Laboratoriokäsikirja

Transkriptio

1 Laboratoriokäsikirja 2015 Movet Laboratoriokäsikirja 1

2 m KAIKKI MITÄ LABORATORIOOSI TARVITSET Meiltä saat vuosikymmenten kokemuksella laboraotorioosi kattavan valikoiman niin keskeisimpien valmistajien kuin myös pienenmpien toimijoiden tuotteita. VWR tarjoaa sinulle kattavan valikoiman mm. käsineitä, hengityssuojaimia, suojalaseja ja muita suojaimia sekä tuotteita näytteenottoon - kaikki helposti yhdestä osoitteesta. Verkkokaupastamme löydät yli laboratoriotuotetta asiakaskohtaisilla hinnoilla sekä saatavuustiedoilla. Tilaukset teet helposti joko verkkokaupastamme osoitteessa tai ottamalla yhteyttä asiakaspalveluumme. VWR International Oy, Valimotie Helsinki, p , [email protected] Movet Laboratoriokäsikirja 2

3 Sisällysluettelo Näytteenotto- ja käsittelyohjeita Yleistä 6 Näytetyypit 6 Näytteenottovälineet 6 Näyteputken valintataulukko 8 Eläimen valmistelu verinäytteenottoon 11 Verinäytteenotto 11 Verinäytteen käsittely 11 Sivelynäytteen valmistus verestä 12 Sivelynäytteen valmistus aspiraatista 13 Ulostenäytteen ottaminen 14 Näytteenotto bakteriologisia tutkimuksia varten 14 Karvanäytteenotto dermatofyyttitutkimukseen 15 Raapenäytteenotto ulkoloistutkimukseen 15 Nukkatikkunäytteen ottaminen PCR-tutkimuksiin 15 Poskisolunäytteen ottaminen geenitestejä varten 15 Palvelut Näytteiden toimittaminen laboratorioon 16 Lähetteet 16 Laskutus 17 Suomalaista palvelua 17 Laatumme tukena 17 Lipemian poisto näytteestä 18 Hevosten plasmapankki Movetin laboratoriojärjestelmän käyttöohjeet Lähetteen tekeminen ja tulostaminen 20 Lähetteiden ja vastausten selaaminen 20 Kliinisen kemian tutkimukset (G)HbA1c (glykohemoglobiini, koira) (B) 23 AFOS (alkalinen fosfataasi) (S/P) 24 ALAT (alaniiniaminotransferaasi) (S/P) 25 Albumiini (S/P) 26 Amylaasi (S/P) 27 ASAT (Aspartaattiaminotransferaasi) (S/P) 28 Betahydroksibutyraatti (betahydroksivoihappo) (S/P, erottelu) 29 Bilirubiini, kokonais (S/P) 30 Bilirubiini, konjugoitu (S/P) 31 Bromidi (näytemäärä min. 1 ml) (S/P) 32 Ca (kalsium) (S/P) 33 CK (kreatiinikinaasi) (S/P) 34 Cl (kloridi) (S/P) 35 CRP (C-reaktiivinen proteiini, koira) (S/P) 36 Cu (kupari) (S/P) 37 Fe (rauta) (S/P) 38 Fenobarbitaali (S/P) 39 Fibrinogeeni (B/P) 40 Fruktosamiini (S/P/B) 41 Glukoosi (P/FP, erottelu) 42 Glyseroli (S/P) 43 GT (glutamyylitransferaasi) (S/P) 44 Haimalipaasi (kvantitatiivinen, haimaspesifinen) (kissa, koira) (S/P) 45 K (kalium) (S/P, erottelu) 46 Kolesteroli (S/P) 47 Kreatiniini (S/P/B) 48 Laktaatti (FP) 49 LD (laktaattidehydrogenaasi) (S/P) 50 Mg (magnesium) (S/P, erottelu) 51 Na (natrium) (S/P) 52 NEFA (non-esterified fatty acids, vapaat rasvahapot) (nauta) (S, erottelu) 53 Pi (fosfaatti) (S/P, erottelu) 54 Prot (kokonaisproteiini(s/p) 55 SAA (seerumin amyloidi A) (S/P/B) 56 Sappihapot (S/P/B) 57 Seleeni (S/M) 58 TIBC (kokonaisraudansitomiskyky, UIBC+Fe) UIBC (saturoimaton raudansitomiskyky) (S/P) 59 TLI (trypsin-like immunoreactivity, koira) (S/P) 60 Triglyseridit (S/P) 61 Troponiini I (S/P) 62 Urea (S/P/B) 63 Hematologiset tutkimukset PVK, perusverenkuva (B) 66 TVK (PVK + 5 os. diffi) (B) 67 Retikulosyytit (kissa, koira) (B) 68 PT (protrombiiniaika, hyytymisaika) (Nasitr) 69 aptt (aktivoitu osittainen tromboplastiiniaika) (NaSitr) 70 Verisolujen morfologia + valkosoluerottelu, 5-os. mikroskopointi (B+lasit) 71 Hormoni- ja vitamiinitutkimukset ACTH (adrenokortikotropiini) (B, eroteltuna + jäähdytettynä!) 74 B12-vitamiini (S/P) 75 Folaatti (S/P) 76 E-vitamiini (jäähdytettynä) (S) 77 Insuliini, perustaso (hevonen, koira) (S/P) 78 ipth (paratyroideahormoni) (S/B, eroteltuna ja putki oikein täytettynä) 79 Kortisoli (S/P) 80 Movet Laboratoriokäsikirja 3

4 Maidon progesteroni (nauta) 81 Progesteroni (S/P) 82 T4, (tyroksiini, kokonais) (S/P) 83 T4-v (T4-vapaa, koira, kissa) ja T4-v autovasta-aineet poistettu, koira (S/P) 84 Testosteroni (hevonen, koira) (S) 85 TSH (tyreotropiini, koira) (S/P) 86 Vasta-ainetutkimukset Asetyylikoliinireseptori vasta-aineet (Myasthenia gravis) (S) 89 Borrelia vasta-aineet IgG + IgM (koira, kissa, hevonen) ELISA/ IFAT (S/P) 90 Brucella canis vasta-aineet -pikatesti tai -qpcr 91 Canine 4Dx koira (Amerikkalainen sydänmato, Ehrlichia, Borrelia, Anaplasma) pikatesti (S/P/B) 92 Coombsin testi, suora (koira) (B) 93 EHV (hevosen herpesvirus) 1 ja 4 vasta-aineet IFAT (S) 94 FeLV/FIV pikatesti (S/P/B) 95 Herpesvirus vasta-aineet (koira) IFAT (S/P) 96 Hevosen IgG (kvantitatiivinen varsan vasta-aine) (S/P/B/M) 97 Kissan veriryhmä (A, AB, B) pikatesti (B) 98 Leishmania vasta-aineet ELISA (S/P/B) 99 Mycoplasma bovis vasta-aineet ja qpcr (nauta) 100 Naudan IgG (kvantitatiivinen vasikan vasta-aine) (S/P/B/M) 101 Neospora caninum vasta-aineet ELISA (nauta, koira ja muut) (S/M) 102 Sarcoptes (kapi/syyhy) vasta-aineet (koira) ELISA (S/P/B) 103 TGA (tyreoglobuliini autovasta-aineet) (koira) ELISA (S/P) 104 Toxoplasma vasta-aineet IgG ja IgM, IFAT 105 Ulostetutkimukset Campylobakteeripikatesti (tunnistaa myös kuljetuksessa kuolleet bakteerit) 108 Clostridium perfringens enterotoxin (ELISA) 109 Cryptosporidia parvum-pikatesti 110 E.coli K99 (F5) pikatesti (nauta) 111 E.coli/2-hem.strept. määrä (hevonen) 112 Giardia (ELISA, qpcr, pikatesti) 113 Lampaan / naudan sisäloiset (McMaster + sed/flot, kokkidien jaottelu koon perusteella) 114 Naudan sisäloiset ja muut ulostetutkimukset 115 Madon munat (McMaster) (hevonen, nauta, lammas) 116 Naudan Coronavirus pikatesti 117 Parasiitit Baermann, keuhkomatojen diagnosointiin (kissa, koira) 118 Parasiitit sed/flot (kissa, koira) 119 Parvovirus/kissarutto pikatesti (koira, kissa) 120 ph-mittaus (hevonen) 121 Rotavirus pikatesti (koira, kissa, hevonen, nauta, sika, vuohi) 122 Salmonella spp. (viljely) (ei tuotantoeläimille) 123 Tritrichomonas foetus (qpcr) 124 Virtsatutkimukset Alb (mikroalbuminuria) (U) 127 COLA (kysteiini, ornitiini, lysiini, arginiini), koira (U) 128 NAG (virtsan N-asetyyliglukosaminidaasi) 129 Virtsakivianalyysi 130 Virtsan kortisoli/krea-suhde 131 Virtsan prot/krea-suhde 132 Virtsan sedimentti 133 Allergiatutkimukset Allergiatutkimukset HESKA 136 Sively-, punktio- ym. näytteet Aspiraatin (esim. nivelneste) kokonaisproteiini (S) 141 Aspiraatin solut, mikroskopointi tai koneellinen erottelu (nivelneste, peritoneaalineste jne.) 142 Kurarupi (Dermatophilus congolensis) mikroskopointi 143 Trakealiman solut TW/BAL-näyte, mikroskopointi 144 Ulkoloiset/raapenäyte 145 Bakteriologiset ja sienitutkimukset Antibioottiherkkyysmääritykset 148 Bakteeri-, home- ja hiivaviljelyt 149 Dermatofyytit (sieniviljely + PCR tunnistus yleisimmille lajeille) 150 Hiivalääkeherkkyysmääritys 151 Patogeeni PCR -tutkimukset Bordetella bronchiseptica qpcr kissa /koira / hevonen 154 Brucella canis vasta-aineet -pikatesti tai -qpcr 155 CDV Canine distempervirus (penikkatauti) qpcr 156 Chlamydophila felis qpcr 157 CHV Canine herpes virus (qpcr) 158 Canine parainfluenzavirus 159 EHV-1 hevosen herpesvirus 1 ja EHV-4, hevosen herpesvirus 4 qpcr 160 FCV Feline calicivirus qpcr 161 FeLV kissan leukemiavirus ja FIV kissan immuunikatovirus qpcr (B erottelematta) 162 FHV Feline herpesvirus qpcr 163 Giardia (ELISA, qpcr, pikatesti) 164 Microsporum canis qpcr (omasta viljelystä) 165 Mycoplasma bovis vasta-aineet ja qpcr (nauta) 166 Mycoplasma felis qpcr 167 PCV2 Porcine Circovirus tyyppi 2 qpcr (S/B/Swab) 168 Pälvisilsa l. Trichophyton verrucosum (viljely + qpcr) 169 Strongylus vulgaris - iso sukkulamato (qpcr) (hevonen) 170 Tritrichomonas foetus (qpcr) 171 Utaretulehdus-PCR: 15 patogeenia + betalaktamaasigeeni 172 Movet Laboratoriokäsikirja 4

5 Geenitestit: perinnölliset ominaisuudet / sairaudet sekä polveutumismääritykset Burmankissan GM2 gangliosidoosi 176 Burmankissan head defect 177 Burmankissan hypokalemia 178 Burmankissan naamioväritys 179 CEA (Collie Eye Anomaly, Choroidal Hypoplasia, koira) 180 DM (Degenerative myelopathy, koira) 181 FN (familiaarinen nefropatia l. munuaissairaus) 182 GSD 4 (Glykogeenin varastoitumissairaus tyyppi IV, NFO) 183 HCM Maine Coon ja Ragdoll (hypertrofinen kardiomyopatia, kissa) 184 Kissan veriryhmä (genotyyppi: veriryhmä b:n kantajuus) 185 Kystinuria 186 Long hair / short hair (kissa) 187 Luonnontöpöhäntä (t-box, koira) 188 MDR1 (multidrug resistance, koira) 189 PKD (Polykystinen munuaissairaus, kissa) 190 PKinase def (Pyruvaattikinaasin puutos, kissa) 191 PLL (primaarinen linssiluksaatio, koira) 192 PRA rdac (etenevä verkkokalvon rappeuma, kissa) 193 PRA-rcd1 (etenevä verkkokalvon surkastuma, koira) 194 PRA-rcd2 (etenevä verkkokalvon surkastuma, koira) 195 PRA-rcd3 (etenevä verkkokalvon surkastuma, koira) 196 PRA-rcd4 (etenevä verkkokalvon surkastuma, koira) 197 prcd-pra (etenevä verkkokalvon surkastuma, koira) 198 PSSM1 (Polysaccharide Storage Myopathy, hevonen) 199 Siamese colourpoint (kissa) 200 SMA (perinnöllinen spinaalinen lihasatrofia, kissa) 201 VWD1 (vonwillebrandin tauti tyyppi 1, koira) 202 Väritys agouti (kissa) 203 Väritys amber 204 Väritys chocolate (kissa) 205 Väritys cinnamon (kissa) 206 Väritys diluutio (kissa) 207 DNA-tunniste ja polveutuminen (B) 208 Liitteet Aivolisäke- ja lisämunuaisperäisten tautien diagnostiikka 211 Akuutin faasin tulehdusmerkkiaineet 212 Eri ikäisten varsojen ja pentujen viitearvoja 214 Eri ikäisten varsojen ja pentujen viitearvoja 215 Diabeettisen ketoasidoosin (DKA) diagnosointi 216 Haasteena haima - Kuinka spesifinen on spesifinen 218 Hevosten metabolisen oireyhtymän EMS diagnosoinnista 222 Hevosten Cushingin taudin PPID diagnosoinnista 223 Hypo- ja hyperadrenokortisismin diagnosoinnissa käytettäviä tutkimuksia 224 Insuliini ja hevosen metabolinen oireyhtymä (Equine Metabolic Syndrome, EMS) 226 Koirien hyperadrenokortisismi eli Cushingin oireyhtymä 227 Koirien hypotyreoosi 228 Saostus vs. dialyysi T4-autovasta-aineiden poistamisessa 229 Tietoa qpcr:stä 230 Varsan ensimmäiset 24 tuntia ovat elintärkeitä 231 Keskusteleva ja ystävällinen asiakaspalvelija. Uutta tuottava, luotettava edelläkävijä. Nopea, ajatteleva huippuosaaja. Movet Laboratoriokäsikirja 5

6 Näytteenotto- ja käsittelyohjeita Yleistä Oikein otettu ja käsitelty näyte on luotettavien tulosten määrittämisen kulmakivi. Yleisimmät tutkimustuloksia vääristävät seikat liittyvät näytteenottotekniikkaan, näyteputkien käsittelyyn tai näytteenottoajankohtaan. Edustavan näytteen saaminen ei vaadi suurta erityisosaamista, perustiedot näytteenotosta sekä -käsittelystä ja niiden huolellisesta noudattamisesta riittävät. Näyteputkia ja näytteenottovälineitä voi tilata Movetilta. Neuvomme myös näytteenottoa, -säilytystä tai -lähetystä koskevissa kysymyksissä numerossa Kysymyksiä voit myös lähettää sähköpostilla osoitteeseen Näytetyypit Tutkimusten yhteydessä käytetään seuraavia lyhenteitä ilmaisemaan näytetyyppiä, josta tutkimus voidaan tehdä. S-seerumi P-Li-hepariiniplasma B-EDTA-kokoveri tai -plasma FP-sokeri- / laktaattiputket F-uloste U-virtsa M-maito Näytteenottovälineet Veriputkia, näytteiden palautuslaatikoita, neuloja ja holkkeja sekä muita näytteenottovälineitä esimerkiksi uloste- tai bakteriologisten näytteiden ottoon voit tilata meiltä nettisivujen kautta ( sähköpostilla (tilaukset@movet. fi). Näyteputken valinta -taulukosta voit tarkistaa millaiseen putkeen otetusta näytteestä haluamasi tutkimukset voidaan tehdä. Movet Laboratoriokäsikirja 6

7 Movet Laboratoriokäsikirja 7

8 Näyteputken valintataulukko Tutkimusryhmä ja tutkimuksen nimi Seerumi LiHepariini EDTA Sitraatti Fluoridi Kliinisen kemian tutkimukset (G)HbA1c (glykohemoglobiini) X X Kokoveri AFOS (alkalinen fosfataasi) ** X X ALAT (alaniiniaminotransferaasi) * ** X X Albumiini X X Amylaasi X X ASAT (aspartaattiaminotransferaasi) ** X X Betahydroksibutyraatti X X Bilirubiini, kokonais **** X X Bilirubiini, konjugoitu **** X X Bromidi X X min. 1 ml Ca (kalsium) X X CK (kreatiinikinaasi) ** X X Cl (kloridi) X X CRP (C-reaktiivinen proteiini) ** X X Fe (rauta) * ** X X Fenobarbitaali X X Fibrinogeeni X X X Fruktosamiini X X X Glukoosi X X Erottelu heti GT (glutamyylitransferaasi) * ** X X K (kalium) ** X X Erottelu Kolesteroli X X Kreatiniini ** X X X Laktaatti X LD (laktaattidehydrogenaasi) X X Lipaasi (kvantitatiivinen, haimaspesifinen) X X Mg (magnesium) * ** *** X X Erottelu Na (natrium) X X NEFA (non-esterified fatty acids, vapaat Erottelu X rasvahapot) Pi (fosfaatti) ** *** X X Erottelu Prot (kokonaisproteiini * ** X X SAA (seerumin amyloidi A) X X X Sappihapot X X X TLI (trypsin-like immunoreactivity) X X Triglyseridit X X Troponiini I X X Movet Laboratoriokäsikirja 8

9 Tutkimusryhmä ja tutkimuksen nimi Seerumi LiHepariini EDTA Sitraatti Fluoridi UIBC (saturoimaton raudansitomiskyky) ** *** TIBC (kokonaisraudansitomiskyky, UIBC+Fe) ** Urea X X X Hematologiset tutkimukset PVK, perusverenkuva ja TVK, Täydellinen verenkuva aptt (aktivoitu osittainen tromboplastiiniaika) X X X X X X Kokoveri Oikea täyttö ja erottelu PT (protrombiiniaika, hyytymisaika) X Oikea täyttö ja erottelu Hormoni-/vitamiinitutkimukset ACTH (adrenokortikotropiini) X Erottelu < 1 h, jäähdytys E-vitamiini X ipth (paratyroideahormoni) X X Erottelu < 1 h, jäähdytys B12-vitamiini **** X X Folaatti ** **** X X Insuliini X X Kortisoli X X Progesteroni X X T4, (tyroksiini, kokonais) X X TSH (tyreotropiini) X X T4-v (T4-vapaa) X X T4-v autovasta-aineet poistettu X X Vasta-ainetutkimukset Coombsin testi, suora (koira, kissa, hevonen) X Kokoveri Kissan veriryhmä (A, AB, B) pikatesti Asetyylikoliinireseptori vasta-aineet (Myasthenia gravis) EHV (hevosen herpesvirus) 1 ja 4 vasta-aineet IFAT Leishmania vasta-aineet ELISA X X X Sarcoptes (kapi/syyhy) vasta-aineet (koira) ELISA Mycoplasma bovis vasta-aineet ELISA (nauta) Neospora caninum vasta-aineet ELISA (nauta, koira ja muut) Borrelia vasta-aineet IgG + IgM (kissa, hevonen) IFAT Borrelia vasta-aineet IgG + IgM (koira) ELISA Brucella canis vasta-aineet -pikatesti (koira) (jäähdytettynä) X X X X X X Herpesvirus vasta-aineet (koira) IFAT X X X X X X X X X Movet Laboratoriokäsikirja 9

10 Tutkimusryhmä ja tutkimuksen nimi Seerumi LiHepariini EDTA Sitraatti Fluoridi TGA (tyreoglobuliini autovasta-aineet) (koira) ELISA Toxoplasma vasta-aineet IgG + IgM (koira, kissa) Canine 4Dx koira (Amerikkalainen sydänmato, Ehrlichia, Borrelia, Anaplasma) pikatesti X X X X X X X FeLV/FIV pikatesti X X X Hevosen IgG (kvantitatiivinen varsan vastaaine) Naudan IgG (kvantitatiivinen vasikan vastaaine) Virtsatutkimukset Alb (mikroalbuminuria) Mg (virtsan magnesium) NAG (virtsan N-asetyyliglukosaminidaasi) Virtsan kortisoli/krea-suhde Virtsan prot/krea-suhde Bakteeriviljelyt Virtsan bakteeriviljelyt Sieniviljelyt Patogeeni PCR-tutkimukset Geenitestit: Perinnölliset ominaisuudet ja sairaudet Polveutumismääritykset X X X X X X Stabilur-putki tai säilöntäaineeton Stabilur-putki tai säilöntäaineeton Stabilur-putki tai säilöntäaineeton Stabilur-putki tai säilöntäaineeton Stabilur-putki (tai säilöntäaineeton) Bakteerinäytteenottotikku Culture tai säilöntäaineeton, Bakteerinäytteenottotikku tai maljalle/uricultille viljeltynä Hammasharja tai raapenäyte Pyyhkäisynäytteille nukkatikku Poskisoluharja Cytobrush Plus 2 kpl/eläin tai EDTAkokoveri EDTA kokoveri (tai poskisoluharja 3 kp/eläin) Poskisoluharja GEENITESTIT * Lipemia häiritsee määritystä (saadaan yleensä poistettua) ** Hemolyysi häiritsee määritystä *** Ikteria häiritsee määritystä **** Suojattava valolta Nukkatikku VIRUS-/BAKTEERIPCR-TUTKIMUKSET Bakteerinäytteenottotikku BAKTEERIVILJELYT CULTURE-virtsaputki STABILUR-virtsaputki Movet Laboratoriokäsikirja 10

11 Eläimen valmistelu verinäytteenottoon Eläimen tulisi paastota, eli olla syömättä useita tunteja, mielellään tuntia, ennen näytteenottoa. Ruuan rasvojen aiheuttama plasman/seerumin sameneminen (lipemia) häiritsee useita mittauksia. Yleensä eläimelle kuitenkin on hyvä antaa hieman juomaa paaston aikana kuivumisen välttämiseksi. Kuivuminen voi osaltaan aiheuttaa vääristymiä joihinkin tutkimuksiin. Eläin olisi hyvä pitää rauhallisena ja levossa muutamia tunteja ennen näytteenottoa sekä näytteenoton aikana, ellei haluta nimenomaan saada rasitusarvoa jostakin tietystä tutkimuksesta (esim. laktaatti, hemoglobiini yms.). Verinäytteenotto Verinäytteen saa ottaa vain eläinlääkäri tai muu näytteenottoon asianmukaisen koulutuksen saanut ja riittävät tiedot ja taidot omaava henkilö. (HE 30/1999) Näytteenotto-olosuhteet voivat vaikuttaa ratkaisevasti laboratoriotutkimusten suorittamiseen ja tulosten oikeellisuuteen. Väärin otettu näyte voi vaarantaa eläimen terveyden ja/tai pilata näytteen. Movet Oy ei vastaa virheellisistä näytteistä. Näytteet, tutkimuspyynnöt ja tulokset liitetään potilaan tietoihin lähettäjän antamien tietojen perusteella. Movet Oy:n vastuu rajoittuu tutkimusten uudelleen analysointiin joko samasta tai uudesta näytteestä. Mikäli uuden näytteen toimittaminen ei ole kohtuudella mahdollista, voidaan tutkimukset tapauskohtaisesti jättää veloittamatta. Missään tapauksessa Movet Oy:n vastuu ei ylitä pyydettyjen tutkimusten hintaa, eikä Movet Oy vastaa välillisistä vahingoista miltään osin. Näyte tulisi ottaa eläimen kokoon nähden mahdollisimman sopivalla neulalla (esim. hevonen 18G, koira 20G, kissa ja pieni koira 21G), jotta näyte saadaan otetuksi mahdollisimman nopeasti ja vaurioittamatta suonta ja verisoluja. Neulan pistämisen tulisi tapahtua nopealla ja määrätietoisella liikkeellä, jotta verisuoni vaurioituisi mahdollisimman vähän pistämisestä. Mikäli erottunut seerumi/plasma on punertavaa, on tapahtunut punasolujen hajoamista (hemolyysi), ja se saattaa häiritä joitakin tutkimuksia. Näyte olisi hyvä ottaa alipaineiseen vakuumiputkeen, mikä oikein käytettynä täyttyy haluttuun tilavuuteen automaattisesti. Mikäli neulan ja vakuumiputken välissä käytetään letkua (esim. jos eläin on rauhaton), letkun tulee antaa täyttyä verellä koko matkaltaan putkiholkkiin asti ennen kuin vakuumiputki asetetaan holkkiin. Muutoin näytemäärä jää liian pieneksi. Näytteen voi ottaa myös ns. avo-ottona korkittomaan putkeen. Tällöinkin näytemäärän on oltava sopiva kyseiselle putkityypille. Jos verimäärä on liian suuri, putkessa olevan hyytymisenestoaineen (plasmaputket) tai hyytymisaktivaattorin (seerumiputket) määrä ei ole riittävä. Tällöin plasmassa saattaa tapahtua ei toivottua hyytymistä, tai seerumi ei hyydy riittävästi. Välittömästi näytteenoton jälkeen näyteputkea sekoitetaan kääntelemällä putkea rauhallisesti ylösalaisin 8 10 kertaa. Tällä varmistetaan näytteen ja putkessa olevien säilöntä yms. aineiden riittävä sekoittuminen. Putkea ei saa ravistaa, jotta solut eivät vaurioidu. Yleisin syy epäluotettaviin laboratoriotutkimustuloksiin on väärin sekoittunut näyte. Sivelyvalmiste verisolujen mikroskopointia (diffiä) varten on tehtävä välittömästi näytteenoton jälkeen (EDTA-putki), viimeistään kuitenkin 2 tunnin kuluessa näytteenotosta. Sivelyvalmiste olisi syytä kiinnittää lasiin tuoreella metanolilla ennen näytteen lähettämistä. Huom! Lähettäkää 2 4 sivelyvalmistetta jokaisesta näytteestä, jotta voimme varmistaa tulosten oikeellisuuden. Verinäytteen käsittely Plasmaa tai seerumia eroteltaessa putket sentrifugoidaan 2000 g noin minuuttia (kierrosnopeus ei ole sama kuin g-arvo, käytettävä sentrifuugi ja roottori vaikuttavat tiettyä kierrosnopeutta vastaavaan g-arvoon). Li-hepariiniputki (vihreä korkki): solut sentrifugoidaan putken pohjaan tai annetaan laskeutua putken pohjalle (puolesta tunnista tuntiin). Solujen päälle erottunut plasma pipetoidaan esim. muovisella pasteurpipetillä erotteluputkeen. Seerumiputkissa (punainen korkki) hyytymän annetaan muodostua minuuttia ja se työnnetään putken pohjalle (esim. pasteur-pipetillä). Erottunut seerumi pipetoidaan erotteluputkeen. Glukoosimääritykset tehdään natriumfluoridiputkesta (harmaa korkki) tai vaihtoehtoisesti Li-hepariiniputkesta. Putki sentrifugoidaan mahdollisimman pian näytteenoton jälkeen. Solujen päälle erottunut plasma pipetoidaan esim. muovisella pasteurpipetillä erotteluputkeen. Plasman erottelu soluista on ensiarvoisen tärkeää luotettavan tuloksen saamiseksi. Myös laktaattimääritykset tehdään natriumfluoridiputkesta. Hyytymisaikamääritykset (trombo- ja cephotest) voidaan tehdä vain natriumsitraattiputkesta (sininen korkki), joka on täytetty tasan merkkiviivaan. Verenkuvamääritykset tehdään ensisijaisesti EDTA-putkesta (violetti korkki). Näytteet tulee säilyttää jääkaapissa ennen postitusta tai laboratorioon toimittamista. Jos käytössäsi ei ole sentrifuugia, voit lähettää näytteet sellaisenaan, sentrifugoimme ne puolestasi. Glukoosin, magnesiumin, kaliumin, fosfaatin sekä NEFAn ja betahydroksibutyraatin määrittämistä varten seerumi tai plasma on aina kuitenkin eroteltava mahdollisimman pian näytteenoton jälkeen. Huomioithan etteivät kokoverinäytteet kestä jäätymistä tai kuumenemista. Movet Laboratoriokäsikirja 11

12 Sivelynäytteen valmistus verestä valkosoluerottelua (5 os. mikroskopointi) varten a. b. Remu Minkkinen c. d. Huom! Sivelynäyte tulee tehdä alle 2 h vanhasta näytteestä. 1. Pipetoidaan / Lasikapillaarilla otetaan tippa (5 10 μl) hyvin sekoitettua EDTA-verta lähelle objektilasin mattapään puoleista reunaa 2. Vetolasi asetetaan asteen kulmaan pisaran etupuolelle ja reuna vedetään pisaraan kiinni (kuva a.) 3. Pisaran annetaan levitä reunaan (kuva b.) ja vetolasi työnnetään objektilasin toiseen päähän niin, että veri leviää tasaisesti 3-4 cm matkalle (kuva c.) 4. Sivelynäyte kuivataan nopeasti leyhyttelemällä tai mieluummin hiusten kuivaajalla 5. Lasit merkitään lyijykynällä samalle puolelle, jolla veri on (kuva d.) 6. Ilmakuivatut objektilasit fiksoidaan min vedettömällä metanolilla 7. Lasien annetaan kuivahtaa pystyasennossa 8. Kuivattu lasi lähetetään suojakotelossa analysoitavaksi Mikäli et ole voinut fiksoida näytettä, laita siitä merkintä lähetteeseen. Muista: Objektilasin on oltava puhdas ei sormenjälkiä tai "roskaa". Vedon olisi oltava tasainen. Veri ei saa johtua työnnettävän lasin eteen, jolloin solut rikkoontuvat. Metanolin on oltava ehdottomasti vedetöntä (vaihda päivittäin). Sivelynäytteitä olisi hyvä olla 2 4 kpl, jotta voidaan varmistaa tuloksen oikeellisuus. Movet Laboratoriokäsikirja 12

