Pietari Inkinen. ke/ons & to HELSINGIN MUSIIKKITALO klo MUSIKHUSET I HELSINGFORS. helsingfors stadsorkester

Transkriptio

1 ke/ons & to HELSINGIN MUSIIKKITALO klo MUSIKHUSET I HELSINGFORS Pietari Inkinen helsingfors stadsorkester helsinki philharmonic orchestra 1

2 Gustav Mahler: Sinfonia nro 5 cis-molli Gustav Mahler oli paraatiesimerkki kärsivästä taiteilijasta. Henkinen ulkopuolisuuden tunne ja heikko terveys yhdistettynä työnarkomaniaan ja perfektionismiin on yhtälö, joka yleensä vie ihmisen hautaan ennen aikojaan. Niin Mahlerinkin, hädin tuskin viisikymppisenä. Mahler etsi musiikkinsa kautta vastauksia niihin kysymyksiin, joita hän koki omassa henkisessä ja hengellisessä elämässään. Maalaisena kaupungissa, böömiläisenä Itävallassa, juutalaisena maailmassa, jossa antisemitismi oli kohottanut ruman pärstänsä jo korkealle; Mahlerin henkilökohtaiset ongelmat ja sisäiset kamppailut olivat sitä suuruusluokkaa, että hänen sävellyksistäänkin tuli loogisesti kooltaan valtavia. Säveltäjän omin sanoin, niiden tuli sisältää koko maailma. Siksi mukaan mahtui ylevän ja henkistyneen vastapainoksi myös banaaliutta. Muuanna helmikuun iltana vuonna 1901 Mahler johti ensin Anton Brucknerin viidennen sinfonian ja heti perään Mozartin Taikahuilun Wienin hovioopperassa. Riidat oopperassa ja epäinhimillinen työmäärä avasivat tulvaportit ja seuraavana yönä Mahler sai suolistohaavan seurauksena ankaran sisäisen verenvuodon, josta hän selvisi vain pikaisen leikkauksen avulla. Käynti lähellä kuolemaa lähetti säveltäjän lomalle jos kohta samaan aikaan hän sai enemmän tai vähemmän potkut oopperasta, vaikka muodollisesti erosikin itse. Säveltäjä suuntasi nyt Maierniggistä hankkimalleen huvilalle toipumaan. Sairauslomasta tuli kuitenkin työloma, ja Mahler toipui nopeasti niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kevään 1901 mittaan syntyi kahdeksan osaa sarjoihin Kindertotenlieder ja Des Knaben Wunderhorn sekä laajoja luonnoksia viidennestä sinfoniasta. Viides sinfonia ei kuitenkaan valmistunut lopullisesti ennen kuin vähän ennen Mahlerin kuolemaa kymmenen vuotta myöhemmin. Toki teos oli muodollisesti valmis ja sitä esitettiinkin, mutta säveltäjä päätyi sorvaamaan instrumentaation jotakuinkin kokonaan uusiksi. Neljässä ensimmäisessä sinfoniassaan Mahler oli julistanut ulkomusiikillisia merkityksiä lauluosuuksien avulla tai liittämällä teoksiinsa ohjelmia, jotka sitten pian taas poisti. Viidennessään hän pyrki kohti kirkasta ja selkeää ilmaisua. Siihen tarjosi esikuvan J.S. Bachin musiikki, jota Mahler oli tutkinut suurella antaumuksella noihin aikoihin. Tämä toi musiikkiin aikaisempaa enemmän polyfoniaa. Gustav Mahler Kuten Mahlerin toinen sinfonia, viideskin alkaa surumarssilla. Vaikka trumpetin esittelemä teema vangitsee huomion, orkesteri ei jää märehtimään pelkästään tätä teemaa, joka tosin palaa avausosan lopulla hiljaisena muistumana patarummuilla. Toisen osan alku on energinen ja suorastaan vihamielinen, luonnonvoimat sekä sisäiset että ulkoiset raivoavat. Kolmas osa on scherzo ja Mahlerille sikäli tyypillinen, että sen valossa ja iloisuudessa on sittenkin havaittavissa joko pientä ironiaa tai muuten vain varjoisia sävyjä. Mikään ei ole pelkkää auvoa ja onnea. Scherzon päätekijäksi muodostuu käyrätorvi, jolle on varattu mittavat solistiset tehtävät. Keskivaiheilla kuultava pizzicatovalssi hätkähdyttää ponnahtamalla esille kuin eri maailmasta, mutta siitä kasvaa luonnollinen osa musiikin kulkua. Scherzo on sinfonian laajin osa eikä mikään välisoitto. Tällainen epätyypillisyys sinänsä on Mahlerille tyypillistä. Tässä osassa musiikki kohottautuu d-molliin, joka jää sinfonian loppupuolen pääsävellajiksi. Neljäs osa on sinfonian ainoa muodollisesti hidas jakso. Sen aloittavat laajakaariset jousisoinnit ovat lempeitä, kuin soivaa saattohoitoa. Musiikki viittaa kahteen Mahlerin aiempaan lauluun, Nun seh ich wohliin kokoelmasta Kindertotenlieder sekä Rückert-laulujen osaan Ich bin der Welt abhanden gekommen. 2 3

3 Oman kuoleman mahdollisuuden konkretisoituminen ei mennyt ohi jättämättä Mahleriin jälkiään. Tällaisen musiikin soidessa olisi levollista ummistaa silmänsä viimeisen kerran. Sinfonian finaali alkaa erilaisten teema-aiheiden esittelyllä, joista kunkin soittaa vain yksi soitin kerrallaan. Näistä katkelmallisista iduista kasvaa kontrapunktiikka, jonka varassa finaali lepää. Mahler rakentaa finaalista loisteliasta polyfoniaa, joka kurkottaa ylös kahden ensimmäisen osan synkästä yleisilmeestä, kohti valoa. Finaalin säveltämisen aikoihin Mahler oli taas Maierniggissä mukanaan tuore vaimonsa Alma, joka odotti pariskunnan ensimmäistä lasta. Liekö sinfonian lopullinen optimismi kummunnut tästä oman