1907. V. M. Valtiovarain tila.

Transkriptio

1 1907. V. M. Valtiovarain tila. Valtiovarainvaliokunnan mietintö N:o 11 sen kertomuksen johdosta, jonka Keisarillisen Senaatin Valtiovaraintoimituskunta on Suomen Eduskunnalle antanut valtiovarain tilasta. Valtiopäiväjärjestyksen 27 :n mukaisesti on Eduskunnalle annettu Senaatin Valtiovaraintoimituskunnan laatima kertomus valtiovarain tilasta. Tämän kertomuksen on Eduskunta pöytäkirjanotteella toukokuun 28 p:ltä lähettänyt Valtiovarainvaliokunnalle, jolla on ollut tilaisuus sitä tutkiessaan -saada nähdäkseen valtiovaraston tilit ja asiakirjat. Kun Valtiovarainvaliokunnan nyt, ensi kerran toimiessaan uuden Valtiopäiväjärjestyksen mukaan, on ollut ryhtyminen siihen valtion varojen hoidon ja hallinnon tarkastamiseen, joka perustuslain mukaisesti sille kuuluu, on Valiokunnan ollut velvollisuus, ennenkuin se siihen toimeen on mennyt, harkittavakseen ottaa, minkä laatuiseksi ja miten laajaksi Valiokunnan tehtävä tarkastustyö lainmukaisesti on arvosteltava ja missä määrin sen kunnolliseen suorittamiseen on edellytyksiä ja mahdollisuutta. Valiokunnan tarkastustehtäväin laajuus ja tarkoitus on määritelty Hallitusmuodossa ja Valtiopäiväjärjestyk-

2 V. M. Valtiovarain tila. sessä. Hallitusmuodon 50 :ssä säädetään nimittäin, että valtio varain tila näytetään Valtakunnan Säätyjen Valiokunnalle, että saisivat tietää rahojen tulleen käytetyiksi Valtakunnan hyödyksi ja parhaaksi". Tämän säännöksen kanssa yhtäpitävästi säädetään Valtiopäiväjärjestyksen 27 Issä, että,,niin pian kuin varsinaiset valtiopäivät on avattu, on valtiovarain tila eduskunnalle näytettävä, jotta eduskunta saisi tietää, miten kruunun tulot on maan hyödyksi ja parhaaksi käytetty", minkä ohessa 43 :ssä sanotaan, että Valtiovarainvaliokunnan tulee saada tiedokseen valtiovarain tila sekä nähdäkseen kaikki valtiovaraston tilit ja asiakirjat" sekä että Valiokunnan pitää tästä antamassaan mietinnössä erityisesti lausua mielensä siitä, miten eduskunnan erityisiin tarkoituksiin myöntämiä määrärahoja on käytetty". Ja lisäksi on samassa :ssä myönnetty, että eduskunnalla olkoon oikeus tehdä Keisarille ja Suuriruhtinaalle sellainen esitys, johon aihetta on." Näitten säännösten sisällys on selvä. Eduskunnalla on oikeus Valtiovarainvaliokunnan kautta saada aivan täydelliset tiedot kaikesta, joka koskee valtion rahavaroja ja finansseja sekä niin tarkoin ja seikkaperäisesti kuin tarpeelliseksi katsotaan, tarkastaa finanssihallinnon kaikki alat. Eduskunnalla on oikeus täydelliseen fin an ssikontrohiin, ja siihen sisältyy sekä oikeus tutkia onko varoja käytetty siten kuin tilit osoittavat, että myös oikeus tarkastaa, onko varat käytetty tarkoituksenmukaisesti, pitäen silmällä maan hyötyä ja parasta. Kontrollin toteuttamiseksi ja epäkohtien poistamiseksi on Eduskunnalla oikeus tehdä Hallitsijalle ne esitykset, joihin aihetta on. Lyhyesti sanoen, Eduskunnalla ja Valtiovarainvaliokunnalla on oikeus täydelliseen tarkastukseen niin hyvin v?ltion tileihin kuin hallinnon kaikkiin toimenpiteisiin nähden, mikäli ne valtion varoihin vaikuttavat. Tätä oikeutta

3 1907. V. M. Valtiovarain tila. 3 semmoisenaan ei vähennä se asianhaara, että Eduskunnan valta määrätä maan hallinnosta ja valtion varain käyttämisestä on sangen rajoitettu. Luonnollista on, että mahdollisuus käyttää sitä tarkastus- ja kontrollioikeutta, joka näin muodoin Eduskunnalle tulee, sangen suuressa, jopa ratkaisevassa määrässä riippuu siitä, miten valtion tilinteko, kirjanpito, tilien tarkastus ja hallinnollinen kontrolli on järjestetty, eli toisin sanoen siitä, kuinka täydellinen, selvä ja kelvollinen on se tili-, revisioni- ja kontrolli-ainehisto, joka Hallituksen puolelta Eduskunnan tarkastettavaksi annetaan. Eduskunnan suoritettava valvonta tietysti ei voi missään tapauksessa muodostua varsinaiseksi numerotarkastukseksi eikä eri tilintekijäin tai virkakuntien tai muitten varainhoitajain tilien todentamiseksi. Semmoinen tarkastus on hallinnon toimitettava. Vaan tämän hallinnollisen tarkastuksen tulokset ynnä ylimmän hallinnon raha-asiain hoidosta ja johdosta esitettävä selonteko on se luonnollinen pohja, jolle Eduskunnan ylempi tarkastus on perustettava. Ja siinä määrässä kuin tuota hallinnollista tarkastusta ja kontrollia on hyvin hoidettu ja sen tuloksista ynnä hallinnon finanssihoidosta muuten on tarkkaa ja hyvää selkoa tehty, helpottuu tai vaikeutuu Eduskunnan tarkastus. Näin ollen on Valiokunnan luonnollisesti ollut harkitseminen, missä määrässä hallinnollinen tilintarkastus ja hallinnollinen kontrolli on järjestetty semmoiselle kannalle ja hoidettu semmoisella tavalla, että sen tulokset voisivat, kuten pitäisi, muodostaa Eduskunnan tarkastuksen pohjan ja lähtökohdan. Valtion kassa- ja tililaitos on äskettäin uusittu, ja se parannus, joka tällä alalla on saatu aikaan, on niin kieltämätön ja suuri, että Valiokunta, vielä siihenkin nähden, että uusi järjestelmä on varsin vähän aikaa ollut käytännössä, ei katso tarpeelliseksi sitä semmoisenaan Valtiovarainvaliokunnan mietintö N.v 11.

4 V. M. Valtiovarain tila. tässä tutkittavakseen tai arvosteltavakseen ottaa. Mutta mitä hallinnon toimitettavaan kontrolliin tulee, on näyttäytynyt välttämättömäksi vähän tarkemmin kosketella muutamia siihen kuuluvia asianhaaroja. Alkuperäisimmältäkin finanssihallinnolta voi vaatia, että kantomiesten toiminta ja kassojen ynnä muun omaisuuden hoito on ylempien viranomaisten silmälläpidon alaisena siinä määrässä, että kassa- ja ainesvarastot pysyvät oikeina ja kirjojen kanssa yhtäpitävinä. Valiokunnalla ei ole aihetta lausua epäilystään, etteivät olot tässä suhteessa nykyisin ole jotensakin tyydyttäviä. Painavampia muistutyiksia tuskin voidaan tehdä varsinaisen tili-kontrollin suhteen, mikäli tarkoitetaan valtion tilien tarkastusta muodollisissa osissa, eli riittävän varmuuden saamista siitä, että valtion saatavat kaikki peritään ja että kantomiehet kannostaan antavat oikein laaditut ja todisteilla varustetut tilit. Näitä revisionin ja kontrollin puolia on yleensä niin säännöksissä kuin käytännössäkin edellä muita pidetty silmällä. Asetusten mukaisesti tulee erikoistilintekijäin säännöllisesti ja kyllin usein lähettää heidän hallussaan olevista varoista tilit eli raportit kunkin sille virastolle, jonka alainen hän on. Nämät tilit ovat niissä virastoissa, joihin ne lähetetään, heti huolellisesti tarkastettavat, jolloin erittäin on katsottava, että erikoistilintekijä sellaisia maksuja tehdessään, jotka eivät perustu viraston maksumääräyksiin, ei ole mennyt hänelle johtosäännössä tai muuten myönnettyä toimivaltaa ulommaksi. Kun virastot sitten lähettävät erikoistilintekijäin raporttien nojalla laaditut, koko viraston kassanhoitoa koskevat raporttinsa Valtiokonttorille, tulee Valtiokonttorin pitää silmällä, että kaikki valtiotulot pannaan kirjaan valtiovaraston hyväksi ja ettei muita menoja ole kuin semmoisia, joihin on osotettu määräraha vuoden tulo- ja menoarviossa tahi joista on erittäin määrätty. Vuoden loputtua on kaikissa virastoissa Valtiovarainvaliokunnan mietintö N.o 11.

