Invalidiliiton julkaisuja O.39., 2009 ISBN ISSN Tyylipaino Oy

Transkriptio

1

2 Invalidiliiton julkaisuja O.39., 2009 ISBN ISSN Tyylipaino Oy

3 Invalidiliitto ry:n Esteettömyysprojektin tavoitteena oli lisätä osaamista ja tietoa rakennetun ympäristön esteettömyydestä kuluttajien, paikallistoimijoiden ja asiantuntijoiden parissa. Projekti toteutettiin vuosina Tavoitteidensa toteutumiseksi projekti on tuottanut mm. useamman julkaisun, joista tämän oppaan lisäksi mainittakoon asunnon hankkijoille suunnattu opas "Katse kotiin tietoa toimivasta asumisesta", joka julkistettiin syksyllä Tämän, nyt käsillä olevan oppaan "Esteettömyysopas mitä, miksi, miten" on kirjoittanut projektissa asiantuntijana toiminut arkkitehti Kirsti Pesola. Hänen mielestään arkkitehtiopiskelijoille ei ole ollut tarjolla kirjallisuutta esteettömyydestä sinänsä, vaan olemassa olevat oppaat ovat enemmänkin olleet suunnitteluohjeisiin ja -määräyksiin keskittyviä. Tämän oppaan tarkoituksena on vaikuttaa opiskelijoiden ajattelutapaan niin, että esteettömyydestä tulisi kaikissa suunnittelun vaiheissa huomioon otettava laatutekijä muiden laatutekijöiden rinnalle. Yhdistyneissä kansakunnissa hyväksyttiin joulukuussa 2006 historiallinen vammaisten oikeuksia koskevat yleissopimus. Sopimus tulee velvoittavaksi Suomessa siinä vaiheessa kun Suomi on ratifioinut sen. Keskeisin ajatus sopimuksessa on syrjinnän kieltäminen ja tasapuolisen kohtelun takaaminen kaikilla elämänalueilla. Syrjimättömyys toteutuu mm. esteettömyyden myötä. Syrjintäkiellon lisäksi keskeinen edellytys sopimuksen tavoitteiden toteutumiselle on yleinen asennemuutos, minkä aikaansaamiseksi jäsenvaltiot sitoutuvat edistämään stereotypioiden ja ennakkoluulojen poistamista sekä lisäämään tietoisuutta eri vammoista ja vammaisten henkilöiden positiivisesta vaikutuksesta yhteiskunnan monimuotoisuuteen. Marja Pihnala, järjestöpäällikkö Invalidiliitto ry

4 Lukijalle Tämän erityisesti arkkitehtiopiskelijoille laaditun oppaan tarkoituksena on kertoa rakennetun ympäristön esteettömyydestä ja sen merkityksestä. Oppaassa ei ole esitetty määräyksiin ja ohjeisiin perustuvia tarkkoja mittatietoja, sillä ne tiedot löytyvät muista painetuista julkaisuista ja internetin kautta. Pikemminkin tarkoituksenani on pyrkiä lisäämään ymmärrystä sekä vaikuttamaan lukijaan niin, että esteettömyystekijöistä tulisi itsestään selviä ja kaikessa suunnittelussa huomioon otettavia asioita ja että esteettömyydestä tulisi laatutekijä ja ajattelutapa. Esteettömyys parantaa ihmisten yhdenvertaisia mahdollisuuksia toimia yhteiskunnassa, edistää ihmisoikeuksien toteutumista sekä vähentää osaltaan syrjintää ja syrjäytymistä. Esteettömyydessä on kyse laajasti ottaen siitä periaatteesta, että rakennettu ympäristö, palvelut, viestintä, liikenne jne. ovat esteettä kaikkien saavutettavissa ja että tuotteet, laitteet ja niiden käyttöliittymät ovat sellaisia, että niitä pystyy käyttämään (apuvälineillä tai ilman) yhdenvertaisesti riippumatta henkilön toimintakyvystä. Kyse on myös asenteista. On kuitenkin hyvä muistaa, että mikään esteetön ympäristö, tuote tms. ei poista vammaa tai paranna sairautta, vaan ainoastaan helpottaa omatoimista suoriutumista. Esteetön ympäristö ei myöskään tule koskaan täysin poistamaan vaikeasti liikkumis- ja toimimisesteisten henkilöiden asunnonmuutostöiden tai yksilöllisten apuvälineiden tarvetta. Mutta kalliiden asunnonmuutostöiden tarve vähenee ja toteuttaminen helpottuu selkeästi esteettömien asuntojen myötä. Esteetön ympäristö lisää myös yksilöllisten mieltymysten toteutumista ja elämänlaatua. Tämän oppaan kirjoitusvaiheessa olen saanut rakentavia kommentteja Invalidiliiton esteettömyysprojektien asiantuntijoilta Harri Leivolta, Marika Nordlundilta ja Anna Ruskovaaralta. Lisäksi olen saanut arvokasta palautetta professori Markku Hedmanilta Tampereen teknillisen yliopiston arkkitehtuurin laitokselta, asuntoneuvos Raija Hynyseltä ympäristöministeriöstä, arkkitehti Niina Kilpelältä Kynnys ry:stä, yliarkkitehti Helinä Kotilaiselta Stakesista, esteettömyysasiamies Hanna-Leena Rissaselta Näkövammaisten Keskusliitosta ja kehittämisjohtaja Alpo Uskilta ARAsta (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus). Lausun lämpimät kiitokseni heille kaikille. Kirsikka Siik on kirjoittanut diplomityössään seuraavasti: Todennäköistä on, että esteettömyys vakiintuu yhdeksi suunnittelutyön arkipäiväisistä haasteista. Näin varmaan on. Kirsti Pesola, TkL, arkkitehti Asiantuntija, Invalidiliiton Esteettömyysprojekti