13 Musti Korhonen Sivelynäytteen valmistus aspiraatista mikroskopointia varten (Nivelnesteet, TW- ja BAL-näytteet jne.) Musti Korhonen a. b. Musti Korhonen c. d. Musti Korhonen Musti Korhonen Huom! Näytteet säilyvät aina paremmin lasille levitettyinä. Mikäli näytteessä on selkeästi soluja, voit tehdä levitteen suoraan aspiraatista. Mikäli tarvitaan tulokset soluerottelusta, tulee kirkas, vähäsoluinen neste konsentroida ennen levitteen tekemistä. Kirkkaan näytteen konsentroiminen 1. Sentrifugoidaan näytettä esim rpm 10 min 2. Kaadetaan tai pipetoidaan suurin osa kirkkaasta nesteestä pois 3. Sekoitetaan putken pohjaan painuneet solut takaisin jäljelle jääneeseen nesteeseen kääntelemällä putkea 4. Tehdään levite tästä konsentroidusta näytteestä 5. Laita lähetteelle kommentti mikäli näytettä on tarvinnut konsentroida ennen levitteen tekemistä Näytteen levitys lasille 1. Pipetoidaan isohko tippa hyvin sekoitettua aspiraattia tai konsentraattia keskelle objektilasia (kuva a.) 2. Lasketaan toinen lasi tipan päälle (kuva b.) 3. Annetaan aspiraatin levitä lasien väliin ja liu'utetaan lasit napakalla liikkeellä erilleen toisistaan (kuva c.) 4. Kuivataan levite mahdollisimman nopeasti leyhyttelemällä tai mieluummin hiusten kuivaajalla 5. Merkitään lasit lyijykynällä samalle puolelle, jolle levite on tehty (kuva d.) 6. Kuivattu lasi lähetetään suojakotelossa analysoitavaksi Muista: Objektilasin on oltava puhdas ei sormenjälkiä, pölyä tai muuta roskaa Vedon olisi oltava tasainen Levitteitä olisi hyvä tehdä 2 4 kpl Levitteiden lisäksi kannattaa lähettää myös alkuperäistä näytettä EDTA-putkessa Movet Laboratoriokäsikirja 13

14 Ulostenäytteen ottaminen Sisäloistutkimuksiin ja pikatesteihin Ulostetta otetaan useammalta päivältä noin teelusikallinen puhtaaseen purkkiin, putkeen tai vastaavaan. Näyte suljetaan tiiviiseen pussiin ja pakataan lähetyslaatikkoon. Näytteen voi tuoda myös suoraan laboratorioon. Näyte tulisi toimittaa laboratorioon mahdollisimman nopeasti näytteenoton jälkeen. Näyte säilyy noin viikon jääkaappilämpötilassa, mutta se ei saa jäätyä. Madonmunien määritykseen ja ph:n mittaukseen (hevonen) Tuoretta ulostetta kerätään ½ 2 munkkia puhtaaseen pussiin, esim. minigrip, tai rasiaan. Ulostetta voi kerätä kolmelta peräkkäiseltä päivältä, jolloin saadaan edustavampi tulos. Eri päiviltä kerätty uloste voidaan yhdistää samaan pussiin. Mikäli näytettä on kerätty useammalta päivältä, laitetaan tieto näytteen mukaan tai lähetteeseen. Uloste säilyy noin viikon jääkaappilämpötilassa, mutta se ei saa jäätyä. Näyte lähetetään pahvilaatikossa postitse tai toimitetaan suoraan laboratorioon. Lantanäytteitä ei tarvitse pakata keltaraidalliseen lähetyslaatikkoon, vaan ne voidaan lähettää myös tavallisessa pahvilaatikossa. Kirjekuoressa lähettämistä ei suositella. ph:n mittausta varten ulostetta tarvitaan vain yhdeltä päivältä. Sama määrä riittää kuin madonmunatutkimukseenkin. Uloste tulee kuitenkin toimittaa laboratorioon mahdollisimman tuoreena, sillä bakteeritoiminta muuttaa ulosteen ph:ta. Bakteriologisiin tutkimuksiin Pyöritetään näytteenottotikkuun ulostetta ja tikku suljetaan kuljetusputkeensa (Transpocult). Lisäksi ulostetta tulisi lähettää n. teelusikallinen puhtaassa purkissa, putkessa tai muussa vastaavassa. Näytteet suljetaan tiiviiseen pussiin ja pakataan lähetyslaatikkoon. Näytteen voi tuoda myös suoraan laboratorioon. Näyte tulisi toimittaa laboratorioon mahdollisimman nopeasti näytteenoton jälkeen. Näyte säilyy n. kaksi vuorokautta jääkaappilämpötilassa. Näyte ei saa jäätyä. Näytteenotto bakteriologisia tutkimuksia varten Viljely: iho ja limakalvot Poistetaan mahdollinen kuivunut erite/kudos. Märkäinen alue puhdistetaan huolella fysiologista keittosuolaliuosta ja/tai steriiliä sidetaitosta käyttäen. Näyte otetaan hankaamalla näytteenottotikkua tai steriiliä vanupuikkoa infektiopesäkkeen pohjalla varoen kontaminoimasta tikkua ihon normaaliflooralla. Näytetikku suljetaan bakteerinäytteenkuljetusputkeen (elatusaine) tai puhtaaseen lisäaineettomaan putkeen pieneen määrään saliinia. Viljely: korva Näyte otetaan pyöräyttämällä näytteenottotikkua tai steriiliä vanupuikkoa korvakäytävässä ja sulkemalla tikku bakteerinkuljetusputkeen. Viljely: silmän sidekalvo Ylimääräinen märkä puhdistetaan pyyhkimällä silmä esim. fysiologisella keittosuolaliuoksella, jonka jälkeen näyte otetaan steriiliin veteen tai fysiologiseen suolaliuokseen kastetulla vanupuikolla varoen koskemasta luomien ihoa. Näyte viljellään huoneenlämpöiselle maljalle tai suljetaan bakteerinkuljetusputkeen. Viljely: virtsa Näyte tulisi ottaa mahdollisimman puhtaasta keskivirtsasta tai mieluiten punktoimalla. Virtsanäyte voidaan lähettää Uricultille tai maljalle viljeltynä. Koko virtsa tulee lähettää kylmälähetyksenä. Gram-värjäys Näyte otetaan puhtaalla pumpulitikulla ja levitetään suoraan objektilasille. Lasi ilmakuivataan ja siihen merkitään lyijykynällä potilaan nimi sekä näytenumero ja näytteenottokohta, mikäli samasta eläimestä otetaan useampia näytteitä. Nestemäinen erite voidaan ottaa sellaisenaan steriiliin putkeen ja lähettää huoneenlämmössä laboratorioon. Maitonäytteet utaretulehdustutkimuksiin Koska PCR-menetelmä tunnistaa hyvin herkästi pienetkin määrät utaretulehdusta aiheuttavia bakteereita, joita on myös ympäristössä ja lannassa, tulisi näytteenotossa olla hyvin huolellinen ja noudattaa annettuja ohjeita. Näin vältetään virheelliset tulokset sekä mahdolliset uusintanäytepyynnöt. PCR-tutkimusta varten näyte otetaan säilöntäaineelliseen putkeen. Viljelyä varten näytettä ei saa ottaa säilöntäaineelliseen putkeen. 1. Etenkin subkliinisissä tulehduksissa paras näytteenottoaika on ennen lypsyä. Oireilevalta eläimeltä näyte voidaan ottaa muulloinkin. 2. Pese utare huolellisesti, josta olet ottamassa näytettä: pyyhi 3 kertaa puhtaalla vedellä tai pyyhkeellä, lypsä muutama suihke hukkaan, pyyhi puhtaalla pyyhkeellä ja lypsä vielä suihke hukkaan. 3. Käytä näytteenotossa kertakäyttöhanskoja. Näin estetään bakteerien siirtyminen käsien iholta näytteeseen. 4. Avaa näytteenottoputki niin, ettet koske putken tai korkin sisäpintaan. Varo tiputtamasta putkessa olevaa säilöntätablettia. 5. Mikäli tabletti, korkki tai putki putoaa, ota uusi puhdas putki! Movet Laboratoriokäsikirja 14

15 6. Ota puhdistetusta utareesta yksi - kaksi suihketta putkeen niin että pidät putkea vaakatasossa. Näin vältetään ympäristöstä tulevien bakteereiden joutuminen näytteeseen. 7. Jokaisesta tutkittavasta neljänneksestä otetaan oma näyte. Putkeen merkitään lehmän nimi/nro sekä vedin OE/OT/VE/VT. 8. Mikäli otat näytteen putkeen, jossa ei ole säilöntätablettia, pakasta näyte ennen lähettämistä tai teippaa putki kiinni kylmävaraajaan (-20 C) ennen lähettämistä. Mycoplasma bovis -PCR tutkimusta varten laboratorio yhdistää neljännesten näytteet. Karvanäytteenotto dermatofyyttitutkimukseen Varsinkin silloin, kun epäillään eläimen kantavan tautia oireettomasti, harjataan koko eläin puhtaalla hammasharjalla, jonka jälkeen harja suljetaan puhtaaseen paperiseen kirjekuoreen. Lisäksi mahdollisen karvattoman laikun reunalta nypitään muutamia huonokuntoisia karvoja niiden kasvusuuntaan ja myös mahdollista rupea rapsutetaan kirjekuoreen. Infektioaluetta voi pyyhkiä ensin alkoholiliuoksella bakteerikasvun vähentämiseksi. Näytettä ei saa ottaa muovipussiin bakteerikasvun estämiseksi. Jos infektio on kynnessä, voidaan kynnestä lähettää pala laboratorioon suljettuna paperiseen kirjekuoreen. Raapenäytteenotto ulkoloistutkimukseen Näyte otetaan hieromalla parafiiniöljyä (jos ei ole, käytä ruokaöljyä) näytteenottokohtaan. Puhtaalla veitsellä raaputetaan voimakkaasti ihon pinnasta epiteelikerrosta ja öljyä, jotka siirretään puhtaaseen putkeen tai suljettavaan astiaan. Öljyn lisäys ja raaputus toistetaan kunnes epiteeli on rikki verinahkaan asti. Karvanäyte nypitään paperiseen kirjekuoreen. Nukkatikkunäytteen ottaminen PCRtutkimuksiin Näyte otetaan useampaan nukkatikkuun, pumpulipuikkoon tai muuhun pehmeään näytteenottotikkuun infektoituneen alueen eritteestä (vähintään yksi näyte jokaiselta erittävältä alueelta). Taudinaiheuttajakohtaisia ohjeita näytteenottopaikasta löytyy kyseisten tutkimusten kohdalta. Jos erittäviä alueita on useita, tulee näytteet ottaa niistä erillisiin tikkuihin (esim. nenästä, suusta sekä oikeasta ja vasemmasta silmästä kaikista omiinn tikkuihinsa). Tikkujen annetaan kuivahtaa ja ne suljetaan omiin kuljetusputkiinsa tai esimerkiksi puhtaisiin seerumiputkiin. Putkiin merkitään selkeästi eläimen tiedot ja näytteenottopaikat. Poskisolunäytteen ottaminen geenitestejä varten Näyte voidaan ottaa aikaisintaan tunnin kuluttua siitä kun eläin syönyt, koska eläimen suussa ei saa olla ruokaa näytettä otettaessa. Samasta syystä pennut tulee pitää poissa nisältä sekä erossa toisistaan vähintään 60 minuuttia ennen näytteenottoa. DNA-tutkimuksia ei voida tehdä pelkästä syljestä, vaan näytteeksi tarvitaan soluja. Näytteenottoon suositellaan poskisoluharjoja (cytobrush, 2 kpl/eläin), joita saa veloituksetta Movetilta. Harja laitetaan eläimen suuhun, posken ja ikenen väliin. Harjaa pyöritetään useita kertoja, jotta soluja irtoaa suusta. Harjojen annetaan kuivua hetken ennen kuin ne suljetaan omiin pakkauksiinsa. Harjapakkaukseen merkitään eläimen tiedot ja se laitetaan kirjekuoreen. Myös kirjekuori merkitään selkeästi eläimen tiedoilla. Vaihtoehtoisesti näyte voidaan ottaa pumpulipuikoilla. Pumpulipuikosta käytetään näytteenottoon vain toista päätä. Käyttämätön pää leikataan irti ja heitetään pois. Näytteenotto suoritetaan samoin kuin poskisoluharjalla. Riittävän solumäärän saamiseksi käytetään vähintään neljää pumpulipuikkoa. Puikkojen annetaan kuivua hetken, jonka jälkeen ne suljetaan ensin erillisiin pieniin muovipusseihin, joihin merkitään eläimen tiedot. Muovipussit laitetaan eläimen tiedoilla varustettuun kirjekuoreen. Polveutumismäärityksiin suosittelemme EDTA-kokoverinäytettä, jossa DNA-määrä on varmasti riittävä. Otamme vastaan myös poskisolunäytteitä (aina 3 poskisoluharjaa/ eläin). Joihinkin geneettisiin tutkimuksiin käy näytteeksi myös jouhinäyte (hevoset, naudat). Jouhet nypitään juurineen ja teipataan esimerkiksi puhtaalle paperille, johon merkitään myös eläimen tiedot. Jouhia tarvitaan yhteensä kappaletta. Tutkimukseen tarvitaan karvatupet, joten latvat voidaan leikata näytteestä pois. Näytteeksi ei saa käyttää valmiiksi irronneita jouhia. Viralliset todistukset Mikäli tuloksista tarvitaan virallinen todistus, tulee eläinlääkärin tunnistaa eläin (mikrosiru ym.) ja liittää tästä asianmukainen todistus näytteen ja lähetteen mukaan. Todistuksen tulee sisältää eläinlääkärin allekirjoitus ja leima. Valmiita pohjia löytyy mm. kissa- ja Kennelliitolta. Koirien polveutumismäärityksiä varten tarvitaan Kennelliiton virallinen polveutumis- tai DNA-tunnistelomake. Virallisia testejä ei saa luovuttaa eläimen omistajan lähetettäviksi, vaan näytteenottaja on vastuussa näytteiden oikeellisuudesta laboratorioon toimittamiseen saakka. Mikäli samasta eläimestä halutaan tehdä useampia geenitestejä, kannattaa jokaista varten ottaa omat näytteet. Movet Laboratoriokäsikirja 15

16 Palvelut Näytteiden toimittaminen laboratorioon EU-lainsäädäntö edellyttää, että postin kuljetettavaksi tarkoitetut biologiset (veri)näytteet tulee pakata asianmukaisesti niin, ettei muulle postille aiheudu vaaraa. Vastauslähetyslaatikoita saa tilattua veloituksetta osoitteesta fi tai sähköpostilla: Hevosten madonmunatutkimuksiin lähetettävät lantanäytteet voidaan pakata ensin muovipussiin ja lähettää sitten tavallisessa pahvilaatikossa. Näyteputket pakataan ehjään, suljettavaan muovipussiin (minigrip), jonka sisälle laitetaan imupaperia mahdollisten vuotohaittojen vähentämiseksi. Näytteet pakataan huolellisesti Movetilta saataviin kelta-mustaraidallisiin lähetyslaatikoihin. Näyteputkia ei saa lähettää kirjekuoressa. Mikäli näytteellä on jäätymis- tai lämpenemisvaara, ei niitä kannata jättää postilaatikkoon vaan ne tulee viedä sisälle postitoimistoon tai asiamiespostiin. Lähetyksen päällä tulee olla merkintä: "Eläinperäinen näyte - Vapautettu". Lauantaijakelu Lauantaijakeluun lähetettävässä laatikossa on oltava seuraavat tarrat: Pikakirjeeseen kiinnitettävät Exprès-viivakooditarrat ja Lauantaijakelua osoittava tarra. Laatikko tulee jättää kuljetettavaksi postiin, postikeskukseen tai terminaaliin. Sitä ei siis saa jättää kirjelaatikkoon. Lähetyksen perillemenoa voi seurata lähetykseen kiinnitetyn seurantakoodin avulla Postin seurantasivulla tai kysymällä Postin asiakaspalvelusta. Veloitamme lauantailähetyksistä 5 /lähetys laskutuksen yhteydessä. Lähetys on valmiiksi maksettu vastauslähetys: Movet Oy, Kuopio Tunnus VASTAUSLÄHETYS Näytteet voi tuoda myös suoraan laboratorioomme Kuopioon yliopistoalueelle Bioteknia 1 rakennukseen (Neulaniementie 2) klo välisenä aikana. Noudamme näytteet myös Kuopion matkahuollosta. Ilmoita lähetyksen saapumisaika laboratorioon aina matkahuollon kautta lähettäessäsi, jotta tiedämme noutaa paketin ajoissa. Lähetyksen tulee olla perillä Kuopion matkahuollossa ennen klo Ennen klo saapuneista näytteistä kliinisen kemian, hormoni- ja vitamiinitutkimusten sekä pikatestien tulokset valmistuvat yleensä samana päivänä. PCR-tutkimuksia pyrimme tekemään 2 kertaa viikossa. Yhteistyölaboratorioihin lähetettävät geenitestit valmistuvat yleensä kahden viikon kuluessa. Jokaisen tutkimuksen kohdalla on kerrottu tarkempi valmistumisaika. HUOM! Mikäli lähetys on kiireellinen ja haluat varmistaa sen saapumisen meille seuraavaksi aamuksi, varusta ko. lähetys myös pikakirjeen tarroilla ja viivakoodilla, joita saat lähimmästä Postista. Pikalähetyksestä veloitamme postikuluja yksityisasiakkailta 2,50. Lähetteet Lähetteet voi tehdä Movetin laboratoriopalvelussa ( net.provet.fi/movet/). Mikäli lähetetään useita näytteitä eri eläimistä, pyydämme jokaista eläintä kohti oman lähetteen. Tämä helpottaa ja nopeuttaa tulosten valmistumista. Mikäli sinulla ei ole tunnuksia verkkopalveluumme, tulosta paperilähete osoitteesta ja laita se täytettynä näytteen mukaan vastauslähetyslaatikkoon. Jos et voi käyttää verkkoyhteyttä, voit myös kirjoittaa lähettäjän ja eläimen tiedot sekä haluamasi tutkimukset tyhjälle paperille. Lähetteettä toimitetuista näytteistä on oltava seuraavat tiedot: Eläimen nimi ja mahdolliset rekisteröintinumerot/tiedot Eläimen omistaja yhteystietoineen Mahdollinen oma lähetenumero Näytteen lähettäjä (mikäli eri kuin omistaja) yhteystietoineen Pyydetyt tutkimukset Laskutusosoite ja -sähköposti Laskunmaksajan y-tunnus tai hetu Puhelinnumero, johon voi ottaa yhteyttä tutkimuksia koskevissa asioissa Asiakkaanamme saat välittömästi ilmoituksen tutkimusten valmistumisesta tekstiviestillä. Valmiit tulokset toimitamme myös sähköpostiisi. Tutkimusvastaukset säilyvät palvelimellamme, josta saat ne myöhemminkin käyttöösi. Verkkopalvelun osoite: Movet Laboratoriokäsikirja 16

17 Laskutus Laskun tehdyistä tutkimuksista lähetämme ensisijaisesti näytteenlähettäjän sähköpostiin. Pyydettäessä voimme toimittaa laskun myös verkkolaskuna tai postitse. Postituksesta veloitamme yksityisasiakkailta toimistokuluja 5 euroa. Vaadimme lähetteille laskun maksajan y-tunnuksen tai henkilöllisyystunnuksen yksilöintiä varten. Eläinlääkäriasiakkaita laskutamme kerran kuukaudessa ja yksityisasiakkaita aina pian tulosten valmistumisen jälkeen. Voimme laskuttaa eläinlääkäreiden lähettämistä näytteistä siis myös suoraan eläinten omistajia. Tällöin laskun lähetys tapahtuu aina postitse ja tutkimuksista veloitetaan kuluttajahinnaston mukainen hinta. Mikäli lasku osoitetaan suoraan eläimen omistajalle, tulee lähetteelle täyttää täydelliset osoitetiedot (nimi, katuosoite, postinumero ja postitoimipaikka) sekä asiakkaan y-tunnus tai henkilötunnus. Mikäli omistajan sähköpostiosoite on täytetty, lähetetään siihen edelleen tulokset automaattisesti. Henkilötietorekisteriselosteen löydät nettisivuiltamme. Suomalaista palvelua Movet on kantanut avainlippumerkkiä ilolla ja ylpeydellä toukokuusta 2014 lähtien. Pyrimme tukemaan ja edistämään suomalaista työtä sekä aktiivisesti kehittämään uusia tutkimuksia eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi. Laatumme tukena "Labquality tarjoaa ulkoisen laadunarvioinnin kierroksia kaikille laboratoriolääketieteen erikoisaloille. Ulkoisen laadunarvioinnin avulla laboratoriot voivat seurata ja parantaa analytiikkansa tasoa, ja saada suoriutumisestaan ulkopuolisen, riippumattoman arvioinnin." Kliinisen kemian tutkimuksemme perustuvat kansainvälisen kattojärjestön (IFCC) suosittelemiin menetelmiin. Varmistamme tutkimustulosten paikkansapitävyyden päivittäin tarkistamalla analyyseissa käytettävien reagenssien ja laitteiden toimivuuden sisäisillä kontrolliajoilla. Movet on Eviran rekisteröimä laboratorio seuraavien ilmoitettavien eläintautien osalta Brucella canis Salmonella (ei tutkita tuotantoeläimiltä) Tritrichomonas foetus Kampylobakteeri naudoilla, sioilla, lampailla ja vuohilla sekä linnuilla Maksamato naudoilla, lampailla ja vuohilla Mycoplasma bovis Nautojen pälvisilsa Sikojen Clostridium perfringens Hevosten herpesvirukset 1 ja 4 (Equine herpesvirus) Pääntauti (Streptococcus equi) Kettusyyhy eli Sarcoptes koirilla ja turkiseläimillä Leishmania koirilla Penikkatauti (Canine distempervirus) koirilla ja turkiseläimillä Toksoplasmoosi koirilla ja kissoilla Rekisteröinnin myötä Movet saa analysoida näytteitä uudistuneen kansallisen eläintautilain mukaisesti listattuihin tauteihin liittyen. Tulokset kyseisten tautien osalta raportoidaan Eviralle ilman yksilöiviä tietoja. Suomen Kennelliitto on hyväksynyt Movetin viralliseksi laboratorioksi seuraavien testien osalta Polveutumisen varmistus (ISAG standardin mukainen mikrosatelliittimarkkereihin perustuva määritys) DNA-tunnisteet (ISAG standardin mukainen mikrosatelliittimarkkereihin perustuva määritys) T-box luonnontöpöhäntä, julkaistu mutaatio suoralla määrityksellä PLL (primaarilinssilukasaatio), julkaistu mutaatio suoralla määrityksellä FN (familiaarinen nefropatia cockerspanielit), julkaistu mutaatio suoralla määrityksellä prcd-pra (etenevä verkkokalvon surkastuma), julkaistu mutaatio suoralla määrityksellä. Olemme myös mukana valtakunnallisessa progesteronitulostasojen laaduntarkkailussa. Movet Laboratoriokäsikirja 17

18 Lipemian poisto näytteestä Yksi yleisimmistä kliinisiä laboratoriomäärityksiä häiritsevistä tekijöistä on näytteen lipeemisyys. Tämä tarkoittaa seerumi- tai plasmanäytteen sameutta, joka aiheutuu näytteessä olevista rasvoista, yleisimmin triglyserideistä eli glyserolin rasvahappoestereistä. Lipemia vääristää useiden märitysten tuloksia (esim. kreatiniini) tai saattaa jopa estää määrityksen kokonaan (esim. ALAT). Triglyseridejä on veressä rasvaa sisältävän ravinnon nauttimisen jälkeen, koska osa ravinnon rasvoista on triglyseridimuodossa. Tämän lisäksi rasvojen kuljetus ja jatkokäsittely elimistössä tapahtuu suurelta osin triglyserideinä. Myös jotkut sairaudet ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöt aiheuttavat triglyseridien jäämistä pitkittyneesti tai pysyvästi vereen. Tällaisia ovat esimerkiksi hoitamaton (tai huonosti hoidettu) diabetes, haimatulehdus ja rasvamaksa. Lipeemisyys voidaan poistaa näytteestä esimerkiksi sentrifugoimalla pitkään hyvin suurella g-arvolla (ns. ultrasentrifugaatio), jolloin seerumia/plasmaa kevyempi rasvaosa siirtyy näytteen pinnalle. Ultrasentrifugaatio on tehokas tapa lipemian poistoon, mutta se vaatii kalliin laitteiston ja vie aikaa. Toinen tapa on saostaa rasvat liukenemattomiksi yhdisteiksi ja sentrifugoida ne näyteputken pohjalle. Joitakin analyyttejä ei voi luotettavasti mitata lipemian poiston jälkeen. Ensisijaisesti poistamme lipemian näytteestä sentrifugoimalla (ei ultrasentrifuugilla), mutta mikäli näyte on edelleen lipeeminen voimme tehdä lipemianpoiston saostamalla triglyseridit näytteestä. Saostamalla tehdyn lipemianpoiston jälkeen voimme mitata luotettavasti ainakin seuraavat analyytit: Albumiini Alkalinen fosfataasi (AFOS) Alaniiniaminotransferaasi (ALAT) Aspartaattiaminotransferaasi (ASAT) Fruktosamiini Konjugoitu bilirubiini Glukoosi Kreatiniini Kokonaisproteiini (tulos noin 5 g/l todellisuutta matalampi lipoproteiinien saostumisen vuoksi) Urea Movet Laboratoriokäsikirja 18

19 Hevosten plasmapankki Movet noudattaa luovuttajahevosten valinnassa Eviran ohjeistusta. Eläinlääkäri tekee luovuttajille terveystarkastuksen ja laboratorio tarkistaa plasman vasta-ainepitoisuuden kvantitatiivisella mittauksella. Plasman luovuttaminen Hevosten omistajat voivat ilmoittaa hevosensa luovuttajiksi. Plasmaa voidaan tulla keräämään, mikäli samalla tallilla on 5 10 luovuttajaa. Järjestämme keräyksen plasmatarpeen mukaan, yleensä viikonloppuisin. Plasmankeräyksissä eläinlääkärinämme toimii Johanna Sokka. Yhdeltä luovuttajalta saatu plasma voi pelastaa useamman varsan hengen. Luovutuksen jälkeen hevosen on hyvä olla kevyemmällä liikutuksella parin päivän ajan ja hevosen rauhoittamisesta luovutuksen ajaksi seuraa 4 vrk dopingvaroaika. Muuten luovutuksesta ei aiheudu rajoituksia hevosen käyttöön. Hyvän mielen lisäksi omistaja saa hevoselleen eläinlääkärintarkastuksen ja verikoetulokset (Laaja terveyspaketti) sekä lahjakortin madonmunatutkimukseen. Plasman tilaaminen Plasma tilataan suoraan laboratoriosta numerosta (aukioloaikojen ulkopuolella ). Kiireettömät tilaukset voi tehdä myös nettisivuille olevan tilauslomakkeen kautta. Plasmaa myydään sekä yksit täisinä pusseina että plasmansiirtoyksikköinä, johon sisältyy 3 pussia. Yksi pussi sisältää ml plasmaa. Saatavilla on myös plasmansiirtoletkuja infuusiota varten. Hintoihin sisältyy posttreatment vasta-ainemääritys varsalle. Toimitus veloitetaan erikseen. Plasman toimitus Plasmaa toimitetaan pääasiassa laboratorion aukioloaikoina arkisin klo 8 16 ja lauantaisin klo Tarvittaessa plasmaa pystyy hakemaan suoraan laboratoriolta myös iltaisin ja sunnuntaisin. Kauemmas plasman toimitus tapahtuu pääasiassa matkahuollon ja postin kautta. Tarvittaessa voidaan käyttää myös kuriiripalveluita. Toimitus ei sisälly plasman hintaan, vaan se veloitetaan erikseen. Kiitokset Plasmapankin toiminnan aloittamisen mahdollisti Suomen Punaisen Ristin Veripalvelu välinelahjoituksellaan. Kiitos kuuluu luonnollisesti myös veren keräämisen hoitaneelle eläinlääkärille hoitajineen sekä hevosensa luovuttajiksi ilmoittaneille omistajille. Plasmansiirto varsalle (plasmainfuusio) Plasmaa annetaan yleensä varsalle, jolla on täydellinen tai osittainen vasta-ainepuutos. Puutos voi johtua muun muassa seuraavista syistä: Emä on valuttanut eniten vasta-aineita sisältänyttä ternimaitoa jo ennen syntymää Ternimaito on huonolaatuista Varsa ei osaa/jaksa nousta juomaan riittävän ajoissa (vasta-aineet imeytyvät korkeintaan 12 h syntymän jälkeen) vasta-aineet eivät imeydy vastasyntyneenkään varsan suolistosta Infuusio Ennen infuusiota pakastettu plasma sulatetaan ja se lämmitetään ruumiinlämpöiseksi (37 C) esimerkiksi vesihauteessa. Sulatusta ei saa tehdä mikroaaltouunissa. Annostelu tehdään jugularis-laskimon kautta aseptisesti. Käytetään infuusioon tarkoitettua plasmansiirtoletkua, jossa on suodatin mahdollisten mikrohyytymien poistamiseksi. Ennen Infuusiota varsan yleiskunto tarkistetaan: mitataan ruumiinlämpö, auskultoidaan sydän ja keuhkot/hengitystiet sekä tarkistetaan limakalvojen väri. Ensimmäinen pussi (n. 350 ml) tiputetaan varovaisuutta noudattaen ja mahdollisia siirtoreaktioita seuraten: sydämen syke, mahdolliset rytmihäiriöt, hengitysfrekvenssi, lämpötila. Mikäli oireita ilmenee, hidasta infuusionopeutta tai oireiden vakavuudesta riippuen, pysäytä infuusio välittömästi. Suositeltava annos on ml plasmaa/kg/tunti, jolloin kg varsalle voidaan annostella 1 yksikkö (1 l) 30 minuutissa. Yksi yksikkö muodostuu 3 pussista. Tiputusnopeus tulee harkita aina tapauskohtaisesti riippuen varsan yleiskunnosta. Annostelun jälkeen otetaan seerumi- tai Li-hepariininäyte IgG-pitoisuuden mittaamista varten. Mittaus kuuluu plasmayksikön hintaan. Mikäli IgG-pitoisuus on liian alhainen, annostele seuraava yksikkö. Yksi plasmayksikkö (3 pussia) nostaa IgG-pitoisuutta yleensä mg/dl. Yksiköiden annostelun välin tulisi olla vähintään 6 tuntia. Lähteet ELL Sokka Johanna Demodex klinikkaeläinhoitajien ry:n jäsenlehti, Heino Päivi: Hevosten veripankki Yliopistollisessa Eläinsairaalassa. MoVet Oy Movet Laboratoriokäsikirja 19

