Kotieläinten lannan typpi- ja fosforimäärät Etelä-Savossa

Transkriptio

1 Kotieläinten lannan typpi- ja fosforimäärät Etelä-Savossa Anna-Maria Kokkonen, Arja Nykänen, Juha-Antti Kotimäki ja Saara Ryhänen

2 Kotieläinten lannan typpi- ja fosforimäärät Etelä-Savossa Anna-Maria Kokkonen, Arja Nykänen, Juha-Antti Kotimäki ja Saara Ryhänen Julkaisu toteutettiin RAE Ravinnehävikit euroiksi hankkeessa. Hanketta rahoittavat Euroopan unionin maaseuturahasto sekä Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan ELY-keskukset. Hankeyhteistyössä mukana ProAgria Etelä-Savo, ProAgria Pohjois-Savo, ProAgria Pohjois- Karjala, Savonia, MTT, Itä-Suomen yliopisto ja Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistys. Hankkeen toiminta-aika on Taitto: Tuula Virtanen Kartat: Saara Ryhänen Kannen kuva: Juha-Antti Kotimäki Julkaisu on saatavilla internetistä: etela-savo.proagria.fi ISBN (pdf) julkaisija: ProAgria Etelä-Savo julkaisuvuosi: 2014

3 Sisällysluettelo Tiivistelmä 1. Johdanto 2. Etelä-Savon viljelypinta-alat ja viljelykasvijakauma 3. Kotieläinten määrät Etelä-Savossa 4. Maakunnan viljavuusfosforiluvut 5. Lannan sisältämän kokonaistypen ja fosforin määrä Etelä-Savossa 6. Lannan sisältämän kokonaistypen ja fosforin määrä kotieläintiloilla 7. Johtopäätökset Lähteet Liite Kotieläinten lannan typpi- ja fosforimäärät Etelä-Savossa... 3.

4 Kotieläinten lannan typpi- ja fosforimäärät Etelä-Savossa... Tiivistelmä Etelä-Savon alueella syntyvistä lannan kokonaistyppi- ja -fosforimääristä tehtiin laskennallinen selvitys kuntakohtaisesti RAE - Ravinnehävikit Euroiksi hankkeessa. Selvityksen pohjatiedoiksi kerättiin kuntakohtaiset viljelykasvien pinta-alat, joiden perusteella saatiin käsitys myös typpilannoitustarpeesta. Kotieläinmäärien perusteella saatiin laskettua niiden tuottaman lannan typen ja fosforin määrät. Niitä verrattiin kuntien kokonaispeltoalaan ja kotieläintilojen peltoalaan. Näin laskien saatiin selville typen ja fosforin laskennalliset levitysmäärät vuonna Selvityksessä ei pystytty ottamaan huomioon kasvinviljely- ja kotieläintilojen välistä rehuntuotanto- ja lantayhteistyötä. Selvityksen selkein tulos on, että Etelä-Savossa lanta ja sen sisältämät kokonaistyppi ja fosfori jakautuvat suhteellisen tasaisesti eri kuntien alueelle eikä voimakkaita kuntakohtaisia kotieläinkeskittymiä alueella ole. Kotieläintuotanto perustuu maidon- ja naudanlihantuotantoon, mikä näkyy myös siinä, että peltojen fosforiluvut ovat maltillisia. Märehtijöiden lanta sisältää selkeästi vähemmän fosforia, kuin sikojen ja siipikarjan lanta. Maakunnan pelloista lähes puolet (46 %) on nurmiviljelyssä, mikä lisää selvästi myös peltokasvien typpilannoitustarvetta. Keskiarvoiksi laskettuna Etelä-Savossa tuotetaan kotieläinten lannassa keskimäärin 48 kg/ha kokonaistyppeä ja 7,4 kg/ha kokonaisfosforia, jos ravinnemäärä lasketaan levitettävän tasaisesti koko viljellylle peltopinta-alalle. Jos ravinnemäärät taas lasketaan levitettäväksi vain niiden tilojen pelloille, joiden päätuotantosuunta on kotieläintuotanto, ovat luvut vastaavasti 78 kg/ha kokonaistyppeä ja 12,1 kg/ha kokonaisfosforia. 4.

