Viite: päivätty lausuntopyyntö ympäristönsuojelulain uudistamishankkeen kolmannen vaiheen ehdotuksista, Dnro YM16/400/201

Transkriptio

1 Ympäristöministeriö Viite: päivätty lausuntopyyntö ympäristönsuojelulain uudistamishankkeen kolmannen vaiheen ehdotuksista, Dnro YM16/400/201 Vesilaitosyhdistyksen lausunto ympäristönsuojelulain uudistamishankkeen kolmannen vaiheen ehdotuksista. Vesilaitosyhdistys (VVY) on vesihuoltolaitosten toimialajärjestö. Jäseninämme on noin 300 vesihuoltolaitosta kattaen noin 90 % maamme vesihuollosta. Järjestetty vesihuolto kattaa tällä hetkellä talousveden osalta yli 90 % ja jätevesien johtamisen ja käsittelyn osalta yli 80 % Suomen väestöstä. Vesilaitosyhdistys kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto ympäristönsuojelulain uudistamishankkeen kolmannen vaiheen ehdotuksista. Vesilaitosyhdistyksen lausunto projektin 1 muistioon Vesilaitosyhdistys pitää erittäin tervetulleena ympäristölupamenettelyn sujuvoittamista. Menettelyn on voitava joustaa asian tai hankkeen koon ja tyypin mukaisesti, kuten projektin loppuraportissa on todettu. Lupajärjestelmää kehitettäessä on syytä muistaa, että viranomaisten työn järkeistämisen ohella kansallinen etu on myös luvan hakijan ympäristöluvan hakuun käyttämien resurssien oikeellinen ja mielekäs kohdentaminen. Taustaselvitysten määrää tulisi kohtuullistaa toimialakohtaisia ohjeita hyödyntämällä Työryhmän raportissa todetaan, että luvanhakijat ja lupien valmistelijat tarvitsevat enemmän malleja hakemuksista ja selvityksistä sekä ohjeita eri toiminnoille. Lisäksi todetaan, että hakemuslomakkeita ja täyttöohjeita on kehitettävä. Tarvitaan toimialakohtaista ohjeistusta ja yleistä tietoa toimialan lupapäätöksistä. Vesilaitosyhdistys kannattaa toimialakohtaisen ohjeistuksen laatimista ja korostaa niiden mahdollisuuksia kohdennettuun ja joustavaan ohjaukseen. Toimialasta ja paikallisista olosuhteista riippuen voidaan melko helposti tunnistaa ne ympäristövaikutukset ja seikat, joihin ympäristöluvan rajoitukset ja määräykset pääasiallisesti liittyvät ja toisaalta ne ympäristövaikutukset, joiden osalta ympäristöluvassa nojaudutaan määrämuotoisina ympäristöluvissa toistuviin lainsäädäntöön perustuviin vaatimuksiin. Jätevedenpuhdistamoiden osalta tällaista tapauskohtaisesti tarkasteltavien ja toisaalta yleisluonteisten määräysten jakoa on tarkasteltu projektissa 7. Kun ympäristöluvan vaatimukset ovat tiettyjen asioiden osalta hyvin määrämuotoisia ja kaikissa ympäristöluvissa samanlaisina toistuvia, on syytä pohtia kuinka seikkaperäisesti ja yksityiskohtaisesti ympäristölupaprosessissa on tarpeen toimittaa näihin liittyviä tietoja. Tältä osin ympäristölupaan liittyvien tietojen toimittamista tulisi voida keventää ja ohjeistaa tarkoituksenmukaisella tavalla. Selvitykset tulisi kohdistaa niihin seikkoihin, jotka kussakin tapauksessa ovat relevantteja. Näiden seikkojen tunnistamiseen selkeät, niin viranomaisten kuin hakijoiden käytössä olevat, kirjalliset ohjeet olisivat tarpeen. Yhdenmukaiset ohjeet olisivat tukena niin ympäristöluvan hakijoille kuin neuvonnalle ja vähentäisivät oleellisesti triviaalin neuvonnan tarvetta. Suomen Vesilaitosyhdistys ry Finlands Vattenverksförening rf Ratamestarinkatu 7 B, FI HELSINKI, puhelin , faksi vvy@vvy.fi, Y-tunnus

