SIIKAJOEN YHTEISTARKKAILU OSA I VESISTÖTARKKAILU 2014

Transkriptio

1 SIIKAJOEN YHTEISTARKKAILU OSA I VESISTÖTARKKAILU 2014 AHMA YMPÄRISTÖ OY Projektinro: 10642

2 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu i SIIKAJOEN YHTEISTARKKAILU 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Jyrki Salo, FM Sisällysluettelo: 1. YHTEENVETO JOHDANTO VESISTÖALUE HYDROLOGISET OLOSUHTEET KUORMITUS TARKKAILUN TOTEUTUS INTENSIIVINEN TARKKAILU ALUEELLINEN TARKKAILU PIILEVÄTARKKAILU HABITAATTITARKKAILU NÄYTTEENOTON AJOITTUMINEN TARKKAILUN TULOKSET VEDENLAATU TARKKAILUKOHTEITTAIN Lamujoki Uljuan tekoallas Siikajoki Pohjolan Peruna Oy:n purkuvesistön tarkkailu Siikalatvan keskuspuhdistamon vaikutustarkkailu Muut tarkkaillut vesistöt MINIMIRAVINNETARKASTELU AINEVIRTAAMAT SIVUJOKIEN LASKENNALLISET AINEVIRTAAMAT PIILEVÄTARKKAILU HABITAATTITARKKAILU ALUEELLA SUORITETTAVAT ERILLISTARKKAILUT TURVETUOTANNON VESISTÖVAIKUTUKSET KUNTIEN UIMARANTOJEN VEDENLAADUN TARKKAILU LEVÄSEURANTA POHJAELÄINTARKKAILU KALATALOUSTARKKAILU VIITTEET... 50

3 ii Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu LIITTEET Liite 1. Vesistöalue, kuormittajat ja vesistötarkkailupisteet Liite 2. Vuoden 2014 vuosittaisen ja alueellisen tarkkailun tulokset, Pyhäntä Liite 3. Vuoden 2014 vuosittaisen ja alueellisen tarkkailun tulokset, Siikalatva Liite 4. Vuoden 2014 vuosittaisen tarkkailun tulokset, Uljuan syvänne Liite 5. Vuoden 2014 intensiivisen tarkkailun tulokset Liite 6. Vuoden 2014 vuosittaisen ja alueellisen tarkkailun tulokset, Siikajoki Liite 7. Vuoden 2014 vuosittaisen tarkkailun tulokset, Ohtuanoja Liite 8. Vuoden 2014 vuosittaisen tarkkailun tulokset, Siikalatvan keskuspuhdistamo Liite 9. Muut käsitellyt vedenlaatutulokset vuodelta 2014 Liite 10. Vuoden 2014 perifytonin piilevätarkkailun raportti Liite 11. Vuoden 2014 uimavesitarkkailujen tulokset Copyright Ahma ympäristö Oy Teollisuustie ROVANIEMI p Pohjakartat: Maanmittauslaitoksen Maastotietokanta 02/2015

4 1 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu 1. YHTEENVETO Vuosi 2014 oli Siikajoella ohjelman mukaisesti laajan tarkkailun vuosi, jolloin vedenlaatua tarkkailtiin vuosittaisen tarkkailun näytepisteiden lisäksi myös alueellisen tarkkailun näytepisteillä. Raportoinnissa hyödynnettiin soveltuvin osin myös muuta saatavilla olevaa vedenlaatuaineistoa. Lisäksi toteutettiin biologista tarkkailua piilevätutkimusten ja sähkökalastuskoealojen habitaattitarkkailun muodossa. Vuosi 2014 oli sääoloiltaan ja edelleen jokien virtaamaoloiltaan osin poikkeuksellinen. Vuodenvaihteessa Siikajoen vesistöalueella muodostui poikkeuksellinen talvitulvatilanne, jolloin virtaamahuiput olivat niin Lamujoella kuin Siikajoellakin kevättulvaa suurempia. Tämä vaikutti osaltaan vedenlaatuun ja mm. ainevirtaamien ajoittumiseen ja todennäköisesti myös kevättulvan aikaisiin veden pitoisuustasoihin. Kesäkauden virtaamat olivat puolestaan hyvin pieniä, millä oli oletettavasti vaikutuksensa mm. biologisten tarkkailujen tuloksiin. Loppuvuoden virtaamahuippu oli alkuvuoden tulvan tapaan jälleen kevättulvaa suurempi. Kuivasta kesästä huolimatta syksyn sateet eivät ilmeisesti aiheuttaneet ainakaan laajempia happamuusongelmia Siikajoen vesistöalueella. Siikajoen valuma-alue on hyvin suoperäistä ja voimakkaasti ojitettua, jonka vuoksi alueen vesistöt ovat hyvin humuspitoisia. Jokivedet olivat vuonna 2014 totuttuun tapaan pääosin hyvin tummia, sekä humuksisia ja runsaasti rautaa ja ravinteita sisältäviä. Kesän alivirtaamakaudella valumat olivat kuitenkin ilmeisesti hyvin vähäisiä ja veden väriarvot painuivatkin paikoittain normaalia pienemmiksi. Lamujoella ravinnepitoisuudet kasvoivat loogisesti alavirran suuntaan. Joen alaosa voitiin luokitella pitoisuuksien perusteella reheväksi, kun taas Kortteisen yläpuolella ja Piippolassa pitoisuudet viittasivat vain lievästi rehevään ja jopa karuun vedenlaatuun. Kortteisen vaikutuksesta alapuolisen Lamujoen vedenlaatuun ei voida tarkkailutulosten perusteella antaa luotettavaa arviota. Lamujoella veden väriarvojen ja rautapitoisuuden kehityssuunta on ollut viime vuosina nouseva. Myös ravinnepitoisuuksien yleinen kehityssuunta on ollut joella nouseva, joskin varsin lievästi. Siikajoen pääuomalla kaikki vuoden 2014 aikana määritetyt veden väriarvot ilmensivät erittäin humuspitoista vedenlaatua ja myös rautapitoisuudet olivat korkeita. Ylimmällä tarkastelluista näytepisteistä (Si155, Pyhäntä) veden ph arvot laskivat keväällä hyvin alas (huhtikuun puolivälissä 3,3) ja arvojen palautuminen normaalille tasolle kesti varsin pitkään (9.6. ph 5,4). Näytepisteen alue sijaitsee melko etäällä jokisuusta ja happamat sulfaattimaat esiintyvät tyypillisesti selvästi lähempänä rannikkoa. Siikajoen pääuomalta määritetyt ravinnepitoisuudet kuvastivat pääosin rehevää vedenlaatua, joskin Pyhännän näytepisteen typpipitoisuudet viittasivat vain lievään rehevyyteen. Myös pääuoman alaosalla veden väriarvot ovat olleet lievässä kasvussa, kuten kokonaistyppipitoisuudetkin. Kokonaisfosforin osalta pitoisuuksien kehityssuunta vaikuttaisi sen sijaan olevan laskeva. Uljuan tarkkailussa on nykyisin ylä- ja alakanavan tarkkailupisteiden lisäksi mukana enää syvännepiste U3. Pisteellä ei havaittu vuoden 2014 tarkkailukierrosten aikaan happiongelmia. Uljuan, sekä sen kanavien vesi oli muiden tarkkailukohteiden tapaan tummaa ja rautapitoista, sekä humusvesille tyypillisen hapanta. Ravinnepitoisuudet viittasivat pääosin rehevään vedenlaatuun, joskin ajoittain typpipitoisuudet olivat vain lievästi rehevällä tasolla. Laskennallisen Uljuan vaikutusarvioinnin mukaan tekoallas vaikutti alapuoliseen vesistöön pitoisuuksia nostavasti lähinnä vain kokonaistypen osalta. Laskentamalli on kuitenkin hyvin yksinkertainen ja jättää useita tekijöitä huomioimatta mukaan lukien ajallisen vaihtelun ja virtaamien vaikutukset pitoisuuksiin. Minimiravinnetarkastelun mukaan Kortteisen yläpuolisen Lamujoen perustuotanto ei ole viime vuosina ollut selkeästi kummankaan pääravinteen rajoittamaa. Kortteisella tuotantoa on rajoittanut selvemmin typpi, joskin näytemäärät ovat järveltä vähäisiä. Kortteisen alapuolisen Lamujoen tuotanto on ollut vaihtelevasti fosfori- ja typpirajoitteista, joskaan etenkään alimmalla Jylhänrannan

5 2 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu näytepisteellä ravinteet eivät pääsääntöisesti näyttäisi rajoittavan kasvua. Yleisesti Lamujoen tuotannon rajoittuneisuus on viime vuosina painottunut enemmän typen kuin fosforin suuntaan. Siikajoen pääuomalla viime vuosien vesinäytteiden analyysitulokset ovat viitanneet pääsääntöisesti vaihtelevasti fosfori- ja typpirajoitteisiin vesiin ja vesiin, joissa ravinteet eivät rajoita perustuotantoa. Rajoittuneisuus painottui kuitenkin Siikajoella yleisesti hieman enemmän typen kuin fosforin suuntaan. Molemmilla vesistöillä tuotantoa rajoittavat myös veden tumma väri ja virtaus. Siikajoen vuoden 2012 kokonaisvirtaama oli hyvin runsas ja tästä syystä myös kyseisen vuoden arvioidut ainevirtaamat olivat selvästi tavanomaista suurempia. Vuosien 2013 ja 2014 ainevirtaamat olivat jälleen jokseenkin tavanomaisia. Vuoden 2014 osalta arviosta voidaan havaita kevättulvan aikaiset tavanomaista pienemmät ainevirtaamat, jotka voivat johtua osaltaan vuodenvaihteen tulvasta, jolloin osa normaalisti vasta keväällä huuhtoutuvasta aineksesta kulkeutui alavirtaan jo talvella. Sivu-uomien tuomien ainevirtaamien osuudet koko Siikajoen ainevirtaamista ovat tyypillisesti olleet korkeita, niin myös vuonna Piilevätarkkailun tulosten mukaan Siikajoen tila oli näytealueilla pääosin hyvä. Jätevesien purkupaikkojen alapuolisissa joen osissa näkyi vain lieviä merkkejä tilan heikkenemisestä. Tulosten vertailua vaikeuttaa näytealustojen erilaisuus kaikilla kolmella näytealueella ja myös näytteenottoajankohtien vaihtelu. Toisaalta menetelmällä pyritään havaitsemaan yksittäisten kuormittajien vaikutuksia. Lisäksi useilla paikoilla Siikajoen pohja on niin pehmeä, että kivien tai keinotekoisten näytealustojen tuominen paikalle ei välttämättä auttaisi asiaa. Sähkökalastuskoealojen habitaattitarkkailun tulosten mukaan pohjasammalten peittävyys on Siikajoen vesistöalueella monin paikoin lisääntynyt. Tämä on osin seurausta kunnostusten jälkeisestä tilanteen vähittäisestä palautumisesta ennalleen. Lamujoen osalta kehitys voi olla seurausta säännöstelykäytäntöjen muuttumisesta siihen suuntaan, että jäät eivät nykyisellään enää puhdista joen pohjaa yhtä tehokkaasti kuin aiemmin. Muiden Siikajoen vesistöalueen erillistarkkailujen tulokset raportoidaan omissa raporteissaan.

6 3 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu 1 JOHDANTO Siikajoen edellinen tarkkailukausi toteutui vuosille laaditun tarkkailuohjelman (Kippola ym. 2007) pohjalta ja tässä ohjelmassa oli jo huomioitu mm. Siikalatvan keskuspuhdistamon valmistuminen ja käyttöönotto (2007), sekä turvetuottajien siirtyminen omaan, Siikajoen yhteistarkkailusta erilliseen tarkkailuohjelmaan (Vapo Oy ym. 2007). Siikajoen yhteistarkkailun työryhmä sopi tarkkailuohjelman viimeisimmästä päivittämisestä kokouksessaan Kokouksessa linjattiin yleiseksi periaatteeksi, että vesinäytteenottoa vähennetään ja biologista tarkkailua vastaavasti lisätään siten, että ohjelman toteutuksen kustannustaso pysyisi suunnilleen ennallaan tai laskisi hieman. Tarkkailuvelvollisten toiminnan vaikutus Siikajoen vesistön tilaan on vähentynyt mm. lyhytaikaissäännöstelyn lopettamisen, jätevedenpuhdistuksen tehostumisen ja turvetuotannon vesiensuojelumenetelmien kehittymisen myötä. Uusi ohjelma laadittiin tältä pohjalta Pöyry Finland Oy:n toimesta kattamaan vuodet (Anttila ym. 2012). Vuosi 2014 oli Siikajoen yhteistarkkailussa ns. laajan tarkkailun vuosi, jolloin vesistötarkkailuun kuului vuosittain toistuvan tarkkailun lisäksi myös alueellinen tarkkailu, virtavesien piilevätarkkailu, sekä sähkökoekalastusten yhteydessä tehtävä koskialueiden habitaattitarkkailu. Myös kalataloustarkkailun osalta vuosi 2014 oli laajan tarkkailun vuosi ja lisäksi toteutettiin myös pohjaeläintarkkailua. Näiden tulokset esitetään kuitenkin omissa raporteissaan. Myös vesistöalueen kuormittajien käyttö- ja kuormitustarkkailusta laaditaan erillinen raportti, joskin tässä raportissa referoidaan lyhyesti sen keskeisimmät asiat. Vuoden 2014 vesistötarkkailu piti siis sisällään ns. intensiivisen, vuosittain toistuvan tarkkailun Uljuan ylä- ja alakanavissa, sekä Uljuan syvännepisteellä, Siikalatvan keskuspuhdistamon tarkkailun ja Ohtuanojan (Pohjolan Peruna Oy) tarkkailun. Määrävuosin toteutettava alueellinen tarkkailu kohdentuu Siikajoen pääuomaan ja Lamujoelle, sekä muutamille sivujoille (Mulkuanjoki, Kurranoja ja Iso-Oja) ja järville (Kortteinen ja Pyhännänjärvi). Alueellisen tarkkailun havaintopaikkaluettelo pitää sisällään useita edellisellä tarkkailukaudella ( ) intensiivitarkkailun piirissä olleita havaintopisteitä ja myös aiemmin vuosittaiseen seurantaan kuuluneet Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen toiminnallisen seurannan VHS-havaintopaikat. Lisäksi alueelliseen tarkkailuun on lisätty pisteitä Siikajoen ja Ruukin jätevedenpuhdistamojen lähialueille ja toisaalta näytepisteitä on karsittu Siikajoen yläosalta, Lamujoesta ja muista sivujoista sekä merialueelta. Raportissa käsitellään myös Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen Siikajoen alaosalla 8-tien sillalla sijaitsevan näytteenottopaikan tulokset. Näytepiste kuuluu Itämeren merellisen ympäristön suojelukomission (HELCOM) raportointivelvoitteen piiriin. Virtavesien piilevätarkkailun tutkimusalueet sijoittuvat Siikalatvan keskuspuhdistamon, sekä Ruukin ja Siikajoen puhdistamojen lähialueille. Sähkökalastuskoealoilla toteutettava habitaattitarkkailu kohdentui vuonna 2014 Siikajoen pääuoman ja Lamujoen koealoille, muiden sivujokien koekalastukset toteutetaan vuonna 2017.

7 4 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu 2 VESISTÖALUE Siikajoki alkaa Pyhännän kunnan alueella useiden pienten latvajokien yhtymäkohdasta ja virtaa Siikalatvan ja Siikajoen kuntien kautta laskien Siikajoen kunnan alueella Perämereen (liite 1). Siikajoen valuma-alueen pinta-ala (F) on km 2 ja järvisyys (L) 2,2 %. Suurin sivu-uoma on Lamujoki, jonka valuma-alueen pinta-ala (F) on 979 km 2 ja järvisyys (L) 3,7 % (Ekholm 1993). Siikajoen vesistöön on rakennettu kaksi tekoallasta: Uljua ja Kortteinen. Kortteisen säännöstely aloitettiin vuonna 1968 ja Uljuan Uljuaan (A = 28 km 2 ) vesi johdetaan Siikajoen pääuomasta Lämsänkosken yläpuolelta ja lasketaan edelleen Lamujoen alaosalle. Kortteinen (A = 7 km 2 ) sijaitsee Lamujoen keskiosalla. Tekoaltaiden yhteenlaskettu pinta-ala muodostaa 37 % vesistöalueen järvipinta-alasta. Molempien tekoaltaiden rakentaminen on liittynyt vesistötöihin, joiden tavoitteena on ollut ehkäistä tulvia, parantaa kuivatusta ja Uljuan osalta myös edistää voimataloutta. Uljuan altaan säännöstely vaikuttaa alapuolisen Siikajoen virtaamiin ja vedenlaatuun. Siikajoen alaosalla on kaksi voimalaitosta (Pöyry ja Ruukinkoski). Siikajoen valuma-alueesta noin puolet on metsäisiä turvemaita ja avosoita. Fosforia sisältävää vivianiittia eli rautafosfaattia esiintyy yleisesti koko Siikajokilaakson alueella. Siikajoen vesistöalueen alaosilla on myös happamia sulfaattimaita, jotka ajoittain sadantaolosuhteista riippuen aiheuttavat voimakasta veden ph-arvojen laskua Siikajoen sivu-uomissa ja pääuomassakin. Viljeltyä peltopintaalaa Siikajoen valuma-alueella on yhteensä noin ha (Pöyry Finland Oy 2012). Maatalous on keskittynyt jokivarsille. Vesistöön kohdistuu pistemäistä kuormitusta taajamista, teollisuudesta ja turvetuotannosta sekä hajakuormitusta maa- ja metsätaloudesta ja jokivarren asutuksesta. Siikajoen vedenlaatuun vaikuttavat myös tekoaltaat. Siikajoen vesi on laadultaan erittäin rehevää ja humuspitoista. Siikajoki kuuluu Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueeseen (VHA 4) ja edelleen vesienhoitoalueen eteläiset vesistöt osa-alueeseen. Vesienhoitoalueen vesienhoito-suunnitelma vuoteen 2015 sisältää yhteisen näkemyksen koko vesienhoitoalueen vesiensuojelun ongelmista sekä niiden ratkaisukeinoista. Vesiensuojelun ja hoidon yleinen tavoite on pinta- ja pohjavesien vähintään hyvä tila vuoteen 2015 mennessä. Erinomaisiksi tai hyviksi arvioitujen vesien tilaa ei saa heikentää. Vesistöjä rehevöittävien, pilaavien sekä muiden haitallisten aineiden pääsyä vesiin rajoitetaan sekä tulvien ja kuivuuden aiheuttamia haittoja vähennetään. Vesienhoitoalueen toiselle vesienhoitokaudelle päivitettyjen tilaluokitusten mukaan Siikajoen alaosan ja Lamujoen, sekä Uljuan, Kortteisen, Luohuanjoen ja Neittävänjoen ekologinen tila luokitellaan tyydyttäviksi. Siikajoen keski- ja yläosan, sekä Mulkuanjoen, Kärsämänjoen ja Vuolunojan vastaava tilaluokitus on välttävä. Uljuan ja Kortteisen tekoaltaat (myös Siikajoen vanha uoma, Uljua yläkanava ja Lamujoen alaosa välillä Uljua-Siikajoki) on nimetty keinotekoisiksi ja voimakkaasti muutetuiksi vesistöiksi. Tästä syystä niiden tilaluokitukset tarkoittavat tilaa suhteessa parhaisiin saavutettavissa oleviin tiloihin. Iso-Lamujärvi on ekologiselta tilaltaan hyvä. Vuosina Siikajoen pääuomalla toteutettiin kalataloudellisia kunnostustöitä lukuisilla kohteilla. Vuoden 2009 kunnostukset kohdistuivat Ruukin ja jokisuun väliselle alueelle, sekä Siikajoen vanhalle uomalle Pulkkilassa. Vuoden 2010 kohteet sijaitsivat vastaavasti Rantsilassa välillä Lamujoki-Rantsilan kuntakeskus ja vuoden 2011 kohteet Rantsilan ja Paavolan välisellä jokialueella. Työt oli tarkoitus saattaa päätökseen kesällä 2012, mutta haasteellisesta vesitilanteesta johtuen viimeistelytyöt jouduttiin siirtämään vuodelle Vuonna 2013 Siikajoen virtaamatilanne oli edelliskesää normaalimpi ja aiemmin valmistuneet kohteet päästiinkin tarkistamaan ja niiden korjaus- ja täydennystarpeet määrittämään. Havaittujen tarpeiden mukaiset viimeistelytyöt toteutettiin aikavälillä

8 5 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Uljuan osalta valmistui vuoden 2014 lopulla uusi, aiemmin syksyllä valmistuneeseen tulvariskien hallinnan ja säännöstelyn kehittämissuunnitelmaan pohjautuva, säännöstelyohje, jolla pyritään myös maavesivaraston huomioimiseen vedenpinnan tavoitetasossa. Myös Iso-Lamujärven säännöstelyä tullaan kehittämään kuluvan vuoden aikana alkavassa hankkeessa. Kortteisella vastaava kehityshanke on jo käynnissä, joskin se on edennyt jonkin verran suunniteltua hitaammin. 3 HYDROLOGISET OLOSUHTEET Vuoden 2014 hydrologiset tiedot perustuvat Suomen ympäristökeskuksen hydrologisiin kuukausitiedotteisiin, Lamujoen ja Siikajoen virtaamahavaintoihin sekä Ilmatieteen laitoksen Siikajoen Revonlahden havaintoaseman (5402) lämpötila- ja sadantatietoihin (kuva 1). Virtaamatietoina on käytetty Lamujoen alaosan Jylhänrannan, sekä Siikajoen Harjunnivan ja Länkelän virtaamamittauspisteiden aineistoa. Lisäksi Uljuan ohijuoksutusten ja juoksutusten aineisto on yhdistetty omaksi virtaama-aineistokseen (Uljua+Siikajoki). Virtaamamittauspaikkojen sijainnit käyvät ilmi liitteestä 1 ja virtaamat kuvasta 2. Siikajoen ja Lamujoen virtaamat olivat tammikuussa ajankohtaan nähden hyvin suuria vuodenvaihteeseen osuneen poikkeuksellisen voimakkaan tulvan jäljiltä. Esimerkiksi Länkelän virtaamamittauspisteellä vuoden ensimmäisen päivän virtaama oli yli kymmenkertainen vuosien keskimääräiseen virtaamaan nähden. Jokivedet olivat vuoden alkaessa myös pitkälti jäistä vapaina, joskin lämpötilojen nopea lasku tammikuussa aiheutti mm. hyydepatoriskin. Riski myös konkretisoitui Siikajoen alueella mm. Rantsilassa. Tammikuu oli Siikajoen vesistöalueella kuitenkin varsin vähäsateinen, mikä edesauttoi virtaamien nopeaa laskua. (Kuvat 1 ja 2.) Helmi-maaliskuu olivat lauhoja ja sademääriltään tavanomaisia. Huhtikuun keskilämpötila kipusi Revonlahdella yli nollan ja sademäärä jäi pitkän ajan keskiarvosta selvästi. Touko- ja kesäkuu olivat hieman tavanomaista viileämpiä ja kesäkuun sademäärä jäi selvästi normaalista. Varsinaista voimakasta kevättulvaa ei Siikajoella esiintynyt, vaan touko-kesäkuun vaihteen virtaamahuippu jäi melko vähäiseksi ja esim. maaliskuulla havaitun ylivirtaamakauden virtaama-huippuja pienemmäksi. Lamujoen Jylhänrannalla kevättulva ylsi kuitenkin tavanomaiseen suuruusluokkaan. Maaliskuun poikkeavan korkeat virtaamat olivat seurausta lauhoista helmi- ja maaliskuusta, jolloin päiväaikaiset lämpötilat olivat usein plussan puolella. (Kuvat 1 ja 2.) Heinä-, elo- ja syyskuu olivat Revonlahden havaintoasemalla lämpimiä ja etenkin elo- ja syyskuu myös vähäsateisia. Heinäkuun sademäärä oli keskimääräistä suurempi, mutta sateet olivat merkittäviltä osin peräisin paikallisista ukkoskuuroista. Niinpä Siikajoen ja Lamujoen virtaamat olivatkin käytännössä koko kesäkauden hyvin pieniä. Vasta lokakuulta eteenpäin sademäärät palasivat tavanomaisiin lukemiin ja osin keskimääräistä runsaammiksikin ja samalla myös virtaamat kääntyivät nousuun. Vuoden ensimmäiset päivät pois lukien havaittiinkin vuoden suurimmat virtaamat vasta marraskuun puolivälin tietämillä. Joulukuulla virtaamat asettuivat kuitenkin jo yleisesti pitkän ajan keskiarvojen tuntumaan. (Kuvat 1 ja 2.)

9 6 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu sadanta (mm) Siikajoki, Revonlahti I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII lämpötila Siikajoki, Revonlahti (ºC) I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuva 1. Kuukauden sadanta ja keskilämpötila Revonlahden havaintoasemalla vuosina sekä vertailujaksolla Lähde: Ilmatieteenlaitos.

10 7 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Lamujoki, Jylhänranta ka Virtaama (m 3 /s) Uljua + Siikajoki ka Virtaama (m 3 /s) Harjunniva ka Virtaama (m 3 /s) Länkelä ka Virtaama (m 3 /s) Kuva 2. Virtaamat Lamujoen Jylhänrannalla, Uljuan juoksutukset + Lämsänkosken ohijuoksutukset, virtaamat Siikajoen Harjunnivassa ja Länkelässä vuosina sekä vuosien virtaamien päivittäiset keskiarvot.

11 8 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu 4 KUORMITUS Siikajoen vesistöalueen teollisuuden ja taajamien kuormitustarkkailun tulokset vuodelta 2014 raportoidaan erillisessä kuormitustarkkailuraportissa (Vaaramaa-Hiltunen 2015). Myös turvetuotannon kuormitustarkkailujen tulokset raportoidaan erikseen omassa raporttikokonaisuudessaan (Nikula 2015) ja kaatopaikkojen tarkkailujen tulokset omissa erillisissä yhteenvedoissaan. Näistä esitetään kuitenkin yhteenvedot myös em. yhteistarkkailun kuormitustarkkailuraportissa. Taulukkoon 1 on koottu yhteenveto Siikajoen vesistöalueen taajamien, teollisuuden ja turvetuotannon kuormituksesta. Alueen jätevesien puhdistusta on keskitetty voimakkaasti ja tästä syystä tarkkailussa on mukana enää kolme jätevedenpuhdistamoa. Teollisuuden osalta tarkkailussa on mukana Pohjolan Peruna Oy:n (ent. Profood Oy) Vihannin tehdas. Turvetuotannon osalta taulukossa esitetään nettokuormitus, jonka tarkemmat laskentaperusteet ilmenevät turvetuotannon yhteistarkkailuraportista. Turvetuotannon osalta kuormitus riippuu merkittävästi vuoden sääoloista ja tuotantoalojen muutoksista. Taulukko 1. Siikajoen vesistöalueen pistemäisten kuormittajien aiheuttama vesistökuormitus vuonna 2014 (Vaaramaa-Hiltunen 2015). Kuormitus, kg/d Kuormittaja BOD 7 Kok.P Kok.N Ruukki jvp 3,2 0,2 19 Siikajoki jvp 0,5 0,04 6,5 Siikalatvan keskusp. 3,2 0,1 19 jvp yhteensä 6,9 0,34 44,5 Pohjolan Peruna Oy, jvp 6,3 0,6 3,2 Pohjolan Peruna Oy, lietekenttä 0,3 0,01 0,04 turvetuotanto - 1,9 59 Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueeseen eteläiset vesistöt osa-alueella, johon Siikajokikin kuuluu, on noin 75 % vesistöihin kohdistuvasta kokonaisfosforihuuhtoumasta ihmisperäistä ja loput noin 25 % luonnonhuuhtoumaa ja laskeumaa. Kokonaistypen osalta vastaavat osuudet ovat noin 55 % ja 45 %. Siikajoen vesistön kokonaisfosforikuormitukseksi arvioidaan noin 27,9 t/v, kokonaistyppikuormitukseksi noin 810,9 t/v ja kiintoainekuormitukseksi noin t/v. Pääosa ihmisperäisestä fosforikuormituksesta on peräisin maataloudesta, haja-asutuksesta ja metsätaloudesta. Myös typen osalta maatalous on merkittävin kuormittaja, mutta myös pistekuormituksen ja metsätalouden osuudet ovat merkittäviä. Useiden muiden Pohjanlahden rannikon jokien tapaan myös Siikajoen vesistöllä maatalouden kuormitus korostuu verrattuna pohjoisempiin ja toisaalta itäisempiin vesistöihin. Pistekuormituksen keskimääräiset osuudet kokonaiskuormituksista ovat vähäisiä, mutta paikallisia vaikutuksia niilläkin voi kuitenkin olla. (Kuva 3, Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma vuosille )

12 9 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Kuva 3. Arviot Siikajoen vesistöalueen keskimääräisten kokonaisfosfori-, kokonaistyppi- ja kiintoainekuormitusten jakautumisesta eri kuormituslähteisiin (%). 5 TARKKAILUN TOTEUTUS Vuoden 2014 tarkkailu toteutettiin Siikajoella tarkkailuohjelman mukaisesti laajemman tarkkailun muodossa, mikä sisältää intensiivisen ja alueellisen tarkkailun. Edeltävä laaja tarkkailu suoritettiin vuonna 2011, joskin tarkkailuohjelma uudistettiin tämän jälkeen. Tarkkailussa olivat mukana intensiivinen tarkkailu Uljuan ylä- ja alakanavissa ja Uljuan syvännepisteellä, Siikalatvan keskuspuhdistamon vaikutustarkkailu, sekä Ohtuanojan tarkkailu. Alueellisen tarkkailun myötä vedenlaatuaineistoa saatiin useammalta Siikajoen ja Lamujoen näytepisteeltä, sekä sivujoilta (Mulkuanjoki, Kurranoja ja Iso-Oja) ja järviltä (Kortteinen ja Pyhännänjärvi). Laajan tarkkailun vuosiin kuuluu myös piilevätutkimuksia (vuonna 2014 virtavedet) ja sähkökalastuskoealojen habitaattitarkkailut. Tulosten tarkastelussa hyödynnetään lisäksi Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen keräämää vedenlaatuaineistoa muutamilta havaintopaikoilta. 5.1 Intensiivinen tarkkailu Jokavuotisella intensiivisellä tarkkailulla tuotetaan muutamalta edustavalta havaintopaikalta tilastollisesti luotettavaa aineistoa, jonka perusteella arvioidaan vesistön veden laadun kehitystä. Lisäksi intensiivisen tarkkailun tuottaman tiedon avulla arvioidaan Uljuan altaan vaikutuksia alapuolisen vesistön veden laatuun ja laajan tarkkailun vuosina myös Lamujoen ja Siikajoen ainevirtaamia ja Uljuan vaikutuksia niihin. Vuosittain toistuvan tarkkailun näytepisteet on esitetty taulukossa 2 ja liitteessä 1 ja näytteenottoajankohdat taulukossa 3. Vuonna 2014 tarkkailu toteutui muuten ohjelman mukaisesti, mutta Uljuan syvännepisteen huhtikuun näytekierros päästiin jäätilanteesta johtuen toteuttamaan vasta toukokuun puolivälin jälkeen.

13 10 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Taulukko 2. Vuosittain toistuvan tarkkailun havaintopaikat. havaintopaikka tunnus syvyys koordinaatit (ETRS-TM35FIN) vesistöalue kunta Intensiivinen tarkkailu Uljuan yläkanava Uy1 1, Siikalatva Uljuan alakanava Ua0 0, Siikalatva Siikalatvan keskuspuhdistamon tarkkailu Siikajoki Rantsila Si73 2, Siikalatva Siikajoki Hautala Si Siikalatva Levänoja Alapää Lev Siikalatva Uljuan tarkkailu Uljua syvänne U3 6, Siikalatva Ohtuanojan tarkkailu (Pohjolan Peruna Oy) Ohtuanoja Rukkisenperä Oh28 0, Vihanti Ohtuanoja Kurikka Oh12 0, Siikajoki Vuolunoja 812 -tien silta Oh2 2, Siikajoki Taulukko 3. Vuosittain toistuvan tarkkailun havaintopaikkojen näytteenottoajankohdat. havaintopaikka tunnus I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII yht. Intensiivinen tarkkailu Uljuan yläkanava Uy Uljuan alakanava Ua Siikalatvan keskuspuhdistamon tarkkailu Siikajoki Rantsila Si Siikajoki Hautala Si Levänoja Alapää Lev Uljuan tarkkailu Uljua syvänne U Ohtuanojan tarkkailu Ohtuanoja Rukkisenperä Oh Ohtuanoja Kurikka Oh Vuolunoja 812 -tien silta Oh Ohtuanoja laskee etelästä Siikajokeen Ruukin ja Revonlahden välillä. Sen vedenlaatua tarkkaillaan vuosittain kolmelta havaintopaikalta liittyen sen yläosilla sijaitsevan Pohjolan Peruna Oy:n tehtaan jätevedenpuhdistamon ja lietekentän tarkkailuun. Siikalatvan keskuspuhdistamon tarkkailua toteutetaan nykyisin kolmella havaintopaikalla. Levänojan näytepiste sijaitsee puhdistamon vesienjohtamisreitillä ja loput kaksi Siikajoen pääuomassa. Toinen Siikajoen näytepisteistä (Si73) sijaitsee virtaussuunnassa Levänojan yläpuolella ja toinen (Si71) alapuolella. 5.2 Alueellinen tarkkailu Nykyisellä tarkkailuohjelmakaudella vuosina 2014 ja 2017 toteutettavan alueellisen tarkkailu havaintopaikat on esitetty taulukossa 4 ja liitteessä 1 ja näytteenottoajankohdat taulukossa 6. Vuonna 2014 tarkkailu toteutui pääosin ohjelman mukaisesti. Lämsänkosken toukokuun näyte otettiin kuitenkin erheellisesti 4-tien sillan näytepisteeltä. Lisäksi Lippopaikan näytepisteen maaliskuun näytekerta toteutui vasta huhtikuussa. Pääuoman alimmilta alueellisen tarkkailun näytepisteiltä Si33, Si31, Si6 ja Si3 otettiin myös ylimääräiset näytteet elokuussa muiden pääuoman

14 11 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu pisteiden tapaan. Lisäksi tarkastelussa hyödynnetään myös Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen vedenlaatuaineistoa muutamilta näytepisteiltä (taulukot 5 ja 7). Pääosaa alueellisen tarkkailun pisteistä ei voida suoraan liittää yksittäisen kuormittajan tarkkailupisteiksi. Osa pisteistä on biologisen tarkkailun lisäämisen myötä siirretty aiemmasta vuosittaisesta tarkkailusta alueelliseen tarkkailuun. Näitä ovat mm. Lamujoen näytepisteet Lam45 ja Lam6, sekä Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen (VHA4) toiminnallisen seurannan pisteet Si111 ja Si95. Useimmilla muilla pisteillä etäisyys lähimpään pistekuormittajaan kasvaa varsin suureksi. Oikeastaan vain tarkkailupisteet Si31 ja Si3 voidaan kohdentaa Ruukin ja Siikajoen jätevedenpuhdistamoiden tarkkailupisteiksi ja näiden vertailupisteinä voidaan pitää lähimpiä yläpuolisia pisteitä Si33 ja Si6. Turvetuotannon ja suljettujen kaatopaikkojen tarkkailua hoidetaan niiden omien, erillisten tarkkailuohjelmien mukaisesti. Taulukko 4. Alueellisen tarkkailun havaintopaikat. havaintopaikka tunnus syvyys koordinaatit (ETRS-TM35FIN) vesistöalue kunta tarkkailuperuste Siikajoki Siikajoki Haarala Si155 0, Pyhäntä - Siikajoki Kestilä kk Si120 2, Siikalatva Kestilän kp Siikajoki Lämsänkoski Si Siikalatva VHA4 Siikajoki 4-tien silta Si95 0, Siikalatva VHA4 Siikajoki Sipola Si91 1, Siikalatva Siikaj., Lamuj., Uljua Siikajoki Ruukki vanhas Si33 0, Siikajoki Ruukki, Ruukin kp Siikajoki Ruukin ap 2,2 km Si31 1, Siikajoki Ruukin jvp, Ruukki Siikajoki 819-tien silta Si6 1, Siikajoki Siikajoen kk, jvp Siikajoki Lippopaikka Si Siikajoki Siikajoen jvp Lamujoki Lamujoki Kortteisen yp Lam57 0, Pyhäntä Vähä-Lamujärvi Lamujoki Piippola kk Lam Siikalatva Piippolan kk. Kortteinen Lamujoki Jylhänranta Lam6 1, Siikalatva Pulkkila sivujoet Mulkuanjoki Mu Mu3 0, Siikalatva sivujoet Kurranoja 4-tien silta Ku0 0, Siikalatva sivujoet, Kurranjärvi Iso-Oja (Mankilankanava) Ma0 0, Siikalatva sivujoet, Mankilanjärvi järvet Kortteinen Kort 2, Siikalatva - Pyhännänjärvi silta Pyhä 0, Pyhäntä - Taulukko 5. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen tarkasteluun mukaan otettujen näytepisteiden sijainnit. havaintopaikka koordinaatit vesistö- tarkkailukunta (ETRS-TM35FIN) alue peruste Lamujoki Kortteisen yp Pyhäntä Kortteinen Lamujoki Kortteisen ap Siikalatva Kortteinen Lamujoki Pulkkilan yp 1,5 km Siikalatva turvetuotanto Siikajoki Saarikoski Siikajoki turvetuotanto Siikajoki 86-tien silta Siikajoki turvetuotanto Luohuanjoki Mikkolan s Siikajoki sivujoet, turvetuotanto happamat sulfaattimaat Siikajoki 8-tien s Siikajoki HELCOM

15 Taulukko 6. Alueellisen tarkkailun havaintopaikkojen näytteenottoajankohdat. 12 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu havaintopaikka tunnus I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII yht. Siikajoki Siikajoki Haarala Si Siikajoki Kestilä kk Si Siikajoki Lämsänkoski Si Siikajoki 4-tien silta Si Siikajoki Sipola Si Siikajoki Ruukki vanhas Si Siikajoki Ruukin ap 2,2 km Si Siikajoki 819-tien silta Si Siikajoki Lippopaikka Si Lamujoki Lamujoki Kortteisen yp Lam Lamujoki Piippola kk Lam Lamujoki Jylhänranta Lam sivujoet Mulkuanjoki Mu Mu Kurranoja 4-tien silta Ku Iso-Oja (Mankilankanava) Ma järvet Kortteinen Kort Pyhännänjärvi silta Pyhä Taulukko 7. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen tarkasteluun mukaan otettujen näytepisteiden toteutuneet näytteenottoajankohdat. havaintopaikka I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII yht. Lamujoki Kortteisen yp Lamujoki Kortteisen ap 1 1 Lamujoki Pulkkilan yp 1,5 km Siikajoki Saarikoski Siikajoki 86-tien silta Luohuanjoki Mikkolan s Siikajoki 8-tien s Ympäristöhallinnon seurannan analyysivalikoima on velvoitetarkkailun vastaavaa kattavampi, sillä näytteistä on määritetty mm. useita alkuainepitoisuuksia (Al, K, Ca, Mg, Mn, Na) ja muutamia muitakin yhteistarkkailusta puuttuvia vedenlaatuparametrien arvoja (mm. kloridi, orgaaninen kokonaishiili, piidioksidi ja sulfaatti). Osa Ahma ympäristö Oy:n määrittämistä ravinnepitoisuuksista on määritetty ns. sisäisillä menetelmillä, mutta tulosten on osoitettu menetelmävalidoinnissa olevan vertailukelpoisia sekä keskenään, että ympäristöhallinnon käyttämien menetelmien antamien tulosten kanssa. Käytetyt sisäiset menetelmät ovat akkreditoituja. Kiintoainepitoisuuksien määrityksissä on yhteistarkkailunäytteiden osalta käytetty GF/C suodatinta (erotuskyky 1,2 µm), joten tulokset eivät ole tältä osin vertailukelpoisia ympäristöhallinnon tulosten kanssa (käytössä pääosin 0,4 µm:n kalvosuodatin). Turvetuotannon tarkkailutulosten (Lamujoki Pulkkilan yp 1,5 km, Siikajoki Saarikoski, Siikajoki 86-tien silta) kanssa yhteistarkkailutulokset kuitenkin ovat vertailukelpoisia. Suurempi suodattimen huokoskoko johtaa pienempiin kiintoainepitoisuuksiin.

16 5.3 Piilevätarkkailu 13 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Siikajoen yhteistarkkailun nykyiselle ohjelmakaudelle linjattiin yleistavoitteena, että vesinäytteenottoa vähennetään ja biologista tarkkailua taas lisätään. Tähän liittyen otettiin uutena tarkkailumenetelmänä käyttöön piilevätarkkailu. Piileväyhteisön rakenne ilmentää osaltaan vesistön ekologista laatua ja rehevyyttä, sekä vesistöön kohdistuvaa kuormitusta. Tutkimusten avulla saadusta aineistosta lasketaan jokaiselle näytteelle ekologiset jakaumat keskeisille muuttujille (ph, trofia- ja saprobiatasot, hapenkyllästeisyys, typpimetabolia) sekä virtavesinäytteistä myös veden laatua ja rehevyyttä kuvaavat indeksiluvut. Vuoden 2014 piilevätarkkailu kohdennettiin tarkkailuohjelman mukaisesti toiminnassa olevien vesistöalueen jätevedenpuhdistamoiden lähialueille (Siikalatvan keskuspuhdistamo, Ruukin jätevedenpuhdistamo ja Siikajoen jätevedenpuhdistamo). Jokaisen em. kuormittajan vaikutusalueelta otettiin kolme näytettä: yläpuolinen näyte ( m purkupaikan yläpuolelta), ensimmäinen kuormittajan alapuolinen näyte (n. 50 m purkupaikan alapuolelta) ja toinen kuormittajan alapuolinen näyte (n. 200 m purkupaikan alapuolelta). 5.4 Habitaattitarkkailu Siikajoen vesistön koskialueiden sähkökoekalastuskohteilla toteutettiin vuonna 2014 myös habitaattitarkkailua, jolla saadaan tietoa mm. vesistön yleisestä tilasta ja sen mahdollisesta muuttumisesta. Koekalastusten yhteydessä koekalastusaloilta määritettiin koealan mitat, vesisyvyys, virtausolot, pohjan laatu, kasvillisuus ja makrolevät peittävyysarvioin, sekä levä- ja lietekerrostumat. Eri kasvilajien ja makrolevien peittävyys arvioitiin prosenttiosuuksin. Putkilokasvit määritettiin pääsääntöisesti lajitasolle, joskin vesitähtien, vitojen ja palpakoiden osalta määritys tehtiin sukutasolle. Myös yleisimmät vesisammalet määritettiin pääosin sukutasolle. Kasvillisuuden ja pohjalle kertyneen sakkauman määrät arvioitiin seuraavalla luokituksella. 0 = ei kerrostumia 1 = vähän: kerrostuman vahvuus < 1 mm, peittävyys yleensä alle 50 % 2 = kohtalaisesti: kerrostuman vahvuus noin 1 mm, peittävyys yleensä % 3 = runsaasti: kerrostuman vahvuus 1 2 mm, peittävyys yleensä % 4 = erittäin runsaasti: kerrostuman vahvuus > 2 mm, peittävyys yleensä % 5.5 Näytteenoton ajoittuminen Siikajoen Länkelässä näytteitä ei saatu tammikuun alun virtaamahuipun laskun ajalta, mutta maaliskuun toisen virtaamahuippuun näytteenotto osui hyvin. Varsinaisen kevättulvan huippuun näytteenotto ei kuitenkaan osunut ja myös loka-marraskuun virtaamapiikkien huiput jäivät näytteenotolla saavuttamatta, vaikka sekä virtaaman nousun, että laskun aikaan näytteet otettiinkin. Lamujoen Jylhänrannalla ja Siikajoella Uljuan alapuolella virtaamahuiput jäivät niin ikään näytteenottojen ulkopuolelle, joskin Uljuan juoksutukset olivat melko vähäisiä suuren osan vuotta. (Kuva 4.)

