Vaelluskalat palaavat Iijokeen. LOHEN VAELLUSPOIKASTEN TELEMETRIASEURANTA IIJOEN ALAOSALLA v. 2010

Transkriptio

1 Vaelluskalat palaavat Iijokeen LOHEN VAELLUSPOIKASTEN TELEMETRIASEURANTA IIJOEN ALAOSALLA v TYÖRAPORTTI Panu Orell, Riina Huusko, Timo Kanniainen, Mikko Jaukkuri, Pauliina Louhi ja Aki Mäki-Petäys

2 1. JOHDANTO Voimalaitosrakentaminen Iijoella alkoi vuonna 1956 ja ensimmäinen voimalaitos valmistui Yli-Iin Pahkakoskelle vuonna Nykyisin Iijoen vesistöalueella on yhteensä 11 voimalaitosta, joista merkittävimmät (Raasakka, Maalismaa, Kierikki, Pahkakoski ja Haapakoski) sijoittuvat Iijoen pääuoman alajuoksulle noin 54 km matkalle jokisuusta. Iijoki (valuma-alue km 2 ) oli ennen voimalaitosrakentamista yksi maamme merkittävimmistä vaelluskalavesistöistä. Lohi nousi Iijoen pääuomassa ainakin Taivalkosken Jokijärvelle saakka. Luonnontilaisessa Iijoessa on arvioitu olleen noin 1900 hehtaaria lohen kutu- ja poikastuotantoalueita. Vesivoimarakentamisen seurauksena menetetyn luonnontuotannon kompensaationa Iijoen vaelluskalakantoja on viimeiset vuosikymmenet hoidettu pääosin laajamittaisten istutusten avulla. Vuosittain Iijokisuuhun istutetaan mm lohen ja taimenen vaelluspoikasta. Viime vuosina luonnonvaraisten vaelluskalakantojen palauttaminen rakennettuihin jokiin on noussut vahvasti esille istutustulosten heikentymisen sekä EU-vesipolitiikan myötä. Yksi merkittävimmistä vaelluskalojen palauttamiseen soveltuvista rakennetuista vesistöistä on Iijoki, sillä vesistössä on voimakkaasta rakentamisesta huolimatta edelleen jäljellä yli 600 hehtaaria lohikalojen tuotantoon soveltuvia virtavesialueita. Lisäksi Iijoen lohikantaa on onnistuttu säilyttämään viljelylaitoksissa. Aktiivinen Iijoen vaelluskalojen palauttamiseen tähtäävä toiminta käynnistyi loppuvuodesta 2008 Vaelluskalat palaavat Iijokeen -hankkeella (v ). Hankkeen päätavoitteena on Iijoen vaelluskalojen luonnonvaraisen lisääntymisen ja vesivoimatalouden harjoittamisen yhteensovittaminen Iijoen lohikannan ja Perämeren lohisaaliiden turvaamiseksi. Hankkeessa on selvitetty mm. vaelluskalojen kulkuyhteyksien avaamisen eri mahdollisuuksia. Lisäksi hankkeessa on toteutettu lohikantojen palauttamiseen liittyviä biologisia tutkimuksia niiden elinkierron eri vaiheissa. Yksi lohikantojen elvytysprosessin kannalta kriittinen vaihe on merelle vaeltavien vaelluspoikasten selviytyminen. Tässä hankkeessa tätä smolttivaellusvaihetta tutkittiin Iijoen pääuoman rakennetussa alaosassa väillä Maalismaa-jokisuu. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää viljeltyjen lohen vaelluspoikasten alasvaelluskäyttäytymistä sekä patoallas- ja turbiinikuolleisuutta. Tutkimuksen toteuttamiseen saatiin lisärahoitusta Energiateollisuuden ympäristöpoolilta. Tässä työraportissa esitellään Iijoen vaelluspoikasseurannan keskeisimmät tulokset. 2. AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1. Lohien merkintä ja vapautus Tutkimusta varten merkittiin ( ) 40 Raasakan kalanviljelylaitoksella kasvatettua lohen vaelluspoikasta eli smolttia sisäisillä radiolähettimillä (ATS, malli F1410, paino 1 g, toiminta-aika n. 26 vrk) (Liite 1). Nukutetun (puskuroitu MS-222 liuos, 100 mg/l) smoltin vatsaan tehtiin vatsa- ja rintaevien välille mm pituinen pitkittäisviilto, josta radiolähetin asetettiin kalan vatsaonteloon. Radiolähettimen antennilanka johdettiin kalan ulkopuolelle ohuen injektioneulan avulla. Lähettimen asentamisen jälkeen leikkaushaava ommeltiin kiinni yhdellä tikillä haavan keskikohdasta. Merkintä suoritettiin operointipöydällä merkintäkourussa keskimäärin kahdessa minuutissa. Tämän jälkeen kalojen annettiin toipua noin vuorokauden ajan Raasakan kalanviljelylaitoksen altaissa ennen niiden vapauttamista Iijokeen. Merkittyjen vaelluspoikasten vapautus toteutettiin kahdessa 20 yksilön erässä (erä I, klo 11:00; erä II, klo 13:30). Vaelluspoikaset siirrettiin vapautuspaikkaan Maalismaan voimalaitoksen yläpuolelle 2

3 (Kuva 1) henkilöauton peräkärryssä olevalla hapetetulla lasikuitusäiliöllä. Kuljetusmatka Raasakan kalanviljelylaitokselta smolttien vapautuspaikalle oli 20 km. Kummankin istutuserän mukana vapautettiin merkittyjen yksilöiden lisäksi noin 200 merkitsemättömän vaelluspoikasen suojaparvi. Kuva 1. Iijoen alajuoksun kartta, jossa näkyvissä vaelluspoikasten istutuspaikka (punainen pallo), Maalismaan ja Raasakan voimalaitokset (musta vinoneliö) sekä automaattisten radiovastanottimien (punainen kolmio) sijoituspaikat Lohien seuranta Merkittyjä lohia seurattiin lähes neljän viikon ( ) ajan. Tätä varten Iijoelle, Maalismaan voimalaitoksen ja Iijokisuun väliselle alueelle asennettiin yhteensä neljä automaattista radiovastaanotinta (ATS, malli R4500S), jotka vastaanottivat radiosignaalia yhdeksän- tai kuusielementtisten Yagiantennien kautta. Automaattiset vastaanottimet sijoitettiin Maalismaan voimalaitokselle (0,5 km vapautuspaikalta alavirtaan), Jakkukylälle (6 km vapautuspaikalta), Raasakan voimalaitokselle (19 km vapautuspaikalta) ja Iin kirjastolle (jokisuulle, noin 22 km vapautuspaikalta) (Kuva 1). Antennien kuuluvuusalueella uivien kalojen yksilöllinen lähetinsignaali ja sen ajankohta tallentuivat vastaanottimen muistiin, josta tiedot siirrettiin tietokoneelle myöhempää tarkastelua varten. Automaattisen seurannan lisäksi merkittyjä kaloja seurattiin istutuksen jälkeisen viikon ajan päivittäin, ja myöhemmin 2-3 kertaa viikossa manuaalisesti kannettavan radiovastaanottimen (ATS, malli R4000) avulla. Manuaalinen seuranta toteutettiin käsiantennilla voimalaitosten välittömästä läheisyydestä sekä kauempana auton katolle asennetun kuusielementtisen antennin avulla. Lisäksi seurannan aikana suoritettiin tarkempia paikannuksia veneestä Maalismaan yläpuolisella alueella sekä Jakkukylän ja Raasakan voimalaitoksen välisellä jokialueella. Veneseuranta suoritettiin kertaalleen myös Raasakan voimalaitoksen alapuolella Veden lämpötila ja virtaama Istutusajankohtana toukokuun 21. päivä Iijoen veden lämpötila oli poikkeuksellisen lämpimän kevään takia lähes 16-asteista (Kuva 2). Istutuksen jälkeisenä päivänä veden lämpötila alkoi kuitenkin laskea aina 8. kesäkuuta asti 12-asteeseen, jonka jälkeen lämpötila jälleen nousi seurannan loppua kohti lähes 15 - asteiseksi. 3

