EUROOPAN PARLAMENTTI

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI Kansainvälisen kaupan valiokunta 2007/2184(INI) MIETINTÖLUONNOS Maailman kauppajärjestön uudistamisesta (2007/2184(INI)) Kansainvälisen kaupan valiokunta Esittelijä: Cristiana Muscardini PR\ doc PE v03-00

2 PR_INI SISÄLTÖ Sivu EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS...3 PERUSTELUT...8 PE v /12 PR\ doc

3 EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Maailman kauppajärjestön uudistamisesta (2007/2184(INI)) Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon 15. joulukuuta 1999 antamansa päätöslauselman Seattlessa pidetystä Maailman kauppajärjestön kolmannesta ministerikokouksesta 1, 13. joulukuuta 2001 antamansa päätöslauselman WTO:n kokouksesta Qatarissa 2, 25. syyskuuta 2003 antamansa päätöslauselman Maailman kauppajärjestön viidennestä ministerikokouksesta Cancúnissa 3, 12. toukokuuta 2005 antamansa päätöslauselman Dohan kierroksen arvioinnista WTO:n yleisneuvostossa 1. elokuuta 2004 tehdyn päätöksen jälkeen 4, 1. joulukuuta 2005 antamansa päätöslauselman Hongkongissa järjestettävän Maailman kauppajärjestön kuudennen ministerikokouksen valmisteluista 5 sekä 4. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman Dohan kierroksen arvioinnista Hongkongissa järjestetyn Maailman kauppajärjestön ministerikokouksen jälkeen 6, ottaa huomioon WTO:ta käsittelevän parlamentaarisen konferenssin istuntojen loppujulistukset, jotka hyväksyttiin Genevessä 18. helmikuuta 2003, Cancúnissa 12. syyskuuta 2003, Brysselissä 26. marraskuuta 2004, Hongkongissa 15. joulukuuta 2005 ja Genevessä 2. joulukuuta 2006, ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön perustamisesta tehdyn Marrakeshin sopimuksen, ottaa huomioon WTO:n ministerikokouksen ministerien julkilausumat, jotka hyväksyttiin Dohassa 14. marraskuuta 2001 ja Hongkongissa 18. joulukuuta 2005, ottaa huomioon Peter Sutherlandin johdolla toimineen neuvottelukunnan tammikuussa 2005 laatiman raportin WTO:n tulevaisuudesta, ottaa huomioon työjärjestyksen 45 artiklan, ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A6-0000/2007), A. katsoo, että WTO:lla on tärkeä merkitys niiden monenvälisten organisaatioiden joukossa, jotka osallistuvat omalta osaltaan kansainvälisen talouden hallintoon ja jotka yhdessä työskentelevät kestävää kehitystä koskevien vuosituhannen tavoitteiden saavuttamiseksi, 1 EYVL C 296, , s EYVL C 177 E, , s EUVL C 77 E, , s EUVL C 92 E, , s EUVL C 285 E, , s EUVL C 293 E, , s PR\ doc 3/12 PE v03-00

4 B. ottaa huomioon, että EU pitää monenvälistä kauppajärjestelmää koskevien saavutusten turvaamista ensisijaisen tärkeänä ja on edelleen vahvasti sitoutunut Dohan kierroksen onnistumiseen, C. katsoo, että neuvottelujen viivästymisestä huolimatta pyrkimykset päättää menestyksekkäästi käynnissä oleva kierros jatkuvat ja niitä on kannustettava, D. katsoo, että EU:n eri kumppaneiden kanssa eri puolilla maailmaa hiljattain aloittamat kahdenväliset ja alueelliset kauppaneuvottelut eivät missään tapauksessa saa olla vaihtoehtona Dohan kierroksen päättämiselle, E. katsoo, että jo nyt voidaan ottaa oppia siitä, miten Dohan kierroksen neuvottelut ovat edistyneet niiden käynnistyttyä vuonna 2001, F. toteaa, että riippumatta Dohan kierroksen päättymiseen liittyvistä välittömistä huolenaiheista ja kritiikistä, joka kohdistuu käsiteltäviä eri aiheita koskeviin erilaisiin kantoihin, on jo nyt välttämätöntä valmistautua Dohan jälkeiseen aikaan, G. ottaa huomioon, että