20 Movetin laboratoriojärjestelmän käyttöohjeet Kirjaudu aluksi sisään käyttäjätunnuksellasi ja salasanallasi. Käyttäjätunnuksena toimii sähköpostiosoitteesi. Jos olet unohtanut salasanan, voit tilata uuden salasanan "Salasana hukassa?" -toiminnolla. Huomaa, että sinun tulee käyttää sitä sähköpostiosoitetta, jonka olet ilmoittanut Movetille! Kirjautumisen jälkeen sivun vasempaan reunaan ilmestyvät toimintolinkit "Uusi lähete" ja "Lähetteet ja vastaukset". Yläreunassa on lisäksi Omat tiedot-toiminto, josta voit muuttaa omia yhteystietojasi. Muista ilmoittaa muuttuneet yhteystietosi Movetille. Lähetteen tekeminen ja tulostaminen Uusi lähete -sivulla voit tallentaa järjestelmään uuden laboratoriolähetteen. Lähetteeseen tallennetaan omien yhteystietojesi lisäksi eläimen ja omistajan tiedot. Kaikki eläimen tiedot eivät ole pakollisia. Kirjoita lähetetekstiin haluamasi läheteteksti. Tallenna lähete painamalla alareunasta "Tallenna" -nappia. Kun lähete on tallennettu, palataan sivulle jossa listataan kaikki tunnuksellasi tallennetut lähetteet ja vastaukset. Lähete voidaan tulostaa "Tulosta lähete" -linkistä. Lähete avautuu PDF-tulosteena. PDF-tulosteita varten tarvitset Adobe Reader -ohjelman. Lähetetuloste voidaan liittää Movetiin postitse lähetettävän näytteen mukaan. Mikäli näyte toimitetaan Movetin laboratorioon muutoin kuin postitse, ja lähete on jo tallennettu järjestelmään, riittää kun näytteen toimittaja ilmoittaa asiakkaan/eläimen tiedot. Suoraan laboratorioon toimitettavista näytteistä on hyvä ilmoittaa etukäteen esimerkiksi puhelimitse vastaanoton varmistamiseksi. Lähetteiden ja vastausten selaaminen Asiakasnumerollesi tallennettuja valmiita vastauksia sekä lähetettyjä lähetteitä, jotka odottavat vielä käsittelyä, voit selata Lähetteet ja vastaukset -toiminnolla. Lähetteitä, joiden käsittelyä ei ole vielä aloitettu Movetissä, voit muokata "Muokkaa" -linkistä. Tällä sivulla näkyvät myös Movetin syöttämät lähetteet. Valmiit lausunnot ovat nähtävissä ja tulostettavissa tältä sivulta. Lähetteen voi avata ruudulle "Näytä"-linkistä, ja tulostaa "Tulosta lausunto" -linkistä. Kun lopetat käytön, muista kirjautua ulos. Movet Laboratoriokäsikirja 20

21 Kliinisen kemian tutkimukset (G)HbA1c (glykohemoglobiini, koira) (B) 23 AFOS (alkalinen fosfataasi) (S/P) 24 ALAT (alaniiniaminotransferaasi) (S/P) 25 Albumiini (S/P) 26 Amylaasi (S/P) 27 ASAT (Aspartaattiaminotransferaasi) (S/P) 28 Betahydroksibutyraatti (betahydroksivoihappo) (S/P, erottelu) 29 Bilirubiini, kokonais (S/P) 30 Bilirubiini, konjugoitu (S/P) 31 Bromidi (näytemäärä min. 1 ml) (S/P) 32 Ca (kalsium) (S/P) 33 CK (kreatiinikinaasi) (S/P) 34 Cl (kloridi) (S/P) 35 CRP (C-reaktiivinen proteiini, koira) (S/P) 36 Cu (kupari) (S/P) 37 Fe (rauta) (S/P) 38 Fenobarbitaali (S/P) 39 Fibrinogeeni (B/P) 40 Fruktosamiini (S/P/B) 41 Glukoosi (P/FP, erottelu) 42 Glyseroli (S/P) 43 GT (glutamyylitransferaasi) (S/P) 44 Haimalipaasi (kvantitatiivinen, haimaspesifinen) (kissa, koira) (S/P) 45 K (kalium) (S/P, erottelu) 46 Kolesteroli (S/P) 47 Kreatiniini (S/P/B) 48 Laktaatti (FP) 49 LD (laktaattidehydrogenaasi) (S/P) 50 Mg (magnesium) (S/P, erottelu) 51 Na (natrium) (S/P) 52 NEFA (non-esterified fatty acids, vapaat rasvahapot) (nauta) (S, erottelu) 53 Pi (fosfaatti) (S/P, erottelu) 54 Prot (kokonaisproteiini(s/p) 55 SAA (seerumin amyloidi A) (S/P/B) 56 Sappihapot (S/P/B) 57 Seleeni (S/M) 58 TIBC (kokonaisraudansitomiskyky, UIBC+Fe) UIBC (saturoimaton raudansitomiskyky) (S/P) 59 TLI (trypsin-like immunoreactivity, koira) (S/P) 60 Triglyseridit (S/P) 61 Troponiini I (S/P) 62 Urea (S/P/B) 63 Movet Laboratoriokäsikirja 21

22 Berner tarjoaa kaiken mitä pieneläinpraktiikka tarvitsee. Meiltä saat Datamars-mikrosirut ja -lukijat GE-ultraäänilaitteet Hill s-lemmikkiruoat Oxbow -lemmikkiruoat Oxford Science-laboratoriolaitteet Spectrum-allergiatestit, siedätyshoidot Wellion-verensokerimittarit ja paljon muuta - kysy meiltä! Berner Pro, Sahaajankatu 24, Helsinki puh (ma-pe 9-15) Movet Laboratoriokäsikirja 22

23 (G)HbA1c (glykohemoglobiini, koira) (B) Nisäkkäiden punasolujen pääasiallinen hemoglobiini on HbA. Tämän lisäksi täysikasvuisilla yksilöillä hemoglobiinin kokonaismäärästä on normaalisti muutamia prosentteja tyyppiä HbA2 ja HbF. Punasolun elinaikana hemoglobiinimolekyylin rakenne voi muuttua, esimerkiksi jos siihen liittyy erilaisia kemiallisia yhdisteitä. Tällaisia ovat esimerkiksi eräät sokerimolekyylit (glukoosi, fruktoosi). Glukoosin liittyminen hemoglobiiniin (glykoituminen) on hidas, ei-entsymaattinen reaktio, ja se riippuu vallitsevasta veren glukoosipitoisuudesta. Liittymisen ensimmäinen vaihe on melko nopea ja reversiibeli, tällöin syntyy labiili sidos HbA:n ja glukoosin välille. Toisessa, hitaassa vaiheessa syntyy stabiili, pysyvä ketoamiinisidos, eli syntyy GHbA1c-molekyyli. Se säilyy tällaisena koko punasolun eliniän. Näin ollen GHbA1c:n määrän vaihtelu riippuu veren sokerin vaihteluista punasolun eliniän aikana. Pitkäkestoisessa hyperglykemiassa GHbA1c:n muodostus lisääntyy, joten epätasapainossa olevassa diabeteksessä GHbA1c:n määrä voi olla jopa kaksin-kolminkertainen normaaliin verrattuna. Hoitotasapainon korjautuessa GHbA1c-pitoisuus alkaa vähentyä 1 3 viikon kuluessa ja vähenee uusien punasolujen syntyessä ja vanhojen kuollessa. Punasolun elinikä on noin 3 kk, joten GHbA1c kuvaa glukoositasapainoa määritystä edeltävien 2 3 kuukauden ajalta. Diabeteksen ensidiagnoosissa on hyvä käyttää myös perinteisiä tutkimuksia, kuten glukoosin ja fruktosamiinin määritykset. Seurannassa HbA1c-määritys on suositeltavaa tehdä 2 4 kertaa vuodessa. Näytteensaapumispäivänä. EDTA- tai hepariinikokoveri 0,5 ml. Näyte säilyy 3 vrk huoneenlämmössä, 7 vrk jääkaappilämpötilassa ja 6 kk pakastettuna ( 20 C). Lievä lipemia ja ikteria eivät häiritse määritystä. Immunometrinen ja fotometrinen määritys omassa laboratoriossa. Viitearvot: koira % ( mmol/mol) Suurentuneet pitoisuudet Diabetes mellitus viitearvoalueella oleva tulos ei välttämättä poissulje diabetesta, koska äkillisesti alkanut tauti ei välttämättä ole ehtinyt nostaa pitoisuutta hyvässä hoitotasapainossa oleva diabetes voi myös antaa viitearvoalueella olevan tuloksen huomattava polysytemia (liiallinen punasolujen määrä) saattaa vaikuttaa punasolujen liiallinen tuotanto punasolujen pidentynyt elinikä Pienentyneet pitoisuudet vakava anemia voi vaikuttaa punasolujen vähentynyt tuotanto punasolujen lyhentynyt elinikä Movet Laboratoriokäsikirja 23

24 AFOS (alkalinen fosfataasi) (S/P) Alkalista fosfataasia esiintyy useissa kudoksissa, mutta suurissa määrin etenkin suolistossa, sappitiehyeissä, verisuonten seinämässä, istukassa, munuaisissa, maksassa ja luusoluissa (osteoblasteissa). Kasvavilla yksilöillä luuston kasvu suurentaa AFOS-pitoisuutta. Pitoisuus nousee etenkin sappitietukoksissa ja luustosairauksissa (mm. osteosarkooma), mutta muutoksen suuruus ei yleensä korreloi taudin vakavuuden kanssa. On huomionarvoista, että kortikosteroidit lisäävät AFOSaktiivisuutta koirilla, eli sitä voidaan käyttää lisämunuaisen hyperaktiivisuuden tutkimisessa. Toisaalta pitkäaikainen kortikosteroidihoito voi myös lisätä maksan syntetisoimaa isoentsyymiä. Kissoilla AFOSin puoliaika elimistössä on lyhyt, mikä kannattaa ottaa huomioon diagnoosia tehtäessä tai taudin seurannassa. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi tai hepariiniplasma 0,3 ml. EDTA-, sitraatti- ja oksalaattiplasma häiritsevät määritystä. Näyte säilyy 7 vrk huoneenlämmössä ja jääkaapissa. 2 kk pakastettuna 20 C. Hemolyysi häiritsee määritystä. Viitearvot: koira kissa hevonen nauta U/l, kasvava pentu U/l U/l U/l, kasvava varsa U/l U/l Fotometrinen (IFCC standardin mukainen) omassa laboratoriossa. Suurentuneet pitoisuudet maksasairauksissa vaurioituneiden solujen sisältämää entsyymiä vuotaa verenkiertoon sappistaasi maksaa vaurioittavat lääkkeet myrkyt haimatulehduksessakin kudosvaurio aiheuttaa entsyymin vuotamisen verenkiertoon lisämunuaisen kuorikerroksen hyperaktiivisuus (etenkin koirat) kilpirauhassairaudet diabetes luuvauriot tai luustokasvaimet lääkeaineet, etenkin fenobarbitaali ja kortikosteroidit Movet Laboratoriokäsikirja 24

25 ALAT (alaniiniaminotransferaasi) (S/P) Alaniiniaminotransferaasia esiintyy pienessä määrin useissa kudoksissa, mutta selvästi suurimmat aktiivisuudet löytyvät maksan parenkyymisoluista. Siten se on melko spesifinen maksavaurion osoittaja, jolloin aktiivisuus veressä saattaa nousta monikymmenkertaiseksi ja pysyä suurentuneena 1 2 viikkoa. Koiralla biologinen puoliintumisaika elimistössä on muutamia vuorokausia, mutta kissalla vain muutamia tunteja. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi tai hepariiniplasma 0,3 ml. Näyte säilyy 3 vrk huoneenlämmössä ja 7 vrk jääkaapissa. Säilyy pakastettuna 20 C vain 2 vrk! Lipemia ja hemolyysi häiritsevät määritystä. Fotometrinen (IFCC-standardin mukainen) omassa laboratoriossa. Viitearvot: koira kissa hevonen nauta U/l U/l 5 45 U/l U/l Suurentuneita pitoisuuksia maksasairauksissa (akuutti hepatiitti, fibroosi, kirroosi, maksastaasi, maksaa vaurioittavat myrkyt) sappitietukoksessa lihasvaurioissa saattaa olla suurentuneita pitoisuuksia, mutta ne voi erottaa maksavaurioista myös suurentuneista CK- ja ASAT-pitoisuuksista. Movet Laboratoriokäsikirja 25

26 Albumiini (S/P) Albumiini on maksassa syntetisoitava proteiini ja se edustaa noin puolta veriplasman kokonaisproteiinista. Se vastaa suuressa osin veren kolloidiosmoottisesta paineesta, tästä syystä alentuneisiin pitoisuuksiin liittyy turvotustaipumus (mikäli pitoisuus alle puolet normaalista). Albumiini myös sitoo ja kuljettaa useita aineita mm. kalsiumia, bilirubiinia, vapaita rasvahappoja, lääkeaineita ja hormoneja. Albumiinin pitoisuuden avulla voidaan selvittää mm. nestetasapainon häiriöitä, maksan, munuaisten ja suoliston toimintaa sekä tulehduksia. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi tai hepariiniplasma 0,3 ml. Näyte säilyy 7 vrk jääkaapissa tai 1 kk pakastettuna 20 C. Fotometrinen (kolorimetria, bromikresolivihreä) omassa laboratoriossa. Viitearvot: koira kissa hevonen nauta g/l g/l g/l g/l Suurentuneet pitoisuudet viittaavat elimistön kuivumiseen. Pienentyneet pitoisuudet syynä voi olla vähentynyt albumiinin synteesi (esim. aliravitsemus, maksasairaudet, malabsorptio) lisääntynyt albumiinin menetys (munuaissairaudet, palovammat, tulehdukset, verenhukka, menetys suolistosta) nesteen kertyminen elimistöön. Movet Laboratoriokäsikirja 26

27 Amylaasi (S/P) Amylaasia esiintyy lähinnä haimassa ja sylkirauhasissa, mutta pienessä määrin myös maksassa, suolistossa ja lihaksissa. Etenkin akuutissa haimatulehduksessa pitoisuus nousee nopeasti moninkertaiseksi normaaliarvoon verrattuna, ja palautuu muutamassa päivässä. Myös kroonisen haimatulehduksen akuuttivaiheessa esiintyy lievästi suurentuneita pitoisuuksia. Amylaasipitoisuus voi nousta myös vatsan ärsytys- ja tulehdustiloissa ja sylkirauhasen tulehduksissa. Haimatulehduksen diagnosoinnissa kvantitatiivinen haimaspesifinen lipaasi on huomattavasti luotettavampi menetelmä. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi, hepariiniplasma tai virtsa 0,3 ml. Solut suositellaan eroteltavaksi seerumista/plasmasta pian näytteenoton jälkeen. Näyte säilyy 4 vrk huoneenlämmössä, 7 vrk jääkaapissa ja > 1 v pakastettuna 20 C. Hemolyysi ja lipemia häiritsevät määritystä. Fotometrinen (IFCC-standardin mukainen) omassa laboratoriossa. Viitearvot: koira kissa hevonen kani U/l U/l U/l U/l Huomattavasti suurentuneita pitoisuuksia haimasairauksissa akuutissa pankreatiitissa kroonisen pankreatiitin alkuvaiheessa haimatiehyeiden tukoksissa kasvaimissa Lievemmin pitoisuudet kohoavat munuaissairauksien aiheuttamassa vähentyneessä poistumassa vatsan alueen tulehduksissa sylkirauhastulehduksissa. Movet Laboratoriokäsikirja 27

28 ASAT (Aspartaattiaminotransferaasi) (S/P) Aspartaattiaminotransferaasi kuuluu samaan entsyymiryhmään kuin ALAT, mutta sitä esiintyy useissa kudoksissa. Se sijaitsee solujen sytosolissa ja mitokondrioissa, joten sitä vapautuu akuuteissa taudeissa tapahtuvissa solu- ja kudosvaurioissa suhteellisen helposti. Sekä ASAT- että ALAT-pitoisuudet nousevat maksavaurioiden yhteydessä, mutta ALAT on maksaspesifisempi. ASAT-pitoisuuden kasvu aiheutuu usein myös lihasvaurioista (sydän- tai luurankolihas), mutta on huomattava että lihasvaurioissa pitoisuuden muutokset tapahtuvat hitaammin kuin esim. kreatiinikinaasilla (CK). Mahdollisen raskaan ja toistuvan fyysisen aktiivisuuden pitoisuuksia suurentava vaikutus on huomioitava etenkin kilpahevosten ja -koirien tuloksia tarkastellessa. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi tai hepariiniplasma 0,3 ml. Hemolyysi häiritsee määritystä (suurentaa tuloksia). Näyte säilyy huoneenlämmössä 4 vrk, jääkaapissa 7 vrk ja pakastettuna ( 20 C) 3 kk. Fotometrinen (IFCC-standardin mukainen) omassa laboratoriossa. Viitearvot: koira kissa hevonen nauta U/l U/l U/l U/l Suurentuneita pitoisuuksia maksasairauksissa lihasvaurioissa (sekä luuranko- että sydänlihas) myös jotkut lääkkeet saattavat suurentaa pitoisuuksia epilepsialääkkeet jotkut hormonijohdannaiset lisäksi on huomioitava voimakkaan rasituksen aiheuttama pitoisuuden nousu etenkin kilpahevosilla ja -koirilla pitkittyneesti suurentuneita arvoja voi käyttää karkeana mittarina liian intensiiviselle harjoittelulle Maksa- ja lihasvaurion erotusdiagnostiikka: ASAT yhdessä ALAT- ja CK-määritysten kanssa on hyvä tutkimusyhdistelmä maksa- ja lihasvaurion erotusdiagnostiikassa lihasvauriossa CK ja ASAT ovat suurentuneet enemmän kuin ALAT, joka sekin saattaa olla hieman koholla. Akuutisti lihasvauriossa CK-pitoisuus nousee ensimmäisenä, ASAT hieman myöhemmin maksavauriossa ALAT-pitoisuus on suurentunut enemmän kuin ASAT, CK taasen pysyy viitearvorajoissa. Movet Laboratoriokäsikirja 28

29 Betahydroksibutyraatti (betahydroksivoihappo) (S/P, erottelu) β-hydroksibutyraatti eli β-hydroksivoihappo on energia aineenvaihdunnassa syntyvä ketoniyhdiste eli ns. ketoaine. Muita elimistön ketoaineita ovat asetoni ja asetoasetaatti. Ne ovat myös heikkoja happoja, eli niiden vaikutuksesta elimistö happamoituu, jolloin muodostuu (keto)asidoosi. Ketoaineita muodostuu eläinlajin ja elimistön energiatilan mukaisesti joko vapaista eli esteröitymättömistä rasvahapoista (free fatty acids eli FFA/non-esterified fatty acids eli NEFA) tai haihtuvista rasva-hapoista (volatile fatty acids eli VFA). Yksimahaisilla eläimillä (kissa, koira) ketoaineiden pääasiallinen lähde ovat rasvakudoksen vapaat rasvahapot, kun taas märehtijöillä niitä syntyy normaalisti pääasiassa haihtuvista rasvahapoista pötsin seinämässä sekä maksassa ja utareessa. Patologisissa tilanteissa ketoaineita voi syntyä vapaista rasvahapoista rasvakudoksessa myös märehtijöillä. Ketoaineet erittyvät vapaasti munuaisissa virtsaan, joten virtsasta voidaan havaita ketoaineita melko pian ketoottisen tilanteen alkamisen jälkeen. On kuitenkin hyvä muistaa, että virtsaliuskojen ketoainemääritys havaitsee vain asetoasetaatin (ja vähemmässä määrin asetonin), muttei β-hydroksibutyraattia. Kuitenkin nimenomaan β-hydroksibutyraatti on se ketoaine, jota syntyy runsaasti vakavissa ketoottisissa tiloissa. Pieneläimet/yksimahaiset Yksimahaisten (pieneläinten) elimistössä ei normaalitilanteessa juurikaan synny β-hydroksibutyraattia, eikä sitä voida havaita verestä tai virtsasta. Näillä eläimillä ketoaineiden syntyminen liittyy lähes poikkeuksetta negatiiviseen energiatasapainoon. Pieniä pitoisuuksia voi syntyä esimerkiksi pitkäkestoisen rasituksen jälkeen, mikäli hiilihydraattien (verensokeri, lihasten ja maksan glykogeeni) saanti ei ole riittävää. Tällöin rasvakudoksesta vapautuu vapaita rasvahappoja energian lähteeksi. Tällaisen tilanteen aiheuttaman lievän ketoaineiden lisääntymisen, ja siitä aiheutuvan happamoitumisen (asidoosin), elimistö kykenee korjaamaan kemiallisilla puskurijärjestelmillään (pääasiassa vetykarbonaatilla). Toinen yleinen syy yksimahaisilla lajeilla β- hydroksibutyraatin syntymiselle on huonossa hoitotasapainossa oleva diabetes. Tällöin insuliinin puute tai insuliiniresistenssi estää glukoosin siirtämistä soluihin, jolloin normaali energiantuotanto glukoosista estyy ja syntyy negatiivinen energiatasapaino. Tätä pahentaa samanaikainen lipoproteiinilipaasin inhibitio, mikä estää verenkierrossa olevien triglyseridien (=ravinnon rasvat) käytön energiantuotossa. Tästä aiheutuu ns. hormonisensitiivisen lipaasin aktivoituminen, mikä aikaansaa rasvakudoksen triglyseridien yhä lisääntyvän hajottamisen ja beta-oksidaation rasvakudoksessa. Tämä lisää asetyyli-koentsyymi-a:n tuotantoa, mutta koska elimistö käyttää tässä tilanteessa kaiken vähäisen oksaloasetaatin glukoneogeneesiin, ei normaalia asetyylikoentsyymi-a:n ja oksaloasetaatin pariutumista tapahdu. Siksi sitraattisyklin (Krebsin syklin) energiantuotanto tyrehtyy. Tämä lisää voimakkaasti vapaan β-hydroksibutyraatin määrää verrattuna muihin ketoottisiin tilanteisiin. Tällaista happamoitumista elimistö ei pitkällä aikavälillä pysty kompensoimaan, joten syntyy diabeettinen ketoasidoosi, joka on hoitamattomana hengenvaarallinen. Märehtijät Märehtijöillä β-hydroksibutyraatin (ja muiden ketoaineiden) aiheuttama ketoosi syntyy useimmiten 2 4 viikkoa poikimisen jälkeen (ns. kolmen viikon tauti). Tällöin eläimen ravinnonsaanti saattaa olla vähentynyt, mutta energian tarve poikimisen ja maidontuotannon alkamisen vuoksi huomattavasti suurentunut. Energiansaanti ei kata tarvetta, joten syntyy negatiivinen energiatasapaino. Se johtaa edellä mainittuun rasvakudoksen triglyseridien käyttöön energiantuotannossa sekä voimakkaaseen β-hydroksibutyraatin määrän lisääntymiseen. Kehon happamoituessa syntyy ketoasidoosi. Myös kasvavat hiehot ovat alttiita ketoasidoosille. Niillä energian tarve on kasvamisen vuoksi suuri, ja mikäli sitä ei saada täytetyksi, syntyy helposti ns. subkliininen ketoosi. Myös pötsin voimakas butyraatin tuotanto voi aiheuttaa lieväasteista ketoosia. Ketoosin muodostumisen ennakoimiseksi kannattaa verinäytteestä määrittää NEFA 2 14 vrk ennen poikimista ja hydroksibutyraatti 2 14 vrk poikimisen jälkeen. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi, Li-hepariini- tai EDTA-plasma 0,3 ml. Erottele solut seerumista / plasmasta mahdollisimman nopeasti. Näyte säilyy 1 vrk jääkaappilämpötilassa ja 1 kk pakastimessa. Fotometrinen entsymaattinen määritys omassa laboratoriossa. Viitearvot: koira kissa nauta < 0,9 mmol/l < 0,9 mmol/l < 0,9 mmol/l Suurentuneet pitoisuudet: lievästi suurentuneet pitoisuudet eli subkliininen ketoosi (1,0 mmol/l 2,5 mmol/l) aliravitsemus naudoilla poikimisen jälkeen energiankulutuksen ylittäminen saantiin nähden lievästi epätasapainossa oleva diabeteksen hoito Huomattavasti suurentuneet pitoisuudet diabeettinen ketoasidoosi (> 2,5 mmol/l) Movet Laboratoriokäsikirja 29

30 Bilirubiini, kokonais (S/P) Bilirubiinia on punasoluissa osana hemoglobiinin rautaa sitovaa hemimolekyyliä. Verenkierron bilirubiini on peräisin hajonneista punasoluista ja on suurimmaksi osaksi sitoutuneena albumiiniin (vapaa bilirubiini). Osa bilirubiinista on ns. konjugoituneessa (vesiliukoinen) tai konjugoimattomassa (veteen liukenematon) muodossa. Bilirubiini metaboloituu (konjugoidaan) maksassa ja se poistuu elimistöstä sappinesteessä suoliston kautta ulosteissa. Bilirubiinin normaaliarvoista poikkeavat pitoisuudet viittaavat mm. maksasairauksiin tai lisääntyneeseen hemolyysiin. Myös muiden sisäelinten toiminnan häiriöt voivat vaikuttaa bilirubiinipitoisuuksiin, esim sappistaasi. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi tai hepariiniplasma 0,3 ml. Suojaa näyte valolta mahdollisimman pian näytteenoton ja esikäsittelyn jälkeen. Näyte säilyy valolta suojattuna 1 vrk huoneenlämmössä, 7 vrk jääkaapissa, 6 kk pakastettuna ( 20 C). Mikäli näytettä ei lähetetä samana päivänä, suositellaan säilytystä jääkaapissa. Fotometrinen (IFCC-standardin mukainen, NBD) omassa laboratoriossa. Viitearvot: koira kissa hevonen nauta 1,1 14,0 umol/l 2,0 9,0 umol/l 5,0 45,0 umol/l 1 14 umol/l Suurentuneita pitoisuuksia hemolyyttisissä tiloissa maksasairauksissa sappitietukoksissa Hemolyysi suurentaa kokonaisbilirubiinin määrää mutta konjugoitu bilirubiini pysyy viitearvoissa, koska maksan kyky konjugoida bilirubiinia on saturoitunut. Sappitietukos ja maksavaurio suurentavat molempien pitoisuutta. Movet Laboratoriokäsikirja 30

31 Bilirubiini, konjugoitu (S/P) Ks. myös kokonaisbilirubiini. Kohonnut kokonaisbilirubiini, mutta viitearvoalueella oleva konjugoitunut bilirubiini viittaa maksan toimintahäiriöön. Myös sappistaasissa on kuvattu esiintyvän suurentuneita konjugoituneen bilirubiinin pitoisuuksia. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi tai hepariiniplasma 0,3 ml. Suojaa näyte valolta mahdollisimman pian näytteenoton ja esikäsittelyn jälkeen. Näyte säilyy valolta suojattuna 2 vrk huoneenlämmössä, 7 vrk jääkaapissa, 6 kk pakastettuna 20 C. Fotometrinen (IFCC-standardin mukainen, Sulfaniilihappo/ diatso) omassa laboratoriossa. Viitearvot: koira kissa hevonen nauta < 9,1 umol/l < 5,0 umol/l 3,0 11,0 umol/l umol/l Suurentuneita pitoisuuksia hemolyyttisissä tiloissa maksasairauksissa sappitietukoksissa Hemolyysi suurentaa kokonaisbilirubiinin määrää mutta konjugoitu bilirubiini pysyy viitearvoissa, koska maksan kyky konjugoida bilirubiinia on saturoitunut. Sappitietukos ja maksavaurio suurentavat molempien pitoisuutta. Movet Laboratoriokäsikirja 31