5 1907. V. M. Valtiovarain tila. 5 kirjat laskettavat umpeen ja tilinpäätös tehtävä ennen seuraavan vuoden maaliskuun loppua sekä ennen sitä lähimmän toukokuun loppua todisteineen lähetettävä Eevisionikonttoriin. Tämä varsinainen kontrolli- ja tarkastusvirasto toimittaa julkisten tililaskujen lopullisen tarkastuksen. Mutta Eevisionikonttorin ohjesäännön mukaan toimitettava tilien tarkastus on pääasiallisesti ainoastaan muodollinen; ainoastaan semmoiset virheet joutuvat huomion ja muistutuksen esineeksi, jotka itse tilikirjoista voidaan selville saada. Yleensä ei liene syytä epäillä, etteivät ne varsinaiset virheet, jotka laskuihin ovat voineet jäädä, tämän tarkastuksen kautta tulisi ilmi, ja myöskin voinee pitää varmana, että niiden johdosta säännöllisesti ajetaan se kanne, johon aihetta voi olla. Kun tähän lisätään, että suurimmissa rahankantovirastoissamme, rautatiehallituksessa ja tullivirastossa, on järjestetty erityinen revisioni, joka tunnetusti työskentelee hyvinkin tarkoin, niin voitanee sanoa, että muodollinen tilien tarkastus meillä on muutoin tyydyttävällä kannalla, paitsi mitä tulee tarkastuksen hitauteen, joka on niin suuri, että tilit yleensä saadaan lopullisesti tarkastetuiksi vasta kahden vuoden kuluttua sen vuoden jälkeen, jota ne koskevat. Ohjesäännön mukaan tulee Eevieionioikeuden vuosittain Senaattiin lähettää kertomuksensa edelliseltä vuodelta Eevisionioikeuden ja Eevisionikonttorin töitten menosta ja siihen liittää luettelot kaikista niistä muistutuksista, joihin on aihetta huomattu. Pintapuolisesti katsoen voisi näyttää siltä, kuin edellä kerrottu järjestelmä olisi hyvinkin omiansa turvaamaan valtion oikeuden ja takaamaan tilinteon tarkkuuden. Jos ei vaadita muuta kuin varamutta siitä, etteivät asianomaiset rahankantomiehet ja tilintekijät jätä kruunun varoja kantamatta tai tilittämättä, niin täytynee myöntää, että Valtiovarainvaliokunnan mietintö N.~o 11.

6 V. M. Valtiovarain tila. järjestelmä on riittävä. Mutta kuten jo ennen on sanottu, on se tilien tarkastus, joka näin toimitetaan ainoastaan muodollista laatua. Kokonaan tarkastuksen ulkopuolelle jää sen seikan tutkiminen, onko kruunun omaisuuden hallinnossa ja maksujen suorittamisessa vaarinotettu sitä järkiperäisyyttä, säästäväisyyttä ja huolellisuutta, jota tulee valtion viranomaisilta ja toimimiehiltä vaatia. Tässä suhteessa ei ole olemassa minkäänlaisia muita takeita kuin se silmälläpito, joka asetusten mukaisesti kullakin eri alalla on keskusviranomaisen tai viraston päällikön virkavelvollisuutena. Muuta kontrollia ei ole idilläkään aloilla, joilla kruunu harjoittaa varsinaista liikennetoimintaa, kuten valtion rautateillä ja kruunun rakennusyrityksissä. R-autatierakennustöitten kestäessä ei kukaan muu kuin omat lähimmät esimiehet tutki, suoritetaanko työt rakennussuunnitelmain mukaisesti sekä kaikissa suhteissa noudattamalla rakennuksen taloudellista päämäärää. Sama on laita kruunun metsien hoitoon sekä puitten leimaamiseen ja hakkuitten tarkastamiseen nähden; sanalla sanoen, valtion omaisuuden hoito ei ole semmoisen alituisen tarkastuksen alaisena, joka takaisi, että siinä riittävästi noudatetaan terveitä taloudellisia periaatteita ja menettelytapoja. Millään näillä aloilla nykyään ei toimiteta asianomaisen viraston ulkopuolelta tulevaa revisionia hallinnon asialliseen puoleen nähden, vaan supistuu valtion kontrolli tässäkin etupäässä siihen, että asianomaisten maksumiesten tilit, työlistat y. m. semmoiset todisteet numeroiltaan tarkastetaan. Kumminkin on aivan selvä, että valtion oman talouden vuosi vuodelta laajentuessa tämä hallinnon asiallinen tarkastus käy yhä tärkeämmäksi ja että se nyt jo olisi yhtä tärkeä kuin se asiakirjallinen revisioni, josta on huoli pidetty. Revisionioikeuden ohjesäännön 3 :ssä säädetään kyllä, että Revisionioikeuden tulee käsiteltäväkseen ja ratkaistavakseen ottaa ne muistutukset, jotka voidaan

7 1907. V. M. Valtiovarain tila. 7 tehdä ei ainoastaan itse tilejä vastaan, vaan myöskin asianomaisen hallintoa, rahankantoa ja silmälläpitoa vastaan. Mutta B&visionioikeuden ja Revisionikonttorin kokoonpano on meillä semmoinen, ettei mainittu virasto pysty todellista asiallista silmälläpitoa ja kontrollia ylläpitämään ja ettei siltä voi sitä vaatiakaan. B/evisionikonttorin virkamiehet määrätään yksinomaan kameraalisten virka-ansioitten nojalla ja ottamatta huomioon, omistavatko he niitä teknillisiä tietoja, joita välttämättömästä tarvittaisiin, jotta he kykenisivät arvostelemaan edellä mainittujen alojen oloja asialliselta kannalta. Asiain näin ollen on aivan luonnollista, että Eevisionioikeuden vuosikertomukset liitteineen, jotka Valiokunta on katsonut tarpeelliseksi nähtävikseen hankkia, eivät sisällä mitään semmoista selontekoa siitä tavasta, jolla hallintoa on ylläpidetty ja hoidettu, että Valiokunnalla niistä olisi voinut olla minkäänlaista apua, sen vähemmin ohjausta, kun Valiokunnan on tullut täyttää sitä ylempää tarkastusvelvollisuutta, joka valtiopäiväjärjestyksen mukaan on sen suoritettavana. Itse asiassa eivät revisioni- ja kontrolliolot maassamme ole mainittavasti muuttuneet tai parantuneet Ruotsin ajoilta asti. Päinvastoin on aivan luonnollista, että valtiollisen elämän ja toiminnan laajetessa keskusvirastojen ja lääninhallitusten on käynyt mahdottomaksi seurata hallinnollisen elämän ilmiöitä edes niinkään tarkoin kuin vanhempina aikoina. Valiokunta katsoo tarpeelliseksi mielipiteenään esiintuoda, että tätä asiain tilaa ei pitäisi enään jatkaa, vaan että niin pian kuin suinkin pitäisi ryhtyä semmoisiin toimiin, että saadaan aikaan uudenaikaisempi ja joutuisampi tilien tarkastus sekä tehokas asiallinen kontrolli. Millä keinoin viime mainittu varmimmin ja käytännöllisimmin olisi aikaan saatavissa, siitä ei Valiokunta ole katsonut asiakseen nyt tehdä yksityiskohtaista ehdotusta.