5 Sisällysluettelo 1 Mitä esteettömyys on Mitä siis on esteettömyys? Esteettömyys kaavoitusvaiheessa Esteettömyys rakennussuunnitteluvaiheessa Kotihoito ja kotisairaalahoito haasteita asuntosuunnittelulle Pyörätuolin pyörähdysympyröiden piirtäminen Esteettömyys rakennusvaiheessa Esteettömyys käyttäjän näkökulmasta Esteettömyys ja turvallisuus Portaat Valaistus Lattiamateriaalit Esteettömyys ja kustannukset Miksi esteetöntä Ihmisen elinkaari asunnon elinkaari Ihmisen elinkaari alkaa syntymästä Kukaan ei tiedä huomistaan Ikääntyminen elämänkaaren luonnollinen vaihe koskettaa meitä kaikkia Ikääntynyt tai vammainen henkilö aktiivisena kansalaisena ja työntekijänä Esteettömyys on kaikille eduksi Esteettömyys on rakentamisen laatutekijä Lait, asetukset ja muut määräykset Kukaan ei kiellä tekemästä parempaa kuin määräykset edellyttävät Mikä on oleellista ajatuksia eräistä määräyksistä ja ohjeista Pyörätuolin pyörähdysympyrän mitta Yleisö-wc ei ole sama asia kuin asunnon wc Tyhjä tila wc-istuimen takana Pesuallas 20 cm irti seinästä Ovi ympäristöineen Tuulikaapit Kynnykset ja muut pienet pykälät Käsijohteet... 24

6 2.7.9 Luiskat ja välitasanteet Liukuportaat ja kaltevat liukukäytävät Hissit Miten ympäristö suunnitellaan esteettömäksi? Pääreitti aina esteettömäksi Isot valinnat pienet valinnat Hissivaraus Selviytymiskerros Näkeminen Kuuleminen Tekstitulkkaus Induktiosilmukka Huolto ja kunnossapito Käytettävissä olevia työkaluja Omakohtainen kokemus Tarkistuslistat ESKEH Asunnon arviointimenetelmä ARVI Pari esimerkkiä esteettömistä kohteista Pieni tarkistuslista Lähdeluettelo Muuta esteettömyysaiheista kirjallisuutta... 40

7 1 Mitä esteettömyys on Esteettömyys on määritelty monin eri tavoin, ja sen oikeasta suomenkielisestä termistä keskustellaan eri yhteyksissä yhä edelleen. Jostain syystä sana esteetön koetaan usein negatiiviseksi ja sen tilalle halutaan jotain positiivisempaa. Englanninkielisillä alueilla on siirrytty alkuperäisestä barrier-free -alkuisesta termistä "design"-loppuisiin termeihin, mikä sinänsä on hyvä valinta: painotetaan suunnittelun ja muotoilun merkitystä. Valitettavasti nämä termit eivät käänny luontevasti sellaisenaan suomen kieleen: käytössä on DfA tai design for all (suunnittelu kaikille), universal design (yleispätevä tai "kaikkien" tarpeet huomioon ottava suunnittelu) ja inclusive design (osallistava suunnittelu). Sanoja esteetön ja esteettömyys on meillä käytetty jo pitkään, ja niillä on hyvin vakiintunut paikkansa kielessämme. Usein esteettömyys kuitenkin mielletään vain fyysiseen ympäristöön liittyväksi. Sen rinnalle on otettu käyttöön termi saavutettavuus (accessibility), joka liitetään immateriaalisiin asioihin kuten tiedonsaantiin jne. "Saavutettavuus-käsitettä (accessibility) käytetään usein esteettömyyden synonyymina, etenkin palveluista ja tuotteista puhuttaessa. Saavutettavuus liittyy yleisellä tasolla asenteisiin: miten toimintojen tai tuotteiden suunnittelijat, rahoittajat ja toteuttajat osaavat toiminnassaan huomioida erilaisten käyttäjäryhmien tarpeet." (Kuulokynnys 1) "Esteettömyys ja saavutettavuus" on hyvä yhdistelmä, kun halutaan puhua kattavasti kaikesta esteettömyyteen liittyvästä. 1.1 Mitä siis on esteettömyys? "Ympäristö tai yksittäinen rakennus on esteetön silloin, kun se on kaikille käyttäjille toimiva, turvallinen ja miellyttävä, ja kun rakennuksen kaikkiin tiloihin ja kerrostasoihin on helppo päästä. Lisäksi tilat ja niissä olevat toiminnot ovat mahdollisimman helppokäyttöisiä ja loogisia. Esteetön joukkoliikenne koostuu kaikkien käytettävissä olevista liikennevälineistä ja niitä palvelevista pysäkki- ja laiturirakenteista sekä asema- ja terminaalirakennuksista. Lisäksi välttämätön tieto joukkoliikenneaikatauluista yms. on kaikkien saatavilla. Vaikka pääpaino onkin rakennetun ympäristön esteettömyydessä, esteettömyys on laaja kokonaisuus, mikä tarkoittaa myös kaikkien kansalaisten sujuvaa osallistumista työntekoon, harrastuksiin, kulttuuriin ja opiskeluun. Se merkitsee palvelujen saatavuutta, välineiden käytettävyyttä, tiedon ymmärrettävyyttä ja mahdollisuutta osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon." (Esteetön)