17 14 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu m 3 /s Q, Länkelä näytteenotto Q, Uljua + Siikajoki näytteenotto m 3 /s Q, Jylhänranta näytteenotto Kuva 4. Näytteenoton ajoittuminen virtaamatilanteeseen vuonna 2014 Lamujoen Jylhänrannalla, Uljuan alapuolella sekä Siikajoen Länkelässä. 6 TARKKAILUN TULOKSET Vuosi 2014 oli Siikajoen yhteistarkkailun osalta ns. laajan tarkkailun vuosi ja ohjelman mukaisesti tuloksia käsitellään ns. suppeaa vuotta laajemmin. Pitkän ajan trendejä ja niihin vaikuttaneita tekijöitä, sekä tarkkailuvelvollisten toiminnan ja toiminnassa tapahtuneiden muutosten vaikutuksia veden laatuun arvioidaan kuitenkin tarkemmin vasta tarkkailukauden jälkimmäisen laajan tarkkailuvuoden raportin yhteydessä keväällä 2018 (vuoden 2017 tarkkailu). Tuolloin esitetään myös suuntaviivat uudeksi tarkkailuohjelmaksi seuraavalle tarkkailukaudelle. Tässä raportissa tulokset käsitellään pääsääntöisesti ylävirrasta alaspäin siirtyen. Toteutuneen tarkkailun analyysitulokset ovat kokonaisuudessaan raportin liitteinä Vedenlaatu tarkkailukohteittain Lamujoki Lamujoen vedenlaatua ei enää uuden tarkkailuohjelman myötä seurata vuosittaisen tarkkailun puitteissa, mutta joelta saadaan kuitenkin vedenlaatutietoja määrävuosin toteutettavan alueellisen tarkkailun myötä (Kortteisen yläpuoli (Lam57), Kortteinen (Kort), Piippolan kk (Lam45), Jylhänranta (Lam6)). Lisäksi tarkastelussa on hyödynnetty Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen seurantatuloksia pisteeltä Lam57 ja Pulkkilan kuntakeskuksen yläpuoliselta pisteeltä, sekä yksittäisen näytekierroksen osalta myös Kortteisen alapuoliselta pisteeltä. Tarkkailutulokset on esitetty taulukoissa 8 ja 9 ja osin kuvissa 5-8. Happitilanne oli Lamujoella virtavesille tyypillisesti hyvä vuoden 2014 tarkkailukierroksilla. Heikoimmillaan tilanne oli Piippolan kirkonkylän näytepisteellä Lam45 kesän alivirtaamakaudella elokuun alkupuolella, jolloin veden happipitoisuus oli 5,9 mg/l ja kyllästysaste 67 %. Sameusarvoja määritettiin vain ELY-keskuksen seurantapaikoilta ja arvot vaihtelivat välillä 1,5-8,3 FTU. Sameusarvot kasvoivat selvästi alavirran suuntaan ja Pulkkilan näytepisteellä myös kronologisesti kesäkaudella mahdollisesti osin leväsamennuksen seurauksena. Pulkkilassa arvot olivat varsin tyypillisiä lievästi reheville/reheville vesialueille. Aiempien vuosien tavoin Lamujoen veden väriluvut ja kemiallisen hapenkulutuksen arvot viittasivat pääosin erittäin humuspitoiseen vedenlaatuun. Virtaussuunnassa ylimmällä Kortteisen yläpuolisella näytepisteellä Lam57 väriarvot painuivat kuitenkin heinä-elokuun alivirtaamakaudella alle sataan ja myös kemiallisen hapenkulutuksen arvot olivat tuolloin pienimmillään. Tämä oli oletettavasti seurausta hyvin vähäisistä valumista. Veden

18 15 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu humuksisuus kasvaa tyypillisesti vesireitillä alavirtaan siirryttäessä ja tämä oli selvästi havaittavissa myös Lamujoen vuoden 2014 tarkkailutuloksissa. Rauta on pintavesissä usein sitoutuneena humukseen ja rautapitoisuudet käyttäytyivätkin näytepisteillä hyvin samantapaisesti väriarvojen kanssa. Lamujoen näytepisteiden veden ph arvot eivät vuoden 2014 tarkkailukierroksilla laskeneet missään vaiheessa alle kuuteen. Pienimmät ph arvot määritettiin säännöllisesti Piippolan kirkonkylän näytepisteeltä Lam45 ja yleiset happamuustasot olivat pienimmillään maaliskuussa vuoden ensimmäisen näytekierroksen aikaan, jolloin myös virtaamat lähtivät nousuun. Kesän perustuotantokaudella arvot kohosivat selvästi lähemmäs neutraalia. Kiintoainepitoisuudet vaihtelivat osin sadannan ja valumien mukaisesti ja kasvoivat pääsääntöisesti alavirran suuntaan. Ympäristöhallinnon ottamien näytteiden kiintoainepitoisuuksien määrittämisessä käytettiin muita pisteitä pienemmän huokoskoon suodattimia, mikä johtaa jonkin verran suurempiin kiintoainepitoisuuksiin. Lamujoen veden sähkönjohtavuuden arvot olivat vuonna 2014 pieniä ja sisävesille tyypillisiä. Lamujoen Pulkkilan yläpuolinen näytepiste toimii Siikajoen vesistöalueen turvetuotannon tarkkailupisteenä. (Taulukko 8.) Taulukko 8. Lamujoen näytepisteiden analyysituloksia vuodelta 2014 (*ympäristöhallinnon ottamat näytteet kiintoainepitoisuudet eivät täysin vertailukelpoisia). näytepvm O 2 O 2 sameus väri- sähk. ph alkali- COD Mn kiinto- Fe piste mg/l % FNU mgpt/l ms/m mmol/l mgo 2 /l mg/l µg/l Lam ,7 6,35 19 <2,0 1 Kort ,9 6,09 18 <1,0 1 Lam ,9 6,14 18 <2,0 1 Lam , ,3 6,36 19 <2,0 2 Lam57* ,9 88 1, ,4 6,6 16 2,7 1 Lam.Pulk.yp ,3 87 7, ,5 6,8 18 4,0 2 Lam ,9 6, ,0 1 Lam ,1 6, Lam57* ,7 85 2, ,4 6,6 18 5,7 1 Lam.Pulk.yp ,3 84 4, ,1 6,4 29 8,5 2 Lam57* ,3 85 2, ,3 6,7 14 4,5 1 Lam , ,3 6, ,0 1 Kort , ,3 6, ,5 1 Lam , ,5 6, ,5 1 Lam.Pulk.yp ,8 84 6, ,7 6,9 21 8,5 2 Lam , ,7 6, ,0 3 Lam57* ,3 81 1,7 90 2,5 6,7 12 0,5 990 Lam57* ,8 87 1,5 80 2,3 6,6 12 3,4 1 Lam.Kort.ap* ,4 87 3, ,5 6,7 0, ,9 2 Lam.Pulk.yp ,0 91 8, ,2 7,0 21 6,7 3 Lam , ,5 6,92 11 <2,0 1 Kort , ,6 6, ,0 2 Lam , ,9 6, ,0 3 Lam , ,3 6, ,8 4

19 16 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu mgpt/l 300 Väriluvut Lam57 Lam45 Lam6 Kort Lam.Pulk.yp Kuva 5. Lamujoen tarkkailupisteiden veden väriluvut vuonna ph 7,00 6,90 6,80 6,70 6,60 6,50 6,40 6,30 6,20 6,10 6,00 ph -arvot Lam57 Kort Lam45 Lam.Pulk.yp Lam Kuva 6. Lamujoen tarkkailupisteiden veden ph-arvot vuonna Lamujoen veden kokonaisravinnepitoisuudet kasvoivat pääsääntöisesti Kortteisen yläpuolelta alavirtaan päin, mikä on virtavesille tyypillistä ja havaittu myös aiemman tarkkailun puitteissa. Alimpien tarkkailupisteiden vesi voitiin vuoden 2014 keskimääräisten pitoisuuksien perusteella luokitella reheväksi, kun taas Kortteisen yläpuolella ja Piippolassa pitoisuudet viittasivat vain lievään rehevyyteen ja ylimmällä pisteellä elokuussa jopa karuun vedenlaatuun. Kortteisen vedenlaatu vaihteli typen osalta lievästi rehevän ja rehevän välillä. Epäorgaanisten typpiyhdisteiden pitoisuudet kasvoivat niin ikään alavirran suuntaan ja niitä oli melko säännöllisesti jonkin verran vapaana etenkin alimmalla näytepisteellä Lam6. Myös fosfaattifosforin pitoisuudet olivat selvästi suurimmat kyseisellä näytepisteellä ja keskimäärin fosfaattifosfori muodosti pisteellä kokonaisfosforista noin 63 % (53-72 %). Klorofyllipitoisuuksia ilmensivät Pulkkilan yläpuolisella pisteellä heinä-elokuussa rehevää rehevyystasoa, kun taas Kortteisen yläpuolella pitoisuudet olivat selvästi pienempiä ja korkeimmillaankin vain lievästi rehevän vedenlaadun tasolla. Kortteisen elokuun klorofyllipitoisuus ilmensi erittäin rehevää vedenlaatua. Enterokokkimäärät olivat elokuulle saakka pieniä ja elokuussa lievästi koholla kaikilla yhteistarkkailun näytepaikoilla. Veden hygieeninen taso oli kuitenkin tuolloinkin määritettyjen bakteerien osalta hyvä. Pistekuormittajien vaikutuksia ei yhteistarkkailun

20 17 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu puitteissa voida käytännössä havaita, mutta valuma-alueen kuormittajien vaikutukset näkyvät osaltaan tiettyjen vedenlaatuparametrien arvojen kasvussa alavirran suuntaan, joskin niiden vaikutusosuutta on vaikea arvioida. (Taulukko 9, kuvat 7 ja 8.) Taulukko 9. Lamujoen näytepisteiden analyysituloksia vuodelta näyte- kok.n NO pvm 3+2 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Chl-a enterokokit piste µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml Lam Kort Lam ,8 1 Lam Lam Lam.Pulk.yp Lam ,8 1 Lam Lam , ,1 Lam.Pulk.yp ,7 Lam , ,4 Lam , ,7 13 Kort <5, Lam <5, ,4 1 Lam.Pulk.yp ,6 Lam Lam , ,2 Lam Lam.Kort.ap , Lam.Pulk.yp Lam <5, ,5 33 Kort <5, , Lam <5, Lam µg/l Kokonaistyppipitoisuudet Lam57 Kort Lam45 Lam.Pulk.yp Lam Kuva 7. Lamujoen tarkkailupisteiden veden kokonaistyppipitoisuudet vuonna 2014.

21 18 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu µg/l Kokonaisfosforipitoisuudet 240 Lam57 Kort Lam45 Lam.Pulk.yp Lam Kuva 8. Lamujoen tarkkailupisteiden veden kokonaisfosforipitoisuudet vuonna Kortteisen tekojärvi on tavanomaisista läpivirtausjärvien vaikutuksista poiketen tyypillisesti nostanut Lamujoen pitoisuustasoja mm. fosforin osalta. Tämä johtuu järven säännöstelystä, jonka puitteissa ns. kevätkuopan teon aikaan järven jääkerros pääsee puristamaan pohjasedimentistä mm. kiintoainetta ja ravinteita takaisin kiertoon. Kevätkuopan aikana jää ulottuu pohjaan saakka jopa noin 90 % alueella Kortteisen pinta-alasta. Yhteistarkkailun puitteissa näytteenottoa ei ajoittunut kevään 2014 aikana Kortteisen alenevaan vedenpintaan maaliskuun näytekierroksenkin toteutuessa niukasti tätä ennen. ELY-keskuksen ottamista näytteistäkin vain Kortteisen yläpuolisen näytepisteen Lam57 huhtikuun näytekierros osuu kevätkuopan kanssa samaan aikaan, mutta alapuolisen vertailupisteen puuttuminen rajoittaa tuon näytekerran käyttökelpoisuutta tässä tarkastelussa. Pulkkilan yläpuolella pitoisuustasot olivat kuitenkin tuolloin etenkin kokonaisfosforin osalta selvästi pisteen Lam57 tasoja korkeampia (16 µg/l vs. 69 µg/l). Maaliskuun alussa Piippolan näytepisteen vedenlaatu oli kiintoaineen ja ravinteiden osalta Kortteisen yläpuolisen pisteen vastaavaa parempi ja heinäkuussa pitoisuuskasvua havaittiin vain kokonaistypen osalta (+ 70 µg/l). Elokuussa sekä kiintoaineen, typen, että fosforinkin pitoisuudet olivat alemmalla pisteellä varsin selvästikin korkeampia, mikä ei selittyne pelkästään valuma-alueen koon kasvulla. Erot olivat selvästi havaittavissa myös veden väriarvoissa ja kesäkaudella myös kemiallisen hapenkulutuksen arvoissa. Kortteisen säännöstelyn kehittämistä suunnitellaan ja kevätkuopan teosta tullaan tulevaisuudessa mahdollisesti luopumaan. Lamujoen veden väriarvot ovat olleet vuosituhannen vaihteen jälkeen jokseenkin selvässä kasvussa käytännössä koko joen alueella, vaikka vaihtelu onkin ollut suurta. Samalla myös veden rautapitoisuuksien kehityssuunta on ollut nouseva. Väriarvot kuvaavat osaltaan veden humuksisuutta ja ovat rautapitoisuuksien tavoin riippuvaisia joen valuma-alueen maaperän ominaisuuksista ja valumaalueelta tulevista valumista. Edelleen näiden vedenlaatuparametrien arvoihin vaikuttavat luonnollisesti valuma-alueella tehdyt maanmuokkaustyöt, kuten metsä- ja maatalouden toimenpiteet, sekä turvetuotanto. Myös vuosittaiset sadannan vaihtelut ja sadannan ajoittuminen vaikuttavat väriarvojen heilahteluihin. Vuoden 2014 osalta Lamujoen näytepisteiden väriluvut olivat muutamiin edellisvuosiin nähden matalia, mutta yksittäisen vuoden tulokset eivät riitä kääntämään tulosten yleistä kehityssuuntaa. (Kuva 9.)

22 19 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Kuva 9. mgpt/l µg/l Väriluvut Lamujoki Kortteisen yp Lamujoki Piippola kk Lamujoki Jylhänranta tammi 00 heinä 00 tammi 01 heinä 01 tammi 02 heinä 02 tammi 03 heinä 03 tammi 04 heinä 04 tammi 05 heinä 05 tammi 06 heinä 06 tammi 07 heinä 07 tammi 08 heinä 08 tammi 09 heinä 09 tammi 10 heinä 10 tammi 11 heinä 11 tammi 12 heinä 12 tammi 13 heinä 13 tammi 14 heinä 14 Rautapitoisuudet Lamujoki Kortteisen yp Lamujoki Piippola kk Lamujoki Jylhänranta tammi 00 heinä 00 tammi 01 heinä 01 tammi 02 heinä 02 tammi 03 heinä 03 tammi 04 heinä 04 tammi 05 heinä 05 tammi 06 heinä 06 tammi 07 heinä 07 tammi 08 heinä 08 tammi 09 heinä 09 tammi 10 heinä 10 tammi 11 heinä 11 tammi 12 heinä 12 tammi 13 heinä 13 tammi 14 heinä 14 Lamujoen vedenlaadun seurantapisteiden veden väriarvot ja rautapitoisuudet vuosina Lamujoen veden väriarvojen kasvu ei ole, Kortteisen yläpuolinen alue pois lukien, näkynyt veden happamuuden lisääntymisenä, vaan Piippolan ja Jylhänrannan näytepisteillä kehityssuunta on ollut pikemminkin nouseva. Happamien sulfaattimaiden aiheuttamat ongelmat rajoittuvat Siikajoen vesistöalueella lähinnä pääuoman alaosille ja alaosille laskeviin sivujokiin, vaikka Lamujoellakin on ajoittain havaittu 5,5 tuntumaan painuneita ph-arvoja. Voimakkaan perustuotannon ja leväkasvun seurauksena usein selvästikin yli neutraaliin nousevia ph-arvoja ei ole myöskään havaittu. Erot joen ylä- ja alaosien happamuustasojen välillä ovat tulosten mukaan hiljalleen kuroutumassa kiinni. (Kuva 10.) ph 7,30 7,10 6,90 6,70 6,50 6,30 6,10 5,90 5,70 5,50 5,30 ph-arvot Lamujoki Kortteisen yp Lamujoki Piippola kk Lamujoki Jylhänranta tammi 00 heinä 00 tammi 01 heinä 01 tammi 02 heinä 02 tammi 03 heinä 03 tammi 04 heinä 04 tammi 05 heinä 05 tammi 06 heinä 06 tammi 07 heinä 07 tammi 08 heinä 08 tammi 09 heinä 09 tammi 10 heinä 10 tammi 11 heinä 11 tammi 12 heinä 12 tammi 13 heinä 13 tammi 14 heinä 14 Kuva 10. Lamujoen vedenlaadun seurantapisteiden veden ph -arvot vuosina

23 20 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Kokonaistyppipitoisuudet ovat vuosituhannen vaihteen jälkeen olleet Lamujoen Piippolan kirkonkylän ja Jylhänrannan näytepisteillä keskimäärin hienoisessa nousussa, vaikka etenkin vuosituhannen alkuvuosina pisteiltä määritettiin ajoittain huomattavan korkeita pitoisuuksia. Kortteisen yläpuolisella pisteellä vastaavaa kehitystä ei ole havaittavissa, vaan pitoisuustaso on kokonaistypen osalta pysytellyt jokseenkin ennallaan. Vuoden 2014 pitoisuudet olivat ainakin näytteenottohetkillä pieniä, mikä osaltaan hieman loiventaa kuvaajiin lisättyjen trendiviivojen nousevaa suuntausta. Myös kokonaisfosforin osalta kehityssuunnat ovat lievästi kasvavia ja nouseva suuntaus koskee myös Kortteisen yläpuolista näytepistettä. Pitoisuuksien kasvu on kuitenkin suhteellisesti typpipitoisuuksia vähäisempää. Fosforipitoisuudet ovat typpipitoisuuksien tapaan vaihdelleet selvästi voimakkaimmin virtaussuunnassa alimmalla Jylhänrannan näytepisteellä. Typpipitoisuuksien osalta Kortteisen vaikutuksella voi olla oma osansa pitoisuuksien kehityssuuntiin etenkin, kun Kortteisen yläpuolisella pisteellä pitoisuustaso on pysytellyt jokseenkin ennallaan. (Kuva 11.) µg/l Kokonaistyppipitoisuudet Lamujoki Kortteisen yp Lamujoki Piippola kk Lamujoki Jylhänranta 0 µg/l tammi 00 heinä 00 tammi 01 heinä 01 tammi 02 heinä 02 tammi 03 heinä 03 tammi 04 heinä 04 tammi 05 heinä 05 tammi 06 heinä 06 tammi 07 heinä 07 tammi 08 heinä 08 tammi 09 heinä 09 tammi 10 heinä 10 tammi 11 heinä 11 tammi 12 heinä 12 tammi 13 heinä 13 tammi 14 heinä 14 Kokonaisfosforipitoisuudet Lamujoki Kortteisen yp Lamujoki Piippola kk Lamujoki Jylhänranta tammi 00 heinä 00 tammi 01 heinä 01 tammi 02 heinä 02 tammi 03 heinä 03 tammi 04 heinä 04 tammi 05 heinä 05 tammi 06 heinä 06 tammi 07 heinä 07 tammi 08 heinä 08 tammi 09 heinä 09 tammi 10 heinä 10 tammi 11 heinä 11 tammi 12 heinä 12 tammi 13 heinä 13 tammi 14 heinä 14 Kuva 11. Lamujoen vedenlaadun seurantapisteiden veden kokonaistyppi- ja kokonaisfosforipitoisuudet vuosina Uljuan tekoallas Uljuan tekoaltaann vedenlaadun tarkastelussa käytetään hyväksi järven ylä- ja alakanavan (Uy1 ja Ua0), sekä allasalueen syvännepisteen (U3) tarkkailutuloksia. Kaikki em. näytepisteet kuuluvat vuosittain toistuvan tarkkailun piiriin. Aiemmassa tarkkailussa mukana olleet allasalueen näytepisteet U4 ja U5 poistettiin tarkkailuohjelman päivityksen yhteydessä. Uljuan syvännepisteeltä määritetään tammikuun ja huhtikuun (v jäätilanteesta johtuen vasta toukokuulla) näyte-

24 21 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu kierroksilla vain lämpötilat ja happipitoisuus, sekä hapen kyllästysaste. Analyysitulokset on koottu taulukoihin 10 ja 11. Uljuan syvännepisteellä vesi oli voimakkaasti lämpötilakerrostunutta käytännössä vain heinäkuun näytekierroksen aikaan, joskin tammikuussa ja vielä toukokuullakin kerrostuneisuus oli heikkoa. Sateinen ja lämmin vuodenvaihde saattoi osaltaan helpottaa happitilanteita useilla vesistöillä runsaiden virtaamien ja myöhäisen jäätymisen kautta. Uljuan syvänteelläkään ei havaittu vuoden 2014 aikana happiongelmia missään vaiheessa. Heikoimmillaankin syvänteen alusvedessä oli näytekierrosten aikaan happea 6,8 mg/l elokuun alun kierroksella, joskin pintaveden hapen kyllästysaste (58 %) oli heikoin kevättalvella maaliskuussa. Ilmeisesti kevätkuopan teon seurauksena pohjan läheisen vesikerroksen happitilanne oli tuolloin kuitenkin samalla tasolla pintaveden kanssa vähähappisemman veden lähtiessä pohjan läheisistä vesikerroksista liikkeelle sekoittuen osin muuhun vesimassaan ja purkautuessa edelleen Uljuan juoksutusten kautta alavirtaan. Sisäistä kuormitusta ei analyysitulosten perusteella vuoden 2014 aikana tapahtunut. (Taulukko 10, kuva 12.) Happipitoisuus, Uljuan syvänne m 3 m 5-6 m 0,0 1,0 2,0 3,0 4,0 5,0 6,0 7,0 8,0 9,0 10,0 11,0 12,0 mg/l Kuva 12. Uljuan syvännepisteen happitilanne vuonna Uljuaan Lämsänkoskelta johdettava vesi oli vuonna 2014 hyvin humuksista ja humusvesille tyypillisesti rautapitoista ja lievästi hapanta. Kiintoainepitoisuudet olivat yläkanavan pisteillä ajoittain hieman koholla ja korkeimmillaan kevään ylivirtaamakaudella touko-kesäkuulla. Uljuan syvänteen ja alakanavan vedenlaatua voidaan kuvata samalla luokituksella, eli pisteiden vesi oli niin ikään humuksista, rautapitoista ja lievästi hapanta. (Taulukko 10, kuvat 13 ja 14.) Uljuan yläkanavan veden keskimääräinen väriarvo oli vuoden 2014 näytekierroksilla noin 194 mgpt/l kun se vastaavasti Uljuasta juoksutettavan veden osalta oli 180 mgpt/l. Vastaavat kemiallisen hapenkulutuksen keskimääräiset arvot olivat noin 24,6 mgo 2 /l ja noin 22,3 mgo 2 /l. Uljuan altaan voidaan siten katsoa hieman vähentäneen alapuoliseen vesistöön johtuvan veden humuksisuutta. Alkuvuoden (tammi-maaliskuu) näytekierroksilla arvot olivat kuitenkin alakanavan pisteellä yläkanavan vastaavia suurempia. Yläkanavan veden keskimääräinen ph arvo oli vuoden 2014 näytekierroksilla 6,52 ja alakanavan 6,36, joten Lamujoen alaosan kautta Siikajokeen juoksutettava vesi oli hieman happamampaa kuin Lämsänkosken yläpuolelta Uljuaan johdettava vesi. Myös ph arvojen osalta tuloksista erottuu kevään ylivirtaamakausi, jolloin Uljuasta juoksutettavan veden ph arvot olivat yläkanavan arvoja korkeampia. Sähkönjohtavuuden arvot olivat kaikilla Uljuan alueen näytepisteillä säännönmukaisesti pieniä. (Taulukko 10, kuvat 13 ja 14.)

25 22 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Taulukko 10. Uljuan tekojärven alueen havaintopisteiden analyysituloksia vuodelta väri- sähk. kiintonäyte- syvyys O pvm 2 O 2 sameus ph COD luku joht. Mn Fe aine piste m mg/l % FTU mgpt/l ms/m mgo 2 /l mg/l µg/l Uy , ,8 6, , U , U3a , U3b ,0 7, Ua , ,6 6, , Uy , ,5 6, , U ,0 8,5 58 3, ,1 6, , U3a ,7 7,7 53 4, ,1 6, Ua ,0 7, ,8 5, , Uy , ,0 6, , Ua ,0 5, ,5 6, , Uy , ,1 6, U , U3a , U3b , Ua , ,3 6, Uy ,3 8, ,2 6, Ua ,4 7, ,8 6, , Uy ,2 8, ,5 6, Ua ,4 9, ,8 6, , Uy ,2 9, ,8 6, , U ,0 9, , ,9 6, , U3a ,5 8,2 82 2, ,9 6, , U3b ,0 7,6 75 3, ,9 6, , Ua ,5 9, ,1 6, , U ,0 7,5 86 2, ,0 6, , U3a ,5 7,4 85 2, ,0 6, , U3b ,0 6,8 78 3, ,0 6, , Uy ,2 6, ,8 6, , Ua ,5 8, ,4 6, Uy , ,6 6, , Ua , ,8 6, ,7 3190

26 23 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu mgpt/l Väriluvut Uy1 U3 Ua Kuva 13. Uljuan alueen tarkkailupisteiden veden väriluvut vuonna ph ph -arvot Uy1 U3 Ua0 7 6,8 6,6 6,4 6,2 6 5,8 5,6 5, Kuva 14. Uljuan alueen tarkkailupisteiden veden ph -arvot vuonna Kaikkien Uljuan alueen näytepisteiden vesi voitiin koko vuoden 2014 keskimääräisten kokonaisravinnepitoisuuksien perusteella luokitella reheväksi, joskin allasalueen syvännepisteen ja alakanavan kesäaikaiset kokonaistyppipitoisuudet olivat keskimäärin vain lievästi rehevällä tasolla. Alkuvuoden (tammi-toukokuu) näytekierroksilla yläkanavan kokonaistyppipitoisuudet olivat maaliskuun kierrosta lukuun ottamatta alakanavan pitoisuuksia pienempiä, mutta kesä-lokakuun kierroksilla tilanne oli päinvastainen ja yläkanavan pitoisuudet siten hieman suurempia. Kokonaisfosforin osalta vaihtelu oli epäsäännöllisempää, mutta ainakin alkuvuoden ylivirtaamakausilla pitoisuudet pääsääntöisesti hieman kasvoivat Uljuan tekoaltaan alueella. Typestä oli näytepisteillä epäorgaanisessa muodossa koko vuoden aikana keskimäärin noin % (kesällä %) ja fosforista noin %. (Taulukko 11, kuvat 15 ja 16.)

27 24 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Taulukko 11. Uljuan tekojärven alueen havaintopisteiden ravinne- ja klorofyllipitoisuudet vuonna näyte- syvyys kok.n NO pvm 3+2 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Chl-a piste m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Uy , Ua , Uy , U , , U3a , Ua , Uy , Ua , Uy , Ua , Uy , Ua , Uy , Ua ,4 540 < Uy , U ,0 640 <5, U3a , U3b , Ua , U , , U3a ,5 510 <5, U3b ,0 490 <5, Uy ,2 670 <5, Ua , , Uy , Ua , µg/l Kokonaistyppipitoisuudet Uy1 U3 Ua Kuva 15. Uljuan alueen tarkkailupisteiden veden kokonaistyppipitoisuudet vuonna 2014.

28 25 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu µg/l Kokonaisfosforipitoisuudet Uy1 U3 Ua Kuva 16. Uljuan alueen tarkkailupisteiden veden kokonaisfosforipitoisuudet vuonna Pidemmän aikavälin ( ) vedenlaadun tarkastelun mukaan veden väriarvot ovat olleet Uljuan alueen näytepisteillä kasvussa. Kehityssuunta on samankaltainen sekä Uljuan yläkanavan näytepisteellä, syvännepisteellä, että alakanavan pisteellä. Värilukujen kasvusta ei ole kuitenkaan seurannut rautapitoisuuksien kasvua kuin alakanavan näytepisteellä, eli Uljuasta juoksutettavassa vedessä. Sen sijaan yläkanavan ja allasalueen syvännepisteillä rautapitoisuuksien kehityssuunta on ollut lievästi laskeva. Tumminta ja rautapitoisinta vesi on keskimäärin ollut yläkanavalla ja pienimpiä arvot ovat taas olleet syvänne-pisteellä. Uljuasta juoksutettava vesi on siten ollut tummempaa ja rautapitoisempaa kuin allasalueen syvännepisteen vesi, vaikka ei Uljuaan tulevaan veteen verrattuna näiden vedenlaatuparametrien arvoja Siikajoessa nostanutkaan. (Kuva 17.) Väriarvot ovat rautapitoisuuksien tavoin riippuvaisia joen valuma-alueen maaperän ominaisuuksista ja valuma-alueelta tulevista valumista. Edelleen näiden vedenlaatuparametrien arvoihin vaikuttavat luonnollisesti valuma-alueella tehdyt maanmuokkaustyöt, kuten metsä- ja maatalouden toimenpiteet, sekä turvetuotanto. Myös vuosittaiset sadannan vaihtelut ja sadannan ajoittuminen vaikuttavat väriarvojen heilahteluihin. Vuoden 2014 osalta näytepisteiden väriluvut ja rautapitoisuudet olivat muutamiin edellisvuosiin nähden matalia, mutta yksittäisen vuoden tulokset eivät riitä kääntämään tulosten yleistä kehityssuuntaa. (Kuva 17.)

29 26 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Kuva 17. mgpt/l Väriluvut Uljuan yläkanava Uljua syvänne Uljuan alakanava tammi 00 heinä 00 tammi 01 heinä 01 tammi 02 heinä 02 tammi 03 heinä 03 tammi 04 heinä 04 tammi 05 heinä 05 tammi 06 heinä 06 tammi 07 heinä 07 tammi 08 heinä 08 tammi 09 heinä 09 tammi 10 heinä 10 tammi 11 heinä 11 tammi 12 heinä 12 tammi 13 heinä 13 tammi 14 heinä 14 µg/l Rautapitoisuudet Uljuan yläkanava Uljua syvänne Uljuan alakanava 7000 tammi 00 heinä 00 tammi 01 heinä 01 tammi 02 heinä 02 tammi 03 heinä 03 tammi 04 heinä 04 tammi 05 heinä 05 tammi 06 heinä 06 tammi 07 heinä 07 tammi 08 heinä 08 tammi 09 heinä 09 tammi 10 heinä 10 tammi 11 heinä 11 tammi 12 heinä 12 tammi 13 heinä 13 tammi 14 heinä 14 Uljuan alueen vedenlaadun seurantapisteiden veden väriarvot ja rautapitoisuudet vuosina Korkeista väriarvoista ja humuksisuudesta huolimatta Uljuan yläkanavan veden ph arvot ovat olleet pääosin hieman korkeampia kuin syvännepisteen ja alakanavan vastaavat arvot. Syvännepisteellä ja alakanavalla arvojen kehityssuunta on kuitenkin ollut nouseva, kun taas yläkanavalla lievästi laskeva mahdollisesti lisääntyneen veden humuksisuuden myötä. Kaikilla näytepisteillä ph arvot ovat kuitenkin olleet keskimäärin humusvesille tyypillisesti lievästi happamia. Yli neutraalin kohonneita arvoja on määritetty varsin harvoin, vaikka ravinnepitoisuudet ovat mahdollistaneet voimakkaankin perustuotannon. Toisaalta veden tumma väri ja ylä- ja alakanavalla myös virtaus rajoittavat tuotantoa. (Kuva 18.) ph ph-arvot Uljuan yläkanava Uljua syvänne Uljuan alakanava 7,40 7,20 7,00 6,80 6,60 6,40 6,20 6,00 5,80 5,60 5,40 5,20 5,00 tammi 00 heinä 00 tammi 01 heinä 01 tammi 02 heinä 02 tammi 03 heinä 03 tammi 04 heinä 04 tammi 05 heinä 05 tammi 06 heinä 06 tammi 07 heinä 07 tammi 08 heinä 08 tammi 09 heinä 09 tammi 10 heinä 10 tammi 11 heinä 11 tammi 12 heinä 12 tammi 13 heinä 13 tammi 14 heinä 14 Kuva 18. Uljuan alueen vedenlaadun seurantapisteiden veden ph -arvot vuosina

30 27 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Uljuan ylä- ja alakanavan veden kokonaistyppipitoisuudet ovat olleet keskimäärin kasvussa ja syvännepisteen pitoisuudet laskussa vuosina (y-akselin mitta-asteikko vaikeuttaa tarkastelua). Alakanavan pitoisuudet ovat olleet keskimäärin korkeimpia. Kokonaisfosforin osalta pitoisuuksien kehityssuunta on puolestaan ollut kaikilla näytepisteillä laskeva ja pitoisuudet keskimäärin korkeimpia yläkanavan näytepisteellä. Typpi olikin seuraavalla sivulla esitetyn kuormituslaskelman mukaan vuoden 2014 aikana tarkastelluista kuormitteista ainoa, jonka pitoisuuksia Uljuan tekoallas lisäsi verrattaessa Uljuaan Lämsänkoskelta johdettavaan veteen. (Kuva 19.) Kuva 19. µg/l Kokonaistyppipitoisuudet Uljuan yläkanava Uljua syvänne Uljuan alakanava tammi 00 heinä 00 tammi 01 heinä 01 tammi 02 heinä 02 tammi 03 heinä 03 tammi 04 heinä 04 tammi 05 heinä 05 tammi 06 heinä 06 tammi 07 heinä 07 tammi 08 heinä 08 tammi 09 heinä 09 tammi 10 heinä 10 tammi 11 heinä 11 tammi 12 heinä 12 tammi 13 heinä 13 tammi 14 heinä 14 µg/l Kokonaisfosforipitoisuudet Uljuan yläkanava Uljua syvänne Uljuan alakanava tammi 00 heinä 00 tammi 01 heinä 01 tammi 02 heinä 02 tammi 03 heinä 03 tammi 04 heinä 04 tammi 05 heinä 05 tammi 06 heinä 06 tammi 07 heinä 07 tammi 08 heinä 08 tammi 09 heinä 09 tammi 10 heinä 10 tammi 11 heinä 11 tammi 12 heinä 12 tammi 13 heinä 13 tammi 14 heinä 14 Uljuan alueen vedenlaadun seurantapisteiden veden kokonaistyppi- ja kokonaisfosforipitoisuudet vuosina Uljuan vaikutuksia alapuoliseen vesistöön arvioitiin myös laskennallisesti laskemalla tekoaltaaseen Lämsänkoskelta johdetun veden ainemäärät ja toisaalta Uljuasta juoksutetun veden sisältämät ainemäärät vuoden 2014 ajalta. Tarkastelu on sinänsä teoreettinen, että se ei ota huomioon veden viipymää Uljuassa. Laskennassa on käytetty näytteenottohetkien mukaisia pitoisuuksia ja oletettu vedenlaadun muuttuneen näytteenottojen välillä tasaisesti. Siten mahdolliset pitoisuushuiput ja toisaalta pitoisuuskuopat jäävät huomioimatta. Alkuvuoden ja loppuvuoden pitoisuuksina on käytetty vuoden ensimmäisen ja viimeisen näytekierroksen mukaisia pitoisuuksia. Epävarmuustekijöistä johtuen laskelma on lähinnä suuntaa-antava. Väriluvun ja kemiallisen hapenkulutuksen osalta laskelmien tuloksia tarkasteltaessa tulee ottaa huomioon, että ne eivät suoraan kuvaa pitoisuuskasvua vaan odotettua parametrin arvon kasvua. Väriluku perustuu ns. platina-asteikkoon, jossa veden väriä verrataan eri platinapitoisuuksien aiheuttamiin väreihin, eikä väriluvun kasvu siten tarkoita platinapitoisuuden kohoamista vesistössä. Kemiallisen hapenkulutuksen arvo taas kuvaa hapettuneen orgaanisen aineen määrää happena. Laskelmien yhteenveto on esitetty taulukossa 12.

31 28 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Mikäli Uljuaan vuoden 2014 aikana johdetun ja sieltä edelleen alavirtaan johdetun vesimäärän erot jätetään huomioimatta, näyttäisi Uljua lisänneen kiintoainetta lukuun ottamatta kaikkien tarkasteltujen vedenlaatuparametrien pitoisuuksia (toteutuneet virtaamat). Tarkastelussa tulee kuitenkin ottaa huomioon se, että Uljuasta juoksutettiin vuoden aikana noin puolitoistakertainen määrä vettä kuin mitä sinne johdettiin. Tästä syystä laskelmaan on lisätty vertailu, jossa tilanne on tasattu yksinkertaisesti kertomalla yläkanavan kautta tulleet ainemäärät virtaamien suhteella (tasatut virtaamat). Tämä tarkastelu ei luonnollisestikaan ota huomioon Uljuan oman suoran valumaalueen kautta tulleita valumia, sadantaa eikä toisaalta myöskään haihduntaa. Em. laskentaoletuksilla Uljua näyttäisi kuitenkin lisänneen hieman vain alapuolisen vesistön typpipitoisuutta, muiden tarkasteltujen parametrien osalta vaikutus oli sen sijaan pitoisuuksia laskeva, kiintoaineen osalta jopa hyvin merkittävästikin. (Taulukko 12.) Uljuasta kesäkaudella juoksutetun veden laatu vastasi jokseenkin Lamujoen alaosan vedenlaatua ja oli osin jopa tätä parempaa (esim. kok.p). Uljuan ja Lamujoen yhteisvaikutus oli myös osin nähtävissä Siikajoen pääuoman vedenlaadussa ainakin lähimmillä Lamujoen alapuolisilla pisteillä. Taulukko 12. Uljuan laskennalliset vaikutukset alapuoliseen vesistöön vuonna (Pitoisuuslisäyksien yksiköt: väri mgpt/l, CODMn mgo2/l, kiintoaine mg/l, rauta ja ravinteet µg/l) TOTEUTUNEET VIRTAAMAT Q (m 3 ) väri (tn) COD Mn (tn) Fe (tn) kiintoaine (tn) kok.n (tn) kok.p (tn) tuleva ,4 lähtevä ,3 muutos ,9 arvo-/ pitoisuusmuutos, % TASATUT VIRTAAMAT Q (m 3 ) väri (tn) COD Mn (tn) Fe (tn) kiintoaine (tn) kok.n (tn) kok.p (tn) tuleva ,0 lähtevä ,3 muutos ± ,7 arvo-/ pitoisuusmuutos, % Siikajoki Siikajoen pääuoman osalta vedenlaadun tarkasteluun otettiin mukaan alueellisen tarkkailun näytepisteiden lisäksi Siikalatvan keskuspuhdistamon kaksi tarkkailupistettä, sekä muissa seurannoissa (turvetuotanto ja ELY) mukana olleet 86-tien sillan, Saarikosken ja 8-tien sillan näytepisteet. (Liite 1.) Tammikuussa pääuoman vedenlaatua tarkkailtiin vain joen alajuoksulla sijaitsevalla 8-tien sillan havaintopaikalla Näytepisteen vesi oli tuolloin humuksista ja humusvesille tyypillisen hapanta, sekä rehevää. Näytteenotto ajoittui kuun loppuun, jolloin vuodenvaihteen tulva oli jo ohi ja virtaamat asettuneet lähelle normaalitalven alivirtaamakauden lukemia. (Taulukot 13 ja 14.) Maaliskuussa toteutui laaja näytteenottokierros, jolloin näytteitä otettiin pääuoman ylimmältä näytepisteeltä Si155 aina jokisuun pisteelle Si6 saakka kaikkiaan 11 pisteeltä. Tulosten vertailtavuutta heikentää kuitenkin osaltaan se, että ylimmiltä näytepisteiltä (Si155 Si71) näytteet otettiin heti kuun alussa ja alimmilta tästä reilun viikon päästä. Jälkimmäisten näytteiden ottamisen aikaan Siikajoen virtaamat olivat selvästi koholla (kuva 4). Maaliskuussa veden happitilanne oli kaikilla pääuoman näytepisteillä hyvä. Vesi oli pisteillä hyvin tummaa ja korkeimmat väriarvot määritettiin ylimmältä näytepisteeltä Si155 ja ensimmäisiltä Uljuan alapuolisilta pisteiltä Si91-Si71. Tätä

32 29 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu alemmilla pisteillä virtaamat olivat kuitenkin ehtineet kohota ennen näytteenottoa vaikuttaen mahdollisesti hieman pienentyneisiin väriarvoihin. Virtaamien vaikutukseen viittaavat myös alimmilla pisteillä jonkin verran koholla olleet veden kiintoainepitoisuudet. 8-tien sillan näytepisteellä kiintoainepitoisuuksien määrityksessä käytettyjen suodattimien huokoskoko oli kuitenkin muita näytepisteitä pienempi, mikä johtaa suurempiin kiintoainepitoisuuksiin. Sähkönjohtavuuden arvot olivat maaliskuussa pieniä ja vesi oli humusvesille tyypillisesti hapanta ja rautapitoista. Ravinnepitoisuudet viittasivat rehevään ja osin jopa hyvin rehevään vedenlaatuun. Ainoastaan ylimmän Pyhännällä sijaitsevan näytepisteen Si155 kokonaistyppipitoisuus viittasi lievästi rehevään vedenlaatuun. Typpipitoisuudet olivat korkeimmillaan alimmilla näytepisteillä, mutta fosforin osalta korkeilla pitoisuuksilla erottuivat etenkin Kestilän ja Siikajoen vanhan uoman pisteet Si95 Si120. Epäorgaanisia ravinneyhdisteitä oli maaliskuussa perustuotantokauden ulkopuoliselle ajalle tyypillisesti runsaasti vapaana. Määritetyt enterokokkimäärät olivat vähäisiä. 8-tien sillan näytepisteellä sameusarvo oli maaliskuussa lievästi koholla ja veden puskurikyky happamoitumista vastaan hyvällä tasolla. (Kuvat 20-23, taulukot 13 ja 14.) Maaliskuun ylivirtaamajakson ja touko-kesäkuun taitteeseen osuneen kevättulvan välisenä aikana otettiin näytteitä vaihtelevina ajankohtina lähes kaikilta pääuoman näytepisteiltä. Veden happitilanne oli huhti-toukokuussa kaikilla näytepisteillä hyvä. Vesi oli edelleen hyvin tummaa ja humuksista ja etenkin ylimmän näytepisteen Si155 väriarvo ja kemiallisen hapenkulutuksen arvo erottuivat edelleen muita pisteitä korkeampina. Myös veden ph arvo oli näytepisteellä laskenut alas (4,99) ja oli koko vuoden aikana määritetyistä ph arvoista selvästi matalin. Ympäristöhallinnon Hertta-tietokannasta saatujen tietojen mukaan pisteen veden ph arvo kävi huhtikuun puolivälissä vielä selvästi alempana (3,3) ja jo yleisesti vesieliöstölle letaalilla tasolla. Vielä kesäkuun alussakin (9.6.) pisteen veden ph arvo oli vain 5,4. Havaitut ph arvot viittaavat happamien sulfaattimaiden vaikutukseen, vaikka Siikajoen alueella tästä johtuvat happamuusongelmat ovat pääosin rajoittuneet lähemmäs rannikkoa ja kesän kuivien jaksojen jälkeisiin ylivirtaamakausiin. Happamat sulfaattimaat esiintyvät Suomessa pääasiassa muinaisen Litorina-meren peittämillä alueilla, jotka ulottuvat Perämeren rannikolla noin 100 metrin tasoon merenpinnasta. Tämä 100 metrin taso kulkee suunnilleen juuri Pyhännän alueella. Tarkempia sulfaattimaiden kartoituksia ei ole alueella GTK:n karttapalvelun mukaan kuitenkaan tehty. Alempaa 8-tien sillan näytepisteeltä määritettyjen alkaliniteetti-arvojen mukaan veden puskurikyky happamoitumista vastaan oli hyvällä/erinomaisella tasolla. Korkeasta väriarvosta huolimatta Pyhännän näytepisteen veden rautapitoisuus oli huhtitoukokuun näytteistä pienin. Ravinnepitoisuudet olivat edelleen loppukeväällä rehevyyttä ilmentävällä tasolla. Pisteen Si155 pitoisuudet olivat edelleen muita näytepisteitä pienempiä, mutta kuvastivat kuitenkin rehevää rehevyystasoa. Epäorgaanisten ravinneyhdisteiden pitoisuudet olivat kuitenkin näytepisteellä varsin pieniä, muilla pisteillä mineraalisia ravinteita oli edelleen runsaasti vapaana. Määritetyt enterokokkimäärät olivat vähäisiä. (Kuvat 20-23, taulukot 13 ja 14.) Kesäkuun alun tulvajaksolla näytteet otettiin Siikajoen pääuomasta vain 86-tien sillan, Saarikosken ja 8-tien sillan näytepisteiltä. Valumien ja kohonneiden virtaamien vaikutukset vedenlaatuun jäivät suhteellisen vähäisiksi mahdollisesti osin vuodenvaihteen talvitulvastakin johtuen. Tuolloin maa oli suurelta osin paljas lumesta, eikä kasvillisuuskaan pystynyt sitomaan valumia tehokkaasti, joten valumat saattoivat osaltaan vähentää kevättulvan aikaisten valumien kuormituspotentiaalia. Pientä humuksisuuden ja kiintoaineen lisäystä huhti-toukokuun näytteisiin nähden oli kuitenkin kesäkuun alussa havaittavissa. Kesäkuussa määritetyt klorofyllipitoisuudet ilmensivät rehevää vedenlaatua, vaikka eivät erityisen korkeita olleetkaan. (Kuvat 20-23, taulukot 13 ja 14.) Heinäkuussa virtaamat olivat Siikajoen pääuomalla melko tasaisen pieniä, joten näytepisteiden vedenlaadun analyysituloksia voidaan vertailla keskenään vaikka näytteenotto ajoittuikin suhteellisen pitkälle aikavälille ( ). Happiongelmia ei havaittu heinäkuun aikana yhdelläkään pääuoman näytepisteellä ja muutamilta paikoilta määritetyt sameusarvot olivat suhteellisen pieniä. Vesi oli pisteillä edelleen hyvin tummaa ja rautapitoista, mutta ph arvot olivat pääosin nousseet

