ENONTEKIÖN KUNNAN KANTA ILO-169 YLEISSOPIMUKSEN RATIFIOINTIIN SEKÄ KANSAINVÄLISEN BIODIVERSITEETTISOPIMUKSEN ARTIKLAN 8j TULKINTAAN

Transkriptio

1 ENONTEKIÖN KUNTA KIRJELMÄ Ounastie ENONTEKIÖ P Fax Valtioneuvostolle ENONTEKIÖN KUNNAN KANTA ILO-169 YLEISSOPIMUKSEN RATIFIOINTIIN SEKÄ KANSAINVÄLISEN BIODIVERSITEETTISOPIMUKSEN ARTIKLAN 8j TULKINTAAN Enontekiön kunnan saamien tietojen mukaan pääministeri Kataisen hallitus käsittelee kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimuksen numero 169 mahdolliseen ratifiointiin liittyviä kysymyksiä lähiaikoina. Enontekiön kunta haluaa tällä kirjelmällä saattaa hallituksen tietoon kunnan kannan kahdesta kansainvälisestä valtiosopimuksesta, ILO-169:stä sekä kansainvälisestä biodiversiteettisopimuksesta, esittää omat toimenpide-ehdotuksensa valtioneuvostolle sekä saattaa tietoonne, millaisia virheellisiä väittämiä Suomen saamelaisten asemasta on viime aikoina esitetty kansainvälisille toimijoille. 1. Yleisesti oikeuksista maahan, veteen ja elinkeinoihin Oikeudet maahan, veteen ja elinkeinoihin ovat ensisijaisesti kansallisoikeudellisia ja historiallisia kysymyksiä. Kansainvälisoikeudellisen sopimuksen ratifioinnilla ei voida muodostaa uusia oikeuksia jo olemassa olevien oikeuksien päälle tai niiden sijaan. Mikään oikeusvaltio ei voi toimia näin ja kansalaisten sekä väestöryhmien yhdenvertaisuuden vuoksi on jo nykyiselläänkin hyvin arveluttavaa, että Saamelaiskäräjillä on suurempi sananvalta esimerkiksi erämaa-alueiden maankäytön suunnitteluun liittyvissä kysymyksissä kuin muulla Ylä-Lapin väestöllä. Lain tarkoittamat saamelaiset ja suomalaiset asuvat Lapin saamelaisalueella täsmälleen samoilla alueilla ja harjoittavat samoja elinkeinoja täsmälleen samoista oikeudellisista lähtökohdista käsin. On myös huomattava, että saamelaisilla ja Lapin muulla väestöllä on todistettavasti yhteisiä esi-isiä. Jo yksistään tämän pitäisi olla riittävä indikaattori osoittamaan, että kulttuuri- ja kielieroista huolimatta oikeuksia maahan, veteen tai elinkeinoihin ei voida osoittaa pelkästään yhdelle väestöryhmälle, vaan kaikilla saamelaisalueen ryhmillä tulee olla tasapuoliset oikeudet elää, olla ja harjoittaa elinkeinojaan tällä alueella. Saamelaisten kielelliset ja kulttuuriset oikeudet taas pitää, ja ne voidaan, turvata muilla keinoin kuin ILO-169:n ratifioinnin kautta. Suomen osalta maankäyttöä koskevien säännösten muuttaminen Saamelaiskäräjien ja ILO-169:n edellyttämällä tavalla sulkisi ulkopuolelle suuren osan siitä väestöstä, joka on asuttanut saamelaisaluetta ikimuistoisista ajoista lähtien. Nykyiset lain tarkoittamat saamelaiset ovat historiallisten ja sukututkimuksellisten seikkojen valossa todistettavasti pääosin ns. lappalaisten, muinaisten lapinkylien asukkaiden, jälkeläisiä. Osa saamelaisista taas on ns. porosaamelaisia, jotka asuttivat suoraan Käsivarren