8 2 Esteettömyydessä on kyse ympäristöjen esteettömyydestä palvelujen, kulttuurin ym. saavutettavuudesta tuotteiden, rakennusten ym. käytettävyydestä. Kyse on toisaalta monista pienistä valinnoista (esim. detaljit, helavalinnat) ja suurista valinnoista (mm. kaavoituksen vaikutukset, rakennuksen asemointi tontille) yhdenvertaisten mahdollisuuksien luomisesta (osallistua, asua, käydä töissä, opiskella, nauttia kulttuuritarjonnasta, harrastaa, matkustaa, kyläillä, sairastaa, kärsiä rangaistusta jne.) ihmisoikeuksista, itsemääräämisestä ja omatoimisuudesta rahasta monessakin mielessä (pieni lisä investointikustannuksiin saattaa tuottaa hyvinkin huomattavia säästöjä esimerkiksi vähentyneenä avustamisen tarpeena) turvallisuudesta ja laadusta (esteettömät ratkaisut yleensä parantavat myös rakennetun ympäristön turvallisuutta ja laatua) huolto- ja kunnossapidosta (huolto- ja/tai kunnossapidon laiminlyönti voi johtaa esteettömän ympäristön muuttumiseen esteelliseksi) ymmärtämisestä, ajattelutavasta, asenteista ja toisten huomioon ottamisesta. Kyse on myös omasta tulevaisuudestamme, koska sen tarkkaa laatua emme voi ennakkoon tietää. Esteettömyys on sopimus. Määräysten ja ohjeiden myötä "sovitaan" (määrätään), mikä on riittävän esteetöntä ja mikä ei ole. Nämä esteettömyyden kriteerit on määritelty rakentamismääräyksissä ja -ohjeissa (RakMK). Lisää esteettömyyskriteereitä on määritelty esimerkiksi SuRaKu-projektissa (SuRaKu) tai ESKEHprojektissa (ESKEH). Nämä viimeksi mainitut kriteerit on työstetty yhteistyössä monen eri tahon kesken täydentämään ja täsmentämään voimassa olevia virallisia kriteereitä. Esteettömyys ei ole mielipide. Ei saisi olla tilannetta, että jonkun mielestä jokin rakennuksen osa tai tuote on esteetön ja toisen mielestä ei. On toki mahdollista, että joku pääsee tietyn kynnyksen yli ja toinen ei pääse, tai että joku ylettyy tietylle lippuautomaatille ja toinen ei. Näissä esimerkeissä kyse on ihmisten erilaisesta toimintakyvystä, ja sen vuoksi ihmiset kokevat esteettömyyden eri tavoin. Esteettömän ympäristön tulee palvella kaikkia käyttäjiä yhtäläisesti. Ei voida ajatella, että tehtäisiin erilaista esteetöntä julkista tilaa näkövammaisille, lyhytkasvuisille tai esimerkiksi rollaattoria käyttäville ikääntyneille henkilöille. Toki tulee kiinnittää erityistä huomiota väritys-, valaistus-, kontrasti- ja akustisiin asioihin, kun suunnitellaan esimerkiksi näkövammaisten toimintakeskusta. Samoin yksityiseen käyttöön tulevat tilat tulee suunnitella juuri kyseisen tilan käyttäjien hyvinkin erityiset tarpeet huomioon ottaen. Mutta yleiskäsitteenä esteettömyys on kaikille yksi ja sama, ja sen tulee perustua sovittuihin kriteereihin.

