TURKIS 1/ 2016 TALOUS. kaikki kiertää SUOMEN TURKISELÄINTEN KASVATTAJAIN LIITTO RY:N JÄSENLEHTI

Transkriptio

1 TURKIS TALOUS kaikki kiertää 1/ 2016 SUOMEN TURKISELÄINTEN KASVATTAJAIN LIITTO RY:N JÄSENLEHTI TURKISTALOUS 1/2016

2 Myönteistä on, että Kiinan keskiluokka ei häviä minnekään vaan jatkaa kasvuaan. Ken elää, hän näkee Turkismarkkinoilla on levotonta. Ostajat ovat varovaisia, kun sekä minkin että ketun hintataso on hakusessa. Valmistus- ja kauppaportaan viimesyksyiset taloudelliset menetykset olivat niin suuria, että vieläkin kirpaisee. Päämarkkinoillamme turkispukineita on myyty vähemmän ja huonompaan hintaan kuin viime vuonna. Toisaalta juuri nyt, kun tätä kirjoitan, on kylmää ja kaksi viikkoa aikaa kiinalaiseen uuteen vuoteen. Edellytykset hyvään myyntiin ovat olemassa. Eräät analyytikot arvelevat, että kiinalaisten osakkeet ovat edelleen ylihinnoiteltuja. Heidän mielestään osakemarkkinat voivat heilahdella vielä pitkään. Voi vain toivoa, että epävarmuus ei leviä maan kiinteistömarkkinoille. Myönteistä on mikä myös vakauttaa markkinoita pitkällä tähtäimellä että Kiinan keskiluokka ei häviä minnekään vaan jatkaa kasvuaan. Asiakaspohjamme on siis edelleen kasvussa. Etenkin Pohjois-Kiinassa on perinteenä hankkia turkki. Tämä perinnekään ei ole häviämässä. Kiinassakin turkistuotannon sertifiointi nostaa päätään, mikä on eduksi meille. Myös Venäjällä on pitkät perinteet turkisten käytössä. Kysyntää löytyy, vaikka tuontiturkis onkin tällä hetkellä todella kallis muun muassa ruplan kurssinlaskusta johtuen. Venäjän taloudellinen taantuma on osittain itse aiheutettu. Teollinen kehitys maassa on polkenut paikoillaan. Länsimaailman Venäjälle asettamat talouspakotteet tulevat alallemme kalliiksi, samoin kuin muille suomalaisille vientialoille. On valitettavaa, että Krimin ja Ukrainan asukkaat joutuvat kärsimään Venäjän suorista tai epäsuorista toimista alueella. Mielestäni Suomi kuitenkin ampuu omaan jalkaansa noudattamalla pakotteita. Aivan oikein, meidän tulee olla lojaaleja Euroopan unionille ja juuri niin, asia on monimutkainen. Tärkeä Venäjänkauppamme kärsii kuitenkin kohtuuttoman paljon, eikä Venäjä taivu ikinä lännen edessä. Tilanne kertoo EU:n epäonnistumisesta, aina 90-luvulta lähtien. Nyt vaikuttaa siltä, että sekä länsivallat että Venäjä olisivat valmiita tekemään sovinnon. Toivoa sopii, että pakotteista voitaisiin luopua kesään mennessä. Sillä olisi varmasti psykologinen vaikutus ja se hyödyttäisi etenkin suoraa turkiskauppaa Venäjän kanssa, mutta myös Turkin ja Kreikan kautta tehtävää kauppaa. Näiden maiden turkisteollisuus menetti viime vuosina volyymistään ainakin 40 prosenttia. Jos nämä kolme maata ovat tosissaan mukana huutokauppasalissa, koko turkiskauppa vakiintuu. Koska Kiina suurilta osin dominoi turkiskauppaa, on pidettävä hatusta kiinni, kun tuulee. On varsin todennäköistä, että tulee olemaan vaikeaa myydä koko kauden tarjonta hyvään hintaan. Turkistilojen talous joutuu kovalle koetukselle. Turkisten tuotanto maailmantasolla vähenee, mutta samalla breedersien nahkamäärä kasvaa huomattavasti. Tilayritysten pahin kassavaje toteutunee vasta ensi vuonna ja sen jälkeen koittanevat valoi sammat ajat. Talous kannattaa jo nyt suunnitella kahden vuoden tuotantoa silmällä pitäen, jotta olemme mukana pelissä, kun nousu alkaa. Mietteitteni sävy on pessimistinen. Kukaan ei kuitenkaan voi olla varma kehityksestä. Asiat saattavat muuttua nopeasti. Kiinan markkinat ovat uskomattomat, kun optimismi jälleen valtaa alaa. Ken elää, hän näkee. Kenneth Ingman turkistuottaja, ProFurin hallituksen puheenjohtaja TURKISTALOUS 1/

3 12 SUOMEN TURKISELÄINTEN KASVATTAJAIN LIITTO RY:N JÄSENLEHTI 88. VUOSIKERTA JULKAISIJA SUOMEN TURKISELÄINTEN KASVATTAJAIN LIITTO RY PL 5, VANTAA, tai PÄÄTOIMITTAJA LIISA HAKOLA, TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ LEENA KLEMETTILÄ, TOIMITTAJAT IDA STRANDBERG, TUULA SALO, TOIMITUSNEUVOSTO STEVEN FROSTDAHL, LIISA HAKOLA, LEENA KLEMETTILÄ, JOHANNA KORPELA, TUULA SALO, IDA STRANDBERG, MIIA TOFFERI JA ESSI TUOMOLA. TILAUKSET LEENA KLEMETTILÄ, LAYOUT JA PAINO: PAINOTALO PLUS DIGITAL OY, PORVOO ISSN LEHTI ILMESTYY 8 KERTAA VUODESSA. SEURAAVA NUMERO ILMESTYY VIIKOLLA 14. AINEISTOPÄIVÄ ON PAINOSMÄÄRÄ JOULUKUUSSA 2015 TURKISTALOUS KPL, FINSK PÄLSTIDSKRIFT KPL 4 TEEMA kaikki kiertää AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSEN PÄÄKIRJOITUS TILAKÄYNNILLÄ 20 Huippulista uudistuu, Epira auttaa nahkonnassa 2 Ken elää, hän näkee 22 Kuuntele kehoasi lepää ja kerää voimia 26 Tekemällä oppii BIOTALOUS 4 Turkis on ekologinen luonnonmateriaali 8 Rehukeskus suosii kotimaista DESIGN 18 Turkistalous uudistuu 24 Uusia mahdollisuuksia siniketulle 28 WelFur etenee testaamalla, Vahvaa tulevaisuudenuskoa 50 vuoden jälkeen 29 Väitöskirja plasmasytoosista, Nähdään viikon päästä Seinäjoella, Evästystä opettajien digiloikkaan, Huutokauppa tosiajassa JALOSTUS 10 Tiede tukee siemennystä 12 Käytä WebSampoa ja indeksejä jalostusvalintaan 14 WebSampo jakaa mielipiteitä PIENET & LYHYET 13 Miia Tofferin muistilista 16 Kurvinen kierroksella, Sinikettua Intiaan, Laki muuttaa lomitusta 17 Lisää koulutusta, Mainettaan vaarattomampia HELMIKUU TURKISTALOUS 1/2016

4 Mitään ei mene hukkaan TURKIS ON EKOLOGINEN LUONNONMATERIAALI Turkis on ekologisesti tuotettu, kierrätettävä ja kestävä luonnonmateriaali. Turkistuotannossa mitään ei mene hukkaan. T urkiseläin syö sitä, mikä ei muille kelpaa ja siitä itsestään käytetään hyväksi kaikki lannasta luihin. Vuonna 2014 Suomessa kasvatettiin 2,2 miljoonaa kettua, 2,1 miljoonaa minkkiä ja suomensupia. Rehua tämä populaatio söi kaikkiaan noin tonnia. Jotta turkiseläin kasvaa hyvin ja tuottaa laadukkaan nahan, pitää ravitsemuksen olla kasvukauden kaikissa vaiheissa kohdallaan. Maistuva ruoka ja hyvä ruokahalu ovat kaikkien tuotantoeläinten hyvinvoinnille tärkeitä. Turkiseläimen rehu koostuu lihan- ja kalanjalostuksen sivutuotteista, rasvoista, hivenaineista ja vitamiineista. Siinä on myös reilusti vettä, sillä löysähkö rehu kelpaa eläimille paremmin kuin tömäkkä. Turkiseläimille mieleinen rehu syntyy teurassivuotteista. Niiden ravinnosta noin 40 prosenttia on lihanjalostuksen ja runsaat 20 prosenttia kalanjalostuksen sivutuotteita. Huomattava osa elävän eläimen painosta on muuta kuin ruokakaupan lihatiskiin päätyvää. Teurastamoiden käsittelemästä broilerista peräti 45 prosenttia, naudasta 20 prosenttia ja siasta 15 prosenttia on sivutuotetta tai jätettä, jonka teurastamot ohjaavat joko hävitettäväksi tai turkiseläinrehuksi. JÄTTEESTÄ ARVOTAVARAA Ihmiselle kelpaamattomien sivutuotteiden päätyminen eläinrehuksi tekee jätteestä arvotavaraa: kustannuksia aiheuttavan jätteen hävittämisen asemesta lihanjalostaja voi myydä sivutuotteensa rehuteollisuudelle. Turkiseläinten lisäksi ne kelpaavat lemmikeille, mikä lisää kilpailua ja nostaa näin ollen rehuraaka-aineen hintaa. Kilpailu jätteestä onkin enemmän kuin tervetullutta pahoissa kannattavuusvaikeuksissa kamppailevalle lihanjalostusteollisuudelle, jolle kauppa sivutuotteilla on aika ajoin muuta liiketoimintaa selvästi kannattavampaa. Turkiseläinten kasvatuksessa laadukas nahka on päätavoite, mutta ruhon muillakin osilla on arvoa: ettei mitään menisi hukkaan, päätyvät turkiseläinten ruhotkin 100-prosenttisesti kiertoon. Nahkonnan yhteydessä nahasta ja ruhosta kaavitaan talteen rasva, josta valmistetaan biopolttoainetta. Eläinrasvasta syntyy rikitöntä biodieseliä, jolla turkistilan ruokintatrukki kulkee puhtaasti. Biodieselin määrä on vielä TURKISTALOUS 1/