elämän valoisasta yksityiskohdasta, sitä emme tiedä, mutta Mahlerille epätavallinen valo loistaa viidennen sinfonian yllä. Säveltäjä itse johti teoksen kantaesityksen lokakuun 18. päivänä 1904 Kölnissä. Osmo Tapio Räihälä Pietari Inkinen Vuonna 2008 Uuden Seelannin sinfoniaorkesterin taiteelliseksi johtajaksi nimitetty Pietari Inkinen vierailee säännöllisesti ympäri maailmaa kansainvälisten huippuorkesterien kutsumana. Syksyllä 2009 hän aloitti Japanin filharmonisen orkesterin päävierailijana. Samalla kaudella Inkinen teki Uuden Seelannin sinfoniaorkesterin kanssa menestyskiertueen mm. Wienissä, Luzernissa, Frankfurtissa ja Hampurissa. Pietari Inkinen on johtanut lähes kaikkia suomalaisorkestereita ja kansainvälisillä estradeilla mm. Oslon ja Rotterdamin filharmonikkoja, Bambergin sinfoniaorkesteria, Wienin, Frankfurtin, Pariisin, Torinon, Ruotsin ja Hollannin radio-orkestereita sekä Toronton sinfoniaorkesteria. Hän johtaa säännöllisesti myös Australian ja Uuden Seelannin tärkeimpiä orkestereita. Lähikausien tärkeistä yhteistyökumppaneista mainittakoon Baijerin radio-orkesteri, BBC:n sinfoniaorkesteri, WDR-sinfonikot Kölnissä, Deutsches Symphonie Orchester Berlin, Maggio Musicale, La Scalan filharmonikot, Dresdenin Staatskapelle sekä Israelin ja Japanin filharmonikot. Ensemble Orchestre de Paris, Leipzigin Gewandhaus-orkesteri, Belgian kansallisorkesteri, Washingtonin kansallisorkesteri ja Los Angelesin filharmonikot. Suomen Kansallisoopperassa Inkinen debytoi kaudella 2004/2005 ja on palannut sinne mm. Jevgeni Oneginin kapellimestariksi. Kaudella 2005/2006 hän johti Brysselin Theatre de la Monnaiessa Stravinskyn Kevätuhrin saaden välittömästi uusintakutsun. Kevään 2012 ohjelmassa Inkisellä on Jevgeni Onegin Berliinin Staatskapellessa ja kausilla Wagnerin Ring-sarja Palermon Teatro Massimossa. Solistirintamalla Inkinen tekee yhteistyötä mm. Pinchas Zukermanin, Vadim Repinin, Nikolaj Znaiderin, Hilary Hahnin, Jean Yves Thibaudet n, Alexander Toradzen ja Elisabet Leonskajan kanssa. Inkisen debyyttilevy Bayerische Kammerphilharmonien ja viulisti Suyoen Kimin kanssa valittiin BBC Music Magazinen kuukauden levyksi. Hänen diskografiansa on täydentynyt menestyksekkäästi Uuden Seelannin sinfoniaorkesterin, Bournemouthin sinfoniaorkesterin ja Baijerin kamarifilharmonikkojen kanssa tehdyillä levytyksillä, joiden säveltäjänimiä ovat mm. Rautavaara ja Sibelius. Viulunsoiton Pietari Inkinen (s.1980) aloitti 4-vuotiaana. Sibelius-Akatemian viuludiplomin hän suoritti vuonna 2003 ja kapellimestaridiplomin Viuluopintojaan Inkinen on täydentänyt Kölnin musiikkikorkeakoulussa Zahar Bronin luokalla. Kapellimestariopintonsa hän aloitti Jorma Panulan johdolla vuonna 1994 ja jatkoi niitä Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalla Leif Segerstamin ohjauksessa. Viulistina Inkinen on konsertoinut Suomen lisäksi eri puolilla Eurooppaa, Pohjois-Amerikassa ja Japanissa. Kamarimuusikkona häntä on kuultu useissa eri kokoonpanoissa sekä Inkinentriossa, jossa hänen kanssaan soittavat pianotaiteilija Valeria Resjan ja sellotaiteilija Tuomas Ylinen, HKO:n soolosellisti. Syksyllä 2007 trio debytoi Wigmore Hallin konserttisarjassa. Helsingin kaupunginorkesteri Helsingin kaupunginorkesteri, Pohjoismaiden ensimmäinen ammattisinfoniaorkesteri, on toiminut yhtäjaksoisesti 129 vuotta. Se on kasvanut 36 muusikon soittajistosta 102 vakinaisen soittajan orkesteriksi, joka konsertoi vuosittain noin kuulijalle. Viisi ensimmäistä vuosikymmentä orkesterin ylikapellimestarina oli sen perustaja Robert Kajanus. Vuosina orkesteri kantaesitti valta osan Jean Sibe liuksen sinfonisesta tuo- 4 5

4 tannosta säveltäjän itsensä johdolla. Sittemmin kaupunginorkesteria ovat luotsanneet mm. Paavo Berglund ja Okko Kamu. Vuosina ylikapellimestarina oli Leif Segerstam. Viulisti-kapellimestari John Storgårds aloitti HKO:n 12. ylikapellimestarina syksyllä HKO:n päävierailijaksi kutsuttiin virolainen Olari Elts syyskaudesta 2011 alkaen. Syksyllä 2011 avautuivat Helsingin Musiikkitalon ovet ja kaupunginorkesteri aloittaa konsertoinnin uudessa kotisalissaan. Vuosittaisten Helsingissä järjestettävän konsertin lisäksi orkesteri tekee säännöllisesti ulkomaankiertueita. Ensimmäinen konserttimatka suuntautui Pariisin maailmannäyttelyyn kesällä Useimpien Euroopan maiden lisäksi orkesteri on vieraillut neljä kertaa Yhdysvalloissa ja neljä kertaa Japanissa. Vuonna 2004 HKO teki ensimmäisenä suomalaisena sinfoniaorkesterina konserttikiertueen Etelä-Amerikkaan. Ensivierailu Kiinaan tapahtui elokuussa Helsingin kaupunginorkesteri on levyttänyt mm. Sibeliuksen ja Rautavaaran musiikkia. Paavo Berglundin johdolla syntyi Sibeliuksen sinfonioiden kokonaislevytys 