32 Bromidi (näytemäärä min. 1 ml) (S/P) Bromidi on vanha humaani- /eläinlääketieteessä käytetty, nykyään myös Suomessa lääkelaitoksen koirille rekisteröimä lääkeaine epilepsian hoitoon. Bromidia voidaan käyttää yksin tai yhdistelmälääkkeenä fenobarbitaalin kanssa. Mikäli pelkällä fenobarbitaalilla ei saavuteta hoitotasapainoa, voidaan lääkeaineilla yhdessä käytettynä yleensä saavuttaa hyvä hoitotasapaino. Myös pelkällä bromidilla voidaan päästä kohtauksettomaan tilaan. Bromidin ei pääsääntöisesti katsota vaikuttavan keskushermostoon toisin kuin fenobarbitaalin. Se on hyvin siedetty, edullinen ja eläimen omistajalle stressittömämpi annosteltava. Esimerkiksi pitkän puoliintumisajan vuoksi mahdollinen lääkeaineenannostelun epätarkkuus ei yleensä aiheuta koiralle ongelmia. Bromidi metaboloituu pääasiassa munuaisten kautta ja ei näin ollen rasita maksaa niin kuin fenobarbitaali tai muut maksassa metaboloitavat lääkkeet. Bromidi ei sovellu status epilepticuksen hoitoon, mikäli ei käytetä ns. latausannosta. Mikäli potilaalla on addisonin tauti tai munuaissairaus, joiden vuoksi kaliumtasapaino on häiriintynyt, tulisi käyttää Na-bromidia K-bromidin sijaan. Annostelu Yksittäisenä lääkeaineena Pitkäaikaiseen ylläpitoon mg/kg/vrk. (Tarvittaessa jopa 70 mg/kg/vrk), jolloin seerumin vakaa bromidipitoisuus µg/ml saavutetaan vasta 150 vrk:n jälkeen. Terapeuttinen lääkekonsentraatioalue bromidia yksin käytettäessä on µg/ml. Mikäli bromidin seerumipitoisuutta halutaan nostaa nopeasti, voidaan sitä annostella kahtena ensimmäisenä päivänä kaksin- / kolminkertaisesti tai käyttää latausannostelua. Suuresta annostelusta saattaa seurata komplikaatioita: vakava sedaatio, oksentelua ja sekundäärisenä komplikaationa aspiraatiopneumoniaa. Latausannostelu Suositellaan käytettäväksi potilaille, joilla on aikaisemmin ollut vakavia kohtauksia sekä potilaille, joiden veren fenobarbitaalipitoisuutta täytyy nopeasti alentaa maksan toiminnan heikennyttyä tai luuydinmuutosten vuoksi. Latausannoksen kokonaismäärä viiden päivän aikana tulisi olla mg/kg/p.o. Jolloin annostellaan seuraavasti: 165 mg/kg viiden päivän ajan (Latausannos 120 mg/kg + ylläpito 45 mg/kg). Latausannos jätetään pois 6. päivänä ja jatketaan vain ylläpitoannostelua 45 mg/kg seerumin pitoisuudesta riippuen. Seurantamääritys tehdään heti annostelun jälkeen ja uudelleen kuukauden kuluttua. Mikäli näiden mittausten välinen erotus on enemmän kuin 10 %, tulee ylläpitoannostelu määrittää uudelleen. Mikäli latausannostelua ei käytetä, tulisi bromidi pitoisuus seerumissa määrittää 3 4 viikon kuluttua lääkityksen aloituksesta. Tällöin seerumin bromidipitoisuus on noin puolet siitä mitä se tulee olemaan vakaassa konsentraatiossa. Mahaärsytyksen välttämiseksi voidaan lataus-annos jakaa annettavaksi kaksi kertaa päivässä ruokailun yhteydessä. Jokainen latausannos mg/kg nostaa seerumin bromidikonsentraatiota n. 500ug/ml. Latausannostelu (600 mg/kg) voidaan antaa myös peräsuolen kautta, josta imeytyminen on nopeampaa kuin vatsan kautta. Tällöin latausannostelu (100 mg/kg) voidaan antaa neljän tunnin välein 24 tunnin aikana. Yhdistelmähoito fenobarbitaalin kanssa Mikäli yksistään käytetyn fenobarbitaalin seerumipitoisuudella ug/ml ei saavuteta kohtauskontrollia, tulisi harkita yhdistelmälääkityksen aloittamista. Kaliumbromidin annostelu tulisi olla mg/kg/pv. Kaliumbromidin asteittainen nostaminen mg viikossa mahdollistaa paremman sopeutumisen lääkitykseen. Yhdistelmähoidossa fenobarbitaalin seerumikonsentraation terapeuttinen taso tulisi olla 9 36 ug/ml ja kaliumbromidin µg/ml. Bromidilääkityksen sivuvaikutuksia ovat ataksia ja heikkous, oksentelu, ummetus, mahatulehdukset, runsasjuontisuus sekä -virtsaisuus, anoreksia, uneliaisuus, kutina, hyperaktiivisuus, haimatulehdus. Sivuvaikutukset ovat useimmiten annosriippuvaisia ja ohimeneviä. Toksisuuden merkkeinä pidetään asento ja liikeaistin menetystä, lihaskipuja, ataksiaa, takaraajojen heikkoutta, horrosta ja koomaa. Akuutissa myrkytyksessä hoitona käytetään 0.9 % NaCl-liuosta i.v. Bromidipitoisuuden seuranta on tärkeää riippuen mm. annostelusta, munuaisten toiminnasta ja ravinnon kloridipitoisuudesta. 3 7 vrk. Seerumi tai hepariiniplasma 1 ml. Säilytetään jääkaapissa. ICP-MS (Inductively coupled plasma mass spectrometry) yhteistyölaboratoriossa. Viitearvot: Fenobarbitaalin kanssa käytettynä: µg/ml Ainoana lääkkeenä: µg/ml. Lääkeainepitoisuus on titrattava yksilökohtaisesti, koska tarvittava annos määräytyy taustasairauden luonteen ja vaikeuden mukaan. Tuloksen ollessa viitearvojen ulkopuolella on annostusta harkittava uudelleen. Lähteet: Elina Holsti, lisensiaattityö: Idiopaattisen epilepsian lääkehoito koiralla, Lääkkeenvalmistajan pakkausseloste: ttp://spc.nam.fi/indox/nam/ html/nam/vetpil/9/ pdf Movet Laboratoriokäsikirja 32

33 Ca (kalsium) (S/P) Elimistössä kalsiumia on eniten luustossa ja jonkin verran pehmytkudoksissa sekä ekstrasellulaarinesteessä. Sen pitoisuutta säätelevät parathormoni, D-vitamiini ja kalsitoniini. Ne vaikuttavat luuston kalsiummetaboliaan sekä sen absorptioon suolistosta ja eritykseen munuaisissa. Kalsiumilla on useita fysiologisia tehtäviä. Se vaikuttaa mm. lihassupistuksessa, toimii kofaktorina entsyymeille ja vaikuttaa hormonien eritykseen sekä veren hyytymiseen. Kalsiumin eritys virtsaan lisääntyy seerumin hyperkalsemian aikana. Hyperkalsemia aiheutuu yleisimmin liiallisesta kalsiumin saannista ravinnosta, lisämunuaisen kuorikerroksen toimintahäiriöistä tai munuaisongelmista. Hypokalsemia aiheutuu mm. munuaisten toiminnan häiriöistä, liiallisesta nesteytyksestä tai nesteen poistumisesta elimistöstä. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,3 ml. Sitraatti-, oksalaatti tai EDTA-plasmaa ei saa käyttää, koska ne sitovat kalsiumia. Seerumi- ja plasmanäyte säilyy 7 vrk huoneenlämmössä, 3 viikkoa jääkaapissa, ja 8 kk pakastettuna ( 20 C). Lievä hemolyysi, lipemia tai ikteria (bilirubiini) eivät häiritse määritystä. Kolorimetrinen (Arsenatso) omassa laboratoriossa. Viitearvot: koira kissa hevonen kani nauta 2,2 3,1 mmol/l 2,2 3,0 mmol/l 2,6 3,4 mmol/l 3,6 5,6 mmol/l 2,1 2,8 mmol/l Suurentunut kalsiumpitoisuus (hyperkalsemia) kalsiumin lisääntynyt siirtyminen vereen luustosta ruuansulatuselimistöstä. syitä voi olla esimerkiksi parathormonin suurentunut määrä (hyperparatyreodismi) D-vitamiinin suuri määrä lisäravinteista ruuasta endogeenisesti granulomatoottisten tulehdusten vuoksi luiden kasvaimet kalsiumin vähentynyt eritys munuaisista lisäkilpirauhasen vajaatoiminta munuaisten vajaatoiminta diureettien käyttö hemokonsentraatio kalsiumin anto infuusiona kilpirauhasen vajaatoiminta Pienentyneet pitoisuudet hypoparatyreodismissa hypoalbunemiassa kalsiumin saannin vajauksessa kalsiumin luustomobilisaation estyessä D-vitamiinin puute haiman vajaatoiminta tiineys imettäminen kilpirauhaskasvain kalsitoniinihoidosta aiheutuva hyperklasitonismi oksalaattimyrkytys (oksalaatti sitoo kalsiumia) akuutit sairaustilat akuutti pankreatiitti, akuutti munuaisten vajaatoiminta akuutti tuumorilyysisyndrooma virtsatietukos On huomattava, että myös monet verinäyteputkien hyytymisenesto-aineet sitovat kalsiumia (EDTA, oksalaatti, sitraatti), samoin tekevät lääkkeistä tetrasykliinit. Movet Laboratoriokäsikirja 33

34 CK (kreatiinikinaasi) (S/P) Kreatiinikinaasia esiintyy eri isoentsyymeinä luurankolihaksissa, sydänlihaksessa, aivoissa sekä pienessä määrin joissain muissa elimissä. Kreatiinikinaasin pitoisuus suurenee nopeasti erilaisissa lihasvaurioissa ja voimakkaan fyysisen rasituksen seurauksena. Myös vaurion parantuessa pitoisuus laskee nopeasti. Kreatiinikinaasia käytetään lihasvaurioiden ja -sairauksien diagnostiikassa, sekä mm. kilpahevosten valmennuksen seurannassa. Koiralla kreatiinikinaasin puoliintumisaika veressä on huomattavan lyhyt, noin kaksi tuntia. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,3 ml. Seerumi- ja plasmanäyte säilyy 2 vrk huoneenlämmössä, 7 vrk jääkaapissa, ja 4 kk pakastettuna ( 20 C). Vältä näytteen joutumista pitkäksi aikaa kirkkaaseen valoon. Hemolyysi häiritsee määritystä. Vähäinen lipemia tai ikteria (bilirubiini) eivät häiritse määritystä. Kolorimetrinen (IFCC-suosituksen mukainen) omassa laboratoriossa. Viitearvot: koira kissa hevonen nauta U/l U/l U/l U/l Suurentuneet pitoisuudet lihassairaudet myopatiat myosiitit kouristukset traumat ml i.m injektiot E-vitamiinin ja/tai seleenin puutos aliravitsemus hypotyreodismi koirilla hypertyreodismi kissoilla voimakas fyysinen rasitus nostaa CK-pitoisuudet moninkertaisiksi viitearvoihin nähden tilanne normaalisoituu nopeasti, mikäli lihakset saavat lepoa ja energiaa palautumiseen. Lihasvaurio nostaa CK:ta ja ASATia, mutta ei juurikaan ALA- Tia. Maksavauriossa taas ALAT-pitoisuus suurenee enemmän kuin ASAT. CK pysyy viitearvoalueella. Movet Laboratoriokäsikirja 34

35 Cl (kloridi) (S/P) Kloridi on tärkein solunulkoinen anioni (elektrolyytti). Sen seerumipitoisuus seuraa hyvin tarkasti ekstrasellulaarinesteen pitoisuutta. Kloridia saadaan normaalisti ravinnosta runsaasti ja se absorboituu suolesta täydellisesti. Kloridi erittyy suurimmaksi osaksi munuaisten kautta, ja erittyvän/ reabsorboituvan kloridin määrään vaikuttaa huomattavasti natriumin määrä. Myös kloridin jakaantuminen solunsisäja ulkotilaan riippuu suuresti natriumin määrästä, ja lisäksi happo-emäs-tasapainosta. Tästä syystä monet asidoosi- ja alkaloosityypit aiheuttavat muutoksia kloridipitoisuuksiin. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi, Li-hepariiniplasma tai virtsa 0,3 ml. Seerumi- ja plasmanäyte säilyy 7 vrk huoneenlämmössä tai jääkaapissa, useita vuosia pakastettuna ( 20 C). Lievä hemolyysi, lipemia tai ikteria (bilirubiini) eivät häiritse määritystä. Ioniselektiivinen elektrodi (ISE) omassa laboratoriossa. Viitearvot: koira kissa hevonen nauta mmol/l mmol/l mmol/l mmol/l Suurentuneet seerumi/plasmapitoisuudet vedenpuute (samalla myös natriumpitoisuus on suurentunut) riittämätön vedensaanti hypotalamusperäinen janontunteen puuttuminen läähätys kuume diabetes insipidus kloridihukka munuaisten (tubulusvauriot) tai ruuansulatuselimistön kautta metabolinen asidoosi (HCO3-:n eli bikarbonaatin menetys ruuansulatuselimistön tai munuaisten kautta) respiratorinen alkaloosi Pienentyneet seerumi/plasmapitoisuudet kloridin eritys suhteessa vedenmenetykseen on suuri veden saanti on suurta ja samalla menetetään kloridia. metabolinen alkaloosi diureetit oksentelu jotkut metabolisen asidoosin tyypit ketoasidoosi laktaattiasidoosi veden liikasaanti veden siirtyminen solujen sisältä ekstrasellulaaritilaan Addisonin tauti Suurentuneet virtsan kloridipitoisuudet ravinnon kloridin (ja natriumin) määrä pitkäaikainen asidoosi tubulusten toimintakunto. Pienentyneet virtsan kloridipitoisuudet ravinnon kloridin puute muun kuin munuaisten kautta tapahtuvan poistumisen lisääntyminen. Movet Laboratoriokäsikirja 35

36 CRP (C-reaktiivinen proteiini, koira) (S/P) C-reaktiivinen proteiini (CRP) on ns. akuutin faasin proteiini, eli sen määrä lisääntyy huomattavasti tulehduksellisissa tiloissa. Muutos saattaa olla jopa > 100-kertainen. Se on yhdessä seerumin amyloidi A:n kanssa nopeimpia ja spesifisimpiä rutiinidiagnostiikan tulehdusmerkkiaineita. Muutokset alkavat muutamassa tunnissa, samoin pitoisuuden pieneneminen paranemisen alkaessa. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi tai Li-hepariiniplasma suositeltavia 0,3 ml. Myös EDTA-plasma käy tarvittaessa. Näyte säilyy 2 vrk huoneenlämmössä, 8 vrk jääkaappilämpötilassa ja 3 kk 20 C:ssa. Lievä hemolyysi, ikteria (bilirubiini) tai lipemia eivät häiritse määritystä. Voimakas lipemia häiritsee pienentämällä tuloksia. Viitearvot: koira < 10 mg/l Olemme ottaneet käyttöön koiraspesifisen CRP-vasta-aineen. Tästä syystä myös viitearvomme ovat päivittyneet ja tulosten vaihteluväli kasvanut. Voimakkaassa tulehduksessa uudella menetelmällä määritetyt CRP-arvot voivat nousta jopa nelinumeroisiksi. Immunoturbidimetrinen määritys omassa laboratoriossa. Suurentuneita pitoisuuksia tulehduksellisissa tiloissa (mikrobi-infektiot, tulehdussairaudet) narttukoirilla esiintyy tiineyden aikana, vrk ovulaatiosta, lievästi kohonneita tuloksia Movet Laboratoriokäsikirja 36

37 Cu (kupari) (S/P) Kupari on tärkeä hivenaine etenkin sikiönkehityksen ja syntymän jälkeisenä aikana. Elimistössä kupari on pääosin varastoituneena maksaan, ja verenkierrossa sitoutuneena kantajaproteiiniinsa keruloplasmiiniin. Kupari vaikuttaa etenkin luuston ja nivelten, mutta myös lihaksiston ja sisäelinten normaaliin kehitykseen. Tiineyden aikana hivenaineiden (pääosin sinkin ja kuparin) tarve lisääntyy enemmän kuin energian tarve (etenkin hevosillla). Tästä syystä emä tarvitsee hyvät kuparivarastot tiineyden alkaessa. Näistä varastoista kupari siirtyy kehittyvään sikiöön. Saamiensa kuparivarantojen avulla jälkeläinen (varsa) selviää imeväisiän yli. Maidosta jälkeläinen ei enää saa juurikaan kuparia. Myöhemmällä iällä kuparilla on tärkeä osuus raudan imeytymisessä ja hyödyntämisessä elimistössä, mm. punasolujen aineenvaihdunnassa. Kuparin puute aiheuttaa yleisimmin raudan imeytymishäiriöitä. Siten oireet näyttäytyvät raudanpuutteen tavoin, esimerkiksi hemoglobiinin ja punasolujen muodostumisen hidastumisena tai estymisenä. Tästä syystä anemian syyn selvittämisessä voi olla hyödyllistä määrittää myös veren kuparipitoisuus. Kuparin puutos vaikuttaa myös rasva aineenvaihduntaan suurentaen veren kolesterolipitoisuutta. Kuparin liikasaanti ei aiheuta normaalisti akuutteja oireita. Pitkäkestoisesta tai esimerkiksi keruloplasmiinin (kuparin kantajaproteiinin) puutteesta (Wilsonin tauti) aiheutuvassa liikasaannissa kuparia kertyy maksaan huomattavasti normaalia enemmän. Tämä aiheuttaa yleisimmin neurologisia ja maksaoireita. Lisäksi vakavissa tapauksissa voi vatsaonteloon kertyä nestettä, verihiutaleiden ja valkosolujen määrä voi pienentyä, veren kokonaisproteiini ja ureapitoisuus suurentua, sekä ilmaantua sokeria virtsaan. On tärkeä tietää, että seerumin/plasman kuparipitoisuus ei aina korreloi maksan ja kantajaproteiinin (keruloplasmiinin) kuparivarastojen kanssa. Mikäli seerumin/plasman kuparipitoisuus on ristiriidassa kliinisten oireiden tai muiden laboratoriotutkimusten tulosten kanssa, suositellaan tehtäväksi maksan kuparipitoisuuden arviointia biopsianäytteestä. 2 5 vrk. Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,5 ml. On suositeltavaa käyttää hivenainetutkimuksiin tarkoitettua näyteputkea. Näyte säilyy 7 vrk jääkaappilämpötilassa ja 2 kk pakastettuna ( 20 o C). Reagenssintoimittajan ongelmien vuoksi väliaikaisesti yhteistyölaboratoriossa. Viitearvot: hevonen koira 8 21 umol/l 9 30 umol/l Pienentyneet pitoisuudet pitkittyneesti liian vähäinen kuparin saanti ravinnosta tai lisäravinteesta vastasyntyneillä ja nuorilla yksilöillä emän liian vähäiset kuparivarastot Suurentuneet pitoisuudet pitkäkestoinen liiallinen kuparin saanti kuparin kantajaproteiinin perinnöllinen puutos (Wilsonin tauti) Movet Laboratoriokäsikirja 37

38 Fe (rauta) (S/P) Suurin osa eläinten veressä olevasta raudasta on sitoutuneena hemoglobiiniin (40 50 %) tai varastoproteiineihin (ferritiini, hemosideriini). Lisäksi monet entsyymit ja muut elimistön makromolekyylit tarvitsevat rautaa toimiakseen. Ferritiini toimii rautavaraston säätelijänä. Raudan imeytymiseen vaikuttavat useat seikat, mm raudan sekä muiden hivenaineiden saanti. Hemoglobiinissa ja muissa rautaa sisältävissä yhdisteissä oleva rauta kierrätetään tehokkaasti varastoproteiineihin. Pelkkä seerumin rautapitoisuus ei anna täyttä kuvaa elimistön rautatilanteesta ja -tarpeesta. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,3 ml. Näyte olisi hyvä ottaa paaston jälkeen aamulla rautapitoisuuden vuorokausivaihtelun vuoksi. Näyte säilyy 7 vrk huoneenlämmössä ja 3 vk jääkaapissa, tai useita vuosia pakastettuna. Hemolyysi häiritsee määritystä. Ikteria (bilirubiini) ei häiritse määritystä. Fotometrinen määritys omassa laboratoriossa. Viitearvot: hevonen kissa koira nauta umol/l umol/l umol/l umol/l Suurentuneet pitoisuudet liiallinen raudan saanti rautainjektio, saanti oraalisesti perinnölliset raudan imeytymishäiriöt raudan vapautuminen elimistöstä hemolyysi maksavaurio koirilla suuret glukokortikoidipitoisuudet Pienentyneet pitoisuudet lisääntynyt menetys vähentynyt saanti raudan puute ravinnossa imeytymishäiriöt siirtyminen varastoihin akuutit tai krooniset tulehdukset koirilla maksashuntti kasvaimet Movet Laboratoriokäsikirja 38

39 Fenobarbitaali (S/P) Fenobarbitaali on barbituraatteihin kuuluva lääke, jota käytetään kouristusten estoon mm. epilepsiassa koirilla ja kissoilla. Sitä saatetaan käyttää myös eläimen rauhoittamiseen. Turvallinen mutta tehokas annostelu ja plasmapitoisuus on tärkeää etenkin lääkkeen monien yhteisvaikutusten vuoksi. Lääkkeen pitoisuus tasoittuu noin 1 2 viikkoa lääkityksen aloittamisen jälkeen. Näyte olisi hyvä ottaa esim. aamulla juuri ennen seuraavan lääkeannoksen antamista. Pitoisuus on syytä määrittää noin puolen vuoden välein, samalla on aiheellista määrittää myös maksaentsyymien pitoisuus hoidon alusta 1 3 viikon kuluttua ja 6 kk välein hoidon aikana. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,5 ml. Näyte säilyy 7 vrk jääkaappilämpötilassa ja 6 kk pakastettuna ( 20 C). Bilirubiini, hemolyysi tai lipemia eivät häiritse analyysiä. Immunoluminometrinen määritys omassa laboratoriossa. Viitearvot: ug/ml Mikäli tulos ei ole viitearvoalueella, on annostusta syytä harkita uudelleen. Movet Laboratoriokäsikirja 39

40 Fibrinogeeni (B/P) Fibrinogeeni on maksassa syntetisoitava plasman proteiini, jonka tärkein tehtävä on osallistua veren hyytymiseen. Lisäksi se toimii akuutin faasin proteiinina. Suurentuneita pitoisuuksia tavataan akuuteissa ja kroonisissa tulehduksissa. Myös tiineillä/kantavilla yksilöillä saattaa olla lievästi suurentuneita pitoisuuksia. Pienentyneitä pitoisuuksia tavataan synnynnäisissä tai hankituissa puutostiloissa (esim DIK eli disseminoitunut intravaskulaarinen koagulaatio). Näytteensaapumispäivänä. EDTA-veri tai EDTA-plasma sekä Li-hepariiniplasma 0,3 ml. Näyte säilyy 3 vrk huoneenlämmössä ja jääkaapissa, ja useita kuukausia pakastettuna ( 20 C). Näyte ei saa olla hyytynyt. Immunoturbidimetrinen määritys omassa laboratoriossa. Viitearvot: hevonen nauta 1,2 4 g/l 2 5 g/l Varsoilla fibrinogeenipitoisuus suurenee ensimmäisen puolen vuoden aikana. Tutkimusten mukaan terveillä varsoilla fibrinogeenipitoisuus voi olla jopa 6 g/l. Myös tiineillä yksilöillä voidaan tavata lievästi kohonneita pitoisuuksia. Suurentuneet pitoisuudet akuutti tai krooninen tulehdus. lievästi suurentuneita pitoisuuksia tavataan tiineillä/ kantavilla yksilöillä. On huomattavaa, että fibrinogeenin pitoisuus ei välttämättä nouse yli viitearvon subkliinisissä tulehduksissa. Lisäksi pitoisuus muuttuu huomattavasti hitaammin kuin seerumin amyloidi A:lla ja C-reaktiivisella proteiinilla. Movet Laboratoriokäsikirja 40

41 Fruktosamiini (S/P/B) Verenkierrossa olevien proteiinien aminoryhmien ja glukoosin välille syntyy pysyviä ns. fruktosamiinisidoksia. Mitä suurempi on veren sokeripitoisuus, sitä suurempi on vastaavasti fruktosamiinipitoisuus. Koska glukoosin sitoutumisreaktio on hidas, lyhytaikaiset verensokeripitoisuuden suurentumiset eivät juurikaan suurenna fruktosamiinien määrää. Albumiini on yleisin veren proteiini ja siten yleisin glykoitunut proteiini. Albumiinin elinikä verenkierrossa on muutamia viikkoja, eli veren fruktosamiinipitoisuus kuvastaa veren sokeripitoisuutta, ja siten diabeteksen hoitotasapainoa, kyseisenä aikana. Suurentunut fruktosamiinipitoisuus viittaa diabetekseen, mutta normaaliarvo ei sulje pois diabeteksen mahdollisuutta. Normaalista poikkeavan veren kokonaisproteiinipitoisuuden tai albumiinipitoisuuden vaikutus fruktosamiinipitoisuuteen on syytä huomioida. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi, Li-hepariiniplasma tai EDTA-plasma 0,3 ml. Seerumi- ja plasmanäyte säilyy 3 vrk huoneenlämmössä, 2 viikkoa jääkaapissa ja 2 kk pakastettuna ( 20 C). Lievä lipemia tai ikterusei haittaa määritystä. Lieväkin hemolyysi nostaa tuloksia huomattavasti. Hemolysoituneita näytteitä ei analysoida. Fotometrinen (NBT-reaktio) omassa laboratoriossa. Viitearvot: koira kissa < 400 umol/l < 400 umol/l Suurentuneet pitoisuudet diabetes mellitus suurentunut fruktosamiinipitoisuus viittaa diabetekseen, mutta normaaliarvo ei sulje pois diabeteksen mahdollisuutta. normaalia pienemmät albumiini- tai kokonaisproteiinipitoisuudet vääristävät tulosta (pienentävät) Movet Laboratoriokäsikirja 41

42 Glukoosi (P/FP, erottelu) Glukoosi on solujen tärkein energiaa tuottava yhdiste. Elimistö säätelee veren glukoosipitoisuutta hyvin tarkasti mm. insuliinin ja glukagonin avulla. Glukoosi jakautuu tasaisesti veren eri vesitiloihin. Koska verisoluissa (punasoluissa) veden osuus on pienempi kuin seerumissa/plasmassa, on seerumin/plasman glukoosipitoisuus hieman suurempi kuin kokoverestä mitattu (ero < 1 mmol/l). Yleisin glukoosiaineenvaihdunnan häiriö on diabetes, jossa tavataan suurentuneita pitoisuuksia. Hypoglykemia voi esiintyä esimerkiksi lisämunuaisen kuorikerroksen toiminnan häiriöissä tai insulinoomassa. Näytteensaapumispäivänä. Natriumfluoridiplasmaa 0,3 ml (harmaa korkki) suositellaan ensisijaisesti näytetyypiksi sen välittömän glykolyysiinhibition vuoksi. Muita fluoridia sisältäviä näyteputkia voi myös käyttää, mutta pelkkä fluoridi estää glykolyysin vasta noin 2 tunnin kuluttua näytteenotosta. Tänä aikana glukoosipitoisuus pienenee jopa 5 10 %. Muun kuin Natriumfluoridiplasman erottamista soluista suositellaan mahdollisimman pian, jotta pitoisuus ei laske näytteenoton jälkeen. Näyte säilyy 2 vrk huoneenlämmössä tai 4 vrk jääkaapissa. Erottele plasma mahdollisimman pian hemolyysin välttämiseksi. Fotometrinen (IFCC-standardin mukainen, heksokinaasi) omassa laboratoriossa. Viitearvot: koira kissa hevonen kani nauta 3,4 5,6 mmol/l 3,4 5,8 mmol/l 3,5 6,0 mmol/l 4,1 8,3 mmol/l 2,3 4,1 mmol/l Suurentuneet pitoisuudet diabetes mellitus sekundäärisiä hyperglykemioita aiheuttavat ruokailu stressi lisämunuaisen liikatoiminta kilpirauhassairaudet (hypertyreodismi) kouristukset keskushermostosairaudet jotkut sisäelintulehdukset (mm. pankreatiitti) lääkeaineet (etenkin hormonijohdannaiset) saattavat aiheuttaa hyperglykemiaa glukoosi-infuusio glukokortikoidit tyroksiini ACTH adrenaliini ketamiini morfiini Movet Laboratoriokäsikirja 42

43 Glyseroli (S/P) Suurin osa ravinnosta saatavista rasvoista on triglyseridejä eli glyserolin rasva-happoestereitä (triasyyliglyseroleja). Niiden hajotuksesta ruuansulatuksessa vastaa haiman erittämä lipaasi, jota erittyy ohutsuolen alkuosaan. Vapaat rasvahapot ja glyseridit muodostavat kolesterolin, lipoproteiinien ja fosfolipidien kanssa ns. kylomikroneita, jotka imeytyvät suolistosta elimistöön. Rasvaa sisältäneen ruokailun jälkeen kylomikroneita on verenkierrossa jopa 4 8 tuntia, mikä aiheuttaa seerumin/plasman samentumista (ruokailun jälkeinen eli postprandiaalinen hyperlipidemia/ hypertriglyseremia). Verenkierrosta vapaita rasvahappoja sekä glyseridejä siirtyy kudoksiin energiantuotantoon tai varastorasvaksi. Glyserolin pitoisuus verenkierrossa voi lisääntyä joko energianpuutteen (esim. paasto) yhteydessä, rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden tai hepariiniterapian vuoksi. Aliravitsemuksen, lisääntyneen energiantarpeen tai paaston aikana elimistö tarvitsee energiaa enemmän kuin veressä oleva glukoosi tai varastosokeri (glykogeeni) voivat tarjota. Tällöin alkaa varastorasvojen hajottaminen energiansaannin varmistamiseksi. Tämä tapahtuu haiman ohjaamana glukagonin sekä hormonisensitiivisen ja triglyseridilipaasin vaikutuksesta. Varastorasva hajotetaan glyseroliksi ja vapaiksi rasvahapoiksi. Tämä on elimistön normaali tapa suojautua tilanteilta, jolloin ravinnosta ei saada riittävästi energiaa. Glyserolin määrä verenkierrossa voi suurentua myös joidenkin sairauksien seurauksena. Näistä yleisimmät ovat insuliiniaineenvaihdunnan häiriöitä. Insuliinin erityksen väheneminen (haimakudoksen tuhoutuminen) tai rasva- ja lihaskudoksen insuliiniresistenssi voimistavat hormonisensitiivisen lipaasin toimintaa. Siksi rasvakudoksessa tapahtuu jatkuvaa triglyseridien hajotusta glyseroliksi ja vapaiksi rasvahapoiksi, jolloin niiden määrä verenkierrossa lisääntyy. Rasva-aineenvaihduntaan liittyvien markkereiden pitoisuusmuutoksia voidaan käyttää eri tautitilojen erotusdiagnostiikan apuna (kts. taulukko alla). Rasva-aineenvaihduntaan liittyvien markkereiden pitoisuusmuutoksia eri tautitiloissa: Trigly Buty Glys NEFA Kol Lipaasi Haimatulehdus (+) (+) (+) 3+ + Diabetes (+) (+) (+) (+) (+) Hypotyreoosi + + Nefropatia (+) + Perinnöllinen (+) (+) Aliravitsemus/ ketoosi Diabeettinen ketoosi Näytteensaapumispäivänä. (+) Seerumi, EDTA- tai hepariiniplasma. Näyte säilyy 4 vrk jääkaapissa ja > 1 vuosi pakastettuna ( 20 o C). Ikteria (bilirubiini) tai lipemia eivät häiritse määritystä. Lievä hemolyysi ei häiritse määritystä. Viitearvot: Kaikki < 0,2 mmol/l Paaston tai sairaustilojen aikana pitoisuudet voivat nousta jopa kertaisiksi. Fotometrinen entsymaattinen määritys Suurentuneet pitoisuudet aliravitsemus ketoosi hoidot / toimenpiteet, joissa käytetään hepariinia huonossa hoitotasapainossa oleva diabetes insuliinintuotantoon vaikuttava haimatulehdus diabeettinen ketoasidoosi (DKA) Movet Laboratoriokäsikirja 43