5 TURKISTALOUS 1/ TURKISTALOUS 1/2016

6 pieni, mutta kasvaa koko ajan. Loppuruhosta valmistetaan luujauhoa, joka on oiva kalsiumlisä turkiseläimen rehussa. ITÄMERI PUHTAAMMAKSI Silakka on sekä saaliin määrällä että arvolla mitattuna Suomen ammattikalastajien tärkein kala. Sitä pyydetään vuosittain noin 120 tuhatta tonnia. Silakka ei kuitenkaan tahdo kelvata enää suomalaiseen ruokapöytään, mistä syystä noin 75 prosenttia saaliista päätyy vientiin ja turkiseläinten rehuksi. Ammattikalastajien mukaan ilman turkiselinkeinon tarvetta suomalaista silakkaa tuskin kannattaisi kalastaa. Silakan kalastamisen loppuminen Suomessa vaikuttaisi Itämeren tilaan, sillä saaliin mukana merestä poistuu huomattava määrä rehevöitymistä aiheuttavaa fosforia. Fosfori on niin sanottu minimiravinne, minkä vuoksi rehevöityminen alkaa vasta, kun veteen pääsee myös fosforia. Siksi juuri sen vesistöstä poistuminen on ratkaisevaa. Rehuksi päätyvän kalan mukana merestä nousee fosforia selvästi enemmän kuin elinkeino itse tuottaa. Minkinrehussa käytetyn silakan kalastaminen poistaa ravinteita viisi kertaa enemmän kuin minkinnahan tuotantoketjun rehevöittävät päästöt ovat. Myös ketunnahan tuotantoketju poistaa rehevöittäviä ravinteita. Ketunrehussa käytettävän silakan mukana poistuu merestä ravinteita yli neljä kertaa enemmän kuin tuotannon aiheuttamat vesistöpäästöt ovat. 45 % muiden tuotantoeläinten lannassa. Turkiselinkeino tuottaa fosforia noin 1,8 miljoonaa kiloa vuodessa. Euroopan unioni on nostanut fosforin 20 kriittisen raaka-aineen listalle. EU:n alueen ainoat fosforivarat sijaitsevat Suomessa. Siksi EU ja turkiselinkeino panostavat ra vin teiden kierrätykseen: käynnissä on usei ta lannan hyötykäyttöä parantavia tutkimus- ja kehityshankkeita. Jepualla ravinteet ja energia kiertävät tehokkaasti. Paikallinen energiayhtiö tuottaa maatalousjätteistä biokaasua lämmitysenergiaksi ja kaasulla käyvien autojen tankkeihin. Sivutuotteena syntyy lannoitetta maan kuulujen, luonnonmukaisesti kasvatettujen tomaattien viljelyyn. Kalajoella puolestaan selvitetään biohiilen käyttöä turkislannan saattamiseksi pussilannoitteeksi tai vastaavaksi tuotteeksi. AITOA JA IKUISTA Aito turkis on oikein säilytettynä ikuinen luonnonmateriaali, jonka käyttöominaisuudet ovat keinokuitumateriaaleja paremmat. Aidossa turkiksessa on kaunis kiilto, hyvä tuntu ja vertaansa vailla oleva lämpimyys. Materiaalin ominaisuudet yhdistettyinä hyvään suunnitteluun ja käden taitoihin tekevät turkisasusta arvokkaan. Siksi turkista huolehditaan hyvin ja käytetään pitkään parhaassa tapauksessa se siirretään perintönä seuraavalle sukupolvelle. Samaan käyttötarkoitukseen muovista tehty, hankintana halpa tekoturkis päätyy todennäköisesti nopeasti kaatopaikan kautta luontoon. Tekstissä viitataan Suomessa tuotetun minkinja ketunnahan elinkaariarviointiin, joka laadittiin Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto ry:n ja Turkistuottajat Oyj:n tilaamassa ja MTT:n toteuttamassa projektissa vuoden vaihteessa Tutkimuksen vastuullisena johtajana toimi tutkimusprofessori Sirpa Kurppa ja päätutkijana Frans Silvenius MTT:ltä. Teksti Liisa Hakola LANTA KIERTOON Kun rehu on kiertänyt lannaksi ja kompostoitu, kelpaa se lannoitteeksi. Turkiseläinten lantaa syntyy vuodessa noin tonnia, josta suurin osa käytetään kompostoituna peltoviljelyssä. Vaikka kotieläinseutujen pelloilla on usein liikaa fosforia ja typpeä, niin monilla viljanviljelyalueilla ravinteita puuttuu. Fosfori on ehtyvä luonnonvara, jota on turkiseläinten lannassa paljon enemmän kuin 20 % 15 % TURKISTALOUS 1/

7 䘀䄀刀䴀倀䰀䄀一一䔀刀 一쐀䤀一 倀쐀쐀匀䔀吀 䄀䰀伀䤀吀吀䄀䴀䄀䄀一㨀 嘀䤀䔀刀䄀䤀䰀䔀 圀圀圀 䘀䄀刀䴀倀䰀䄀一一䔀刀 䘀䤀 匀伀䤀吀䄀 㐀 㤀㘀㔀 㐀 㐀 䴀䄀吀匀 䬀䄀刀䘀 嘀䤀䔀刀䄀䤀䰀䔀 䴀䔀䤀䐀쐀吀 匀㨀䨀伀䔀䰀䰀䄀 ⴀ 匀䤀匀쐀䰀吀쐀쐀 䴀䴀 㨀 䴀夀夀一吀䤀 伀一 一夀吀 䄀䰀䬀䄀一唀吀 䰀椀椀琀礀 䘀愀爀洀瀀氀愀渀渀攀爀 ⴀ欀 礀琀琀 樀椀攀渀 欀愀猀瘀愀瘀愀愀渀 樀漀甀欀欀漀漀渀 ⴀ 漀琀愀 礀栀琀攀礀琀琀 洀攀椀栀椀渀 樀漀 琀 渀 渀 琀愀椀 瀀椀猀琀 礀搀礀 漀猀愀猀琀漀氀氀愀洀洀攀 嘀愀氀琀愀欀甀渀渀愀氀氀椀猀攀猀猀愀 渀愀栀欀愀渀 礀琀琀攀氀礀猀猀 匀攀椀渀 樀漀攀氀氀愀 ጠ 樀愀 爀甀瀀攀愀 瘀 栀攀渀琀 洀 渀 欀甀猀琀愀渀渀甀欀猀椀愀猀椀 匀椀樀漀椀琀琀愀攀猀猀愀猀椀 䘀愀爀洀瀀氀愀渀渀攀爀椀椀渀 猀椀樀漀椀琀愀琀 洀礀 猀 猀 猀琀 洀椀猀攀攀渀 䘀愀爀洀瀀氀愀渀渀攀爀 漀渀 栀椀渀渀漀椀琀攀氀琀甀 欀甀甀欀愀甀猀椀琀琀愀椀渀 猀甀栀琀攀攀猀猀愀 琀愀爀栀愀猀椀 欀漀欀漀漀渀 ⴀ 椀氀洀愀渀 洀 爀 愀椀欀愀愀 倀礀礀搀 琀愀爀樀漀甀猀 琀 渀 渀 瀀甀栀 㐀 㤀㘀㔀 㐀 㐀 䴀愀琀猀 䬀愀爀昀 眀眀眀 昀愀爀洀瀀氀愀渀渀攀爀 昀椀 倀쐀䤀嘀䤀吀吀쐀䤀一䔀一 䠀唀伀䰀吀伀 刀唀伀䬀䤀一吀䄀 䘀倀 䘀䔀䔀䐀䔀刀䤀䰀䰀쐀 䰀쐀쐀䬀䤀吀夀匀 䔀䰀쐀䤀一吀䔀一 䰀唀伀䬀䤀吀吀䔀䰀唀 䨀䄀䰀伀匀吀唀匀匀唀唀一一䤀吀吀䔀䰀唀 匀䤀䔀䴀䔀一一夀匀 倀䔀一䤀䬀伀䤀一吀䤀 䴀唀唀吀吀伀 匀唀唀一一䤀吀吀䔀䰀唀䬀䄀䰀䔀一吀䔀刀䤀 䨀䄀 倀䄀䰀䨀伀一 䴀唀唀吀䄀 ⴀ 䬀䄀䤀䬀䬀䤀 匀䄀䴀䄀匀匀䄀 伀䠀䨀䔀䰀䴀䄀匀匀䄀 䘀愀爀洀瀀氀愀渀渀攀爀 漀渀 琀愀爀栀愀愀樀椀攀渀 欀攀栀椀琀琀 洀 ⴀ 琀愀爀栀愀愀樀椀氀氀攀 吀甀氀攀攀 琀愀瀀愀愀洀愀愀渀 洀攀椀搀 琀 匀攀椀渀 樀漀攀氀氀愀 ጠ 䨀쐀䰀䰀䔀䔀一 唀唀吀唀唀匀 䘀伀堀䌀刀䄀䘀吀䤀䰀吀䄀 䘀伀堀䠀伀吀䔀䰀 一夀吀 䴀夀혀匀 刀䄀䠀伀䤀吀唀䬀匀䔀䰀䰀䄀 䘀漀砀䌀爀愀昀琀椀渀 猀甀漀猀椀琀琀甀 樀愀 欀愀猀瘀愀瘀愀 瀀愀氀瘀攀氀甀 䘀漀砀䠀漀琀攀氀 猀椀猀 氀琀 欀愀甀搀攀猀琀愀 㘀 氀 栀琀椀攀渀 洀礀 猀 洀愀栀搀漀氀氀椀猀甀甀搀攀渀 琀甀爀瘀愀氀氀椀猀攀攀渀 樀愀 樀漀甀猀琀愀瘀愀愀渀 爀愀栀漀椀琀甀欀猀攀攀渀 䬀礀猀礀渀琀 漀渀 漀氀氀甀琀 欀漀瘀愀 ⴀ 椀氀洀漀椀琀愀 欀椀椀渀渀漀猀琀甀欀猀攀猀椀 洀愀栀搀漀氀氀椀猀椀洀洀愀渀 瀀椀愀渀 䰀椀猀 琀椀攀琀漀愀㨀 䘀漀砀䌀爀愀昀琀 䜀䰀伀䈀䄀䰀 䰀䔀䄀䐀䔀刀 䤀一 䤀一一伀嘀䄀吀䤀伀一匀 䘀伀刀 吀䠀䔀 䘀唀刀 䘀䄀刀䴀䤀一䜀 䤀一䐀唀匀吀刀夀 瀀甀栀 㐀 㠀㠀 㜀 㤀 䬀愀樀 䐀 昀渀 猀 眀眀眀 昀漀砀挀爀愀昀琀 ǻ 倀椀猀琀 礀搀礀 漀猀愀猀琀漀氀氀愀洀洀攀 嘀愀氀琀愀欀甀渀渀愀氀氀椀猀攀猀猀愀 渀愀栀欀愀渀 礀琀琀攀氀礀猀猀 匀攀椀渀 樀漀攀氀氀愀 ጠ 猀愀愀搀愀欀猀攀猀椀 氀椀猀 琀椀攀琀漀愀 瀀愀氀瘀攀氀甀椀猀琀愀洀洀攀 樀愀 琀甀漀琀琀攀椀猀琀愀洀洀攀

