Jätehuollon palvelutason vaikutukset kotitaloudessa syntyvän sekajätteen koostumukseen. Insinöörityö

Transkriptio

1 SAVONIA-AMMATTIKORKEAKOULU TEKNIIKKA KUOPIO Koulutusohjelma Ympäristöteknologian koulutusohjelma Tekijä Johanna Hynynen Työn nimi Jätehuollon palvelutason vaikutukset kotitaloudessa syntyvän sekajätteen koostumukseen Työn laji Päiväys Sivumäärä Insinöörityö Työn valvoja lehtori Merja Tolvanen Yritys Jätekukko Oy Tiivistelmä Yrityksen yhdyshenkilö DI Outi Piisilä Tämän insinöörityön tarkoituksena oli selvittää lajittelututkimuksen avulla kotitalouksissa syntyvän sekajätteen koostumusta sekä erilaisten jätehuollon palvelutasojen vaikutusta sekajätteen koostumukseen. Työ toteutettiin Kuopion jätekeskuksella lajittelemalla käsin viiden erilaisen palvelutason alueelta kerättyjä sekajäteotoksia. Sekajätteen lajittelututkimuksen toteutus perustui aiemmin Suomessa tehtyihin sekajätteen lajittelututkimuksiin. Lajittelututkimuksen tarkoituksena oli selvittää, vaikuttaako kiinteistön koko ja erilainen palvelutaso sekajätepussin sisältöön. Työssä tutkittiin ainoastaan kotitalouksissa syntyvää sekajätettä. Lajittelututkimuksessa jätteet lajiteltiin 17 jäteluokkaan. Jätejakeet lajiteltiin samalla tavalla kuin ne olisi voitu lajitella jo syntypaikalla ennen jätteen laittamista sekajäteastiaan. Tutkimustulosten perusteella biojätteen määrä oli kaikissa palvelutasoissa runsas, mutta mitä kattavampi palvelutaso oli, sitä pienempi biojätteen määrä oli suhteessa sekajätteeseen. Hyötyjätemäärissä ei ollut huomattavia eroja eri palvelutasojen välillä. Ihmisten asenteilla ja omalla innostuksella lajittelua kohtaan on selkeä vaikutus lajitteluaktiivisuuteen. Työn tuloksia voidaan hyödyntää jätehuollon palvelutasojen kehittämisessä ja suunnittelussa, kaatopaikan jätetäyttöön menevän sekajätteen laadun määrittämisessä, jätteen energiahyötykäytön lisäämisessä sekä jäteneuvonnan suunnittelussa. Avainsanat jätehuolto, lajittelututkimus, sekajäte Luottamuksellisuus julkinen

2 4 ALKUSANAT Insinöörityön aihe syntyi Jätekukko Oy:n tarpeesta toteuttaa sekajätteen lajittelututkimus Kuopion jätekeskuksella. Työ osoittautui mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi, sillä käytännön tutkimus sekajätteen lajitteluviikolla antoi paljon ajateltavaa sekajätteen koostumuksesta työn kirjallista osiota laatiessa. Haluan kiittää erityisesti Outi Piisilää ja Mari Haikosta aktiivisesta avusta insinöörityöni eri vaiheissa. Kiitokset työn hyvästä ja selkeästä ohjauksesta ohjaavalle opettajalle Merja Tolvaselle. Kiitokset myös lajitteluavustajina toimineille ympäristöhoitajaopiskelija Anne Mahkoselle sekä ympäristötekniikan opiskelija Teemu Hyvöselle avusta lajitteluviikon aikana. Kuopio Johanna Hynynen

3 5 SISÄLTÖ KÄSITTEET JOHDANTO JÄTEHUOLTOYHTIÖ JÄTEKUKKO OY Toiminta Hyötyjätekeräys Ongelmajätekeräys Kuopion jätekeskus JÄTEHUOLTOA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ Kaatopaikkadirektiivi Biojätehuoltoon vaikuttavat säädökset Kunnalliset jätehuoltomääräykset Jätehuollon tulevaisuuden näkymiä SEKAJÄTTEEN KOOSTUMUS SUOMESSA LAJITTELUTUTKIMUKSIEN POHJALTA Päijät-Hämeen alueen kotitalouksien sekajäte Savonlinnan seudun kotitalouksien sekajäte Pääkaupunkiseudun kotitalouksien sekajäte Pääkaupunkiseudun palvelualojen sekajäte SEKAJÄTTEEN LAJITTELUTUTKIMUS Lajittelututkimuksen suunnittelu Lajittelututkimuksen järjestelyt Lajittelututkimuksen toteutus... 29

4 6 6 SEKAJÄTTEEN LAJITTELUTUTKIMUKSEN TULOKSET Tulokset aikaisempien lajittelututkimusten mukaisesti Yli 10 huoneiston taloyhtiö Alle 10 huoneiston taloyhtiö Taajama-alueen omakotitalot Haja-asutusalueen omakotitalot Aluekeräyspiste Biohajoava- ja energiajäte Tulokset Jätekukko Oy:n hyötyjätekeräyksen lajittelumallin mukaisesti Yli 10 huoneiston taloyhtiö Alle 10 huoneiston taloyhtiö Taajama-alueen omakotitalot Haja-asutus alueen omakotitalot Aluekeräyspiste Biohajoava- ja energiajäte TULOSTEN TARKASTELU Tulosten vertailu aiempiin Suomessa tehtyihin lajittelututkimuksiin Tulosten vertailu Jätekukko Oy:n toiminta-alueen jätehuollon palvelutasojen välillä Jätehuollon palvelutason vaikutus sekajätteen koostumukseen Kiinteistökohtaisen kompostoinnin vaikutus sekajätteen laatuun JOHTOPÄÄTÖKSET LÄHTEET LIITTEET LIITE 1. Sekajätteen lajitteluluokat LIITE 2. Lajittelututkimuksen seurantalomake LIITE 3. Taulukko sekajätemäärät palvelutasoissa LIITE 4. Artikkeli Savon Sanomat LIITE 5. Artikkeli Savon Sanomat

5 7 KÄSITTEET Aluekeräyspiste on kotitalouksissa syntyvän sekajätteen keräyspaikka, johon on käyttöoikeus vuosimaksun maksavilla asiakkailla [1]. Biohajoava jäte on jätettä, joka hajoaa aerobisesti tai anaerobisesti kuten elintarvike-, puutarha, paperi- ja kartonkijäte [2]. Biojätestrategia on kansallinen strategia, jonka tavoitteena on kaatopaikkojen kasvihuonepäästöjen ja muiden ympäristö- ja terveyshaittojen vähentäminen sekä biohajoavan jätteen kierrätyksen hyödyntäminen ja edistäminen [3]. Ekopiste on hyötyjätteiden keräyspiste, johon on käyttöoikeus kaikille kotitalouksilla [1]. Energiajäte on jätettä jonka energiasisältö voidaan käyttää hyödyksi. Tällaisia materiaaleja ovat esimerkiksi muovi, puu, pahvi- ja paperituotteet. [4.] Hyötyjäte on jätettä, joka voidaan käyttää uudelleen tai tuotteen materiaali energia voidaan hyödyntää [5]. Jätteen erilliskeräys on kuntien jätehuoltomääräysten avulla ohjattua jätteiden lajittelua ja erilliskeräystä. Yleisimpiä erilliskerättäviä jätteitä ovat keräyspaperi, biojäte, keräyskartonki, metalli ja keräyslasi. [5.] Jätteen loppusijoitus on jätteiden sijoittamista pysyvästi niille varattuun ja rajattuun paikkaan, kuten kaatopaikalle [6]. Jätteen synnyn ehkäisy on jätelainsäädännön hierarkiassa ensisijainen tehtävä. Tavoitteena on, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän ja ettei jätteestä aiheudu haittaa jätehuollon järjestämiselle eikä vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. [7.]

6 Järjestetty jätteenkuljetus on sellaisella kiinteistöllä, joka on vakituisessa asuinkäytössä tai kiinteistöllä, jossa syntyy asumisjätteeseen rinnastettavaa jätettä [5]. 8 Kiinteistökohtainen jätteenkeräys on kunnan järjestämä jätteenkuljetus yhden kiinteistön jäteastian tai usean lähikiinteistön yhteisen jäteastian tyhjennykseen [1]. Kuopion jätekeskus on Kuopion eteläpuolella sijaitseva jätteiden vastaanotto- varastointi- ja käsittelypaikka [5]. Muu jätteenkuljetus on jätteen haltijan vastuu kuljettaa järjestettyyn jätteen kuljetukseen kuulumattomat jätteet jätteiden vastaanottopaikkaan, ellei jätteen käsittely tapahdu kiinteistöllä [8]. Ongelmajätteiden vastaanottopiste on ongelmajätteiden keräyspaikka, johon voidaan tuoda koti- ja maataloudesta syntyviä ongelmajätteitä [1]. Palvelutaso on kuvattu tässä tutkimuksessa palvelujen eri tekijöillä kuten palvelujen sijainti, käytön miellyttävyys ja kotitalouksien etäisyys keräyspaikkoihin. Palvelutaso vaihtelee kunnan sisällä alueittain, käyttäjäryhmittäin ja kiinteistöittäin. [9.] Paikallinen jäteasema on keräyspaikka, johon voi tuoda metalliromua ja muuta jäteastiaan kokonsa tai määränsä vuoksi soveltumatonta jätettä [1]. Sekajäte on jätettä, joka jää jäljelle kun hyötyjätteet, ongelmajätteet ja erityisjätteet on lajiteltu erikseen [5]. SER on sähkö- ja elektroniikkaromusta käytetty lyhenne.

7 9 1 JOHDANTO Jätteen määrä ja laatu ovat muuttuneet Suomessa huomattavasti viime vuosikymmenten aikana. Jätemäärät ovat kasvaneet entisestään, vaikka jätehuolto ja sen palvelutasot ovat kattavampia nykyään. Jotta jätehuollon toimintaa pystytään kehittämään, on tärkeää selvittää kotitalouksissa syntyvän jätteen määrä ja koostumus tällä hetkellä. Jätelainsäädäntöön on tullut viime vuosina uusia direktiivejä, asetuksia ja lakeja. Koska jätelainsäädäntö uudistuu ja muuttuu, se tuo mukanaan jätehuollon eri sektoreille lisää haasteita. Jätelaki velvoittaa asukkaita vähentämään jätteiden syntymistä. Suomessa yhdyskuntajätteet sijoitetaan pääsääntöisesti vielä kaatopaikalle. Kaatopaikkadirektiivin mukaan jätteiden sijoittamista kaatopaikan jätetäyttöön tulisi vähentää ja jätteiden hyötykäyttöä tehostaa. Jätehuollon alueelta aiheutuvista ilmastovaikutuksista johtuu yli 90 % [10.] kaatopaikan jätetäyttöön loppusijoitettavan biohajoavan jätteen metaanipäästöistä. Biohajoavan jätteen määrää pyritään rajoittamaan kaatopaikan jätetäytössä lainsäädännön, määräysten ja asukkaiden ohjauksen sekä neuvonnan avulla. Kaatopaikalle sijoitettavan biohajoavan jätteen määrää tulisi vähentää kaatopaikan jätetäytössä kaatopaikkadirektiivin (1999/31/EY) mukaan vuonna 1995 tuotetun yhdyskuntajätteen määrästä 50 % vuoteen 2009 mennessä. Pelkästään jätteiden syntypaikkalajittelulla ei saavuteta direktiivissä asetettuja tavoitteita. Jätteen energiahyötykäyttö on Suomessa myös vähäistä, joten sekä energia- että biojätteen käsittelyä laitosmaisesti tulisi lisätä tulevaisuudessa huomattavasti. Työssä tarkastellaan Jätekukko Oy:n toiminta-alueella syntyvää sekajätettä. Tarkastelukohteina ovat etenkin bio- ja energiajätejakeiden osuudet, sillä tieto siitä, kuinka paljon kaatopaikalle loppusijoitettava sekajäte sisältää näitä jätejakeita, auttaa löytämään ratkaisuja ja keinoja niiden vähentämiseen.

8 10 Tämän insinöörityön tavoitteena on selvittää kotitalouksissa syntyvän sekajätteen määrää ja koostumusta lajittelututkimuksen avulla. Työ toteutetaan yhteistyössä Jätekukko Oy:n kanssa Kuopion jätekeskuksessa. Lajittelututkimuksen ajankohta sijoittuu keväälle. Työssä vertaillaan erilaisten palvelutasojen vaikutuspiirissä olevien kiinteistöjen sekajätteen koostumusta. Kiinteistöillä, joissa lajittelumahdollisuudet sijaitsevat ekopisteellä, tarkastellaan myös etäisyyttä ekopisteeseen ja etäisyyden vaikutusta jätteen laatuun. Hajaasutusalueella sijaitsevien omakotitalojen mukaan ottamisella voidaan arvioida omatoimisesti kompostoidun ja poltetun jätteen määrää. Työssä ei tarkastella lainkaan julkisyhteisöjen tai yritysten jätteitä, mikä huomioidaan tutkittavia jätekuormia valittaessa. Tutkimukseen valittujen jätekuormien reitit järjestetään niin, että jokaisen kuorman sisältö edustaa omaa palvelutasoaan. Työ pyritään toteuttamaan niin, että työn tulokset ovat mahdollisimman pitkälle vertailukelpoisia muualla Suomessa toteutettujen jätteiden lajittelututkimusten kanssa. Tuloksia pyritään vertaamaan muualla Suomessa tehtyjen lajittelututkimusten tuloksiin, vaikka alueellisten jätehuoltoyhtiöiden lajittelujärjestelmät poikkeavat toisistaan. Työn tuloksia voidaan hyödyntää kaatopaikan jätetäyttöön menevän sekajätteen laadun määrittämisessä, jätehuollon palvelutason kehittämisessä, palvelutason suunnittelussa (mm. ekopisteiden määrät, paikat ja sijoitusetäisyydet kiinteistöiltä keräyspisteisiin), materiaalin hyötykäytön ja jätteen energiahyötykäytön lisäämisen suunnittelussa, biohajoavan jätteen osuuden määrityksessä ja jäteneuvonnan suunnittelussa. Viranomaisraportointiin tarvitaan tieto sekajätteen sisältämän biohajoavan jätteen määrästä ja kuinka paljon sitä päätyy kaatopaikan jätetäyttöön. Lajittelututkimuksen avulla saadaan myös tietoa siitä, kuinka tehokkaasti ihmiset lajittelevat jätteensä ja kuinka jätehuollon palvelutaso vaikuttaa asukkaiden lajitteluaktiivisuuteen.

