Pääkaupunkiseudun biojätteen koostumus. Kotitalouksien ja palvelutoimialojen erilliskerätyn biojätteen lajittelututkimus

Transkriptio

1 Pääkaupunkiseudun biojätteen koostumus Kotitalouksien ja palvelutoimialojen erilliskerätyn biojätteen lajittelututkimus Helsingin seudun ympäristöpalvelut

2

3 PÄÄKAUPUNKISEUDUN BIOJÄTTEEN KOOSTUMUS Pääkaupunkiseudun biojätteen koostumus Kotitalouksien ja palvelutoimialojen erilliskerätyn biojätteen lajittelututkimus

4 PÄÄKAUPUNKISEUDUN BIOJÄTTEEN KOOSTUMUS Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä Opastinsilta 6 A Helsinki puhelin faksi Lisätietoja Copyright Kansikuva Taitto kirsi.karhu@hsy.fi, reetta.anderson@hsy.fi Kartat ja graafit: Ramboll Finland Oy HSY / Hannu Bask Octante Oy / Hanna Apunen Edita Prima Oy Helsinki

5 PÄÄKAUPUNKISEUDUN BIOJÄTTEEN KOOSTUMUS Esipuhe Helsingin seudun ympäristöpalvelut (HSY) on kuntayhtymä, joka tuottaa ympäristöpalveluita pääkaupunkiseudun asukkaille ja yrityksille. Toimintansa vuoden 2010 alussa aloittaneessa HSY:ssä yhdistyvät Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan vesilaitokset sekä YTV Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan jätehuolto sekä seutu- ja ympäristötieto. HSY on Suomen suurin ympäristöalan toimija ja tarjoaa yli miljoonalle Helsingin seudun asukkaalle jäte- ja vesihuoltopalveluja sekä seudullista tietoa muun muassa ilmanlaadusta, ilmastosta ja asumisesta. Tavoitteena on tehdä ympäristöteot kaikille pääkaupunkiseudun asukkaille helpoiksi ja tarjota ajantasaista tietoa muun muassa järkevästä veden käytöstä sekä jätteiden lajittelusta ja jätteiden määrän vähentämisestä. Jätteiden laatua ja määrien kehitystä seuraamalla voidaan suunnitella kustannustehokasta ja ympäristöystävällistä jätehuoltoa. Suunnittelua tukevat myös tiedot eri toiminnoista muodostuvien jätteiden ominaisuuksista. Suuri osa HSY:lle ohjautuvasta biojätteestä on peräisin kotitalouksista, julkisista palveluista ja kaupoista. Näiden toimintojen biojätteen määrä ja ominaisuudet määrittelevät osaltaan jätehuollon kehitystarpeita jätteiden käsittelyn, jäteneuvonnan sekä jätteiden mate riaali- ja energiasisällön hyödyntämisen kannalta. Tieto palvelee myös jätteiden muodostumisen ehkäisyyn liittyvää kehitystyötä. Tässä tutkimuksessa on selvitetty HSY:n alueella syntyvän biojätteen laatua lajittelututkimuksin ja laboratorioanalyysein kuudella keskeisellä toimialalla. Tutkimuksen toteutti Ramboll Finland Oy ja Helsingin Seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä (HSY). Työstä Ramboll Finland Oy:ssä vastasi Virve Toukola. Lajittelututkimuksen ohjauksen, aineiston tilastollisen käsittelyn ja raportointia teki Seela Sinisalo. Lisäksi työssä ovat olleet mukana mm. Kai Sormunen, Jenni Haapaniemi ja Sanna Pulkkinen Ramboll Finland Oy:stä. Lajittelussa ja keräysseurannassa on tutkimusapulaisina ollut opiskelijoita. HSY:llä projektia ovat ohjanneet Kirsi Karhu, Christoph Gareis ja Reetta Anderson. Keräysjärjestelyistä on vastannut HSY:n kuljetuspalveluista Juho Nuutinen.

6 PÄÄKAUPUNKISEUDUN BIOJÄTTEEN KOOSTUMUS

7 PÄÄKAUPUNKISEUDUN BIOJÄTTEEN KOOSTUMUS Tiivistelmä Julkaisija: Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä Tekijät: Ramboll Finland Oy / Virve Toukola, Seela Sinisalo, Kai Sormunen, Päivämäärä: Sanna Pulkkinen Julkaisun nimi: Pääkaupunkiseudun biojätteen koostumus Rahoittaja/toimeksiantaja: HSY Biojätteen lajittelututkimuksen tavoitteena oli selvittää erityyppisissä asuinkiinteistöissä ja palvelualoilla syntyvän biojätteen koostumusta ja ominaisuuksia lajittelukokeen ja laboratorioanalyysien avulla. Selvitystyö toteutettiin mukaillen aiemmin tehtyjä lajittelukokeita ja laboratoriotutkimuksia siten, että tulokset olisivat mahdollisuuksien mukaan vertailtavissa vuonna 1995 pääkaupunkiseudulla toteutettuun erilliskerätyn biojätteen lajittelututkimukseen (YTV, 1995) sekä vuonna 2009 Uudellamaalla toteutettuun asumisessa muodostuvan ruokajätteen laatua ja syntyä kotitalouksissa käsittelevään tutkimukseen (YTV, 2009). Suurin osa HSY:lle ohjautuvasta biojätteestä on peräisin kotitalouksista, julkisista palveluista ja kaupoista. Biojätteen laatu tutkimukseen valitut kuusi kiinteistöryhmää, kerrostalokiinteistöt, rivi- ja paritalokiinteistöt, sairaalat, koulut, päivittäistavarakaupat ja ravintolat, edustavat parhaiten HSY:n biojätteen käsittelyyn tulevaa biojätettä. Tutkimuksen mukaan erilliskerättyä biojätettä syntyy pääkaupunkiseudun kotitalouksissa keskimäärin 34 kg/asukas/ vuosi. Biojätteen määrä kuitenkin vaihtelee merkittävästi sen mukaan, minkä tyyppisestä asuinkiinteistöstä on kyse. Rivi taloissa biojätettä syntyy 52 kg/asukas/vuosi, kun kerrostaloissa vastaava määrä on 29 kg/asukas/vuosi. Myös biojätteen koostumus on erilaista erityyppisissä asuinkiinteistöissä. Rivitaloissa syntyy kerrostaloja huomattavasti enemmän puutarhajätettä ja ruokajätettä. Palvelutoimialoilla kaikissa tutkimusryhmissä ruokajätteen osuus biojätteestä on huomattava ( %). Kouluissa biojätettä syntyy 13 kg/ruokailija/vuosi. Kouluissa syntyvästä biojätteestä yli puolet (62 %) on ruokajätettä (8,1 kg/ruokailija/ vuosi). Sairaaloissa syntyvästä biojätteestä 44 % on ruokajätettä ja 34 % ruoan valmistuksen jätettä. Kaupoissa syntyvästä biojätteestä 76 % on ruokajätettä ja noin 18 % ruoan valmistuksen jätettä. Lisäksi kaupoissa erikseen lajiteltua raaka lihaa ja kalaa on biojätteestä noin 4 %. Ravintoloissa syntyvästä biojätteestä 45 % on ruokajätettä ja noin 28 % ruoan valmistuksen jätettä. Biojätteen ominaisuudet vaihtelevat kiinteistöryhmittäin. Tulosten perusteella keskimäärin puolet biojätteestä on tutkimusryhmissä raekooltaan yli 50 mm ja reilu kolmannes on raekooltaan mm. Koulujen, sairaaloiden, kauppojen ja ravintoloiden jätteissä ruokajätteen ja ruoan valmistuksen jätteiden kuiva-aineen osuudet olivat %, kerrostalojätteissä 35 % ja rivitalojätteissä 37 %. Irtovettä todettiin lähinnä sairaaloiden ja ravintoloiden biojätteessä. Alhaisimmat (5,0 5,1) ph-arvot todettiin ravintoloiden, kauppojen, koulujen ja sairaaloiden jätteissä ja korkeimmat ph-arvot (5,6 5,8) kerros- ja rivitalojen jätteistä. Kerros- ja rivitalojen biojätteen typpipitoisuus (14 17 g/kg) oli alhaisempi kuin palvelualojen biojätteen typpipitoisuus (21 28 g/kg). Suurin metaanintuottopotentiaali todettiin kauppojen ja ravintoloiden jätteillä. Biojätteen laatu vaihtelee erityyppisissä asuinkiinteistöissä ja eri palvelutoimialoilla. Kotitalouksissa syntyvä biojäte poikkeaa koostumukseltaan palvelualoilla syntyvästä erilliskerätystä biojätteestä erityisesti ruokajätteen, puutarhajätteen ja ruoan valmistuksen jätteiden määrän suhteen. Tulosten perusteella biojätteen erilliskeräys toimii hyvin, sillä biojätteeseen kuulumattomien aineiden määrät biojätteen seassa olivat pieniä kaikissa tutkimusryhmissä ja ongelmajätteiden osuus erilliskerätyn biojätteen joukossa oli häviävän pieni. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että biojätteen joukossa oleva puutarhajätteen määrä vaikuttaa oleellisesti biojätteen ominaisuuteen. Puutarhajäte nostaa biojätteen kuiva-ainepitoisuutta ja laskee typpipitoisuutta sekä metaanintuottopotentiaalia. Suurimmat metaanintuottopotentiaalit todettiin palvelualojen (kauppojen ja ravintoloiden) biojätteillä. Puutarhajätteiden erilliskeräys sesonkien aikaan todennäköisesti vähentäisi syntypaikkalajitellun biojätteen ominaisuuksien vaihteluita. Avainsanat: biojäte, biojätteen ominaisuudet, kotitaloudet, palvelutoimialat Sarjan nimi ja numero: HSY:n julkaisuja 6/2011 ISSN (nid.) ISBN (nid.) Kieli: suomi Sivuja: 52 ISSN (pdf) ISBN (pdf) ISSN-L Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä, PL 100, HSY, puhelin , faksi

