Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 109/2003 vp Seniorineuvolatoiminnan käynnistäminen Eduskunnan puhemiehelle On jo tiedostettu tosiasia, että suomalainen väestö ikääntyy nopeasti ja että muutaman vuosikymmenen päästä vanhusten osuus huoltosuhteesta on yli 60 prosenttia. Jo aivan lähivuosina maassamme jää eläkkeelle poikkeuksellisen suuri määrä ihmisiä, jotka joutuvat kohtaamaan pitkän työuran jälkeen muuttuvat elämänolosuhteet ja ikääntymisen mukanaan tuomat uudet haasteet. Moni eläkkeelle jäävä terve aikuinen saattaa kokea tyhjyyden tunnetta ja tarkoituksettomuutta. Pahimmassa tapauksessa uusi elämäntilanne ajaa aikaisemmin aktiivisen ihmisen vaikeaan masennukseen. Fyysisten oireiden lisääntyminen työelämästä poisjäämisen seurauksena on myös tavallista. Eläkkeelle siirtyneille ja ikääntyville aikuisille tulisi olla helposti saatavilla tietoa ja palveluita ns. seniorineuvoloissa, joissa voisi saada neuvoja ja tukea esimerkiksi terveydentilaa, asumista ja henkilökohtaista taloutta koskevissa asioissa. Säännölliset tapaamiset terveydenhoitajan kanssa auttaisivat ennaltaehkäisemään vakavia sairastumisia ja auttaisivat yleiskunnon ylläpitämisessä. Myös psykologipalveluja tulisi olla saatavilla. Tarvittaessa neuvolassa olisi tarjolla myös lainopillista palvelua esimerkiksi perintöasioihin liittyen tai ainakin asiakas osattaisiin ohjata oikeaan paikkaan. Olennaista nimenomaan olisi, että mahdollisimman moneen ikääntyvien ihmisten tarvitsemiin palveluihin löytyisi osaamista saman katon alta. Näin ihmisiä ei juoksuteta luukulta toiselle ja tarjolla olevista palveluista saa yhtenäisen ja selkeän kuvan. Vanhukset käyttävät suhteellisesti eniten terveyskeskusten palveluja. Moni käynti lääkärillä voisi jäädä käymättä, jos asiakkaalla olisi tiedossa säännöllinen tapaaminen tutun terveydenhoitajan kanssa, joka tarpeen mukaan osaisi ohjata oikeanlaiseen hoitoon. Ennalta ehkäisevät terveystarkastukset säästäisivät kuntien vähiä varoja, kun kalliit lääkäripalvelut voitaisiin hyödyntää entistä tehokkaammin. Nykyisellään kuntien oletetaan laativan vanhustenhuollon kehittämiseksi palvelujen kehittämissuunnitelmat, joihin olisi myös kirjattu ikäihmisten kotona selviytymistä tukevat toimintamallit. Kunnissa niin terveys- kuin vanhustenhuollonkin palvelut ovat hyvin eritasoisia, ja näin ollen kuntalaiset ovat eriarvoisessa asemassa. Tästä syystä ikäihmisten neuvolatoiminnasta tulisi säätää lailla ja neuvolaverkostosta tulisi tehdä valtakunnallisesti yhdenmukainen ja samoja palveluja tarpeen mukaan tarjoava. Palvelujen tulisi olla riittävän lähellä, ja niitä voisi ainakin osittain järjestää äitiys- ja lastenneuvoloiden yhteydessä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Minkälaisiin konkreettisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä seniorineuvolatoiminnan käynnistämiseksi osana eläkeläisten ennalta ehkäisevien sosiaali- ja terveyspalvelujen toteuttamista? Versio 2.0

2 Helsingissä 21 päivänä toukokuuta 2003 Maija Perho /kok 2

3 Ministerin vastaus KK 109/2003 vp Maija Perho /kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Maija Perhon /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 109/2003 vp: Minkälaisiin konkreettisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä seniorineuvolatoiminnan käynnistämiseksi osana eläkeläisten ennalta ehkäisevien sosiaali- ja terveyspalvelujen toteuttamista? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Väestön hyvinvoinnin kannalta ja terveydenhuollon rahoituksen turvaamiseksi on tärkeää, että väestön terveys ja toimintakyky säilyvät hyvinä mahdollisimman pitkään. Eläkeläisten hyvinvointia ja kotona selviytymistä tukevien palvelujen kehittäminen on tärkeää. Hallitusohjelman mukaan palvelujärjestelmää on uudistettava edistämällä ikääntyvien toimintakykyä ja omatoimisuutta sekä soveltuvia kuntoutuksen ja terveyttä edistävän liikunnan uusia toimintamalleja. Terveys ohjelmassaan valtioneuvosto korostaa ikääntyneiden aktiivisuuden turvaamista ja ympäristöjä, jotka turvaavat toimintakykyä. Samoin kuntien kanssa toteutetaan vanhustenhuollon