8 REHUKESKUS SUOSII KOTIMAISTA Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana Suomessa on tuotettu vuosittain tonnia turkiseläinten rehua, jossa on reseptistä riippuen prosenttia teurassivutuotteita. Rehua valmistavat rehusekoittamot suosivat kotimaista, mutta joutuvat myös tuomaan rehuraaka-aineita ulkomailta. Kohtuuhintaisen kotimaisen rehuraaka-aineen saanti on vaikeaa, vaikka sivutuotteiden myyminen turkiselinkeinolle on elintarviketeollisuudelle sopivassa suhdanteessa erinomainen tulonlähde. Arviolta prosenttia turkiseläinten rehuun käytetyistä sivutuotteista on tuontitavaraa. VIRANOMAINEN VALVOO Sivutuotteiden maahantuonti on lailla säädeltyä ja viranomaisten tarkasti valvomaa, sanoo ylitarkastaja Hanna Laatio Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta. Sallitut raaka-aineet sekä niiden käsittelymenetelmät on määritelty sivutuoteasetuksessa, sivutuoteasetuksen toimeenpanoasetuksessa, sivutuotelaissa sekä sen nojalla annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa ja rehulaissa. Niissä todetaan, että rehu ei saa aiheuttaa vahinkoa turkiseläimille tai levittää taudinaiheuttajia ympäristöön. Näistä syistä rehuraaka-aineita saa Eviran mukaan tuoda vain alueilta, joilla ei esiinny vaarallisia eläintauteja. Suomalaista kotieläintuotantoa halutaan varjella muun muassa suuja sorkkataudilta, sikarutolta ja New Castlen taudilta. Viime vuosina Suomeen on tuotu rehuraaka-aineita lähinnä Norjasta, Tanskasta, Virosta, Espanjasta ja Ranskasta sekä Ruotsista. Raaka-aine on peräisin sioista, naudoista, Pyrimme valitsemaan tarkasti rehuraaka-aineen alkuperämaan sekä toimittajan ja pitäytymään vuosien kuluessa luotettaviksi havaitsemissamme toimittajissa LASSE PAAVOLA siipikarjasta, kaloista ja turkiseläimistä. Ne käsitellään vaadituilla menetelmillä jo sivutuotteen alkuperämaassa. Käytännössä mitä turvallisempi raaka-aine, sitä kevyempi käsittely sallitaan. Kalalle riittää pakastaminen, lihajalostuksen sivutuotteille hapottaminen tai keittäminen. Krupeille eli turkiseläinten ruhoille vaaditaan jo painesterilointikäsittely, tietää patologieläinlääkäri Heli Nordgren Fin FurLab Oy:stä. REHUKESKUS VARMISTAA Viranomaisen mukaan ennen maahantuontia sivutuotteisiin on lähes mahdotonta vaikuttaa. Tästä syystä rehusekoittamot ovat äärimmäisen tarkkoja ja huolellisia sivutuotteiden tuonnissa. Pyrimme valitsemaan tarkasti rehuraaka-aineen alkuperämaan sekä toimittajan ja pitäytymään vuosien kuluessa luotettaviksi havaitsemissamme toimittajissa, korostaa toimitusjohtaja Lasse Paavola E-P:n Minkinrehu Oy:stä. Koska vastuu rehun turvallisuudesta on maahantuojalla, on sivutuotteita käsittelevien laitosten oma laadunvarmistus ja -valvonta hyvin tärkeää. Paavolan mukaan rehukeskukset varmistuvat turvallisuudesta mittaamalla hapotetun raaka-aineen ph-arvon ennen toimitetun lastin purkamista. Tarpeen vaatiessa E-P:n Minkinrehulla ja osalla muista rehukeskuksista on myös mahdollisuus keittämällä steriloida raaka-aine, jota ei ole hapotettu. Rehunvalmistuksessa toimii raskaan vastuun laki, eli valmistaja on itse vastuussa tekemisestään. Siksi sekä sekoittamoilla että keräyskeskuksissa tulee olla omavalvontasuunnitelma sekä riskiperusteinen kriittisten valmistuspisteiden seuranta. Tähän liittyy sekä raaka-ainelähteiden valinta ja laadun tarkkailu, valmistusprosessit ja niiden valvonta sekä tuotteiden hygieenisen laadun ja turvallisuuden seuranta. Rehukeskusten omavalvontaa täydentää viranomaisten tekemä työ. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira tarkastaa ja hyväksyy rehusekoittamoiden rakenteet, laitteet, prosessit, raaka-aineet ja tuotteet. Sen säännöllisesti tekemien tarkastusten ja pistokokeiden lisäksi laitokset ovat kunnaneläinlääkäreiden vuosittaisessa valvonnassa. Ettei mitään jäisi sattuman varaan, ketjun varmistaa rehuraaka-aineiden keräyskeskuksien valvonta. Eviran lisäksi näitä teurastamoiden sivutuoteosastoja valvoo teurastamon tarkastuseläinlääkäri. KOKO KETJU VASTAA Paavolan mukaan laadukas ja turvallinen eläinrehu on monen vastuullisen toimijan yhteispelin tulos: siitä on vastuussa koko rehuketju. Raaka-aineen keräys- ja kuljetusvaiheessa on pidettävä huoli siitä, että rehu ei pääse pilaantumaan pitkäksi venähtäneen kuljetuksen tai liian korkean lämpötilan vuoksi. Tämä koskee myös ketjun viimeistä toimijaa eli turkistuottajaa, jonka on tärkeää pitää tilahygienia korkealla tasolla. Huonosta ja pilaantuneesta raaka-aineesta ei millään käsittelyllä saa hyvälaatuista, Paavola muistuttaa. Teksti Liisa Hakola TURKISTALOUS 1/