9 11 2 JÄTEHUOLTOYHTIÖ JÄTEKUKKO OY 2.1 Toiminta Jätekukko Oy on vuonna 2001 perustettu jätehuoltoyhtiö, jonka omistaa 19 kuntaa. Jätekukko Oy:n tämän hetkiset osakaskunnat ovat Juankoski, Juuka, Kaavi, Karttula, Konnevesi, Kuopio, Lieksa, Maaninka, Nilsiä, Pieksämäki, Rautalampi, Rautavaara, Siilinjärvi, Suonenjoki, Tervo, Tuusniemi, Valtimo, Vehmersalmi ja Vesanto (Kuva 1). Jätekukon toiminta-alueella on tällä hetkellä yli asukasta. [1.] Kuntien vastuulla on järjestää asukkailleen lakisääteiset jätehuoltopalvelut ja Jätekukko Oy hoitaa omistajakuntiensa puolesta niille kuuluvista jätehuoltopalveluista. Jätekukko Oy hoitaa sekajätteen kuljetuksen järjestämisen, liittymissopimukset, laskutuksen, jäteneuvonnan ja tiedotuksen. Jäteneuvontaa ja valistusta annetaan esimerkiksi kouluilla, päiväkodeissa, messuilla sekä erilaisissa tilaisuuksissa. Jätekukko Oy:llä ei ole omaa kuljetuskalustoa, joten kuljetus- ja konepalvelut kilpailutetaan. Jätekukko Oy työllistää noin 30 työntekijää. [1.] Jätekukko Oy:n toiminta-alueelta sekä yhteistyökumppaneilta tulevat ja kerättävät jätteet loppusijoitetaan Kuopion jätekeskuksen EY:n kaatopaikkarakenteille asettamien vaatimusten mukaiselle sekajätteen loppusijoitusalueelle. Muissa Jätekukko Oy:n kunnissa toimivat hyötyjätteiden vastaanottopisteinä paikalliset jäteasemat. [11].

10 12 Kuva 1. Jätekukko Oy:n toiminta-alue vuonna [12.] 2.2 Hyötyjätekeräys Hyötyjätteeksi luokitellaan sellainen jäte, joka on kierrätyskelpoinen. Suurin osa jätteistä on mahdollista lajitella jo syntypaikallaan, millä vältetään kierrätyskelpoisen jätteen joutumista kaatopaikalle. Hyötykäyttökelpoisista jätemateriaaleista suurin osa voidaan hyödyntää teollisuuden raaka-aineina, energiana, maanparannusaineena ja rakennusmateriaalina. Syntypaikkalajittelun avulla voidaan myös pienentää jätemaksua. [13.] Kuopion jätehuoltomääräyksen 16A mukaan kiinteistössä, jossa on vähintään kymmenen asuinhuoneistoa, täytyy olla hyötyjätteen keräysastiat biojätteelle ja keräyskartongille. Isoilla asuinkiinteistöillä suositellaan myös keräyslasin ja pienmetallin keräystä. Muut hyötyjätteet viedään ekopisteisiin, paikallisille jäteasemille tai Kuopion jätekeskukseen. Jos kiinteistössä on alle 10 huoneistoa, hyötyjätteet viedään ekopisteisiin, jäteasemille, Kuopion jätekeskukseen, tai keräyspisteisiin ellei kiinteistö ole sopinut erilliskeräystä. Alle kymmenen huoneiston kiinteistöillä biojäte kompostoidaan, jos se on mahdollista. Muussa jätteenkuljetuksessa hyötyjätekeräys on jätteen tuottajan vastuulla. [5.]

11 13 Asuinkiinteistöillä, joilla ei ole kiinteistökohtaista hyötyjätekeräystä, viedään hyötyjätteet ekopisteisiin. Jotta ekopisteiden jäteastioiden täyttöaste pysyy tasaisena, on hyötyjätteitä hyvä viedä sinne tasaisin väliajoin. Ekopisteitä on koko Jätekukko Oy:n toiminta-alueella noin 200 kpl. Jätekukko Oy vastaa toiminta-alueellaan olevista ekopisteistä ja hyötyjätteiden keräämisestä. [5.] Osakaskunnissa on Jätekukko Oy:n järjestämät paikalliset jäteasemat, jonne voi viedä sellaisia jätteitä jotka kokonsa, määränsä tai laatunsa takia eivät kuulu kiinteistön jäteastiaan. Näitä jätteitä ovat esimerkiksi remonttijätteet, tasolasit, kierrätyskelvottomat huonekalut, matot, patjat ja paalimuovit. Jäteasemille voi myös viedä veloituksetta kotitalouksilta tulevaa metalli- ja sähköromua. [14.] Kuopion jätekeskukselle hyötyjätekeräykseen voi tuoda lasia, metallia, puuta, biojätettä, paperia, keräyskartonkia ja pahvia, posliinia, käsittelemätöntä ja käsiteltyä puuta, haravointijätettä, risuja, sähkö- ja elektroniikkaromua, maa- ja kiviaineksia, betonia, tiiltä, palaasfalttia ja romuajoneuvoja. Hyötykäyttöön soveltuvasta jätteestä suurin osa on tuotu Kuopion jätekeskukselle jo valmiiksi lajiteltuna. [15.] Jätekukko Oy:n toiminta-alueella biojätteen keräys on tullut eri osakaskuntiin vaiheittain. Tällä hetkellä biojätettä kerätään jo koko toiminta-alueella. Biojätteen keräysvelvoite on sellaisilla kiinteistöillä, joissa on vähintään 10 huoneistoa. Pienkiinteistöjen ja omakotitalojen asukkaiden toivotaan kompostoivan biojätteensä itse. [16.] Kuvassa 2 on Jätekukko Oy:n toiminta-alueelta erilliskerätyn sekajätteen sekä hyötyjätteiden määrät vuosina 2006 ja Vuonna 2006 sekajätteen määrä oli tonnia. Muut jätejakeet ovat alle 14 % sekajätteen määrästä. Sekajätteen määrä on kasvanut vuodesta 2006 vuoteen 2007 yli tonnia. Biojätteen erilliskeräyksen osuus on noussut melkein 800 tonnia vuodesta Keräyskartongin keräysmäärä on pysynyt samana vertailuvuosina. Ruskean pahvin keräysmäärä on lisääntynyt vähän vuodesta Pienmetallin ja keräyslasin keräysmäärä on pysynyt samoissa lukemissa vuosina 2006 ja Keräyspaperin määriä ei ole esitetty kuvassa 2, sillä keräyspaperi on tuottajavastuunalainen jäte, jonka keräämisen hoitaa Paperinkeräys Oy. [1.]

12 (t) v.2006 v Sekajäte Biojäte Ruskea pahvi Keräyskartonki Haravointijäte Keräyslasi Pienmetalli Kuva 2. Jätekukko Oy:n toiminta-alueelle syntyneen sekajätteen ja erilliskerättyjen hyötyjätteiden määrät (t) vuosina 2006 ja [1]. 2.3 Ongelmajätekeräys Ekokem Oy Ab:n ongelmajäteasema on muuttanut Kuopion jätekeskukselle. Jätekukko Oy ostaa koti- ja maatalouksien ongelmajätteen käsittelypalvelut Ekokem Oy Ab:lta. Koti- ja maatalouksilta tulevat ongelmajätteet kuten lääkkeet, öljyt, akut ja maalit otetaan veloituksetta vastaan. Ongelmajätteen määrästä yli puolet oli vuonna 2007 sähköromua (SER), jonka määrä on kasvanut vuodessa jopa 33 % [1]. SER:n kierrätysmäärän kasvu voi johtua osaltaan siitä, että elokuussa 2005 astui voimaan sähkö- ja elektroniikkaromujen tuottajavastuu, eli tuotteiden valmistajat ja maahantuojat ovat nyt vastuussa SER:n vastaanotosta ja käsittelystä. SER:n määrän nopea kasvu voi myös johtua siitä, että ihmiset ovat tuoneet vanhoja varastoituja SER jätteitään keräyspisteisiin. SER:n keräysmäärä luultavasti tasaantuu tulevina vuosina. Jätekukko Oy:n toiminta-alueella on ongelmajätteen vastaanottopisteitä, kuten paikallisia jäteasemia, keräysautopysäkkejä, sopimusapteekkeja ja paristokeräyspisteitä. Kuopion taajama-alueelle on järjestetty ongelmajätteen keräysauton pysäkkitoiminta ongelmajäteaseman sijainnin muututtua Kuopion jätekeskukselle.[17.]

13 Kuopion jätekeskus Jätekukko Oy hallinnoi Kuopion jätekeskusta. Kuopion jätekeskuksen toiminta on siirtynyt Jätekukko Oy:n hallinnoitavaksi Kuopion kaupungilta vuonna 2001.[1.] Koko yhtiön toiminta-alueen jätteiden loppusijoitus on keskitetty jätekeskukseen. Jätekeskus on perustettu vuonna 1992 ja sen käytössä oleva jätteiden loppusijoitusalue täyttää EY:n asettamat kaatopaikkavaatimukset. Jätekeskus sijaitsee Kuopion keskustasta noin 16 km lounaaseen. [1.] Kuopion jätekeskuksen toimintaa ohjaa jätelaki, Valtioneuvoston päätös kaatopaikoista sekä ympäristöluvat (Dnro PSA-2005-Y ja PSA-2007-Y ). Kuopion jätekeskuksen ympäristölupien mukaisia toimintoja ovat hyödynnettävien jätteiden vastaanotto ja välivarastointi, erillinen pientuojien lajittelualue Pikkukukko, loppusijoitettavien jätteiden vastaanotto, ongelmajätteiden vastaanotto ja välivarastointi, jätteiden esikäsittely ja käsittely sekä jätteiden siirtokuormaus. Ympäristölupa mahdollistaa myös jätteiden laitosmaisen murskauksen, mutta sitä ei ole vielä toteutettu. [18.] Vuoden 2007 aikana Kuopion jätekeskukseen otettiin vastaan noin t jätteitä. Koko jätemäärästä loppusijoitettiin t, ja loput t hyödynnettiin. Jätekeskukselle vastaanotetusta jätteestä yhdyskuntajätteen osuus oli 43 %, rakennusjätteen 38 %, tuotantotoiminnan jätteen 5 % sekä maa- ja kiviainesjätteen 14 %. [1.]

14 16 3 JÄTEHUOLTOA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ 3.1 Kaatopaikkadirektiivi Euroopan unionin neuvoston direktiivi (1999/31/EY) kaatopaikoista on toimeenpantu kansalliseen lainsäädäntöön Valtioneuvoston päätöksellä kaatopaikoista (861/1997). Kaatopaikkadirektiivi säätää toiminnallisten ja teknisten vaatimusten avulla kaatopaikkojen sijaintia, hoitoa, käyttöä ja kaatopaikkojen käytöstä poistamista koskevia asioita. Kaatopaikkadirektiivissä on määritelty eri kaatopaikkaluokat ja niille hyväksyttävät jätelajit. Kaatopaikkadirektiivin tarkoitus on edistää jätteen kierrätystä ja hyötykäyttöä, vähentää kaatopaikalle sijoitettavan jätteen määrän syntyä, ehkäistä ihmisten terveydelle aiheutuvia haittoja ja pienentää kaatopaikoilla syntyviä metaanipäästöjä. Vähentämällä biohajoavan jätteen määrää kaatopaikan jätetäytössä edistetään myös biohajoavan jätteen erilliskeräystä, lajittelua, hyödyntämistä ja kierrätystä. [19.] Kaatopaikkadirektiivin muutoksen (1049/1999) vuoksi kaatopaikoille ei ole saanut sijoittaa vuoden 2005 alusta alkaen asumisessa syntyvää eikä ominaisuudeltaan ja koostumukseltaan siihen rinnastettavaa teollisuus-, palvelu- tai muussa toiminnassa syntynyttä jätettä, jos siitä ei ole kerätty suurinta osaa biohajoavasta jätteestä pois. Kaatopaikkadirektiivin vähennystavoitteiden mukaan kaatopaikalle sijoitettavaa biohajoavan jätteen määrää on vähennettävä asteittain vuonna 1995 tuotetun yhdyskuntajätteen määrästä: Vuonna 2006 kaatopaikoille sijoitettavan biohajoavan jätteen määrää on vähennettävä 75 %:iin. Vuonna 2009 kaatopaikoille sijoitettavan biohajoavan jätteen määrää on vähennettävä 50 %:iin. Vuonna 2016 kaatopaikoille sijoitettavan biohajoavan jätteen määrää on vähennettävä 35 %:iin.

15 17 Tällä hetkellä biohajoavaa jätettä joutuu kaatopaikan jätetäyttöön noin 70 %, mutta EY:n määräysten mukaan vuonna 2016 sitä saisi joutua kaatopaikalle enää 35 %. Nämä tavoitteet on määritelty vuosina standardoitujen Eurostat -tietojen perusteella tuotetun biohajoavan jätteen kokonaismäärästä massan mukaan. Jotta Suomessa päästäisiin määrättyihin tavoitteisiin, niin jätteen hyödyntämisasteen ja jätehuoltoalan uusien bio- ja energiajätteen hyödyntämislaitosten määrän on kasvettava. [19.] 3.2 Biojätehuoltoon vaikuttavat säädökset Suomessa oli vuonna 2006 yhdyskunnissa syntyvästä sekajätteen määrästä biohajoavaa jätettä 1,8 miljoonaa tonnia, eli 70 % yhdyskuntajätteen kokonaismäärästä. Biohajoavan jätteen määrästä ohjattiin 34 % materiaalihyötykäyttöön ja 7 % energiahyödyntämiseen. Kuitenkin suurin osa biohajoavasta jätteestä päätyi edelleen kaatopaikan jätetäyttöön sekajätteen mukana. Kiinteistökohtainen kompostointi ja biohajoavan jätteen erilliskeräys on lisääntynyt vuosien saatossa, mutta biohajoavaa jätettä päätyy silti edelleen liian suuria määriä sekajätteen mukana kaatopaikan jätetäyttöön. [2.] Tulevina vuosina EY:n alueella tulee voimaan uusia sekä jo aiemmin määriteltyjä biojätehuoltoon vaikuttavia lainsäädöksiä. Kaatopaikalle sijoitettavan biohajoavan jätteen määrää rajoitetaan näiden säädösten avulla. Biohajoavan jätteen käsittelyyn ja loppusijoitukseen vaikuttavat mm. tiukempi laadunvalvonta ja kaatopaikka- ja jätedirektiivit. [20.] Kaatopaikkadirektiivi (1999/31/EY) edellyttää, että jäsenvaltiot laativat kansallisen strategian kaatopaikoille sijoitettavan biohajoavan jätteen määrän vähentämiseksi ja käsittelyn tehostamiseksi. Biojätestrategia perustuu EY-lainsäädäntöön ja sen lähtökohtana ovat kaatopaikkadirektiivissä, kansallisessa ilmasto-ohjelmassa ja valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa määrätyt tavoitteet. Biohajoavan jätteen määrän vähentämiskeinoja ovat biohajoavan jätteen kierrätys, kompostointi, muu biologinen käsittely sekä materiaali ja energiahyödyntäminen. Biojätestrategiassa tarkastellaan kaikkia biohajoavia jätteitä, mutta pääpaino on kaatopaikalle loppusijoitettavan biohajoavan jätteen määrän vähentämisessä. [3.]