2 aluetta ja laidunalueiden loppumisen myötä siirtyivät Norjan kautta Utsjoen ja Inarin kuntien alueelle. Alue, mihin ulkomailta Suomeen muuttaneet porolappalaiset asettuivat asumaan, oli ennestään lappalaisten asuttamaa aluetta. Juuri nämä vanhimpaan Lapin asutukseen kuuluvat ihmiset on rajattu saamelaismääritelmän kieliperusteen nojalla saamelaisuuden ulkopuolelle. Saamelaisalueen kunnista saamelaisilla on enemmistö vain Utsjoen kunnassa; Inarin, Enontekiön ja Sodankylän kunnissa suomalaisilla on selvä enemmistö. Saamelais- ja suomalaisväestö on aikojen saatossa myös sekoittunut keskenään niin paljon, ettei todennettavia rodullisia eroja ole. Jo pinnallinenkin olosuhteiden tarkastelu ja vertailu taas paljastaa, etteivät saamelaiset ole maata omistamaton heimoasteella järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella elävä ryhmä, jollaisten oikeuksien turvaamiseksi ILO-169 yleissopimus on laadittu. 2. Enontekiön kunnanvaltuuston kannanotto ILO-169 yleissopimuksen ratifiointiin Enontekiön kunnanvaltuusto on pitämässään kokouksessa tehnyt periaatteellisen päätöksen kunnan kannasta kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimuksen numero 169 ratifiointiin ja valtuusto näkee, että sopimuksen ratifioinnin myötä saamelaiset ja muut Enontekiön kuntalaiset olisivat vaarassa joutua keskenään eriarvoiseen asemaan. Kunnanvaltuuston näkemyksen mukaan saamelaisten kielelliset ja kulttuuriset oikeudet pitää ja ne voidaan turvata ilman ko. sopimuksen ratifiointia. ILO-169 yleissopimus muuttaisi saamelaisalueen maanomistusoloja sekä maan- ja vedenkäyttöoikeuksia tavalla, joka olisi omiaan aiheuttamaan erittäin vakavia ristiriitoja paikallisten asukkaiden välille. Kunnanvaltuusto haluaa myös korostaa, että Enontekiön kunnan tehtävänä on taata kaikille Enontekiön kuntalaisille yhtäläiset mahdollisuudet elää, olla ja harjoittaa elinkeinojaan kunnan alueella. ILO-169 yleissopimuksen ratifioinnin jälkeen tämä ei enää olisi mahdollista. Kunnassa ollaan nyt huolissaan siitä, että sopimuksen ratifioinnin jouduttua vastatuuleen esimerkiksi tasavallan presidentin asiasta antamien kannanottojen johdosta, pyrkivät Saamelaiskäräjät ja Saamelaisneuvosto kaikin käytettävissään olevin keinoin saamaan sopimuksen artiklat implementoiduiksi kansalliseen lainsäädäntöön tehden näin itse sopimuksen ratifioinnin merkityksettömäksi muotoseikaksi. Enontekiön kunta on huolissaan kehityksestä, joka näyttää valitettavasti johtavan vain yhden intressiryhmän eli saamelaisten poronhoitajien oikeuksien huomioimiseen kunnan alueella. Kunnan näkemyksen mukaan Enontekiön tulevaisuuden tulee perustua aidosti monietniseen malliin, jossa kaikki kunnan alueella jo asuvat tai sinne myöhemmin muuttavat väestöryhmät toimivat syrjimättömästi yhdessä. Kaikkien elinkeinojen intressit tulee myös kyetä sovittamaan yhteen ja kaiken toiminnan niin maankäytön kuin muunkin suhteen tulee perustua suvaitsevaisuuteen, yhteistoimintaan, keskinäiseen kunnioitukseen ja kompromisseihin ilman erottelua. Mikäli kansallinen lainsäädäntö kehittyy pelkästään yhtä väestöryhmää suosivaan suuntaan, voivat ristiriidat joita tällainen kehitys aiheuttaa kärjistyä tasolle, jollaista sivistysvaltiossa ei voida hyväksyä. Täten on äärimmäisen tärkeää, ettei valtion maiden omistus- tai hallintaoikeutta siirretä millään tasolla saamelaisille kansallisen lainsäädännön tai ILO-sopimuksen ratifioinnin kautta. Sen sijaan on tärkeää, että saamelaisten kielelliset ja kulttuuriset oikeudet turvataan kaikissa olosuhteissa. Historiallisten tosiseikkojen nojalla olisi myös toivottavaa, että