5 1. Johdanto RAE Ravinnehävikit euroiksi on ylimaakunnallinen maatalouden vesiensuojeluhanke, joka toimii Etelä-Savon lisäksi Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Hankkeen keskeisiä tavoitteita ovat ravinteiden, etenkin karjanlannan, tehokkaampi hyödyntäminen maataloudessa ja maataloudesta vesistöihin aiheutuvan ravinnekuorman vähentäminen. RAE -hankkeessa tehtiin selvitys Etelä-Savon alueella syntyvistä lannan laskennallisista kokonaistyppi- ja -fosforimääristä. Tehoa maatalouden vesiensuojeluun (TEHO)- hanke on tehnyt vuonna 2010 vastaavan julkaisun nimellä Karjanlannan typpi- ja fosforimäärät sekä niiden jakautuminen Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa. Selvityksessä haluttiin mahdollistaa vertailtavuus eri maakuntien välillä ja tämän vuoksi selvitys on tehty samalla rakenteella. Etelä-Savon lantaselvityksessä jätettiin laskematta lannan sisältämän liukoisen typen määrä, koska eri lantalajien, eli kuiva- ja lietelannan, liukoisen typen pitoisuudet eroavat toisistaan merkittävästi ja koska niiden jakautumisesta ei ollut käytettävissä luotettavaa tietoa. Toisaalta kokonaistypen määrä kuvastaa käytettävissä olevan typen määrää pidemmällä aikavälillä, kun taas liukoisen typen määrä kertoo vain välittömästä lannoitusvaikutuksesta. Kotieläinten lannan typpi- ja fosforimäärät Etelä-Savossa... 5.

6 Kotieläinten lannan typpi- ja fosforimäärät Etelä-Savossa Etelä-Savon viljelypinta-alat ja viljelykasvijakauma Laskennassa käytetyt viljleykasvien pinta-alat on saatu Tilastokeskuksen v aineistosta (Käytössä oleva maatalousmaa kunnittain v.2013). Viljelykasvit jaoteltiin viiteen pääryhmään, joita ovat viljakasvit, nurmet, erikoiskasvit, kesanto ja muut kasvit. Etelä-Savon viljelykasvijakauma (kuva 1) osoittaa, että 46 % maakunnan peltopinta-alasta on nurmea. Tämä onkin luonnollista, koska olemme nautakarjatalousalueella. Viljaa on 36 %, kesantoa (luonnonhoitopellot, viherlannoitusnurmet, pysyvät nurmet) 15 %, muita kasveja (puutarha) 2 % ja erikoiskasveja (peruna, kumina, öljykasvit) 1 %. Viljelykasvien jakauma Etelä-Savossa 2% 15% Viljakasvit 1% 36% Nurmet Erikoiskasvit vit Kesanto Muut kasvit 46% Kuva 1. Viljelykasvien pinta-alajakauma (%) Etelä-Savossa vuonna Nurmivaltaisin kunta Etelä-Savossa on Heinävesi, jossa on 78 % peltopinta-alasta nurmella (taulukko 1). Vähiten nurmea on Joroisissa ja Pieksämäellä, joissa nurmen osuus on alle 40 %. Muissa kunnissa nurmea on noin puolet peltopinta-alasta. Etelä-Savossa vain kahden kunnan alueella (Rantasalmi ja Joroinen) viljapinta-ala on suurempi kuin nurmipinta-ala. Erikoiskasveja on eniten Pieksämäellä (4 %), Sulkavalla ja Joroisissa (3 %). Kesantoala on jakautunut melko tasaisesti koko maakunnan alueella. Varsinais-Suomeen ja Satakuntaan verrattuna viljelykasvien jakauma on hyvin erilainen. Varsinais-Suomessa lähes joka kunnan alueella viljat vievät enemmän kuin 50 % peltopinta-alasta. 6.