8 V. M. Valtiovarain tila. On kyllä huomattava, että valtion viranomaisten kautta tapahtuva valvonta, olkootpa ne sitten ylempiä tai alempia, samaan tai toiseen virkakuntaan kuuluvia, yleensä on vaarassa ennemmin tai myöhemmin jähmettyä kaavamaiseksi ja siten menettää tarpeellisen jäntevyyden. Tämä jäntevyys voidaan Valiokunnan mielestä ylläpitää ainoastaan siten, että Eduskunta luottamusmiestensä kautta on valvonnassa ossallisena. Mutta toiselta puolen on varsin luonnollista, että Hallituksen, voidakseen avoimin silmin arvostella valtiotalouden tarpeita ja tuloksia sekä välttää muistutuksia, on saatava varmuus siitä, että sen suunnitelmat taloudellisessa suhteessa tarkoituksenmukaisesti toimeenpannaan. Sentähden on Valiokunta, joka, mitä Eduskunnan puolelta tapahtuvan asiallisen valvonnan helpottamiseen tulee, viittaa tässä mietinnössä toisessa kohden esitettyyn ehdotukseen, katsonut velvollisuudekseen huomauttaa, että hallinnonkin puolelta tapahtuva kontrolli kaipaa pikaista parannusta. Valiokunta saa senvuoksi kunnioittaen ehdottaa, että Eduskunta mielipiteenään lausuisi: että maan revisionilaitos on järjestettävä sellaiseksi, että valtiovarainhoidon niinhyvin muodollinen kuin asiallinen puoli tulisi riittävän ja pätevän valvonnan alaiseksi. Asian tärkeyteen nähden olisi Valiokunnan mielestä Hallituksen, kun se ryhtyy kysymyksessä olevaan uudistustyöhön, annettava Eduskunnalle tilaisuus lausua mielipiteensä niistä perusteista, joiden pohjalle sellainen uudistus suunnitellaan järjestettäväksi.

9 1907. V. M. Valtiovarain tila. 9 Valtiovarainvaliokunta on, kuten jo edellä on esitetty, elävästi tuntenut ne vaikeudet, jotka nykyisen asiaintilan vallitessa kohtaavat sen finanssikontrollin täysin tyydyttävää ja kyllin perinpohjaista toimeenpanoa, joka Y. J:n 27 :n mukaan kuuluu Eduskunnalle ja sen Valtiovarainvaliokunnalle. Myöskin aikaisempien valtiopäiväin valtiovaliokuntien mietinnöistä voidaan huomata, kuinka tämä kontrolli on pakosta rajoittunut pääasiallisesti enemmän tai vähemmän pinnalla esiintyviin, verrattain helposti silmäänpistäviin seikkoihin ja ilmiöihin. Tämä johtuu etupäässä siitä, että valtiovaliokunnilla on ollut niin niukalta aikaa kysymyksessä olevaan tarkastustyöhön, niillä kun on ollut muitakin tärkeitä valmistelutehtäviä. Sen kautta, että uusi valtiopäiväjärjestys on supistanut varainhoitokauden ainoastaan yhteen vuoteen, on tosin kullakin kerralla tarkastettavana oleva aineisto ja siis työmääräkin tuntuvasti vähentynyt. Tähän vaikuttaa myöskin se selvempi muoto, jonka valtiontilit 1899 vuoden tilitysreformin kautta ovat saaneet. Mutta toiselta puolen on Eduskunnan koossaolo-aika lyhennetty neljästä kolmeksi kuukaudeksi ja sitä paitsi valtiovarainvaliokunnalle siirretty kaikki ne usein jotensakin laveita esitöitä vaativat tehtävät, jotka ennen ovat kuuluneet suostuntavaliokunnalle. Valtiovarainvaliokunnalla onkin jo ollut tilaisuus havaita, kuinka toivottavaa olisi, että ryhdyttäisiin erinäisiin toimenpiteisiin V. J:n 27 :n osoittaman tarkoitusperän täydellisemmäksi toteuttamiseksi. Tässä on huomattava, että Eduskunnalla on käytettävänään joka tapauksessa tuntuvasti yksinkertaisempaa ja. paljon vähemmin monipuolista Suonien Pankin tilien tarkastusta varten täydellisempi koneisto, jonka toiminta ei ole rajoitettu siihen aikaan, jolloin Eduskunta on koolla. Pankkivaliokunta voi tässä perustaa tarkastuksensa, paitsi siihen kertomukseen, minkä pankkivaltuusmiehet, jotka tavallaan

10 V. M. Valtiovarain tila. edustavat yhdenjaksoista tarkastusta, antavat jokaisille valtiopäiville, myöskin sen tarkastuksen tuloksiin, joka Eduskunnan valitsemien pankkitarkastajain tulee toimittaa. Tämän mukaisesti on erinäisissä maissa, kansaneduskunnalle kuuluvan valtiovarainhoitoa koskevan valvonnan helpottamiseksi, säädetty, että eduskunnan tulee valita joku määrä valtiorevisoreja. Näiden pitää eduskunnan istuntokausien väliaikoina toimittaa lopullista ylintä finanssikontrollia varten tarvittava yksityiskohtainen tarkastustyö kokonaisuudessaan, sekä sen tuloksista antaa täydellinen kertomus kansaneduskunnalle, joka tämän kertomuksen ja hallituksen selontekojen nojalla jotensakin lyhyessä ajassa saattaa saada verrattain varmaa ja perusteellisen lopullisen käsityksen valtiovarainhallinnosta. Tällaisia revisoreja on olemassa m. m. Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Belgiassa. Niin säädetään esim. Ruotsin voimassa olevan Valtiopäiväjärjestyksen 72 :ssä: ^Jokaisilla valtiopäivillä määrätään revisoreita, luvultaan kaksitoista kutakin vuotta varten, joista kumpikin Kamari valitsee puolet, hallitusmuodon ja vahvistetun ohjesäännön mukaan tarkastamaan valtiolaitoksen, Valtiopankin ja Valtionvelkakonttorin tilaa, johtoa ja hallintoa. Kunkin tarkastuksen tulee kohdistua yhden vuoden päätettyihin tileihin. Tarkastus alkaa ohjesäännössä määrättynä päivänä (l p. lokakuuta) ja on se saatettava loppuun kahden kuukauden kuluessa". Ohjesäännön (19 piitä toukok. 1893) mukaan voivat revisorit asiain valmistamista varten jakautua osastoihin; he valitsevat keskuudestaan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan ja tulee heidän ottaa erityiset sihteerit valtiolaitosta, pankkia ja valtiovelkain hallintoa varten, kuin myös tililasku- ja kanslia-apulaisia tarpeellinen määrä. Tarkastustyöstä heidän on annettava kertomukset, erikseen valtiolaitoksesta, Valtiopankista ja Valtionvelkakonttorista j. n. e. Valtiopäiväjärjestyksen 72

11 1907. V. M. Valtiovarain tila. 11 :n mukaan tulee lähinnä kokoontuvain varsinaisten valtiopäiväin jättää ne muistutukset, joiden esittämiseen revisorit katsovat syytä olevan, sen jälkeen kun niistä ensin on annettu selitykset, asianomaisten valiokuntain tarkastettaviksi ja edelleen käsiteltäviksi. Valtiolaitoksen tarkastusta koskeva kertomus annetaan Valtiovararainvaliokunnalle. Edellisessä lyhykäisesti esitetyillä syillä ja varainhoitokertomusta tarkastettaessa saavutetun kokemuksen nojalla, saa Valtiovarainvaliokunta kunnioittaen esittää, että Eduskunta Hallitsijalta anoisi että Eduskunnalle aikanansa annettaisiin armollinen esitys sellaisesta lisäyksestä voimassa olevaan Valtiopäiväjärjestykseen, että Eduskunta saisi oikeuden valita asiantuntevia valtiorevisoreja, joiden tulisi Valtiopäiväin väliaikoina toimittaa siihen finanssihallinnon tarkastukseen tarpeelliset esityöt, joka V. J:n 27 ja 43 :n mukaan kuuluu Eduskunnalle ja sen Valtiovarainvaliokunnalle. Suoritettavaansa tarkastustyöhön lähtiessääu Valiokunta ei ole voinut olla kiinnittämättä huomiotansa siihen, että valtion nykyinenkään tilijärjestelmä ei ole tehnyt mahdolliseksi esittää Eduskunnalle selvitystä valtiovarain tilasta myöhemmältä ajalta kuin vuodelta 1905, ja että sen mukaan vastedeskin kertomus säännöllisesti tulee käsittämään toista vuotta vanhoja asioita. Luonnollista on, että tämä ei voi olla vaikuttamatta lamauttavasti siihen tarkastustoimeen, joka on Valiokunnan suoritettava. Tämä tarkastustoimi sekä raha-asiain järjestely helpottuisi

