YMPÄRISTÖLUPAVIRASTO Nro 26/2005/3 Dnro LSY-2004-Y-30

Transkriptio

1 LÄNSI-SUOMEN YMPÄRISTÖLUPAVIRASTO Helsinki LUPAPÄÄTÖS Nro 26/2005/3 Dnro LSY-2004-Y-30 Annettu julkipanon jälkeen ASIA Ympäristönsuojelulain (86/2000) mukainen ympäristölupahakemus, joka koskee Vuosaaren satama-alueen pilaantuneiden sedimenttien hyötykäyttöä satamarakenteissa, Helsinki. Päätös sisältää ympäristönsuojelulain 101 :ssä tarkoitetun ratkaisun päätöksen noudattamisesta muutoksenhausta huolimatta. LUVAN HAKIJA Helsingin Satama PL HELSINKI HAKEMUS JA SEN VIREILLETULO Helsingin Satama on Uudenmaan ympäristökeskukselle toimittamassaan hakemuksessa (dnro UUS-2004-Y ) hakenut ympäristölupaa Vuosaaren satama-alueen pilaantuneiden sedimenttien hyötykäyttöön satamarakenteissa, ja samalla pyytänyt päätöksen täytäntöönpanoa muutoksenhausta huolimatta. Uudenmaan ympäristökeskus on siirtänyt kirjeellään No YS 130, hakemuksen Länsi-Suomen ympäristölupaviraston ratkaistavaksi ympäristönsuojelulain 33 :n 2 momentin perusteella. Hakemus on tullut vireille Länsi-Suomen ympäristölupavirastossa Helsingin Satama on täydentänyt hakemustaan , , , , , ja HANKKEEN SIJAINTI Vuosaaren satama-alueeseen kuuluvan nykyisen Niinilahden alueen, jonne pilaantuneet sedimentit siirretään, omistaa Helsingin kaupunki. Niinilahden alue kuuluu Vuosaaren satama-alue nimiseen kiinteistöön, jonka kiinteistötunnus on Pilaantuneiden sedimenttien hyötykäyttöalue jää kokonaisuudessaan tulevan satama-alueen sisälle ja pilaantuneiden massojen täyttöalueista tulee sataman rakentamisen yhteydessä satamakenttäalueita.

2 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE 2 Ympäristönsuojelulain 28 :n 2 momentin kohta 4) Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 3 momentti LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojelulain 33:n 2 momentti HANKKEESEEN LIITTYVÄT LUVAT JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Vuosaaren sataman rakentaminen ja satamaan johtava väylä Länsi-Suomen vesioikeus on antanut Vuosaaren sataman rakentamista ja satamaan johtavaa väylää koskevat päätökset nro:t 48-52/1998/3, joissa Helsingin Satamalle ja Merenkulkulaitokselle on myönnetty lupa Vuosaaren sataman I-vaiheen rakentamiseen, ruoppausmassojen läjitykseen mereen, merihiekan ottoon ja Vuosaaren satamaan johtavan väylän rakentamiseen sekä Vuosaaren satamaan johtavan julkisen kulkuväylän perustamiseen. Sataman osalta lupa koski satama-alueen ruoppauksia ja täyttöjä, laiturien rakentamista niihin liittyvine täyttöineen sekä aallonmurtajaa. Luvan saaja määrättiin tutkimaan ruopattavien massojen laatu kussakin ruoppauskohteessa ennen ruoppausta Uudenmaan ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Vaasan hallinto-oikeus on päätöksellään nro 00/0010/2 lisännyt ruoppausmassojen läjitystä koskevaan päätökseen kalatalousmaksun. Korkein hallinto-oikeus on antanut asiasta päätöksensä taltio nro 2638, jossa se ei muuttanut Vaasan hallintooikeuden päätöstä. Vuosaaren satamaruoppaukset Uudenmaan ympäristökeskus on kirjeillään , , ja hyväksynyt Niinilahden ja Käärmeniemen/Pikku Lehdessaaren koillispuoleisen alueen ruoppaukset vesioikeuden lupapäätöksen nro 48/1998/3 lupamääräyksen kohdan 8) perusteella. Niinilahden ruoppausten edellytyksenä on ollut noin 10 ha:n laajuisen alueen TBT-pitoisten pintasedimenttien kuorinta varovaisella ruoppaustekniikalla ja näiden massojen sijoittaminen Käärmeniemeen louhittuun välivarastoon. Lisäksi Uudenmaan ympäristökeskus on hyväksynyt kirjeellään Niinilahden suulla telakka-alueen ja Lehdessaaren välissä sijaitsevan alueen pintasedimenttien kuorinnan varovaisella ruoppaustekniikalla ja sijoittamisen välivarastoon. Välivarastosta olevat massat on tarkoitus siirtää nyt käsiteltävänä olevan hakemuksen mukaisesti nykyisen Niinilahden alueelle tuleviin satamarakenteisiin. Muut Uudenmaan ympäristökeskuksen hyväk-

3 3 symiltä alueilta ruopattavat massat on sijoitettu vesioikeuden päätöksen nro 49/1998/3 mukaiselle meriläjitysalueelle. Vuosaaren satamaa ympäröivän maapenkereen rakentaminen Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on antanut Vuosaaren satama-alueen maapengerosuuksien rakentamiseen liittyvän lievästi tributyylitinapitoisten (TBT) sedimenttien ruoppaamista ja läjittämistä merialueelle sekä voimakkaimmin tributyylitinapitoisen alueen kuorimista koskevan päätöksen nro 41/2004/1. Päätöksessä myönnettiin lupa edellä sanottuihin toimenpiteisiin sekä lupa aloittaa työt ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista. Vaasan hallinto-oikeus kumosi töiden aloittamista koskevan luvan välipäätöksellään nro 04/0228/3. Vaasan hallinto-oikeus muutti päätöksellään nro 04/0274/3 ympäristölupaviraston päätöstä siten, että koko ruopattavan alueen pintakerros on kuorittava ja näin kertyneet massat läjitettävä maalle. Töidenaloittamisluvan osalta hallinto-oikeus katsoi, että luvan saaja voi jatkaa töitä. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä on valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Vuosaaren satama-alueen pilaantuneiden sedimenttien ruoppaus Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on antanut Vuosaaren satama-alueen tributyylitinalla (TBT) voimakkaimmin pilaantuneiden sedimenttien ruoppaamista suojarakentein eristetyllä alueella ja töiden aloittamista ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista koskevan päätöksen nro 85/2004/3. Päätöksessä myönnettiin lupa edellä sanottuihin toimenpiteisiin sekä lupa aloittaa työt ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista. Päätöksestä on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen. Vuosaaren sataman toiminta Helsingin kaupungin ympäristölautakunta on antanut ( 128) Vuosaaren sataman toimintaa koskevan ympäristöluvan. Ympäristöluvasta tehtyjen valitusten johdosta Vaasan hallinto-oikeus on antanut päätöksen nro 03/0053/3. Korkein hallintooikeus on antanut päätöksen taltio nro 787 Vaasan hallintooikeuden em. päätöksestä tehdyistä valituksista. Vuosaaren asema- ja seutukaava Vuosaaren sataman asemakaava ja Vuosaaren satamaa ja sen liikenneyhteyksiä koskeva seutukaava ovat ympäristöministeriön vahvistamia. Korkein hallinto-oikeus on päätöksillään taltio nro 1607 ja taltio nro 1608 käsitellyt kaavoja koskevat valitukset. Kaavat ovat lainvoimaisia. TBT:llä voimakkaimmin pilaantuneiden sedimenttien sijoitus- ja hyötykäyttöalue ja laaja alue sen ympärillä kuuluu Vuosaaren sataman ja sen ympäristön vahvistettuun asemakaavaan. Satama-alue on kaavaan merkitty LS-k-alueeksi (satamaalue, varattu kunnan tarpeisiin).

4 HANKKEEN YMPÄRISTÖ 4 Maa-alue Pilaantuneiden sedimenttien suunniteltu sijoitus- ja hyötykäyttöpaikka, nykyinen Niinilahti, sijaitsee Helsingin kaupungin Vuosaaren kaupunginosassa. Hyötykäyttöalue jää kokonaisuudessaan tulevan satama-alueen sisälle ja pilaantuneiden massojen täyttöalueista tulee sataman rakentamisen yhteydessä satamakenttäalueita. Satama-alueen raja- ja lähinaapurit ovat neljää poikkeusta lukuun ottamatta Helsingin kaupungin omistamia kiinteistöjä, tontteja tai määräaloja. Helsingin kaupunki on neuvotellut mainittujen neljän kiinteistön hankkimisesta kaupungin omistukseen ja kahden kiinteistön osalta neuvottelut ovat jo johtaneet sopimuksen syntymiseen. Hankealueen läheisyydessä ei ole hankkeesta mahdollisesti häiriintyvää ympärivuotista asutusta, virkistysalueita, erityiskohteita tai suojelualueita. Niinilahden alueen lähin ympärivuotinen taaja-asutus sijaitsee ja sijaitsee sataman rakentamisen jälkeenkin yli 1,5 km:n etäisyydellä Vuosaaren pohjois- ja keskiosassa. Myös lähimmät satamatoiminnasta mahdollisesti häiriintyvät erityiskohteet, kuten koulut ja päiväkodit, sijoittuvat yli 1,5 km:n etäisyydelle Niinilahden alueesta. Satama-alueelle ja sen lähiympäristöön on suunniteltu noin 50 ha:n laajuinen, satamaan liittyvä työpaikka-alue, jolle tulee varasto-, teollisuus-, liike- ja toimistorakennuksia. Telakkatoiminta Vuosaaressa loppuu sataman rakentamisen myötä. Nykyinen telakka-allas toimii sataman rakentamisen aikana laiturielementtien valupaikkana ja myöhemmin sataman valmistuttua mm. satamahinaajien ja -jäänmurtajien tukikohtana. Satamaan ja sen lähiympäristöön tulee sataman ja työpaikka-alueen valmistuttua arviolta noin työpaikkaa. Satama-alueen pohjoisosan länsipuolelle sijoittuu energiahuollon tarpeisiin varattu alue, jolla toimivat Helsingin Energian Vuosaaren voimalaitokset. Vuosaaren A- ja B-voimalaitosten jäähdytysvedet otetaan Kalkkisaarenselältä ja puretaan takaisin selälle. Uutelasta Vantaalle ja edelleen Sipooseen ulottuva virkistysalue, joka käsittää suunnitellun Vuosaaren liikuntapuiston ja maisemoitavan Vuosaaren huipun, sijaitsee lähimmillään yli 0,6 km:n etäisyydellä Niinilahden alueesta. Hankealueeseen nähden lähimmät luonnonsuojelualueet sijaitsevat Porvarinlahdella, Uutelan Särkkäniemessä, Pikku Niinisaaressa ja Mölandetin eteläpuolella. Alueen luonnonsuojelullisesti merkittävin alue on Mustavuoren lehdon ja Östersundomin lintuvesien Natura alue (FI ), johon kuuluu myös Porvarinlahti. Alue on liitetty Naturaan sekä luon-

5 5 to- että lintudirektiivien perusteella. Kyseinen Natura-alue koostuu neljästä erillisestä osasta Helsingin, Vantaan ja Sipoon raja-alueella. Nämä osa-alueet ovat 1) Mustavuoren, Porvarinlahden, Labbackan ja Kasabergetin muodostama kokonaisuus, 2) Bruksviken, 3) Torpviken ja 4) Kapellviken. Vuosaaren satamahankkeen vaikutus Naturaalueeseen on arvioitu osana seutukaava- ja asemakaavaprosessia. Natura-alueeseen kuuluva Porvarinlahti sijaitsee lähimmillään yli 0,5 km:n etäisyydellä pilaantuneiden sedimenttien sijoitusalueesta. Maaperä Pohjavedet Vuosaaren alue jakautuu kahteen kallio- ja moreeniselänteiden rajaamaan laaksoon, jotka kulkevat likimain luode-kaakkosuuntaisina. Laaksojen pintamaina esiintyy laajoilla alueilla savia. Selänteiden huiput ulottuvat tasovälille ja laaksojen savialueet sijoittuvat tasovälille +0, Laaksoissa savikerrosten paksuus on tyypillisesti 3-15 m. Saven alla on paikoin vettä johtavia siltti- ja hiekkakerroksia ja tämän alla lisäksi kallion päällä moreeneja. Irtomaakerrosten paksuus on tyypillisesti melko suuri (10-35 m). Savet ja moreenit ovat huonosti vettä johtavia. Vuosaaren länsiosassa, yli 2 km:n etäisyydellä Niinilahden alueesta on laaja, hyvin vettä läpäisevistä hiekoista ja sorasta koostuva Vuosaaren harjuun liittyvä glasifluviaalinen deltatasanne, jonka maanpinta vaihtelee keskimäärin tasovälillä Tätä Vuosaaren Huvilamäen pohjavesialuetta käytettiin vuoteen 1981 asti pohjaveden ottoon ja se on luokiteltu I-luokkaan kuuluvaksi tärkeäksi pohjavesialueeksi ( Vuosaari). Vedenoton loputtua alueella on merkitystä yhtenä Helsingin kaupungin kriisiaikojen varavesilähteenä. Niinilahden alueelta ei ole geohydrologista yhteyttä tälle pohjavesialueelle. Vuosaaren täyttömäen ja Porslahden täyttömäen ali kulkee laakson pohjalla likimain luode-kaakkoissuuntaisia kallioruhjeita, jotka ulottunevat yhtenäisinä Porvarinlahdelta aina Vuosaarenlahteen. Merkittäviä poikkisuuntaisia (itä-länsi) ruhjevyöhykkeitä ei näytä esiintyvän. Koska tarkastelualueen irtomaalajit ovat pääsääntöisesti hyvin huonosti vettä johtavia, kallioruhjeet ovat määrääviä pohjavesien virtausreittien kannalta. Pohjavedenpinta Vuosaaren alueella noudattaa pääpiirteissään alueen topografiaa. Pohjavedet virtaavat laaksoja pitkin pohjoiseen kohti Porvarinlahtea ja etelään kohti Vuosaarenlahtea ja Niinilahtea. Pohjaveden virtausnopeuden on kivihiilen varmuusvaraston kohdalla arvioitu olevan luokkaa 3-30 m vuodessa. Vuosaaren länsiosan pohjavesialueen vedet virtaavat lännestä itään kohti Porslahden täyttömäkeä ja edelleen kohti Vuosaarenlahtea. Niinilahden alueella pohjavesien virtaussuunta on ja tulee myös Vuosaaren sataman rakentamisen jälkeen olemaan kohti merta. Niinilahden alueelta ei ole geohydrologista yhteyttä Porvarinlahdelle.

6 6 Kivihiilen varmuusvaraston itäpuolisten, Niinilahden alueen suuntaan ja edelleen kohti merialuetta purkautuvien pohjavesien laatu ei täytä esim. talousvedelle asetettuja laatuvaatimuksia eikä näillä pohjavesillä ole vedenhankinnan kannalta merkitystä. Pintavedet Niinilahden alueelle tulee pintavesiä sekä suorina valumina että nykyiseen Niinilahteen laskevan puron kautta Vuosaaren kivihiilivaraston ja Vuosaaren täyttömäen (ylijäämämaiden vastaanottoalueen) kaakkoisosan valuma-alueilta. Nykyiseen Niinilahteen laskeva puro saa alkunsa Vuosaaren entisen kaatopaikan itäpuolisen Vuosaaren täyttömäen ja Vuosaaren kivihiilivaraston väliseltä alueelta. Puro virtaa kivihiilivaraston pohjois- ja koillispuolitse Niinilahteen. Puron kokonaisvaluma-alue on noin 40 ha, josta Vuosaaren kivihiilivaraston alue on noin 8 ha. Pienten valuma-alueiden keskivalumien ja valuma-alueen pinta-alan perusteella arvioitu keskivirtaama (MQ) Niinilahteen laskevan puron suussa on 310 m 3 /d. Puroveden laatuvaihtelut ovat olleet suuria erityisesti puron alajuoksulla. Alueen pintavesille on ollut ominaista huomattavan korkea suolapitoisuus. Veden ph-arvo, sähkönjohtavuus sekä kloridi-, kalsium-, molybdeeni- ja AOX-pitoisuudet ovat olleet ajoittain taustatasoa korkeampia. Puroveden raskasmetallipitoisuudet ovat kuitenkin olleet varsin alhaisia. Puroveden laatu on muuttunut ajan myötä pääosin parempaan suuntaan. Vuosaaren sataman rakentamisen yhteydessä nämä vedet johdetaan satama-alueen sadevesiviemäröintijärjestelmän kautta mereen. Merialue Rakennettavan sataman lähialueet ovat matalaa rannikkoaluetta, jossa ranta-alueilla veden syvyydet vaihtelevat noin kahdesta metristä viiteen metriin. Suurin alueen läheisyyteen laskeva joki on Sipoonjoki. Kalkkisaarenselän alue on murtovettä, jonka suolapitoisuus vaihtelee riippuen alueelle tulevan makean veden määrästä. Vuosaaren nykyisen telakka-alueen edustalla on laajoilla alueilla eroosio- ja transportaatiopohjia, joille ei tapahdu pysyvää sedimentaatiota. Karuja, hiekkapitoisia mineraaleja käsittäviä pohja-alueita esiintyy mm. Lehdessaaren kaakkoispuolella sekä nykyisen aallonmurtajan kärjen koillispuolella. Sedimentaation estyminen johtuu ensisijaisesti alueen mataluudesta, mutta eroosiota ja transportaatiota on tehostanut myös telakkatoimintaan liittyvä laivaliikenne. Kalkkisaarenselällä pohja on pääosin pehmeiden sedimenttien peittämä. Pehmeän sedimenttikerroksen esiintymispaksuus alueella vaihtelee yleensä välillä cm. Pohjasedimentin pintaa peittää tavallisesti muutaman sentin paksuinen löysä hapettunut lietekerros, syvemmällä pehmeä pohjamateriaali on monin paikoin rautasulfidien tummaksi värjäämä. Pehmeän sedimenttikerroksen alla oleva kovempi pohja on yleensä postglasiaalista savea tai savea ja silttiä.

