Partiolippukuntien ja niiden taustayhteisönä toimivien seurakuntien välinen yhteistyö Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan partiopiireissä.

Transkriptio

1 Partiolippukuntien ja niiden taustayhteisönä toimivien seurakuntien välinen yhteistyö Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan partiopiireissä. Tiina Inkeroinen & Tiina Tepponen Opinnäytetyö, kevät 2006 Diakonia-ammattikorkeakoulu Pieksämäen yksikkö Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) + kirkon nuorisotyönohjaajan virkakelpoisuus.

2 TIIVISTELMÄ Tiina Inkeroinen & Tiina Tepponen. Partiolippukuntien ja niiden taustayhteisönä toimivien seurakuntien välinen yhteistyö Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan partiopiireissä. Pieksämäki, kevät 2006, 44s., 6 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Pieksämäen yksikkö, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) + kirkon nuorisotyönohjaajan virkakelpoisuus. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää partiolippukuntien ja niiden taustayhteisönä toimivien seurakuntien välistä yhteistyötä sekä sen määrää ja laatua Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan partiopiireissä. Tavoitteena oli myös löytää yhteistyöhön muotoja, jotka vastasivat kyselyssä esiin tulleisiin yhteistyön kehittämistarpeisiin. Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena. Tutkimus suoritettiin postikyselynä Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan partiopiireissä sijaitsevissa lippukunnissa ja niiden taustayhteisönä toimivissa seurakunnissa. Tutkimuksen tekoon käytettiin puolistrukturoitua kyselylomaketta. Vastauksia saatiin yhteensä 26 kappaletta. Vastaukset, myös avoimet kysymykset, muutettiin numeeriseen muotoon ja siirrettiin spss-tilasto-ohjelmaan, jonka jälkeen ne analysoitiin. Tutkimustuloksista kävi ilmi, että yhteistyöhön ollaan pääsääntöisesti tyytyväisiä. Vaikka yhteistyö on monipuolista ja hyvää, niin aina löytyy jotakin kehittämistä. Kehittämistarpeita ei kuitenkaan useassa vastauksessa ollut osattu eritellä tarkemmin. Lippukunnissa yhteistyö seurakunnan kanssa koetaan toiminnan kannalta merkittävämmäksi kuin seurakunnassa yhteistyö lippukuntien kanssa. Suurin osa vastanneista lippukunnista oli tyytyväisiä siihen, että seurakunta toimii nimenomaan taustayhteisönä eikä pyri ohjeistamaan lippukunnan toimintaa ja toimintatapoja. Merkittävimpänä kehittämisen kohteena nähtiin lippukunnan ja seurakunnan välinen yhteydenpito. Lisäksi lippukunnissa toivotaan seurakunnan työntekijän aktiivisempaa osallistumista toimintaan. Asiasanat: partio, lippukunta, seurakunta, taustayhteisö, yhteistyö, kvantitatiivinen tutkimus

3 ABSTRACT Tiina Inkeroinen & Tiina Tepponen. Cooperation Between Scout Troop and Congregation which Work as their Background Community in South-Savo s and North-Karelia s Scout District. Pieksämäki, Spring 2006, 44 p., 6 appendices Diaconia University of Applied Sciences, Pieksämäki Unit, Degree Programme in Social Services, Option in Christian Youth Work. Aim of this study was to find out about the cooperation between scout troops and congregation which work as their background community, and the amount and quality of cooperation in South-Savo and North-Karelia scout district. The aim was also to find cooperation forms which answered to cooperation development needs that came out from the questioning. The study was carried out as quantitative research. The research was carried out as a post inquiry in scout troops and in congregations which works as their background community in South-Savo and North-Karelia scout district. This research was carried out by using half-structured questionaire. 26 questioning were returned. The answers, also the open questions, were changed to numeric form and moved to spss- statistic program. After that, the answers were analyzed. From the results were found out that mainly they are satisfied with the cooperation. Although the cooperation is multifaceted and good but there is always something to develop. In several answers it wasn t analyze more specific what those development needs are. In scout troops they feel that the cooperation with congregation is more important than they feel in congregation. Most of the scout troops that answered were satisfied with congregation working as their background community and won t give any rules how they have to work in their scout troop. The biggest development need is communication between scout troop and congregation. In scout troop they also want that the congregation worker should take part in scout troops activity more. Key words: Scout, Scout Troop, Congregation, Background Community, Cooperation, Quantitative Research Deposited: Diaconia University of Applied Sciences, Pieksämäki Unit, Library.

4 SISÄLLYS 1 JOHDANTO PARTIO Partio kasvattajana Partiotoiminnan synty ja kehitys Partiotoiminnan synty ja kehitys Suomessa Lippukunta Partiopiiri PARTIO JA SEURAKUNTA Partio osana seurakunnan toimintaa Seurakunta Seurakunta lippukunnan taustayhteisönä Uskontokasvatus partiossa AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT TUTKIMUSMENETELMÄT Kvantitatiivinen tutkimus Tutkimusympäristö ja aineiston hankinta Aineiston analyysi TUTKIMUSTULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU Vastaajat paikkakunnittain Partiotyöstä vastaavat työntekijät Yhteistyön laatu ja määrä Uskontokasvatuksen rooli Kehittämistarpeet KEHITYSIDEOITA Yhteistyösopimus Muita yhteistyömuotoja JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA...31 LÄHTEET...33

5 LIITTEET LIITE 1 Suomen Partiolaisten Peruskirja...35 LIITE 2 Tutkimuslupa-anomus (partiopiirit)...37 LIITE 3 Tutkimuslupa-anomus (seurakunnat)...38 LIITE 4 Kyselylomake...39 LIITE 5 Saatekirje...42 LIITE 6 Taustayhteisösopimusmalli...43

6 1 JOHDANTO Partiolippukunnat toimivat monenlaisten tahojen tukemana. Lippukunnan taustayhteisönä voi olla mm. erilaiset vanhempainneuvostot, kannatusyhdistykset, seurat sekä seurakunnat. Olemme kiinnostuneet erityisesti seurakunnan toiminnasta lippukunnan taustayhteisönä sekä näiden kahden tahon välisestä yhteistyöstä. Jotta opinnäytetyömme tarkoitus avautuisi lukijalle, tulee meidän avata työmme keskeisiä käsitteitä. Partio on lapselle ja nuorelle ensisijainen kirkon toimintaympäristö. Partiossa heillä on mahdollisuus kasvaa kristittynä vastuuta kantavaksi yhteiskunnan jäseneksi. (Saarinen & Savolainen 2002, 20.) Partiotyön vahvuutena on sen kokonaisvaltaisuus; työn lähtökohtana on lapsen ja nuoren ruumiilliset, henkiset, hengelliset ja sosiaaliset tarpeet. Partiotoiminta on ollut alusta asti luonteva osa kirkon tyttö- ja poikatyötä. Edelleen noin 70 prosenttia lippukunnista on joko seurakuntien lippukuntia tai niiden taustayhteisönä toimii seurakunta. Seurakuntien lippukunnissa on noin jäsentä, joten se on määrällisestikin merkittävä osa seurakuntien tyttö- ja poikatyötä. (Riekkinen, 2005) Yleisellä tasolla voidaan olettaa, että lippukuntien ja seurakuntien välinen yhteistyö on toimivaa. Lippukuntien taustayhteisöltä saama tuki on toiminnan toteutumisen kannalta tärkeää. Tärkeää ei ole pelkästään seurakuntien tarjoama taloudellinen ja materiaalinen tuki, vaan lippukunnat toivovat ja tarvitsevat myös henkistä ja hengellistä tukea. Partioliikkeen perustaja lordi Baden-Powell on antanut Partiopojan kirjassaan johtajille ohjeita uskonnollisen kasvatuksen toteuttamisessa. Hänen mukaansa uskontokasvatusta ei tulisi toteuttaa synkällä ja salaperäisellä tavalla. Baden- Powell uskoo, että pojat ovat hyvin vastaanottavia, jos uskonnon sankarillinen puoli tuodaan esille ja uskontoa pidetään asiana, joka kuuluu jokaisen kunnollisen miehen jokapäiväiseen elämään. (Baden-Powell 1995, 334.)