12 V. M. Valtiovarain tila. tuntuvasti, jos Eduskunnalle esitettäisiin numerot ja muut tiedot, vaikkapa summittain, lähinnä edelliseltäkin vuodelta. On luonnollista, että lopullista valtion tilinpäätöstä ei ole mahdollista saada aikaan niin varhain, että tilinpäätös edelliseltä vuodelta voitaisiin seuraavan vuoden helmikuussa kokoontuvalle Eduskunnalle esittää. Mutta silti ei ole katsottava mahdottomaksi valtion tihlaitoksen kehittämistä sillä tavoin, että meillä, niinkuin erinäisissä vieraissa maissa, jonkunlainen ennakkotilinpäätös voitaisiin laatia siksi hyvissä ajoin, että Eduskunta säännöllisen istuntokautensa aikana voisi sen nojalla saada tiedon lähinnä edellisenkin vuoden valtiotalouden tuloksista. Valiokunta tahtoo sentähden lausua sen toivomuksen, että Hallitus ottaisi sellaisen järjestelmän aikaansaamisen harkittavakseen. Tämän ohessa katsoo Valiokunta tarpeelliseksi huomauttaa kuinka tärkeätä olisi, että kuluvan vuoden tuloja menoarvio aina vojsi valmiina ja vahvistettuna olla Valtiovarainvaliokunnan käytettävänä, koska se hyvin suuressa määrässä voisi helpottaa sitä valtiovarain tilan arvostelemista, joka on Valiokunnan asiana. Tuloja menoarviolla ei kyllä meillä ole sitä perustavaa merkitystä kuin parlamenttaarisissa valtioissa on niiden budgetilla, ja kuin sillä meidänkin oloissamme kyllä voisi olla, varsinaisena lakina, jonka mukaan koko raha varain hoito tarkasti järjestetään ja suoritetaan. Se on meillä paremmin käsitettävä Hallituksen laatimaksi ohjeeksi, jossa ilmoitetaan, miten valtion tulot on kannettava ja menot suoritettava eri lakien ja määräysten mukaan. Mutta semmoisenakin on sillä suuri merkitys yksin senkin kautta, että kaikki valtion kirjanpito ja tilitys on asetettava sen mukaan. Tällä kertaa on Valiokunnalla kyllä ollut käytettä-

13 1907. V. M. Valtiovarain tila. 13 vanaan 1907 vuoden täydellinen tulo- ja menoarvio, mutta on Valiokunta tahtonut kosketella tätä asiaa tulevaan valtiopäiväin varalta senvuoksi, että viimeisinäkään vuosina tulo- ja menoarvio ei ole valmistunut siinä ajassa, kuin Keisarillisessa asetuksessa toukokuun 3 päivältä 1899 säädetään, eli edellisen vuoden kuluessa, vaan vasta noin toisena tai kolmantena kuukautena uudella vuodella, joten voi sanoa, että meillä säännöllisesti on aina eletty vuoden kaksi tai kolme ensimäistä kuukautta ilman vahvistettua menosääntöä. Tässä yhteydessä on Valiokunta valtion tilijärjestelmän suhteen tahtonut kiinnittää huomiota seuraavaan seikkaan, joka on mainittu vuonna 1904 valtiovarain tilasta annetussa kertomuksessa. Valtion tililaitoksessa toimeenpantu uudestajärj estäminen oli hävittänyt tällä alalla melkein kaikki vanhat perinnäiset muodot ja pannut sijaan puhtaasti järkiperäisesti ajatellut uudet, jotka, toimiaksensa täysin moitteettomasti, vaativat jokaiselta sovelluttaj aitansa, paitsi niiden selvää käsittämistä, myöskin ehdotonta täsmällisyyttä. Hyvä tulos oli senvuoksi saavutettavissa vasta sitten, kun maan virastoihin olisi saatu syntymään uuden järjestelmän vaatimusten mukainen vakaa käytäntö, minkä ohessa sanottu järjestelmä menotalouden hoitoon nähden edellytti monessa kohden toisenlaista muodollista menettelyä, kuin mikä meillä yleensä on voimassa. Sanotussa kertomuksessa tunnustetaan, ettei vaikeudet tällä alalla silloin olleet täydellisesti voitetut. Vaikka nyt käsillä oleva kertomus ei sisällä puheenalaisesta seikasta erityistä ilmoitusta, edellyttää Valiokunta kuitenkin, että raha-asiain hallinto on jatkanut pyrintöjä kaikkien tähän kuuluvien olojen kehittämiseksi edellä viitattuun suuntaan.

14 V. M. Valtiovarain tila. Edellisissä osastoissa on tuotu esiin asianhaaroja,, jotka vaikeuttavat Eduskunnan ja ensi kädessä sen Valtiovarainvaliokunnan puolelta tapahtuvaa valtiovarainhoidon tarkastusta. Kuitenkin on toisaalta myönnettävä, että Valtiovarainvaliokunnan työ muutamissa suhteissa on nykyään helpompi kuin edellisten aikain Valtiovaliokuntien. Viimemainitut saivat nimittäin entisen tilijärjestelmän puutteellisuuden takia osittain menettää aikaansa suoranaisten tili- ja laskuvirheiden oikomiseen tai niiden huomauttamiseen, minkä ohessa noiden monimutkaisten ja vaikeatajuisten tilien pohjalle oli laadittava tilastollisia selvittelyjä, jotta olisi mihin perustaa laskelmat seuraavien vuosien taloutta suunniteltaessa. Nykyinen tilijärjestelmä antaa riittäviä takeita siitä, että tili- ja numerovirheet, mikäli sellaisia sattuu, aikanansa välttämättä ilmenevät ja siis saatetaan oikaista finanssihallinnon toimenpiteestä, ilman että Eduskunnan tai sen valiokunnan tarvitsee tässä kohden harjoittaa tarkastusta ja valvontaa. Ja kun valtiovarain tilasta annetut kertomukset, niinhyvin se, joka jätettiin vuosien valtiopäiville, kuin nyt käsillä olevakin, ovat varustetut johdannolla, joka sisältää vertailevan tilastollisen selonteon valtion menojen ja tulojen vaihtelusta sekä tietoja valtiotalouden eri haarojen tuloksista ja niiden hoidossa ilmenneistä huomattavammista seikoista, on Valiokunnan tehtävä tässäkin suhteessa käynyt yksinkertaisemmaksi. Kun vuosien valtiopäiville annettu kertomus käsitti lopulliset tilit 5:ltä, muutamain rahastojen suhteen jopa 6:ltakin vuodelta, joista osa kuului vanhan, osa uuden tilijärjestelmän voimassaoloaikaan, saattoi silloisella Valtio valiokunnalla olla aihetta kertomuksen johdannossa esitetyn vertailevan tilaston täydentämiseen. Tällä kertaa, kun kertomus käsittää ainoastaan kaksi vuotta, vuodet 1904 ja 1905, joista edellinen sen lisäksi