44 GT (glutamyylitransferaasi) (S/P) Gamma-glutamyylitransferaasia esiintyy pääasiassa maksasoluissa, mutta vähäisessä määrin myös muiden sisäelinten ja verisuonten endoteelisoluissa. GT-pitoisuudet suurenevat maksasairauksien ja sappitietukosten yhteydessä. Myös maksan kautta metaboloituvat lääkeaineet saattavat suurentaa pitoisuuksia. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi tai hepariiniplasma 0,3 ml. Fluoridi, oksalaatti tai sitraattiplasmaa ei suositella käytettäväksi inhibitorisen vaikutuksen vuoksi. Seerumi- ja plasmanäyte säilyy 7 vrk huoneenlämmössä tai jääkaapissa ja > 1 v pakastettuna ( 20 C). Lipeamia ja hemolyysi häiritsevät määritystä. Fotometrinen (IFCC-standardin mukainen) omassa laboratoriossa. Viitearvot: koira kissa hevonen kani nauta 1 12 U/l 2 12 U/l U/l < 15 U/l 5 26 U/l Suurentuneet pitoisuudet maksasairaudet kolestaasi sappiteiden hyperplasia maksan kautta metaboloituvat lääkeaineet fenobarbitaali primidoni kortikosteroidit Movet Laboratoriokäsikirja 44

45 Haimalipaasi (kvantitatiivinen, haimaspesifinen) (kissa, koira) (S/P) Haimalipaasi on haiman eksokriinisten solujen erittämä ruoansulatusentsyymi, jonka tehtävänä on yhdessä sappisuolojen kanssa hajottaa ravinnon rasvoja (triglyseridejä). Seerumin haimalipaasiaktiivisuus suurenee akuutissa pankreatiitissa (haimatulehduksessa) varsin nopeasti, jopa muutamassa tunnissa taudin puhkeamisesta ja pysyttelee usein kohonneena pidempään kuin amylaasi. Suurentuneita seerumin haimalipaasipitoisuuksia saatetaan tavata myös muissa vaikeissa intra-abdominaalisissa taudeissa sekä munuaisvaurioiden yhteydessä. Haimalipaasin seerumitaso ei kohoa sylkirauhastautien yhteydessä eikä uremiassa. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,3 ml. Paastonäyte välttämätön, koska ruokailun jälkeen veren lipaasipitoisuus suurenee huomattavasti. Näyte säilyy 5 vrk huone/jääkaappilämpötilassa. Pakastettuna 12 kk ( 20 o C). Omassa laboratoriossa DGGR-menetelmällä. Viitearvot: koira < 60 U/l pikatestien tulosta 200 μg/l vastaava Movet menetelmän tulos on noin U/l kissa < 15 U/l pikatestien tulosta 3,5 μg/l vastaava Movet menetelmän tulos on noin 15 U/l Viitearvorajan ylitys ei ole yksiselitteinen indikaatio haimatulehduksesta. Viitearvorajaan nähden noin 1,5-2 -kertainen tulos voidaan tulkita patologiseksi. Arvo voi kuitenkin nousta jopa kertaiseksi. Menetelmä on tehty spesifiseksi haiman erittämälle haimalipaasille, eikä se mittaa muiden lipolyyttisten entsyymien tai esteraasien pitoisuutta. Suurentuneita pitoisuuksia tavataan pääasiassa akuutissa haimatulehduksessa tulehduksen kroonistuessa pitoisuudet voivat pienentyä joskus myös muissa sisäelinten tulehdustiloissa peritoniitti maksakirroosi / hepatiitti krooninen pankreatiitti sappirakon tulehduksissa tai sappitiehyetukoksissa munuais/glomerulusvaurioissa, jolloin eliminaatio munuaisten kautta estyy sisäelinkasvainten (esim haima, maksa) aiheuttamina Movet Laboratoriokäsikirja 45

46 K (kalium) (S/P, erottelu) Kalium on tärkein solunsisäinen ioni (elektrolyytti). Ravinnon kalium hyödynnetään lähes täysin suolistosta ja se erittyy munuaistubuluksissa. Sen solunsisäinen pitoisuus muuttuu hyvin vähän, ja sitä säädellään solukalvossa olevilla pumpuilla. Pitoisuuteen vaikuttavat useat hormonit, mm. aldosteroni ja kortisoli, sekä lisäksi elimistön ph ja natriumtasapaino. Hyperkalemia aiheutuu yleisimmin liiallisesta kaliumin saannista ravinnosta, lisämunuaisen kuorikerroksen toimintahäiriöistä tai munuaisongelmista. Hypokalemia aiheutuu mm. munuaisten toiminnan häiriöistä, liiallisesta nesteytyksestä tai nesteen poistumisesta elimistöstä esim ripulin tai oksentelun vuoksi. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi, Li-hepariiniplasma tai virtsa 0,3 ml. Seerumi/plasma on eroteltava soluista nopeasti, jotta hajoavista soluista ei vapaudu kaliumia näytteeseen. Seerumi- ja plasmanäyte säilyy 7 vrk huoneenlämmössä tai jääkaapissa, ja > 1 v pakastettuna ( 20 C). Hemolyysi häiritsee määritystä. Ioniselektiivinen elektrodi omassa laboratoriossa. Viitearvot: koira kissa hevonen kani nauta 3,9 5,4 mmol/l 3,6 4,6 mmol/l 2,8 4,9 mmol/l 3,6 5,6 mmol/l mmol/l Suurentuneet pitoisuudet (hyperkalemia) kaliumia siirtyy intrasellulaaritilasta solun ulkopuolelle metabolinen asidoosi vakava lihasvaurio rabdomyolyysi kouristelut liikarasitus punasolujen hajoaminen verisuonistossa. kaliumin kokonaismäärä elimistössä lisääntyy vähentynyt kaliumin eritys virtsatietukos munuaisvaurio aldosteronin puute Addisonin tauti ACE-estäjät Pienentyneet pitoisuudet (hypokalemia) K+ siirtyy ekstrasellulaaritilasta solujen sisälle metabolinen asidoosi liiallinen insuliinin anto liian vähäinen ravinnonsaanti eritys munuaisista lisääntyy diureetit ketonuria hyperaldosteronismi nesteen ja elektrolyyttien menetys oksentelu ripuli Eritoten kissoilla munuaisten toimintahäiriöt aiheuttavat hypokalemiaa. Movet Laboratoriokäsikirja 46

47 Kolesteroli (S/P) Seerumin kolesteroli valmistetaan maksassa, ja paastotilassa veren kolesteroli onkin pääasiassa maksan tuottamaa. Ruokailun jälkeen pitoisuudet nousevat muutamia mmol/l ravinnon laadun mukaan. Kolesteroli on seerumissa sitoutuneena pääasiallisesti lipoproteiineihin (HDL- ja LDL-kolesteroli). Kokonaiskolesterolimääritys kertoo kolesterolin määrän molemmissa fraktioissa. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi tai hepariiniplasma 0,3 ml. Näyte säilyy 7 vrk huoneenlämmössä tai jääkaapissa ja 2 kk pakastettuna ( 20 C). Kohtalainen hemolyysi, lipemia tai ikteria (bilirubiini) eivät häiritse määritystä. Fotometria (kolorimetrinen määritys) omassa laboratoriossa. Viitearvot: koira kissa hevonen 2,4 8,6 nmol/l 1,9 7,5 nmol/l 1,5 3,0 nmol/l Suurentuneet pitoisuudet kolesterolin tuotanto tai -saanti on lisääntynyt nefroottinen syndrooma proteiinien menetys ruuansulatuselimissä lipolyysi ja lipoproteiinimetabolia on vähentynyt hypotyreoidismi protein-losing enteropatia synnynnäiset entsyymipuutokset akuutti pankreatiitti kolestaasi diabetes mellitus lisämunuaisen kuorikerroksen yliaktiivisuus (hyperadrenokortikoidismi) kilpirauhasen vajaatoiminta idiopaattinen hyperlipemia Pienentyneet pitoisuudet portosysteeminen shuntti lymfangiektasia lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoiminta Movet Laboratoriokäsikirja 47

48 Kreatiniini (S/P/B) Kreatiniinia valmistetaan munuaisissa, haimassa ja maksassa. Kreatiinia muuttuu kreatiniiniksi päivittäin yksilön lihasmassaan suhteessa oleva määrä. Kreatiniini suodattuu munuaisten glomeruluksissa lähes täydellisesti, vain muutama prosentti erittyy tubuluksissa. Normaalisti vuorokaudessa seerumiin ja virtsaan erittyvä kreatiniinin määrä pysyy siis suhteellisen vakiona ja määräytyy suurimmaksi osaksi lihasmassasta. Myös ruokailu kohottaa plasman kreatiniinipitoisuuksia väliaikaisesti. Kreatiniinia käytetään tutkittaessa kroonisia ja akuutteja munuaisten toimintahäiriöitä. Munuaisten toiminnan pitää olla huomattavasti heikentynyt, jotta pitoisuudet suurenevat. Kreatiniinin pitoisuus suurenee myös dehydraatiossa. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi, Li-hepariini tai EDTA-plasma ja virtsa 0,3 ml. Seerumi- ja plasmanäyte säilyy 7 vrk huoneenlämmössä tai jääkaapissa, ja 3 kk pakastettuna ( 20 C). Virtsanäyte säilyy jääkaapissa 2 vuorokautta, pakastettuna useita kuukausia. Seerumi/plasma: Ikteria ja hemolyysi häiritsevät määritystä. Kolorimetrinen (IFCC-suosituksen mukainen, entsymaattinen) omassa laboratoriossa. Viitearvot: koira kissa hevonen nauta umol/l umol/l umol/l umol/l Suurentuneet pitoisuudet munuaisten vajaatoiminta akuutti krooninen munuaisten kasvaimet nefriitti Paastonäyte antaa luotettavimman kuvan seerumin/plasman kreatiniinipitoisuudesta, koska runsaasti lihaa sisältävä ruoka saattaa nostaa hetkellisesti kreatiniinipitoisuutta jopa kymmeniä prosentteja. Kreatiniini on epäherkkä munuaistoiminnan merkkiaine, koska vasta % pieneneminen glomerulusfunktiossa nostaa kreatiniinipitoisuutta seerumissa. Ureaa ja kreatiniinia voi käyttää erottelemaan atsotemian syytä. Virtsan albumiini on huomattavasti herkempi munuaismarkkeri. Atsotemia on todennäköisesti (muttei välttämättä) prerenaalinen, mikäli ureapitoisuus on suurentunut kreatiniinipitoisuus on normaali Atsotemia on todennäköisesti munuaisperäinen tai postrenaalinen, mikäli kreatiniinipitoisuus on suurentunut enemmän kuin ureapitoisuus Movet Laboratoriokäsikirja 48

49 Laktaatti (FP) Laktaattia eli maitohappoa syntyy tilanteessa, jossa energiankulutus ylittää energiantuotannon. Tämä voi aiheutua joko verenkierron ongelmista (hapen saanti kudoksiin vaikeutuu) tai energiankulutuksen suurenemisesta. Patologisissa tilanteissa kyseessä voi olla esimerkiksi verenkierron aleneminen (hypoperfuusio) eri syistä, hapen saannin vaikeutuminen (hypoksia) tai kudostuho. Laktaattia määritetään myös kilpailevilla eläimillä (koirat, hevoset) jotta voidaan määrittää ns. anaerobinen kynnys, eli syketaso jolla hapenkulutus ylittää veren hapenkuljetuskapasiteetin. Lisäksi laktaatin poistuminen elimistöstä kertoo verenkiertoelimistön ja energia-aineenvaihdunnan tehokkuudesta. Laktaatti infektiopotilaiden ennusteen tukena Hyvin nuorilla terveillä koiran pennuilla, on todettu täysikäisiä korkeampia arvoja (< 4 vrk: mmol/l, vrk: mmol/l, 70 vrk: aikuista vastaavat). Sama ilmiö on todennäköisesti havaittavissa muillakin lajeilla. Ongelmat näytteenotossa nostavat laktaattiarvoa, mikä on huomioitava etenkin kissojen kohdalla. Laktaattitason nousun on todettu korreloivan sairauden vakavuuden kanssa. Korkeita laktaattiarvoja voidaan hyödyntää erilaisten sairauksien, pääasiassa infektioiden, paranemisennustetta arvioitaessa. Esimerkiksi hevosten ähkytapauksissa ja vastasyntyneiden varsojen hoidossa laktaattimittaus antaa luotettavan kuvan ennusteesta. Koirilla laktaatin on todettu tukevan ennusteen tekoa myös muun muassa sydänmatoinfektioissa, babesioosissa, SIRS (systemic inflammation response syndrome) -tapauksissa, vakavissa pehmytkudosinfektioissa sekä tehohoidon ja nesteytyksen aikana. Koskaan ei voida kuitenkaan sanoa varmaksi, millä laktaattipitoisuudella eläin ei voisi enää parantua. Mahalaukun laajentuma ja kiertymä syndroomaa (GDV) sairastavien koirien hoidossa laktaattitaso alle 6.0 mmol/l viittaa erittäin hyvään ennusteeseen (99 % selviämistodennäköisyys) ja vielä alle 9.0mmol/l tasokin hyvään ennusteeseen (90 % selviämistodennäköisyys). Koirista, joiden laktaattitaso oli yli 6.0 mmol/l, todettiin 75 % nekroosia suolistossa. Suurin merkitys on kuitenkin sillä, kuinka hyvin potilas vastaa hoitoon. Hoitovastetta selvitettäessä otetaan ensimmäinen näyte ennen hoidon aloittamista ja toinen näyte 24 tuntia lääkityksen aloittamisen jälkeen. Laktaattitason laskiessa hoidon aikana yli 42.5 %, on selviytymisprosentin todettu nousevan 15 prosentista jopa 100 prosenttiin. Hevosilla raja arvona erittäin huonolle ennusteelle voidaan pitää 8 9 mmol/l. On todettu että jokainen 1 mmol/l lisää laktaattia verenkierrossa heikentää akuuttioireisen (ähkyt jne.) hevosen ennustetta 29 %. Nautojen hengitystietulehdustapauksissa (BRD, Bovine Respiratory Disease) raja-arvona hyvälle ennusteelle voidaan tutkimusten mukaan käyttää < 4 mmol/l. Eräässä tutkimuksessa taudin diagnosointivaiheessa otetuissa näytteissä selvinneiltä vasikoilta mitattiin laktaattipitoisuuksia mmol/l ja tautiin menetetyiltä mmol/l. LACTATE: WHAT DOES IT REALLY TELL US?; Dez Hughes, BVSc, MRCVS, DACVECC; Greensborough, Australia and Massey University, Palmerston North, New Zealand Jan 1, 2005; DVM360 MAGAZINE; Beatrix Nanai, DVM, Ronald Lyman, DVM, Dipl. ACVIM Journal of Animal and Veterinary Advances ; 2010, 9:14, ; Clinical Utility of Lactate in Calves with Bovine Respiratory Disease; Ilker Camkerten, M. Kazim Borku, Aslan Kalinbacak, Guzin Ozkurt Borazan, Tekin Sahin and M. Sinan Aktas Interpreting Lactate Measurement in Critically Ill Horses: Diagnosis, Treatment, and Prognosis by Brett S. Tennent-Brown, BVSc, MS, DACVIM, DACVECC Näytteensaapumispäivänä. Fluoridioksalaatti- tai natriumfluoridiplasma (harmaa korkki) 0,3 ml. Erottele plasma ennen näytteen lähettämistä hemolyysin ehkäisemiseksi. Soluista eroteltu plasmanäyte säilyy 2 vrk. huoneenlämmössä tai jääkaappilämpötilassa. Lievä lipemia, ikteria (bilirubiini) ja hemolyysi eivät häiritse määritystä. Entsymaattinen fotometrinen määritys omassa laboratoriossa. Viitearvot: kaikki lajit < 1,5 mmol/l (lepoarvo) Laktaatin pitoisuuden suurenemisen kynnysarvoa n. 4 mmol/l käytetään myös kilpailevilla koirilla ja hevosilla määrittämään syketasoa, jolla anaerobinen (hapesta riippumaton) energiantuotanto alkaa. Suurentuneet pitoisuudet hypoksisissa ja iskeemisissä tiloissa sisäelinten nekroottiset tilat hypoperfuusio sokki hypovolemia tromboembolia sydänvika kouristukselliset tilat ja krampit Movet Laboratoriokäsikirja 49

50 LD (laktaattidehydrogenaasi) (S/P) Laktaattidehydrogenaasi on yleinen solunsisäinen entsyymi. Runsaasti sitä on mm. sydän- ja luurankolihaksissa sekä sisäelimissä ja verisoluissa. Suurentuneita pitoisuuksia havaitaan kudosvaurioiden yhteydessä (lihas, maksa, munuaiset, haima, hemolyysi). Kudosvaurioissa muutokset tapahtuvat hitaasti (vrt CK ja ASAT). Samoin pitoisuus laskee hitaasti. Koska LD:tä esiintyy useissa kudoksissa, se on melko epäspesifinen tutkimus, mutta on tukena muille kudosspesifisemmille määrityksille. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi, Li-hepariiniplasma 0,3 ml. EDTA-plasmaa ei saa käyttää. Seerumi/plasma on eroteltava soluista huolellisesti, koska trombosyytit sisältävät suuria määriä LD:tä. Seerumi- ja plasmanäyte säilyy 3 vrk huoneenlämmössä tai 7 vrk jääkaapissa. Pakastamista ei suositella, koska se tuhoaa maksaspesifisen isoentsyymin. Hemolyysi häiritsee määritystä. Bilirubiini tai lievä lipemia ei häiritse määritystä. Kolorimetrinen (IFCC-suosituksen mukainen, laktaatti substraattina) omassa laboratoriossa. Viitearvot: koira kissa hevonen nauta U/l U/l U/l U/l Suurentuneet pitoisuudet lihassairaudet ja -vauriot hepatiitti hemolyysi tiineys suurimmat pitoisuudet tiineyden loppuvaiheessa. Movet Laboratoriokäsikirja 50

51 Mg (magnesium) (S/P, erottelu) Noin puolet elimistön magnesiumista on luustossa. Plasman magnesiumista noin hieman yli puolet on ionisoituneena, noin kolmasosa sitoutuneena proteiineihin (albumiini) ja loput komplekseina anioneihin sitoutuneena (fosfaatti). Magnesium on tärkeä intrasellulaarinen kationi, ja se osallistuu erittäin monien entsyymien toimintaan esimerkiksi energiantuotannossa (ATPaasi, kinaasit, fosfataasit) sekä DNA:n, RNA:n ja proteiinien valmistamiseen. Magnesium liikkuu nopeasti plasman, soluvälitilan ja solujen välillä. Tähän vaikuttaa happo-emäs-tasapaino, elektrolyyttipitoisuudet sekä solujen kasvuun liittyvät muutokset (anabolia, proteiinisynteesi tms.). Alkaloosissa ja anabolisissa tiloissa magnesiumia siirtyy soluihin, asidoosissa taas soluista pois. Magnesiumvajaukseen voi olla syynä myös ripuli, oksentely tai malabsorptio. Myös krooniset munuaissairaudet voivat pienentää plasman magnesiumpitoisuutta. Virtsan magnesiumeritys kuvaa seerumi- tai plasmamääritystä herkemmin elimistön magnesiumpuutetta, eli vähentynyt magnesiumin eritys virtsaan on melko luotettava magnesiumpuutteen osoittaja. Puutostilassa eritys virtsaan on lähes olematonta. Toisaalta runsas magnesiumin saanti ravinnosta lisää magnesiumin eritystä (ellei elimistössä ole magnesiumin puutostilaa). Esimerkiksi hyperkalsemia ja diureetit lisäävät magnesiumin eritystä virtsaan lisäten virtsan magnesiumpitoisuutta ja pienentäen plasmapitoisuutta. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi, Li-hepariiniplasma tai virtsa 0,3 ml. Sitraatti-, oksalaatti tai EDTA-plasmaa ei saa käyttää, koska ne sitovat magnesiumia. Seerumi- ja plasmanäyte säilyy 7 vrk huoneenlämmössä tai jääkaapissa ja 12 kk pakastettuna ( 20 C). Näytettä ei saa lähettää erottamatta seerumia tai plasmaa soluista. Jos erottelua ei tehdä, veren soluista vuotaa magnesiumia mikä vääristää tuloksia. Virtsanäyte säilyy 2 vrk huoneenlämmössä ja 7 vrk jääkaapissa. Hemolyysi, lipemia ja ikteria häiritsevät määritystä. Kolorimetrinen (IFCC-suosituksen mukainen, ksylidyylisininen) omassa laboratoriossa. Viitearvot: Seerumi/Plasma: koira 0,7 1,0 mmol/l kissa 0,75 1,2 mmol/l hevonen 0,65 1,0 mmol/l nauta 0,7 1,2 mmol/l Virtsa: nauta 4 5 mmol/l Suurentuneet pitoisuudet magnesiumin eritys munuaisista on vähentynyt munuaisten vajaatoiminta glomerulusfiltraation heikentyminen magnesiumia poistuu soluista ekstrasellulaarinesteeseen hemolyysi magnesiumia sisältävät antasidit lisäävät seerumin magnesiumpitoisuutta. Pienentyneet pitoisuudet proteiinien saanti on vähäistä vajaaravitsemus anoreksia lisääntynyt eritys munuaisista ketonuria hyperosmoottinen diureesi Movet Laboratoriokäsikirja 51

52 Na (natrium) (S/P) Natrium on tärkein solunulkoisen tilan kationi ja se osallistuu monien aineiden kuljetukseen solujen sisälle. Sillä on keskeinen rooli elimistön nestetasapainon säätelyssä. Suurin osa ylimääräisestä natriumista poistetaan munuaisten kautta ja munuaisilla onkin erittäin suuri kyky vaihdella natriumin eritysnopeutta. Voimakkaassa natriumin puutteessa eritys voi olla lähes olematonta ja, jos sitä on ylimäärin, se suodattuu glomeruluksissa ja resorboituu suurimmaksi osaksi tubuluksissa. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi, Li-hepariiniplasma tai virtsa 0,3 ml. Seerumi- ja plasmanäyte säilyy 7 vrk huoneenlämmössä tai jääkaapissa, useita vuosia pakastettuna ( 20 C). Lievä hemolyysi, lipemia tai bilirubiini eivät häiritse määritystä. Ioniselektiivinen elektrodi (ISE) omassa laboratoriossa. Viitearvot: koira kissa hevonen nauta mmol/l mmol/l mmol/l mmol/l Seerumin ja muun ekstrasellulaarinesteen natriumpitoisuus on jotakuinkin sama. Seerumin natriumpitoisuuden tulkinta vaatii siten käsitystä verivolyymistä, muun ekstrasellulaarinesteen määrästä ja elimistön kokonaisvesimäärästä. Suurentuneet pitoisuudet kuivumisen yhteydessä veden puute läähätys hyperventilaatio kuume hypotalamuksen toimintahäiriöstä aiheutunut janontunteen puute diabetes insipidus hyperosmoottiset tilat ripuli diureesi sekvestraatio elimistön natriumylimäärä suolamyrkytys liiallinen infuusio hyperaldosteronismin aiheuttama erityksen vähentyminen voimakas rasitus (ratsu- ja ravihevoset, vinttikoirat) Pienentyneet pitoisuudet natriumin menetys on suhteellisesti suurempi kuin veden menetys joko ruuansulatuskanavan kautta oksentelu ripuli voimakas syljeneritys koiran piiskamatoinfektio tai munuaisten kautta diureesi ketonuriat nefropatiat lisämunuaisen kuoren vajaatoiminta ylimääräinen nestekertymä erilaisissa turvotustiloissa sydämen vajaatoiminta maksakirroosi nefroottinen syndrooma ylimääräinen nestekertymä ilman turvotusta hypotoninen nesteytys antidiureettisen hormonin toimintahäiriöt hyperglykemia veden siirtyminen intrasellulaaritilasta ekstrasellulaaritilaan akuutti lihasvaurio natrium siirtyy ekstrasellullaritilasta solujen sisälle uroperitoneum Movet Laboratoriokäsikirja 52

53 NEFA (non-esterified fatty acids, vapaat rasvahapot) (nauta) (S, erottelu) Vapaat eli esteröitymättömät rasvahapot (FFA eli free fatty acids, käytetään myös lyhennettä NEFA eli non-esterified fatty acids) ovat varastorasvan hajoamistuotteita. Rasvakudoksessa rasvahapot ovat triglyserideinä eli sitoutuneina glyseroliin. Rasvakudoksen triglyseridejä hajottaa glyseroliksi ja vapaiksi rasvahapoiksi rasvasoluissa oleva hormonisensitiivinen lipaasi. Sen aktiivisuuteen vaikuttavat monet hormonit. Aktiivisuutta lisäävät etenkin glukagoni, kortikosteroidit (pääosin kortisoli), ACTH ja katekoliamiinit (pääosin adrenaliini). Inhiboiva vaikutus entsyymiin on lähinnä insuliinilla. Vapaita rasvahappoja käytetään energiantuotantoon tilanteissa, joissa energiansaanti ravinnosta on riittämätöntä (negatiivinen energiatasapaino) tai elimistön valmistautuessa runsaasti energiaa kuluttavaan tilanteeseen (adrenaliini). Niistä voidaan tuottaa energiaa esimerkiksi maksa- tai lihassoluissa. Maksassa vapaita rasvahappoja hyödynnetään hyvän energiatilan vallitessa (soluissa on saatavilla oksaloasetaattia) β-oksidaatio-reaktiossa, jossa tuotettua asetyyli-koentsyymi A:ta käytetään edelleen Krebsin syklissä. Toisaalta negatiivisessa energiatilassa niistä muodostuu ketoaineita, jotka kuljetetaan muihin kudoksiin energiantuotantoa varten. Mikäli vapaita rasvahappoja ei tarvita energiantuotantoon, voidaan ne liittää maksassa uudelleen glyseroliin, jolloin muodostuu triglyseridejä. Yleensä ne kuljetetaan takaisin rasvakudokseen pakattuina VLDL-partikkeleihin, mutta niitä voidaan varastoida myös maksaan. Tällöin on riskinä rasvamaksan eli hepaattisen lipidoosin kehittyminen. Lihassoluissa vapaista rasvahapoista saadaan energiaa samoilla reaktioilla kuin maksasoluissakin: energiaa tuottava hajotus β-oksidaatiolla, Krebsin sykli ja lopuksi mitokondrioissa korkeaenergisten fosfaattiyhdisteiden (ATP) valmistaminen. Vapaita rasvahappoja on normaalisti verenkierrossa pieniä määriä. Normaalia suuremmat määrät aiheutuvat varastorasvojen hajottamisesta, ja ovat yleisimmin merkki liian vähäisestä energian saannista (voimakas fyysinen rasitus, paasto, energian kulutuksen nopea kasvu), vähäisemmässä määrin indikaatio sairaudesta (esim. diabetes). Yleisimmin vapaiden rasvahappojen määritystä käytetään naudoilla poikimisen jälkeisen (lievän) ketoosin diagnosoinnissa. Ketoosin muodostumisen ennakoimiseksi kannattaa verinäytteestä määrittää NEFA 2 14 vrk ennen poikimista ja hydroksibutyraatti 2 4 vrk poikimisen jälkeen. Seerumi 0,3 ml. Li-hepariiniplasmaa ei suositella, koska se saattaa aiheuttaa lievästi suurentuneita tuloksia. Geeliputkiin otetut näytteet säilyvät huonommin. Paras aika näytteenottamiselle on ennen ruokintaa. Erottele solut seerumista mahdollisimman nopeasti. Eroteltu seerumi säilyy 1 vrk jääkaappilämpötilassa ja 1 kk pakastettuna. Lähetä näyte kylmälähetyksenä. Fotometrinen entsymaattinen määritys. Viitearvot: nauta ennen poikimista < 0,3 mmol/l 7 vrk poikimisen jälk. < 0,7 mmol/l, palautuu 3 viikossa hevonen < 0,5 mmol/l lammas < 0,5 mmol/l Suurentuneet pitoisuudet (hypertyreoosi) lievästi suurentuneet pitoisuudet aliravitsemus eri syistä johtuva ruokahaluttomuus yleinen energian kulutuksen ylittyminen sen saantiin nähden naudoilla poikimisen jälkeen huomattavasti suurentuneet pitoisuudet vakava ketoosi esim. naudoilla poikimisen jälkeen Movet Laboratoriokäsikirja 53

54 Pi (fosfaatti) (S/P, erottelu) Fosforia esiintyy laajasti lähes koko elimistössä ja useissa eri muodoissa, mutta valtaosa fosfaatista on sitoutuneena luustoon. Epäorgaaninen fosfaatti on luuston tärkeimpiä rakennusaineita. Verenkierrossa suurin osa on vapaana ionina (> 50 %), sitoutuneena proteiineihin tai epäorgaanisissa komplekseissa. Muuttuneita pitoisuuksia tavataan useissa eri tautitiloissa, mm. endokriiniset muutokset ja luustoaineenvaihdunnan häiriöt. Useimmiten lisääntyneet pitoisuudet aiheutuvat munuaisten toimintahäiriöistä. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi, Li-hepariiniplasma tai virtsa 0,3 ml. Hepariiniplasma antaa noin 7 % pienempiä tuloksia kuin seerumi. Seerumi-/plasmanäyte pitää erottaa soluista mahdollisimman pian, koska punasolut sisältävät fosforia eri muodoissa. Hemolyysi vaikuttaa tuloksiin, mutta fosfori voi vuotaa punasoluista ilman näkyvää hemolyysiäkin. Myös ikteria häiritsee määritystä. Syöminen saattaa aiheuttaa muutoksia pitoisuuksissa, joten paastoa suositellaan ennen näytteenottoa. Vuorokausivaihtelun vuoksi suositellaan aamunäytteenottoa. Seerumi- ja plasmanäyte säilyy 1 vrk huoneenlämmössä, 4 vrk jääkaapissa ja 12 kk pakastettuna ( 20 C). Virtsanäyte säilyy 2 päivää, mikäli ph < 5. Neutraalin tai emäksisen virtsanäytteen ph on laskettava pienellä määrällä väkevää suolahappoa. Fotometrinen (IFCC-standardin mukainen, molybdaatti) omassa laboratoriossa. Viitearvot: koira kissa hevonen kani nauta 0,85 2,0 mmol/l 1,3 2,2 mmol/l 0,7 1,6 mmol/l 1,3 2,2 mmol/l mmol/l Suurentuneet pitoisuudet fosfaatin saanti suolistosta lisääntynyt D-vitamiinipitoisuus elimistössä lisääntynyt suolistovaurio ravinnon laatu esim runsaasti kalsiumia fosfaatin siirtyminen soluista solunulkoiseen tilaan lisääntynyt voimakas rasitus ja sen aikaansaama lihasvaurio voimakas lämmönnousu luuvaurioissa ja luuaineenvaihdunnan häiriöissä endokriinisissa taudeissa ja häiriötiloissa hypertyreodismi hypoparatyreodismi eritys virtsaan pienenee glomerulusfiltraation häiriöt hypoparatyreodismi virtsarakon repeämä akromegalia Alentuneet pitoisuudet: heikentynyt imeytyminen (malabsorptio, D-vitamiinin puutos, aliravitsemus, oksentelu, ripuli) siirtyminen soluihin (insuliiniinjektiot, glukoosiinjektio/- infuusio, respiratorinen alkaloosi (syy esim hyperventilaatio, sepsis, lämpöhalvaus), hypotermia) lisääntynyt munuaispoistuma (lisäkilpirauhasen yliaktiivisuus, munuaisvauriot, diabetes, Cushingin tauti, erilaiset lääkkeet kuten diureetit, kortikosteroidit jne, metabolinen asidoosi) Movet Laboratoriokäsikirja 54