2 Työryhmä on ehdottanut, että hakemusohjeissa ja lomakepohjissa tulisi korostaa nykyistä selvemmin sitä, että hakijan olisi jo hyvissä ajoin etukäteen selvitettävä luonnonsuojelulain ja kaavoituksen vaatimukset hankkeille, jotta lupamenettely voisi edetä joutuisasti ja ilman viivästyksiä. Lisäksi työryhmä ehdottaa, että olisi laadittava nykyistä enemmän toimialakohtaisia ohjeita siitä, mitkä ovat kutakin toimialaa koskevat yleiset ja välttämättömät selvitykset, jotka lupahakemukseen tulee liittää. Vesilaitosyhdistys on täysin samaa mieltä siitä, että tällainen tieto tulisi olla käytettävissä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja sen tulisi löytyä toimialakohtaisista ohjeista. Neuvonnan ja asiakaslähtöisyyden lisääminen on tarpeen Neuvontamahdollisuus sekä viranomaisen ja hakijan välisen vuorovaikutuksen lisääminen ovat hyviä ja tarpeellisia aloitteita. Sekä ympäristöluvan hakija että luvan myöntävä viranomainen käyttävät merkittävästi omia resurssejaan lupaprosessissa. Kun hakemus on valmisteltu hyvin, ympäristöluvan hakijan ja viranomaisen kokonaiskuvan tilanteesta tulisi olla yhtenevä. Hakijan ja viranomaisen välisellä neuvottelulla voidaan varmistaa, että luvan hakija on toimittanut kaikki tarvittavat selvitykset ja että kaikki lupapäätökseen tarvittava informaatio on viranomaisella käytettävissä. Lupapäätöksessä olevia virheitä on hyvin hankala jälkikäteen poistaa, joten lupapäätöksen läpikäynti yhteisesti ennen sen antamista on hyödyllistä. Vesihuoltolaitoksilta on tullut myönteistä palautetta lupaviranomaisten kanssa käydyistä palavereista ja niiden on todettu helpottavan luvan hakijan työtä. Lupaviranomaiselle on käydyissä palavereissa ja niiden pohjalta toimitettu tietoja pyydetyllä tavalla. Lupaviranomaisen ja luvan hakijoiden välisiä keskusteluja käydään, koska se on kaikkien osapuolten kannalta järkevä toimintatapa. Vesilaitosyhdistys kannattaa neuvonnan kirjaamista lainsäädäntöön ja neuvonnan kokeiluhankkeen toteuttamista. Kuten edellä on todettu, rutiinineuvontaa tulisi minimoida hyvällä ohjeistuksella. Osa luvan hakijoista on jatkossakin hyvin pienistä organisaatioista ja rutiiniluonteisellekin neuvonnalle on kysyntää ja tarvetta varsinaisten viranomaisneuvottelujen ohella. Lausuntopyyntöjen aikaistaminen nopeuttanee prosessia Työryhmä ehdottaa, että jatkossa muilta viranomaisilta tulee pyytää lausuntoa, kun hakemus on valmis kuulutettavaksi, mutta ennen kuin kuuleminen tehdään. Tavoitteena on, että selvitysten riittävyyttä arvioivien viranomaisten tiedot ja näkemys selvitystarpeista hankitaan jo ennen kuin hakemuksesta kuullaan asianosaisia ja ennen kuin asiakirjat asetetaan yleisön nähtäville. Projektiryhmä ehdottaa kokeiluhanketta menettelyn testaamiseksi. Vesilaitosyhdistys kannattaa ehdotusta. Ehdotus lupapäätösten kehittämisestä on kannatettava Työryhmä ehdottaa, että lupien mallipohjia kehitetään yhteistyössä lupien valmistelijoiden ja toiminnanharjoittajien kanssa edellä kuvattujen kehittämistoiveiden mukaisesti niin, että päätöksistä tulee mahdollisimman selkeitä ja hyviä. Vesilaitosyhdistys kannattaa ehdotusta. Tällä hetkellä eri viranomaisten laatimissa ympäristöluvissa voidaan antaa hiukan erilaisia määräyksiä samoista asioista tai lupamääräykset voivat olla tulkinnanvaraisia. Koska yksittäisten lupamääräysten osalta ei ole keskustelua toimialan kanssa, ainoa kommunikaa- 2

3 tiokeino on niistä valittaminen. Mallipohjien laatiminen yhdessä toimialojen kanssa olisi toivottavaa sekä lupamääräysten ymmärrettävyyden ja selkeyden kannalta, mutta myös aidon vuorovaikutuksen ja sitouttamisen kannalta, kun lupaehdon määräykset perustuisivat avoimesti yhdessä käsiteltyihin ja perusteltuihin seikkoihin. Tällä tavalla laaditut mallilupaehdot parantaisivat myös merkittävästi lupien ennakoitavuutta ja poistaisivat alueellisia eroavaisuuksia. Työryhmä ehdottaa, että ympäristöluvan hakuohjeisiin lisätään maininta siitä, että hakija voi itsekin esittää lupamääräyksiä, jos niin haluaa. Lisäksi toimialakohtaisissa ympäristöluvan hakuohjeissa tuodaan esille, mitkä ovat toimialalle tyypillisiä lupamääräyksiä. Tätä koskeva säädös voitaisiin lisätä ympäristönsuojeluasetukseen. Vesilaitosyhdistys toteaa, että tapauskohtaisesti arvioitavien