8 PÄÄKAUPUNKISEUDUN BIOJÄTTEEN KOOSTUMUS Abstract Published by: Helsinki Region Environmental Services Authority Authors: Ramboll Finland Oy / Virve Toukola, Seela Sinisalo, Kai Sormunen, Date of publication: Sanna Pulkkinen Title of publication: Properties of Biowaste in Helsinki Metropolitan Area Financed by / Commissioned by: HSY The purpose of the biowaste composition study was to determine the composition and quality of biowaste from different kinds of residential properties and different service areas by the means of a sorting study and a series of laboratory analysis. This study was conducted in a similar manner to previous waste sorting studies so that the results could be compared to both the sorting study in 1995 on separately collected biowaste from Helsinki metropolitan area (YTV, 1995) and to the study made in 2009 about the quality and origin of Uusimaa area residential properties food waste (YTV, 2009). Most of the biowaste that comes to HSY is from households, the public service sector and grocery stores. The biowaste from the six real estate groups selected for this study (tenement buildings, row and semi-detached houses, hospitals, schools, grocery retail stores and restaurants) is the best representation of the biowaste that comes to HSY. A single Helsinki metropolitan area household produced on average about 34 kg/capita/year of sorted biowaste. The amount of biowaste varied according to the type of housing. In a row house the output was 52 kg/capita/year and for a tenement building it was 29 kg/capita/year. The composition of biowaste also varied according to the type of housing. More garden waste and food waste was produced in row houses compared to tenement buildings. In all studied groups of the service sector the portion of food waste of all biowaste was substantial (44 76 %). Schools produced about 13 kg/person/year of biowaste and over half (62 %) of it was food waste (8,1 kg/person/year). In hospitals 44 % of all biowaste was food waste and 34 % was food preparation waste. In grocery stores about 76 % of biowaste was food waste and about 18 % was food preparation waste. About 4 % of grocery stores biowaste was separately collected raw meat and fish. In restaurants about 45 % of biowaste was food waste and about 28 % was food preparation waste. The properties of biowaste varied according to the real estate group producing it. According to the results of this study approximately half of the biowaste produced in the studied groups had grain size of over 50 mm and more than third had grain size of 10 to 50 mm. Food waste and food preparation waste produced in schools, hospitals, grocery stores and restaurants had dry matter (DM) content of 25 to 31 %, DM content for tenement building waste was 35 % and for row house waste 37 %. Loose water was found mainly only in hospital and restaurant biowaste. The lowest ph values (5,0...5,1) were found in restaurant, grocery store, school and hospital biowaste and the highest ph values (5,6 5,8) were found in tenement building and row house biowaste. The nitrogen content in tenement building and row house biowaste was lower (14 17 g/kg) than that of the service sector biowaste (21 28 g/kg). The quality of biowaste varied between different kinds of residential properties and different service sectors. Household originated biowaste was different in constitution from separately collected biowaste from service sector especially in terms of the amounts of food waste, garden waste and food preparation waste. According to the results sorting of biowaste is functioning as intended since the amount of non-biowaste among the biowaste was small and the amount of hazardous waste in biowaste was minimal in all groups studied. Based on the study it can be said that the amount of garden waste has significant effect on the properties and quality of the biowaste. Garden waste increases the dry matter content and lowers both nitrogen content and methane production potential of the biowaste. The greatest methane production potential was found in service sector biowaste (grocery stores and restaurants). Separate collection of garden waste during gardening season would probably decrease the variation in composition of biowaste which is sorted at its place of origin. Key words: biowaste, properties of biowaste, households, service industries Publication series title and number: HSY publications 6/2011 ISSN (print) ISBN (print) Language: Finnish Pages: 52 ISSN (pdf) ISBN (pdf) ISSN-L Helsinki Region Environmental Services Authority, P.O. Box 100, HSY, phone: , fax:

9 PÄÄKAUPUNKISEUDUN BIOJÄTTEEN KOOSTUMUS Sammandrag Utgivare: Samkommunen Helsingforsregionens miljötjänster Författare: Ramboll Finland Oy / Virve Toukola, Seela Sinisalo, Kai Sormunen, Datum: Sanna Pulkkinen Publikationens titel: Bioavfallets egenskaper i huvudstadsregionen Finansiär / Uppdragsgivare: HRM Syftet med sorteringsundersökningen av bioavfallet var att genom sorteringsförsök och laboratorieanalyser utreda vilken sammansättning och vilka egenskaper bioavfallet från olika slags bostadsfastigheter och servicesektorer har. Utredningsarbetet gjordes i enlighet med tidigare sorteringsförsök och laboratorieundersökningar för att resultaten i mån av möjlighet ska kunna jämföras med sorteringsundersökningen av separatinsamlat bioavfall i huvudstadsregionen år 1995 (SAD, 1995) samt undersökningen av hushållens matavfall, dess beskaffenhet och uppkomst i anslutning till boende i Nyland år 2009 (SAD, 2009). Största delen av det bioavfall som kommer till HRM kommer från hushåll, offentlig service och affärer. De sex fastighetsgrupper som valdes för undersökningen av bioavfallets beskaffenhet, flervåningshus, rad- och parhusfastigheter, sjukhus, skolor, dagligvaruaffärer och restauranger, representerar bäst det bioavfall som kommer till HRM:s behandling av bioavfall. Enligt undersökningen var mängden separatinsamlat bioavfall från hushållen i huvudstadsregionen i genomsnitt 34 kg/ invånare/år. Mängden bioavfall varierade dock betydligt beroende på vilken typ av bostadsfastighet det var fråga om. I radhus var mängden bioavfall 52 kg/invånare/år, medan motsvarande mängd i flervåningshus var 29 kg/invånare/år. Bioavfallets sammansättning var också olika i olika typer av bostadsfastigheter. I radhus uppkom betydligt mera trädgårdsavfall och matavfall var i flervåningshus. Inom servicesektorerna var matavfallets andel av bioavfallet i alla undersökta grupper betydande (44 76 %). Mängden bioavfall från skolor var 13 kg/matgäst/år. Över hälften (62 %) av bioavfallet från skolorna bestod av matavfall (8,1 kg/ matgäst/år). Av bioavfallet från sjukhus var 44 % matavfall och 34 % avfall från matlagning. Av bioavfallet från affärer var 76 % matavfall och cirka 18 % avfall från matlagning. Rått kött och rå fisk som sorterats separat i affärerna utgjorde dessutom cirka 4 % av bioavfallet. Av bioavfallet från restauranger var 45 % matavfall och cirka 28 % avfall från matlagning. Bioavfallets egenskaper varierade mellan olika fastighetsgrupper. Enligt resultaten hade i genomsnitt hälften av bio avfallet i de undersökta grupperna en kornstorlek över 50 mm och en dryg tredjedel en kornstorlek på mm. I avfall från skolor, sjukhus, affärer och restauranger var andelen torrsubstans i matavfallet och avfallet från matlagning %, i avfall från flervåningshus 35 % och i avfall från radhus 37 %. Löst vatten förekom främst i bioavfall från sjukhus och restauranger. De lägsta ph-värdena (5,0 5,1) uppmättes i avfall från restauranger, affärer, skolor och sjukhus och de högsta ph-värdena (5,6 5,8) i avfall från flervånings- och radhus. Kvävehalten i bioavfall från flervånings- och radhus (14 17 g/kg) var lägre än i bioavfall från servicesektorerna (21 28 g/kg). Bioavfallets beskaffenhet varierade i olika typer av bostadsfastigheter och inom olika servicesektorer. Bioavfallet från hushållen hade annan sammansättning än separatinsamlat bioavfall från servicesektorerna, speciellt i fråga om mängden matavfall, trädgårdsavfall och avfall från matlagning. Enligt resultaten fungerar separatinsamling av bioavfall bra, eftersom bioavfallet i alla undersökta grupper innehöll endast små mängder av material som inte hör hemma där och andelen problemavfall bland det separatinsamlade avfallet var försvinnande liten. På basis av undersökningen kan man konstatera att mängden trädgårdsavfall bland bioavfallet har en väsentlig inverkan på bioavfallets egenskaper. Trädgårdsavfallet höjer bioavfallets torrsubstanshalt och sänker kvävehalten samt metanproduktionspotentialen. De största metanproduktionspotentialerna fanns i bioavfall från servicesektorerna (affärer och restauranger). Separatinsamling av trädgårdsavfall under säsongen skulle sannolikt minska variationerna i egen - skaperna hos källsorterat bioavfall. Nyckelord: bioavfall, bioavfallets egenskaper, hushåll, servicesektorer Publikationsseriens titel och nummer: HRM publikationer 6/2011 ISSN (hft.) ISBN (hft.) Språk: finska Sidantal: 52 ISSN (pdf) ISBN (pdf) ISSN-L Samkommunen Helsingforsregionens miljötjänster, PB 100, HRM, tfn: , fax:

10 PÄÄKAUPUNKISEUDUN BIOJÄTTEEN KOOSTUMUS

11 PÄÄKAUPUNKISEUDUN BIOJÄTTEEN KOOSTUMUS Sisällys 1. Johdanto ja tutkimuksen tavoitteet Biojäte pääkaupunkiseudulla Erilliskeräyksen historia ja keräysasteen kehitys Biojätteen käsittely Ämmässuon jätteenkäsittely keskuk sessa Aiemmat biojätteisiin liittyvät tutkimukset pääkaupunkiseudulla Tutkimuksen kohdentaminen Kiinteistöjen valinta Kerrostalot ja rivitalot Koulut Sairaalat Kaupat Ravintolat Pikaruokaravintolat Ajankohta Tutkimusmenetelmät Jätteiden keräys Näytteenotto käsinlajitteluun Käsinlajittelu Näytteenotto laboratorioanalyyseihin Otosten ja näytteiden määrät Biojätteen määrän selvittäminen Tulosten tilastollinen merkitsevyys Tulosten luotettavuus Biojätteen määrä Asuinkiinteistöt Koulut Muut kiinteistöryhmät Biojätteen koostumus Biojätteen koostumus kotitalouksissa Kerrostalot Rivitalot Biojätteen koostumus palvelualoilla Sairaalat Kaupat Ravintolat Kiinteistöryhmien väliset erot Kotitalouksien ja palvelualojen vertailu Kerrostalojen ja rivitalojen vertailu kg/as/a Ravintoloiden ja pikaruoka ravintoloiden vertailu Biojätteen koostumus raekoon mukaan Vierasaineet biojätteessä Pakkausjäte biojätteessä 32

12 PÄÄKAUPUNKISEUDUN BIOJÄTTEEN KOOSTUMUS 7. Biojätteen ominaisuudet Kuiva-aine ph Typpi ja fosfori Metaanintuottopotentiaali Lajittelututkimuksen tulosten vertailu vuosien 2009 ja 1995 tutkimusten tuloksiin Yhteenveto Päätelmiä 39 Lähteet 40 Liitteet Liite 1. Keräykseen valitut kiinteistöryhmät keräysalueittain 41 Liite 2. Lajiteltavat jätejakeet 42 Liite 3. Biojätteen sisältämien jätejakeiden painoprosenttitarkastelu kiinteistöryhmien välillä 44 Liite 4. Biojätteen sisältämien jätejakeiden kg/asukas/vuosi-tarkastelu kerrostalojen ja rivitalojen välillä 46 Liite 5. Biojätteen sisältämien jätejakeiden kg/ruokailija/vuosi-tarkastelu kouluissa 47 Liite 6. Biojätteen sisältämät jätejakeet raekoon mukaan kiinteistöryhmittäin 48 Liite 7. Erilliskerätyn biojätteen sisältämien jätejakeiden painoprosenttitarkastelu kotitalouksien ja palvelualojen välillä 49 Liite 8. Erilliskerätyn biojätteen sisältämien jätejakeiden painoprosenttitarkastelu kotitalouksien ja palvelualojen välillä ilman puutarhajätettä 50 Liite 9. Analyysimenetelmät 51

13 PÄÄKAUPUNKISEUDUN BIOJÄTTEEN KOOSTUMUS Johdanto ja tutkimuksen tavoitteet HSY:n jätehuolto vastaa pääkaupunkiseudulla ja Kirkkonummella jätelain mukaisesti jätehuollon tehtävistä. Tehtäviin kuuluvat jäteneuvonta, jätteen synnyn ehkäisystä vastaaminen, hyöty- ja ongelmajätteiden keräys, biojätteen kompostointi ja keräys, asuinkiinteistöjen jätekuljetusten järjestäminen ja jätteenkäsittelyn hoitaminen. Lisäksi HSY:n jätehuolto vastaa suljettujen kaatopaikkojen jälkihoidosta sekä vastaa jätehuoltomääräysten valmistelusta. HSY:n Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksessa käsitellään sen toimialueella asumisessa ja julkisessa palvelussa syntyvät sekä muut sinne toimitetut erilliskerätyt biojätteet. Tehostuneen syntypaikkalajittelun seurauksena yhä enemmän jätteitä ohjautuu muuhun kuin kaatopaikkasijoitukseen, mikä lisää jätteiden muuta käsittelykapasiteetti tarvetta. Kaa to paikkasijoittamista vähentävät mm. jätehuollon kehittämisen valtakunnalliset tavoitteet sekä biohajoavien jätteiden kaatopaikkasijoittamisen rajoittaminen. Jätteiden ominaisuuksien tunteminen tehostaa jätehuollon neuvonta-, suunnittelu- ja kehitystyötä. Biojätteen lajittelututkimuksen tavoitteena oli selvittää erityyppisissä asuinkiinteistöissä ja palvelualoilla syntyvän biojätteen koostumusta ja ominaisuuksia lajittelukokeen ja laboratorioanalyysien avulla. Selvitystyö toteutettiin mukaillen aiemmin tehtyjä lajittelukokeita ja laboratoriotutkimuksia siten, että tulokset olisivat mahdollisuuksien mukaan vertailtavissa vuonna 1995 pääkaupunkiseudulla toteutettuun erilliskerätyn biojätteen lajittelututkimukseen (YTV, 1995) sekä vuonna 2009 Uudellamaalla toteutettuun asumisessa muodostuvan ruokajätteen laatua ja syntyä kotitalouksissa käsittelevään tutkimukseen (YTV, 2009). Tavoitteena oli myös selvittää jätteiden syntypaikkalajittelun toimivuutta valituilla toimialoilla ja tuottaa taustatietoa jätteen synnyn ehkäisyyn, tuote- ja materiaalikierrätyksen tehostamiseen, jätteiden hyötykäytön ja jätteenkäsittelymenetelmien kehittämiseen sekä jäteneuvontaan.