9 3 Rakennuksia voidaan luokitella esteettömyyden suhteen. Stakesin "asioinnin esteettömyyden luokittelun periaatteet" luokittelee rakennukset viiteen eri laatuluokkaan. Luokitus on rakennettu siten, että kullekin pääalueelle on kehitetty kriteerit. Päästäkseen tiettyyn luokkaan palveluyksikön on täytettävä kaikki ko. luokan kriteerit. Huomattavaa on, että "määräysten mukainen esteettömyys" luokitellaan Stakesin luokituksessa 3. luokkaan, mikä tarkoittaa, että määräysten mukaisesti toteutettuna kohteessa on vähäisiä esteitä. Esimerkkinä näistä ovat kynnykset, jotka "laillisina" 20 mm korkeina ovat tosiasiallisesti monelle esteitä. Varsinaisesti esteetön on vasta 4. luokka, ja 5. luokka on "esteettömyyden superluokka". (Stakes) 1.2 Esteettömyys kaavoitusvaiheessa "Esteettömyyden huomioiminen jo kaavoitusvaiheessa on tulevan ympäristön laadun kannalta tärkeää lähtökohdat esteettömyyden periaatetta tukevaan toteutukseen syntyvät monesti hyvinkin aikaisessa vaiheessa tehtyjen ratkaisujen pohjalta. Vaikka esteettömyyden vaikutuksista ei vielä ole tarjolla laajempia tutkimustuloksia, on ilmeistä, että ympäristön esteettömyyteen panostamalla voidaan saavuttaa huomattavia taloudellisia ja sosiaalisia etuja, vaikuttaa muidenkin kuin ns. toimintarajoitteisten hyvinvointiin ja parantaa merkittävästi alueellista kilpailukykyä. Kaavoituksen mahdollisuuksia tai sitä, mitä esteettömyys ympäristönja kaupunkisuunnittelun kentällä ylipäätään tarkoittaa, ei aiemmin ole tässä laajuudessa pohdittu. Esteettömän ympäristön perustan muodostaa saavutettavien palvelujen ja paikkojen määrittäminen ja yhdistäminen esteettömäksi reitistöksi. Ympäristön esteettömyyteen liittyy kuitenkin myös muita, laajempia ja usein abstraktimpia tai muutoin vaikeammin hallittavissa olevia asioita kuin yksin tasoerojen ja muiden liikkumisen esteiden hallinta: mm. ympäristön luettavuus, johdattelevuus, fyysinen ja koettu turvallisuus, viihtyisyys sekä sosiaalisten, kulttuuristen ja kielellisten rajoitteiden hälventäminen ovat kaavoittajan haasteina. Pohjimmiltaan kyse on myös arvoista: kenen kaupunki on, miten ympäristöä käytetään, kuka sitä voi ja saa käyttää? Esteettömyyden huomioiminen ympäristön ja kokonaisen kaupunkirakenteen kyseessä ollessa tarkoittaa ennen kaikkea toiminnan mahdollisuuksien ja vaihtoehtojen luomista sekä ympäristön käytettävyyden parantamista, ei alkuperäisyydestä ja erikoispiirteistä luopumista tai ympäristön standardisoimista." (Siik) Haasteita kaavoitusvaiheessa riittää pientaloalueilla etenkin, jos halutaan kaavoittaa entistä pienempiä rakennustontteja. "Tiivis ja matala" muuttuu tiiviiksi ja hankalaksi. Ahtaalle tasaiselle tontille on lähes mahdotonta saada suunnitelluksi tyylikästä esteetöntä sisäänkäyntiä (tai varausta esteettömän sisäänkäynnin toteuttamiseksi) etenkin, jos asunnon lattiataso on määritelty asemakaavassa huomattavan korkealle maanpintaan nähden.

10 4 Toisena haasteellisena esimerkkinä rakennussuunnittelijan kannalta on tilanne, jossa pientalotontti on kaavoitettu rinteessä olevan tien varrelle, ja sisäänajo tontille on määrätty tontin alaosaan. Tällöin väkisinkin ajaudutaan tilanteeseen, jossa pihaan tultaessa on ensin noustava lähes kerroksen korkeudelta portaita pääsisäänkäyntitasolle (joko pihalla tai rakennuksen sisällä). Jos sisäänajo olisi tontin yläosassa, voitaisiin sisäänkäynti toteuttaa lähes samassa tasossa. 1.3 Esteettömyys rakennussuunnitteluvaiheessa Pyörätuolimitoitus on hyvä esteettömän suunnittelun lähtökohta. Kuitenkin moni ikääntynyt henkilö käyttää rollaattoria, harvemmin pyörätuolia tai vielä harvemmin sähkökäyttöistä pyörätuolia. Kun voimiltaan heikentyneet kädet jaksavat vielä työntää rollaattoria, mutta eivät jaksa sitä nostaa, voi kahdenkin sentin laillinen kynnys muodostua ylitsepääsemättömäksi esteeksi; huonosti muotoillun (= pystyreunaisen) kynnyksen yli ei rollaattori välttämättä kulje työntämällä. Ei siis riitä, että noudatetaan kirjaimellisesti lakeja, asetuksia, määräyksiä ja ohjeita, vaan on myös ymmärrettävä, mistä on kyse. Vasta silloin voidaan tavoitteet saavuttaa toimivalla tavalla, ja vasta silloin rakennukset ja ympäristö mahdollistavat asumisen ja elämisen kaikissa ihmisten eri elämänvaiheissa. Esteetön asunto ei kuitenkaan tarkoita, että asunto on täynnä tukikaiteita tai pihalla on pitkiä luiskia sisäänkäynnin helpottamiseksi. Esteettömyys tavallisessa asuntosuunnittelussa on tai sen pitäisi olla vaivatonta sisäänpääsyä, väljyyttä ja varautumista mahdollisiin muutoksiin. Muutokset voivat liittyä esimerkiksi ruokakunnan kokoon, harrastuksiin, lasten kasvamiseen tai asukkaiden toimintakykyyn Kotihoito ja kotisairaalahoito haasteita asuntosuunnittelulle Asia, josta puhutaan aivan liian vähän asuntosuunnittelun yhteydessä, on lisääntyvä kotihoito ja sen mukanaan tuomat haasteet. Ihmisten toimintakyky alenee luonnollisesti iän myötä, ja useimpien toiveena on asua yhä pidempään kotona eli tavallisissa asunnoissa. Sen lisäksi yhteiskunnallisena suuntauksena on, että laitoshoitoa vähennetään edelleen, ja ihmiset hoidetaan kotonaan vielä hyvinkin huonokuntoisina. Useissa kunnissa on nykyään olemassa mahdollisuus kotisairaalahoitoon, mikä monissa tapauksissa on potilaan kannalta miellyttävä vaihtoehto. Nämä muutokset edellyttävät uudenlaisia suunnitteluratkaisuja asuntosuunnittelussa. Haastavimmaksi huomioon otettavaksi asiaksi nousee erilaisten kotihoitoon liittyvien (apu)välineiden tilantarve: käyttö, säilytys, ehkä laitteiden akkujen lataus tms. Tällaisia laitteita voivat olla mm. erilaiset kotihoidon sängyt sekä nosto- ja siirtolaitteet. Toisena haasteena on avustajan työergonomia ja tilantarve, sillä asunnostahan tulee tällöin työpaikka. Kyseessä voi olla omaishoitaja, kotihoidon ammattilainen, henkilökohtainen avustaja jne.