7 7 Molemmilla osapuolilla on omat odotuksensa, toiveensa ja kehittämistarpeensa yhteistyötä ajatellen, mutta usein osapuolet eivät ole tietoisia toistensa odotuksista, toiveista ja kehittämistarpeista. Yhteistyön laatua ajatellen olisi hedelmällistä, että yhteistyötahot olisivat säännöllisesti yhteydessä. Opinnäytetyön aiheen valintaan vaikuttivat molempien partiotausta sekä halu selvittää, minkälainen rooli taustayhteisönä toimivalla seurakunnalla lippukunnan toiminnassa on. Tutkimuksen tulokset antavat tutkimukseen osallistuneille tahoille mahdollisesti kimmokkeita parantaa yhteistyön laatua ja määrää. Partiotyö on monessa seurakunnassa jossain määrin osana nuorisotyötä. Tutkimuksesta toivomme olevan hyötyä tutkimukseen osallistuneiden tahojen yhteistyön kehittämisessä mutta myös omassa ammatillisessa kasvussamme. Toivomme sen myös madaltavan kynnystä edistää omassa työssämme partion ja seurakunnan välistä yhteistyötä.

8 8 2 PARTIO 2.1 Partio kasvattajana Partiotoiminta on poliittisesti sitoutumatonta sekä kaikille avointa ja vapaaehtoista. Toiminnan tarkoituksena on auttaa lapsia ja nuoria kasvamaan vastuuntuntoiseksi ja itsenäiseksi yhteiskunnan jäseneksi. Partioihanteet, joita ovat kehittää itseään ihmisenä, kunnioittaa toista ihmistä, auttaa ja palvella, tuntea vastuunsa ja velvollisuutensa, rakastaa ja suojella luontoa olla uskollinen ja luotettava, rakentaa ystävyyttä yli rajojen sekä etsiä elämän totuutta sekä kristillisen uskon periaatteen sopivat hyvin yhteen. Usko Jumalaan, toivo tulevaisuuteen ja rakkaus lähimmäiseen ovat Raamatun mukaan perusta elämälle ja toimivat myös partioihanteiden pohjana. (Hakonen 1995, 16, 299; Blomster 1994, 17.) Suomessa eletään jatkuvan muutoksen alla. Harva asia on enää pysyvää tai muuttumatonta. Myös kansalaisten arvot ovat pirstaloituneet. Kansaa yhdistäviä arvoja on yhä vähemmän. Näissä haastavissa olosuhteissa valtaosa Suomen nuorista tarttuu silti edelleen aktiivisesti ja innostuneesti tarjolla oleviin monipuolisiin mahdollisuuksiin. (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry 2004, 3.) Nuorten elämään vaikuttaa epävarmuus tulevaisuudesta. Suomen nuoret ovat itsenäisiä ja entistä koulutetumpia, mutta koska hyvä koulutuskaan ei enää nykyään takaa pysyvää työpaikkaa, voivat itsenäistyminen ja perheen perustaminen viivästyä. Maailma on toisaalta täynnä mahdollisuuksia ja seikkailuja, sille joka niihin pystyy ja haluaa tarttua. (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry 2004,3.) Partio tukee lasten ja nuorten kasvua itsenäiseen ja tasapainoiseen aikuisuuteen. Se antaa eväitä elämään. Partiosta saa taitoja ja osaamista sekä erilaisia kokemuksia joista on iloa ja hyötyä kansainvälistyvässä Suomessa. (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry 2004,3.)

9 9 Tällä hetkellä partiotoiminnassa on mukana noin suomalaista. 20 prosenttia ikäluokista on jossain elämänsä vaiheessa mukana partiossa luvun puolivälin tienoilla alkanut partioliikkeen jäsenten määrän väheneminen näyttää laantuneen. Tähän vaikuttaa keskusjärjestön ja piirien tehokas yhteistyö lippukuntien toimintaedellytysten parantamiseksi. Viimeisen kahden vuoden aikana kysynnän ja tarjonnan epäsuhta on partion puolella korjattu perustamalla uusia lippukuntia eripuolille Suomea. Yhteensä näitä uusia lippukuntia on yli 30. Toimivia lippukuntia on tällä hetkellä koko maassa noin 820. Suomi on kansainvälisessä vertailussa vahva partiomaa. Suomessa partiotoimintaan osallistuu suhteellisesti enemmän lapsia ja nuoria kuin useimmissa muissa Euroopan maissa. (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry 2004, 4.) Partion toiminta-ajatus on edelleen ajankohtainen. Partiossa nuorille annetaan mahdollisuus kasvaa vastuuntuntoiseksi ja itsenäiseksi yhteiskunnan jäseneksi. Partiossa pyritään kasvattamaan aikuisia, jotka ajattelevat myös muiden etua ja hyvin vointia. (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry 2004, 4.) 2.2 Partiotoiminnan synty ja kehitys Partioliikkeen perusti Robert Stephenson Smyth Baden-Powell, joka myöhemmin aateloitiin Lordi Baden-Powell of Gilwelliksi. Hän syntyi helmikuun 22. päivänä 1857 Lontoossa. Myöhemmin partiolaisten keskuudessa hänet tunnetaan B-P:nä. Hänen isänsä oli tunnettu teologisista kirjoituksistaan, Royal Societyn jäsen ja luontoa rakastava ja jaloluonteinen pappismies. B-P:n äiti Henrietta tuli kuuluisaksi tyttöjen Public High School-järjestelmän luojana Englannissa. Robert sai runsaasti virikkeitä lapsena ja kouluaikana hänestä kehkeytyi metsiä ja luontoa rakastava retkeilijä. (Aulio 1982, 19; Tierala 1983,26.) B-P pyrki ja pääsi sotilasakatemiaan 19-vuotiaana. Upseeriksi valmistuttuaan hän palveli ensin Intiassa, jonka jälkeen siirtyi Etelä-Afrikkaan. Vuonna 1899 alkoi buurisota, jossa B-P palveli everstinä. Taistelujen aikana B-P huomasi, että monissa vaativissakin tehtävissä voitiin käyttää nuoria poikia apuna.

10 10 Kun B-P palasi Englantiin sodan loputtua, hän alkoi työskennellä nuorten parissa. Sodan aikana havaitsemiensa asioiden pohjalta hän alkoi kehitellä pojille suunnattua kasvatusmenetelmää. Tähän pääsi mukaan myös koulutuksen ulkopuolella olevat pojat, koska tuohon aikaan läheskään kaikilla lapsilla ei ollut mahdollisuus käydä koulua. B-P:n mielestä menetelmässä olivat tärkeää ulkoilmaelämä ja urheilu, mutta myös henkinen kehitys oli otettava huomioon. (Aulio 1982, 19.) Baden-Powell halusi olla varma menetelmänsä toimivuudesta ja rohkaistuneena saamasta palautteestaan hän kokosi parikymmentä poikaa leirille Brownsean saarelle. Tätä leiriä pidetään ensimmäisenä partioleirinä. Leirin onnistuttua hyvin, innostus toimintaa kohtaan kasvoi. Ensimmäisen partiokirjan Scouting for Boys ilmestyttyä vuonna 1908, Englantiin alkoi nopeasti syntyä partiopoikalippukuntia ja vartioita. Siitä partiotoiminta levisi nopeasti ympäri maailmaa. Vuonna 1920 perustettiin kansainvälinen Partiopoikien toimisto Lontooseen, Englantiin. Samana vuonna pidettiin ensimmäinen kansainvälinen partiokonferenssi, jossa oli edustettuna 33 kansallista partio-organisaatiota. (Aulio 1982, 19; World Organisation of the Scout Movement i.a.) Vuonna 1909 laadittiin tytöille oma partio-ohjelma. Ensimmäinen tyttöpartioosasto, jota oli kehittämässä B-P:n sisar Miss Agnes Baden-Powell, perustettiin Englannissa Vuonna 1912 ilmestyi ensimmäinen käsikirja partiotytöille. Samana vuonna B-P solmi avioliiton Miss Olave Soamesin kanssa, joka valittiin Englannin partiotyttöjen ylijohtajaksi. Kun partioliike jatkoi kasvuaan, alettiin virallisesti vaatia, että tyttöpartiolaisille olisi saatava oma järjestö. Vuonna 1919 Olave Baden-Powell perusti kansainvälisen neuvoston, joka toimi WAGGSin (The World Association of Girl Guides and Girl Scouts) edeltäjänä. Neuvosto saavutti suuren suosion ja vuosi perustamisen jälkeen pidettiin ensimmäinen kansainvälinen konferenssi. Se oli historiallinen tilaisuus, joka antoi tyttöpartiolaisille ja heidän edustajille mahdollisuuden tavata ja vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia. Ensimmäistä kertaa tyttöpartiolaiset alkoivat suunnitella matkoja ulkomaille. (Aulio 1982, 19; World Organisation of the Scout Movement i.a.)