55 Prot (kokonaisproteiini(s/p) Proteiinit toimivat elimistössä kudosten rakennusaineina sekä useiden aineiden varastoinnissa ja kuljetuksessa verenkierrossa sekä intrasellulaarinesteessä. Seerumin määrällisesti tärkeimmät proteiinit ovat albumiini, antitrypsiini, haptoglobiini, makroglobuliini, transferriini ja immunoglobuliinit. Proteiineja saadaan ravinnosta ja syntetisoidaan elimistössä. Normaalista poikkeavaan seerumin/plasman proteiinipitoisuuteen voi siis olla syynä vähäinen proteiinien saanti ravinnosta tai imeytymishäiröt, sekä erilaiset tautitilat joissa proteiineja joko tuotetaan ylenmäärin tai synteesi pienenee. On huomattavaa, että plasman pitoisuudet ovat muutamia g/l suurempia kuin seerumista mitatut koska fibrinogeeni on näytteessä mukana. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,3 ml. Näyte säilyy 7 vrk huoneenlämmössä, 4 vkoa jääkaapissa ja > 1 vuoden pakastettuna ( 20 C). Lipemia, voimakas hemolyysi ja ikteria häiritsevät määritystä. Kolorimetrinen menetelmä (biuret) omassa laboratoriossa. Viitearvot: koira kissa hevonen nauta g/l g/l g/l g/l Suurentuneet pitoisuudet kuivumisen yhteydessä (hemokonsentraatio) lisääntynyt proteiinisynteesi infektiot nekroosit kasvaimet immuunireaktiot myelooma plasmasytooma lymfooma lymfaattinen leukemia Movet Laboratoriokäsikirja 55

56 SAA (seerumin amyloidi A) (S/P/B) Seerumin amyloidi A (SAA) on ns akuutin faasin proteiini, eli sen määrä lisääntyy huomattavasti tulehduksellisissa tiloissa. Muutos saattaa olla jopa > 1000-kertainen. Se on yhdessä C-reaktiivisen proteiinin (CRP) kanssa nopeimpia ja spesifisimpiä rutiinidiagnostiikan tulehdusmerkkiaineita. Muutokset alkavat muutamassa tunnissa, samoin pitoisuuden pieneneminen paranemisen alkaessa. Suurentuneita pitoisuuksia on löydetty myös muista elimistön nesteistä, mm. nivelnesteestä ja maidosta paikallisten tulehdusten aikaansaamina. Koska SAA on monilla lajeilla herkempi tulehdusmerkkiaine kuin monet perinteisesti käytössä olevat (esim. fibrinogeeni, hapan glykoproteiini, haptoglobiini) sillä on käyttöarvoa myös subkliinisten sekä lievien ja paikallisten tulehdusten diagnostiikassa. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi tai Li-hepariiniplasma suositeltavia 0,3 ml. Myös EDTA-, fluoridioksalaatti tai fluoridisitraattiplasma käy tarvittaessa. Näyte säilyy 2 vrk huoneenlämmössä ja 7 vrk jääkaapissa. Lievä hemolyysi, ikteria (bilirubiini) tai lipemia eivät häiritse määritystä. Immunoturbidimetrinen määritys omassa laboratoriossa. Viitearvot: hevonen kissa nauta < 10 mg/l < 20 mg/l < 20 mg/l Normaalit pitoisuudet ovat yleensä vain < 1 mg/l muutama mg/l. Suurentuneet pitoisuudet tulehdukselliset tilat suurimmat pitoisuudet (satoja/tuhansia mg/l) tavataan vakavissa virus- tai bakteeri-infektioissa Movet Laboratoriokäsikirja 56

57 Sappihapot (S/P/B) Sappihapot syntetisoidaan maksassa ja ne varastoituvat sappirakkoon. Ruokailun yhteydessä ne erittyvät sappirakosta ja imeytyvät takaisin ohutsuolessa, kulkeutuvat ns. enterohepaattisen kierron myötä takaisin ja maksa ottaa ne takaisin porttilaskimosta. Maksan toiminnan häiriöiden tutkimisessa sappihappojen määritys on eräs herkimmistä tutkimuksista. Pitoisuus seerumissa/plasmassa määritetään paaston jälkeen (12 h ravinnotta, pitoisuus veressä pienimmillään) ja ruokailun jälkeen (2 h syömisen jälkeen). Näytteensaapumispäivänä. Seerumi, Li-hepariini- tai EDTA-plasma 0,3 ml. Näyte säilyy 7 vrk jääkaapissa. Hemolyysi häiritsee määritystä. Kolorimetrinen määritys omassa laboratoriossa. Viitearvot: koira kissa < 10 umol/l (paasto), < 35 umol/l (ruokailun jälkeen) < 8 umol/l < 30 paastotta Suurentuneet pitoisuudet maksashuntti maksakirroosi hepatiitit kolestaasi Sappihappomääritys ei kerro sairauden tyyppiä. Movet Laboratoriokäsikirja 57

58 Seleeni (S/M) Seleeni on yksi tärkeimmistä hivenaineista. Sitä saadaan ravinnosta esimerkiksi seleeniä sisältävistä proteiineista (ns. orgaaninen seleeni) sekä seleeniä sisältävistä lisäravinteista (ns. epäorgaaninen seleeni). Seleeni imeytyy melko tehokkaasti, kuitenkin orgaanisena paremmin kuin epäorgaanisena. Seleeniä on elimistössä sekä lihassoluissa että verisoluissa ja veriplasmassa. Sen aineenvaihdunta on tarkan säätelyn alaisena, seleenipitoisuuden perusteella elimistöön tuleva uusi seleeni joko sitoutuu proteiineihin tai eritetään pääosin virtsaan. Seleenin tärkein tehtävä on olla kofaktorina glutationiperoksidaasissa (GPX), joka on erittäin tärkeä antioksidatiivinen entsyymi. GPX neutraloi etenkin rasituksessa/anaerobisessa energiantuotannossa syntyviä soluille erittäin haitallisia vapaita happiradikaalimolekyylejä. Lisäksi seleeni osallistuu kilpirauhashormonien toimintaan, immuunipuolustukseen ja myrkyllisten metallien (esim. elohopea, lyijy, kadmium) sitomiseen. Seleeninpuutos aiheuttaa lihasvaurioita (etenkin sydän-, mutta myös luurankolihasten). Myös kilpirauhasen epänormaali toiminta on mahdollista. Seleeninpuutoksen oireita tavataan pääosin nuorilla vasikoilla keväisin tai laidunkauden alussa. Lypsävillä lehmillä seleeninpuutoksella ja utaretulehdusten yleisyydellä on havaittu olevan yhteyttä. Seleenin liikasaannin aiheuttama toksisuus on mahdollista, joskin toksisten vaikutusten alkamiseen vaaditaan melko huomattava liikasaanti. Akuutti Seleenimyrkytys on harvinainen. Sen oireita ovat esim. koliikki, sokeutuminen ja paralyysi. Myrkytys voi johtaa myös eläimen kuolemaan. Lievä krooninen Seleenimyrkytys ilmenee esim. laihtumisena ja yleisenä huonokuntoisuutena. Naudoilla on raportoitu myös sorkkien epämuodostumia. Maidosta tehtyä seleenimittausta voidaan käyttää arvioitaessa ruokinnasta saatavan seleenin riittävyyttä sekä vasikoiden riittävää seleeninsaantia. 1 2 vk. Seerumi tai maitonäyte lisäaineettomassa putkessa. Näyte säilyy 7 vrk jääkaappilämpötilassa ja 2 kk pakastettuna ( 20 o C). Samanlaisella ruokinnalla olevien eläinten näytteet voidaan yhdistää ja määrittää rehujen seleenin riittävyyttä näin. Veri- ja maitonäytteille ICP-MS (Inductively coupled plasma mass spectrometry) yhteistyölaboratoriossa. Viitearvot: Verinäytteille: nauta puutoksen raja: µg/l tavoitetaso: > 70 µg/l nuorkarjalle: 100 µg/l Lähde: NAUTOJEN SAIRAUDET 2005 Vitamiinien ja hivenaineiden puutostilat ja liikasaanti 1; Satu Pyörälä ja Tiina Tiihonen hevonen µg/l lammas µg/l Maitonäytteille: nauta: ug/l tavoitetaso: > 25 ug/l Pienentyneet pitoisuudet liian vähäinen seleenin saanti ravinnosta tai lisäravinteesta Suurentuneet pitoisuudet liiallinen seleenilisän antaminen joko ravinnossa tai injektiona Movet Laboratoriokäsikirja 58

59 TIBC (kokonaisraudansitomiskyky, UIBC+Fe) UIBC (saturoimaton raudansitomiskyky) (S/P) Suurin osa eläinten veressä olevasta raudasta on sitoutuneena hemoglobiiniin (40 50 %) tai varastoproteiineihin (ferritiini, hemosideriini). Lisäksi monet entsyymit ja muut elimistön makromolekyylit tarvitsevat rautaa toimiakseen. Pelkkä seerumin rautapitoisuus ei anna täyttä kuvaa elimistön rautatilanteesta ja -tarpeesta. Tätä varten voidaan määrittää joko saturoimaton (vapaa) raudansitomiskapasiteetti tai kokonaisraudansitomiskapasiteetti, joka on seerumin raudan ja saturoimattoman raudansitomiskapasiteetin summa (Fe + UIBC = TIBC). UIBC kuvastaa transferriinin saturaatiota. Näiden perusteella voidaan päätellä esimerkiksi transferriinin määrä. Mikäli raudan määrä on pienentynyt ja UIBC suurentunut (eli TIBC pysyy samana), voidaan sanoa että transferriiniä on normaali määrä ja raudan määrää pitäisi hoidolla lisätä. Toisaalta jos UIBC pienenee raudan pitoisuuden pysyessä samana, voidaan päätellä transferriinin määrän pienentyneen. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,3 ml. Näytteen erottelua suositellaan, jotta mahdollinen hemolyysi ei vääristä tuloksia. Seerumi- ja plasmanäyte säilyy 4 vrk huoneenlämmössä, 7 vrk jääkaapissa ja 8 kk pakastettuna ( 20 C). Hemolyysi häiritsee määritystä (Hb-pitoisuudet yli 2 g/l). Vähäinen bilirubiinipitoisuus tai lipemia ei häiritse määritystä. Kolorimetrinen (Ferene) omassa laboratoriossa. Viitearvot: UIBC TIBC koira umol/l umol/l kissa umol/l umol/l hevonen umol/l umol/l nauta umol/l umol/l Seerumin rautapitoisuus ei anna täyttä kuvaa elimistön rautatasapainosta ja -tarpeesta, koska sitoutumisaste kuljetus- ja varastoproteiineihin voi olla epänormaalia. Määrittämällä saturoitumaton (=vapaa) ja kokonais-raudansitomiskapasiteetti, saadaan hyvä arvio onko veressä riittävästi rautaa elimistön tarpeisiin kuljettavaa transferriiniä. Suurentuneet UIBC- ja TIBC-pitoisuudet raudanpuute Pienentyneet UIBC- ja TIBC-pitoisuudet ylimäärä rautaa ( iron overload ) krooniset sairaudet infektiot kasvaimet maksakirroosi rautapitoisuus normaali tai suurentunut hemolyyttiset tilat rautapitoisuus pienentynyt Usein kirjallisuudessa käytetty määre transferriinisaturaatio (indeksi) (TS tai TSI) lasketaan kaavalla TS = (rauta / TIBC) 100 %. Movet Laboratoriokäsikirja 59

60 TLI (trypsin-like immunoreactivity, koira) (S/P) Trypsiini on haimaperäinen entsyymi, jonka tehtävä on pilkkoa ruuansulatuksessa proteiineissa aminohappojen välisiä sidoksia. Sen edeltäjä, trypsinogeeni, syntetisoidaan haimassa, josta se erityksen jälkeen muuttuu aktiiviseksi trypsiiniksi ruuansulatuskanavassa. Trypsiinin määrä seerumissa / plasmassa vähenee haiman eksokriinisessä vajaatoiminnassa, ja suurenee haimatulehduksessa. Sen on todettu olevan spesifinen haimatulehduksen merkkiaine. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,5 ml. Paastonäyte on välttämätön. Näyte säilyy 7 vrk jääkaapissa ja 6 kk pakastettuna ( 20 o C). Immunoluminometrinen määritys omassa laboratoriossa. Viitearvot: koira 5 34 ug/l Pienentyneitä pitoisuuksia esiintyy haiman vajaatoiminnassa (EPI, exocrine pancreatic insufficiency) pitoisuuksia alle 2.5 ug/l pidetään merkkinä EPI:sta. Tulos on syytä varmistaa uusintamittauksella muutaman viikon kuluttua. Suurentuneita pitoisuuksia tavataan akuutissa haimatulehduksessa. pitoisuudet yli 50 ug/l viittaavat selkeästi haimatulehdukseen on kuitenkin huomionarvoista, että TLI-määritys ei ole täysin sensitiivinen haimatulehdukselle. Sen pitoisuus ei välttämättä nouse voimakkaasti tulehduksen alkaessa, ja toisaalta saattaa laskea muiden haimaspesifisten entsyymien tavoin muutamassa päivässä. Movet Laboratoriokäsikirja 60

61 Triglyseridit (S/P) Triglyseridit ovat glyserolin rasva-happoestereitä (eli nykynimeltään triasyyliglyseroleja). Ravinnon rasvoista saadut triglyseridit muodostavat suolen pinnalla kylomikroneita, jotka imeytyvät suolistosta imusuoniin ja sieltä laskimoverenkiertoon ja edelleen maksaan. Maksa käsittelee kylomikronit siten, että ne kulkeutuvat verenkierrossa VLDL-lipoproteiinifraktiossa (very low density lipoprotein). Rasvaa sisältäneen ruokailun jälkeen kylomikroneita on verenkierrossa jopa 4 6 tuntia, mikä aiheuttaa seerumin/ plasman samentumista (ruokailun jälkeinen eli postprandiaalinen hyperlipidemia/hypertriglyseremia). Lisääntynyt ja pitkittynyt triglyseridien määrä verenkierrossa voi aiheutua joko heikentyneestä lipidien poistosta verenkierrosta, liiallisesta lipidien tuotannosta tai mobilisaatiosta varastosta. Yleisimmät syyt ovat diabetes, hypotyreoosi, hyperadrenokortokodismi ja nefropatiat. Myös lihavuuden ja triglyseridien poistuman välillä on havaittu olevan yhteys. On hyvä huomata, että haimatulehdus (pankreatiitti) aiheuttaa triglyseridien suurentunutta määrää, koska rasvojen käsittelyssä tarvittavaa haimaperäistä lipaasia ei välttämättä erity tarpeeksi. Geneettistä eli perinnöllistä triglyseridien lisääntynyttä määrää esiintyy etenkin iäkkäillä (> 4 vuotta) kääpiösnautsereilla ja beagleilla. Muita löydöksiä lievästi suurentuneiden pitoisuuksien kanssa voivat olla suurentunut lipaasi- tai amylaasiaktiivisuus, vatsa/sisäelinarkuus, anoreksia ja oksentaminen. Huomattavasti suurentuneiden seerumi/plasmapitoisuuksien kanssa havaitaan myös usein silmälöydöksiä (lipemia retinalis, retinal latescence eli verkkokalvon verisuonten huono havaittavuus, arcus cornealis eli vaalea kehä iriksen ympärillä). Myös ksantoomia eli kellertäviä ihon kolesterolikertymiä voidaan havaita. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi, EDTA- tai hepariiniplasma 0,3 ml. Näyte säilyy 2 vrk huoneenlämmössä, 7 vrk jääkaapissa ja vuosia pakastettuna ( 20 C). Kohtalainen hemolyysi tai ikteria (bilirubiini) eivät häiritse määritystä. Triglyseridit voidaan määrittää myös esimerkiksi peritoneaalinesteestä. Fotometrinen määritys omassa laboratoriossa. Viitearvot: koira kissa < 2 mmol/l < 1,5 mmol/l Suurentuneet pitoisuudet diabetes hypotyreoosi hyperadrenokortisismi nefropatia ylipaino haimatulehdus (pankreatiitti) perinnöllinen hypertriglyseremia (mm. kääpiösnautseri ja beagle) samanaikaisesti lievä kokonaiskolesterolin lisääntyminen Movet Laboratoriokäsikirja 61

62 Troponiini I (S/P) Troponiini on sydänlihaksessa oleva proteiini, joka säätelee sydänlihaksen supistumista. Se koostuu kolmesta alayksiköstä, troponiini I, T ja C. Seerumin/plasman troponiini I- ja troponiini C-pitoisuuksia käytetään eri syistä aiheutuneiden sydänlihasvaurioiden tutkimisessa. Ne ovat herkimmät ja nopeimmin reagoivat tällä hetkellä kliinisessä diagnostiikassa olevat merkkiaineet. Terveillä yksilöillä pitoisuudet ovat äärimmäisen pieniä, joissakin tapauksessa niitä ei pystytä edes havaitsemaan. Sydänlihaksen akuuteissa vaurioissa suurentuneita pitoisuuksia havaitaan muutamassa tunnissa, suurimmat pitoisuudet havaitaan normaalisti vajaan vuorokauden kuluttua, ja pitoisuus normalisoituu yleensä noin viikossa. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,5 ml. Näyte säilyy 5 vrk jääkaapissa ja 1 kk pakastettuna ( 20 C). Ikteria (bilirubiini) häiritsee määritystä. Immunoluminometrinen määritys omassa laboratoriossa. Viitearvot: koira hevonen < 0.2 ug/l < 0.2 ug/l Suurentuneita pitoisuuksia tavataan sydänlihasvaurioissa, esimerkiksi: sydäninfarkti sydänlihastulehdus läppäviat (endokardoosi) Movet Laboratoriokäsikirja 62

63 Urea (S/P/B) Urea on typpi- eli proteiiniaineenvaihdunnan lopputuote, joka syntyy maksassa ns. ureakierrossa. Ureakierron kapasiteetti on hyvin suuri eikä se saturoidu välttämättä vaikeissakaan maksataudeissa. Urea eritetään lähes kokonaan munuaisissa, jossa se ensin suodattuu glomerulusten läpi ja kierrätetään osittain takaisin tubuluksissa. Pieni osa erittyy ihon ja ruoansulatuskanavan kautta. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi, Li-hepariini- tai EDTA-plasma 0,3 ml. Fluoridia sisältävä plasma ei sovellu. Paastonäyte on suositeltava, koska ruokailu saattaa suurentaa pitoisuuksia huomattavasti. Näyte säilyy 7 vrk huoneenlämmössä tai jääkaappilämpötilassa ja yhden vuoden pakastettuna. Lipemia, ikteria tai hemolyysi eivät häiritse määritystä. Fotometrinen määritys omassa laboratoriossa. Viitearvot: koira kissa hevonen nauta 1,5 9,0 mmol/l 4,0 15,0 mmol/l 3,3 7,8 mmol/l 1,4 4,4 mmol/l Suurentuneet pitoisuudet eritys virtsaan on pienentynyt hypovolemia dehydraatio sokki sydämen vajaatoiminta virtsatietukos virtsan erittymien epänormaalisti trauma virtsateissä neoplasia munuaisten tulehdustila amyloidoosi toksinen nefroosi munuaisiskemia munuaisten kasvaimet lisääntynyt urean ja kreatiniinin tuotto proteiinien runsas saanti ravinnosta elimistön proteiinien katabolia Pienentyneet pitoisuudet maksan ureasynteesi on heikentynyt maksasairaudet maksashuntti urean eritys munuaisista on lisääntynyt glukosuria diabetes insipudus (vesitystauti) Movet Laboratoriokäsikirja 63

64 Hematologiset tutkimukset PVK, perusverenkuva (B) 66 TVK (PVK + 5 os. diffi) (B) 67 Retikulosyytit (kissa, koira) (B) 68 PT (protrombiiniaika, hyytymisaika) (Nasitr) 69 aptt (aktivoitu osittainen tromboplastiiniaika) (NaSitr) 70 Verisolujen morfologia + valkosoluerottelu, 5-os. mikroskopointi (B+lasit) 71 Movet Laboratoriokäsikirja 64

65 Nyt Movetilta entistä laajempi hematologian valikoima Uudella Siemens Advia 2120i analysaattorillamme pystymme tarjoamaan muun muassa 5 osaiset valkosolujen erittelylaskennat sekä retikulosyyttimääritykset. Movet Laboratoriokäsikirja 65

66 PVK, perusverenkuva (B) Perusverenkuva sisältää seuraavat tutkimukset Erytrosyytit (punasolut) punasolujen määrä litrassa verta Hemoglobiini hemoglobiinin määrä litrassa verta Hematrokriitti punasolujen tilavuusosuus verestä Leukosyytit (valkosolut) valkosolujen määrä litrassa verta Punasoluindeksit MCH (hemoglobiinin määrä/punasolu) MCHC (hemoglobiinin määrä/litra punasoluja) MCV (punasolujen keskitilavuus) Trombosyytit (verihiutaleet) verihiutaleiden määrä litrassa verta Näytteensaapumispäivänä. EDTA-kokoveri 0,5 ml (huomioi putken sisältämän EDTA:n määrä). Syöminen lisää valkosolujen määrää jonkin verran, joten paastonäyte antaa luotettavimman tuloksen. Näyte säilyy 2 vrk huoneenlämmössä ja jääkaapissa. Yli 2 vrk vanhojen näytteiden tulokset ovat suuntaa-antavia. Tutkimus voidaan tehdä seuraaville lajeille: kissa, koira, hevonen, nauta, lammas, vuohi, sika, kani, marsu, hamsteri, chinchilla, fretti, rotta, hiiri, apina. Virtaussytometriaan perustuva automaattinen hematologian analysaattori. Viitearvot: Leuk (x10 9 /l) kissa 5,1 16,2 koira 5,7 14,2 hevonen sh 4,8 9,5 lv/pv 5,2 10,1 nauta 5,9 14,0 Eryt (x10 12 /l) kissa 6,9 10,1 koira 5,7 8,5 hevonen sh 6,6 9,7 lv/pv 8,0 11,0 nauta 5,0 7,2 Hb (g/l) kissa koira hevonen sh lv/pv nauta Hkr (%) kissa koira hevonen sh lv/pv nauta MCH (pg) kissa 13 7 koira hevonen sh lv/pv nauta MCHC (g/l) kissa koira hevonen sh lv/pv nauta MCV (fl) kissa koira hevonen sh lv/pv nauta PLT (x10 9 /l) kissa koira hevonen sh lv/pv nauta Movet Laboratoriokäsikirja 66

67 TVK (PVK + 5 os. diffi) (B) Laajennettu verenkuva sisältää perusverenkuvan lisäksi koneellisen valkosolujen erittelylaskennan, joka sisältää seuraavat tutkimukset: Neutrofiilit: määrä litrassa verta ja %-osuus valkosoluista Lymfosyytit: määrä litrassa verta ja %-osuus valkosoluista Monosyytit: määrä litrassa verta ja %-osuus valkosoluista Eosinofiilit: määrä litrassa verta ja %-osuus valkosoluista Basofiilit: määrä litrassa verta ja %-osuus valkosoluista LUC-solut (large unstained cells) määrä litrassa verta ja %-osuus valkosoluista Valkosolujen erittelylaskenta kertoo kuinka paljon eri valkosolutyyppejä on valkosolujen määrästä. Tulos annetaan % -osuutena ja määränä litraa verta kohti. Näytteensaapumispäivänä. EDTA-kokoveri 0,5 ml (huomioi putken sisältämän EDTA:n määrä). Syöminen lisää valkosolujen määrää jonkin verran, joten paastonäyte antaa luotettavimman tuloksen. Näyte säilyy 2 vrk huoneenlämmössä ja jääkaapissa. Yli 2 vrk vanhojen näytteiden tulokset ovat suuntaa-antavia. Virtaussytometriaan perustuva automaattinen hematologian analysaattori. Viitearvot: Neutrofiilit (%) kissa koira hevonen nauta Lymfosyytit (%) kissa koira hevonen nauta Monosyytit (%) kissa 1 5 koira 2 9 hevonen 3 7 nauta 2 9 Eosinofiilit (%) kissa 2 23 koira 1 18 hevonen 1 11 nauta 1 12 Basofiilit (%) kissa 0 0,8 koira 0,1 1,1 hevonen 0,1 3 nauta 0,3 1,4 LUC (%) kissa 0 0,5 koira 0,1 1,4 hevonen 0,2 1 nauta 0 4,7 Neutrofiilit (x10 9 /l) kissa 2,3 10,7 koira 3,0 9,6 hevonen 2,6 6,5 nauta 1,9 6,8 Lymfosyytit (x10 9 /l) kissa 1,2 6,8 koira 1,1 4,5 hevonen 1,4 4,8 nauta 2,2 8,7 Monosyytit (x10 9 /l) kissa 0,1 0,4 koira 0,1 1,0 hevonen 0,2 0,6 nauta 0,2 0,9 Eosinofiilit (x10 9 /l) kissa 0,1 2,2 koira 0,1 2,1 hevonen 0,1 1,0 nauta 0,1 1,4 Basofiilit (x10 9 /l) kissa 0 0,1 koira 0 0,1 hevonen 0 0,2 nauta 0 0,2 LUC (x10 9 /l) kissa 0 0,1 koira 0 0,1 hevonen 0 0,1 nauta 0 0,3 Movet Laboratoriokäsikirja 67

68 Retikulosyytit (kissa, koira) (B) Retikulosyytit ovat punasolujen epäkypsiä muotoja, joita vapautuu verenkiertoon luuytimestä. Verenkiertoon vapautuva retikulosyyttimäärä vastaa yleensä pernan ja maksan verenkierrosta poistamia punasoluja. Kun elimistön punasolumäärä laskee, esimerkiksi verenvuodon tai hemolyysin seurauksena, punasolujen tuotanto luuytimessä lisääntyy, jolloin myös retikulosyyttejä vapautuu enemmän verenkiertoon. Retikulosyyttien osuuden kasvaminen viittaa kiihtyneeseen erytropoieesiin. Laskemalla retikulosyyttien kokonaismäärä voidaan arvioida em. tautitiloja. Kissoilla tavataan retikulosyyteistä kahta muotoa, ns. punktaatti- ja aggregaattiretikulosyyttejä. Aggregaattiretikulosyytit ovat varhaisempia punasoluja kuin punktaattisolut. Aggregaattisolut muuntuvat punktaattisoluiksi verenkierrossa tunnissa. Punktaattisolut säilyvät verenkierrossa 7 12 vrk. Hematologian analysaattori tunnistaa pääasiallisesti vain aggregaattimuotoiset retikulosyytit. Koirilla kaikki punasolut, jotka sisältävät RNA:ta tulkitaan retikulosyyteiksi. Normaalisti koirilla on retikulosyyttejä 0 1,5 % punasoluista. Retikulosytoosista puhutaan, kun retikulosyyttien osuus nousee yli 1,5 %. Mikäli aneemisella koiralla ei ole retikulosytoosia, on anemia joko ei-regeneratiivinen tai puhkeamista on liian vähän aikaa (2 3 päivää). Mikäli aneemisella koiralla todetaan retikulosytoosi, on harkittava kohonnut prosenttiosuus seurausta lisääntyneestä erytropoieesista. Mikäli luuydin tuottaa retikulosyyttejä, on anemia ns. regeneratiivinen. Mikäli aneemisella eläimellä ei todeta retikulosyyttejä, on tila ns. non-regeneratiivinen, jolloin luuydin ei tuota uusia punasoluja. Mikäli kissalla on normaali hematokriitti, voi aggregaattisoluja löytyä verenkierrosta vain muutamia kappaleita. Eianeemisella kissalla on vain 0 1 % aggregaattisoluja, mutta ns. punktaatteja voi olla jopa 10 %. Lievässä tai huomattavassa anemiassa terveen kissan luuydin lisää punasolutuotantoaan, joka näkyy aggregaattisolujen lisääntymisenä. Lievissä anemioissa aggregaattisolujen lisääntymistä ei kuitenkaan välttämättä voida havaita. Näytteensaapumispäivänä. EDTA-kokoverta vähintään 0.5 ml. Virtaussytometriaan perustuva automaattinen hematologian analysaattori. Viitearvot: kissa 0,1 0,7 % x10 9 /l koira 0,2 1,5 % 9 61 x10 9 /l Ohjeellinen kaavio regeneratiivisen anemian arviointiin: KISSA Retikulosyytit (%) Retikulosyytit (e 9 /l) terve < 1 < 60 lievä kohtalainen huomattava KOIRA Retikulosyytit (e 9 /l) terve < 95 lievä 100 kohtalainen 300 huomattava 500 Lähteet: Harvey J W, 2012: Veterinary Hematology: A Diagnostic Guide and Color Atlas. Elsevier Health Sciences. Cowgill ES, Neel JA, Grindem CB Clinical application of reticulocyte count in dogs and cats. VetClinSmallAnim, 33; eclinpath, Cornell University College of Veterinary Medicine. merckmanuals.com/vet/circulatory_system/anemia/overview_of_anemia.html Movet Laboratoriokäsikirja 68