15 1907. V. M. Valtiovarain tila. 15 jo viime kertomuksessa ja Val tio valiokunnan mietinnössä on osittain otettu huomioon, ei Valiokunta ole pitänyt enempien tilastollisten taulujen tai selvittelyjen esittämistä tässä mietinnössä tarpeellisena, koska ne lisätiedot, mitä ehkä halutaan, helposti ovat johdettavissa joko kertomuksen johdannossa löytyvistä tai valtiontilinpäätöksiin kuuluvista tauluista. Jotta samain asiain kertaamista vältettäisiin, on Valiokunta katsonut tarkoituksenmukaisimmaksi ensin ottaa tarkastaaksensa varainhoitokertomukseen 9:ntenä liitteenä sisältyvän»kertomuksen siitä, mitä on tehty niiden muistutusten johdosta, jotka Valtiosäätyjen Valtiovaliokunta vuosien valtiopäivillä oli tehnyt valtiovarain tilasta silloin annetun kertomuksen johdosta", ja vasta senjälkeen siirtyä tutkimaan, mitä muutoin voisi olla muistutettavaa käsillä olevan valtiovarain tilaa koskevan kertomuksen johdosta. Sivuuttaen ne edellä kosketellun 9:nnen liitteen kohdat, joista ei ole muuta sanottavaa, kuin että niissä mainitut muistutukset on otettu huomioon, on Valiokunta muutamain kohtain suhteen katsonut olevan aihetta seuraaviin huomautuksiin (eri kohdat ovat tässä merkityt samoilla numeroilla kuin kyseenalaisessa liitteessä). 2. Mitä valtiosihteerinviraston henkilökuntaan tulee, on ne muistutukset, jotka tarkoittavat sitä, että tässä virastossa käytettäisiin ainoastaan suomalaisia virkamiehiä, pääasiallisesti otettu huomioon, mutta kuitenkin palvelee sanotussa virastossa vielä eräitä henkilöitä, jotka eivät ole Suonien kansalaisia. Säästäväisyyssyistä tarpeellista virkamiesten luvun vähentämistä ei vielä ole saatu aikaan. Tämän viraston

16 V. M. Valtiovarain tila. menot, jotka vuonna 1898 olivat Smk. 233,100:, tekivät vuonna 1904 Smk. 300,262: 21 ja vuonna 1905 Smk. 305,351: 29 sekä vuonna 1906 Smk. 315,709: 79, ja laskettiin 1907 vuoden menoarviossa 327,400 markaksi, johon vielä lisäksi tulee 50,000 markkaa niiden kahden ylemmän virkamiehen palkkaamiseksi, jotka vuonna 1907 asetettiin ministerivaltiosihteerin avuksi. Valiokunnan mielestä on sentähden välttämätöntä, että vuosien Valtiovaliokunnan esittämiä toimenpiteitä valtiosihteerinvirastoon nähden vielä jatketaan. 3. Kenraalikuvernöörin kansliassa ovat pääasiallisesti ennallaan kaikki ne epäkohdat, joita vastaan edellisillä valtiopäivillä niin hyvin laillisuuden kuin tarkoituksenmukaisuuden ja säästäväisyyden kannalta on tehty muistutuksia. Ensinmainittua laatua oleviin epäkohtiin ei Valiokunta katso tarpeelliseksi kajota, koska ne ovat Perustuslakivaliokunnan käsiteltävinä. Sitä vastoin ei Valiokunta voi muuta kuin valittaen merkitä, ettei vuonna 1904 kanslialle vahvistettua vuosirahasääntöä vielä ole muutettu. Kanslian menot, jotka vuonna 1898 olivat Smk. 121,991:68, nousivat vuonna 1904 Smkaan 287,136:75, vuonna 1905 Smk:aan 285,007:91 sekä vuonna 1906 Smkaan 285,781: 41 ja laskettiin 1907 vuoden menoarviossa 293,300 markaksi. Valiokunnan mielestä olisi nykyisen kenraalikuvernöörin alotteesta vireille pantu hanke näiden kustannusten vähentämiseksi 100,000 markalla pian toteutettava ja sen lisäksi otettava harkittavaksi, eikö puheenalaisia menoja voisi vielä siitäkin alentaa. 4. Menot kuvernöörien ja lääninvirkamiesten palkkoihin nousivat vuonna 1904 Smk:aan 3,108,243:18 (menoarvion 2,935,161: 81 vastaan) ja 1905 Smk:aan 3,064,788:12. Valtiovaliokunnan vuosien valtiopäivillä lausuma toivomus, että nämä vuosina näin suuriksi kohonneet kustannukset laillisen järjestyksen pa- ValtwvarainvalioJcunnan mietintö N;o 11.

17 1907. V. M. Valtiovarain tila. 17 lauduttua taas voitaisiin tuntuvasti vähentää, ei, niinkuin Hallituskin nyt tarkastettavana olevassa kertomuksessa on ilmoittanut, vielä ole mainittavassa määrässä toteutunut, vaikka kuvernöörien palkat alennettiin asetuksella 17 päivältä joulukuuta 1905 ja joissakuissa muissakin kohdissa on menoja supistettu. Todellisuudessa nousivat nämä menot vuonna 1906 Smklaan 3,098,327:18. Näyttää senvuoksi olevan aihetta lausua toivomus, että Hallitus kiinnittäisi kaikkea mahdollista huomiota puheenaolevan menoluokan pikaisen ja tuntuvan vähennyksen tarpeellisuuteen. Esteenä tässä kohden ei Valiokunnan mielestä myöskään pitäisi olla se lääninhallituksiin tulevain asiain luvun lisäännys, mikä nykyisen virkeämmän toiminnan johdosta yhteiskuntaelämän eri aloilla on tapahtunut. Valiokunta näkee nimittäin sanotussa ilmiössä pääasiallisesti syyn, joka kehottaa lisäämään hallinnon desentralisationia ei ainoastaan virastoissa vaan myöskin jouduttamalla kunnallisen itsehallinnon kehitystä, niin että sen huostaan yhä enemmän annetaan niitä tehtäviä, jotka nykyään liiaksi keskittyvät hallinto-orgaaneihin. Tällainen kunnallisen itsehallinnon kehitys ei tosin ehkä vähentäisi yhteiskunnan menojen kokonaismäärää, mutta varat tulisivat tuottavammalla tavalla käytetyiksi. Melkoista työn vähennystä lääninhallituksissa niinkuin muissakin virastoissa tuottaisi myöskin yksinkertaisemman ja lyhemmän käsittelytavan käyttäminen. 5. Poliisilaitokseen nähden ilmenee vieläkin suuremmassa määrässä edellä huomautettu epäkohta, sillä vuosien valtiopäiväin lausuma toivomus, että laitoksen menot pian vähenisivät, ei ole toteutunut. Luku»Poliisilaitos" käsitti menoja vuonna 1904 Smk. 1,590,592:23 ja vuonna 1905 Smk. 1,834,759:06 sekä vuonna 1906 Smk. 2,629,688: 05 ja arvioitiin 3,734,558 markaksi vuoden 1907 menoarviossa. Valiokunta toivoo, että Hallitus mah- 2

18 V. M. Valtiovarain tila. doilisuuden mukaan lakkauttaa poliisivoiman lisäämiseksi käytetyt väliaikaiset määrärahat. Tässäkin kohdassa voisi kehittynyt ja luja paikallinen itsehallinto tehokkaasti ja menestyksellisesti keventää Hallituksen tehtävää. 6. Edellyttäen, että Eduskunta toisessa yhteydessä saa tilaisuuden lausua oikeudelliselta kannalta ajatuksensa siitä valitettavasta viivytyksestä, joka on kohdannut vuosien valtiopäiväin hyväksymää painovapauslakia, jättää Valtiovarainvaliokunta sen puolen asiasta koskettelematta. Mutta Valiokunta ei voi olla huomauttamatta, että tämä viivytys on aiheuttanut sellaisen menoerän edelleen pysyttämisen, joka maan hyödyn kannalta on tarpeeton, nimittäin meno painoasiain ylihallituksen voimassapitämisestä. Tämä menoerä oli vuonna 1904 Smk. 46,401: 44 ja vuonna 1905 Smk. 43,457: 42 sekä vuonna 1906 Smk. 43,062: 39 ja laskettiin vuoden 1907 menoarviossa 43,079 markaksi. Sen jälkeen kun marraskuun 4 p:nä 1905 annetulla julistuskirjalla sensuuri ja painoasiamiesten virat lakkautettiin ja useimmat mainitun ylihallituksen tehtävät loppuivat, olisi puheenalainen laitos tarpeettomana mitä pikemmin lakkautettava. 7. Vuosien Valtiovaliokunta huomautti, etteivät alkeisoppilaitosten venäjänkielen opetuksesta aiheutuneet runsaat menot vastanneet todellista tarvetta. Venäjänkielen tavatonta tuntimäärää on alkeisoppilaitosten opetussuunnitelmassa sittemmin tuntuvasti vähennetty, mutta tämän toimenpiteen raha-asialliset seuraukset eivät näillä valtiopäivillä ole Valiokunnan tarkastettavina. Ei ole vielä myöskään saanut korkeimmassa paikassa ratkaisuaan Senaatin esitys venäjänkielen opetuksen tarkastuksen uudestaan järjestämisestä. 8. Kysymys postimaksujen erittäin toivottavasta alentamisesta on vielä ratkaisematta. 10. Ratkaisua vailla on niinikään vuosien