33 30 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu perustuotantokauden myötä lähemmäs neutraalia ja osin hieman sen ylikin. Ylimmällä Pyhännän näytepisteellä Si155 ph arvo oli edelleen selvästi alhaisin, vaikka oli noussut jo hieman yli kuuteen (6,10). Kiintoainepitoisuudet vaihtelivat jonkin verran ilman selvää kehityssuuntaa, joskin korkeimmat pitoisuudet määritettiin Uljuan yläpuoliselta Siikajoelta. Määritetyt kokonaistyppipitoisuudet viittasivat heinäkuussa edelleen rehevään vedenlaatuun ylintä näytepistettä Si155 lukuun ottamatta (lievästi rehevä). Kokonaisfosforipitoisuudet ilmensivät kokonaisuudessaan rehevää vedenlaatua. Fosfaattifosfori muodosti näytepisteillä keskimäärin yli puolet kokonaisfosforista (ka. 54 %, %, maaliskuussa ka. 62 %), mutta epäorgaanisten typpiyhdisteiden keskimääräinen osuus kokonaistypestä oli pudonnut maaliskuun noin 40 %:sta perustuotantokauden käynnistymisen myötä noin 14 %:iin. Tarkempaan minimiravinnetarkasteluun palataan tässä raportissa myöhemmin. Ravinnepitoisuudet pääosin kasvoivat alkuvuoden näytekierrosten tapaan pääuoman yläosilta alavirtaan päin, joskaan kehityssuunta ei ollut täysin suoraviivainen ja esim. Kestilän ja Siikajoen vanhan uoman näytepisteiden pitoisuudet olivat usein Lamujokisuun alapuolisten pisteiden pitoisuuksia korkeampia. Tähän vaikuttanevat osaltaan paitsi Lamujoen kautta tulevan veden alhaisemmat pitoisuustasot, myös Uljuan kesäkaudella ravinteita pidättänyt vaikutus. Saarikosken näytepisteeltä määritetty klorofyllipitoisuus oli suhteellisen pieni (8,4 µg/l) ja 86-tien sillalta määritetty pitoisuus (16,7 µg/l) selvästi suurempi. Molemmat ilmensivät kuitenkin rehevää vedenlaatua. Yhteistarkkailupisteiltä määritetyt enterokokkimäärät olivat osin alkuvuotta suurempia. (Kuvat 20-23, taulukot 13 ja 14.) Myös elokuussa otettiin näytteet kaikilta Siikajoen pääuoman näytepisteiltä. Virtaamat olivat edelleen pieniä ja tuloksia voidaan siten melko luotettavasti verrata toisiinsa, vaikka näytteenotto jakautuikin reilun viikon aikavälille ( ). Vähäisten virtaamien ja osin jopa helteisten säiden seurauksena veden happitilanne oli selvästi aiempia näytekierroksia heikompi valtaosalla näytepisteistä. Heikoimmillaankin veden happipitoisuudet olivat kuitenkin tasolla 5-6 mg/l, joten erityisen ongelmalliselle tasolle pitoisuudet eivät laskeneet. Muutamilta näytepisteiltä määritetyt sameusarvot olivat hieman heinäkuun vastaavia korkeampia, mahdollisesti leväsamennuksesta johtuen. Veden väriarvot, kemiallisen hapenkulutuksen arvot ja rautapitoisuudet viittasivat edelleen hyvin humuspitoiseen vedenlaatuun. Ylimmän näytepisteen Si155 väriarvot eivät enää juurikaan eronneet alemmista pisteistä ilmeisesti vähäisten valumien vuoksi. Veden ph arvot olivat suhteellisen tasaisesti lievästi happamia ja sähkönjohtavuuden arvot sisävesille tyypillisen pieniä. Kiintoainepitoisuudet vaihtelivat jonkin verran pisteiden kesken; korkein pitoisuus (12 mg/l) määritettiin 86- tien sillan näytepisteeltä, jolla myös veden väriarvo (400 mgpt/l) oli selvästi muita pisteitä korkeampi. Syytä yksittäisen näytepisteen kohonneisiin pitoisuuksiin on vaikea arvioida, mutta ne voivat liittyä näytteenottoajankohtaan osuneeseen lievään virtaamien kasvuun. 8-tien sillan näytepistettä lukuun ottamatta muiden pisteiden elokuun näytteet otettiin hieman myöhemmin, jolloin virtaamat olivat jälleen jo laskeneet ja pisteellä kiintoainepitoisuuteen vaikuttaa myös suodattimen huokoskoko. Näytepisteen Si155 kokonaistyppipitoisuus ilmensi edelleen vain lievästi rehevää vedenlaatua, mutta kaikki muut määritetyt kokonaisravinnepitoisuudet olivat elokuussa rehevyyttä ilmentävällä tasolla. Korkeimmat ravinnepitoisuudet määritettiin Saarikosken näytepisteeltä ja siltä alavirtaan, mikä voi myös liittyä näytteenottoajankohtiin, sillä ylemmiltä näytepisteiltä näytteet otettiin vasta seuraavalla viikolla. Fosfaattifosforin osuudet kokonaisfosforista olivat näytepisteillä elokuussa keskimäärin 63 % (30-83 %) ja epäorgaanisten typpiyhdisteiden osuudet kokonaistypestä keskimäärin 20 % (8-33 %). Alimmilla näytepisteillä nitraatti-nitriittityppeä oli selvästi ylempiä näytepisteitä enemmän vapaana. Määritetyt klorofyllipitoisuudet olivat jokseenkin heinäkuun tasolla, Siikajoella perustuotantoa rajoittavat myös veden hyvin tumma väri ja virtaus. (Kuvat 20-23, taulukot 13 ja 14.) Loppuvuoden näytteenotot kattoivat vain ympäristöhallinnon seurannan 8-tien sillan näytepisteellä (1 krt/kk, syys-joulukuu) ja yksittäisen lokakuun näytekierroksen Ruukin alueen näytepisteillä (Si31 ja Si33) ja jokisuulla (Si3 ja Si6). Veden happitilanne oli syksyllä sään viilentymisen myötä

34 31 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu yleisesti parantunut elokuun tasolta. Sameusarvot määritettiin vain näytepisteeltä ja veden sameus oli kiintoainepitoisuuden tapaan (suodatin) selvästi runsainta lokakuussa virtaamien lähdettyä nopeaan kasvuun kuivan kesän jälkeen. Veden väriarvot eivät kuitenkaan valumien myötä kasvaneet, vaan jopa laskivat. Vielä syyskuussa ja lokakuun alkupuolella ph arvot olivat neutraalin tuntumassa, mutta putosivat tämän jälkeen 8-tien sillan näytepisteellä 6,2 6,4 tasolle. Samalla veden puskurikyky happamoitumista vastaan putosi hieman kesän erinomaiselta tasolta hyvälle tasolle. Siikajoen pääuoman alaosilla vesi oli syyskaudella ravinteikasta ja perustuotantokauden hiipumisen myötä myös epäorgaanisten typpiyhdisteiden pitoisuudet lähtivät kasvuun. (Kuvat 20-23, taulukot 13 ja 14.) Ruukin ja Siikajoen jätevedenpuhdistamoiden vaikutukset näkyivät ajoittain ravinnepitoisuuksien lievänä kasvuna jätevesien purkupisteiden ylä- (Si33 ja Si6) ja alapuolisten (Si31 ja Si3) näytepisteiden välillä. Ruukin puhdistamolla nitraatti-nitriittitypen pitoisuus kasvoi hieman kolmella neljästä näytekierroksesta (ka. +21 µg/l) ja ammoniumtypen pitoisuus kahdella kierroksella (ka. +22 µg/l). Kokonaistypen tai fosforipitoisuuksien osalta vaikutuksia ei voitu keskimäärin havaita. Siikajoen puhdistamon ylä- ja alapuolisen näytepisteen välillä ammoniumtypen ja edelleen myös kokonaistypen pitoisuudet kasvoivat voimakkaasti heinäkuun alun näytekierroksella (+140 µgnh 4 /l ja +220 µgn/l), mutta muilla näytekierroksilla muutokset olivat vähäisiä. Heinä-elokuussa myös määritetyt enterokokkimäärät kasvoivat molempien puhdistamoiden purkupisteiden ylä- ja alapuolisten pisteiden välillä. (Kuvat 20-23, taulukot 13 ja 14.) mgpt/l Väriluvut tammi helmi maalis huhti touko Kuva 20. Siikajoen pääuoman havaintopisteiden veden väriluvut vuonna kesä Si155 ka. Si111 ja Si120 ka. Si91 ja Si95 Si71 ja Si73 ka. 86-tien s ja Saarikoski Si31 ja Si ka. Si3 ja Si6 heinä elo syys loka marras joulu 7,20 7,00 6,80 6,60 6,40 6,20 6,00 5,80 5,60 5,40 5,20 5,00 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu ph ph Si155 ka. Si111 ja Si120 ka. Si91 ja Si95 ka. Si71 ja Si73 ka. 86-tien s ja Saarikoski ka. Si31 ja Si ka. Si3 ja Si6 Kuva 21. Siikajoen pääuoman havaintopisteiden veden ph -arvot vuonna 2014.

35 32 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Taulukko 13. Siikajoen pääuoman havaintopisteiden analyysituloksia vuodelta näytepvm O 2 O 2 sameus väri- sähk. ph alkali- COD Mn kiinto- Fe piste mg/l % FNU mgpt/l ms/m mmol/l mgo 2/l mg/l µg/l ,8 81 5, ,2 6,2 0, , Si ,7 6,06-23 <2, Si ,7 6, , Si ,5 6, , Si ,8 6, , Si , ,9 6, , Si ,4 6, , Si ,5 6, , Si ,5 6, Si ,6 6, , , ,3 6,2 0, , Si ,0 6, Saarikoski , ,3 6,5-23 8, tien silta , ,5 6,5-23 8, , ,2 6,6 0, , , ,6 6,5 0, , ,1 6,5 0, , Si ,9 6, , ,7 6,7 0, , Si ,2 4, , Si ,0 6, Si ,3 6, , ,4 6,8 0, Si ,0 6, Si ,0 6, ,7 77 7, ,9 6,7 0, , Saarikoski , ,0 6, tien silta ,6 78 7, ,0 6, ,3 86 8, ,5 6,5 0, Si , ,8 6, , Si , ,2 6, , Si ,7 6, Si , ,0 6, , Si , ,0 6, , Si , ,1 6, , Si , ,7 6, , Saarikoski ,6 97 6, ,9 7,0-24 4, tien silta ,6 87 8, ,1 7,0-23 8, Si , ,4 6, , Si , ,4 6, , ,0 82 5, ,5 6,9 0, , Si , ,6 7, , Si , ,7 7, , Si , ,4 6,62-20 <3, Si , ,8 6, , Si , ,6 6, , Si , ,5 6, , Si , ,7 6, , Si , ,2 6, , Si , ,2 6, , Saarikoski ,8 81 8, ,2 6,9-26 6, tien silta ,5 88 9, ,6 6, Si , ,4 6, , Si , ,5 6, , , ,0 6,5 0, Si , ,4 6, , Si , ,6 6, , , ,6 6,9 0, , Si , ,2 6, , Si ,2 6, , Si ,7 7, , Si ,0 7, , , ,1 6,4 0, ,3 93 6, ,6 6,2 0, , ,2 91 7, ,9 6,4 0,

36 33 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Taulukko 14. Siikajoen pääuoman havaintopisteiden ravinne- ja klorofyllipitoisuudet vuonna näyte- kok.n NO pvm 3+2 -N NH 4 -N kok.p PO 4 -P Chl-a enterokokit piste µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml Si Si Si Si Si Si Si Si Si Si <3, Saarikoski tien silta Si Si <20 5, Si Si Si Si Saarikoski ,0-86-tien silta , Si ,4 8, Si Si Si Si Si Si Saarikoski ,5 2, ,4-86-tien silta , ,7 - Si Si Si Si Si Si Si <5, Si Si Si Si Saarikoski ,9-86-tien silta ,1 - Si Si Si Si Si Si Si , Si

37 34 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu µg/l Kokonaistyppipitoisuudet tammi helmi maalis huhti touko Si155 ka. Si111 ja Si120 ka. Si91 ja Si95 ka. Si71 ja Si73 ka. 86-tien s ja Saarikoski ka. Si31 ja Si ka. Si3 ja Si6 kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 22. Siikajoen pääuoman havaintopisteiden veden kokonaistyppipitoisuudet vuonna Kokonaisfosforipitoisuudet 100 Si155 ka. Si111 ja Si120 ka. Si91 ja Si95 ka. Si71 ja Si73 ka. 86-tien s ja Saarikoski ka. Si31 ja Si ka. Si3 ja Si tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu µg/l Kuva 23. Siikajoen pääuoman havaintopisteiden veden kokonaisfosforipitoisuudet vuonna Pidemmän aikavälin ( ) tarkasteluun valittiin kolme näytepistettä, joista Si155 sijaitsee Pyhännällä Siikajoen yläosilla, Si73 Rantsilassa joen keskivaiheilla ja alaosilla 8-tien sillalla. Näytepisteet valittiin näytemäärien perusteella. Tulosten mukaan veden väriarvot ja rautapitoisuus ovat olleet joen keski- ja alaosilla kasvussa, kun taas joen yläosilla väriarvojen hyvin lievästä kasvusta huolimatta rautapitoisuudet ovat laskeneet. Ylimmän näytepisteen Si155 osalta näytemäärät ovat kuitenkin olleet selvästi kahta muuta pistettä vähäisempiä ja lisäksi sekä väriarvojen että rautapitoisuuksien osalta hajonta on ollut varsin voimakasta. Väriluvut kertovat osaltaan veden humuksisuudesta ja niiden suunta on siis ollut Uljuan alapuolisilla pisteillä lievästi nouseva huolimatta Uljuan lyhytaikaissäännöstelyn loppumisesta. Jos tarkastellaan vain lyhytaikaissäännöstelyn päättymisen jälkeistä aikaa (2006-), on sekä värilukujen että rautapitoisuuksien kehityssuunta ollut pisteellä Si73 laskeva. Säännöstelykäytäntöjen ja väriarvojen välinen yhteys on kuitenkin todennäköisesti vähäinen ja viime vuosien kehityssuuntaan vaikuttavat myös muut tekijät. Alempana, 8-tien sillan näytepisteellä, tarkastelukauden lyhentäminen ei vaikuta aineistosta laskettujen trendiviivojen suuntaan. (Kuva 24.)

38 35 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu mgpt/l Väriluvut Si155 Si tammi 00 heinä 00 tammi 01 heinä 01 tammi 02 heinä 02 tammi 03 heinä 03 tammi 04 heinä 04 tammi 05 heinä 05 tammi 06 heinä 06 tammi 07 heinä 07 tammi 08 heinä 08 tammi 09 heinä 09 tammi 10 heinä 10 tammi 11 heinä 11 tammi 12 heinä 12 tammi 13 heinä 13 tammi 14 heinä 14 µg/l Rautapitoisuudet Si155 Si tammi 00 heinä 00 tammi 01 heinä 01 tammi 02 heinä 02 tammi 03 heinä 03 tammi 04 heinä 04 tammi 05 heinä 05 tammi 06 heinä 06 tammi 07 heinä 07 tammi 08 heinä 08 tammi 09 heinä 09 tammi 10 heinä 10 tammi 11 heinä 11 tammi 12 heinä 12 tammi 13 heinä 13 tammi 14 heinä 14 Kuva 24. Siikajoen vedenlaadun seurantapisteiden veden väriarvot ja rautapitoisuudet vuosina Veden ph arvojen kehityssuunta näyttäytyy Pyhännän näytepisteellä Si155 voimakkaan laskevana johtuen käytännössä vuoden 2014 hyvin pienistä arvoista. Ilman vuoden 2014 tuloksiakin suuntaus on laskeva, mutta ei läheskään yhtä voimakkaasti ja lisäksi vähäiset näytemäärät vaikuttavat kehityssuunnan havaitsemisen luotettavuuteen. Alemmilla näytepisteillä ph arvot ovat pysytelleet keskimäärin jokseenkin samalla tasolla, joskin tarkasteltaessa vain vuosia , on arvojen kehityssuunta ollut pisteillä lievästi nouseva. (Kuva 25.) ph ph-arvot Si155 Si ,50 7,00 6,50 6,00 5,50 5,00 4,50 4,00 3,50 3,00 tammi 00 heinä 00 tammi 01 heinä 01 tammi 02 heinä 02 tammi 03 heinä 03 tammi 04 heinä 04 tammi 05 heinä 05 tammi 06 heinä 06 tammi 07 heinä 07 tammi 08 heinä 08 tammi 09 heinä 09 tammi 10 heinä 10 tammi 11 heinä 11 tammi 12 heinä 12 tammi 13 heinä 13 tammi 14 heinä 14 Kuva 25. Siikajoen vedenlaadun seurantapisteiden veden ph arvot vuosina

39 36 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Siikajoen veden kokonaisravinnepitoisuudet ovat käyttäytyneet tarkasteltujen pisteiden osalta varsin loogisesti, eli pitoisuudet ovat olleet keskimäärin pienimpiä joen yläosilla kasvaen alavirran suuntaan. Typpipitoisuuksien osalta kehityssuunta on vuosina ollut kaikilla näytepisteillä kasvava ja fosforipitoisuuksien osalta laskeva. Vuodesta 2006 lähtien kuitenkin typpipitoisuuksien kehityssuunta on Uljuan alapuolisilla pisteillä ollut hyvin lievästi laskeva. Vastaavan tarkastelun mukaan kokonaisfosforipitoisuudet ovat pysytelleet joen alaosilla jokseenkin ennallaan tai jopa hieman nousseet. (Kuva 26.) µg/l Kokonaistyppipitoisuudet Si155 Si tammi 00 heinä 00 tammi 01 heinä 01 tammi 02 heinä 02 tammi 03 heinä 03 tammi 04 heinä 04 tammi 05 heinä 05 tammi 06 heinä 06 tammi 07 heinä 07 tammi 08 heinä 08 tammi 09 heinä 09 tammi 10 heinä 10 tammi 11 heinä 11 tammi 12 heinä 12 tammi 13 heinä 13 tammi 14 heinä 14 µg/l Kokonaisfosforipitoisuudet Si155 Si tammi 00 heinä 00 tammi 01 heinä 01 tammi 02 heinä 02 tammi 03 heinä 03 tammi 04 heinä 04 tammi 05 heinä 05 tammi 06 heinä 06 tammi 07 heinä 07 tammi 08 heinä 08 tammi 09 heinä 09 tammi 10 heinä 10 tammi 11 heinä 11 tammi 12 heinä 12 tammi 13 heinä 13 tammi 14 heinä 14 Kuva 26. Siikajoen vedenlaadun seurantapisteiden veden kokonaistyppi- ja kokonaisfosforipitoisuudet vuosina Pohjolan Peruna Oy:n purkuvesistön tarkkailu Ohtuanojan vedenlaatua tarkkaillaan pääosin Pohjolan Peruna Oy:n jätevedenpuhdistamon ja lietekentän kuormituksiin perustuen. Näytepisteitä on kolme: joen latvaosilla kuormituksen alapuolella (Oh 28), joen keskivaiheilla (Oh 12) ja alaosilla Vuolunojaan yhtymisen jälkeen ennen laskua Siikajokeen (Oh 2). Tarkkailua toteutettiin vuonna 2014 kolmeen kertaan ja tarkkailutulokset on esitetty taulukossa 15. Veden happitilanne oli näytepisteillä pääsääntöisesti hyvä, mutta elokuun näytekierroksella Ohtuanojan keskivaiheilla sijaitsevan näytepisteen Oh12 vesi oli käytännössä hapetonta. Kahdella muulla näytepisteellä ei havaittu vastaavana ajankohtana happiongelmia, joten tilanteesta ei voi vetää suoraa yhteyttä jätevesikuormitukseen. Veden väriluvut olivat säännöllisesti pienimpiä ylimmällä näytepisteellä Oh28 ja selkeimmillään ero oli nähtävissä kesällä heinä-elokuun näyte-

40 37 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu kierroksilla. Kemiallisen hapenkulutuksen arvot käyttäytyivät pääpiirteittäin samoin, joskin heinäkuussa joen keskiosan näytepisteen Oh12 arvo oli muihin tarkkailutuloksiin nähden poikkeavan pieni. Pääosin em. vedenlaatuparametrien arvot viittasivat kuitenkin tummaan ja humuspitoiseen vedenlaatuun. Veden kiintoainepitoisuudet olivat monille alueen vesistöille tyypilliseen tapaan kohtalaisen korkeita ja etenkin maaliskuussa ylimmän näytepisteen pitoisuus (17 mg/l) voitiin katsoa korkeaksi. Vielä maaliskuussa vesi oli kaikilla näytepisteillä humusvesille tyypillisen hapanta, mutta kesän voimakkaan perustuotantokauden myötä ph arvot kohosivat neutraalin tuntumaan ja sen ylikin. Sähkönjohtavuuden arvot viittasivat kesäkaudella melko selkeästi jätevesien vaikutukseen arvojen pienetessä tasaisesti alavirran suuntaan. Ravinnepitoisuudet ilmensivät kokonaisuudessaan rehevää/erittäin rehevää vedenlaatua ja myös epäorgaanisia ravinneyhdisteitä oli jatkuvasti runsaasti perustuotannon käytettävissä. Ravinnepitoisuudet eivät kuitenkaan olleet säännöllisesti korkeimpia ylimmällä ja kuormituslähdettä lähimmällä näytepisteellä, joten tulokset eivät tältä osin viitanneet yksiselitteisesti kuormituksen vaikutuksiin. Ainoastaan elokuun näytekierroksella typpipitoisuudet pienenivät tasaisesti alavirran suuntaan. (Taulukko 15.) Taulukko 15. Ohtuanojan havaintopisteiden analyysitulokset vuodelta väri- sähk. kiintonäyte- O pvm 2 O 2 ph COD luku joht. Mn kok.n NO aine 3+2 NH 4 kok.p PO 4 piste mg/l % mgpt/l ms/m mgo 2 /l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Oh ,9 6, Oh ,2 6, , Oh ,8 6, , Oh , , , Oh , ,24 4,9 9, Oh , , , Oh , , , Oh ,32 3, , , Oh , ,6 7, , Siikalatvan keskuspuhdistamon vaikutustarkkailu Siikalatvan keskuspuhdistamon vaikutustarkkailun näytepisteet sijaitsevat Siikajoen pääuomassa puhdistamon puhdistettujen jätevesien purkukohdan ylä- ja alapuolella, sekä purkureitillä Levänojassa ennen ojan laskua Siikajokeen. Levänojan yläpuolinen Siikajoen piste Si73 toimii siten vertailupisteenä ja alapuolinen piste Si71 jätevedenpuhdistamolta tulevien ja pisteen Lev0 kautta johdettavien vesien vaikutuspisteenä. Pääuoman pisteiden vedenlaatua on käsitelty jo aiemmin kappaleessa Levänojan näytepisteen vedessä oli selvästi havaittavissa jätevesien vaikutuksia mm. sähkönjohtavuuden arvoissa ja ravinnepitoisuuksissa. Levänojan veden ph arvot ja rautapitoisuudet olivat myös pääuoman veden vastaavia korkeampia, kuten kesäkaudella myös väriluvut ja kiintoainepitoisuudet. Enterokokkimäärät olivat koholla käytännössä vain elokuun näytekierroksella. Useimmissa tapauksissa Levänojan korkeat pitoisuudet nostivat hieman pitoisuuksia Siikajoessa, mutta vaikutukset olivat vähäisiä. Siikajoen virtaamat olivat kuivanakin kesänä moninkertaisia Levänojan virtaamiin nähden, eikä ojan kautta tuleva vesi riittänyt korkeista nostamaan merkittävästi pääuoman pitoisuustasoja. Alapuolinen piste sijaitsee noin puoli kilometriä Levänojan suulta alavirtaan, joten lähempänä ojansuuta vaikutukset saattavat näkyä selvemmin ennen Levänojan veden kunnollista sekoittumista Siikajoen vesimassaan. (Taulukko 16.)

41 38 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Taulukko 16. Siikalatvan keskuspuhdistamon vaikutustarkkailun havaintopisteiden analyysitulokset vuodelta väri- sähk. kiinto- enteronäyte- O pvm 2 O 2 ph COD luku joht. Mn Fe kok.n NO aine 3+2 NH 4 kok.p PO 4 kokit piste mg/l % mgpt/l ms/m mgo 2 /l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100 ml Si ,4 6, , Lev , , Si ,5 6, , Si , ,1 6, , Lev , , Si , ,7 6, , Si , ,2 6, , Lev , , Si , ,2 6, , Muut tarkkaillut vesistöt Yhteistarkkailun puitteissa otettiin jo edellä käsiteltyjen vesistöjen lisäksi näytteitä Pyhännänjärven sillalta (Pyhä), Iso-Ojalta (Mankilankanava Ma0), Kurranojalta (Ku0) sekä Mulkuanjoelta (Mu3). Lisäksi tarkastellaan Luohuanjoen ympäristöhallinnon Hertta-tietokannasta saatuja vesinäytetuloksia yhdeltä näytepisteeltä (Mikkolan silta). Em. pisteiden osalta kiintoainepitoisuudet eivät ole täysin vertailukelpoisia yhteistarkkailutuloksiin nähden, johtuen määrityksissä käytettyjen suodattimien eroista. Tulokset on esitetty taulukossa 17. Pyhännänjärven siltapisteen vesi oli kaikilla näytekierroksilla hapekasta ja humuksista. Humusvesille tyypillisesti vesi oli hapanta ja maaliskuussa ph arvo oli painunut 5,6 tuntumaan. Myös rautapitoisuudet olivat humusvesille tavanomaisen korkeita. Sähkönjohtavuuden arvot olivat Pyhännänjärvellä sisävesille normaalin pieniä eivätkä kiintoainepitoisuudetkaan nousseet poikkeavan korkeiksi. Maaliskuussa Pyhännänjärven vesi voitiin luokitella kokonaisravinteiden osalta reheväksi, mutta kesäkaudella heinä-elokuussa pitoisuudet viittasivat vain lievään rehevyyteen. Myös epäorgaanisten ravinneyhdisteiden pitoisuudet olivat kesäaikaan pieniä. Määritetyt enterokokkimäärät olivat hyvin vähäisiä. (Taulukko 17.) Iso-Oja laskee Mankilanjärvestä Siikajokeen Rantsilan kuntakeskuksen alapuolella. Tämän ns. Mankilankanavan veden happitilanne oli elokuussa jonkin verran heikentynyt. Vesi oli kaikilla näytekierroksilla hyvin tummaa, humuksista ja rautapitoista. Maaliskuussa veden ph arvo oli painunut alle kuuteen (5,84), mutta kohosi kesän perustuotantokaudella tasolle 6,35-6,55. Kiintoainepitoisuudet olivat kesäkaudella lievästi koholla, mutta alueelle tyypillisiä. Iso-Ojan ravinnepitoisuudet viittasivat kaikilla näytekierroksilla rehevään vedenlaatuun, joskaan pitoisuudet eivät olleet erityisen korkeita. Enterokokkimäärät kohosivat hieman kesäkaudella maaliskuun lukemista. (Taulukko 17.) Kurranojan näytepiste sijaitsee Kurranjärvestä Siikajokeen Uljuan alapuolelle Sipolassa laskevan ojan alaosilla 4-tien sillan kohdalla. Näytekierrosten aikaan ojan vesi oli hapekasta, tummavetistä, humuksista ja rautapitoista. Rautapitoisuus nousi elokuussa jo hyvinkin korkeaksi (>8 000 µg/l). Vesi oli myös humusvesille tyypillisen hapanta, joskaan alle kuuden painuneita arvoja ei Kurranojalta määritetty. Sähkönjohtavuuden arvot olivat tavanomaisen pieniä. Kiintoainepitoisuudet olivat kesäkaudella ja etenkin heinäkuun näytekierroksella koholla. Ravinnepitoisuuksien mukaan Kurranojan vesi oli rehevää etenkin fosforin osalta kesäkaudella jopa erittäin rehevää. Myös epäorgaanisia ravinneyhdisteitä oli runsaasti perustuotannon käytettävissä. Enterokokkimäärät nousivat tarkkailukauden edetessä, joskaan erityisen korkeiksi ne eivät nousseet. (Taulukko 17.)

42 39 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Mulkuanjoki laskee Mulkuanjärven yläpuolisilta suoalueilta Mulkuanjärven kautta Siikajokeen sen Uljuan yläpuoliselle osalle. Näytepiste sijaitsee Rasinperällä hieman ennen joen laskua Siikajokeen. Veden happitilanne oli näytepisteellä hieman heikentynyt kesän alivirtaamakaudella elokuussa. Joen vesi oli muiden tarkasteltujen sivu-uomien tapaan hyvin tummaa, humuksista ja rautapitoista. Elokuussa Mulkuanjoenkin veden rautapitoisuus oli kohonnut yli µg/l:aan. Vesi oli melko hapanta, vaikka alle kuuden ph arvoja ei kolmella toteutuneella näytekierroksella määritetty. Kiintoainepitoisuudet olivat heinä-elokuussa selvästi koholla (14-16 mg/l). Mulkuanjoen vesi oli kaikilla näytekierroksilla rehevää ja epäorgaanisia ravinneyhdisteitä oli jatkuvasti perustuotannon käytettävissä. Enterokokkimäärät kohosivat hieman tarkkailukauden edetessä jääden silti elokuussakin kohtalaisen pieniksi. (Taulukko 17.) Luohuanjoki laskee Siikajokeen Paavolan kohdilla Siikajoen Uljuan alapuolisen osan keskivaiheilla. Veden happitilanne oli Mikkolan sillan näytepisteellä kesän ja syksyn näytekierrosten aikaan hyvä. Vesi oli hyvin tummaa ja rautapitoista. Syyskuussa veden sähkönjohtavuuden arvo oli jonkin verran koholla, mikä voisi viitata jonkinasteiseen jätevesikuormitukseen alueella. Syyskuussa myös veden ph -arvo oli neutraalin tuntumassa, kun se muilla näytekierroksilla oli humusvesille tyypillisesti lievästi happaman puolella. Tämä voi vielä osaltaan olla seurausta kesän perustuotantokauden ja levätuotannon mahdollisesti nostamista veden ph arvoista. Kiintoainepitoisuudet olivat kesä- ja syyskuussa kohtalaisen korkeita, mutta marraskuulla pitoisuus oli jo laskenut alle10 mg/l:aan. Luohuanjoen ravinnepitoisuudet viittasivat rehevään vedenlaatuun. (Taulukko 17.) Taulukko 17. Pyhännänjärven, Iso-Ojan, Kurranojan, Mulkuanjoen ja Luohuanjoen havaintopisteiden analyysituloksia vuodelta väri- sähk. kiinto- enteronäyte- O pvm 2 O 2 ph COD luku joht. Mn Fe kok.n NO aine 3+2 NH 4 kok.p PO 4 kokit piste mg/l % mgpt/l ms/m mgo 2 /l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100 ml Pyhä , ,5 5,61 35 <2, Pyhä , ,2 6, , <5, ,7 0 Pyhä , ,6 6, , <5,0-21 5,1 2 Ma , ,7 5,84 21 <2, Ma , ,2 6, , <5, Ma , ,7 6, , <5, ,3 16 Ku ,9 6, , Ku , ,2 6, Ku , ,1 6, , Mu ,1 6, , Mu , ,6 6, Mu , ,4 6, Mikkolan s , ,6 6, Mikkolan s , ,6 7, Mikkolan s , ,3 6,4-7, MINIMIRAVINNETARKASTELU Perustuottajien kasvua rajoittavaa minimiravinnetta voidaan tarkastella ravinnesuhteiden avulla. Mineraaliravinnesuhde kuvaa leville välittömästi käyttökelpoisten ravinteiden määrää ja on siten kokonaisravinteita luotettavampi ravinteiden rajoittavuuden kuvaaja. Forsbergin ym. (1978) mukaan kun mineraaliravinteiden N/P -suhde on suurempi kuin 12 voidaan rajoittavana ravinteena katsoa olevan fosforin. Kun N/P -suhde on pienempi kuin 5 on rajoittava ravinne typpi. Näiden arvojen välillä (N/P -suhde 5-12) rajoittavana ravinteena on joko P tai N.

43 40 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Pelkkiä ravinnesuhteita paremmin ravinnerajoittavuuden voimakkuutta kuvaa seitsenluokkainen vesistöjen minimiravinneluokitus, joka huomioi myös ravinnepitoisuudet ja niiden vaihtelut (kuva 27, Pietiläinen ja Räike 1999). Minimiravinneluokitus on seuraavanlainen: 1. luokan vesistöt ovat voimakkaasti fosforirajoitteisia 2. luokan vesistöt melko voimakkaasti fosforirajoitteisia 3. luokan vesistöt lähinnä fosforirajoitteisia, ajoittain typpirajoitteisia 4. luokan vesistöt samanaikaisesti fosfori- ja typpirajoitteisia 5. luokan vesistöt typpirajoitteisia ja 6. luokan vesistöt vaihtelevasti fosfori- ja typpirajoitteisia 7. luokan vesistöissä ravinteet eivät rajoita leväkasvua Vuosien kasvukausien aikaisten vesinäytteiden mukaan Kortteisen yläpuolisen Lamujoen (Lam57) perustuotanto ei ole ollut selkeästi kummankaan pääravinteen rajoittamaa, joskin ajoittain rajoittuneisuus on painottunut hieman typen suuntaan. Epäorgaanisten ravinneyhdisteiden pitoisuudet ovat olleet näytepisteellä pieniä ja pääsääntöisesti tuotantoa ovat rajoittaneet sekä fosfori, että typpi. Kortteisen tuotantoa on rajoittanut huomattavasti selvemmin typpi, joskin näytemäärä on vähäinen. Kortteisen alapuolisen Lamujoen tuotanto on ollut vaihtelevasti fosfori- ja typpirajoitteista, joskaan etenkään alimmalla Jylhänrannan näytepisteellä ravinteet eivät pääsääntöisesti näyttäisi rajoittavan kasvua. Vaihteleva fosfori- ja typpirajoitteisuus viittaa yleensä voimakkaasti piste- ja/tai hajakuormitettuun vesistöön. Yleisesti Lamujoen tuotannon rajoittuneisuus painottui enemmän typen kuin fosforin suuntaan. (Kuvat 27 ja 28.) Uljuan ylä- ja alakanavien veden perustuotantoa rajoittivat vuosien kasvukausilla vesinäytteiden analyysitulosten perusteella vaihtelevasti sekä fosfori, että typpi. Ajoittain rajoittavana tekijänä ei toiminut kumpikaan pääravinteista, vaan molempia oli runsaasti saatavilla. Kanavien vesi on hyvin tummaa, joten myös veden väri ja virtaus rajoittanevat osaltaan tuotantoa. Uljuan syvännepisteellä perustuotantoa rajoitti ajoittain voimakkaastikin typpi. Kasvukaudella otettujen näytteiden määrät ovat kuitenkin kaikilla Uljuan näytepisteillä suhteellisen vähäisiä, ja muutamalla näytekierroksella syvännepisteelläkin tuotantoa rajoittivat molemmat pääravinteet. (Kuvat 27 ja 28.) Siikajoen pääuomalla vuosien vesinäytteiden analyysitulokset viittasivat pääsääntöisesti luokkiin 6 ja 7, eli vaihtelevasti fosfori- ja typpirajoitteisiin vesiin ja vesiin, joissa ravinteet eivät rajoita perustuotantoa ja leväkasvua. Rajoittuneisuus painottui kuitenkin yleisesti hieman enemmän typen kuin fosforin suuntaan ja ylimmällä Pyhännän näytepisteellä (Si155) ja joen keskivaiheiden pisteillä tuotanto oli heinäkuussa 2014 jopa voimakkaasti typpirajoitteista. Tuotannon rajoittuneisuuden voidaan katsoa jokseenkin vähentyneen alavirran suuntaan, eli alimmilla pisteillä epäorgaanisten fosfori- ja typpiyhdisteiden pitoisuudet olivat suhteellisesti suurimpia. Siikajoen pääuomallakin tuotantoa rajoittavat myös veden tumma väri ja virtaus. (Kuvat 27 ja 29.)

44 41 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu NO 2+3 +NH 4 ( µ g/l) P rajoittaa 3 P ja N rajoittavat N rajoittaa PO ( µ 4 g/l) Kuva 27. Suomen sisävesien jakautuminen seitsemään ravinnerajoitteisuusluokkaan epäorgaanisten ravinnesuhteiden ja pitoisuuksien perusteella Pietiläisen ja Räiken (1999) mukaan. NO 23 +NH 4 (µg/l) 350 Lam57 Lam45 Lam6 Kort Lam. Pulk. yp. NO 23 +NH 4 (µg/l) 350 Uy1 U3 Ua0 300 P rajoittaa 300 P rajoittaa P ja N rajoittavat 200 P ja N rajoittavat N rajoittaa 100 N rajoittaa PO 4 (µg/l) PO 4 (µg/l) Kuva 28. Kasvukauden aikaiset typpi-fosfori -suhteet ja pitoisuudet Iso-Lamujärven, Lamujoen keskiosan, Lamujoen alaosan, Uljuan yläkanavan, Uljuan altaan, Uljuan alakanavan ja Siikajoen Länkelän pintavedessä vuosina

45 42 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Si155 Si111&Si120 Si91&Si95 NO 23 +NH 4 (µg/l) 500 Si71&Si73 86-tien s & Saarikoski Si31 & Si Si3 & Si6 450 P rajoittaa P ja N rajoittavat N rajoittaa PO 4 (µg/l) Kuva 29. Kasvukauden aikaiset typpi- ja fosfori -suhteet ja pitoisuudet osalla alueellisen tarkkailun näytepisteistä AINEVIRTAAMAT Siikajoen valuma-alueella ainevirtaamia on laskettu Lamujoen alaosalla (Jylhänranta), Uljuan alapuolella mukaan lukien Lämsänkosken ohijuoksutukset sekä Siikajoen alaosalla (Revonlahti- Länkelä). Ainevirtaaman arvioinnissa käytettiin integrointimenetelmää, jossa vuorokautiset ainevirtaamat laskettiin vuorokauden keskivirtaamien ja kutakin ajankohtaa lähimpänä olleen pitoisuushavainnon perusteella. Siikajoen alaosan ainevirtaama on laskettu Länkelässä mitatun virtaaman ja havaintopaikalla (2014: n=15) mitatun vedenlaadun perusteella. Vastaavasti Lämsänkosken ohijuoksutuksen ainevirtaama on laskettu Lämsänkosken virtaaman ja Uljuaan tulevan vedenlaadun (n=9) perusteella, Uljuan altaan alapuolinen ainevirtaama Uljuan virtaaman ja alakanavan (Ua0) veden laadun (n=9) perusteella sekä Lamujoen ainevirtaama Jylhänrannan (Lam6) virtaama- ja vedenlaatumittausten (n=4) perusteella. Havaintopaikalla näytemäärät ovat selvästi suurimpia ja arviot siten luotettavimpia kun taas Lamujoen arviot perustuvat vain neljään näytekierrokseen. Kun huomioidaan vielä näytteenoton ajoittuminen eri virtaamatilanteisiin (kuva 4), voidaan etenkin Lamujoen ainevirtaama-arvioita pitää korkeintaan hyvin karkeina arvioina. Siikajoen vuoden 2012 kokonaisvirtaama oli hyvin runsas kahden voimakkaan tulvahuipun myötä ja samalla etenkin kiintoaineen, mutta myös typen ja fosforin ainevirtaamat nousivat selvästi muuta tarkastelujaksoa ( ) suuremmiksi. Kiintoaineen osalta ainevirtaama oli yli kolminkertainen vuosien , 2013 ja 2014 keskimääräiseen ainevirtaamaan nähden ja ravinteidenkin osalta kaksinkertainen. Vuosien 2013 ja 2014 virtaamat ja ainevirtaamat olivat jokseenkin tavanomaisia mm. vuodenvaihteen poikkeavasta talvitulvasta huolimatta. Vuoden 2014 osalta kevään tulvahuippu jäi talvitulvan jälkeen kuitenkin vähäiseksi ja myös huhti-toukokuun ainevirtaamat olivat poikkeuksellisen pieniä ja mm. selvästi loppusyksyn ainevirtaamia pienempiä. (Taulukko 18, kuvat 30 ja 31.)

46 43 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Taulukko 18. Siikajoen Länkelän ainevirtaamat vuosien huhti-toukokuussa, kesäheinäkuussa ja loka-marraskuussa. kiintoaine kok. P kok. N t/d kg/d kg/d huhti-touko kesä-heinä loka-marras Lamujoen ainevirtaamien osuudet Länkelän kokonaisainevirtaamista ovat jääneet viime vuosina keskimäärin Lamujoen valuma-alueosuutta pienemmiksi. Vuonna 2013 Jylhänrannan näytepisteeltä ei otettu näytteitä, mistä syystä myöskään Lamujoen ainevirtaamia ei kyseiselle vuodella laskettu. Uljuan ja Lämsänkosken ainevirtaamien osuus Länkelän vastaavista ainevirtaamista oli vuosina fosforin osalta keskimäärin noin 30 %, typen osalta noin 22 % ja kiintoaineen osalta noin 14 %. (Kuvat 29 ja 30.) m 3 /s 80 Virtaama Lamujoki, Jylhänranta Uljua+Lämsänkoski Siikajoki, Länkelä t/d 160 Kiintoaine Lamujoki, Jylhänranta Uljua+Lämsänkoski Siikajoki, Länkelä kg/d Fosfori Lamujoki, Jylhänranta Uljua+Lämsänkoski Siikajoki, Länkelä kg/d Typpi Lamujoki, Jylhänranta Uljua+Lämsänkoski Siikajoki, Länkelä Kuva 30. Vuoden keskimääräiset virtaamat ja ainevirtaamat Lamujoen alaosalla, Uljuan ja Lämsänkosken juoksutuksissa sekä Siikajoen alaosalla vuosina

47 44 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Kiintoainevirtaama tn/d Siikajoki, Länkelä Uljua + Lämsänkoski Lamujoki, Jylhänranta Kokonaistypen ainevirtaama kg/d Siikajoki, Länkelä Uljua + Lämsänkoski Lamujoki, Jylhänranta Kokonaisfosforin ainevirtaama kg/d Siikajoki, Länkelä Uljua + Lämsänkoski Lamujoki, Jylhänranta Kuva 31. Ravinne- ja kiintoainevirtaamat Lamujoen alaosalla, Uljuan alapuolella mukaan lukien Lämsänkosken ohijuoksutukset sekä Siikajoen alaosalla vuosina Sivujokien laskennalliset ainevirtaamat Siikajoen pääuoman ja Lamujoen suurimpien sivujokien ainevirtaamat laskettiin kesäajalle 2014 (kesä-syyskuu) ko. ajankohdan keskimääräisen vedenlaadun sekä valuma-alueiden kokosuhteiden perusteella johdettujen keskivirtaamien pohjalta. Lamujoen sivu-uomalta, Viitaojalta ei otettu vuoden 2014 aikana vesinäytteitä, joten myöskään sen ainevirtaamia ei voitu laskea. Siikajoen keski-

48 45 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu ja alaosien sivu-uomille virtaamat arvioitiin Siikajoen Harjunnivan ja Uljuan välisen alueen virtaaman perusteella. Kesä-syyskuun valuma alueella vaihteli välillä 3,5-8,2 l/s/km 2. Laskennalliset ainevirtaamat sivujokien suilla on esitetty taulukossa 19. Sivujoista suurimmat kesäaikaiset ainevirtaamat olivat Luohuanjoessa, Ohtuanojassa ja Savalojassa. Pyhännänjoelta ei Viitaojan tapaan ollut käytettävissä ajantasaista vedenlaatuaineistoa. Taulukko 19. Siikajoen ja Lamujoen sivujokien kesän 2014 keskimääräiset ravinnepitoisuudet ja ainevirtaamat. valuma- ainevirtaama sivu- virtaama pitoisuus alue kg/d uoma km 2 MQ l/s ka mg/l kok.n µg/l kok.p µg/l ka kok.n kok.p Mulkuanjoki Kurranoja Leuanoja Leväoja Savaloja Iso-oja , Luohuanjoki Ohtuanoja , Sivu-uomien yhteenlasketut osuudet Länkelän kesäaikaisista ainevirtaamasta olivat suuria, joskin laskelmat perustuvat vain muutamiin näytekierroksiin ja epävarmoihin virtaama-arvioihin. Kiintoaineen osalta sivu-uomien tuoma ainemäärä vastasi noin 62 % Länkelän kiintoainevirtaamasta, typen osalta noin 71 % ja fosforin osalta peräti 94 %. Kesäaikaiset virtaamat olivat vuonna 2014 suurelta osin hyvin pieniä, jolloin sivu-uomien karkeiden ainevirtaama-arvioiden merkitys helposti ylikorostuu. Sivu-uomien ainevirtaamaosuudet ovat kuitenkin myös aiempien arvioiden mukaan olleet suuria. 9 PIILEVÄTARKKAILU Vuoden 2014 perifytonin piilevätarkkailun raportti on esitetty kokonaisuudessaan liitteessä 10. Piilevätutkimukset tehtiin Rantsilan, Ruukin ja Siikajoen jätevedenpuhdistamojen vaikutusalueilla (n. 50 m ja 200 m alavirtaan vesien purkupaikoilta), sekä vertailupaikoilla jätevesien purkupaikkojen yläpuolilta. Näytteenotossa, näytteiden käsittelyssä ja analysoinnissa noudatettiin päällyslevästön seurantaan kehitettyä piilevämenetelmää, joka on kuvattu standardissa SFS-EN (2005) sekä julkaisussa Piileväyhteisöt jokivesien tilan luokittelussa ja seurannassa menetelmäohjeet (Eloranta, Karjalainen & Vuori 2007). Piilevänäytteet otettiin (Rantsila ja Ruukki) ja (Siikajoki). Siikajoen näytteiden haku venyi syksyyn jätevedenpuhdistamon jätevesien purkupaikan tarkan sijainnin määrittämisen viivästymisen myötä. Havaintoalueiden olosuhteista johtuen vain Siikajoen jvp:n vaikutusalueen näytteet voitiin ottaa ohjeiden mukaisesti kiviltä, kun taas Ruukin näytteet otettiin ulpukan lehtiruodeilta ja Rantsilan näytteet pintasedimenttiä pipetoimalla. Siikajoen tila oli näytealueilla piileväanalyysien tulosten perusteella pääosin hyvä. Jätevesien purkupaikkojen alapuolisissa joen osissa näkyi vain lieviä merkkejä tilan heikkenemisestä, Siikajoella joen loppuosassa heikoin tulos saatiin ns. yläpuolisesta vertailunäytteestä, mikä saattaa johtua paikallisista virtausoloista. Tulosten vertailua joen eri osien välillä vaikeuttaa merkittävästi se, että osa näytteistä otettiin keskikesällä ja osa loppusyksystä. Lisäksi kaikilla kolmella alueella näytealusta oli erilainen (kivet, kasvit, sedimentti).