80-luvulla. Leif Segerstamin kanssa aloitetun Sibelius-sarjan avasivat Lemminkäislegendat ja kultalevyllä palkittu viulukonsertto (sol. Pek ka Kuusisto) 90-luvun puolivälissä. Levy-yhtiö Ondinen, HKO:n ja Leif Segerstamin monivuotisen yhteistyön merkkipaaluna valmistui vuonna 2005 Sibeliuksen sinfonioiden kiitetty kokonaislevytys. Sittemmin sarja täydentyi Kullervo-sinfonialla yhteistyössä Soile Isokosken, Tommi Hakalan ja YL:n kanssa. Kullervo-levytykselle myönnettiin Pariisissa kansainvälisesti arvostettu Diapason d Or -levypalkinto syksyllä Myös Sibeliuksen orkesterisäesteisten yksinlaulujen levytys Soile Isokoski solistina nousi arvostelumenestykseksi johtavissa musiikkimedioissa. Tammikuussa 2007 Luonnotar-levy voitti Cannesissa MIDEM Classical Award -palkinnon ja samana keväänä BBC Music Magazine -lehden arvostetun Vuoden levy -palkinnon. Mikko Franckin johtama oopperaaarialevy Scene d amore Soile Isokoski solistina sai kriitikot puhkeamaan ylistyksiin kotimaassa ja ulkomailla. Suomen Yleisradion musiikkitoimittajat valitsivat Vuoden levyksi 2006 Aulis Sallisen Kuningas lähtee Ranskaan -oopperan ensilevytyksen, jolla Okko Kamu johtaa Helsingin kaupunginorkesteria ja nuoria suomalaislaulajia. Wagner-albumi Juha Uusitalon ja Leif Segerstamin johtaman HKO:n oopperatulkintoja sai huikean vastaanoton keväällä Myös Einojuhani Rauta vaaran teosten levytyk set Ondinelle ovat olleet kansainvälisiä menestyksiä. Angel of Light -sinfonialle myönnettiin vuonna 1997 Can nes Classi cal Award -palkin to ja Grammy-ehdok kuus. Seuraavana vuonna Cannes Classical -palkinnon sai Angels and Visitations -levy. Kaupunginorkesterin tilaussävellyksen On the Last Frontier levytys, The Journey -levy, Garden of Spaces, jossa on mukana myös Cantus Arcticus ja klarinettikonsertto, baritoni Gabriel Suovasen tähdittämä Song of My Heart, Manhattan Trilogy ja A Tapestry of Life sekä Towards the Horizon -sellokonsertto ja Incantations-lyömäsoitinkonsertto ovat sittemmin täydentäneet HKO:n Rautavaarasarjaa. Siihen kuuluu lisäksi Vladimir Ashkenazyn tilaama ja tulkitsema kolmas pianokonsertto Gift of Dreams. Yhdysvaltalaisten nykysäveltäjien John Coriglianon ja Christopher Rousen menestysteosten ensilevytykset HKO teki yhteistyössä Ondinen kanssa vuonna Keväällä 2009 julkaistu Vladimir Ashkenazyn johtama konserttitallenne Josef Sukin Asrael-sinfoniasta on ollut kansainvälinen arvostelumenestys, samoin hänen johtamansa Berlioz-levytys solistina huippualttoviulisti David Aaron Carpenter. Ylikapellimestari John Storgårds on johtanut orkesterin tuoreimmat, kiitetyt levytykset, joilla kuullaan suomalaista musiikkia. HKO:n sellisti Samuli Peltonen loistaa orkesterin solistina Tsheremissiläisessä fantasiassa Uuno Klami -levyllä. Tallenteella soivat lisäksi Klamin Kalevala-sarja ja Revontuletorkesterifantasia, jälkimmäinen ensimmäistä kertaa kaupallisena levytyksenä. Syyskuussa 2010 ilmestyneelle Jean Sibelius -levylle on taltioitu sävelrunot Bardi ja Metsänhaltija sekä säveltäjämestarin viulukonsertto Frank Peter Zimmermannin tulkitsemana. Klarinetisti Kari Kriikku säväyttää Jukka Tiensuun musiikkia sisältävällä levyllä Vie-Missa-False Memories I-III (2010), jonka kapellimestarina on John Storgårds. Korngoldin harvinainen sinfonialevytys on yksi orkesterin tuoreimmista levytyksistä

5 Kuukauden orkesterilainen 5/2012 Samuli Peltonen Muusikon urani lähti käyntiin pianon soitolla seitsemän vuoden iässä Seinäjoella, Etelä- Pohjanmaan musiikkiopistossa äitini Raili Peltosen oppilaana. Kahdeksanvuotiaana siirryin selloon, opettajanani oli tuolloin unkarilainen Ferenc Gyimes. Vuosina opettajanani oli isäni Jussi Peltonen, ja niinhän siinä lopulta kävi, että kun Äitini ja isosiskoni ovat pianisteja ja isäni on sellisti, niin sellosta tuli sitten minunkin soittimeni. 14-vuotiaana harjoittelumotivaation ylläpitämiseksi hyvänä porkkanana oli vanhempieni lupaama mopo puolentoista tunnin päivittäistä harjoittelua vastaan. Tärkeä elementti oli myös ilmajokisen paappani, oltermanni Lasse Peltosen vetämä kansanmusiikkiyhtye Peuralan pelimannit, jossa kävin aktiivisesti esiintymässä vuoden iässä, milloin selloa soittaen, laulaen tai jopa viulistina. Taisinpa siinä lomassa säveltää pari polskaakin. Sellonsoitosta innostuin kunnolla 16-vuotiaana päästessäni esiintymään Seinäjoen kaupunginorkesterin solistina Uuno Klamin kappaleella Tsheremissiläinen fantasia, jonka myöhemmin olen levyttänyt Helsingin kaupunginorkesterin kanssa. Orkesterissa työskentelyn ohella opetan sellonsoittoa Sibelius- Akatemiassa, Metropolia-ammattikorkeakoulussa, esiinnyn aktiivisesti erilaisissa kamarikokoonpanoissa sekä konsertoin solistitehtävissä niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Hyvistä kilpailumenestyksistä johtuen konsertointia riittää, joten leipääntymisen vaaraa ei ole olemassa. Vapaa-aikani vietän mieluiten pohjoisen pallonpuoliskon lohijoilla, snookeria pelatessa Ritzissä, kotona gourmet-herkkuja valmistaessa tyttöystäväni Leenan kanssa tai sulkapalloa pelatessa. Kotona häntää heiluttaa valkoinen labradorinnoutaja Daniel. Samuli Peltonen sello Gustav Mahler: Symfoni nr 5 ciss-moll Gustav Mahler är ett klassiskt exempel på den lidande artisten. Känslan av andligt utanförskap och dåliga hälsa, kombinerad med arbetsnarkomani och perfektionism leder vanligen till en för tidig död. Så gick det även för Mahler som med nöd och näppe blev 50. I sin musik sökte han svar på de frågor som ständigt sysselsatte honom. Han kom till storstaden från landsbygden, var en böhmare i Österrike och jude i en värld som blivit allt mer antisemitisk. Mahlers personliga problem och inre strider var av en storleksklass som logiskt ledde till att hans kompositioner blev enorma i omfång. Enligt hans egna ord måste de innefatta hela världen, och vid sidan om det ädla och det förandligade innehöll de därför också banala element. En kväll i februari år 1901 dirigerade Mahler två konserter i Wien: först Anton Bruckners femte symfoni, sedan ett framförande av Mozarts Trollflöjten på hovoperan. Grälen på operan och en omänsklig arbetstakt tog ut sin rätt. Nästa natt fick Mahler en kraftig inre blödning och måste omedelbart opereras. Besöket nära döden ledde till en semester. Samtidigt fick Mahler i praktiken sparken från operan även om han formellt själv bad om avsked. Tonsättaren reste till sin villa i Maiernigg. Konvalescensen blev en arbetssemester och Mahler repade sig snabbt såväl fysiskt som psykiskt. Under våren 1901 skrev han allt som allt åtta sånger till vokalserierna Kindertotenlieder och Lieder aus Des Knaben Wunderhorn, och gjorde även omfattande skisser för en femte symfoni. Symfonin fick dock sin slutliga form först kort före Mahlers död tio år senare. Verket var visserligen färdigt och framfört redan före det, men tonsättaren hade filat på orkestreringen om och om igen. I sina fyra första symfonier arbetade Mahler med utommusikaliska betydelser genom att använda sig av vokalinsatser, eller genom att meddela program som han senare tog bort. I den femte symfonin eftersträvade Mahler ett klart och tydligt uttryck med förebild i Bachs musik, som han vid denna tid hade studerat intensivt. Detta ledde till att hans musik blev mer polyfon än förr. Femte symfonin inleds likt den andra med en sorgmarsch. Även om trumpetens tema genast kräver uppmärksamhet tar orkestern upp även annat material. Den andra satsen är energisk och nästan fientlig i uttryck: våldsamma krafter av såväl inre som yttre art rasar. 8 9

6 Den tredje satsen är ett scherzo. Dess glädje och ljus har på ett för Mahler typiskt sätt drag av försåtlig ironi. Huvudrollen innehas av valthornet som har omfattande solistiska uppgifter. Trions pizzicatovals kommer som ur en annan värld. Scherzot är symfonins mest omfattande sats och är alltså långt ifrån en mellansats. Tonarten blir nu d-moll, som för resten av symfonin etablerar sig som huvudtonart. Den fjärde satsen är symfonins formellt sett enda långsamma sats. Den inleds med stråkarnas breda klanger och musiken associerar till två av Mahlers sånger, Nun seh ich wohl i Kindertotenlieder och Ich bin der Welt abhanden gekommen i Rückertsånger. Mahler blev inte opåverkad av dödens konkreta möjlighet. Finalen inleds med en presentation av olika motiv, en åt gången. Av dessa skapas en bländande polyfon textur som lämnar de två första satsernas dysterhet och går mot ljuset. Medan Mahler arbetade på finalen hade han i Maiernigg sällskap av sin färska hustru Alma som väntade parets första barn. Är symfonins avslutande optimism kanske en återspegling av denna ljuspunkt? Femte symfonin uruppfördes i Köln under Mahlers egen ledning. Pietari Inkinen Pietari Inkinen inledde sina musikstudier som violinist och tog sitt violindiplom vid Sibelius-Akademin år studerade han dirigentteknik vid Sibelius-Akademin under ledning av Jorma Panula och Leif Segerstam. Inkinen har dirigerat samtliga finländska orkestrar. Utomlands har han dirigerat bl.a. Cincinnatis och BBC:s symfoniorkestrar, Rotterdams, Osakas och Oslos filharmoniker samt Wiens, Frankfurts, Sveriges och Hollands radioorkestrar dirigerar han Wagners Ring på Teattro Massino i Palermo fick Inkinen posten som Nya Zeelands symfoniorkesters konstnärliga ledare, ett år senare som Japans filharmonikers första gästdirigent. Han har gjort väl mottagna skivinspelningar för Naxos med bl.a. Nya Zeelands och Bournemouths