seikkojen osalta on perusteltua, että hakija laatii ehdotuksen lupamääräyksiksi. Muilta osin alan ja viranomaisten yhteistyössä laatimat malliehdot olisivat kuitenkin kaikkien osapuolien kannalta toimiva ja hyväksyttävä vaihtoehto. Ehdotus kokeiluhankkeeksi lupapäätösluonnoksesta kuulemiseksi on kannatettava Projektiryhmä ehdottaa toteutettavaksi kokeiluhankkeen, jossa lupaluonnokset julkaistaan internetissä ja niistä kuullaan ennen päätöksentekoa. Kokeiluhankkeessa kerätään tietoa menettelyn hyödyistä ja haitoista ja selvitetään mahdollisuuksia korvata hakemuksesta kuuleminen menettelyllä, jossa lupaluonnos liitetään mukaan hakemusasiakirjoihin, joista kuullaan. Uuden vaiheen vaikutuksia lupamenettelyyn, sen vaatimaan työmäärään ja käsittelyaikoihin selvitettäisiin kokeiluhankkeen kautta. Projektiryhmä pitää mahdollisena vaihtoehtona päätösluonnoksesta kuulemiselle tai sen rinnalla, että ympäristönsuojelulain kuulemissäännöksiä täydennetään tekemällä 43 :n 3 momenttiin seuraava lisäys: Jos lupa-asiaa ratkaistaessa poiketaan olennaisesti lupahakemuksesta, hakijalle on varattava tilaisuus tulla asiassa kuulluksi. Vesilaitosyhdistys kannattaa kokeilua, jossa hakemuksesta kuultaessa myös lupaluonnos olisi kuultavana. Tällaisessa prosessissa kuultavana olevilla tahoilla olisi käytettävissä jo selvitysten perusteella tehty lupaviranomaisen tulkinta, jolloin mahdolliset huomautukset osattaisiin kohdistaa seikkoihin, joita prosessissa ei ole tiedetty tai muusta syystä otettu huomioon. Vesilaitosyhdistys kannattaa ehdotusta siitä, että mikäli lupa-asiaa ratkaistaessa poiketaan olennaisesti lupahakemuksesta, hakijalle on varattava tilaisuus tulla asiassa kuulluksi. Tämä todennäköisesti nostaa kynnystä valittamiselle, koska asiaa voidaan käsitellä jo lupaprosessin kuluessa. On kuitenkin syytä täsmentää mitä tarkoitetaan olennaisella muutoksella ja varmistaa hakijan mahdollisuus tulla kuulluksi. Julkipanomenettelyn kehittäminen on kannatettavaa Projektiryhmä ehdottaa, että ympäristöministeriö selvittää yhdessä oikeusministeriön kanssa, miten julkipanomenettelyä voitaisiin kehittää nykyaikaisemmaksi ja luopua samalla viranomaisen fyysisestä ilmoitustaulusta tiedoksiantovälineenä. Vesilaitosyhdistys kannattaa julkipanomenettelyn modernisointia. 3

4 Ehdotus valtion ympäristöviranomaisten yhdistämisestä Projektiryhmä ehdottaa, että valtion lupaviranomaisen (aluehallintovirasto) ja valtion valvontaviranomaisen (elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus) tehtävinä olevat ympäristölupien käsittely ja ympäristölupien valvonta sijoitetaan tulevassa valtion aluehallinnon uudistuksessa samaan viranomaiseen. Projektiryhmä pitää tarkoituksenmukaisena, että viranomainen järjestetään yhdeksi valtakunnalliseksi viranomaiseksi, jolla on riittävä määrä alueellisia toimipaikkoja eri puolella Suomea. Vesilaitosyhdistys toteaa, että luvan myöntäjän ja valvojan sijoittaminen samaan organisaatioon helpottaa tiedonvaihtoa ja edistää näin viranomaisten toimialaosaamista. Uudelleen organisoinnissa on syytä kiinnittää erityistä huomiota toimialaosaamiseen ja kansalliseen koordinointiin siten, että lupien vaatimukset eivät perusteettomasti alueellisesti eriydy. Organisointia ja työnjakoa kehitettäessä tulisi pyrkiä toimintatapaan, jossa hyödynnetään valtakunnallisesti tehokkaasti niin viranomaisten erityisasiantuntemusta kuin toisaalta paikallisten olosuhteiden tuntemusta. Sähköisen lupajärjestelmän kehittäminen on kannatettavaa Projektiryhmä esittää, että ympäristöluvissa siirrytään tulevaisuudessa täysin sähköiseen järjestelmään. Tämä tavoite otetaan menettelyn kehittämisen lähtökohdaksi. Sähköistämistä ei tule tehdä nykyisen, papereihin perustuvan menettelyn ehdoilla. Ryhmä ehdottaa sähköisen lupajärjestelmän