ollut myös Seppo Sallinen. Tämä vuosi on myös Kalevin 50-vuotistaiteilijajuhlavuosi. Tuotannosta vastaa Etelä- Pohjanmaan Nuorisoseura ja Kauhavan nuorisoseura. Näyttelijät, esiintyjät ja pelimannit ovat Härmänmaan alueelta. Artturi Järviluoman kirjoittaman Pohjalaisia - näytelmän kantaesitys oli Suomen Kansallisteatterissa Lapualainen Jalmari Lahdensuo oli silloin teatterin johtaja ja ymmärsi näytelmän sanoman. Suomalaiset kokivat Venäjän sortokauden ahdistavana. Pohjalaisia - näytelmästä heijastuu voimakas vapaudenaate, vääryys ja herraviha. Näytelmää esitetään jatkuvasti ja sen sanoma on ajankohtainen. Näkee, että Heikki Hemminki on tehnyt mittavan työn ja penkonut eri arkistoja, että fakta ja fiktio kohtaavat. Hän kirjoitti Yksi on laulu ylitse muiden - näytelmän jo1999. Mutta hän lisäsi siihen 2003 Toivo Kuulan traagisen kuoleman Viipurissa. Mutta se ei ollut mukana Kauhavan kantaesityksessä. Etelä-Pohjanmaalla ei lauleta Yksi on laulu ylitse muiden näytelmässä on kaksi näytöstä. Ensimmäinen kohtaus alkaa Helsingin Yliopiston juhlasalissa, jossa dosentti Ilmari Krohn luennoi suomalaisesta kansanmusiikista. Hän väittää, että Etelä-Pohjanmaalla ei lauleta. Tästä väitteestä Heikki Klemetti tulistuu ja lupaa todistaa väitteen vääräksi. Heikki Klemetti kerää joululomalla jo yli 200 kansanmusiikkia todisteeksi Ilmari Krohnille. Kanttorilan väentuvassa Kuortanella hän laulattaa vanhojen hengellisten ja maallisten laulujen taitajia ja osaajia. Ensimmäinen näytös päättyy väentupaan. Paikalle tulee myös Artturi Järviluoma ja he keskustelevat lahjakkaasta pohjalaisesta säveltäjästä Toivo Kuulasta. Toinen näytös alkaa myös Helsingin Yliopiston juhlasalissa, jossa Ilmari Krohn kumoaa väitteensä, että Etelä-Pohjanmaalla ei lauleta. Hän antaa Heikki Klemetille tunnustuksen hänen keräämistä lauluista. Hän toivottaa Klemetille menestystä musiikin parissa ja he puhuvat hänen tulevaisuudensuunnitelmista. Ylikylän Nuorisoseuralla kattokökässä saadaan paljon aikaan. Kattoa naulataan, Artturi Järviluoma sanoittaa ja Toivo Kuula nuotintaa kansanmusiikkia. Amerikasta palannut Jussi Erkkilä on mukana myös kattokökässä. Hän laulaa Toivo Kuulalle monta laulua. Artturi Järviluoma saa lopullisen sysäyksen Pohjalaisia näytelmän kirjoittamiseen. Toivo Kuula lähtee kökkätansseista ylioppilas Ernst Niemen kotiin majapaikkaansa. Hän säveltää siellä kansanlaulujen innoittamana Aamulaulun. Vapaudenaate on ikuinen Toinen näytös päättyy, kun Heikki Klemetti puhuu Pohjalaisia näytelmän ensiesityksen jälkeen Artturi Järviluoman kotona paikkansa pitävän ennusteen: Vapaudenaate, joka on ikuinen ja tekee tästä Artturin Pohjalaisista teoksen, joka tulee olemaan yksi näytelmä ylitse muiden. Pohjalaisia näytelmä tulee puhuttelemaan kaikkia suomalaisia sekä muita vapautta rakastavia