4 Lämpötila ( C) Pvm Kuva 2. Vuorokausittaiset veden keskilämpötilat ( C) Iijoen pääuomassa Smolttivaelluksen seurantaaika ( ) on erotettu kuvaan katkoviivoilla. Virtaamat olivat sekä Maalismaalla että Raasakassa istutusajankohtana noin 405 m 3 /s, ja ne laskivat melko tasaisesti koko seurannan ajan (Kuva 3). Seurannan lopussa, 18. kesäkuuta, virtaamat olivat kummallakin voimalaitoksella enää noin 170 m 3 /s. Pohjolan Voimalta (PVO-Vesivoima) saatujen virtaamatietojen mukaan Maalismaan voimalaitoksessa oli ohijuoksutusta aina 8.6. saakka, mutta Raasakassa ohijuoksutus loppui jo istutuspäivänä (21.5.). Havainnot jokialueelta kuitenkin osoittivat Raasakan ohijuoksutusten jatkuneen vielä istutuspäivän jälkeenkin. 4

5 Virtaama (m 3 /s) Maalismaa Raasakka Pvm Kuva 3. Iijoen vuorokausittaiset keskivirtaamat (m 3 /s) Maalismaan ja Raasakan voimalaitosten kohdalta mitattuina Smolttivaelluksen seuranta-aika ( ) on erotettu kuvaan katkoviivoilla. 3. TULOKSET 3.1. Vaelluspoikasten selviytyminen jokisuuhun Istutetuista 40 lohen vaelluspoikasesta 33 (82,5 %) vaelsi alavirtaan ensimmäisen, Maalismaan, voimalaitoksen läpi. Loput seitsemän yksilöä paikannettiin seurannan aikana Maalismaan yläpuolelle. Maalismaan läpi uineista kaloista 30 (75,0 %) selviytyi Jakkukylän seurantapaikalle. Maalismaasta seuraavan, Raasakan, voimalan yläpuolelle selviytyi 27 (67,5 %) smolttia, mutta vain 12 (30,0 %) yksilöä vaelsi lopulta Raasakan voimalaitoksen läpi. Lisäksi yksi vaelluspoikanen vaelsi jokisuulle Iijoen vanhan uoman säännöstelypadon kautta. Jokisuulle asti (kirjaston seurantapaikalle) selviytyi yhteensä 11 (27,5 %) vaelluspoikasta (Kuva 4, Liite 1). Jos tarkastellaan vain istutuspaikalta liikkeelle lähteneiden vaelluspoikasten selviytymistä jokisuuhun, niin selviytymisprosentiksi muodostuu 33,3 % (11/33). Istutuserien välillä ei ollut merkittäviä eroja automaattisille seurantapaikoille selviytyneiden vaelluspoikasten lukumäärissä (Kuva 4). Vastaavasti Raasakan voimalaitoksen yläpuolelle jääneiden smolttien määrissä ei havaittu merkittäviä eroja istutuserien välillä (erä 1: 6 kalaa; erä 2: 9 kalaa). Vaelluspoikasen koolla (pituus) ja selviytymisellä eri seurantapaikoille (Maalismaa-jokisuu) ei havaittu olevan merkittävää yhteyttä. Jokisuuhun selviytyneiden keskipituus (187 mm) ja pituuden mediaani (185 mm) olivat käytännössä samansuuruiset kuin Maalismaan yläpuolelle (ka. 177 mm; mediaani 181 mm) tai Raasakan yläpuolelle (ka. 191 mm; mediaani 189 mm) jääneiden keskipituus ja pituuden mediaani. 5

6 S elviytyneitä s moltteja (yks ilöä) erä 2.erä Maalis maa J akkukylä R aas akka K irjas to Kuva 4. Maalismaan yläpuolelle istutettujen vaelluspoikasten selviytyminen istutuspaikalta Maalismaan voimalaitoksen alapuolelle (0,5 km alavirtaan), Jakkukylään (6 km alavirtaan), Raasakan voimalaitoksen alapuolelle (19 km alavirtaan) ja jokisuulle Iin kirjastolle (22,1 km alavirtaan). Erä 1 istutettiin klo 11:00 ja erä 2 istutettiin klo 13: Kuolleisuus ja kuolleisuuden tapahtumispaikat Merkittyjen vaelluspoikasten selviytyminen Maalismaan ja Raasakan voimalaitosten läpi erosi voimalaitosten välillä. Maalismaan laitoksella smolttien kuolleisuus oli 6 %, eli 33 laitoksen läpiuineesta poikasesta vain kahden todettiin kuolleen voimalan alapuolelle. Alemmalla Raasakan voimalaitoksella kuolleisuus oli suhteellisesti korkeampi (17 %), eli 12 läpiuineesta poikasesta kaksi kuoli. Kuolleiksi tulkittiin poikaset, jotka jäivät liikkumattomiksi voimalaitoksien alakanaviin laitoksien lähistölle. Kuolleisuuden aiheuttivat joko voimalaitosten turbiinit tai välittömästi voimalan alapuolella tapahtunut saalistus. Käsipaikannuksien perusteella arvioitiin lisäksi, että Maalismaan voimalaitoksen välittömään läheisyyteen joko laitoksen sisälle (turbiinien yläpuolelle) tai aivan padon yläpuolelle oli kuollut kaksi (5 %) vaelluspoikasta. Raasakassa vastaavaan paikkaan kuolleita poikasia arvioitiin olevan viisi (13 %) kappaletta. Näiden poikasten kuolleisuus oli todennäköisesti predaation aiheuttamaa. Raasakan yläpuolelle jääneiden muiden yksilöiden (10 kpl) arvioitiin olevan hengissä. Vaelluspoikaset liikkuivat aktiivisesti edestakaisin muutaman sadan metrin matkalla voimalaitoksesta, ja osalla edestakaista liikettä tapahtui jopa yli kilometrin matkalla. Seurannan aikana havaittu aktiivinen liike osoitti, että smoltit eivät olleet joutuneet predaation kohteeksi, sillä lämpimän veden aikana radiolähetin poistuu saalistajan ruuansulatuskanavasta alle viikossa, jonka jälkeen lähetin painuu pohjaan ja pysyy paikallaan. Aivan seurannan lopussa kaksi yksilöä kuitenkin paikannettiin Raasakan yläpuoliselta patoaltaalta, joten on mahdollista, että nämä yksilöt joutuivat petojen saaliiksi Raasakan yläkanavassa ja niiden saalistajat siirtyivät patoaltaalle. Tämän tutkimuksen aikana kaksi radiolähetintä kuului yli viikon samasta paikasta hitaamman virtauksen alueella Maalismaan voimalaitoksen ja Jakkukylän automaattisen seurantapaikan välillä. Näiden 6

7 yksilöiden arvioitiin joutuneen petokalojen saaliiksi patoaltaalla alasvaelluksensa aikana (ns. patoallastappioita) Vaelluspoikasten uintinopeus ja vaelluskäyttäytyminen Toisen istutuserän vaelluspoikasten uintinopeus oli keskimäärin nopeampaa verrattuna ensimmäisen erän vastaaviin nopeuksiin (Taulukko I). Taulukko I. Maalismaan yläpuolelle vapautettujen radiomerkittyjen lohen vaelluspoikasten vaellusnopeudet (km/vrk) istutuspaikalta Jakkukylään (6 km), Jakkukylästä Raasakkaan (13 km) ja istutuspaikalta jokisuulle Iin kirjastolle (22 km). Taulukossa esitetään vaellusnopeuksien keskiarvot ja vaihteluvälit sekä yksilömäärät, joiden perusteella lukemat on laskettu. 1.erä 2.erä Yhteensä Uintiväli Ka Vaihteluväli Kalojen lkm Ka Vaihteluväli Kalojen lkm Ka Vaihteluväli Kalojen lkm Istutuspaikka-Jakkukylä 10,04 0,60-31, ,31 0,36-69, ,86 0,36-69,68 28 Jakkukylä-Raasakka 11,09 1,42-18, ,60 22,45-51, ,18 1,42-51,43 11 Istutuspaikka-Jokisuu 11,29 5,87-23, ,95 1,78-45, ,45 1,78-45,46 11 Jokisuulle asti selviytyneillä smolteilla (11 yksilöä) vaellusnopeus istutuspaikan ja alimman automaattisen seurantapaikan (kirjaston loggeri) välillä oli keskimäärin 19,5 km/vrk (vaihteluväli 1,8 45,5 km/vrk)(taulukko I). Vaellusaika istutuspaikalta jokisuulle vaihteli välillä 0,5-12,5 vuorokautta. Kahdeksan smolttia vaelsi istutuspaikalta alimmalle automaattiselle seurantapaikalle alle kolmessa vuorokaudessa (24.5. mennessä) ja viimeinen selviytynyt saapui jokisuulle 2. kesäkuuta. Jokisuulle asti selviytyneillä vaelluspoikasilla ei havaittu merkittävää