7 7 Meriveden virtaukset alueella suuntautuvat pääasiallisesti idästä länteen ja pohjoisesta etelään. Tuulesta riippumaton taustavirtaus kulkee suunnitellun sataman ympäristössä idästä länteen siten, että Granön pohjoispuolella ja Mölandetin eteläpuolella virtaussuunta on suoraan länteen ja Musta Hevosen eteläpuolella lounaaseen. Virtaussuuntiin vaikuttavat paikallisesti myös tuulet ja meriveden korkeusvaihtelut sekä pohjan muoto. Kalkkisaarenselän veden vaihtuvuus on hyvä. Granön ympäri kiertävä vesimäärä on mittausten mukaan keskimäärin 50 m 3 /s, joka vastaa vain noin kolmen vuorokauden teoreettista viipymää Kalkkisaarenselällä. Veden vaihtuvuutta parantaa Kalkkisaarenselän syvänteen avautuminen kynnyksettömästi avomerelle päin. Virtausmittauksissa kesällä 2003 sameuden leviämiskartoitusten yhteydessä havaittiin, että ruoppausalueen virtausnopeudet olivat havaintojaksolla pääsääntöisesti hitaita eikä virtaus aiheuttanut merkittävää samentuneen veden kulkeutumista varsinaisen ruoppausalueen ulkopuolelle. Keskimääräiset virtausnopeudet olivat noin 4 cm/s ja havaintojakson maksiminopeudeksi mitattiin 10 cm/s. Virtaussuunnat olivat pääsääntöisesti etelään ja länteen. Vedenkorkeuden vaihteluväli Helsingin edustalla on noin 2,3 metriä. Meriveden korkeus on Helsingissä yleensä alimmillaan huhtitoukokuussa ja korkeimmillaan marras-joulukuussa. Vedenkorkeuden vaihtelu on vähäisintä kesäkuukausina ja voimakkainta lokamaaliskuussa. Pinnankorkeuden vaihteluun vaikuttavat ilmanpaineen muutokset, pitkäkestoiset yhdensuuntaiset tuulet sekä Suomenlahden vesirungon ominaisheilahtelut. Vuosaaren edustan merialue jäätyy keskimäärin joulukuun alkupuolella, ja pysyvä jääpeite muodostuu joulukuun loppupuolella. Pysyvä jääpeite kestää alueella noin kolme ja puoli kuukautta. Pysyvä jääpeite sulaa yleensä huhtikuun alkupuoliskolla ja jäät häviävät huhtikuun loppuun mennessä. Kalkkisaarenselän ja sen ympäristön alue on Suomenlahden sisäsaariston tapaan vähintään lievästi rehevöitynyttä. Kuormitus on peräisin rannikon asutuksesta ja maataloudesta. Helsingin edustan merialueen kalalajisto on monipuolinen käsittäen kaikki murtovesialueella normaalisti esiintyvät kalalajit. Helsingin edustan merialueella kalastaa noin henkilöä. Helsingin edustan osa-alueista Kallahden-Skatanselkä (Vuosaaren sataman eteläpuolinen alue) on suosituinta kalastusaluetta. Kalkkisaarenselällä ja sen lähialueilla on kalastanut viime vuosina ammattimaisesti kaksi ammattikalastajaa, joista toinen pääammattikalastajana. Pääammattikalastaja ilmoitti lopettaneensa kalastuksen vuonna Vuonna 2000 alueella kalasti vain yksi sivuammattikalastaja. Helsingin edustan merialueelta pyydettyjen kalojen käyttökelpoisuutta on tutkittu vuosina ja Tutkimuksissa selvitettiin

8 8 kalanäytteiden hygieeninen ja aistinvarainen laatu, raskasmetallipitoisuudet (lyijy, kadmium, elohopea ja kromi) sekä polykloorattujen bifenyylien (PCB) yhteismäärä. Tutkimustulosten mukaan näytekalat olivat kaikkien tutkittujen ominaisuuksien puolesta ihmisravinnoksi kelpaavia. Kalkkisaarenselän tuntumassa sijaitsee telakka, venesatamia ja loma-asuntoja. Selän halki kulkee Sipoosta tuleva 2,0 m:n veneväylä, joka on koko avovesikauden vilkkaasti liikennöity. Vuosaaren telakalle johtaa nykyisin etelästä tuleva 7,5 m:n väylä. Vuosaaren satamaa varten tehdään uusi, kulkusyvyydeltään 11,0 m:n väylä eri linjauksella kuin nykyinen. Pilaantuneet sedimentit Vuosaaren satama-alueen ja sen ympäristön sedimenttien laadun selvittämiseksi vuonna 2003 on tehty sedimenttitutkimuksia 93 havaintopaikalla. Sedimenttinäytteistä tutkittiin orgaanisten tinayhdisteiden ja osalta havaintopaikkoja myös polykloorattujen bifenyylien (PCB), raskasmetallien ja arseenin sekä öljyjen (THC) pitoisuudet. Orgaaniset tinayhdisteet (8 yhdistettä) määritettiin kaikista havaintopaikoista ja kaikista näytesyvyyksistä. Tributyylitina (TBT) oli tutkimusalueella runsaimpana esiintyvä organotinayhdiste kahta näytettä lukuun ottamatta. Pintasedimentin (0-10 cm) normalisoitu TBTpitoisuus ylitti arvon 3 µg/kg k.a. (ympäristöministeriön sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeen taso 1) kaikissa sataman ruoppausalueen havaintopaikoissa. Aallonmurtajan eteläpuolella sijaitsevasta Vuosaarenlahdesta otetuissa näytteissä ei TBT:tä tavattu. Myös arvo 200 µg/kg k.a. (ohjeen taso 2) ylittyi Niinilahden eteläosan eräissä havaintopaikoissa ja telakan edustalla aallonmurtajan ja Lehdessaaren välisellä alueella sijaitsevissa havaintopaikoissa telakasta m ulospäin. Telakan lähialueella aallonmurtajan kärjen ja Lehdessaaren linjan länsipuolella pitoisuudet useissa pisteissä olivat varsin korkeita, useita tuhansia mikrogrammoja kilossa. Myös telakka-altaan edustalla pintasedimentissä oli varsin korkeita TBTpitoisuuksia. TBT:n maksimipitoisuudet esiintyvät lähes koko alueella 0-20 cm:n sedimenttikerroksessa. Vain nykyisen telakan edustan voimakkaimmin TBT:llä pilaantuneilla havaintopaikoilla korkeimmat TBT-pitoisuudet esiintyivät cm:n sedimenttikerroksessa. Trifenyylitinaa (TPT) esiintyi määritysrajan 1 µg/kg ylittävinä pitoisuuksina lähes koko ruoppaus-alueella. TPT-pitoisuudet olivat lähes kaikissa näytteissä selvästi TBT-pitoisuuksia pienempiä. Vain kahdessa näytteessä TPT:n pitoisuus oli TBT:tä korkeampi. TPTpitoisuuksia yli 200 µg/kg k.a. normalisoituna todettiin 16 näytepisteessä. Korkeimmat TPT-pitoisuudet esiintyivät pääasiassa samoissa näytteissä kuin korkeat TBT-pitoisuudet. TPT:n maksimipitoisuudet esiintyvät pääsääntöisesti sedimenttikerroksessa 0-20 cm. Nykyisen telakan edustan havaintopaikoilla kor-

9 9 keimmat TPT-pitoisuudet esiintyivät kuitenkin sedimenttikerroksessa cm ja havaintopaikalla 45 sedimenttikerroksessa cm. Mono- ja dibutyylitinan pitoisuudet olivat selvästi TBT-pitoisuuksia pienempiä. Dibutyylitinaa esiintyi pääsääntöisesti runsaammin kuin monobutyylitinaa. Tetrabutyylitinaa esiintyi lähinnä runsaasti TBT:tä sisältävissä näytteissä ja mono-oktyylitinaa ja dioktyylitinaa pienissä pitoisuuksissa satunnaisesti. Trisykloheksyylitinaa ei todettu lainkaan. PCB-määritykset tehtiin 65 havaintopaikalta. Kokonais-PCB:n maksimipitoisuudet esiintyvät TBT:n tavoin lähes koko alueella sedimenttikerroksessa 0-20 cm. Nykyisen telakan edustan voimakkaasti PCB:llä pilaantuneella havaintopisteellä korkeimmat PCB-pitoisuudet esiintyivät sedimenttikerroksessa cm. Normalisoitujen PCBtulosten perusteella sataman ruoppausalueella ja sen tuntumassa esiintyi kongeneerikohtaisia tason 1 ylittäviä pitoisuuksia lähes kaikissa pisteissä ja yleensä ylimmissä näytekerroksissa. Runsaimpana esiintyvä kongeneeri oli PCB-138. Tason 1 alittavia havaintopaikkoja oli vain 9. Nämä sijoittuvat eri puolille tutkimusaluetta. Tason 2 jonkin kongeneerin kohdalla ylittäviä normalisoituja PCB-pitoisuuksia esiintyi kahdeksassa pisteessä. Tason 2 ylittävät PCB-pitoisuudet sijoittuvat telakan edustalle ulottuen noin 600 m:n päähän telakka-alueen rantaviivasta. Tutkimusalueella suurimmissa pitoisuuksissa esiintyvän yksittäisen kongeneerin, PCB-138, maksimipitoisuudet ovat pääsääntöisesti sedimenttikerroksessa 0-20 cm. Nykyisen telakan edustan havaintopisteillä korkeimmat PCB-138-pitoisuudet esiintyivät kuitenkin sedimenttikerroksessa cm. Tutkimustulosten perusteella Vuosaaren nykyisen telakan edustan pintasedimenttien ja pienellä osalla aluetta myös syvempien cm:n ja cm:n sedimenttikerroksen TBT-pitoisuudet olivat korkeita. Yli 100 cm:n syvyydestä tavatut pienet pitoisuudet eivät suurella todennäköisyydellä olleet todellisia, vaan näytteenottomenetelmään liittyvää, ylemmistä sedimenttikerroksista tapahtunutta kontaminaatiota. Korkeimmat PCB:n ja eräiden raskasmetallien sekä öljyjen pitoisuudet esiintyivät samoilla havaintopaikoilla ja samoissa sedimenttikerroksissa kuin korkeimmat TBT-pitoisuudet. Korkeimmat TBTpitoisuudet esiintyivät Vuosaaren nykyisen telakka-alueen edustalla ja pitoisuudet pienenivät telakan edustalta ulospäin. TBT:tä esiintyi pintasedimentissä laikuttaisesti tason 2 ylittävissä pitoisuuksissa koillis-kaakkoissektorilla metrin etäisyydelle telakka-alueen rantaviivasta. Tällä alueella esiintyi paikoitellen myös PCBkongeneereja tason 2 ylittävissä pitoisuuksissa. Heinäkuussa 2004 otettiin vielä näytteet kolmestatoista lisähavaintopisteestä itäpenkereen alueella. Normalisoidut TBT-pitoisuudet vaihtelivat välillä <1-204 µg/kg k.a. Määritysrajan ylittävissä havain-

10 10 noissa TPT-pitoisuus oli selvästi pienempi kuin TBT-pitoisuus. PCBkongeneerien pitoisuudet ylittivät neljässä havaintopisteessä tason 1. Yhdessä pisteessä mitattiin tason 2 pitoisuus. Satama-alueen ruoppauskohteiden haitta-aineongelma kiteytyy käytännössä TBT:n esiintymiseen. TBT:n esiintyminen indikoi myös muiden haitta-aineiden mahdollista esiintymistä. Pilaantuneiden sedimenttien ruoppauksella poistettava ja satamarakenteisiin siirrettävä TBT:n määrä on noin 96 kg eli 94 % Vuosaaren sataman rakentamiseen liittyvien vesialueiden TBT:n kokonaismäärästä (noin 102 kg). HAITALLISTEN AINEIDEN VAIKUTUKSET Tributyylitina (TBT) Metallinen tina tai epäorgaaniset tinayhdisteet ovat yleensä vain lievästi tai eivät ollenkaan myrkyllisiä. Orgaaniset tinayhdisteet ovat puolestaan myrkyllisyydeltään ja kertymistaipumuksiltaan hyvin erilaisia. Kolme orgaanista ryhmää sisältävät tinayhdisteet (esim. tributyylina, trifenyylitina) ovat yleensä haitallisimpia ja niiden ympäristövaikutukset tutkituimpia. Yleisin mm. maaleissa käytetty tehoaine on kuitenkin ollut TBT, jonka epäpuhtautena esiintyy muita butyylitinaderivaatteja. Rasvaliukoisena TBT kertyy eliöihin. TBT:n kertymiseen vaikuttaa voimakkaasti yhdisteen saatavuus sekä altistuksen kesto. TBTyhdisteiden biologinen puoliintumisaika eli aika, jossa eliö erittää puolet kertyneestä yhdisteestä altistuksen loputtua, on kuitenkin melko lyhyt (esim. simpukalla 40 vuorokautta), joten organotinayhdisteet eivät ole erityisen kertyviä ravintoketjussa. TBT-yhdisteet ovat vähemmän myrkyllisiä nisäkkäille, mutta erittäin myrkyllisiä alemmille vesieliöille. TBT:n on lisäksi havaittu olevan yleensä huomattavasti myrkyllisempää eliöiden nuoruusvaiheille kuin aikuisille. TBT:n toksisuus on selvästi suurempi kuin sen hajoamistuotteiden dibutyylitinan (DBT) ja monobutyylitinan (MBT). Orgaanisten tinayhdisteiden on todettu kuuluvan hormonitoimintoja häiritseviin aineisiin (engl. endocrine disrupters) eräiden PCByhdisteiden tapaan. Brittein saarten rannikkoseuduilla kotilokannat pienentyivät orgaanisten tinayhdisteiden vuoksi. Sittemmin toteutetuissa useissa tutkimuksissa TBT:n (ja mahdollisesti myös trifenyylitinan eli TPT:n) on todettu aiheuttavan kotiloissa uroksen sukupuolielinten kehittymistä naaraille (imposex-ilmiö) ja lopulta hedelmättömyyttä. Hormonaalisen vaikutuksen tarkkaa mekanismia ei kuitenkaan tunneta. Ilmiö on havaittu sekä meri-, murtovesi- että makean veden kotiloissa. Tutkittu murtovesilaji kuului Hydrobia-sukuun, jota esiintyy myös Suomen rannikkovesillä. Imposex-ilmiötä on osoitettu aiheutuvan naaraskotiloissa veden TBT-pitoisuuksissa alle 2 ng/l. Kotiloilla havaitut vaikutukset ovat ainoita, jotka on populaatiotasolla varmasti voitu osoittaa kemikaalien aiheuttamiksi. US EPA:n määrittelemä rannikon saastuneen veden pitoisuuskriteeri on 10 ng TBT/l.

11 11 Hollannissa TBT:n hyväksyttävän maksimipitoisuuden MPC (Maximum Permissible Concentration) -arvoksi pintavesissä on tilastollisesti laskettu 14 ng/l. Kyseinen luku edustaa teoriassa pitoisuutta, jossa haitallisia vaikutuksia alkaa esiintyä korkeintaan viidelle prosentille eliölajeista. TBT:lle herkäksi eliöryhmäksi on todettu nilviäisiin kuuluvat simpukat ja osterit, joiden kyky metaboloida TBT:tä on huono ja jotka ravinnonottotapansa vuoksi altistuvat TBT:lle helposti. Simpukoissa on havaittu testosteronipitoisuuden nousua ja estrogeenipitoisuuden alenemista TBT-altistuksen seurauksena. Kaloihin TBT kertyy helposti, mutta sen on havaittu myös erittyvän niistä suhteellisen nopeasti. Kaloissa TBT-yhdisteiden ei ole havaittu aiheuttavan selkeitä hormonaalisia vaikutuksia. Kala-altistuksissa, joissa sukukypsiä kaloja ruokittiin TBT-pitoisella ravinnolla, havaittiin kutuvälin harvenemista ja mätimunien ja poikasten huonontunutta eloonjäämistä. Koko elinkierron mittaisessa kala-altistuksessa tributyylitinalle, hedelmöittyneen mädin kuolleisuus lisääntyi merkittävästi ja myös kuoriutuneiden poikasten kuolleisuus lisääntyi ja kasvu hidastui. Sen sijaan naaraiden hedelmällisyys ei heikentynyt. Kaloissa on havaittu lisäksi kasvun hidastumista, maksan suurentumista, epänormaalia käytöstä, verkkokalvomuutoksia ja koiraiden sukukypsymisen heikentymistä TBT-altistuksessa. Vesikirpun altistuksessa TBT:lle ei havaittu vaikutuksia eliön lisääntymiseen, mutta hankajalkaisäyriäisten altistus vähensi merkittävästi mädin tuotantoa ja lisäsi poikasten kuolleisuutta. Tyypillinen TBTaltistuksen vaikutus myös selkärangattomissa eliöissä on kasvun hidastuminen ja kuolema pitkäaikaisaltistuksen aikana suuremmissa pitoisuuksissa. TBT on myös todettu kohtalaisen toksiseksi linnuille, jotka ovat ravintoketjussa vesieliöistä seuraava taso. Organotinayhdisteet kerääntyvät lintujen maksaan, munuaisiin, lihaksiin ja höyheniin ja voivat vaikuttaa lisääntymiseen. Merinisäkkäissä on todettu kohonneita TBTpitoisuuksia, jotka ovat kuitenkin selvästi pienempiä kuin linnuissa. Nisäkkäillä todennäköisin haitta on immuunipuolustusjärjestelmän häiriintyminen. Ihmiset voivat altistua TBT:lle mm. ravinnon välityksellä. Ruokaaineiden pitoisuudet eivät yleensä ylitä haitallista tasoa ja ihmisten altistumisriski ravinnon kautta onkin hyvin vähäinen. Maailman terveysjärjestö (WHO 1993) on määrittänyt tributyylitinaoksidille päivittäisen hyväksyttävän maksimiannoksen tasoksi ihmiselle 0,25 µg painokiloa kohti vuorokaudessa (Tolerable Daily Intake (TDI) epävarmuuskertoimella 100). Altistus TBT:lle voi tapahtua myös ulkoisesti, jolloin TBT:n kanssa tekemisissä olleilla ihmisillä on havaittu ihon, silmien ja muiden limakalvojen ärsytystä. Yleisesti voidaan todeta, että TBT-yhdisteet ovat vähemmän myrkyllisiä iholla kuin suun kautta annettuina, mutta voivat olla paikallisesti voimakkaasti ärsyttäviä.

12 Trifenyylitina (TPT) 12 Luonnonvesissä TBT:n on todettu kiinnittyvän tehokkaasti hiukkasiin sekä laskeutuvan ja kertyvän sedimentteihin. On todettu, että TBT:n sitoutuminen siltistä koostuvaan sedimenttiin vähensi voimakkaasti yhdisteen biosaatavuutta. Käytännössä tämä ilmeni siten, että pohjaeläimissä todettiin toksisuusvaikutuksia vasta hyvin korkeilla sedimentin TBT-pitoisuuksilla. TBT:n toksisuutta luonnonolosuhteissa ei voi arvioida suoraan sedimenteistä mitattujen pitoisuuksien perusteella. TBT:n käyttäytymiseen ja toksisuuteen vaikuttavat monet kohdekohtaiset tekijät. Pitoisuusmääritysten rinnalle on useissa lähteissä suositeltu paikalliset olosuhteet (mm. sedimentin laadun ja veden suolapitoisuuden) huomioon ottavia toksisuustestejä. Trifenyylitinaa on levinnyt meriympäristöön TBT:n tavoin laivojen pohjamaalien välityksellä. Lisäksi kaukokulkeutuminen ilman kautta on mahdollinen leviämisreitti. TPT:n vaikutukset meriympäristössä ovat pääosin samankaltaisia TBT:n kanssa. Kalan mädin ja poikasten altistuksessa TPT:lle mädin kuoriutuminen viivästyi, kuolleisuus lisääntyi ja poikasissa oli epämuodostumia ja kudosmuutoksia. TPT ei kerry monien muiden ympäristömyrkkyjen tavoin testattujen kalojen rasvakudokseen vaan maksaan. TPT:n vaikutuksista ihmiseen on vain vähän tutkittua tietoa. Eräässä tutkimuksessa TPT:n havaittiin haittaavan ihmisen immuunipuolustusjärjestelmän tappajasolujen toimintaa. Yhteenvetona TBT:n ja TPT:n toksisuuden ja eliöstövaikutusten osalta voidaan todeta, että näiden yhdisteiden vaikutus eliöihin on pääasiassa tyypiltään yleistä myrkyllisyyttä, sekä akuuttia että kroonista, mikä heijastuu myös populaatiotasolle mm. heikentyneen lisääntymisen ja poikaskuolleisuuden kautta. Poikkeuksena tästä on TBT:n (ja mahdollisesti myös TPT:n) erittäin spesifinen hormonaalinen vaikutus useisiin kotilolajeihin, joissa naaraat maskulinisoituvat. Orgaaniset tinayhdisteet ovat biokertyviä, mutta eivät erityisen rikastuvia ravintoketjussa. Koska orgaaniset tinayhdisteet ja erityisesti TBT ovat haitallisimpia nimenomaan vesieliöstölle, näillä yhdisteillä voimakkaasti pilaantuneiden sedimenttien sijoittaminen maa-alueelle on ympäristön kannalta paras ratkaisu. Polyklooratut bifenyylit (PCB) PCB-yhdisteet ovat biokerääntyviä ja ravintoketjussa rikastuvia. PCB-yhdisteille on ominaista, että ne ovat heikosti metaboloituvia ja rasvaliukoisia, jolloin ne kerääntyvät eliöissä rasvakudokseen. PCByhdisteet eivät ole akuutisti erityisen myrkyllisiä, mutta kroonisia myrkkyvaikutuksia, kuten vaikutuksia eloonjäämiseen, kasvuun ja lisääntymiseen, on todettu samoin kuin karsinogeenisuutta ja neurotoksisuutta.