19 1907. V. M. Valtiovarain tila. 19 Valtiovaliokunnan vaatima valtionrautateille sijoitettujen venäläisten santarmien poistaminen muualta paitsi maan rajojen ulkopuolella olevalta Valkeasaaren Pietarin rataosalta. Puheena oleva Suomen viranomaisista riippumaton poliisimiehistö aiheutti maalle menoja vuonna 1904 Smk. 118,451:05 ja vuonna 1905 Smk. 103,089:26 sekä vuonna 1906 Smk. 161,981: ja 13. Kertomuksessa esiintyy käsitys, että vaikkei vuosien Valtio valiokunnan vaatimaa valvontaa Venäjän sotalaitoksen käytettäväksi annettujen suomalaisten kasarmien kunnossapidon turvaamiseksi olekaan pantu toimeen, Suomen valtiovaraston edut tulevat tyydyttävästi huomioonotetuiksi sen kautta, että silloin, kun puheenaolevat kasarmit jätetään takaisin Suomen valtiolle, otetaan selko Venäjän sotalaitoksen vastattavaksi jäävästä mahdollisesta rappeutumisesta ja sen johdosta esitetään tähän perustuvat korvausvaatimukset. Missä määrin sellainen tarkastus, joka tietysti joka tapauksessa on suoritettava, itsessään riittävästi korvaa kysymyksenalaisen silmälläpidon, sitä ei Valiokunta ota ratkaistakseen. Mutta jos Suomen viranomaisten puolelta ei tätä kasarmien silmälläpitoa toimiteta, on sitäkin välttämättömämpää ryhtyä muihin keinoihin, jottei Suomen valtion omistusoikeus näihin kasarmeihin joudu unohduksiin. Siinä suhteessa olisi tärkeätä, että valtiovarastoon suoritettaisiin korvaus kysymyksenalaisten kasarmien käyttämisestä vuosien Valtio valiokunta laski silloin Venäjän sotalaitokselle luovutettujen kasarmien ja niiden alueitten arvon 12,652,563 markaksi. Sen jälkeen on Venäjän sotalaitokselle vielä luovutettu Kaartin kasarmi ja maneesi sekä sotilassairaala alueineen ynnä Pasilan (Fredriksberg) ampumarata, joiden arvo yhteensä on Smk. 2,871,021: 32 1 ), *) Sotilasrakennusten intendentin antamain tietojen mukaan on näiden rakennusten ja alueiden arvo seuraava: Valtiovarainvaliokii,nnan mietintö N;o 11.

20 V. M. Valtiovarain tila. niin että mainitun sotalaitoksen hallussa nykyään olevien suomalaisten kasarmien ja maa-alueiden arvo siis yhteensä on Smk. 15,523,584: 32. Niihin muistutuksiin nähden, joita vuosien Valtiovaliokunta teki siitä korvauksesta, joka koski Venäjän sotalaitokselle luovutettua Suomen sotaväen muuta omaisuutta, erittäinkin kiväärejä, on Valiokunta saanut seuraavat tiedot. Joulukuun 22 p:nä 1904 määrättiin hajoitettujen suomalaisten pataljoonain luovutetun tykistöomaisuuden hinnaksi 296,204 ruplaa 92 V* kop., josta määrästä 12,102 kiväärin osalle tuli 174,847 rpl. 90 kop. 1 ), insinööriomai- Tontti t. alue. rakennukset. Kaartin rakennukset 174,000: mk. 1,604,933: 80 mk. maneesi 14,950: 345,000:, Sotilassairaala 54,000: 543,534: 90, KoleraparakM 9,292: 27 Pasilan ampumarata 108,810: 35 16,500: Summa 351,760; 35 mk. 2,519,260: 97 mk. Kolmen ensinmainitun tentin arvo on laskettu l mk:n mukaan neliöjalalta (11,34 mk. neliömetriltä) kaartin kasarmialueesta ja 50 p:nin mukaan neliöjalalta (1,67 mk. neliömetriltä) maneesin ja sairaalan tonteista, mikä on niin alhainen hinta, ettei se lähimainkaan vastaa todellista. J ) Eri kiväärilajeja kohti jakautuu tämä hinta seuraavasti: Kappaleen hinta Yhteensä raplaa 6,859 käyttämätöntä 3 linjan kivääriä 20:70 141,981:30 3,680 käytettyä 3 5:75 21,160:- 542 harjoituskivääriä 1:95 1,056: käyttämät. 3 linjan rakuunakarbiinia 19:80 7,088: käytettyä 3 5:50 3,514:50 24 harjoituskivääriä 1:95 46:80 12,102 Ruplaa 174,847:90 Smk. 466,261:07

21 1907. V. M. Valtiovarain tila. 21 sunden 1,540 rpl. 42 kop. ja lääkintäomaisuuden osalle 3,214 rpl. 47 kop. Luovutetun intendentuuriomaisuuden hintaa oli aikaisemmin eri erissä suoritettu 12,600 rpl. 51 kop. ja marrask. 5 p:nä 1904 arvioitiin vielä suorittamaton määrä 266,906 rpl. 43 kop. Yiimeksi mainitusta määrästä on helmik. 9 p:nä 1905 lisäksi suoritettu 5,000 rpl. 21 kop. Koko tämän omaisuuden yhteenlaskettu hinta oli siis 580,466 rpl. 75 x /2 kop., josta tähän asti on maksettu 17,604 rpl. 7 kop. ja maksamatta on 562,862 rpl. 3 Va kop. eli noin 1,500,000 markkaa. Keisarillisen Majesteetin jouluk. 4 plnä 1905 käskettyä, että hajoitetun kaartinpataljoonan kaikki huoneistot, omaisuus ja kuormasto oli heti erityisen komisionin välityksellä Venäjän 20:nelle armeijakunnalle luovutettava, Suomen valtiovarastolle vasfedes maksettavaa kohtuullista korvausta vastaan, asetti Senaatti joulukuun 20 p:nä samana vuonna komisionin, jonka tuli kohta luovuttaa puheena olevat huoneistot, sekä asetti samalla toisen komisionin, jonka tuli tarkoin luetella ja arvioida luovutettava irtain omaisuus. Sittenkun viimeksimainittu komisioni oli Venäjän sotalaitoksen edustajain kera arvioinut tämän omaisuuden 54,339 ruplaksi 2,63 kopeekaksi, vahvisti Senaatti marraskuun 21 p:nä 1906 tämän määrän maksettavaksi. Kaartinpataljoonan Krasnojen Selon leirissä olevan omaisuuden on eri komisioni luetellut ja Suomen valtiovaraston asiamiehet arvioivat sen 23,653 ruplaksi, Venäjän sotalaitoksen asiamiehet taas 13,695 ruplaksi, jonka viimeksi mainitun hinnan Senaatti vahvisti toukokuun 29 p:nä Venäjän tykistöhallitukselle jätettyjen kaartinpataljoonan aseitten ja Pietariin sijoitetun henkivartijaväen tarkk'- ampujarykmentille annetun patruunavaraston korvausta ei vielä ole määrätty. Tähän asti määrätty, mutta maksamatta oleva kaartinpataljoonan omaisuuden korvaus- Valtiovarainvaliokunnan mietintö N;o 11.