16 18 Biojätestrategian mukaan biohajoavan yhdyskuntajätteen määrä kasvaa. "Bruttokansantuotteen reaalikasvun perusteella on arvioitu, että yhdyskuntien biohajoavaa jätettä syntyisi Suomessa vuonna 2009 noin 3,0 miljoonaa tonnia ja vuonna 2016 noin 3,4 miljoonaa tonnia." Valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa on määritelty tavoitteet ja toimet jätteen synnyn ehkäisyyn, ja jos tavoitteisiin päästään, niin biohajoavan yhdyskuntajätteen arvioitu määrä on vuonna 2009 noin 2,5 miljoonaa tonnia ja vuonna 2016 noin 2,8 miljoonaa tonnia. [3.] 3.3 Kunnalliset jätehuoltomääräykset Jätelain 17 :n mukaan kuntien kuuluu huolehtia jätteen keräyksestä, lajittelusta, säilyttämisestä, kuljetuksesta, edelleen välittämisestä, hyödyntämisestä sekä käsittelystä Jätehuoltopalveluista voidaan huolehtia myös kuntien kanssa yhteistyössä jos siihen on tarvetta (16 ). Kunnan tehtävänä on huolehtia myös siitä, että asukkaat saavat neuvontaa, tiedotusta ja valistusta jätehuollon hyödyllisistä ja ajankohtaisista asioista tarpeen mukaan (68 ). Kuopion alueen kuntia koskevat jätehuoltomääräykset tehdään yhteistyössä osakaskuntien ja Jätekukko Oy:n kanssa. [21.] Kuopion alueen jätehuoltomääräyksiin kuluu yleinen lajitteluvelvollisuus. Jätteen haltijan on lajiteltava erikseen sekajäte, ongelmajäte, hyötyjäte sekä erityisjätteet. Muut kuin järjestetyn jätteenkuljetuksen piiriin kuuluvat jätteet tulee toimittaa jätehuoltomääräysten mukaan niille tarkoitettuihin jätteen vastaanottopaikkoihin. Jätteen haltijalla on oltava myös tarvittavat jätteen keräysastiat, jotta lajittelu olisi mahdollisimman sujuvaa. [5.] Jätehuoltomääräyksissä on ohjeet muiden kuin asuinkiinteistöjen keräämistarpeelle. Keräyspaperi, pahvi ja kartonki sekä biojäte on kerättävä erilleen jos jokaista jätelajia kertyy yli 30 kg viikossa. Jos lasia, metallia, lasia tai puujätettä kertyy yli 50 kg viikossa, on myös niille järjestettävä hyötyjätekeräys. Jätteen haltijalla on velvollisuus toimittaa muut hyödyntämiskelpoiset jätteet, suuret kertaerät, sekä rakennustoiminnan tuotanto ja purkujäte hyötykäyttöön. [5.]

17 19 Kesällä 2008 jätelakia (411/2007) täsmennettiin. Uudistuksen myötä kunnat ovat jatkossa vastuussa vain asumisessa syntyvien ja niihin rinnastettavien julkisen toiminnan jätteiden kuten koulujen ja päiväkotien jätehuollon järjestämisestä. Yritystoiminnan jätteenkeräys siirrettiin järjestetyn jätteen kuljetuksen ulkopuolelle. Jätteen tuottajan vastuulle jäävät elinkeinoelämän jätteet. Vaikka kuntien vastuu siirtyy tuottajille, niin kunnilta kuitenkin odotetaan apua, jos muita palvelutarjoajia ei ole saatavilla. Lain uudistuksella pyrittiin selkeyttämään jätehuollon vastuita kunnan, elinkenoelämän ja tuottajien välillä. [22.] 3.4 Jätehuollon tulevaisuuden näkymiä Valtakunnallinen valtioneuvoston hyväksymä tarkennettu jätesuunnitelma vuoteen 2016 valmistui keväällä Uudistettu suunnitelma korvaa valtioneuvoston vuonna 1998 vahvistaman valtakunnallisen jätesuunnitelman vuoteen Jätesuunnitelma perustuu jätelakiin ja EY:n jätedirektiiveihin. Suunnitelmassa esitetään määrällisiä ja laadullisia tavoitteita, joiden avulla pystytään tulevaisuudessa kehittämään luonnonvarojen kestävää käyttöä, vähentämään ympäristöstä aiheutuvia terveyshaittoja ja vaaroja sekä lisäämään jätehuollon kehittämistä. [23.] Valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitteet ja tarvittavat ohjauskeinot on jaettu kahdeksaan eri ryhmään. Nämä ovat: tuotannon ja kulutuksen materiaalitehokkuus, jätteiden kierrätys, vaarallisten aineiden hallinta, jätehuollon ilmastovaikutukset ympäristöön, terveys- ja ympäristöhaittojen vähentäminen, jätehuollon organisointi, jäteosaamisen kehittäminen sekä jätteiden kansainväliset siirrot. Ryhmät käsittävät useita jätehuollon osa-alueita kuten yhdyskuntajätehuoltoa, teollisuutta, kaivannaistuotantoa, rakentamista, maataloutta sekä kaupan ja palvelualojen jätehuoltoa. Valtakunnallisen jätesuunnitelman tavoitteena on, että sekajätteen määrä saataisiin vakiintumaan tämän hetkisiin jätemääriin ja sen myötä pyritään saamaan sekajätteen määrä laskuun vuoteen 2016 mennessä. Sekajätteen materiaalihyödyntämistä ja kierrätystä pyritään myös edistämään. [23.] Jätelaki velvoittaa kuntien alueellisten ympäristökeskusten tekevän jätehuoltoa ja jätteitä käsittelevän alueellisen jätehuoltosuunnitelman. Suunnitelman tekemistä pidetään erittäin tärkeänä ohjauskeinona jätehuollon osa-alueilla. Jätesuunnitelman tarkoituksena on selkeyttää alueellisella tasolla kuinka edistetään jätelaissa määriteltyjä periaatteita (jätteiden

18 20 määrän vähentäminen, jätteiden hyödyntämisen edistäminen, järjestää jätehuolto niin, ettei siitä aiheudu vaaraa eikä haitta terveydelle tai ympäristölle). Suunnitelmassa kerrotaan kunnan jätehuollon ja jätemäärien nykytila, tulevat kehitystavoitteet ja keinot, joilla saavutetaan määrätyt tavoitteet. Suunnitelmassa määritellään sekä lyhyemmän että pidemmän aikavälin tavoitteet. Alueellisen jätesuunnitelman tarkoituksena on, että se pohjautuu valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa esitettyihin tavoitteisiin. [24.] Sekajätteiden energiahyödyntäminen on Suomessa huomattavasti alhaisempaan muihin EUmaihin verrattuna. Jätteestä päätyy 65 % käsittelemättömänä kaatopaikalle ja 5 % poltetaan. Jos verrataan poltettavan jätteen määrää esimerkiksi Ruotsiin, niin siellä jätteen poltto on huomattavasti yleisempää.[19.] Vireillä olevia jätteenpolttolaitoshankkeita on tällä hetkellä Suomessa noin 20, mutta niistä ollaan toteuttamassa vain muutamia. Valtioneuvoston asetus jätteen polttamisesta (362/2003) asettaa tiukat kriteerit poltto- ja rinnakkaispolttolaitoksille ja niiden savukaasupäästöille. Raja-arvojen ja määräajoin tehtävien koemittausten avulla pyritään minimoimaan ympäristöhaittoja. Jätteen hyödyntäminen energiana on välttämätöntä, jotta esim. biohajoavan jätteen määrää kaatopaikalla saadaan vähennettyä. [4.] Jätteiden polttamisen tarkoituksena on hävittää jäte lopullisesti. Jätehierarkian mukaan sellainen jäte, jota ei voida enää hyötykäyttää muuten kohtuullisin kustannuksin ja ekotehokkaasti tai kierrättää, soveltuu polttoon tai energiahyötykäyttöön. Jätteen poltosta saadaan myös hyötykäyttöön energiaa. Polttoon kelpaava jäte voidaan erotella jo syntypaikalla erikseen tai erotella se jätteenkäsittelylaitoksella. Energiajätettä on tullut aikaisempien keräys kokemusten perusteella suhteellisen pieniä määriä, jonka vuoksi se ei ole ollut niinkään kannattavaa. Jätteiden poltto on myös aiheuttanut eriäviä mielipiteitä sen vaikutuksista ympäristöön ja ilmastoon. [4.]

19 21 4 SEKAJÄTTEEN KOOSTUMUS SUOMESSA LAJITTELUTUTKIMUKSIEN POHJALTA Sekajätteen koostumusta käsitteleviä tutkimuksia on tehty Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy:n, Savonlinnan Seudun Jätehuolto Oy:n, Kymenlaakson Jäte Oy:n, Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan (YTV) ja Turun seudun Jätehuolto Oy:n toimesta. 4.1 Päijät-Hämeen alueen kotitalouksien sekajäte Vuonna 2006 Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy:ssä toteutettiin sekajätteen lajittelu tutkimus, jossa selvitettiin sekajätteen koostumusta ja vertailtiin kahden eri keräysjärjestelmän eroja kahdeksan kunnan alueelta [25]. Tutkimus suoritettiin Kujalan Jätekeskuksella. Kuormia lajiteltiin yhteensä 16 jätekuormaa. Tutkittavat otokset olivat kotitalouksilta tulevaa sekajätettä. Jätettä tutkittiin yhteensä noin kg. Jokaisesta kuormasta lajiteltiin käsin kg jätettä. Tutkittavissa jätteissä oli pääasiassa kotitalouksilta tulevaa sekajätettä, mutta kuormiin tuli myös jätteitä päiväkodeilta, kauppaliikkeiltä ja teollisuudesta, mutta tämä huomioitiin kuorman sisällön tutkimisessa ja arvioinnissa. Tutkimuksessa jätekuormasta poistettiin ennen lajittelua kaikki yli 80 cm pitkät suuret kappaleet. Sen jälkeen kappaleet punnittiin, ja lisättiin yhteismäärään. Saatuja tuloksia voidaan tulevaisuudessa hyödyntää loppusijoitettavan jätteen laadun määrittämiseen, biohajoavan jätteen määrän rajoittamiseen kaatopaikalla, jätteen energiahyötykäytön suunnitteluun tuote- ja materiaali valintoihin sekä jäteneuvonnan suunnitteluun. Yhdyskuntajätteen todettiin sisältävän energiana hyödynnettävää jätettä 93 %. Biohajoavan jätteen osuus tutkimuksessa oli 59 %. 4.2 Savonlinnan seudun kotitalouksien sekajäte Savonlinnan Seudun Jätehuolto Oy toteutti elokuussa 2007 lajittelututkimuksen, jossa tutkittiin biohajoavan jätteen ja energiajätteen osuutta sekajätteessä [26]. Tietoa oli tarkoitus saada Savonlinnan seudun Jätehuolto Oy:n strategian suunnittelemiseen sekä saada tarkempaa tietoa siitä, kuinka paljon sekajäte sisältää biojätettä, sillä siitä oli aikaisemmin vain arvio muiden tutkimusten perusteella. Ajankohta valittiin sen mukaan, että jätteen

20 22 arvioitiin olevan laadultaan ja määrältään tavallista. Tutkittavat kuormat tulivat Savonlinnan Seudun Jätehuolto Oy:n osakaskuntien alueelta. Lajittelututkimus tehtiin kahdessa päivässä, jonka aikana tutkittiin kolme jätekuormaa. Tutkittavat jätteet olivat pääasiassa kotitalouksilta kerättävää jätettä. Lajittelu perustui Savonlinnan seudun yleisiin jätehuoltomääräyksiin. Jätettä tutkittiin yhteensä noin 600 kg, joka vastasi kolmesta jätekuormasta otettua kolmea näytettä. Tutkimustuloksena sekajäte sisälsi energiahyödynnettävää jätettä 88 % ja biohajoavaa jätettä 59 %. 4.3 Pääkaupunkiseudun kotitalouksien sekajäte Ramboll Finland Oy teki YTV:n toimeksiantona vuosina sekajätteen lajittelututkimuksen, jossa käsiteltiin pääkaupunkiseudun kotitalouksissa syntyvää sekajätettä [27]. Tutkimuksessa selvitettiin viiden erityyppisten asuinkiinteistöjen sekajätteen laatua ja määrää. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös hyötyjätteiden kiinteistökohtaisen keräyksen vaikutusta kotitalouksien sekajätteeseen ja sekajätteen sisältämien materiaalien hyötykäyttömahdollisuuksia. Tutkimus toteutettiin keväällä, kesällä, syksyllä ja talvella viikon pituisina tutkimusjaksoina. Keräysalueet ja tutkitut kiinteistöt valittiin siten, että ne edustaisivat mahdollisimman hyvin pääkaupunkiseudun asukkaita. Tutkimuksessa sekajäte lajiteltiin käsin 31 jätejakeeseen. Tutkimuksessa käsiteltiin 170 tonnia jätettä, joka koostui 108 näytteestä. Tutkimuksen perusteella eroavaisuuksia havaittiin sekajätteiden määrässä ja laadussa sekä eri kiinteistöryhmien ja vuodenaikojen välillä. Kaikkein vähiten sekajätettä tuottivat omistuskerrostaloissa asuvat (144 kg/asukas/vuosi) ja eniten sekajätettä syntyi paritaloissa (230 kg/asukas/vuosi). Tutkimuksen tavoitteena oli saada luotettavaa ja ajantasaista tietoa tämän hetkisestä kotitalouksien sekajätteen koostumuksesta. Kotitalouksien sekajäte sisälsi biohajoavaa jätettä 69 %. Energiahyödynnettävää materiaalia oli noin puolet sekajätteen painosta, johon ei laskettu mukaan biojätettä.

21 Pääkaupunkiseudun palvelualojen sekajäte Ramboll Finland Oy teki YTV:n toimeksiantona sekajätteiden lajittelututkimuksen pääkaupunkiseudulla vuonna 2004 [28]. Työn tarkoituksena oli selvittää pääkaupunkiseudulla viiden suurimman jätteitä tuottavan toimialan sekajätteen määrä ja laatu. Työn tavoitteena oli saada uusia ideoita siihen, kuinka voitaisiin vähentää syntyvän jätteen määrää tulevaisuudessa. Lajittelututkimus tehtiin viikon kestävänä tutkimuksena. Tutkimuskohteita olivat toimistot, sairaalat, koulut, ravintolat, hotellit ja päivittäistavarakaupat. Jokaisesta toimialasta tutkittiin viisi näytettä käsin lajittelemalla. Yhteensä sekajätettä tutkittiin viikon aikana 19,5 tonnia. Tuloksista nähtiin, että biojätettä/elintarvikejätettä oli sekajätteen painosta yli puolet kaupoilla sekä ravintoloilla, hotelleilla ja toimistoilla 40 % ja kouluilla 7 %. Tuloksien mukaan kotitalouksista peräisin olevan sekajäte sisälsi 31 % palavaa jätettä sekä 20 % paperia ja pahvia, eli sekajätteestä oli vielä yli puolet palavaa jätettä. Biohajoavan jätteen osuus oli 69 %.