3 saamelaismääritelmää tai ylipäätään alkuperäiskansan määritelmää tarkastettaisiin vastaamaan todellisuutta. Pöytäkirjanote Enontekiön kunnanvaltuuston kokouksesta esitetään tämän asiakirjan LIITTEENÄ 1. Edelleen on huomattava, että ILO-169 yleissopimuksen ratifiointi ja erityisten maa- ja vesioikeuksien osoittaminen yhdelle väestöryhmälle voisivat vaarantaa esimerkiksi kunnan kaavoitusharkinnan loukkaamattomuuden. Saamelaiskäräjät kykenisivät sopimuksen ratifioinnin jälkeen rajoittamaan kunnan harkintavaltaa merkittävästi ja päätöksentekoon tulisi mukaan elementtejä, joita ei voida pitää hyväksyttävinä hyvän hallinnon vaatimusten näkökulmasta. 3. Enontekiön kunnanhallituksen kanta biodiversiteettisopimuksen artiklan 8j tulkitsemiseen Kansainvälisen biodiversiteettisopimuksen artiklassa 8j todetaan, että sopimusosapuolena olevien valtioiden tulee kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti kunnioittaa, suojella ja ylläpitää alkuperäiskansojen ja paikallisten yhteisöjen sellaista tietämystä, keksintöjä ja käytäntöä, joka sisältyy biologisen monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön kannalta perinteisiin elämänmuotoihin ja edistää ja laajentaa niiden soveltamista mainittujen yhteisöjen luvalla ja myötävaikutuksella sekä rohkaista tietämyksestä, keksinnöistä ja käytännöstä saadun hyödyn tasapuolista jakoa. Enontekiön kunnanhallituksen näkemyksen mukaan biodiversiteettisopimus velvoittaa Suomen valtion huomioimaan niin saamelaiset kuin muut paikallisyhteisöjen ihmiset tasavertaisina ryhminä, joiden etua tulee edistää tasapuolisesti ja syrjimättömästi. Enontekiön kunnan nykyinen kulttuurinen tila on rakentunut vuosisatojen aikana porotalouden, maanviljelyksen, eränkäynnin, luontaiselinkeinojen ja kestävän kehityksen mukaisen luontomatkailun perustalle. Akwé: Kon ohjeiden soveltamisessa tulisi huomioida myös muut paikalliset yhteisöt, kuten lapinkyläyhdistykset, kyläyhdistykset sekä perinteistä elämäntapaa harjoittavien ihmisten edustajina esimerkiksi kalastusalueet ja metsästysseurat, tasavertaisina ryhminä Saamelaiskäräjien ja muiden saamelaiskulttuurin edustajien rinnalla. Myös Ylä-Lapin kuntien voidaan katsoa olevan paikallisia yhteisöjä. Kunnat toimivat kuntalaisten edunvalvojina ja palveluntuottajina sekä demokraattisesti hallinnoituina yksiköinä ne edustavat niitä ihmisiä ja paikallisia yhteisöjä, joiden elämäntapa on luonut perustan näiden kuntien nykyiselle kulttuuriselle tilalle ja joiden perinteet elävät täällä edelleen vahvoina. Esimerkiksi maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnössä hallituksen esityksestä metsästyslaiksi todetaan (MvM 7/1993), että metsästys on vanhastaan ollut osa suomalaista kulttuuria ja siten metsästykseen liittyy paljon perinteitä, joiden muotoutumiseen ovat eri aikoina vaikuttaneet yhteiskunnallisissa oloissa, riistaeläinkannoissa ja pyyntimenetelmissä tapahtuneet muutokset. Osaltaan tämän linjauksen mukaisesti on myös säilytetty Pohjois- Suomen kuntien kuntalaisten vapaa metsästysoikeus valtion mailla. Valiokuntamietinnön ja metsästyslain mukaisesti metsästyksen voidaan katsoa olevan sellainen osa paikallisten yhteisöjen perinteistä elämäntapaa, joka nauttii biodiversiteettisopimuksen artiklan 8j mukaista suojaa. Edelleen on huomattava, että perustuslakivaliokunta on mietinnössään (PeVL 38/2004) todennut, että kulttuurin kehittymisen vuoksi saamelaiskulttuuriin ja erityisesti turvattuihin elinkeinoihin kuuluvat myös sen perinteisten elinkeinojen nykyaikaiset soveltamismuodot.