pysähdystä Raasakan voimalaitoksen yläpuolella. Nämä poikaset uivat voimalaitoksesta läpi 24 tunnin sisällä siitä, kun ne olivat ohittaneet Jakkukylän automaattisen seurantapaikan. Kaksi Raasakan voimalaitoksen alle kuollutta vaelluspoikasta pysyttelivät sitä vastoin Raasakan voimalaitoksen yläpuolella noin viikon ennen uimistaan voimalaitoksen läpi. Jokisuulle asti selviytyneiden vaelluspoikasten uintinopeus istutuspaikalta Jakkukylään oli keskimäärin selvästi nopeampaa kuin Raasakan yläpuolelle jääneiden vastaava. Jokisuuhun selviytyneiden smolttien uintinopeus istutuspaikan ja Jakkukylän välillä oli keskimäärin 29,3 km/vrk, kun Raasakan yläpuolelle jääneiden vaelluspoikasten uintinopeus samalla välillä oli vain 7,4 km/vrk (Taulukko II). Vastaavat erot uintinopeuksissa näiden poikasryhmien välillä havaittiin myös Jakkukylän ja Raasakan välisellä jokialueella (Taulukko II). Taulukko II. Raasakan voimalaitoksen yläpuolelle jääneiden sekä jokisuuhun selviytyneiden radiomerkittyjen lohen vaelluspoikasten vaellusnopeudet (km/vrk) istutuspaikalta (Maalismaa) Jakkukylään (6 km) ja Jakkukylästä Raasakkaan (13 km). Taulukossa esitetään vaellusnopeuksien keskiarvot, mediaanit ja vaihteluvälit sekä yksilömäärät, joiden perusteella lukemat on laskettu. Raasakan yläpuolelle jääneet Jokisuulle selviytyneet Uintiväli Ka Mediaani Vaihteluväli Kalojen lkm Ka Mediaani Vaihteluväli Kalojen lkm Istutuspaikka-Jakkukylä 7,44 9,37 0,36-16, ,30 30,73 2,31-69,68 10 Jakkukylä- Raasakka 14,60 10,02 5,25-32, ,94 22,45 7,33-53,95 9 7

8 Jokisuulle asti selviytyneet smoltit uivat Raasakan voimalan läpi tavallisesti (8 kpl) yöllä tai aamuyöllä (välillä 22:00-9:00). Ainoastaan kaksi jokisuulle selviytynyttä smolttia ui Raasakan voimalaitoksen läpi päiväaikaan (13:01 ja 14:31). Kaksi Raasakan voimalan alapuolelle kuollutta vaelluspoikasta läpäisivät turbiinit klo 01:37 ja 14:40. Teknisten ongelmien vuoksi vastaavia laitoksen läpäisyaikoja ei voida esittää Maalismaan voimalan osalta. 4. TULOSTEN TARKASTELU Maalismaan yläpuolelle vapautetuista vaelluspoikasista suurin osa lähti vaeltamaan alavirtaan pian istutusten jälkeen. Ympäristöolosuhteet olivat smolttien vaelluksen käynnistymisen kannalta hyvät, Iijoen vesi oli ajankohtaan nähden poikkeuksellisen lämmintä ja virtaamat suuria. Istutetut lohen vaelluspoikaset vaelsivat alavirtaan aktiivisesti ja poikaset saapuivat Raasakan voimalaitokselle pääosin muutaman päivän sisällä istutuksista. Vastaava nopea vaelluksen käynnistyminen ja aktiivinen vaelluksen eteneminen on havaittu myös Oulujoella vuosina tehdyissä vaelluspoikasten telemetriaseurannoissa tutkimusalueella Montta-jokisuu. Toisaalta Oulujoella havaittiin myös smolttien vaelluksen pysähtyminen, jos istukkaat vapautettiin liian kylmään veteen. Tässä tutkimuksessa jokisuulle asti selviytyi reilu neljännes istutetuista vaelluspoikasista. Merkittäväksi vaelluksen pysäyttäjäksi vaikutti muodostuvan Raasakan voimalaitos, sillä voimalan yläkanavaan saapui 27 vaelluspoikasta, joista vain 12 yksilöä ui Raasakan voimalan alapuolelle. Yläpuolelle jääneistä 15 vaelluspoikasesta viiden arvioitiin jääneen petokalojen saaliiksi aivan voimalan kohdalla. Loppujen 10 