KASVATUSLAN TUTKINTOJEN TAVOITTEISTA ja OPETUSSUUNNITELMAN LAATIMISESTA

Transkriptio

1 1 Ritva Jakku-Sihvonen , Vokke-projekti KASVATUSLAN TUTKINTOJEN TAVOITTEISTA ja OPETUSSUUNNITELMAN LAATIMISESTA Kasvatusalalta valmistuu luokanopettajia, lastentarhanopettajia, erityisopettajia, aineenopettajia, opinto-ohjaajia ja kasvatustieteiden asiantuntijoita. Aineenopettajakoulutuksessa opetettavien aineiden opinnot suoritetaan niissä tiedekunnissa, joissa oppiaineet ovat edustettuina. Opettajan pedagogisten opintojen järjestämisvastuu on tiedekunnilla, jotka vastaavat kasvatustie teistä ja opettajankoulutuksesta. Opintojen laajuus on 60 pistettä. Opettajan pedagogiset opinnot antavat laajan kelpoisuuden toimia aineenopettajana eri oppilaitosmuodoissa. Kasvatustieteiden asiantuntijakoulutuksessa koulutuksessa pääaineina voivat olla: Kasvatustiede Aikuiskasvatustiede Erityispedagogiikka Vokke projektin neuvottelukunta esitti toivomuksen yhteisten periaatteiden noudattamisesta tutkintojen tavoitteiden määrittelyssä. Tämä ei merkitse sitä, että tavoitteiden tulisi olla kaikissa yliopistoissa samoja vaan sitä, että tavoitteiden määrittelyssä voitaisiin noudattaa yhtenäistä formaattia. Eri yksiköillä/yliopistoilla on mahdollisuus profiloitua ja korostaa omia erityispiirteitään sekä tavoitemäärittelyissä että opetussuunnitelmissa. Seuraavassa periaatteita, joita jaosten toivotaan soveltavan tutkintojen tavoitteiden ja keskeisten sisältöjen kuvauksissa.

2 2 1. Tavoitteiden informatiivisuuden varmistamiseksi suositetaan, että ennen varsinaista tavoitetta kuvataan tutkinnon tuottama asiantuntijuus tai professio yhteiskunnallisessa kontekstissa. Tähän kuvaukseen voidaan sisällyttää profession tehtäväkenttä, esimerkiksi koulutusasteet, joihin opettajan tutkinto tuottaa pätevyyden. Lisäksi voidaan luetella esimerkiksi säädöksiä, jotka määrittävät kyseistä koulutusta. 2. Tavoitemäärittely tulee tehdä erikseen kandidaat in tutkintoon ja maisterintutkintoon. Kandidaattivaiheessa voi käyttää esim. sanontaa luo edellytykset tai perehdyttää /perehtyy tai luo valmiudet tai termejä perustiedot tai perustuntemus Maisterin tutkinnossa voi käyttää esim. termejä luo valmiudet tai taito, osaaminen, perehtyneisyys ja yleistuntemus, erityistietämys tai hallinta. 3. Perusvaatimukset kandidaatin ja maisterin tutkinnoille määritellään asetuksessa. Tavoitteita määriteltäessä tulee noudattaa asetusluonnoksien linjoja. Asetusluonnoksen tavoitemäärittelyt kandidaatin ja maisterin tutkinnoille: Alemman korkeakoulututkinnon tavoitteet Alempaan korkeakoulututkintoon johtavan koulutuksen tulee antaa opiskelijalle: 1) tutkintoon kuuluvien oppiaineiden tai niihin rinnastettavien kokonaisuuksien perusteiden tuntemus sekä edellytykset alan kehityksen seuraamiseen; 2) valmiudet tieteelliseen ajatteluun ja tieteellisiin työskentelytapoihin tai taiteellisen työn edellyttämät tiedolliset ja taidolliset valmiudet; 3) edellytykset ylempään korkeakoulututkintoon johtavaan koulutukseen ja jatkuvaan oppimiseen; 4) edellytykset hankkimansa tiedon soveltamiseen työelämässä, sekä 5) riittävä viestintä- ja kielitaito. Ylemmän korkeakoulututkinnon tavoitteet Koulutuksen tulee antaa opiskelijalle: 1) pääaineen tai siihen rinnastettavan kokonaisuuden hyvä tuntemus ja sivuaineiden perusteiden tuntemus; 2) valmiudet tieteellisen tiedon ja tieteellisten menetelmien soveltamiseen tai edellytykset itsenäiseen ja vaativaan taiteelliseen työhön; 3) valmiudet toimia työelämässä oman alansa asiantuntijana ja kehittäjänä; sekä 4) valmiudet tieteelliseen tai taiteelliseen jatkokoulutukseen 5) hyvä viestintä- ja kielitaito.