4 Valiokunnan tulkintaa laajentamalla on perusteltua todeta, että muinaisten lapinkylien modernit muodot, Ylä-Lapin kunnat, ja näissä kunnissa asuvat ihmiset, joille on erityislainsäädännössä osoitettu mm. erityisiä metsästys- ja kalastusoikeuksia elämäntapansa toteuttamiseksi ja elinkeinojensa harjoittamiseksi, ovat BDS:n artiklan 8j tarkoittamia paikallisia yhteisöjä suhteellisen modernista elämäntavastaan huolimatta. Suomessa Ympäristöministeriö asetti Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen alkuperäiskansojen perinnetietoa käsittelevän artikla 8j:n kansallisen asiantuntijatyöryhmän saamelaiskäräjien puheenjohtajan esityksestä. Työryhmän tuli valmistella toimia, jotka pohjautuvat biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen alkuperäiskansojen perinteisen tiedon säilyttämiseen liittyvään artiklan 8j-työohjelmaan. Ympäristöministeriö asetti työryhmälle seuraavat tehtävät: 1. Valmistella Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön kansallisen strategian ja toimintaohjelman tarkoittamia alkuperäiskansojen perinnetietoa koskevia toimenpiteitä; 2. Lisätä yleistä tietämystä yleissopimuksen artikla 8j:n ja tähän liittyvän työohjelman sisällöstä ja tavoitteista erityisesti Suomen saamelaisten kannalta, sekä edistää yleissopimuksen mainitun työohjelman toimeenpanoa Suomessa eri ministeriöiden ja sidosryhmien yhteistyöllä sekä antaa osaltaan suosituksia yleissopimuksen soveltamiseksi ja toteuttamiseksi Suomessa; 3. Selvittää YK:n alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan julistuksen ( ) ja saamelaisia koskevien muiden kansainvälisten julistusten ja sopimusten yhtymäkohtia yleissopimuksen alkuperäiskansoja koskeviin artikloihin; 4. Selvittää miten saamelaisten kotiseutualueella voidaan ympäristövaikutuksien arvioinnissa soveltaa yleissopimuksen Akwé: Kon-ohjeita; 5. Valmistella Suomen osallistumista yleissopimuksen artikla 8j-työryhmän kokouksiin; 6. Valmistella Suomen osallistumista yleissopimuksen geenivarojen saatavuuteen ja hyötyjen jakoon (ABS) liittyviin neuvotteluihin alkuperäiskansoja koskevien kysymysten osalta; sekä 7. Käsitellä "Luonnon monimuotoisuus ja saamelaiset"- tutkimushankkeen raporttia ja siinä esitettyjä suosituksia sekä tarvittavia jatkotoimia ja tutkimustarpeita. Työryhmän tehtävänannosta on selkeästikin puuttunut erittäin olennaisena osana selvityksen laatiminen siitä, mitä ovat muut artiklassa mainitut paikalliset yhteisöt, jotka omaavat sellaista tietämystä, keksintöjä ja käytäntöä, joka sisältyy biologisen monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön kannalta perinteisiin elämänmuotoihin. Ylä- Lapissa tällaisia yhteisöjä ovat luonnollisestikin muinaisten lapinkylien perinteitä vaalivat lapinkyläyhdistykset, metsästäjien edustajina metsästysseurat, kalastajien edustajina kalastusalueet ja paikallisten ihmisten, joille on erityislainsäädännöllä (mm. metsästyslaki) osoitettu erityisiä oikeuksia suhteessa valtaväestöön, edustajina kunnat.