vaelluspoikasista oletettiin olevan hengissä, sillä ne liikkuivat aktiivisesti voimalan yläkanavassa koko seurantajakson ajan. Jos nämä aktiivisesti liikkuvat vaelluspoikaset olisivat olleet esimerkiksi petokalojen syömiä, niiden jäännöksien olisi pitänyt kulkeutua petokalojen ruuansulatuskanavan lävitse muutamissa päivissä ja radiomerkin vajota joen pohjalle liikkumattomaksi. On mahdollista, että Raasakan yläpuolelle pysähtyneet vaelluspoikaset saivat jonkinasteisia vammoja uidessaan Maalismaan voimalaitoksen läpi ja tämä vammautuminen tai vaihtoehtoisesti pelotevaikutus on pysäyttänyt niiden vaelluksen seuraavan voimalan yläpuolelle, Raasakkaan. Mielenkiintoisesti telemetriaseurannassa havaittiin myös merkittäviä eroja uintivauhdissa jokisuulle selvinneiden ja Raasakan yläpuolelle jääneiden vaelluspoikasryhmien välillä. Raasakan yläpuolelle jääneet vaelluspoikaset uivat istutuspaikalta Jakkukylään ja Jakkukylästä Raasakkaan keskimäärin merkittävästi hitaammin kuin jokisuulle selviytyneet yksilöt. Yksilöityä syytä Raasakan yläpuolelle jääneiden hitaampaan etenemiseen on tämän tutkimusaineiston perusteella vaikea arvioida, mutta selittäviä tekijöitä voivat olla poikasten fysiologinen tila, mahdollinen merkinnän aiheuttama merkintästressi/vamma tai kalojen vammautuminen Maalismaan voimalan turbiineissa (pelote/stressivaikutus). Joka tapauksessa, tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että jokisuulle selviytyneet ja Raasakan yläpuolelle jääneet vaelluspoikaset eroavat toisistaan jo vaelluksen alkuvaiheesta lähtien. Turbiinien aiheuttamaksi kuolleisuudeksi arvioitiin Maalismaalla maksimissaan 6 % ja Raasakassa 17 %. Tutkimusaineiston perusteella ei kuitenkaan voida osoittaa voimaloiden alapuolelle kuolleiden kalojen kuolleen nimenomaan turbiinien vuoksi. On mahdollista, että turbiinin läpi uituaan vaelluspoikaset ovat tulleet saalistetuiksi. Viitettä tähän mahdollisuuteen antavat voimaloiden alapuolelle jääneiden lähettimien pienimuotoinen liikkuminen ja liikkeen loppuminen lopulta reilun 200 m päähän voimalaitoksista alavirtaan. Toisaalta turbiinien läpi uidessaan vaelluspoikaset ovat voineet vammautua ja olla siten alttiimpia saalistukselle. Näin turbiinit voivat myös epäsuorasti vaikuttaa vaelluspoikasten kuolleisuuteen. 8

9 Erikoista Raasakan alapuolelle liikkumattomiksi jääneissä ja kuolleiksi arvioiduissa vaelluspoikasissa (2 kpl) oli kuitenkin se, että ne odottelivat noin viikon ajan Raasakan yläpuolella, ennen kuin ne laskeutuivat voimalan läpi. Muut Raasakan läpi uineet vaelluspoikaset eivät odotelleet Raasakan yläpuolella ennen laskeutumistaan ja nämä kaikki selvisivät voimalasta hengissä. Smolttien varsinaiset patoallastappiot olivat Iijoella verraten vähäisiä. Vain kahden vaellukselle lähteneen yksilön arvioitiin kuolleen muualle kuin voimalaitosten välittömään läheisyyteen. Iijoen virtaamat ja veden lämpötila olivat tämän tutkimuksen aikana erittäin korkeat, joten olosuhteet vaelluspoikasten selviytymiselle ja predaation välttämiselle varsinaisella patoaltaalla olivat todennäköisesti lähes optimaaliset. Kokonaisuudessaan tarkasteltuna Iijoen alajuoksulla toteutettu vaelluspoikasten telemetriaseuranta