Henric Rönnberg. pari riviä ennen pimeyttä

Transkriptio

1 Henric Rönnberg pari riviä ennen pimeyttä 2015

2 John Hugo Nikulan muistolle ( ) Olit liian kaunis tähän maailmaan

3 Hugolle Ystäväni, niin monta asiaa olet minulle opettanut ja toivon sinun myös minulta jotain oppineen. Olet rakas, suuri ja lahjakas. Tahtoisin niin kovasti vielä sohvallasi istua ja ihmetellä maailmaa, tätä outoa ihmisyyttä; käydä ajatustenvaihtoa syvillä vesillä ja hukkua mieltemme uumeniin, eksyä käsitteellisten sanojen aaltoihin. Nähdessäni sinut siinä, vuoteessa tärisemässä, jouduin jälleen kerran kyseenalaistamaan elämän hyvyyden. Kuoleman ollessa taas niin lähellä, liian lähellä koskettamassa meitä kaikkia, ystäviä ja rakkaita. Ei kenenkään pitäisi aistia tätä helvetillistä surua ja nähdä, miten tuska muuttuu lihaksi, konkreettiseksi, käsin kosketeltavaksi. Valmistautukaa pahimpaan, he sanoivat. Miten meidän tulisi valmistautua sinun kuolemaasi? En kuitenkaan sinua mistään syytä koska ymmärrän, ainakin osittain, sinun infernaalista kärsimystä. Murheellisina istumme parvekkeella ja polttelemme savukkeita silmät kosteina ikävästä. Tunteeni eivät rakennu pelkästä ahdistuksesta, erotan myös surullista rakastumista. Me olemme kaikki menettämässä rakkaan ystävämme. Unet ovat kiinnostavia, mutta emme saa unta, vain valveilla uneksimme. Haluaisin niin kovasti vielä tehdä musiikkia kanssasi, meillä on niin paljon keskeneräistäkin. Annatko vain periksi vuosia kestäneelle taistelulle? Voisimmeko vielä kerran, vain yhden kerran, yrittää kääntää tämä tragedia iloksi? Vai onko jo liian myöhäistä? Onko jäljellä vain muistikuvia menneestä aikavirrasta? Anteeksi, olen itsekäs kun ajattelen vain omaa menetystäni, mutta 3

4 tällä kertaa et huomioinut rakkaitasi, joten olet sinäkin. En sinua vieläkään syytä, sillä tunnen syyllisyyttä, etten kyennyt tarpeeksi patistamaan ja ravistamaan, herättämään sinua harhaisesta horroksesta. Yritin parhaani saada sinut kuuntelemaan sanojani, ymmärtämään laulavia lauseitani. Olisimme voineet vielä jatkaa meidän yhteistä matkaa ja tuoda kuuluviin jotain uutta ja erilaista kuunneltavaa. Aikaa, meillä ei ollut tarpeeksi aikaa. Se on päättymässä, se on haihtumassa meidän yhteiseltä taipaleelta. Noin pari kertaa viikossa pesemme ja kampaamme hiuksesi. Istumme vierelläsi, kerromme asioita, tunteita ja tarinoita, joihin emme saa vastausta. Katselet vain kysyvästi silmiimme. Tulemme olemaan täällä kanssasi niin pitkään, kunnes sinun olemisen aika vaihtuu lähtöajaksi. Enää vain odotamme. Odotamme, odotamme, odotamme. Sinä lähdet ja me jäämme tänne. Ikuinen ystäväsi, Henkka 4

5 Sängyn reunalla Kuolevaisen sängynlaidalla istuskelen ja yritän löytää käyttökelpoisia sanoja, melkein mahdotonta En tiedä mitä hän tuntee enkä todellakaan tiedä, mitä hänen päässään liikkuu Voin ainoastaan olla lähellä ja pidellä häntä kädestä, tuoda rauhallista lämpöä ja välittäviä tunteita ennen loppua 5

6 Meilahdessa Olen taas täällä, Meilahden sairaalassa. Hugo nukkuu enkä halua herättää häntä. Tahdon hänelle ikuista lepoa. Pelkkä hoitojen lopettaminen, näännyttäminen, on raakalaismaista kun eutanasia olisi kivuttomampi. Mutta sitä emme saa edes harkita. Tässä on jotain kummallista, koska hän itse toivoi pääsevänsä täältä pois. Silti me pidämme häntä itsekkäästi hengissä. Se on hänen tahtonsa vastaista, loukkaus hänen ihmisarvolleen. Näen tämän kaiken vain tunteettomana kidutuksena. Päivittäin tulemme tänne, vaikka se tuntuisi miten tuskalliselta tahansa, sillä emme tiedä, onko hän huomenna enää täällä meidän maailmassa. Tahdon olla paikalla, edes lähellä hänen siirtyessä ajattomaan ulottuvuuteen. Joka päivä joudumme jättämään hänelle hyvästit, ja se tekee tästä älyttömästä painosta vielä painavamman. Hänen pitäisi jo päästä lepoon, hän on ansainnut ikuisen rauhan. Se kuuluu hänelle. 6

7 Ei enää Minä ja kaikki ympärilläni kiehuu kaoottisena, eikä hallitsematon leviäminen ole kaukana. Se pelottaa. Rikkonaisuuden pelko, joka repii minua irti liitoksistani. En tiedä kuinka kauan pystyn pitämään itseni koossa, puhumattakaan kaikista muista ympärilläni olevista rakkaista ihmisistä. En mitään raskaampaa ole koskaan kokenut, en mitään ahdistavampaa ikinä elänyt. Pelkään älyttömästi, pelkään niin itseni kuin muidenkin puolesta. Pelkotilat hallitsevat minua. Ajattelen vain Hugoa, hänen hyvää sydäntään. Kaipaan meidän sanatonta kommunikointia, sitä kuinka paljon saimme sanotuksi niin vähillä sanoilla. Kaipaan hänen ennennäkemätöntä musiikillista lahjakkuutta. Kaipaan hänen roihuavan nerouden herättämää intoa! Kaipaan häntä. Mutta ei, ei enää mitään sellaista. Ei enää mitään. Elämäni kiihkeimmät vuodet on nyt eletty. 7

8 Lopun huone Tule, vanha valkoinen mieli helppo syntymä odottaa Kiitos, nuori kuollut kauneus vesivaahto sinut takaisin luontoon vie Kuolinvuode täytyy nähdä sillä palkintoa ei ole Kaikki tämä hikoilu on kohta ohi Tuskainen kuolema lopun huone ahdistava 8

9 Pari riviä ystävälle Olen miettinyt ja muistellut sinua paljon rakas ystäväni Aamuin illoin tahtoisin sinusta puhua olet koko ajan mielessäni Tuntuu kuin kaikki muistuttaisi sinusta tavalla tai toisella Olet koko ajan vierelläni kuiskailet totuuksia korvaani En voi muuta kuin kuunnella rakastaa sinua 9