Peter Sutherlandin johdolla toiminut neuvottelukunta teki jo vuonna 2004 tärkeää pohdintatyötä WTO:n tulevaisuudesta ja järjestön kohtaamista institutionaalisista haasteista; toteaa, ettei mitään konkreettisia toimia ole kuitenkaan toteutettu neuvottelukunnan WTO:n pääsihteerille tammikuussa 2005 toimittaman raportin suositusten johdosta, H. pitää viimeaikaisten tapahtumien valossa tärkeänä käynnistää tämä keskustelu pikaisesti uudelleen ja tarkastella perinpohjaisesti uudelleen monia WTO:n toimintaan liittyviä näkökohtia, jotta voitaisiin parantaa järjestön tehokkuutta ja legitiimiyttä, I. katsoo, ettei Euroopan parlamentin toivoma WTO-järjestelmää koskeva keskustelu ole mitenkään ristiriidassa Dohan kierroksen jatkamisen ja mahdollisen päättämisen kanssa, 1. vetoaa jälleen kaikkiin osapuoliin, jotta ne osoittaisivat olevansa valmiita joustamaan, niin että Dohan kierroksella päästäisiin eteenpäin ja saataisiin aikaan kattava, tasapuolinen sopimus, joka edistää sekä maailmankaupan ja maailmanlaajuisen kasvun elpymistä että maailman kaikkein köyhimpien maiden kehitystä; 2. katsoo lisäksi, että nyt on tärkeämpää kuin koskaan aloittaa taas pohdinta WTO:n toiminnasta ja tulevaisuudesta järjestön mahdollista uudistusta silmällä pitäen; 3. pyytää komissiota esittämään mahdollisimman pian Genevessä vahvan aloitteen tämän keskustelun käynnistämiseksi uudelleen; kehottaa komissiota ottamaan asiassa epävirallisesti yhteyttä muihin WTO:n jäseniin, jotka saattaisivat tukea tällaista aloitetta, sekä järjestön pääjohtajaan ja antamaan tälle ennen vuoden 2008 loppua selvityksen näiden keskustelujen tuloksista; 4. katsoo, että tällaisessa keskustelussa olisi keskityttävä ensi sijassa monenvälisen kauppajärjestelmän perustavoitteisiin, jotta ne olisivat johdonmukaisia muiden kansainvälisten järjestöjen toimien kanssa; katsoo, että on erityisen tarpeellista vahvistaa PE v /12 PR\ doc

5 WTO:n toimien ja Kansainvälisen työjärjestön, YK:n ympäristöohjelman, Maailman terveysjärjestön ja YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin toimien välistä koordinointia kyseisten järjestöjen yhdenmukaisemman päätöksentekoprosessin takaamiseksi; katsoo, että tässä yhteydessä olisi tutkittava mahdollisuutta myöntää Kansainväliselle työjärjestölle tarkkailijan asema ja perustaa sosiaaliasioiden komitea; 5. kehottaa keskusteluun osallistuvia pohtimaan pitkiin "kierroksiin" perustuvien kauppaneuvottelujen rajoja ja ottamaan kaikki jäsenmaat mukaan keskusteluun laajasta aihevalikoimasta "yhtenäissitoumuksen" pohjalta; tunnustaa tämän lähestymistavan historialliset ansiot monenvälistä kauppajärjestelmää perustettaessa ja kehitettäessä mutta katsoo, että tulevaisuudessa olisi suosittava muita, vähemmän kunnianhimoisia mutta joustavampia ja tehokkaampia malleja; 6. katsoo, että WTO:n institutionaalista rakennetta voitaisiin parantaa erottamalla uusia sääntöjä ja sitoumuksia koskeviin neuvotteluihin liittyvät toimet paremmin toimista, jotka liittyvät nykyisten sopimusten täytäntöönpanoon; korostaa pitävänsä tärkeinä viimeksi mainittuja toimia, joita jäsenmaat eivät missään tapauksessa saisi uhrata kohdentaessaan resursseja ja poliittista huomiota; 7. ehdottaa, että voimassa olevien monenvälisten kauppasääntöjen tähdellisyyttä ja soveltuvuutta olisi arvioitava säännöllisesti uudelleen, jotta voitaisiin poistaa ne säännöt, jotka vaikuttavat vanhentuneilta tai soveltumattomilta ja jotka eivät vastaa tai eivät enää vastaa niille niitä hyväksyttäessä