69 PT (protrombiiniaika, hyytymisaika) (Nasitr) Protrombiiniaika on herkkä K-vitamiinista riippuville hyytymistekijöille (II, VII ja X) sekä K-vitamiinin puutteessa syntyville veren proteiineille (PIVKA), ja kumariiniyhdisteille (varfariini). Testissä vereen lisätään kaikki muut hyytymistekijät paitsi protrombiini (tekijä II), jolloin hyytymiseen vaikuttaa pelkästään tutkittavassa näytteessä oleva protrombiini. Näytteensaapumispäivänä. Na sitraattiplasma (3,2 %) 0,5 ml eroteltua plasmaa. Kokoverenä lähetettynä oikein täytetty putki. Näyteputken on oltava ehdottomasti täytetty merkkiviivaan! Näyte säilyy 2 vrk. Näyte säilytetään jääkaapissa lähettämiseen saakka. Manuaalinen hyytymisajan mittaaminen omassa laboratoriossa. Viitearvot: alle 20 sekuntia Lievästi pidentyneet ajat (40 60 sekuntia) K-vitamiinin puute imeytymishäiriö maksavaurio Huomattavasti pidentyneet ajat (yli 180 sekuntia) rotanmyrkkymyrkytys (varfariini) Movet Laboratoriokäsikirja 69

70 aptt (aktivoitu osittainen tromboplastiiniaika) (NaSitr) APTT määrittää sisäisen hyytymisjärjestelmän kokonaisaktiivisuuden. Sitä käytetään sisäisen hyytymisjärjestelmän seulontakokeena, A- ja B-hemofilian diagnosointiin sekä hoidon seurantaan. Määritys on herkkä hyytymistekijöille XII, XI, IX, VIII, X, V, ja II, mutta ei tekijöille VII ja XIII. Tulos ilmoitetaan sekunneissa. Näytteensaapumispäivänä. Na-sitraattiplasma (3,2 %) 0,5 ml eroteltua plasmaa. Kokoverenä lähetettynä oikein täytettu putki. Näyteputken on oltava ehdottomasti täytetty tasan merkkiviivaan! Näyte säilyy 2 vrk. Näyte säilytetään jääkaapissa lähettämiseen saakka. Manuaalinen hyytymisajan mittaaminen omassa laboratoriossa. Viitearvot: sekuntia Pidentyneet ajat viittaavat hyytymisjärjestelmän häiriöihin. Movet Laboratoriokäsikirja 70

71 Verisolujen morfologia + valkosoluerottelu, 5-os. mikroskopointi (B+lasit) Valkosolujen erittelylaskenta kertoo kuinka paljon eri valkosolutyyppejä on valkosolujen määrästä. Sivelyvalmisteesta voidaan eritellä valkosolut viiteen alaluokkaan: neutrofiilit (= liuska- ja sauvatumaiset), eosinofiilit, basofiilit, lymfosyytit ja monosyytit. Erittelylaskennalla tutkitaan solujen poikkeavaa morfologiaa ja alaluokkien normaalista poikkeavia määriä tai alaluokkien suhteita. Lisäksi tutkitaan punasolujen morfologiaa. Myös veriparasiitteja voidaan löytää sivelyvalmisteesta. Etenkin veriparasiitti-infektiota epäiltäessä on lähetteeseen merkittävä eläimen käynnit ja tuonnit ulkomailta (maa/alue ja aika). 1 2 vrk. EDTA-kokoveri sekä siitä tehty sivelyvalmiste. Jotta sivelyvalmisteesta tulee laadultaan riittävän hyvä, se pitää tehdä viimeistään kahden tunnin kuluttua näytteenotosta. Lisäksi on suositeltavaa tehdä 2 4 sivelyvalmistetta samasta näytteestä, jotta niistä voidaan etsiä mahdollisimman edustava ja onnistunut sivelykohta. On myös suositeltavaa kiinnittää (fiksata) sivelyvalmiste tuoreessa metanolissa 5 10 min. MGG-värjäys ja mikroskopointi omassa laboratoriossa. Ei patologin lausuntoa. Epänormaali morfologia kommentoidaan. Viitearvot: Koira % neutrofiilit liuska sauva 0 3 eosinofiilit 1 8 basofiilit 0 1 lymfosyytit monosyytit Kissa % neutrofiilit liuska sauva 0 3 eosinofiilit 1 12 basofiilit 0 1 lymfosyytit monosyytit 1 5 Hevonen % neutrofiilit liuska sauva 0 1 eosinofiilit 1 6 basofiilit 0 1 lymfosyytit monosyytit 1 6 Movet Laboratoriokäsikirja 71

72 Hormoni- ja vitamiinitutkimukset ACTH (adrenokortikotropiini) (B, eroteltuna + jäähdytettynä!) 74 B12-vitamiini (S/P) 75 Folaatti (S/P) 76 E-vitamiini (jäähdytettynä) (S) 77 Insuliini, perustaso (hevonen, koira) (S/P) 78 ipth (paratyroideahormoni) (S/B, eroteltuna ja putki oikein täytettynä) 79 Kortisoli (S/P) 80 Maidon progesteroni (nauta) 81 Progesteroni (S/P) 82 T4, (tyroksiini, kokonais) (S/P) 83 T4-v (T4-vapaa, koira, kissa) ja T4-v autovasta-aineet poistettu, koira (S/P) 84 Testosteroni (hevonen, koira) (S) 85 TSH (tyreotropiini, koira) (S/P) 86 Movet Laboratoriokäsikirja 72

73 Eläinlääkäriohjelma EDULLINEN NOPEA KliniQ on TeraKuu Oy:n merkkituote. Ohjelma perustuu vahvaan osaamiseemme eläinlääkärin työstä ja ohjelmistokehityksestä. Tukemme palvelutaso ja saavutettavuus ovat käsite alalla pidämme huolen asiakastyytyväisyydestä! osaava kehitysryhmä, joka takaa laadun ja toimivuuden joustava hinnoittelu sopii kaikille käyttäjille KliniQ toimii kaikissa käyttötapauksissa klinikkaketjusta yksittäiseen eläinlääkäriin KliniQ-eläinlääkäriohjelmalla asiakas- ja potilastietojen selaus on nopeaa, jolloin odotusaika lyhenee. Hoitoon pääsy nopeutuu, asiakas ei turhaan odota. Parantaa asiakaspalvelun laatua ja tyytyväisyyttä. erittäin nopeat pikahaut vakiohoidot yhdellä klikkauksella paperityöt muutamalla klikkauksella sekunneissa! Säästö ajassa maksaa KliniQ-eläinlääkäriohjelmiston takaisin vuodessa! Ota koppi - pyydä tarjous! TeraKuu Oy Multiantie Keuruu [email protected] Movet Laboratoriokäsikirja 73

74 ACTH (adrenokortikotropiini) (B, eroteltuna + jäähdytettynä!) Adrenokortikotropiini (=Adrenokortikotrooppinen hormoni) eli ACTH on lisämunuaisen kuorikerroksen (=adrenal cortex) hormonituotantoa stimuloiva aivolisäkkeen erittämä hormoni. Sen tärkein vaikutus on säädellä glukokortikosteroidihormonien (kortisoli, aldosteroni) valmistusta ja eritystä. ACTH erittyy sykäyksittäin. Eritykseen vaikuttavat mm. psyykkinen ja fyysinen stressi, vuorokaudenaika sekä veren kortisolipitoisuuden aikaansaama negatiivinen palautejärjestelmä. Lisäksi esimerkiksi hevosilla on havaittu ACTH:n erityksessä vuodenaikaisvaihtelua. Pitkittyneesti kohonneita pitoisuuksia voi aiheuttaa esimerkiksi krooninen stressi tai kasvain aivolisäkkeen keskiosassa (pars intermedia). Pienentyneitä pitoisuuksia aiheuttavat esimerkiksi lisämunuaiskasvaimet (suurentunut kortisolipitoisuus vähentää ACTH:n eritystä). ACTH:n pitoisuuden määritystä voidaan käyttää erilaisten kortisoliaineenvaihdunnan häiriöiden tutkimisessa. Suurin diagnostinen merkitys on kortisolin liikatuotannon eli hyperadrenokortisismin (Cushing) erotusdiagnostiikassa, kun halutaan tietää onko kortisolin liikatuotanto aivolisäke- vai lisämunuaisperäistä (PDH vai ADH). Yleisesti ottaen lisämunuaiskasvaimet laskevat veren ACTH-pitoisuuden erittäin alas (usein alle analysaattorin määritysrajan). Aivolisäkkeen liikakasvu ja kasvaimet taas suurentavat ACTHpitoisuuden viitearvoa suuremmaksi. Näytteensaapumispäivänä. EDTA-plasma (muut näytetyypit eivät käy). Näyte on jäähdytettävä heti näytteenoton jälkeen, mutta se ei kuitenkaan saa jäätyä ennen erottelua. Plasma on eroteltava mahdollisimman nopeasti soluista (erottelu 1 tunnin kuluessa, viimeistään 4 tuntia näytteenotosta). Näyte säilytetään jääkaapissa tai pakastettuna erottelun jälkeen ja lähetetään pikalähetyksenä kylmävaraajan kanssa. Immunoluminometrinen määritys omassa laboratoriossa. Viitearvot: hevonen: ACTH viitearvot vaihtelevat vuodenajoittain: marraskuu-heinäkuu: < 30 pg/ml elokuu-lokakuu: < 50 pg/ml koira: Cushingin taudin erotusdiagnostiikan raja-arvo 5 pg/ml Cushingin tauti (hyperkortisolismi) on oltava diagnosoituna, jotta raja-arvoa voidaan käyttää Suurentuneet tulokset Cushingin tauti tyyppiä PDH (aivolisäkekasvain) Pienentyneet tulokset Cushingin tauti tyyppiä ADH (lisämunuaiskasvain) ACTH:n käyttö Cushingin taudin diagnosoinnissa hevosella Perinteisesti Cushingin taudin diagnosoinnissa hevosilla on pidetty kultaisena standardina pienen annoksen deksametasonisuppressio-testiä. Viime aikoina kyseisen testin käytöstä ja luotettavuudesta on käyty kriittistä keskustelua. Alkuperäisen tutkimuksen mukaista lähes täydellistä herkkyyttä ja spesifisyyttä ei ole käytännössä saavutettu, eivätkä myöhemmissä tutkimuksissa ole päästy vastaaviin tuloksiin. Testiä ei myöskään voida käyttää kaviokuumetapauksissa, sillä sen käytön on arveltu jopa lisäävän kaviokuumeen puhkeamisen riskiä. ACTH:n raja-arvona hevosten cushing-diagnostiikassa marras- heinäkuussa voidaan pitää alle 30 pg/ml. Elo-lokakuussa arvot ovat hieman suuremmat, mutta terveiden yksilöiden pitoisuuden lisääntyminen tänä aikana on huomattavasti pienempää kuin Cushingin taudista kärsivillä (joilla pitoisuuden muutos jopa yli kaksinkertainen) marras-heinäkuuhun verrattuna. Menetelmän herkkyys ja spesifisyys ovat hyviä (> 80 %), kun näytettä on käsitelty oikein. On hyvä muistaa, että kaviokuumeen taustalta löytyy suurimmaksi osaksi jonkinlainen endokrinologinen muutos, joko Cushingin tauti tai metabolinen oireyhtymä. Cushingin tauti koiralla Kortisolin liikatuotannon syynä koirilla on joko aivolisäkkeen tai lisämunuaiskuoren kasvain. Aivolisäkekasvain aiheuttaa 80 % tapauksista. Tällöin aivolisäke tuottaa ylimäärin ACTH:ta, mikä stimuloi lisämunuaiskuoren tuottamaan ylimäärin kortisolia. Lisämunuaiskuoren kasvain on syynä 20 % tapauksista, mikä aiheuttaa suoran, kontrolloimattoman kortisolin ylituotannon ilman ACTH:n stimuloivaa vaikutusta. Rotujen välillä taudin yleisyydellä on suuria eroja. Tutkimusten mukaan koirilla ACTH:n suora määritys on luotettavin tapa erottaa aivolisäke- ja lisämunuaisperäinen kortisolin liikatuotanto. Suora määritys ilman suppressiota erottelee myös aivolisäkkeen makroadenoomakasvaimet, joissa suuren annoksen deksametasonisuppressio ei pysty suppressoimaan kortisolituotantoa. Tutkimusten mukaan raja-arvo 5 pg/ml on luotettavuudeltaan lähes 100 % erottamaan PDH:n (>5 pg/ml, yleensä huomattavasti suurentunut) ja ADH:n (<5 pg/ml). Muita mahdollisia laboratoriolöydöksiä Cushingin-taudissa: suurentuneita arvoja: ASAT, AFOS, kolesteroli, glukoosi pienentyneitä arvoja: Urea verenkuvamuutoksia: (tumalliset) punasolut lisääntyneet, lymfosyytit ja eosinofiilit vähentyneet muut endokrinologiset muutokset: T4 ja T3 pienentyneet, insuliinin määrä suurentunut lisääntynyt virtsaneritys, virtsan ominaispaino pienentynyt (<1,015) Movet Laboratoriokäsikirja 74

75 B12-vitamiini (S/P) B12-vitamiini (kobalamiini) on vesiliukoinen vitamiini, jonka tärkein tehtävä on toimia osana (koentsyyminä) metyyliryhmien siirtymisessä DNA-synteesissä. Se toimii lisäksi hiilihydraatti- ja rasva-aineenvaihdunnassa. Se tarvitsee, nimeensä viitaten, toimiakseen koboltti-ionin porfyriinirenkaansa sisälle. Ravinnon B12-vitamiini tarvitsee imeytyäkseen happaman ympäristön, pepsiiniä ja ns. sisäisen tekijän (IF; intrinsic factor). IF sitoutuu B12-vitamiiniin mahalaukussa tai ohutsuolen alkuosassa, ja tämä IF-B12-vitamiinikompleksi imeytyy reseptorivälitteisesti verenkiertoon ohutsuolen loppuosassa (ileum). B12-vitamiini varastoituu maksaan, jossa sitä on jopa usean vuoden tarpeeseen. Sen saanti ravinnosta on yleensä riittävä, ja puutostilat liittyvät suurimmaksi osaksi imeytymishäiriöihin. B12-vitamiinin puutos kehittyy siten hitaasti, ja elimistö kykenee melko pitkälle sopeutumaan siihen. Lopulta puutos estää punasolujen normaalin kypsymisen luuytimessä ja aiheuttaa megaloblastisen tai pernisiöösin anemian. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,5 ml. EDTA häiritsee määritystä eikä EDTA-plasmaa voi käyttää näytteenä. Näyte on oltava paastonäyte, eikä se saa olla hemolysoitunut. Erottele seerumi/plasma soluista 2 tunnin kuluessa näytteenotosta. Eroteltu plasma säilyy jääkaapissa 3 vrk. Säilytys jääkaapissa lähetykseen saakka. Vältä näytteen joutumista suoraan auringonvaloon. Immunoluminometrinen omassa laboratoriossa. Viitearvot: koira kissa hevonen pg/ml pg/ml pg/ml Pienentyneitä pitoisuuksia tavataan imeytymishäiriöissä, esimerkiksi sisäisen tekijän puuttuessa, atrofisessa gastriitissa tai ohutsuolen loppuosan sairauksissa/tulehduksissa (ileiitti) myös joissakin loistartunnoissa (lapamato yms) tavataan pienentyneitä pitoisuuksia, vaikkakin ne ovat harvinaisia Movet Laboratoriokäsikirja 75

76 Folaatti (S/P) Foolihappo (B9-vitamiini) eli folaatti ja sen johdannaiset ovat pteridiinirenkaan sisältäviä orgaanisia yhdisteitä, jotka ovat elimistössä liittyneet p-aminobentsoehapon välityksellä glutamiinihappoon (glutamaattiin). Ne ovat välttämättömiä DNA:ssa ja RNA:ssa olevien puriini- ja pyrimidiiniemästen valmistamiselle. Täten folaattia tarvitaan etenkin kudoksissa, joissa solunjakautuminen on nopeaa (limakalvo, iho, luuydin). Folaatti imeytyy ohutsuolen keskiosasta (jejenum). Sen puutos syntyy vasta vakavan imeytymishäiriön tai aliravitsemuksen seurauksena, mutta kuitenkin nopeammin kuin B12- vitamiinin puutos, jo muutamassa kuukaudessa, koska elimistön folaattivarastot ovat pienemmät kuin B12-vitamiinilla. Elimistön suurimmat folaattipitoisuudet ovat punasoluissa. Puutos aiheuttaa morfologisesti samanlaisen megaloblastisen anemian kuin B12-vitamiinin puutos. Puutostila korjaantuu nopeasti folaatin saannin normalisoituessa. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,5 ml. EDTA häiritsee määritystä eikä EDTA-plasmaa voi käyttää näytteenä. Näyte on oltava paastonäyte, eikä se saa olla hemolysoitunut. Erottele seerumi/plasma soluista 2 tunnin kuluessa näytteenotosta. Eroteltu plasma säilyy jääkaapissa 3 vrk. Säilytys jääkaapissa lähetykseen saakka. Vältä näytteen joutumista suoraan auringonvaloon. Immunoluminometrinen omassa laboratoriossa. Viitearvot: koira kissa 3 15 ng/ml ng/ml Pienentyneitä pitoisuuksia tavataan imeytymishäiriöissä aliravitsemuksessa raskauden aikana hemolyyttisessä anemiassa joidenkin lääkkeiden vaikutuksesta fenytoiniini fenobarbitaali Suurentuneita pitoisuuksia havaitaan: hemolyysin seurauksena ravinnosta saadun folaatin lyhytaikainen piikki verenkierrossa B12-vitamiinin imeytymishäiriössä yhdessä madaltuneiden veren B12-vitamiinitasojen kanssa. Molempia tarvitaan metioniinin synteesissä ja B12- vitamiinin puuttuessa folaatti kertyy verenkiertoon. Movet Laboratoriokäsikirja 76

77 E-vitamiini (jäähdytettynä) (S) Eläinten tuotantotehokkuuden kasvaessa myös niiden vitamiinien tarve lisääntyy. Lajikohtaiset erot, rehunlaatu, poikimiset, ruokinnan muutokset sekä eläinten sairastaminen vaikuttavat vitamiinien tarpeeseen ja saatavuuteen. E-vitamiinia tarvitaan erityisesti seleeniaineenvaihdunnassa. Korkeakaan seleenilisä ei ole riittävä, mikäli E-vitamiinia ei ole riittävästi käytettävissä. Seleeniaineenvaihduntaa tutkittaessa olisi hyvä tarkistaa myös E-vitamiinin riittävä 1 2 vk. Seerumi eroteltuna ja jäähdytettynä. Erottelu muutamien tuntien kuluessa näytteenotosta. Lähetys kylmälähetyksenä. HPLC (high-performance liquid chromatography) yhteistyölaboratoriossa. Viitearvot: nauta yli 3 mg/l lammas yli 3 hevonen laidunkaudella 2 3 mg/l sisäruokintakaudella 1 2 mg/l Kiiskinen A. Seleenin saanti luomulammastilalla sekä glutationiperoksidaasin ja seleenin pitoisuudet uuhissa ja karitsoissa. Lisensiaatin tutkielma, Eurola M, Alfthan G, Ekholm P, Levonmäki M, Root T, Venäläinen ER, Ylivainio K; Seleenityöryhmän raportti Maa- ja Elintarviketalous numero 132; 34 s. Hogan JS, Smith KL, Weiss WP, Todhunter DA, Schockey WL; Relationships among vitamin E, selenium, and bovine blood neutrophils. J Dairy Sci Sep;73(9): Movet Laboratoriokäsikirja 77

78 Insuliini, perustaso (hevonen, koira) (S/P) Insuliini on haiman Langerhansin saarekkeiden betasolujen tuottama hormoni. Se on tärkein veren sokeripitoisuutta säätelevä hormoni, eli sen pääasiallisena tehtävänä on edesauttaa energia-aineenvaihduntaa herkistämällä glukoosin pääsyä soluihin. Tämän lisäksi se ylläpitää elimistön normaalia toimintaa auttamalla useiden muiden molekyylien ja ionien sisäänpääsyä soluihin. Insuliinin perustason pitoisuus veressä on pieni, mutta sen määrä lisääntyy huomattavasti erityisesti hiilihydraattipitoisen ravinnon syömisen myötä. Tästä syystä näyte olisi otettava paastonneesta eläimestä (mikäli ei haluta tutkia hiilihydraattien vaikutusta insuliinin eritykseen). Poikkeavat insuliinipitoisuudet aiheutuvat yleisimmin diabeteksesta ja siihen liittyvästä metabolisesta oireyhtymästä. Tyypin 1 diabeteksessa haima ei eritä insuliinia, kun taas tyypin 2 diabeteksessa solujen vaste insuliinille on heikentynyt (insuliiniresistenssi). T1-diabetekseen liittyy erittäin pieni tai olematon insuliinipitoisuus paastossa, ja hiilihydraatit eivät saa aikaan insuliinipitoisuuden lisääntymistä. T2-diabeteksessa ja metabolisessa oireyhtymässä havaitaan taudin alkuvaiheessa normaalia suurempia insuliinipitoisuuksia, mutta tilanteen pitkittyessä haima ei enää jaksa tuottaa insuliinia joten vaste hiilihydraateille on heikko. On syytä muistaa, että suurentuneen insuliinipitoisuuden taustalla voi olla insulinooma, eli haiman beta-soluperäinen pahanlaatuinen kasvain. Se erittää insuliinia jatkuvasti riippumatta veren glukoosipitoisuudesta. Insulinooma on etenkin vanhojen koirien sairaus, kissoilla sitä ei juurikaan tavata. Hevosten metabolisessa oireyhtymässä (EMS) havaitaan normaalia suuremmat insuliinipitoisuudet (kompensatorinen hyperinsulinemia), suurentuneet glukoosi- ja rasvapitoisuudet ja ulkoisena oireena rasvan kertyminen (etenkin niskaan ja hännän tyveen). Näytteensaapumispäivänä. Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,5 ml. Paastonäyte, mikäli ei haluta tutkia hiilihydraattipitoisuuden vaikutusta insuliinineritykseen! Mikäli diabeetikkoeläimen hoidossa on käytetty muussa kuin ko. eläinlajissa tai sen soluissa tuotettua insuliinia, voi syntyä ns. heterofiilisia vasta-aineita insuliinia kohtaan. Ne saattavat häiritä mittausta ja vääristää (pienentää) tuloksia. Näyte säilyy 7 vrk jääkaappilämpötilassa ja 3 kk pakastettuna ( 20 C). Lähetys viileässä. Hemolyysi, lipemia ja huomattava ikteria (bilirubiini) hairitsevät määritystä (pienentävät tuloksia). Immunoluminometrinen määritys omassa laboratoriossa. Viitearvot: hevonen alle 20 mu/l (ACVIM Consensus Statement (N. Frank, R.J. Geor, S.R. Bailey, A.E. Durham, and P.J. Johnson. Equine Metabolic Syndrome. J Vet Intern Med 2010;24: ) koira alle 20 mu/l Pienentyneet pitoisuudet Tulkitaan ruokailun (hiilihydraattipitoisen) jälkeen. tyypin 1 diabetes pitkälle edennyt tyypin 2 diabetes Suurentuneet pitoisuudet alkava tyypin 2 diabetes metabolinen oireyhtymä insulinooma haiman betasolujen tyyppinen kasvain, joka erittää insuliinia jatkuvasti Movet Laboratoriokäsikirja 78

79 ipth (paratyroideahormoni) (S/B, eroteltuna ja putki oikein täytettynä) Paratyroideahormoni (PTH) on lisäkilpirauhasen valmistama hormoni, joka säätelee elimistön kalsiumin määrää ja sen jakautumista eri kudoksiin. Hormoni pyrkii pitämään kalsiummäärän kuhunkin metaboliseen tilanteeseen optimaalisena. Lisääntynyt aktiivisen PTH:n määrä lisää ionisoituneen kalsiumin määrää veressä lisäämällä sen siirtymistä luustosta verenkiertoon ja tehostamalla kalsiumin reabsorptiota sekä lisäämällä fosforin poistumista munuaisissa. Normaalitilanteessa PTH:n määrän säätelyssä D-vitamiinilla on suurin tuotantoa lisäävä vaikutus. Eritetty intakti PTH pilkkoutuu verenkierrossa nopeasti, ja pilkkoutuneet fragmentit poistuvat munuaisten kautta. Patologisissa tiloissa PTH:n määrään vaikuttavat lisäkilpirauhasen vajaaja liikatoiminta, sekä erittymisen estyminen munuaisten kautta. Lisäkilpirauhasen kasvaimet (yleisimmin adenooma) aiheuttavat PTH:n ylituotantoa (primäärinen hyperparatyroidismi). Sekundäärisen hyperparatyroidismin syynä on munuaisvaurion aiheuttama PTH:n eliminaation heikentyminen. Lisäkilpirauhasen vajaatoimintaa (hypoparatyroidismi) aiheuttaa esimerkiksi rauhaskudoksen tulehdus tai atrofioituminen, sekä (yleisimmin päänalueen kasvainten) metastaasit. EDTA-plasma tai seerumi. Paastonäyte, mieluiten aamulla tai aamupäivällä otettuna. EDTA-putki tulee täyttää oikeaan tilavuuteen, jotta liiallinen EDTA ei häiritse määritystä. Plasma on eroteltava mahdollisimman nopeasti soluista (erottelu 1 tunnin kuluessa, viimeistään 3 tuntia näytteenotosta). Näyte säilytetään jääkaapissa ennen lähettämistä. Näyte säilyy 3 vrk huone/jääkaappilämpötilassa. Pakastettuna 2 kk ( 20 o C). Immunoluminometrinen määritys. Viitearvot: koira 2 7 pmol/l hevonen 1 7 pmol/l Suurentuneet pitoisuudet lisäkilpirauhasen toiminnallisesti aktiiviset kasvaimet yleisimmin adenooma munuaisvaurioissa, jolloin eliminaatio munuaisten kautta estyy Pienentyneet pitoisuudet lisäkilpirauhasen kasvaimet, jotka vaurioittavat toimivaa rauhaskudosta lisäkilpirauhasen etenevä tulehdus aktiivinen rauhaskudos muuttuu sidekudokseksi kroonisen hyperkalsemian aiheuttama lisäkilpirauhasen atrofia rauhaskudoksen tuhoutuminen auto-immuunivälitteisesti Movet Laboratoriokäsikirja 79

80 Kortisoli (S/P) Kortisoli on lisämunuaisen kuorikerroksessa syntetisoitava glukokortikoidihormoni. Tuotantoa säätelee aivolisäkkeen adrenokortikotrooppinen hormoni (ACTH), ja kortisolin määrä säätää negatiivisen palautteen välityksellä ACTH:n eritystä. Kortisolin erityksessä on yleensä vuorokausirytmi siten, että aamulla pitoisuus on suurimmillaan. Erilaiset stressitilat ja hormonaalisen järjestelmän häiriöt aiheuttavat normaalista poikkeavia kortisolipitoisuuksia. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,5 ml. Näyte säilyy 7 vrk jääkaappilämpötilassa ja 3 kk pakastettuna ( 20 C). Ikteria (bilirubiini) saattaa suurentaa tuloksia. Lipemia ja hemolyysi eivät häiritse määritystä. Immunoluminometrinen määritys omassa laboratoriossa. Menetelmän ristireagointi glukokortikoidilääkkeiden kanssa (%): Prednisoloni 62 % Metyyliprednisiloni 25 % Prednisoni 6 % Kortisoni 1 % Triamsinoloni 0.02 % Ristireagointia ei havaittu: Deksametasoni Betametasoni Fluticasoni Progesteroni Spironolactoni Tetrahydrokortisoni Viitearvot: koira kissa hevonen nmol/l nmol/l nmol/l Pienentyneet pitoisuudet Addisonin taudissa. Huom! Kortisolipitoisuus voi olla lähes normaali, mutta reserviä ei ole, mikä voidaan varmentaa ACTHrasituskokeella. Suurentuneet pitoisuudet Cushingin tauti voidaan varmistaa deksametasonisuppressiotestillä. Addisonin ja Cushingin taudin diagnosointiin käytettävistä ACTH-stimulaatiosta sekä kortisonisuppressiotesteistä löytyy lisätietoa Liitteistä. Movet Laboratoriokäsikirja 80

81 Maidon progesteroni (nauta) Normaali progesteronin eli keltarauhashormonin toiminta mahdollistaa naudan tiinehtymisen ja tiineyden normaalin ylläpysymisen. Lehmän normaali kiimakierto on 21 vrk, mutta se voi vaihdella yksilöittäin vrk välillä. Kiimakierto jaetaan neljään vaiheeseen: 1) keltarauhasvaihe norm. kesto 14 vrk 2) esikiima kesto 1-3 vrk 3) kiima (seisova kiima) kesto ½ vrk 4) jälkikiima kesto 1-3 vrk Progesteronin eli keltarauhashormonin mittaamista käytetään määritettäessä: 1) Kiimakierron vaihetta: progesteronitason ollessa korkea voidaan päätellä keltarauhasen toimivan, eikä lehmä voi olla tällöin kiimassa. Eli lehmä on joko tiine tai se on keltarauhasvaiheessa. Jos progesteronitesti on matala, on lehmä kiimavaiheessa. Kiimatarkkailulla tulisi pyrkiä selvittämään onko lehmä esikiimassa, seisovassa kiimassa tai jälkikiimassa. Kiiman uusimisen seuranta: 1. näyte 19 vrk jälkeen ja toinen 22 vrk kiiman jälkeen. 2) Tiinehtyvyyttä: siemennyksen jälkeen vrk:n jälkeentehdyllä progesteronitason mittauksella voidaan saada selville lehmän mahdollinen tiineys. Jos tulos on matala, ei lehmä todennäköisesti ole tiine. Jos progesteronitaso on koholla, on lehmä todennäköisesti tiine. Onnistuneen siemennyksen jälkeen progesteronitason tulisi pysyä korkealla. Mikäli näin ei ole, on lehmä jäänyt ns. tyhjäksi. 3) Munasarjojen toiminnan tutkimisessa: poikimisen jälkeen progesteronitestillä voidaan päätellä lisääntymistoimintojen käynnistymistä. Ellei normaalia kiimaa havaita 50 päivän sisällä poikimisesta, määritetään progesteronitaso. Mikäli taso on matala, tulisi testi uusia 10 vrk:n päästä. Jos taso on edelleen matala, eivät munasarjat toimi normaalisti tai kiimakierto ei toimi. 4) Munasarjatoiminnan varmistamisessa kiiman jälkeen: näyte 9-10 vrk kiiman jälkeen. 5) Valekiimojen poissulkemisessa: progesteronitaso ei sovi kiimakierron vaiheeseen. Ennen klo 10 laboratorioon saapuneet vastataan samana päivänä, myös lauantaisin. Maitonäyte. Otetaan lypsyn jälkeen ns. jälkimaito, puoli putkea riittää. Näyte voidaan ottaa myös säilöntäaineelliseen putkeen. ELISA omassa laboratoriossa. Tulosten tulkinta: Progesteroniarvo Tiineystesti Kiimatesti Munasarjojen toiminta Alle 5 nmol/l Ei tiine Mahdollisesti kiimassa 5 10 nmol/l Ei tiine Mahdollisesti kiimassa, raja-arvo/ harmaa alue > 20 nmol/l Mahdollisesti tiine, n. 95 % varmuus Ei kiimassa Häiriö munasarjojen toiminnassa mahdollinen Keltarauhanen häviämässä tai kasvamassa, tai heikosti toimiva keltarauhanen Toimiva keltarauhanen Progesteronitasojen seurannan tulisi olla suunniteltua ja järjestelmällistä, jotta tulosten tulkinnassa vältytään virheellisiltä ja harhaanjohtavilta tulkinnoilta. Movet Laboratoriokäsikirja 81