symfoniorkestrar. Inkinen fortsätter att vara verksam som violinist, bl.a. i Inkinen-trion, vars övriga medlemmar är pianisten Valeria Resjan och cellisten Tuomas Ylinen. Helsingfors stadsorkester Helsingfors stadsorkester, Nordens första professionella symfoniorkester, har varit kontinuerligt verksam i 129 år. Ensemblen på 36 musiker har vuxit till en orkester som består av 102 ordinarie musiker. Den konserterar årligen för ungefär lyssnare. Under de första femtio årtiondena var orkesterns överkapellmästare dess grundare, Robert Kajanus. Åren uruppförde orkestern majoriteten av Jean Sibelius symfoniska produktion under tonsättarens ledning. Stadsorkestern har sedermera lotsats av bla. Paavo Berglund och Okko Kamu. Dess elfte överkapellmästare var Leif Segerstam Violinistkapellmästare John Storgårds är orkesterns överkapellmästare sedan hösten 2008 och Olari Elts dess första gästdirigent sedan hösten Orkestern ger årligen konserter i Helsingfors, sedan hösten 2011 i det nya Musikhuset, och reser regelbundet på turnéer utomlands. Den första konsertresan riktades världsutställningen i Paris år Orkestern har besökt flera europeiska länder och har fyra gånger gästat Förenta staterna och fyra gånger Japan. Vårsäsongen 2004 var stadsorkestern den första finländska symfoniorkester som turnerade i Sydamerika. I augusti 2008 besökte orkestern Kina för första gången. Helsingfors stadsorkestern har gjort framgångsrika skivinspelningar av musik av bla. Sibelius och Rautavaara. Sibelius symfonier spelades in under ledning av Paavo Berglund i mitten av 80-talet. Leif Segerstams Sibeliusserie inleddes med Lemminkäinenlegenderna och violinkonserten (solist Pekka Kuusisto). Inspelningen tilldelades en guldskiva. Skivbolaget Ondines och stadsorkesterns mångåriga samarbetsprojekt, inspelningen av Sibelius samtliga symfonier under ledning av Leif Segerstam, fullbordades år 2005 och har fått ett utmärkt internationellt mottagande. Serien kröntes av Kullervosymfonin med YL, Soile Isokoski och Tommi Hakala; inspelningen har fått Diapason d Or 2008-priset. Inspelningen av Sibelius solosånger med Soile Isokoski som solist och Leif Segerstam som dirigent har även den blivit en kritikerframgång i ledande musikmedia. Våren 2007 tilldelades denna Luonnotar-skiva det uppskattade MIDEM Classical Award, samt BBC Music Magazine Disc of the Year-priset. Yleisradios musikredaktion valde premiärinspelningen av Aulis Sallinens opera Kungen beger sig till Frankrike till Årets skiva På inspelningen dirigeras Helsingfors stadsorkester 10 11

7 och unga finska vokalister av Okko Kamu. Inspelningarna för Ondine av verk av Einojuhani Rautavaara har blivit internationella framgångar. Symfonin Angel of Light tilldelades år 1997 Cannes Classical Award och var Grammynominerad. Nästa år tilldelades skivan Angels and Visitations Cannes Classical Award. Stadsorkesterns Rautavaaraserie har sedermera kompletteras med en inspelning av orkesterns beställningsverk On the Last Frontier, skivorna The Journey och Garden of Spaces (inkluderande Cantus Arcticus och klarinettkonserten), Song of My Heart med Gabriel Suovanen som barytonsolist (2006), Manhattan Trilogy (2008) samt Manhattan Trilogy och A Tapestry of Life med Leif Segerstam. Till serien hör även den tredje pianokonserten Gift of Dreams, beställd och tolkad av Vladimir Askhenazy. Hösten 2004 gjordes för Ondine debutinspelningar av framgångsrika verk av de samtida amerikanska tonsättarna John Corigliano och Christopher Rouse. Hösten 2008 utgavs skivan Elämäni lauluja (Mitt livs sånger) där Matti Salminen tolkar älskade finska sånger tillsammans med HSO och dirigent John Storgårds. Våren 2009 utgavs en konsertinspelning av Josef Suks symfoni Asrael. Inspelningen, med Vladimir Askhenazy som dirigent, blev en internationell kritikerframgång. Skivan Lastenlaulujen aarreaitta (Våra barnsångers skattkammare 2005) kompletterade stadsorkesterns sjuåriga fadderbarnsprojekt som involverade 4500 familjer och väckte internationell uppmärksamhet. Överkapellmästare John Storgårds har dirigerat orkesterns senaste, väl mottagna inspelningar av finländsk musik. HSO:s cellist Samuli Peltonen bländar som solist i Tjeremissisk fantasi på den nya Uuno Klami-skivan, som även innehåller Kalevalasviten och orkesterfantasin Aurora Borealis; det senare verket har aldrig tidigare funnits tillgängligt i en kommersiell inspelning. Hösten 2010 utgavs en Jean Sibelius-skiva som innehåller tondikterna Barden och Skogsrået samt violinkonserten med Frank Peter Zimmermann som solist, samt Jukka Tiensuus musik med Kari Kriikku och John Storgårds (Vie-Missa-False Memories I-III (2010). Korngolds symfoni (2011) är en sällsynt