kansaoja sukupolvesta toiseen Juhlatunnelmaa varjostaa pelko santarmien saapumisesta. Vaikuttavalta tuntuu, kun lopussa kaikki laulavat Pelimanniyhtyeen säestämänä Suomen laulun. Yleisö on kyynelet silmissä. Näytelmän kohtaukset etenevät sujuvasti. Harrastajanäyttelijät antavat parastaan. Seppo Koivisto on Heikki Klemettinä mainio tulinen ja äksyilevä. Tässä näytelmässä on paljon lauluja: kansanlauluja, isänmaallisia lauluja ja virsiä. Osaa lauletaan ja osaa Pelimanniyhtye soittaa. Muutamat niistä ovat vaikuttavia. En tiedä, millä perusteella laulut on valittu. Jäin kaipaamaan esi-isääni Talapakan Nikolaita, jota lauletaan Pohjalaisia näytelmässä ja Leevi Madetojan säveltämässä Pohjalaisia oopperassa. Mielestäni tätä näytelmää tulisi esittää historiansa vuoksi ainakin niillä paikkakunnilla, joihin liittyy Armi ja Heikki Klemetin, Lyyli ja Artturi Järviluoman, Alma ja Toivo Kuulan ja Matti Haudanmaan elämä. Oletan, että näytös kiinnostaa pääkaupungin seudulla asuvia pohjalaisia ja musiikkiväkeä. En tiedä, mitä maksaa tuoda näytös Helsinkiin, mutta kannattaa miettiä eri mahdollisuuksia. Aikaisemmin olen nähnyt ilmajokelaisten esittävän Pohjalaisia näytelmän Savoy - teatterissa ja väkeä oli sali täynnä. Yksi on laulu ylitse muiden - näytelmä kuuluu jatkossa teattereihin esitettäväksi ja siinä pitäisi olla mukana Toivo Kuulan kuolema, koska se on vaikuttava ja liittyy Suomen vapaussotaan. Annukka Viitaniemi

11 11 Pohjanmaan pojan murrerunoja Heikki Hemminki Heikki Hemminki: Keeniperimä pohojalaasia rysköörunoja. Yliopistopaino marraskuu 2007 Kurikan lukiossa on toiminut poikien lausuntakuoro RYSKÖÖREMMI vuodesta 1993 alkaen. Murrerunot kuuluvat kuoron ohjelmistoon ja kuoro on menestynyt ympäri maata. Lausuntakuoro toimii lehtori Leena Tuurin johdolla. Kirjailija Heikki Hemminki sanoo: Koska monologeja ei ole julkaistu painettuina ja tekstejä jatkuvasti kysytään, syntyi tarve julkaista rysköörunot myös kirjana. Osa murrerunoista on äänikirjana HÄRMÄ KIRVES PERKELES (ilmestyi 2002) mutta se on loppuunmyyty. Heikki Hemminki on tuottelias ja monipuolinen kirjailija. Hän on kirjoittanut kymmeniä näytelmiä, runoteoksia ja proosaa. Hänen runoista on julkaistu myös äänikirjeitä. Hänelle on myönnetty muun muassa Vaasan läänin taidetoimikunnan ja Seinäjoen kaupungin kulttuuripalkinnot. Hän on voittanut näytelmillään valtionpalkinnon. Rysköörunot on jaoteltu neljään osaan: Kukaan ei oo mikään sanoo Rannanjärvi, Kotomaan koko kuva, Euromaa ja Mailma pelekää. Heikki Hemminki on myös taidemaalari ja runokirjan kannessa on hänen maalaama, raikasvärinen Ryskööremmi -taulu. Kuvaa rakkaudella Pohjanmaan ihmistä Sanomassaan hän ottaa kantaa, kehuu ja näkee myös arkipäivän kipeät epäkohdat. Niihin hän humoristisesti puraisee pohjanmaan murteella. Rakkaudella