22 24 5 SEKAJÄTTEEN LAJITTELUTUTKIMUS 5.1 Lajittelututkimuksen suunnittelu Lajittelututkimuksen tarkoituksena oli selvittää, vaikuttaako kiinteistön koko ja erilainen palvelutaso sekajätepussin sisältöön. Tässä työssä toteutettuun tutkimukseen valitut kohteet valittiin sen mukaan, että saadaan mahdollisimman erilaisia näkökulmia erilaisista palvelutasoista. Taulukossa 1 on eritelty ja koodattu palvelutasot A-E, joiden perusteella koko lajittelututkimus suunniteltiin. Taulukko 1. Jätekukko Oy:n sekajätteen lajittelututkimuksessa tutkitut palvelutasot A-E. Kiinteistö A Taajaman kiinteistö, jossa on huoneistoja vähintään kymmenen. B Taajaman kiinteistö, jossa on huoneistoja enintään kymmenen. Palvelutaso Kiinteistöllä on sekajätteen lisäksi erilliset hyötyjätteiden keräysastiat biojätteelle, keräyslasille, pienmetallille, keräyskartongille ja keräyspaperille. Kiinteistöllä on sekajätteen lisäksi erillinen keräysastia keräyspaperille. Muut hyötyjätteet on vietävä ekopisteisiin. Biojäte on mahdollisuuksien mukaan kompostoitava. C Taajaman erillistalo (omakotitalo) D Haja-asutusalueen erillistalo, (omakotitalo) tai kesämökki. E Haja-asutusalueen erillistalo, (omakotitalo) tai kesämökki. Kiinteistön sekajäte kerätään omaan jäteastiaan. Kaikki hyötyjätteet on vietävä ekopisteisiin ja biojäte on mahdollisuuksien mukaan kompostoitava. Sekajäte kerätään omaan jäteastiaan tai yhteiskäytössä olevaan jäteastiaan (kimppa-astia). Kaikki hyötyjätteet on vietävä ekopisteisiin ja biojäte on kompostoitava mahdollisuuksien mukaan. Sekajäte kerätään Jätekukko Oy:n järjestämään yleiskäytössä olevaan aluekeräyspisteen jäteastiaan. Kaikki hyötyjätteet on vietävä ekopisteisiin ja biojäte on kompostoitava mahdollisuuksien mukaan.

23 25 Sekajätteen lajittelututkimuksessa haluttiin selvittää Kuopion alueella asuinkiinteistöissä syntyvän sekajätteen laatua ja eri jätejakeiden suhteita sekajätteessä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin käsinlajittelua (kuva 3), joka toteutettiin mahdollisimman yhteneväisesti aikaisempien Suomessa toteutettujen lajittelututkimuksien kanssa, jotta työt olisivat vertailukelpoisia. Tarkoitus oli, että jokaisesta eri palvelutasosta saataisiin edustava otos, jotta tulokset olisivat luotettavia ja todellisia. Tutkimukseen ei otettu lainkaan muiden palvelualojen, yritysten eikä julkisten yhteisöjen jätteitä vaan ainoastaan kotitalouksien jätteitä. Ennen tutkimuksen toteutusta kartoitettiin aiemmin Suomessa tehtyjä sekajätteen lajittelututkimuksia ja tutustuttiin niihin. Sen jälkeen arvioitiin millainen tutkimusmenetelmä soveltuisi parhaiten Jätekukko Oy:n lajittelututkimuksen toteuttamiseen. Koska Jätekukko Oy:n tutkimuksessa käsiteltiin ainoastaan kotitalouksissa syntyvää sekajätettä, soveltuivat Savonlinnan Seudun Jätehuolto Oy:n ja Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy:n käyttämät sekajätteen lajittelututkimuksien lajittelujärjestelyt parhaiten Jätekukko Oy:n tutkimukseen. Kuva 3. Sekajätteen käsinlajittelua eri jätejakeisiin.

24 26 Työn konkreettisena päämääränä oli selvittää riittävällä tarkkuudella, mitä tavallinen roskapussi pitää sisällään. Sekajätteen lajittelututkimus auttaa näkemään kuinka paljon sekajäte sisältää hyöty, ongelma ja biohajoavaa jätettä. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään kuinka paljon hyötykäytettävää jätettä päätyy kaatopaikan jätetäyttöön. Tällaista tutkimusta ei ole vielä aikaisemmin tehty Jätekukko Oy:n toiminta-alueella. Tutkittavaksi taajama-alueeksi valittiin Kuopio, minkä lisäksi muutamia kohteita sijaitsi myös Karttulan kunnan puolella. Jätteiden ajoreitit räätälöitiin tutkimukseen sopivien kohteiden mukaan. Jätekukko Oy:llä ei ole omaa kuljetuskalustoa, joten jätteiden kuljetukset hoidettiin urakoitsijoiden toimesta. Kaikille tutkimuskohteille oli erikseen suunnitellut reitit, jotka ajettiin omana kuormana jätekeskukselle. Työturvallisuusasiat järjestettiin siten, että käytännön työn toteuttajilla oli asianmukaiset suojavarusteet kuten turvakengät, pistokestävät hansikkaat ja hengityssuojaimet. Sekajätteen keräys ja lajittelututkimus suoritettiin Ajankohta soveltui hyvin tutkimuksen toteuttamiseen, sillä olosuhteet olivat sopivat jätteiden käsittelyyn mm. sopivan lämpötilan ja vähäisempien hajuhaittojen vuoksi. Sekajätteen koostumuksessa on eroja eri vuodenaikoina ja tähän vaikuttaa etenkin sääolosuhteet, juhlapyhät ja lomat. Lajitteluviikon ajankohta valittiin tämän vuoksi siten, etteivät yleiset lomat tai juhlapyhät osuneet tutkimusviikolle. Jotta tulokset olisivat luotettavia, jokaiseen otokseen kerättiin mahdollisimman monelta kiinteistöltä jätettä. Tutkitut jätemäärät eivät olleet tässä tutkimuksessa kovin suuria, sillä työn tekemiseen oli varattu aikaa viikko ja lajittelijoiden määrä oli vähäinen. Jokaiselle tutkimuspäivälle oli eri palvelutason kuorma tutkittavana, joten jokaista palvelutasoa kohti oli käytettävänä vain yksi päivä. Jätemäärän koko ei siis pelkästään ollut tärkein kriteeri tulosten luotettavuudelle, vaan se että näytteitä otettiin useasta eri keräyspisteestä.

25 27 Tutkimusviikolla tehtiin myös keräysseurantaa. Jäteauton kuljettajan mukana tarkkailtiin niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat jätehuollon palvelutason laatuun. Tarkkailussa kiinnitettiin etenkin huomiota jätekatoksiin, keräysastioihin, aluekeräyspisteiden etäisyyksiin ja sijaintiin. Tutkimusta tekevien lajittelijoiden oli hyvä harjoitella etukäteen, mitä eri jätejakeet pitivät sisällään, jotta lajittelu onnistui tehokkaasti. Myös arvio siitä, mikä jätejae kuuluu mihinkin luokkaan, oli oltava selkeästi tiedossa jokaisella lajittelijalla, jotta lajittelu toteutettiin samalla tavalla. Käsinlajittelussa oli oltava varovainen, sillä jätteiden seasta saattoi löytyä sinne kuulumatonta jätettä, kuten neuloja ja teräviä esineitä. 5.2 Lajittelututkimuksen järjestelyt Tässä työssä toteutetussa lajittelututkimuksessa jätteet lajiteltiin 17 jäteluokkaan (taulukko 2). Lajittelussa käytettiin samoja jaotteluperiaatteita kuin esimerkiksi Savonlinnan Jätehuolto Oy:n 2007 tekemässä sekajätteen lajittelututkimuksessa. Tutkimuksessa käytetyt lajitteluluokat on selitetty tarkemmin liitteessä 1. Jätejakeet lajiteltiin siten, kuinka ne olisi voitu lajitella jo syntypaikalla ennen jätteen laittamista sekajäteastiaan. Sekajäte lajiteltiin Kuopion jätekeskuksen huoltohallissa lajittelupöydältä astioihin ja jätesäkkeihin, jotka punnittiin aluksi tyhjinä. Jätekukko Oy:n lajittelumallin mukaan tehdyissä kuvissa käytettiin apuna lajitteluohjeita, joiden avulla ohjataan myös Jätekukko Oy:n toiminta-alueen asukkaita lajittelemaan jätteet. Taulukko2. Tutkimuksessa käytetyt jätteiden lajitteluluokat 1. Biojäte 10. Haravointijäte 2. Keräyspaperi 11. SER 3. Keräyspahvi- ja kartonki 12. Ongelmajäte 4. Muovienergiajäte 13. Renkaat 5. Muu energiajäte 14. Vaipat ja kuukautissiteet 6. Lasi 15. Tekstiilit 7. Metalli 16. Sekajäte 8. Puu 17. Suuret kappaleet 9. Risut

26 28 Jätteiden lajittelun jälkeen jäljelle jäi sellaista jätettä, jota oli enää mahdotonta lajitella hienojakoisuuden ja jätteen vaikean erottelemisen vuoksi. Tämä jäljelle jäänyt hienoaines lisättiin tuloksissa sekajätteen kokonaismäärään. Ongelmajätteestä kerättiin erikseen paristot, sillä haluttiin tietää paljonko ongelmajäte sisältää paristoja, jotka olisi voitu viedä ekopisteelle. Muovijäte lajiteltiin vielä erikseen elintarvikkeita sisältäviin pakkauksiin ja muuhun tunnistamattomaan muoviin. Lopputuloksissa nämä lisättiin kuitenkin sekajätteen määrään, sillä elintarvikkeita sisältäviä pakkauksia ei voitu laittaa sellaisenaan biojätteen joukkoon. Niinpä sekajäte sisältää myös pieniä määriä biojätettä. Sekajätteen mukana saattaa tulla isoja jätekappaleita. Tutkimuksessa isot kappaleet otettiin mukaan ainoastaan siitä jäteotoksesta, joka lajiteltiin. Jätteiden keräys tapahtui aamulla ja lajittelu pyrittiin suorittamaan mahdollisimman nopeasti heti kuorman saavuttua, sillä lajitteluun kului yllättävän paljon aikaa. Lajittelu tehtiin pesuhallissa, joka soveltui hyvin lajitteluun, sillä se suojasi tuulelta ja sateelta (kuva 4). Lajittelupöytä ja lattia suojattiin pressuilla, jotta lajittelu sujuisi siistimmin. Jätteiden punnitsemiseen käytettiin lattiavaakaa. Punnitukset tehtiin kilogramman (kg) tarkkuudella. Jätteiden keräyspäivät eivät kaikilla reiteillä vastanneet normaalin noutorytmin tyhjennyspäivää, joten jäteastiat eivät välttämättä olleet yhtä täysiä, kuin normaalisti olisivat olleet. Kuva 4. Lajittelututkimuksen järjestelyjä ennen sekajätteen lajittelua.

27 Lajittelututkimuksen toteutus Koska tutkimus suoritettiin keväällä, kiinnitettiin huomiota myös siihen, sisältääkö sekajäte haravointijätettä, risuja, puuta ja rakennusjätettä, sillä nämä jätemäärät ovat luultavasti suurempia keväällä ja syksyllä (kuva 5). Ajankohta oli otollista aikaa myös kevätsiivouksille, joten jätteen mukana oli myös vaatteita jonkin verran. Lajittelututkimus suoritettiin viiden päivän aikana, jonka aikana tutkittiin viisi jätekuormaa ja jokaisesta kuormasta tutkittiin yksi otos. Käsinlajittelu vei paljon aikaa. Keskimäärin lajittelu kesti noin 8 h päivässä. Lajittelua tehtiin yhden tai kahden hengen voimin, joten työ ei sen vuoksi sujunut niin nopeasti kuin jos lajittelijoita olisi ollut useampi. Myös sekajätteen mukana ollut suuri biojätteen määrä hidasti lajittelua. Kuva 5. Sekajäte sisälsi myös risuja ja haravointijätettä.

28 30 Kun tutkittava kuorma saapui jäteasemalle, sen kokonaispaino punnittiin aluksi jätekeskuksen autovaa alla. Kuorma ajettiin sen jälkeen jätepenkalle. Näyte nostettiin kaivinkoneen kahmarikauhan avulla, ja näin vältettiin maa-aineksen joutumista tutkittavaan otokseen (kuva 6). Tutkittava otos haettiin pyörökuormaajalla pesuhalliin tutkimusta varten (kuva 7). Otokset punnittiin aina ennen käsinlajittelua. Liitteessä 2 on malli seurantalomakkeesta, johon kirjattiin lajittelututkimuksen tulokset. Kuva 6. Kaivinkoneen kahmarikauha nostaa otoksen tutkittavaksi. Kuva 7. Pyörökuormaajan kauhassa oleva sekajäteotos tuodaan tutkittavaksi.

29 31 6 SEKAJÄTTEEN LAJITTELUTUTKIMUKSEN TULOKSET Sekajätteen lajitteluviikon aikana jätettä kerättiin viiden eri palvelutason alueelta yhteensä kg. Tutkittujen kuormien painot vaihtelivat kg:n välillä. Jätettä lajiteltiin käsin jokaisesta eri palvelutason alueen kuormasta yksi otos. Otosten painot vaihtelivat kg:n välillä. Sekajätteen osuus oli aikaisempien lajittelututkimuksien mukaisesti eri palvelutasojen alueilla %:n välillä. Energiajätettä oli varsinaisen sekajätteen määrästä %. Biohajoavan jätteen osuus sekajätteessä oli kaikissa palvelutasoissa suuri. Varsinainen sekajäte sisälsi biojätettä eri palvelutasoissa % ja biohajoavaa jätettä oli tutkituissa otoksissa %:n välillä palvelutasosta riippuen. Lajittelututkimuksessa kerättiin erikseen elintarvikkeita sisältävät pakkaukset ja tunnistamaton muovi. Elintarvikkeita sisältäviä pakkauksia oli eri palvelutasojen alueiden sekajätteen määrästä 0-5 % ja tunnistamatonta muovia <1 % (kuva 8). Lopputuloksissa ne kuitenkin lisättiin sekajätteen määrään. Positiivista oli huomata, kuinka vähän sekajäte sisälsi ongelmajätettä. Sitä oli eri palvelutasojen alueilla 1-2 % lajiteltujen otosten määrästä. Ongelmajäte koostui lähinnä kynsilakoista, maalipurkeista ja puhdistusaineista. Sekajätteen joukossa oli myös muutamia neuloja ja lääkkeitä, mutta niiden määrä oli hyvin vähäinen. Kuva 8. Sekajätteen mukana oli elintarvikkeita sisältäviä pakkauksia ja tekstiileitä.

30 Tulokset aikaisempien lajittelututkimusten mukaisesti Kuopion Jätekukko Oy:n toteuttamassa sekajätteen lajittelututkimuksessa käytettiin samoja menetelmiä, kuin aikaisemmin Suomessa tehdyissä sekajätteen lajittelututkimuksissa. Liitteeseen 3 on taulukoitu eri palvelutasoista tutkitut jätemäärät jätelajeittain. Sekajätteeseen kuuluvat kengät, kumi-, nahka-, ja keinonahkatuotteet, hehkulamput, keramiikka, pölynimuripussit, tupakantumpit, elintarvikkeita sisältävät pakkaukset, kahvi- ja sipsipussit, narut, nauhat sekä hienojakoinen jäännös, jota oli mahdotonta enää lajitella. Sekajätteeseen laitettiin myös muovipussit, joilla sekajäte oli tuotu keräysastiaan. Vaipat ja kuukautissiteet lajiteltiin myös erikseen, sillä ne ovat osittain biohajoavaa jätettä Yli 10 huoneiston taloyhtiö Yli 10 huoneiston taloyhtiön tutkitun kohteen jätekuorman paino oli kg josta lajiteltiin käsin 143 kg sekajätettä. Tutkitun palvelutason alueella oli kolme ekopistettä, jotka sijaitsivat maksimissaan 500 m:n etäisyydellä keräyskohteista. Alueen ekopisteet sijoittuvat palvelujen (kauppa, kioski) läheisyyteen. Ekopisteissä vastaanotetaan keräyspaperia, keräyskartonkia, keräyslasia, paristoja, pienmetallia ja tekstiilejä. Sekajäte on jätettä, jota ei enää voi millään tavalla hyödyntää. Varsinaisen sekajätteen osuus tutkitusta jätemäärästä oli alueen A palvelutasossa 31 % (kuva 9). Biojätettä oli otoksessa 22 %. Keräyspaperia sekä keräyspahvia ja kartonkia oli molempia 7 % tutkitun jätteen määrästä. Suuria kappaleita ei ollut lainkaan tutkitussa otoksessa. Keväällä sekajäte voi sisältää kevätsiivouksesta johtuen tekstiilejä sekä haravointijätettä. Tutkitun palvelutason jätteessä oli vain 1 % haravointijätettä ja tekstiilejä. Ongelmajätettä ja sähkö- ja elektroniikkaromua oli molempia 1 %. Ongelmajätteen mukana oli lääkkeitä jotka kuuluisi viedä apteekkiin tai muihin ongelmajätevastaanottopisteisiin ongelmajätekeräystä varten. Otoksessa oli joitain teräviä esineitä kuten nauloja ja ruuveja. Otoksessa ei ollut lainkaan paristoja tai renkaita. Lasia ja metallia oli sekajätteen joukossa vähän, mikä osoittaa sen että asukkaat lajittelevat ne suhteellisen hyvin. Kiinteistöjen alueella on lasin ja metallin keräysastiat. Muovienergiajätettä oli yhteensä 12 %.