antoi uutta ja Iijoen vaelluskalakantojen elvyttämisen kannalta merkittävää tutkimustietoa. Tulosten perusteella ei kuitenkaan voida vielä vetää lopullisia johtopäätöksiä, sillä seurattujen kalojen määrä (40 kpl) oli vähäinen ja vaelluspoikasten vapautus toteutettiin vain yhden päivän aikana. Tuloksia tulkittaessa on lisäksi huomioitava, että radiolähetinmerkintä (kirurginen vatsaontelomerkintä) itsessään vaikuttaa todennäköisesti alentavasti vaelluspoikasten selviytymiseen. Kattavampien tutkimustietojen saamiseksi Iijoen vaelluspoikasseurannan toistaminen alueellisesti ja ajallisesti laajempana olisi ensiarvoisen tärkeää. Tällaisessa laajemmassa seurannassa vaelluspoikasia tulisi vapauttaa Iijoen alajuoksun viiden voimalaitoksen yläpuolelle sekä pyrkiä käyttämään viljeltyjen vaelluspoikasten ohella myös luonnosta pyydettyjä vaelluspoikasia tutkimuskaloina. Laajempi vaelluspoikasseuranta pyritään käynnistämään Iijoella kevätkesällä YHTEENVETO Lohen vaelluspoikasten käyttäytymistä ja selviytymistä alasvaelluksen aikana tutkittiin Iijoen rakennetulla alaosalla Maalismaan voimalaitoksen yläpuolelta jokisuulle kevätkesällä Vaellettavan jokiosuuden pituus Maalismaan voimalaitoksen yläpuolella sijaitsevalta istutuspaikalta jokisuuhun oli noin 22 kilometriä (mitattuna Iin kirjastolle). Smolttien vaellus istutuspaikalta alavirtaan alkoi pääosin nopeasti istutuksen jälkeen seitsemän yksilön jäätyä lopulta Maalismaan voimalaitoksen yläpuolelle. Maalismaan läpäisseistä 33 yksilöstä kuitenkin vain alle puolet (13/33) laskeutui Raasakan voimalaitoksen alapuolisille alueille. Näistä yksi yksilö ohitti Raasakan voimalaitoksen Iijoen vanhaa uomaa käyttäen, loput läpäisivät molemmat pääuoman voimalaitokset. Yhteensä 11(27,5 %) vaelluspoikasta selviytyi istutuspaikalta jokisuuhun. Maalismaan ja Raasakan voimalaitosten välille jääneistä yksilöistä suurin osa paikannettiin Raasakan voimalaitoksen yläkanavasta, jossa ne liikkuivat aktiivisesti joitakin ilmeisesti petokalojen syömiksi joutuneita yksilöitä lukuun ottamatta tutkimuksen loppuun saakka. Patoallastappiot arvioitiin pieniksi (5 %). Voimalaitosten osalta tulokset viittaavat siihen, että uituaan yhden laitoksen läpi vaelluspoikaset kärsivät stressistä, pelotevaikutuksesta tai vammoista, jotka heikentävät näiden yksilöiden vaellusmotivaatioita seuraavan laitoksen läpi. Kattavampien tutkimustietojen saamiseksi Iijoen vaelluspoikasseurannan toistaminen alueellisesti ja ajallisesti laajempana olisi ensiarvoisen tärkeää. Laajempi vaellusseuranta pyritään toteuttamaan vuonna

10 Liite 1. Iijoen vaelluspoikasseurannassa merkittyjen lohenpoikasten merkin taajuus, pituus, paino, istutuserä sekä yksittäisten vaelluspoikasten selviytyminen eri seurantapaikoille (X = selviytyi). Pituus Paino Merkintä Raasakan Jokisuu Taajuus (mm) (g) pvm Istutuserä Maalismaa Jakkukylä yläkanava Raasakka (kirjasto) , X X X , X X X , X X X X X , X , X X X X X , X X X , X X X X , X X X X X , X X X X X , X , , X X X , , X X , X X X , X X X X , , X X X , , X X X X X , X X X X X , X , X X X X X , , X X X , X X X X X , X X X , X X X X X , X X X , , , X X X , X X X , X X X , X X X , X X X , X X X X X , X X , X X X , X X X 10