49 46 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu 10 HABITAATTITARKKAILU Lamujoen ja Siikajoen sähkökalastuskoealoilla toteutettiin kalastusten yhteydessä habitaattitarkkailua, jolla pyritään saamaan tietoa mm. vesistön yleisestä tilasta ja sen mahdollisista muutoksista. Vastaavat tarkkailut on toteutettu pääosin samoilla koealoilla myös vuosina 2005, 2009 ja Tarkkailukohteet on jaettu taulukossa 20 osa-alueittain (Lamujoki, Siikajoen vanha uoma, Pöyryn yläpuolinen Siikajoen pääuoma ja Pöyryn alapuolinen Siikajoen pääuoma) ja niiden tarkemmat sijainnit valokuvineen ilmenevät vuoden 2014 kalataloustarkkailuraportista. Koealat valokuvattiin ja niiltä määritettiin mm. alan mitat, vesisyvyydet, virtausolot, pohjan laadut ja kasvillisuudet peittävyysarvioin. Pohjan laatua määritettiin arvioimalla pohjamateriaalin osuudet karkeuksittain. Lisäksi putkilokasvit ja vesisammalet määritettiin pääosin lajitasolle. Makrolevien ja sakkaumien määrää arvioitiin seuraavalla luokituksella. 0 = ei kerrostumia 1 = vähän: kerrostuman vahvuus < 1 mm, peittävyys yleensä alle 50 % 2 = kohtalaisesti: kerrostuman vahvuus noin 1 mm, peittävyys yleensä % 3 = runsaasti: kerrostuman vahvuus 1 2 mm, peittävyys yleensä % 4 = erittäin runsaasti: kerrostuman vahvuus > 2 mm, peittävyys yleensä % Lamujoen ja Siikajoen virtaamat olivat sähkökalastusten aikaan vähäisiä ja olivat olleet sitä jo pitkään kesäkuun lopulta lähtien. Tämä vaikutti hyvin todennäköisesti myös sakkaumien pysymiseen ja havaitsemiseen, sekä loi yhdessä lämpimien säiden kanssa otolliset olosuhteet leväkasvulle. Koealojen vesikasvillisuus muodostui aiempien tarkkailuvuosien tapaan edelleen pääasiassa vesisammalista, joista virtanäkinsammal (Fontinalis dalecarlica) oli useimmilla koealoilla valtalajina. Satunnaisemmin koealoilta tavattiin myös isonäkinsammalta (Fontinalis antipyretica) ja purosammalia (Hygrihypnum sp.). Putkilokasveista yleisimpiä olivat jokivesistöillä yleiset palpakot (Sparganium sp.), järvikorte (Equisetum fluviatile), terttualpi (Lysimachia thyrsiflora), järvisätkin (Ranunculus peltatus) ja sarat (Carex sp.). Paikoin koealojen lajistoon saattoi tulla putkilokasvien osalta luettua myös koealojen rantakaistoilla esiintyviä lajeja, koska osa koealoista oli kalastusten aikaan jopa poikkeavan vähävetisiä. Putkilokasvien osalta ehkä merkittävimpänä muutoksena voidaan viime vuosina havaita ärviöiden väheneminen, joskin vaihtelevat virtausolosuhteet ja maastotyöryhmän muuttuminen vuosien välillä voivat myös vaikuttaa tuloksiin. Lamujoen koealoilla on voitu havaita varsin selvästi pohjasammalten peittävyyden tasainen lisääntyminen vuosien välillä. Vielä vuonna 2005 keskimäärin vain noin viidesosa koealojen pohjasta oli sammalpeitteisiä, kun vastaava osuus vuonna 2014 oli jo lähes kaksi kolmasosaa. Useammat paikalliset henkilöt ovatkin ilmoittaneet, etteivät jäät enää nykyisellään puhdista Lamujoen pohjaa yhtä tehokkaasti kuin aiemmin. Sakkaumien ja makrolevien esiintyminen ja määrät ovat Lamujoella vaihdelleet lähinnä virtaamatilanteiden mukaan. (Taulukko 20.) Siikajoen vanhalla uomalla Vornassa sijaitsevan koealan alueella on tehty kunnostustöitä ja koeala oli vuoden 2014 kalastusten aikaan hyvin vähävetinen. Vähävetisyydestä ja lämpimästä kesästä johtuen koealalla oli kohtalaisen runsaasti sakkaumia ja myös leväkasvustoja. Koealan pohja on vielä ilmeisesti osin kunnostustöidenkin jäljiltä varsin paljas. (Taulukko 20.) Siikajoen pääuomalla voidaan etenkin Pöyryn alapuolisten koealojen osalta havaita pohjasammalten peittävyyden lisääntyneen. Myös näiden koealojen alueilla on tehty kunnostustöitä ja tulosten valossa näyttäisi siltä, että pohjasammalten tila alkaa töiden jälkeen taas hiljalleen palautumaan

50 47 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu ennalleen. Myös Pöyryn yläpuolisella Siikajoella pohjasammalisto on lisääntynyt, etenkin, jos jätetään uutena koealana vuonna 2014 mukaan otettu Saarikoski huomioimatta. Siikajoella esiintyi etenkin Pöyryn yläpuolisella jokialueella selvästi enemmän leväkasvustoja kuin Lamujoella. Merkittäviä sakkaumia esiintyy Siikajoen vesistöalueen koealoilla ilmeisesti edelleen vain satunnaisesti, sillä yhdelläkään koealalla ei havaittu sammalkasvustojen vähentyneen sakkaumien johdosta. Lisäksi olosuhteet olivat lämpimän kesän ja pienten virtaamien johdosta erittäin otolliset runsaisiinkin leväesiintymiin ja sakkaumien kertymisiin, mutta tästä huolimatta niitä ei enemmälti havaittu. (Taulukko 20.) Taulukko 20. Vesisammalten peittävyydet, sakkaumaluokitukset ja makrolevien runsausluokittelut koealoittain ja osa-alueittain vuosina 2005, 2009, 2011 ja 2014 Siikajoen yhteistarkkailualueella. osa-alue sammaleen peittävyys sakkaumat max. 0-4 makrolevät max. 0-4 Nro Lamujoki Lamujoki Lamujoki Lamujoki Lamujoki Lamujoki ka ,6 1,4 0,2 1,4 0,4 1,2 0,0 0,6 Nro osa-alue sammaleen peittävyys sakkaumat max. 0-4 makrolevät max Siikaj. vanhan uoma osa-alue sammaleen peittävyys sakkaumat max. 0-4 makrolevät max. 0-4 Nro Siikajoki, Pöyryn yläp Hyttikoski Nivankoski Kalliokoski Saarikoski Kirkkokoski km Pöyryn yp ka ,8 1,4 2,0 1,4 0,8 0,2 2,4 1,4 osa-alue sammaleen peittävyys sakkaumat max. 0-4 makrolevät max. 0-4 Nro Siikajoki, Pöyryn alap Killinkoski Finninkoski Kaijankoski * Piispanvirta ka ,0 2,0 1,8 1,3 0,5 2,0 2,0 1,0 * paikkaa hieman siirretty vuodesta ALUEELLA SUORITETTAVAT ERILLISTARKKAILUT 11.1 Turvetuotannon vesistövaikutukset Siikajoen turvetuotantoalueiden vesistötarkkailua toteutetaan omana, erillisenä tarkkailunaan, eikä tuon tarkkailun raporttiluonnosta ole vielä tätä kirjoitettaessa käytettävissä.

51 11.2 Kuntien uimarantojen vedenlaadun tarkkailu 48 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Siikajoen vesistöalueen kuntien terveysvalvonnan suorittamassa uimavesitarkkailussa uimarantojen vedenlaatu oli kesällä 2014 pääsääntöisesti hyvä ja laatukriteerit täyttävä (Liite 11). Ainoana poikkeuksena Luohuan uimarannalta otetun näytteen bakteerimäärät olivat selvästi koholla, joskin jo otetun näytteen mukaiset bakteerimäärät täyttivät EU-rantojen vesille asetetut rajaarvovaatimukset Leväseuranta Valtakunnallinen ja alueellinen leväseuranta tapahtuu Järvi & MeriWiki -verkkopalvelun kautta. Valtakunnallinen leväseuranta alkoi vuonna 2014 kesäkuun ensimmäisellä viikolla ja jatkui syyskuun lopulle saakka. Havainnoitsijoista valtaosa on vapaaehtoisia aktiivisia ranta-asukkaita ja kuntien ympäristö- ja terveysviranomaisia. Havainnoitsijat arvioivat viikoittain silmämääräisesti sinilevän määrää asteikolla 0 (ei levää) - 3 (erittäin runsaasti sinilevää). Jos levää on runsaasti, havainnoitsijat ottavat näytteen lajinmääritystä varten. Näyte voidaan ottaa myös, jos vesi haisee voimakkaasti tai näyttää muuten epätavalliselta. Havainnot levien runsaudesta tallennetaan SYKE:n Järviwikipalveluun. Järviwiki- palveluun ei ollut ilmoitettu levähavaintoja vuoden 2014 kesällä vesistöalueelta Pohjaeläintarkkailu Siikajoen yhteistarkkailun pohjaeläintarkkailun puitteissa otettiin vuonna 2014 pohjaeläinnäytteitä kaikkiaan 12 virtavesikohteelta ja lisäksi Iso-Lamujärven litoraalialueelta. Virtavesikohteet olivat pääosin samoja kuin aiemman tarkkailun aikanakin, joskin joitakin muutoksia oli tarkkailuohjelman päivityksen yhteydessä tehty. Tulosten vertailtavuuden vuoksi näytteiden määritystuloksia käsiteltiin osin samalla tapaa kuin aiempina tarkkailuvuosina, minkä lisäksi käytettiin nykyisin ekologisen tilan luokittelussa apuna käytettäviä pohjaeläinmittareita. Vuoden 2014 näytteenotto ajoittui tavanomaista myöhempään syksyyn ja jopa alkutalveen Siikajoen vesistöalueen kohonneiden virtaamien vuoksi. Tällä oli oletettavasti oma vaikutuksensa myös selvitysten tuloksiin. Niin sanotun biologisen vedenlaatupisteindeksin eli likaantumisindeksin (BMWP) arvot olivat korkeimpia Lamujoen, sekä Siikajoen Hyttikosken näytealueilla. Keskimääräisen vedenlaatuindeksin (ASPT) arvot olivat sen sijaan korkeimpia Neittävänjoen ja Siikajoen vanhan uoman Vornan näytealueilla. Indeksiarvo kuvaa ympäristöolosuhteiden muutoksilla herkkien lajien suhteellista osuutta koko lajistosta, kun taas BMWP indeksiarvoon vaikuttavat myös luokiteltujen taksonien määrät. Lamujoen Pappilankosken ja Siikajoen Hyttikosken näytealueilla pohjaeläintaksonimäärät olivat korkeita (> 50). Päivänkorentojen, koskikorentojen ja vesiperhosten muodostaman ns. EPT ryhmän osuudet kuvaavat myös osaltaan pohjaeläimistön tilaa. Ryhmän osuudet kokonaisyksilömääristä ylsivät vähintään 50 %:iin Lamujoen alemmalla näytealueella, Siikajoen vanhalla uomalla Vornassa, Savalojan yläosalla, Luohuanjoella, Neittävänjoella ja Kurranojalla. Siikajoen pääuomalla oletettavasti runsaat virtaamat vaikuttivat tuloksiin jonkin verran. Tämä oli nähtävissä myös näytteiden yksilömäärissä, jotka jäivät Hyttikosken, Nivankosken ja Kirkkokosken näytealueilla vähäisiksi (n yks./näyte). Taksonien ravinnonkäyttöryhmien vaihettuminen pilkkojista ja kerääjistä suodattajien kautta petoihin ja kaapijoihin alavirran suuntaan siirryttäessä oli osin nähtävissä tuloksista. Uusien ekologisen tilan mittareiden perusteella tarkkailtavien virtavesikohteiden pohjaeläimistön tila vuonna 2014 oli pääsääntöisesti hyvä tai erinomainen.

52 49 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Aiempiin tarkkailuvuosiin verrattaessa tuloksista ei voida luotettavasti havaita selkeitä kehityssuuntia, joskin vuoden 2008 tuloksista laskettujen varsin heikkojen indeksiarvojen jälkeen suuntaus on ollut pääosin nouseva. Todennäköisesti vuosien väliset heilahtelut johtuvat kuitenkin suurelta osin mm. olosuhde-eroista (virtaamat) ja näytteenoton ajoittumisesta (2014). Iso-Lamujärven ranta-alueen näytteenotto ajoittui joulukuun alkuun, mikä todennäköisesti saattoi vaikuttaa tuloksiin. Lisäksi näytteenottoalueilta ei löydetty kunnollisia rantakivikoita ja vaikka alueilla joitakin kiviä olikin, sijoittuivat tarkemmat näytteenottokohteet todennäköisesti ympäristöhallinnon vuoden 2012 näytteenottoa pehmeämmille pohjille. Näytteiden varsin vähäinen lajisto koostui pääosin harvasukasmadoista ja surviaissääskistä ja oletettavasti em. seurauksena myös kivikkorannoille suunniteltujen pohjaeläinmittareiden tulokset viittasivat vain välttävään/huonoon tilaluokkaan. Iso-Lamujärven selvityksen osalta uusintanäytteenottoa esim. vuonna 2015 voitaisiin harkita. Kokonaisuudessaan Siikajoen yhteistarkkailun pohjaeläintarkkailun vuoden 2014 tulokset (pois lukien Iso-Lamujärvi) olivat kuitenkin varsin positiivisia. Lamujoen osalta pohjakasvillisuuden on havaittu mm. sähkökoekalastusten yhteydessä monin paikoin lisääntyneen, mikä voi vaikuttaa myös pohjaeläinlajiston rakenteeseen. Siikajoen pääuomalla tulokset olivat osin haasteellisista näytteenotto-olosuhteista huolimatta vertailukelpoisia aiempien vuosien tuloksiin ja myös pienemmillä sivuuomilla tulokset olivat varsin positiivisia Kalataloustarkkailu Iso-Lamujärvellä muikku oli edelleen kirjanpitokalastuksen tärkein saalislaji ja lajin saaliit olivat edelleen kohtuullisia, vaikka eivät aivan muutamien vuosien takaiselle tasolle yltäneetkään. Järvellä on jatkettu hoitokalastuksia jo varsin pitkään, mitä voidaankin pitää edellytyksenä pysyvien tulosten aikaansaamiselle. Pyhännänjärvelle saatiin rekrytoitua vuodelle 2014 uusi kirjanpitokalastaja parin välivuoden jälkeen. Kalastajan pyynti painottui kuhan verkko- ja vapakalastukseen, joten tulokset eivät ole vertailukelpoisia aiempien kirjanpitokalastajien harjoittamaan keväiseen kutupyyntiin. Kalastajan kuhasaaliit olivat varsin hyviä ja häneltä saatavat kirjanpitotiedot täydentävät hyvin muuta saatavilla olevaa tietoa järven kalastuksesta ja kalakannoista. Kortteisen ainoan kirjanpitokalastajan kalastus ajoittui pääosin kevään kutuaikaan ja hänen ilmoittamiensa tietojen pohjalta lasketut pyydysyksikkösaaliit ovatkin heilahdelleet merkittävästi mm. kutuaikaisen pyynnin onnistumisesta (tarkan ajoittumisen onnistuminen, jää- ja vesitilanne) riippuen. Hauki ja ahven ovat Kortteisen pääsaalislajit. Uljuan kirjanpitokalastuksen verkkopyynnin yksikkösaaliit kääntyivät vuonna 2014 nousuun. Tulokset perustuvat kuitenkin vain yksittäisen kalastajan suhteellisen vähäisiin kalastusmääriin ja saaliisiin, mikä vähentää vertailun luotettavuutta. Uljualla myös kulloinenkin jäätilanne vaikuttaa merkittävästi kalastuksen onnistumiseen. Jokisuun nahkiaissaaliit ovat voimakkaasti riippuvaisia loppukesän ja syksyn pyyntiajan virtaamatilanteesta, joka oli vuonna 2014 pitkään varsin heikko. Myös kahden kirjanpitokalastajan yksikkösaaliit jäivät varsin vähäisiksi, vaikka hieman edellisvuodesta paranivatkin. Nahkiaistoukkatutkimusten mukaiset toukkatiheydet ovat niin ikään muutaman vuoden viiveellä riippuvaisia kudulle nousseiden nahkiaisten määristä ja osalla alueista toukkatiheydet paranivatkin merkittävästi aiempiin tutkimusvuosiin nähden. Toukkien kokojakauma painottui suhteellisen iäkkäisiin (suurikokoisiin) toukkiin, jotka ovat arviolta peräisin hieman paremmista nousuvuosista Toisaalta osalta toukkatutkimuslinjoista ei löydetty lainkaan toukkia. Kesän 2014 sähkökoekalastusten aikaan Lamujoen ja Siikajoen virtaamat olivat vähäisiä ja vedet lämpimiä, mikä saattoi osaltaan vaikuttaa ainakin koskikutuisten kalalajien viihtymiseen koealoilla.

53 50 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Lamujoen viiden koealan kalastuksissa havaittiin kaikkiaan viisi harjusta (4 kpl 0+ -ikäisiä) ja yksittäinen vanhempi taimen. Pyhännän ja Piippolan koealoilta saatiin lisäksi rapuhavaintoja, joten rapurutto ei ole ainakaan vielä edennyt niiden tasolle saakka. Ns. jokikalaindeksiarvojen perusteella Lamujoen koealat ovat yleistäen tyydyttävässä laatuluokassa. Siikajoen pääuoman sähkökoekalastusten yhteydessä saatiin harjuksia Hyttikoskelta, sekä Pöyryn voimalaitoksen yläpuoliselta koealalta ja kolmelta tämän alapuoliselta koealalta. Istutuksista peräisin olevia lohia saatiin Hyttikoskelta ja Nivankoskelta. Harjusten osalta tilanne oli aiempiin vertailuvuosiin nähden kohtalainen. Jokikalaindeksiarvojen perusteella Hyttikoski on Siikajoella hieman alempia koealoja paremmassa kunnossa (tyydyttävä). Pöyryn ylä- ja alapuolisten koealojen alueittain yhdistetyt aineistot ovat pääsääntöisesti viitanneet kalaston välttävään laatuluokkaan ja muutamina vuosina tyydyttävään tilaan. VIITTEET Anttila, E-L., Hilli, T. & Leskelä, A Siikajoen yhteistarkkailuohjelma vuosille Osa I: käyttö-, päästö- ja vesistötarkkailu. Pöyry Finland Oy. Oulu. Ekholm, M Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallituksen julkaisuja- sarja A 126. Vesi- ja ympäristöhallitus. 166 s. Eloranta, P., Karjalainen, S-M. & Vuori, K-M Piileväyhteisöt jokivesien ekologisen tilan luokittelussa ja seurannassa menetelmäohjeet. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen ympäristöjulkaisu. Forsberg, C., Ryding, S. -O., Claesson, A. & Forsberg, Å Water chemical analyses and/or algal assay? Sewage effluent and polluted lake water studies. Mitt. Internat. Verain. Limnol. 21: Kippola, P., Eskola, M., Hilli, T. & Taskila, E Siikajoen yhteistarkkailuohjelma v Osa I: käyttö- päästö- ja vesistötarkkailuohjelma, Osa II: kalataloustarkkailu-ohjelma, Osa III: pohjaeläintarkkailuohjelma. Pöyry Environment Oy. Oulu. Martinmäki, K., Hellsten, S., Visuri, M., Ulvi, T. & Aronsuu, K Ekologisen tilan ja virkistyskäytön parantamismahdollisuudet Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen säännöstelemissä järvissä. Suomen ympäristökeskuksen raportteja Helsinki. 107 s. Nikula, A Pohjois-Pohjanmaan turvetuotantosoiden päästötarkkailu vuonna Luonnos. Pöyry Finland Oy. Moniste. 77 s. Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma vuosille Yhteistyöllä vesien hyvään tilaan. Osa I Toimenpiteiden suunnittelun taustatiedot. 151 s. Pietiläinen O. P., Räike, A Typpi ja fosfori Suomen sisävesien minimiravinteina. Suomen ympäristö 313. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 64 s. Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ympäristökeskukset Oulujoen Iijoen vesienhoito-alueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen s. Pöyry Finland Oy Siikajoen yhteistarkkailuohjelma vuosille Osa I: Käyttö-, päästöja vesistötarkkailu. 18 s + liitteet.

54 51 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 OSA I: Vesistötarkkailu Vaaramaa-Hiltunen, M Siikajoen yhteistarkkailu Osa I: Käyttö- ja päästötarkkailu. Luonnos. Ahma ympäristö Oy. Rovaniemi. 52 s + liitteet. Vapo Oy, Turveruukki Oy, Paavolan Turve Ky, Hellpuri Oy Siikajoen alueen turvetuottajien päästö- ja vaikutustarkkailu vuosina

55 LIITE 1

56 LIITE 2 VESISTÖTUTKIMUS TESTAUSSELOSTE Ahma ympäristö Oy Asiakas: Yhteistarkkailu PL Rovaniemi puh Siikajoen yt , alueellinen tarkkailu; Pyhäntä Havaintopiste Näyte Koordinaatit (YK) Vesistöalue Sijainti Siikajoki Haarala Si Lamujoki Kortteisen yplam Pyhännänjärvi silta Pyhä Määritykset Lämpötila Syvyys *Väri *Happi Happi *ph Menetelmä SFS-EN ISO 7887 SFS 3040 SFS 3040 SFS 3021:1979 muunneltu automaattinen menetelmä *Sähkönjohtavuus SFS-EN 27888:1994 muunneltu automaattinen menetelmä *Klorofylli-a *Kiintoaine (GF/C) SFS 5772 SFS-EN 872 SFS 3036 SFS-EN ISO muunneltu SFS 3032 Sisäinen menetelmä *CODMn *Kokonaistyppi *Ammoniumtyppi *Kokonaisfosfori *Fosfaattifosfori Sisäinen menetelmä (SFS-EN ISO :2000) Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO :2005 Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO :2005 *Enterokokit *Kokonaisfosfori *Fosfaattifosfori *Nitraattinitriittitypen summa Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO 13395:1997 *Ammoniumtyppi Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO 11732:2005 *Nitriittityppi *Nitraattityppi Määritysraja 0,10 5 0,20 1,0 1,0 1,0 50 3,0 2,0 2,0 2,0 3,0 5,0 5,0 5, ,5 Mittausepävarmuus 30% (5-30mgPt/l) 13% (>30mgPt/l) 14% 14% 4% 14% (1,0-2,0 ms/m) 4% (>2,0 ms/m) 18% 26% (<25mg/l) 13% (>25mg/l) 12% 18% 28% (3,0-33µg/l) 7% (>33µg/l) 16% (2,0-24µg/l) 8% (>24µg/l) 19% (2,0-26µg/l) 5% (>26µg/l) 10-25% 10-30% 12-20% 12-35% Hav.piste Näytteenottopvm Työnro oc m mgpt/l mgo2/l % ms/m µg/l mg/l mgo2/l µgn/l µgn/l µgp/l µgp/l pmy/100ml µgp/l µgp/l µgn/l µgn/l µgn/l µgn/l µgn/l µg/l Si x14_2321 0,6 0, ,06 2,7 < 2, < 5, Lam x14_2321 0,3 0, ,35 2,7 < 2, < 5, Pyhä x14_2321 1,0 1, ,6 67 5,61 3,5 < 2, , Si x14_6700 3,7 0, ,99 2,2 6, , < 5,0 14 < Si x14_ ,0 0, ,7 86 6,10 2,8 8, ,4 8, Lam x14_ ,9 0,2 95 8,0 92 6,55 2,3 4, ,7 20 9, Pyhä x14_ ,8 1, ,1 99 6,54 3,2 6, ,7 19 < 5, Si x14_ ,6 0, ,5 82 6,62 4,4 < 3, Lam x14_ ,9 0,2 89 8,4 91 6,92 2,5 < 2, ,5 14 < 5, Pyhä x14_ ,6 0, ,3 81 6,74 3,6 22 4, ,1 21 < 5, SFS-EN ISO 10304: %(5-35µg/l) 15%(>35µg/l) SFS-EN ISO 10304: %(10-80µg/l) 12%(>80µg/l) *Nitraatti - nitriittitypen summa SFS-EN ISO 10304: %(20-120µg/l) 15%(>120µg/l) *Rauta, Fe Ahma ympäristö Oy Oulu, ICP-M 25% (<10µg/l) 15% (10-25 µg/l) 10% (>25 µg/l) Vesistö- ja jätevesitestausselosteiden yleiset huomiot: Kiintoaineella ei ole varsinaista määritysrajaa vaan määritysraja riippuu käytetystä näytemäärästä. Järvipisteiltä klorofyllinäyte otetaan 0-2 m kokoomana ja merialueella kokoomana kaksi kertaa näkösyvyyden paksuisesta vesikerroksesta. Maastossa tarvittaessa suoritettavat mittaukset: lämpötila, syvyys, kokonaissyvyys, näkösyvyys, virtaama, kemikaalinsyöttö, veden korkeus sekä jään- ja lumen paksuus Huomiot: pvm FM, kemisti Tarja Olli Akkreditointi: Laboratorio on FINAS -akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T131. Kuvaus akkreditoinnista on saatavissa FINAS:in sivulta tai laboratoriosta. Lausunto ei kuulu akkreditoinnin piiriin. Menetelmät: * = Menetelmä on akkreditoitu. Menetelmien mittausepävarmuudet ovat saatavissa laboratoriosta. Tutkimustulokset: C = varmistettu tulos. Tutkimustulokset koskevat vain tätä näytettä. Selosteen saa kopioida vain kokonaan. Yhteystiedot: Ahma ympäristö Oy, PL 96, Rovaniemi, tel ,

57 LIITE 3 VESISTÖTUTKIMUS TESTAUSSELOSTE Ahma ympäristö Oy Asiakas: Yhteistarkkailu PL Rovaniemi puh Siikajoen yt , alueellinen tarkkailu; Siikalatva Havaintopiste Näyte Koordinaatit (YK) Vesistöalue Sijainti Iso-Oja (Mankilankanava)Ma Kurranoja 4-tien silta Ku Siikajoki Sipola Si Siikajoki 4-tien silta Si Lamujoki Jylhänranta Lam Lamujoki Piippola kk Lam Kortteinen Kort Korta Siikajoki Kestilä kk Si Siikajoki Lämsänkoski Si Mulkuanjoki Mu Määritykset Lämpötila Syvyys *Väri *Happi Happi *ph *Sähkönjohtavuus *Klorofylli-a *Kiintoaine (GF/C) *Enterokokit *Fosfaattifosfori *Kokonais- fosfori *CODMn *Kokonaistyppi *Ammoniumtyppi *Kokonaisfosfori *Fosfaattifosfori *Nitraatti-nitriittitypen summa *Ammonium- typpi *Nitriittityppi *Nitraattityppi SFS 3021: SFS-EN 27888:1994 Sisäinen menetelmä, Sisäinen menetelmä, Sisäinen menetelmä, Sisäinen menetelmä, SFS-EN ISO SFS SFS muunneltu muunneltu SFS-EN ISO Sisäinen Sisäinen (SFS-EN ISO CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO SFS-EN ISO SFS-EN ISO Ahma ympäristö Menetelmä SFS 5772 SFS-EN 872 SFS 3036 SFS 3032 CFA-tekniikka, perustuu CFA-tekniikka, perustuu CFA-tekniikka, perustuu automaattinen automaattinen muunneltu menetelmä menetelmä :2000) SFS-EN ISO 10304: : :2007 Oy Oulu, ICP-M SFS-EN ISO :2005 SFS-EN ISO 13395:1997 SFS-EN ISO 11732:2005 menetelmä menetelmä :2005 Määritysraja 0,10 5 0,20 1,0 1,0 1,0 50 3,0 2,0 2,0 2,0 3,0 5,0 5,0 5, ,5 25% (<10µg/l) 14% 14% 4% 30% (5-30mgPt/l) 14% (1,0-2,0 ms/m) (3,0-33µg/l) (2,0-24µg/l) (2,0-26µg/l) 20%(5-35µg/l) 23%(10-80µg/l) 23%(20-120µg/l) 26% (<25mg/l) 28% 16% 19% Mittausepävarmuus 18% 12% 18% 10-25% 10-30% 12-20% 12-35% 15% (10-25 µg/l) 13% (>30mgPt/l) 4% (>2,0 ms/m) 13% (>25mg/l) 7% (>33µg/l) 8% (>24µg/l) 5% (>26µg/l) 15%(>35µg/l) 12%(>80µg/l) 15%(>120µg/l) 10% (>25 µg/l) Hav.piste Näytteenottopvm Työnro oc m mgpt/l mgo2/l % ms/m µg/l mg/l mgo2/l µgn/l µgn/l µgp/l µgp/l pmy/100ml µgp/l µgp/l µgn/l µgn/l µgn/l µgn/l µgn/l µg/l Ma x14_2324 1,0 0, ,6 53 5,84 3,7 < 2, < 5, Ku x14_2324 0,6 0, ,35 3,9 2, , Si x14_2324 0,8 1, ,0 63 6,07 3,9 2, < 5, Si x14_2324 0,2 0, ,44 4,8 2, < 5, Lam x14_2324 0,3 1, ,9 68 6,36 4,3 < 2, < 5, Lam x14_2324 0,9 1, ,14 2,9 < 2, ,8 1 < 5, Kort x14_2324 0,7 1, ,09 2,9 < 1, , Si x14_2324 0,4 1, ,52 4,7 2, , Si x14_2324 0,4 1, ,38 4,5 3, < 5, Mu x14_2324 0,4 0, ,23 4,1 4, < 5, Si x14_6694 7,5 1, ,60 4, < 5, Si x14_6694 6,6 1, ,52 4, < 5, Lam x14_6694 7,7 0, ,40 3, < 5, Lam x14_6694 9,7 0, ,38 2,9 5, ,8 1 < 5, Ma x14_ ,8 0, ,3 75 6,35 3,2 9, < 5, Ku x14_ ,0 0, ,1 87 6,74 4, Si x14_ ,9 1, ,8 89 6,76 4,0 7, Si x14_ ,7 0, ,3 83 6,70 4,0 7, Lam x14_ ,6 1, ,0 85 6,67 4,7 8, Lam x14_ ,7 0, ,7 87 6,29 2,5 3, ,4 17 < 5, Kort x14_ ,9 1, ,9 98 6,49 2,3 3, C < 5, Korta x14_ ,4 2, ,9 70 6,04 2,4 2, < 5, Si x14_ ,0 1, ,1 84 6,54 4,2 9, Si x14_ ,6 1, ,80 4, Mu x14_ ,4 1, ,4 79 6,16 2, Ma x14_ ,2 0, ,1 57 6,55 3,7 7, ,3 34 < 5, Ku x14_ ,7 0, ,0 84 6,83 5,1 9, Si x14_ ,8 1, ,7 75 6,84 5,7 3, Si x14_ ,5 0, ,6 75 6,79 5,5 2, Lam x14_ ,7 1, ,3 81 6,91 6,3 8, Lam x14_ ,3 0, ,9 67 6,49 2,9 4, < 5, Si x14_ ,5 1, ,7 78 6,91 5,6 4, < 5, Kort x14_ ,4 1, ,4 85 6,68 2,6 C 43 6, ,2 30 < 5, Korta x14_ ,3 2, ,3 84 6,67 2,6 6, , Si x14_ ,4 1, ,3 60 6,79 5,8 6, Mu x14_ ,9 0, ,5 62 6,47 4, *Nitraatti - nitriittitypen summa *Rauta, Fe Vesistö- ja jätevesitestausselosteiden yleiset huomiot: Kiintoaineella ei ole varsinaista määritysrajaa vaan määritysraja riippuu käytetystä näytemäärästä. Järvipisteiltä klorofyllinäyte otetaan 0-2 m kokoomana ja merialueella kokoomana kaksi kertaa näkösyvyyden paksuisesta vesikerroksesta. Maastossa tarvittaessa suoritettavat mittaukset: lämpötila, syvyys, kokonaissyvyys, näkösyvyys, virtaama, kemikaalinsyöttö, veden korkeus sekä jään- ja lumen paksuus Huomiot: pvm FM, kemisti Tarja Olli Akkreditointi: Laboratorio on FINAS -akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T131. Kuvaus akkreditoinnista on saatavissa FINAS:in sivulta tai laboratoriosta. Lausunto ei kuulu akkreditoinnin piiriin. Menetelmät: * = Menetelmä on akkreditoitu. Menetelmien mittausepävarmuudet ovat saatavissa laboratoriosta. Tutkimustulokset: C = varmistettu tulos. Tutkimustulokset koskevat vain tätä näytettä. Selosteen saa kopioida vain kokonaan. Yhteystiedot: Ahma ympäristö Oy, PL 96, Rovaniemi, tel ,

58 LIITE 4 VESISTÖTUTKIMUS TESTAUSSELOSTE Ahma ympäristö Oy Asiakas: Yhteistarkkailu PL Rovaniemi puh Siikajoen yt , Uljuan tarkkailu Havaintopiste Näyte Koordinaatit (YK) Vesistöalue Sijainti Uljuan syvänne U3 U3a U3b Määritykset Lämpötila Syvyys *Sameus *Väri *Happi Happi *ph Menetelmä SFS-EN ISO 7027 SFS-EN ISO 7887 SFS 3040 SFS 3040 SFS 3021:1979 muunneltu automaattinen menetelmä *Sähkönjohtavuus SFS-EN 27888:1994 muunneltu automaattinen menetelmä *Klorofylli-a *Kiintoaine (GF/C) SFS 5772 SFS-EN 872 SFS 3036 SFS-EN ISO muunneltu SFS 3032 Sisäinen menetelmä *CODMn *Kokonaistyppi *Ammoniumtyppi *Kokonaisfosfori *Fosfaattifosfori Sisäinen menetelmä Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO :2005 Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO :2005 *Fosfaattifosfori *Kokonaisfosfori *Nitraattinitriittitypen summa Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO 13395:1997 *Ammoniumtyppi Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO 11732:2005 *Nitriittityppi *Nitraattityppi Määritysraja 0,10 0,15 5 0,20 1,0 1,0 1,0 50 3,0 2,0 2,0 2,0 3,0 5,0 5,0 5, ,5 Mittausepävarmuus 13% 30% (5-30mgPt/l) 13% (>30mgPt/l) 14% 14% 4% 14% (1,0-2,0 ms/m) 4% (>2,0 ms/m) 18% 26% (<25mg/l) 13% (>25mg/l) 12% 18% 28% (3,0-33µg/l) 7% (>33µg/l) 16% (2,0-24µg/l) 8% (>24µg/l) 19% (2,0-26µg/l) 5% (>26µg/l) 10-25% 10-30% 12-20% 12-35% Hav.piste Näytteenottopvm Työnro oc m FTU mgpt/l mgo2/l % ms/m µg/l mg/l mgo2/l µgn/l µgn/l µgp/l µgp/l µgp/l µgp/l µgn/l µgn/l µgn/l µgn/l µgn/l µg/l U x14_674 < 0,1 1, U3a x14_674 1,7 5,0 7,2 51 U3b x14_674 0,4 3, U x14_2585 0,2 1,0 3, ,5 58 6,19 4,1 2, , < 5, U3a x14_2585 0,4 2,7 4, ,7 53 6,11 4, < 5, U x14_ ,8 1, U3a x14_6782 9,3 3, U3b x14_6782 9,2 5, U x14_ ,5 1,0 2, , ,63 2,9 C 37 4, < 5, U3a x14_ ,6 3,5 2, ,2 82 6,40 2,9 3, U3b x14_ ,0 6,0 3, ,6 75 6,31 2,9 3, U x14_ ,4 1,0 2, ,5 86 6,58 3,0 20 4, , U3a x14_ ,2 3,5 2, ,4 85 6,59 3,0 4, < 5, U3b x14_ ,9 6,0 3, ,8 78 6,48 3,0 9, < 5, SFS-EN ISO 10304: %(5-35µg/l) 15%(>35µg/l) SFS-EN ISO 10304: %(10-80µg/l) 12%(>80µg/l) *Nitraatti - nitriittitypen summa SFS-EN ISO 10304: %(20-120µg/l) 15%(>120µg/l) *Rauta, Fe Ahma ympäristö Oy Oulu, ICP-M 25% (<10µg/l) 15% (10-25 µg/l) 10% (>25 µg/l) Vesistö- ja jätevesitestausselosteiden yleiset huomiot: Kiintoaineella ei ole varsinaista määritysrajaa vaan määritysraja riippuu käytetystä näytemäärästä. Järvipisteiltä klorofyllinäyte otetaan 0-2 m kokoomana ja merialueella kokoomana kaksi kertaa näkösyvyyden paksuisesta vesikerroksesta. Maastossa tarvittaessa suoritettavat mittaukset: lämpötila, syvyys, kokonaissyvyys, näkösyvyys, virtaama, kemikaalinsyöttö, veden korkeus sekä jään- ja lumen paksuus Huomiot: pvm FM, kemisti Tarja Olli Akkreditointi: Laboratorio on FINAS -akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T131. Kuvaus akkreditoinnista on saatavissa FINAS:in sivulta tai laboratoriosta. Lausunto ei kuulu akkreditoinnin piiriin. Menetelmät: * = Menetelmä on akkreditoitu. Menetelmien mittausepävarmuudet ovat saatavissa laboratoriosta. Tutkimustulokset: C = varmistettu tulos. Tutkimustulokset koskevat vain tätä näytettä. Selosteen saa kopioida vain kokonaan. Y hteystiedot: Ahma ympäristö Oy, PL 96, Rovaniemi, tel ,

59 LIITE 5 VESISTÖTUTKIMUS TESTAUSSELOSTE Ahma ympäristö Oy Asiakas: Yhteistarkkailu PL Rovaniemi puh Siikajoen yt , intensiivinen tarkkailu Havaintopiste Näyte Koordinaatit (YK) Vesistöalue Sijainti Uljuan yläkanava Uy Uljuan alakanava Ua Määritykset Lämpötila Syvyys *Väri *Happi Happi *ph Menetelmä SFS-EN ISO 7887 SFS 3040 SFS 3040 SFS 3021:1979 muunneltu automaattinen menetelmä *Sähkönjohtavuus SFS-EN 27888:1994 muunneltu automaattinen menetelmä *Kiintoaine (GF/C) SFS-EN 872 SFS 3036 SFS-EN ISO muunneltu SFS 3032 Sisäinen menetelmä *CODMn *Kokonaistyppi *Ammoniumtyppi *Kokonaisfosfori *Fosfaattifosfori Sisäinen menetelmä Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO :2005 Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO :2005 *Fosfaattifosfori *Kokonaisfosfori *Nitraattinitriittitypen summa Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO 13395:1997 *Ammoniumtyppi Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO 11732:2005 *Nitriittityppi *Nitraattityppi Määritysraja 0,10 5 0,20 1,0 1,0 1,0 50 3,0 2,0 2,0 2,0 3,0 5,0 5,0 5, ,5 Mittausepävarmuus 30% (5-30mgPt/l) 13% (>30mgPt/l) 14% 14% 4% 14% (1,0-2,0 ms/m) 4% (>2,0 ms/m) 26% (<25mg/l) 13% (>25mg/l) 12% 18% 28% (3,0-33µg/l) 7% (>33µg/l) 16% (2,0-24µg/l) 8% (>24µg/l) 19% (2,0-26µg/l) 5% (>26µg/l) 10-25% 10-30% 12-20% 12-35% Hav.piste Näytteenottopvm Työnro oc m mgpt/l mgo2/l % ms/m mg/l mgo2/l µgn/l µgn/l µgp/l µgp/l µgp/l µgp/l µgn/l µgn/l µgn/l µgn/l µgn/l µg/l Uy x14_672 < 0,1 0, ,20 3,8 2, < 5, Ua x14_672 < 0,1 0, ,10 3,6 3, < 5, Uy x14_2319 0,3 0, ,48 4,5 4, < 5, Ua x14_2319 0,8 1, ,7 54 5,93 3,8 2, < 5, Uy x14_4375 0,6 0, ,43 4,0 5, < 5, Ua x14_4375 2,0 1, ,9 42 6,07 3,5 9, < 5, Uy x14_6698 7,3 0, ,43 3, < 5, Ua x14_6698 8,3 0, ,50 3, < 5, Uy x14_7339 8,7 0, ,8 76 6,24 3, < 5, Ua x14_ ,9 0, ,8 70 6,36 3,8 9, < 5, Uy x14_ ,0 0, ,2 80 6,53 3, < 5, Ua x14_ ,0 0, ,2 91 6,67 2,8 7, < 5,0 12 < Uy x14_ ,7 0, , ,87 4,8 8, Ua x14_10299 Uy x14_12296 Ua x14_12296 SFS-EN ISO 10304: %(5-35µg/l) 15%(>35µg/l) SFS-EN ISO 10304: %(10-80µg/l) 12%(>80µg/l) *Nitraatti - nitriittitypen summa SFS-EN ISO 10304: %(20-120µg/l) 15%(>120µg/l) 15,9 0, ,2 93 6,54 3,1 5, ,9 0, ,8 76 6,84 5,8 6, < 5, ,7 0, ,2 92 6,56 3, , Uy x14_ ,7 0, ,69 4,6 8, Ua x14_ ,7 0, ,51 3,8 4, *Rauta, Fe Ahma ympäristö Oy Oulu, ICP-M 25% (<10µg/l) 15% (10-25 µg/l) 10% (>25 µg/l) Vesistö- ja jätevesitestausselosteiden yleiset huomiot: Kiintoaineella ei ole varsinaista määritysrajaa vaan määritysraja riippuu käytetystä näytemäärästä. Järvipisteiltä klorofyllinäyte otetaan 0-2 m kokoomana ja merialueella kokoomana kaksi kertaa näkösyvyyden paksuisesta vesikerroksesta. Maastossa tarvittaessa suoritettavat mittaukset: lämpötila, syvyys, kokonaissyvyys, näkösyvyys, virtaama, kemikaalinsyöttö, veden korkeus sekä jään- ja lumen paksuus Huomiot: pvm FM, kemisti Tarja Olli Akkreditointi: Laboratorio on FINAS -akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T131. Kuvaus akkreditoinnista on saatavissa FINAS:in sivulta tai laboratoriosta. Lausunto ei kuulu akkreditoinnin piiriin. Menetelmät: * = Menetelmä on akkreditoitu. Menetelmien mittausepävarmuudet ovat saatavissa laboratoriosta. Tutkimustulokset: C = varmistettu tulos. Tutkimustulokset koskevat vain tätä näytettä. Selosteen saa kopioida vain kokonaan. Yhteystiedot: Ahma ympäristö Oy, PL 96, Rovaniemi, tel ,

60 LIITE 6 VESISTÖTUTKIMUS TESTAUSSELOSTE Ahma ympäristö Oy Asiakas: Yhteistarkkailu PL Rovaniemi puh Siikajoen yt , alueellinen tarkkailu; Siikajoki Havaintopiste Näyte Koordinaatit (YK) Vesistöalue Sijainti Siikajoki Ruukki vanhas Si Siikajoki Ruukin ap 2,2 kmsi Siikajoki 819-tien silta Si Siikajoki Lippopaikka Si Määritykset Lämpötila Syvyys *Väri *Happi Happi *ph Menetelmä SFS-EN ISO 7887 SFS 3040 SFS 3040 SFS 3021:1979 muunneltu automaattinen menetelmä *Sähkönjohtavuus SFS-EN 27888:1994 muunneltu automaattinen menetelmä *Kiintoaine (GF/C) SFS-EN 872 SFS 3036 SFS-EN ISO muunneltu SFS 3032 Sisäinen menetelmä *CODMn *Kokonaistyppi *Ammoniumtyppi *Kokonaisfosfori *Fosfaattifosfori Sisäinen menetelmä (SFS-EN ISO :2000) Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO :2005 Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO :2005 *Enterokokit *Kokonaisfosfori *Fosfaattifosfori *Nitraattinitriittitypen summa Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO 13395:1997 *Ammoniumtyppi Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO 11732:2005 *Nitriittityppi *Nitraattityppi Määritysraja 0,10 5 0,20 1,0 1,0 1,0 50 3,0 2,0 2,0 2,0 3,0 5,0 5,0 5, ,5 Mittausepävarmuus 30% (5-30mgPt/l) 13% (>30mgPt/l) 14% 14% 4% 14% (1,0-2,0 ms/m) 4% (>2,0 ms/m) 26% (<25mg/l) 13% (>25mg/l) 12% 18% 28% (3,0-33µg/l) 7% (>33µg/l) 16% (2,0-24µg/l) 8% (>24µg/l) 19% (2,0-26µg/l) 5% (>26µg/l) 10-25% 10-30% 12-20% 12-35% Hav.piste Näytteenottopvm Työnro oc m mgpt/l mgo2/l % ms/m mg/l mgo2/l µgn/l µgn/l µgp/l µgp/l pmy/100ml µgp/l µgp/l µgn/l µgn/l µgn/l µgn/l µgn/l µg/l Si x14_2833 0,4 1, ,21 5, , Si x14_2833 0,4 0, ,23 5,6 9, , Si x14_2833 0,5 1, ,39 6, < 3, < 5, Si x14_5641 6,7 0, ,62 5, < 5, Si x14_6692 9,6 0, ,91 7, < 5, Si x14_ ,0 0, ,92 7, < 5, Si x14_ ,7 0, ,6 76 6,80 5,4 5, Si x14_ ,7 0, ,0 80 6,83 5,4 6, Si x14_ ,3 0, ,9 89 7,15 5,6 3, Si x14_ ,2 1, ,0 90 7,04 5,7 6, Si x14_ ,6 0, ,7 68 6,57 7,4 6, Si x14_ ,8 0, ,9 70 6,55 7,5 6, Si x14_ ,8 0, ,2 86 6,88 8,4 4, Si x14_ ,0 0, ,0 95 6,83 8,6 4, Si x14_ ,1 1, ,4 74 6,91 7,2 6, Si x14_ ,0 0, ,96 7,2 4, Si x14_ ,8 1, ,21 7,7 2, , Si x14_ ,8 0, ,16 8,0 3, SFS-EN ISO 10304: %(5-35µg/l) 15%(>35µg/l) SFS-EN ISO 10304: %(10-80µg/l) 12%(>80µg/l) *Nitraatti - nitriittitypen summa SFS-EN ISO 10304: %(20-120µg/l) 15%(>120µg/l) *Rauta, Fe Ahma ympäristö Oy Oulu, ICP-M 25% (<10µg/l) 15% (10-25 µg/l) 10% (>25 µg/l) Vesistö- ja jätevesitestausselosteiden yleiset huomiot: Kiintoaineella ei ole varsinaista määritysrajaa vaan määritysraja riippuu käytetystä näytemäärästä. Järvipisteiltä klorofyllinäyte otetaan 0-2 m kokoomana ja merialueella kokoomana kaksi kertaa näkösyvyyden paksuisesta vesikerroksesta. Maastossa tarvittaessa suoritettavat mittaukset: lämpötila, syvyys, kokonaissyvyys, näkösyvyys, virtaama, kemikaalinsyöttö, veden korkeus sekä jään- ja lumen paksuus Huomiot: pvm FM, kemisti Tarja Olli Akkreditointi: Laboratorio on FINAS -akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T131. Kuvaus akkreditoinnista on saatavissa FINAS:in sivulta tai laboratoriosta. Lausunto ei kuulu akkreditoinnin piiriin. Menetelmät: * = Menetelmä on akkreditoitu. Menetelmien mittausepävarmuudet ovat saatavissa laboratoriosta. Tutkimustulokset: C = varmistettu tulos. Tutkimustulokset koskevat vain tätä näytettä. Selosteen saa kopioida vain kokonaan. Yhteystiedot: Ahma ympäristö Oy, PL 96, Rovaniemi, tel ,