asetettuja tavoitteita; 8. kehottaa määrittelemään uudelleen ministerikokouksen tehtävän ja muodon; toteaa, että jäsenmaat ovat jo nyt taipuvaisia suosimaan tällä tasolla epävirallisempia koordinointi- ja päätöksentekotapoja, sekä toteaa, että vuonna 2007 ei kutsuttu koolle yhtäkään ministerikokousta huolimatta Marrakeshin sopimuksen tällaisten kokousten tiheyttä koskevista nimenomaisista määräyksistä; kehottaa WTO:n jäsenmaita ottamaan oppia tästä kehityksestä; 9. muistuttaa WTO:n parlamentaarisen ulottuvuuden tärkeydestä demokraattisen legitiimiyden vahvistaminen sekä WTO:n neuvottelujen avoimuus huomioiden; korostaa Euroopan parlamentin ja parlamenttien välisen liiton yhdessä järjestämän WTO:ta käsittelevän parlamentaarisen konferenssin, jonka toimia voitaisiin tehostaa, tekemän työn tärkeyttä; 10. ei pidä WTO:n päätöksentekoprosessin konsensusperiaatteen kyseenalaistamista realistisena eikä toivottavana; katsoo kuitenkin, että voitaisiin tutkia erilaisia tapauskohtaisia ratkaisuja yhteisymmärryksen helpottamiseksi; 11. panee merkille, että WTO:ssa on yhä enemmän epävirallisia ryhmiä, joissa kokoontuu erinäinen määrä maita, joita yhdistää tietty alakohtainen tai alueellinen etu, ja että näistä ryhmistä on usein hyötyä vedettäessä yhteen kantoja ja muodostettaessa kompromisseja; kehottaa jäsenmaita pohtimaan mahdollisuutta säännellä paremmin tällaisten ryhmien perustamista ja toimintaa niiden avoimuuden ja tehokkuuden lisäämiseksi sekä antaa niille käyttöön tarvittavat toimintavälineet; PR\ doc 5/12 PE v03-00

6 12. katsoo, että on ensiarvoisen tärkeää vahvistaa kehitysmaiden aktiivista osallistumista siten, että ne ovat täysin edustettuina neuvotteluprosesseissa ja että ne voivat määrittää, esittää ja puolustaa kaupallisia etujaan esimerkiksi ottamalla käyttöön pikemminkin yhteenliittymiin kuin pysyvään maiden ryhmään perustuvat edustusjärjestelmät ja antamalla tarvittavat resurssit kyseisten maiden teknisen tuntemuksen ja kapasiteetin kehittämiseksi; 13. katsoo, että kannattaisi tutkia tarkemmin toistuvasti esiin tulevaa kysymystä siitä, että luotaisiin jonkinlainen WTO:n "rajattu neuvosto" tai "ohjauskomitea", joka valmistelisi ja helpottaisi konsensuspäätöksiä yleisneuvoston tasolla; edellyttää, että huolehditaan tällaisen elimen edustavuudesta ja sisäisestä avoimuudesta; 14. toivoo, että WTO:n sihteeristön ja sen pääjohtajan tehtävää tarkasteltaisiin huolella; asettaa periaatteen, jonka mukaan jäsenmaiden hallitukset hallinnoivat järjestelmää ("member driven organisation"), liian tiukan soveltamisen rajat kyseenalaiseksi; 15. ehdottaa, että esimerkiksi WTO:n sihteeristölle voitaisiin jättää hieman liikkumavaraa hyväksyä järjestelmän kannalta hyödyllisiä aloitteita, ehdottaa kompromissimalleja pattitilanteissa tai jopa johtaa tiettyjen elinten työtä jatkuvuuden ja puolueettomuuden varmistamiseksi; korostaa, että näitä ehdotuksia käsiteltäessä on pohdittava vakavasti sitä, miten sihteeristön jäsenet palkataan ja että sen resurssit vastaavat sille annettuja tehtäviä; 16. on vakuuttunut siitä, että jos kehitysmaita ei eritellä riittävällä tavalla, vaikka niiden taloudellisessa kehitystasossa ja erityistarpeissa on suuria eroja, voi se muodostua esteeksi tehokkaiden toimenpiteiden hyväksymiselle näiden maiden auttamiseksi Dohan kierroksella esitetyn tavoitteen mukaisesti; 17. katsoo, että olisi vakavasti harkittava kehitysmaiden, mutta myös kaikkien muiden WTO:n jäsenmaiden jakamista luokkiin ja alaluokkiin myös