7 Taulukko 1. Viljelykasvien kuntakohtainen pinta-alajakauma Etelä-Savossa v Etelä-Savo Viljakasvit Nurmet Erikoiskasvit Kesanto Muut kasvit ENONKOSKI 35 % 53 % 0 % 11 % 1 % HEINÄVESI 5 % 78 % 0 % 16 % 1 % HIRVENSALMI 33 % 49 % 1 % 17 % 1 % JOROINEN 47 % 33 % 3 % 14 % 3 % JUVA 37 % 47 % 1 % 13 % 1 % KANGASNIEMI 26 % 59 % 0 % 12 % 3 % MIKKELI 28 % 52 % 0 % 17 % 4 % MÄNTYHARJU 34 % 46 % 1 % 16 % 2 % PERTUNMAA 30 % 55 % 1 % 13 % 1 % PIEKSÄMÄKI 38 % 39 % 4 % 17 % 2 % PUUMALA 29 % 50 % 2 % 16 % 2 % RANTASALMI 49 % 42 % 0 % 9 % 0 % SAVONLINNA 39 % 43 % 2 % 15 % 2 % SULKAVA 31 % 50 % 3 % 14 % 3 % KESKIARVO 36 % 46 % 1 % 15 % 2 % Ympäristötuen maksimilannoitusmäärillä karkeasti laskien saadaan koko maakunnan viljelykasvien typpilannoitustarpeeksi 126 kg/ha koko viljellylle pinta-alalle. Vähiten typpeä tarvittaisiin Joroisissa (110 kg/ha) ja eniten Heinävedellä (150 kg/ha). Nämä erot selittyvät nurmiviljelyn osuuden eroilla, koska nurmi lannoitetaan vahvasti typellä. Fosforilannoitustarvetta ei laskettu, koska siihen vaikuttaa mm. maan fosforiluokka hyvin voimakkaasti, eikä luokkatietoa ollut saatavilla eri kasveille jaoteltuna. Kotieläinten lannan typpi- ja fosforimäärät Etelä-Savossa... 7.

8 Kotieläinten lannan typpi- ja fosforimäärät Etelä-Savossa Kotieläinten määrät Etelä-Savossa Etelä-Savossa kotieläintuotanto perustuu nautakarjatalouteen eli maidon- ja lihantuotantoon. Lukumääräisesti siipikarjaa on runsaasti ja se on keskittynyt erityisesti Juvalle ja myös Savonlinnaan (taulukko 2). Sianlihan tuotantoa on eniten Kangasniemellä ja Mikkelissä. Yhteensä nämä kuitenkin ovat vain noin eläinyksikköä, kun taas märehtijät muodostavat yhteensä noin eläinyksikköä eläinyksikkömääriksi laskettuna. Taulukko 2. Etelä-Savossa vuonna 2013 kasvatettujen kotieläinten määrät (kpl) kuntakohtaisesti. Kunta Lypsy- Emo- Hiehot, Lampaat Hevoset Siat Siipikarja lehmät lehmät sonnit, vasikat ENONKOSKI HEINÄVESI HIRVENSALMI JOROINEN JUVA KANGASNIEMI MIKKELI MÄNTYHARJU PERTUNMAA PIEKSÄMÄKI PUUMALA RANTASALMI SAVONLINNA SULKAVA YHTEENSÄ

9 4. Maakunnan viljavuusfosforiluvut Korkeita ja arveluttavan korkeita fosforipitoisuuksia sisältävien maanäytteiden osuus Etelä- Savossa on kaikissa kunnissa alle 10 % (kuva 2). Vaihteluväli on 3,7 9,7 %. Kotieläintilat sijaitsevat tasaisesti maakunnan eri kunnissa eikä erityisiä kotieläinkeskittymiä ole syntynyt (taulukko 2). Suurin osa lannasta tulevasta fosforista on lähtöisin nautakarjasta. Fosforipitoiset kanan- ja sianlantamäärät ovat maakunnassa paikallisia ja suhteellisen vähäisiä. % Korkeiden ja erittäin korkeiden P-lukujen osuus ENONKOSKI HEINÄVESI HIRVENSALMI JOROINEN JUVA KANGASNIEMI MIKKELI MÄNTYHARJU PERTUNMAA PIEKSÄMÄKI PUUMALA RANTASALMI SAVONLINNA SULKAVA Kuva 2. Fosforiluokiltaan korkeiden ja arveluttavan korkeiden maanäytteiden osuus (%) Etelä-Savon kunnissa vuosina (Eurofins Viljavuuspalvelu Oy 2014). Kotieläinten lannan typpi- ja fosforimäärät Etelä-Savossa... 9.