61 LIITE 7 VESISTÖTUTKIMUS TESTAUSSELOSTE Ahma ympäristö Oy Asiakas: Yhteistarkkailu PL Rovaniemi puh Siikajoen yt , Ohtuanojan tarkkailu Havaintopiste Näyte Koordinaatit (YK) Vesistöalue Sijainti Ohtuanoja RukkisenperäOh Ohtuanoja Kurikka Oh Vuolunoja 812 -tien s Oh tien silta Määritykset Lämpötila Syvyys *Väri *Happi Happi *ph Menetelmä SFS-EN ISO 7887 SFS 3040 SFS 3040 SFS 3021:1979 muunneltu automaattinen menetelmä *Sähkönjohtavuus SFS-EN 27888:1994 muunneltu automaattinen menetelmä *Kiintoaine (GF/C) SFS-EN 872 SFS 3036 SFS-EN ISO muunneltu SFS 3032 Sisäinen menetelmä *CODMn *Kokonaistyppi *Ammoniumtyppi *Kokonaisfosfori *Fosfaattifosfori Sisäinen menetelmä Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO :2005 Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO :2005 *Fosfaattifosfori *Kokonaisfosfori *Nitraattinitriittitypen summa Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO 13395:1997 *Ammoniumtyppi Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO 11732:2005 *Nitriittityppi *Nitraattityppi Määritysraja 0,10 5 0,20 1,0 1,0 1,0 50 3,0 2,0 2,0 2,0 3,0 5,0 5,0 5, Mittausepävarmuus 30% (5-30mgPt/l) 13% (>30mgPt/l) 14% 14% 4% 14% (1,0-2,0 ms/m) 4% (>2,0 ms/m) 26% (<25mg/l) 13% (>25mg/l) 12% 18% 28% (3,0-33µg/l) 7% (>33µg/l) 16% (2,0-24µg/l) 8% (>24µg/l) 19% (2,0-26µg/l) 5% (>26µg/l) 10-25% 10-30% 12-20% 12-35% Hav.piste Näytteenottopvm Työnro oc m mgpt/l mgo2/l % ms/m mg/l mgo2/l µgn/l µgn/l µgp/l µgp/l µgp/l µgp/l µgn/l µgn/l µgn/l µgn/l µgn/l Oh x14_2830 0,6 0, ,46 7, < 5, Oh x14_2830 1,2 0, ,42 7,2 9, , Oh x14_2830 0,5 0, ,34 8,8 8, < 5, Oh x14_ ,0 0,2 96 8,6 83 7,41 C 23 8, Oh x14_ ,8 0, ,8 87 7, ,7 4, Oh x14_ ,8 0, ,7 67 6, , Oh x14_ ,9 0,2 96 9,1 85 7, , Oh x14_ ,3 0, ,32 3,0 7, , Oh x14_ ,3 0, ,7 74 7,06 9,6 8, SFS-EN ISO 10304: %(5-35µg/l) 15%(>35µg/l) SFS-EN ISO 10304: %(10-80µg/l) 12%(>80µg/l) *Nitraatti - nitriittitypen summa SFS-EN ISO 10304: %(20-120µg/l) 15%(>120µg/l) Vesistö- ja jätevesitestausselosteiden yleiset huomiot: Kiintoaineella ei ole varsinaista määritysrajaa vaan määritysraja riippuu käytetystä näytemäärästä. Järvipisteiltä klorofyllinäyte otetaan 0-2 m kokoomana ja merialueella kokoomana kaksi kertaa näkösyvyyden paksuisesta vesikerroksesta. Maastossa tarvittaessa suoritettavat mittaukset: lämpötila, syvyys, kokonaissyvyys, näkösyvyys, virtaama, kemikaalinsyöttö, veden korkeus sekä jään- ja lumen paksuus Huomiot: pvm FM, kemisti Tarja Olli Akkreditointi: Laboratorio on FINAS -akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T131. Kuvaus akkreditoinnista on saatavissa FINAS:in sivulta tai laboratoriosta. Lausunto ei kuulu akkreditoinnin piiriin. Menetelmät: * = Menetelmä on akkreditoitu. Menetelmien mittausepävarmuudet ovat saatavissa laboratoriosta. Tutkimustulokset: C = varmistettu tulos. Tutkimustulokset koskevat vain tätä näytettä. Selosteen saa kopioida vain kokonaan. Yhteystiedot: Ahma ympäristö Oy, PL 96, Rovaniemi, tel ,

62 LIITE 8 VESISTÖTUTKIMUS TESTAUSSELOSTE Ahma ympäristö Oy Asiakas: Siikalatvan Keskuspuhdistamo Oy PL Rovaniemi Pertti Häikiö PL 30 puh RANTSILA Siikajoki yt , Siikalatvan keskuspuhdistamon vaikutustarkkailu Havaintopiste Näyte Koordinaatit (YK) Vesistöalue Sijainti Siikajoki Rantsila Si73 Si n. 1,8 km jvp:n laskuojan yläpuolella Levänoja Alapää Lev0Lev (=Kärähtämänoja) jvp:n laskuojan alapuolella Siikajoki Hautala Si71 Si n. 500 m jvp:n laskuojan alapuolella Määritykset Lämpötila Syvyys *Väri *Happi Happi *ph Menetelmä SFS-EN ISO 7887 SFS 3040 SFS 3040 SFS 3021:1979 muunneltu automaattinen menetelmä *Sähkönjohtavuus SFS-EN 27888:1994 muunneltu automaattinen menetelmä *Kiintoaine (GF/C) SFS-EN 872 SFS 3036 SFS-EN ISO muunneltu SFS 3032 Sisäinen menetelmä *CODMn *Kokonaistyppi *Ammoniumtyppi *Kokonaisfosfori *Fosfaattifosfori Sisäinen menetelmä (SFS-EN ISO :2000) Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO :2005 Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO :2005 *Enterokokit *Kokonaisfosfori *Fosfaattifosfori *Nitraattinitriittitypen summa Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO 13395:1997 *Ammoniumtyppi Sisäinen menetelmä, CFA-tekniikka, perustuu SFS-EN ISO 11732:2005 *Nitriittityppi *Nitraattityppi Määritysraja 0,10 5 0,20 1,0 1,0 1,0 50 3,0 2,0 2,0 2,0 3,0 5,0 5,0 5, ,5 Mittausepävarmuus 30% (5-30mgPt/l) 13% (>30mgPt/l) 14% 14% 4% 14% (1,0-2,0 ms/m) 4% (>2,0 ms/m) 26% (<25mg/l) 13% (>25mg/l) 12% 18% 28% (3,0-33µg/l) 7% (>33µg/l) 16% (2,0-24µg/l) 8% (>24µg/l) 19% (2,0-26µg/l) 5% (>26µg/l) 10-25% 10-30% 12-20% 12-35% Hav.piste Näytteenottopvm Työnro oc m mgpt/l mgo2/l % ms/m mg/l mgo2/l µgn/l µgn/l µgp/l µgp/l pmy/100ml µgp/l µgp/l µgn/l µgn/l µgn/l µgn/l µgn/l µg/l Si x14_2579 0,3 1, ,13 4,4 4, , Lev x14_2579 0,1 0, , , C < 5, Si x14_2579 0,6 1, ,19 4,5 4, , Si x14_ ,6 1, ,3 84 6,92 5,1 5, Lev x14_ ,3 0, ,1 72 7, C Si x14_ ,9 0, ,4 87 6,93 4,7 6, Si x14_ ,5 1, ,2 70 6,84 6,2 4, Lev x14_ ,4 0, ,4 76 7,04 C Si x14_ ,0 0, ,2 71 6,89 6,2 7, SFS-EN ISO 10304: %(5-35µg/l) 15%(>35µg/l) SFS-EN ISO 10304: %(10-80µg/l) 12%(>80µg/l) *Nitraatti - nitriittitypen summa SFS-EN ISO 10304: %(20-120µg/l) 15%(>120µg/l) *Rauta, Fe Ahma ympäristö Oy Oulu, ICP-M 25% (<10µg/l) 15% (10-25 µg/l) 10% (>25 µg/l) Vesistö- ja jätevesitestausselosteiden yleiset huomiot: Kiintoaineella ei ole varsinaista määritysrajaa vaan määritysraja riippuu käytetystä näytemäärästä. Järvipisteiltä klorofyllinäyte otetaan 0-2 m kokoomana ja merialueella kokoomana kaksi kertaa näkösyvyyden paksuisesta vesikerroksesta. Maastossa tarvittaessa suoritettavat mittaukset: lämpötila, syvyys, kokonaissyvyys, näkösyvyys, virtaama, kemikaalinsyöttö, veden korkeus sekä jään- ja lumen paksuus Huomiot: pvm FM, kemisti Tarja Olli Akkreditointi: Laboratorio on FINAS -akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T131. Kuvaus akkreditoinnista on saatavissa FINAS:in sivulta tai laboratoriosta. Lausunto ei kuulu akkreditoinnin piiriin. Menetelmät: * = Menetelmä on akkreditoitu. Menetelmien mittausepävarmuudet ovat saatavissa laboratoriosta. Tutkimustulokset: C = varmistettu tulos. Tutkimustulokset koskevat vain tätä näytettä. Selosteen saa kopioida vain kokonaan. Yhteystiedot: Ahma ympäristö Oy, PL 96, Rovaniemi, tel , Jakelu: Siikalatvan kunta Rantsilan toimisto, Siikalatvan Keskuspuhdistamo Oy Pertti Häikiö, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus, Siikajoen kunta ympäristövalvonta

63 pvm. lämpö O 2 O 2 sameus väri sähk.joht. ph alkalit. COD Mn kiintoaine Fe kok.n NO 2+3 NH 4 kok.p PO 4 chl a Paikka ⁰C mg/l % FNU mgpt/l ms/m mmol/l mg/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l Siikajoki 86 tien silta ,1 10,8 78, ,5 6, Siikajoki 86 tien silta ,6 78,1 7, , Siikajoki 86 tien silta ,4 7, , , , ,7 Siikajoki 86 tien silta ,2 7,5 88 9, ,6 6, ,1 Siikajoki Saarikoski ,3 10,8 76, ,3 6,5 23 8, Siikajoki Saarikoski , Siikajoki Saarikoski ,5 8, , , ,5 2, ,4 Siikajoki Saarikoski ,3 6,8 81 8, ,2 6,9 26 6, ,9 Siikajoki 8 tien s ,2 11,8 81 5, ,2 6,2 0, , Siikajoki 8 tien s ,3 11, ,3 6,2 0, , Siikajoki 8 tien s ,8 11, ,2 6,6 0, , Siikajoki 8 tien s , ,6 6,5 0, Siikajoki 8 tien s ,8 11, ,1 6,5 0, , Siikajoki 8 tien s ,6 11, ,7 6,7 0, , Siikajoki 8 tien s ,3 10, ,4 6,8 0, Siikajoki 8 tien s ,5 7,7 77 7, ,9 6,7 0, , Siikajoki 8 tien s ,7 8,3 86 8, ,5 6,5 0, Siikajoki 8 tien s , , ,5 6,9 0, , Siikajoki 8 tien s ,1 6, ,5 0, Siikajoki 8 tien s ,1 8, ,6 6,9 0,3 28 4, Siikajoki 8 tien s ,7 12, ,1 6,4 0, Siikajoki 8 tien s ,9 13,3 93 6, ,6 6,2 0, , Siikajoki 8 tien s ,4 13,2 91 7, ,9 6,4 0, Lamujoki Pulkk yp 1,5 km ,3 86,5 7, ,5 6, Lamujoki Pulkk yp 1,5 km ,3 84,1 4, ,1 6,4 29 8, ,7 Lamujoki Pulkk yp 1,5 km ,3 7, ,7 6,9 21 8, ,6 Lamujoki Pulkk yp 1,5 km , , , , Lamujoki Kortteisen ap ,6 7,4 87 3, ,5 6,7 0, , , Luohuanjoki Mikkolan s ,1 8, ,6 6,4 0, Luohuanjoki Mikkolan s , ,6 7 0, Luohuanjoki Mikkolan s ,8 12, ,3 6,4 0,182 7, Lamujoki Kortteisen yp ,7 11,9 87,7 1, ,4 6,6 16 2, Lamujoki Kortteisen yp ,4 8,7 85 2, ,4 6,6 18 5, , ,1 Lamujoki Kortteisen yp ,7 8,3 85,2 2, ,32 6,7 14 4, , ,4 Lamujoki Kortteisen yp ,8 7,3 81 1,7 90 2,5 6,7 12 0, , ,2 Lamujoki Kortteisen yp ,8 7,8 87 1,5 80 2,3 6,6 0, , LIITE 9

64 LIITE 10 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Perifytontarkkailun tutkimusten tulokset Selvityksessä tutkittiin näkyykö alueen kuormittajien vesien vaikutus Siikajoen veden laadussa piileväanalyysien perusteella. Havaintopaikat Kesän 2014 perifytontarkkailun näytteet kerättiin luonnonalustoilta Ruukista ja Rantsilasta ja Siikajoelta kuormittajien vaikutusalueilta siten, että kullakin alueella ensimmäinen näyte otettiin sopivilta paikoilta jätevesien purkupaikan yläpuolelta ja seuraavat näytteet noin 50 m ja noin 200 m jätevesien purkupaikan alapuolelta (taulukko 1, kuva 1). Havaintopaikat olivat samoja aikaisempien tarkkailujen kanssa. Huomattava, että Rantsilan ja Ruukin näytteet kerättiin keskikesällä heinäkuussa ja Siikajoen seurantanäytteet vasta lokakuun alussa syksyllä. Kuva 1. Havaintoalueiden sijainti. Taulukko 1. Näytteenottopaikat (ks. myös kuva 1), niiden koordinaatit (Rantsila ja Ruukki ETRS-järjestelmä, Siikajoki YKJ-järjestelmä), näytteenottopäivämäärät sekä näytealustan ja pohjan laatu. Alue P-k. I-k. Pvm Näytealusta Pohja Rantsila jvp yläpuoli sedimentti Rantsila jvp alap. 50 m sedimentti Rantsila jvp alap. 200 m sedimentti Ruukki jvp yläpuoli lumme

65 Ruukki jvp alap. 50 m lumme Ruukki jvp alap. 200 m lumme Siikajoki jvp yläpuoli kivet Siikajoki jvp alap. 50 m kivet Siikajoki jvp alap. 200 m kivet Näytteenotossa, näytteiden käsittelyssä ja analysoinnissa noudatettiin päällyslevästön seurantaan kehitettyä piilevämenetelmää, joka on kuvattu standardissa SFS-EN sekä julkaisussa Piileväyhteisöt jokivesien tilan luokittelussa ja seurannassa menetelmäohjeet (Eloranta, Karjalainen & Vuori 2007). Havaintoalueiden olosuhteista johtuen vain Siikajoen jvp:n vaikutusalueen näytteet voitiin ottaa ohjeiden mukaan kiviltä, kun taas Ruukin näytteet otettiin ulpukan lehtiruodeilta ja Rantsilan näytteet pintasedimenttiä pipetoimalla. Näytteet käsiteltiin vetyperoksidilla lämpimässä vesihauteessa, kunnes orgaaninen aine oli hävinnyt. Lopuksi näyte säilöttiin väkevään etanoliin. Leväsuspensiosta valmistettiin kestopreparaatit käyttäen Naphrax-petaushartsia. Näytteet tutkittiin mikroskoopilla käyttäen 1500x suurennusta ja vaihevastakohtaoptiikkaa. Kustakin näytteestä laskettiin satunnaisesti piileväkuorta ja tulokset syötettiin päivitettyyn Omnidia 5.2-tietokantaohjelmaan, joka tulostaa useita eri vedenlaatuindeksejä. Veden ekologista tilaa kuvaamaan on käytetty yleisimmin kaikkiin lajeihin perustuvaa IPS-indeksiä sekä sukujen määräsuhteisiin perustuvaa sukuindeksiä (GDI). Indeksien maksimiarvo on 20. Veden laatu luokitellaan erinomaiseksi indeksiarvojen ollessa 17 20, hyväksi arvoilla ja tyydyttäväksi arvoilla 12 15, välttäväksi arvolla 9 12 ja huonoksi, jos IPS-arvo on < 9. Ravinteisuusindeksin (TDI/100) arvot <32 kuvastavat oligotrofiaa, arvot oligo-mesotrofiaa ja mesotrofiaa, meso-eutrofiaa ja arvot > 79 eutrofiaa. Ravinteisuusindeksin ohella on esitetty myös %PT-arvot, jotka kertovat onko ravinteisuuden yhteydessä myös runsas orgaanisen aineksen kuormitus. Orgaanisen aineksen kuormituksen vaikutusta on jonkin verran, jos %PT-arvo on %, orgaaninen likaantuminen vaikuttaa rehevyyteen merkittävästi arvolla ja orgaaninen likaantuminen on voimakas arvolla > 60 %. Tulokset Piileviin perustuvat laatuindeksien tulokset Näytteissä yhteisöjen lajien määrä ja siten monimuotoisuus oli varsin vaihteleva, mikä johtui pääasiassa eri havaintoalueiden näytealustojen eroista sekä myös näytteenoton ajankohdan eroista. Lajisto indikoi joen ylemmissä osissa lievästi happamia ja Siikajoella joen alapäässä neutraaleja vesiä veden kuvatusta runsashumuksisuudesta huolimatta. IPS-laatuindeksien arvot vaihtelivat suuresti kuvastaen veden laatua

66 tyydyttävästä hyvään. Rantsilassa ja Ruukissa laatuindeksi arvo laski hieman jätevesien purkupaikan alapuolella, mutta pysyi vielä hyvässä luokassa. Siikajoella laatuluokka oli sekä purkuputken ylä- että alapuolella tyydyttävä, mutta nousi hieman etäämmällä hyvään luokkaan (taulukko 2, kuva 2). Taulukko 2. Siikajoen yhteistarkkailun piilevätulokset v (Divers. = diversiteetti, Tasais. = tasaisuusindeksi, IPS = lajeihin perustuva veden laatuindeksi, GDI = piileväsukuihin perustuva laatuindeksi, TDI/100 = trofiaindeksi, %PT = runsasravinteisuutta kuvaavien lajien suhteellinen määrä). N Lajeja Divers. Tasais. IPS GDI TDI/ 100 %PT Lask. ph Rantsila jvp yläp ,12 0,91 16,4 15,0 29,9 4,4 6,42 Rantsila jvp alap 50 m ,54 0,72 16,1 15,0 27,5 3,4 6,38 Rantsila jvp alap 200 m ,73 0,72 15,9 14,7 34,8 3,9 6,29 Ruukki jvp yläp ,69 0,66 16,7 15,7 29,2 3,8 6,05 Ruukki jvp alap 50 m ,56 0,78 16,4 15,6 25,4 5,3 6,41 Ruukki jvp alap 200 m ,08 0,75 15,2 15,3 28,2 4,0 6,38 Siikajoki jvp yläp ,65 0,69 12,4 13,1 51,7 14,0 7,09 Siikajoki jva alap 50 m ,60 0,70 13,8 13,0 48,0 10,4 7,10 Siikajoki jvp alap 200 m ,45 0,76 15,9 13,8 49,4 5,8 7,10 Kuva 2. Siikajoen yhteistarkkailun piileväindeksien tulokset v IPS = piilevälajien suhteellisiin osuuksiin perustuva laatuindeksi. Veden erinomaisen (E) laadun indeksiarvon alaraja on 17, hyvän (H) laadun raja-arvo on ja tyydyttävän (T) laadun raja-arvot 12 15, välttävän (V) raja-arvot Rantsilan näytteet oli otettu sedimentiltä alueelta, joka oli suvantoa, joten jätevesien purkautumista ja vaikutusta alavirtaan ei voitu arvioida. Toisaalta sedimentiltä otetuissa näytteissä on aina mukana myös vanhoja piileväkuoria, jopa jääkauden

67 jälkeisiltä merivaiheiden ajoilta asti. Vertailututkimuksissa sedimentin pinnalta otetut näytteet antoivat keskimääräistä huonomman kuvan kuin kasveilta tai kiviltä otetut näytteet. Jätevesikuormitus ei näytä Rantsilassa kuitenkaan vaikuttavan merkittävästi veden laatuun. Ruukissa jätevesien vaikutus näkyy hieman alempana, mutta ei ole kovin voimakas. Näytelomakkeessa havaintopaikkojen sanotaan olleen suvantoa, mutta ilmakuvan perusteella alue on selvää jokiuomaa kaikkien näytepaikkojen kohdalla. Täällä näytteet oli otettu lumpeen lehtiruotien pinnalta. Vertailututkimuksissa on todettu, että vesikasveilta otettujen näytteiden arvot ovat tavallisesti kiviltä otettujen näytteiden arvoja korkeampia, joten Ruukista saatu tulos on jonkunverran todellista tilannetta parempi. Siikajoella joen alapäässä näytteet on otettu kiviltä. Jätevesien purkupaikka on jokiuoman laajennuksessa koskijaksojen välissä. Purkupaikan yläpuolisen näytteen huonompaan arvoon voi olla selityksenä jätevesien kierto akanvirrassa ylävirtaan päin eli vertailualueelle (kuva 3). Alempana näytepaikat ovat koskijaksossa ja koskivesissä indeksiarvot kohoavat parempien happiolojenkin ansiosta. Alimman näytteen indeksiarvo kuvastaa jo hyvää veden laatua. Kuva 3. Siikajoen alaosan näytepaikat. Piilevien ekologisten ryhmien antamat tulokset Piileväyhteisöjen lajit ilmaisevat runsaudellaan ja esiintymisellään useita ekologisia tekijöitä, joista myös voidaan päätellä mm. kuormituksiin liittyviä seikkoja. Lajit voidaan luokitella mm. rehevyyttä kuvaaviin trofia-luokkiin, orgaanista kuormitusta ja samalla hajotustoiminnan aktiivisuutta kuvaaviin saprobia-luokkiin sekä vedessä olevien typen muotojen hyväksikäyttöä ja sietoja koskeviin luokkiin. Osa lajeista käyttää pelkästään epäorgaanisia typen yhdisteitä N-ravinteenaan (N-autotrofit), jotkut käyttävät edellisen ryhmän tavoin epäorgaanisia typen yhdisteitä, mutta sietävät mm. jätevesissä tulevia orgaanisen typen muotoja (N-autorofit, tolerantit). Kolmas ryhmä voi käyttää vaihtoehtoisesti epäorgaanisia ja orgaanisia N-yhdisteitä tarjonnasta riippuen (fakultatiiviset N-autotrofit/ N-heterotrofit) ja neljäs ryhmä puolestaan käyttää vain valmiita orgaanisia N-yhdisteitä ja ilmaisevat täten vahvaa orgaanista jätevesikuormitusta runsaina esiintyessään.

68 Taulukko 3. Tutkittujen piileväyhteisöjen jakautuminen veden happamuutta, typen sidontaa, trofiaa ja saprobiaa kuvastaviin luokkiin (Van Dam 1994) vuonna Typen sidontaryhmät N- autotrofit kph-luokat asidobiontibiontit alkali- asidofiilit neutrofiilit alkalifiilit Rantsila jvp yläp 2,4 25,3 35,3 25,3 1,6 Rantsila jvp alap 50 m 3,6 18,6 54,2 19,6 0,5 Rantsila jvp alap 200 m 1,0 18,1 54,3 23,2 0,2 Ruukki jvp yläp 0,9 12,2 68,1 10,7 0,0 Ruukki jvp alap 50 m 0,7 23,2 54,3 18,5 0,0 Ruukki jvp alap 200 m 2,2 14,7 66,1 12,9 0,0 Siikajoki jvp yläp 0,5 1,0 32,4 62,8 0,2 Siikajoki jva alap 50 m 0,0 1,5 33,3 61,0 0,6 Siikajoki jvp alap 200 m 0,7 3,8 33,9 52,9 0,2 N-auttolerantit Rantsila jvp yläp 38,6 32,1 0,4 0,0 38,6 Rantsila jvp alap 50 m 26,4 64,4 0,2 0,2 26,4 Rantsila jvp alap 200 m 33,8 54,3 0,7 0,0 33,8 Ruukki jvp yläp 15,7 65,5 3,2 1,7 15,7 Ruukki jvp alap 50 m 25,5 54,0 4,0 0,3 25,5 Ruukki jvp alap 200 m 18,8 58,0 2,2 0,9 18,8 Siikajoki jvp yläp 11,7 62,1 14,7 0,2 11,7 Siikajoki jva alap 50 m 17,9 57,1 11,0 0,6 17,9 Siikajoki jvp alap 200 m 21,2 45,8 13,2 0,4 21,2 Trofiaryhmät oligotrofit fak.n-aut /N-heterotrofit obl.nheterotrofit ol-mesotrofit+ mesotr. mesoeutrofit+ eutrofit hypertrofit Rantsila jvp yläp 19,3 22,4 27,4 0,0 12,9 Rantsila jvp alap 50 m 13,6 17,9 51,6 0,2 10,7 Rantsila jvp alap 200 m 8,9 22,4 52,9 0,0 8,5 Ruukki jvp yläp 3,5 12,5 32,2 1,7 37,7 Ruukki jvp alap 50 m 9,9 12,6 38,1 0,3 23,8 Ruukki jvp alap 200 m 6,6 12,1 58,5 0,9 11,6 Siikajoki jvp yläp 8,0 7,4 74,6 0,2 5,7 Siikajoki jva alap 50 m 11,6 7,7 68,5 0,6 6,5 Siikajoki jvp alap 200 m 12,5 8,7 58,0 0,2 14,7 oligoeutrofit oligosaprobit β- mesosaprobit α- mesosaprobit α-mesopolysaprobit polysapro bit Saprobiaryhmät Rantsila jvp yläp 36,5 39,8 10,4 0,8 0,0 Rantsila jvp alap 50 m 22,3 65,6 5,8 0,2 0,2 Rantsila jvp alap 200 m 22,9 64,0 4,8 1,0 0,0 Ruukki jvp yläp 13,6 67,8 4,1 2,6 1,7 Ruukki jvp alap 50 m 21,2 54,6 7,3 4,0 0,3 Ruukki jvp alap 200 m 14,7 52,7 10,3 1,8 0,9 Siikajoki jvp yläp 9,7 39,9 32,7 14,0 0,2 Siikajoki jva alap 50 m 14,0 48,5 23,2 9,5 0,6 Siikajoki jvp alap 200 m 20,3 46,4 21,4 3,3 0,2 Rantsilassa jätevesien vaikutus näkyi oligotrofiaa kuvastavien lajien osuuden vähenemisenä samalla kun meso-eutrofiaa ja eutrofiaa kuvastavien lajien osuus

69 kasvoi (kuva 4). Samoin kuormitus ilmeni orgaanisen aineen hajotusta kuvaavien saprobialajien määrän kasvamisena samalla kun oligosaprobien lajien osuus väheni. Samaa ilmiötä kuvastaa myös puhtaasti typpiautorofien lajien osuuden aleneminen jätevesien purkupaikan alapuolella. Kuva 4. Siikajoen yhteistarkkailun havaintopaikkojen piileväyhteisöjen lajien jakautuminen eri rehevyysasteita kuvaaviin trofialuokkiin (oligotr = oligotrofia, ol-me = oligo-mesotrofia, meso = mesotrofia, me-eutr = meso-eutrofia, eutr = eutrofia, hyper = hypertrofia ja oligo-eutr. = trofiavaatimukseltaan/-siedoltaan laaja-alaiset lajit), eri orgaanista kuormitusta kuvaaviin saprobialuokkiin, eri typenkäyttöryhmiin (N-autotrofit = N-autotrofit, N-autotr-toler. = N-autotrofit, mutta orgaanisia yhdisteitä sietävät, N-heterotr fak = fakultatiivisesti N-autotrofit/ N-heterotrofit ja N-heterotrofit = lajit, jotka käyttävät vain orgaanisia N-yhdisteitä) ja eri ph-luokkiin (acb = asidobiontit, acf = asidofiilit, neutr = neutrofiilit, alkf = alkalifiilit, alkb = alkalibiontit, indif = indifferentit). Rantsilassa ja Ruukissa neutrofiilit lajit ovat valta-asemassa, kun taas Siikajoen loppuosassa alkalifiilit lajit ovat vallitsevia ja asidofiilit lajit puuttuvat lähes täysin. Myös Ruukissa rehevyyttä kuvaavien lajien osuus kasvoi jätevesien purkupaikan alapuolella, mutta muissa ekologisten tekijöiden jakautumissa ei Ruukin havaintopaikoissa ollut suuria eroja, mikä johtuu erityisesti näytteiden alustasta. Siikajoella näkyi havaintopaikkojen takaperoinen laatujärjestys myös ekologisissa jakautumissa.

70 Yhteenveto Siikajoen tilan on piileväanalyysien tulosten perusteella pääosin hyvä. Jätevesien purkupaikkojen alapuolisissa joen osissa näkyy vain lieviä muutoksia tilan heikkenemisestä, Siikajoella joen loppuosassa heikoin tulos saatiin ns. yläpuolisesta vertailunäytteestä, mikä saattaa johtua paikallisista virtausoloista. Tulosten vertailua joen eri osien välillä vaikeuttaa merkittävästi se, että osa näytteistä on otettu keskikesällä ja osa loppusyksystä. Toisaalta kakilla kolmella alueella näytealusta on ollut erilainen (kivet, kasvit, sedimentti). Liitteet: OMNIDIA-tulostaulukot (.prn-tiedosto on lähetetty tiedoksi myös SYKEen Ouluun, minne on toimitettu myös luettelo käytetystä määrityskirjallisuudesta). Jyväskylässä Pertti Eloranta, prof. emeritus p s-posti:

71

72

73

74

75

76

77

78

79

80

81

82

83

84

85

86

87 LIITE 11 Uimarantavesien tutkimustulokset Kalajoen kaupungin ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueella kesä-elokuussa 2014 Kunnat: Kalajoki, Pyhäjoki, Siikajoki, Merijärvi ja Raahe Taulukoiden raja-arvovaatimukset koskevat EU-rantoja, joissa kävijämäärä on yli 100 päivässä; Pikkulahti, Hietamaa, Tauvo ja Leirintäalue STM 177/2008, STM 354/2008 Suunniteltu / toteutunut 2014 Enterokokit 37, 44 C Uimaveden tutkimukset Aistinvaraiset arviot:- ei havaittu/ei poikkeavaa Escherichia coli, Colilert Pvm Ranta Kunta Lämpötila C rannikko<200/100 ml rannikko<500/100 ml sisämaa<400/100 ml sisämaa<1000/100 ml Syanobakteeri (sinilevä) Hyvää = täyttää vaatimukset Väri Öljymäiset aineet Jätteet Kelluvat materiaalit Tervamaiset aineet Ei aistinvaraisesti havaittavaa esiintymää 2.6. Leirintäalue EU-ranta Kalajoki _ hyvää Leirintäalue EU-ranta Kalajoki _ hyvää Leirintäalue EU-ranta Kalajoki hyvää Leirintäalue EU-ranta Kalajoki 20 <1 7 hyvää 2.6. Tauvo EU-ranta Siikajoki 10,3 4 5 hyvää Tauvo EU-ranta Siikajoki 12, hyvää Tauvo EU-ranta Siikajoki 12,4 1 0 hyvää Tauvo EU-ranta Siikajoki 20,2 1 6 hyvää 2.6. Hietamaa EU-ranta Siikajoki 13,2 0 0 hyvää Hietamaa EU-ranta Siikajoki 12 2 hyvää Hietamaa EU-ranta Siikajoki hyvää Hietamaa EU-ranta Siikajoki 22,5 <1 4 hyvää 2.6. Pikkulahti, EU-ranta Raahe 10,1 8 8 hyvää Pikkulahti, EU-ranta Raahe 13,2 6 4 hyvää Pikkulahti, EU-ranta Raahe 19,4 0 2 hyvää Pikkulahti, EU-ranta Raahe 21, hyvää Pitkäjärven uimar. Kalajoki hyvää Pitkäjärven uimar. Kalajoki hyvää Pitkäjärven uimar. Kalajoki hyvää

88 Uimarantavesien tutkimustulokset Kalajoen kaupungin ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueella kesä-elokuussa 2014 Kunnat: Kalajoki, Pyhäjoki, Siikajoki, Merijärvi ja Raahe Taulukoiden raja-arvovaatimukset koskevat EU-rantoja, joissa kävijämäärä on yli 100 päivässä; Pikkulahti, Hietamaa, Tauvo ja Leirintäalue STM 177/2008, STM 354/2008 Suunniteltu / toteutunut 2014 Enterokokit 37, 44 C Uimaveden tutkimukset Aistinvaraiset arviot:- ei havaittu/ei poikkeavaa Escherichia coli, Colilert Pvm Ranta Kunta Lämpötila C rannikko<200/100 ml rannikko<500/100 ml sisämaa<400/100 ml sisämaa<1000/100 ml Syanobakteeri (sinilevä) Hyvää = täyttää vaatimukset Väri Öljymäiset aineet Jätteet Kelluvat materiaalit Tervamaiset aineet Ei aistinvaraisesti havaittavaa esiintymää Lapinmäen uimar. Kalajoki hyvää Lapinmäen uimar. Kalajoki hyvää Lapinmäen uimar. Kalajoki hyvää Esalankangas uimar. Kalajoki 1 1 hyvää Esalankangas uimar. Kalajoki hyvää Esalankangas uimar. Kalajoki 23 <1 2 hyvää Sautinkari Lestij. uimar. Kalajoki hyvää Sautinkari Lestij. uimar. Kalajoki hyvää Sautinkari Lestij. uimar. Kalajoki hyvää Sautinkari merenranta. Kalajoki hyvää Sautinkari merenranta. Kalajoki hyvää Sautinkari merenranta. Kalajoki hyvää Kiviranta Kalajoki ei täytä Ruonan leirik.uimar. Kalajoki ei täytä ruskea tuulen vuoksi vesi sekaisin Ruonan leirik.uimar. Kalajoki uusinta hyvää ruskea rannassa viimevuotista vesikasv Ruonan leirik.uimar. Kalajoki hyvää Ruonan leirik.uimar. Kalajoki hyvää Holma Kalajoki hyvää

89 Uimarantavesien tutkimustulokset Kalajoen kaupungin ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueella kesä-elokuussa 2014 Kunnat: Kalajoki, Pyhäjoki, Siikajoki, Merijärvi ja Raahe Taulukoiden raja-arvovaatimukset koskevat EU-rantoja, joissa kävijämäärä on yli 100 päivässä; Pikkulahti, Hietamaa, Tauvo ja Leirintäalue STM 177/2008, STM 354/2008 Suunniteltu / toteutunut 2014 Enterokokit 37, 44 C Uimaveden tutkimukset Aistinvaraiset arviot:- ei havaittu/ei poikkeavaa Escherichia coli, Colilert Pvm Ranta Kunta Lämpötila C rannikko<200/100 ml rannikko<500/100 ml sisämaa<400/100 ml sisämaa<1000/100 ml Syanobakteeri (sinilevä) Hyvää = täyttää vaatimukset Väri Öljymäiset aineet Jätteet Kelluvat materiaalit Tervamaiset aineet Ei aistinvaraisesti havaittavaa esiintymää Mikonkarin uimar. Raahe 12, hyvää Mikonkarin uimar. Raahe 21,3 0 0 hyvää Mikonkarin uimar. Raahe 20, hyvää Olkijokisuu Raahe 12, hyvää Olkijokisuu Raahe 14, hyvää Olkijokisuu Raahe 20, hyvää Kylmäniemenlahti Raahe 13, hyvää Kylmäniemenlahti Raahe 18,9 1 0 hyvää Kylmäniemenlahti Raahe 21,1 1 4 hyvää Siniluodon uimar. Raahe 12, hyvää Siniluodon uimar. Raahe 11,6 0 3 hyvää Siniluodon uimar. Raahe 20,5 2 5 hyvää Romuperän uimar. Raahe 12, hyvää Romuperän uimar. Raahe 20, hyvää Romuperän uimar. Raahe 19, hyvää Oravajärven uimar. Raahe 15, hyvää Oravajärven uimar. Raahe 23, hyvää Oravajärven uimar. Raahe 20, hyvää

90 Uimarantavesien tutkimustulokset Kalajoen kaupungin ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueella kesä-elokuussa 2014 Kunnat: Kalajoki, Pyhäjoki, Siikajoki, Merijärvi ja Raahe Taulukoiden raja-arvovaatimukset koskevat EU-rantoja, joissa kävijämäärä on yli 100 päivässä; Pikkulahti, Hietamaa, Tauvo ja Leirintäalue STM 177/2008, STM 354/2008 Suunniteltu / toteutunut 2014 Enterokokit 37, 44 C Uimaveden tutkimukset Aistinvaraiset arviot:- ei havaittu/ei poikkeavaa Escherichia coli, Colilert Pvm Ranta Kunta Lämpötila C rannikko<200/100 ml rannikko<500/100 ml sisämaa<400/100 ml sisämaa<1000/100 ml Syanobakteeri (sinilevä) Hyvää = täyttää vaatimukset Väri Öljymäiset aineet Jätteet Kelluvat materiaalit Tervamaiset aineet Ei aistinvaraisesti havaittavaa esiintymää Varvin uimar. Raahe 12, hyvää Varvin uimar. Raahe 19, hyvää Varvin uimar. Raahe 21,6 7 3 hyvää Mäntylammen uimar. Vihanti hyvää Mäntylammen uimar. Vihanti 21,3 7 1 hyvää Mäntylammen uimar. Vihanti 22,2 1 3 hyvää Lampinsaaren uimar. Vihanti 14,5 0 1 hyvää Lampinsaaren uimar. Vihanti 24, hyvää Lampinsaaren uimar. Vihanti 22,5 <1 1 hyvää Kirkkojärven uimar. Vihanti hyvää Kirkkojärven uimar. Vihanti 22, hyvää Kirkkojärven uimar. Vihanti 22, hyvää Korvenkylän uimar. Vihanti 17, hyvää Korvenkylän uimar. Vihanti 21, hyvää Lumijärven uimar. Vihanti hyvää Lumijärven uimar. Vihanti 23, hyvää Lumijärven uimar. Vihanti 22, hyvää Pyhäluodon uimar. Pyhäjoki 12, hyvää Pyhäluodon uimar. Pyhäjoki 9,5 0 1 hyvää

91 Uimarantavesien tutkimustulokset Kalajoen kaupungin ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueella kesä-elokuussa 2014 Kunnat: Kalajoki, Pyhäjoki, Siikajoki, Merijärvi ja Raahe Taulukoiden raja-arvovaatimukset koskevat EU-rantoja, joissa kävijämäärä on yli 100 päivässä; Pikkulahti, Hietamaa, Tauvo ja Leirintäalue STM 177/2008, STM 354/2008 Suunniteltu / toteutunut 2014 Enterokokit 37, 44 C Uimaveden tutkimukset Aistinvaraiset arviot:- ei havaittu/ei poikkeavaa Escherichia coli, Colilert Pvm Ranta Kunta Lämpötila C rannikko<200/100 ml rannikko<500/100 ml sisämaa<400/100 ml sisämaa<1000/100 ml Syanobakteeri (sinilevä) Hyvää = täyttää vaatimukset Väri Öljymäiset aineet Jätteet Kelluvat materiaalit Tervamaiset aineet Ei aistinvaraisesti havaittavaa esiintymää Pyhäluodon uimar. Pyhäjoki 20, hyvää Kielosaaren uimaranta Pyhäjoki 21, hyvää Luohuan uimar. Siikajoki hyvää Luohuan uimar. Siikajoki 17, hyvää Luohuan uimar. Siikajoki 15, Ei täytä Luohuan uimar. Siikajoki hyvää Varessäikän uimar. Siikajoki 11, hyvää Varessäikän uimar. Siikajoki 19, hyvää Varessäikän uimar. Siikajoki 20,7 3 1 hyvää Valkeisjärven uimar. Siikajoki 9,5 0 0 hyvää Valkeisjärven uimar. Siikajoki 21,5 0 0 hyvää Valkeisjärven uimar. Siikajoki 21,4 <1 2 hyvää Kärkiniemi Siikajoki hyvää Lahdenlammen uimar. Merijärvi 16,1 4 4 hyvää Lahdenlammen uimar. Merijärvi 23, hyvää Lahdenlammen uimar. Merijärvi hyvää Pyhänkosken louhos Merijärvi 14,3 3 4 hyvää Pyhänkosken louhos Merijärvi 20,7 7 1 hyvää

92 Uimarantavesien tutkimustulokset Kalajoen kaupungin ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueella kesä-elokuussa 2014 Kunnat: Kalajoki, Pyhäjoki, Siikajoki, Merijärvi ja Raahe Taulukoiden raja-arvovaatimukset koskevat EU-rantoja, joissa kävijämäärä on yli 100 päivässä; Pikkulahti, Hietamaa, Tauvo ja Leirintäalue STM 177/2008, STM 354/2008 Suunniteltu / toteutunut 2014 Enterokokit 37, 44 C Uimaveden tutkimukset Aistinvaraiset arviot:- ei havaittu/ei poikkeavaa Escherichia coli, Colilert Pvm Ranta Kunta Lämpötila C rannikko<200/100 ml rannikko<500/100 ml sisämaa<400/100 ml sisämaa<1000/100 ml Syanobakteeri (sinilevä) Hyvää = täyttää vaatimukset Väri Öljymäiset aineet Jätteet Kelluvat materiaalit Tervamaiset aineet Ei aistinvaraisesti havaittavaa esiintymää Pyhänkosken louhos Merijärvi 21,8 3 2 hyvää Kalaputaan uimar. Merijärvi 14, hyvää Kalaputaan uimar. Merijärvi 23, hyvää Kalaputaan uimar. Merijärvi 22, hyvää

93 SIIKAJOEN YHTEISTARKKAILU OSA II KALATALOUSTARKKAILU 2014 AHMA YMPÄRISTÖ OY Projektinro: 10577

94 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu i SIIKAJOEN YHTEISTARKKAILU 2014 OSA II: KALATALOUSTARKKAILU Jyrki Salo, FM Sisällysluettelo: YHTEENVETO JOHDANTO TARKKAILUVELVOLLISET VESISTÖALUEEN KUVAUS TARKKAILUMENETELMÄT JA TULOKSET KIRJANPITOKALASTUS Iso-Lamujärvi Pyhännänjärvi Kortteinen Uljua Nahkiaisen pyynti SÄHKÖKOEKALASTUKSET Lamujoki Siikajoen pääuoma NAHKIAISTOUKKATUTKIMUKSET VIITTEET LIITTEET Liite 1. Kalastuskirjanpidon pyydysyksikkösaaliit Liite 2. Sähkökalastuskoealojen kohdekuvaukset Liite 3. Sähkökoekalastusten perustulokset Liite 4. Nahkiaistoukkatutkimusten perustulokset Copyright Ahma ympäristö Oy Sammonkatu OULU p Pohjakartat: Maanmittauslaitoksen Maastotietokanta 01/2015 Kuvat: Ahma ympäristö Oy