muiden kuin bruttokansantuloon liittyvien objektiivisten kriteerien avulla, jotta nykyisiä tai neuvoteltavana olevia sopimuksia voitaisiin mahdollisesti soveltaa eritellysti; 18. pitää myönteisenä, että WTO on perustamisensa jälkeen vuonna 1995 edistynyt ulkoisessa avoimuudessa ja sen viestintäpolitiikka on tehokasta; korostaa, että taloudellisille toimijoille ja kaikille kansalaisyhteiskunnan asianomaisille lohkoille on tärkeää saada jatkuvasti laadukasta tietoa monenvälisistä kauppasäännöistä ja niiden tosiasiallisesta soveltamisesta tai jäsenvaltioiden mahdollisesti tekemistä poikkeuksista; 19. tukee WTO:n pääjohtajan esittämiä ajatuksia "aktiivisen avoimuuden" mekanismien vahvistamisesta sekä jäsenmaiden hyväksymien sääntöjen ja sitoumusten soveltamisen tehokkaasta seurannasta tehokkaan ja kokonaisvaltaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi; kehottaa WTO:ta jatkamaan asiaan liittyviä pyrkimyksiään ja kehottaa sen jäsenmaita antamaan tätä varten riittävät resurssit; 20. muistuttaa, että riitojen ratkaisemista koskevasta sopimuksesta on vuodesta 1997 käyty neuvotteluja, joiden tarkoituksena on selventää jotakin sen sääntöjä ja parantaa niiden soveltamista; pahoittelee, ettei neuvotteluissa ole pitkään aikaan saatu tuloksia; PE v /12 PR\ doc

7 21. katsoo, että WTO:n riitojenratkaisumenettely on tähän asti kaiken kaikkiaan täyttänyt hyvin tehtävänsä mutta tiettyjä mukautuksia on tarpeen tehdä erityisesti riitojenratkaisuelimen suositusten tai päätösten täytäntöönpanon suhteen; 22. harkitsee mahdollisuutta ottaa käyttöön seuraamuksia, jotka kohdistetaan maihin, jotka kieltäytyvät saattamasta lainsäädäntönsä tai määräyksensä vastaamaan velvoitteitaan, ja jotka hyödyntävät maita, joita tällainen lainsäädäntö tai määräys vahingoittaa, etenkin kun on kyse pienistä kansantalouksista, joilla ei ole uskottavia mahdollisuuksia vastatoimiin; 23. kehottaa WTO:n jäsenmaita käyttämään tilaisuutta hyväkseen ja käynnistämään laajemman keskustelun järjestön mahdollisesta uudistuksesta riitojen ratkaisemista koskevan sopimuksen tarkistamisen jatkamiseksi ja loppuun saattamiseksi; 24. katsoo, että tällaisen keskustelun ohjelmaan olisi otettava myös uusien jäsenten liittyminen; pahoittelee, että eräiden maiden liittymisneuvottelut ovat venyneet joskus kohtuuttoman pitkiksi, koska vain yksi tai muutama maa on estänyt liittymisen; 25. kehottaa WTO:n jäsenmaita pohtimaan ajatusta siitä, että annettaisiin erityinen liittymistä edeltävä asema ehdokasmaille, jotka eivät vielä ole päättäneet markkinoille pääsyä koskevia kahdenvälisiä neuvotteluja tärkeimpien kumppaneidensa kanssa WTO:ssa ja sitoutuvat ottamaan viipymättä hoitaakseen kaikki olemassa olevien sääntöjen soveltamisesta johtuvat velvoitteet; korostaa, että päätös uuden jäsenmaan ottamisesta WTO:hon olisi ehdottomasti aina tehtävä pelkästään kaupallisin perustein; 26. korostaa, että WTO:n uudistamista koskevan keskustelun olisi oltava luonteeltaan erityisesti poliittista ja että sen onnistuminen edellyttää jäsenmailta suurta sitoutumista ja päättäväisyyttä; jättää jäsenmaiden päätettäväksi, missä WTO:n elimessä tämä voitaisiin tehdä sekä mikä rooli pääjohtajalla voisi tässä olla; pyytää lisäksi, että jäsenmaiden parlamentit otetaan tähän mukaan WTO:ta käsittelevän parlamentaarisen konferenssin panoksen kautta; 27. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, WTO:n muiden jäsenmaiden hallituksille ja parlamenteille sekä WTO:lle. PR\ doc 7/12 PE v03-00