5 Muiden paikallisten yhteisöjen edustajia ei ole otettu mukaan työryhmän työskentelyyn ja työryhmän kokoonpano on täten ollut sellainen, että sen tekemän työn objektiivisuus tulisi arvioida uudelleen. Työryhmä: Puheenjohtaja, Klemetti Näkkäläjärvi, Saamelaiskäräjät Varapuheenjohtaja, ympäristöneuvos Esko Jaakkola, ympäristöministeriö Työryhmän jäsenet: Lainsäädäntösihteeri Martina Törnkvist, ulkoasiainministeriö ( asti) Hallitusneuvos Mirja Kurkinen, oikeusministeriö Hallitussihteeri Anna Vuopala, opetus- ja kulttuuriministeriö Tarkastaja Jouni Kitti, maa- ja metsätalousministeriö ( asti) Hallitusneuvos Timo Tolvi, maa- ja metsätalousministeriö ( alkaen) Alueidenkäyttöpäällikkö Tarja Outila, Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ( asti) Alueidenkäyttöpäällikkö Timo Jokelainen, Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ( alkaen) Luonnonsuojelupäällikkö Päivi Lundvall, Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Puistonjohtaja Pirjo Seurujärvi, Metsähallitus Erikoistutkija Elina Helander-Renvall, Lapin yliopisto, Arktinen keskus Dosentti Heikki Simola, Suomen luonnonsuojeluliitto ry Poroisäntä J. Antti Magga, Saamelaiskäräjät Lääketietieteen tohtori Heidi Eriksen, Saamelaiskäräjät Museonjohtaja Tarmo Jomppanen, Saamelaismuseo Siida Työryhmän varajäsenenä on toiminut poromies Heikki Paltto (Saamelaiskäräjät) ja sihteerinä ylitarkastaja Liinu Törvi (Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus). Työryhmän pysyvinä asiantuntijoina ovat olleet puheenjohtajan avustaja Suvi Juntunen (Saamelaiskäräjät), luonnonsuojelujohtaja Ilkka Heikkinen (ympäristöministeriö) sekä johtava asiantuntija Jorma Jantunen (Suomen ympäristökeskus SYKE). Työryhmän puheenjohtajana toimi saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi, joka totesi bloginsa kommenttiosiossa seuraavaa: Saamelaiskäräjät, niin kuin sen puheenjohtajakin, on saamelaisia varten ja ajamme vain ja ainoastaan saamelaisten etuja niin kuin eduskunta on tehtäväksemme määrännyt. Muiden väestö- ja eturyhmien etuja ajavat aivan muut tahot. Objektiivisesti alkuperäiskansoille ja muille paikallisille yhteisöille kansainvälisessä sopimuksessa osoitettuja oikeuksia käsittelevän työryhmän puheenjohtaja ei voi ajatella näin. Onkin syytä epäillä, että työryhmän työ on alusta saakka tähdännyt pelkästään saamelaisten oikeuksien sekä suojelun tarpeen tunnustamiseen ja muut paikallisten yhteisöt on tarkoituksellisesti sivuutettu tarkastelussa. Edelleen on huomioitava, että työryhmän työskentelyssä edustettuina eivät ole olleet muinaisten lapinkylien perinteitä vaalivat lapinkyläyhdistykset, metsästäjien ja kotitarvekalastajien edustajat eivätkä niiden kuntien edustajat, joiden alueella esimerkiksi Akwe:Kon ohjeistusta nykyisellään noudatetaan. Enontekiön kunnassa tunnistettiin ongelmat biodiversiteettisopimuksen tulkinnassa kunnan valmistellessa lausuntoa Metsähallituksen suunnitelmasta Ylä-Lapin