95 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu YHTEENVETO Iso-Lamujärvellä muikku oli edelleen kirjanpitokalastuksen tärkein saalislaji ja lajin saaliit olivat edelleen kohtuullisia, vaikka eivät aivan muutamien vuosien takaiselle tasolle yltäneetkään. Järvellä on jatkettu hoitokalastuksia jo varsin pitkään, mitä voidaankin pitää edellytyksenä pysyvien tulosten aikaansaamiselle. Pyhännänjärvelle saatiin rekrytoitua vuodelle 2014 uusi kirjanpitokalastaja parin välivuoden jälkeen. Kalastajan pyynti painottui kuhan verkko- ja vapakalastukseen, joten tulokset eivät ole vertailukelpoisia aiempien kirjanpitokalastajien harjoittamaan keväiseen kutupyyntiin. Kalastajan kuhasaaliit olivat varsin hyviä ja häneltä saatavat kirjanpitotiedot täydentävät hyvin muuta saatavilla olevaa tietoa järven kalastuksesta ja kalakannoista. Kortteisen ainoan kirjanpitokalastajan kalastus ajoittui pääosin kevään kutuaikaan ja hänen ilmoittamiensa tietojen pohjalta lasketut pyydysyksikkösaaliit ovatkin heilahdelleet merkittävästi mm. kutuaikaisen pyynnin onnistumisesta (tarkan ajoittumisen onnistuminen, jää- ja vesitilanne) riippuen. Hauki ja ahven ovat Kortteisen pääsaalislajit. Uljuan kirjanpitokalastuksen verkkopyynnin yksikkösaaliit kääntyivät vuonna 2014 nousuun. Tulokset perustuvat kuitenkin vain yksittäisen kalastajan suhteellisen vähäisiin kalastusmääriin ja saaliisiin, mikä vähentää vertailun luotettavuutta. Uljualla myös kulloinenkin jäätilanne vaikuttaa merkittävästi kalastuksen onnistumiseen. Jokisuun nahkiaissaaliit ovat voimakkaasti riippuvaisia loppukesän ja syksyn pyyntiajan virtaamatilanteesta, joka oli vuonna 2014 pitkään varsin heikko. Myös kahden kirjanpitokalastajan yksikkösaaliit jäivät varsin vähäisiksi, vaikka hieman edellisvuodesta paranivatkin. Nahkiaistoukkatutkimusten mukaiset toukkatiheydet paranivat osalla alueista merkittävästi aiempiin tutkimusvuosiin nähden. Toukkamäärät riippuvat merkittävästi seurantapaikkojen pohjanlaadusta ja sijainnista suhteessa nahkiaisten kutualueisiin ja osaltaan muutaman vuoden viiveellä myös kudulle nousevan nahkiaiskannan koosta ja edelleen mm. kutunousun aikaisista virtaamista. Toukkien kokojakauma painottui suhteellisen iäkkäisiin (suurikokoisiin) toukkiin, jotka ovat arviolta peräisin hieman paremmista nousuvuosista Toisaalta osalta toukkatutkimuslinjoista ei löydetty lainkaan toukkia. Kesän 2014 sähkökoekalastusten aikaan Lamujoen ja Siikajoen virtaamat olivat vähäisiä ja vedet lämpimiä, mikä saattoi osaltaan vaikuttaa ainakin koskikutuisten kalalajien viihtymiseen koealoilla. Lamujoen viiden koealan kalastuksissa havaittiin kaikkiaan viisi harjusta (4 kpl 0+ -ikäisiä) ja yksittäinen vanhempi taimen. Pyhännän ja Piippolan koealoilta saatiin lisäksi rapuhavaintoja, joten rapurutto ei ole ainakaan vielä edennyt niiden tasolle saakka. Ns. jokikalaindeksiarvojen perusteella Lamujoen koealat ovat yleistäen tyydyttävässä laatuluokassa. Siikajoen pääuoman sähkökoekalastusten yhteydessä saatiin harjuksia Hyttikoskelta, sekä Pöyryn voimalaitoksen yläpuoliselta koealalta ja kolmelta tämän alapuoliselta koealalta. Istutuksista peräisin olevia lohia saatiin Hyttikoskelta ja Nivankoskelta. Harjusten osalta tilanne oli aiempiin vertailuvuosiin nähden kohtalainen. Jokikalaindeksiarvojen perusteella Hyttikoski on Siikajoella hieman alempia koealoja paremmassa kunnossa (tyydyttävä). Pöyryn ylä- ja alapuolisten koealojen alueittain yhdistetyt aineistot ovat pääsääntöisesti viitanneet kalaston välttävään laatuluokkaan ja muutamina vuosina tyydyttävään tilaan. 1

96 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu 1. JOHDANTO Siikajoen vesistön kalataloustarkkailun toteutusta varten laadittiin ohjelmakaudelle uusi tarkkailuohjelma (Taskila 2012). Tarkkailua jatketaan uusitun ohjelman puitteissa pääosin jo pitkään käytössä olleen metodiikan mukaisesti. Kirjanpitokalastuksen osalta ohjelmasta on poistettu jokikohteet, joilla on ollut vain pienimuotoista yhden kirjanpitokalastajan toteuttamaa pyyntiä. Menetelmän avulla jokialueelta saatu aineisto on ollut vähäistä ja tarkkailun kannalta vähämerkityksellistä, ja sattuman merkitys aineistossa on ollut suuri. Kuluvan tarkkailukauden tarkkailuohjelmasta on poistettu myös ammattikalastajien ja nahkiaisten pyytäjien henkilökohtaiset haastattelut, koska säännöstelystä aiheutuvat ammattikalastajakorvaukset on sovittu kertakaikkisina. Enää ei tehdä myöskään sähkökoekalastuksia pienten ja kalataloudellisesti vähämerkityksellisten sivu-uomien (Kurranoja, Leuvanoja, Savaloja) yläosilla, joilta aiemmin saadut tiedot eivät olleet kovinkaan käyttökelpoisia. Myös Ristisenojan sähkökalastuskoeala on jätetty päivitetystä ohjelmasta pois, koska Haapaveden kaupungin lietteenläjitysalue Piipsannevalla on sittemmin viemäröity. Siikajoen yläosalle (Pyhäntä) ja Iso-Lamujärveen laskevaan Huhmarpuroon esitettiin sen sijaan uudet sähkökalastuskohteet. Revonlahden Kalliokosken sijaan kalastetaan uusi koeala ylempänä sijaitsevalta kunnostetulta Saarikoskelta. Rapurutto tuhosi Lamujoen alaosan rapukannan v ja rutto on tämän jälkeen edelleen edennyt jokea ylävirtaan. Tästä syystä aiemmin toteutettua vuosittaista suppeaa ravustustiedustelua ei enää tehdä. Edellisen tarkkailukauden tarkkailuohjelman mukaisista nahkiaistoukkatutkimuskohteista osa oli kivikkoisuutensa vuoksi huonosti seurantaan soveltuvia. Tästä syystä toukkatutkimukset on uuden ohjelman myötä keskitetty kohteille, joilta edustavien näytteiden saanti on paremmin mahdollista. Tarkkailujaksolla kalataloustarkkailuun kuuluvat määrävuosina tehtävät selvitykset ajoitetaan vuosille 2014 ja 2017, jolloin veden laadun alueellisesta tarkkailusta ja biologisesta tarkkailusta saadaan kalataloustarkkailua palvelevaa tausta-aineistoa. Vuoden 2014 osalta tämä tarkoitti normaalin kalastuskirjanpidon lisäksi nahkiaistoukkatutkimusten ja sähkökoekalastusten toteutusta, sähkökalastusten osalta tosin vain Lamujoen ja Siikajoen pääuoman koskikohteilla. Vuonna 2017 koekalastetaan 2014 kalastettujen kohteiden lisäksi myös pienempien sivu-uomien koealat. Tarkkailujakson ainoa kalastustiedustelu toteutetaan alkuvuodesta 2017 koskien vuoden 2016 kalastusta. Siikajoen vesistön kalataloudellisen yhteistarkkailun tarkoituksena on seurata mm. jätevesien, säännöstelyjen ja vesistöjärjestelyjen, sekä turvetuotannon vaikutuksia kalakantoihin ja kalastukseen. Yhteistarkkailulla pyritään saamaan kokonaiskuva Siikajoen vesistön kalatalouteen vaikuttavista tekijöistä. (Taskila 2012.) 2

97 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu 2. TARKKAILUVELVOLLISET Siikajoen vesistöalueella on kalataloudellinen tarkkailuvelvoite seuraavilla tahoilla (luvanhaltija ja päätös): Jätevedenpuhdistamot Siikalatvan keskuspuhdistamo, Rantsila PSAVI/7/04.08/2010, Paavolan Vesi Oy, Ruukki PPO-2008-Y , Paavolan Vesi Oy, Siikajoki PPO-2006-Y , Teollisuus Profood Oy, Vihanti PPO-2003-Y , PPO-2005-Y-61-11, , hakemus vireillä Vesistön säännöstely Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus PSVEO 16/90/2, PSVEO 54/90/2, PSY 2/07/2, PSAVI 62/11/2, 2011 Turvetuotantoalueet Paavolan Turve Ky Isoneva PSY 100/09/2, Piipsan Turve Oy Mankisenneva PSY 87/09/2, VHO 10/0719/3 KHO 216/1/11, 230/1/11, 233/11/1, 239/1/11, 255/1/11, 256/1/11, Turveruukki Oy Hangasneva (Siikajoki) PSAVI 3/2013/1, VHO 13/0329/1 Hevoskorpi PSAVI 82/11/1 Honkaneva PSAVI 121/12/1 Hourunneva PSY 39/04/2, hakemus vireillä Huhanneva PSY 41/04/2, hakemus vireillä Huhtineva PSY 10/04/2, VHO 05/0383/3, hakemus vireillä Hukanneva PSAVI 125/11/1 Iso-Manninen PSY 73/09/2 Jylenneva PSAVI 52/11/1 Järvineva PSY 98/09/2, VHO 10/0754/3 Karjoneva PSAVI 26/12/1 Kupukkaneva PSY 61/09/2 Lahnasneva PSY 42/08/2 Paloneva PSAVI 124/11/1 Peuraneva PSY 7/08/2, VHO 08/0555/3 Pikarineva PSAVI 102/10/1, VHO 12/0011/1 Savaloneva PSY 40/04/2, hakemus vireillä Tahkoneva PSY 326/04/2, hakemus vireillä Tervasneva PSY 61/08/2 Vesiläisenneva PSY 9/04/2 Vapo Oy Hangasneva (Pyhäntä) PSAVI 99/10/1, VHO 11/0361/1 KHO taltio 163 Jousineva PSAVI 34/12/1, VHO 13/0344/1, hakemus vireillä Joutenneva PSAVI 34/12/1, VHO 13/0344/1 tuotanto lopetettu (-2012) 3

98 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu Jyletneva PSAVI 33/12/1, VHO 13/0340/1 Kivineva PSY 4/04/2, hakemus vireillä Korteneva PSAVI 39/11/1, VHO 11/0361/1 Kureluijanneva PSAVI 32/12/1, VHO 13/0342/1 tuotanto lopetettu (-2014) Kärjenrimpi-Puroräme PSY 11/08/2, VHO 08/0723/3 Mankisenneva PSY 87/09/2, VHO 10/0719/3, KHO taltio 12 Navettarimpi PSY 6/04/2, PSY 68/06/2, VHO 04/0339/3 hakemus vireillä Parkkisenrimpi PSY 7/04/2 Paskoneva PSY 16/09/2 Piipsanneva PSY 64/03/2 Saarineva PSY 104/08/2 Sauvasuo PSY 83/09/2 Varisneva PSY 90/06/2, PSAVI 56/2013/1 tuotanto lopetettu (-2010), alue jälkikäytössä 4 3. VESISTÖALUEEN KUVAUS Siikajoen vesistön keskeisimmät vesivarastot ovat Uljuan tekoallas, johon kootaan Siikajoen latvaosien ja Neittävänjoen vedet, sekä Lamujoen vesistön Iso-Lamujärvi, Kortteinen ja Vähä-Lamujärvi. Uljuan tekoaltaan vedet lasketaan Lamujokeen noin 5 km ennen sen yhtymistä Siikajokeen. Uljuan altaan yläpuolisen vesistöalueen pinta-ala on noin km 2, Lamujoen 979 km 2 ja koko Siikajoen vesistöalueen km 2. Vesistöalueen yli 150 järven kokonaisala on 59 km 2. Suurimmat järvet ovat Iso-Lamujärvi 24,1 km 2 ja Pyhännänjärvi 3,7 km 2. Uljuan (28,0 km 2 ), Kortteisen (5,9 km 2 ) ja Vähä-Lamujärven (3,5 km 2 ) osuus järvien ja altaiden yhteispinta-alasta on n. 40 %. Lupien mukaiset säännöstelyvälit ovat vuositasolla Uljualla 7,0 m, Kortteisella 2,0 m, Iso-Lamujärvellä 1,3 m ja Vähä- Lamujärvellä 0,4 m. Vesistön säännöstelyaste on vuositasolla noin 16 %. Vuoden 2014 aikana valmistui Siikajoen tulvariskien hallinnan ja säännöstelyn kehittämissuunnitelma hankkeen puitteissa aineistoa, jonka avulla pyritään tulvariskien hallinnan ohessa mm. kehittämään Uljuan tekoaltaan säännöstelyä edelleen. Yleiskuva Siikajoen vesistöalueesta on esitetty liitteessä 2. Siikajoen alaosalla on voimalaitos Ruukinkoskessa ja Pöyryssä. Pöyryyn v rakennetun voimalaitoksen pato katkaisee merestä tulevan kalan ja nahkiaisen nousun noin 16 km jokisuulta. Pöyryyn rakennettu kalaporras valmistui v ja v myös Ruukin pohjapatoon tehtiin kalatie. Pöyryn pohjoisrannalle rakennettu uusi kalatie valmistui lopullisesti v Muita Siikajoen vesistön nousuesteitä ovat Lämsänkoski Siikajoen vanhan, Uljuan ohittavan, uoman yläpäässä, sekä Kortteisen ja Iso-Lamujärven säännöstelypadot Lamujoessa. Siikajoen valuma-alueen suovaltaisuudesta johtuen vesistöalueen jokien vesi on varsin humuksista ja väriltään tummaa. Myös ravinnepitoisuudet ovat korkeita ja kuvastavat pääosin rehevää vedenlaatua. Veden laatu on Siikajoen pääuomassa ja Lamujoessa pääosin parempi kuin pienemmissä sivujoissa. Lamujoen vedenlaatu on Kortteisen yläpuolisella joen osalla selvästi parempi kuin sen alapuolella. Iso-Lamujärven ja Pyhännänjärven vesien laatu on selvästi parempaa kuin jokien veden laatu. Siikajoen edustan merialueella aivan rannikon tuntumassa jokivesien vaikutus on huomattava, mikä näkyy mm. kohonneina ravinteiden ja humuksen määrinä. Siikajoen kalataloudelliset kunnostukset aloitettiin vuoden 2009 heinäkuussa silloisen Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskuksen laatiman kunnostussuunnitelman saatua ympäristöluvan (25/09/2,

99 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu ). Kunnostustöitä hidastivat vuosina 2011 ja 2012 ajoittain kovat virtaamat. Kunnostustyöt saatiin päätökseen vuoden 2013 aikana. Kunnostustöillä on pyritty parantamaan lohikalojen elinympäristöä mm. kutu- ja poikasalueita rakentamalla ja koskia kiveämällä. Kaloja ja rapuja varten on tehty asento- ja suojapaikkoja, sekä talvehtimissyvänteitä, kuivia uomia on vesitetty ja uittorännejä kivetty. Rantsilan alapuolella on poistettu uomasta matalille nivoille kasautunutta hienoainesta. Koko joen alueella (Lämsänkoskimeri) on kunnostettu noin 113 hehtaaria virtavesialueita. Kunnostuksen toteuttajana toimi Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskus. Rahoittajina toimivat Kainuun ELY-keskuksen kalatalouden toimintayksikkö, Siikalatvan ja Siikajoen kunnat, Vattenfall Sähköntuotanto Oy sekä Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. Iso-Lamujärvellä lupaehtojen mukainen säännöstelyväli on vuositasolla 1,3 m. Vuodenvaihteen talviaikaisten ennätystulvien jäljiltä vedenkorkeudet olivat alkuvuodesta 2014 huomattavan korkeita ja ylittivät säännöstelyluvan ylärajan (N ,0 m) parillakymmenellä sentillä. Alimmillaan vedenpinta oli Iso-Lamujärvellä normaaliin tapaan ns. kevätkuopan teon aikaan, jonka jälkeen pintaa nostettiin kesäkuun alkupäiviin saakka. Heinäkuusta aina lokakuun lopulle saakka vettä juoksutettiin vain vähän, kunnes runsaat sateet nostivat järven vedenpinnan korkealle marraskuun aikana ja juoksutuksia jouduttiin jälleen tehostamaan. Vedenpinnan vaihteluväli vuonna 2014 oli 75 cm ja juoksutus enimmillään 6,80 m 3 /s. Iso-Lamujärven säännöstelyä tullaan kehittämään vuoden 2015 aikana alkavan hankkeen myötä. (Kuva 1, Martinmäki ym ) 5 W (N43+m) 137,3 137,2 137,1 137,0 136,9 136,8 136,7 136,6 136,5 Iso-Lamujärven vedenkorkeus ja juoksutus v ,0 7,0 6,0 5,0 4,0 3,0 2,0 1,0 Q (m 3 /s) 136,4 0, Kuva 1. Iso-Lamujärven vedenkorkeus (Wh, sininen viiva), säännöstelyluvan yläraja (Wh, musta katkoviiva) ja juoksutus (Q, punainen viiva) vuonna Kortteisen lupaehtojen mukainen säännöstelyväli on vuositasolla 2,0 m. Myös Kortteisella vedenkorkeudet olivat vuodenvaihteessa korkeita ja ylittivät säännöstelyluvan mukaisen ylärajan (N ,0 m) tammikuun alussa 35 cm. Alimmillaan vedenpinta kävi huhtikuun alussa lukemissa N m kevätkuopan teon yhteydessä. Heinäkuun alusta lokakuun jälkipuoliskolle saakka juoksutukset olivat vähäisiä Iso-Lamujärven tapaan. Kortteisella on käynnissä säännöstelyn kehittämishanke. (Kuva 2 Martinmäki ym )

100 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu 6 W (N43+m) 104,4 104,2 104,0 103,8 103,6 103,4 103,2 103,0 102,8 102,6 102, Kortteisen vedenkorkeus ja juoksutus v ,0 18,0 16,0 14,0 12,0 10,0 8,0 6,0 4,0 2,0 0,0 Q (m 3 /s) Kuva 2. Kortteisen vedenkorkeus (Wh, sininen viiva), säännöstelyluvan yläraja (Wh, musta katkoviiva) ja juoksutus (Q, punainen viiva) vuonna Uljuan vedenpintaa laskettiin alkuvuodesta 2014 kohti kevään tulvajaksoa, jolloin vesipinta nousi nopeasti tasolle N m. Tämän jälkeen Uljuan vesipinta pysyi varsin tasaisena aina lokakuun lopulle saakka, jolloin se kääntyi runsaiden sateiden myötä nousuun. Korkeimmillaan vedenpinnan taso oli marraskuun puolivälin tietämillä, jolloin se oli noin metrin kesäaikaista pinnantasoa korkeammalla, mutta säännöstelyluvan ylärajaa (N m) ei kuitenkaan ylitetty. Runsailla juoksutuksilla vedenpinta saatiin kuitenkin laskuun varsin nopeasti marraskuun lopulla. Vuoden 2014 aikana Uljuan vedenpinnan vaihteluväli oli enimmillään 5,52 metriä (N ,47 78,99 m). Uljuan osalta valmistui vuoden 2014 lopulla uusi, aiemmin syksyllä valmistuneeseen tulvariskien hallinnan ja säännöstelyn kehittämissuunnitelmaan pohjautuva, säännöstelyohje, jolla pyritään myös maavesivaraston huomioimiseen vedenpinnan tavoitetasossa. (Kuva 3, Martinmäki ym ) 79,0 Uljuan vedenkorkeus ja juoksutus v ,0 78,0 50,0 W (N43+m) 77,0 76,0 75,0 40,0 30,0 20,0 Q (m 3 /s) 74,0 10,0 73,0 0, Kuva 3. Uljuan vedenkorkeus (Wh, sininen viiva), säännöstelyluvan yläraja (Wh, musta katkoviiva) ja juoksutus (Q, punainen viiva) vuonna 2014.

101 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu 4. TARKKAILUMENETELMÄT JA TULOKSET 4.1 KIRJANPITOKALASTUS Kalastuskirjanpito on jatkunut Siikajoen vesistöalueella vuodesta 1977 lähtien. Tarkkailujakson ohjelmassa kirjanpitoalueista on poistettu jokikohteet, joilla on ollut vain pienimuotoista yhden kalastajan toteuttamaa pyyntiä. Kalastuskirjanpitoa jatketaan Iso-Lamujärvellä, Pyhännänjärvellä, Kortteisella, Uljualla ja Siikajokisuulla ohjelman mukaan yhteensä 10 kalastajan laajuisena. Vuonna 2014 tiedot saatiin kahdeksalta kalastajalta. Iso-Lamujärvelle värvättiin alkuvuodesta 2013 yksi uusi kirjanpitokalastaja ja kirjanpitokalastustiedot saatiin kaikilta kolmelta kalastajalta. Uljualta ja Kortteiselta kalastustiedot saatiin molemmilta yhdeltä kalastajalta. Molemmilla järvillä on vielä yhden kirjanpitokalastajan vajaus, eikä uusia kalastajia ole yrityksistä huolimatta saatu rekrytoitua. Pyhännänjärven pitkäaikainen kirjanpitokalastaja lopetti vuoden 2012 alussa ja vuodet 2012 ja 2013 mentiin rekrytointivaikeuksien takia ilman kirjanpitoa. Vuodeksi 2014 järvelle saatiin kuitenkin värvättyä uusi kalastaja, joka kalasti myös verkoilla. Siikajokisuulla toimii kaksi nahkiaispyytäjää, joista toinen Pöyryn alapuolella pyytävä on uusi, vuonna 2013 kirjanpitopyynnin aloittanut henkilö. Toinen nahkiaisen pyytäjä toimii alempana Siikajoen taajaman kohdalla. Kalastajien pyynti- ja saalistiedoista laskettiin alueittaiset kokonaissaaliit sekä pyydysyksikkösaaliit (g/pyydyskokukerta). Kalastuskirjanpidon pyydysyksikkösaaliit vuodesta 1998 on esitetty liitteessä Iso-Lamujärvi Iso-Lamujärvellä kalasti vuonna 2014 kolme kirjanpitokalastajaa, jotka harjoittivat lähinnä nuotta- ja verkkopyyntiä. Osakaskunta harjoitti edelleen vähempiarvoisen kalaston poistopyyntiä hoitorysällä. Pääosa kokonaissaaliista oli lähinnä nuotalla saatua muikkua, joskin myös muikkuverkkojen muikkusaalis oli merkittävä. Muikku muodostikin järven kirjanpitokalastajien kokonaissaaliista noin 70 %. Särki oli kilomääräisesti toiseksi merkittävin saalislaji ja sitä saatiin lähinnä hoitokalastuksen yhteydessä rysällä ja myös muikun nuottapyynnin sivusaaliina. Muita merkittävimpiä saalislajeja olivat hauki ja ahven. Myös kiiskeä saatiin nuottapyynnin sivusaaliina. Madesaaliit olivat vähäisiä. Istutusperäisiä kirjolohia saatiin yksittäisiä kappaleita verkkopyynnillä, sekä hoitorysäpyynnillä. Siika esiintyi kirjanpitokalastajien saaliissa nyt ensi kertaa vuoden 2009 jälkeen, joskaan vuosina kirjanpitokalastajat eivät käyttäneet siianpyyntiin soveltuvia verkkoja lainkaan. (Taulukko 1.) Taulukko 1. Kirjanpitokalastajien saalis (kg) pyydyksittäin ja lajeittain Iso-Lamujärvellä sekä pyydystä käyttäneiden lukumäärä (lkm) ja pyyntiponnistus (pyydyskokukerrat) vuonna Pyydystä Pyynti- Kirjo- Ahven Särki Hauki Muikku Siika Made Kiiski käyttäneet ponnistus lohi Yht. PYYDYS lkm pkk kg kg kg kg kg kg kg kg kg hoitorysä ,5 769 katiska ,4 8, , muikkuverkot , , nuotta verkot , Yhteensä (kg) Osuus (%)

102 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu Muikkuverkkojen osalta vuodesta 2004 alkanut jokseenkin tasainen saaliiden kasvu taittui vuonna 2011, minkä jälkeen yksikkösaalis on ollut 2,0 2,5 kg tasolla pyydyskokukertaa kohden. Vuoden 2014 nuottapyynnin yksikkösaalis oli muikun osalta noin 143 kg/vetokerta ja saaliit ovat olleet tällä tasolla jo muutaman vuoden ajan. Parhaimmat saalisvuodet ovat muikun nuottapyynnissä ajoittuneet vuosiin Heilahteluihin ovat vaikuttaneet pyynnissä tapahtuneet muutokset, mutta myös muikkukantojen luontaiset heilahtelut, vahvojen muikkuvuosien on perinteisesti ajateltu toistuvan muutamien vuosien välein. Nuottaukseen on ajoittain vaikuttanut myös mm. muikun pieni koko ja osin tästä johtuvat menekkivaikeudet. Pääosassa Oulun alueen muikkukannan seurantajärvistä vuosiluokka 2012 oli vahva ja myös tätä edeltävät vuosiluokat olivat monin paikoin vahvoja. Alueen järvien kutukannat olivat tämän seurauksena pääasiassa hyviä tai keskinkertaisia ja vahvojen vuosiluokkien voitiin olettaa näkyvän myös vuoden 2014 muikkusaaliissa. Vuosiluokka 2013 oli sen sijaan keskimäärin heikko, minkä seurauksena tulevan vuoden tai parin saaliskehitys saattaa kääntyä laskuun. Hoitokalastukseen käytetyn rysän muikkusaaliit ovat vaihdelleet voimakkaasti, mikä on luonnollista, koska pyynnillä tavoitellaan ensisijaisesti vähempiarvoisia kalalajeja. Iso-Lamujärven muikkukannan tila näyttäisi kirjanpitokalastusaineiston mukaan pysytelleen melko vakaana viimeisten 3-4 vuoden aikana, joskin saaliit ovat olleet noin kymmenen vuoden tarkasteluhistoriaan nähden suhteellisen alhaisella tasolla. Kanta on kuitenkin edelleen pyyntikelpoisella tasolla (Kuva 4.) Hoitokalastukseen käytetyn rysän yksikkösaalis vähempiarvoisen kalalajiston osalta oli vuonna 2014 noin 27 kg/kokukerta, eli lähes 10 kg vähemmän kuin edellisvuonna. Rysäpyynnin saaliit ovat tältä osin pudonneet melko tasaisesti vuosien tasolta, mahdollisesti ainakin osin pyynnin jatkuvuuden takia. Iso-Lamun hoitokalastustoimintaa voidaankin pitää siinä mielessä erittäin arvostettavana, että se on jatkunut riittävän pitkään todellisten vaikutusten aikaansaamiseksi. Usein hoitokalastusta jatketaan aloittamisen jälkeen vain vuosi tai pari, vaikka menetelmä vaatii tulosten aikaansaamiseksi yleensä selvästi pidemmän kalastusjakson. (Kuva 4.) Yksittäinen kalastaja harjoitti Iso-Lamujärvellä vuoden 2014 aikana katiskapyyntiä ja kokukertakohtaista noin 1,2 kg:n ahvensaalista voidaan pitää kohtuullisena ja kotitarvekalastuksen kannalta merkittävänä. Tavanomaisen verkkokalastuksen osalta hauen yksikkösaalis oli noin 900 g/ kokukerta ja ahvensaalis noin 430 grammaa. Näiden muikkuverkkoja harvempien verkkojen osalta yksikkösaaliit olivat suhteellisen pieniä. Iso-Lamujärvi on vesistöalueen latvajärviä eikä sen tilaan vaikuta enää juurikaan pistekuormitusta. Järvellä on toteutettu vuonna 2008 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (nyk. Luonnonvarakeskus) toimesta koekalastuksia Nordic-yleiskatsausverkoilla ja näistä kalastuksista on laadittu erillinen raportti joulukuussa 2008 (Sairanen 2008). Raportin mukaan Iso-Lamujärven kalayhteisön rakenne oli niukkaravinteisille tai lievästi reheville järville tyypillisesti ahvenkalavaltainen. Järven rehevöitymistä kuvaavien pienikokoisten (5-10 cm) särkikalojen osuus oli erittäin vähäinen ja myös petokalojen osuus melko pieni. Kalastoon perustuvan järven ekologisen tilan arvioinnin mukaan Iso- Lamujärven ekologinen tila oli tuolloin erinomainen johtuen niukoista kokonaisyksikkösaaliista sekä alusveden hyvää tilaa, pohjan laatua ja hyvää happipitoisuutta indikoivan muikun esiintymisestä järvessä. Kun otetaan huomioon myös veden laatu ja kolme muuta luokitteluun vaikuttavaa biologista tekijää on Iso-Lamujärvi luokiteltu ekologisen tilan ensimmäisellä luokittelukierroksella tilaltaan hyväksi. Kalaston nykytila ja tulevaisuuskin näyttävät Iso-Lamujärven osalta edelleen varsin valoisilta. 8

103 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu 9 g, muikkuverkot ja rysä Pyydysyksikkösaaliit, muikku muikkuverkot rysä nuotta g, nuotta g Pyydysyksikkösaaliit ilman muikkua nuotta rysä vuosi vuosi Kuva 4. Muikun pyydysyksikkösaaliit (kg/pyydyskokukerta) (ylempi kuva) ja muiden (kuin muikun) lajien pyydysyksikkösaaliit (kg/pkk) Iso-Lamujärven kirjanpitokalastuksessa eri pyyntimenetelmillä Pyhännänjärvi Pyhännänjärvelle saatiin värvättyä vuodelle 2014 uusi kirjanpitokalastaja ja järveltä saatiin siten kirjanpitoaineistoa parin vuoden tauon jälkeen. Koska kyseessä on uusi kalastaja, eivät hänen ilmoittamiensa pyynti- ja saalismäärien pohjalta lasketut tulokset ole täysin vertailukelpoisia aiempaan aineistoon. Kalastajan kalastus oli pääosin pienimuotoista talviverkkojen pitoa ja kesäistä vetouistelua. Kalastus keskittyi voimakkaasti kuhanpyyntiin ja tässä mielessä aineisto onkin jatkossa erityisen hyödyllistä juuri Pyhännänjärven kuhakannan muutosten arvioinnissa. Tähän asti järven kuhakannan tilasta on saatu tarkkailumenetelmien avulla varsin vähän tietoja. Kalastajan noin 75 kg:n kokonaissaaliista kuha muodosti pääosan, lähes 85 %. Sivusaaliina saatiin lisäksi vähäisiä määriä haukea, ahventa, madetta ja lahnaa. Näiden lajien kannoista tai saaliskehityksestä ei kuitenkaan voida käytännössä tehdä johtopäätöksiä, koska kalastus painottui niin voimakkaasti kuhan tavoittamiseen ja oli siten hyvin valikoivaa. Kuhan osalta sen sijaan voidaan tarkastella myös yksikkösaaliita niin verkkokalastuksen kuin vetouistelunkin osalta. Verkkokalastuksen keskimääräinen kuhasaalis oli lähes 900 grammaa yhden verkon kokukertaa kohden ja vetouistelun vastaavasti hieman yli kilon vetouistelukertaa kohden. Saaliita voidaan pitää kohtalaisina, mistä kertoo osaltaan myös kalastajan aktiivisuus ja pyynnin kohdentaminen käytännössä vain kuhaan. Vetouistelun kohdalla on huomionarvoista myös se, että jokainen suhteellisen vähäisistä kalastuskerroista tuotti kalastajalle kuhasaaliin. Saatujen kuhien keskikoko oli noin 1,4 kg:n luokkaa suurimman yksilön ollessa yli 3,5 kg:n painoinen. Taulukko 2. Kirjanpitokalastajan pyyntiponnistukset ja saalis (kg) pyydyksittäin ja lajeittain Pyhännänjärvellä vuonna Pyydystä Pyynti- PYYDYS käyttäneet ponnistus Ahven Made Hauki Kuha Lahna Yht. lkm pkk kg kg kg kg kg kg verkot # 55 mm , vetouistelu ,3-8 Yhteensä (kg) Osuus (%)

104 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu Aiemmin kirjanpitokalastuksen verkkopyynti on Pyhännänjärvellä ajoittunut lähes kokonaisuudessaan kevätkutuisten kalojen kutuaikaan pääosin toukokuulle. Tuolloin on tavoiteltu saaliiksi lähinnä haukea, mutta harvemmilla verkoilla myös lahnaa. Nykyinen kirjanpitokalastaja ei juurikaan kalastanut keväällä tai alkukesällä, joten myöskään yksikkösaaliiden vertailu ei ole järkevää tai edes mahdollista. Lisäksi saaliit ovat aiemminkin vaihdelleet huomattavasti mm. sen mukaan, miten kutuaikaisen pyynnin ajoittaminen on onnistunut suhteessa kalojen kutuaikaan. Myös katiskapyynti keskittyi aiemmin keväälle ja saaliit vaihtelivat voimakkaasti verkkosaaliiden tapaan. Myös Pyhännänjärvellä on toteutettu aiempina vuosina hoitokalastuksia nuottaamalla ja runsaat saaliit ovat olleet pääosin särkeä ja lahnaa. Joukossa on ollut jonkin verran myös haukea ja pientä ahventa. Myös edelliset, noin kymmenen vuoden takaa peräisin olevat, kirjanpitokalastuksella saadut tiedot vähäisistä kuhasaaliista olivat peräisin hoitokalastuksista. Siikalatvan keskuspuhdistamon aloitettua toimintansa on Pyhännän keskustaajaman jätevedet johdettu Rantsilan uudelle puhdistamolle. Pyhännän kaatopaikat on suljettu jo aiemmin eikä alueella asutuksen, maatalouden ja metsätalouden ohella ole enää juurikaan järven tilaan vaikuttavia pistekuormittajia. Latvajärvenä Pyhännänjärven veden vaihtuvuus on suhteellisen hidasta ja valumaalueen ominaisuudet huomioiden järven vedenlaatu on luontaisestikin humuksista ja ravinteikasta. Järveltä on kuitenkin harvakseltaan saatu tietoja mm. muikun kuulumisesta sen kalalajistoon, joskin kanta on ilmeisesti hyvin harva. Järvellä on toteutettu myös jonkinasteisia kunnostustoimia ja jatkamalla myös runsaita saaliita antaneita hoitokalastuksia, voitaisiin järven tilaan ja kalastoon vaikuttaa edelleen positiivisesti. Näin etenkin kuormituksen viime vuosina vähennyttyä mm. siirtoviemärihankkeen johdosta Kortteinen Kortteiselta on vuodesta 2010 lähtien ollut käytettävissä vain yhden kalastajan ilmoittamat kirjanpitokalastustiedot. Kalastajan pyynti oli vuonna 2014 talvista verkkokalastusta tammi-helmikuussa ja keväistä (huhti-toukokuu) hauen ja ahvenen katiskapyyntiä. Verkkoja kalastajalla oli pyynnissä vain yksi, mikä osaltaan lisää saaliiden vaihtelua ja vaikeuttaa vertailua aiempiin vuosiin. Keväinen katiskapyynti toteutui pääosin kolmella tai neljällä katiskalla. Kalastajan saaliit ovat olleet pääosin haukea ja ahventa, ja aiempina vuosina ajoittain myös madetta. Vuonna 2014 kalastaja sai lisäksi talviverkoilla yksittäisen kirjolohen. Pääosa kokonaissaaliista tuli tällä kertaa kuitenkin katiskoilla kevään kutupyynnistä. (Taulukko 3.) Taulukko 3. Kirjanpitokalastajien saalis (kg) pyydyksittäin ja lajeittain sekä pyydystä käyttäneiden lukumäärä (lkm) ja pyyntiponnistus (pyydyskokukerrat) Kortteisella vuonna Pyydystä Pyynti- Kirjo- Ahven Hauki PYYDYS käyttäneitä ponnistus lohi Yht. (lkm) (pkk) kg kg kg kg verkot ,8 15 katiska Yhteensä Osuus % Hauen verkkokalastuksen yksikkösaaliit ovat olleet Kortteisella melko hyviä. Heilahtelu on ollut kuitenkin melko voimakasta mm. kutuaikaisen pyynnin onnistumisesta riippuen. Vuonna 2014 verkkokalastuksen yksikkösaaliit olivat hauenkin osalta pieniä, koska kalastus ajoittui yksinomaan sydäntalveen eikä kutuaikaista pyyntiä harjoitettu kirjanpitokalastuksen puitteissa lainkaan.

105 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu Keväinen verkkokalastus on aiempina vuosina osoittautunut usein virtaamien voimistumisen ja verkkojen likaantumisen myötä vaikeaksi. Samoista syistä myöskään kesäaikaista verkkopyyntiä ei ole Kortteisella juurikaan harjoitettu. (Kuva 5.) Myös katiskapyynnin yksikkösaaliita voidaan pitää kohtuullisina, vaikka pyynti onkin keskittynyt kevään kutuaikaan ja kesäiset saaliit olisivat mahdollisesti pienempiä. Hauen osalta katiskasaaliit ovat viimeisen kolmen vuoden ajan pysytelleet varsin tasaisina ja ahvenen osalta jopa jonkin verran parantuneet. Myös katiskasaaliisiin vaikuttaa voimakkaasti pyynnin kulloinenkin ajoittuminen ja kutupyynnin onnistuminen mm. jääolosuhteet huomioiden. Saaliit ovat kuitenkin kokonaisuudessaan virkistys- ja kotitarvekalastuksen kannalta merkittävällä tasolla. (Kuva 5.) 11 g, hauki 3500 Pyydysyksikkösaaliit, verkkokalastus hauki made g, made 250 g 1800 Pyydysyksikkösaaliit, katiskapyynti hauki ahven vuosi vuosi Kuva 5. Kortteisen kirjanpitokalastajien pyydysyksikkösaaliit (g/pkk) verkko- ja katiskakalastuksen ja tärkeimpien saalislajien osalta Vuoden 2011 Nordic verkkokoekalastusten mukaan pienikokoinen särki oli Kortteisen runsain saalislaji. Kirjanpitokalastaja ei kuitenkaan ilmoittanut särkisaalista lainkaan, mikä johtunee osaltaan hänen käyttämiensä verkkopyydysten harvuudesta ja osaltaan siitä, että särki ei kuulu kalastajan kohdelajeihin ja esim. vapautetaan katiskoista ilman punnitusta. Verkkokoekalastukset Nordic verkoilla myös usein aliarvioivat hauen osuutta, mikä näkyy myös osaltaan tuloksia vertailtaessa. (Wennman & Aronsuu 2011.) Kortteisen nykyisen säännöstelykäytännön on arvioitu suosivan kevätkutuisia kalalajeja, mihin voivat osaltaan viitata myös yhteistarkkailun puitteissa havaitut varsin kohtuulliset hauki- ja ahvensaaliit. Syyskutuisten lajien kannalta tilanne on ongelmallisempi, joskin myös vedenlaatu ja muut tekijät kuten lisääntymisalueiden puute vaikuttavat näiden lajien menestymiseen. Kortteisen turvepohjaisilta rannoilta puristuu todennäköisesti jääpeitteen alta runsasravinteista vettä, joka vaikuttaa edelleen alapuolisen Lamujoen veden ravinnetasoihin. (Martinmäki ym ) Uljua Uljuan tekojärveltä saatiin vuoteen 2011 asti kirjanpitotiedot kahdelta kalastajalta. Toinen kalastajista kuitenkin lopetti ikäännyttyään ja järvellä toimii edelleen vain yksi kalastaja. Hänen kalastuksensa oli vuonna 2014 talviaikaista (tammi-helmikuu) verkkopyyntiä ja avovesikauden katiskakalastusta. Verkkosaalis oli pääasiassa haukea, madetta ja ahventa ja katiskasaalis kokonaisuudessaan haukea ja ahventa. Reilut kolme neljäsosaa kalastajan kokonaissaaliista tuli tällä kertaa verkoilla. (Taulukko 4)

106 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu Taulukko 4. Kirjanpitokalastajan saalis (kg) pyydyksittäin ja lajeittain sekä pyydystä käyttäneiden lukumäärä (lkm) ja pyyntiponnistus (pyydyskokukerrat) Uljuan tekoaltaalla vuonna Pyydystä Pyynti- PYYDYS käyttäneitä ponnistus Ahven Särki Hauki Made Lahna Yht. lkm pkk kg kg kg kg kg kg verkot katiska Yhteensä Osuus % Kalastajan verkkokalastuksen yksikkösaaliit olivat tärkeimpien saalislajien osalta aiempaan tarkasteluhistoriaan nähden varsin hyviä. Hauen yksikkösaalis kolminkertaistui edellisvuoteen nähden ja oli nyt jo lähes 1,5 kg pyydyskokukertaa kohden. Mateen ja ahvenen verkkokalastuksen yksikkösaaliit olivat 11 viime vuoden tarkastelukauden parhaita. Saaliit perustuvat yksittäisen kalastajan ilmoittamiin tuloksiin ja suhteellisen vähäisiin kalastusmääriin, mikä osaltaan lisää yksikkösaaliiden vaihtelua ja vähentää vertailun luotettavuutta. Uljualla myös kulloinenkin jäätilanne vaikuttaa merkittävästi kalastuksen onnistumiseen. Uljuan vedenkorkeus oli vuodenvaihteessa poikkeuksellisen korkea ja ns. kevätkuoppaa alettiin tekemään heti vuodenvaihteen jälkeen pahimman tulvahuipun taituttua. Kalastajan verkkosaaliit ajoittuivat Uljuan voimakkaasti laskussa olleeseen vedenpintaan. Verkkokalastuksen lahnasaaliit ovat olleet viime vuosina pieniä, johtuen oletettavasti lähinnä kalastuksen kohdentumisesta muihin saalislajeihin. Verkkokalastuksen yksikkösaaliista poiketen ahvenen katiskapyynnin yksikkösaalis laski viime vuonna 250 gramman tuntumaan yhden katiskan kokukertaa kohden. Kalastaja pyysi katiskoilla käytännössä läpi koko kesän ja heikot saaliit saattoivat osin johtua helteisistä säistä, korkeiksi nousseista veden lämpötiloista ja edelleen mahdollisesti ahventen hakeutumisesta muualle tavanomaisilta kesäaikaisilta elinalueiltaan. (Kuva 6) g 1750 Pyydysyksikkösaaliit, verkot hauki, verkot made, verkot ahven, verkot lahna, verkot ahven, katiska vuosi Kuva 6. Uljuan kirjanpitokalastajien pyydysyksikkösaaliit (g/pkk) kalalajeittain ja pyydyksittäin Uljuaan ei suoraan vaikuta merkittäviä pistekuormittajia, vaan järveen kohdistuva kuormitus muodostuu jokien mukanaan tuomasta kuormituksesta, sekä haja-asutuksen ja maa- ja metsätalouden aiheuttamasta hajakuormituksesta. Järven tilaan ja kalastukseen vaikuttaa

107 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu voimakkaasti myös säännöstely. Uljuan lyhytaikaissäännöstely loppui helmikuussa 2005, mikä vaikuttaa osaltaan lähinnä alapuolisen vesireitin tilaan. Uljuan saaliit ovat tarkastelujaksolla olleet kohtalaisen tasaisia eikä järven kalastossa ole tapahtunut reilun 20 vuoden tarkastelujaksolla suuria muutoksia. Järvellä on havaittu säännöllisesti kerrostuneisuuskausien lopuilla happiongelmia, mistä syystä sisäinen kuormitus voi ylläpitää järven ravinnetasoja vaikka ulkoinen kuormitus vähenisi Nahkiaisen pyynti Nahkiaisen pyynnistä on vuodesta 2004 saakka saatu tietoja yhdeltä kalastajalta, jonka pyyntialuetta on Piispanvirran alue Siikajoen kirkonkylän kohdalla. Vuonna 2008 alueelle värvättiin toinen nahkiaisenpyytäjä, mutta hän toimi kirjanpitäjänä vain vuoden. Vuoden 2013 alussa Siikajoelle värvättiin yksi pyytäjä lisää Pöyryn alapuolelle. Siikajoen taajaman seutuvilla toimiva nahkiaisenpyytäjä on tyypillisesti aloittanut pyynnin heti rauhoitusajan loputtua elokuun puolessa välissä ja jatkanut sitä lokakuun lopulle. Vuonna 2014 hänellä oli pyynnissä samanaikaisesti enimmillään 43 mertaa, kun sallittu enimmäismäärä on 45 mertaa. Keskimäärin nyt oli käytössä noin 40 mertaa ja pyytäjän mertamäärä onkin selvästi kasvanut viime vuosina. Pöyryn alapuolella toimivan nahkiaisenpyytäjän pyynti oli vuonna 2014 edellisvuoden tapaan vähäistä. Kalastaja aloitti pyynnin elokuun puolivälissä ja jatkoi sitä hieman reilun kuukauden syyskuun loppupuolelle. Käytössään hänellä oli vain kolme mertaa, jotka olivat kaikki jatkuvasti pyynnissä. Pyydysyksikkösaalis, eli keskimääräinen nahkiaismäärä koettua mertaa kohden oli nyt 1,28 nahkiaista, eli hieman edellisvuotta parempi, mutta silti edelleen selvästi esim. vuosia heikompi 1980-luvusta puhumattakaan (kuva 7). Nahkiaisten nousuun ja pyynnin onnistumiseen vaikuttavat ratkaisevasti joen virtaamat ja mm. veden lämpötila. Vuoden 2014 virtaamat Siikajoessa olivat pääosan nahkiaispyyntiajasta pieniä ja nousivat merkittävästi vasta aivan pyynnin lopulla lokakuun lopussa. Pyytäjät eivät tällä kertaa kommentoineet pyynnin onnistumista yksityiskohtaisemmin Nahkiaisen mertapyynnin yksikkösaalis jokisuulla (kpl/pkk) Kuva 7. Nahkiaisen pyydyskokukertakohtainen saalis (kpl/pkk) vuosina (pylväät) ja kolmen vuoden liukuvina keskiarvoina (pallot) Siikajoen kirjanpitokalastuksessa.