11 5 Voimassa olevissa suunnitteluohjeissa on mainittu sängyn vaatimina tilan mittoina mm x 900 mm. Nykyään myydään kuitenkin yhä enemmän sänkyjä, joiden pituus on jo tuo mm. Sängyn tilantarve onkin pituudeltaan nyt mm. Nykyaikainen laidoilla varustettu korkeussäädettävä ja kallistettava kotihoitosänky on vieläkin pidempi, jopa mm. Lisäksi on hyvä muistaa, että paljon hoitoa tarvitsevan henkilön sänky saatetaan laittaa pääty seinään päin, jolloin avustaja pääsee sängyn äärelle molemmin puolin sänkyä, tai kaksi avustajaa voi olla auttamassa samanaikaisesti. Huoneessa pitäisi silti edelleen mahtua liikkumaan omatoimisesti tai avustettuna, apuvälinein tai ilman apuvälineitä Pyörätuolin pyörähdysympyröiden piirtäminen Pyörätuoliympyröiden piirtäminen pohjapiirroksiin ei sinänsä takaa tilojen toimivuutta pyörätuolia käyttävän tai muulla tavoin liikkumis- tai toimimisesteisen henkilön kannalta. Se ei liioin ole tae rakennuksen tai tilojen esteettömyydestä. Se osoittaa ainoastaan, että kyseisessä kohdassa mahtuu kääntymään pyörätuolilla ympäri tai että kyseiseen kohtaan piirustuksessa on mahdollista piirtää tietyn kokoinen ympyrä. Tilanteessa, jossa ovi aukeaa tilaan sisäänpäin, voi piirretty pyörätuoliympyrä antaa täysin virheellistä informaatiota tilan käytettävyydestä. Toki ympyrät kannattaa piirtää muistaen, että tilan käytettävyyteen ja toiminnallisuuteen tarvitaan muutakin kuin lattiapinta-alaa. 1.4 Esteettömyys rakennusvaiheessa Rakennustyömaan työtoleranssit ovat suurempia kuin suunnitelmien tai arkkitehtien cadohjelmien hyvinkin tarkat mitat tai rakentamismääräyksissä ja -ohjeissa käytetyt mitat. Oleellista on, että työmaalla pyritään mahdollisimman tarkkaan noudattamaan tehtyjä suunnitelmia ja suunnitelmien tavoitteet ymmärretään. Yhtä tärkeää on muistaa, että jokaisella suunnittelijan tekemällä valinnalla on harkittu merkityksensä myös esteettömyyden kannalta. Hyvät suunnitelmat voidaan valitettavasti pilata joiltain osin rakennusvaiheessa. Kyseessä voi olla puhdas vahinko, huolimattomuus, ajattelemattomuus tai jopa tietoinen valinta. Esimerkiksi työmaakokouksessa on voitu antaa lupa vaihtaa jokin tuote ns. vastaavaksi. Esteettömyys saattaa jäädä toteutumatta, jos uusi tuote ei sisälläkään juuri esteettömyyden kannalta oleellisia ominaisuuksia. Näin käy, jos ei ymmärretä vastaavuuden merkitystä eri näkökulmista. Vastaavuuden todentaminen on aina urakoitsijan vastuulla ja se voi olla vaikeaa olkoonkin, että tuotteen vaihtamiseen yleensä vaaditaan suunnittelijan hyväksyntä. Vastaavuuteen liittyy monia eri näkökulmia, eikä aina tulla ajatelleeksi, mikä ominaisuus kulloinkin on ollut tärkein valintaperuste. Siksi saatetaan kiinnittää huomiota "väärään" vastaavuuteen. Vastaavuutta voidaan tarkastella neljästä eri näkökulmasta:

12 6 hintavastaavuus: onko tuote samanhintainen; tuotteen vaihtamisen syynä on yleensä juuri hinta, eli "vastaava" tuote on halvempi esteettinen vastaavuus: onko tuote tai materiaali samannäköinen tekninen vastaavuus: onko tuotteella tai materiaalilla samat lujuus-, kestävyys-, kiinnitystapa-, sähkötekniset ym. ominaisuudet toiminnallinen vastaavuus: mahdollistaako tuote tai materiaali toimimisen samoilla tavoin, onko käytettävyys tai esimerkiksi siivottavuus sama. (Pesola) Toimitusaikakin voi olla syynä tuotteen vaihtamiseen, mutta tätä ongelmaa ei ole, jos tuotteet tilataan riittävän ajoissa. Siksi olisikin erittäin tärkeää, että kaikki rakennushankkeen osapuolet sisäistävät ajatuksen esteettömyydestä, jotta ainakin esteettömyyden kannalta tärkeät ominaisuudet säilyvät vielä mahdollisen "vastaavaksi" vaihtamisen jälkeen. Erityisen tärkeänä pidän suunnittelijan roolia: suunnittelijan tulisi selkeästi seistä tekemiensä valintojen takana, eikä hän saisi antaa liian helposti periksi. 1.5 Esteettömyys käyttäjän näkökulmasta Käyttäjän näkökulmasta esteettömyys on mm. toimivuutta, turvallisuutta, rakennuksen tai tilan käyttäjän tarpeisiin sopivuutta sekä viihtyisyyttä. Siksi on tärkeää, että nämä asiat tiedostetaan, eikä tilojen käytettävyys heikkene ajattelemattomuuden tms. vuoksi. Parhaimmillaan esteettömyyteen ei kiinnitä huomiota, ja liikkuminen ja toimiminen sujuu hyvin. Esteettömyyden puuttumisen toki huomaa helposti. Julkisissa rakennuksissa, työpaikoilla ja muissa vastaavissa tiloissa lisätään mielellään rakennuksen viihtyisyyttä viherkasveilla, "koristekalusteilla", veistoksilla tai koriste-esineillä. Oleellista on tietenkin, että näin menetellen ei heikennetä rakennuksen esteettömyyttä. Esimerkiksi ei laiteta roska-astiaa hissin kutsupainikkeen eteen tai suurta lattialla seisovaa viherkasvia paikkaan, mikä estää käsijohteen käytön tai muodostaa näkövammaiselle yllättävän esteen. Esteettömyyttä voidaan myös parantaa rakennuksen tai tilan käyttäjän toimesta. Törmäysvaaran aiheuttaviin kohtiin voidaan sijoittaa esimerkiksi istuskeluryhmiä esteeksi. Ylös nousevien avoportaiden rajaamaton alusta on tyypillinen törmäysvaaran aiheuttava suunnitteluratkaisu. 1.6 Esteettömyys ja turvallisuus Monet esteettömyyteen tähtäävät rakennetun ympäristön määräykset ja ohjeet parantavat myös turvallisuutta. Esimerkiksi hyvään valaistukseen ja selkeisiin kontrasteihin, käsijohteisiin molemmin puolin portaita ja kynnyksettömiin kulkuväyliin liittyvät määräykset ja ohjeet voisivat aivan yhtä hyvin liittyä turvallisuuteen kuin esteettömyyteen.

13 7 Koti- ja vapaa-ajan tapaturmissa kuolee vuosittain noin suomalaista. Määrä on noin 80 % tapaturmaisista kuolemantapauksista. Ylivoimaisesti yleisin syy kuolemantapauksissa ovat kaatumiset ja putoamiset (vuonna 2006: henkeä). (Kotitapaturmien ehkäisykampanja 1) Kaatumistapaturmat johtuivatpa ne huonosta valaistuksesta, lattian liukkaudesta, portaista tai muusta syystä saattavat olla hyvinkin kohtalokkaita koko loppuelämälle. Esimerkiksi hoitotoimenpiteistä huolimatta lonkkamurtuman saaneen (ikääntyneen) potilaan ennuste on huono: % potilaista kuolee ensimmäisen vuoden kuluessa. Arviolta puolet potilaista ei saavuta enää murtumaa edeltänyttä toimintakykyään. (Kotitapaturmien ehkäisykampanja 2) Tämä tarkoittaa kärsimyksiä sekä monessa tapauksessa pitkäkestoista laitoshoitoa, apuvälineitä ja avustajia. lisäksi, että portaiden tulisi houkutella ihmisiä liikkumaan, niiden tulisi olla turvalliset liikkua. Edellä mainituista syistä johtuen tulisi välttää kierreportaiden suunnittelemista. Kierreportaiden sisäreuna muodostuu yleensä käyttökelvottomaksi, jopa vaaralliseksi, eikä sitä reunaa, jossa haluaa kulkea, voi valita. Tällöin ei myöskään voi valita, kummalla kädellä ottaa käsijohteesta kiinni. Ja kuitenkin ihmisten tulisi kyetä valitsemaan haluamansa puoli portaista sen mukaan, kummalla kädellä pystyy pitämään kiinni. Sama koskee myös portaita, jotka ovat enimmältä osaltaan suoria, mutta jotka ala- tai yläpäässään kääntyvät mutkalle kierreportaan kaltaisesti. Ne yllättävät kulkijan etenemän muuttuessa ennalta arvaamattomasti Portaat Maassamme kuolee enemmän ihmisiä porrastapaturmissa kuin rakennusten tulipaloissa, ja sairaaloissa on yli kaksi kertaa enemmän potilaita porrastapaturman kuin palovamman vuoksi (Levón). Rakennuspalojen ehkäisyyn kiinnitetään yhä enenevässä määrin huomiota mm. vaatimalla automaattisia palonsammutuslaitteistoja vanhustenhuollon rakennuksiin jne. Valitettavasti porrastapaturmia ja niihin liittyviä olosuhteita on tutkittu yllättävän vähän. Sen myötä esimerkiksi portaiden suunnitteluun ei vieläkään kiinnitetä riittävästi huomiota. Sen Kuva 1: Vaarallisesti kaartuvat portaat