11 11 Tyttöpartioliike kasvoi nopeasti, 1931 jäseniä oli yli miljoona. Ensimmäinen tyttöpartiolaisten leiri pidettiin Unkarissa. Sodan ja lordi Baden-Powellin odottamattoman kuoleman jälkeen, liike yhdistyi jälleen ja jatkoi kasvuaan. Lady Olave jatkoi väsymätöntä työtään partioliikkeen hyväksi. Lady Olave Baden-Powell kuoli vuonna (The World Association of Girl Guides and Girl Scouts) 2.3 Partiotoiminnan synty ja kehitys Suomessa Suomessa oli partiotoimintaa jo vuonna 1910, mutta venäläistämistoimenpiteiden yhteydessä partioliike määrättiin lakkautettavaksi vuonna Vuoden 1917 Venäjän vallankumouksen jälkeen partiotoiminta sallittiin jälleen ja se saavutti suuren suosion luvulla kehitettiin käytännön toimintamuotoja ja järjestettiin leirejä, partiopäiviä ja johtajakursseja. Tyttö- ja poikatoiminta erkanivat 1925 itsenäisiksi liitoiksi. Partiotoimintaa alettiin kehittää monipuolisemmaksi 1930-luvulla, silloin alkunsa saivat esimerkiksi meripartiointi, ns. samoilijatoiminta sekä vammaisten ns. sisupartiointi. Tällöin sai alkunsa myös nuorempien tyttöjen ja poikien sudenpentu- ja tonttutoiminta. (Aulio 1982, 19.) Suomen Partiopoikajärjestö ry. perustettiin vuonna Se kokosi kaikki partiopojat yhteen. Vuonna 1943 perustettiin Suomen Partiotyttöjärjestö luvulla nuorten partiolaisten sudenpentutoimintaan tuli mukaan kolkkatoiminta, joka nojasi vahvasti kansallisiin perinteisiin. Partiotoiminta ja jäsenmäärät kasvoivat 1950-luvulla, jolloin partioliike levisi myös maaseudulle. Piiritoimintaa kehitettiin ja pohjakoulutus siirtyi niiden hoidettavaksi luvulla aloitettiin partioliikkeen suunnitelmallinen uudistaminen ja kehittäminen, jonka seurauksena Suomen Partiopoikajärjestö ja Suomen Partiotyttöjärjestö yhdistyivät vuonna 1972 Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry:ksi jonka alaisuudessa sekä tytöt että pojat toimivat. (Aulio 1982, 20.)

12 12 Partion jäsenmäärä kasvoi tasaisesti ja 1980-luvuilla, kunnes partiolaisten jäsenmäärä kääntyi lievään laskuun 1990-luvulla. Jäsenmäärän kehityksessä on havaittavissa lievää tyttövaltaistumista, kuten muissakin nuorisojärjestöissä. Partio-ohjelmaa on pyritty päivittämään niin, että se vastaisi ajan haasteisiin. Viimeksi partio-ohjelmaa on uudistettu 1990-luvun alussa ja tarkistettu 2000-luvulla. Partioaatteen sisältö on kuitenkin pysynyt samana koko liikkeen historian ajan. (Suomen Partiolaiset Finlands Scouter ry i.a.) 2.4 Lippukunta Lippukunta on rekisteröity tai rekisteröimätön itsenäinen toimintayksikkö, joka järjestää partiotoimintaa alueellaan. Saman kunnan alueella voi toimia useampi lippukunta. Lippukunnan toimintaan vaikuttavat partioliikkeen päämäärät ja periaatteet. Lippukunnan toiminta on laadukasta, kun se on tavoitteellista ja lippukunnassa vallitsee hyvä ja jokaista tukeva ilmapiiri. (Hakonen 1995, 109). Lippukunta muodostuu laumoista, vartioista, vaeltajista ja johtajista. On olemassa tyttö-, poika- ja yhteislippukuntia. Lippukuntien koko vaihtelee 30 jäsenestä jopa 500 jäseneen. Suomessa on yhteensä noin 900 lippukuntaa, joista osa on erikoistunut meripartiointiin. Lippukuntien taustayhteisönä voivat toimia seurakunnat, erilaiset vanhempainneuvostot, kannatusyhdistykset ja seurat. (Blomster 1994, 22.) 2.5 Partiopiiri Partiopiirit tukevat lippukuntia laadukkaan partiotoiminnan kehittämisessä ja ylläpitämisessä esimerkiksi järjestämällä johtajakoulutusta. Suomessa on 17 partiopiiriä, jotka noudattavat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta maakuntarajoja sekä yksi valtakunnallinen, Finlands Svenska Scouter, joka vastaa maan ruotsinkielisestä partiotoiminnasta. Piirit järjestävät omaa toimintaa, kuten partiotaitokilpailuja, juhlia, piirileirejä ja paraateja. Lippukunnilla voi olla mahdollisuus lainata piirin omistamia leirivarusteita, leirialueita ja kämppiä.

13 13 Partiopiirillä on paremmat yhteiskunnalliset vaikutusmahdollisuudet, kuin yksittäisellä lippukunnalla. Osallistuminen erilaisiin toimikuntiin ja työryhmiin on tärkein tapa vaikuttaa asioiden hoitamiseen. Piirin vuosikokouksessa päätetään piiritoiminnan suuntaviivoista. Vuosikokouksessa äänioikeus on jokaisella piirin lippukuntaan kuuluvalla partiojohtajalla. (Hakonen 1995, 243.) 3 PARTIO JA SEURAKUNTA 3.1 Partio osana seurakunnan toimintaa Epäsuorasti partiolaisiin viitataan jo Raamatussa, muun muassa profeetta Elisan hautajaisten yhteydessä (2 Kun. 13:20 21) sekä Aikak. 12:19, jossa Daavid ylentää joitakin henkilöitä partioittensa päälliköiksi. Varsinaisesti Suomen kirkon ja partion yhteistyö alkoi kun partioliike tuli Suomeen. Partiotoiminta oli alusta asti luonteva osa kirkon tyttö- ja poikatyötä. Edelleenkin suurin osa lippukunnista on joko seurakuntien lippukuntia, tai niiden taustayhteisönä toimii seurakunta. Seurakuntien lippukunnissa on noin jäsentä, joten se on määrällisestikin merkittävä osa seurakuntien tyttö- ja poikatyötä. Partiotyön vahvuutena on sen kokonaisvaltaisuus; työn lähtökohtana ovat lapsen ja nuoren ruumiilliset, henkiset, hengelliset ja sosiaaliset tarpeet. (Riekkinen, 2005.) Piispainkokous vahvistikin vuonna 1993 partiotyön tasavertaiseksi nuorisotyön muodoksi muiden työmuotojen rinnalle. Ristiriitoja aiheuttaa kuitenkin se, mitä taustayhteisönä oleminen tarkoittaa ja tarvitaanko seurakuntaa mihinkään kun monet lippukunnat ovat itsenäisiä yhdistyksiä? Osa lippukunnista on tyytyväisiä, jos saavat käyttää seurakunnan tiloja kokoontumisiin sekä saavat pienen rahallisen avustuksen ja seurakunnan työntekijän apua tapahtumia suunniteltaessa ja toteutettaessa. Suurin osa lippukunnista on kuitenkin sitoutunut taustayhteisönä toimivaan seurakuntaan ja sen toiminnan päämääriin, esimerkiksi suorittamalla palvelutehtäviä seurakunnassa. (Riekkinen, 2005.)