hän kuvaa pohjalaisuutta, Pohjanmaan ihmistä, sen elämää ja luontoa. Hän ruotii pääkaupungin ja Kiasman sekä joitakin Suomen kaupunkeja ja maakuntia. Suomalaanen eeva on ehorottomasti maailman paras paree kun paratiisin eeva mones miäles Näin Heikki Hemminki sanoo suomalaisesta naisesta. Hän pohtii runoissaan elämäntarkoitusta, Euroajan muutoksia ja suree katoavaa aikaa. Luen mielelläni Heikki Hemmingin runoja. Niitä ei voi lukea nauramatta, koska niissä on niin osuvia havaintoja ja murresanoja, vaikka en itse murretta osaa. Keeniperimä pohojalaasia rysköörunoja voi ostaa Seinäjoen kirjakaupoista tai tilata kirjailijalta. Yhteystiedot sähköposti: Keeniperimä Sitä on tutkittu kauan monelta kantilta mistä johtuu että pohojalaaset on niin erinomaasia melekeen täyrellisiä olentoja tällä planeetalla Nyt se on selevitetty luoja aantoo pohojalaaselle sellaasen geeniperimän jota ei kellään muulla Ajatelkaa nyt kun geeniis tappeloo rannanjärven isoontalon antin ilakan kosoolan kylymäjyrän snellmannin klemetin kuulan paulaharjun ylivainion ylikankhan ja muiren kuulujen väättyrien geeniperimä ei enää ihmettele kun olhan niin erinomaasia kun olhan On siinä ittekullakin kestämistä tuoan perimän kans joskus meinaa suanet revetä ja kimmet katkeella kun geenit jyllää sisuksis Muut pakkaa karehtimhan pohojalaasia kun ne on saanut ainutlaatuuset geenit Mutta minkäs ne sille mahtaa ei se pohojalaasten omaa syytä eikä ansiota Ei ainakaan kaikki Annukka Viitaniemi Runo Keeniperimä kirjasta.

12 12 Kuva: Miina Hietala Helsingin yliopiston Etelä-Pohjalainen Osakunta 100 vuotta! Helsingin yliopiston Etelä-Pohjalainen Osakunta täytti 100 vuotta vuotisjuhlavuosi aloitettiin jo viime kesänä kulttuurikökällä Heikki Klementti -museossa, jossa osakuntalaiset kunnostivat museon sisä- ja ulkotiloja. Juhlavuoden aikana on ollut myös monenlaisia muita tapahtumia, kuten Latomeri liekeissä -rock-tapahtuma ja 100-vuotisvalokuvanäyttely. 100-vuotisjuhlavuoden päätapahtumaa, vuosijuhlaa, vietettiin lauantaina Vanhalla ylioppilastalolla. Sitä edelsi tapahtumatäytteinen vuosijuhlaviikko ja perjantain päiväjuhla. Vuosijuhlaviikko EPO:n 100-vuotisjuhlaviikko alkoi juhlamessulla Temppeliaukion kirkossa. Messussa saarnasi Lapuan hiippakunnan emerituspiispa Jorma Laulaja ja liturgina oli Katariina Kiilunen. Päivä Kuva: Elina Harjunpää Vuosijuhlamestarit Outi Perhiö ja Timo Laitila. jatkui kirkkokahveilla osakuntatiloissa Ostrobotnialla sekä tervehdyskäynneillä kunniajäsenten haudoilla eri puolilla pääkaupunkiseutua. Vuosijuhlaviikko oli täynnä toimintaa. Viikon aikana oli mm. maakuntalauluilta, coctail-ilta 1920-luvun tyyliin, stipendiaattipäivälliset ja useat tanssiharjoitukset. Osakunnan juhlakokouksessa päätettiin kutsua Etelä- Pohjalaiselle Osakunnalle kaksi uutta kunniajäsentä.