kehittämisen seuraavaan vaiheeseen mm. seuraavia osatavoitteita: Järjestelmän tulee olla paikkatietopohjainen. Viranomaisten hallussa oleva tieto pitää saada näkyviin ja liittää lupahakemukseen suoraan lupajärjestelmässä. Järjestelmän pitää helpottaa sen käyttäjän arkea ja sen on neuvottava sekä asiakasta että viranomaista. Kuntien sähköisten järjestelmien yhteentoimivuus valtion järjestelmän kanssa varmistetaan. Vesilaitosyhdistys kannattaa sähköisen lupajärjestelmän kehittämistä ja näkee sen nykyaikaisena ratkaisuna. Sähköiseen lupajärjestelmään olisi luontevaa integroida toimialakohtaisia ohjeita. Sähköisen lupajärjestelmän tulisi helpottaa kaikkien osapuolten toimintaa. Luvan hakijan kannalta olisi loogista, että viranomaisten hallussa oleva tieto siirtyisi lupahakemukseen suoraan käytössä olevista järjestelmistä, kuten on ehdotettu. On syytä huomata, että erityisesti paikkatietoa on käytössä erilaisissa tietojärjestelmissä ja tiedostoissa. Järjestelmää luotaessa onkin syytä ratkaista millä tavoin esimerkiksi laajaa karttamateriaalia voidaan toimittaa siten, että tiedon konvertoinnista ei aiheudu kohtuuttomia kustannuksia tai ettei tiedon laatu heikkene. Karttatiedon käyttö asettaa vaatimuksia myös viranomaisten käytössä oleville laitteistoille ja ohjelmistoille. Isojen hankkeiden taustaselvitysmateriaali voi olla huomattavan laajaa, jolloin materiaalia ei ole järkevää toimittaa internetyhteyksiä hyödyntäen, vaan esimerkiksi USB-tikkuun tallennettuna. Sähköisen materiaalin ladattavuus voi tällaisessa tapauksessa olla haaste myös kuulemisissa. 4

5 Vesilaitosyhdistyksen lausunto projektin 6 muistioon Eläinsuojien ympäristölupamenettelyn kehittäminen Projektiryhmä 6 ehdottaa pienten ja keskisuurten eläinsuojien, pois lukien turkistarhat, osalta siirtymistä uuteen ilmoitusmenettelyyn. Vesilaitosyhdistys pitää tärkeänä, että pohjavesialueille sijoittuvan ja pohjaveden pilaantumisen vaaraa aiheuttavan toiminnan osalta lupamenettelyjä ei kevennetä ja tällaisilla alueilla toimivilta edellytetään erityistä huolellisuutta pohjaveden pilaantumisen ehkäisemiseksi. Vesilaitosyhdistyksen mielestä pohjavesien suojelu on otettu ehdotetun asetuksessa ja sen perusteluissa sekä liitteen 5 esimerkissä hyvin huomioon. Vesihuoltolaitosten toimittamasta vedestä yli 60 % on pohjavettä. Vedenhankintakäytössä olevan pohjaveden pilaantumisesta aiheutuu aina merkittäviä kustannuksia niin pilaajalle kuin yleensä vesilaitoksellekin. Vesilaitokselle vesilähteen vaihtamisesta tai vedenkäsittelyn tehostamisesta aiheutuvat lisäkustannukset tulevat lopulta vesihuoltolaitoksen asiakkaiden maksettavaksi. Raakavesilähteen pilaantuminen voi myös heikentää yhdyskunnan vedensaannin varmuutta ja siten heijastua laajemminkin yhteiskuntaan. Vesilaitosyhdistyksen lausunto projektin 6 muistioon Eläinsuojien ympäristölupamenettelyn kehittäminen Projektiryhmä 6 ehdottaa pienten ja keskisuurten eläinsuojien, pois lukien turkistarhat, osalta siirtymistä uuteen ilmoitusmenettelyyn. Vesilaitosyhdistys pitää tärkeänä, että pohjavesialueille sijoittuvan ja pohjaveden pilaantumisen vaaraa aiheuttavan toiminnan osalta lupamenettelyjä ei kevennetä ja tällaisilla alueilla toimivilta edellytetään erityistä huolellisuutta pohjaveden pilaantumisen ehkäisemiseksi. Vesilaitosyhdistyksen mielestä pohjavesien suojelu on otettu ehdotetun asetuksessa ja sen perusteluissa sekä liitteen 5 esimerkissä hyvin huomioon. Vesihuoltolaitosten toimittamasta vedestä yli 60 % on pohjavettä. Vedenhankintakäytössä olevan pohjaveden pilaantumisesta aiheutuu aina merkittäviä kustannuksia niin pilaajalle kuin yleensä vesilaitoksellekin. Vesilaitokselle vesilähteen vaihtamisesta tai vedenkäsittelyn tehostamisesta aiheutuvat lisäkustannukset tulevat lopulta