13 13 Eri kongeneerien toksisuuksissa on huomattavia eroja. Myrkyllisimpiä ovat tasomaiset eli koplanaariset PCB-muodot ja pääosa PCB:n myrkkyvaikutuksista aiheutuu näistä muutamista yksittäisistä PCByhdisteistä, jotka muistuttavat vaikutuksiltaan suuresti polykloorattuja dioksiineja ja furaaneja. PCB-yhdisteet ovat ehkä selkeimmin tunnistettu hormonaalisesti vaikuttava yhdisteryhmä. Vaikutukset kohdistuvat hedelmällisyyteen ja poikasten kehittymiseen. PCB-yhdisteiden estrogeenin kaltainen vaikutus ja sitoutumistapa on osoitettu useilla menetelmillä. Myös muita kuin estrogeenisia hormonaalisia vaikutuksia on todettu: mm. häiriöt simpukassa serotoniinin eli hermoston välittäjäaineen ja kudoshormonin ohjaamassa solukasvussa. PCB-yhdisteiden aiheuttamat lisääntymisvaikutukset ovat seurausta vaikutuksesta hormonaaliseen järjestelmään. Kalojen PCB-altistuksen on havaittu huonontavan naaraiden sukukypsyyden saavuttamista ja poikasten eloonjäämistä ja aiheuttavan kudun epäonnistumista. PCB-yhdisteet sitoutuvat vesistössä kiintoainepartikkeleihin ja sedimentoituvat pohjalle, mistä ne voivat kulkeutua biologisen toiminnan seurauksena ravintoketjun kautta kaloihin ja ihmiseen. Kalaa syövien lintujen munankuoren on todettu ohentuneen, mikä on johtanut näiden lajien lisääntymishäiriöihin. Itämeren hylkeissä on todettu patologisia muutoksia kohdussa, mistä johtuen osa naaraista on ollut steriilejä. Myös sukupuolihormonien hajoamisen on havaittu nopeutuneen. PCB-altistuksen akuutteja vaikutuksia on dokumentoitu kahdessa tapauksessa, joissa ihmiset olivat syöneet PCB-pitoista riisiöljyä Japanissa vuonna 1968 ja Taiwanissa vuonna Yli 2000 altistuneen ihmisen joukossa havaittiin kuolleisuuden lisääntyneen. Altistuneilla todettiin normaalia enemmän akuutteja maksavauriota. Maksasairaus oli myös hyvin yleinen kuolinsyy altistuneiden keskuudessa. Akuuttioireena PCB-altistuksessa on raportoitu myös klooriaknea. PCB-yhdisteiden on lisäksi raportoitu häiritsevän ADP-ATPhapetus-pelkistys-systeemiä, ravinnonottoa ja ravinnon hyväksikäyttöä. Yhteenvetona voidaan todeta, että PCB-yhdisteistä useilla on selvä hormonaalinen, usein estrogeenin kaltainen vaikutus, josta seuraa häiriöitä eliöiden lisääntymisessä ja populaatiotason vaikutuksia. Yhdisteet eivät ole akuutisti erityisen myrkyllisiä, mutta ne ovat voimakkaasti biokertyviä ja ravintoketjussa rikastuvia. Ne voivat aiheuttaa myös kasvaimia ja hermostovaurioita. LIUKOISUUSTESTIT Vuosaaren satama-alueen sedimenteillä on tehty VTT:llä CENliukoisuustestejä. Tehtyjä yksivaiheisia CEN-liukoisuustestejä koskevan väliraportin perusteella sedimenteistä liukeni 24 h:n ravistelussa

14 14 ja L/S suhteella 10 vesifaasiin (ionivaihdettuun veteen) TBT:tä seuraavasti: Sedimentistä määritetty pitoisuus *), µg/kg dw Veteen liuennut pitoisuus, ng/l TBT Veteen liuennut pitoisuus, µg/kg dw Veteen liuennut pitoisuus, % sedimentin pitoisuudesta ,2 0, ,76 0, ,05 0, ,09 0,36 vertailualue <1 <0,01 - *) normalisoimaton pitoisuus VTT:n tulosten perusteella vesifaasiin liukeneva osuus sedimentin sisältämästä TBT:stä oli 0,02-0,36 %. Vuosaaren satama-alueen sedimenteillä on tehty Ekolab Environmental Oy:ssä ekotoksisuustestejä, joiden toteuttamiseen liittyen on tehty TBT-määritykset testeissä käytetyistä sedimenteistä ja merivesi/sedimenttisuspensioiden sentrifugoiduista eluaateista EPA-823-B ohjeen mukaisesti. Tulokset olivat L/S-suhteilla 5,7-13,5 seuraavat: Sedimentistä määritetty pitoisuus *), µg/kg dw Veteen liuennut pitoisuus, ng/l TBT Veteen liuennut pitoisuus, µg/kg dw Veteen liuennut pitoisuus, % sedimentin pitoisuudesta ,8 0,36 0, ,2 0,03 0, ,1 0,05 0, ,7 0,14 0,035 3,5 <1 <0,01 <0,21 *) normalisoimaton pitoisuus Ekolab Environmental Oy:n tulosten perusteella vesifaasiin liukeneva osuus sedimentin sisältämästä TBT:stä oli 0,006-<0,21 % eli selvästi pienempi kuin VTT:n tekemissä liukoisuustesteissä. Menetelmälliset erot huomioon ottaen Ekolab Environmental Oy:n ekotoksisuustesteihin liittyvät TBT:n liukoisuutta koskevat, EPA-ohjeen mukaiset tulokset tukevat VTT:n CEN-liukoisuustestituloksia. Sekä VTT:n että Ekolab Environmental Oy:n liukoisuustulokset osoittavat TBT:n esiintyvän Vuosaaren satama-alueella ja sen ympäristössä hyvin niukkaliukoisessa muodossa. VTT:n ja Ekolab Environmental Oy:n TBT:n saamat liukoisuustulokset vahvistavat kirjallisuustietoja, joiden mukaan TBT on tehokkaasti, mutta reversiibelisti kiinteään ainekseen adsorboituva yhdiste. TBT:n adsorboituminen kiintoainekseen vähentää liukoisen TBT:n määrää vesifaasissa, TBT:n biosaatavuutta ja ehkäisee TBT:n kulkeutumista.

15 EKOTOKSISUUSTESTIT 15 Vuosaaren satama-alueen sedimenteillä on tehty Ekolab Environmental Oy:ssä akuuttia myrkyllisyyttä mittaavat vesikirppu- ja valobakteeritestit. Standardoidut akuuttia myrkyllisyyttä mittaavat testit soveltuvat hyvin kestoltaan lyhytaikaisten prosessien, kuten ruoppauksen ja puhtailla mailla peitettävien haitta-ainepitoisten massojen läjityksen, myrkyllisyysvaikutusten arviointiin. Akuuttia myrkyllisyyttä mittaavissa ekotoksisuustesteissä käytettiin sedimenttejä, joiden organotinayhdisteiden kokonaismäärät olivat µg/kg k.a. (josta TBT:tä 3,5-746 µg/kg k.a.) ja PCByhdisteiden kokonaismäärät µg/kg k.a. Testeissä käytettyjen merivesi-sedimenttisuspensioiden organotinayhdistepitoisuudet olivat ng/l (TBT 3,5-746 ng/l) ja PCB-yhdistepitoisuudet ng/l. Testeissä käytettyjen sentrifugoitujen merivesieluaattien organotinayhdistepitoisuudet olivat <1-87 ng/l ja PCByhdistepitoisuudet alle toteamisrajan. Vuosaaren satama-alueen sedimentit eivät olleet vesikirpulle (Daphnia magna) tai valobakteerille (Vibrio fischeri) akuutisti myrkyllisiä vedessä pitoisuudessa 1 g k.a./l (eli mg k.a./l). Viitteitä lievästä vaikutuksesta koe-eliöihin havaittiin havaintopisteiden 34 ja 55 sedimenteillä, minkä perusteella nyt tutkittua suuremmat sedimenttipitoisuudet vedessä voivat osoittautua myrkyllisiksi eliöille. Jo edellä mainitussa ja sitä suuremmissa sedimentti- eli kiintoainepitoisuuksissa eliöihin alkaa kuitenkin vaikuttaa pelkän kiintoaineen aikaansaama fysikaalinen stressi, jonka vaikutus voi olla mahdollista toksisuusvaikutusta suurempi. Käytännössä useiden satojen milligrammojen kiintoainepitoisuuksia voi esiintyä esim. ruoppauksen yhteydessä vain sedimenttiä käsittelevän laitteen (esim. kauhan) välittömässä läheisyydessä. Sedimenttiin sitoutuneiden orgaanisten tinayhdisteiden vapautuminen liukoiseen muotoon meriveteen oli hyvin vähäistä (pitoisuussuhteena <0,01% organotinayhdisteiden kokonaispitoisuudesta), eivätkä tutkitut merivesieluaatit olleet akuutisti myrkyllisiä. Tributyylitinayhdisteillä on kirjallisuustietojen mukaan havaittu akuutteja (alle 96 h) myrkyllisyysvaikutuksia vedessä eri eliöille pitoisuusalueella µg/l. Vuosaaren satama-alueen sedimenttien ja niiden eluaattien orgaanisten tinayhdisteiden summapitoisuus oli kaikissa testeissä em. pitoisuusaluetta pienempi. Sedimenttien eluaattien pitoisuus oli kaikissa tapauksissa <0,1 µg/l ja suurimmassa testatussa sedimenttisuspensiopitoisuudessa (1 g k.a./l) suurin orgaanisten tinayhdisteiden summapitoisuus oli noin 1 µg/l (havaintopisteet 39, 55 ja 62). Näin ollen testitulokset, joiden mukaan myrkyllisyyttä ei ollut tai se oli hyvin vähäistä, olivat yhteneväisiä kirjallisuudessa esitettyjen myrkyllisyysarvojen kanssa. TBT-pitoisen sedimentin toksisuuden on todettu ilmenevän sedimenttiä syövillä pohjaeläimillä vasta suhteellisen korkealla TBT-

16 16 pitoisuustasolla. LC 50 -arvo oli merisiilillä (Echinocardium cordatum) µg Sn/kg k.a. ja pohjaan kaivautuvalla äyriäisellä (Corophium volutator) µg Sn/kg k.a. TBT:n sitoutuminen silttisedimenttiin vähensi voimakkaasti yhdisteen biosaatavuutta. PCB-yhdisteiden on todettu aiheuttavan akuutteja vaikutuksia (96 h) kaloille ja kalanpoikasille eri lähteiden mukaan pitoisuusalueella 1 µg/l - 42 mg/l ja äyriäisille pitoisuusalueella 10 µg/l - 2 mg/l. Nämä pitoisuudet alittuivat kaikissa tässä yhteydessä tehdyissä testeissä. SATAMA-ALUEEN NYKYTILA Vuosaaren telakka-alueen edustan TBT:llä likaantuneisiin sedimentteihin liittyy nykytilassa hallitsemattomia potentiaalisia riskejä. Toimenpiteet, joilla TBT:llä likaantuneet sedimentit voidaan eristää nykytilaa paremmin vesifaasista ja vesiekosysteemistä, pienentävät näitä riskejä. Vaikka Vuosaaren sataman rakentamista edeltävissä tutkimuksissa ei ole tullut ilmi sellaisia vesiekosysteemin muutoksia, jotka olisivat viitanneet TBT:n vaikutuksiin ja vaikka toteutetut liukoisuus- ja ekotoksisuustestit osoittavat TBT:n esiintyvän alueen sedimenteissä hyvin niukkaliukoisessa ja toksisuusvaikutusten kannalta inaktiivisessa muodossa, korkeimpien TBT-pitoisuuksien esiintymisalueella jonkinasteiset haitalliset vaikutukset ovat kuitenkin mahdollisia ainakin sedimentteihin kohdistuvien ulkoisten häiriöiden (myrskyt, potkurivirrat, ankkurointi, jäävaikutukset ym.) seurauksena. HANKESUUNNITELMA Tavoite Siirrettävät sedimentit Vuosaaren sataman rakentamiseen liittyvillä vesialueilla olevat pilaantuneet sedimentit siirretään sataman rakentamisen yhteydessä maa-alueeksi muuttuvalle nykyisen Niinilahden alueelle, jossa ne kiinteytetään massastabilointimenetelmää käyttäen. Stabiloidut sedimentit hyötykäytetään näin satamakentän rakenteena ja ne korvaavat satama-alueen rakentamisessa muutoin tarvittavaa louhetta ja merihiekkaa. Ratkaisu eristää pilaantuneet sedimentit pysyvästi merialueesta. Niinilahden alueelle siirretään ja satamarakenteena hyötykäytetään kaikki sataman rakentamiseen liittyvillä vesialueilla olevat mereen läjityskelvottomat sedimentit. Pääosa Niinilahden alueelle siirrettävistä pilaantuneista sedimenteistä muodostuu TBT-pitoisten sedimenttien ruoppauksesta. Tämä ruoppaus toteutetaan muusta vesiympäristöstä suojarakenteilla eris-

17 17 tetyn alueen sisällä. Hakemuksen täydennyksessä esitettyjen tarkennettujen laskemien mukaan ruopattavat pinta-alat ja massamäärät sekä TBT:n kokonaismäärät ja poistumat ovat osa-alueittain seuraavat: Ruoppausalue Pinta-ala Ruoppaussyvyys Ruopattava massamäärä TBT:n kokonaismäärä TBT:n poistuma ruoppauksen yhteydessä TBT:n poistuma ruoppauksen yhteydessä ha cm m 3 kg kg % TBT1 3, ,23 48,75 99,0 TBT2 17, ,38 32,92 98,6 TBT3 23,0 20/ ,98 4,85 97,4 TBT4 18,7 20/ ,81 7,77 99,5 TBT5 11, ,19 2,17 99,1 Yhteensä 74, ,6 96,5 98,8 Ruopattava sedimenttisyvyys on pahimmin TBT:llä pilaantuneella alueella 1 (3,8 ha) cm, selvästi pilaantuneella alueella 2 (17,2 ha) 0-50 cm ja lievemmin pilaantuneilla alueilla 3-5 (53,6 ha) 0-30 cm. Erityiskäsiteltävä massamäärä on näillä alueilla yhteensä noin m 3 luonnontilaisena sedimenttinä. Ruopattava ja satamarakenteeseen sijoitettava TBT-määrä alueilta 1-5 on 96,5 kg eli yli 98,8 % näiden alueiden TBT-määrästä. Loppuosa (alle 1,5 %) muodostuu puhdistusruopattavan syvyyden alapuolisten kerrosten näytteiden perusteella lasketusta TBT-määrästä, jonka todellinen esiintyminen on epävarmaa. Osa Niinilahden alueelle siirrettävistä pilaantuneista sedimenteistä muodostuu Käärmeniemeen kalliovarastoon väliaikaisesti varastoiduista, Niinilahdesta, Niinilahden suulta ja suojarakenteen itäpengeralueelta kuorituista pintasedimenteistä. Näiden massojen määrä on yhteensä noin m 3 ja ne sisältävät yhteensä noin 0,75 kg TBT:tä. Niinilahden alueelle siirrettävien alueilta 1-5 ruopattavien ja kalliovarastoon välivarastoitujen massojen kokonaismäärä on yhteensä noin m 3 luonnontilaisena sedimenttinä. Tämän massamäärän mukana merialueelta poistuu ja satamarakenteeseen siirretään TBT:tä noin 97,3 kg eli yli 95 % Vuosaaren sataman rakentamiseen liittyvien vesialueiden TBT:n kokonaismäärästä (yhteensä noin 101,6 kg). Näiden massojen keskimääräinen kuivapainoa kohti laskettu TBT-pitoisuus on noin µg/kg ja luonnontilaista sedimenttitilavuusyksikköä kohti laskettu pitoisuus noin µg/dm 3 (mg/m 3 ) käytetystä laskentamenettelystä riippuen. Suppeampaan aineistoon perustuen PCB-yhdisteiden kokonaispitoisuus hyötykäytettävässä massassa on keskimäärin alle kolmasosa TBT-pitoisuudesta. Suurimmat pitoisuudet esiintyvät osa-alueen 1 massoissa, joiden osuus massojen kokonaismäärästä on noin 13 %.

18 18 Ruopattavalla alueella sallittava ylikaivutoleranssi (15 cm) voi lisätä massamäärää maksimissaan lähes m 3 :llä. Tällöin Niinilahteen sijoitettavien massojen määrä on yhteensä noin m 3 luonnontilaisena sedimenttinä. Todennäköisesti ylikaivun määrä jää kuitenkin edellä esitettyä pienemmäksi. Niinilahden alueelle sijoitettavaan TBT-määrään ylikaivutoleranssi vaikuttaa vain marginaalisesti. Mikäli ruoppauksen laadunvarmistuksen perusteella on tarpeen tehdä uusintaruoppauksia, Niinilahden alueelle sijoitettava massamäärä kasvaa vastaavasti. Näiden massojen määrä on arviolta korkeintaan 10 % eli noin m 3. Näissä massoissa on TBT:tä vain marginaalisesti. Edellä esitetyn lisäksi ruopattavilla vesiliikenne- ja laiturialueilla esiintyvät, myöhemmässä vaiheessa mahdollisesti mereen läjityskelvottomiksi katsottavat sedimentit sijoitetaan myös Niinilahteen ja hyötykäytetään satamarakenteina. Näiden massojen määrä on ylikaivutoleransseineen ja laadunvarmistukseen perustuvine uusintaruoppauksineen arviolta enintään m 3. Näissä massoissa on TBT:tä alle 1,0 kg. Sedimentin ruoppauksen ja ruopatun massan siirron yhteydessä massa löyhtyy, minkä seurauksena lopullinen tarvittava vastaanottotilavuus on massojen laadusta riippuen noin 1,1-1,5-kertainen sedimentin luonnontilaiseen tilavuuteen nähden. Lopulliseen sijoitustilavuuteen vaikuttavat monet seikat, mutta on kuitenkin hyvin todennäköistä, että löyhtymiskerroin jää lähemmäksi arvoa 1,1 kuin arvoa 1,5. Jos lopullinen sijoitustilavuus on 1,2-kertainen luonnontilaiseen sedimenttimäärään nähden, Niinilahteen sijoitettava massamäärä on suurimmillaan noin m 3. Niinilahden suurin teoreettinen sijoitustilavuus on noin m 3 Niinilahden alueen valmistelu Niinilahden alueen rakentamissuunnitelmien korkeustasot on ilmoitettu N 43 -järjestelmässä. Niinilahden pilaantuneet pintasedimentit on kuorittu ja sijoitettu väliaikaisesti Käärmeniemen kalliovarastoon vuosina Niinilahden muut pehmeät maamassat poistetaan ruoppaamalla siltin yläpintaan saakka. Ruoppaus toteutetaan syvimmillään noin tasolle -14 m. Pehmeiden massojen ruoppauksen jälkeen Niinilahtea täytetään kantavilla ja kiintoainetta läpäisemättömillä kiviainesmateriaaleilla. Niinilahden pohjan eli TBT-pitoisen stabiloitavan sedimentin alle jäävän kantavan täytön materiaali on merihiekka. Pohjatäyttö tehdään tasolle noin -4,0 m. Täyttöalueiden A ja B väliin rakennetaan raidepenger (penger I), jonka rakentaminen toteutetaan painuma- ja stabiliteettisyistä kantavilla maalajeilla päällysrakenteeseen saakka. Raidepenkereen yläpinnan

19 Massojen siirtäminen 19 korkeustaso tulee olemaan +3,0 m. Raidepenkereeseen tulee moreenisuojaverhous pilaantunutta sedimenttiä vasten. Raidepenkereeseen jätetään ensivaiheessa proomun mentävä, ns. silttiverholla tai vastaavalla kiintoainetta läpäisemättömällä rakenteella suljettava aukko, jotta täyttöalueelle voidaan tuoda massoja proomulla. Raidepenkereen täyttöalueen A puoleinen sivu rakennetaan kiintoainetta läpäisemättömistä kiviainesmateriaaleista. Ruopattavan alueen laajuus huomioon ottaen on todennäköistä, että massat lastataan proomuun, jossa ne siirretään pisimmät välimatkat. Niinilahdessa proomu ajetaan ensivaiheessa täyttöalueen A sisälle raidepenkereeseen jätetystä aukosta, joka suljetaan ajojen välillä verholla tai vastaavalla rakenteella. Alueen A täyttyessä siten, että proomun kulkusyvyys alittuu, raidepenger suljetaan ja rakennetaan myös kulkuaukon osalta kiintoainetta läpäisemättömistä kiviainesmateriaaleista. Loput massat voidaan siirtää proomusta täysin suljetun raidepenkereen päällä sijaitsevalla kaivinkone/kahmarilla tai pumppaamalla täyttöalueelle. Käärmeniemen kalliovarastoon väliaikaisesti varastoidut massat siirretään myös Niinilahden sijoitusalueelle. Täyttöalueen A teoreettinen tilavuus täyttötasolla +1,0 m tulee olemaan noin m 3. Sedimenttien sijoittaminen täyttöalueelle A tehdään siten, että täytön yläpinta on vuoden painuma-ajan jälkeen vähintään tasolla +0,5 m ja enintään tasolla +1,5 m. Mikäli kaikki mereen läjityskelvottomat massat eivät mahdu täyttöalueelle A tai työteknisestä syystä on tarpeen käyttää kahta erillistä täyttöaluetta, otetaan käyttöön raidepenkereen itäpuolinen täyttöalue B, jonka suurin teoreettinen sijoitustilavuus on luokkaa m 3. Täyttöalueen B merenpuoleisen reunapenkereen (penger II) lopullinen sijainti ja koko määräytyy ruoppaustyön edetessä. Täyttöalueella B täytön yläpinta tulee noin vuoden painuma-ajan jälkeen olla välillä -1,5 - +1,5 m. Täyttöalue B jaetaan tarvittaessa osa-alueisiin em. vaatimukset täyttävän sijoittamisen ja sitä seuraavan massastabiloinnin mahdollistamiseksi. Lopuksi täyttöalueen B uloin, merialuetta vastassa oleva reunapenger tehdään kiintoainetta läpäisemättömäksi patopenkereeksi, jonka yläpinnan korkeustaso tulee olemaan +3,0 m. Täyttöalue A, jolle siirretään pääosa mereen läjityskelvottomista massoista ja pahimmin pilaantuneet sedimentit, jää sataman rakentamisen jälkeen mahdollisimman kauas (vähintään 430 m:n etäisyydelle) lopullisen satamarakenteen ulkopuolisesta merialueesta. Täyttöalue B, jolle siirretään viimeiseksi ruopattavia puhtaampia massoja, jää myös kauas (vähintään 300 metrin etäisyydelle) lopullisen satamarakenteen ulkopuolisesta merialueesta.