13 13 Voooi ny, kuinkahan mun käy? Viralliset juhlallisuudet aloitettiin perjantaina seppeleenlaskulla Jääkärihuonneessa Ostrobotnian juhlakerroksessa, jonka jälkeen vietettiin päiväjuhlaa. Juhlassa tervehdyssanat lausui Osakunnan inspehtori Jorma Keski-Oja. Tervehdyksen 50 vuoden takaa lausui riemuvuosijuhlamestari, fil. maist. Aarne Kopisto ja juhlapuheen piti akatemiaprofessori Simo Knuuttila. EPO:n hallituksen puheenjohtaja, maat. ja metsät. yo Sanna-Helena Rantala piti puheen isänmaalle. Puheiden lomassa jaettiin ansio- ja harrastusmerkit sekä stipendit. Juhlassa esiteltiin myös Sävellys- ja sanoituskilpailun tulokset ja kunniamaininnalla palkittiin Heikki Puskalan teos Kun kotuani lähärin. Kappale kertoo pohjalaisesta opiskelijasta, joka Helsinkiin muutettuaan ihmettelee maailman menoa ja etenkin osakuntaperinteitä toteamalla useaan otteeseen Voooi ny, kuinkahan mun käy?. Voittokappaleen esitti Bill Hota & the Pulvers, ja esitys sai juhlakansan hykertelemään penkeissään. Iltajuhla Vanhalla ylioppilastalolla Lauantaina koitti kauan ja hartaasti odotettu iltajuhla, jota totutusta poiketen vietettiin Vanhalla ylioppilastalolla. Näin juhlaa mahtui viettämään yli 400 entistä ja nykyistä osakuntalaista seuralaisineen. Naiset olivat pukeutuneet parhaimpiinsa eivätkä miehet yhtään huonommiksi jääneet frakeissaan ja lakerikengissään. Iltajuhlan aloitti Osakunnan väistyvä kuraattori Lotta Vihriälä lausumalla tervehdyssanat. Iltajuhlassa kutsuttiin Osakunnan kunniajäseniksi professorit Liisa Keltikangas-Järvinen ja Simo Knuuttila, jotka molemmat ovat olleet myös Osakunnan inspehtoreita. Tuore kunniajäsen Liisa Keltikangas-Järvinen piti juhlaesitelmän pohjalaisesta temperamentista. Yliopistolle puhui Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja, epolainen Ulla Hemminki, pohjalaisuudelle puhui yhteiskuntat. maist. Heikki Salo, tuleville Miina laulunjohtajana. Kuva: Elina Harjunpää osakuntasukupolville dipl. ins. Markus Ala-Hautala ja ystävyydelle hum. kand. Elina Harjunpää. Puheiden ja syömisen lomassa totta kai laulettiin ja komiasti laulettiinkin! Laulua johtivat laulunjohtajan lisäksi useat entiset laulunjohtajat eri vuosikymmeniltä. Näin kaikki saivat varmasti oman aikansa lauluperinteen esille. Pöytäosuuden jälkeen juhlat jatkuivat juhlatansseilla, joita säesti Ylioppilaskunnan Soittajien salonkiorkesteri. Ensimmäinen tanssi oli tietenkin poloneesi, jota johtivat ansaitusti vuosijuhlamestarit Outi Perhiö ja Timo Laitila. Heitä sekä vuosijuhlatoimikuntaa käy kiittäminen kaikista juhlavalmisteluista ja upeasti onnistuneista juhlallisuuksista. Yön aikana bussit kuljettivat juhlijoita jatkoille Ostrobotnialle osakuntatiloihin, ja silliaamiaista nautittiin sunnuntaina juhlakerroksessa. Osa oli ehtinyt jo käydä kotona siistiytymässä, mutta nähtiinpä silliksellä vielä useita iltapukuja ja frakkeja, joiden kantajat eivät olleet vielä lopettaneet edellisenä iltana alkanutta juhlintaansa. Silliksen jälkeen oli mahdollista lähteä vielä viidenteen