9 Suomeen tuotavat luokan 2 sivutuotteet ja niiden käyttö. Suurin osa rehuraaka-aineeksi tuotavista sivutuotteista kuuluu kuitenkin vähäisen riskin luokkaan 3. Viro Ranska Espanja Norja Tanska EU-alue (maita ei eroteltu erikseen) Eläinrasva (teurastamo) Liha-luujauho Kalasivutuote Sika-nautabroilerisivutuote Lanta Säädösten mukainen käsittely MAAHANTUONTI MAAHANTUONTI Tekninen laitos Tilarehustamo Rehusekoittamo Varasto Käsittelylaitos (varasto) Orgaaniset lannoitevalmisteet Kaavio on raportista Eläinperäisten luokan 2 sivutuotteiden maahantuloon liittyvät vaarat riskiprofiili. Raportin tekijät ovat Reetta Stjerna, Leena Sahlström ja Tapani Lyytikäinen. Eviran tutkimuksia 4/2015. EU:n sivutuoteasetuksen mukaan sivutuotteet jaetaan kolmeen luokkaan niiden ihmisille ja eläimille aiheuttaman tautiriskin perusteella. Suurin riski on luokan 1 sivutuotteilla ja matalin luokan 3 sivutuotteilla. Luokan 1 sivutuotteet on hävitettävä. 2 luokan sivutuotteet voivat päätyä eläinten rehuksi, hävitettäväksi tai lantana käsiteltäväksi. 3 luokan jäte ei saa päätyä ihmisravinnoksi. - sivutuotteet, joissa on antibioottien tai muiden eläinlääkkeiden jäämiä yli lainsäädännössä sallitun tason - lihantarkastuksessa hylätyt ruhon osat, joissa on merkkejä ihmisiin tai eläimiin tarttuvista taudeista - lanta ja ruuansulatuskanavan sisältö - sivutuotteet jotka eivät kuulu luokkiin 1 tai 3 sekä luokan 2 ja 3 sivutuotteiden seokset. LUOKAN 1 SIVUTUOTTEITA (suuren riskin eläinjätteet) ovat: - sivutuotteet, joissa on tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden (TSE) riski, kuten BSE - sivutuotteet, joissa on kiellettyjä aineita; esim. hormonit - sivutuotteet, joissa on ympäristömyrkkyjä lainsäädännön ylittävä määrä esim. dioksiineja - luonnonvaraisten riistaeläinten ruhot, jos niiden epäillään sairastavan ihmisiin tai eläimiin tarttuvaa tautia, esim. suuja sorkkatautia - lemmikkieläinten, koe-eläinten ja eläintarhaeläinten ruhot - jätevedestä erotettu eläinperäinen aines - kansainvälisesti toimivista liikennevälineistä peräisin oleva ruokajäte. LUOKAN 2 SIVUTUOTTEET (suuren riskin eläinjätteet): - muut itsestään kuolleet tai lopetetut eläimet kuin luokkaan 1 kuuluvat (eli mm. siat, siipikarja, hevoset ja porot) LUOKAN 3 SIVUTUOTTEET (vähäisen riskin eläinjätteet) - ihmisravinnoksi hyväksytyistä eläimistä saatavat sivutuotteet, joita ei kuitenkaan käytetä elintarvikkeeksi, esim. keuhkot, mahat ja vertymät - elävänä tarkastuksessa hyväksyttyjen eläimien veri, vuodat, nahat, sorkat, sarvet, höyhenet ja sulat - ruokajäte, kun se on tarkoitettu käsiteltäväksi biokaasu- tai kompostilaitoksessa - entiset eläinperäiset elintarvikkeet, joita ei ole enää tarkoitettu ihmisravinnoksi kaupallisista syistä tai sellaisenaan valmistuksessa tai pakkauksessa esiintyneiden ongelmien vuoksi ja jotka eivät aiheuta vaaraa ihmisille tai eläimille - elintarvikkeiden käsittelyssä ja valmistuksessa syntyvät sivutuotteet, tuoreet kalasta saatavat sivutuotteet, joita saadaan kalatuotteita ihmisravinnoksi valmistavilta laitoksilta TURKISTALOUS 1/2016

10 Tiede tukee siemennystä Kun Projserin sperma-analyysijärjestelmä otettiin neljä vuotta sitten käyttöön ketun keinosiemennyksessä, se oli iso puheenaihe turkiseläinkasvattajien keskuudessa. Noista ajoista järjestelmä on kehittynyt kovasti. Pioneerit Jari Isosaari, Anders Segervall ja Jan-Anders Nyholm ovat yhtä mieltä siitä, että kehitettävää edelleenkin löytyy. Nyholm, Segervall ja Isosaari ovat sper maanalyysin uranuurtajia. He olivat kolme viidestä turkistuottajasta, jotka investoivat järjestelmään. Päivääkään en ole katunut, sanoo Isosaari. Hänen tilallaan on menty jättiaskelin eteenpäin. TURKISTALOUS 1/

11 PENTUTULOS PARANEE Jari Isosaari piti järjestelmän hankintaa ensi alkuun kalliina, mutta huono pentutulos 3,62 sai miettimään asiaa uudemman kerran. Nyt pentutulos on 5,36, eikä siihen olisi ilman järjestelmää päästy. Illalla nukkumaan mennessäni epäröin. Hankkiako se vai ei, mutta aamulla herätessä päätös oli valmis. Minulla ei kerta kaikkiaan ollut varaa olla hankimatta sitä. Siihen päätökseen olin tullut yön aikana, muistelee Isosaari. Anders Segervall (vas.), Jan-Anders Nyholm ja Jari Isosaari olivat ensimmäisiä, jotka alkoivat hyödyntää digitaalista sperma-analyysia. Kehitystyössä on harpottu eteenpäin pitkin askelin niiden neljän vuoden aikana, kun ohjelma on ollut käytössä. Vielä löytyy kuitenkin kehitettävää. Hän kertoo myös, kuinka ketunsperman suuri tiheys vaatii oikein kalibroidun laimennusnesteen. Analyysijärjestelmä päivitettiin Päivityksen myötä luotettavuus ja käyttömukavuus ovat parantuneet, iloitsee Isosaari. Hän on oppinut, että jossakin vaiheessa täytyy tehdä kompromisseja optimaalista eläinainesta etsittäessä. Aika vaan tulee vastaan. Vaikka sperma-analyysit ovat tänä päivänä säännöllisessä käytössä, ei manuaalisesta arvioinnista ole kokonaan luovuttu. On viisasta käyttää eri menetelmiä, jotta saadaan varmuus sperman korkeasta laadusta, toteaa Segervall. Ruudulla näkyvät muuttujat, jotka näyttävät, miten nopeasti siittiöt liikkuvat, miten ne liikkuvat ja miltä ne näyttävät. Siitä saa kaiken tarvittavan tiedon. Anders Segervall korostaa vielä sitä, että ohjelma ei koskaan väsy. Toisin on siementäjän laita. Ajan myötä keskittyminen herpaantuu. Jan-Anders Nyholm on samoilla linjoilla kuin Isosaari ja Segervall. Erikssons Furilla pentutuloksen suunta on ollut nouseva. Analyysien rooli pentutuloksen parantamisessa on tärkeä. Lopputulos on kuitenkin monen tekijän summa, hän muistuttaa. LOPUTON KEHITYSTYÖ Analyysijärjestelmän espanjalainen toimittaja Projser on digitaalisten spema-anlyysien uranuurtajia ja kehittäjä, joka tekee yhteistyötä Valencian yliopiston kanssa. Kasvattajat ovat vierailleet pääkallopaikalla ja tutustuneet kehitystyöhön paikan päällä. Kehitystyö ei lopu koskaan, toteaa Isosaari. Lisäselvitystä vaatii Isosaaren mukaan se, miksi aivan samanlaatuiselta näyttävä sperma antaa siemennettäessä aivan erilaisen tuloksen. Siitoseläinten ominaisuuksien saaminen DNA-tasolle olisi paras vaihtoehto, mutta se maksaa. Siittiön distaalipisara on myös arvoitus. Milloin pisara vaikuttaa siihen, että siittiö muuttuu käyttökelvottomaksi? Spermalaadun tutkimuksessa on eläinlääkäri Johanna Korpelan mukaan paljolti kyse toleranssin selvittämisestä. Oikoteitä siihen ei ole. Ainoa vaihtoehto on tutkimus. On vain mentävä riittävän alhaisille tasoille. Luovalla on parhaillaan meneillään tätä koskevia kokeita. Valenciassa kehitetään jatkuvasti apukeinoja siemennystyön tulosten parantamiseksi. Siellä on kehitetty muun muassa objektilasi, joka kapillaarivoiman avulla takaa sen, että jokaisessa analyysissa on täsmälleen sama määrä spermaa 27 JÄRJESTELMÄÄ Suomessa on käytössä 27 analyysijärjestelmää, joita käyttävät pääasiassa suuret tilat. Siementäjien mukaan juuri suurilla tiloilla analyysit pääsevät oikeuksiinsa. Nyholm ja Segervall ovat yhtä mieltä siitä, että olisi hyvä, jos kaikissa järjestelmissä olisi yhteiset perusasetukset. Näin kaikki järjestelmät olisi kalibroitu keskenään, mikä helpottaisi suuren tietomäärä analysointia, selvittää Jan Segervall. Sen jälkeen kun järjestelmä asennettiin meille, en ole koskenut asetuksiin, kertoo Jan-Anders Nyholm. Hän saa tukea ajatuksilleen muilta siementäjiltä. Päteviä järjestelmän käyttäjiä on nykyään niin monta, että kehitys- ja tutkimustyötä on mahdollista jatkaa. Siinä liitolla on tärkeä työsarka, toteavat kokeneet kettusiementäjä yhdestä suusta. VALTAVA HARPPAUS Sperma-analyysin käyttöönottoa aktiivisesti edistänyt Jan Segervall iloitsee siitä, miten optiseen lukemiseen ja softaan perustuva tietokoneohjelma on vienyt siemennystyötä eteenpäin. Eläinlääkäri on samaa mieltä. Korpela on mukana Luovan tutkimusasemalla tehtävässä kehitystyössä. On todella kiehtovaa seurata, miten tekniikka on siemennyksessä kehittynyt viime vuosina. Korpela selvittää, miten sekä käytännön sovellus, että tutkimus ovat kehittyneet yhteistyössä espanjalaisyrityksen, liiton ja kasvattajien kesken. Jalostuksessa on valtava harppaus, että nyt siihen sopivat eläimet voi valita tieteellisin perustein. Turkiselinkeinon käyttöön järjestelmä tuli naudan ja sian jalostuksesta. Nykyään sitä käytetään meillä sini- ja hopeakettutyypeillä, mutta ei vielä suomensupeilla. Teksti ja kuva Steven Frostdahl TURKISTALOUS 1/2016