8 PERUSTELUT Mietinnön tavoitteena on hahmotella suuntaviivoja monenvälisen kauppajärjestelmän parantamiseksi. Mietinnössä tarkastellaan nimenomaisesti Maailman kauppajärjestön (WTO) toiminnan tehokkuutta ja sen rakennetta, sillä se on monenvälisen kaupankäyntijärjestelmän paras edustaja ja sen toimintatapaa on toisinaan kritisoitu. Kansainvälisen kaupan valiokunnan aloittama hanke ei ole kaikkein helpoimpia, sillä sen puitteissa on väistämättä käsiteltävä myös tämän kansainvälisen kauppavaihdon periaatteet määräävän organisaation toiminnan ja menettelytapojen tasapainotekijöitä. Työn lähtökohtana ovat Sutherlandin raportin päätelmät. Maailman kauppajärjestön kymmenvuotispäivän yhteydessä laadittu raportti, jonka tavoitteena oli varmistaa järjestön työskentelymenetelmien tehokkuus ja toimivuus sekä tarkastella mahdollisuuksia uudistaa organisaatiota, on ainoa asiasta WTO:n tasolla laadittu hyödyllinen asiakirja. Raportin aiheuttama kiihkeä teoreettinen keskustelu ei sittemmin ole saanut jatkoa järjestön sisällä, ja asiaa koskeva pohdintakin näyttää vaipuneen unholaan. Esittelijä haluaa heti alkuun korostaa, että mietinnön tarkoituksena ei ole kritisoida monenvälistä kauppajärjestelmää eikä varsinkaan sen käytännön ilmentymää Maailman kauppajärjestöä. Mietinnössä vahvistetaan päinvastoin, kuinka tärkeänä parlamentti pitää kyseistä järjestöä, joka on koko maailmanlaajuisen kaupankäyntijärjestelmän perusta. Nyt Dohan kierroksen neuvottelujen joiden esittelijä toivoo johtavan myönteiseen tulokseen lähetessä loppuaan vaikuttaa kuitenkin aiheelliselta aloittaa toimielimiin ja menettelytapoihin liittyvien kysymysten pohdinta Sutherlandin raportin päätelmien pohjalta. Näiden tekijöiden parantamisen toivotaan edistävän osaltaan koko organisaation toiminnan tehostamista. Euroopan komission vastuulla on ryhtyä ajallaan Genevessä tarkoituksenmukaisiin aloitteisiin uudistusten toteuttamiseksi. Valiokunnan analyyttisen työn on oltava syvällistä ja noudatettava johdonmukaista linjaa sekä johdettava realistisiin johtopäätöksiin, jotka ovat perusteltavissa alan eri toimijoille. Maailman kauppajärjestön uudistaminen on laaja aihepiiri ja siihen liittyy monia peruskysymyksiä, joita esittelijä hahmottelee mietinnössään. WTO:n institutionaalinen rakenne Maailman kauppajärjestö jakaantuu useisiin toimielimiin, joilla on omat vastuualueensa. Näitä ovat yleinen neuvosto, kauppapolitiikkaa valvova neuvosto, riitojen ratkaisusta vastaava neuvosto sekä lukuisat erityiskomiteat, valtuustot, alakomiteat ja työryhmät. Voidaankin kysyä, onko toimielinrakenne tarkoituksenmukainen, vai hankaloittaako se turhaan päätöksentekoa. Institutionaalista rakennetta voitaisiin tehostaa erottamalla selvemmin uusien kansainvälisten PE v /12 PR\ doc

9 sääntöjen ja sitoumusten neuvotteluun liittyvät toimet niistä toimista, jotka koskevat voimassa olevien sopimusten soveltamista, sillä myös tämä tehtävä edellyttää poliittista huomiota ja riittäviä resursseja (ks. teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehty TRIPS-sopimus ja siihen liitetty pöytäkirja). Konsensus Lopulliset päätökset tehdään Maailman kauppajärjestössä aina konsensuksella kaikkien jäsenten tasa-arvon periaatetta kunnioittaen. On kuitenkin myönnettävä, että WTO:n korkean jäsenmäärän (nykyisin 151) vuoksi yksimielisyyden saavuttaminen on usein vaikeaa. Näin ollen voisi olla hyödyksi löytää kriittisissä vaiheissa myönteisen tuloksen saavuttamista helpottavia menettelyjä ja käytäntöjä. Osapuolten