kerrokseen jatkoille, jossa osalla osakuntalaisista juhlinnat jatkuivat vielä sunnuntai-iltaan asti. Maanantaiaamuna olo oli tyhjä mitäs nyt, kun kaikki on ohi? Onneksi osakuntaelämä on jatkunut vielä vuosijuhlien jälkeenkin ja uudet tapahtumat odottavat kirkkaina ja houkuttelevina. Ensi kesänä järjestetettävä huima 10 päivän kesäretki kanta-alueen kaikkiin maakuntiin päättää upean 100-vuotisjuhlavuoden ja EPO voi ylpeästi siirtyä uudelle vuosisadalle iloosena ja irti maasta. Miina Hietala EPO:n maakuntavastaava ja laulunjohtaja 2008 Sivukommentti: Oliko tämä suunniteltu juttu? Ilman ihmeitä ei näistäkään juhlista selvitty. Kun Osakunnan uuden kuraattorin, Hannu Savolaisen, tuli aika mennä johtamaan laulua, totesi hän ottaessaan laulunjohtajan rapiiria käteen, että teräosa on irti eikä rapiiria voi käyttää. Laulunjohtajan tutkiessa rapiiria tarkemmin tuskanhiki nousi otsalle: rapiiria ei todellakaan voinut käyttää, sillä kahva oli haljennut ja terää kiinni pitävä ruuvi vai pyöri paikoillaan. Rapiiri oli siis käyttökelvoton. Kyynelsilmin laulunjohtaja totesi rapiirin tuleen tiensä päähän ja yritti epätoivoisesti keksiä vaihtoehtoisia laulunjohtamisvälineitä. Miksi juuri nyt, 100-vuotisjuhlissa, käy näin! Tämä ei voi olla totta! Pian eräs salskea nuorimies ystävyysosakunnastamme Eesti Üliopilaste Seltsistä käveli laulunjohtajan luokse ja sanoi, että hänellä saattaisi olla ratkaisu pulmaan. Heidän oli nimittäin tarkoitus antaa EPO:lle lahjaksi uusi rapiiri sunnuntain silliaamiaisella, kuten he olivat tehneet myös Pohjois-Pohjalaisen Osakunnan ja Vasa Nationin 100-vuotisjuhlissa, mutta rapiiri oli Möykässä Ostrobotnialla. Laulunjohtajan suu loksahti auki, tuskankyyneleet vaihtuivat onnenkyyneleiksi. Taksirahat kouraan ja äkkiä menoksi! Jo toistamiseen, tosin hieman eri syystä, hänellä oli mielessään: Miksi juuri nyt, 100-vuotisjuhlissa, käy näin! Tämä ei voi olla totta! Meni varttitunti ja samainen mies käveli seinänvierustaa pitkin salaperäisen muotoinen pukupussi kädessään. Laulunjohtaja raotti varovaisesti pussin suuta ja siellä se oli, ihka oikeana ja hohtavana uusi rapiiri! Ohjelmaan tehtiin pieni muutos ja konferenssitauon jälkeen samainen nuorimies, Kaarel Vanamölder, EPO:n stipendiaatti vuoden takaa, astui lavalle uusi, ehjä rapiiri kädessään. Hän luovutti rapiirin kuraattorille ja laulunjohtajalle ja täten pelasti 100-vuotisjuhlien laulunjohdon. Tapauksen jälkeen yleisössä kuhisi epäilyksen aalto: Oliko tämä suunniteltu juttu? Ei ollut, sen voi ainakin laulunjohtaja vilpittömästi todeta. Siitä, onko EÜS:illa ollut näppinsä pelissä entisen rapiirin hajoamiseen, voidaan olla montaa meiltä, mutta juhlan aikana rapiiri oli hyvässä tallessa laulunjohtajan selän takana, eikä sitä ainakaan silloin päässyt kukaan käpälöimään. Ja juhlan alussa rapiiri oli vielä ehjä. Melkein siis voisi luulla, että tapaus oli suunniteltu, niin komiasti se ohjelmaan istui, mutta vielä tähän päivään mennessä laulunjohtajalle ei asiain todellinen tila ole paljastunut.