14 14 Partiotoiminta voidaan liittää seurakunnan toimintaan monella tavalla. Kyse voi olla esimerkiksi vuorovaikutussuhteesta, jolloin partiotoiminta on seurakunnan toiminnan kanssa kiinteässä yhteistyössä. Partion toimintaa ei voi kuitenkaan täysin verrata seurakunnan toimintamuotoihin. Seurakunnan rooli on lähinnä olla tukijana. Seurakunta voi tukea lippukuntaa tarjoamalla tilat toimintaan, sekä antamalla käyttöön osan työntekijän työpanoksesta. Seurakunnan nuorisotyöntekijä voi esimerkiksi toimia partiojohtajana lippukunnassa. Seurakunta mahdollistaa partiotoiminnan toteuttamista myös avustamalla toimintaa taloudellisesti. Partiolaiset ovat mukana seurakunnan toiminnassa muiden toimintamuotojen tavoin osallistumalla mm. erilaisiin palvelutehtäviin. He pyrkivät omalla toiminnalla toteuttamaan seurakunnan nuorisotoiminnalleen asettamia perusperiaatteita, jotka koskevat myös kristillisen kasvatuksen antamista. (Lahti 1983,138) Partiolippukunta voi toimia myös täysin itsenäisesti, niin että seurakunta vain avustaa toimintaa. Tällaisessa tilanteessa seurakunnan ja lippukunnan välinen yhteys on edellä mainittua tapaa vähäisempi. Lippukunnan toiminta on täysin itsenäistä, eikä sillä ole juurikaan yhteyttä seurakunnan tarjoamaan nuorisotyöhön. Seurakunnan antama tuki on lähes pelkästään taloudellista avustamista. Lippukunnan ja seurakunnan varsinainen toiminta ei kuitenkaan tässäkään mallissa eroa toisistaan kovin paljoa. (Lahti 1983, 139.) Kristillinen poika- ja tyttötyö sai alkunsa vähän aiemmin, kuin partioliike rantautui Suomeen 1900-luvun alussa. Jo siitä lähtien partiotoiminta kehittyi läheisesti osana muun kristillisen varhaiskasvatustyön kasvua. Seurakunnan varhaisnuorisotyö ja partio ovat alusta lähtien kulkeneet ja kasvaneet rinnakkain ja sisäkkäin. Merkkinä toiminnan yhtäläisyydestä on se, että partiolippukunnista 70 % on seurakuntien lippukuntia tai niiden taustayhteisönä on seurakunta. Viitteitä toiminnan laajuudesta antaa se, että vuosittain kirkon varhaisnuorisotyön ryhmissä on mukana noin tyttöä ja poikaa. Seurakuntien partiolippukunnissa on jäseniä noin Partiolla on siis määrällisesti tarkasteltuna suuri merkitys varhaisnuorisotyön kokonaisuudessa kirkossa. (Häkkinen 2002, 5-6.)

15 15 Ajoittain keskustelun aiheena on ollut partion asema kirkon varhaisnuorisotyössä. Nykyisin partio mielletään kuitenkin selkeästi osaksi seurakuntien kasvatustyötä. Toisinaan partiotoiminta ja seurakunnan muu varhaisnuorisotyö nähdään toistensa kilpailijoina. Tällainen asennoituminen on väärä ja voi vahingoittaa molempien tahojen toimintaa, sillä molemmilla työmuodoilla on oma paikkansa seurakuntaelämässä ja ne pikemminkin täydentävät toisiaan. (Häkkinen 2002, 5-6.) Partiotoiminta ja muu varhaisnuorisotyö parhaimmillaan tukevat toisiaan. Partion ja kirkon varhaisnuorisotyön vahvuutena on toiminnan kokonaisvaltaisuus. Partio kasvattaa jokaista toimijaansa hänen henkiset, hengelliset, ruumiilliset ja sosiaaliset tarpeensa huomioiden. Usein partio saa toimintaansa mukaan koko perheen ja tuo heidät myös seurakunnan yhteyteen. (Häkkinen 2002, 5-6.) 3.2 Seurakunta Seurakunta (kr. ekklesia) tarkoittaa Kristuksen seurakuntaa, joka kuuluu johonkin piispan kaitsemaan hiippakuntaan, joita Suomessa on yhdeksän. Seurakunta on kristillisen uskon mukaan Jumalasta lähtöisin oleva yhteisö. Seurakunta on pelastukseen johdattava yhteisö, koska se on Pyhän Hengen kokoama, johtama ja elävöittämä. Suomen evankelis-luterilainen kirkko on jaettu seurakuntiin, jotka tavallisesti noudattavat kuntajakoa. Jos saman kunnan alueella on useita seurakuntia, nämä muodostavat seurakuntayhtymän. (Jussila, Oinonen, Unkuri & Vatanen 2004, , 103.) Kirkkolaissa (KL 4 luku 1 ) on määritelty seurakunnan tehtävät seuraavasti: Toteuttaakseen kirkon tehtävää seurakunta huolehtii jumalanpalvelusten pitämisestä, kasteen ja ehtoollisen toimittamisesta sekä muista kirkollisista toimituksista, kristillisestä kasvatuksesta ja opetuksesta, sielunhoidosta, diakoniasta, lähetystyöstä sekä muista kristilliseen sanomaan perustuvista julistus- ja palvelutehtävistä. (Jussila ym. 2004, ).

16 Seurakunta lippukunnan taustayhteisönä Maamme partiolippukunnista noin 70 % toimii seurakunta taustayhteisönään. Taustayhteisön tehtävänä on omalta osaltaan huolehtia partiotoiminnan jatkuvuudesta ja lippukunnan tarvitsemista resursseista. Suomessa seurakunnat ovat ottaneet vastuulleen noin 550 lippukunnan toiminnan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että partiolaisilla on oma edustajansa seurakunnan nuoriso- tai kasvatustoimikunnassa. Tämä takaa sen että yhteydenpito partion ja seurakunnan välillä pelaa aina hallintoelimiin saakka. Samalla seurakunnan päätöksenteossa taataan myös partion asiantuntemus. (Lahti 1983, 139.) Seurakunnan toimiessa taustayhteisönä lippukunnalle on varsin luonnollista, että se pyrkii antamaan partiotyölle tukensa samojen perusteiden mukaan, kuin muillekin toimintamuodoilleen. Seurakuntien vuosittain myöntämät määrärahat lippukunnille vaihtelevat varsin suuresti paikkakunnasta riippuen. Lippukunnat saavat keskimäärin kolmanneksen vuosittaisesta budjetistaan seurakunnalta avustuksena. Loput toimintamäärärahoista kerätään muilla keinoilla, kuten kunnallisella avustuksella, myyjäisillä, osanottomaksuilla sekä muilla erilaisilla varojenkeruumenetelmillä. Partiolaiset tarvitsevat toimintansa onnistumisen takaamiseksi omat tilat käyttöönsä. On tärkeää, että he voivat kokoontua omalla kolollaan, joka on sisustettu partiotoimintaan sopivalla tavalla. Partiolaiset tarvitsevat toimintaansa myös muita seurakunnan tiloja järjestäessään lippukunnan yhteisiä tilaisuuksia. Myös seurakuntien leirikeskukset voivat palvella partiolaisten tarpeita. (Lahti 1983, ) Seurakuntien suojissa toimivista partiolippukunnista noin kolmannes on rekisteröityjä yhdistyksiä. Nämä lippukunnat ovat yhdistyslain mukaisesti itsenäisiä, oikeuskelpoisia yhteisöjä. Itsenäisyys ja toisaalta sidonnaisuus seurakuntaan saattaa synnyttää ristiriitoja joissakin tapauksissa. Lippukunnan rekisteröinti lisää lippukunnan oma-aloitteisuutta ja itsenäisyyttä. Eniten kritiikkiä ja kysymyksiä on noussut esiin siitä, että voiko seurakunta avustaa oman talousarvionsa puitteissa rekisteröityä lippukuntaa. Kirkon johto on kuitenkin ilmoittanut, ettei partiolippukuntien rekisteröiminen ole seurakunnan antamalle tuelle esteenä. (Lahti 1983, 140.)