14 8 Vain sellaiset kierreportaat, joiden kapeassakin reunassa portaan etenemä mahdollistaa turvallisen liikkumisen, ovat mielestäni käyttökelpoisia, muita ei saisi sallia lainkaan. Varsinaisena tai varapoistumistienä "tiukaksi" mitoitettu kierreporras on todella vaarallinen, jos suuri väkimäärä joutuu poistumaan kiireessä portaita pitkin, pahimmassa tapauksessa vielä pimeässä. Tällöin osa joutuu sisäkaarteen puolelle ja kaatuessaan saattaa tulla tallotuksi muiden jalkoihin ja estää perässään tulevia poistumasta Valaistus Hyvin valaistussa ympäristössä on helppo hahmottaa tila ja kulkureitit sekä mahdolliset tasoerot. Ritva Salmela on pitämässään luennossa maininnut valaistuksen (heikko valaistus, yövalojen puute ja äkkinäinen valaistustason voimakkuuden muutos) eräänä selkeänä ympäristön vaaratekijänä ikääntyneille (Salmela). Valaistusasioita on tutkittu myös mm. työturvallisuustekijänä, esimerkiksi: "hyvä valaistus vähentää tapaturmia, parantaa työn laatua, vähentää virheiden määrää ja lisää viihtyvyyttä". (AEL) Valaistus on yksi tärkeimmistä esteettömän ympäristön muodostavista kohdista näkövammaisten käyttäjien kannalta. Valontarve voi heikkonäköisellä henkilöllä olla moninkertainen "tervesilmäiseen" verrattuna. Valon laadulla on suuri merkitys: häikäistyminen voi tehdä heikkonäköisestä sokean pitkäksikin aikaa. Silmän sopeutuminen valotason yht'äkkisiin muutoksiin on puutteellista juuri näkövammaisilla. Valo, väritys ja kontrastit ovat näkövammaiset huomioon ottavassa suunnittelussa tärkeimmät lähtökohdat yleisten tasoerojen poistamisen lisäksi. Hyvän valaistussuunnittelun merkitys on suuri Suomessa pitkien pimeiden vuodenaikojen vuoksi niin sisä- kuin ulkotiloissa. Suurin osa näkövammaisista ei ole sokeita, joten valaistuksella luodaan heillekin turvallinen ja käytettävä ympäristö. Valo yksistään ei ole kuitenkaan ratkaisu, vaan juuri värien ja kontrastien osuus ympäristön hahmottumisessa tulisi ottaa huomioon Lattiamateriaalit Turvallisuuden kannalta on lattiamateriaalit valittava huolellisesti. Liukastumistapaturmiin vaikuttavat toki lattiamateriaalivalinnat, mutta myös jalkinevalinnoilla on siihen osuutensa. Erityisen vaaralliseksi kävelypinta muodostuu, kun siinä on vaihdellen liukkausasteeltaan erilaisia pintoja. Esimerkiksi käy hyvin klinkkerilattia, jossa on vuoroin mattapintaisia ja siellä täällä kiiltäviä laattoja koristeena. Vaikka kiiltävät laatat eivät olisikaan liukkaita, ne kuitenkin näyttävät siltä, ja sekin aiheuttaa omat riskinsä, kun ei uskalla kävellä normaalisti. Vastaavasti jalkakäytävään upotetut ylöspäin suunnatut valaisimet ovat erityisen vaarallisia talvella: kun asfaltin tai graniittikiven seassa on lasipintoja ja jalan alla hiukan lunta tai jäätä, on