vesihuoltolaitoksen asiakkaiden maksettavaksi. Raakavesilähteen pilaantuminen voi myös heikentää yhdyskunnan vedensaannin varmuutta ja siten heijastua laajemminkin yhteiskuntaan. Vesilaitosyhdistyksen lausunto projektin 7 muistioon Ympäristöministeriö pyytää lausuntoja ympäristönsuojelulain uudistamishankkeen kolmannen vaiheen ehdotuksista. Kolmannen vaiheen uudistamisen tavoitteena on edelleen sujuvoittaa lupakäytäntöjä. Uudistamishankkeessa on valmisteltu lupamenettelyn sujuvoittamistoimia, tarkastellaan laitosten luvanvaraisuutta tavoitteena nostaa luvanvaraisuuskynnyksiä sekä ehdotetaan eläinsuojien osalta vaihtoehtoisia toimia nykyiselle lupamenettelylle. 5

6 Tässä lausunnossa Vesilaitosyhdistys kommentoi erityisesti ympäristöluvan poistamista mm. pesuloilta ja elintarviketeollisuudelta, joka johtaa jätevetensä vesihuoltolaitoksen viemäriin ja käsiteltäväksi kapasiteetiltaan riittävälle jätevedenpuhdistamolle sekä jätevedenpuhdistamoiden lupakäytäntöihin ehdotettuja muutoksia. Luvanvaraisuuden poistaminen toiminnoilta joilta jätevedet johdetaan jätevedenpuhdistamolle Projektin 7. loppuraportissa ehdotetaan, että luvanvaraisuus poistettaisiin eräiltä vähän ympäristövaikutuksia aiheuttavilta toiminnoilta ja toiminnoilta, joiden ympäristönsuojeluvaatimukset voidaan ottaa huomioon toisessa lupamenettelyssä. Tässä yhteydessä on ehdotettu, että ympäristölupa poistuu mm. pesuloilta ja elintarviketeollisuudelta, joka johtaa jätevetensä vesihuoltolaitoksen viemäriin ja käsiteltäväksi kapasiteetiltaan riittävälle jätevedenpuhdistamolle. Muutos ei koske ns. direktiivilaitoksia, vaan kansallisesti asetettuja luparajoja. Vesilaitosyhdistys toteaa, että jo käsitteellisesti ajatus siitä, että teollisen toiminnanharjoittajan ympäristönsuojeluvaatimukset otetaan huomioon toisessa lupamenettelyssä, on omiaan hämärtämään vastuun rajaa ja heikentää aiheuttamisperiaatetta. Kunnan intressit ovat osin ristiriitaisia Teollisen toiminnan saaminen ja sen pitäminen paikkakunnalla on oleellinen osa kuntien elinkeinopolitiikkaa ja kuntien elinvoimaisuuden turvaamista. Kuntien tehtävänä on myös vastata vesihuollosta. Vesihuoltolaitokset edistävät kunnan kasvua tarjoamalla laadukkaita vesihuoltopalveluita alueelle hakeutuvalle teollisuudelle. Mittavissa teollisuushankkeissa tämä usein edellyttää kapasiteetin kasvattamista ratkaisuilla, jotka ovat useiden vuosien hankkeita ja vastaavat tarpeeseen pitkällä aikavälillä. Teollisuudelle sekä jätevesien käsittelyn toimivuus että jätevesien käsittelyn hinta ovat merkityksellisiä tekijöitä teollisen laitoksen sijoituspaikkaa valittaessa. Ympäristöluvassa asetetaan määräyksiä viemäriin laskettavan jäteveden laadulle ja määrälle. Teollisuusjätevesisopimuksessa sovitaan vastaavasti viemäriin laskettavan jäteveden laadun ja määrän kriteereistä. Ehdotetulla muutoksella siirretään ympäristöviranomaiselta vesihuoltolaitokselle sellaisia kunnassa toimivaa teollisuutta koskevia päätöksiä, joista voi aiheutua teollisuudelle lisäkustannuksia. Kunnissa teollisuuden ja työpaikkojen saaminen alueelle ja toisaalta puhdistamon kannalta tarpeellinen teollisuuden jätevesipäästöjen rajoittaminen voivat olla keskenään ristiriitaisia intressejä. Vesilaitosyhdistys pitää eri toimijoiden roolien ja velvollisuuksien kannalta huomattavasti selkeämpänä ja läpinäkyvämpänä nykyistä järjestelmää, jossa ympäristöluvan määräykset teollisuudelle asetetaan ympäristöviranhaltijan toimesta. Vesilaitosyhdistys on huolestunut muutoksen vaikutuksesta sekä vesihuoltolaitoksen tekniseen toimintaan ja sen ympäristövaikutuksiin että vesihuoltolaitosten henkilöstön toimintaympäristöön, jossa mahdollisten ongelmien selvittäminen jää pitkälti vesihuoltolaitokselle. On syytä huomata, että jätevedenpuhdistuksen keskittyessä suurempiin yksiköihin, teollisuus voi olla liittyneenä vesihuoltolaitokseen, jonka verkostosta johdetaan jätevedet puhdistetta- 6