17 17 Yleensä seurakunnan ja lippukunnan väliset suhteet ovat hyvät. Toiminnassa voi kuitenkin ilmetä epätietoisuutta ja epäselvyyksiä. Seurakunnan ja lippukunnan välistä yhteistyötä voidaan selkeyttää ja vakauttaa tätä varten laaditulla yhteistyösopimuksella. Tämä erillinen sopimus sisältäisi yhteiset pelisäännöt, jotka näiden kahden tahon välillä toimivat. (Lahti 1983, ) Sopimuksessa sovitaan esimerkiksi seurakunnan oikeudesta osallistua lippukunnan hallintoon ja toimintaan. Siihen on hyvä olla myös kirjattuna periaatteet seurakunnan lippukunnalle antamasta taloudellisesta tuesta sekä lippukunnan oikeudesta ja vastuusta seurakunnan osoittamiin, partiotyötä varten varattuihin toimintatiloihin. Sopimusta tehdessä on tärkeätä muistaa, että lippukunnan tulee säilyttää hallinnollinen itsenäisyytensä. (Lahti 1983, ) Suomen seurakunnissa toimii noin 50 seurakunnan partiotyöntekijää, joiden keskeisenä työkenttänä on lähes ainoastaan seurakunnan partiotyö. Useimmissa seurakunnissa partiotyö on osa yhden työntekijän työn kokonaisuutta. Lähes kaikissa seurakunnissa on nimetty työntekijä yhdyshenkilöksi, jonka tehtävänä on hoitaa yhteyksiä ja tiedonkulkua paikkakunnan partiolippukuntiin. (Saarinen & Savolainen 2002, 20.) Partiolippukuntien toiminnan suuntaa ohjaavat Suomen Partiolaisten antamat ohjeet sekä yhdistyslaki. Seurakunnan puolella toimintaa ohjaa lapsi- ja nuorisotyön johtosääntö. Partiotyössä, joka tapahtuu seurakunnan puitteiden alla, on otettava huomioon nämä kaikki. Kun lippukunnan ja seurakunnan yhteistyötä kehitetään, on syytä tarkastella näitä olemassa olevia dokumentteja ja miettiä miten ne vaikuttavat yhteistyöhön. (Saarinen & Savolainen 2002,19.) 3.4 Uskontokasvatus partiossa Suomen Partiolaisten peruskirjassa (Liite 1) todetaan: Lippukunnat, joiden taustayhteisönä on tunnustuksellinen uskontokunta, antavat sen tunnustuksen mukaista uskonnollista kasvatusta. Lippukunnat, joilla ei ole uskonnollista yhtei-

18 18 söä taustayhteisönään, tukevat jäsentensä uskonnollista kehitystä sen mukaan, mihin uskonnolliseen yhteisöön he kuuluvat. (Tammi 2005, 12 13). Lisäksi partiolupaus: Tahdon rakastaa Jumalaani ja lähimmäistäni, isänmaatani ja ihmiskuntaa toteuttaen elämässäni partioihanteita, antaa suuntaa partiossa annettavalle uskontokasvatukselle. (Blomster 1994, 18). Uskontokasvatus ei ole partiossa erillinen osa-alue, vaan sen tulee olla osa arkista partiotoimintaa sen kaikilla sektoreilla. Uskontokasvatus on osa merkityksellistä partio-ohjelmaa. Partiossa pidetään tärkeänä uskon kokemista arjessa ja käytännön teoissa. Uskontokasvatuksen tulee olla elämänmyönteistä, valoisaa ja luoda turvallisuutta. (Saarinen & Savolainen 2002, 16.) Partion uskontokasvatuksen tavoitteena on, että partiolainen löytää uskon Jumalaan niin, että hänen elämä ja toiminta rakentuu tämän uskon perustalle, jotta hän kasvaisi itsenäiseksi, toisia kunnioittavaksi ja yhteistyökykyiseksi. Lisäksi partion uskontokasvatuksen tavoitteena on, että partiolaisesta tulisi kykeneväinen kestäviin ihmissuhteisiin ja vastuuntuntoinen ihminen ja ihminen, joka tahtoo elämässään toteuttaa Jeesuksen käskyä: Rakasta Jumalaasi koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. (Matt. 22:37 39). (Savolainen 1996, 9.) 4 AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET Aikaisempia tutkimuksia, jotka tässä tutkimuksessa sopivat käytettäväksi, löytyi varsin vähän. Hakusanojen perusteella löytyneet tutkimukset olivat suhteellisen vanhoja. Suurin osa oli tehty luvun vaihteessa, osa tutkimuksista oli tehty jopa 1960-luvulla. Tehdyt tutkimukset olivat pääasiallisesti opistoasteisia tutkielmia tai pro gradu-tutkimuksia.

19 19 Tämän tutkimuksen kannalta merkittävimmäksi tutkimukseksi nousi Leena Aholan (1998) Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa tekemä pro gradu tutkimus Taustayhteisönä seurakunta - partiolippukuntien ja seurakuntien yhteistyö vuonna Gradussaan Ahola käsitteli erikokoisten lippukuntien ja niiden taustayhteisönä toimivien seurakuntien välistä yhteistyötä. Ahola totesi yhteistyön olevan monipuolista. Joissakin tapauksissa yhteistyömuodot ovat kuitenkin rajallisia. Yhteistyössä partiolaisten erityisosaamisen käyttö oli vähäistä ja yhteistyö painottui enemmän seurakunnallisiin asioihin. Useassa seurakunnassa yhteistyöstä vastasi nuorisotyöntekijä. Lippukunnan hallinnollisissa asioissa yhteistyö oli molemmin puolista. Partiolaiset odottivat taustayhteisöltään tukea toiminnalleen resurssien, rahoituksen ja tilojen muodossa kun taas seurakunnat kokivat velvollisuudekseen antaa henkistä ja hengellistä tukea (Ahola 1998, 42 97) Uskontokasvatuksen merkitystä partiossa avasi Tanja Piispasen pro gradu tutkielma Mustakaan partio ei oo mitään jeesustelua, Partion uskontokasvatus jäsenlehtien mielipidekirjoitusten silmin (2002). Piispanen on tutkinut gradussaan kahden Suomen Partiolaisten jäsenlehden, Partion ja Partionjohtajan uskontokasvatusta käsitteleviä mielipidekirjoituksia. Tutkimukseen käytetyt mielipidekirjoitukset on ilmestynyt lehdissä vuosina Piispanen ryhmitteli mielipidekirjoitukset kolmeksi arvokeskusteluksi keskusteluaiheiden mukaan. Ensimmäinen teema käsitteli partion uskontokasvatuksen perusteita, sitä mitä se on ja miksi sitä partiossa harjoitetaan. Keskeisin keskustelussa esiin tullut asia oli se, kuinka partioliike vastaa yhteiskunnan muutospaineeseen. Yhteiskunnan muuttuessa myös partioliike on uusien erilaisten kysymysten edessä. (emt., 52 53) Toinen keskusteluteema koski uskontokasvatuksen toteuttamista ja sitä miten se käytännössä esiintyy. Piispanen totesi, että kirjoituksista nousi esiin huoli uskontokasvatuksen toteutumisesta. Uskontokasvatuksesta partiossa vastaa pääasiassa vuotiaat johtajat, joiden oma uskonnollinen näkemys saattaa olla vielä selkeytymätöntä. (emt., 53 54)