14 12 PÄÄKAUPUNKISEUDUN BIOJÄTTEEN KOOSTUMUS 2. Biojäte pääkaupunkiseudulla HSY:n toimialueella syntyvän biojätteen määrä on Suomen mittakaavassa huomattava, sillä toimialue muodostuu neljästä väkirikkaasta kaupungista: Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen. Koko alueella syksyllä 2009 oli asukasta. Näistä Helsingissä , Espoossa , Vantaalla ja Kauniaisissa 8359 asukasta (HSY, SeutuCD 09). HSY:n toimialueella asuu noin viidennes koko Suomen väestöstä. Jätehuoltomääräykset koskevat myös Kirkkonummen kuntaa, jonka jätehuollosta HSY vastaa HSY:n ja Kirkkonummen kunnan väliseen sopimukseen perustuen. Pääosa HSY:n alueella erilliskerätystä biojätteestä syntyy asuinkiinteistöillä tai palvelutoimialoilla. Uuden toimialaluokituksen (TOL 2008) pohjalta tarkasteltuna seudun elinkeino rakenne on hyvin palveluvaltainen: vuonna 2009 työpaikoista 80 % on yksityisissä ja julkisissa palveluissa ja noin 20 % jalostusaloilla, alkutuotantoa seudulla on hyvin vähän. Suurin päätoimiala oli tukku- ja vähittäiskauppa, jossa oli 19 % työpaikoista. (HSY, 2008) Pääkaupunkiseudun alueella oli syksyllä 2009 yhteensä asuinrakennukseen rekisteröityä asukasta ja laitoksissa asukasta. Valtaosa väestöstä asuu kerrostaloissa (taulukko 1). 2.1 Erilliskeräyksen historia ja keräysasteen kehitys Biojätteen erilliskeräyksen ja käsittelyn tarkoituksena on edistää EU:n jätedirektiivin ja valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitteita jätteen materiaalihyötykäytön lisäämiseksi ja erityisesti biohajoavan jätteen kaatopaikkasijoituksen vähentämiseksi. Biohajoava jäte tuottaa kaatopaikalle sijoitettuna metaania, joka on ilmakehässä voimakas kasvihuonekaasu. HSY aloitti biojätteen erilliskeräyksen pääkaupunkiseudulla vuonna Erilliskerätyn biojätteen määrä pääkaupunkiseudulla on noussut tasaisesti vuosittain (kuva 1). Vuonna 1993 biojätteen erilliskeräys aloitettiin pääkaupunkiseudun kotitalouksista ja koko HSY:n alueen kattavaksi erilliskeräys laajentui vuoteen 1998 mennessä. Nykyiset jätehuoltomääräykset (HSY ) edellyttävät biojätteen erilliskeräystä kiinteistöiltä, joissa on vähintään 10 asuntoa tai kiinteistöistä, joissa biojätettä syntyy yli 50 kg viikossa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että noin kolme neljäsosaa pääkaupunkiseudun asukkaista on biojätteen erilliskeräyksen piirissä. Vuonna 2010 Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksessa otet tiin vastaan yhteensä tonnia biojätettä, josta noin 2/3 kotitalouksista ja julkisista palveluista ja noin 1/3 yksityisiltä toimijoilta. 2.2 Biojätteen käsittely Ämmässuon jätteenkäsittely- KESKUK SESSA Pääkaupunkiseudulla erilliskerätty biojäte käsitellään vuonna 2007 käyttöönotetussa kompostointilaitoksessa, jonka mitoituskapasiteetti on t/a. Kompostointilaitoksen prosessi perustuu tunnelikompostointitekniikkaan. Biojätettä kompostoidaan kompostointilaitoksessa kolme viikkoa, minkä jälkeen se siirretään vanhaan vuonna 1996 käyttöönotettuun kompostointilaitokseen jälkikompostoitumaan kahdeksi viikoksi. Tämän jälkeen komposti varastoidaan aumoihin. Aumoissa kypsynyt komposti käytetään viherrakentamiseen valmistettavan mullan raaka-aineena. Tule vaisuudessa HSY:n biojätteen käsittelyä täydennetään uudella mädätystekniikkaan perustuvalla laitoksella. Laitoksen rakennustyöt aloitetaan hankesuunnitelman mukaisesti vuoden 2012 alussa ja sen arvioidaan olevan käyttöönotettavissa vuoden 2013 loppupuolella. Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksella saapuvat biojätekuormat punnitaan ja ne luokitellaan kahteen eri luokkaan (biojäte ja teollisuusbiojäte). Teollisuusbiojätteeksi luokitellut kuormat ovat mm. suurten markettien, kauppakeskusten, tukkukauppojen, suurten ravintoloiden ja laitoskeittiöiden biojätekuormia. Biojätteeksi luokitellut kuormat sisältävät kotitalouksissa ja julkisissa palveluissa syntyvän biojätteen lisäksi mm. asuinkiinteistöjen yhteydessä sijaitsevien kauppojen ja ravintoloiden jätteitä. Taulukko 1. Pääkaupunkiseudun (Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen) asukasmäärät asuinrakennuksissa. Kiinteistöryhmä Osuus väestöstä (2009) Osuus asunnoista (2007) Asukasmäärä (2009) Asukasta/huoneisto (2009) Kerrostalot 65 % 75 % ,63 Rivitalot 13 % 9 % ,54 Muut 22 % 16 % ,6 Yhteensä 100 % 100 % ,0

15 PÄÄKAUPUNKISEUDUN BIOJÄTTEEN KOOSTUMUS 13 Kuva 1. Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksessa vastaanotetun erilliskerätyn biojätteen määrä vuosina t/a 60,0 50,0 40,0 30,0 20,0 10, , Aiemmat biojätteisiin liittyvät tutkimukset pääkaupunkiseudulla Varsinaisia biojätteen laatu- ja määrätutkimuksia Suomessa on tehty vähän. Useat jätetutkimukset kuitenkin sivuavat biojätteen laatua ja määrää, vaikkei erilliskerätty biojäte koko naisuudessaan ole ollut tutkimuksen kohteena. Edellisen kerran erilliskerätyn biojätteen laatua pääkaupunkiseudulla on selvitetty vuonna 1995 YTV:n (nykyisin HSY) alueelta erilliskerätyn biojätteen laatuselvityksessä. Tutkimuksessa selvitettiin erilliskerätyn biojätteen laatua lajittelun ja laboratorioanalyysien avulla. Tutkimuksessa todettiin, ettei Helsingin, Espoon ja Vantaan alueilta kerätyn biojätteen laadussa ole merkityksellisiä eroja. Puutarha jätettä biojätteen painosta oli noin 8 % ja keittiöjätettä ja hienoainesta yli 90 %. Lisäksi todettiin, että biojäte sisälsi noin 1,5 % kompostoitumattomia materiaaleja. Luvussa 8 tutkimuksen tuloksia on verrattu tämän tutkimuksen tuloksiin. Pääkaupunkiseudulla asumisessa muodostuvan ruokajätteen laatua ja syntyä kotitalouksissa on tutkittu vuonna 2009 (YTV, 2009). Tutkimuksessa ruokajätteellä tarkoitettiin pois heitettäviä elintarvikkeita. Tutkimus toteutettiin kotitalouksien suorittamana punnitustutkimuksena taustatietokyselyineen. Tutkimukseen osallistui 22 lapsiperhettä Uudenmaan alueella. Tutkimuksen mukaan keittiöbiojätettä syntyy noin 50 kg/as/a ja siitä 17 kg (32 %) on alun perin syömäkelpoista ruokajätettä. Kotitalouksien lisäksi pääkaupunkiseudulla on tutkittu palvelualojen sekajätteen koostumusta vuonna 2004 (YTV, 2005). Mukana tutkimuksessa olivat toimistot, sairaalat, koulut, ravintolat ja hotellit sekä kaupat. Elintarvikejätteen osuus sekajätteestä oli näillä palvelualoilla 7 52 %. Esim. kouluissa elintarvikejätteen osuus oli noin 25 %. Kotitalouksien jätemääriin vaikuttavia tekijöitä on tutkittu vuonna 2006 (YTV, 2007). Tutkimukseen osallistuneista 67 % lajitteli biojätteet erikseen. Näissä talouksissa biojätteen määrään vaikuttivat eniten vanhimman aikuisen ikä, kotona vietetty aika sekä asuinpinta-ala asukasta kohden. Einesten syönti vaikuttaa biojätteen määrään vähentävästi, kun taas kahvin ja teenporojen sekä hedelmien ja vihannesten kuorien syntyminen päivittäin vaikuttaa biojätteen määrään lisäävästi. MTT:n vuonna 2010 alkaneessa tutkimushankkeessa FOOD SPILL ruokahävikin määrä ja vähentämiskeinot elin tarvikeketjussa, on tutkittu ruokahävikin syntyä, siihen vai kuttavia tekijöitä ja ruokahävikin määrää sekä pohdittu ruo ka hävikin vähentämiskeinoja koko elintarvikeketjussa. Hankkeen päämääränä on ruokahävikin synnyn merkittävä ehkäi seminen. Tutkimuksen perusteella suomalainen heittää syömäkelpoista ruokaa roskiin kiloa vuodessa. Yksittäinen kotitalous haaskaa vuosittain kiloa. Eniten pois heitetään vihanneksia ja kotiruokaa. Eniten ruokahävikkiä henkeä kohti syntyy sinkkutalouksissa, erityisesti yksin asuvilla naisilla. Erilliskerätyn biojätteen lisäksi myös sekajäte sisältää biojätettä. Pääkaupunkiseudulla asumisessa muodostuvan seka jätteen määrää ja laatua on tutkittu vuosina (YTV, 2004) ja 2007 (YTV, 2008). Tutkimuksissa selvitettiin kiinteistöryhmäkohtaisesti sekajätteen koostumusta. Vuosien tutkimuksessa selvitettiin lisäksi erilliskerätyn biojätteen määrää laskennallisin keinoin. Vuoden 2007 tutkimuksen mukaan kotitaloussekajäte sisälsi noin 26 % keittiöbiojätettä ja noin 11 % muuta biojätettä ja puutarhajätettä.