108 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu Siikajoen tärkein pyyntialue on pituudeltaan noin kolmisen kilometriä jokisuulla. Alueella on kaikkiaan noin parisenkymmentä pyytäjää ja heidän saaliinsa kattaa arviolta noin 90 % joen kokonaissaaliista. Saalismäärä oli vuonna 2010 noin nahkiaista kun esim. vielä vuonna 1990 saalis oli noin kpl. Nahkiaissaaliiden vähentyminen vuosikymmenten saatossa johtuu paitsi pyynnin vähenemisestä myös todellisista nahkiaiskantojen muutoksista. Yleistäen jokiin nouseviin nahkiaiskantoihin vaikuttavat samat tekijät kuin vaelluskalakantoihin. Pitkällä aikavälillä jokien patoamiset ja muut vesistöjärjestelyt kuten perkaukset ja säännöstely ovat vaikuttaneet voimakkaasti jokien nahkiaistuotantomääriin. Nahkiainen ei ole samalla tavoin kotijokiuskollinen kuin vaikkapa lohi, eli ne voivat valikoida lisääntymisjokensa esim. virtaamatilanteen mukaan riippumatta siitä, missä ovat itse toukkavaiheensa viettäneet. Siten myös Siikajokeen kudulle nousevien nahkiaisten määrä ja nahkiaissaaliit riippuvat yleisemmästä nahkiaiskantojen tilasta. Vuosi 2010 oli virtaamatilanteen osalta nahkiaisten nousun aikaan Siikajoella usean heikomman vuoden jälkeen varsin hyvä, mikä näkyi välittömästi myös saalismäärissä. (Koli 1998, Kaski & Oikarinen 2011.) Uljuan lyhytaikaissäännöstelyn loppuminen voi vaikuttaa positiivisesti myös nahkiaistuotantoon, sillä lyhytaikaissäännöstelyn on todettu heikentävän toukkien elinalueiden laatua. Voimakkaiden virtaamavaihteluiden on ajateltu huuhtovan nahkiaisen mädin ja pienet toukat mennessään. Lisäksi tasaisemmat virtaamat myös houkuttelevat nahkiaisia nousemaan. Toisaalta nahkiaisten merkittävää nousua Pöyryn voimalaitoksen yläpuolelle ei kuitenkaan ilmeisesti tapahdu; ainakaan vanhan kalatien osalta tätä ei ole havaittu. Säännöstelykäytännön muutos mahdollisti joka tapauksessa kalataloudellisten kunnostusten aloittamisen, mikä osaltaan palvelee myös nahkiaisen etuja. Laji kutee koski- ja niva-alueiden sorapohjille ja toukat laskeutuvat pehmeäpohjaisille suvantoalueille vasta myöhemmin kuoritumisensa jälkeen. Siten soraikkoja peittävä mätimunien hapensaantia heikentävä pohjalle laskeutuva aines vaikuttaa myös nahkiaisen mätimunien selviytymiseen samalla tavoin kuin esim. taimenen ja harjuksenkin kohdalla. Siikajoella vesi on humuksista ja alueella on runsaasti mm. turvetuotantoa, jonka merkittävimpiä kuormitteita on juuri kiintoaine. (Koli 1998, Kaski & Oikarinen 2011.) Nahkiaistoukat ovat herkkiä mm. veden ph:n muutoksille. Matalien ph-arvojen, etenkin yhdistettynä korkeisiin rautapitoisuuksiin, on havaittu olevan haitallisia näille ns. likomadoille. Siikajoen vedessä on humusvesille tyypillisesti runsaasti myös rautaa. Lisäksi alueella on havaittu melko säännöllisesti ns. alunailmiötä, eli runsaasti sulfidia sisältävien alunamaiden kuivattamisesta johtuvaa veden voimakasta happamoitumista. Mm. vuodet ja 2006 olivat tältä osin ongelmallisia ja veden laadun tarkkailun mukaan myös Siikajoen pääuoman ph-arvot ovat ajoittain laskeneet alas (jopa alle 5,5) myös em. vuosien jälkeen. Tämän tekijän pidemmän aikavälin merkitystä nahkiaissaaliisiin on vaikea arvioida, etenkään kun laji ei ole kutujokiuskollinen. (Koli 1998, Kaski & Oikarinen 2011.) SÄHKÖKOEKALASTUKSET Vuoden 2014 sähkökoekalastukset suoritettiin välisenä aikana, jolloin virtaamat olivat niin Lamu-, kuin Siikajoenkin koealoilla tavanomaista pienempiä ja vesi lämmintä, paikoin jopa yli 25 ºC. Pienempien sivu-uomien sähkökalastukset toteutetaan nykyisellä ohjelmakaudella vain kerran, vuonna Lamujoen kalastukset toteutettiin edellisten koekalastuskertojen tapaan akkukäyttöisellä Hans Grassl IG200/2 laitteistolla. Laitteistoa käytettiin pääosin voltin jännitteellä ja noin 40 Hz taajuudella. Teho oli maksimissaan 10 kw/pulssi. Siikajoen pääuoman koealoilla päädyttiin vesistön kokoluokka huomioiden käyttämään myös aggregaattilaitteistoa, jonka säädöt pyrittiin pitämään vertailukelpoisina Lamujoella käytetyn laitteiston säätöjen kanssa. Kukin koeala kalastettiin tarkkailuohjelman mukaisesti kahteen kertaan.

109 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu Koekalastukset toteutettiin tarkkailuohjelman mukaisesti hyödyntäen mm. Bohlinin ym. (1989) ja Olinin ym. (2014) esittämiä menettelytapoja. Koealat kalastettiin alhaalta ylöspäin edeten ja kalastuskertojen välillä pidettiin vähintään 15 minuutin tauot. Saaliin keräilyyn käytetyn haavin havaksen solmuväli oli 5 mm. Kalastusten yhteydessä ei vakiintuneen käytännön mukaisesti käytetty sulkuverkkoja. Anodirengas oli molemmissa käytetyissä laitteistoissa varustettu jäykällä hyttysverkolla 0-vuotiaiden ja muiden pienikokoisten kalojen keräilyn helpottamiseksi. Mittausten jälkeen kalat kerättiin saaviin, josta ne kalastusten jälkeen palautettiin koealalle. Kalastusten yhteydessä koealat mitattiin ja valokuvattiin ja lisäksi arvioitiin erilaisia koealaa kuvaavia ominaisuuksia, kuten veden sameutta ja korkeutta, virrannopeutta, syvyyttä, ranta-alueen tyyppiä ja varjostusta, pohjakasvillisuutta ja materiaalia, sekä kerrostumia. Koealojen kohdekuvaukset valokuvineen on esitetty liitteessä 2, ja kalastusten tulokset liitteessä 3. Kalastukset saaliineen on kirjattu ympäristöhallinnon koekalastusrekisteriin, jota kautta on tulostettu myös koealakohtaiset tulokset. Tulokset esitetään tarkkailuohjelman mukaisesti ilman laskennallisia korjauskertoimia (pyydystettävyysarvoja). Vuonna 2014 kalastettuja koealoja oli ohjelman mukaisesti yhteensä 15, joista viisi sijaitsi Lamujoella (S1-S5) ja kymmenen Siikajoen pääuomalla (S6-S15). Pääuomien koealat on pidetty jo useampina tarkkailukausina pääosin samoina. Siika- ja Lamujoella on tehty sähkökoekalastuksia aiemmin mm. vuosina 1978, 1983, 1988, 1993, 2000, 2002, 2005, 2009 ja 2011 (PSV 1979, 1984, 1989, 1991 ja 1994, Taskila 2001a ja 2003, Salo 2006, Salo & Paksuniemi 2010, Salo 2012). Vuoden 1978 kalastukset tehtiin akkukäyttöisellä laitteella eivätkä tulokset ole täysin vertailukelpoisia tämän jälkeisiin tuloksiin. Vuodesta 2009 lähtien käytössä ovat jälleen olleet uudenaikaisemmat akkukäyttöiset kalastusvälineet, joskin vuonna 2014 kalastettiin sekä akkukäyttöisillä että aggregaattivälineillä. Tarkkailua toteuttava konsultti vaihtui vuonna 2005 ja sen myötä myös kalastukset toteuttanut työryhmä on muuttunut. Vuosien tulokset ovat kahden kalastuskerran laskennallisesti korjaamattomia tuloksia ja aiemmat ovat kolmen kalastuskerran lajikohtaisilla pyydystettävyysarvoilla korjattuja tuloksia. Vuonna 2011 Siikajoen pääuoman ja osa Lamujoen koealoista kalastettiin kolmeen kertaan ja tulokset esitettiin laskennallisesti korjaamattomina. Vuonna 2014 kaikki Lamujoen ja Siikajoen pääuoman koealat kalastettiin vain kahteen kertaan ja tulokset esitetään tässä raportissa edelleen laskennallisesti korjaamattomina. Vuosien kalastuskertojen tuloksien mukaiset tiheydet ovat kalastuskertojen määrästä ja laskentatapojen eroista johtuen oletettavasti jonkin verran todellista pienempiä. Tämä ilmenee etenkin pohjakalojen eli kivennuoliaisen, kivisimpun ja mateen, sekä myös mudun kohdalla. Muiden lajien osalta erot kahden tai kolmen kalastuskerran tuloksissa ovat keskimäärin selvästi pienempiä Lamujoki Kesän 2014 sähkökoekalastuksia värittivät niin Lamu- kuin Siikajoellakin pienet virtaamat ja lämpimät vedet. Näillä oli oletettavasti omat vaikutuksensa myös koekalastussaaliisiin; paikoin harjukset ja taimenet olivat saattaneet siirtyä syvempiin suvantopaikkoihin kun taas pienet virtaamat mahdollistivat särkikalojen, ahventen ja muiden vähemmän vuolailla koskialueilla viihtyvien lajien liikkumisen koealoilla. Lamujoen koekalastukset ajoittuivat heinäkuun 21. ja 22. päivälle, jolloin Jylhänrannan virtaamamittauspisteen mukaiset virtaamat olivat vain 1,2 m 3 /s luokkaa. Virtaamat olivat paikalla alhaisia lähes koko kesän ja alle 5 m 3 /s tasolla aina kesäkuun lopulta (20.6.) lokakuun alkupuolelle (10.10.) saakka. Kahdelta virtaussuunnassa ylimmältä Lamujoen koealalta (Pyhäntä ja Käärmeojan alapuoli) ei tehty vuoden 2014 koekalastusten yhteydessä havaintoja harjuksista tai taimenista. Piippolan koealalta saatiin yksittäinen 0+ -ikäluokan harjus ja vanhempi taimen (n. 24 cm), Leskelän Myllykoskelta niin ikään yksittäinen 0+ -harjus ja Pulkkilan Pappilankoskelta kolme harjusta, joista kaksi edusti

110 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu 0+ -ikäluokkaa ja yksi oli tätä vanhempi (n. 18 cm). Pyhännän koealalta ei ole tavattu kumpaakaan lajia vuoden 2009 jälkeen eikä Käärmeojan alapuoliselta koealalta vuoden 2002 jälkeen. (Taulukot 5 ja 6, liitteet 2 ja 3.) Pyhännän osalta kahden viimeisimmän kalastuskerran olosuhteet ovat poikenneet normaalitilanteesta, tosin vastakkaisista syistä. Vuonna 2011 virtaamat olivat selvästi tavanomaista voimakkaampia ja vuonna 2014 kohdealue oli poikkeuksellisen vähävetinen. Molemmissa tapauksissa harjukset ja taimenet ja etenkin näiden pienpoikaset olivat saattaneet hakeutua suvantoalueille. Vuonna 2014 havaittiin lisäksi pohjakasvillisuuden selvästi lisääntyneen koealalla eikä paljasta pohjaa ollut enää juurikaan nähtävissä. Koealalla on suurempia kiviä hyvin harvassa, minkä vuoksi lisääntynyt pohjakasvillisuus vaikutti silmämääräisesti vähentäneen merkittävästi pienemmille kaloille soveltuvia suojapaikkoja peittäessään pitkillä kasvustoillaan pienempien kivien taakse muodostuvat pienialaiset, pyörteiset suojapaikat. Jäiden lähtö ei ole ilmeisesti viime vuosina puhdistanut jokea aiempaan tapaan. Käärmeojan alapuolinen koeala on pohjanlaadultaan varsin monotoninen ja rännimäisenä uomankohtana erityisen altis vesitilanteen vaihteluille. Vedenkorkeuden ero vuoden 2011 koekalastusten aikana vallinneeseen tilanteeseen oli vuonna 2014 karkeasti noin puoli metriä. (Taulukot 5 ja 6, liitteet 2 ja 3.) Piippolan koealan harjustiheys oli vuosina varsin hyvä (7,0-11,0 yks./100 m 2 ), mutta tämän jälkeisillä kahdella kalastuskerralla tiheydet ovat jääneet yksittäisten saaliskalojen pohjalta arvioiden vähäisiksi. Vuosina 2002 ja 2014 on lisäksi saatu yksittäiset taimenet ja vuonna 2009 kaikkiaan kahdeksan taimenta, jotka olivat kaikki 0+ -ikäluokkaa. Vuonna 2011 koeala päästiin Pyhännän koealasta poiketen kalastamaan suhteellisen normaalissa virtaamatilanteessa, vuonna 2014 virtaamat olivat Piippolassakin koekalastusten aikaan vähäiset. Kalastusten perusteella etenkin harjuskanta on ainakin kohdekosken alueella viime vuosina taantunut, vaikka täysin luotettavasti tätä ei voida mm. virtaamatilanteet huomioiden sanoa. Koeala on pohjanlaadultaan Pyhännän koealaa monipuolisempi, joten runsas pohjakasvillisuus ei samalla tavoin peitä koskikalojen suojapaikkoja. Sekä harjusta, että taimenta esiintyy edelleen alueella, mikä voi suotuisissa olosuhteissa johtaa myös tiheyksien nopeaan kasvuun. Sekä Pyhännän, että Piippolan koealoilta saatiin sähkökalastusten yhteydessä muutamia rapuja, joten rapurutto ei ole vielä tuhonnut koko Lamujoen rapukantaa. Vuoden 2011 kalastuksissa rapuja saatiin runsaasti vielä Leskelän koealaltakin. (Taulukot 5 ja 6, liitteet 2 ja 3.) Leskelän Myllykosken koealalta ei vuoden 2011 kovien virtaamien aikaan tehtyjen koekalastusten yhteydessä tavattu lainkaan harjuksia tai taimenia. Muina koekalastusvuosina koealalta on saatu yksittäisiä harjuksia ja vuosina 2005 ja 2009 myös muutamia taimenia. Taimenta esiintyy edelleen alueella, mutta vuosien 2011 ja 2014 poikkeavilla virtaamatilanteilla voi olla oma vaikutuksensa lajien puuttumisessa koekalastussaaliista. Paikallisten mukaan rapurutto oli kesällä 2014 etenemässä Leskelän kohdilla, eikä Myllykoskelta tai virtaussuunnassa tämän alapuolilta koealoilta enää tavattukaan rapuja. Pulkkilan Pappilankosken koealan harjustiheydet ovat säilyneet varsin tasaisen pieninä aina lukujen taitteesta lähtien ja lisäksi on ajoittain saatu yksittäisiä taimenia. (Taulukot 5 ja 6, liitteet 2 ja 3.) Lamujoen koekalastusten taimensaaliit ovat tarkkailuhistorian aikana korreloineet varsin hyvin istutusmäärien kanssa, eikä lajin luonnonpoikastuotannosta voida koekalastustulosten perusteella tehdä suoria, luotettavia johtopäätöksiä. Harjus- ja taimenkannat ovat Lamujoella kuitenkin selvästi heikentyneet 1980 luvun alkuvuosien jälkeen, joskin molempia lajeja edelleen joella tavataan ja paikoin niillä on myös virkistyskalastuksellista arvoa. Metsä- ja maatalouden toimista, sekä turvetuotannosta huolimatta harjus ja mahdollisesti taimenkin edelleen myös lisääntyvät luontaisesti ainakin paikoin pääuoman alueella. Lamujoki on yläosiaan lukuun ottamatta etenkin fosforin osalta rehevä jokivesistö, joka on myös säännöstelyn alaisena. Nämä seikat huomioiden joen nykyistä kalakantaa ja häviämässä olevaa rapukantaakin voidaan pitää alueellisesti kohtalaisina, joskin niillä 16

111 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu on lähinnä virkistyksellistä arvoa. Siikajoella toteutetut kalataloudelliset kunnostukset voivat osaltaan vaikuttaa myös Lamujoen kalastoon ainakin sen alaosilla. (Taulukot 5 ja 6, liitteet 2 ja 3.) Vuoden 2014 kalastusten mukaiset kivisimpputiheydet olivat kaikilla Lamujoen koealoilla kohtalaisia, joskaan aiempina vuosina käytännössä kaikilla koealoilla ajoittain havaittuihin erittäin korkeisiin tiheyksiin ei tällä kertaa päästy. Kivisimppu on etenkin veden happipitoisuuden suhteen varsin vaativa laji, joten matalat vedenkorkeudet ja pienet virtaamat, sekä korkeat veden lämpötilat saattoivat vaikuttaa lajin tiheyksiin. Kivisimppu on myös ns. paikkalaji, joka on varsin tarkka oman reviirinsä suhteen. Matalat vedenkorkeudet saattoivat osaltaan lisätä lajinsisäistä kilpailua ja ajaa kivisimppuyksilöitä myös siirtymään poikkeuksellisesti muualle jokialueelle. Aiempien vuosien (esim ja 2011) hyvinkin korkeiden kivisimpputiheyksien vaikutuksilla havaittuihin taimen- ja harjustiheyksiin voidaan myös spekuloida. Kivisimpun tiedetään olevan varsin aggressiivinen oman elinpaikkansa puolustaja ja toisaalta kilpailevan samoista ravintovaroista ja suojapaikoista ainakin lohen ja taimenen pienpoikasten kanssa. Laji käyttää myös muiden kalalajien mätiä ravinnokseen, vaikka toimii toisaalta myös taimenen ja harjuksenkin ravintolajina. (Taulukot 5 ja 6, liitteet 2 ja 3.) Kivisimppu- ja lohikalatiheyksien yhteyttä voidaan tarkastella alla esitettyjen kuvaajien pohjalta. Pyhännän, Piippolan ja Leskelän koealoilla kivisimpputiheyksien voimakasta kasvua noin vuoden 2005 tietämillä näyttäisi seuranneen harjus- ja taimentiheyksien lasku. Myös simpputiheydet näyttäisivät kuitenkin kääntyneen vuoden 2009 jälkeen laskuun. Parin viimeisimmän koekalastuskerran tuloksiin ovat kuitenkin vaikuttaneet voimakkaasti myös normaalitilanteesta poikenneet virtaamat, eivätkä tulokset muutenkaan, esim. työryhmissä ja käytetyissä sähkökalastusvälineissä tapahtuneiden muutosten vuoksi, ole täysin vertailtavissa. Kivisimpputiheyksiin vaikuttavat kuitenkin samat ympäristöolosuhteissa tapahtuvat muutokset kuin muidenkin lajien tiheyksiin, jolloin koekalastusten mukaisia saaliita ja lajisuhteita tulee tarkastella kokonaisuuksina. Yksittäisen lajin kantojen ja tiheyksien kehitys voi paljastaa syitä myös muiden lajien kantojen tilojen taustoista. (Kuva 8.) 17 yks./100 m 2, kivisimppu Pyhäntä kivisimppu harjus & taimen yks./100 m 2, harjus & taimen yks./100 m 2, kivisimppu Piippola kivisimppu harjus & taimen yks./100 m 2, harjus & taimen yks./100 m 2, kivisimppu Leskelä kivisimppu harjus & taimen yks./100 m 2, harjus & taimen yks./100 m 2, kivisimppu Pulkkila kivisimppu harjus & taimen yks./100 m 2, harjus & taimen Kuva 8. Kivisimpun, sekä harjuksen ja taimenen sähkökoekalastuksien mukaisten tiheyksien kehitys Lamujoen Pyhännän, Piippolan, Leskelän ja Pulkkilan koealoilla. (tummempi kuvaaja kivisimppu, vaaleampi yhdistetty harjus ja taimen)

112 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu Kivisimpun lisäksi Lamujoen koealoilta tavattiin pohjakaloista kivennuoliaista ja madetta, joiden molempien tiheydet olivat melko maltillisia. Pyhännän koealalta kivennuoliaiset puuttuivat vuosina , mutta laji näyttäisi palautuneen alueelle tämän jälkeen. Ahven, salakka ja etenkin särki olivat todennäköisesti vallinneen virtaamatilanteen vuoksi yleisiä saaliita. Särki ei tyypillisesti kuulu koskilajistoon, mutta koekalastusten aikaan virtaamat olivat selvästi tavanomaista pienempiä mahdollistaen em. lajien liikkumisen myös koealoilla. Käärmeojan alapuoliselta koealalta saatiin myös seipeiksi määritettyjä särkikaloja, joskaan näiden 0+ -ikäluokan kalojen määritys ei ole 100 % varma. Lamujoelta ei ole aiempien sähkökalastusten yhteydessä tavattu seipejä, mutta toisaalta kalat eivät varmuudella olleet myöskään särkiä eivätkä salakoita, joita joelta on aiemminkin saatu. Myös yksittäisiä haukia saatiin useammilta koealoilta ja vallinneet virtaamatilanteet vaikuttivat varmasti osaltaan myös tähän. (Taulukot 5 ja 6, liitteet 2 ja 3.) Mutuja ja pikkunahkiaisia saatiin vuonna 2014 vain kahdelta ylimmältä Lamujoen koealalta Pyhännältä ja Käärmeojan alapuolelta. Molemmat lajit ovat elinolosuhteidensa suhteen melko vaativia, joten niiden esiintyminen etenkin latvavesillä on tavallisempaa kuin vesireiteillä alempana. Mudun elinympäristövaatimukset ovat osin samankaltaiset kuin harjuksella, joten on mahdollista, että mutu on näillä koealoilla vallannut harjukselta vapautunutta elintilaa. Kummaltakaan koealalta ei saatu ainoatakaan harjusta. Pikkunahkiaisen esiintyminen on riippuvaista soveltuvan pohjamateriaalin olemassaolosta ja molemmilla ylimmistä kahdesta koealasta löytyy lajille soveliasta hiekkapohjaa. (Taulukot 5 ja 6, liitteet 2 ja 3, Koli 1998, Huusko ym ) Taulukko 5. Sähkökoekalastusten tulokset (yks./100 m 2 ) Lamujoella v Pyhäntä Käärmeojan alap. Piippola Leskelä Pulkkila ka. harjus 0,00 0,00 0,43 0,45 1,25 0,43 taimen 0,00 0,00 0,43 0,00 0,00 0,09 särki 2,18 3,89 53,88 7,59 12,92 16,09 kivisimppu 14,55 7,35 12,93 4,91 6,25 9,20 ahven 0,00 6,03 0,00 6,70 17,08 5,96 mutu 10,18 7,35 0,00 0,00 0,00 3,51 kivennuoliainen 0,73 0,00 3,88 2,62 0,42 1,54 pikkunahkiainen 2,18 1,73 0,00 0,00 0,00 0,78 made 0,00 0,87 1,72 0,00 0,00 0,52 seipi 0,00 1,30 0,00 0,00 0,00 0,26 hauki 0,36 0,43 0,00 0,00 0,42 0,24 salakka 0,00 0,43 0,00 0,00 0,00 0,09 18

113 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu Taulukko 6. Sähkökalastusten tulokset (yks./100 m 2 ) Lamujoella vuosina Tulokset vuosina pyydystettävyysarvojen (p) mukaan korjattuja ja vuosina laskennallisesti korjaamattomia tuloksia. Pyhäntä Käärmeojan alap harjus * 7,4 0,6 2,3 0,7 2,0 2,5 1, ,2 1, taimen , ahven 0 0 1,8 0,4 1,3 4, ,5 22,1 0 3,0 hauki 0 1, ,2 0,4 0 1,8 0 1,4 0 0,4 kiiski , kivenn. 0 21,7 2, ,2 0,7 0,8 0,6 0 1,4 0 0 kivis. 0 7,2 2,5 5,5 2,0 13,1 13,1 41,7 36,3 14,6 0,8 3,7 2,2 25,0 4,1 7,4 made 0 1,0 0 0,4 0 1,0 0,7 0 0,2 0 3,2 2,5 0,7 1,4 0,8 0,9 mutu ,6 12,3 10,2 0 0,6 0 1,4 0 7,4 pikkunahk ,5 2, ,7 salakka , ,4 seipi ,3 särki 0 14,9 5,6 7,2 3,0 0,3 1,5 0,3 0 2,2 0,8 1,2 2,9 3,6 0 3,9 * useita kymmeniä/aari, kvalitatiivinen pyynti Piippola Leskelä harjus 22,6 0,8 0 3,3 7,9 7,0 9,7 11,0 0,5 0,4 0,8 1,2 1,0 1,1 0 0,5 taimen ,5 0 3,8 0 0, ,3 0,7 0 0 ahven 0 0 0, ,0 0 4,1 3,6 10,5 7,9 3,3 6,7 hauki , , kivenn. 93,5 51,0 9,6 2,9 3,6 3,8 4,1 3,4 10,5 3,9 2,1 1,6 6,6 2,5 0,8 2,7 kivis. 44,0 25,7 8,9 24,8 10,8 27,6 64,8 116,8 86,7 12,9 5,7 7,2 25,3 70,6 50,8 4,9 made 9,5 13,4 9,4 6,1 0 1,1 0 1,0 0 1, ,4 0 0 mutu 1,6 2, pikkunahk , salakka , , särki 15,6 60,6 79,3 12,7 26,4 3,2 53,9 16,8 2,0 53,9 17,6 13,6 11,5 1,8 0 7,6 Pulkkila harjus 8,4 0,5 0,9 0,4 0,7 0,8 0,5 0 1,3 taimen ,2 0,5 * 0 0,5 0 ahven 11,4 8,3 3,6 19,1 9,1 5,6 3,7 2,3 17,1 hauki 0 0 0, , ,4 kivenn. 50,5 6,6 2,2 2,1 3,4 2,4 0,3 0 0,4 kivis. 50,8 21,5 54,8 11,7 12,1 21,7 2,2 28,6 6,3 made 5,3 1,0 0,4 0 0, mutu 16, salakka * 1, , särki 98,8 68,1 28,5 17,8 25,2 8,5 0,3 0 12,9 * koealan ulkopuolelta 19

114 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu Suomessa esiintyvät kalalajit ovat suhteellisen pitkäikäisiä ja ne soveltuvat siksi hyvin pitkäkestoisen kuormituksen indikaattoreiksi. Kalat ovat pääsääntöisesti ravintoketjun yläpäässä, jolloin muutokset lajistossa ja lajien välisissä suhteissa antavat informaatiota myös muista vesistön laatutekijöistä ja niiden muutoksista. Kalaston tilan arviointi on yhtensä osatekijänä mukana pintavesien ekologisen tilan arvioinnissa. Kalaston tilan arviointi perustuu tässä yhteydessä viiden kalastomuuttujan perusteella laskettavaan jokikalaindeksiin (FiFI). Nämä muuttujat ovat lajilukumäärä, herkkien kalalajien osuus, kestävien kalalajien osuus, särkikalaryhmän tiheys sekä lohen ja taimenen 0+ - ikäisten poikasten tiheys. Kullekin edellä mainituista kalamuuttujista lasketaan oma arvonsa, joiden keskiarvo varsinainen kalaindeksi on. Kalaindeksiarvo voidaan edelleen skaalata ekologisessa tilaluokituksessa käytettäväksi ELS-arvoksi. Tarkemmat laskentaperusteet löytyvät mm. Vehasen ym julkaisusta. Alla taulukossa 7 on koeluontoisesti esitetty vuosien Lamujoen koealojen koekalastusten tuloksista lasketut jokikalaindeksiarvot ja niistä skaalatut ELS-arvot. (Aroviita ym. 2012, Vehanen ym ) Indeksiarvot ovat lähinnä suuntaa antavia, koska eri vuosien välillä on eroja mm. kalastuskertojen määrissä, tulosten laskennassa (laskennallisesti korjatut ja korjaamattomat tiheydet), sekä sähkökalastustyöryhmissä ja laitteistoissa. Vanhempien tulosten osalta ei myöskään voida eritellä lohen ja taimenen 0+ -ikäluokan kaloja tätä vanhemmista yksilöistä. Tästä syystä myös tuoreempien vuosien laskennassa on käytetty lajien kokonaissaalismääriä. 20

115 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu Taulukko 7. Lamujoen vuosien koekalastustuloksista lasketut kalamuuttujien arvot ja niistä edelleen johdetut jokikalaindeksiarvot ja ELS-arvot. Pyhäntä särkikalojen tolerantit herkät lohi ja taimen, lajiluku- kala- skaalattu tiheys lajit lajit 0+ -tiheys määrä indeksi ELS ,95 0,87 1,00 0,11 0,66 0,72 0, ,21 0,49 0,33 0,11 0,76 0,38 0, ,78 0,07 0,40 0,11 0,89 0,45 0, ,67 0,05 0,29 0,11 0,61 0,35 0, ,88 0,03 0,50 0,11 0,98 0,50 0, ,94 0,07 0,40 0,11 0,89 0,48 0, ,92 0,27 0,50 0,11 0,98 0,56 0, ,91 0,27 0,50 0,11 0,98 0,56 0, ,35 0,87 0,33 0,11 0,76 0,49 0, ,35 0,49 0,33 0,11 0,76 0,41 0,44 Käärme- särkikalojen tolerantit herkät lohi ja taimen, lajiluku- kala- skaalattu ojan alap. tiheys lajit lajit 0+ -tiheys määrä indeksi ELS ,93 0,40 0,40 0,11 0,89 0,55 0, ,91 0,61 0,38 0,21 0,47 0,52 0, ,89 0,03 0,25 0,11 0,98 0,45 0, ,81 0,20 0,14 0,11 0,61 0,38 0, ,95 0,87 0,50 0,11 0,91 0,67 0, ,31 0,13 0,22 0,11 0,35 0,23 0,25 Piippola särkikalojen tolerantit herkät lohi ja taimen, lajiluku- kala- skaalattu tiheys lajit lajit 0+ -tiheys määrä indeksi ELS ,13 0,49 0,33 0,11 0,76 0,37 0, ,01 0,49 0,33 0,11 0,76 0,34 0, ,01 0,07 0,20 0,11 0,89 0,26 0, ,33 0,40 0,40 0,11 0,89 0,43 0, ,02 0,27 0,50 0,11 0,98 0,38 0, ,88 0,49 0,50 0,15 0,76 0,56 0, ,01 0,07 0,40 0,11 0,89 0,30 0, ,14 0,56 0,43 0,55 0,61 0,46 0, ,91 0,13 0,50 0,11 0,76 0,48 0, ,01 0,49 0,50 0,14 0,76 0,38 0,41 Leskelä särkikalojen tolerantit herkät lohi ja taimen, lajiluku- kala- skaalattu tiheys lajit lajit 0+ -tiheys määrä indeksi ELS ,09 0,03 0,33 0,11 0,76 0,27 0, ,28 0,07 0,40 0,11 0,89 0,35 0, ,41 0,20 0,43 0,33 0,61 0,40 0, ,91 0,20 0,43 0,16 0,61 0,46 0, ,95 0,13 0,33 0,11 1,00 0,51 0, ,67 0,07 0,40 0,11 0,89 0,43 0,46 Pulkkila särkikalojen tolerantit herkät lohi ja taimen, lajiluku- kala- skaalattu tiheys lajit lajit 0+ -tiheys määrä indeksi ELS ,01 0,20 0,29 0,11 0,61 0,25 0, ,01 0,05 0,29 0,11 0,61 0,22 0, ,02 0,20 0,29 0,11 0,61 0,25 0, ,11 0,13 0,50 0,13 0,76 0,33 0, ,03 0,20 0,43 0,15 0,61 0,28 0, ,58 0,05 0,29 0,11 0,61 0,33 0, ,94 0,07 0,40 0,11 0,89 0,48 0, ,95 0,13 0,67 0,15 1,00 0,58 0, ,32 0,13 0,33 0,11 0,76 0,33 0,36 21

116 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu Kalaindeksin käyttö koealojen vertailussa on siinä mielessä perusteltua, että se perustuu useampaan eri muuttujaan vähentäen siten koealojen fysikaalisten erojen vaikutuksia tuloksiin. Esim. lohen ja/tai taimenen esiintymättömyys koealalla voi johtua useammasta muustakin seikasta kuin koealan tai vesistön soveltumattomuudesta lajeille, jolloin indeksin muodostumiseen vaikuttavat myös muut kalastollisesti positiiviset seikat. Indeksi on erityisen käyttökelpoinen, jos käytettävissä on useiden vuosien tuloksia samoilta koealoilta. Indeksin avulla on pystytty havaitsemaan selvästi mm. jonkin pistekuormittajan poistumisen (esim. siirtoviemärihankkeet) positiivisia vaikutuksia alapuolisen vesistön kalastoon. Lamujoki kuuluu pintavesityypiltään keskisuuriin turvemaiden jokiin (Kt), jolloin jokikalaindeksin mukainen hyvän laatuluokan raja-arvo on 0,56. Lamujoen koealoista Pyhännän, Käärmeojan alapuolisen ja Pulkkilan koealat ovat kertaluontoisesti ylittäneet tämän raja-arvon. Pääsääntöisesti kaikkien koealojen laskennalliset indeksiarvot ovat kuitenkin viitanneet tyydyttävään laatuluokkaan ja ajoittain myös välttävään luokkaan. Myös koealojen keskimääräiset kaikkien tarkkailuvuosien indeksiarvot viittaavat tyydyttävään tilaan. Indeksiarvot ovat heilahdelleet kalastusvuosien välillä huomattavasti etenkin yksittäisten kalamuuttuja-arvojen muutoksista johtuen. Joinakin vuosina esim. särkikalaparven osuminen koealalle nostaa särkikalatiheyden niin korkeaksi, että vastaavan kalamuuttujan arvo pienenee jopa nollan tuntumaan. Kalastuskertojen määrä taas voi vaikuttaa esim. saalislajien kokonaismäärään ja edelleen kestävien ja herkkien lajien määräsuhteisiin. Näistä syistä päätelmiä koekalastuskohteiden tilamuutoksista ei voida erityisen luotettavasti tehdä indeksiarvojenkaan pohjalta. Pyhännän koealan tila näyttäisi kuitenkin indeksiarvojen valossa pysyneen jokseenkin ennallaan ja Käärmeojan alapuolisen koealan tila heikentyneen. Lamujoen kolmen alimman koealan indeksiarvot ovat olleet puolestaan kasvusuunnassa. Yhteenvetona voidaan siten todeta, että Lamujoen yläosan kalaston tila on tyydyttävällä tasolla ja pysytellyt jokseenkin ennallaan, kun taas joen alaosien kalaston tila on paranemaan päin ja kehittynyt välttävältä tasolta tyydyttävälle tasolle. Yläosien koealojen keskimääräiset indeksiarvot ovat jonkin verran alaosien koealojen vastaavia arvoja parempia, mikä on virtavesistöille tyypillistä. (Taulukko 7, kuva 9.) 0,80 0,70 Lamujoen jokikalaindeksiarvot Pyhäntä Käärmeojan alapuoli Piippola Leskelä Pulkkila 22 FiFI-indeksiarvo 0,60 0,50 0,40 0,30 0, Kuva 9. Lamujoen sähkökalastuskoealojen jokikalaindeksiarvot vuosina (pallot), sekä indeksiarvojen koealakohtaiset trendiviivat (palloja vastaavat värit).

117 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu Siikajoen pääuoma Kesän 2014 sähkökoekalastusten aikaan myös Siikajoen pääuoman virtaamat olivat pieniä ja vesi lämmintä. Lamujoen tapaan näillä tekijöillä oli todennäköisesti vaikutusta myös koekalastussaaliisiin ja eri kalalajien ja kalalajiryhmien viihtymiseen koealoilla. Siikajoen koekalastukset toteutettiin Lamujoen kalastusten jälkeen aikavälillä , jolloin Harjunnivan virtaamamittauspisteen virtaamat olivat keskimäärin noin 5 m 3 /s ja Länkelän mittauspisteen virtaamat noin 7 m 3 /s tasolla. Lamujoen tapaan Siikajoen virtaamat olivat pieniä kesäkuun lopulta aina lokakuun alkupuolelle asti. Siikajoen koealoilla ja/tai niiden läheisyydessä on toteutettu viime vuosina kalataloudellisia kunnostustöitä. Vornassa ja alaosan koealoilla Kaijankoskea lukuun ottamatta työt on toteutettu 2009, Hyttikoskella 2010 ja Nivankoskella Näillä on ollut väistämättä vaikutuksensa myös viimeisimpien koekalastuskertojen saaliisiin. Hyttikoski on ollut perinteisesti Siikajoen pääuoman sähkökalastuskoealoista harjus- ja taimentiheyksienkin suhteen paras. Koski on suosittu virkistyskalastuskohde ja em. lajien tiheydet ovatkin olleet suurelta osin istutusperäisiä. Ainakin harjus ilmeisesti kuitenkin edelleen lisääntyy jossain määrin myös luontaisesti alueella (mm. Tertsunen & Tuohino 2011). Vuoden 2014 koekalastussaaliin kuudesta harjuksesta neljä oli 0+ -ikäluokan kaloja ja kaksi muuta tätä vanhempia (14 cm ja 16,5 cm). Taimenia ei vuoden 2014 kalastuksissa tavattu yhdeltäkään Siikajoen koealalta, mutta istutusperäisiä lohia saatiin sen sijaan Hyttikoskelta yhdeksän ja Nivankoskelta yksittäinen yksilö. Lohien koko vaihteli noin cm välillä, joten saman kesän poikasista ei ollut kyse. Istutusrekisteritietoja ei tätä kirjoitettaessa ollut saatavilla, joten varmaa tietoa kalojen istutusvuosista ei ole käytettävissä. Alueelle tehdyt istutukset on kuitenkin yleisesti mm. happamuusongelmista johtuen toteutettu vanhemmilla poikasilla. Vuoden 2011 koekalastussaaliissa esiintyneet 0+ -ikäisiksi taimeniksi määritetyt kalat saattoivat niin ikään olla myös lohia. (Taulukot 8 ja 9, liitteet 2 ja 3.) Pöyryn voimalaitoksen yläpuolisista koealoista yksittäinen harjus saatiin lisäksi koealalta S11, joka sijaitsee noin kilometrin voimalaitokselta ylävirtaan. Kyseinen kala oli oletettavasti ikäluokkaa 1+. Pöyryn alapuolisilta koealoilta S12-S14 (Killinkoski, Finninkoski ja Kaijankoski) saatiin kultakin kolmesta seitsemään harjusta ja kaikkiaan 11 saaduista 14 harjuksesta kuului 0+ -ikäluokkaan. Kaikki tätä vanhemmat harjukset (20-21 cm) saatiin ylimmältä Killinkosken koealalta. Harjuksen osalta vuoden 2014 saaliit olivat parempia kuin vuosiin ja onkin mahdollista, että toteutettujen kalataloudellisten kunnostusten vaikutukset alkavat nyt näkyä myös koekalastussaaliissa. Kunnostusten jälkeen vie yleensä muutaman vuoden, että olosuhteet kunnostetuilla alueilla jälleen vakiintuvat ja mm. vesikasvillisuus palautuu alueille. Kunnostustöiden lopputuloksena koskialueiden ominaispiirteet kuitenkin paranevat harjuksen ja taimenen habitaattivaatimusten suhteen. (Taulukot 8 ja 9, liitteet 2 ja 3.) Siikajoen vanhalla uomalla Vornassa on kalastettu yksittäinen koeala nyt kolmeen kertaan. Vuoden 2014 kalastusten aikaan koeala oli hyvin vähävetinen yleisesti vallinneen virtaamatilanteen lisäksi ilmeisesti myös koealan kohdalla sijaitsevan saaren eteläpuoleisen uoman suulla sijaitsevan vanhan myllyn patorakennelmien murtumisen vuoksi. Koealan saalislajisto koostui kivennuoliaisista ja kivisimpuista, sekä särkikaloista, ahvenista ja yksittäisestä hauesta. Lohen sukuisia lajeja ei ole koealalta tavattu. Kivennuoliainen oli tällä kertaa koealan runsain saalislaji kivisimpputiheyden selvästi pudottua. Vähävetisyyden ja lämpimän veden vuoksi hapen suhteen vaateliaat kivisimput olivat mahdollisesti joutuneet hakeutumaan pois koealan alueelta. Vähäiset virtaamat toisaalta mahdollistivat särkikalojen (särki ja salakka), sekä ahventen esiintymisen koskialueella. (Taulukot 8 ja 9, liitteet 2 ja 3.) Hyttikoskelta tavattiin harjusten ja lohien lisäksi runsaammin kivisimppua, sekä muutamia ahvenia, salakoita, särkiä, kivennuoliaisia ja yksittäinen hauki. Kivisimpputiheydet putosivat Hyttikoskellakin Lamujoen ja Vornan koealojen tapaan selvästi edellisen tarkkailukerran tasolta ja oletettavasti osin samoista syistä johtuen. Koeala ei kuitenkaan ilmeisesti ole happitilanteen suhteen yhtä herkkä 23

118 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu virtaamien heikkenemiselle kuin moni yläpuolisista koealoista, joten kivisimpun tiheysvaihteluihin liittynevät merkittävästi muutkin tekijät kuin kesällä 2014 vallinneet hetkelliset ympäristöolosuhteet. Lienee myös mahdollista, että aiempaan tarkkailuhistoriaankin nähden paikoin poikkeuksellisen tiheiksi kasvaneet simppukannat ovat heikentyneet luonnonympäristöissä varsin normaalin kantojen vaihtelun myötä. Siikajoen pääuoman osalta myös em. kalataloudellisten kunnostusten vaikutus voi olla merkittävä. Kunnostettujen alueiden kehitys voi tietyllä aikavälillä suosia jotakin yksittäistä lajia, mutta kehityksen edelleen jatkuessa, muuttuvat olosuhteet kyseisen lajin kannalta jälleen epäsuotuisammiksi. Hyttikoskelta on ajoittain saatu varsin runsaastikin ahvenia, mutta nyt niiden määrä saalisaineistossa jäi suhteellisen vähäiseksi. Hyttikoskella vuoden 2014 kaltaiset vähäiset virtaamatkaan eivät ilmeisesti riitä tekemään koskialueesta erityisen sopivaa särkikalojen elinympäristöksi. Nivankosken vuoden 2014 sähkökalastussaalis koostui yksittäisen lohen lisäksi muutamista salakoista, ahvenista, kivisimpuista ja kivennuoliaisista. Myös tällä koealalla kivisimpputiheydet olivat selvästi pudonneet vuodesta 2011 ja saalis oli muutenkin kokonaisuudessaan vähäinen. (Taulukot 8 ja 9, liitteet 2 ja 3.) Koealoja Saarikoski, Kirkkokoski ja n. 1 km Pöyryn yläp. voidaan käsitellä osin yhtenä kokonaisuutena suhteellisen läheisten sijaintiensa vuoksi, vaikka Saarikoski sijaitseekin selvästi aiemmin kalastetulta Kalliokoskelta ylävirtaan. Nämä koealat voidaan luokitella Pöyryn yläpuolisten koealojen kokonaisuudeksi. Ennen vuotta 2014 oli kyseisiltä koealoilta tavattu harjusta tai taimenta yli 20 vuotta aiemmin (1993) ja istutusperäistä lohtakin viimeksi vuonna Vuoden 2014 koekalastussaaliiseen lukeutui kuitenkin yksittäinen, arviolta 1+ -ikäinen, harjus noin kilometrin Pöyryn yläpuolella sijaitsevalta koealalta. Koealojen muu lajisto koostui kivennuoliaisista, särjistä, salakoista, kivisimpuista, ahvenista ja yksittäisestä mateesta. Näiden koealojen, kuten myös Pöyryn alapuolisten koealojen, kivisimpputiheydet ovat olleet pieniä jo parilla edelliselläkin koekalastuskerralla eivätkä ne nytkään kääntyneet kasvuun. Saarikosken muuten vähäisessä saaliissa kivisimppuja esiintyi kohtalaisen runsaasti ja nämä vastasivat käytännössä lähes kokonaan em. koealojen yhdistetyn saaliin mukaisesta aarikohtaisesta tiheydestä. Osansa kivisimpputiheyksien vaihtelussa voi olla myös Siikajoen alueelle tyypillisillä happamuusongelmilla. Kivennuoliaistiheydet näyttäisivät sen sijaan kehittyneen lajin kannalta selvästi positiivisempaan suuntaan kuin ylemmillä Siikajoen tai Lamujoen koealoilla. Molempien pohjakalojen tiheyksien laskun syynä saattavat olla toteutetut kunnostustyöt, mutta kivennuoliaistiheydet näyttäisivät nyt palautuneen vuoden 2005 tasolle. Tämä voi olla seurausta esim. pohjakasvillisuuden ja edelleen lajille soveltuvan pohjaeläinravinnon palautumisesta kunnostetuille alueille. Ahven- ja särkikalatiheydet eivät myöskään Pöyryn yläpuolisten koealojen kokonaisuuteen lukeutuvilla koealoilla eronneet merkittävästi aiemmin havaituista tiheyksistä. Joen kokoluokka on ilmeisesti alueella jo niin suuri, että virtaamien lasku ei riitä tekemään koskialueista näille lajeille soveltuvia habitaatteja edes väliaikaisesti. (Taulukot 8 ja 9, liitteet 2 ja 3.) Siikajoen alimmat neljä koealaa (Killinkoski, Finninkoski, Kaijankoski ja Piispanvirta) on luettu Pöyryn alapuolisten koealojen kokonaisuudeksi. Näiltä koskilta on melko säännöllisesti tavattu ainakin yksittäisiä harjuksen, taimenen ja lohen poikasia, joskin taimen- ja lohitiheydet ovat olleet voimakkaasti riippuvaisia toteutetuista istutuksista. Vuoden 2014 kalastuksissa koealojen keskimääräinen harjustiheys oli noin 1,8 yks./100 m 2, mikä on suurin tiheys sitten vuoden Positiivinen kehitys saattaa olla seurausta toteutetuista kalataloudellisista kunnostuksista. Koealojen muu lajisto koostui kivennuoliaisista, muduista, ahvenista, salakoista, mateista, särjistä, kivisimpuista ja yksittäisestä hauesta. Pohjakaloista kivennuoliaisen tiheydet olivat edellisiä koekalastuskertoja parempia, kuten jo edellä todettiin. Kivisimppuja ei sen sijaan saatu kuin kaksi yksilöä alimmalta Piispanvirran koealalta. Tämä oli kuitenkin enemmän kuin vuosina 2009 ja 2011, jolloin lajia ei tavattu alueelta lainkaan. Mudun esiintyminen kielii yleensä vähintään kohtalaisesta vedenlaadusta, sillä sietää huonosti rehevöitymistä tai liiallista happamuutta. Ahvenen, hauen ja särkikalojen saaliit vaihtelevat alueella suhteellisen epäsäännöllisesti sattuman ja kalastushetkellä 24

119 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu vallinneiden virtaamatilanteiden mukaan. (Taulukot 8 ja 9, liitteet 2 ja 3, Koli 1998, Huusko ym ) Taulukko 8. Sähkökoekalastusten tulokset (yks./100 m 2 ) Siikajoella v Siikajoki Vorna Hytti- Nivan- Saari- Kirkko- Pöyryn Killin- Finnin- Kaijan- Piispankoski koski koski koski yläp. koski koski koski virta ka. harjus 0,00 2,67 0,00 0,00 0,00 0,39 2,00 1,95 4,00 0,00 1,10 lohi 0,00 4,00 0,40 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,44 kivennuoliainen 6,46 1,33 0,81 0,00 22,50 13,95 5,50 5,19 25,14 14,38 9,53 kivisimppu 0,99 23,56 2,02 18,63 1,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,85 4,71 mutu 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 2,50 0,65 30,86 5,92 3,99 särki 3,98 1,78 0,00 0,00 11,50 15,89 1,50 0,65 0,00 0,00 3,53 salakka 2,49 3,11 3,63 0,00 9,50 1,94 0,00 2,60 0,57 2,11 2,60 ahven 0,99 4,00 2,02 1,96 6,00 2,71 3,00 0,65 1,71 0,42 2,35 made 0,00 0,00 0,00 0,00 0,50 0,00 0,50 1,95 0,00 0,85 0,38 hauki 0,50 0,44 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,00 0,42 0,14 25 Vuosina 2009 ja 2011 Siikajoen pääuoman koekalastuskohteilla saaliisiin ovat vaikuttaneet edeltäneet happamuusongelmat ja mahdollisesti myös tehdyt koskikunnostukset. Happamuusongelmat (mm. 2006) olivat ilmeisesti osaltaan vaikuttamassa etenkin joen alaosan koealoilla pohjakalojen (kivisimppu ja kivennuoliainen) tiheyksien radikaaleihin putoamisiin. Jatkossa kunnostukset yhdessä kotiutusistutusten kanssa parantanevat edelleen koskikutuisten lajien elinmahdollisuuksia ja kantoja alueella. Taimenen luontaista lisääntymistä ei ole Siikajoella varmuudella todettu, sillä vuosina 1988 ja 1990 saadut 1 kesäiset poikaset saattoivat olla peräisin kylvetystä mädistä (PSV 1991) ja vuonna 1993 saadut keväällä vastakuoriutuneena istutettuja (PSV 1994). Hyttikoskelta vuonna 2002 saadut yksikesäiset poikaset olivat ilmeisesti peräisin keväällä vastakuoriutuneina istutetuista poikasista ja vuonna 2011 saadut taimenet niin ikään säännöllisistä istutuksista. Lohen osalta Siikajoki voi toimia lähinnä poikasten jatkokasvatuspaikkana, sillä poikaset voivat myös talvehtia joessa. (Taulukko 9, Tertsunen & Tuohino 2011.)