7 vaksi toisen organisaation jätevedenpuhdistamolle. Useimmin teollisuuslaitos on sopimussuhteessa ainoastaan siihen vesihuoltolaitokseen, jonka verkostoon se on liittynyt. Tällä vesihuoltolaitoksella ei välttämättä ole näkemystä jätevedenpuhdistuksen mahdollisista ongelmista tai tarvetta rajoittaa kuormituksen kasvua, mikäli vesihuoltolaitosten välinen sopimus on ainoastaan kuutiopohjainen. Ympäristölupavelvoite ehdotetaan poistettavaksi hyvin mittavilta kuormittajilta Valmistelun yhteydessä ei ole selvitetty missä määrin ympäristölupavelvollisuudesta poistettavaksi ehdotetun teollisen toiminnan jätevedet ovat aiheuttaneet haittoja vesihuoltolaitostoiminnalle ja ympäristölle tai millaista kuormitusta ne aiheuttavat. Mikäli elintarviketeollisuuden luparaja noudattelee teollisuuspäästödirektiivin mukaisia rajoja, ympäristölupaa ei enää edellytetä toiminnoilta, joiden jätevesikuormitus vastaa tuhansien ja jopa kymmenien tuhansien henkilöiden aiheuttamaa jätevesikuormitusta. Vesilaitosyhdistyksen tekemien karkeiden laskelmien mukaan enintään 90 peräkkäisenä päivänä toimivan panimon koon ylittäessä direktiivilaitoksen rajan, jätevesikuormitus vastaa yli asukkaan kuormitusta orgaanisen aineen osalta. Teurastamotoiminnassa direktiivilaitoksen kuormitus (esikäsittelyn jälkeen) vastaisi yli asukkaan jätevesikuormitusta. Edellä esitetyt esimerkit osoittavat, että ympäristölupamenettelyn ulkopuolelle ehdotetaan jätettäväksi teollisuutta, jonka kuormitus viemäriverkostoon on merkittävää. Elintarviketeollisuuden jätevesissä korkean orgaanisen aineen ohella jätevesien käsittelyn toimivuuteen vaikuttavia seikkoja ovat ph:n vaihtelu, rasvat ja virtaamapiikit. Elintarviketeollisuuden jätevedet sisältävät ravinteita ja orgaanista ainesta, jotka soveltuvat käsiteltäviksi yhdessä asumajätevesien kanssa ja voivat jopa tukea jätevedenpuhdistusprosessia oikein esikäsiteltyinä ja annosteltuina. Oleellista on kokonaisuuden suunnittelu ja toteutus siten, että kuormituksen taso ja vaihtelu ovat viemärilaitokselle kohtuullisia ja hallittavissa. Koska elintarviketeollisuuden jätevedet voivat olla haasteellisia, on oleellista, että niiden esikäsittely, laadun seuranta ja hajujen hallinta hoidetaan asianmukaisesti. Mikäli näin ei tapahdu, voivat ne aiheuttaa suurta haittaa viemärilaitostoiminnalle ja edelleen ympäristölle. Edellä mainitusta syystä Vesilaitosyhdistys pitää tarpeellisena elintarviketeollisuuden toiminnan kuulumista ympäristölupavelvollisuuden piiriin. Näkemyksemme mukaan ympäristölupaprosessia tulisi muokata siten, että ympäristöluvassa keskityttäisiin kullekin toimialalle olennaisiin seikkoihin ja tätä kautta joustavoitetaan järjestelmää tarkoituksenmukaiseksi. Teollisuusjätevesisopimus ei vastaa ympäristölupaa Mikäli elintarviketeollisuudella ei ole ympäristölupaa, jätevesien laskemista voidaan rajoittaa teollisuuden ja vesihuoltolaitoksen välisessä teollisuusjätevesisopimuksella. Teollisuusjätevesisopimus on yksityisoikeudellinen sopimus, joita on vaihtelevasti laadittu teollisuuslaitosten ja vesihuoltolaitosten välillä. Teollisuusjätevesisopimuksista ei ole säädetty lailla, mutta jätevedenpuhdistamon tai teollisuuslaitoksen ympäristöluvassa on voitu edellyttää sopimuksen laatimista. Teollisuusjätevesisopimuksista on saatavilla vesihuoltolaitoksilla käytössä olevien sopimusten pohjalta laadittuja esimerkkisopimuksia, sen sijaan yhteisesti laadittua mallisopimusta tai suositussopimuspohjaa ei ole laadittu. Käytössä onkin erilaisia sopimuksia, joista osa on vanhentuneita. Ympäristölupapäätöksessä on voitu edellyttää vanhentu- 7