16 14 PÄÄKAUPUNKISEUDUN BIOJÄTTEEN KOOSTUMUS 3. Tutkimuksen kohdentaminen Jätteen syntypaikka vaikuttaa jätteen koostumukseen ja ominaisuuksiin. Lajittelututkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa biojätteen laadusta eri syntypaikoissa. Tutkimus kohdennettiin siten, että tiedot jätteen laadusta ovat yhdistettävissä niiden syntypaikan toimintaan, jotta tulokset parantavat edellytyksiä myös jätteiden keräyksen ja käsittelyn sekä jäteneuvonnan kehittämiseen. Suurin osa HSY:lle ohjautuvasta biojätteestä on peräisin kotitalouksista, julkisista palveluista ja kaupoista. Biojätteen laatututkimukseen valitut kiinteistöryhmät, edustavat parhaiten HSY:n biojätteen käsittelyyn tulevaa biojätettä. Tarkasteltavia ryhmiä oli kuusi: kerrostalokiinteistöt rivi- ja paritalokiinteistöt sairaalat koulut päivittäistavarakaupat ravintolat Tutkimuksessa lajiteltavat jätekuormat kerättiin tavallisista jätehuollon reiteistä poiketen niin, että kuhunkin tutkimukseen tulevaan jätekuormaan kerättiin jätettä vain yhdestä tutkimusryhmästä. Tämä ei vastaa niitä jätekuormia, joita tavallisesti ajetaan Ämmässuon jätteenkäsittelykeskukseen, mutta mahdollisti jätteen koostumus- ja laatutietojen kohdentamisen toimialoittain tai kiinteistötyypeittäin. Tulokset eivät siis kuvaa HSY:n käsittelyyn saapuvaa biojätettä keskimäärin, vaan kuvaavat eri tutkimusryhmissä syntyvän jätteen laatua. 3.1 Kiinteistöjen valinta Tutkimukseen valittujen kiinteistöjen määrä pyrittiin valitsemaan siten, että jokaisesta tutkimusryhmästä saadaan tilastollisesti edustava otos. Muiden kuin asuinkiinteistöjen osalta tutkimukseen sopivien kiinteistöjen vähyydestä johtuen jouduttiin kuitenkin osin tyytymään arvioidusta tarpeesta poikkeaviin otoksiin. Erityisesti kauppojen sekä ravintoloiden osalta tämä vaikuttaa tuloksen yleistettävyyteen koko alalle. Kaikki tutkimuksen kiinteistöt valittiin siten, että keräyspäivä tutkimuksessa oli sama tai päivää edeltävä kiinteistön normaalikeräykseen nähden. Mahdollisuuksien mukaan pyrittiin käyttämään aiemmissa tutkimuksissa mukana olleita kiinteistöjä Kerrostalot ja rivitalot HSY:n alueella kiinteistöt on velvoitettu liittymään biojätteen erilliskeräykseen, mikäli kiinteistössä on vähintään 10 huoneistoa. Myös tätä pienempiä kiinteistöjä, lähinnä pieniä rivitaloyhtiöitä, on liittynyt järjestettyyn biojätteen erilliskeräykseen. Rivitalojen ja kerrostalojen biojätteen laadun arvioitiin eroavan toisistaan puutarhajätteen määrän osalta. Lisäksi jätteen koostumuksessa arvioitiin olevan erilaisesta huoneistokohtaisesta asukasmäärästä johtuvia eroja. Näiden ennakoitavissa olevien erojen vuoksi kerros- ja rivitalot tarkasteltiin omina kiinteistöryhminään. Vuoden 2007 sekajätteen koostumustutkimukseen tutkittavien kiinteistöjen valinta tehtiin laajan asukkaiden sosioekonomisen jakauman ja ikäjakauman perusteella. Koska demografiset tekijät muuttuvat hitaasti, käytettiin tässä tutkimuksessa samoja sekajätteen keräysalueita kuin vuoden 2007 sekajätteen koostumustutkimuksessa. Koska HSY:n normaalit sekajätteen ja biojätteen keräysalueet ovat erilaiset, jouduttiin tutkimuksen biojätteen keräysaluetta laajentamaan muutamassa kohdassa hieman vuoden 2007 sekajätteen keräysaluetta suuremmaksi. Laajennusalueilla tarkastettiin tulotasokartalta, jotta alue vastasi tulotasokategorialtaan aiemmin valittua aluetta. Tutkimukseen valittiin vuoden 2007 sekajätetutkimuksen aluevalintojen perusteella sekajätteen keräysalueita yhteensä 10, Helsingistä neljä, Vantaalta neljä ja Espoosta kaksi, jotka sijaitsivat yhteensä seitsemällä biojätteen keräys alueella. Keräysalueilta rajattiin kiinteistöjen määrää tutkimukseen tarvittavien kotitalouksien (huoneistojen) määrän perusteella. Tutkimukseen tarvittavien kotitalouksien määrään vaikuttaa niiden kotitalouksien määrä, joilta biojätettä normaalisti kerätään sekä tulosten haluttu tarkkuustaso. Taulukossa 2 on esitetty tarvittavan otoksen suuruus ja toteutuneen otoksen suuruus kiinteistöryhmittäin. Valitut keräysalueet ja kunkin keräysalueen huoneistojen määrä on esitetty taulukossa 3. Tutkimukseen valittiin tarkoituksella suurempi määrä kiinteistöjä kuin tutkimuksen tulosten kannalta riittävän tilastollisen edustavuuden saavuttamiseksi olisi ollut tarpeen. Näin varmistettiin, että tutkimukseen saadaan riittävä määrä huoneistoja, vaikka tutkimusviikolla astiatyhjennyksessä olisi poikkeuksia (esim. astiat tyhjennetty ennen tutkimusnoutoa). Keräysalueiden valinnan jälkeen tutkimukseen osallistuvien kiinteistöjen määrää rajattiin maantieteellisen tarkastelun avulla valitun keräysalueen sisällä. Rajaamalla tutkimusaluetta kiinteistöjen sijainnin perusteella voitiin opti moida keräysreittejä ja vältettiin tarpeettoman pitkät väli matkat tutkimusviikolla. Lisäksi kiinteistöjen valinnassa varmistettiin HSY:n asiakasrekisteritietojen perusteella, ettei tutkimukseen osallistuvilla kiinteistöillä ollut muuta kuin asuintoimintaa. Tutkimukseen valittujen kiinteistöjen osoitteet otettiin valituilta alueilta HSY:n jätteiden keräysreittien listoista huhtikuussa 2010.