20 Reunapenkereiden rakenne 20 Massasyvästabilointi Niinilahden penkereiden kiintoainetta läpäisemätön verhous tehdään siten, että reunapenkereiden luiskat, raidepenkereen (penger I) länsipuolinen luiska ja merta vasten rakennettavan uloimman penkereen (penger II) pilaantunutta sedimenttiä vasten tuleva luiska, verhoillaan yläpäästään vähintään 0,5 metrin paksuisella moreenikerroksella tasosta +2,5 m merihiekkatäytön tasoon -4,0 m. Moreenikerros muotoillaan kaltevuuteen noin 1:2. Louhepengerluiskien kaltevuus on noin 1:1,5. Moreenikerroksen paksuus on merihiekkatäytön tasossa suurempi kuin yläosassa. Täyttöalueiden sisälle mahdollisesti tehtäviä apupenkereitä ei verhoilla moreenikerroksella. Niinilahden penkereiden verhouksessa käytetään siltti/hiekkamoreenia. Verhouksen vedenläpäiseväisyys on enintään 1 x 10-5 m/s. Täyttöalueille siirretyt pilaantuneet sedimenttimassat syvästabiloidaan kauttaaltaan kiinteään ja satamakentän vaatimukset täyttävään geoteknisesti kantavaan tilaan. Massastabilointi on viime aikana nopeasti yleistynyt menetelmä, jota on käytetty sekä pehmeiden maiden lujittamiseen että pilaantuneiden maiden kiinteyttämiseen. Pilaantuneita sedimenttejä on stabiloitu 1990-luvulla mm. Haminan satamassa ja Helsingin Sörnäisten satamassa. Vuoden 2003 lopussa käynnistettiin pilaantuneiden maiden stabiloinnin toinen vaihe Norjan Trondheimin satamassa. Suomessa ja Pohjoismaissa toimii useita alan urakoitsijoita, joilla on käytettävissään Vuosaareen soveltuvaa massastabilointikalustoa. Vuosaaressa käytettävää stabilointimenetelmää kutsutaan massasyvästabilointimenetelmäksi, jota käytetään yleisesti käsiteltäessä pehmeitä, heikosti kantavia pohjamaita rakennuskelpoiseksi. Niinilahden alueella syvästabiloimalla saavutettava lujaa kuivakuorisavea vastaava kantavuus mahdollistaa satamakentän rakentamisen stabiloidun sedimentin päälle. Tällä ratkaisulla pilaantunut sedimentti saadaan yhtenäiseen tilaan, kantavuuden parantamiseksi tehtävä stabilointi pienentää sen vedenläpäisevyyttä, sen ominaisuuksia voidaan seurata ja siihen on mahdollista päästä käsiksi tarvittaessa myöhemmin. Vuosaaressa käytettävä massasyvästabilointimenetelmä poikkeaa pilaantuneiden maiden kiinteyttämisessä käytettävästä stabilointimenetelmästä (ns. ekobetonointi), jossa lujuudet ovat massasyvästabilointimenetelmään verrattuna jopa 5-10-kertaiset. Ekobetonointirakenteet toimivat yleensä päällysrakenteina ja niiltä vaaditaan suurta lujuutta. Ekobetonointirakenteet koostuvat usein kitkamaista, jotka lujittuessaan toimivat runkoaineena. Lisäksi ekobetonointirakenteet

21 21 toteutetaan pääsääntöisesti ohuempina kerroksina, jolloin ne tiivistetään jyräämällä ja lopuksi päällystetään asfaltilla. Käytettävien sideaineiden määrät voivat myös olla suuria. Ekobetonointiratkaisua ei voida toteuttaa veden alla, toisin kuin syvästabilointia, jossa pohjavedenpinnan alapuolella toimiminen on etelän rannikkoalueilla tyypillistä. Massasyvästabiloinnissa pehmeään massaan sekoitetaan sideainetta kaivinkoneeseen liitetyllä sekoitinlaitteistolla, johon on integroitu sideaineen syöttöyksikkö ja hydraulinen sekoitinyksikkö. Sekoitus etenee 3-5 metrin levyisinä kaistoina ja se tehdään lähtien kantavalta penkereeltä ja jatkuen aina aiemmin stabiloidun lujittuneen kaistan päältä. Käsiteltävänä olevaa massalamellia sekoitetaan edestakaisin sekä vaaka- että pystysuunnassa niin kauan, että sideaine on tasaisesti sekoittunut. Sideaineen sekoittumisen tasaisuus varmistetaan työn aikana näytteenotoilla. Sideaine reagoi massassa olevan veden kanssa muodostaen yhdessä maa-aineksen kanssa stabiloitua materiaalia, jonka lujuus täyttää satamakentän pohjarakenteille asetetut vaatimukset. Nykyisillä massastabilointilaitteistoilla voidaan stabilointi ulottaa noin 5-6 metrin syvyyteen. Massastabiloinnin jälkeen kaistan päälle levitetään lujitekangas ja esikuormituspenger, joka kokoonpuristaa ja poistaa painumat stabiloidusta massasta. Stabiloinnin sideaine koostuu yksinkertaisimmillaan kaupallisista sementeistä. Sementin lisäksi sideaineina voidaan käyttää mm. lentotuhkaa ja/tai rikinpoiston lopputuotetta. Massastabiloinnin suunnittelu ja mitoitus edellyttää käsiteltävällä massalla tehtyjä stabiloitavuuskokeita laboratoriossa. Vuosaaren satama-alueen sedimenteillä on tehty laajasti stabiloitavuuskokeita, joilla on selvitetty eri sideaineiden ja sideaineyhdistelmien lujittumisominaisuuksia. Massastabiloidun rakenteen alustava mitoituslujuus (puristuslujuus >100 kpa) on saavutettu useilla sideaineilla ja sideaineyhdistelmillä laboratoriokokeissa. Lisäksi on tutkittu koepaloista tapahtuvaa haitta-aineiden liukenemista diffuusiotestien avulla sekä tehty vedenläpäisevyyskokeita. Koetulosten perusteella valitaan käytettävät sideaineet ja tarvittava sideaineiden annostelu jatkosuunnittelua varten. Laboratoriossa tehtyjen kokeiden lisäksi Niinilahdesta ja Niinilahden suulta kuorituilla ja Käärmeniemeen välivarastoiduilla TBT-pitoisilla sedimenteillä on tehty koestabiloinnit todellisissa olosuhteissa käyttäen laboratoriossa soveltuvimmiksi todettuja sideaineita ja sideaineyhdistelmiä. Tyypilliset puristuslujuudet, joita massasyvästabiloinnissa saavutetaan, ovat stabiloitavan pohjamaan laadusta, sideaineen tyypistä sekä sideaineen määrästä riippuen noin kpa. Yläpuolisen rakenteen kuormitus määrää alapuolisen syvästabiloitavan pohjamaan yksityiskohtaisen lujuusvaatimuksen.

22 22 Niinilahden massasyvästabiloitavan pilaantuneen sedimentin tavoitelujuus perustuu satamakentän rakenteellisiin vaatimuksiin ja seuraaviin lähtökohtiin ja reunaehtoihin: - stabiloitava sedimentti on pääosin savea -stabiloitavan rakenteen paksuus on noin 5 m - rakenne tiivistetään esikuormituspenkereellä syvästabiloinnin jälkeen - stabiloitu rakenne toimii kantavan, asfaltoidun päällysrakenteen perustana ja se sijaitsee routarajan alapuolella - stabiloitu pohjamaa (sedimentti) yhdessä päällysrakenteen kanssa kestää alueelle kohdistuvan kuormituksen, eikä painumia esiinny - stabiloitu pohjamaarakenne on kiinteä, mutta elastinen, eikä se halkeile tai murru - haitta-aineet pysyvät stabiloidussa rakenteessa - rakenteen vedenläpäisevyys on pieni - haitta-aineiden diffuusio rakenteesta on vähäistä - stabiloitua rakennetta ympäröivät pengerrakenteet ja kalliot varmistavat, että haitta-aineita ei kulkeudu merialueelle pitkälläkään aikavälillä - pilaantuneen sedimentin stabiloitavuus on ennakkoon testattu sekä laboratoriossa että paikan päällä Käärmeniemen altaassa suoritetuissa in situ -stabiloitavuuskokeissa. Niinilahden alueelle sijoitettavan ja satamarakenteeksi massasyvästabiloitavan pilaantuneen sedimentin tavoitelujuus esitetään stabilointiurakan työselityksissä ja laatuvaatimuksissa lujuusvaatimuksena, jota rakennuttajan toimesta valvotaan ja, joka alustavan mitoituksen perusteella on 140 kpa (140 kn/m 2 ). Puristuslujuus vastaa leikkauslujuutta 70 kpa. Mitoituslujuus tarkentuu kun stabilointiurakkaan liittyvä ja sitä sivuava yksityiskohtainen suunnittelu etenee. Lujuuksien määrittäminen Syvästabiloidun pilaantuneen sedimentin puristus- ja leikkauslujuus voidaan määrittää in situ -tutkimusmenetelmillä maastossa tai koekappaleista laboratoriossa. Maastotutkimusmenetelmistä puristinkairalla saadaan määritettyä puristuslujuus ja siipikairalla leikkauslujuus. Laboratoriossa puristuslujuus määritellään rakenteesta otetuista näytteistä yksiaksiaalisella puristuskokeella. Niinilahden stabiloitavan pilaantuneen sedimentin alustava tavoitelujuus on 140 kpa (puristuslujuus). Tällä lujuustasolla suositellaan jatkuvatoimisen puristinkairauksen (pilarikairaus) käyttöä. Lisäksi on tarkoituksenmukaista tehdä joitain vertailevia ja täydentäviä tutkimuksia sekä siipikairalla että laboratoriossa yksiaksiaalisina puristuskokeina.

23 23 Diffuusiotestien tulokset Diffuusiotestien 16 vuorokauden tulokset mitoituslujuuden täyttävillä sideaineyhdistelmillä stabiloiduista koepaloista olivat seuraavat: Koekappale, sideaine Liuennut TBT Liuennut TBT µg/m 2 16 d µg/m 2 /d 1, YSe 60 kg/m ,1 2, YSe 80 kg/m ,9 3, YSe 60 kg/m 3 + (LT+RPT) 60 kg/m 3 5,3 0,33 4, YSe 80 kg/m 3 + (LT+RPT) 80 kg/m 3 2,6 0,16 Koekappale, sideaine Liuennut PCB Liuennut PCB mg/m 2 16 d mg/m 2 /d 1, YSe 60 kg/m 3 <0,34 <0,02 2, YSe 80 kg/m 3 <0,31 <0,02 3, YSe 60 kg/m 3 + (LT+RPT) 60 kg/m 3 <0,33 <0,02 4, YSe 80 kg/m 3 + (LT+RPT) 80 kg/m 3 <0,33 <0,02 Yse = yleissementti, LT = lentotuhka, RPT = rikinpoiston lopputuote Diffuusiotesteissä PCB-kongeneerien (28, 52, 101, 118, 138, 153 ja 180) ja kokonais-pcb:n pitoisuudet olivat toteamisrajoja (kongeneerit 0,05 µg/l ja kokonais-pcb 1 µg/l) alhaisempia, joten diffuusion vaikutuksesta vapautuvaa PCB-määrää ei ole mahdollista kvantifioida testien perusteella. Diffuusiotestien mukaan lentotuhkan ja rikinpoiston lopputuotteen lisääminen sementin ohella massaan pienentää stabiloidusta massasta tapahtuvaa TBT:n liukenemista merkittävästi. Vedenläpäisevyyskokeiden tulokset Diffuusiotesteissä olleiden koepalojen vedenläpäisevyydet olivat seuraavat: Koekappale, sideaine Vedenläpäisevyys m/s 1, YSe 60 kg/m 3 3,9 x , YSe 80 kg/m 3 4,0 x , YSe 60 kg/m 3 + (LT+RPT) 60 kg/m 3 4,1 x , YSe 80 kg/m 3 + (LT+RPT) 80 kg/m 3 1,9 x 10-9 Vedenläpäisevyyskokeiden perusteella sopivalla sementin sekä lentotuhkan ja rikinpoiston lopputuotteen seoksella on mahdollista pienentää stabiloidun massan vedenläpäisevyyttä verrattuna pelkällä sementillä käsiteltyyn massaan.

24 Salaojitus 24 Päällysrakenne Jätteet ja jätehuolto Stabiloidun rakenteen ympärille rakennetaan salaojitus kokoamaan ympäristöstä valuvat ja suotautuvat vedet sekä tasaamaan merivedenpinnan vaihtelua stabiloidun rakenteen ympärillä. Lisäksi stabiloidun rakenteen yläpuolelle asennetaan pintasalaojat noin 50 metrin välein. Näin estetään vesipaineen muodostuminen stabiloidun rakenteen päälle. Massasyvästabiloitujen pilaantuneiden sedimenttien päälle rakennetaan satamakenttien ja liikennealueiden kiviainespenkereet ja muut päällysrakenteet. Yläpuolinen päällysrakenne käsittää ylhäältä päin lukien AB 20 asfaltin (kerrospaksuus 60 mm), kalliomurskeen 0/31 mm (kerrospaksuus 50 mm), kalliomurskeen 0/63 mm (kerrospaksuus 100 mm), kalliomurskeen mm (kerrospaksuus 350 mm) ja merihiekkakerroksen, joka tukeutuu stabiloituun pilaantuneeseen sedimenttiin. Irtolouhitun kallion tai louhetäytön kohdalla päällysrakenteessa ei käytetä kalliomursketta mm. Päällysrakenne on suunniteltu sellaiseksi, että massastabiloitu TBTrakenne sijoittuu routasyvyyden alapuolelle ja että päällysrakenteeseen asennettavat putkijohdot eivät ulotu massastabiloituun rakenteeseen. Päällysrakenne koostuu kiviainestukikerroksesta, sen päälle murskeesta rakennettavasta kantavasta kerroksesta ja päällimmäiseksi asfaltista rakennettavista kulutuskerroksista. Päällysrakenne ei näin ollen käytännössä läpäise vettä, vaan sadevedet johdetaan alueelle rakennettavaan sadevesiverkostoon kaivojen välityksellä. Päällysrakenteen vedenläpäisevyyteen vaikuttaa merkittävimmin asfalttikerros. Ehjän AB 20 asfalttikerroksen, jonka paksuus on 60 mm ja tyhjätila noin 5 %, vedenläpäisevyys on 1,0 x ,0 x 10-8 m/s. Asfaltin vedenläpäisevyyteen vaikuttaa ajan myötä päällysrakenteeseen syntyvien halkeamien määrä ja suuruus. Halkeilleen asfaltin vedenläpäisevyydeksi on arvioitu 1,3 x x 10-6 m/s. Päällysrakenteen tiiveyden varmistamiseksi asfaltin kunto pilaantuneiden sedimenttien sijoitusalueella kartoitetaan vähintään kaksi kertaa vuodessa ja vauriot korjataan mahdollisimman pian. Asfaltin kuntokartoituksesta ja toteutetuista toimenpiteistä pidetään kirjaa. Rakentamisessa käytettävien työkoneiden käytöstä syntyvien ja muiden mahdollisten satunnaisten jäte-erien keräys ja käsittely liitetään Vuosaaren satamahankkeen rakennustyömaan jätehuoltojärjestelmiin. Muutoin hankkeesta ei varsinaisesti synny jätteitä.

25 Toteutus 25 Kiintoaineen leviämistä estävät suojarakenteiden maapenkereet on tarkoitus rakentaa vuonna Suojarakenteiden sisäpuolella tapahtuva TBT:llä voimakkaimmin pilaantuneiden sedimenttien ruoppaus ja tämän hakemuksen mukainen samanaikainen massojen sijoittaminen nykyisen Niinilahden alueelle on tärkeää voida aloittaa keväällä 2005 ja suorittaa loppuun vuoden 2005 aikana, jotta satamahankkeen kokonaisaikataulu toteutuu. Niinilahden alueelle sijoitettujen sedimenttien massastabilointi voidaan näin aloittaa vuoden 2005 puolella. PARHAAN KÄYTTÖKELPOISEN TEKNIIKAN (BAT) JA YMPÄRISTÖN KANNALTA PAR- HAAN KÄYTÖNNÖN (BET) PERIAATEIDEN SOVELTAMINEN Ruoppaus Meriympäristön tila paranee, kun TBT:llä voimakkaimmin pilaantuneet sedimentit hyödynnetään sataman rakenteissa massastabiloimalla ne satamakentän rakenneosaksi. Työnaikaisten ja työn jälkeisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi sovelletaan seuraavassa kuvattuja työtekniikoita ja -periaatteita. Kokonaisuuden havainnollistamiseksi kuvaus sisältää sekä vesilain mukaisen luvan edellyttävän ruoppauksen että ympäristönsuojelulain mukaisen luvan edellyttävän hyödyntämisen satamarakenteessa. Kokonaisuutena kyseessä on laajamittainen ja merkittävä vesistön kunnostushanke. Pilaantuneiden sedimenttien ruoppaus toteutetaan muusta vesiympäristöstä maapengerrakentein ja verhorakenteella eristetyn alueen sisällä. Valittavasta ruoppausmenetelmästä riippumatta ruoppauksesta aiheutuvat mahdolliset haittavaikutukset rajoittuvat tälle hyvin rajatulle alueelle, jolla nykyisin esiintyy korkeita TBT-pitoisuuksia ja josta myöhemmin tulee pääosin satamarakennetta. Mereen läjityskelpoisten massojen ruoppaus toteutetaan niinikään pysyvien kiintoaineen leviämistä estävien suojarakenteiden suojassa. Olennaisena osana työn suorittamiseen kuuluu työn tuloksen välitön seuranta ja sen tulosten perusteella tarvittaessa tapahtuva korjaus. Toisin sanoen ruopatulta alueelta otetaan sedimenttinäytteitä jo työn edetessä ja mikäli nämä osoittavat, että TBT-pitoista sedimenttiä on jäänyt alueelle kriteerit ylittävä määrä, kyseinen alue uusintaruopataan. Vuosaaren telakka-alueen edustan pilaantuneisiin sedimentteihin liittyy nykytilassa hallitsemattomia potentiaalisia riskejä ja toimenpiteet, joilla pilaantuneet sedimentit voidaan poistaa ja eristää vesifaasista ja vesiekosysteemistä, pienentävät näitä riskejä. Puhdistusruoppauksella vähennetään merkittävästi TBT:n potentiaalisia haitallisia vaikutuksia merialueella.