erimielisyyden syyt ja perusteet eivät aina liity välttämättä keskusteluaiheeseen, eikä erimielisyyden ilmaisu edellytä näyttöä tai perusteluja. Päätöksentekomenettelyä voitaisiin tehostaa säätämällä, että konsensusta vastustavan valtion on perusteltava kantansa kirjallisesti. Vaikka yksimielisyys on ministerikokouksissa vallitseva käytäntö, voitaisiin ehkä harkita toisenlaisen menettelyn käyttöön ottamista työryhmissä ja komiteoissa, joiden alustava työ johtaa lopulliseen päätökseen. Voitaisiin esimerkiksi harkita sellaisia neuvostoja ja komiteoita, joihin asianosaiset ministerit osallistuisivat enemmän ja joissa olisi varmistettu koko organisaation edustavuus myös alueellisesti ja taloudellisesti katsottuna. Nykyiset rajoitetut G4- ja G6-ryhmät koetaan usein suurten maiden muodostamiksi rajatuiksi kokoonpanoiksi, jotka yrittävät alistaa muut jäsenet omaan tahtoonsa. Tarkoituksenmukaisen ratkaisun löytäminen tällä alalla on toivottavaa. Kehittyvien maiden erottaminen toisistaan Kehitysyhteistyö on jo pitkään ollut tärkeässä asemassa kaikissa Maailman kauppajärjestön puitteissa käydyissä keskusteluissa. Kehitysyhteistyö on Dohan neuvottelukierroksen tärkein tavoite, ja sen on oltava etusijalla tulevaisuudessakin. Vuosien saatossa huomio on siirtynyt enenevässä määrin kehittyviin maihin ja niitä varten on säädetty monia poikkeuksia, jotka mahdollistavat kehitysmaita suosivat erityisjärjestelyt ja muista eroavat sitoumukset. Kehittyvät maat muodostavat entistä laajemman ja kirjavamman joukon, johon kuuluvat nousevan talouden maat tai jo teollistuneet maat kuten Kiina, Intia ja Brasilia eivät juuri muistuta olosuhteiltaan vähiten kehittyneitä, pieniä ja köyhiä maita. Näin ollen on tärkeää jakaa kehittyvät maat entistä selkeämmin yhtenäisempiin ryhmiin niiden taloudellisen tilanteen kehityksen mukaan, ja vaatia kaikilta mailta niiden taloudellista kykyä vastaavia sitoumuksia ja velvollisuuksia kaupan vapauttamisen alalla. Vaikeuksia aiheuttaa luonnollisesti eri maaryhmien jakoperusteiden määrittely. Ryhmittelyperusteita voisivat olla bruttokansantulon kasvu, viennin kasvu tai esimerkiksi tietynlainen sosiaali- tai talousprofiili, kuten inhimillisen kehityksen indeksissä määritelty profiili. Poikkeuslupia ja etuuskohteluja olisi edelleen sovellettava varsinaisiin kehitysmaihin ja PR\ doc 9/12 PE v03-00

10 niitä olisi mahdollisesti vielä vahvistettava mutta näitä maita on myös vaadittava noudattamaan mahdollisimman suurta johdonmukaisuutta monenvälisellä tasolla myönnettyjen kauppaetuuksien ja maan sisäisten tukitoimien välillä, sillä kehitystä tukeva sisäpolitiikka on tarpeen kauppaetuuksien konkretisoimiseksi ja toteuttamiseksi. Neuvottelukierrokset ja kokonaisvaltainen sopimus Niin Dohan kierroksen kuin sitä edeltäneiden neuvottelukierrostenkin toimintaperiaatteena on ollut, että kaikki jäsenmaat osallistuvat neuvotteluihin, joissa käsitellään lukuisia kysymyksiä. Menettely tähtää yhteen yleiseen sopimukseen, joka kattaa kaikki käsitellyt alakohtaiset kysymykset. Kaikkia jäsenvaltioita on nykyään kuultava kaikissa kysymyksissä kokonaissopimuksen aikaansaamiseksi. Toimintatapa on epäilemättä toiminut hyvin menneisyydessä, mutta menettelyä olisi aihetta tarkistaa nyt, kun organisaatioon kuuluu 151 jäsenmaata. Uudelleentarkastelussa olisi pyrittävä monenväliseen toimintamalliin, jonka puitteissa joihinkin maaryhmiin tai eräisiin kansainvälisen kaupan sektoreihin voitaisiin soveltaa eräänlaista vaihtelevaa geometriaa yhtenäisen