6 luonnonvarasuunnitelmaksi. Enontekiön kunnanhallituksen suunnitelmasta antama lausunto esitetään tämän asiakirjan LIITTEENÄ 2. Toinen saamelaisalueen kunta, Inari, on omassa lausunnossaan yhtynyt Enontekiön kunnan näkemykseen BDS:n artiklan 8j liian suppeasta tulkinnasta. 4. Disinformaatiosta YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevä komitea antoi loppupäätelmänsä Suomelle Loppupäätelmässään komitea suosittaa saamelaiskäräjien päätöksentekovaltaa lisättäväksi kulttuuriautonomian osalta ml. maaoikeuksien ja luonnonvarojen käyttö saamelaisten perinteisesti asuttamilla alueilla. Komitea suosittaa myös toimenpiteisiin ryhtymistä saamelaisten perinteisen poronhoitoelinkeinon suojelemiseksi. Edelleen komitea suosittelee, että määriteltäessä äänioikeutettuja saamelaiskäräjien vaaleissa saamelaisille annetaan oikeus itse päättää asemastaan ja saamelaisyhteisöön kuulumisesta. Enontekiön kunnan näkemyksen mukaan komitea on antanut loppupäätelmänsä nojaten Saamelaisneuvoston sille toimittamaan disinformaatioon saamelaisalueen tilanteesta. Saamelaisneuvoston CERD:lle toimittama kirjelmä esitetään tämän asiakirjan LIITTEENÄ 3. Kirjelmä sisältää useita virheitä ja virheellisiä väittämiä, joista eräänä räikeänä esimerkkinä voidaan mainita lain saamelaiskäräjistä 3 :n kääntäminen väärin (s.3). Lain kohdasta 1. on tarkoitushakuisesti jätetty sana tai pois, joka saa koko nykyisen saamelaismääritelmän ja sitä kautta KHO:n tekemän päätöksen näyttäytymään väärässä valossa. Edelleen kirjelmässä pyritään vieraannuttamaan saamelainen ja suomalainen poronhoito toisistaan käyttämällä saamelaisesta poronhoidosta termiä reindeer husbandry ja suomalaisesta poronhoidosta termiä reindeer farming. Tosiasiallisesti niin suomalaiset kuin saamelaisetkin poronhoitajat harjoittavat elinkeinojaan täsmälleen samoista lähtökohdista ja täsmälleen samoilla menetelmillä. Kirjelmän vaateet poronhoidon osoittamisesta lailla saamelaisten yksinoikeudeksi, erityisten maa- ja vesialueiden hallintaoikeuksien osoittamisesta saamelaisille sekä vaatimukset ILO- 169 yleissopimuksen ja pohjoismaisen saamelaissopimuksen ratifioinnista ovat tässä kirjelmässä aiemmin esitettyjen seikkojen nojalla perusteettomia. On hyvin valitettavaa, että YK:n toimielin antaa loppupäätelmänsä näin tärkeästä asiasta vain yhtä asian osapuolta kuultuaan. Enontekiön kunta on ryhtynyt toimenpiteisiin asian korjaamiseksi ja kunta tulee toimittamaan niin tämän kirjelmän kuin muunkin aiemmin asiasta keräämänsä aineiston englanniksi käännettynä mm. CERD:n tutustuttavaksi. 5. Toimenpide-ehdotukset valtioneuvostolle Ehdotuksenaan asian ratkaisemiseksi Enontekiön kunta esittää valtioneuvostolle seuraavaa: - Kaikki valmistelut kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimuksen numero 169 ratifioimiseksi on välittömästi keskeytettävä. - Edelleen on keskeytettävä kaikki kansallisen lainsäädännön uudistamistyö, joka tähtää ILO-169 yleissopimuksella tai pohjoismaisella saamelaissopimuksella lain tarkoittamille saamelaisille osoitettavien oikeuksien implementaatioon kansallisessa lainsäädännössä. - Ratifioinnin edellytysten selvittämiseksi on perustettava riippumaton työryhmä laatimaan olosuhdeanalyysi saamelaisalueen ja saamelaisten olosuhteista. Työryhmä on