3 3 4. Tavoitteiden muotoilussa voi olla eri tyylejä vaikka raportoinnin formaatti onkin sama. Tavoitteita kirjoitettaessa kannattaa ottaa huomioon ainakin seuraavia seikkoja: *Tavoitteet toimivat koulutuksen suunnittelun ja arvioinnin perusteina. *Tavoitteet toimivat tutkinnon ja/tai oppiaineen esittelynä tuleville opiskelijoille. *Tavoitteiden perusteella yliopistojen muiden tieteiden edustajat muodostavat kuvan oppiaineesta ja opetussuunnitelman tuottamasta jatkoopintokelpoisuudesta. *Työelämän edustajat käyttävät tavoitemäärittelyjä harkitessaan tutkinnon suorittaneiden kompetenssia avoimia paikkoja täyttäessään. Tavoitteiden määrittely voi olla luonteeltaan A. kuvailevaa, B. formaalia tai C. vaatimustasoihin (outcome) perustuvaa. Viime mainittu tavoitemäärittelytapa ei ole meillä ollut kovinkaan laajassa käytössä, vaikka se näyttää olevan hyvin suosittua etenkin Tuning -projektin asiakirjoissa. Meillä tällä hetkellä on eniten käytössä kuvaileva tyyli. Formaali tyyli on luonteeltaan kiteytettyä ja yleistettyä.. 5. Esimerkkejä mahdollisista tavoitekuvauksista 5.1. Tutkintojen yhteiskuntakonteksti voitaisiin kuvata esimerkiksi näin Luokanopettajakoulutus: Luokanopettajat ovat lasten ja nuorten kasvatuksen ja perusopetuksen monipuolisia asiantuntijoita, joilla on hyvät valmiudet yhteistyöhön kotien, opetustoimen hallinnon ja yhteiskunnan kulttuuri- ja hyvinvointipalveluista vastaavien toimijoiden kanssa. Luokanopettajien vastaavat pääasiassa perusopetuksen 1-6 luokkien opetuksesta. Aineenopettajakoulutus: Opettajan pedagogiset opinnot suorittaneet maisterit saavat laajan pätevyyden opettaa sekä yleissivistävissä että ammatillisissa oppilaitoksissa ainetta, jossa on suoritettu asetuksen määräät opinnot. Pedagogiset opinnot pätevöittävät työskentelemään lasten, nuorten ja aikuisten opettajana. Koulutus luo hyvät edellytykset opetuksen suunnitteluun, toteuttamiseen, arviointiin ja tutkivaan kehittämiseen. Aineenopettajakoulutus perehdyttää opiskelijat myös yhteistyöhön kotien, opetustoimen hallinnon ja kouluterveysviranomaisten kanssa.

4 4 Pääaineena yleinen kasvatustiede Kasvatustieteen opiskelu antaa monipuoliset valmiudet kasvatusalan asiantuntijatehtäviin. Kasvatustieteen maistereita, joilla on pääaineena kasvatustiede, työskentelee julkisen hallinnon, liike-elämän, työelämän kehittämiseen ja konsultointiin erikoistuneiden organisaatioiden ja erilasten järjestöjen palveluksessa Tavoitekuvausesimerkkejä Kasvatustiede pääaineena: A. Kuvaileva tavoite esimerkiksi näin: Kandidaatin tutkinnossa opiskelija perehtyy ihmisen persoonallisuuden kehitystä, oppimista, opetusta, kasvatusta, sosialisaatiota ja sivistystä koskevaan tieteelliseen tietoon ja koulutusjärjestelmään ja sen merkitykseen yhteiskunnassa. Opinnoissa perehdytään myös kasvatuspsykologian, kasvatusfilosofian ja kasvatuksen historian perusteisiin. Tutkinto luo edellytykset kasvatusalan tieteellisen tutkimuksen kriittiseen lukemiseen ja tutustuttaa opiskelijan keskeisimpiin tutkimusmenetelmiin sekä kasvatusalan asiantuntijoiden työtehtäviin. Opiskelija voi omilla sivuainevalinnoillaan vaikuttaa tutkinnon tuottamaan pätevyyteen. Kasvatustieteen maisterintutkinnossa opiskelija perehtyy perheen, kasvumpäristön ja koulutusjärjestelmän merkitykseen yksilön ja yhteiskunnan kehityksessä. Oppimista, opetusta, kasvatusta ja koulutusta, sosialisaatiota ja sivistystä koskevaan tutkimustietoon ja sen soveltamiseen perehdytään monipuolisesti. Maisterintutkinto sisältää laajat tutkimusmenetelmäopinnot. Jokainen opiskelija hankkii erityisosaamista ainakin yhdeltä kasvatustieteen piiriin kuuluvalta asiantuntemusalueelta tekemällä oman opinnäytetutkimuksen. Kasvatustieteen maisterin tutkinto, jossa on pääaineena kasvatustiede, tuottaa laajaalaiset valmiudet koulutuksen suunnittelun, hallinnon, johtamisen, tutkimuksen ja arvioinnin asiantuntijatehtäviin. Koulutukseen on mahdollista sisällyttää myös kasvatusaineiden opettajan tehtäviin pätev öittavät opettajan opinnot. Pääaineopinnoissa voidaan painottaa myös aikuiskasvatusta tai varhaiskasvatusta. Yliopistossa opiskelijat voivat valita tutkintoon sivuaineita, joiden avulla voidaan suunnata tutkinnon tuottamaa pätevyyttä.