nyhet i HSO:s diskografi. Gustav Mahler: Symphony no. 5 in C sharp minor Gustav Mahler was a prime example of a suffering artist, of a man beset by so many almost insuperable problems that only a work on an immense scale could hope to encompass them. His works were, he said, to embrace the whole of the universe. In 1901, having conducted Bruckner s fifth symphony and Mozart s The Magic Flute all on the same evening, he suffered from a perforated ulcer that demanded immediate surgery, nearly died, but then headed for his villa at Maiernigg to convalesce. Instead of taking life easily, however, he set to work, quickly recovered and produced eight movements of the Kindertotenlieder and Des Knaben Wunderhorn and detailed sketches for his Symphony no. 5 in C sharp minor. Ten years were to pass before the symphony was cast in its final mould, only shortly before his death in Whereas the first four symphonies had carried extra-musical messages, the fifth aspired towards a clear, absolute mode of expression such as that to be found in the music of his idol, J.S. Bach. The fifth symphony, like the second, begins with a funeral march, the second movement with a violent protest by the forces of nature. The third movement is a scherzo and typical of Mahler in that its optimism is tinged with irony and a reminder that there is no such thing as pure bliss or happiness. Taking the leading role in the scherzo is the French horn, and the pizzicato waltz around the middle seems at first to spring from a different world. The scherzo is in fact the weightiest movement in the symphony and far from being a mere interlude. The fourth movement is the only slow one in the symphony and serves almost as a flashback to the time before the funeral march. The music alludes to two of Mahler s earlier songs, Nun seh ich wohl from the Kindertotenlieder and Ich bin der Welt abhanden gekommen from the Rückert Lieder. The finale is a magnificent polyphonic tour de force that abandons the earlier funeral mood to end in a spirit of light and optimism. Pietari Inkinen Pietari Inkinen was appointed Music Director of the New Zealand Symphony Orchestra in He has won unanimous praise for his performances in New Zealand and for his recordings with the Orchestra on Naxos. In November 2010 he led the Orchestra on a highly successful tour of European cities including Vienna, Lucerne, Geneva, Frankfurt and Hamburg 12 13

8 with Hilary Hahn. Pietari Inkinen is also Principal Guest Conductor of the Japan Philharmonic Orchestra, a post he has held since September As guest conductor, Inkinen works with orchestras including Dresden Staatskapelle, Deutsche Symphony Orchestra Berlin, Leipzig Gewandhaus, Bayerische Rundfunk, WDR Cologne, Maggio Musicale, La Scala Philharmonic, Vienna Radio Symphony Orchestra, Los Angeles Philharmonic, National Symphony Orchestra Washington, Rotterdam Philharmonic, Israel Philharmonic, BBC Symphony, CBSO and Orchestre Philharmonique de Radio France. Inkinen enjoys successful collaborations with soloists such as Vadim Repin, Hilary Hahn, Pinchas Zukerman, Nikolaj Znaider, Jean Yves Thibaudet, Alexander Toradze, and Elisabeth Leonskaya. In the operatic pit, he has conducted three productions at the Finnish National Opera including Eugene Onegin and he made a very successful debut at La Monnaie in Brussels conducting the Rite of Spring with the Pina Bausch Dance Company. In spring 2012 he will make his debut at the Berlin Staatskapelle conducting Eugene Onegin. A major highlight of Inkinen s 2012/13/14 season will be his appearance at Palermo s Teatro Massimo, conducting Wagner s Ring Cycle. In the studio, his recordings for Naxos with the New Zealand Symphony of the complete cycle of Sibelius Symphonies, the premiere recording of Rautavaara s Manhattan Trilogy, other music by Sibelius and the Brahms Violin Concerto with the Bournemouth Symphony have all been greeted with critical acclaim. His recording for EMI of Wagner arias and orchestral pieces with Simon O Neil was released last summer and his recording with the Bavarian Chamber Philharmonic received outstanding reviews and was voted the BBC Music Magazine s recording of the month. Inkinen is also an accomplished violinist and studied at the Cologne Music Academy with Zakhar Bron. He has appeared as soloist with many of the leading Finnish Orchestras including Finnish Radio Symphony, Helsinki Philharmonic with whom he performed the Sibelius Concerto in a concert that celebrated the 100th anniversary of their world premiere of the work and has play/directed orchestras including Teatro Carlo Felice Genova, RAI Torino, Norrkopings Symphony and Orchestre National de