17 PÄÄKAUPUNKISEUDUN BIOJÄTTEEN KOOSTUMUS 15 Taulukko 2. Koostumustutkimukseen tarvittavan otoksen ja toteutuneen otoksen koko kiinteistöryhmittäin. Ryhmä Pääkaupunkiseutu yhteensä Tarvittava otos Huoneistoja Huoneistoja Asukkaita Asukkaita/ huoneisto Huoneistoja Toteutunut otos Asukkaita Asukkaita/ huoneisto Kerrostalot , ,65 Rivitalot , ,47 Yhteensä Taulukko 3. Tutkimukseen valitut sekajätteen ja biojätteen keräysalueet ja niiltä valittujen otoksien huoneistomäärät. Helsinki Vantaa Espoo Yhteensä Keräysalue, sekajäte 53/ /32 34/ Keräysalue, biojäte Huoneistoja Asukkaita Kerrostalot, huoneistot Rivitalot, huoneistot Yhteensä Taulukko 4. Tutkimukseen valitut koulut ja niiden keittiötyypit. Keittiötyyppi Koulujen määrä Kiinteistössä ruokailevat oppilaat ja opettajat tutkimusajankohtana Muualle toimitettavat annokset Valmistuskeittiö Palvelukeittiö Yhteensä Kiinteistöjen valinnan yhteydessä tarkastettiin, että valittujen kiinteistöjen asukasmäärä huoneistoa kohti oli keräysalueittain keskiarvoltaan mahdollisimman samansuuruinen kuin pääkaupunkiseudulla tämän tyyppisissä kiinteistöissä on keskimäärin. Lisäksi tarkistettiin myös, että valittujen kiinteistöjen joukossa on riittävästi erikokoisia ja eri-ikäisiä kiinteistöjä. Tutkimukseen valitut kiinteistöt on valittu siten, että ne noudattavat alueittain samaa keräysrytmiä. Joillakin alueilla ei ollut valinnan varaa alueen sisällä, vaan mukaan otettiin lähes kaikki valitun alueen samaa keräysrytmiä noudattavat kiinteistöryhmän kiinteistöt. Kiinteistöryhmien huoneistojen asukasmäärän suuruus pysyi edustavana. Taulukossa 3 on esitetty keräykseen valittujen huoneistojen ja asukkaiden lukumäärät kiinteistöryhmittäin ja keräysalueittain. Keräysalueet on esitetty kartalla liitteessä 1. Tutkimukseen valittujen kiinteistöjen asukasmäärä on 0,9 % pääkaupunkiseudun kokonaisasukasmäärästä ja 1,2 % kerros- ja rivitalojen asukkaista pääkaupunkiseudulla. Biojätteen laadun edustavuuden kannalta valitut asuinkiinteistöt edustavat riittävän hyvin koko HSY:n biojätteenkeräyksen toiminta-alueen asuinkiinteistöjä ja asukkaita Koulut Kouluja edustamaan tutkimukseen valittiin peruskouluja ja lukioita (taulukko 4). Koska peruskouluissa ja lukioissa ruokailevien oppilaiden määrä on tarkemmin tiedossa kuin muissa oppilaitoksissa, biojätemäärän laskemisen ruokailijaa (oppilaat ja opettajat) kohti on mahdollista.

18 16 PÄÄKAUPUNKISEUDUN BIOJÄTTEEN KOOSTUMUS Tutkimukseen valittiin Helsingistä 22 peruskoulua, joista neljän yhteydessä oli myös lukio. Tutkimukseen valituissa kouluissa oli yhteensä opettajaa ja oppilasta. Lukioiden osalta oppilasmäärästä on poistettu abiturientit, koska toukokuussa he eivät enää ruokaile kouluissa. Tutkimuksessa mukana olleista kouluista 17:ssa on valmistuskeittiö, joista neljästä ruokaa toimitettiin myös muihin kouluihin tai päiväkoteihin. Lopuissa seitsemässä on palvelukeittiö, joihin ruoka tuotiin muualta. Tutkimukseen kerättiin jokaisesta koulusta neljän koulupäivän biojätteet. Keräys suoritettiin päivää ennen normaalia keräysrytmiä. Vuoden biojätemäärän laskennassa oppilasta kohti on käytetty 190 koulupäivää, koska lomien aikana ei synny koulutoiminnan biojätteitä. Oppilaskohtaiset biojätemärät on laskettu keräyskohteena olleen koulun oppilasmäärän mukaan, koska suurin osa kouluissa syntyvästä biojätteestä tulee lautastähteistä. Valmistuksen osuutta tasoittaa lisäksi se, että osassa valituista kouluista ruoka tuodaan kouluille muualta ja osasta taas viedään ruokaa muualle Sairaalat Biojätteen keräyskohteiden valinta tehtiin yhteistyössä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kanssa. Osassa sairaaloissa biojätteen lajitteluun käytetään putkikuljetusjärjestelmää, jossa biojäte huuhdotaan vedellä säiliöön. Tällainen biojäte ei sovellu lajittelututkimukseen. Tutkimukseen valittiin 4 sairaalaa, joissa on tavanomaiset biojäteastiat ja yksi sairaala, jossa biojäte kerätään konttiin. Mukana ei ollut perusterveydenhuollon yksiköitä, kuten terveyskeskuksia. Valituissa sairaaloissa potilaiden ruokailussa syntyvät biojätteet kerätään samaan biojäteastiaan valmistuskeittiön biojätteen kanssa. Sairaaloiden osalta ei pyritty viikon biojätesaantoon, joten kerätyn biojätteen perusteella ei voida laskea potilaspaikkakohtaisia biojätemääriä Kaupat Tutkimukseen valittiin 11 päivittäistavarakauppaa, joista kaksi oli isoja marketteja ja loput yhdeksän pieniä tai keskisuuria päivittäistavarakauppoja. Mukaan ei otettu kauppakeskuksia tai sellaisia suuria kauppoja, joissa on mm. ravintolatoimintaa tai muuta yritystoimintaa, kuten kampaamoita tai kukkakauppoja. Päivittäistavarakauppojen valinta tehtiin yhteistyössä jätteen kuljetuksesta vastaavan yhtiön kanssa. Kauppojen osalta ei pyritty viikon biojätesaantoon, joten tutkimuksen kohteena oli ainoastaan biojätteen koostumus ja laatu, ei määrä Ravintolat Tutkittavien ravintoloiden valintaa varten selvitettiin erityyppisten ravintoloiden jakauma pääkaupunkiseudulla. Tutkimukseen pyrittiin saamaan tätä jakaumaa mahdollisimman hyvin edustava otos ravintoloita. Taulukossa 5 on esitetty toimialaluokituksen mukainen jako erityyppisiin ravitsemustoimintoihin pääkaupunkiseudulla sekä tutkimukseen valittujen kohteiden määrä. Kahvila-ravintolat sisältää toimialatilastoluokituksessa myös pikaruokaravintolat, pizzeriat ja kebabravintolat. Pika ruokaravintoloita tarkasteltiin kuitenkin erikseen omana ryhmänään. Pizzeriat ja kebab-ravintolat sijaitsevat yleensä kiinteistöissä, joissa on myös muuta toimintaa, Taulukko 5. Toimialaluokituksen ravitsemustoiminnan alajakojen jakautuminen erilaisiin toimintoihin pääkaupunkiseudulla vuonna 2008 toimipaikkojen määrän, henkilöstön ja liikevaihdon mukaan jaoteltuna sekä tutkimukseen valittujen kohteiden määrät. (Toimialatiedot: Tilastokeskus, huhtikuu 2010) Ravitsemistoiminta 2008 Toimipaikkoja Henkilöstö Liikevaihto Valittujen määrä Ravintolat 37 % 44 % 48 % 9 Kahvila-ravintolat 25 % 19 % 17 % 5 Ruokakioskit 3 % 1 % 1 % 0 Pitopalvelu 5 % 2 % 2 % 0 Henkilöstö- ja laitosruokalat 21 % 28 % 26 % 3 Olut- ja drinkkibaarit 4 % 3 % 3 % 1 Kahvilat ja kahvibaarit 5 % 2 % 2 % 2 Hotellit 4 Yhteensä 24