15 9 kaatuminen herkässä sen lisäksi, että kyseisenlainen valaistus myös häikäisee tai jopa sokaisee. Lattiamateriaalin värityksellä voidaan auttaa tai hämätä kulkijaa: tumma lattia "imee" valon, ja ympäristöstä varsinkin suurissa tiloissa tulee näkövammaisille vaikeasti käytettävä. Toisaalta kontrasteilla voidaan varoittaa esimerkiksi yllättävästä tasoerosta. Voimakkaat kuvioinnit lattiassa voivat kuitenkin näyttää tasoeroilta tai vääristää tilan hahmottamista. 1.7 Esteettömyys ja kustannukset Esteettömyys ei yleensä maksa rakennusvaiheessa "esteellistä" enempää, se vaatii vain huolellista suunnittelua ja suunnitelmien toteuttamista. merkitys aikana, jolloin työvoiman saanti palvelualalla ei ole itsestään selvyys. Voi olla, että apua ei kerta kaikkiaan ole saatavilla. Lisäksi esteellinen ympäristö passivoi ihmisiä kotiin paikoilleen "istumaan ja odottamaan palvelua". Se taas puolestaan vaikuttaa ajan myötä toimintakykyyn, kun oma keho ei enää saa riittävästi liikuntaa. Jälkeenpäin toteutettu esteettömyys on yleensä kallista sen lisäksi, että siitä on haasteellista saada hyvän näköistä ja ympäristöönsä istuvaa. Päälle liimattu esteettömyys toteutetaan lisäksi usein ilman ympäristön tai rakennuksen alkuperäisen suunnittelijan näkemyksiä, jolloin lopputulos voi ainakin suunnittelijan näkökulmasta olla ruma. Pitkällä aikavälillä esteettömyys tulee edullisemmaksi, sillä tilojen toimivuus vähentää muutostarvetta, lisää eri toimintojen sujuvuutta ja nopeuttaa esimerkiksi kaupoissa tai asemilla suurten ihmismäärien asiointia ja siirtymistä paikasta toiseen. Ajattelemattomasti rakennettu on kallis. Joskus puutoksia on käytännössä mahdoton korjata jälkeenpäin. (Esteetön) Hyvin suunniteltu esteetön ympäristö tekee mahdolliseksi itsenäisen asumisen tai asioimisen henkilöille, jotka huonosti toimivassa ympäristössä ovat toisten avun varassa. Vähentynyt kotipalvelun tai avustajan tarve on selkeä kustannuksia alentava tekijä. Asialla on oleellinen

16 10 2 Miksi esteetöntä Me kaikki olemme erilaisia kahta samanlaista ihmistä ei ole olemassa. Me olemme erilaisia monelta eri kannalta tarkasteltuna: meitä on pitkiä ja lyhyitä, lihavia ja laihoja, vasen- ja oikeakätisiä, heikkokuntoisia, hyväkuntoisia jne. Vieraassa maassa voimme olla kommunikointitaidottomia, kun emme osaa paikallisten ihmisten puhumaa kieltä. Edustamme monia eri kulttuureja ja toimintakykymme vaihtelee. Sen lisäksi, että olemme luonnostamme erilaisia, osa erilaisuudesta voi johtua sairaudesta tai vammasta. Esteettömyydessä ei siis olekaan kyse vammaisuudesta tai vammattomuudesta, vaan yksinkertaisesti ihmisten erilaisuudesta, ja esteetön ympäristö on kaikille eduksi. Esteettömyydestä ei ole kenellekään haittaa, mutta monelle esteettömyys on täysin välttämätöntä. Ja toki kyse on myös ihmisoikeuksista, siitä että meillä kaikilla olisi samat mahdollisuudet asumiseen, opiskeluun, työntekoon, harrastuksiin jne. Esteettömyyden merkitys korostuu tulevaisuudessa etenkin, kun ihmisten elinikä kasvaa ja hyvin iäkkäiden ihmisten lukumäärä lisääntyy huomattavasti. Parhaillaan on maassamme meneillään muutos, jossa laitoksissa (yleensä turhaan) olevia erityisryhmiin kuuluvia ja toimintakyvyltään erilaisia henkilöitä pyritään siirtämään asumaan tavallisiin asuntoihin. Monen toiveena on löytää toimintakyky ja palvelun tarve huomioon ottava asunto ns. normaalista asuntokannasta. Esteettömyys on tämän takia asunnon yleisenä laatutavoitteena tärkeä. 2.1 Ihmisen elinkaari asunnon elinkaari Moni teollisuuden haara tuottaa yhä enemmän lähes kertakäyttöisiä tuotteita, joiden korjaaminen on tehty lähes mahdottomaksi tai ainakin kannattamattomaksi. Rakennusalalla investointikustannukset ovat kuitenkin niin suuret, että vastaavaan kertakäyttöisyyteen ei ole mitenkään järjellistä pyrkiä. Pikemminkin selkeä suuntaus on yhä ekologisempaan suuntaan. Se tarkoittaa myös parempia ympäristön kuormitusominaisuuksia paremman rakentamisen laadun ja joustavampien suunnitteluratkaisujen muodossa ja näiden myötä rakennuksen käyttöiän kasvamista. Ihmisen elinkaari on Suomessa pääsääntöisesti alle sadan vuoden mittainen; vuonna 2007 kuoli tilastollisesti eniten 85 vuoden ikäisiä ihmisiä (Tilastokeskus 1). Rakennuksen elinkaari on yleensä paljon pidempi kuin ihmisen. Maamme rakennuskanta on suhteellisen nuorta, onhan siitä yli puolet rakennettu vuoden 1970 jälkeen (Tilastokeskus 2). Kuitenkin rakennukset hyvin suunniteltuina, hoidettuina ja tekniset järjestelmät uudistettuina voisivat kestää käyttökelpoisina jopa vuosisatoja.