26 26 Ruopattujen massojen hyödyntäminen rakenteena Ruopattujen massojen hyödyntäminen rakenteena tehdään niinikään ympäristövaikutukset minimoiden, seuraavia työtapoja ja -tekniikoita noudattaen. Massat siirretään altaisiin, jotka on erotettu kiintoainetta läpäisemättömällä penkereellä ja verhorakenteella ruoppausalueesta, joka puolestaan on erotettu merestä vastaavalla rakenteella. Näin altaasta ulos suotautuvan veden sisältämien epäpuhtauksien mahdolliset vaikutukset kohdistuvat merestä erotettuun ruoppausalueeseen. Myös sijoitusaltaiden pohjarakenne on kiintoainetta läpäisemätön, joten massat eivät kulkeudu alaspäin. Ensimmäisenä täytettävä täyttöalue A sijaitsee kauimpana merestä ja siihen sijoitetaan TBT-pitoisimmat ruoppausmassat. Täytön aikana kulku proomuilla altaaseen tapahtuu avattavan ns. silttiverho- tai vastaavan kiintoainetta läpäisemättömän rakenteen kautta, joka suljetaan proomun purkamisen ajaksi. Täytön loppuvaiheessa penger rakennetaan umpeen ja täyttö tapahtuu pumppaamalla tai kaivinkoneella penkereen päältä. Stabilointi tehdään laboratoriotutkimuksiin perustuen rakenteen kantavuuden ja haitta-aineiden liukenevuuden suhteen optimoidulla sideaineseoksella, minkä tuloksena haitta-aineet sisältävä massa kiinteytyy kantavaksi rakenteeksi. Sideaineen sekoittumisen tasaisuus varmistetaan työn aikana näytteenotoilla. Rakenne ympäröidään salaojituksella, joka minimoi maa-alueen pohjaveden virtauksesta ja meriveden pinnankorkeusvaihteluista johtuvat vedenpaineen gradientit rakenteessa ja näin haitta-aineiden liukenemisen ja kulkeutumisen ulos rakenteesta. Stabilointi on yleisesti käytettyä tekniikkaa ja se on todettu toimivaksi aiemmissa käyttökohteissa. Stabiloitu rakenne sijoitetaan routarajan alapuolelle. Rakenteen pinta kallistetaan ja sen päälle tuleva pintarakenne sadevesiviemäröidään ja salaojitetaan sekä tehdään sellaisista materiaaleista, että ylhäältä päin rakenteeseen ei joudu merkittäviä määriä vettä pitkälläkään aikavälillä. Rakentaminen tapahtuu keskellä suurta rakentamiskokonaisuutta eikä vaikuta haitallisesti rakentamiskokonaisuuden ulkopuolelle kantautuvaan meluun, tärinään tai pölyämiseen. Rakenne toimii satamarakenteena ja korvaa muita rakentamiseen käytettäviä luonnonvaroja kuten louhetta ja merihiekkaa. Ruoppausmassojen hyödyntäminen rakenteessa vähentää näin myös merihiekan ja louheen kuljettamisesta aiheutuvaa liikennettä merellä ja maalla. Rakenne tehdään ja sijoitetaan siten, että se on mahdollista pitkänkin ajan jälkeen poistaa, mikäli tarkkailusta saatava tai muutoin lisääntyvä tieto osoittaisi, että rakenteella on haitallisia ympäristövaikutuksia. Tämän todennäköisyys on kuitenkin äärimmäisen pieni ei-

27 Yhteenveto 27 kä tällä hetkellä ole tunnistettavissa mitään sellaista seikkaa, joka voisi johtaa rakenteen poistamistarpeeseen. Kiintoaineen leviämistä estävien suojarakenteiden rakentaminen, puhdistusruoppausten toteuttaminen ja puhdistusruopattujen massojen eristäminen vesiympäristöstä mahdollisimman nopealla aikataululla on meriympäristön tilan kannalta paras mahdollinen vaihtoehto. Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että hankekokonaisuudessa sovelletaan parhaita käyttökelpoisia tekniikoita ja ympäristönsuojelun kannalta parhaita käytäntöjä. ARVIO HANKKEEN VAIKUTUKSISTA Yleistä Vaikutus pohjavesiin Pilaantuneiden sedimenttien sijoittamis- ja hyötykäyttöhankkeen mahdolliset haitalliset vaikutukset kohdistuvat käytännössä vain pohja- ja pintavesiin sekä merialueelle. Hankkeella ei ole käytännössä sataman suunnitellusta rakentamisesta poikkeavia ilmanlaatu-, melu-, tärinä-, liikenne-, energiatalous-, jäte- tai maisemallisia vaikutuksia. Esko Rossi Oy on laatinut kvantitatiivisen arvion pilaantuneiden sedimenttien hyödyntämiseen liittyvistä ympäristö- ja terveysriskeistä. Riskinarviossa tunnistettiin tärkeimmät sedimenttien sisältämien haitta-aineiden mahdolliset kulkeutumis- ja altistumisreitit ja altistuvat kohteet eri vaiheissa. Keskeisimpiä kulkeutumistapahtumia kvantifioitiin mallilaskelmia käyttäen. Riskinarvioon liittyviä epävarmuuksia hallittiin varovaisuusperiaatetta noudattaen, joten todelliset riskit ovat todennäköisesti arvioitua pienempiä. Rakentamisen aikana Niinilahden alueella pohjavesien virtaussuunta on ja tulee myös Vuosaaren sataman rakentamisen jälkeen olemaan kohti merta. Rakentamisen aikana sijoitettavista ja stabiloitavista massoista liukenevat haitta-aineet kulkeutuvat painegradientin mukaisesti kohti merta ja oletettavasti vain häviävän pieni osa diffuntoituu Niinilahtea ympäröivään maaperään. Näin ollen rakentamisaikaiset vaikutukset kohdistuvat käytännössä sijoitusalueen edustan merialueelle. Koska massat sijoitetaan altaisiin, jotka on erotettu kiintoainetta läpäisemättömällä penkereellä ja verhorakenteella ruoppausalueesta, joka puolestaan on erotettu merestä vastaavalla rakenteella, altaasta ulos suotautuvan veden sisältämien haitta-aineiden mahdolliset vaikutukset kohdistuvat hyvin rajoitetulle, muusta merialueesta eristetylle ruoppausalueelle.

28 28 Rakentamisen jälkeen Rakentamisen jälkeen stabiloiduista massoista liukenevien haittaaineiden vaikutukset pohjaveteen rajoittuvat em. virtaussuunnasta johtuen sijoitus- ja hyötykäyttöalueelle, sen lähiympäristöön sekä sijoitus- ja hyötykäyttöalueen ja merialueen väliselle alueelle. Periaatteessa mahdollisia haitta-aineita stabiloiduista massoista liuottavia tekijöitä ja prosesseja ovat: - pintarakenteen kautta stabiloituun massaan tunkeutuvat sade- ja sulamisvedet, jotka liuottavat rakenteesta haitta-aineita - pintarakenteen kautta stabiloidun massan pintaan tunkeutuvat sade- ja sulamisvedet, jotka huuhtovat diffuusion vaikutuksesta rakenteiden pintaan kulkeutuvia haitta-aineita - ulkopuolelta tuleva pohjavesivirtaus muodostaa hydraulisen gradientin rakenteiden yli ja pohjavettä virtaa stabiloidun massan läpi liuottaen haitta-aineita - stabiloidun massan sivuilla ja pohjassa kulkeutuu haitta-aineita diffuusion vaikutuksesta rakenteiden pintaan ja ne leviävät edelleen vajoveden ja pohjavesivirtausten vaikutuksesta mereen. Stabiloidun rakenteen pintaan tulee asfaltointi ja sadevesien viemäröintijärjestelmä, jotka rajoittavat sade- ja sulamisvesien pääsyä kosketuksiin sedimenttejä sisältävän rakenteen kanssa. Stabiloidun rakenteen vedenläpäisevyys on pieni ja lisäksi vesipaineen muodostumista estetään rakenteen pinnan kallistuksella ja sen päälle tehtävillä salaojitetuilla hiekkaa ja soraa sisältävillä täyttökerroksilla. Rakenteen mantereen puoleisille sivuille rakennetaan niskaojituksena toimiva salaojitus, joka estää hydraulisen gradientin muodostumisen rakenteen yli. Riskinarvion perusteella haitta-aineiden liikkeellelähtö rakenteeseen tunkeutuvien vesien vaikutuksesta on merkityksettömän vähäistä ja diffuusion todettiin olevan tärkein haitta-aineita mahdollisesti kuljettava tekijä. Rakenteesta diffundoituneet haitta-aineet voivat kulkeutua vähitellen pohjaveden mukana mereen, jossa ne sekoittuvat meriveteen. Ajan myötä diffuusio hidastuu pitoisuuksien pienentyessä kiinteytettyjä sedimenttejä sisältävän rakenteen pintakerroksessa. Merialueelle kulkeutuvia haitta-ainemääriä on tarkasteltu jäljempänä. Vaikutukset pohjavesialueisiin TBT-pitoisten sedimenttien sijoitus- ja hyötykäyttöalue ei sijaitse vedenhankinnan kannalta käyttökelpoisella pohjavesialueella. Sijoitusja hyötykäyttöalue ei myöskään ole geohydrologisessa yhteydessä käyttökelpoisiin tai merkittäviin pohjavesialueisiin. Etäisyys lähimpään merkittävään Vuosaaren Huvilamäen pohjavesialueeseen on yli 2 km ja alueiden välissä sijaitsee vedenjakaja. Hankkeesta ei näin ollen aiheudu potentiaalista riskiä vedenhankinnan kannalta käyttökelpoisille pohjavesille.

29 Vaikutus pintavesiin 29 Vaikutus merialueella TBT-pitoisten sedimenttien sijoittamis- ja hyötykäyttöhankkeella ei ole suunnitellusta sataman rakentamisesta poikkeavia vaikutuksia Vuosaaren alueen pintavesiolosuhteisiin tai pintavesien purkautumispaikkoihin merialueelle. Hanke ei myöskään vaikuta Vuosaaren alueen pintavesien veden laatuun tai ekologiseen tilaan. Rakentamisen aikana Sedimenttien sijoittaminen altaisiin tapahtuu suojarakenteilla merestä eristetyllä alueella. Voimakkaimmin likaantuneet sedimentit sijoitetaan täyttöalueelle A, joka on erotettu merestä kahdella eri penger/verhorakenteella (sisempi ja ulompi). Mikäli täyttöalue B otetaan käyttöön, myös se erotetaan merestä vastaavasti kahdella eri penger/verhorakenteella. Sijoittamisen yhteydessä sedimentin veteen sekoittumisen vaikutuksesta veden TBT- ja PCB-pitoisuudet nousevat sedimentin pitoisuuksien ja sorptiotasapainojen määräämille tasoille. Veteen liuenneita haitta-aineita voisi periaatteessa kulkeutua mereen veden virtausten mukana, mutta sedimenttien haitta-aineet esiintyvät kuitenkin pääosin kiintoaineeseen sitoutuneina. Kaksinkertaisen penger- ja verhorakenteen ansiosta kiintoainetta ja siihen sitoutuneita haittaaineita ei pääse leviämään mereen mainittavia määriä. Sedimenttien sijoittaminen ja samanaikainen ruoppaus ovat kestoltaan lyhytaikaisia (noin yhden vuoden kestäviä) prosesseja, mikä vähentää näiden toimenpiteiden merkitystä merialueen tilan kannalta. Rakentamisen jälkeen Rakentamisen jälkeen stabiloiduista massoista tapahtuvaan haittaaineiden kulkeutumiseen voivat vaikuttaa edellä kuvatut tekijät ja prosessit. Riskinarvion perusteella kiinteytetyn massan vedenläpäisevyys on niin pieni, että advektion vaikutus haitta-aineiden kulkeutumiseen on laskelmien mukaan merkityksettömän pieni. Haittaaineita voi kuitenkin levitä vähitellen diffuusion vaikutuksesta. Teoriassa stabiloidusta rakenteesta diffundoituneet haitta-aineet kulkeutuvat vähitellen mereen, jossa ne sekoittuvat meriveteen. Ajan mittaan diffuusio hidastuu pitoisuuksien pienentyessä kiinteytettyjä sedimenttejä sisältävän rakenteen pintakerroksessa. Diffuusion vaikutuksesta vapautuvien haitta-aineiden määrää tutkittiin laboratoriossa tehdyillä diffuusiotesteillä. Eri testikappaleilla saatujen tulosten mukaan diffuusion vaikutuksesta vapautuvan TBT:n määräksi laskettiin täyttöalueelta A (diffuusiopinta-ala 14 ha) mg/d (8-106 g/a). Kun kaiken diffuusion vaikutuksesta rakenteesta vapautuneen TBT:n oletettiin kulkeutuvan suoraan mereen, Kalkkisaarenselän veden TBT-pitoisuudeksi laskettiin 0,005-0,07 ng/l. Diffuusiotesteissä kaikki PCB-kongeneeripitoisuudet olivat to-

30 30 teamisrajaa alhaisempia, joten diffuusion vaikutuksesta vapautuvaa PCB-määrää ei ole mahdollista arvioida testien perusteella. PCB:n vapautumista laskettiin TBT:stä saatujen testitulosten, sedimentistä todettujen pitoisuuksien ja aineominaisuuksien perusteella. Riskinarviossa vapautuvan PCB:n määräksi laskettiin noin 40 % TBT:n määrästä eli mg/d (3-44 g/a) ja sen mukaan Kalkkisaarenselän veden PCB-pitoisuudeksi laskettiin 0,002-0,03 ng/l. Tributyylitinan vaikutuksia vesieliöihin on tutkittu runsaasti. Useimmilla lajeilla vaikutuksia esiintyy vasta µg/l suuruusluokkaa olevissa TBT:n pitoisuuksissa, mutta monet nilviäiset ovat hyvin herkkiä. Hollannissa on laskettu kemikaaleille toksisuustestien tuloksista tilastollisesti ns. hyväksyttäviä maksimipitoisuuksia (MPC, Maximum Permissible Concentration). TBT:n MPC-arvoksi pintavesille on laskettu 14 ng/l. Kyseinen luku edustaa teoriassa pitoisuutta, jossa haitallisia vaikutuksia alkaa esiintyä korkeintaan viidelle prosentille eliölajeista. Yksittäisissä toksisuustesteissä TBT:n on todettu aiheuttavan lisääntymishäiriöitä simpukoille jo noin 1 ng/l pitoisuudesta alkaen. Pitoisuuslaskelmien tuloksia ja TBT:n myrkyllisyysominaisuuksia vertailemalla voidaan todeta, että stabiloiduista sedimenteistä tehdyistä rakenteista vapautuvan TBT:n aiheuttama pitoisuuden muutos jää Kalkkisaarenselällä suurimmilleenkin arvioituna huomattavasti pienemmäksi kuin 1 ng/l, joka ei aiheuta haittaa meriekosysteemille. PCB-yhdisteiden riskit vesiympäristössä liittyvät ensisijaisesti ravintoketjuissa rikastumiseen. Aroclor 1254:n PCB:n vesiekologiseksi tavoitepitoisuudeksi on laskettu 1,9 ng/l saukkoon kertymisen perusteella. Tähän verrattuna diffuusion vaikutuksesta vapautuvan PCB:n pitoisuus on Kalkkisaarenselän vedessä merkityksettömän pieni. Ympäristön kannalta huonoimman tilanteen arvioimiseksi riskinarvioinnissa käytettiin suurimpia todettuja vedenläpäisevyys- ja diffuusioarvoja. Diffuusiotestit oli tehty +20 C:een lämpötilassa ja sijoituspaikan keskilämpötila on alle +10 C. VTT:n tutkimusten mukaan diffuusio vähenee lämpötilan laskiessa +20 o C:sta +4 C:seen noin 20 %. Hollannissa lämpötilan vaikutukseksi on arvioitu 30 % lämpötilavälillä C. Tätä lämpötilaeron diffuusiota hidastavaa vaikutusta ei riskinarviossa otettu huomioon. Lisäksi stabiloidut massat eivät jää kokonaan pohjaveden pinnan alle, vaan yläpinta jää kyllästymättömään kerrokseen, mikä edelleen hidastaa diffuusiota. Stabiloidut massat sijaitsevat yli 300 m:n etäisyydellä satamarakenteen ulkopuolisesta merialueesta. Massojen ja merialueen väliin rakennetaan lisäksi mm. betoninen satamalaiturin tukimuuri. Osa rakenteesta vapautuneesta TBT:stä ja PCB:stä poistuu vesifaasista pidättymis-, sedimentoitumis- ja hajoamistapahtumien vaikutuksesta jo ennen mereen kulkeutumista. Esimerkiksi TBT:n keskimääräiseksi hajoamisnopeudeksi pintavesissä on kirjallisuudessa esitetty noin 7 % päivässä, mikä vastaa noin 10 vuorokauden puoliintumisaikaa. Lisäksi diffuusio hidastuu ajan mittaan, koska pitoisuudet pienentyvät stabiloidun rakenteen pintakerroksessa. Kaikki tekijät huomioon ottaen todelliset riskit ovat suurella todennäköisyydellä selvästi riskinarvioinnin laskelmissa esitettyä pienempiä. Riskinarvioinnissa

31 31 käytetty varmuusmarginaali oli varovaisillakin olettamuksilla suuri, joten kokonaisuutena riskit merialueella ovat merkityksettömän pieniä. Yhteenveto Edellä esitetyn perusteella hankkeen vaikutuksista merialueella voidaan tehdä seuraavat johtopäätökset: - TBT-pitoisten sedimenttien stabilointi tehdään altaissa, jotka on erotettu merestä vähintään kaksinkertaisilla kiintoaineen leviämisen estävillä rakenteilla ja stabiloinnin aikana mereen kulkeutuvat haitta-ainemäärät jäävät merkityksettömän pieniksi - kiinteytettyjen sedimenttien vedenläpäisevyys on niin pieni, että suunnitelmien mukaisesti toteutettuna valmiiden rakenteiden läpi suotautuvien vesien mukana mereen kulkeutuvien haitta-aineiden määrät jäävät merkityksettömän pieniksi - TBT:n ja PCB:n leviäminen diffuusion vaikutuksesta on niin vähäistä, että niistä ei aiheudu haittaa herkimmillekään vesieliöille meressä - stabiloidut rakenteet tulevat routarajan alapuolelle, jossa ne ovat vakioisissa olosuhteissa eikä haitta-aineiden liukoisuuden lisääntyminen pitkällä aikavälillä ole todennäköistä, vaan diffuusio hidastuu ajan myötä pitoisuuksien pienentyessä rakenteen pintakerroksessa. Vaikutukset suojelualueisiin Lähin Natura-alue, Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet (FI ), sijaitsee lähimmiltä osiltaan yli 0,5 kilometrin päässä rakentamisalueesta. Alue on liitetty Naturaan sekä luonto- että lintudirektiivien perusteella. Hankkeen rakennusvaiheessa aiheutuva melu ei aiheuta sanottavaa muutosta melutasossa eikä näin myöskään haittaa Natura-alueelle. Hankkeesta aiheutuvat vesistövaikutukset rajautuvat merestä penkerein erotetulle, ruopattavalle alueelle. Hankkeella ei näin ole mitään vaikutuksia Natura-alueeseen myöskään vesistön kautta. Hankkeen valmistuttua sillä ei ole haitallisia vaikutuksia ympäristöönsä eikä näin ollen myöskään Natura-alueeseen. Yhteenvetona voidaan todeta, ettei hankkeesta yksin tai yhdessä muiden hankkeiden kanssa aiheudu haitallisia vaikutuksia lähimmän Natura-alueen niihin luontoarvoihin, joiden perusteella alue on liitetty Natura-verkostoehdotukseen. Hanke ei vaikuta haitallisesti myöskään muihin suojelualueisiin tai arvokkaisiin luontokohteisiin.