7 määrättävä sille annettavassa toimeksiannossa selvittämään vähintäänkin seuraavat seikat: o Missä määrin ja missä laajuudessa poronhoidosta, metsästyksestä, kalastuksesta tai muista asioista säädetty nykylainsäädäntö estää tai rajoittaa saamelaisia harjoittamasta kulttuuriinsa kuuluvia elinkeinoja vai onko tällaisia lainsäädännöllisiä rajoitteita laisinkaan? o Mitkä tai mitä ovat ne biodiversiteettisopimuksen artiklassa 8j mainitut paikalliset yhteisöt, joiden tietämystä, keksintöjä ja käytäntöä Suomi on sitoutunut kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti kunnioittamaan, suojelemaan ja ylläpitämään sopimuksen ratifioidessaan? o Mikä on lapinkylien väestöstä polveutuvien ihmisten oikeusasema ja mikä on saamelaisalueen kuntien oikeusasema suhteessa siihen, että näiden kuntien nykyinen kulttuurinen tila on rakentunut vuosisatojen aikana porotalouden, maanviljelyksen, eränkäynnin, luontaiselinkeinojen ja kestävän kehityksen mukaisen luontomatkailun perustalle; eli perustalle jonka nykyisten kuntien alueella sijainneet lapinkylät ovat luoneet? o Millä tavoin saamelaismääritelmää tulisi tarkastaa nykyisestä ja pitäisikö valtion lainsäädännöllä tunnustaa lapinkylien väestöstä polveutuvien ihmisten tai ylipäätään Lapin kuntien kuntalaisten erityinen oikeusasema suhteessa valtaväestöön? - Olosuhdeanalyysin ja avointen kysymysten selvittämisen jälkeen Suomen valtion on tehtävä päätös ILO-169 yleissopimuksen ratifioimisesta. Jo pelkästään saamelaisalueen ihmisten henkisen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että asiassa kyetään tekemään lopullinen ja pysyvä päätös. Enontekiön kunnan näkemyksen mukaan ILO-169 yleissopimusta ei voida ratifioida, mikäli sen todetaan olevan ristiriidassa jo voimassaolevan valtiosopimuksen, tässä tapauksessa biodiversiteettisopimuksen kanssa, tai mikäli laadittava olosuhdeanalyysi osoittaa, että nykylainsäädäntö ei aseta rajoitteita saamelaiskulttuuriin kuuluvien elinkeinojen harjoittamiselle. Edelleen sopimusta ei voida ratifioida, mikäli lapinkylien väestöstä polveutuvien ihmisten, BDS:n artiklassa 8j mainittujen paikallisten yhteisöjen tai saamelaisalueen kuntien oikeusaseman osoitetaan olevan sellainen, että ILO-169 yleissopimuksen ratifiointi asettaisi nämä ihmiset ja yhteisöt eriarvoiseen asemaan suhteessa lain tarkoittamaan saamelaisväestöön tai saamelaisia edustavaan yhteisöön, Saamelaiskäräjiin, nähden. - ILO-169 yleissopimusta tai pohjoismaista saamelaissopimusta ei tule myöskään ratifioida, mikäli olosuhdeanalyysi ei selkeästi osoita, että saamelaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet saamelaisalueella sijaitsevien valtion maa- ja vesialueiden käyttöön sekä niihin liittyviin päätöksentekoprosesseihin ovat selkeästi huonommat kuin muulla väestöllä. - Mikäli ILO-169 yleissopimuksen ratifioinnin valmisteluja kaikesta huolimatta jatketaan, tulee Suomen valtion tunnustaa vähintäänkin Suomen lappalaiset, jotka voivat asiakirjoin osoittaa perinteiset