10 Kotieläinten lannan typpi- ja fosforimäärät Etelä-Savossa Lannan sisältämän kokonaistypen ja fosforin määrä Etelä-Savossa Lantaselvityksessä koottiin yhteen Etelä-Savon peltopinta-alat ja eläinmäärät kunnittain. Eläinmäärät saatiin Tilastokeskuksen vuoden 2013 kotieläintilastosta, jonka se on koonnut maatilalomakkeen tietojen perusteella. Peltoalat saatiin Tilastokeskuksen maatilarekisterin kuntakohtaisista tiedoista. Eläinmäärä koostuu naudoista, lampaista, vuohista, sioista, siipikarjasta ja hevosista. Lantojen sisältämät kokonaisravinnemäärät saatiin eläinmäärän ja kotieläintalouden ympäristönsuojeluohjeessa (Ympäristöministeriö 2010) annettujen eläinlannan ravinteiden erityskertoimien avulla (liite 1). Taulukossa 3 ovat Etelä-Savon kaikkien kuntien kokonaispeltopinta-alat eli myös ne pellot, joille todellisuudessa lantaa ei levitetä ollenkaan. Taulukkoon on myös laskettu kuntakohtainen tuotetun lannan kokonaisravinnemäärä peltoalaa kohti. Jos Etelä-Savossa tuotettu lantamäärä levitettäisiin tasaisesti koko maakunnan peltopinta-alalle, tulisi siitä kokonaistyppeä 48,1 kg/ ha. Kuntakohtaisesti tarkasteltuna havaitaan Etelä-Savon osalta, että yli maakunnan keskiarvon tuotetaan lannassa typpeä Enonkoskella, Rantasalmella ja Kangasniemellä (yli 60 kg/ha) sekä Heinävedellä ja Juvalla (yli 50 kg/ha). Esimerkiksi Enonkoskella 66 kg/ha kokonaistyppeä hehtaarille täyttyisi, jos kaikille kunnan peltohehtaareille levitettäisiin naudan lietelantaa 20 tonnia/ hehtaari. Vähiten, eli noin 36 kg/ha, lannan typpeä peltohehtaaria kohti tuotetaan Joroisissa, Mäntyharjulla ja Puumalassa (kuva 3). Lannassa syntyvän kokonaistypen määrä Varsinais- Suomessa oli 27,7 kg/ha ja Satakunnassa 32,5 kg/ha. Keskiarvoltaan ne olivat siis pienempiä kuin Etelä-Savossa, mutta hajonta oli selvästi suurempi, sillä Varsinais-Suomessa kokonaistypen määrä vaihteli välillä kg/ha ja Satakunnassa välillä 7-82 kg/ha. Etelä-Savossa kokonaisfosforia tulisi koko maakunnan peltoalalle tasaisesti levitettynä 7,4 kg/ ha (taulukko 3). Kuntakohtaisesti tarkasteltuna fosforia tuotetaan lannassa vähimmillään 5,5 kg/ ha. Korkeimmat kokonaisfosforimäärät (9,3-9,7 kg/ha) peltoalaa kohden olivat Enonkoskella, Kangasniemellä ja Rantasalmella (kuva 4). Koko Varsinais-Suomen alueella kokonaisfosforia tuotettiin keskimäärin 5,9 kg/ha ja Satakunnassa 6,4 kg/ha. Verrattaessa Etelä-Savon kuntakohtaista aineistoa Lounais-Suomeen, voidaan huomata lannan tasainen muodostuminen Etelä-Savon alueella. Lounais-Suomessa on selviä tuotantoeläinkeskittymiä, jotka rasittavat tiettyjen alueiden peltoalaa ja saavat siten esimerkiksi fosforin viljavuusluokat nousemaan korkeiksi. Lounais-Suomen tarkastelussa korkein kokonaisfosforimäärä oli Vehmaalla 25,6 kg/ha, jossa on sikaloiden ja kanaloiden keskittymä. 10.