19 PÄÄKAUPUNKISEUDUN BIOJÄTTEEN KOOSTUMUS 17 joten otokseen ei saatu mukaan yhtään näitä ravintolatyyppejä edustavia kahvila-ravintoloita. Tutkimukseen valitut kah vila-ravintolat ovat lounaskahviloita ja lounasravinto loita sekä yksi huoltoasema. Osa kahvila-ravintolat-luokkaan ryhmitellyistä ravintoloista voitaisiin toiminnallisesti luokitella myös henkilöstö- ja laitosruokaloihin tai ravintoloihin kuuluvaksi. Ravintoloiden valinta tehtiin yhteistyössä jätteen kuljetuksesta vastaavien yhtiöiden kanssa. Valintaa vaikeutti puhtaasti ravintolakäytössä olevien kiinteistöjen vähyys jäte huollon asiakkaissa sekä yhtenäisten keräysreittien ja päivien löytyminen. Tavoitteena oli saada mukaan myös etni siä ravintoloita ja grillikioskeja, näitä ei kuitenkaan löytynyt biojätteen erilliskeräyksen keräyslistoista. 3.2 Ajankohta Tutkimus toteutettiin toukokuussa viikoilla 19 ja 20 ( ). Keräysviikko pyrittiin valitsemaan siten, että viikko vastaisi mahdollisimman hyvin vuodenajan tyypillistä jätemäärää. Viikon valinnassa pyrittiin välttämään myös pitkiä juhlapyhiä ja koulujen lomakausia. Tutkimusviikot olivat puutarhojen kevätsiivouksen aikaan. Tutkimusviikot olivat pääosin poutaisia. Lämpötila vaihteli päivisin välillä C. Ravintoloiden osalta ei pyritty viikon biojätesaantoon, joten tutkimuksen kohteena oli biojätteen koostumus ja laatu, ei määrä PIkaruokaravintolat Pikaruokaravintoloiden biojätteitä päätettiin tutkia erillään muista ravintoloista yhdellä näytteellä. Yhdestä näytteestä ei voida tehdä tilastollisia laskelmia, mutta tämä kuitenkin kertoo suuntaa-antavaa tietoa pikaruokaravintoloiden muista ravintoloista poikkeavista ominaisuuksista. Tutkimukseen valittiin mukaan yhteensä kahdeksan hampurilaisravintolaa.

20 18 PÄÄKAUPUNKISEUDUN BIOJÄTTEEN KOOSTUMUS 4. Tutkimusmenetelmät Tutkimuksen kohdentaminen suunniteltiin HSY:n ja Rambollin yhteistyönä. Tutkimusta varten kerättiin pääkaupunkiseudun asuinkiinteistöillä ja palvelualoilla syntyvää erilliskerättyä biojätettä edustavat jätekuormat, jotka lajiteltiin käsin Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksella vuokratussa ulkohallissa. HSY:n henkilökunta hoiti lajittelussa tarvittavan välineistön hankinnan ja järjestelyt, sekä avusti tarvittaessa esimerkiksi suurten jätemäärien siirroissa. Jätteiden lajittelu ja näytteenotto suoritettiin pääasiassa opiskelijavoimin Rambollin edustajan valvoessa ja ohjatessa lajittelutyötä ja näytteenottoa tutkimuspaikalla koko tutkimuksen ajan. Kahden tutkimusviikon aikana töissä oli yhteensä seitsemän opiskelijaa, jotka lajittelivat jätettä normaalien työaikojen puitteissa. Tutkimusavustajina olleista opiskelijoista kaksi oli jätteenkeräysautojen mukana. 4.1 Jätteiden keräys Tutkimuksen jätteet kerättiin pääasiassa kahdella keräysautolla jokaisena tutkimuspäivänä. Asuinkiinteistöjen osalta urakoitsijat keräsivät jätekuormat valituilta keräysalueilta kiinteistöryhmittäin. Muiden ryhmien osalta valintaa ei tehty alueittain, vaan valittuja kiinteistöjä oli eri puolilla pääkaupunkiseutua. Jäteautoon tyhjennettiin kaikki valittujen kiinteistöjen biojäteastiat siten kuin normaaliin jätteenkeräykseen kuului. Kuormaan ei otettu jätekatoksessa olleita muita jätteitä, jos ne eivät kuuluneet jätehuoltosopimuksen piiriin. Tutkimusavustajat kirjasivat kiinteistöltä kerättävistä jätejakeista astioiden määrän, koon, täyttöasteen ja sisällön vastaavuuden. Tutkimusavustajat myös varmistivat, että kiin teistöillä ei ollut keräyksen kohteena olevasta ryhmästä poikkeavaa toimintaa, kuten asuinkiinteistössä kauppaa tai päiväkotia, ja tarvittaessa poistivat tutkimukseen soveltumattomat kiinteistöt keräyslistalta. Lisäksi he kirjasivat muistiin muut havaitsemansa poikkeavat asiat, kuten epäilyksen tyhjennysauton tai pesuauton käynnistä kiinteistöllä ennen tutkimuskeräystä. Asuin- ja koulukiinteistöjen jätteet kerättiin kiinteistöistä, joissa keräysväli on yksi viikko. Biojätteet kerättiin näiltä kiinteistöiltä päivää ennen normaalia keräyspäivää, jolloin keräysjakso edustaa kuutta päivää. Muissa kiinteistöryhmissä keräysjaksot olivat ryhmän sisällä eripituisia, joten niillä ei ole aikaan sidottu edustavuutta. 4.2 Näytteenotto käsinlajitteluun Lajittelukokeet järjestettiin Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksella vanhan kompostointilaitoksen tiloissa ja sen viereen pystytetyssä teltassa. Kuormat kipattiin jäteautosta suoraan halliin tyhjälle lattialle. Jätekasan annettiin valua noin 20 minuuttia lattialla, jotta ylimääräinen neste valui kaivosäkillä varustettuun lattiakaivoon. Jätekasasta valuneen nesteen määrä mitattiin ja kirjattiin muistiin. Kasan korkeus ja leveys mitattiin ja niiden perusteella arvioitiin kasan tilavuus. Kuormissa ei havaittu poikkeuksellisen suuria jätteitä, joten suurten erottelua ja erikseen punnitsemista ei tehty. Ennen näytteenottoa isoja biojätesäkkejä avattiin, mutta suljettuja pieniä jätepusseja ei tyhjennetty. Jätekasasta lapioitiin 1 5 näytettä 600 l jäteastioihin sattumanvaraisesti eri puolilta jätekasaa niin, että kunkin näytteen paino oli noin kg. Lapiollisiin pyrittiin ottamaan mahdollisimman edustavasti jätettä, muistaen myös lattian tasoon erottuneen hienoaineksen osuus. Jäteastioihin lapioidut näytteet punnittiin ja tilavuus arvioitiin. Kuormien irtoveden määriä mitattiin kuormittain biojätelaitoksen lattiakaivoon kerääntyvän vesimäärän perusteella ja näytteittäin lajittelupöydälle kerääntyvän irtoveden punnituksella. Irtoveden kokonaispaino muodostuu lajitellun näytteen painosta ja kaivoon kerääntyneen veden lajiteltavaa näytettä vastaavasta osuudesta kuormasta jaetussa otoksessa. Kuormasta jaetun otoksen irtoveden vastaava osuus lisättiin näytteen painoon laskennallisesti. 4.3 Käsinlajittelu Lajittelu tapahtui seulojen päällä. Pöytien päällä oli aluksi seulasarjat, joissa oli 50 mm ja 10 mm seulat päällekkäin. Seulonnassa jätenäytteet lapioitiin 600 litran jäteastiasta 50 mm seulalle. Lisäksi tahmeita pienempään seulakokoon kuuluvia jätteitä siirrettiin seuraavalle seulalle, mikäli oli mahdollista arvioida, että ne olisivat rumpuseulassa paineen vaikutuksesta läpäisseet suuremman seulakoon. Lajittelussa jäte jaettiin fysikaalisten ominaisuuksiensa mukaan seulojen päältä astioihin lajitteluohjeen mukaisesti pääsääntöisesti 23 eri jätejakeeseen (liite 2). Kauppojen näytteistä eroteltiin lisäksi raaka kala ja liha. Pikaruokaravintoloiden näytteistä lajiteltiin erikseen myös biohajoavat hampurilaiskääreet ja pakkaukset. Jätejakeet sekä ohjeistus tuotteiden ja materiaalien sijoittamisesta jäteryhmiin on esitetty lajitteluohjeessa liitteessä 2.