20 20 Kolmanneksi keskustelunaiheeksi nousi partiolaisen ja uskonnon välinen suhde. Mielipidekirjoituksissa pohdittiin voiko partiolainen olla ateisti vai täytyykö hänen olla uskossa. Joidenkin kirjoitusten mukaan partiolaisen tulee olla uskossa mutta toiset eivät näe ristiriitaa oman ateistisuuden ja partion periaatteiden välillä. (emt., 53 55) Jonna Miettisen ja Annukka Widgrénin Diakonia-ammattikorkeakoulun Helsingin yksikössä tekemä opinnäytetyö Partiotuohus 3 - hartausmateriaalia vartiolaisille (2002) käsittelee hartauden ja uskontokasvatuksen merkitystä partiossa. Osana opinnäytetyötään Miettinen ja Widgrén ovat tehneet Partiotuohus 3 - hartausvihkosen. Miettinen ja Widgrén pohtivat myös Piispasen tavoin työssään nuorten johtajien valmiuksia partion uskontokasvatuksen antamiseen. Heidän opinnäytetyönsä tavoitteena oli antaa nuorille ohjaajille mahdollisuuksia helppojen hartaustuokioiden pitämiseen. Vartion hartautta toteutettaessa on tärkeää, että se tehdään rehellisesti ja aidosti omista lähtökohdista käsin. 5 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSTEHTÄVÄT Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää partiolippukuntien ja niiden taustayhteisönä toimivien seurakuntien välistä yhteistyötä sekä yhteistyön määrää ja laatua lippukunnan johtajien ja partiotyöstä vastaavien seurakunnan työntekijöiden näkökulmasta. Tutkimustehtävän suorittamiseksi on tarpeellista asettaa alaongelmat, jotka ovat seuraavat: 1. Kuinka paljon yhteistyötä on? 2. Minkälaisia yhteistyömuotoja yhteistyötahoilla on? 3. Millaisessa roolissa vastaajien mielestä uskontokasvatus on yhteistyössä? 4. Minkälaisia odotuksia osapuolilla on yhteistyöstä?

21 21 5. Millaisia kehittämistarpeita vastaajan mielestä yhteistyössä on? Tutkimustehtävät toteutettiin selvittämällä edellä mainitut tutkimusongelmat. Voidaksemme arvioida ja tarkastella tutkimukseen osallistuneiden tahojen välistä yhteistyötä oli meidän selvitettävä nykyisin toteutettavan yhteistyön määrä sekä muodot, joilla yhteistyötä toteutetaan. Tarkemmin halusimme yhteistyön muodoista nostaa esille uskontokasvatuksen partiossa. Koska kaikilla kyselyyn vastanneilla lippukunnilla on taustayhteisönään seurakunta, oletimme uskontokasvatuksella olevan jonkinlaisen rooli yhteistyössä. 6 TUTKIMUSMENETELMÄT 6.1 Kvantitatiivinen tutkimus Kvantitatiivisessa tutkimuksessa on keskeistä selvittää aiempien tutkimusten johtopäätökset sekä teoriat. On myös tärkeää määritellä tutkimuksessa käytettävät käsitteet. Suunniteltaessa tutkittavan aineiston keräämistä on hyvä huomioida, että kerättävä aineisto soveltuu määrälliseen, eli numeeriseen mittaamiseen. Tutkittavaa joukkoa valitessa määritellään perusjoukko, johon tulosten tulee päteä. Tästä perusjoukosta otetaan otos joille kysely lähetetään. Kun kysely on toteutettu, aineisto saatetaan tilastollisesti käsiteltävään muotoon. Saatu aineisto analysoidaan ja kuvataan taulukoiden avulla, joihin tutkimuksen tekijän päätelmät tuloksista myös perustuvat. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2004, ) Kvantitatiivisen tutkimuksen kohteiksi soveltuvat tutkimusaineiston keräämistavasta riippumatta ihmiset ja kulttuurituotteet. Kvantitatiivisessa tutkimuksessa tutkimuskohteena oleva ilmiö tulee selväksi, jos se voidaan osoittaa kysymyksen muodossa, jolloin tutkimus on keino saada vastaus esitettyyn kysymykseen (Vilkka 2005, 73; Erätuuli, Leino & Yli-Luoma 1994, 11).

22 22 Opinnäytetyön tutkimusmetodiksi valittiin kvantitatiivinen tutkimus. Se koettiin sopivimmaksi tavaksi kerätä tutkimusaineistoa. Tutkimusalue oli laaja joten meidän resurssit eivät olisi riittäneet haastattelututkimuksen tekemiseen. Tutkimuksessa haluttiin käsitellä näin laajaa aluetta, koska sen uskottiin antavan monipuolisemman tutkimustuloksen. 6.2 Tutkimusympäristö ja aineiston hankinta Tutkimusympäristöä valitessa haluttiin tutkimuskohteeksi alue, jonka toiminnasta ja toimijoista olisi aiempaa tietoa. Pohdinnan ja rajauksien jälkeen päätettiin valita kummankin tekijän kotipiirit, ja näin tutkimusympäristöksi tulivat Etelä- Savon ja Pohjois-Karjalan partiopiirit sekä niiden alueella sijaitsevat seurakunnat. Tutkimuksen toteuttamista varten tuli kummaltakin partiopiiriltä saada tutkimuslupa (Liite 2, Liite 3,). Kun tutkimusluvat oli saatu, partiopiireistä valittiin ne lippukunnat, joiden taustayhteisönä seurakunnan tiedettiin toimivan. Etelä- Savon partiopiirissä tällaisia lippukuntia oli 12, ja ne kaikki otettiin mukaan tutkimukseen taustayhteisöseurakuntineen. Tutkimusluvan antaneita seurakuntia Etelä-Savon partiopiirin alueella oli seitsemän. Yhteensä tutkimuslomakkeita lähetettiin Etelä-Savon alueelle 19 kappaletta. Pohjois-Karjalan partiopiirin alueelta tutkimukseen valittiin 13 lippukuntaa ja niiden taustayhteisönä toimivat seurakunnat. Lippukuntia valitessa otettiin huomioon koko piirin lippukuntien rakenne. Otannan haluttiin olevan mahdollisimman hyvä läpileikkaus koko piirin lippukunnista. Huomioitavia seikkoja oli mm. lippukunnan toiminta-alue, koko ja rakenne, esim. mukaan haluttiin ottaa tyttö-, poika- ja merilippukuntia. Mukaan otetut seurakunnat määräytyivät valittujen lippukuntien perusteella. Pohjois-Karjalan alueelta tutkimuslupa saatiin yhdeksältä seurakunnalta. Opinnäytetyön tutkimus suoritettiin kvantitatiivisena eli määrällisenä tutkimuksena. Aineiston hankintamenetelmänä kvantitatiivisessa tutkimuksessa voidaan käyttää kyselylomaketta, systemaattista havainnointia tai valmiiden rekistereiden käyttöä. Tässä tutkimuksessa aineistonhankintamenetelmänä käytettiin