palvelujen kehittämisohjelma. Palvelujen laadun kehittäminen ja ikääntyvien kotona selviytymisen tukeminen ovat sisältyneet valtioneuvoston hyväksymään sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelmaan vuosille ja ne ovat tärkeitä asioita myös uuden tavoite- ja toimintaohjelman valmistelussa. Valtioneuvoston periaatepäätöksellä terveyttä edistävän liikunnan kehittämislinjoista käynnistetään kansallinen ohjelma kotona asuvien iäkkäiden ihmisten voimaharjoittelun lisäämiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön ja Suomen Kuntaliiton yhteistyönä Stakes julkaisi ikäihmisten hoito- ja palvelusuunnitelman laatimisen oppaan, joka sisältää ehkäisevän työn periaatteet. Vanhuksille suunnattuja ehkäiseviä kotikäyntejä on kokeiltu noin 70 kunnassa. Kuntoutuksen edistämisyhdistys toteuttaa hanketta, jonka tavoitteena on luoda jokaiseen kuntaan ikäihmisten kuntoutusneuvola, jonka tehtävänä on parantaa ja ylläpitää ikäihmisten ja ikääntyvien vammaisten fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä. Valtioneuvoston periaatepäätöksellä käynnistetyssä kansallisessa terveydenhuollon hankkeessa kiinnitetään huomiota toimivaan perusterveydenhuoltoon sekä ennalta ehkäisevään työhön, hoitoonpääsyn turvaamiseen, henkilöstön saatavuuden ja osaamisen turvaamiseen ja toimintojen ja rakenteiden uudistamiseen. Terveyskeskusten toimintaedellytysten parantaminen on toimivien palvelujen kannalta ratkaisevassa asemassa. Kokeilujen kautta ollaan kehittämässä uusia työmuotoja, kuten esimerkiksi lääkäreiden ja hoitajien parityöskentelyä, joka voi olla väestövastuista. Eläkeiän saavuttaneiden henkilöiden sosiaalija terveyspalvelujen tarpeet eivät ole yksi kokonaisuus, vaan niihin sisältyy monia kysymyksiä, jotka vaativat erilaisia ratkaisuja. Kun ihmisen toimintakyky ja päivittäinen selviytyminen ovat uhattuina iän, sairauden tai vamman vuoksi, ratkaisumalleja ovat ikääntyneiden kuntoutusneu- 3

4 Ministerin vastaus volatoiminta, ehkäisevät kotikäynnit ja palveluohjaustoiminta, joita kaikkia ollaan kehittämässä. Näillä malleilla on mahdollista tavoittaa myös ne henkilöt, jotka eivät omatoimisesti osaa hakea tarvitsemiaan palveluja. Työterveyshuoltopalvelujen piirissä olleiden henkilöiden jäädessä eläkkeelle on tärkeää, että terveyden kannalta oleelliset tiedot, kuten tiedot altistuksista työssä, siirtyvät eläkeikäisen terveyspalveluista vastaavalle taholle. Myös muu tuki ja ohjaus hoitosuhteen vaihtuessa voi olla tarpeen. Tämän kysymyksen on tuonut esiin muun muassa vanhus- ja eläkeasiain neuvottelukunta. Ratkaisumalleja valmistellaan sekä osana työterveyshuollon kehittämistä että osana kansallisen terveydenhuollon kehittämishankkeen hoitoonpääsyn ja palvelujen saumattomuuden turvaamista. Ikääntyneiden palveluille on tärkeää, että ne ovat helposti saatavilla. Toimiva terveyskeskuksen lähivastaanotto, jossa asian laadusta riippuen on tarpeettomasti odottamatta mahdollista asioida tutun hoitajan tai lääkärin kanssa, on ennalta ehkäisevän terveydenhuollon ja sairauksien hoidon kannalta kaikenikäisiä yhtälailla palvelevaa toimintaa, jossa henkilö ei leimaudu minkään erityisryhmän edustajaksi. Lähivastaanoton kautta henkilö voidaan ohjata edelleen tarpeensa mukaisten erityispalvelujen piiriin. Neuvolatoiminta käsitteenä viittaa terveydenhuollon toimintaan. Ikääntyvällä henkilöllä voi olla monenlaisia sosiaalipalvelujen ja sosiaalisen toiminnan tarpeita. Terveyskeskuksen henkilöstön tulee osallistua palveluohjaukseen ja palvelusuunnitelmien laadintaan yhteistyössä kunnan sosiaalitoimen kanssa. Virkistystoiminta ja yleinen neuvonta esimerkiksi juridisissa kysymyksissä ovat tärkeitä asioita, joita kehitetään parhaiten kolmannen sektorin senioritoimintaa tukemalla. Järjestöt myös kehittävät projekteissaan uusia toimintamalleja. Kunnissa laadittavat palvelujen kehittämissuunnitelmat osana kunnan vanhuspoliittista strategiaa antavat kunnille hyvät mahdollisuudet kunkin kunnan oman ikääntyvän väestön tarpeiden mukaisten palvelujen kehittämiseen. Ikääntyneiden sosiaali- ja terveyspalveluja voidaan järjestää verkottuneesti