31 33 Biojäte 22 % Sekajäte 31 % Vaipat ja kuukautissiteet 8 % Ongelmajäte 1 % Keräyspaperi 7 % Keräyspahvi ja - kartonki 7 % SER 1 % Haravointijäte Muu energiajäte 1 % 3 % Risut <1% Puu 1 % Tekstiilit 1 % Metalli 3 % Lasi 2 % Muovienergiajäte 12 % Kuva 9. Yli 10 huoneiston taloyhtiön (A) sekajätteen koostumus Alle 10 huoneiston taloyhtiö Alle 10 huoneiston tutkitun palvelutason B alueelta kerättiin kg:n kuorma, josta lajiteltiin 310 kg otos sekajätettä. Alueella oli kaksi ekopistettä, jotka sijaitsivat maksimissaan 750 m:n etäisyydellä keräyskohteista. Ekopisteisiin voi viedä keräyspaperia, keräyskartonkia, keräyslasia, paristoja, pienmetallia ja tekstiilejä. Otoksessa oli 14 % sekajätettä (kuva 10). Määrä oli suhteellisen alhainen verrattuna muihin palvelutasojen alueiden sekajätemääriin. Otoksen mukana oli kuitenkin runsaasti haravointijätettä ja risuja. Haravointijätettä oli yhteensä 28 % lajitellun jätteen määrästä. Tutkitussa otoksessa oli biojätettä 25 %, keräyspaperia sekä keräyspahvia ja -kartonkia oli molempia 5 %. Jätteen mukana oli myös remonttijätettä, kuten tapetteja. Nämä laitettiin

32 sekajätteen joukkoon. Ongelmajätteessä oli ruiskuneula ja erilasia liimoja. Jätteen mukana oli myös muutamia paristoja. Otoksessa ei ollut lainkaan suuria kappaleita eikä renkaita. 34 Vaipat ja kuukautissiteet 1 % Ongelmajäte 2 % SER <1 % Risut 5 % Puu <1% Tekstiilit 1 % Metalli 3 % Lasi 2 % Muu energiajäte 3 % Oikea kaatopaikkajäte 14 % Biojäte 25 % Haravointijäte 28 % Muovienergiajäte 6 % Keräyspahvi ja - kartonki 5 % Keräyspaperi 5 % Kuva 10. Alle 10 huoneiston taloyhtiön (B) sekajätteen koostumus Taajama-alueen omakotitalot Taajama-alueen palvelutason alueelta C kerättiin kg:n kuorma jätettä, josta lajiteltiin 365 kg otos sekajätettä. Alueella oli kaksi ekopistettä, jotka sijaitsivat maksimissaan 750 m:n etäisyydellä keräyskohteista. Tutkitussa otoksessa oli sekajätettä 19 % (kuva 11). Sekajäte sisälsi remonttijätettä kuten tapetteja. Sekajätteessä oli myös auton kumimattoja. Varsinainen otos sisälsi 10 % haravointijätettä. Keväällä asukkaat siivoavat pihojaan ja silloin sekajätteen joukkoon voi päätyä

33 35 myös pihajätteitä. Biojätteen määrä otoksessa oli 31 % joka oli osuudeltaan korkea. Keräyspaperia oli otoksessa 7 %. Ongelmajäte sisälsi kynsilakkoja, liimaa, öljykanistereja ja yhden neularuiskun. SER:n ja ongelmajätteen määrä on vähäinen ja se osoittaa, että asukkaat ymmärtävät etteivät nämä jätejakeet kuulu sekajäteastiaan. Muovienergiajätettä otoksessa oli otoksessa 8 %. Sekajäte 19 % Vaipat ja kuukautissiteet 6 % Biojäte 32 % Ongelmajäte <1 % SER <1 % Risut <1 % Puu 3 % Tekstiilit 4 % Metalli 2 % Lasi 1 % Muu energiajäte Muovienergiajäte 3 % 8 % Keräyspahvi ja - kartonki 5 % Keräyspaperi 7 % Haravointijäte 10 % Kuva 11. Taajama-alueella sijaitsevien omakotitalojen (C) sekajätteen koostumus.

34 Haja-asutusalueen omakotitalot Haja-asutusalueen palvelutason alueelta D kerättiin kg kuorma, josta lajiteltiin 303 kg:n otos sekajätettä. Alueen ekopisteet sijaitsevat keräyskohteista maksimissaan 9-26 km:n päässä. Tutkittu otos sisälsi sekajätettä 28 % (kuva 12). Biojätteen määrä oli 27 %. Keräyspaperia oli 7 % ja keräyspahvia ja -kartonkia 4 %. Ongelmajätteen mukana oli insuliiniruiskuja, injektionesteitä sekä öljykanistereita. Muovienergiajätettä otoksessa oli 14 %. Määrä oli kaikkein korkein muihin palvelutasojen tutkittuihin otoksiin verrattuna. Sekajäte 28 % Biojäte 27 % Vaipat ja kuukautissiteet 8 % Suuret kappaleet 1 % SER <1 % Ongelmajäte <1 % Puu 3 % Tekstiilit 1 % Metalli 2 % Lasi 2 % Muu energiajäte 3 % Muovienergiajäte 14 % Keräyspaperi 7 % Keräyspahvi ja - kartonki 4 % Kuva 12. Haja-asutusalueella sijaitsevien omakotitalojen (D) sekajätteen koostumus.

35 Aluekeräyspiste Aluekeräyspisteiden jätekuorma painoi kg, josta lajiteltiin 230 kg otos sekajätettä. Lähimmät ekopisteet sijaitsevat joko aluekeräyspisteen yhteydessä tai korkeintaan 15 km:n päässä keräyskohteista. Sekajätteen osuus tutkitusta jätemäärästä oli alueen E palvelutasossa 43 % (kuva 13). Kiinteistöillä täytyy kompostoida mahdollisuuksien mukaan ja biojätteen määrä oli otoksessa 19 %. Biojätteen osuus oli palvelutason E alueella alhaisin verrattuna muihin tutkittuihin palvelutasoihin. Alueen hyötyjätteet on vietävä ekopisteisiin. Keräyspaperin määrä oli yhteensä 5 % tutkitusta jätteen määrästä. Muovienergiajätettä oli otoksessa 7 %. Kiinteistöillä ei ole omaa keräysastiaa lasille ja metallille ja se näkyy tuloksista. Lasin osuus sekajätteestä oli 4 %, joka on kaksinkertainen verrattuna palvelutason A alueen tuloksiin, jossa on oma keräysastia lasille. Ajankohdasta johtuen kevätsiivoukset ovat olleet luultavasti käynnissä ja jätteen joukossa oli vaatteita ja kenkiä. Sekajäte sisälsi myös rakennusjätettä, kuten lasivillaa. Jätteen mukana oli myös rehupaalimuovia sekä huonekalujen pakkausmuovia. Nämä jätejakeet laitettiin sekajätteeseen. Jätteen joukossa oli ongelmajätteeseen kuuluvaa öljyistä jätettä. Ongelmajätteessä oli myös hiustenvärjäyspurkkeja ja vetyperoksidia. Tutkitussa otoksessa ei ollut lainkaan haravointijätettä eikä renkaita.

36 38 Biojäte 19 % Keräyspaperi 5 % Sekajäte 43 % Keräyspahvi ja - kartonki 6 % Muovienergiajäte 7 % Vaipat ja kuukautissiteet 3 % Ongelmajäte 2 % SER 1 % Risut <1 % Suuret kappaleet <1 % Puu <1 % Tekstiilit 5 % Metalli 3 % Muu energiajäte 2 % Lasi 4 % Kuva 13. Aluekeräyspisteen (E) sekajätteen koostumus Biohajoava- ja energiajäte Biohajoavaksi jätteeksi luokiteltiin biojäte, muu energiajäte, haravointijäte, puut, risut, tekstiilit, keräyspaperi, keräyspahvi- ja kartonki sekä vaipat ja kuukautissiteet. Biojätettä päätyi myös sekajätteen mukaan, sillä joukossa oli pahasti sotkeentuneita jätejakeita, joita oli mahdoton erotella. Jätteen lajittelua hidasti myös runsas biojätteen määrä. (kuva 14). Biohajoavaa jätettä oli alueen A palvelutasossa 49 % (kuva 15). Biohajoavan jätteen osuus oli siis melkein puolet koko tutkitusta jätemäärästä. Biohajoavaa jätettä oli palvelutason B alueen otoksessa 75 %. Määrä oli erittäin suuri, mutta jätteen joukossa ollut haravointijäte ja risut nostivat lukua. Kiinteistöjen alueella biojäte on kompostoitava mahdollisuuksien mukaan. Palvelutason alueen C tutkittu otos sisälsi paljon biojätettä. Tutkittu otos sisälsi

37 39 myös haravointijätettä, joka nostaa biohajoavan jätteen määrää entisestään. Biohajoavaa jätettä oli otoksessa C yhteensä 70 %. Biohajoavaa jätettä oli palvelutason D otoksessa 54 %. Biohajoavaa jätettä oli palvelutason E alueen otoksesta 40 %. Jätteen lajittelu oli alueen E palvelutason otoksessa huomattavasti helpompaa ja nopeampaa, sillä biojätettä ei ollut sotkeentunut niin paljon muuhun jätteeseen. Palvelutason E tutkitun sekajätteen mukana oli myös valmiiksi lajiteltuja biojätepusseja. Se voi johtua siitä, ettei kiinteistöillä ei ole omaa kompostia ja biojätepussi päätyy sen vuoksi sekajätteen joukkoon. Kuva 14. Varsinainen sekajäte sisälsi runsaasti biojätettä. Energiajätteeksi luokiteltiin biojäte, keräyspaperi, keräyspahvi- ja kartonki, puut, risut, haravointijäte, muu energiajäte, renkaat, muovienergiajäte, vaipat ja kuukautissiteet ja tekstiilit. Energiajätteeksi laitettiin myös sekajäte, sillä sen sisältö on suurilta osin polttokelpoista. Energiajätteen osuus oli kaikkien palvelutasojen sekajätteen määrästä yli 90 %.

38 40 A B C D E Biohajoavajäte Sekajäte Muovienergiajäte Metalli Lasi Ongelmajäte SER Suuret kappaleet 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuva 15. Eri palvelutasojen sekajätteen osuudet luokittain aikaisempien lajittelututkimuksien mukaisesti. Energiajätteeksi luokiteltava osuus on rasteroitu kuvassa. 6.2 Tulokset Jätekukko Oy:n hyötyjätekeräyksen lajittelumallin mukaisesti Jätekukko Oy:n lajitteluohjeiden mukaisesti sekajätteeseen kuuluu muovienergiajäte, vaipat ja kuukautissiteet, oikea kaatopaikkajäte, elintarvikkeita sisältävät pakkaukset, muovi, suuret kappaleet sekä jäljelle jäänyt hienoaines jota ei enää pystynyt lajittelemaan. Jätekukko Oy:n toiminta-alueella ei kerätä erikseen muovienergiajätettä, vaan se laitetaan sekajätteen joukkoon. Muu energiajäte (läpivärjätyt kartongit, piirustuspaperit, kartonkiset kertakäyttöastiat, likaantuneet kartonki- ja paperipakkaukset, kuitit ja muistilaput ja käärepaperit) on jaettu osiin siten, että sekajätteeseen kuuluu likaantuneet pakkaukset, biojätteeseen pehmopaperi, keräyspaperiin sisältyy kuitit, muistilaput, kääre- ja piirustuspaperit ja keräyskartonkiin läpivärjätyt kartongit ja kartonkiset kertakäyttöastiat.

39 Yli 10 huoneiston taloyhtiö Sekajätettä oli yli 10 huoneiston taloyhtiöiden lajitellun otoksen määrästä 51 % (kuva 16). Biojätettä otoksessa oli 24 %, vaikka tutkitun alueen kiinteistöillä on biojäteastia. Keräyspaperia oli tutkitussa otoksessa 7 % ja keräyspahvia ja kartonkia 8 %. Lasia ja metallia oli 1 %. Vaikka tutkimusajankohta sijoittuu keväälle, niin risuja, puuta tai haravointijätettä oli hyvin vähän tämän palvelutason sekajätteen sisällössä. Elintarvikkeita sisältävät pakkaukset ja tunnistamaton muovi lajiteltiin erikseen omiin jakeisiinsa. Elintarvikkeita sisältäviä pakkauksia oli 5 % ja tunnistamatonta muovia <1 %, nämä lisättiin kuitenkin lopputuloksissa sekajätteen määrään. Biojäte 24 % Sekajäte 51 % Keräyspaperi 7 % Keräyspahvi ja - kartonki 8 % Lasi 2 % Metalli 3 % Ongelmajäte 1 % SER 1 % Haravointijäte 1 % Risut <1 % Puu 1 % Tekstiilit 1 % Kuva 16. Yli 10 huoneiston taloyhtiö (A) sekajätteen koostumus Jätekukko Oy:n lajittelumallin mukaan.

40 Alle 10 huoneiston taloyhtiö Tutkimuksen ajankohta sijoittui keväälle. Alle 10 huoneiston palvelutason alueen jätteen koostumuksessa näkyy ajankohta, sillä haravointijätettä oli tutkitun sekajätteen määrästä 29 % ja risuja 6 % sekajätteen määrästä (kuva 17). Sekajätettä oli 21 % ja biojätettä 26 %. Kaikki hyötyjätteet on vietävä ekopisteisiin. Keräyspaperia ja keräyspahvia oli molempia 6 % tutkitun sekajätteen määrästä. Elintarvikkeita sisältäviä pakkauksia oli 2 % sekajätteestä. Tunnistamatonta muovia ei ollut lainkaan. Sekajäte 21 % Biojäte 26 % Puu <1 % Risut 6 % SER <1 % Tekstiilit 1 % Metalli 3 % Lasi 2 % Keräyspahvi ja - kartonki 6 % Keräyspaperi 6 % Haravointijäte 29 % Kuva 17. Alle 10 huoneiston taloyhtiön (B) sekajätteen koostumus Jätekukko Oy:n lajittelumallin mukaan.