11 Taulukko 3. Etelä-Savossa kotieläinten vuonna 2013 lannassa tuottamat kokonaistypen (N kok) ja fosforin (P kok) kokonaismäärät sekä viljeltyjä peltohehtaareja kohti lasketut määrät. Laskelmat perustuvat kotieläinten vuoden aikana lannassa erittämän typen ja fosforin keskimääräisiin määriin (Ympäristöministeriö 2010). Etelä-Savo Peltoala N kok P kok N kok P kok Taulukko 4. Eli eläinlajien lannassa tuottamien kokonaistypen ja fosforin osuudet (%) kaikkien lantalajien sisältämistä ravinteista. kg kg/ha ENONKOSKI ,0 9,7 HEINÄVESI ,5 8,0 HIRVENSALMI ,0 5,9 JOROINEN ,8 5,5 JUVA ,8 8,6 KANGASNIEMI ,3 9,3 MIKKELI ,6 7,6 MÄNTYHARJU ,9 5,5 PERTUNMAA ,9 7,6 PIEKSÄMÄKI ,9 6,1 PUUMALA ,4 5,4 RANTASALMI ,1 9,4 SAVONLINNA ,1 7,3 SULKAVA ,7 6,4 Yhteensä ,1 7,4 Etelä-Savossa tuotetun lannan sisältämistä kokonaistypestä ja fosforista noin 90 % on peräisin naudan lannasta (taulukko 4). Sikojen, kanojen hevosten ja lampaiden kunkin osuus on 2-4 %. Naudat Siat Kanat Hevoset Lampaat Nkok 91 % 2 % 2 % 2 % 3 % Pkok 87 % 4 % 3 % 2 % 4 % Kotieläinten lannan typpi- ja fosforimäärät Etelä-Savossa

12 Kotieläinten lannan typpi- ja fosforimäärät Etelä-Savossa Typpeä kg/ha kaikki tilat Pertunmaa Kangasniemi Hirvensalmi Mäntyharju Pieksämäki Kilometers Mikkeli Joroinen Juva Rantasalmi Sulkava Puumala Heinävesi Enonkoski Savonlinna Julkaisulupa MML 5020/ /2014 Kuva 3. Kotieläinten lannassa levitettävän kokonaistypen määrä (kg/ha) eri kuntien alueilla luokittain vuonna 2013.

13 Fosforia kg/ha kaikki tilat Pertunmaa Kangasniemi Hirvensalmi Mäntyharju Pieksämäki Kilometers Mikkeli Joroinen Juva Rantasalmi Sulkava Puumala Heinävesi Enonkoski Savonlinna Julkaisulupa MML 5020/ /2014 Kotieläinten lannan typpi- ja fosforimäärät Etelä-Savossa... Kuva 4. Kotieläinten lannassa levitettävän kokonaisfosforin määrä (kg/ha) eri kuntien alueilla luokittain vuonna