ja myös fyysisesti yhteisissä tai läheisissä palvelupisteissä. Sosiaali- ja terveysministeriö kehittää vanhusten ennalta ehkäiseviä palveluja osana perusterveydenhuollon toimintaa kansallisen terveydenhuollon hankkeen puitteissa. Vanhusten sosiaalipalveluja kehitetään vastaavasti sosiaalialan hankkeessa. Näissä kansallisissa hankkeissa haetaan yhteiset tavoitteet, joilla sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista saadaan muodostettua hyvä kokonaisuus. Kehitteillä on ikääntyneille suunnattuja erityispalveluja, kuten kuntoutusneuvolatoimintaa ja ennalta ehkäiseviä kotikäyntejä. Joissain kunnissa on käynnistetty erillistä vanhustenneuvolatoimintaa, ja se sopii joidenkin kuntien palvelustrategiaan hyvin. Oikea aika arvioida mallin soveltuvuus lasten- ja äitiysneuvoloiden kaltaiseksi osaksi kansanterveystyötä on sitten, kun perusterveydenhuollon henkilöstömäärä on turvattu ja joustava moniammatillinen yhteistyö on saatu vastaamaan väestön tarpeita kattavasti koko maassa. Kolmannen sektorin toimijat voivat parhaiten auttaa vanhuksia arkielämän murheissa, jotka eivät liity terveydenhoitoon, päivittäiseen selviytymiseen tai toimeentuloon. Helsingissä 9 päivänä kesäkuuta 2003 Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä 4

5 Ministerns svar KK 109/2003 vp Maija Perho /kok Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Maija Perho /saml undertecknade skriftliga spörsmål SS 109/2003 rd: Vilka konkreta åtgärder ämnar regeringen vidta för att verksamhet med seniorrådgivning skall inledas som en del av ordnandet av förebyggande social- och hälsovårdsservice för pensionärer? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Med tanke på befolkningens välbefinnande och för att trygga finansieringen av hälso- och sjukvården är det viktigt att befolkningens hälsa och funktionsförmåga fortsätter att vara god så länge som möjligt. Det är viktigt att utveckla den service som stöder pensionärernas välbefinnande och möjligheter att klara sig hemma. Enligt regeringsprogrammet skall servicesystemet reformeras så att det främjar de äldres funktionsförmåga och självständighet, och lämpliga nya verksamhetsmodeller för rehabilitering och hälsomotion. I sitt program "Hälsa 2015" framhåller statsrådet betydelsen av att trygga de äldres möjligheter att vara aktiva, och av miljöer som stöder funktionsförmågan. På samma sätt genomförs tillsammans med kommunerna ett utvecklingsprogram för servicen inom äldreomsorgen. Utveckling av kvaliteten på servicen och stöd för de äldre så att de klarar sig hemma har ingått i det mål- och verksamhetsprogram som statsrådet har godkänt för social- och hälsovården för åren Dessa frågor är viktiga också vid beredningen av det nya mål- och verksamhetsprogrammet. Med statsrådets principbeslut om utvecklingslinjerna för hälsomotion inleds ett nationellt program för att öka styrketräningen bland äldre personer som bor hemma. Som ett samarbetsprojekt mellan social- och hälsovårdsministeriet och Finlands Kommunförbund publicerade forsknings- och utvecklingscentralen för social- och hälsovården (Stakes) en handbok om att göra upp vård- och serviceplaner för äldre människor. I handboken ingår principerna för förebyggande arbete. Försök med hembesök hos äldre i förebyggande syfte har gjorts i ca 70 kommuner. Kuntoutuksen edistämisyhdistys ("Föreningen för främjande av rehabilitering") genomför ett projekt med syfte att i varje kommun för de äldre skapa en rådgivningsbyrå för rehabilitering, vars uppgift är att förbättra och upprätthålla äldre människors och åldrande handikappade personers fysiska, psykiska och sociala funktionsförmåga. I det nationella hälsoprojektet, som inleddes genom ett principbeslut av statsrådet, fäster man uppmärksamhet vid en fungerande primärhälsovård och ett fungerande förebyggande arbete, tryggande av tillgången till vård, tillgången på personal och personalens kompetens, och en förnyelse av funktionerna och strukturerna. Med tanke på en fungerande service står en förbättring av hälsovårdscentralernas verksamhetsförutsättningar i nyckelställning. Genom försök håller nya arbetsformer på att utvecklas, t.ex. pararbete mellan läkare och sjukskötare, vilket kan bygga på principen om befolkningsansvar. Behoven av social- och hälsovårdstjänster hos personer i pensionsåldern utgör inte en helhet, utan de består av många frågor som kräver olika lösningar. När en människas funktionsförmåga och förmåga att klara av sitt dagliga liv hotas av 5