8 neen sopimuksen uusimista. Tämä on ollut tarpeen esimerkiksi tilanteissa, joissa teollisuudelle edulliseen vanhentuneeseen sopimukseen ei ole kirjattu menettelyä, jolla sopimus voitaisiin purkaa tai uusia. Päätöksentekovalta lupaviranomaiselta (pieniinkin) vesihuoltolaitoksiin? Vesihuollon toimintakenttä on pirstaleinen ja organisaatioista valtaosa on pieniä. Suomessa toimii tällä hetkellä noin vesihuoltolaitosta, joista yli on asiakkaidensa omistamia vesiosuuskuntia tai muita yhteisöjä. Loput vesihuoltolaitokset ovat kuntien omistuksessa. Suomessa on yli 400 jätevedenpuhdistamoa. Laitoskoko vaikuttaa myös resursseihin. Selvityksen mukaan Vesilaitosyhdistykseen jäsenlaitoksilla suurten laitosten johtajista 90 %, keskisuurten 71 % ja pienten laitosten johtajista 27 % on päätoimisia. Pienillä laitoksilla laitosjohtajista opistotason tutkinnon on suorittanut yli puolet, ilman ammattitutkintoa tai ammatillisen perustutkinnon suorittaneita oli vuonna 2010 noin 20 %. Teollisuusjätevesiin liittyvät kysymykset edellyttävät erityisosaamista, jota löytyy maamme suurimmilta vesihuoltolaitoksilta. Teollisuutta on kuitenkin liittyneenä kaiken kokoisten vesihuoltolaitosten verkostoihin. Pienillä ja keskisuurilla vesihuoltolaitoksilla ei normaalisti ole teollisuusjätevesiin liittyvää erityisosaamista. Vesilaitosyhdistyksen näkemyksen mukaan teollisuuden jätevesipäästöjen rajoittamiseen liittyvää päätöksentekoa ei ole järkevää eikä kohtuullista kokonaisuudessaan siirtää lupaviranomaisilta yksittäisille vesihuoltolaitoksille. Viranomaisten rooli valvonnassa Vesihuoltolaitos ei ole viranomainen, eikä vesihuoltolaitoksille tule jatkossakaan asettaa viranomaisrooleja. Tarkkailussa ja valvonnassa vesihuoltolaitoksella ei ole viranomaisten valtuuksia. Teollisen toiminnan ja sen päästöjen rajoittamisen ja valvonnan tulee jatkossakin kuulua viranomaisille. Normisäätelyssä mittakaavaerot ovat haaste Mikäli ympäristölupamenettelystä luovutaan, tulee lainsäädännön keinoin varmistaa teollisuuden jätevesien riittävä esikäsittely, tarkkailu, vahinkotilanteista ilmoittaminen, riskienhallinta ja aiheutettujen vahinkojen korvaaminen. Teollisuusjätevesistä aiheutuva kuormitus ja vesihuoltolaitoksen vastaanottokapasiteetti niin verkoston kuin puhdistamon osalta vaihtelevat merkittävästi paikallisista olosuhteista riippuen. Tästä syystä yksiä yhteisiä vaatimuksia jäteveden laadulle on lähes mahdoton asettaa. Ympäristölupaprosessissa kuormituksen ja olosuhteiden tapauskohtainen tarkastelu on mahdollista toisin kuin normissa. Tästäkin syystä Vesilaitosyhdistys pitää ympäristölupia elintarviketeollisuuden jätevesienpäästöjen rajoittamiseen soveltuvimpana mekanismina. Ympäristölupa on tärkeä työkalu tiedon saannissa ja teollisen toiminnan valvonnassa Ympäristölupapäätökset ovat tärkeä tiedon lähde vesihuoltolaitoksille. Vesihuoltolaitos saa tietoa toiminta-alueella toimivista yrityksistä lupaprosessin kautta. Ympäristölupavelvoitteesta luopuminen heikentäisi huomattavasti vesihuoltolaitoksen käytännön mahdollisuuksia 8

9 saada tietoa ja valvoa teollisuusjätevesiä. Vesihuoltolaitoksen omiin ympäristölupiin sisältyvän selvilläolovelvollisuuden täyttäminen jätevesien laadun ja lähteiden suhteen muuttuisi entistä vaikeammaksi. Teollisuuslaitosten ympäristöluvan haun yhteydessä tuotettu tieto sekä ympäristöluvat määräyksineen ovat tärkeä tuki vesihuoltolaitokselle sen tehdessä sopimusta teollisuuslaitoksen kanssa. Vesihuoltolaitosten näkökulma tulee kuulluksi ympäristölupaprosessissa ja otetaan huomioon teollisuudelle asetettavassa ympäristöluvassa. Vesihuoltolaitokset ovat saaneet tarvittaessa tukea ympäristöviranomaisilta neuvotellessaan teollisuuden kanssa teollisuusjätevesisopimuksista. Vesihuoltolaitokset ja viranomaiset tekevät alueellisesti tiivistä