12 Taloudellinen menestys ei tule sattumalta Käytä WebSampoa ja indeksejä jalostusvalintaan WebSampo on ainutlaatuinen työkalu turkiseläinten jalostukseen. WebSammosta tuottaja saa jalostuspäätöksiä tukevaa tietoa, jonka avulla hän voi parantaa eläinten pentutulosta ja nahkojen laatua ja siten vaikuttaa tilan taloudelliseen tulokseen. Indeksien perustana on Luken biometrisen genetiikan pitkäaikainen tutkimustyö ja MiX99-indeksinlaskentaohjelma. Sitä ei löydy muista markkinoilla olevista ohjelmista. WebSammon indeksit ovat sekä valtakunnallisia että tilakohtaisia. Suomen ja Norjan ketuille lasketaan valtakunnalliset indeksit, joiden avulla voidaan tunnistaa valtakunnan paras kettu. Minkille ja suomensupille lasketaan ainoastaan tilakohtaiset indeksit. Niiden avulla löydetään tilan parhaat eläimet jalostukseen. WebSampo-ohjelmasta voi tulostaa eläinkorteille ja tulosteille nahkaominaisuuksien gradeeraus- ja lajitteluindeksit, kaksi hedelmällisyysindeksiä sekä luonnetta määrittävän indeksin: yhteensä 12 osaindeksiä. JALOSTUKSEN KIVIJALKA WebSampoon rekisteröidään alkuvuoden aikana jalostustyön kaikista tärkein informaatio: siitoseläinten periytymis- ja gradeeraustiedot. Sen jälkeen on vuorossa siitoseläinkorttien tulostus. Korteissa on tieto eläinten aikaisemmista paritus-, penikointi- ja gradeeraustuloksista. Kasvattaja päättää itse, haluaako hän eläinkortteihin tilakohtaiset vai valtakunnalliset indeksit. Kortit on mahdollista tilata ohjelman kautta tai tulostaa itse. Ohjelmaan kirjaudutaan Saga Fursin verkkosivuilta. WebSampoon on saatavilla myös tilan työntekijöille tarkoitettuja työntekijätunnuksia. Työntekijätunnuksilla pääsee kirjautumaan suoraan WebSampoon, eikä niillä näe esimerkiksi turkistilan tiliotteita tai nahkamääriä. Omien tunnusten suhteen on syytä olla tarkkana, eikä niitä pidä luovuttaa toisille. Penikointikaudella rekisteröidään eläinten paritukset, siemennykset, penikointipäivä ja pentumäärä. Ohjelmasta tai Saga Fursilta voi tilata tavallisia tai nahkaseurantaa varten tehtyjä pentukortteja, joissa on valmiina nahkaetiketti. KÄTEVÄSTI MOBIILISTI MobiSampoa käytetään eläintietojen rekisteröimiseen. Se toimii Unitechin ja M3:n kämmentietokoneissa. Ohjelma ei tarvitse verkkoyhteyttä, vaan tiedot siirretään myöhemmin WebSampoon. WebSampon käyttäjille MobiSampo on maksuton, ja se kannattaa aina päivittää uusimpaan versioon. Saga Furs kehittää parhaillaan mobiililaitteille sovellusta eläintietojen rekisteröitiin. Mobiilisovellus on selainpohjainen, joten se toimii älypuhelimissa, tableteissa ja kannettavissa tietokoneisissa. Sovellus toimii parhaiten selaimissa Google Chrome ja Mozilla Firefox. Tobias Andersson on sovelluksen testikäyttäjä. Hänen kokemuksistaan WebSammosta voit lukea seuraavalta aukeamalta. JALOSTUSARVOSTELU KEHITTYY Hanke valtakunnallisen jalostusarvostelun kehittämiseksi käynnistyi vuonna Se on viisivuotinen, ja ohjausryhmässä ovat mukana Luonnonvarakeskus (Luke), Saga Furs, ProFur ja turkiseläinkasvattajien edustajat. Tällä hetkellä Lukessa kehitetään uusia malleja valtakunnallisten hedelmällisyysindeksien (FERT1 ja FERT2) laskentaan. Valtakunnallisen aineiston ansiosta indeksin laskennassa pystytään vihdoinkin hyödyntämään eläinjalostuksen uusimmat ja tehokkaimmat laskentamenetelmät. Hedelmällisyysindeksejä kehitettäessä on etsitty parasta mahdollista mallia. Tutkimuksessa hedelmällisyysindeksi on laskettu muun muassa maternaalimalleilla ja nahkalajitteluominaisuudet huomioiden. Paras malli FERT2-indeksin laskentaan vaikuttaisi olevan viiden ominaisuuden yhdistelmä: tiineys (tiine/tyhjä), penikoinnin onnistuminen (onnistui/kaikki pennut menetettiin), ensimmäisen pentueen koko sekä gradeerauskoko ja -laatu. Seuraava vaihe on hedelmällisyysmallien testaus. KÄYTÄ OIKEIN ASTEIKKOA Tutkimuksessa on tullut esiin, että WebSampoon rekisteröityjen gradeeraustulosten keskiarvo on korkea yli neljä. Ongelma aiheuttaa päänvaivaa jalostusarvoja laskevalle tutkijalle, koska ominaisuuden vaihtelu on pienempi kuin todellisuudessa. Vain joillakin tiloilla se on lähellä tilakohtaista ja tavoittena olevaa arvoa kolme. Hyväksyttävä tilakohtainen keskiarvo on välillä 2,5 3,5. Gradeerausarvostelussa tulee käyttää koko asteikkoa (1 5). Ensimmäinen gradeeraustehtävä on etsiä tilan pienimmät/huonoimmat eläimet, jotka saavat arvon 1 ja suurimmat/parhaimmat eläimet, jotka saavat arvon 5. Kun tilan sisäinen arvosteluasteikko on kirkkaana mielessä, muut tilan eläimet arvostellaan suhteessa näihin referenssieläimiin. TURKISTALOUS 1/