14 Kotieläinten lannan typpi- ja fosforimäärät Etelä-Savossa Lannan sisältämän kokonaistypen ja fosforin määrä kotieläintiloilla Etelä-Savon lantaselvityksessä haluttiin saada tietoa siitä, kuinka paljon on levitetyn lannan todellinen ravinnemäärä peltoalaa kohti kunnittain. Eli kuinka paljon lantaa tuotetaan kotieläintiloilla ja paljonko siitä muodostuu kokonaistyppeä ja -fosforia hehtaaria kohti, jos kaikki lanta levitetään näiden tilojen omille pelloille. Todellisuudessahan jonkin verran lantaa luovutetaan kasvinviljelytiloille, mutta koska tätä lantamäärää ei saada selville, jätettiin se huomiotta. Tätä varten pyydettiin Tilastokeskuksesta aineistot kuntakohtaisista peltopinta-aloista, jotka ovat hallinnassa tiloilla, jotka ovat ilmoittaneet päätuotantosuunnakseen kotieläintuotannon. Näin laskien oli todennäköistä, että myös suuri osa hevostiloista saatiin mukaan laskentaan. Tuloksissa ei ole pystytty huomioimaan sitä, että tiloilla voi olla peltoalaa usean kunnan alueella. Tilan eläimet pystytään laskemaan kunnittain tarkasti, mutta mikäli tilalla on peltoalaa toisen kunnan alueella, rasittaa kotieläinten lannan ravinnemäärä ainoastaan tilakeskuksen sijainnin mukaista kuntaa. Tällä tavalla laskien pelloille levitettävän kokonaistypen määräksi saatiin 78,4 kg/ha, mikä on noin 30 kg/ha enemmän kuin jos lannanlevitysalana käytettäisiin koko maakunnan peltopinta-alaa (taulukko 5, taulukko 3). Fosforia puolestaan levitettäisiin tällä tavoin laskien 12,1 kg/ha, mikä on reilut 5 kg/ha enemmän kuin, jos lanta levitettäisiin tasaisesti kaikille maakunnan pelloille. Molempien ravinteiden osalta havaittiin, että suurimman ja pienimmän lantaravinnemäärän erotus on suurempi (vaihtelu suurempaa), jos lanta levitetään kokonaan kotieläintilojen omille pelloille. Eniten typpeä levitettäisiin Rantasalmella, Enonkoskella ja Joroisissa, joissa typen levitysmäärä hehtaarille olisi kg/ha (kuva 5). Vähiten puolestaan Puumalassa ja Hirvensalmella, missä levitysmäärä olisi kg/ha kokonaistyppeä. Fosforin osalta suurimmat levitysmäärät olisivat noin 15 kg/ha ja pienimmät noin 8 kg/ha vastaavissa kunnissa kuin typpimäärätkin (kuva 6). Taulukko 5. Kotieläinten lannassa muodostuvan kokonaistypen (N kok ) ja fosforin (P kok ) määrä Etelä-Savo Peltoala N kok P kok N kok P kok kg kg/ha ENONKOSKI ,7 14,3 HEINÄVESI ,8 12,0 HIRVENSALMI ,9 8,6 JOROINEN ,0 14,3 JUVA ,9 12,3 KANGASNIEMI ,3 12,2 MIKKELI ,2 11,6 MÄNTYHARJU ,0 10,4 PERTUNMAA ,4 11,3 PIEKSÄMÄKI ,8 12,0 PUUMALA ,0 7,8 RANTASALMI ,6 14,7 SAVONLINNA ,4 12,4 SULKAVA ,4 9,8 Yhteensä ,4 12,1

15 Typpeä kg/ha kotieläintilat >90 Pertunmaa Kangasniemi Hirvensalmi Mäntyharju Pieksämäki Kilometers Mikkeli Joroinen Juva Rantasalmi Sulkava Puumala Heinävesi Enonkoski Savonlinna Julkaisulupa MML 5020/ /2014 Kotieläinten lannan typpi- ja fosforimäärät Etelä-Savossa... Kuva 5. Kotieläinten lannassa levitettävän kokonaistypen määräkotieläintiloilla (kg/ha) eri kuntien alueilla luokittain vuonna

16 Kotieläinten lannan typpi- ja fosforimäärät Etelä-Savossa Fosforia kg/ha kotieläintilat >13 Pertunmaa Kangasniemi Hirvensalmi Mäntyharju Pieksämäki Kilometers Mikkeli Joroinen Juva Rantasalmi Sulkava Puumala Heinävesi Enonkoski Savonlinna Julkaisulupa MML 5020/ /2014 Kuva 6. Kotieläinten lannassa levitettävän kokonaisfosforin määrä kotieläintiloilla (kg/ha) eri kuntien alueilla luokittain vuonna 2013.