sopimuksen ollessa edelleen tarpeen joidenkin tarkasti rajattujen kysymysten osalta. WTO:n sihteeristön rooli Maailman kauppajärjestö toimii kuten mikä tahansa hallitustenvälinen organisaatio: aloitteita tekevät jäsenvaltiot, joita tehdyt päätökset myös koskevat. WTO:n sihteeristö vaikkakin arvovaltainen, ammattitaitoinen ja pätevä on resursseiltaan varsin rajoitettu. Pääjohtajalla ei maineikkaasta virastaan huolimatta ole todellista poliittista valtaa vaan hänen tehtävänsä ovat lähinnä hallinnollisia, kuten henkilöstön hallinta ja järjestön edustaminen ulkoisissa yhteyksissä. Sihteeristön roolia olisi vahvistettava ja sille olisi annettava mahdollisuus tehdä aloitteita ja esittää kompromissiratkaisuja. Tältä osin Euroopan unionin toimielinjärjestelmän antama esimerkki voisi toimia viitteellisenä mallina, sikäli kuin sihteeristö ottaa vastuulleen kauppajärjestön kaikkien jäsenvaltioiden maantieteellisen edustuksen, kuten komission voidaan sanoa tekevän unionin institutionaalisessa kehyksessä. WTO:n avoimuus ja parlamentaarinen ulottuvuus Maailman kauppajärjestöä kuten muitakin kansainvälisiä järjestöjä kohtaan usein esitetty kritiikki koskee niiden toiminnan avoimuuden puutetta. WTO on kuitenkin suhteellisen avoin yleiselle mielipiteelle, kansain- ja hallitustenvälisen organisaation statuksensa asettamissa rajoissa. Viime vuosina suhteet kansalaisyhteiskunnan tärkeisiin toimijoihin ovat parantuneet merkittävästi. Ehkä voitaisiin harkita kokouksissa tehdyn työn avaamista yleisölle? Eikö olisi aiheellista ehdottaa myös paremman ja tarkoituksenmukaisemman tiedon antamista ja dialogin käynnistämistä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja edustajien kanssa? Euroopan parlamentti on jo vuosien ajan edistänyt Genevessä kokoontuvan kansainvälisen elimen eli WTO:n parlamentaarisen konferenssin toimintaa osallistumalla sen järjestämiseen PE v /12 PR\ doc

11 ja rahoitukseen yhdessä parlamenttien välisen liiton kanssa. Konferenssi tarjoaa parlamenttien jäsenille kaikkialta maailmasta tilaisuuden vaihtaa kansainväliseen kauppaan liittyviä kysymyksiä koskevia näkemyksiä, tietoja ja kokemuksia. Parlamentaarinen konferenssi takaa WTO:n parlamentaarisen ulottuvuuden 1) valvomalla kauppajärjestön toimintaa ja edistämällä osaltaan sen tehokkuutta ja tasa-arvoa, 2) edistämällä WTO:n menettelyjen avoimuutta ja lisäämällä hallitusten, parlamenttien ja kansalaisyhteiskunnan välistä vuoropuhelua, 3) kehittämällä parlamenttien kapasiteettia kansainvälisen kaupan alalla ja vaikuttamalla WTO:ssa käytävien keskustelujen teemoihin. Millä keinoin WTO:n parlamentaarisen konferenssin asemaa voitaisiin vahvistaa? Johdonmukaisuus ja yhteensovittaminen muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa Laaja yksimielisyys vallitsee siitä, että yhteiset tai koordinoidut välineet ovat tarpeen globalisaatioon vastaamiseksi, sillä kansalaiset kokevat tämän ilmiön vaikutukset talous- ja yhteiskuntaelämän kaikilla osa-alueilla. Tämä edellyttää WTO:n ja muiden kansainvälisten organisaatioiden kuten IMF:n, Maailmanpankin tai kansainvälisen työjärjestön (ILO) kaupan alan toimien ja päätösten jonkinasteista yhteensovittamista. Onko nykyinen yhteistyö riittävää, vai olisiko käyttöön otettava entistä tehokkaampia kuulemismenettelyjä ja vastavuoroisen tunnustamisen mekanismeja? Mitä tulee WTO:n ja ILO:n välisiin suhteisiin, onko sosiaaliset näkökohdat otettava huomioon, ja jos näin on, kuinka ne voidaan huomioida? Miten järjestelmää on