41 Taajama-alueen omakotitalot Sekajätettä oli taajama-alueen tutkitussa otoksessa 34 % ja biojätettä 32 % (kuva 18). Hyötyjätteen viedään ekopisteisiin. Keräyspaperia tutkitussa otoksessa oli 8 % ja keräyspahvia ja kartonkia 6 %. Biohajoavista jätteistä otoksessa oli haravointijätettä 10 % ja puuta 3 %. Tekstiileitä oli otoksessa 4 %. Elintarvikkeita sisältäviä pakkauksia oli 2 % sekajätteestä. Tunnistamatonta muovia ei ollut lainkaan. Sekajäte 34 % Biojäte 32 % Ongelmajäte <1 % SER <1 % Risut <1 % Haravointijäte 10 % Puu 3 % Tekstiilit 4 % Metalli 2 % Lasi 1 % Keräyspahvi ja - kartonki 6 % Keräyspaperi 8 % Kuva 18. Taajama-alueen omakotitalojen (C) sekajätteen koostumus Jätekukko Oy:n lajittelumallin mukaan.

42 Haja-asutus alueen omakotitalot Sekajätettä oli 51 % haja-asutusalueen tutkitun otoksen määrästä (kuva 19). Biojätettä oli 28 %. Sekajäte kerätään Jätekukko Oy:n järjestämään yleiskäytössä olevaan aluekeräyspisteen jäteastiaan. Kaikki hyötyjätteet on vietävä ekopisteisiin ja biojäte on kompostoitava mahdollisuuksien mukaan. Elintarvikkeita sisältävät pakkauksia oli sekajätteen määrästä 2 %. Biojäte 28 % Sekajäte 51 % Keräyspaperi 8 % Keräyspahvi ja - kartonki 5 % Lasi SER >1 % Ongelmajäte >1 % Puu 3 % Tekstiilit 1 % Metalli 2 % 2 % Kuva 19. Haja-asutusalueen omakotitalojen (D) sekajätteen koostumus Jätekukko Oy:n lajittelumallin mukaan.

43 Aluekeräyspiste Sekajätettä oli aluekeräyspisteen otoksessa 53 % (kuva 20). Biojätteen määrä oli 19 %, mikä oli hieman alhaisempi, kuin sellaisen palvelutason alueella, jossa on erilliskeräys biojätteelle. Alueen hyötyjätteet on vietävä ekopisteisiin. Otoksessa oli 6 % keräyspaperia ja 7 % keräyspahvia ja kartonkia. Luultavasti kevätsiivousten vuoksi tekstiileitä oli otoksen jätemäärästä 5 %. Elintarvikkeita sisältäviä pakkauksia oli yhteensä 3 % ja tunnistamatonta muovia ei ollut lainkaan. Ongelmajätettä oli 2 % otoksessa. Ongelmajäte sisälsi moottoriöljyjätettä. Biojäte 19 % Keräyspaperi 6 % Sekajäte 53 % Keräyspahvi ja - kartonki 7 % Lasi 4 % Ongelmajäte 2 % SER 1 % Risut <1 % Puu <1 % Tekstiilit 5 % Metalli 3 % Kuva 20. Aluekeräyspisteen (E) sekajätteen koostumus Jätekukko Oy:n lajittelumallin mukaan.

44 Biohajoava- ja energiajäte Biohajoavaan jätteeseen sisältyy Jätekukko Oy:n tulkinnan mukaan biojäte, keräyspaperi, keräyspahvi ja kartonki, muu energiajäte, puu, risut ja haravointijäte. Biohajoavan jätteen määrä oli tutkituissa palvelutasoissa %:n välillä (kuva 21). Energiajäte luokiteltiin Jätekukko Oy:n tulkinnan mukaan siten, että energiahyödynnettävää jätettä ovat muovienergiajäte, muu energiajäte, vaipat ja kuukautissiteet, tekstiilit ja puu. Muut jätejakeet ovat erikseen, sillä niiden erilliskeräys jatkuisi normaalisti, vaikka osa jätteestä ohjattaisiin energiahyötykäyttöön. Jätekukko Oy:n lajitteluohjeiden mukaiseesti energiahyödynnettävää jätettä oli eri palvelutasojen tutkituissa otoksissa % välillä. Energiajäteosuudet olivat Jätekukko Oy:n tulkinnan mukaan huomattavasti pienemmät verrattuna muiden tutkimusten mukaisiin energiajäteosuuksiin, sillä energiajätteeksi ei laskettu mukaan kaikkia sekajätteeseen kuuluvia jätejakeita (kuva 22).

45 47 A B C D Biohajoava jäte Sekajäte Lasi Metalli SER Ongelmajäte E 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuva 21. Biohajoavan jätteen osuus varsinaisesta sekajätteestä Jätekukko Oy:n lajittelumallin mukaan. A B C D E Biojäte Haravointijäte Keräyspaperi Keräyspahvi- ja kartonki Risut Energiahyödynnettävä jäte Sekajäte Lasi Metalli SER Ongelmajäte 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Kuva 22. Eri palvelutasojen sekajätteen osuudet luokiteltuina Jätekukko Oy:n lajittelumallin mukaan. Energiajätteen osuus on kuvassa rasteroituna.

46 48 7 TULOSTEN TARKASTELU Lajittelututkimuksen tulosten perusteella voi havaita, että asukkaiden lajitteluaktiivisuus on eri palvelutasoissa vaihtelevaa. Osa asukkaista lajittelee jätteensä hyvin, mutta parannettavaa on vielä. Etenkin biojätteen erilliskeräyksessä on paljon kehitettävää, jotta sen lajittelu olisi tehokkaampaa. Jätehuollossa asukkaiden tiedotus ja valistus on lisääntynyt ja jätteiden lajittelua ohjeistetaan hyvin. Ihmisten asenteissa jätteiden lajittelua kohtaan olisi vielä korjattavaa. Asukkaat eivät välttämättä ymmärrä jätteiden todellista vaikutusta ympäristöön kaatopaikan jätetäytössä. Syntypaikkalajittelun tehostaminen vaatii myös vielä lisää jäteneuvontaa ja ohjausta, jotta sellaisetkin asukkaat saadaan innostumaan jätteiden lajittelusta, jotka eivät ole niin ympäristötietoisia. Jätteiden lajittelussa ja kierrätyksessä on kyse myös totutuista tavoista. Kun ympäristöopetus aloitetaan jo päiväkoti-ikäisille, niin lapset oppivat jo pienenä kierrättämään ja kompostoimaan paremmin. Biohajoavan jätteen määrä sekajätteessä oli aikaisempien Suomessa tehtyjen sekajätteen lajittelututkimuksien mukaan suuri. Jätekukko Oy:n tutkimuksen perusteella biohajoavan jätteen määrä osoittautui myös huolestuttavan korkeaksi. Lajittelututkimuksen ajankohta näkyi myös selvästi tuloksissa. Etenkin palvelutason B tutkitussa jäteotoksessa sekajätteen joukkoon oli laitettu risuja, haravointijätettä ja puuta (kuva 10). Haravointijäte on kompostoituvaa biohajoavaa jätettä ja on yllättävää, että asukkaat laittavat suuria määriä maatuvaa jätettä sekajätteen joukkoon, joka voitaisiin kompostoida. Tutkituissa otoksissa oli myös jonkin verran erilaisia tekstiilejä. Tutkimuksen tuloksista voidaan havaita, että suurin osa sekajätteestä koostuu erilaisista elintarviketeollisuuden pakkausmateriaaleista sekä kertakäyttöisistä materiaaleista. Jätemäärät ovat kasvaneet yhä enemmän teollistumisen myötä. Nykyään kuitenkin teollisuudessa pyritään käyttämään mahdollisimman ympäristöystävällisiä pakkausmateriaaleja. Tuotteen laadulla pitäisi pyrkiä siihen, että se olisi mahdollisimman pitkäikäinen ja tehokkaasti käytettävä.

47 49 Jätteiden sisältämä energia pystyttäisiin käyttämään helpommin hyödyksi, jos jätteet lajiteltaisiin jo syntypaikalla eri hyötyjätejakeisiin. Lajittelematon sekajäte ei sovellu suoraan energiahyötykäyttöön ennen erottelua oikeanlaisen tekniikan avulla. Jos jäte olisi lajiteltu syntypaikalla oikein, jätteen hyötykäyttöprosentti olisi korkeampi. Kun jätejakeet ovat sotkeentuneet keskenään, niin jakeiden hyötykäyttöarvo laskee sen kosteuden ja likaisuuden takia. Jos Kuopion alueella kerättäisiin erikseen muovienergiajäte energiahyötykäyttöön, pienentäisi se myös sekajätteen määrää. Jätekukko Oy:n lajittelututkimuksen tuloksista voidaan havaita, että vaikka kiinteistöillä on olemassa keräysastiat hyötyjätteille, niin silti sekajätteen joukkoon laitetaan esimerkiksi keräyspaperia sekä keräyskartonkia ja pahvia. Ongelmajätteet ja SER:n määrät tutkimuksessa olivat vähäisiä. Ihmiset ymmärtävät ongelmajätteen haitallisuuden ja sen vuoksi ne luultavasti osataan kierrättää oikein. Tutkituista jäteotoksista ei löytynyt lainkaan renkaita. Tämä viittaa siihen, että tuottajavastuun alaisuuteen kuuluva renkaiden keräys on toimivaa. Alueiden ikärakenteella ja koulutustasolla voi myös olla vaikutusta lajittelukäyttäytymiseen. Palvelutason A alueella oli paljon opiskelija-asuntoloita. Nuorten ja keski-ikäisten asukkaiden määrä oli palvelutason A alueella suurin. Vaikka nuoret ovat yhä enemmän ympäristötietoisia, niin silti käytännössä se ei välttämättä vielä näy lajittelussa. Palvelutasojen D ja E alueella asui enemmän keski-ikäisiä sekä vanhempia ihmisiä. Palvelutasoilla D ja E ei ollut kiinteistökohtaisia hyötyjätteen keräysastioita, mutta hyötyjätemäärät eivät poikenneet palvelutason A jäteotoksesta. Tästä voidaan päätellä, että vanhemmat ihmiset mahdollisesti hyötykäyttävät ja lajittelevat jätteet tarkemmin. Haja-asutusalueella (D ja E) saatetaan myös käyttää hyödyksi enemmän poltettavia materiaaleja esimerkiksi tulipesään. Sekajätteen lajittelututkimus olisi hyvä toteuttaa useampina ajanjaksoina, jotta nähtäisiin tarkemmin, minkälainen on sekajätteen koostumuksen vuodenaikaisvaihtelu. Lajittelukokeita olisi hyvä myös tehdä pidempänä ajanjaksona, jotta tulokset olisivat vielä luotettavammat. Uusi lajittelututkimus olisi hyvä tehdä samojen palvelutasojen alueista, jolloin nähtäisiin kuinka paljon tuloksissa on yhtäläisyyksiä ja eroja.

48 Tulosten vertailu aiempiin Suomessa tehtyihin lajittelututkimuksiin Jätekukko Oy:n sekajätteen lajittelututkimuksen tuloksia vertailtiin muualla Suomessa tehtyihin sekajätteen lajittelututkimuksiin. Jätekukko Oy:n tutkimuksessa käytettiin samoja lajitteluperiaatteita kuin Savonlinnan Seudun Jätehuolto Oy:n ja Päijät Hämeen Jätehuolto Oy:n sekajätteen lajittelututkimuksissa. Näissä lajittelututkimuksissa käsiteltiin pelkästään kotitalouksissa syntyvää sekajätettä. Taulukossa 3 on esitetty tutkimusten tulokset jätejakeittain. Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy:n tutkimuksessa sekajätteen osuus oli 20 %. Määrä oli alhaisempi kuin Jätekukko Oy:n tutkimuksessa. Biojätteen osuus oli Päijät Hämeen tutkimuksessa 22 %. Biojätteen osuus oli myös alhaisempi Jätekukko Oy:n tuloksiin verrattuna. Päijät-Hämeen tutkimuksessa biojätteeseen kuului myös pehmopaperi, joka laitettiin muun energiajätteen joukkoon Jätekukko Oy:n ja Savonlinnan Jätehuolto Oy:n tutkimuksissa. Hyötyjätemäärissä oli tutkimuksien välillä muutamien prosenttien eroja. Muun energiajätteen ja muovienergiajätteen osuudet olivat samaa luokkaa Jätekukko Oy:n tutkimuksen tuloksien kanssa. Suurimmat erot olivat tekstiileissä ja SER:ssä. Biohajoavan jätteen osuus oli Päijät-Hämeen tutkimuksessa 59 % ja energiajätteen osuus 93 %. Savonlinnan Seudun Jätehuolto Oy:n lajittelututkimuksessa sekajätteen osuus oli korkeampi kuin Jätekukko Oy:n tutkimuksessa. Sekajäte sisälsi Savonlinnan tutkimuksessa kuitenkin vielä noin puolet biojätettä, jonka vuoksi sekajätteen todellinen osuus olisi pienempi. Biojätteen osuus oli Savonlinnan tutkimuksessa 9 %, joka on huomattavasti alhaisempi kuin Jätekukko Oy:n tutkimuksessa. Jätekukko Oy:n tutkimuksessa biojätteen osuus oli kaikkien palvelutasojen keskiarvona 26 %. Hyötyjätteistä keräyspaperin osuus oli samaa luokkaa sekä Jätekukko Oy:n että Savonlinnan Jätehuolto Oy:n tutkimuksissa. Keräyskartongin ja pahvin osuus oli Savonlinnan tutkimuksessa 2 % suurempi kuin Jätekukko Oy:n osuudet. Muovienergiajätteen määrä oli myös Savonlinnan tutkimuksessa hieman suurempi kuin Jätekukko Oy:llä. Muun energiajätteen määrä oli 6 % suurempi Savonlinnan tutkimuksessa. Jätekukko Oy:n tutkimuksessa oli kahden palvelutason alueen tutkituissa otoksessa haravointijätettä, jota ei ollut lainkaan Savonlinnan tutkimuksessa. Siihen voi vaikuttaa tutkimuksen ajankohta, sillä

49 51 Savonlinnan tutkimus tehtiin elokuussa ja Jätekukko Oy:n tutkimus huhtikuussa. Savonlinnan tutkimuksessa oli 3 % suuria kappaleita, joita Jätekukko Oy:n tutkimuksessa oli alueittain <1 % tai ei lainkaan. Ongelmajätteen ja SER:n määrä on molemmissa tutkimuksissa samaa luokkaa. Tekstiileiden, lasin ja metallin määrä oli myös samaa luokkaa Savonlinnan ja Jätekukko Oy:n tutkimuksissa. Biohajoavaa jätettä oli Savonlinnan ja Jätekukko Oy:n tutkimuksessa lähes saman verran. Energiahyödynnettävää jätettä oli Savonlinnan tutkimuksessa 88 % ja Jätekukko Oy:n tutkimuksessa 94 %. Taulukko 3. Jätekukko Oy:n, Savonlinnan Jätehuolto Oy:n ja Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy:n lajittelututkimuksien tulokset jätelajeittain. Jätelajit (%) Kuopio Päijät-Häme Savonlinna 1. Biojäte (1 2. Keräyspaperi Keräyspahvi ja -kartonki Muovienergiajäte Muu energiajäte Lasi Metalli Tekstiilit Puu Risut Suuret kappaleet < SER < Ongelmajäte < Vaipat ja kuukautissiteet Sekajäte (1 16. Haravointijäte Renkaat (1 Huom. Sekajäte sisältää vielä puolet biojätettä