32 32 Vaikutukset ihmisten terveyteen Suora kosketus likaantuneisiin sedimentteihin on mahdollista vain rakentamisen aikana. Käytännössä ainoastaan kyseisiä toimintoja suorittavat työntekijät voivat altistua suoraan sedimenttien haittaaineille. Tätä altistumista hallitaan työsuojelullisin keinoin. Koska sedimentit ovat vesipitoisia kiinteytykseen saakka, ne eivät pölyä. Haihtumisen merkitys on todettu ruoppausta koskevan riskinarvioinnin yhteydessä tehtyjen laskelmien perusteella merkityksettömäksi. Rakenteiden valmistuttua stabiloituja sedimenttejä sisältävät osat ovat kokonaan pintarakenteilla ja täytöillä eristettyinä. Sedimenttejä sisältävät rakenteet jäävät routarajan alapuolelle eikä niihin sijoiteta viemäri- tai muita johtorakenteita. Ihmisten suora altistuminen rakenteisiin sijoitettujen sedimenttien haitta-aineille ei tämän vuoksi ole mahdollista. Vaikutukset luonnonvaroihin Stabiloidut TBT-pitoiset massat toimivat satamarakenteena ja korvaavat muita rakenneaineksia kuten louhetta ja merihiekkaa. Näin säästetään arvokkaita kiviainesmateriaaleja stabiloitua sedimenttitilavuutta vastaava määrä, mikä tarkoittaa käytännössä pienempää louhinta- ja merihiekan ottotarvetta sekä vähäisempää kuljetustarvetta sekä maalla että merellä. Ympäristövaikutusten arviointi (YVA) Vuosaaren satamahankekokonaisuudesta on tehty YVA-lain (468/1994) mukainen ympäristövaikutusten arviointi. Ympäristövaikutusten arviointiselostus valmistui lokakuussa 1995 ja yhteysviranomaisena toiminut Uudenmaan ympäristökeskus antoi siitä lausuntonsa (dnro 0195R ). Uudenmaan ympäristökeskus on Helsingin Sataman pyynnöstä antamassaan lausunnossa (dnro UUS-2003-R-34-53) katsonut, ettei pilaantuneiden sedimenttien ruoppaaminen ja hyötykäyttö satamarakenteessa Niinilahden alueella edellytä erillistä YVAmenettelyä. YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN VÄHENTÄMINEN TBT:llä pilaantuneen merenpohjan kunnostushanke on suunniteltu monitieteisessä asiantuntijatyöryhmässä kokonaisuutena, jonka päätavoitteena oli poistaa meren pohjassa olevan TBT:n aiheuttama ympäristöriski siten, että niin työn aikana kuin sen jälkeenkin aiheutuvat haitalliset ympäristövaikutukset pidetään mahdollisimman vähäisinä. Mikäli TBT:llä pilaantuneita pohjasedimenttejä ei poisteta merestä ja sijoiteta maa-alueelle, ne pitäisi sijoittaa mereen siten, että voitaisiin

33 33 olla varmoja, etteivät ne enää koskaan pääse yhteyteen vesiympäristön kanssa. Tämä edellyttäisi voimakkaasti pilaantuneiden massojen ruoppaamista ja siirtämistä sedimentaatioalueelle ja peittämistä puhtailla massoilla. Vuosaaren sataman vesiluvan mukainen meriläjitysalue on ominaisuuksiltaan tällainen alue. Telakan edustaa lähinnä olevien alueiden pohjasedimenttien TBT-pitoisuudet ovat kuitenkin niin korkeita, ettei ainakaan kohtuullisin tutkimuksin ja seurannoin pystytä osoittamaan, että niiden siirtäminen meriläjitysalueelle olisi vesiympäristön kannalta turvallista. VAHINGOT JA KORVAUKSET Hakijan käsityksenä on, ettei pilaantuneiden sedimenttien hyötykäyttämisestä satamarakenteessa aiheudu kenellekään ympäristönsuojelulain mukaan korvattavaa vahinkoa. ASIANTUNTEMUS JA VAKUUS Helsingin Satama käyttää massojen siirroissa ja massastabiloinnissa sekä rakenteiden rakentamisessa kyseiseen toimintaan erikoistuneita yrityksiä, joiden henkilöstöllä on tarvittava asiantuntemus kyseisen toiminnan harjoittamiseen. Helsingin Satama esittää, ettei YSL 42 :n mukaista vakuutta edellytetä, koska kyse on kertaluonteisesta hyödyntämishankkeesta, ja koska stabiloitu rakenne toimii satamarakenteena. TARKKAILUT Rakentamisaikana Pilaantuneiden massojen sijoittamis- ja hyötykäyttöalueen rakenteiden laatu varmistetaan työnaikaisella laadunvalvonnalla. Rakentamistoimenpiteiden vaikutuksia merialueella tarkkaillaan Kala- ja Vesitutkimus Oy:n laatiman Vuosaaren sataman ja meriväylän rakentamiseen liittyvän vesistö- ja kalataloustarkkailuohjelman (Niinimäki ja Oulasvirta 2003) ja siihen tehtyjen täydennysten ja muutosten mukaisesti. Uudenmaan ympäristökeskus hyväksyi alkuperäisen tarkkailuohjelman päätöksellään (dnro 0197Y ). Päätöksestä on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen. Tarkkailuohjelma tuli tarkistaa saatujen tulosten perusteella vuoden 2003 loppuun mennessä. Täydennetyn vesistö- ja kalataloustarkkailun ohjelman ( ) Uudenmaan ympäristökeskus hyväksyi (dnro 0197Y ) ja Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskus (dnro 402/5723/2002). Molemmista päätöksistä on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen.

34 34 Uudenmaan ympäristökeskuksen päätöksen (dnro 0197Y ) mukaan tarkistettua tarkkailuohjelmaa ( ) noudatetaan, vaikka siitä on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen. Tarkkailuohjelma sisältää seuraavat kokonaisuudet: kuormitus (ruoppaus- ja läjitysmäärät, hiekanottomäärät ja hiekan purkumäärät, hiekanoton veden määrä), veden laatu (sisältäen myös tributyylitinan ja muut orgaaniset tinat), kiintoaineen ja sameuden leviämiskartoitukset, sedimentaatio, sedimentin metalli-, TBT-, TPT- ja PCBpitoisuudet, liejusimpukoiden TBT-, TPT- ja PCB-pitoisuudet, pohjaeläimistö, vesikasvillisuus ja päällyslevästö sekä roskaantuminen. Kalataloudellinen tarkkailuohjelma sisältää seuraavaa: kutupohjien tilan tarkkailu, silakan ja karisiian kutuseuranta, poikaspyynnit sekä kalojen TBT-, TPT-, PCB- ja elohopeapitoisuus. Lisäksi tehdään ammattikalastuksen ja vapaa-ajankalastuksen kalastustiedustelu. Helsingin satama on liittänyt hakemukseensa tributyylitinapitoisten sedimenttien ruoppaamista ja Niinilahden alueelle sijoittamista koskevan vesistö- ja kalataloustarkkailun lisätarkkailuohjelman ( , tarkennettu ). Ruoppausalueelta, kun alueet TBT1 ja TBT2 on ruopattu, otetaan 0-10 cm:n pintasedimenttinäytteet viideltä havaintopisteeltä. Näytteistä tutkitaan: tiheys, kuiva-ainepitoisuus, hehkutushäviö (orgaanisen aineen pitoisuus), orgaaniset tinayhdisteet (TBT ym.), PCB (IUPACnumerot 28, 52, 101, 118, 138, 153 ja 180 sekä summa-pcb). Mikäli yhdenkin havaintopisteen pintasedimentin normalisoitu TBTpitoisuus ylittää 200 µg/kg k.a. ja kyseinen piste sijaitsee 100 m:n etäisyydellä myöhemmin ruopattavaksi tulevan alueen reunassa, kyseisen pisteen ympäristöstä otetaan edellä selostetulla tavalla noin 100 m:n säteeltä kuusi edustavaa lisänäytettä pintasedimentistä likaantuneeksi jääneen alueen rajaamiseksi. Lisänäytteiden perusteella rajattu alue ruopataan uudestaan. Kun alue TBT3 (tai yleensä noin kaksi kolmannesta suojarakenteiden sisäpuolisesta alueesta) on ruopattu, edellä kuvatttu menettely toistetaan viimeksi ruopatulla alueella. Samoin tehdään, kun alueet TBT4 ja TBT5 on ruopattu. Rakentamisen jälkeen Käyttötarkkailu TBT-pitoisten massojen sijoittamis- ja hyötykäyttöalueen pintarakenteiden valmistuttua asfaltin kunto niskasalaojan rajoittamalla alueella kartoitetaan vähintään kaksi kertaa vuodessa ja mahdolliset todetut vauriot korjataan mahdollisimman pian. Salaojien toimivuutta seurataan tarkkailukaivoista niinikään vähintään kaksi kertaa vuodessa ja tarvittaessa salaojat puhdistetaan. Asfaltin kuntokartoituksesta ja salaojien toimivuuden seurannasta sekä toteutetuista toimenpiteistä pidetään kirjaa.

35 Ympäristötarkkailu 35 TBT-pitoisten massojen sijoitusalueen ja merialueen väliin asennetaan kolme pohjavesiputkea, joista seurataan pohjaveden TBT-pitoisuutta, sameutta, kiintoainepitoisuutta ja orgaanisen aineen kokonaismäärää (TOC) kolme kertaa vuodessa (huhti/toukokuussa, elokuussa ja marraskuussa). Tarkkailun mahdollinen muutostarve arvioidaan vuosittain tarkkailutulosten perusteella. Satamarakenteiden valmistuttua massastabiloidusta rakenteesta merialueelle kohdistuvia vaikutuksia seurataan alueen yleisen vesistö- ja kalataloustarkkailuohjelman toteuttamisen yhteydessä. Tällöin voimassa olevaan tarkkailuohjelmaan lisätään sijoitusalueen edustalle kaksi havaintopistettä, joilla seurataan meriveden TBTpitoisuuksia vesisyvyyksistä 1 m pinnasta ja 1 m pohjasta kaksi kertaa vuodessa (huhti/toukokuussa ja elokuussa) toistaiseksi. PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO MUUTOKSENHAUSTA HUOLIMATTA JA VAKUUS Hanke mahdollistaa TBT:llä pilaantuneiden sedimenttien hyötykäytön satamarakenteena ja pysyvän eristämisen vesiympäristöstä, minkä seurauksena meriympäristön tila paranee. Samalla hanke mahdollistaa Vuosaaren sataman rakentamisen vuoden 1998 vesiluvan mukaisesti. Helsingin Satama pitää siten erittäin tärkeänä, että tämän lupahakemussuunnitelman mukaiset työt voidaan käynnistää mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. Muutoksenhaku johtaa ympäristöongelman pitkittymiseen ja Vuosaaren satamahankkeen viivästymiseen. Vuosaaren sataman rakentaminen käynnistettiin vuoden 2003 alussa sen jälkeen, kun korkein hallinto-oikeus oli hylännyt seutukaavaa ja asemakaavaa sekä vesilupaa koskevat valitukset, Helsingin kaupunginvaltuusto oli päättänyt sataman rakentamisen käynnistämisestä ja eduskunta oli hyväksynyt sataman liikenneyhteyksien rahoituksen. Sataman ja sen liikenneyhteyksien kustannukset ovat yhteensä noin 470 milj. euroa. Satamalla on suuri merkitys Helsingin seudun kehitykselle ja koko kansantaloudelle. Sataman on tarkoitus olla valmis vuoden 2008 lopussa. Meren pohjasta löytynyt TBT on satamahankkeesta riippumaton ympäristöhaitta, jonka huolelliselle ja ripeälle poistamiselle satamahanke tarjoaa ainutkertaisen mahdollisuuden. Sataman valmistuminen vuoden 2008 lopussa edellyttää pilaantuneiden massojen sijoittamista Niinilahden alueelle vuonna Ruoppaustyöt edellyttävät noin kahdeksan kuukauden valmisteluaikaa, koska kysymyksessä on huomattavasti normaalista poikkeava työsuoritus. Urakkakilpailu on kansainvälinen. Suurilla kansainvälisillä yrityksillä on erikoisruoppauskalustoa ja myös erikoisosaamista.

36 36 Kilpailun avulla pyritään saamaan parhaiten tähän tapaukseen sopiva taloudellisesti kilpailukykyinen työmenetelmä ja tekijä. Edellä kuvatuilla edellytyksillä puhtaiden massojen ruoppaukset päästään aloittamaan laajassa mitassa vuonna Tie- ja ratatunneleiden louhinta ja sataman vieressä sijaitsevan ns. Miljoonamäen louhinta on käynnistetty vuonna 2004, koska Paulig Oy siirtää paahtimonsa alueelle. Mikäli TBT-pitoisten pintasedimenttien ruoppaukset ja samanaikainen tämän hakemuksen mukainen TBTpitoisten massojen siirtäminen Niinilahden alueelle siirtyy vuodesta 2005 eteenpäin, edellä mainituista kohteista tulevan louheen välivarastoinnista aiheutuvat kustannukset kohoavat useisiin miljooniin euroihin ja on myös ilmeistä, ettei kaikkea louhetta ole mahdollista varastoida satama-alueelle. Tämä taas johtaa taloudellisesti ja myös ympäristön kannalta huonoon tilanteeseen, kun louhetta joudutaan ajamaan toisiin kohteisiin ja myöhemmin hankkimaan alueella taas uutta louhetta muualta. Samalla sataman valmistuminen siirtyy vuodesta 2008 eteenpäin. Tällä puolestaan on huomattavia taloudellisia ja yhteiskunnallisia haittavaikutuksia. Tällä hetkellä Vuosaaren tulevan sataman edustan pohjasedimentit muodostavat lähivesialueita kuormittavan pistelähteen. TBT on merenpohjassa hallitsemattomassa tilassa ja se leviää edellä kuvatulla tavalla lähialueille. TBT:n mahdollisimman nopea poistaminen merenpohjasta on siten ympäristön kannalta perusteltua ja tarpeellista ja siihen on siten YSL 101 :ssä tarkoitettu erityinen syy. Kuten hankesuunnitelmasta ilmenee, stabiloidut massat sijoitetaan siten, että ne muodostavat muusta rakenteesta erotettavissa olevan osan. Mikäli lupamääräyksiä muutoksenhaun johdosta muutettaisiin, olisivat rakenteelliset muutokset edelleen mahdollisia. Muutoksenhaku ei siten asiassa käy hyödyttömäksi, vaikka lupa myönnetäänkin YSL 101 :n nojalla välittömästi täytäntöönpantavana. Helsingin Satama on Helsingin kaupungin liikelaitos. Helsingin Sataman käsityksen mukaan YSL 101 :ssä tarkoitettua vakuutta ei tässä tapauksessa edellytetä. Mikäli lupaviranomainen päätyy lupaharkinnassaan edellyttämään vakuutta, se tullaan asettamaan Helsingin kaupungin takauksena. HAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksesta tiedottaminen Lupahakemuksesta on tiedotettu ympäristönsuojelulain 38 :n mukaisesti kuuluttamalla ympäristölupaviraston ja Helsingin kaupungin ilmoitustauluilla välisenä aikana. Kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettu Helsingin Sanomissa ja Hufvudstadsbladetissa Lisäksi kuulutuksesta on ilmoitettu erikseen asianosaisille.

37 Lausunnot 37 Ympäristölupavirasto on ympäristönsuojelulain 36 :n mukaisesti pyytänyt hakemuksesta lausunnot Uudenmaan ympäristökeskukselta, Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksiköltä ja Helsingin kaupungin ympäristönsuojelu- ja terveydensuojeluviranomaisilta sekä Helsingin kaupungilta. Uudenmaan ympäristökeskus Uudenmaan ympäristökeskus on katsonut, että pilaantuneiden sedimenttien hyötykäyttö satamarakenteissa voidaan toteuttaa pääpiirteissään hakemuksen mukaisesti. Täyttötavalla, jossa massat ajetaan alkuvaiheessa proomulla raidepenkereeseen jätetystä aukosta täyttöalueelle, ei voida taata, ettei voimakkaasti TBT:llä pilaantunutta kiintoainetta kulkeudu aukosta takaisin jo ruopatulle alueelle. Ainoa hyväksytty ratkaisu on, että allas on suljettu koko massojen sijoittamisen ajan. Hakemuksessa ei ole esitetty selkeitä kriteereitä, jotka stabiloidun rakenteen tulee täyttää. Tällaiset tulisi edellyttää hakijalta ja ne tulisi asettaa päätöksessä. Rakenne tulee suunnitella ja toteuttaa siten, että se kestää vaurioitumatta kuormitukset. Rakenteeseen suotautuvan veden määrä ja rakenteen vedenläpäisevyys tulisi olla mahdollisimman pieni. Vedenläpäisevyyden latukriteereiden asettamisessa voidaan käyttää hyväksi TEKES:in Teknologiakatsauksessa 47/96: Saastuneiden maiden tutkiminen ja kunnostus kiinteytetyille massoille annettuja laatukriteerejä. Laatukriteerien saavuttamisen varmistamiseksi tulee laatia seikkaperäinen suunnitelma stabilointityön laadunvalvonnasta sisältäen mm. stabilointityönaikaisen laadunvalvonnan, lopputuloksen laadunvarmistuksen, luvan saajan ja urakoitsijan laadun valvonnan ja urakoitsijan laadunvalvontajärjestelmän toiminnan varmistamisen ulkopuolisella laadunvalvonnalla. Hakemuksen mukaan massojen sijoitusalueen ja merialueen väliin asennetaan kolme pohjavesiputkea, joista seurataan pohjaveden TBT-pitoisuutta, sameutta, kiintoainepitoisuutta ja orgaanisen aineen kokonaismäärää. Pohjavesiputkia tulee sijoittaa kattavasti myös muihin suuntiin sijoitusalueen ympäristöön, jotta massoista veden mukana mahdollisesti kulkeutuvien haitta-aineiden määrää ja mahdollisia vaikutuksia voidaan luontevasti arvioida. Vesinäytteistä tulisi seurata lisäksi myös muiden orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuuksia (mm. trifenyylitina). Mikäli stabiloinnissa hyödynnetään esim. lentotuhkaa tai rikinpoistotuotetta, tulisi myös näistä mahdollisesti veteen kulkeutuvien aineiden seurantatarve arvioida. Tarkkailuun tulisi sisällyttää ainakin alkuvaiheessa myös stabiloidun rakenteen salaojavesien haitta-ainepitoisuuksien seuranta. Hakemuksen riskinarviossa esitetyt laskelmat perustuvat siihen, että vain täyttöalue A on käytössä. Mikäli sijoitettavien massojen määrä

38 38 kasvaa merkittävästi riskiarvion lähtöolettamuksista, on riskiarviota tarkistettava. Hakemuksen mukaan satamarakenteisiin sijoitetaan kaikki mereen läjityskelvottomat massat. Mikäli ruoppausalueella todetaan ennen ruoppausta tai sen aikana aikaisemmin haitta-aineiltaan tai haittaainepitoisuuksiltaan poikkeavia mereen läjityskelvottomia massoja, esimerkiksi öljyisiä massoja, niiden soveltuvuus massastabiloitavaksi ja sijoittamisesta satamarakenteisiin aiheutuvat riskit on selvitettävä seikkaperäisesti. Lentotuhkan ja rikinpoistotuotteen kaltaisten teollisuuden sivutuotteiden käyttäminen maanrakentamisessa katsotaan ympäristölupaa edellyttäväksi jätteiden ammattimaiseksi hyödyntämiseksi tai käsittelyksi. Päätöksessä tulisi antaa tarvittavat määräykset myös näiden materiaalien hyötykäytön osalta. Hakemussuunnitelma on hyvin yleisluontoinen ja monet seikat on esitetty lähinnä periaatteellisella tasolla. Viimeistään ennen toiminnan aloittamista luvan haltijalta tulisi edellyttää seikkaperäisiä tarkennettuja suunnitelmia, joissa tulisi esittää mm. stabiloinnin ennakkokokeiden tulokset ja valittu stabilointiresepti, massojen siirtämisen ja stabiloinnin toteuttaminen, salaojitusjärjestelmien, peittorakenteiden ja muiden suojarakenteiden ja tarkkailun toteuttaminen. Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskus Päätöksessä tulee ottaa huomioon ympäristöministeriön ruoppausja läjitysohjeen suositukset siten kuin ne lopullisessa versiossa tullaan esittämään. Hankkeiden vaikutuksia alueen kalastukseen ja kalakantoihin on tarkkailtava Uudenmaan TE-keskuksen kalatalousyksikön hyväksymällä tavalla. Tarkkailu voidaan toteuttaa osana jo toiminnassa olevaa Vuosaaren satamahankkeen kalataloustarkkailua. Helsingin kaupungin ympäristölautakunta Ympäristölautakunta toimii sekä ympäristönsuojelu- että terveydensuojeluviranomaisena. Voimakkaimmin pilaantuneet massat tulee käsitellä ja sijoittaa siten, että niistä ei myöhemminkään aiheudu haittaa ihmisille tai ympäristölle. Massojen suuren määrän ja vesipitoisuuden johdosta pilaantuneiden massojen sijoittaminen maalle on erityisen hankalaa. Helsingin alueelta on vaikea löytää maa-aluetta, jossa massat voitaisiin käsitellä haitattomiksi ja mihin ne voitaisiin lopullisesti sijoittaa. Ympäristön kannalta ei ole suositeltavaa kuljettaa pilaantuneita massoja pitkien matkojen päähän ruoppauskohteesta. Täten TBT:llä ja osittain PCB:llä voimakkaasti pilaantuneet massat on tarkoituksenmukaista käsitellä satama-alueella.