5 5 B. Formaali tavoite esimerkiksi näin: Kandidaattitutkinnon tavoite Kandidaatin tutkinnon tavoitteena kasvatustieteessä on opiskelijan perehdyttäminen kasvatustieteen tutkimuskohteeseen ja kasvatusta, koulutusta ja opetusta koskevan teorianmuodostuksen ja tieteellisen tutkimuksen perusteisiin. Tavoitteena on, että tutkinnon suorittaneella on riittävän monipuolinen tutkimusmenetelmien peruspiirteiden tuntemus, valmius oman alan tutkimustiedon kriittiseen lukemiseen ja analysoimiseen ja valmius itsenäiseen tiedonhankintaan omalta alalta. Kandidaatin tutkinnon keskeisenä tavoitteena on luoda edellytykset maisteriopintoihin ja työelämässä toimimiseen. Maisterintutkinnon tavoite Maisterin tutkinnon tavoitteena on kouluttaa kasvatusalan akateemisia asiantuntijoita, joilla on hyvä kasvatustieteen tietoperustan ja metodologian yleistuntemus ja erityistietämystä vähintään yhdeltä kasvatustieteen piiriin kuuluvalta erityisalueelta. Maisteriopintojen tarkoituksena on luoda edellytykset itsenäiseen tutkimustiedon tuottamiseen ja valmiudet tieteelliseen viestintään. Maisterin tutkinto luo valmiudet kasvatusalan akateemisissa asiantuntijatehtävissä toimimiselle ja tieteellisille jatko-opinnoille. C. Vaatimustasoperustaisesti esimerkiksi näin: Kasvatustieteen kandidaatin tutkinnon suorittaneella on : 1. Perustiedot yksilöä, perhettä ja kasvuympäristöä koskevasta kasvatuspsykologisesta tutkimuksesta ja koulutusjärjestelmän merkityksestä yhteiskunnan kehityksessä 2. Perustiedot didaktiikasta, kasvatuksen historiasta, kasvatusfilosofiasta ja koulutuspolitiikasta ja vertailevasta kasvatustieteestä. 3. Edellytykset analysoida formaaliin, nonformaaliin ja informaaliin kasvatukseen liittyvää tietoa yksilön elämänkaaren eri vaiheista. 4. Oppimisen, opetuksen, kasvatuksen, koulutuksen ja sivistyksen tutkimuksessa käytettävien tutkimusmenetelmien tuntemusta ja valmius oman alan kotimaiseen ja ulkomaiseen tutkimustiedon kriittiseen lukemiseen ja analysoimiseen. 5. Perustiedot kasvatusalan asiantuntijoiden tehtävistä työelämässä 6. Edellytykset itsenäiseen tiedonhankintaan tutkinnon piiriin kuuluvien aineiden alueelta 7. Taito tieteelliseen viestintään 8. Valmius maisteriopintoihin