13 Luokkaan 3 kuuluvia eläimiä pitäisi löytyä eniten. Oman tilan aikaisemmat arvosteluvuodet sekä naapuritilan eläinten koko ja laatu pitää tässä vaiheessa unohtaa! Tilastollinen malli korjaa vuosien ja tilojen väliset erot se ei ole tarhaajan tehtävä. Toinen gradeeraukseen liittyvä ongelma on, että vain siitoseläinten arvostelut tallennetaan ohjelmaan. Siitoseläimet gradeerataan melko hyvin, mutta myös tuotantoeläimet kannattaa gradeerata. Indeksilaskennassa huomioidaan eläimen kaikkien gradeerattujen sukulaisten tiedot. Indeksien luotettavuus on sitä parempi, mitä tarkemmin gradeeraukset tehdään ja mitä useampi eläin on gradeerattu: näin saadaan enemmän tietoa indeksilaskentaan. Kun tuotantoeläimetkin gradeerataan, on indeksin arvo entistä luotettavampi, niin siitoseläimistä kuin niiden jälkeläisistä. Hedelmällisyysindeksien laskennassa on tärkeää, että kasvattajat rekisteröivät kaikki hedelmällisyyteen ja lisääntymiseen liittyvät tiedot: onko eläin tiine/tyhjä, paljonko on menetetty pentuja ja mikä on pentujen määrä heti niiden synnyttyä ja kolmen viikon jälkeen. Jatkossa myös gradeerausominaisuudet tullaan liittämään korjaavina tekijöinä FERT1- ja FERT2 indekseihin. Siitosnaaraat gradeerataan samalla asteikolla kuin muut eläimet, vaikka ruokinnan rajoitus näkyykin kettujen kasvussa, koossa ja nahanlaadussa. Nykyisessä gradeerausominaisuuksien laskentamallissa ruokinnan vaikutus sisältyy osittain sukupuolitekijään, mikä korjaa myös rajoitetusta ruokinnasta aiheutuvia eroja eläinten välillä. Nuoret kasvavat siitosurokset ruokitaan vapaasti, ja niiden gradeeraustulokset ovat keskenään vertailukelpoisia. YHDENMUKAISUUTTA LAJITTELUUN Saga Royal -nahkojen määrä lisääntyi viime vuonna. Vastaavasti Saga I -laatua oli entistä vähemmän. Lajittelun on oltava yhdenmukaista vuodesta toiseen, sillä lajittelukriteerien ja -rajojen muuttuminen heijastuu indeksilaskentaan. Nahkaominaisuuksia kuvaavien indeksien päivitys käynnistyy vuonna Silloin huomioidaan myös muuttuneet lajittelurajat. Teksti Sonja Gerke, Saga Furs, Riitta Kempe ja Ismo Strandén, Luonnonvarakeskus Tämä on auditoija Miia Tofferin laatima muistilista. Huolehtimalla näistä asioista tuottaja pystyy vaikuttamaan omaan hyvinvointiinsa, tilalla työskentelevien turvallisuuteen ja siellä vierailevien mukavuuteen. LEPÄÄ Nahkonta-aika alkaa olla jo takanapäin, mutta edessä toinen raskas ja työvaltainen tuotantovaihe. Siemennys- ja paritusaika vaatii paljon. Muista levätä ja rentoutua sesonkien välillä. LUO LUMET Lunta on tullut monin paikoin taivaan täydeltä ja lisää on luvassa! Tilalla liikkuminen on turvallista ja mukavaa, kun kulkuväylät aurataan ja aina tarvittaessa hiekoitetaan. PIDÄ ITSESI LÄMPIMÄNÄ Turkki suojaa eläimiä pakkasella, mutta pakkanen puree tuottajaa. Pidä itsesi lämpimänä, niin pysyt vetreänä ja saatat säästyä influenssalta. WEBSAMPO VUONNA 2015 WebSampossa oli mukana 218 kettutilaa, 110 minkkitilaa ja 16 suomensupitilaa. Luvuissa on pienoista nousua edellisvuodesta. Monella tilalla kasvatetaan useita eläinlajeja. Suomessa ja Norjassa tulostettiin noin nahkaseurantapentukorttia (2014: ). Suomessa pentukortteja tulostettiin (2014: ). PENTUTULOS 2015 Ketun pentutulos oli vuonna 2015 varsin hyvä, mutta WebSampoa käyttävillä se oli koko maan keskiarvoa korkeampi. Websampo Koko maa Siniketturyhmä 6,27 5,14 5,57 4,9 Hopeaketturyhmä 3,35 3,32 3,2 3,1 Minkki 4,49 4,73 4,40 4,56 Suomensupi 6,49 6,41 6,14 6,22 FAKTAT MUISTA VUOSI-ILMOITUKSET Vaikka nahkonnan jälkeen on suositeltavaa levätä, on tähdelliset asiat syytä hoitaa ajallaan. Muistathan, että helmikuussa tehdään ympäristölupien mukaiset vuosi-ilmoitukset. VALMISTAUDU PARITUSKAUTEEN Siemennys- ja parituskausi yllättää joskus aivan niin kuin talvikelit autoilijan. Valmistaudu huolella ja tilaa ajoissa ja riittävästi tarvikkeita: laimennusnesteet, desinfiointiaineet, katetrit, ruiskut SIIVOA Kaikki meistä eivät pidä siivoamisesta, mutta siistissä tilassa jokainen työskentelee ja elää mielellään. Siivoa nahkomo, korjaa rikkinäiset häkit ja valmista muutkin tuotantotilat uuteen kasvatuskauteen. OPISKELE Ala kehittyy ja uusia koulutusmahdollisuuksia on tarjolla. Käytä hiljainen sydäntalvi hyväksesi ja hyödynnä mahdollisuuksia TURKISTALOUS 1/2016

14 Tobias Anderssonin tilalle on saapunut minkkejä Norjasta. WEBSAMPO JAKAA MIELIPITEITÄ WebSampo on tuottajan avuksi suunniteltu työkalu. Siitä on parhaimmillaan paljon apua, mutta käytettävyysongelmat kirvoittavat kritiikkiä. Siksi käytössä ja kehitteillä on tätä suppeampia kilpailevia järjestelmiä. Tobias Andersson pyörittää turkistilaansa Oravaisissa. Hän on käyttänyt WebSampoa pitkään jo ennen vuotta 2013, kun Visual Sampo muuttui webpohjaiseksi. Kaikki data piti silloin siirtää WebSampo-ohjelmaan. Alussa se oli yhtä suurta kaaosta, mutta ajan myötä kaikki alkoi toimia, muistelee Tobias. Tobiaksen tilalla kasvaa sekä kettuja että minkkejä. Ketuissa hän käyttää WebSampoa sekä nahkaseurantaan että hedelmällisyysindeksin laskentaan. Kun eläin lopetetaan, nahkaan joko korvaan tai kuonoon kiinnitetään pentukortti, joka seuraa mukana läpi koko nahkontaprosessin. Kun nahat on kammattu, nahkaetiketti irrotetaan pentukortista ja se kiinnitetään tavallisen nahkaetiketin tilalle, selvittää Tobias. Huutokaupassa etiketti poistetaan ja koodista löytyy kaikki tieto eläimestä. Jokaisen nahan kohdalla on aina huutokauppaan saakka mahdollista tarkistaa kuka on vaikkapa eläimen äiti tai isä. KIINNOSTUSTA JA KÄRSIVÄLLISYYTTÄ Eläinjalostus on kestävyyslaji. Kun uusi tuot- TURKISTALOUS 1/