120 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu Taulukko 9. Sähkökoekalastusten tulokset (yks./100 m 2 ) Siikajoella vuosina Tulokset vuosina pyydystettävyysarvojen (p) mukaan korjattuja ja vuosina laskennallisesti korjaamattomia tuloksia. (* koealan ulkopuolelta) Hyttikoski Pöyryn yläpuoli (S9-S11) harjus 1,4 3,6 0,5 0,3 0,5 2,7 * 0,2 0, ,2 lohi ,0 0 4,0 0 0, , taimen 0 3, , , ahven 8,6 5,4 22,0 4,3 15,6 4,0 16,4 4,6 1,1 2,0 4,1 5,8 4,7 2,0 3,7 hauki , ,1 0,2 0 0,8 0,1 0,2 0 kivennuol. 0,5 0,9 0,9 0,3 0 1,3 45,9 11,7 7,9 7,5 6,2 15,4 0,1 4,6 14,5 kivisimppu 19,0 7,2 22,0 29,8 68,2 23,6 29,0 10,3 6,4 6,6 7,6 18,6 0 1,5 3,8 made 0 0, ,5 0 1,7 0 0,4 0, ,4 0,2 0,2 mutu ,0 22,1 0 1,8 4, nahkiainen , salakka 0 0 5,1 0 0,5 3,1 0,6 7,9 2,8 0,7 0 0, ,3 särki 5,0 4,1 12,4 3,3 0 1,8 46,3 29,5 1,8 12,1 17,3 4,1 26,8 1,5 11,4 Pöyryn alapuoli (S12-S15) harjus 0 3,3 0,4 2,9 1,6 2,2 0,5 0,1 0,1 1,8 lohi 0 0 1,0 0 2,7 2, ,4 0 taimen 2,2 0,2 0,9 0,2 0,2 0, ,1 0 ahven 0,2 * 0,2 0,7 1,3 1,5 0,4 1,6 0,9 1,4 hauki 0 0 0,1 0,2 0,2 0,4 0,2 0,2 0,3 0,1 kiiski 0 0 0,4 0 0,2 0,1 0, kivenn. 11,8 20,8 56,1 14,9 10,0 7,6 11,1 0,2 3,5 12,7 kivis. 15,5 17,2 28,0 12,3 15,6 9,7 10, ,3 kolmip. 0 1,4 0, made 0 0,4 0,7 1,2 0,8 0,5 0,4 0,6 0,7 0,8 mutu 29,0 49,0 129,9 26,7 22,5 47,5 132,7 1,6 4,6 9,7 nahkiainen ,1 0 salakka 0 0,5 0,6 0 6,3 10,1 14,1 0,2 0,3 1,3 seipi 0 0, särki 0 0,7 * 0,2 0,8 0,9 0 1,4 2,7 0,5 26 Myös Siikajoen pääuoman osalta laskettiin viiteen kalastomuuttujaan perustuvat jokikalaindeksiarvot, joskin Pöyryn ylä- ja alapuolisten koealojen osalta aineistojen yhdistäminen tekee tarkastelusta tai ainakin tilaluokituksista epäluotettavia. Tulosten yhdistäminen lisää havaittua lajilukumäärää ja vaikuttaa lajisuhteisiin. Lamujoen koealoille laskettujen indeksiarvojen tapaan myös Siikajoen arvojen vertailtavuuteen vaikuttavat lisäksi erot kalastuskertojen määrissä, tulosten laskennassa (laskennallisesti korjatut ja korjaamattomat tiheydet), sekä kalastustyöryhmissä ja laitteistoissa. Myös lohen ja taimenen 0+ -ikäluokan yksilöiden erottaminen vanhemmista kaloista on jätetty laskelmissa Lamujoen tapaan tekemättä, mikä nostaa indeksiarvoja osaltaan todellista suuremmiksi. (Taulukko 10, Aroviita ym. 2012, Vehanen ym )

121 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu Taulukko 10. Siikajoen vuosien koekalastustuloksista lasketut kalamuuttujien arvot ja niistä edelleen johdetut jokikalaindeksiarvot ja ELS-arvot. Hyttikoski särkikalojen tolerantit herkät lohi ja taimen, lajiluku- kala- skaalattu tiheys lajit lajit 0+ -tiheys määrä indeksi ELS ,81 0,07 0,40 0,11 0,89 0,46 0, ,85 0,20 0,43 0,46 0,61 0,51 0, ,12 0,03 0,33 0,11 0,76 0,27 0, ,87 0,13 0,50 0,43 0,76 0,54 0, ,94 0,20 0,57 0,95 0,61 0,66 0, ,82 0,09 0,38 0,57 0,47 0,47 0,50 Pöyryn särkikalojen tolerantit herkät lohi ja taimen, lajiluku- kala- skaalattu yläpuoli tiheys lajit lajit 0+ -tiheys määrä indeksi ELS ,01 0,05 0,14 0,11 0,61 0,19 0, ,01 0,13 0,44 0,14 0,35 0,22 0, ,83 0,09 0,25 0,11 0,47 0,35 0, ,22 0,09 0,13 0,11 0,47 0,20 0, ,04 0,13 0,33 0,19 0,76 0,29 0, ,83 0,03 0,17 0,11 0,76 0,38 0, ,02 0,07 0,00 0,11 0,89 0,22 0, ,92 0,13 0,17 0,11 0,76 0,42 0, ,18 0,05 0,29 0,11 0,61 0,25 0,27 Pöyryn särkikalojen tolerantit herkät lohi ja taimen, lajiluku- kala- skaalattu alapuoli tiheys lajit lajit 0+ -tiheys määrä indeksi ELS ,02 0,40 0,40 0,32 0,89 0,41 0, ,01 0,18 0,30 0,13 0,25 0,17 0, ,01 0,27 0,33 0,28 0,12 0,20 0, ,02 0,34 0,33 0,13 0,35 0,23 0, ,02 0,27 0,33 0,42 0,12 0,23 0, ,01 0,27 0,33 0,35 0,12 0,22 0, ,01 0,34 0,22 0,11 0,35 0,21 0, ,88 0,09 0,13 0,11 0,47 0,34 0, ,67 0,23 0,36 0,15 0,17 0,32 0, ,41 0,13 0,22 0,11 0,35 0,24 0,27 27 Siikajoki kuuluu pintavesityypiltään suuriin turvemaiden jokiin (St), jolloin jokikalaindeksin mukainen erinomaisen laatuluokan raja-arvo on 0,65 ja hyvän luokan raja-arvo 0,49. Hyttikosken koealan indeksiarvo oli vuonna 2011 erinomaiseen laatuluokkaan oikeuttavalla tasolla, joskin käytännössä istutusperäisten lohi-/taimentiheyksien seurauksena. Vuosina 2002 ja 2009 arvot viittasivat hyvään laatuluokkaan ja muina tarkasteluvuosina tyydyttävään/välttävään luokkaan. Istutusten vaikutukset ja vuosien keskimääräinen indeksiarvo (0,48) huomioiden voidaan Hyttikosken koeala luokitella jokikalaindeksin mukaisesti tyydyttävään laatuluokkaan. Pöyryn ylä- ja alapuolisten koealojen alueittain yhdistetyt aineistot ovat pääsääntöisesti viitanneet koealojen kalaston välttävään laatuluokkaan ja muutamina vuosina tyydyttävään tilaan. Keskimääräiset arvot ovat kuitenkin varsin tukevasti välttävän laatuluokan puolella. Tässä tarkastelussa tulee kuitenkin huomioida jo aiemminkin mainittu saaliiden yhdistämisen vaikutus mm. kokonaislajimäärään ja edelleen ns. toleranttien ja herkkien lajien määräsuhteisiin. Hyttikosken ja Pöyryn yläpuolisten koealojen yhdistetyn aineiston mukaisten indeksiarvojen perusteella koskialueiden kalaston tilan kehityssuunta näyttäisi olevan positiivinen, kun taas Pöyryn alapuolisilla koskialueilla tila on pysynyt jokseenkin ennallaan. Myös näiden alimpien koskien indeksiarvoihin sovitettu trendiviiva olisi nouseva ilman ensimmäisen tarkasteluvuoden 1978 korkeaa arvoa. Hyttikosken laskennalliset indeksiarvot ovat varsin säännöllisesti olleet alempien koealojen

122 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu vastaavia arvoja korkeampia, joskin aineistoerot tekevät vertailusta jokseenkin turhaa. (Taulukko 10, kuva 10.) FiFI-indeksiarvo 0,7 0,6 0,5 0,4 0,3 0,2 0,1 Siikajoen jokikalaindeksiarvot Hyttikoski Pöyryn yläp. Pöyryn alap Kuva 10. Siikajoen sähkökalastuskoealojen jokikalaindeksiarvot vuosina (pallot), sekä indeksiarvojen koealakohtaiset trendiviivat (palloja vastaavat värit). 4.3 NAHKIAISTOUKKATUTKIMUKSET Nahkiaisen toukkien (likomatojen) esiintymistä ja runsautta on selvitetty Siikajoen kalataloustarkkailun puitteissa vuosina 1983, 1988, 1993, 1999, 2002, 2005, 2009, 2011 ja kesällä Nykyiseen tarkkailuohjelmaan kartoituskohteiden määrää supistettiin karsimalla aiemmista tarkkailukohteista kivikkoisia ja muuten sopimattomia paikkoja pois, sekä lisäämällä uusi tarkkailukohde Siikajoen kirkonkylän alapuolelle Rialankosken niskalle. Nykyiset kahdeksan kohdetta olivat aiempien tarkkailukertojen perusteella pohjanlaadultaan ja muilta olosuhteiltaan parhaiten nahkiaistoukille soveltuvia. Näytteet on selvitysvuosina otettu toukkien pääasiallisesta elinympäristöstä rantavyöhykkeestä kaivamalla pohjaan painetun lieriön (A = 450 cm 2 ) sisältä pohjaaines siivilällä (# 1,2 1,8 mm) näytteeksi. Näytteet on otettu cm:n syvyydestä. Vuonna 2014 näytteet otettiin Kultakin kohteelta otettiin kuusi rinnakkaisnäytettä. Nykyisellä tarkkailukaudella käytössä olevat nahkiaistoukkatutkimuskohteet sijaitsevat pareittain Pöyryn voimalaitoksen alapuolisella jokialueella. Ylimmät kaksi kohdetta ovat n. 2-3 km voimalaitokselta alavirtaan, seuraavat kaksi n. 5 km alempana ja seuraavat edelleen viitisen kilometriä alempana. Alimmat kaksi kohdetta sijaitsevat reilut 2 km jokisuulta Siikajoen kirkonkylän alapuolella. Pöyryn yläpuolisilta kohteilta ei ole otettu näytteitä enää vuoden 2002 jälkeen. Tutkimuskohteiden pohjanlaatu oli pääosin orgaanista ainesta ja enemmän tai vähemmän siltin/saven sekaista mutaa. Paikoin kohteilla oli myös hiekkaa ja/tai soraa. Näytekohteiden vähennetystä määrästä huolimatta voidaan tulosten perusteella arvioida karkeasti eri jokijaksojen merkitystä toukkatuotantoalueina. (Kuva 11, liite 4.) Koska vain yli 20 mm:n pituiset toukat yleensä pysyvät näytteenottosiivilässä, ei sitä pienempiä eli 1 kesäisiä satunnaisesti näytteisiin tulleita toukkia ole otettu mukaan tuloskäsittelyyn. Vuoden 2014 nahkiaistoukkanäytteiden perustulokset on esitetty liitteessä 4. Aiemmat tutkimustulokset on yksityiskohtaisesti esitetty kunkin tarkkailuvuoden yhteistarkkailuraporteissa ja yhteenvedonomaisesti taulukoissa 11 ja 12.

123 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu 29 Kuva 11. Nahkiaistoukkatutkimusten näytteenottokohteet Pöyryn alapuolisella Siikajoella. Pöyryn alapuolisen Siikajoen rantavyöhykkeen näytepaikkojen keskimääräinen nahkiaistoukkatiheys vuonna 2014 oli noin 7,1 yksilöä/m 2. Ylimmältä (paikat 1 ja 2) ja alimmalta (paikat 7 ja 8) näytealueelta ei löydetty ainoatakaan nahkiaistoukkaa, mikä laskee selvästi keskimääräistä toukkatiheyttä. Paikkojen 3-6 keskimääräinen toukkatiheys oli noin 14,2 yks./m 2. Vuosien välisen vertailtavuuden säilyttämiseksi, on seuraavassa tarkastelussa käytetty aiempien tutkimusvuosien osalta vain niiden kohteiden tuloksia jotka olivat mukana myös vuoden 2014 selvityksissä. Koska tutkimusalue 5 on uusi, on vertailussa Siikajoen kirkonkylän yläpuolisen alueen osalta käytetty aiemmilta vuosilta vain kohdetta 6 vastaavan alueen tuloksia. Vielä 1980-luvulla näytteenottoon soveltuvien tutkimuskohteiden keskimääräiset toukkatiheydet olivat korkeita ja parhaimmillaan yli 20 yks./m 2. Nykyisen ja sitä edeltäneen tarkkailukauden aikana korkeimmat yksilötiheydet määritettiin vuonna 2005, jolloin nyt käytössä olevien kohteiden keskimääräinen tiheys oli lähes 13 yks./m 2. Vuoden 2009 kartoituksissa löydettiin hyvin vähän toukkia ja keskimääräinen tiheys putosi vain noin neljäsosaan vuoden 2005 tasolta. Vuonna 2011 tiheydet olivat jo parempia ja vuoden 2014 kartoitusten mukaiset tiheydet säilyivät tällä samalla noin

124 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu 7-8 yks./m 2 tasolla. Viimeisten neljän tarkkailukerran tulosten valossa nykyisiä kohteita 3 ja 4 edustava jokijakso on ollut säännöllisesti parhaiten nahkiaistoukkia tuottava alue. Jokisuun läheiset näytealueet ja toisaalta lähimmät Pöyryn voimalaitoksen alapuoliset alueet ovat olleet vähämerkityksellisempiä ja karkeasti arvioiden parhaat poikastuotantoalueet sijoittuvatkin näiden väliin. Tulosten tarkastelussa tulee ottaa huomioon myös kartoitusten tekijöiden vaihtuminen useampaan otteeseen vuosien varrella. Menetelmä on tarkkojen näytepaikkojen valinnan suhteen varsin subjektiivinen ja tuloksiin vaikuttavat myös mm. kulloisetkin virtaamatilanteet ja muut ympäristöolosuhteet. Esim. vuoden 2009 pieniin toukkatiheyksiin voi vaikuttaa selvitysaikaiset vähäiset virtaamat, joiden vuoksi sopivat rantasedimentit olivat paikoin kuivilla ja näytteet oli pakotettu ottamaan kauempaa normaalista rantaviivasta ja kivikkoisemmilta pohjilta. Tuolloin pohjasedimentti vaikutti myös useilla näytteenottopaikoilla hajun perusteella hapettomilta. (Taulukot 11 ja 12.) Kirjanpitokalastuksen mukaan vuodet (etenkin 2010) ovat olleet nahkiaisten jokeen nousun suhteen varsin hyviä vuosia. Näitä puolestaan edelsi ainakin saaliiden osalta heikompia vuosia, mikä on osaltaan voinut näkyä myös viime vuosien likomatotiheyksissä. Hyvien nousuvuosien, eli runsaan kudulle nousevan ns. kutukannan, voitaisiin olettaa näkyvän nahkiaistoukkatiheyksissä muutaman vuoden viiveellä, mutta todennäköisesti toukkatiheyksiin vaikuttavat vähintään yhtä voimakkaasti myös muut tekijät. Näitä ovat esim. kutualueiden sijainnit ja tila, sekä toukkaselvitysalueiden pohjanlaatu ja sen kehitys, sekä sijainti lisääntymisalueisiin nähden. Vuonna 2014 muutamien alueiden toukkamäärät olivat vuoden 2009 alhon jälkeen rohkaisevia, joskin osalla alueista tilanne näyttää myös heikenneen. Taulukko 11. Nahkiaistoukkatiheys (yks./m 2 ) Pöyryn alapuolisella Siikajoella vuosina Kohteet, joista näyte saatu 21,4 15,9 9,9 7,2 10,9 7,4 2,1 4,0 7,1 Kaikki kohteet, myös kivikot 17,6 14,7 9,0 6,4 9,7 6,6 1,9 3,1-30 Taulukko 12. Keskimääräiset nahkiaistoukkatiheydet vuosina 2005, 2009, 2011 ja 2014 Siikajoen nykyisin käytössä olevilla tarkkailukohteilla (vuosina kohteista 5-6 käytössä vain kohde 6). Pisteet yks./m ,0 1,9 7,4 0, ,9 5,6 16,7 21, ,9 0,0 0,9 6, ,7 3,7 1,9 0,0 kaikki 12,7 3,2 7,9 7,1 Nahkiaistoukkien kohdalla sekä saman ikäryhmän että eri ikäryhmien toukkien kasvu voi vaihdella huomattavasti mm. sääoloista ja toukkien ravinnonsaannin suhteen vaihtelevista elinpaikoista johtuen. Sen vuoksi etenkin 1 2 vuotta vanhempien toukkaikäryhmien pituusjakaumat levittäytyvät päällekkäisiksi, joten pituusluokkajakaumasta pääteltävät ikämääritykset eivät ole luotettavia varsinkaan pienessä aineistossa. Siikajoen toukka-aineisto vuosilta 2005, 2009, 2011 ja 2014 ( yksilöä), ei anna riittävän luotettavaa kuvaa toukkien koko- / ikärakenteesta. Myös seurantapaikkojen sijainti suhteessa lisääntymisalueisiin vaikuttaa oletettavasti siihen, minkä kokoisia toukkia kultakin alueelta löydetään. Aineiston voidaan kuitenkin ajatella osaltaan tukevan oletusta kirjanpitokalastuksen mukaisten saaliiden ja nahkiaistoukkatiheyksien yhteydestä. Vuoden 2005 aineistossa alle 50 mm:iä,

125 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu eli ilmeisesti 1-2 vuotiaita, toukkia oli vain viidennes. Tuolloin edeltäneiden vuosien nahkiaissaaliit olivat myös vuosien vastaavia pienempiä. Vuoden 2005 toukka-aineistossa runsaimpana esiintynyt mm:n kokoluokka oli vuoden 2009 aineistossa hävinnyt, mikä voisi viitata kyseisen ikäluokan lähteneen merivaellukselleen. Vuoden 2008 saalistietojen perusteella arvioitu runsas toukkatuotanto ei näy vielä vuoden 2009 näytteissä, koska toukat ovat liian pienikokoisia ja samasta syystä myöskään vuonna 2010 jokeen nousseiden nahkiaisten lisääntyminen ei näkynyt vielä 2011 toukka-aineistossa. Pienempikokoisten likomatojen osuus on vuosina 2009 ja 2011 jo kuitenkin suhteellisesti suurempi kuin vuonna Vuonna 2014 toukkalinjojen määrä oli selvästi vähäisempi kuin edellisinä selvitysvuosina, mikä selittää vähäisempiä yksilömääriä ja vaikuttaa myös kokojakaumaan paikkojen valikoitumisen myötä. Tuloksista on kuitenkin nähtävissä jakauman painottuminen edelleen suurempiin yksilöihin. Valtaosa toukista oli yli 50 mm:n mittaisia ja oletettavasti peräisin vuosien jonkin verran paremmista nahkiaisen nousuvuosista. (Kuva 12.) 31 kpl Nahkiaistoukkamäärät pituusluokittain < >110 mm Kuva 12. Nahkiaistoukkien määrät pituusluokittain Siikajoella Pöyryn alapuolella vuosina 2005, 2009, 2011 ja 2014.

126 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu VIITTEET Aroviita, J., Hellsten, S., Jyväsjärvi, J., Järvenpää, L., Järvinen, M., Karjalainen, M.S., Kauppila, P., Keto, A., Kuoppala, M., Manni, K., Mannio, J., Mitikka, S., Olin, M., Perus, J., Pilke, A., Rask, M., Riihimäki, J., Ruuskanen, A., Siimes, K., Sutela, T., Vehanen, T. & Vuori, K-M Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Ympäristöhallinnon ohjeita 7/2012. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Bohlin, T., Hamrin, S., Heggberget, T.G., Rasmussen, G. & Saltveit, S.J Electrofishing Theory and practise with special emphasis on salmonids. Hydrobiologia 173: Huusko, A., Kreivi, P., Mäki-Petäys, A., Nykänen, M. & Vehanen, T Virtavesikalojen elinympäristövaatimukset Perustietoa elinympäristömallisovelluksiin. Kala- ja riistaraportteja nro 284. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Paltamo. 42 s. Kaski, O. & Oikarinen, J Nykytilaselvitys 2011 Nahkiainen Perämeri Tornio-Kokkola alue. Nahkiainen ennen, nyt ja tulevaisuudessa hanke. Etelä- ja Pohjois-Iin kalastuskunnat. 26 s. + 2 liites. 32 Koli, L Suomen kalat. WSOY. Porvoo. 357 s. Martinmäki, K., Hellsten, S., Visuri, M., Ulvi, T. & Aronsuu, K Ekologisen tilan ja virkistyskäytön parantamismahdollisuudet Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen säännöstelemissä järvissä. Suomen ympäristökeskuksen raportteja Helsinki. 107 s. Olin, M., Lappalainen, A., Sutela, T., Vehanen, T., Ruuhijärvi, J., Saura, A. & Sairanen, S Ohjeet standardinmukaisiin koekalastuksiin. RKTL:n työraportteja 21/2014. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Helsinki. 14 s + 8 liites. Pohjois-Suomen Vesitutkimustoimisto (PSV) Siikajoen vesistön kalataloustarkkailuraportit v Monisteita. Salo, J Siikajoen yhteistarkkailu. Osa III. Kalataloustarkkailu Lapin Vesitutkimus Oy. Rovaniemi. 67 s liites. Salo, J Siikajoen yhteistarkkailu. Osa II. Kalataloustarkkailu Lapin Vesitutkimus Oy. Oulu. 43 s liites. Salo, J. & Paksuniemi, S Siikajoen yhteistarkkailu Osa II: Kalataloustarkkailu. Lapin Vesitutkimus Oy. Rovaniemi. 34 s liites. Taskila, E Siikajoen vesistön kalataloustarkkailu v PSV Maa ja Vesi. Oulu. 53 s + 70 liites. Taskila, E Siikajoen vesistön kalataloustarkkailu v PSV Maa ja Vesi. Oulu. 40 s +59 liites. Taskila, E Siikajoen yhteistarkkailuohjelma vuosille Osa II: kalataloustarkkailu. Pöyry Environment Oy. Oulu. 6 s + 2 liites. Tertsunen, J. & Tuohino, J Istutussuunnitelma Siikajoen kotiutusistutukset. Pohjois- Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Oulu. 22 s. Vehanen, T., Sutela, T. & Korhonen, H Kalayhteisöt jokien ekologisen tilan seurannassa ja arvioinnissa. Alustavan luokittelujärjestelmän perusteet. Kala- ja riistaraportteja nro 398: 1-36.

127 Siikajoen yhteistarkkailu 2014 Osa II: kalataloustarkkailu Wennman, K. & Aronsuu, K Kortteisen tekojärven koekalastus 2011 Kortteisen tekojärven kalastoselvitys ennen säännöstelykäytännön muuttamista. Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Oulu. 8 s. 33

128 LIITE 1 Kirjanpitokalastuksen yksikkösaaliit vuosina ISO-LAMUJÄRVI v Muikkuverkot # mm (g/pkk) Vuosi Muikku Ahven Särki Kiiski Verkot # mm (g/pkk) Vuosi Siika Hauki Made Ahven Särki Kirjolohi Ei käytetty Ei käytetty Ei käytetty * * *uusi kirjanpitokalastaja

129 ISO-LAMUJÄRVI v Nuotta (g/pkk) Vuosi Muikku Siika Hauki Ahven Särki Kiiski Isorysät (kg/pkk) Vuosi Muikku Ahven Särki ,33 3,66 12, ,72 0,11 0, ,29-21, ,90 2,05 14, ,31 3,17 46, ,25 11,25 80, ,25 6,13 70, ,25 8,67 77, ,67 2,70 66, ,12 4,89 48, ,36 12,79 43, ,48 7,68 27, ,21 2,83 20,67 Katiskat (g/pkk) Vuosi Ahven Hauki Made Särki ei käytetty 2006 ei käytetty 2007 ei käytetty 2008 ei käytetty 2009 ei käytetty 2010 ei käytetty

130 PYHÄNNÄNJÄRVI v Verkot # mm (g/pkk) Vetouistelu (g/kalastuskerta) Vuosi Hauki Ahven Lahna Kuha Vuosi Kuha ei kalastajaa v ei kalastajaa v Muikkuverkot # mm (g/pkk) Vuosi Muikku Siika Hauki Särki ei kalastajaa v ei kalastajaa v ei käytetty Katiskat (g/pkk) Vuosi Hauki Ahven Made Särki * ei kalastajaa v ei kalastajaa v ei käytetty *sisältää myös Weke-katiskoiden saaliin

131 KORTTEISEN TEKOALLAS v Verkot # mm (g/pkk) Vuosi Hauki Ahven Made Kirjolohi Taimen Särki Haukirysät (g/pkk) Maderysät (g/pkk) Vuosi Hauki Ahven Särki Vuosi Made Hauki Ahven Ei käytetty 2005 Ei käytetty 2006 Ei käytetty 2006 Ei käytetty 2007 Ei käytetty Ei käytetty 2008 Ei käytetty 2009 Ei käytetty 2009 Ei käytetty 2010 Ei käytetty 2010 Ei käytetty 2011 Ei käytetty 2011 Ei käytetty 2012 Ei käytetty 2012 Ei käytetty 2013 Ei käytetty 2013 Ei käytetty 2014 Ei käytetty 2014 Ei käytetty

132 KORTTEISEN TEKOALLAS v Heittovapasaalis (g/pkk) Vuosi Taimen Kirjolohi Hauki Ahven Ei käytetty 2011 Ei käytetty 2012 Ei käytetty 2013 Ei käytetty 2014 Ei käytetty Katiskat (g/pkk) Vuosi Hauki Ahven Made ULJUAN TEKOALLAS v Verkot # mm (g/pkk) Vuosi Hauki Ahven Made Lahna Kirjolohi Särki

133 ULJUAN TEKOALLAS v Katiskat (g/pkk) Vuosi Hauki Ahven Made Lahna Särki Rysät (kg/pkk) Vuosi Hauki Ahven Made Lahna Särki Kirjolohi ,26 0,53 0,07 5,42 0,20 0, ,94 0,30-7,11 0,17 0, ,67 0,13 0,05 3,69 0,12 0, ,99 0,07 0,04 3,06 0,08 0, ,26 0,06-4, ,04 0,17-2,10 0,03 0, ,82 0,27-3, ,21 0,20-1, ,3 0,04-0, ,60 0,53-1, ,12 0,96-3, ,60 2,10-3, ,00 3,17-6, Ei käytetty 2012 Ei käytetty 2013 Ei käytetty 2014 Ei käytetty

134 NAHKIAISEN MERTAPYYNTI v Siikajokisuun nahkiaisen pyynti Vuosi Kalastajia Mertoja Pyydys- Nahkiainen kpl kokuk. kpl kpl/pkk , , , , , , , , , , , , , , , , ,28

135 LIITE 2 S1 Lamujoki, Maaralan ranta ETRS-TM35FIN: Sanallinen kuvaus ( ) Pinta-ala 275 m 2 Vesisyvyys 20 cm Pintavirrannopeus 50 cm/s Veden lämpötila 22,0 C Vesikasv.peitto 90 % Sää Veden korkeus Kalastettavuus puolipilvinen alhaalla helppo Toinen ranta metsää, toinen pihaa. Rantakasveina n. 40 % < 60 cm:n ruohostoa, loput puita ja pensaita. Vesisammalten peittävyys jopa 90 % ja yhdessä ärviän ja järvisätkimen kanssa pohja lähes täysin peitteistä. Vesikasvien peittävyys selvästi runsaampi kuin Pohjamateriaali melko tasan jakautunut pienikokoisten kivien ja hienompijakeisen soran ja hiekan kesken. Joukossa muutamia suurempia kiviä ja lohkareita. Vesi hyvin kirkasta. Sammalet pölisivät hieman kävellessä, joten sakkaumia jonkin verran (luokka 1). Kalastusten alla pitkä hellejakso, vesi vähänä ja lämmintä. Esim. harjukset siirtyneet mahdollisesti suvantomaisempiin paikkoihin. Saaliina muutamia (4 kpl) rapuja. S2 Lamujoki, Käärmeojan alap., sillan alap. ETRS-TM35FIN: Sanallinen kuvaus ( ) Pinta-ala 231 m 2 Vesisyvyys 40 cm Pintavirrannopeus 50 cm/s Veden lämpötila 19,3 C Vesikasv.peitto 0 % Sää Veden korkeus Kalastettavuus puolipilvinen alhaalla helppo Kapea ja rännimäinen koeala, jolla vesitilanteen vaihtelut näkyvät voimakkaasti. Korkealla vedellä koeala on ollut ajoittain lähes mahdoton kalastettava, nyt vesi oli vähänä ja kalastettavuus helppo. Vesi edelleen hyvin kirkasta ja sakkaumat vähäisiä (luokka 1). Näkösyvyys syvemmissäkin paikoissa helposti pohjaan saakka (> 1 m). Toinen ranta metsää, toinen pakettipeltoa. Runsas rantapensaikko ja jonkin verran myös korkeaa ruohostoa. Pohjamateriaali pääosin hienoa hiekkaa ja soraa (n. 75 %), ja loput vaihtelevankokoista kivimateriaali. Pohja käytännössä kokonaan paljas.

136 S3 Lamujoki, Piippolan kk, Hyvärisen ranta ETRS-TM35FIN: Sanallinen kuvaus ( ) Pinta-ala 232 m 2 Vesisyvyys 40 cm Pintavirrannopeus 50 cm/s Veden lämpötila 22,2 C Vesikasv.peitto 85 % Sää Veden korkeus Kalastettavuus aurinkoinen alhaalla normaali Toinen ranta peltoa, toinen ranta metsäinen. Rantakasveina pääosin puita ja pensaita. Vesisammalten peittävyys noin %. Pohjamateriaali vaihteleva sorasta aina isoihin lohkareisiin. Sakkaumia selvästi enemmän kuin kahdella ylemmällä koealalla, arvion mukaan luokkaa 2. Vesi vähänä ja lämmintä, mikä saattoi vaikuttaa koskikutuisten lajien viihtymiseen koealalla, vaikka yksittäiset harjus ja taimen saatiinkin. Ylimmän koealan tapaan myös Piippolan koealalta saatiin rapuja (3 kpl). S4 Lamujoki, Leskelä, Myllykoski ETRS-TM35FIN: Sanallinen kuvaus ( ) Pinta-ala 224 m 2 Vesisyvyys 30 cm Pintavirrannopeus 50 cm/s Veden lämpötila 22,1 C Vesikasv.peitto 80 % Sää Veden korkeus Kalastettavuus aurinkoinen alhaalla helppo Mökkipihan kohdalla, rantakasvillisuus puita, pensaita ja matalaa ruohostoa. Vesi vähänä ja lämmintä. Vesisammalten peittävyys noin 80 %. Sammalet pölisivät hieman kävellessä ja sakkaumien luokka-arvio 1. Pohjamateriaali pääosin suurehkoa kiveä ja hiekkaa. Vesi kirkasta. Paikallisen asukkaan mukaan rapurutto oli etenemässä suunnilleen tällä alueella, eikä ravuista tehtykään enää havaintoja tällä tai virtaussuunnassa alemmilla koealoilla.

137 Myllykoskea 1900-luvun alusta (1910). S5 Lamujoki, Pulkkilan kk, Pappilankoski ETRS-TM35FIN: Sanallinen kuvaus ( ) Pinta-ala 240 m 2 Vesisyvyys 30 cm Pintavirrannopeus 50 cm/s Veden lämpötila 22,5 C Vesikasv.peitto 70 % Sää Veden korkeus Kalastettavuus aurinkoinen alhaalla normaali Rantakasvusto puita ja matalaa ruohostoa. Sammalen peittävyys koealan pohjasta n. 70 %. Pohjamateriaali kohtalaisen kokoista kiveä, sekä hiekkaa ja soraa. Joukossa myös suurempia lohkareita. Vettä vähän ja lämmintä, veden sameus selvästi voimakkaampaa kuin ylemmillä koealoilla. Sakkaumia myös runsaammin (luokka 2). Koealalla muutamia harjuksia, mutta ei rapuja. Rapurutto edennyt ainakin Leskelään saakka.

138 S6 Siikajoki, Vorna, vähävetinen uoma ETRS-TM35FIN: Sanallinen kuvaus ( ) Pinta-ala 201 m 2 Vesisyvyys 30 cm Pintavirrannopeus 50 cm/s Veden lämpötila 24,2 C Vesikasv.peitto 10 % Sää Veden korkeus Kalastettavuus aurinkoinen alhaalla normaali Koeala pohjapadon alapuolella, koskikunnostus tehty Runsaasti pintakiviä, mikä korostui entisestään vallinneella virtaamatilanteella. Lisäksi paikallisen asukkaan mukaan kosken yläosan ohittavan saaren eteläpuoleisen uoman yläosilla olevan vanhan myllyn patorakenteet murtuneet, mikä lisännyt veden virtausta tuon ohitusuoman kautta. Koeala pihan kohdalla, toinen ranta metsäinen. Sammalen peittävyys vain noin 10 % luokkaa. Pohjamateriaali kunnostustenkin jäljiltä vaihtelevaa, joskin hiekan ja soran osuus vähäinen. Sakkaumia kohtalaisesti (luokka 2). Kunnostusten jäljet tulisi tarkistaa. S7 Siikajoki, Sipola, Hyttikoski ETRS-TM35FIN: Sanallinen kuvaus ( ) Pinta-ala 225 m 2 Vesisyvyys 40 cm Pintavirrannopeus 50 cm/s Veden lämpötila 21,7 C Vesikasv.peitto 90 % Sää Veden korkeus Kalastettavuus puolipilvinen alhaalla normaali Saarekkeinen koski, joka Siikajoen suosituimpia viehekalastuskohteita. Saarekkeet ruohostoisia, jokirannat metsäisempiä. Vettä tavanomaista vähemmän. Istutukset näkyivät voimakkaasti koekalastus-saaliissa (lohen poikasia). Sammalta hyvin runsaasti, peittävyysarvio noin 90 %. Pohjamateriaali vaihtelevankokoista kiveä, paikoin myös hieman soraa. Vesi sameaa. Koskessa ei juurikaan liettymiä, rantamatalan soraikotkin melko puhtaita. Rannemmassa kuitenkin levärihmoja. Sakkaumat luokkaa 1.

139 S8 Siikajoki, Nivankoski ETRS-TM35FIN: Sanallinen kuvaus ( ) Pinta-ala 248 m 2 Vesisyvyys 40 cm Pintavirrannopeus 50 cm/s Veden lämpötila 22,7 C Vesikasv.peitto 80 % Sää Veden korkeus Kalastettavuus aurinkoinen alhaalla vaikea Viljelysmaiden keskellä sijaitseva koski, jonka rantakasveina peltojen suojavyöhykkeiden puut, pensaat ja vaihtelevankorkuiset ruohovartiset kasvit. Pohjasammalia runsaasti, peittävyysarvio 80 %. Sammalten osuus kasvanut kun aikaa kunnostuksista on kulunut. Pohjamateriaali vaihtelevankokoista kiviainesta, jonka joukossa paikoin hieman soraa. Pintakiviä vallinneesta vesitilanteestakin johtuen runsaasti. Kalastettu pääosin kovempaa virtaa, mutta myös pieni alue suvantomaisemmalta kohdalta. Sakkaumat luokkaa 2. S9 Siikajoki, Saarikoski ETRS-TM35FIN: Sanallinen kuvaus ( ) Pinta-ala 102 m 2 Vesisyvyys 30 cm Pintavirrannopeus 40 cm/s Veden lämpötila 22,9 C Vesikasv.peitto 0 % Sää Veden korkeus Kalastettavuus aurinkoinen alhaalla helppo Uusi koeala kalastettiin nyt ensimmäistä kertaa. Paikalla kuitenkin sähkökalastukseen soveltuvaa pinta-alaa melko vähän, joten koealaa voi olla vielä tarpeen tulevaisuudessa siirtää, mikäli sopivampi paikka löytyy. Alueella on kuitenkin nykyisen tarkkailuohjelman ulkopuolisia varsinaisia koskialueita hyvin vähän. Koealan pohja melko tasakokoista kivikkoa, paikoin myös vähän soraa. Pohjasammalia ei juurikaan. Sakkaumia varsin vähän (luokka 1).

140 S10 Siikajoki, Kirkkokoski, eteläranta ETRS-TM35FIN: Sanallinen kuvaus ( ) Pinta-ala 200 m 2 Vesisyvyys 40 cm Pintavirrannopeus 50 cm/s Veden lämpötila 24,3 C Vesikasv.peitto 70 % Sää Veden korkeus Kalastettavuus puolipilvinen alhaalla vaikea Koskea kunnostettu Metsärantainen kohde, jonka rantakasvusto pääosin matalaa ruohostoa ja puita. Vesisammalten peittävyys koealan pohjasta noin 70 % ja jonkin verran enemmän kuin edellisten koekalastusten aikaan Pohjamateriaali pääosin erikokoista kiviainesta, soraa tai hiekkaa ei juurikaan löydetty. Liettymiä ja sakkaumia vähän (luokka 1) lähinnä seisovan veden alueilla. S11 Siikajoki, n. 1 km Pöyryn yläp. pohjoisranta ETRS-TM35FIN: Sanallinen kuvaus ( ) Pinta-ala 258 m 2 Vesisyvyys 30 cm Pintavirrannopeus 40 cm/s Veden lämpötila 25,3 C Vesikasv.peitto 80 % Sää Veden korkeus Kalastettavuus aurinkoinen alhaalla normaali Pensaikkorantainen, vallinneella vesitilanteella matala kivikkokoski, jossa pintakivien osuus huomattava. Sammalten peittävyys koealan pohjasta noin 80 %. Pohjamateriaali pääosin suurikokoista kiviainesta, hiekkaa tai soraa ei juurikaan löydetty. Veden lämpötila yli 25 ºC. Sakkaumien paksuus noin 1-2 mm (luokka 2), sakkaa myös sammalen seassa, josta irtoaa kävellessä. Seisovassa vedessä sakkaa enemmänkin.

141 S12 Siikajoki, Killinkoski, n. 500 m Pöyryn alap. ETRS-TM35FIN: Sanallinen kuvaus ( ) Pinta-ala 200 m 2 Vesisyvyys 40 cm Pintavirrannopeus 50 cm/s Veden lämpötila 23,0 C Vesikasv.peitto 80 % Sää Veden korkeus Kalastettavuus aurinkoinen alhaalla normaali Metsärantainen koeala (puita ja matalaa ruohostoa). Sammalten peittävyys noin 80 %. Pohjamateriaali pääosin melko suurikokoista kiveä, jonka joukossa myös pienempää kivimateriaalia. Soraa tai hiekkaa ei kuitenkaan löydetty. Sakkaumia virrassa < 1 mm, mutta rantavedessä enemmän (luokka 2). S13 Siikajoki, Finninkoski, n. 1,3 km Pöyryn alap. ETRS-TM35FIN: Sanallinen kuvaus ( ) Pinta-ala 154 m 2 Vesisyvyys 40 cm Pintavirrannopeus 50 cm/s Veden lämpötila 23,4 C Vesikasv.peitto 70 % Sää Veden korkeus Kalastettavuus aurinkoinen alhaalla vaikea Matalan veden takia kalastettava alue jäi tavanomaista pienemmäksi. Paikoin syviä monttuja. Ranta-alue peltoa ja kasvillisuus pääosin matalaa, alle 60 cm ruohostoa. Sammalten peittävyys koealan pohjasta noin 70 %. Pohjamateriaali pääosin suurikokoista kiveä, hiekkaa tai soraa ei havaittu. Kunnostusten jäljiltä sammalen osuus kasvanut, mutta soraikot ilmeisesti huuhtoutuneet vähitellen alavirtaan. Vesi humuksista, vähäisiä sakkaumia käytännössä vain rantavedessä (luokka 1).

142 S14 Siikajoki, Kaijankoski, Vikiön ranta ETRS-TM35FIN: Sanallinen kuvaus ( ) Pinta-ala 175 m 2 Vesisyvyys 30 cm Pintavirrannopeus 40 cm/s Veden lämpötila 25,0 C Vesikasv.peitto 15 % Sää Veden korkeus Kalastettavuus puolipilvinen alhaalla helppo Koeala jouduttiin kalastamaan hieman tavanomaista alempaa, koska vakioitu koeala vallinneen vesitilanteen takia liian vähävetinen. Vesisammalten peittävyysarvio koealan pohjasta vain noin 15 %, ylemmällä paikalla vastaava arvio vuonna 201 oli noin 50 %. Pohjamateriaali pääosin vaihtelevankokoista kiveä, jonka joukossa myös vähäisiä soraikkoja. Vesi hyvin lämmintä. Kerrostumia ja liettymiä vain hieman rannan seisovassa vedessä (luokka 1). Rantavedessä myös hieman levärihmoja. S15 Siikajoki, Piispanvirta, pappilan ranta ETRS-TM35FIN: Sanallinen kuvaus ( ) Pinta-ala 237 m 2 Vesisyvyys 40 cm Pintavirrannopeus 50 cm/s Veden lämpötila 25,5 C Vesikasv.peitto 40 % Sää Veden korkeus Kalastettavuus aurinkoinen alhaalla helppo Pajukko- ja ruohostorantainen koeala Siikajoen alaosalla. Veden lämpötila yli 25 ºC. Pohjasammalten peittävyys noin 40 %. Pohjamateriaali vaihtelevan kokoista kiveä ja joukossa paikoin myös soraa. Liettymiä tai sakkaumia ei juurikaan.