parannettava? Liittymismenettely Liittymismenettely voi joissakin tapauksissa kestää varsin pitkään, koska asianomaisen maan on todistettava kykynsä mukautua WTO:n toiminnan perustan muodostaviin sääntöihin ja luonnollisesti myös asteittaisen vapauttamisen periaatteeseen, jonka lisäksi pitkät kahdenväliset neuvottelut ovat tarpeen kyseiseltä maalta liittymävaiheessa vaadittujen kauppamyönnytyksien ja sitoumusten määrittelemiseksi. Yksimielisyysvaatimuksen johdosta mikä tahansa neuvottelujen edistymiseen tyytymätön maa voi pysäyttää koko prosessin. Onko tällainen järjestely tarkoituksenmukainen organisaatiossa, johon kuuluu 151 jäsentä? Voitaisiinko harkita uusien jäsenten osittaista liittämistä järjestelmään väliaikaisesti? Kauppariitojen ratkaisumekanismin uudistaminen Kauppariitojen ratkaisujärjestelmää on, toisin kuin eräitä muita kysymyksiä, tarkasteltu laajalti GATT:n puitteissa ja tämä työ jatkuu vielä tänäkin päivänä Maailman kauppajärjestössä. Esittelijä korostaa hallitustenvälisen järjestön riitojenratkaisumekanismin merkitystä ja sen erityisluonnetta, jonka ansiosta WTO on organisaationa omaa luokkaansa. Viime vuosien myönteistä kehitystä on jatkettava ja parannuksia tehtävä muun muassa menettelyjen keston lyhentämiseksi ja päätösten täytäntöönpanon tehostamiseksi asianomaisissa jäsenvaltioissa. Alan merkitys on suuri, ja yhteisön tuomioistuimen antamaan malliin perustuva taloudellisten seuraamusten määräämismenettely olisi myös epäilemättä hyödyllinen. Monenkeskisyys ja kahdenvälisyys PR\ doc 11/12 PE v03-00

12 Kysymystä on käsitelty jo muissa elimissä ja Euroopan parlamentti on ilmaissut selvästi näkemyksensä, jonka mukaan WTO:n puitteissa solmitut monenkeskiset suhteet ja viime aikoina lisääntyneet kahdenväliset ja alueelliset sopimukset täydentävät toisiaan. Tämä suuntaus on vahvistumaan päin, ja se voisi antaa kahdenvälisille kauppaneuvotteluille niiden täydentävää roolia laajemman tehtävän ja johtaa neuvottelukierroksiin perustuvan järjestelmän vakiinnuttamiseen Maailman kauppajärjestössä. WTO:n menettelytapojen tehostaminen myötävaikuttaisi epäilemättä organisaation aseman vahvistamiseen maailmanlaajuisen kauppajärjestelmän selkärankana. Päätelmät Euroopan parlamentin ei tule pohdinnoissaan ottaa huomioon Dohan kierroksen mahdollista lopputulosta, jonka toivotaan tietenkin olevan myönteinen, eikä se halua millään muodoin hankaloittaa varsinaisten neuvottelujen etenemistä. Mietinnössä pyritään luomaan luja perusta lähitulevaisuudessa tehtävälle työlle WTO:n toiminnan mahdollista uudistusta ajatellen. Kuten WTO:n entinen pääjohtaja Supachai Panitchpakdi totesi kansainvälisen kaupan valiokunnan syyskuiseen kokoukseen sisältyneen mielipiteenvaihdon aikana, järjestön toimintahäiriöiden korjaaminen voisi parantaa sekä kauppajärjestön että koko sen edustaman monenvälisen kauppajärjestelmän toimintaa. Esittelijä pyytää komissiota kiinnittämään huomiota tarpeeseen käynnistää asian tiimoilta avoin ja rakentava vuoropuhelu kansainvälisen kaupan valiokunnan kanssa, jotta voitaisiin laatia perusteltuja ja realistisia johtopäätöksiä, joiden avulla lujittaa WTO:ta ja monenvälistä kauppajärjestelmää. Uudistushankkeen etenemisen mahdollistavasta aikataulusta ja menetelmistä päättävät ensi sijassa Maailman kauppajärjestön jäsenet. Esittelijä katsoo, että myös WTO:n sihteeristön ja WTO:n parlamentaarisessa konferenssissa edustettujen jäsenvaltioiden parlamenttien olisi osallistuttava uudistamisprosessiin. PE v /12 PR\ doc