39 39 Suunnitelman mukainen massojen kiinteyttäminen ja lopullinen sijoittaminen sataman rakenteisiin ei aiheuta terveyshaittaa ihmisille eikä muuta ympäristön pilaantumisen vaaraa. Hankkeeseen sovelletaan ympäristönsuojelulain edellyttämää parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) ja ympäristön kannalta parhaan käytännön (BEP) periaatteita. Rakentamisen ja sen jälkeisen käytön ympäristövaikutusten tarkkailusuunnitelma on asianmukainen ja se voidaan liittää osaksi koko sataman rakentamista koskevaa tarkkailua. Hanke voidaan toteuttaa suunnitelman mukaisesti. Koska stabiloitu massa on mahdollista tarvittaessa poistaa satamarakenteista, lupa töiden aloittamiseen ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista voidaan myöntää. Helsingin kaupunginhallitus Samansisältöinen kuin Helsingin kaupungin ympäristölautakunnan lausunto. Muistutukset ja mielipiteet Sibbo skärgårds öförening Töitä ei saa aloittaa ennen kuin TBT-normit on riittävästi määritelty, tutkittu ja yksilöity. Työn toteuttamista tulee valvoa ulkopuolisen tahon toimesta. Rakennustyöt Kehä 3:n alueella tulisi keskeyttää, koska TBT-kysymys on ratkaisematta. Satama pilaa asumisympäristön. Hanke on Suomen kannalta tarpeeton ja sen toteuttamisesta tulisi luopua. AA ja BB ( ) Hakija on velvoitettava esittämään riittävät selvitykset siitä, että hankkeen toteuttaminen ei aiheuta sellaisia vaikutuksia, jotka on mainittu ympäristösuojelulain 42 :ssä. Myrkkypitoisuuksia tulee seurata jatkuvasti ja niistä tulee raportoida. Töitä ei saa aloittaa ennen kuin päätös on saanut lainvoiman. CC:n oikeudenomistajat ja DD ( , ja ), EE:n oikeudenomistajat ( ja ) Lupaa ei tule myöntää ympäristönsuojelulain luvan myöntämisedellytysten vastaisena ja hakemus tulee hylätä. Toissijaisesti hakija on velvoitettava täydentämään hakemusta uusilla selvityksillä, jotta voidaan olla varmoja, ettei hankkeesta aiheudu ympäristösuojelulain 42 :n ehdottoman luvanmyöntämisesteen muodostavia seurauksia. Töidenaloittamislupaa ei tule myöntää. Oikeudenkäyntikulut on korvattava.

40 40 Hankkeen kiireellinen aikataulu johtuu Helsingin Sataman omasta laiminlyönnistä TBT-asian selvittämisen suhteen. Hakija on pitkään tiennyt asiasta, mutta aloitti ruoppaukset ennen kuin vesioikeudellisen luvan ehtojen mukaiset selvitykset oli tehty. Uudenmaan ympäristökeskus keskeytti työt muistuttajien vaatimuksesta. Tehokkain tapa välttää ympäristön pilaantumisriskiä on sedimentoituneiden massojen jättäminen paikoilleen ja mahdollisesti niiden stabilointi meren pohjaan. Riskinarviossa todetut epävarmuustekijät osoittavat, ettei todellisuudessa hankkeen mahdollisista ympäristöhaitoista voida esittää nykytiedon valossa luotettavaa selvitystä. TBT:n vaikutuksista ihmisiin ei ole tehty riittävästi tutkimuksia, jotta voitaisiin osoittaa, ettei hankkeesta aiheudu terveyshaittaa alueen asukkaille. Todellisten vaikutusten selvittämiseksi tulee tehdä kroonisen altistuksen vaikutuksia mittaavia testejä. Luonnonsuojelulain 65 :n mukaan tulee selvittää, aiheutuuko TBTpitoisten massojen käsittelystä haitallisia vaikutuksia Porvarinlahdelle, joka kuuluu Mustavuori - Östersundomin Natura-alueeseen. Tehdyt selvitykset eivät täytä luonnonsuojelulain 65 :n mukaisia vaatimuksia asianmukaisesta arvioinnista. Hakijan tulee arvioida vaikutukset yhdessä alueeseen vaikuttavien muiden hankkeiden kanssa. Hakemussuunnitelma ei perustu riittäviin selvityksiin siitä, pystyvätkö suunnitellut ruoppaustekniikat sekä suojamuuri ja verhorakennelma estämään voimakkaimmin pilaantuneiden sedimenttien käsittelystä aiheutuvan TBT:n leviämisen ympäröivälle vesialueelle. Ruopattua sedimenttiä ja siitä liikkeelle lähteneitä haitta-aineita ei voida palauttaa ennalleen tai poistaa vesiluonnosta, joten töidenaloittamislupaa ei voida myöntää. Ruoppausalueelle on tarkoitus jättää sedimenttejä, joissa mm. TBTpitoisuudet ovat huomattavan korkeita (> µg/kg). Niiden ruoppaus ja läjitys on syytä käsitellä tämän lupahakemuksen käsittelyn yhteydessä. Massojen käsittely edellyttää mahdollisesti stabilointia ja/tai maalle läjitystä merelle läjityksen sijaan. Täyttöalue A on tarkoitukseensa riittämätön. Hakemuksen riskinarvio perustuu siten vääriin lähtökohtiin. Stabilointiin ei voida käyttää kovin vesipitoisia sedimenttejä. Hakemuksessa ei ole esitetty, millä tavalla ylijäämävesi poistetaan stabilointialtaasta/-alueelta ja millä tavalla vedessä ja veteen liettyneessä sedimentissä olevien haitta-aineiden leviäminen jo ruopatuille alueille ja muualle merialueelle estetään. Samoin työvaiheiden aikana tapahtuvan haitta-aineiden leviämisen estäminen on kuvaamatta. Hakemuksessa ei ole riittävästi määritelty käytettävää stabilointimenetelmää, sideaineista mahdollisesti veteen liukenevien haittaaineiden määrää, stabiloitujen massojen pitkäkestoisuutta. Myös rakenteiden pitkäkestoisuus on selvitettävä.

41 41 Hakemuksessa todetaan ilman tutkimusta, että hyötykäyttöhankkeella ei ole haittavaikutuksia pintavesiin tai veden laatuun tai ekologiseen tilaan. Hankkeen suunnittelu on riittämätön myös parametrivalikoiman että näytepisteiden suhteen. Sideaineiden haittavaikutuksia tulisi tarkkailla ja näyteverkosto ulottaa kattamaan kaikki ilmansuunnat täyttöalueen ympärillä. Proomuajo ei ole sovelias tekniikka massojen siirtämiseen stabilointialueelle, koska TBT:n karkaamista proomusta valuvan veden ja liettyneen sedimentin mukana on hyvin vaikea estää. Myöskään sulkuverho ei ole riittävä rakenne estämään haitta-aineiden leviämistä takaisin jo ruopatulle alueelle. Lupakäsittelyssä olevien hakemusten ulkopuolelle jää ruopattavia ja/tai liikennöitäviä alueita, joissa on tason 2 tai tason 1 ylittäviä pitoisuuksia. Näiden sedimenttien käsittely ja läjitysmahdollisuudet on syytä käsitellä samanaikaisesti nyt käsiteltävien lupahakemusten yhteydessä, koska ne vaikuttavat mm. stabilointialueiden kapasiteetin riittävyyteen. Tason 1 ylittävistä ruopattavista massoista on tehtävä riskinarvio, jotta voidaan selvittää mm. mahdollinen maalleläjitystarve. Haitallisten aineiden vaikutukset alueen väestön terveyteen on selvitettävä ennen töiden aloittamista. Töidenaloittamisluvan myöntäminen tarkoittaisi tietoisen terveys- ja ympäristöriskin ottamista. Oikeudenkäyntikuluja koskevaa vaatimustaan muistuttajat ovat perustelleet sillä, että hakija on laiminlyönyt selvittää hankkeen vaikutuksia vaikutusalueen rantakiinteistöille. Muistuttajat ovat siten joutuneet ryhtymään erityisiin toimenpiteisiin osoittaakseen, että hankkeesta aiheutuu haittaa. FF ( ja ) Lupaa ei tule myöntää ympäristönsuojelulain luvan myöntämisedellytysten vastaisena ja hakemus tulee hylätä. Toissijaisesti hakija on velvoitettava täydentämään hakemusta uusilla selvityksillä, jotta voidaan olla varmoja, ettei hankkeesta aiheudu ympäristösuojelulain 42 :n ehdottoman luvanmyöntämisesteen muodostavia seurauksia. Ympäristön pilaantumisriskin välttäminen edellyttää jo sedimentoituneiden massojen jättämistä paikoilleen, jolloin riski aineen leviämisestä edelleen on vähäisin. TBT:n vaikutuksesta ihmisiin ei ole tehty riittäviä tutkimuksia, jotta voitaisiin osoittaa, ettei hankkeesta aiheudu esimerkiksi kaloihin kertyvien pitoisuuksien kautta terveyshaittaa alueen asukkaille. Hakija ei ole selvittänyt hankkeen vaikutuksia ruoppausalueen vieressä sijaitsevalle Porvarinlahdelle, joka kuuluu Mustavuori- Östersundomin Natura-alueeseen.

42 42 Hakemus on muiltakin osin puutteellinen ja perustuu riittämättömiin selvityksiin hankkeen haitallisista vaikutuksista. GG ja HH ( ), Sipoon puolesta För Sibbo ry., II ( ), JJ ( ), KK ( , ja ), Oy Blylod Ab ( ja ), LL ( ), MM ( ), NN ( ), Sipoon kalastusalue, Bostads Ab Käringstrand ( ), OO ( ), PP ( ), Krämarön kalastuskunta ( ), QQ ( ), RR ja SS, TT ( ja ), UU ( ), VV ja WW ( ja ) ja XX ( ) ovat tehneet kukin samansisältöisen muistutuksen kuin FF. Hakijan kuuleminen ja vastine Helsingin Satama on antanut lausunnoista, muistutuksista ja mielipiteistä vastineensa. Helsingin Satama on torjunut luvan ja työluvan epäämistä sekä oikeudenkäyntikuluja koskevat vaatimukset. Nyt puheena olevasta hankkeesta ei aiheudu korvattavaa vahinkoa. Hakemuksessa liitteineen on riittävät selvitykset asian ratkaisemiseen. Massojen stabiloinnista ja sijoittamisesta satamarakenteisiin ei aiheudu terveyshaittaa tai muutakaan ympäristönsuojelulain 42 :ssä tarkoitettua seurausta. Hanke ei vaikuta Mustavuoren lehdon ja Östersundomin lintuvesien Natura 2000 alueeseen eikä kyseisen alueen suojelun perustana oleviin lajeihin tai luontotyyppeihin, joten perusteita luonnonsuojelulain 65 :n mukaiselle arvioinnille ei ole. Hakemus sisältää kuvauksen TBT:n ja eräiden muiden aineiden ympäristöominaisuuksista, alueen sedimenteillä tehtyjen liukoisuus- ja toksisuustestien tulosten kuvaukset ja raportit sekä kattavan lähdekirjallisuuden. Hanke ei aiheuta haittaa alueen asukkaille, joten TBT:n vaikutusten selvittämiseen ihmisiin esitettyä laajemmin ja kroonisten toksisuustestien tekemiseen ei ole perusteita. Oikeudenkäyntikuluina ei voida ympäristönsuojelulain mukaan korvata muistutuksen jättämisestä aiheutuneita kuluja, vaan ainoastaan kuluja hallintotuomioistuimissa.

43 43 Proomukuljetusten kieltäminen ja altaan sulkeminen pilaantuneiden massojen sijoittamisen ajaksi ei ole perusteltua, koska massat sijoitetaan Niinilahteen muusta merialueesta suojarakentein eristetylle alueelle, täyttöalueet sijaitsevat kaukana suojarakenteista ja niiden ulkopuolisesta merialueesta, pilaantuneimmat massat sijoitetaan kauimpana merialueesta sijaitsevalle täyttöalueelle A, suojarakenteet vähentävät virtauksia ruoppausalueella, mikä vähentää haittaaineiden leviämisriskiä ja raidepenkereen aukko suljetaan ajojen välillä verhorakenteella tai vastaavalla ratkaisulla, joka estää haittaaineiden kulkeutumista ulos täyttöalueelta. Alue, jolle siirron vaikutukset kohdistuvat, jää kokonaisuudessaan suojapenkereiden ja suojaverhojen sisäpuolelle. Helsingin Satama on teettänyt ruoppausalueelta otetuista näytteistä laboratoriossa stabiloitavuuskokeita, joissa näytteiden vesipitoisuudet ovat olleet todellisia, in situ tilanteen vesipitoisuuksia. Näytteiden stabiloituvuudessa ei ole havaittu ongelmia. Tavoitelujuudet on saavutettu selvästi. Tuloksia ovat varmentaneet myös Käärmeniemen kallioaltaassa tehdyt TBT-pitoisten sedimenttien stabilointikokeet. Stabiloitavien ruoppausmassojen rakenne ja stabilointityö ylittävät ympäristökeskuksen lausunnossa esitetyt laatukriteerit. Pilaantuneiden sedimenttien stabiloinnista on kokemuksia vielä korkeammissa vesipitoisuuksissa mm. Haminan satamassa, jossa satamakenttä on myös rakennettu stabiloidun sedimentin varaa. Tämä raskaasti liikennöity kenttä on ollut käytössä vuodesta 1997 lähtien. Stabiloiduista rakenteista on Suomessa kokemuksia ja tutkimustuloksia jo 1970-luvulta alkaen. Tutkituissa rakenteissa ei ole havaittu haurastumista, lujuuden alentumista tai liukoisuuden lisääntymistä. Rakenteet ovat ajan myötä muodostaneet entistä lujemman sidoksen savipartikkelin ja sideaineenkomponentin välillä. Pohjavesien päävirtaussuunta on sijoitusalueelta ja sen ympäristöstä kohti merta. Alueen ja meren väliin asennettavat tarkkailuputket riittävät pohjavesivaikutusten seuraamiseksi, joten putkien määrää ei ole tarpeen lisätä. Mikäli stabiloinnissa hyödynnetään lentotuhkaa tai rikinpoistotuotteita, näistä mahdollisesti veteen kulkeutuvien aineiden seurantatarve selvitetään ja keskeisiä muuttujia tarkkaillaan. Salaojilla ehkäistään veden suotautuminen stabiloituun rakenteeseen, joten salaojaveden laadun tarkkailu ei ole tarpeen. Hakemuksen liitteenä oleva vesistö- ja kalataloustarkkailuohjelma on riittävän laaja, joten sitä ei ole tarpeen muuttaa. Stabiloitavien massojen määrän muutos ei lisää riskejä sanottavasti. Ruopattavien sedimenttien haitta-ainepitoisuudet on selvitetty kattavasti. Sedimentin laatua ja riskejä ei ole tarvetta selvittää enemmälti. Helsingin Satama täydentää kuitenkin riskinarviointia tarvittaessa ja toimittaa massojen laatua koskevat tiedot valvontaviranomaiselle ennen töiden aloittamista. Teollisuuden sivutuotteena syntyvän lentotuhkan ja rikinpoistotuotteen käyttöä stabiloinnissa koskevat lupamääräykset voidaan aset-

44 44 taa siten, että niiden käyttö on hyväksytettävä valvontaviranomaisella ennen toiminnan aloittamista. Ennen toiminnan aloittamista koskeva seikkaperäinen suunnitelma, jossa esitetään stabiloinnin ennakkokokeiden tulokset, valittu stabilointiresepti, peitto- ja muiden suojarakenteiden sekä tarkkailun toteuttaminen, voidaan velvoittaa lupamääräyksissä toimittamaan valvontaviranomaiselle ennen toiminnan aloittamista. MERKINTÄ Samanaikaisesti tämän lupahakemuksen kanssa on kuulutettu Helsingin Sataman vesilain mukainen lupahakemus, joka koskee Vuosaaren satama-alueen maapengerosuuksien rakentamiseen liittyvää lievästi tributyylitinapitoisten (TBT) sedimenttien ruoppaamista ja läjittämistä merialueelle, voimakkaimmin tributyylitinapitoisen alueen kuorimista sekä lupaa töiden aloittamiseen ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista (dnro LSY-2004-Y-29) ja vesilain mukainen lupahakemus, joka koskee Vuosaaren satama-alueen tributyylitinalla (TBT) voimakkaimmin pilaantuneiden sedimenttien ruoppaamista suojarakentein eristetyllä alueella sekä lupaa töiden aloittamiseen ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista (dnro LSY-2004-Y-31). Tämän asian ratkaisussa ovat olleet käytettävissä edellä mainittujen lupahakemusten asiakirjat ja niistä annetut lausunnot, muistutukset ja mielipiteet sekä päätökset. YMPÄRISTÖLUPAVIRASTON RATKAISU Luparatkaisu Ympäristölupavirasto myöntää Helsingin Satamalle ympäristöluvan pääasiassa TBT:llä pilaantuneiden sedimenttien hyötykäyttöön Vuosaaren sataman satamarakenteissa Niinilahden alueella. Lupa koskee Vuosaaren satamahankkeisiin liittyviltä alueilta ruopattavia ja Käärmeniemeen väliaikaisesti varastoituja pilaantuneita sedimenttejä, niiden käsittelyä ja sijoittamista satamarakenteisiin. Käsiteltäviä massoja on enintään noin m 3 itr (noin m 3 ktr) ja niissä on tributyylitinaa noin 98 kg. Pilaantuneiden sedimenttien sijoitusalue on esitetty tämän päätöksen liitteessä 2. Lupamääräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Rakenteet 1. Pilaantuneet sedimentit saa sijoittaa Niinilahden täyttöalueille A ja B (liite 3). Täyttöalueiden pohja on tehtävä kantavilla ja kiintoainetta

45 45 läpäisemättömillä kiviainesmateriaaleilla. Alueiden pohjan merihiekkatäyttö on tehtävä tasolle noin 4,0 m (NN). 2. Täyttöalueiden A ja B välinen raidepenger (penger I), täyttöalueen B uloin penger (penger II) sekä täyttöalueen muut reunapenkereet on tehtävä kantavilla maalajeilla päällysrakenteeseen saakka hakemuksessa esitetyllä tavalla. Moreenisuojaverhottujen penkereiden I ja II on oltava tiiviitä ja kiintoainetta läpäisemättömiä siten, että pilaantuneet massat pysyvät täyttöalueilla. Penkereiden yläpinnan korkeustaso on oltava vähintään +3,0 m (NN). Penkereiden I ja II vedenläpäisevyys (K) saa olla enintään 1 x 10-5 m/s. 3. Täyttöalueille A ja B saadaan sijoittaa pilaantuneita sedimenttejä siten, että niiden yläpinta on vuoden painuma-ajan jälkeen enintään tasolla +1,5 m (NN). 4. Täyttöalueiden A ja B ulkopuolelle ja stabiloitujen massojen yläpuolelle noin 50 metrin välein on asennettava salaojitus hakemuksessa esitetyllä tavalla. Salaojiin on tehtävä tarkistuskaivot ennen kuivatusvesien johtamista mereen. Tarkistuskaivot on varustettava rakenteilla, jotka mahdollistavat salaojaveden laadun seurannan, salaojien sulkemisen ja salaojaveden talteenoton. 5. Stabiloidut massat on routasuojattava, ja niiden yläpuolinen kerros on tehtävä kiviaineksesta ja asfaltista siten, että rakenteen vedenläpäisevyys (K) on enintään 1,0 x 10-8 m/s. Alueen pintavedet on kerättävä talteen ja ne on johdettava sadevesikaivoihin ennen niiden johtamista mereen. Pinta- ja salaojavedet on käsiteltävä erikseen. 6. Stabiloitujen massojen ja merialueen väliin on asennettava vähintään kolme pohjaveden tarkkailuputkea. 7. Rakenteita on hoidettava siten, että ne pysyvät luvan mukaisessa kunnossa. Täyttöalueiden pintarakenteiden ja salaojien kunto on tarkastettava vähintään kaksi kertaa vuodessa ja todetut vauriot on korjattava mahdollisimman pian. Tarkastuksista ja korjauksista on pidettävä kirjaa. Kirjanpito on esitettävä tarvittaessa valvontaviranomaisille. Pilaantuneiden sedimenttien stabilointi 8. Täyttöalueille siirrettävät pilaantuneet sedimentit on stabiloitava kauttaaltaan kiinteään ja satamakentän geotekniset kantavuusvaatimukset täyttävään tilaan suunnitelmassa esitetyllä tavalla. Stabiloidun massan puristuslujuus on oltava vähintään 140 kpa ja vedenläpäisevyys (K) enintään 5 x 10-9 m/s.