6 Ministerns svar ålder, sjukdom eller handikapp kan lösningsmodellerna vara rehabiliteringsrådgivning för äldre, förebyggande hembesök och servicestyrning, verksamhetsformer som alla är under utveckling. Genom dessa modeller är det möjligt att nå också sådana personer som inte på eget initiativ kan söka upp den service de behöver. När en person som har omfattats av företagshälsovården går i pension är det viktigt att uppgifter som är väsentliga med tanke på hälsan, såsom uppgifter om exponering i arbetet, överförs till den instans som ansvarar för hälsovårdsservicen för personen i pensionsåldern. Också annat stöd och annan vägledning kan behövas när en vårdrelation byts ut mot en ny. Denna fråga har lyfts fram av bl.a. delegationen för äldre- och pensionärsärenden. Lösningsmodellerna bereds både som en del av utvecklingen av företagshälsovården och som en del av tryggandet av tillgången till vård och smidig service inom det nationella hälsoprojektet. När det gäller service för äldre människor är det viktigt att den är lättillgänglig. En fungerande närmottagning på hälsovårdscentralen, där det med beaktande av ärendets karaktär är möjligt att utan onödig väntan besöka en bekant sjukskötare eller läkare, är med tanke på den förebyggande hälso- och sjukvården och behandlingen av sjukdomar en verksamhet som lika väl betjänar människor i alla åldrar. I denna verksamhet blir ingen stämplad som företrädare för någon särgrupp. Via närmottagningen kan en person bli hänvisad till specialservice i enlighet med sina behov. Rådgivningsverksamhet som begrepp syftar i allmänhet på hälso- och sjukvårdsverksamhet. En äldre person kan ha många olika slags behov av socialservice och social verksamhet. Hälsovårdscentralens personal bör delta i servicestyrningen och uppgörandet av serviceplaner i samarbete med kommunens socialförvaltning. Rekreationsverksamhet och allmän rådgivning, t.ex. i juridiska ärenden, är frågor som bäst kan utvecklas genom stöd för den tredje sektorns seniorverksamhet. Organisationerna utvecklar också nya verksamhetsmodeller i sina projekt. De utvecklingsplaner för servicen som kommunerna skall göra upp som en del av kommunens äldrepolitiska strategi, ger kommunerna goda möjligheter att utveckla sin service så att den motsvarar behoven hos den äldre befolkningen i den egna kommunen. Social- och hälsovårdstjänster för de äldre kan ordnas genom nätverkskoppling och också på serviceställen som fysikt är gemensamma eller ligger nära varandra. Social- och hälsovårdsministeriet utvecklar inom ramen för det nationella hälsoprojektet förebyggande service för de äldre som en del av verksamheten inom primärhälsovården. Socialservicen för de äldre utvecklas på motsvarande sätt i ett projekt inom socialsektorn. I dessa nationella projekt söker man gemensamma mål genom vilka social- och hälsovårdstjänsterna kan formas till en god helhet. Under utveckling är specialservice riktad till de äldre, t.ex. rehabiliteringsrådgivning och hembesök i förebyggande syfte. I några kommuner har man inlett separat rådgivningsverksamhet för äldre personer, och detta passar väl in i vissa kommuners servicestrategi. Den rätta tidpunkten att bedöma om modellen är lämpad att utgöra en liknande del av folkhälsoarbetet som rådgivningsbyråerna för barn och mödrar, är när personalstyrkan är tryggad och ett flexibelt multiprofessionellt samarbete på ett heltäckande sätt svarar mot befolkningens behov i hela landet. Aktörerna inom den tredje sektorn kan bäst hjälpa gamla människor i fråga om vardagliga bekymmer som inte gäller hälsovård, möjligheterna att klara det dagliga livet eller personens utkomst. Helsingfors den 9 juni 2003 Omsorgsminister Liisa Hyssälä 6