23 23 puolistrukturoitua kyselylomaketta. Tutkimus toteutettiin postikyselynä, jolloin kyselylomake (Liite 4) ja saatekirje (Liite 5) lähetettiin kunkin lippukunnan lippukunnan johtajalle sekä seurakunnan ilmoittamalle työntekijälle. Strukturoidussa kyselylomakkeessa vastaajalle annetaan valmiit vastausvaihtoehdot. Puolistrukturoitu kyselylomake sisältää myös ns. avoimia kysymyksiä eli kysymyksiä, joihin vastaajalla on mahdollisuus vastata omin sanoin. Kyselylomakkeet lähetettiin valittuihin lippukuntiin ja seurakuntiin, ja lomakkeet palautettiin täytön jälkeen. Kyselylomakkeiden postitusta varten saadut osoitetiedot löytyivät pääsääntöisesti julkisilta verkkosivuilta. Etelä-Savon alueen lippukuntien tiedot oli lippukuntien edustajien luvalla koottu luetteloksi, joka saatiin partiopiirin piiritoimistosta. (Vilkka 2005, 73; Hirsjärvi yms. 2004, 185.) 6.3 Aineiston analyysi Vastauksia palautettiin 26 kappaletta, jotka numeroitiin saapumisjärjestyksessä juoksevasti. Numeroinnin tarkoituksena oli helpottaa yksityiskohtien ja yksittäisten vastausten löytämistä. Saadut vastaukset siirrettiin SPSS 11 for Windows - tilasto-ohjelmaan, jossa ne muutettiin analysoitavaan muotoon. Avoimet vastaukset luokiteltiin, muutettiin numeeriseen muotoon ja siirrettiin myös SPSStilasto-ohjelmaan. SPSS:ssä vastauksista tulostettiin frekvenssit, joiden perusteella analysointi suoritettiin. Tämä oli ensimmäinen tutkimus, jonka teimme. Jos kokemusta olisi ollut enemmän, olisi kysymysten muotoiluun kiinnitetty tarkemmin huomiota. Saatuamme kyselylomakkeet takaisin huomasimme, että joissakin kysymyksissä kysymyksen asettelu olisi pitänyt miettiä tarkemmin.

24 24 7 TUTKIMUSTULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU 7.1 Vastaajat paikkakunnittain Vastauksia tuli Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan partiopiiristä yhtä monta, 13 kappaletta, yhteensä 26. Etelä-Savon alueen seurakunnilta vastauksia tuli neljä ja Pohjois-Karjalan alueen seurakunnilta vastauksia tuli kuusi (Taulukko1). Kahdeksalta paikkakunnalta tuli vastaukset sekä partiolippukunnalta että seurakunnalta. Lippukunnilta tuli yksitoista vastausta ja kolmessa kyselylomakkeessa vastaajaksi oli laitettu sekä seurakunta että lippukunta. Kahdessa tapauksessa ei ollut mainintaa, kumpaa tahoa vastaaja edustaa. TAULUKKO 1 Lähetettyjen ja vastattujen kyselyiden määrä. lippukunta seurakunta muu Yht. Pohjois-Karjalan partiopiiri lähetetty vastattu * 13 Etelä-Savon partiopiiri lähetetty vastattu * 13 Vastattu yhteensä * 26 * Vastaaja oli sekä seurakunta että lippukunta tai vastaajaa ei ollut ilmoitettu Suurin osa vastanneista ilmoitti lippukunnan jäsenmääräksi henkilöä. Loppujen lippukuntien jäsenmäärä oli tai 121 henkilöä tai enemmän, yhdessä vastauksessa lippukunnan koko ei tullut esille (Kuvio1).

25 Vastaajien määrä alle 31 hlöä > KUVIO 1. Vastaajien (n=18) ilmoittama lippukuntien koko Vastanneiden seurakuntien jäsenmäärät jakaantuivat tasaisemmin. Eniten vastauksia tuli seurakunnista, joiden jäsenmäärä on jäsentä. Huomiota herättävää, mutta tutkimuksen kannalta ei merkittävää ollut se, että kuusi vastaajaa ei ollut määritellyt seurakunnan kokoa. 8 Vastaajien määrä KUVIO 2. Vastaajien (n=15) ilmoittama seurakuntien jäsenmäärä

26 Partiotyöstä vastaavat työntekijät Vastaajien mukaan partiotyöstä vastaa 20 seurakunnassa nuorisotyönohjaaja, yhdessä seurakunnassa lapsityönohjaaja, yhdessä kirkkoherra ja kahdessa seurakunnassa joku muu. Kymmenessä lippukunnassa lippukunnan hallituksessa oli seurakunnan työntekijä ja kahdeksassa seurakunnassa on nimetty partiotyöntekijä, seppo. Seurakunnat, joissa oli nimetty partiotyöntekijä, olivat myös ne seurakunnat, joista oli edustus lippukunnan hallinnossa. Vain seitsemällä lippukunnalla oli seurakunnan kanssa tehty yhteistyösopimus. 7.3 Yhteistyön laatu ja määrä Vastaajilta (n=26) kysyttiin, kuinka useasti lippukunta ja seurakunta ovat pitäneet yhteisiä tapaamisia yhteistyön puitteissa viimeisen vuoden aikana. Vain kuudessa tapauksessa yhteisiä tapaamisia ei ole pidetty lainkaan. Kerran tai kahdesti tapaamisia oli järjestetty kahdeksassa tapauksessa. Kuuden vastauksen mukaan tapaamisia oli ollut 3-5 kertaa. Yhdeksän kertaa tai enemmän tapaamisia oli ollut myös kuudessa tapauksessa. Kaikilta vastaajilta tiedusteltiin väittämämuodossa lippukunnan ja seurakunnan välistä yhteistyötä. Lippukunnissa yhteistyötä seurakuntien kanssa pidetään enemmän toimintaan kuuluvana, kuin seurakunnassa. Vastauksista kävi ilmi että useassa seurakunnassa otetaan yhteyttä lippukuntiin vain tarpeen vaatiessa. Vajaan neljänneksen mielestä yhteistyö on monipuolista ja runsasta. Muutamassa lippukunnalta tulleessa vastauksessa käy ilmi, että lippukunnalla ja taustayhteisö seurakunnalla ei ole minkäänlaista yhteistyötä. Yhden seurakunnan edustajan mielestä yhteistyö heillä on vain lippukuntalähtöistä. Huomionarvoista vastauksissa on ero yhteistyö lippukunta- ja seurakuntalähtöisyydellä. Näyttäisi siltä, että jos yhteistyö on vain toisen tahon vastuulla, niin tämä taho on useimmin lippukunta, kuin seurakunta. Tämä saattaa johtua siitä, koska lippukunta saa avustuksia seurakunnalta, he kokevat yhteydenpidon vel-

27 27 vollisuudekseen. Onko tällainen velvollisuudentunteesta lähtevä yhteydenpito yhteistyön kannalta hedelmällistä? (Kuvio3). Vastaajien määrä monipuolista ja runsasta tapaamisia tarpeen mukaan oleellinen osa toimintaa ei lainkaan lippukunta seurakunta muu KUVIO 3. Yhteistyön laatu vastaajien mielestä 7.4 Uskontokasvatuksen rooli Vastaajilta tiedusteltiin millainen rooli uskontokasvatuksella on yhteistyössä. Se, että seurakunta toimii lippukunnan taustayhteisönä, näkyy pääasiallisesti toimitilojen myöntämisenä lippukunnalle, tapahtumien järjestämisessä ja rahallisena avustuksena. Seurakunnan antama tuki partion uskontokasvatukseen oli mainittu vain pienessä osassa vastauksia. Tämä kiinnitti huomiota, sillä uskoisi seurakunnan oman toimintansa myötä tukevan enemmän lippukuntia niiden antamassaan uskontokasvatuksessa. Ovatko seurakunnan edustajat sitä mieltä, että heidän tukensa partion uskontokasvatukselle koostuu vain pelkistä tapahtumista, joihin seurakunnan edustaja osallistuu? (Kuvio 4)