17 7. Johtopäätökset Selkeimpänä johtopäätöksenä tämän selvityksen perusteella voitaneen sanoa, että Etelä- Savossa ei ole lantaongelmaa. Lantaa tuotetaan maakunnan alueella suhteellisen tasaisesti ja tuotetut ravinnemäärät peltohehtaaria kohti laskettuna ovat vähintäänkin kohtuulliset. Kotieläinten lannassa muodostuva typpimäärä ei riitä kattamaan kasvien laskennallista ravinnetarvetta. Kotieläintiloilla on peltoalaa kohtuullisen hyvin ravinnemääriin nähden, sillä lannan ravinnemäärät ovat laskennallisesti levitettävissä pelloille ja lisätyppeä tarvitaan kotieläinten lannan lisäksi noin 5,5 miljoonaa kiloa. Käytännössä tämä lisätyppimäärä levitetään pelloille väkilannoitetyppenä, mutta pieni osuus voidaan laskea olevan peräisin myös palkokasvien viljelyn mukanaan tuomasta biologisesta typensidonnasta. Ongelmaksi voi muodostua, jos tilan peltolohkot sijaitsevat kaukana kotieläinrakennuksesta ja lannan kuljetusmatkat ovat pitkiä. Tällöin lähipeltojen fosforiluvut saattavat nousta korkeiksi, mutta koska fosforiluokissa korkea ja arveluttavan korkea on pelloistamme alle 10 %, voidaan luvuista päätellä, että lanta levitetään tasaisesti ja kasvien ravinnetalous suunnitellaan huolellisesti Etelä-Savossa. Tuloksissa näkyy myös kotieläintalouden nautapainotteisuus. Naudan lannassa on vähemmän fosforia yksimahaisten lantaan verrattuna ja sen seurauksena on vain vähän korkean fosforiluokan peltoja. Karjakoon kasvaessa olisi mielenkiintoista toistaa vastaava selvitys asiasta. Tuleeko tulevaisuudessa suurempia keskittymiä karjanlannan tuotannon suhteen ja kuinka tällöin saadaan lanta levitettyä tasaisesti pelloille? Lähteet Maataloustilastot Salmi, P., Kulmala, A., Lillunen, A., Koskinen, J Karjanlannan typpi- ja fosforimäärät sekä niiden jakautuminen Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa. Teho-Hankkeen julkaisuja 4/2010. Tilastokeskus Tietopalvelu. Sähköinen tiedonanto. Viljavuuspalvelu Tuloslaari. Ympäristöministeriö Kotieläintalouden ympäristönsuojeluohje. Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2010. Kotieläinten lannan typpi- ja fosforimäärät Etelä-Savossa

18 Kotieläinten lannan typpi- ja fosforimäärät Etelä-Savossa... Liite Liite 1. Taulukko. Eri eläinten vuodessa erittämät kokonaistypen (N kok ) ja fosforin (P kok ) määrät (kg) Eläinlaji Ravinteiden eritys vuodessa N kok P kok kg/eläin/vuosi Lypsylehmä Emolehmä 64,5 10 Hieho 1-2 v. 47,7 6,7 Sonni 1-2 v. 57,8 8,8 Sonni > 2 v. 67,2 10,1 Vasikka (< 1 v) 1) 35,78 4,23 Emakko porsaineen 34 8,7 Karju 2) 12,7 2,6 Lihasika* > 50 kg 2) 12,7 2,6 Muu sika kg 2) 7,95 1,75 Vieroitettu porsas < 20 kg 3,2 0,9 Hevonen 3) 47,4 8 Uuhi karitsoineen, pässi, kuttu kileineen, pukki 17 3,5 Munituskana 0,7 0,2 Broileremo 1,1 0,3 Broileri*, kananuorikko* 0,4 0,1 Kananpoikaset (< 20 vk) 4) 0,2 0,05 Kukko (> 20 vkoa) 4) 0,35 0,1 Kalkkuna *5) 1,9 0,45 Ankka* 5) 0,6 0,15 Hanhi* 5) 0,6 0,15 Fasaani* 5) 0,6 0,15 18.