50 Tulosten vertailu Jätekukko Oy:n toiminta-alueen jätehuollon palvelutasojen välillä Tässä kappaleessa tarkastellaan kuinka paljon eri palvelutasojen jätteen koostumukset eroavat toisistaan ja mitä yhtäläisyyksiä niissä on Jätekukko Oy:n lajittelumallin mukaan. Sekajätteen osuus oli palvelutason A otoksessa 30 %:a suurempi kuin palvelutason B sekajätteen osuus (kuva 23). Palvelutason A tutkitussa otoksessa oli kuitenkin vähemmän biohajoavaa jätettä. Palvelutason B otoksen määrästä oli biojätettä 26 %, haravointijätettä 29 % ja risuja 6 %. Runsas pihajätteen määrä nostaa biohajoavan jätteen osuutta. Palvelutason A kiinteistöillä oli sekajätteen lisäksi erilliset hyötyjätteiden keräysastiat biojätteelle, keräyslasille, pienmetallille, keräyskartongille ja keräyspaperille. Palvelutason B kiinteistöillä oli vain keräysastia sekajätteelle ja keräyspaperille. Hyötyjätemäärissä ei ollut suuria eroja, vaikka palvelutason A alueella oli kiinteistökohtaiset hyötyjäteastiat. Palvelutasojen D ja E sekajätteen osuudet olivat yhtäläisiä. Palvelutason D asukkailla on oma tai yhteiskäytössä oleva sekajäteastia ja palvelutason E asukkaat kuljettavat sekajätteensä aluekeräyspisteeseen. Biojätteen osuus oli palvelutason E otoksessa 9 % pienempi verrattuna palvelutason D otoksen biojätemäärään. Hyötyjätteistä palvelutason E otoksessa keräyslasin osuus oli kaksinkertainen palvelutason D:n keräyslasin osuuteen verrattuna. Tekstiilien osuus oli 4 % suurempi palvelutason E otoksessa verrattuna palvelutasoon D. Sekajätteen määrä oli palvelutason C otoksessa 17 % pienempi kuin palvelutason D tutkitussa otoksessa. Palvelutasojen C ja D tutkituissa otoksissa biojätteen määrä oli runsas. Palvelutason C otoksessa oli lisäksi 10 % haravointijätettä, jota ei ole lainkaan palvelutasossa D. Biojäte kompostoidaan molemmissa palvelutasoissa mahdollisuuksien mukaan. Palvelutason C ja D asukkaiden sekajätteet kerätään omaan tai yhteiskäytössä olevaan jäteastiaan. Palvelutason C otoksessa oli tekstiileitä 3 % enemmän kuin palvelutason D otoksessa. Hyötyjätteiden määrät olivat muilta osin samaa tasoa molemmissa palvelutasoissa. Kun palvelutasoja verrataan taajama- (A, B, C) ja haja-asutusalueiden (D ja E) kesken, niin haja-asutusalueella sekajätteen osuus oli suurempi. Taajama-alueella oli taas biojätettä enemmän varsinaisen sekajätteen joukossa kuin haja-asutusalueella. Hyötyjätemäärissä ei ollut oleellisia eroja alueiden välillä, muuten paitsi haravointijätteen osalta. Taajama-alueen

51 53 palvelutasojen jätteissä (B ja C) ovat suurimmat haravointijätemäärät. Palvelutasojen B ja C alueiden biohajoavan jätteen määrä oli myös runsas molemmissa palvelutasoissa. Palvelutason C jäteotoksessa biojätteen määrä oli kaikista runsain. Taajamassa asukkailla voi olla suurempi kynnys aloittaa kompostointi, kuin haja- asutusalueelle. Syy voi olla siinä, että pelätään hajuhaittoja ja kompostoinnista syntyvälle mullalle ei välttämättä ole niin paljon käyttöarvoa. Lasin ja metallin määrät sekajätteessä olivat kaikkien palvelutasojen alueiden jätteessä vähäisiä. Lasin ja metallin kierrätys on tulosten perusteella toimivaa. Ongelmajätteen ja SER:n jätemäärät tutkituissa otoksissa olivat myös samaa luokkaa jokaisessa palvelutasossa, nämä jätejakeet täytyy jokaisessa palvelutasossa toimittaa erikseen niille osoitettuihin keräyspisteisiin. A B C D E 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Sekajäte Biojäte Haravointijäte Keräyspaperi Keräyspahvi ja -kartonki Lasi Metalli Tekstiilit Puu Risut SER Ongelmajäte Kuva 23. Viiden erilaisen palvelutason sekajätteen koostumukset Jätekukko Oy:n lajittelunmallin mukaan.

52 Jätehuollon palvelutason vaikutus sekajätteen koostumukseen Kuopion alueen jätteiden käsittelymaksut ovat tällä hetkellä koko Suomen alhaisimmasta päästä [29]. Jätemaksu on vielä kohtuullinen, mutta jätemaksut tulevat nousemaan edelleen. Jätemaksun suuruuteen vaikuttavat esimerkiksi kiinteistön sijainti, jäteastian tyhjennysväli, jätteen laji sekä jätteen laatu ja määrä. Jotta jätemaksut pysyvät jatkossa kohtuullisina, on ihmisten vähennettävä jätteen syntyä ja lajiteltava syntyvä jäte tehokkaammin. Jätekukko Oy:lle toteutetussa työssä tutkittiin viittä erilaista jätehuollon palvelutasoa (taulukko 1). Tarkastellessa eri tekijöitä näissä palvelutasoissa voidaan havaita niiden erot ja yhtäläisyydet. Palvelutason A kiinteistöjen alueelle (kuva 9) oli seka- ja hyötyjätteille omat keräysastiat kiinteistökohtaisesti. Muissa hyötyjätemäärissä lukuun ottamatta biojätettä ei ollut kuitenkaan merkittäviä eroja muihin palvelutasoihin verrattuna, vaikka keräysastiat sijaitsivat kiinteistöillä. Lähellä sijaitsevat jäteastiat voivat kuitenkin lisätä lajitteluaktiivisuutta, kun hyötyjätteet voi viedä samaan keräyspaikkaan sekajätteen kanssa. Biojätemäärän suhde sekajätemäärään tuo esiin kuitenkin eri palvelutasojen alueelliset erot. Mitä suurempi taloyhtiö on, sitä pienempi on biojätemäärän suhde sekajätteeseen. Sekajätteen määrä suhteessa biojätteen määrään oli pienempi palvelutasossa A verrattuna palvelutasoon B, jossa kiinteistöillä on vain sekajäte- ja keräyspaperiastia. Palvelutason vaikutus sekajätteen koostumukseen ei ole kuitenkaan tulosten perusteella täysin suoraan verrannollinen, sillä esimerkiksi hyötyjätemäärät kuten metalli, lasi, paperi, keräyspahvi- ja kartonki ovat samaa luokkaa eri palvelutasojen tutkituissa otoksissa riippumatta palvelutason kattavuudesta. Jätehuollon palvelutasoja kuvataan tässä tutkimuksessa palvelujen eri tekijöillä kuten palvelujen sijainti, käytön miellyttävyys ja kotitalouksien etäisyys keräyspaikkoihin. Suomessa asumistiheys on paikoitellen erittäin harvaa ja se asettaa myös haasteita keräyspisteiden sijoittamiseen. Keräyspisteiden olisi hyvä sijaita sellaisilla paikoilla, jotta jätteet voisi viedä keräyspisteeseen vaikka kauppareissun yhteydessä. Keräysastioiden sekä keräyspisteiden selkeä merkitseminen sekä jätekatoksen sijainti ja siisteys ovat myös tekijöitä, jotka vaikuttavat lajitteluaktiivisuuteen.

53 55 Asukkaiden on tärkeää järjestää kotitalouksissa jätteiden lajittelu sujuvaksi ja yksinkertaiseksi, jotta mielenkiinto lajitteluun ei lakkaisi esimerkiksi tilan puutteen takia. Asukkailla olisi hyvä olla toimivat jäteastiat kotikeittiössä, jotta hyötyjätteiden erottelu ja säilyttäminen sujuisi helposti. Biojäteastia pitää tyhjentää tasaisin väliajoin, jotta ei pääse syntymään hajuhaittoja. Jotta asukkaiden innostus lajittelua kohtaan kasvaisi, on sitä ohjattu eri keinoilla. Ohjauskeinoina voidaan käyttää esimerkiksi jätemaksua sekä jäteastioiden tyhjennysvälin pituutta. Nämä tekijät vaikuttavat suoraan kiinteistön jätekustannuksiin. Jos asukas haluaa harventaa tyhjennysväliä, on asukkaan kompostoitava biojäte kiinteistöllä. Biojätteen kompostointia suositellaan pientalokiinteistöille. Jäteastioiden tyhjennysväli pitää myös mitoittaa oikein, jotta ei tapahdu ylitäyttöä. Kunnat voivat käyttää erilaisia apukeinoja, jotta saavutettaisiin mahdollisimman kattava jätehuollon palvelutaso. Keinoja, joita kunnat voivat käyttää ovat esimerkiksi yhteistyö eri tahojen kanssa (kaupat, tiehoitokunnat), tapahtumatempaukset sekä ongelmajätteiden ja maatilojen muovien keräykset. Jätekukko Oy:llä oli keväällä 2008 tempaus, jossa biojätepusseja jaettiin kotitalouksiin. Tämänkaltaisilla pienillä asioilla voidaan saada asukkaat ajattelemaan ja innostumaan lajittelusta. Lajitteluun on oltava selkeät ohjeet, jotta lajittelu sujuu oikeaoppisesti. Jäteneuvonnalla pyritään vähentämään loppusijoitukseen menevän jätteen määrää ja haitallisuutta sekä auttamaan asukkaita jätehuollon järjestämisessä. Kun kiinteistön palvelutaso on kattava, se helpottaa asukkaiden jätteiden lajittelua, mutta ei kuitenkaan takaa sitä. Mitä vaivattomammin asukkaat voivat kierrättää jätteitä, sen tehokkaampaan se luultavasti on. Loppujen lopuksi oma asenne ja arvot vaikuttavat eniten lajitteluaktiivisuuteen.

54 Kiinteistökohtaisen kompostoinnin vaikutus sekajätteen laatuun Kunnallisissa ympäristönsuojelumääräyksissä on määrätty kompostoinnista (17 ). Ensimmäinen vaihtoehto biojätteen käsittelyyn on kompostointi. Kiinteistöillä voidaan kompostoida asumisessa syntyvää biojätettä ja kompostointikäymäläjätettä. Taajama-alueella elintarvikejätteen kompostointi voidaan tehdä haittaeläimiltä suojatussa kompostissa. Kompostista ei saa aiheutua roskaantumista, hajuhaittoja, vesien pilaantumista tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. [30.] Jätekukko Oy:n toiminta-alueella kotitalouksilla on mahdollisuus valita kompostoivatko ne biojätteensä, vai liittyvätkö ne biojätteen erilliskeräykseen. Biojätteen erilliskeräykseen on liittymisvelvoite kiinteistöillä, joissa on vähintään kymmenen asuinhuoneistoa. Erilliskeräykseen voi liittyä myös vapaaehtoisesti keräysalueella olevat pienemmät kiinteistöt. Jos kiinteistö kompostoi omatoimisesti biojätteensä, siitä tulee tehdä erillinen kompostointi- ilmoitus Jätekukko Oy:lle. [5.] Jos biojäte kompostoidaan kiinteistössä, niin tyhjennysväliä voidaan pidentää neljään viikkoon omakotitaloilla. Tyhjennysvälien sekä kompostointi-ilmoitusten avulla voidaan määritellä kuinka moni talous kompostoi omatoimisesti biojätteensä. [5.] Tarkasteltaessa kompostoivien kotitalouksien määrää eri palvelutasoissa, palvelutasossa B ja C on kiinteistöistä 24 % ilmoittanut kompostoivansa. Palvelutason D kiinteistöistä on ilmoittanut kompostoivansa 39 %. Palvelutason D otoksessa oli biojätettä kuitenkin vielä 28 %. Palvelutason E kiinteistöistä on ilmoittanut kompostoivansa 14 %. Kompostoinnin vaikutus sekajätteen laatuun ei ole tämän tutkimuksen tulosten perusteella näkyvä, mutta tulevaisuudessa sen voi mahdollisesti havaita biojätemäärän laskussa, jos kompostoinnin määrä lisääntyy.

55 57 8 JOHTOPÄÄTÖKSET Kuopion jätekeskuksella toteutetun tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää hyödyksi jäteneuvonnan suunnittelussa, jätehuollon palvelutason kehittämisessä, jätteen synnyn ehkäisemisessä, kierrätyksessä ja jätteen keräyksen suunnittelussa. Sekajätteen lajittelututkimus onnistui kokonaisuudessaan mutkattomasti. Kuopion jätekeskuksen työntekijät olivat hyvin avuliaita lajitteluviikolla, mikä helpotti päivittäisiä järjestelyjä. Kun tutkimusjärjestelyt hoidettiin huolellisesti ja lajittelijat perehtyivät lajitteluluokkiin hyvin, niin lajittelu oli sujuvaa. Välillä tuli ongelmia joidenkin jätejakeiden tunnistamisessa, mutta silloin apua kysyttiin työn ohjaajilta. Lajittelututkimuksen avulla pystyi ymmärtämään paremmin, kuinka paljon sekajätteen joukkoon päätyy hyötykäytettäviä jätejakeita sekä biohajoavaa jätettä. Tutkimuksen tekeminen lisäsi innostusta lajitteluun ja halua kertoa jätteiden lajittelun tärkeydestä muille ihmisille. Tässä tutkimuksessa saatiin arvokasta tietoa sekajätteen laadusta Kuopion alueella ja erilaisissa jätehuollon palvelutasoissa. Sekajätteen lajittelututkimus sai myös julkisuutta (liite 4 ja 5). Lehdessä julkaistut artikkelit voivat auttaa lukijoita myös ymmärtämään jätteiden lajittelun tärkeyden. Tutkimuksen tuloksia tarkastellessa pohdittiin asioita, jotka vaikuttavat ihmisten lajitteluaktiivisuuteen. Asenne on yksi suurimmista tekijöistä, joka vaikuttaa lajittelun tehokkuuteen. Nykyaikana on totuttu palvelujen läheisyyteen ja helppouteen. Sen vuoksi jätehuollon palvelutasolla on varmasti jonkin verran merkitystä siihen, kuinka aktiivisesti lajittelu sujuu kiinteistöillä. Jos keräysastiat ovat hyvällä paikalla ja toimivat, niin asukkaiden ei tarvitse nähdä vaivaa jätteen kuljettamiseen. Myös iällä ja koulutuksella on oma merkityksensä. Vanhempi sukupolvi on tottunut hyödyntämään tuotteet ja tavarat tarkasti ja mitään ei heitetä turhaan roskikseen. Nuorempi sukupolvi on kasvanut kulutusyhteiskunnassa, joka viittaa myös tämän hetkiseen lajittelukäyttäytymiseen. Käytännössä jätteen lajittelu on hyvin yksinkertaista. Lajittelu helpottuu, kun käytössä on hyvät keräysastiat sekä kotitalouksissa että keräyspisteissä. Jätteen keräyspisteitä on sijoitettu hyvin eri puolelle jätehuollon toiminta-aluetta ja esimerkiksi kauppareissulla on helppo viedä hyötyjätteitä keräykseen, jos oman kiinteistön alueella ei ole hyötyjätteiden keräysastioita.