22 V. M. Valtiovarain tila. summa on edellä mainittujen tietojen mukaan 68,034 ruplaa 2,63 kop. eli lähes 182,000 markkaa. Valiokunta siirtyy nyt tarkastamaan valtiovarain kertomuksessa olevia tauluja tulo- ja menoarvion alaisten rahastojen tuloista ja menoista vuosina 1904 ja 1905, mikäli ei niitä jo ole kosketeltu edellisessä osastossa. Valiokunta on tässä kajoova ainoastaan niihin eriin, jotka ovat näyttäneet aiheuttavan huomautuksia. Valtiotulot. I Osasto IIlulcu: Tuloja kruunun kalastuksista. Ennakkoarvioitten mukaan oli näitä tuloja laskettu vuodelta ,000 markkaa ja vuodelta ,000 markkaa. Vuositilien mukaan taas oli kannettu ensinmainittuna vuonna Smk. 98,007: 64 ja vuonna 1905 Smk. 101,620:63. Enin osa näistä tuloista johtunee lohen ja siian kalastuksista Pohjanlahteen laskevissa suurissa joissa. Tunnettua on, että näitten kalastusten vuoksi yleistä liikennettä ja etenkin tukinuittoa mainituissa joissa on moninaisilla säännöksillä rajoitettu. Ne vaikeudet, jotka tästä seuraavat metsäntuotteiden kuljetukselle, ovat niin suuria, että ne vaikuttavat kruunun metsistä myytävien puitten hintoihin niin tuntuvasti, että siitä johtuva vuotuinen tappio nousee suuremmaksi kuin kruunun kaikki tulot kalastuksistaan. Valiokunta on sen vuoksi katsonut suotavaksi, että Hallitus ottaisi harkittavakseen, eikö olisi kruunulle adullisempi koettaa kalastusten vuokraajien kanssa saada aikaan semmoista sopimusta, että vesistöt saisivat olla uitolle auki koko kesäkauden nykyisten rajoitusten sitä

23 1907. V. M. Valtiovarain tila. 23 estämättä, ja että uusia vuokrasopimuksia tehtäessä tämä säännöllisesti asetettaisiin ehdoksi. / Os. III: Tuloja kruununmetsistä. Näitä tuloja kannettiin valtiorahastoon vuonna 1904 Smk. 6,055,028: 94 ja vuonna 1905 Smk. 4,695,276: 88. Senjäikeen ovat samat tulot melkoisesti nousseet niin että ne vuonna 1906 tekivät Smk. 6,888,376: 16 ja vuonna 1907 lasketaan niitä, Metsähallituksesta saadun tiedon mukaan, karttuvan noin 9,100,000 markkaa. Tulot kruununmetsistä ovat siis hyvin tuntuvasti kasvaneet ja luultavaa on, että tätä kasvamista edelleenkin jatkuu. Mutta Valiokunta on kumminkin katsonut tarpeelliseksi esiintuoda sen asiantuntevissa piireissä yleisen ja varman käsityksen, että vaikka kruununmetsäin hoidossa viime vuosina on saatu aikaan hyvin suuria parannuksia, ei kruununmetsiä vieläkään hoideta niin tehokkaasti kuin olisi suotavaa, ja ettei se järjestelmä, jota hoidossa noudatetaan, ole ajan vaatimuksia vastaava. Kun kruununmetsät muodostavat suuren, ehkä suurimman osan valtion omaisuudesta, olisi kuitenkin luonnollista, että tämän omaisuuden hoitamiselle ja kartuttamiselle omistettaisiin mitä tarkin ja huolellisin huomio. Naapurimaassa Euotsissa on viime vuosina pohjoisemmissakin osissa tähän tarkoitukseen uhrattu suuria summia ja vuosi vuodelta ruvettu yhä enemmän panemaan työtä ja varoja etenkin vesiperäisten maitten kuivaamiseen. Valiokunnalla ei ole ollut käytettävänään niin tarkkaa selvitystä näistä oloista että Valiokunta olisi katsonut voivansa tehdä seikkaperäisempää ehdotusta asiassa, mutta on Valiokunta kumminkin tahtonut siitä huomauttaa ja lausua sen toivomuksen, että Hallitus viipymättä asiantuntevilla henkilöillä toimituttaisi siitä mahdollisimman tarkan tutkimuksen ja senjälkeen ottaisi harkittavakseen, eikö yli-ikäistenjatäysikasvuisten puitten myyntiä varsinkin Oulun läänissä voitaisi melkoisesti lisätä ja eikö voitaisi tulojen näin karttuessa joku tuntu-

24 V. M. Valtiovarain tila. vampi määrä säännöllisesti käyttää kuivaus- ja perkaustöihin kruunun metsissä. Näistä töistä voisi olla sekin sivuhyöty, että maan taloudellisesti heikoissa osissa valmistettaisiin asukkaille tilaisutta pysyväisempään työhön kuin mitä he nyt lyhyenä hakkuu- ja ajokautena voivat kruununmetsistä saada. 3 Os. L l mom.: Tuontitulli. Heinäkuun 2 päivänä 1887 Espanjan kanssa solmitussa kauppasopimuksessa oli muutamille Suomen tavaroille taattu erinäisiä tullietuja, jota vastaan muutamille Espanjan tavaroille oli suotu tullihelpotuksa niitä Suomeen tuotaessa. Tämän sopimuksen voimassaoloaika loppui vuonna 1892 jolloin, Keisarillisen Majesteetin käskyn nojalla, joka on ilmoitettu Senaatin Valtiovaraintoimituskunnan kirjeessä Tullihallitukselle syyskuun 13 p:ltä 1892, puheenalaiseen sopimukseen sisältyvä alhaisempi taksa määrättiin toistaiseksi edelleenkin noudatettavaksi Suomeen tuotujen Espanjan tavaroiden tullauksessa. Tälle kannalle on asia jäänyt senkin jälkeen kuin Espanjan puolelta useampaan kertaan on tullimaksuja korotettu. Tästä aiheutuu, että samoja alhaisempia tullimääriä on kannettava kyseenalaisessa taksassa mainittuja tavaroita tuotaessa kaikista muistakin wenin suositun maan" asemassa olevista maista. Niinpä suoritetaan melkein kaikista viineistä tullia 50 penniä pullolta, vaikka tullitaksan yleismääräys on l markka pullolta. 3 Os. L 4: Toimitusmaksuja. Nämä maksut, jotka luonteeltaan ovat virkamiesten sivusaatavia, on vuodesta 1888 lähtien otettu valtion tulo- ja menoarvioon. Paitsi niitä kannetaan tullivarastoissa koko joukko muita sivusaatavia ja näyttäisi johdonmukaiselta, että ne samoin kuin toimitusmaksut pantaisiin tulliviraston kirjoihin ja otettaisiin tulo- ja menoarvioon, niin että siitä voisi saada tarkemman käsityksen, mitä tullivirasto oikeastaan maksaa.

25 1907. V. M. Valtiovarain tila Os. IL 3 ja 4. Koska suostuntavero pelikorteista ja leimamaksu pelikorteista luonteeltaan ovat aivan samanlaatuisia, näyttäisi luonnolliselta, että ne yhdistettäisiin yhdeksi veroksi, ja kannettaisiin ainoastaan suostuntaverona. 4 Os. III: Senttonaalia; IV: VirJcaylennys-ja toimitusmaksuja; V: Maksuja yleisistä huveista; VI: Kehruuhuonerahoja. Näitä maksuja koskevat säännökset tuntuvat osaksi vanhentuneilta ja osittain antavan aihetta erilaiseen tulkintaan. Näyttää senvuoksi toivottavalta, että ne otettaisiin tarkastettavaksi, jolloin myös olisi otettava huomioon, eikö eräät sanotuista maksuista, jos ne edelleen olisivat pysytettävät, yksinkertaisemmin voitaisi kantaa leiman muodossa. Erityisesti olisi Valiokunnan mielestä suotavaa, ettei yleis-sivistävistä iltahuveista ja muista sentapaisista tilaisuuksista ainakaan maaseudulla kannettaisi maksuja valtiolle. Valtiomenöt. Vakinaisten valtiomenojen joukossa on ensimäinen sija virkakuntien palkkaussäännöillä. Siihen tarkastukseen, joka Valiokunnan on suoritettava, kuuluu epäilemättä sen asianhaaran harkitseminen, onko virkamiesten luku tarpeen vaatima ja sitä vastaava, sekä myöskin, ovatko virkamiesten palkkaedut riittävät tai liikenaiset. Tarkastus tässä suhteessa on kumminkin varsin vaikea, milteipä mahdoton, niin kauvan kun ei ole olemassa riittäviä tietoja siitä, mitä yleisten virka- ja toimimiesten palkkaamiseksi itse asiassa maksetaan. Melkoinen osa virka- ja palvelusmiesten palkkauksesta eri hallintohaaroissa suoritetaan sivusaatavain muodossa, eikä näitten määrästä valtion tuloja menoarviossa löydy mitään muuta ilmoitusta kuin ylem-