oikeutensa ja omistuksensa, Suomen alkuperäiskansaksi. Perustuslain 17 :n 3 momentin mukaisesti: Saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää kieltään ja kulttuuriaan. ILO-169 yleissopimuksen ratifiointi ja oikeuksien osoittaminen pelkästään saamelaisille olisi jo tämänkin nojalla perustuslain loukkaus, joka eväisi mainituilta muilta ryhmiltä mahdollisuuden oman kulttuurinsa kehittämiseen perinteisillä alueillaan. Perustuslain lisäksi on huomioitava ILO:n hallintoelimen maaliskuussa 2001 antama lausunto, jossa käsiteltiin sopimuksen toimeenpanoa Gröönlannissa. Hallintoelin totesi, että maaoikeuksien rajaaminen vain tietylle ryhmälle

8 olisi ristiriidassa vakiintuneen järjestelmän kanssa, jossa yhteiset maaoikeudet perustuvat Gröönlantilaiseen perinteeseen ja joiden toteutumista valvovat paikalliset viranomaiset. Tilanne on vastaavanlainen myös Suomen saamelaisalueella, jossa kotikunnan perusteella vahvistetut oikeudet ympäröiviin maa- ja vesialueisiin (mm. metsästys- ja kalastusoikeus) perustuvat paikallisen perinteisen elämäntavan tunnustamiseen. Nämä oikeudet on vahvistettu mm. erityislainsäädännöllä kaikille saamelaisalueen kuntien kuntalaisille ja viranomaiset vastaavat näiden oikeuksien toteutumisesta. Kehittämistoimenpiteitä kuitenkin vaaditaan ja niitä ovat vaikkapa jo mainittu BDS:n artiklan 8j tulkinnan laajentaminen. 6. Lopuksi Enontekiön kunnan näkemyksen mukaan niin saamelaisalueen kuntien kuin Suomen valtionkin tehtävänä on taata kaikille saamelaisalueen kuntalaisille yhtäläiset mahdollisuudet elää, olla ja harjoittaa elinkeinojaan tällä ainutlaatuisella alueella. Toimintatapamallien tulee perustua aitoon monietnisyyteen, jossa erilaiset väestöryhmät ja alkuperäiset paikalliskulttuurit toimivat syrjimättömästi yhdessä ja jossa eri ryhmiä sekä eri elinkeinoja kohdellaan tasapuolisesti. Enontekiön kunta näkee saamelaiset sekä saamelaiskulttuurin erittäin tärkeinä. Kunta pyrkii omalta osaltaan vaikuttamaan siihen, että saamen kieli ja kulttuuri säilyvät elinvoimaisina nyt ja tulevaisuudessa. Kielen ja kulttuurin elinvoimaisuuden turvaamisella ei kuitenkaan ole mitään tekemistä erityisten maa- ja vesioikeuksien kanssa eikä turvaaminen siten vaadi erityisten maa- ja vedenkäyttöoikeuksien osoittamista saamelaisille. Pyydämme kunnioittavasti, että valtioneuvosto ottaa huomioon Enontekiön kunnan kannan näitä kysymyksiä ratkaistessaan. Tarjoamme myös käyttöönne Enontekiön kunnan asiantuntemusta asiasta ja saavumme mielellämme kuultaviksi kaikissa asiaan liittyvissä kysymyksissä. Pitäisimme myös suotavana, että kaikkia saamelaisalueen kuntia kuultaisiin laajasti silloin, kun valmistellaan sellaisten kansainvälisten sopimusten ratifiointia, jotka vaikuttavat suoraan ja välillisesti näiden kuntien toimintaan sekä elinvoimaan. Enontekiöllä Mikko Kärnä Sari Keskitalo Satu-Marja Eira-Keskitalo Kunnanjohtaja Kunnanhallituksen PJ Kunnanvaltuuston PJ LIITTEET 1. Pöytäkirjanote, Enontekiön kunnanvaltuusto , Pöytäkirjanote, Enontekiön kunnanhallitus , Saamelaisneuvoston kirjelmä CERD:lle,