Lyon. He also enjoys chamber music collaborations and has appeared with the Inkinen Trio at the Wigmore Hall and St. John s Smith Square. The Helsinki Philharmonic Orchestra The Helsinki Philharmonic Orchestra, the first professional symphony orchestra to be founded in the Nordic countries, has been operating without a break for 129 years. During this time it has grown from a band of 36 players to an orchestra of 102 regular members giving concerts attended by a total audience of a good 100,000 a year. The Chief Conductor of the HPO for the first 50 years was its founder, Robert Kajanus, and between 1892 and 1923 it gave the first performances of almost all the symphonic works by Jean Sibelius with the composer himself conducting. Kajanus was succeeded by Paavo Berglund, Okko Kamu and other conductors of note. The 11th Chief Conductor of the HPO was Leif Segerstam , today its Emeritus Chief Conductor. The Principal Guest Conductor, as of autumn 2003, violinist-conductor John Storgårds began as Chief Conductor of the Helsinki Philharmonic Orchestra in autumn Estonian Olari Elts is the HPO s Principal Guests Conductor as of autumn As of autumn 2011 the newly constructed Helsinki Music Centre is now the very heart of Finland s musical life and the HPO s new home venue. In addition to the concerts it gives each year in Helsinki the HPO regularly tours abroad. The first foreign visit was to the Paris World Exhibition in The Orchestra has visited most of the countries in Europe and been on four tours both to the United States and Japan. In spring 2004 the HPO was the first Finnish symphony orchestra to tour South America and in August 2008 the HPO visited China for the first time. Works by Sibelius and Rautavaara have featured on the highly-acclaimed discs made by the HPO. The Finnish Ondine record company and the HPO completed a joint major project in 2005 with the last volume in a new recording of the complete Sibelius symphonies that has received excellent reviews in the international press. This symphony cycle was crowned by an original Kullervo Symphony recording in collaboration with soprano Soile Isokoski, baritone Tommi Hakala, Finnish Male Choir YL and the HPO under the baton of Leif Segerstam. The recording won the Diapason d Or 2008 Award in Paris in November The recordings of works by Einojuhani Rautavaara have been international successes. Angel of Light won the Cannes Classical Award and a Grammy nomination in 1997, Angels and Visitations the Cannes Classical Award the following year. The 14 15

9 Rautavaara series continued with On the Last Frontier (1999), an HPO commission, The Journey (2001), Garden of Spaces, which was coupled with the Cantus Arcticus and the clarinet concerto, Song of My Heart, featuring baritone Gabriel Suovanen as the soloist (2006), Manhattan Trilogy (2008), Before the Icons/Tapestry of Life (2010) with Leif Segerstam and Towards the Horizon and Incantations (2012) with John Storgårds. Another work in the Rautavaara series is the third piano concerto, Gift of Dreams, commissioned by the soloist, Vladimir Ashkenazy. The Orchestra has ventured out into new recording territories with premiere releases of highly-acclaimed works by two leading contemporary US composers, John Corigliano and Christopher Rouse, and a 2011 recording of Erich Wolfgang Korngold s Symphony in F sharp with John Storgårds. The HPO has released its most recent, highly-acclaimed discs of Finnish music under its Chief Conductor John Storgårds. HPO cellist Samuli Peltonen is the magnificent soloist in the Cheremissian Fantasy by Uuno Klami on a CD made in Also on this disc are Klami s Kalevala Suite and orchestral Northern Lights fantasy. On the Jean Sibelius disc of September 2010 are the tone poems The Bard and The Wood Nymph, and the Violin Concerto, starring Frank Peter Zimmermann as the soloist. The most recent discs by HPO present music by Jukka Tiensuu and Erich Korngold. Porvoon Uusi Taidetehdas Ke Kamariorkesteri klo Perinteinen Pernajan kirkon konsertti Taiteellinen suunnittelija Susanna Mälkki Teemasäveltäjä Jonathan Harvey Kapellimestarit Susanna Mälkki Clement Power Dima Slobodeniouk Dalia Stasevska Solistit Marco Blaauw, trumpetti Jaakko Kuusisto, viulu Dave Liebman, saksofoni Hidéki Nagano, piano HumppAvanti! Vieno Kekkonen Jukka Poika To Pe La Su 1.7. klo Avajaiskonsertti, mm. Jonathan Harvey: Bird Concerto for Pianosong klo mm. Bernd Alois Zimmermann: konsertto trumpetille Nobody knows de trouble I see klo Myöhäisillan konsertti Tuomiokirkossa, mm. Harvey: Death of Light / Light of Death klo Marco Blaauw ja elektroniikka, Avantilaista kamarimusisointia klo HumppAvanti! solisteineen klo Hidéki Naganon soolokonsertti, mm. Debussy, Messiaen, Skrjabin, Harvey, Mantovani klo Päätöskonsertti, mm. Harvey, Berio, Stravinsky 16 17