46 46 Stabiloinnissa saa käyttää sementin lisäksi myös kivihiilen lentotuhkaa ja rikinpoiston lopputuotteita. Sideaineet on sekoitettava tasaisesti stabiloitavaan massaan. 9. Stabilointi on tehtävä siten, että siitä aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa ja häiriötä ympäristölle. Pilaantuneilla sedimenteillä likaantuneet koneet on puhdistettava huolellisesti ennen kuin ne viedään alueen ulkopuolelle. 10. Melua aiheuttavat työvaiheet ja toimintaan liittyvä liikenne on pyrittävä keskittämään sellaisiin ajankohtiin, jolloin meluhaitat ovat vähäisimmät. Pilaantuneiden massojen käsittelystä ja stabiloinnista aiheutuva melu ei saa ylittää lähimmissä häiriintyvissä kohteissa päivällä klo 7-22 ekvivalenttimelutasoa (L Aeq ) 55 db eikä yöllä klo 22-7 ekvivalenttimelutasoa (L Aeq ) 50 db. 11. Stabilointisuunnitelma, jossa esitetään työn aikataulut, valittu stabilointimenetelmä, stabiloinnissa käytettävät aineet ja niiden seossuhteet, stabilointikokeiden, haitta-aineiden diffuusiotestien ja vedenläpäisevyyskokeiden tulokset, on toimitettava ennen töiden aloittamista Uudenmaan ympäristökeskukselle ja Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. 12. Laadunvarmennussuunnitelma sideaineiden tasaisen sekoittumisen, stabiloitavuuden ja stabiloidun massan ja muiden rakenteiden puristuslujuuden ja vedenläpäisevyyden tarkkailemiseksi työn aikana ja sen jälkeen on toimitettava ennen töiden aloittamista Uudenmaan ympäristökeskukselle ja Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Jätteet ja niiden käsittely 13. Stabiloinnissa ja siihen liittyvissä töissä syntyvät tavanomaiset jätteet ja ongelmajätteet on toimitettava käsiteltäväksi laitokseen, jonka ympäristönsuojelulain mukaisessa luvassa tai sitä vastaavassa päätöksessä tällaisen jätteen vastaanotto on hyväksytty. Ongelmajätteitä luovutettaessa on jätteiden siirrosta laadittava siirtoasiakirja, josta ilmenevät valtioneuvoston päätöksen 659/1996 mukaiset tiedot. Käyttö- ja päästötarkkailu 14. Täyttöalueelta tulevien salaojien ja pohjavesiputkien veden laatua on tarkkailtava töiden valmistuttua viisi vuotta kolme kertaa vuodessa otettavin näyttein. Vesistä on määritettävä TBT-pitoisuus, PCByhdisteiden summapitoisuus, sameus, kiintoaine ja orgaanisen aineen kokonaismäärä (TOC). Mikäli stabilointiin käytetään kivihiilen lehtotuhkaa ja rikinpoiston lopputuotetta, tarkkailuohjelmaa tulee täydentää Uudenmaan ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Veden laadun tarkkailuohjelmaa

47 47 voidaan tarkistaa Uudenmaan ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Tarkkailuraportit on toimitettava näytteenottoa seuraavan vuoden helmikuun loppuun mennessä Uudenmaan ympäristökeskukselle ja Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Vaikutustarkkailu 15. Töiden ympäristövaikutuksia on tarkkailtava töiden aikana ja niiden jälkeen Vuosaaren sataman tributyylitinapitoisten sedimenttien puhdistusruoppaamisen ja Niinilahden alueelle sijoittamisen vesistö- ja kalataloustarkkailun päivitetyn lisätarkkailuohjelman mukaisesti (päivätty ). Töiden päätyttyä täyttöalueen edustan merialueelle on lisättävä kaksi havaintopaikkaa, joissa seurataan TBT-pitoisuutta kahdelta eri syvyydeltä kaksi kertaa vuodessa. Tulokset on raportoitava lisätarkkailuohjelman mukaisesti. 16. Tämän päätöksen mukaisten töiden ympäristövaikutuksista on tehtävä yhteenveto, jossa on otettava huomioon lupamääräysten mukaisten tarkkailujen, seurantojen ja kirjanpitojen tulokset. Raportti on toimitettava vuoden kuluessa työn päättymisestä Uudenmaan ympäristökeskukselle ja Helsingin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Kirjanpito ja raportointi 17. Täyttöalueiden pohja-, penger- ja pinta- sekä näiden suojarakenteisiin käytettävistä massoista ja niiden laadusta sekä stabiloitavista massoista, sideaineen määrästä ja laadusta sekä näytteenotoista ja niiden tuloksista on pidettävä kirjaa. Työstä on tehtävä loppuraportti, jossa on esitettävä stabilointiin liittyvät tiedot, täyttöalueiden lopullinen sijainti, koot, täytöt ja rakenteet mukaan lukien pohjavesien tarkkailuputket, salaojat, salaojakaivot ja pintavesikaivot sekä muut suojarakenteet rakennepiirustuksineen. Loppuraportti on toimitettava kolmen kuukauden kuluessa töiden valmistumisesta Uudenmaan ympäristökeskukselle ja Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Aloittamisilmoitus 18. Töiden aloittamisesta on etukäteen ilmoitettava kirjallisesti Uudenmaan ympäristökeskukselle ja Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Vastuuhenkilö 19. Helsingin Sataman on nimettävä vastuuhenkilö, joka vastaa tämän päätöksen määräysten noudattamisesta. Henkilön nimi ja yhteystie-

48 48 dot on ilmoitettava kirjallisesti Uudenmaan ympäristökeskukselle ja Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle ennen töiden aloittamista. Loppusijoitusalueen rekisteröinti 20. Pilaantuneiden massojen loppusijoitusalueen x-, y- ja z-koordinaatit on määritettävä. Alue on merkittävä kiinteistörekisteritietoihin erityisalueeksi. Selvitys rekisteröinnistä on esitettävä Uudenmaan ympäristökeskukselle ja Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle vuoden kuluessa töiden päättymisestä. RATKAISUN PERUSTELUT Lupaharkinnan perusteet ja luvan myöntämisen edellytykset Kun otetaan huomioon tehdyt selvitykset ja annetut lupamääräykset, pilaantuneiden sedimenttien hyötykäyttö satamarakenteissa täyttää ympäristösuojelulain, jätelain ja luonnonsuojelulain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset. Pilaantuneiden sedimenttien stabilointi satamarakenteisiin ei aiheuta terveyshaittaa, merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen varaa. Stabiloitujen pilaantuneiden sedimenttien vaikutus ei ennalta arvioiden ulotu satama-alueen ulkopuolelle, eikä niistä aiheudu eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 :ssä tarkoitettua kohtuutonta rasitusta. Pilaantuneiden sedimenttien sijoittaminen ja stabilointi ei tapahdu tärkeällä tai muulla pohjaveden hankintaan soveltuvalla alueella tai sellaisen välittömässä läheisyydessä. Siitä ei aiheudu pohjaveden tai maaperän pilaantumista tai sen vaaraa eikä erityisten luonnonolosuhteiden huononemista tai yleiseltä kannalta tärkeän virkistys- tai muun käyttömahdollisuuden vaarantumista. Pilaantuneiden sedimenttien sijoittaminen ja stabilointi tapahtuu asemakaavassa satama-alueeksi varatulla alueella ja on kaavan ja kaavamääräysten mukaista. Satama-alueella sedimenteissä olevasta TBT-määrästä poistetaan pysyvästi ja massastabiloidaan satamarakenteisiin noin 98 kg (noin 96 %). Orgaanisten tinayhdisteiden myrkyllisyys maa-alueella on vähäisempi kuin meriympäristössä, joten stabiloitujen pilaantuneiden sedimenttien sijoittaminen satamarakenteisiin vähentää kokonaisuudessaan olennaisesti haitallisten aineiden ympäristövaikutuksia. Riskinarvion perusteella stabiloinnista aiheutuvat ympäristö- ja terveysriskit ovat merkityksettömän pieniä.

49 Lupamääräysten perustelut 49 Lupaa myönnettäessä on otettu huomioon sijoittamisesta ja stabiloinnista aiheutuvat riskit, ennaltaehkäisyn ja haittojen minimoinnin periaate, varovaisuus- ja huolellisuusperiaate, ympäristön kannalta parhaan käytännön periaate (BEP) ja parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaate (BAT) sekä jätteiden mahdollisimman hyvän terveysja ympäristöhaittojen torjuntamenetelmän periaate. Pilaantuneiden sedimenttien sijoitusalue eristetään muusta ympäristöstä massojen ympärille tulevilla suojarakenteilla, jotka estävät kiintoaineen kulkeutumisen alueen ulkopuolelle. Stabilointi tehdään suojapenkereiden sisällä. Stabiloiduissa massoissa olevien haitallisten aineiden kulkeutuminen ympäristöön on vähäistä, koska salaoja- ja pintavedet johdetaan muualle. Pilaantuneet sedimentit ovat jätelain 3 :n mukaista jätettä. Vaarallisia aineita sisältämättömät ruoppausmassat luokitellaan ympäristöministeriön asetuksen (1129/2001) perusteella jäteluokkaan Jätelain 6 :n mukaan jätteet on ensisijaisesti hyödynnettävä raakaaineena. Pilaantuneet sedimentit voidaan hyödyntää sataman pohjarakenteissa. Samalla ne vähentävät muiden massojen mm. merihiekan käyttöä. Jäteasetuksen 8 :n mukaan jätteiden hyödyntämisja käsittelypaikka on suunniteltava, perustettava, rakennettava ja hoidettava siten, ettei siitä eikä sen käytöstä aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Rakenteita koskevat lupamääräykset 1-7 ovat tarpeen pilaantuneiden sedimenttien sijoittamiseksi satamarakenteisiin siten, että niistä ei aiheudu pitkälläkään aikavälillä ympäristönsuojelulain 7 :n mukaista maaperän, 8 :n mukaista pohjaveden ja 3 :n mukaista ympäristön pilaantumista, eikä jäteasetuksen 8 :n mukaista vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Stabilointia koskevat lupamääräykset 8-12 ovat tarpeen työnaikaisten ja pysyvien vaikutusten rajoittamiseksi jätelain 6 :n sekä jäteasetuksen 7 ja 8 :n edellytysten täyttämiseksi sekä ympäristönsuojelulain 3 :ssä tarkoitetun ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi. Tarkkailua, kirjanpitoa ja raportointia koskevat lupamääräykset (14-17) on annettu toiminnan harjoittajan selvilläolovelvollisuuden ja toiminnan valvonnan toteuttamiseksi ympäristönsuojelulain 5 ja 46 :n sekä jätelain 51 :n perusteella. Melua koskeva lupamääräys 10 on tarpeen toiminnasta aiheutuvan meluhaitan ehkäisemiseksi. Raja-arvot on annettu melutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen (993/1992) mukaisina. Jätteitä koskeva lupamääräys 13 on tarpeen, koska jätelain 6 :n mukaan jätehuolto on järjestettävä muun muassa niin, että jätteistä tai jätehuollosta ei aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäris-

50 50 tölle. Ongelmajätteen tuottaja ja kuljettaja ovat vastuussa siitä, että ongelmajätteet, kuten jäteöljyt, kuljetetaan lain mukaiseen paikkaan. VASTAUS LAUSUNNOISSA JA MUISTUTUKSISSA ESITETTYIHIN VAATIMUKSIIN Luvan myöntämistä ja töiden aloittamista ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista vastustavien muistutusten osalta ympäristölupavirasto viittaa lupaa ja päätöksen täytäntöönpanoa koskevien ratkaisujen perusteluihin. Lisäselvityksiä ja täydennyksiä koskevien vaatimusten osalta ympäristölupavirasto toteaa, että sillä on ollut käytettävissä riittävät tiedot asian ratkaisemiseksi. Pilaantuneiden massojen stabilointia ja siihen käytettäviä aineita koskevat sekä muut töiden suorittamistapaa koskevat vaatimukset on otettu huomioon lupamääräyksissä ja niiden perusteluissa. Pilaantuneen sedimentin jättämistä paikalleen koskevat vaatimukset ja vaatimukset Helsingin kaupungin velvoittamisesta ruoppaukseen ympäristölupavirasto jättää tutkimatta tähän asiaan kuulumattomina. Riskinarviota koskevien vaatimusten osalta ympäristölupavirasto toteaa, että riskinarvio on riittävä tämän lupa-asian ratkaisemiseksi. Natura-arviointia koskevien vaatimusten osalta ympäristölupavirasto katsoo, että tämän lupahakemussuunnitelman mukaiset työt eivät yksinään tai tarkasteltuina muiden hankkeiden tai suunnitelmien kanssa heikennä Mustavuoren lehdon ja Östersundomin lintuvesien niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on liitetty Natura 2000 verkkoon. Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu vesistön pilaantumiseen liittyviä vahinkoja. Tarkkailua koskevat vaatimukset ympäristölupavirasto on ottanut huomioon lupamääräyksistä ilmenevällä tavalla. Oikeudenkäyntikuluja koskevat vaatimukset ympäristölupavirasto hylkää lakiin perustumattomina. LUVAN VOIMASSAOLO JA ASETUKSEN NOUDATTAMINEN Lupapäätös on voimassa toistaiseksi. Jos asetuksella annetaan tämän luvan määräyksiä ankarampia säännöksiä tai luvasta poikkeavia säännöksiä luvan voimassaolosta tai tarkistamisesta, on asetusta luvan estämättä noudatettava.

51 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO 51 Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus ja toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta Luvan saaja voi aloittaa hakemuksessa esitetyn toiminnan tämän lupapäätöksen mukaisesti mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. Muutoksenhakutuomioistuin voi kieltää päätöksen täytäntöönpanon. Perustelut Pilaantuneiden sedimenttien stabilointityö on osa koko Vuosaaren sataman rakentamista. Sataman valmistuminen vuoden 2008 lopussa edellyttää tämän hakemuksen mukaisten töiden aloittamista mahdollisimman pian. Toiminta sijaitsee satama-alueeksi kaavoitetulla alueella. Toiminta ei vaikuta satama-alueen ulkopuolelle. Täytäntöönpano ei tee muutoksenhakua hyödyttömäksi. SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET Ympäristönsuojelulaki 3, 7, 8, 28, 33, 41, 42, 43, 45, 46, 55, 56, 101 ja 108 Ympäristönsuojeluasetus 1, 6 ja 9 Jätelaki 6, 8, 19, 51 ja 52 Jäteasetus 3, 3 a ja 7-10 Laki eräistä naapuruussuhteista 17 Valtioneuvoston päätös ongelmajätteistä annettavista tiedoista sekä ongelmajätteiden pakkaamisesta ja merkitsemisestä (659/1996) Ympäristöministeriön asetus yleisimpien jätteiden sekä ongelmajätteiden luettelosta (1129/2001) Valtioneuvoston päätös melutason ohjearvoista (993/1992) KÄSITTELYMAKSU JA SEN MÄÄRÄYTYMINEN Tämän ympäristöluvan käsittelystä perittävä maksu on euroa. Ympäristöministeriön ympäristölupaviraston maksullisia suoritteita koskevan asetuksen (1238/2003) mukaan alueellisen ympäristökeskuksen ympäristönsuojelulain 33 :n nojalla siirtämän lupa-asian käsittelystä peritään alueellisen ympäristökeskuksen maksullisista suoritteista annetun asetuksen (1237/2003) maksutaulukon mukainen maksu. Jätteiden hyödyntämis- tai käsittelylaitoksen, jossa hyödynnetään tai käsitellään jätettä vähintään tonnia vuodessa, lupahakemuksen käsittelymaksu on euroa.

52 LIITTEET 52 Liite 1. Valitusosoitus Liite 2. Sedimenttien sijoitusalue Liite 3. Täyttöalueet A ja B MUUTOKSENHAKU Päätökseen saa hakea muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta valittamalla. Aino Turpeinen Tapio Kovanen Hannu Kokko Pekka Häkkinen Päätöksen tekemiseen ovat osallistuneet johtaja Aino Turpeinen sekä ympäristöneuvokset Tapio Kovanen, Hannu Kokko ja Pekka Häkkinen (tarkastava jäsen). Asian on esitellyt Hannu Kokko. HK/mk

53 VALITUSOSOITUS Valitusviranomainen Valitusaika Valitusoikeus Valituksen sisältö Valituksen liitteet LIITE 1 Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätökseen saa hakea valittamalla muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta. Asian käsittelystä perittävästä maksusta valitetaan samassa järjestyksessä kuin pääasiasta. Määräaika valituksen tekemiseen on kolmekymmentä (30) päivää tämän päätöksen antopäivästä sitä määräaikaan lukematta. Valitusaika päättyy Päätöksestä voivat valittaa ne, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, sekä vaikutusalueella ympäristön-, terveyden- tai luonnonsuojelun tai asuinympäristön viihtyisyyden edistämiseksi toimivat rekisteröidyt yhdistykset tai säätiöt, asianomaiset kunnat, alueelliset ympäristökeskukset, kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset ja muut asiassa yleistä etua valvovat viranomaiset. Valituskirjelmässä, joka osoitetaan Vaasan hallinto-oikeudelle, on ilmoitettava - päätös, johon haetaan muutosta - valittajan nimi ja kotikunta - postiosoite ja puhelinnumero ja mahdollinen sähköpostiosoite, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa (mikäli yhteystiedot muuttuvat, on niistä ilmoitettava Vaasan hallinto-oikeudelle, PL 204, Vaasa, sähköposti vaasa.hao@om.fi) - miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta - mitä muutoksia päätökseen vaaditaan tehtäväksi - perusteet, joilla muutosta vaaditaan - valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen allekirjoitus, ellei valituskirjelmää toimiteta sähköisesti (telekopiolla tai sähköpostilla) Valituskirjelmään on liitettävä - päätös, johon haetaan muutosta alkuperäisenä tai jäljennöksenä - asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle - mahdollisen asiamiehen valtakirja tai toimitettaessa valitus sähköisesti selvitys asiamiehen toimivallasta Valituksen toimittaminen ympäristölupavirastoon Länsi-Suomen ympäristölupaviraston yhteystiedot Valituskirjelmä liitteineen on toimitettava kaksin kappalein Länsi-Suomen ympäristölupaviraston kirjaamoon. Valituskirjelmän on oltava perillä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. Valituskirjelmä liitteineen voidaan myös lähettää postitse, telekopiona tai sähköpostilla. Sähköisesti (telekopiona tai sähköpostilla) toimitetun valituskirjelmän on oltava toimitettu niin, että se on käytettävissä vastaanottolaitteessa tai tietojärjestelmässä määräajan viimeisenä päivänä ennen virka-ajan päättymistä. käyntiosoite: Panimokatu 1, Helsinki postiosoite: PL 115, Helsinki puhelin: vaihde (09) telekopio: (09) sähköposti: kirjaamo.lsy@ymparisto.fi aukioloaika: klo Oikeudenkäyntimaksu Valittajalta peritään asian käsittelystä Vaasan hallinto-oikeudessa oikeudenkäyntimaksu 80 euroa. Tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetussa laissa on erikseen säädetty eräistä tapauksista, joissa maksua ei peritä.

54

55