15 taja alkaa käyttää WebSampoa, vie kolmisen vuotta, ennen kuin koossa on riittävästi tietoa luotettavien indeksien laskemiseksi. Vaatii kärsivällisyyttä odottaa tuloksia, toteaa Tobias. Jotta tuottaja pystyy hyödyntämään kaikkia WebSammon etuja, pitää hänen olla kiinnostunut tilastoista ja indeksikäyristä. Aluksi työtä joutuu tekemään vähän enemmän kuin jos siitoseläinkortit kirjoittaa käsin, mutta se maksaa Tobiaksen mukaan vaivan. Oleellista on ymmärtää, mikä indeksi oikein on. Indeksien keskiarvo valtakunnassa on 100 ja keskihajonta 10. Alle sadan olevat indeksit tarkoittavat, että eläin on keskimääräistä heikompi tavoitellun ominaisuuden suhteen. Yli 100 puolestaan tarkoittaa, että eläin on geneettiseltä tasoltaan keskimääräistä parempi ominaisuuden suhteen. WebSammon perusajatuksena on luoda suomalaiselle jalostustyölle yhteinen tietokanta. Ajatus on Tobiaksesta todella hyvä. Jos vaikka ostan eläimen toiselta tuottajalta, jolla on käytössä WebSampo, hän voi lähettää minulle kaiken tiedon niistä eläimistä, joista olen kiinnostunut. PLUSSAT JA KEHITYSKOHTEET WebSampo mahdollistaa kokonaisarvion eläimestä siitoseläimiä valittaessa. Sanotaan vaikka, että sinulla on viisi kettunaarasta samasta pentueesta. Yhdellä on selvästi parempi pentutulos kuin muilla. Se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että naaras kannattaa jättää siitokseen. Jos koko pentueelle lasketaan indeksi, saattaa olla, että tulos ei olekaan ollenkaan hyvä. Naaraalla itsellään saattaa olla hyvä tulos, mutta sen suku saattaa kuitenkin jäädä alle keskiarvon, selvittää Tobias. Kannattaako tällainen naaras jättää siitokseen vai ei? Tobiaksen mukaan hienosta järjestelmästä huolimatta tuottajan pitää luottaa omaan kokemukseensa ja terveeseen järkeen. Tilastoja ei aina kannata tuijottaa sokeasti. WebSampo on työkalu, päätöksen ja valinnan tekee aina kasvattaja itse, hän toteaa. Minkeistä on mahdollista laskea vain hedelmällisyysindeksi. Nahkaseuranta ei kerta kaikkiaan ole mahdollinen lopetustavan takia. Nahkaetiketin kiinnittäminen minkkeihin lopetuksen jälkeen on liian vaikeaa ja aikaa vievää. Jos olisi kannattanut laittaa aikaa ja rahaa toimivan järjestelmän luomiseksi minkille, se olisi jo tehty, arvelee Tobias. Minkit ja ketut eroavat toisistaan myös eräässä toisessa asiassa. Ketut siemennetään ja minkit paritetaan. Jos kettu-uroksella on WebSammossa tosi hyvä indeksi, sillä voi siementää useita naaraita. Tämä ei päde minkkeihin, koska ne paritetaan luonnonmenetelmällä. Kettujen pentukortin kiinnitystekniikkaa tai työkalua siihen voisi vielä kehittää, ehdottaa Tobias. Nyt pentukortit kiinnitetään kettuihin pienillä muovinastoilla, jotka irtoavat helposti. SOVELLUS KOEKÄYTÖSSÄ Tobias on yksi viidestä käyttäjästä, jotka testaavat WebSampoAppia. Tätä mobiiliin päätelaitteeseen suunniteltua käyttöliittymää lähdettiin kehittämään aikaansa seuraavien kasvattajien ideoimana. Sen käyttöön tarvitaan joko älypuhelin, tabletti tai kannettava tietokone sekä ulkoinen viivakoodilukija. Internetyhteyttä tarvitaan vain tiedonsiirtoon, muutoin tietoihin pääsee käsiksi myös offline. En ole vielä ehtinyt tutustua aivan kaikkiin sovelluksen toimintoihin, mutta aion ottaa sen käyttöön ennen tammikuun loppua, sanoo Tobias. RAKENTAVAA KRITIIKKIÄ Jotkut jo alusta asti VisualSammossa mukana olleet tuottajat ovat esittäneet kritiikkiä nykyisen WebSampon toiminnasta. Suurin kritiikki kohdistuu ohjelman käyttöliittymään ja käytettävyyteen tiloilla. Tiloilla helppokäyttöinen ja hyvin toimiva jalostusohjelma on kullan arvoinen. Nyt on vaara, että yhä useampi tuottaja äänestää jaloillaan ja ottaa käyttöön nykyistä suppeampia ohjelmia, joiden toimintavarmuus ja toimivuus koetaan paremmiksi, sanoo Marko Meriläinen. Meriläisen mukaan tuottajien ensisijainen toive on, että ohjelma olisi käytettävyydeltään aidosti tuottajaa palveleva apuväline ja työkalu siitoseläinkirjanpidossa ja jalostusvalinnassa. Tyytymättömyyden aiheita on monia. Ilman nettiyhteyttä ohjelman käyttö on mahdotonta ja nykyisellään elävien eläinten gradeeraustietojen tallennusta pidetään työläänä. Tähän on onneksi luvassa parannusta, kun uusi mobiiliveriso ehtii tiloille asti. JALOSTUSTIEDOT LAAHAAVAT Monien tuottajien puolesta puhuvan Meriläisen henkilökohtainen kritiikki kohdistuu nuorten siitosurosten jälkeläisten nahkalajittelutietojen myöhäiseen saatavuuteen. Tämä ei tosin ole ohjelman vika, vaan johtuu huutokauppayhtiön lajittelutoiminnasta. Nykyistä nopeampi tiedonkulku Sagalta tiloille vaatisi luotettavan elektronisen tunnistejärjestelmän, jonka avulla eläimen identiteetin rekisteröinti nopeatempoisessa nahkalajittelussa olisi mahdollista lajittelun nykyistä aikaisemmassa vaiheessa. Tämä on tiedossa oleva kiinnostava kehityskohde tulevaisuudessa. Kun nahkalajittelutietoja ei ole käytettävissä vielä uroksen toisena siitoskautena, on jalostusvalintojen tekeminen haastavaa. WebSampo on jalostuksen työkalu ja apuväline, mutta yksinään siihen ei voi luottaa. Kyllä tuottajan on edelleen itse ymmärrettävä millaisia eläimiä jalostukseen valitaan. Nuoret naaraat voidaan kyllä helposti valita siitokseen indeksien perusteella, mutta urosten kohdalla tulokset laahaavat jäljessä, Meriläinen sanoo. AINUTLAATUINEN LASKENTAOHJELMA Kettujen valtakunnallinen jalostusarvojen laskentaohjelma on ainutlaatuinen turkismaailmassa. Vastaavaa systeemiä ei ole olemassa missään muualla, sanoo tutkimusjohtaja Jussi Peura ProFurista. Peuran mukaan se on oikein käytettynä rautainen työkalu, jonka avulla suomalainen tuotanto voi ylläpitää ja merkittävästi kasvattaa kilpailuetua muihin turkistuotantomaihin. Hän luottaa siihen, että WebSampo kehittyy jatkuvasti. Sen on tulevaisuudessa pystyttävä vastaamaan nykyistä ketterämmin tuottajien tarpeisiin teoreettisen ja käytännön jalostustyön rajapinnassa. Ratkaisevaa on se, miten toimivaksi tuottajat kokevat käyttöliittymän, Peura heittää. WebSammon on myös pystyttävä vastaamaan hyvin erilaisten tilojen tarpeisiin. Käytännön jalostustyö on erilaista 200 ja siitosnaaraan tilalla. Siksi Peura muistuttaakin siitä, miten tärkeää on, että käyttäjä ymmärtää ohjelman tarjoamat mahdollisuudet ja osaa yhdistää ne juuri hänen tilansa tarpeisiin. Teksti Liisa Hakola ja Ida Strandberg Kuva Liisa Hakola TURKISTALOUS 1/2016

16 Kurvinen kierroksella Kansanedustaja Antti Kurvisella on tuoreet kontaa. Tilan tulevaisuuden suunnitelmista tiedot turkiselinkeinosta. Ensimmäisen kerrottaessa yhteiseksi keskustelun aiheeksi kauden kansanedustaja jalkautui elinkeinon nousivat työvoimakysymykset. Mäkipelkolan pariin tammikuisella kierroksellaan. tilalta matka jatkui Pullei Oy:n uudelle tuotantoalueelle Evijärvellä. Päivän aikana esiin nousi monia asioita, joista tärkeimpiä olivat työvoiman saanti, Seuraavaksi vuorossa oli Kortesjärvellä byrokratia ja eläinsuojelulain kokonaisuudistuksen eteneminen sekä sen vaikutukset jossa vieraalle esiteltiin nykyaikaista teollista toimiva kettunahkontakeskus Foxcraft Oy, turkistuotantoon. Esille nousi myös ympäristölainsäädäntöön liittyviä kysymyksiä, tuleviin toimia. Investointien yhteydessä tuottajien kettujen nahkontaa ja muita alan kehitys- investointiavustuksiin esitettäviä muutoksia mahdollisuudet investointitukiin herättivät sekä tietenkin tämänhetkinen markkinatilanne. Rehuteollisuuden terveiset Arkadianmäel- kiinnostusta. Kurvisen kierros alkoi Kauhavalla Mikko le esitti E-P Minkinrehu Oy:n toimitusjohtaja Mäkipelkolan (kuvassa vas.) vasta rakennetulla tilalla, jossa edustajalle esiteltiin tilan silakkakiintiöjärjestelmästä, teurastuksen sivu- Lasse Paavola. Puhuttavaa riitti nykyisestä toimintaa ja vielä käynnissä olevaa nahtuotteista ja ja jätteenpolttoasetuksesta. Sinikettua Intiaan Centria-ammattikorkeakoulu keskittyy sinikettuun liittyvään tutkimus-ja kehitystoimintaan. Yksi osa hanketta on uusien markkina-alueiden löytäminen kolmen kansainvälisen työpajan avulla. Ensimmäinen Pop up Fur Studio toteutetaan Intiassa helmikuussa Työpajoissa eri alojen suunnittelijoille esitellään siniketun monipuolisia käyttömahdollisuuksia, ja he pääsevät itse kokeilemaan sen työstämistä. Yhteistyössä on mukana Gurajatin osavaltiossa sijaitseva National Institute of Fashion Technology (NIFT), Gandhinagar. Gurajat sijaitsee Intian länsiosassa ja Gandhinagar on sen pääkaupunki. Gurajat on Intian tekstiiliteollisuuden ja yrittäjyyden pääkaupunki. Intiaan ovat lähdössä projektipäällikkö Pia Blomström ja hankkeen designasiantuntija Basil Kardasis. Työpajan lisäksi luennoidaan opettajille ja opiskelijoille sekä vieraillaan tekstiilialan yrityksissä. Odotamme innolla millaisia tuoteideoita upeiden materiaalien: intialaisen tekstiilin ja suomalaisen turkiksen, yhdistäminen tuokaan tullessaan, Blomström sanoo. Seuraavat Pop Up Fur Studiot järjestetään Japanissa ja Etelä-Koreassa. Laki muuttaa lomitusta Lomituspalvelulaki muuttui vuoden alussa. Turkistuottajat saavat edelleen maksutta 18 päivää vuosilomaa kalenterivuodessa. Lomituspalveluihin on oikeus, jos kotieläinyksiköitä on vähintään kuusi. Yksi eläinyksikkö on joko 60 siitosminkkinaarasta tai 30 siitoskettu- tai suomensupinaarasta tai näiden yhdistelmiä. Samoin lisävapaan määrä säilyi entisellään eli se on edelleen 120 tuntia. Lisävapaan omavastuu nousee tunnilta 6,50 euroon. Lomitusta voi hakea edelleen joko kunnallisesta lomitusyksiköstä tai tuottaja järjestää lomituksen itse. Itse järjestetty lomitus muuttuu yrittäjäpohjaiseksi. Siinä korvataan vain yrityksen tai ennakkoperintärekisteriin merkityn ammatinharjoittajan tuottamat lomituspalvelut. Korvaus on 22,50 euroa tunnilta, ja se maksetaan suoraan yritykselle tai ammatinharjoittajalle. Arvonlisäveron osuutta ei korvata. Jatkossa lomituskorvaus maksetaan siis lomituspalvelun tuottajalle. Itse järjestettyä lomitusta ei korvata, jos lomittaja on työsuhteessa maatalousyrittäjään, toimii saman tilan yrittäjänä tai on tilan yrittäjän perheenjäsen. Korvausta ei myöskään makseta, jos palvelun on tuottanut tilan yrittäjien tai näiden perheenjäsenten kokonaan tai osittain omistama yritys. TURKISTALOUS 1/