6 6 Kasvatustieteen maisterintutkinnon suorittaneella on: 1. Taito laatia koulutustarveanalyyseja. 2. Valmius suunnitella ja johtaa lyhytkursseja ja koulutusohjelmia. 3. Taito opettaa ja arvioida opetusta. 4 Valmius kehittämis- ja muutosprojektien johtamiseen. 5 Valmius koulutuksen hallinnon ja henkilöstön kehittämisen asiantuntijatehtäviin. 6 Valmius arviointitehtäviin kasvatusalalla. 7 Hyvä perehtyneisyys kasvatusta, sosialisaatiota ja sivistystä koskeviin teorioihin. 8 Taito tieteelliseen tiedon hankintaan ja tutkimusmenetelmien monipuolinen hallinta. 9 Akateemisen asiantuntijan v iestintävalmiudet. 10. Opinnäytteellä osoitettu yhden kasvatustieteen piiriin kuuluvan erityisalueen sisällöllinen ja tutkimusmetodologinen hallinta. 11. Valmiudet jatko-opintoihin. 7. Opetussuunnitelman tai koulutusohjelman laadinnasta ja ydinainesanalyysista Tutkintorakenneuudistuksen yhteydessä yliopistoja on kehotettu perustamaan tutkintojen kehittäminen ns. ydinainesanalyysien varaan. Ydinainesanalyysien merkitystä on korostettu sen vuoksi, että tutkinnoita toivotaan voitavan karsia ainesta, joka ei ole välttämätöntä. Ydinainesanalyysiä varten Oulun w5w projektissa on laadittu tiivis ohje : mikä on välttämätöntä tietää ( must ), mikä on hyödyllistä tietää ( should ) ja mikä kuuluu luokkaan kiinnostavaa lisätietoa ( nice to know ). (Ks.Akateeminen Opetussuunnitelmatyö, Karjalainen A. (toim. )pdf-tiedosto. http.// Kutakin näistä kysymyksistä voi pohtia tieteellisen, taiteellisen ja pedagogisen ja ammatillisen osaamisen kehittymisen näkökulmasta. Ydinainesanalyysiä voi käyttää sekä tutkinnon että oppiainekohtaisen opetussuunnitelman laatimisessa. Tieteenalan sisältöihin perehdyttävän opetussuunnitelma n tulee olla jatkumo (perusopinnot aineopinnot syventävät opinnot),joka tarjoaa maisterintutkinnon suorittaneelle mahdollisuuden ymmärtää tieteenala riittävän laajasti. Opetussuunnitelma voi olla joko systemaattinen (tieteenalan systematiikkaan perustuva) tai temaattinen. Oppiainekohtainen suunnitelma jaetaan perusopintoihin, aineopintoihin ja syventäviin opintoihin. Perusopintoihin kuuluu useimmiten kaikille pakollisia opintoja (moduleita) ja valinnaisia opintoja (moduleita). Aineopintoihin ja syventäviin opintoihin voi kuulua pakollisia, valinnaisia ja vapaasti valittavia opintoja (moduleita).

7 7 Ainekohtaisen opetussuunnitelman voi koostua seuraavista sisällöistä: Tieteenalan kohdetoiminnan määrittely ja osa-alueiden kuvaus Keskeinen alan tietoperusta Tieteellisen tiedon tuottamisen menetelmät Tiedon luotettavuuden osoittamisen traditiot Tieteenalan historia Vaihtoehtoisten paradigmojen kuvaus ja merkitys tieteenalan kehitykselle Tieteenala sosiokulttuurisessa kontekstissa Tieteellisen toiminnan etiikka ja ammattietiikka Tieteenalan suhde lähitieteisiin Tiedon soveltamisen alueet ja uusintamisen haasteet Ajankohtaiset tutkimuskohteet Tieteenalan keskeiset professiot, asiantuntijatehtävätyypit ja koulutuksen tuottama kelpoisuus Oppiainekohtaisen opetussuunnitelman kuvaus voi rakentua eritasoisista tavoitekuvauksista ja sisältöjen luonnehdinnoista. Tavoitetasoja voivat olla esimerkiksi: 1. Yleistavoite (esim.perusopintojen, ainepintojen ja syventävien opintojen tavoite) 2. Osa-alueittainen tavoite (esim. didaktiikan tai kasvatussosiologian tavoite ) 3. Modulikohtainen tavoite ( esim.opetussuunnitelmateoria) 4. Opetusjaksokohtainen tavoite ( esim. perusopetuksen OPS) 5. Opetustuokio- tai aineistokohtainen tavoite. (esim.ops-sisällönanalyysiharjoitus) 8. Yleistä Valtakunnalliset tavoitteet laaditaan Vokke-projektissa helpottamaan yliopistojen työtä. Eri yliopistot ja laitokset tarkentavat omien opetussuunnitelmiensa tavoitteet vastaamaan niitä erityispiirteitä, joita opetuksessa on. Tärkeätä on, että yliopistokohtaiset tavoitteet eivät ole ristiriidassa yhdessä sovittujen valtakunnallisten tavoitteiden kanssa.