28 28 8 Vastaajien määrä ei roolia luonnollinen osa merkittävä rooli Lippukunta Seurakunta Muu KUVIO 4. Uskontokasvatuksen merkitys yhteistyössä Uskontokasvatusta pitäisi jossain muodossa esiintyä partiossa, sillä B-P:n mielestä sellaista ei olekaan kuin uskonnoton partio. Uskontokasvatuksen partiossa ei pidä kuitenkaan olla tuputtamista ja pakottamista vaan tapahtua salakavalasti tekemisen kautta, jolloin lapset ikään kuin oppivat aiheesta ns. vahingossa ja omasta tahdostaan., kuten yhdessä vastauksessa todetaan. 7.5 Kehittämistarpeet Eniten kehittämistä yhteistyössä vastaajien mukaan on seurakunnan ja lippukunnan välisessä yhteydenpidossa. Yhteistyökumppanit toivovat avoimia yhteydenottoja. Lippukunnan puolelta toivottiin enemmän seurakunnan työntekijän osallistumista lippukunnan toimintaan. Parissa vastauksessa yhteistyöhön oltiin tyytyväisiä eikä siitä löydetty mitään kehitettävää. Kirjallista yhteistyösopimusta ei näytetä pidettävän suuressa roolissa. (Kuvio 5)

29 29 6 Vastaajien määrä ei kehitettävää yhteydenpito sopimus yhteiset tapahtumat ja tilaisuudet työntekijän panos Lippukunta Seurakunta Muu KUVIO 5. Yhteistyön kehittämistarpeet vastaajien (n=22) mielestä 8 KEHITYSIDEOITA 8.1 Yhteistyösopimus Yhteistyösopimus tehdään lippukunnan ja taustayhteisöseurakunnan välille. Sopimus antaisi molemmille osapuolille varmuutta yhteistyön kestävyydestä ja osapuolten sitoutuneisuudesta yhteistyöhön. Sopimuksessa näkyisi molempien osapuolten velvoitteet ja vastuut toimintaa ajatellen. Yhteistyösopimuksessa selviää, mitä molemmat osapuolet hyötyvät tästä yhteistyöstä. Se antaisi tiettyä jatkuvuutta yhteistyölle. Lippukuntien toiminnan jatkuvuudelle on todella tärkeää, että heillä on pysyvä paikka, jossa he voivat pitää koloiltoja. Lisäksi sopimuksessa voi olla määriteltynä, kuinka paljon partiolaiset voivat käyttää seurakunnan leirikeskusta. Yhteistyösopimusta voisi tarpeen tullen tarkistaa ja siinä olevia yhteistyön ehtoja ja muotoja muuttaa tarpeen vaatiessa. Yhteistyösopimuksessa on myös oltava

30 30 kirjattuna se, kuinka sopimuksen voi kumpi tahansa osapuolista purkaa ja millä ehdoilla. Lisäksi kirjallinen sopimus on aina pitävämpi kuin suullinen sopimus. Yhteistyösopimuksessa voidaan tarvittaessa määritellä myös seurakunnan myöntämän taloudellisen tuen määrä ja se, mikä sen määrään vaikuttaa. Esimerkiksi onko seurakunnan myöntämä avustus riippuvainen lippukunnan koosta vai toiminnan määrästä. Lippukunnat voisivat paremmin suunnitella seuraavaa toimintakautta kun tietävät, paljonko seurakunnalta on tulossa taloudellista tukea. Seurakunnan antama taloudellinen avustus muodostaa jopa kolmanneksen lippukuntien budjetista. Sopimuksessa olisi hyvä näkyä, onko avustus kerta-avustus vai voiko lippukunta hakea seurakunnalta rahallista apua esimerkiksi lippukuntaleirin järjestämiseen tai tapahtumiin Suomen Partiolaisilla on oma taustayhteisösopimusmalli (Liite 6), tätä mallia hyödyntäen lippukunnat ja seurakunnat voisivat tehdä oman sopimuspohjan, jossa määritellään yhteistyön puitteet ja periaatteet. 8.2 Muita yhteistyömuotoja Seurakunnan partiotyöstä vastaava työntekijä voisi mahdollisuuksien mukaan kuulua lippukunnan hallitukseen. Yksi tärkeä yhteistyömuoto olisi kuukausittaiset tapaamiset, joissa voisi vaihtaa kuulumisia ja keskustella yhteistyöstä. Nämä yhteiset tapaamiset osoittaisivat varsinkin lippukunnille, että seurakunnassa arvostetaan partiotyötä ja sitä todella pidetään yhtenä seurakunnan työmuotona. Lisäksi olisi hyvä järjestää joitakin yhteisiä tapahtumia, joissa kummallakin osapuolella olisi mahdollista esitellä omaa toimintaansa toisen toimintaan osallistuville. Yhteistyön kannalta on hyvin tärkeää avoin ja tasavertainen yhteydenpito sekä molemmin puoleinen arvostus. Kummankin osapuolen tulee arvostaa toisen osapuolen tekemää kasvatustyötä ja annetaan kiitosta tehdystä työstä. Seurakunnan puolella partiotyö nähdään normaalina työmuotona eikä pakollisena pahana, mitä on vaan pakko tehdä vaikka yhtään ei kiinnostaisi.

31 31 9 JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTA Yleisesti ottaen lippukuntien ja seurakuntien välinen yhteistyö koetaan monipuoliseksi ja toimivaksi, lippukunnille yhteistyö seurakunnan kanssa näyttäisi olevan oleellisempi osa toimintaa kuin seurakunnalle yhteistyö lippukunnan kanssa. Tämä saattaa johtua siitä, että lippukunnat ovat enemmän riippuvaisia yhteistyöstä kuin seurakunta. Seurakunnan tarjoamat toimintatilat mahdollistavat lippukunnan olemassa olon, sillä lippukunta ei voi toimia ilman heidän tarkoitukseen sopivia tiloja. Lisäksi seurakunnan mahdollisesti maksama toimintaavustus on merkittävä osa lippukuntien taloutta. Useassa vastauksessa tuli esille, että vaikka yhteistyön määrä on vähäistä, sen lisäämistä ei koeta tarpeelliseksi. Yhteistyön nähtiin vähyydestään huolimatta olevan hyvää ja riittävän monipuolista. Suurin osa vastaajista ei osannut ilmaista suoraan minkälaisia kehittämisen kohteita yhteistyössä on. Vastauksista oli tulkittavissa kuitenkin, että suurin kehittämisen tarve oli lippukunnan ja seurakunnan välisessä yhteydenpidossa. Suurin osa vastanneista lippukunnista oli tyytyväisiä siihen, että seurakunta toimii nimenomaan taustayhteisönä eikä pyri ohjeistamaan lippukunnan toimintaa ja toimintatapoja. Vaikka lippukunnissa oltiinkin tyytyväisiä siihen, että seurakunta ei puutu heidän toimintaan, niin seurakunnalta toivottiin kiitosta tehdystä kasvatustyöstä. Tämä saattaisi kasvattaa lippukunnan luottamusta siihen, että seurakunnassa arvostetaan heidän toimintaansa. Vain seitsemässä lippukunnassa oli tehty yhteistyösopimus taustayhteisöseurakunnan kanssa. Yhteistyösopimuksen tarve nousi esiin kuitenkin vain yhdessä vastauksessa. Koetaanko, että yhteistyö on jo nyt tarpeeksi riittävää ja monipuolista niin, että sitä ei tarvitse enää erillisellä sopimuksella lisätä? Vaikka yhteistyösopimus ei toisikaan muutosta seurakunnan ja lippukunnan väliseen toimintaan, mielestämme se kuitenkin velvoittaisi molempia osapuolia säännölliseen yhteydenpitoon ja kantamaan vastuuta yhteistyön onnistumisesta.