56 58 Materiaalivalintoihin olisi kiinnitettävä myös enemmän huomiota. Suurin osa tutkitusta sekajätteestä koostui pakkausmateriaaleista. Ihmisten tulisi käyttää mieluummin kierrätettäviä pakkauksia, kuten kartonkia ja pahvia, tai ostaa kaupasta elintarvikkeita mahdollisimman vähän pakattuna. Muovipusseja saa myös biohajoavina vaihtoehtoina ja kangaskassi korvaa parhaiten muovipussin aseman. Kun jätehuollon osa-alueilla tapahtuu muutoksia, on hyvä aloittaa kattava ja selkeä tiedotus hyvissä ajoin, jotta asukkaat sisäistävät ja suhtautuvat paremmin muutoksiin. Jäteneuvonnan ja valistuksen tärkeys on ensisijaista, jotta jo pienet lapset ymmärtävät kierrätyksen ja jätteen hyödyntämisen merkityksen. Opitut tavat ohjaavat tulevaisuuteen, joten kotona, päiväkodeissa sekä kouluissa tulisi olla tarpeeksi ympäristökasvatukseen opettavia asioita. Sekajätteen lajittelututkimus olisi hyvä suorittaa eri vuoden aikoina samoista kohteista ja suuremmilla otosmäärillä. Lajitteluun tarvittaisiin tällöin suurempi organisaatio ja tutkimus voisi olla esimerkiksi kahden viikon mittainen. Tällöin tuloksia voitaisiin verrata paremmin. Tuloksista voitaisiin nähdä, onko eri vuodenaikoina eroja sekajätteen laadussa ja vaikuttaako tehostettu jätevalistus lajitteluaktiivisuuteen. Jos tutkimus olisi kestänyt pidempään, tulosten luotettavuus olisi parempi ja eri palvelutasojen erot voisivat olla vielä selkeämmät. Kaatopaikkoja koskevat vaatimukset tiukentuvat koko ajan ja jätehuoltoon on löydettävä uusia ratkaisuja biohajoavan- ja energiajätteen käsittelyyn ja sekajätteen tehokkaampaan lajitteluun. Jätekukko Oy:n tutkimustulosten perusteella sekajäte sisältää vielä huomattavia määriä biohajoavaa jätettä. Kotitalouksissa syntyvä sekajäte olisi tarkoitus saada lajiteltua niin tehokkaasti, että jäljelle jää vain energiajäte. Sekajätteen lajittelututkimuksien avulla voidaan tulevaisuudessa kehittää jätehuoltoa, sillä sekajätteen sisällön selvittämisen avulla voidaan helpommin tarttua havaittuihin ongelmiin.

57 59 LÄHTEET 1. Jätekukko Oy, Jätekukko Oy:n vuosikertomus [Verkkodokumentti, PDF] [Viitattu ] Saatavissa: uosikertomus2007_netti.pdf 2. Suomen ympäristökeskus [Verkkodokumentti] [Viitattu ]. Biohajoava jäte > Biohajoavan jätteiden käsittely ja hyödyntäminen. Saatavissa: 3. Ympäristöministeriö, Kansallinen strategia biohajoavan jätteen kaatopaikkakäsittelyn vähentämiseksi [Verkkodokumentti, PDF] [Viitattu ]. Saatavissa: 4. Hakkarainen, Hanna, Jätteenpolttoasetuksen vaikutus Itä-Suomessa energiajätteen käsittelijöiden kokemina. Pro gradu tutkielma [Verkkodokumentti, PDF]. Joensuun yliopisto, maantieteen oppiaineryhmä 2007 [Viitattu ]. Saatavissa: 5. Jätehuollon neuvottelukunta, Jätehuoltomääräysten päivitysten luonnos/kuopio [Verkkodokumentti, PDF] [Viitattu ]. Saatavissa: M_pivitys_nhtville_toukok08.pdf 6. Tekniikan sanastokeskus. Ympäristösanasto. Helsinki: Sanastokeskus TSK ry Ympäristölainsäädäntö Jätelaki /1072, Jätteen syntymisen ehkäiseminen sekä sen määrän ja haitallisuuden vähentäminen luku 2 s.332. Talentum Media Oy.

58 60 8. Kaavin kunnan jätehuoltomääräykset [Verkkodokumentti, PDF] [Viitattu ]. Saatavissa: aaraykset_kaavi_ pdf 9. Suomen ympäristökeskus, Haja-asutusalueen jätehuollon palvelutaso-opas, ympäristöopas. [Verkkodokumentti, PDF] [Viitattu ]. Saatavissa: Ympäristöministeriö, Ehdotuksen perustelut, Valtioneuvoston päätös valtakunnallisesta jätesuunnitelmasta vuoteen [Verkkodokumentti, PDF] [Viitattu ]. Saatavissa: Jätekukko Oy [Verkkodokumentti]. [Viitattu ]. Jätekukko > Jätekukko Oy Saatavissa: Jätekukko Oy:n sähköiset arkistot 13. Garbage X [Verkkodokumentti]. [Viitattu ]. Hyötyjätteet > Jätejakeet ja hyötykäyttö- hyötyjätteet Saatavissa: 14. Jätekukko Oy. Vastuullisen jätehuollon veturi [Verkkodokumentti]. [Viitattu ].Saatavissa: eet/vastuullisen_jh_veturi.pdf 15. Pohjois-Savon ympäristökeskus, Ympäristölupapäätös (Dnro PSA-2005-Y ) [Verkkodokumentti, PDF] [Viitattu ]. Saatavissa:

59 Jätekukko Oy. [Verkkodokumentti]. [Viitattu ]. Hyötyjätteet > biojäte > biojätteen erilliskeräys Saatavissa: s.php 17. Jätekukko Oy. [Verkkodokumentti] [Viitattu ]. Ajankohtaista > Kuopion ongelmajäteasema muuttaa jätekeskukselle. Saatavissa: Pohjois-Savon ympäristökeskus, Ympäristölupapäätös (Dnro PSA-2007-Y ) [Verkkodokumentti] [Viitattu ] Saatavissa: Ympäristölainsäädäntö, Euroopan Unionin Neuvoston direktiivi kaatopaikoista 1999/31/EY, s Talentum Media Oy. 20. Mroueh, Ulla-Maija ym., Uusien jätteenkäsittelykonseptien mahdollisuudet kasvihuonepäästöjen vähentämisessä VTT, Edita Prima Oy Ympäristölainsäädäntö, Jätelaki /1072, Kunnalliset jätehuoltomääräykset s Talentum Media Oy. 22. Paananen, Seija. Kuntien vastuulla noin 1,5 miljoonaa tonnia yhdyskuntajätettä. Kunta ja tekniikka 2(2008) s Valtioneuvoston hyväksymä valtakunnallinen jätesuunnitelma vuoteen 2016, Kohti kierrätysyhteiskuntaa [Verkkodokumentti, PDF]. [Viitattu ] Saatavissa:

60 Pohjois-Savon ympäristökeskus, Pohjois-Savon alueellisen jätesuunnitelman tarkastus [Verkkodokumentti, PDF] [Viitattu ] Saatavissa: Autio, Kaisa & Honkanen, Tuula, Päijät-Hämeen jätehuolto Oy:n kaatopaikkajätetutkimus [Verkkodokumentti, PDF] [Viitattu ] Saatavissa: 26. Tanja Karvonen ja Matti Voutilainen, Yhdyskuntajätteen lajittelututkimus Nousialan jäteasemalla [Verkkodokumentti, PDF]. Savonlinnan Seudun Jätehuolto Oy 2007 [Viitattu ] Saatavissa: 27. YTV Jätehuolto, Pääkaupunkiseudun kotitalouksien sekajätteen määrä ja laatu [Verkkodokumentti, PDF] [Viitattu ] Saatavissa: 28. Jokinen, Virve, Pääkaupunkiseudun palvelualojen sekajätteen laatu [Verkkodokumentti, PDF]. YTV jätehuolto/ramboll Oy Helsinki [Viitattu ]. Saatavissa: D5DA470/0/sekajatemuistio.pdf 29. Janne Laitinen. Jätekukon hinnat maan halvimpia. Savon Sanomat Ympäristölautakunta, Kuopion kaupungin ympäristönsuojelumääräykset [Verkkodokumentti, PDF] [Viitattu ]. Saatavissa: tonsuojelumaaraykset.pdf

61 Liite 1 1(2) Sekajätteestä tutkittavat jätejakeet: 1. BIOJÄTE JA PEHMOPAPERI ruokajäte, hedelmien, juuresten, vihannesten ja kananmunien kuoret kahvin- ja teenporot suodatinpusseineen talouspaperi ja paperiset lautasliinat kukkamulta ja kasvinjätteet pienet luut puunlastu ja puru (eläinten häkeistä). 2. KERÄYSPAPERI sanoma- ja aikakauslehdet mainokset ja kirjekuoret (myös ikkunalliset) kirjoitus- ja monistuspaperit uusiopaperi puhelinluettelot, kirjat (kannet poistettuina). 3. KERÄYSKARTONKI pahvilaatikot ja ruskeat paperit kartonkiset muro-, hiutale- ja keksikotelot nestepakkauskartongit kuten maito-, mehu- ja pesuainetölkit (myös alumiinilla vuoratut) muna- ja hedelmäkennot paperipussit, -kassit ja -säkit WC- ja talouspaperihylsyt. 4. MUOVIENERGIAJÄTE elintarvikemuovit esim. viili- ja jugurttipurkit, muovipussit, -rasiat, -kääreet ja -alustat muoviset pullot ja ämpärit esim. shampoopullot vaahtomuovit rouheena tai pieninä paloina styroxalustat ja -kotelot käytetyt kertakäyttöastiat. 5. MUU ENERGIAJÄTE läpivärjätyt kartongit, piirustuspaperit kartonkiset kertakäyttöastiat likaantuneet kartonki- ja paperipakkaukset esim. pitsalaatikot kuitit ja muistilaput käärepaperit (elintarvike- ja lahjapaperit). 6. LASI värilliset ja kirkkaat lasipullot ja purkit. 7. METALLI tölkit, tyhjät maalipurkit metallikannet ja -korkit alumiinivuoat ja foliot muut metalliset tuotteet.

62 Liite 1 2(2) 8. PUU vaneri, lastulevy, kuitulevyt ja puuhuonekalut sekä muut puuesineet yli ranteenpaksuiset oksat ja puiden rungot puhdas puru ja lastu. 9. RISUT alle ranteenpaksuiset oksat ja puiden rungot. 10. HARAVOINTIJÄTTEET puunlehtien ja -neulasten haravoinnista kertyvä jäte, pensasaitojen tasaamisesta syntyvä silppu sekä ruohovartiset kasvit ja rikkaruohot juurineen. 11. SER sähkö- ja elektroniikkalaitteet, loisteputket 12. ONGELMAJÄTTEET maalit, liimat. lakat, liuottimet, lääkkeet, öljyt, öljynsuodattimet, paristot, jäähdytin-, kytkin- ja jarrunesteet, moottorinpesunesteet, torjunta-aineet, iskunvaimentimet, voimakkaat puhdistusaineet ym. Ongelmajätteet. 13. RENKAAT auton- ja mopon renkaat 14. VAIPAT JA KUUKAUTISSITEET vaipat, siteet 15. TEKSTIILIT vaatteet ja kodin tekstiilit 16. OIKEA KAATOPAIKKAJÄTE kengät, kumi-, nahka- ja keinonahkatuotteet posliini, keramiikka, ikkunalasi, peilit, hehkulamput PVC-muovit, 03-merkityt ja muut tunnistamattomat muovit pölynimurinpussit, tupakantumpit, purukumit elintarvikkeita sisältävät pakkaukset ja suuret luut alumiinia sisältävät pakkaukset esim. kahvipussit, sipsipakkaukset, rasioiden alumiiniset kannet narut, nauhat, sidontavanteet muovipussit, joissa kaatopaikkajäte oli viety jäteastiaan hienojakoinen mutu, jota ei voitu enää lajitella. 17. SUURET KAPPALEET yli 60x60x80 cm kovat ja vaikeasti hajoavat tavarat

63 Liite 2 Lajittelututkimuksen seurantalomake LAJITTELUTUTKIMUS JÄTEKUKON JÄTEASEMALLA Tutkimuspäivä Paikka Tutkittava kuorma Jätekuorman kokonaispaino kg, josta näytteen paino kg Kuorma alkuperä: taloyhtiö/ omakotitaloalue/ haja-asutusalue PAINO JÄTEJAKEET (KG) OSUUS (%) HUOMIOITAVAA 1. Biojäte ja pehmopaperi 2. Keräyspaperi 3. Keräyspahvi- ja kartonki 4. Muovienergiajäte 5. Muu energiajäte 6. Lasi 7. Metalli 8. Puu 9. Risut 10. Haravonitijäte 11. SER 12. Ongelmajätteet 12.1 Paristot 13. Renkaat 14. Vaipat ja kuukautissiteet 15. Tekstiilit 16. Oikea kaatopaikkajäte Elintarvikkeita sisältävät pakkaukset ja pussit Tunnistamaton muovi 17. Suuret kappaleet Yhteensä Energiakäyttöön soveltuva jäte kg % Biohajoava jäte kg % Kirjaaja:

64 Liite 3 Jätejakeet Taloyhtiö >10 Taloyhtiö <10 Taajaman okt Haja-asutusalueen okt Aluekeräyspiste Yhteensä 1. Biojäte 32,58 77,78 113,72 83,42 42,9 307,5 2. Keräyspaperi 9,52 14,8 26,5 21,66 11,76 72,48 3. Keräyspahvi ja -kartonki 10,32 16,56 19,26 12,06 14,5 58,2 4. Muovienergiajäte 16,53 17,6 28,32 40,99 15,9 103,44 5. Muu energiajäte 4,66 7,84 10,76 7,82 4,8 31,08 6. Lasi 2,52 6,16 4,1 6,34 10,18 19,12 7. Metalli 3,98 9,84 7,66 6,12 6,14 27,6 8. Tekstiilit 0,98 3,82 13,12 4,26 11,98 22,18 9. Puu 1,16 0,5 11,8 8,02 0,52 21, Risut 0,32 16,78 1,64 0 0,04 18, Suuret kappaleet ,42 0,3 2, SER 1,26 0,52 0,24 0,22 2,76 2, Ongelmajäte 0,84 0 1,44 0,64 5,7 2, Vaipat ja kuukautissiteet 11,4 2,6 22,7 23,16 5,86 59, Sekajäte 45,7 43,34 68,48 85,84 96,7 243, Haravointijäte 1,14 85,66 34, ,6 17. Renkaat Yhteensä 142,91 303,8 364,54 302,97 230, ,26 Kuorman paino Energiakäyttöön soveltuva jäte 134,31 292,98 351,1 289,65 204, ,04 Biohajoava jäte 72,08 232,04 255,74 163,46 92,66 723,32

65 Liite 4

66 Liite 5