17 Lisää koulutusta Yrkesakademin i Österbotten käynnistää hankkeen järjestääkseen ammatillista jatkokoulutusta ruotsinkielisen Pohjanmaan maataloustuottajille ja turkiseläinkasvattajille. Pyrkimyksenä on jatkokoulutuksen avulla parantaa alalla toimivien ammatillista pätevyyttä sekä kehittää ja tehostaa yritysten taloutta ja tuotantoa. Hanke vie myös eteenpäin uutta tutkimustietoa sekä kertoo uusista innovaatioista, suosituksista ja määräyksistä. Kasvattajien ja muiden alalla toimivien välistä yhteistyötä parannetaan kansallisesti ja kansainvälisesti. Myös yhteistyötä eri alojen, järjestöjen ja toimijoiden välillä tiivistetään. Viime syksynä käynnistynyt hanke kestää elokuun loppuun Tälle vuodelle on suunnitteilla kurssit eläinkuljetuksista, yritystaloudesta ja työterveydestä. Kurssit järjestetään yhteistyössä SÖP:n kanssa. Koulutukset koostuvat luentopäivistä, seminaareista, työpajoista, opintomatkoista ja yritysvierailuista. Hankkeessa voidaan järjestää koulutusta myös ammattipätevyysnäyttöihin. Koulutus on lyhytkestoista aiheina yritystalous & johtaminen, turkiseläinten hyvinvointi, kasvatus/tuotanto, rakentaminen, ICT & ympäristö, globalisaatio, verkostoituminen ja työterveys. Jos sinulla on ehdotuksia kurssien järjestämisestä, ota yhteyttä Nina Videen tai kerro toiveesi SÖP:lle. Lisätietoja antaa Nina Vide, , nina.vide@yrkesakademin.fi. Mainettaan vaarattomampia Minkki ja supikoira ovat mainettaan parempia vierasperäisiä tulokkaita Suomen sammakoille. Eniten haittaa supikoirasta on on haitaksi maassa pesiville lintulajeille ja luonnossa. kuitenkin tautien levittäjänä. Minkillä on huono maine saariston Suomen luonnonvarainen minkkikanta vesilintukannan tuhoajana. Eikä itärajan on syntynyt tarhakarkulaisten jälkeläisistä. takaa maahamme tullut supikoirakaan ole Minkki on kotoisin Pohjois-Amerikasta, mistä maineeltaan ihan puhdas. Nyt mielikuva se tuotiin suomalaisille turkistiloille 1920-luvulla luvulla minkkiä tavattiin luonnossa tulokkaista on muuttunut. Suomen luonnonvarainen supikoirakanta on saanut alkunsa rajan yli entisestä nikolla. Muualla Suomessa se yleistyi hieman lähinnä turkistilojen läheisyydessä länsiran- Neuvostoliitosta tulleista yksilöistä. Niitä myöhemmin. tavattiin ensimmäisen kerran vaeltelemassa Myös minkki on mainettaan vaarattomampi, vaikka aiheuttaakin tuhoja etenkin metsissämme 1930-luvulla. Alun alkaen laji on kotoisin Kaakkois-Aasiasta. Nyt supikoira on levittäytynyt koko perin pelättiin, sekään ei ole. Tästä kertoo se, saaristossa. Niin vahingollinen kuin alun maahan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta, ja se on Suomen yleisin keskikokoinen samassa tahdissa kuin minkkikanta. Ulkosaa- että vesilintukantamme ovat runsastuneet nisäkäspetolaji. ristossa minkki uhkaa etenkin ruokkilintuihin Kun supikoiria alkoi näkyä entistä kuuluvia riskilöitä. Lintuja se saalistaa eniten enemmän Suomen luonnossa, niitä pidettiin kesäkuussa. Myös pikkujyrsijät, sikäli kun todella haitallisina alkuperäislajistolle. Tämä niitä on, sekä sammakot ja ravut kelpaavat mielikuva on osoittautunut vain osittain minkin ruuaksi. oikeaksi. Supikoira ei ole uhka paikalliselle Tiedot perustuvat Luken tukija Katja lajistolle, koska se ei kilpaile minkään alkuperäisen lajin kanssa. Saaristossa supikoira -lehdessä Holmalan kirjoitukseen Maaseudun Tiede 4/ TURKISTALOUS 1/2016

18 TURKISTALOUS UUDISTUU Kädessäsi on uudistunut Turkistalous-lehti. Se palvelee jäseniä yhtä usein ja hyvin kuin tähänkin asti, mutta lisäksi välittää hyötytietoa elinkeinosta myös muille sidosryhmille. TURKIS TALOUS kaikki kiertää SUOMEN TURKISELÄINTEN KASVATTAJAIN LIITTO RY:N JÄSENLEHTI TURKISTALOUS 1/2016 Lehtiuudistus on suunniteltu huolella. Viime vuoden aikana tehdyissä valmisteluissa hyödynnettiin viestinnän omaa ja ulkopuolista osaamista, huomioitiin liiton johdon ja toimihenkilöiden toiveita. Erityisen herkällä korvalla kuunneltiin lukijoiden odotuksia ja jäsenkyselyssä antamaa palautetta. Jäsenten palaute Turkista louslehden toimitukselle on kautta vuosien ollut ylitsevuotavan kiittävää. Siksi uudistusajatukset hieman pelottivat: toimivatko hyvää tarkoittavat aikeet tarkoitustaan vastaan entäpä jos pilaamme hyvän lehden? VÄLINE MUIDEN JOUKOSSA Turkistalous on vanha, perinteikäs ja arvostettu lehti. Tarkoituksemme on edelleenkin tehdä ammattilehteä, joka palvelee jäseniään ja nauttii heidän arvostustaan. Lehden on kuitenkin kehityttävä, sillä maailma ja viestintävälineet sen ympärillä muuttuvat. Turkistalous on yksi tärkeä viestintäkanava, jolla ProFur välittää tietoa kaikille elinkeinosta kiinnostuneille. Lehden rinnalla käytämme ja kehitämme muita viestintäkeinoja, muun muassa digitaalisia kanavia. Pyrimme siihen, että saatavilla on monia hyviä välineitä, joista käytämme viestin ja tilanteen mukaan kulloinkin parasta. Turkisalan tarpeista toteutettu viestintä on tärkeää elinkeinon piirissä toimivien menestymiselle. Alan kehityspotentiaalin ja uusien mahdollisuuksien luominen ja hyödyntäminen edellyttävät, että elinkeino, sen merkitys ja tarjoamat mahdollisuudet tunnetaan yhteiskunnassa laajasti. Siksi me viestinnän ammattilaiset haluamme tiedon välittämisen lisäksi rakentaa mielikuvaa turkiselinkeinosta osana suomalaista biotaloutta. Uudistunut Turkistalous-lehti kertoo jatkossakin niistä tärkeistä ja työssä hyödyllisistä asioista, joista tuottajat mielellään omasta lehdestään lukevat. Tämän lisäksi jokaisessa numerossa on myös artikkeleita, joilla herätämme ulkopuolisten henkilöiden kiinnostuksen elinkeinoamme kohtaan. Haluamme kertoa tarinoita, joita toivoisimme meistä kerrottavan. TUKENA TOIMITUSNEUVOSTO Lehden toimitustyöstä vastaa Vantaalla toimiva ProFurin viestintä. Päätoimittaja on Liisa Hakola ja toimituspäällikkö Leena Klemettilä. Heitä toimitustyössä avustavat tiedottajat Tuula Salo ja Ida Strandberg. Kentän äänen ja terveiset lehden sisällöntuotantoon tuo toimitusneuvosto, joka edustaa liiton palveluja, kenttää ja kielialueita. Viestinnän lisäksi siihen kuuluvat Steven Frostdahl, Johanna Korpela, Essi Tuomola ja Miia Tofferi. Toimitusneuvostossa on myös tilaa viestinnästä kiinnostuneille tuottajien edustukselle. Viestinnän tekijöiden sekä elinkeinon omien ja ulkopuolisten asiantuntijoiden lisäksi sisältöä tuottavat myös ammattitoimittajat. Lehden uuden logon ja nuorekkaan ulkoasun on suunnitellut graafisen suunnittelun ammattilainen Anna Wallendahl Pietarsaaresta. Turkistalouden painaa Painotalo Plus Digital. Uudesta nimestä huolimatta asialla on sama kirjapaino, joka on painanut lehteä jo vuodesta Lehden numerokohtaisesta ulkoasusta vastaa painon taittostudion kokenut tiimi. Toivottavasti uudistunut lehtemme vastaa tarpeitasi. Jatkuvan kehittämisen hengessä pyrimme vielä parempaan. Ota yhteyttä ja anna palautetta ja juttuideoita. 1/ 2016 Antoisia lukuhetkiä! Teksti Liisa Hakola TURKISTALOUS 1/