yhteistyötä teollisuusjätevesiin liittyen. Tällä hetkellä teollisuusjätevesien valvonnassa voidaan tehdä yhteistyötä viranomaisten ja vesihuoltolaitoksen kanssa. Normisäätelyyn siirtymisessä yhtenä uhkana on yhteistyön ja valvonnan heikentyminen. Pesulat ja vesipesulat Projekti ehdottaa, että luvanvaraisuus poistetaan pesuaineiden valmistukselta ja vesipesuloilta, kun jätevedet johdetaan viemäriin. Samalla ehdoksi on mainittu, että jätevedet eivät sisällä valtioneuvoston asetuksessa vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista tarkoitettuja aineita tai muitakaan vastaavia aineita. Sekä pesuaineiden valmistuksen että vesipesulan jätevesien osalta on syytä riittävän laajoilla selvityksillä osoittaa, että ne eivät sisällä edellä mainittuja aineita. Vesilaitosyhdistyksen käytössä olevien tietojen mukaan ainakin pesuloiden jätevedet sisältävät haitallisia aineita. Pienten puhdistamoiden lupaprosessia tulee järkeistää Projektissa tarkasteltiin luvanvaraisuutta myös pienten jätevedenpuhdistamoiden osalta. Projekti ehdottaa, että pienten (alle 500 AVL) yhdyskuntajätevedenpuhdistamojen luvanvaraisuus säilytetään. Jatkotyössä tulisi selvittää, onko saavutettavissa resurssisäästöjä lupamääräysten rajaamisella toiminnan keskeisimpiin osiin (jätevesien johtaminen ja purkuviemäri, jätevesien käsittely ja päästöt vesiin, käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu, kirjanpito ja raportointi sekä kalatalousmaksu). Tällöin lupamenettelyssä käsiteltäisiin muita asiakokonaisuuksia vain jos siihen olisi erityinen syy. Tätä pohdintaa varten toiminnanharjoittaja tekisi perusselvityksen ennakkoneuvotteluja varten. Selvitys voisi kattaa mm. haju- ja meluhaitan ehkäisemisen, viemäriverkoston ja sen kunnostuksen, puhdistamon käytön ja hoidon, talousvedestä poikkeavat jätevedet, lietteet ja toiminnassa syntyvät jätteet ja kemikaalien ja jätteiden varastoinnin. Luvanvaraisuuden säilyttämisen sijaan voitaisiin myös selvittää, voisiko nämä laitokset siirtää projektin ehdottamaan laajaan ilmoitusmenettelyyn. Vesilaitosyhdistys osallistui alatyöryhmään, jossa käsiteltiin pienten puhdistamoiden luvanvaraisuutta. Ympäristölupaprosessilla taataan mahdollisuus eri osapuolien laajaan kuulemiseen ja voidaan tapauskohtaisesti ottaa huomioon paikalliset olosuhteet. Ympäristölupaprosessia tulisi kuitenkin paremmin mukauttaa käsiteltävänä olevan asian mittakaavaan ja oleellisiin seikkoihin. 9

10 Vesilaitosyhdistys kannattaa ehdotusta, jossa pienillä puhdistamoilla lupamääräykset rajataan toiminnan keskeisimpiin osiin (jätevesien johtaminen ja purkuviemäri, jätevesien käsittely ja päästöt vesiin, käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu, kirjanpito ja raportointi sekä kalatalousmaksu). Lisäksi tarkasteltaisiin muiden tapauskohtaisten lupamääräysten tarve hyödyntäen taustatietoselvitystä (lomake). Muilta osin lupamääräykset olisivat yleisiä ja noudattelisivat käytössä jo nykyisin olevia vakiomuotoisia määräyksiä. Tällaiset yleisesti lupiin liitettävät lupamääräykset olisi luontevaa laatia viranomaisten ja toimialan yhteistyönä. Vesilaitosyhdistyksen näkemyksen mukaan tällaista toimintatapaa voitaisiin soveltaa kaikkiin alle asukasvastineluvun puhdistamoihin. Yleisten lupamääräysten laatiminen on luontevasti yhdistettävissä projektissa yksi ehdotettuihin alalle luotaviin mallilupaehtoihin. Lupamenettelyn joustavoittamista tarvitaan, joten myös suurempien yksiköiden suhteen on jatkossa syytä harkita esitetyn toimintamallin soveltuvuutta. Vesilaitosyhdistys on jatkossa valmis tarkastelemaan ja keskustelemaan myös muista keinoista, kuten laajaan ilmoitusmenettelyn hyödyntämisestä, puhdistamoiden sääntelyn sujuvoittamiseksi. Osmo Seppälä toimitusjohtaja Saijariina Toivikko vesihuoltoinsinööri 10