10 Helsingfors stadsorkester The Helsinki Philharmonic Orchestra huilu / FLÖJT / FLUTE Päivi Korhonen 4 Elina Raijas 5 Jenny Villanen 5 * Tapio Laivaara pikkolo / Piccolo Mari Uusitalo ** käyrätorvi / VALTHORN / HORNi Mika Paajanen 4 Ville Hiilivirta 4 Sam Parkkonen 6 Sakari Niemi Miska Miettunen Joonas Seppelin kevät /VÅren / spring 2012 John Storgårds ylikapellimestari / CHEFDIRIGENT / CHIEF CONDUCTOR OLARI ELTS PÄÄVIERAILIJA / FÖRSTA GÄSTDIRIGENT / PRINCIPAL GUEST CONDUCTOR Leif Segerstam emeritus ylikapellimestari / emeritus chefdirigent / emeritus Chief Conductor I viulu / I VIOLIN Pekka Kauppinen I Avoin I Satu Savioja II Eriikka Maalismaa II Mikko Pesonen Anna Repo Katariina Pesonen Erkki Palola Ilkka Viljanen Jani Lehtonen Eija Hartikainen Ilkka Lehtonen Petri Päivärinne Kalinka Pirinen Anna Malmivirta Paula Sundqvist Maiju kauppinen Helmi Kuusi Laura Haarala ** Elisa Rusi-Matero ** II viulu / II VIOLIN Anna-Leena Haikola 4 Kati Kuusava 4 * Heini Kupiainen 6 Teija Kivinen 7 Osmo Vallbacka Heikki Tamminen Teodor Nicolau Kaisa Oravisto Mirjam Suomisto-Vallbacka Romano Repo Satu Alanko-Rautamaa Teppo Ali-Mattila Siiri Rasta Linda Hedlund Matilda Haavisto alttoviulu / ALTVIOLIN / VIOLA Torsten Tiebout 4 Atte Kilpeläinen 4 Lilli Maijala 4 * Petteri Poijärvi 6 Arja Loukas Pekka Laakkonen Heikki Vehmanen Veikko Lipponen Markus Sallinen Aulikki Haahti-Turunen Tuomas Huttunen Kaarina Ikonen Tiila Kangas Barbora Hilpo ** Kaisa Pulkamo ** sello / VIOLONCELL / CELLO Tuomas Ylinen I Tuomas Lehto I Kari Lindstedt II Leena Kavilo III Jaakko Raulamo Ilmo Saaristo Veli-Matti Iljin Samuli Peltonen Jussi Vähälä Jaakko Rajamäki Mathias Hortling ** kontrabasso / KONTRABAS / DOUBLE-BASS Ville Väätäinen 4 Mikko Moilanen 4 Jiri Parviainen 6 Martti Pyrhönen 7 Jorma Härkönen Juhani Rantanen Eero Ignatius Tuomo Matero oboe Avoinna / Vakant / Vacant 4 Jussi Jaatinen 5 Paula Malmivaara Santeri Kaksonen ** englannintorvi / ENGELSKT HORN / COR ANGLAIS Aale Lindgrén klarinetti / KLARINETT / CLARINET Osmo Linkola 4 Anna-Maija Korsimaa 5 Es-klarinetti/ ess-klarinett / e flat clarinet Petteri Kivioja Nora Laihonen ** bassoklarinetti / basklarinett / bass clarinet Heikki Nikula fagotti / FAGOTT / BASSOON Markus Tuukkanen 4 Mikko-Pekka Svala 5 Tapio Lehtonen kontrafagotti / kontrafagott Erkki Suomalainen I / II / III KONSERTTIMESTARI / konsertmästare / LEADER soolosellisti / SOLOCELLIST / PRINCIPAL CELLIST 4 ÄÄNENJOHTAJA / STÄMLEDARE / section PRINCIPAL 5 VUOROTTELEVA ÄÄNENJOHTAJA / ALTERNERANDE STÄMLEDARE / associate PRINCIPAL 6 VARAÄÄNENJOHTAJA / VICESTÄMLEDARE / SUB-PRINCIPAL 7 III SOITTAJA / MUSIKER / PLAYER trumpetti / TRUMPET Pasi Pirinen 4 Simon Cox 5 Thomas Bugnot 5 * Mika Tuomisalo Tapio Paavilainen ** pasuuna / BASUN / TROMBONE Tom Bildo 4 Valtteri Malmivirta 5 Anu Fagerström bassopasuuna/ basbasun / bass trombone Jussi Vuorinen tuuba / TUBA Petri Keskitalo 4 patarummut / TIMPANI Tomi Wikström 4 Mikael Sandström 5 lyömäsoittimet / SLAGINSTRUMENT / PERCUSSION Markku Hannola 4 Pasi Suomalainen 5 harppu / HARPA / HARP Anni Kuusimäki 4 Minnaleena Jankko 5 * VAKITUISEN SOITTAJAN TILAPÄINEN TEHTÄVÄ / ORDINARIE MUSIKERS TILLFÄLLIGA UPPGIFT / temporary POSITION, REGULAR PLAYER ** MÄÄRÄAIKAINEN KIINNITYS / TIDSBUNDET ENGAGEMANG / temporary PLAYER ORKESTERIJÄRJESTÄJÄT / ORKESTERINSPICIENTER / MANAGERS Matti Tähkävuori Mikko Aspinen JANNE LASTUMÄKI ** 18 19

11 SARJAT II & III SERIERNA Pietari Inkinen johtaja / dirigent Gustav Mahler Sinfonia nro 5 cis-molli (1901/1911) Symfoni nr 5 ciss-moll I 1. Trauermarsch: In gemessenem Schritt. Streng. Wie ein Kondukt 2. Stürmisch bewegt. Mit grösster Vehemenz II 3. Scherzo: Kräftig, nicht zu schnell III 4. Adagietto: Sehr langsam 5. Rondo-Finale: Allegro Konserttimestari / Konsertmästare: Jan Söderblom ek HKO ffg HSO Georg Schnéevoigt, johtaja/dirigent konsertti päättyy n. / c konserten avslutas (ei väliaikaa / utan paus) HKO SCREEN -KONSERTIT FINNKINON TEATTEREISSA Tämä Mahler-konsertti esitetään torstaina klo Finnkinon elokuvateattereissa Helsingissä, Vantaalla, Turussa, Tampereella ja Oulussa Lisätietoja: HKO:n kanta-asiakastarjouksella kaksi yhden hinnalla Lisätietoja: ti HELSINKI-PÄIVÄNÄ MUSIIKKITALOSSA klo & HKO:n FILHARMOONINEN VIIHDEJOUSIKKO Vapaa pääsy Konserttisalin ovet avataan klo & SYKSYN HKO-KAUSIKORTIT LIPPUPISTEESTÄ HÖSTENS HSO-SÄSONGKORT FRÅN LIPPUPISTE Syksyn kertaliput Lippupisteestä alkaen Höstens engångsbiljetter fr.o.m från Lippupiste Internet: helsinki.philharmonic@hel.fi Kirjapaino Uusimaa / studio, Porvoo 2012