21 PÄÄKAUPUNKISEUDUN BIOJÄTTEEN KOOSTUMUS 19 Vaihe Tehtävä Seulaa ravisteltiin, jotta 50 mm alite meni seulasta läpi. Tahmeat hienoaineksesta (alle 50 mm raekoko) muodostuvat tuotteet siirrettiin käsin suoraan 10 mm seulalle (mm. maksalaatikko, kahvinpurut suodatinpaperissa). 50 mm seulalle jäävä aines kaadettiin tyhjään 600 litran jäteastiaan odottamaan lajittelua (vaihe 3). 10 mm seulalle jäänyt aines lajiteltiin lajitteluohjeen jätelajien mukaisesti lajittelupöydän ympärillä oleviin astioihin (10 50 mm). Seulaa ei ravisteltu, eikä seulalta siirretty aineksia käsin hienoainekseen. Vaiheita 1 ja 2 toistettiin kunnes näyteastia oli tyhjä. 50 mm ylitettä otettiin lapiolla pöydälle. Aines lajiteltiin lajitteluohjeen jätelajien mukaisesti lajittelupöydän ympärillä oleviin astioihin (yli 50 mm). Tyhjennettiin pöytätasolle erottunut hienoaines omaan astiaansa mm jätejakeet punnittiin. 50 mm ylitteen jätejakeet punnittiin. Hienoaines punnittiin. Punnittujen komponenttien yhteispaino tarkistettiin, yhteispainon tuli olla yhtä suuri kuin koko näytteen paino alussa. Jätteiden lajittelussa materiaalin tunnistus tehtiin silmämääräisesti. Eri materiaalit pyrittiin mahdollisuuksien mukaan irrottamaan toisistaan. Jätteet voitiin kuitenkin lajitella eri ryhmiin tuotteen pääasiallisen materiaalin mukaan siten, että muihin ryhmiin kuuluvat materiaalit saivat muodostaa korkeintaan 5 % esineen painosta. Mikäli eri materiaalien erottaminen oli mahdotonta, määritettiin materiaalin koostumus sen painon mukaan pääasiall i sen koostumuksen perusteella. Esimerkiksi, kun muovija kartonkipakkauksien pinnassa oli ruokajätettä, tyhjät pak kaukset lajiteltiin pakkauksen materiaalin luokkaan. Pakkauk set, joissa on runsaasti ruokaa sisällä, lajiteltiin

22 20 PÄÄKAUPUNKISEUDUN BIOJÄTTEEN KOOSTUMUS ruokajätteeseen. Tällä menettelyllä pyrittiin pääsemään todellisiin biojätteen ja pakkauksien painoihin näytteessä. Periaatteena lajittelussa oli, että jätemateriaalit lajitellaan sen mukaan, miten ne olisi voitu syntypaikalla lajitella ennen jäteastiaan pistämistä. Tulosten hienoainesmäärät eivät vastaa hienoainesmääriä, jotka syntyisivät rumpuseulalla. Seulan päälle jäi runsaasti ainesta, joka olisi mennyt tärisyttämällä tai rumpuseulasta läpi. Seulan käytön tavoitteena oli lähinnä helpottaa käsinlajittelua, kun mm. kahvinporot valuivat seulan alitteeseen. 10 mm seulan alite, eli hienoaines, punnittiin erikseen. Hienoaineksen koostumus paino-%-osuuksin arvioitiin silmämääräisesti. Tilastoinnissa hienoaineksen osuudet lisättiin jätejakeisiin: esim. ruoka, ruoan valmistuksen jätteet, maaainekseen. Lisäksi hienoaineksen osuus koko näytteessä on esitetty erikseen. 4.4 Näytteenotto laboratorioanalyyseihin Lajittelunäytteenoton jälkeen jäljelle jäänyt jäte murskattiin kauhamurskaimella kolmeen kertaan. Murskatusta aineesta otettiin näyte laboratorioanalyysejä varten minigrippusseihin puutarhalapiolla eripuolilta kasaa. Laboratoriota varten näytteitä otettiin kustakin kasasta yhtä monta kuin lajiteltavia näytteitä. Osasta käsin lajitellusta näytteestä otettiin lajittelun jälkeen näyte kompostoituvasta paperista ja pahvista sekä biohajoavista muovipusseista laboratorioanalyysejä varten. Kaikki näytteet jäädytettiin näytteenottopaikalla ja säilytettiin pakastimessa laboratorioon toimittamiseen asti. Näytteet noudettiin lajittelupaikalta ja toimitettiin laboratorioon lajitteluviikon päätyttyä. Näytteiden käsittely aloitettiin samana päivänä, kun ne saapuivat laboratorioon. Ennen analysointia saman kiinteistö- ja näytetyyppiryhmän näytteet yhdistettiin kokoomanäytteiksi, siten, että esim. kerrostaloista oli tämän jälkeen yksi kokonaisnäyte, yksi hienoainesnäyte, yksi biohajoavien muovipussien näyte ja yksi biohajoavien papereiden ja pahvien näyte. Analyysit tehtiin Ramboll Analytics Oy:n laboratoriossa standardoiduin menetelmin ja metaanintuottokokeet tehtiin Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksella. 4.5 Otosten ja näytteiden määrät Rivitalojen, kerrostalojen, koulujen, sairaaloiden, ravintoloiden ja kauppojen osalta kiinteistöryhmiä kohden otettiin viisi näytettä, jota pidetään tilastollisen tarkastelun kannalta minimiotosten määränä ryhmää kohden. Lisäksi lajitteluun otettiin yksittäiset näytteet pikaruokaravintoloiden kuormasta ja yhdestä ostoskeskuskuormasta. Tulosten käsittelyssä irtoveden osuus lisättiin käsinlajitellun näytteen massaan laskennallisesti, jolloin saatiin näytteen todellinen massa. Taulukossa 6 on esitetty tutkimuksessa käsiteltyjen jätteiden määrät. 4.6 Biojätteen määrän selvittäminen Biojätteen määrää tutkimuksen aikana selvitettiin punnitsemalla kaikki koostumustutkimukseen tulevat kuormat. Asuinkiinteistöjen ja koulujen kuormien osalta tiedettiin, kuinka montaa asukasta tai ruokailijaa jätekuorma edusti ja kuinka tiheä keräysväli kiinteistöissä oli. Näiden tietojen avulla voitiin laskea jätemäärä asukasta tai ruokailijaa kohden kyseisille kiinteistöryhmille erikseen. 4.7 Tulosten tilastollinen merkitsevyys Tutkimuksen tuloksena saatuja jätemäärien painoprosenttiosuuksia ja asuinkiinteistöjen kg/asukas/vuosi tietoja on verrattu eri kiinteistöryhmien välillä. Varianssianalyysillä on selvitetty, eroavatko eri kiinteistöryhmien keskiarvot tilastollisesti merkitsevästi toisistaan. Jollei tilastollista merkitsevyyttä ole, merkitsevät ryhmien ko. jätejakeiden keskiarvot käytännössä samaa jätemäärää (ja niiden ero johtuu vain vähäisestä satunnaisesta vaihtelusta). Jos taas ryhmien välinen ero on tilastollisesti merkitsevä, tarkoittaa tämä, että eri ryhmissä ko. jätejaetta on eri määrä. Eri kiinteistöryhmien välisiä tuloksia on helppo verrata silloin, kun jätejakeiden määrien keskiarvot eri kiinteistöryhmissä ovat hyvin erisuuruisia. Kun keskiarvot ovat lähellä Taulukko 6. Tutkimuksessa käsiteltyjen kuormien, otoksien ja näytteiden määrät, vaihteluvälit sekä massat yhteensä. Tutkimuksessa käsiteltyjen jätteiden määrät Kuormia Kuormat yhteensä Kuormien koon vaihteluväli Käsin lajiteltuja näytteitä Käsinlajiteltujen näytteiden paino yhteensä Käsinlajiteltujen näytteiden painojen vaihteluväli Irtoveden määrän vaihtelu kuormissa 12 kpl kg kg 33 kpl kg kg kg