14 14 NURMON KUNTAVIERAILU KAMPIN PALVELUKESKUKSESSA. Nurmo esittäytyi iltamissa todella tyylikkäästi. Nykyinen kunnanjohtaja ja tuleva Seinäjoen apulaiskaupunginjohtaja Kari Maunula joukkoineen tarjosi mukavan kulttuuripläjäyksen kotomaakunnasta. Aluksi Maunula kertoi faktoja nykynurmosta. Esityksen perusteella varmaan monet jo rupesivat suunnittelemaan takaisinmuuttoa. Nurmon runopiirin esitys oli todella upea. Siinä runon sanoma, Benjam Pöntisen luontokuvat ja äänet loivat sellaisen tunnelman, ettei paremmasta väliä. Kansa oli liikutuksen vallassa. Laululikat lauloivat todella koriasti ja Maire Leppälä ja Kaarina Saranpää esittivät omia ja muitten pakinoita erinomaasen kotoosesti. Kun vielä Nurmoo-seuran puheenjohtaja Matti Jaskari kertoi mitä kaikkea Nurmoos on nähtävillä, niin olikin aika kuunnella Nurmon soittokuntaa. Väki totesikin, että harvoin on enää mahdollisuutta kuunnella tuollaista soittokuntaa, puhumattakaan siitä, että saatiin vielä tanssiakin soittokunnan säestyksellä. Nurmoo mainosti ittiänsä Kaikki on katunu jokkon Nurmoosta lähteny. Katua saa neki jokkei ny tullu nurmoolaasia kattomahan ja kuulemahan. Kari Maunula Matti Jaskari Nurmon runopiirin naiset Laululikat Kaarina Saranpää Maire Leppälä

15 50 v Porin seudun eteläpohjalaiset ry täytti 50v Helsingin Eteläpohjalaiset onnittelivat juhlivaa yhdistystä ojentamalle sille meidän standaarimme. Matti Kuhna pj. ja Pirjo Varpula (oik.) vastaanottivat onnittelut. Kuva Pekka Leino. Uusia jäseniä: Merja Elo, Tuire Haatanen, Sari Haavisto, Riitta Heinonen, Annaliisa Hjelt, Riitta Järvi, Juhani Kakkuri, Raili Klemola, Katariina Kokko, Liisa Koskinen, Hannu Laitamäki, Jarmo Leppiniemi, Leena Myllykoski, Katariina Risku-Vartiainen, Vuokko Röyskö, Sinikka Saranen-Hemminki, Tuulikki Terho, Ritva Uusitalo. Helsingin Eteläpohjalaisten adresseja, rintamerkkejä, solmioneuloja ja pinssejä voit ostaa tilaisuuksistamme tai soittamalla Ritva Viitamäki, p. (09) tai

16 Ellei vastaanottajaa tavoiteta, pyydetään palauttamaan osoitteella: Kirsti Kymäläinen, Viirintie 8, Klaukkala. Plarin julkaisija: Helsingin Eteläpohjalaiset ry Päätoimittaja: Terttu Savola Elsankuja 2 B, Espoo puh./koti (09) gsm telefax (09) terttu.savola@kolumbus.fi Toimitussihteeri: Sabrina Norlamo sabrina.norlamo@suomi24.fi Mediakortti 2008 Formaatti: A4 Ilmoitushinnat: värillisenä 1/1 s /2 s /4 s /8 s. 150 mustavalkoisena 1/1 s /2 s /4 s /8 s. 100 Liityn Helsingin Eteläpohjalaisiin jäseneksi Nimi: Osoite: Sähköposti: Syntymäaika: Syntymäpaikka: Toimitusneuvosto: Terttu Savola Pirjo Keisala Tarmo Ojaluoma Antero Tala Ritva Viitamäki Paino: Painomerkki Oy, Helsinki Painosmäärä: kpl Taitto: Kirsi Pääskyvuori Ilmestyy vuonna 2008: vko 10, 21, 36 ja 49. Ilmoitusten viim. jättöpäivä: n:o n:o n:o Julkaisija varaa itselleen oikeuden ilmestymisaikojen muutoksiin. Plari on Aikakauslehtien Liitto ry:n jäsen Päivämäärä ja allekirjoitus: / Lähetä liittymislomake osoitteella: Kirsti Kymäläinen, Viirintie 8, Klaukkala. Liittymisen jälkeen saat viitteellisen pankkisiirtolomakkeen. Vuosijäsenmaksu 12 Ainaisjäsenmaksu 180 Liittyminen myös netissä: Helsingin eteläpohjalaiset ry:n hallitus Antti Lanamäki puheenjohtaja Riistavuorenkuja 8 C helsinki puh antti.lanamaki@welho.com Antero Tala varapuheenjohtaja ilmoitusvastaava Oravanpolku 2 C, Espoo puh , antero.tala(at)ayt.fi antero.tala@kolumbus.fi Pirjo Keisala, sihteeri Pallomäentie 6 D 11, Helsinki puh , pirjo.keisala@edu.hel.fi Terttu Savola päätoimittaja, tiedotus Elsankuja 2 B 9, Espoo puh fax terttu.savola@kolumbus.fi Sirkka-Liisa Mattila, emäntä Lavettitie 12 A, Helsinki puh , Henrik Lamberg Toivolantie 4 D 2, Nurmijärvi puh henrik.lamberg@luukku.com Tarmo Ojaluoma Helsingintie 2 E 29, Kauniainen puh. k , t tarmo.ojaluoma@nordea.com Vilho Korkeamäki Järvensivunkuja 7 B, Tuusula puh , vilho.korkeamaki@kolumbus.fi Heikki Nurmi Kasteholmantie 1 A, Helsinki heikki.nurmi@evl.fi Elle Mäkinen varaemäntä Kahisevanmäki 3 D, Espoo puh , Ritva Viitamäki Untamontie 15 E 38, Helsinki puh. k , ritva.viitamaki@suomi24.fi Kimmo Hissa Vanilijakuja 1b A 6, Helsinki puh kimmo.hissa@pp.inet.fi Jaakko Ojala Rantakartanontie 4H Helsinki puh jaska.ojala@kolumbus.fi Osoitteenmuutokset Kirsti Kymäläinen, Viirintie 8, Klaukkala. Puh. ( , , kirsti.kymalainen@kolumbus.fi Seuraava Plari ilmestyy syyskuussa. Aineisto 1.9. mennessä: Matti Mattila, isäntä Lavettitie 12, 0043 Helsinki puh Helsingin yliopiston Etelä-Pohjalaisen Osakunnan edustaja Miina Hietala miina.hietala@helsinki.fi Helsingin yliopiston Etelä-Pohjalaisen Osakunnan varaedustaja Linda Blåfield linda.bafield@helsinki.fi Toimihenkilöt Päätoimittaja Terttu Savola Elsankuja 2 B, Espoo puh./koti (09) gsm telefax (09) terttu.savola@kolumbus.fi Sabrina Norlamo Plarin toimitussihteeri sabrina.norlamo@suomi24.fi Raija Kallio rahastonhoitaja Ryytikuja 5 D 30, Helsinki raija.kallio@futurecad.fi Kirsti Kymäläinen Jäsenrekisteri Viirintie 8, Klaukkala puh , kirsti.kymalainen@kolumbus.fi