26 V. M. Valtiovarain tila. pänä mainitut tiedot tullivirastossa kannettavista toimitusmaksuista. Jotta Valtiovarainvaliokunta vast'edes voisi tehokkaasti tarkastaa virkamiesten palkkamääräin kohtuullisuutta ja soveliaisuutta, olisi tarpeellista, että virka- ja palvelustniesten kaikista virkatuloista Hallituksen toimesta hankittaisiin luotettava ja täydellinen selvitys. 3 Pääluokka II luku: Keisarillinen Senaatti. Tähän soveltuvat vuosien Yaltiovaliokunnan mietinnössä N.'o 4 siv. 6 8 ennakkoarviota vastaan tekemät muistutukset. Menosumma on kuitenkin ollut hiukan vähempi menoarviossa laskettua, eli Smk. 1,617,946:31 vuonna 1904 (ennakkoarvion Smk. 1,759,810: vastaan) ja Smk. 1,680,525: 53 vuonna 1905 (menoarvion Smk. 1,824,800: vastaan). 3 P. 1. III ja IV: Valtiosihteerinvirasto ja Kenraalikuvernöörin kanslia, on jo käsitelty edellisessä osastossa. 4 P. /. /: Hovioikeuksien kohdalla suoritettavien menojen nopea lisääntyminen ei ole voinut olla herättämättä Valiokunnan erityistä huomiota. Kun nämä menot vuositilien mukaan 1904 nousivat Smkraan 816,704: 01, vuonna 1905 Smkraan 867,057: 77 sekä vuonna 1906 Smk:aan 849,281: 47, on ne tämän vuoden ennakkoarvioon otettu 899,500 markaksi ja vuodeksi 1908 laskettu tasan 1,000,000 markaksi. Syynä siihen, että nämä meidän oloihin nähden jo ennestään hyvin suuret kustannukset noin nousevat, ovat etupäässä ne uudet osastot, joita vähän väliä on kaikkiin hovioikeuksiin perustettu. Ja Valiokunta ei ole voinut välttää sitä käsitystä, että tämä hovioikeuksien laajeneminen ei riipu ainoastaan asiain lisääntymisestä, vaan ehkä vielä suuremmassa määrässä siitä, että asiain lisääntyessä ei ole pidetty tarpeellista huolta siitä, että hovioikeuksien työtapaa ajan vaatimusten mukaan parannettaisiin ja kehitettäisiin. Valiokunta kyllä tietää, että tämmöisiä parannuksia on ajateltu toimeen-

27 1907. V. M. Valtiovarain tila. 27 pantaviksi sen yleisen oikeuslaitoksemme uusimisen yhteydessä, jota jo monta vuotta on puuhattu. Mutta kun tämä uusiminen vielä voipi viipyä ehkä montakin vuotta, näyttää Valiokunnasta siltä, kuin olisi Hallituksella syytä ottaa harkittavakseen, eikö jo ennen aijottua suurta reformia hovioikeuksien työtapaa voitaisi osittaisin tehdä yksinkertaisemmaksi ja siten asiain käsittelyä jouduttaa, mikä epäilemättä hyvin suuressa määrässä olisi omiansa tyydyttämään oikeuden hakijoita, jotka nykyisin yleisesti valittavat sitä erinomaista hitautta, jolla oikeutta hovioikeuksissa jaetaan. 4 P. l. II: Kihlakunnanoikeudet, Kihlakunnantuomarien palkkauksen suhteen saa Valiokunta viitata siihen, mitä edellä on sivusaatavista sanottu, ja katsoo Valiokunta tarpeelliseksi, että tuomarien sivusaatavista hankitaan tarkat tiedot. Sen kunnioituksen vuoksi, jota oikeuslaitosten on niin tärkeä ykteiskunnassa nauttia, olisi Valiokunnan mielestä erittäin tarpeellista, että varsinkin tuomarien sivusaatavain suhteen niin pian kuin suinkin saataisiin semmoinen parannus toimeen, että tuomareille tulevat lunastukset leimaveron muodossa kannettaisiin valtiolle ja tuomarein palkkaus järjestettäisiin toiselle kannalle. Nykyänsä virassa oleville tuomareille voitaisiin heidän lunastustulonsa korvata valtiovaroista, kuten jo on tehty lääninhallitusten virkamiesten samallaisten sivusaatavain suhteen. Puheena oleva muistutus koskee kyllä kaikkia muitakin virkamiehiä, joitten palkkauksesta suurempi tai pienempi osa suoritetaan sivusaatavien muodossa, mutta on asia edellä mainituista syistä näyttänyt tuomareihin nähden erittäin tärkeältä. 5 P. l. III. 45 vuonna 1904 ja ylim. menos. II luku, l mom. vuonna 1905: Lakkautetun Suomen kadettikoulun rakennuksiin vuonna 1904 sodassa haavoittuneita venäläisiä sotilaita varten laitetun väliaikaisen sairaalan Valttovarainvdliokunnan mietintö N:o 11.

28 V. M. Valtiovarain tila. kunnossapitoon käytettiin vuonna 1904 Smk 104,707: 48, ja vuonna 1905 Smk 136,567:10 sekä vuonna 1906 Smk 32,927: 50 eli yhteensä Smk 274,202: 08 *). Täysin tunnustaen tämän ihmisystävällisen tarkoituksen Valiokunta katsoo huomautettavaksi, että tämänlaatuiset menot ovat niiden tarkoitusten ulkopuolella, joihin Suomen valtiovaroja voidaan käyttää Eduskunnan suostumuksetta. 6 P. l. Il: Tullilaitos. Valtiovarain tilasta w valtiopäivillä annetun kertomuksen johdosta antamassaan mietinnössä lausui Valtiovaliokunta, kuinka huomiota oli herättänyt, että tullilaitoksen menot olivat kasvaneet niin melkoisesti että ne Smkista 1,687,418: 74 (lukuunotettuina toimitusmaksut) vuonna 1898 olivat kohonneet Srnk:aan 2,199,375: 92 vuonna 1903 eliyli30 /o. Sen ohessa lausui Valiokunta sen arvelun, että kenties on erityisiä tarkoituksia varten kovennettu vartioiminen ja valvonta viime vuosina aiheuttanut kustannuksia, joita säännöllisten olojen vallitessa olisi voitu vähentää". Säännöllisten olojen palattua eivät tullilaitoksen kustannukset ole alenneet, vaan osottavat edelleen nousevaa suuntaa. Niinpä nousivat ne vuonna 1906 Smk:aan 2,534,865: 88 ja 1907 vuoden ennakkoarviossa on vastaavat menot laskettu yhteensä 2,721,475 markaksi. Huomattavimpana uutena eränä esiintyy näissä menoissa tänä vuonna erinäisille tullilaitoksen palvelusmiehille kalliin ajan lisäystä varten otettu arviomäärä Smk 135,000. Ryhtymättä muita erikoiskohtia tässä arvostelemaan, on Valiokunnan enemmistö katsonut epäiltäväksi, onko tämä erä hyvin harkittu. Tähän huomautukseen on Valiokunta katsonut olevan sitä enemmän syytä, koska on tunnettu, että par'aikaa on tekeillä joku ehdotus tullipalveluskunnan palkkaetujen!) Lääkintöhallituksen kertomuksessa vuodelta 1905 annetaan lähempiä tietoja kyseenalaisesta sairashuoneesta.