82 Progesteroni (S/P) Progesteroni on keltarauhasen erittämä hormoni. Koirilla sen pitoisuus alkaa suurentua proestruksessa hieman ennen luteinisoivan hormonin (LH) voimakasta pitoisuuspiikkiä. Ovulaation aikana pitoisuus on jo huomattavasti suurentunut ja suurenee edelleen hedelmöittymiseen asti. Progesteronipitoisuus säilyy suurentuneena myös tiineyden aikana. Progesteronitaso nousee koirilla hyvin yksilöllisesti. Selkeimmin tulos on tulkittavissa välillä 5-10 ng/ml. Matalista tuloksista (1-4 ng/ml) tulevan oikean ajankohdan arviointi perustuu aina keskimääräisiin hormonitasojen muutoksiin. Parhaiten se onnistuu, kun koiran normaali sykli on entuudestaan tiedossa. Tuloksen ollessa 2-3 ng/ml, on ovulaatioon aikaa keskimäärin 2 vuorokautta ja tuloksella 3-4 ng/ml keskimäärin 1 vrk. Naudoilla veren progesteronipitoisuutta voidaan käyttää kiimantarkkailun apuvälineenä samoin kuin maidostakin mitattuna. Oikea-aikainen siemennys parantaa tiinehtymisen todennäköisyyttä ja vähentää jo tiinehtyneen lehmän siemennyksestä johtuvan abortin riskiä. Ovulaation aikana veren progesteronipitoisuus on hyvin matala (n. 0,2 ng/ml). Viikon kuluessa ovulaatiosta progesteronitaso nousee 1 5 ng/ml. Kahden viikon ajan taso säilyy yli kahden nanogramman. Tiinehtyneillä lehmillä taso säilyy korkealla (> 3 ng/ml), mutta tyhjiksi jääneillä lehmillä pitoisuus laskee 21 vuorokauteen mennessä alle 0,4 ng/ml. Korkeita tuloksia voidaan saada lehmiltä myös esimerkiksi munarauhassairauksien, kuten munasarjarakkuloiden, lisääntymiselimistön infektioiden tai epänormaalin kiimakierron vuoksi. Tiineystestinä veren progesteronipitoisuusmittauksen tarkkuus vaihtelee % tutkimuksesta riippuen. Margaret V. Root Kustritz, DVM, PhD. University of Minnesota College of Veterinary Medicine. Cvm 6949: Comparative theriogenology, Small animal course notes Otavă G, Cernescu H, Mircu C, Igna V, Pregnancy diagnosis in cow using progesterone measurements. Lucrări Stiinłifice Medicină Veterinară Vol. Xl Özel G, Hayrettġn U, Özgür S. Possibilities of early pregnancy diagnosis using blood serum progesterone test in kilis cows. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,5 ml. Näyte säilyy 7 vrk jääkaapissa ja 3 kk pakastettuna ( 20 C). Paastonäyte on suositeltava, koska lipemia häiritsee määritystä ja saattaa alentaa tuloksia huomattavasti. Immunoluminometrinen määritys omassa laboratoriossa. Koira < 1.50 ng/ml proestrus ng/ml LH-piikki ng/ml estrus (ovulaatio) ng/ml hedelmöittyminen Kohdunkaula sulkeutuu progesteronitasolla ng/ml, joten tässä vaiheessa ei astutus tai keinosiementäminen emättimeen enää yleensä tuota tulosta. Nauta vrk siemennyksestä: > 3 ng/ml = tiine < 2,5 ng/ml = tyhjä. Hevonen Oestruksessa: < 1 ng/ml 3 4 vrk ovulaatiosta: > 4 ng/ml tiinehtymättömällä taso laskee 8 12 vrk ovulaatiosta oestruksen tasolle: < 1 ng/ml Tiinehtymisen testaaminen suositellaan tehtäväksi vrk ovultaatiosta, jolloin tulokset ovat helpoiten tulkittavissa. Tiineellä hevosella 12 vrk ovulaatiosta: > 2 ng/ml 21 vrk ovulaatiosta: 3 10 ng/ml vrk ovulaatiosta: 4 10 ng/ml vrk ovulaatiosta: 4 15 ng/ml > 110 vrk ovulaatiosta: 5 40 ng/ml J S Afr Vet Assoc Sep;52(3): Plasma progesterone levels in the mare during the oestrous cycle and pregnancy. Terblanche HM, Maree L. BET LABS Inc Bull Lea Rd, Ste 102, Lexington, KY USA Alpakka 7 8 vrk astumisesta: ovulaatio on tapahtunut, kun progesteronitulos on yli 2 ng/ml. 14 vrk astumisesta: tulos yli 2 ng/ml viittaa tiinehtymiseen Koko tiineyden ajan tiineyden seurannassa: tulokset alle 2 ng/ml viittaavat tiineyden keskeytymiseen. Synnytyksen lähestyessä: tiineyden aikaisesta laskenut tulos viittaa 2 viikon sisällä käynnistyvään synnytykseen. Taso laskee hyvin lähelle nollaa 24 tuntia ennen synnytystä. Movet Laboratoriokäsikirja 82

83 T4, (tyroksiini, kokonais) (S/P) Tyroksiini (T4) ja trijodityroniini (T3) säätelevät elimistön aineenvaihdunnan nopeutta. Verenkierrossa ne esiintyvät suurimmaksi osaksi proteiineihin sitoutuneena, vain pieni osa on vapaana. Hypotyreoosi voi aiheutua joko kilpirauhasen tai aivolisäkkeen toimintahäiriöistä. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi tai Li hepariiniplasma 0,5 ml. Näyte säilyy 7 vrk jääkaappilämpötilassa ja 1 kk pakastettuna (- 20 C). Vähäinen lipemia ja hemolyysi eivät häiritse määritystä. Postpill -näytteenotto 4 6 h kuluttua lääkityksestä. Immunoluminometrinen määritys omassa laboratoriossa. Viitearvot: koira kissa hevonen nmol/l nmol/l nmol/l Kilpirauhaspaketteihin lasketaan automaattisesti myös T4/ TSH-suhde. T4/TSH-suhde viitearvoalueet: < 12.0 sairas, raja alue ja > 30 tutkimushetkellä terve. Raja-alueiden tulkinnassa pitää huomioida myös seuraavat seikat: mikäli potilaalla on selviä hypotyreoosin oireita, suositellaan vapaan T4:n määrittämistä mikäli laboratoriotulokset viittaavat hypotyreoosiin, mutta potilas on oireeton, on mahdollista, että eläin on sairastumassa tai joku lääkitys tai muu sairaus vaikuttaa tuloksiin. Pienentyneet pitoisuudet (hypotyreoosi) primäärinen eli kilpirauhasperäinen hypotyreoosi lymfosyyttinen tyreodiitti kilpirauhasen idiopaattinen atrofia sekundäärinen hypotyreoosi tyreotropiinin puute (johtaa vähitellen kilpirauhasen atrofiaan) synnynnäiset häiriöt aivolisäkkeen toiminnassa kasvaimen aiheuttama toiminnallinen häiriö tertiäärinen hypotyreoosi TSH:n erittymistä säätelevän tyreotropiinia vapauttavan hormonin (TRH; thyreotropine releasing hormone) puutos (aiheuttaa ensin TSH:n ja lopulta T4:n erityksen vähenemisen) hypotalamuksen synnynnäinen puutos TRH:n erityksessä hypotalamuksen toiminnan häiriö esim. kasvaimen vuoksi. lääkeaineet (mm. kortisonilääkitys) Suurentuneet pitoisuudet (hypertyreoosi) primäärinen eli kilpirauhasperäinen hypertyreoosi kilpirauhasen (hyvänlaatuiset) kasvaimet TSH-reseptorin mutaatio sekundäärinen hypertyreoosi ruokavalio vähäinen jodin ja seleenin saanti ympäristötekijät esim. ympäristömyrkyt ja teolliset kemikaalit kilpirauhasen vajaatoiminnan liiallinen lääkitys Movet Laboratoriokäsikirja 83

84 T4-v (T4-vapaa, koira, kissa) ja T4-v autovasta-aineet poistettu, koira (S/P) Tyroksiini (T4) on verenkierrossa suurimmaksi osaksi proteiineihin sitoutuneena, vain pieni osa (< 0,1 %) on biologisesti aktiivisena vapaana muotona. Siten vapaan tyroksiinin määrä kuvastaa kilpirauhasen toimintaa paremmin kuin kokonaistyroksiinin määrä. Mikäli kokonaistyroksiinin ja tyreotropiinin (TSH) pitoisuudet ovat ristiriidassa keskenään, on syytä määrittää myös vapaan tyroksiinin määrä. Etenkin useilla koiraroduilla yleiset T4- ja T3-autovastaaineet häiritsevät vapaan tyroksiinin määritystä. Tarvittaessa ne voidaan poistaa näytteestä ennen analysointia, jotta saadaan luotettava tulos. Rodut, joilla vasta-aineita on useimmin tavattu ovat: englanninsetteri, pointteri, skyenterrier, karkeakarvainen saksanseisoja, vanhaenglanninlammaskoira, bokseri, maltankoira, Kuvasz and Petit Basset Griffon Vendee. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,5 ml. Näyte säilyy 7 vrk jääkaappilämpötilassa ja 1 kk pakastettuna ( 20 C). Vähäinen lipemia ja hemolyysi eivät häiritse määritystä. Immunoluminometrinen määritys häiritsevien immunoglobuliinien poistamisen jälkeen omassa laboratoriossa. Viitearvot: koira kissa 9 40 pmol/l pmol/l Pienentyneet pitoisuudet (hypotyreoosi) primäärinen eli kilpirauhasperäinen hypotyreoosi lymfosyyttinen tyreodiitti kilpirauhasen idiopaattinen atrofia sekundäärinen hypotyreoosi tyreotropiinin puute (johtaa vähitellen kilpirauhasen atrofiaan) synnynnäiset häiriöt aivolisäkkeen toiminnassa kasvaimen aiheuttama toiminnallinen häiriö tertiäärinen hypotyreoosi TSH:n erittymistä säätelevän tyreotropiinia vapauttavan hormonin (TRH; thyreotropine releasing hormone) puutos (aiheuttaa ensin TSH:n ja lopulta T4:n erityksen vähenemisen) hypotalamuksen synnynnäinen puutos TRH:n erityksessä hypotalamuksen toiminnan häiriö esim. kasvaimen vuoksi Suurentuneet pitoisuudet (hypertyreoosi) primäärinen eli kilpirauhasperäinen hypertyreoosi kilpirauhasen (hyvänlaatuiset) kasvaimet tsh-reseptorin mutaatio sekundäärinen hypertyreoosi ruokavalio vähäinen jodin ja seleenin saanti ympäristötekijät esim. ympäristömyrkyt ja teolliset kemikaalit kilpirauhasen vajaatoiminnan liiallinen lääkitys Movet Laboratoriokäsikirja 84

85 Testosteroni (hevonen, koira) (S) Testosteronimittausta voidaan käyttää piilokives- ja munasarjakasvain diagnostiikassa. hcg-stimulaatio: otetaan seeruminäyte testosteronin perustason määrittämistä varten juuri ennen stimulaation tekemistä (0-näyte) annostellaan iu hcg IM tai IV otetaan seuraava näyte aikaisintaan 2 h kuluttua hcg:n annostelusta (1-näyte) Näytteensaapumispäivänä. Seerumi 0,5 ml. Immunoluminometrinen määritys omassa laboratoriossa. Viitearvot: ORI: 0-näyte > 0.1 ng/ml. 1-näyte: Stimuloituu kertaiseksi. Lisääntymiskauden basaaliarvo 1 4 ng/ml, muulloin < 1 ng/ml RUUNA: PIILOKIVES: TAMMA: 0-näyte < 0.1 ng/ml, 1-näyte: Stimuloituu korkeintaan 2-kertaiseksi. 0-näyte 0.1 ng/ml, 1-näyte: Stimuloituu vähintään 3-kertaiseksi. < 0.1 ng/ml Lähde: Current therapy in equine reproduction Juan C. Samper, Ph.D., Jonathan F. Pycock, Ph.D., Angus O. McKinnon Lähteet: The proud-cut gelding. Colorado State University, Equine reproduction laboratory, McCue PM. Ovarian tumors. Colorado State University, Equine reproduction laboratory, McCue PM. McCue PM, Granulosa Cell Tumor in a Mare. Equine Reproduction Case Files; 3 Liphook Equine Hospital, Lab book. Diagnosis of cryptorchidism. Diagnosis and surgical remroval of a granulosa-theca cell tumor in a mare. Maurice KT; Can Vet J. Jul 2005; 46(7): Movet Laboratoriokäsikirja 85

86 TSH (tyreotropiini, koira) (S/P) Tyreotropiini on aivolisäkkeen tuottama hormoni, joka säätelee kilpirauhasen toimintaa. Tyreotropiini antaa kilpirauhaselle käskyn erittää tyroksiinia (T4) ja trijodityroniinia (T3). Veren T4 (tyroksiini)-pitoisuuden perusteella ei aina voi varmuudella tehdä diagnoosia, koska monet muut sairaudet ja lääkkeet voivat pienentää tyroksiinipitoisuutta. Tyreotropiinin määritys auttaa selvittämään poikkeavan tyroksiinipitoisuuden syytä. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi tai Li-hepariiniplasma 0,5 ml. Näyte säilyy 7 vrk. jääkaappilämpötilassa ja 2 kk. pakastettuna ( 20 C). Vähäinen lipemia ja hemolyysi eivät häiritse määritystä. Immunoluminometrinen määritys omassa laboratoriossa. Viitearvot: koira < 0,5 ng/ml kissa 0,03 0,11 ng/ml Menetelmän spesifisyys ei kissan osalta ole 100 %, mikä on huomioitu viitearvossa, mutta heikentää silti TSH:n luotettavuutta diagnoosinteossa. Tyreotropiinimääritystä käytetään hypotyreoosin syyn selvittämisessä. Kilpirauhaspaketteihin lasketaan automaattisesti myös T4/TSH-suhde. T4/TSH-suhde viitearvoalueet: < 12.0 sairas, raja-alue ja > 30 tutkimushetkellä terve. Raja-alueiden tulkinnassa pitää huomioida myös seuraavat seikat: mikäli potilaalla on selviä hypotyreoosin oireita, suositellaan vapaan T4:n määrittämistä mikäli laboratoriotulokset viittaavat hypotyreoosiin, mutta potilas on oireeton, on mahdollista, että eläin on sairastumassa tai joku lääkitys tai muu sairaus vaikuttaa tuloksiin. Pienentyneet pitoisuudet synnynnäiset tai kasvaimen aiheuttamat aivolisäkkeen toimintahäiriöt hypotalamusperäinen tyreotropiinia vapauttavan hormonin (TRH; thyreotropine releasing hormone) puutos synnynnäinen tai kasvaimen aiheuttama hypotalamuksen toimintahäiriö Movet Laboratoriokäsikirja 86

87 Vasta-ainetutkimukset Asetyylikoliinireseptori vasta-aineet (Myasthenia gravis) (S) 89 Borrelia vasta-aineet IgG + IgM (koira, kissa, hevonen) ELISA/ IFAT (S/P) 90 Brucella canis vasta-aineet -pikatesti tai -qpcr 91 Canine 4Dx koira (Amerikkalainen sydänmato, Ehrlichia, Borrelia, Anaplasma) pikatesti (S/P/B) 92 Coombsin testi, suora (koira) (B) 93 EHV (hevosen herpesvirus) 1 ja 4 vasta-aineet IFAT (S) 94 FeLV/FIV pikatesti (S/P/B) 95 Herpesvirus vasta-aineet (koira) IFAT (S/P) 96 Hevosen IgG (kvantitatiivinen varsan vasta-aine) (S/P/B/M) 97 Kissan veriryhmä (A, AB, B) pikatesti (B) 98 Leishmania vasta-aineet ELISA (S/P/B) 99 Mycoplasma bovis vasta-aineet ja qpcr (nauta) 100 Naudan IgG (kvantitatiivinen vasikan vasta-aine) (S/P/B/M) 101 Neospora caninum vasta-aineet ELISA (nauta, koira ja muut) (S/M) 102 Sarcoptes (kapi/syyhy) vasta-aineet (koira) ELISA (S/P/B) 103 TGA (tyreoglobuliini autovasta-aineet) (koira) ELISA (S/P) 104 Toxoplasma vasta-aineet IgG ja IgM, IFAT 105 Movet Laboratoriokäsikirja 87

88 Onko se turvassa? Tutkitusti laadukasta plasmaa ja kvantitatiiviset IgG-määritykset Movet Laboratoriokäsikirja 88

89 Asetyylikoliinireseptori vasta-aineet (Myasthenia gravis) (S) Myasthenia gravis (MG) eli myasthenia on hermo-lihasliitoksen sairaus, jonka oireena on lihasten väsyminen ja heikkous. Käsky hermosta lihassoluun välittyy kemiallisesti asetyylikoliini-nimisen välittäjä-aineen välityksellä. Myasthenia graviksessa lihassolun pinnalla sijaitsevat asetyylikoliinireseptorit tuhoutuvat autoimmuuni-reaktion seurauksena, jolloin hermoimpulssi ei välity normaalisti. Kyseessä on autoimmuunisairaus, jossa elimistö muodostaa vastaaineita omia kudoksiaan vastaan. Sairaus oireilee silmiinpistävänä väsymyksenä jo lievässä rasituksessa. Tällöin tavataan jäykkyytä, lihasvapinaa ja jalkojen heikkoutta, joka voi ilmetä kaikissa raajoissa tai ainoastaan takajaloissa. Ruokatorven lihakset heikkenevät (megaesophagus), mistä aiheutuu ruuan pulauttelua ja nielemisvaikeuksia. Ruuan ja veden joutuminen keuhkoihin altistaa keuhkokuumeelle. Myös lisääntynyttä kuolaamista, äänen muuttumista ja päänkannattelunvaikeutta voi esiintyä. Oireet vaihtelevat vaikeasti huomattavista lievistä oireista hyvinkin vaikeisiin, esimerkiksi koiran voimattomana makaamiseen. Aamulla, tai muun levon jälkeen, eläin voi olla lähes normaali. Myasthenia gravista esiintyy kahtena eri muotona, joista yleisin on myöhemmällä iällä puhjennut sairaus. Sairaus voi olla myös synnynnäinen, jolloin oireet alkavat yleensä 6 8 viikon iässä. Oireet ovat yleensä eteneviä johtaen lopulta kuolemaan. Kääpiömäyräkoirilla on todettu spontaania paranemista synnynnäisestä muodosta. Synnynnäisen muodon diagnosointi: Kohonneita vasta-aineita ei todeta Kudosnäyte-biobsia lihaksesta, josta todetaan värjäämällä reseptoreiden puutos Ruokatorvenlaajentumaa (megaesophagus) tavataan harvoin Ei parannettavissa Tavataan eniten seuraavissa koiraroduissa: jackrusselin terrieri, springerspanieli, pehmeäkarvainen kettuterrieri sekä kääpiömäyräkoira Todettu myös kissoilla Myöhemmin puhjenneen muodon diagnosointi: Oireita yleensä yli 1-vuotiailla koirilla Tapauksia ilmenee enemmän ikävuosina 2 4 sekä 9 13 Kohonneet vasta-aineet voidaan yleensä todeta Kateenkorvakasvaimen (thymoma) poissulku kuvaamalla rintakehä, samalla voidaan todeta myös mahdollinen ruokatorvenlaajentuma (megaesophagus) Kudosnäyte-biobsia lihaksesta, josta todetaan värjäämällä reseptoreiden puutos Electromyography (EMG) Tensilon-testi erityislupavalmisteilla: edrofoniumkloridi: Tensilon/Enlon/Reversol Tavataan useissa koiraroduissa Todettu myös kissoilla 1 2 vk. 1ml seerumia. Testillä etsitään veren asetyylikoliinireseptorivasta-aineita kahdella mittauksella (IFAT 1 ja IFAT 2) yhteistyölaboratoriossa. Positiivinen tulos varmistaa Myasthenia gravis-diagnoosin. IFAT 1 < 400 ja IFAT 2 < 300: negatiivinen IFAT ja IFAT : rajatapaus IFAT 1 > 600 ja IFAT 2 > 450: positiivinen Lähteet: The Physiology and Weber J, 2011.: Treatment of Myasthenia Gravis Jason K.: Myasthenia Gravis: Pathology, Diagnosis, and Therapy. Charleston Veterinary Referral Center Movet Laboratoriokäsikirja 89

90 Borrelia vasta-aineet IgG + IgM (koira, kissa, hevonen) ELISA/IFAT (S/P) Borrelioosi on Borrelia burgdorferi -bakteerin aiheuttama infektio, joka tunnetaan myös nimellä Lymen tauti (Lyme disease tai Lymen borrelioosi). Infektio välittyy punkkien eli puutiaisten välityksellä. Borrelian esiintyminen punkeissa vaihtelee huomattavasti alueesta ja vuodenajasta riippuen. Jopa 30 % tutkituista punkeista on ollut infektoituneita. Bakteerien siirtyminen punkista isäntäeläimeen tapahtuu suhteellisen hitaasti. Tutkimusten mukaan infektoitumisen todennäköisyys kasvaa huomattavasti, mikäli punkki on saanut olla iholle kiinnittyneenä yli vuorokauden. Eläimillä puremakohtaan ei (yleensä) kehity rengasihottumaa, vaan lyhytaikainen, joitakin päiviä kestävä punoitus. Bakteerit myös leviävät infektoituneen eläimen elimistössä on hitaasti. Ensimmäiset oireet alkavat yleensä joidenkin viikkojen kuluttua tartunnasta. Oireet voivat kuitenkin ilmetä vasta kuukausien kuluttua puremasta. Siksi diagnoosia saatetaan päästä tekemään vasta talvella. Tavallisimmin oireet ovat suhteellisen lieviä, esimerkiksi väsymystä, heikkoutta, lievää kuumeilua ja ruokahaluttomuutta. Oireet voivat olla myös ajoittaisia. Vakavampia, joskin suhteellisen yleisiä oireita, ovat niveltulehdukset, -turvotukset ja kävelemisen vaikeutuminen. Niveltulehdus siirtyy usein raajasta toiseen ja useampi nivel voi tulehtua samanaikaisesti. Munuais- ja sydänoireet ovat harvinaisia, mutta erittäin vakavia, jopa henkeä uhkaavia. Munuaisvaurioiden seurauksena muodostuu ns. Protein-losing-nephropathy. Tällöin laboratoriolöydöksinä ovat esimerkiksi kohonneet fosfaatti-, kreatiniini- ja ureapitoisuudet, sekä mahdollisesti pienentyneet albumiini- ja kokonaisproteiini-arvot. Vastaavasti albumiinin ja proteiinin määrät lisääntyvät virtsassa. Munuaisoireisessa borrelioosissa on kliinisenä löydöksenä usein ödeema. Vasta-ainetasojen nousu voidaan havaita noin 30 vrk kuluttua infektiosta, ensin IgM- ja sitten IgG-tason nousuna. Kohonnut IgG-taso säilyy verenkierrossa kauan, eikä siksi ole välttämättä merkki akuutista infektiosta. Myös borreliarokote nostaa vasta-ainetasoja, joten infektion ja rokotuksen aiheuttaman vasta-ainetason nousun erottaminen ei onnistu vasta-ainetestillä. Rokotetun koiran diagnosoimiseksi suositellaan PCR-, western-blot- tai C6-vasta-ainetestiä. Koirille ELISA: 1 7 vrk, analysoidaan kerran viikossa, kissoille ja hevosille IFAT: 1 2 vk. Seerumi tai Li hepariiniplasma 0,2 ml. Näyte säilyy 7 vrk jääkaappilämpötilassa ja vähintään 1 kk pakastettuna ( 20 o C). Koira ELISA (enzyme-linked immunosorbent assay) omassa laboratoriossa. Kissa ja hevonen IFAT yhteistyölaboratoriossa Koira: Borrelia vasta-aineet (ELISA): Tiiteri yli 1,15 tulkitaan positiiviseksi arvoksi ja merkiksi infektiosta. Tiiterit 0,85 1,15 tulkitaan raja-arvoisiksi. Kissa, Hevonen: Borrelia vasta-aineet (IFAT): Tiiterit yli 1:128 ja suuremmat tulkitaan positiivisiksi arvoiksi ja merkiksi infektiosta. Tiiteri 1:64 tulkitaan raja-arvoiseksi. Movet Laboratoriokäsikirja 90

91 Brucella canis vasta-aineet -pikatesti tai -qpcr Brusella canis -bakteeri aiheuttaa bruselloosi nimisen taudin tarttuessaan koiraan. Myös Brusella abortus ja Brusella suis voivat infektoida koiraa. Yleensä tartunta saadaan astutuksen yhteydessä. Tartunnassa bakteeri hakeutuu ensisijaisesti koiran sukuelimiin, joissa infektio ilmenee. Tartunnan alkuvaiheessa oireita voi ilmetä myös imusolmukkeissa. Narttukoiran infektio voi olla vaikea havaita. Yleensä infektion mahdollisuutta aletaan pohtia epäonnistuneen tiineyden jälkeen. Osa tai kaikki pennuista syntyvät kuolleina tai abortoituvat. Tyypillisesti ongelmat ilmenevät tiineyden loppuvaiheessa. Tartunta voi pysyä piilevänä, koska nartulla voi olla myös onnistuneita pentueita. Tiinehtyvyysongelmien yhteydessä tulisi Brucella-infektion mahdollisuus ottaa huomioon. Uroskoirilla infektio huomataan yleensä helpommin infektion aiheuttaman kivesten ja eturauhasen tulehduksen vuoksi. Bakteeri voidaan varmimmin todeta siemennesteestä. Brusella canis bakteeri voi tarttua myös ihmiseen, mikä tulisi ottaa huomioon infektiota epäiltäessä. Oireettoman koiran ihmiselle aiheuttama infektioriski on pieni. Suurin infektioriski on käsiteltäessä kuolleina syntyneitä tai abortoituneita sikiöitä tai sikiökalvoja. Tartunnan saa herkästi myös muista synnytyseritteistä sekä juoksujen eritteistä. Uroksilla bakteeria erittyy etenkin siemennesteeseen sekä virtsaan. Suomalaisten, koko ikänsä Suomessa eläneiden, koirien infektioriski on pieni. Tuontikoirat sekä siitoskäytössä olevat ulkomaalaiset koirat tulisi tutkia ennen astutusta. Vasta-ainetutkimusta tulisi käyttää, mikäli mahdollisesta tartunnasta on kulunut yli kolme viikkoa. Tässä ajassa vasta-ainetasot ovat ehtineet nousta. Mikäli halutaan tutkia mahdollista akuuttia infektiota, tulisi näyte tutkia PCR-tekniikalla. Mikäli vasta-aine/pcr tutkimuksella saadaan positiivinen tulos, on eläinlääkärin ja laboratorion ilmoitettava tapauksesta eläintautilain ja maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 1010/2013 mukaisesti joko kunnaneläinlääkärille tai aluehallintovirastoon. Ilmoitus tehdään ilman yksilöiviä tietoja, jolloin tartunnan saaneen koiran tai sen omistajan tietoja ei voida yhdistää tautitapaukseen. Tartunnan saaneen koiran lopettamista suositellaan. Mikäli ei päädytä lopettamiseen, tulee koira poistaa siitoskäytöstä (sterilointi/kastrointi). Antibioottihoito ei välttämättä tuhoa bakteeria, mutta pitää oireet poissa. Antibioottihoidon jälkeenkin oireet voivat uusiutua. Infektoituneen koiran kontaktia muihin koiriin tulee välttää. Suomessa asuvilla koirilla tautia on ensimmäisen kerran todettu vuonna Toinen infektio on todettu vuonna 2013 kennelissä, jossa tartunta ehti levitä useampaan koiraan. Molemmissa tapauksissa tartunnanlähteenä on ollut ulkomailta tuotu koira. Vasta-ainetesti näytteensaapumispäivänä, qpcr 1 7 vrk, analysoidaan kahdesti viikossa. Vasta-ainetutkimus: 1 ml seerumia, kylmälähetys qpcr: pyyhkäisynäyte pumpulipuikolla tai nukkatikulla emättimestä (juoksuerite) tai siittimestä, virtsa, siemenestettä, pyyhkäisynäyte kuolleesta pennusta tai sikiökalvoista. Vasta-ainepikatesti tai Brucella spp -qpcr, molemmat omassa laboratoriossa. Lisäksi välitämme näytteitä mm. RSAT-menetelmällä tehtäviin tutkimuksiin rajan ylityksiä varten (esim. Australia). Lähteet elainten+terveys+ja+elaintaudit/ elaintaudit/lemmikkielaimet/koirat/brucella+canis Movet Laboratoriokäsikirja 91

92 Canine 4Dx koira (Amerikkalainen sydänmato, Ehrlichia, Borrelia, Anaplasma) pikatesti (S/P/B) Testi tunnistaa sydänmadon (Dirofilaria immitis) antigeeniensa perusteella. Ehrlichia canis & Ewingii, Borrelia burgdorferi ja Anaplasma phagocytophilum & A. platys tunnistetaan vereen muodostuneiden vasta-aineiden perusteella. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi, hepariiniplasma tai EDTA-kokoveri 0,5 ml. Näyte säilyy 7 vrk jääkaappilämpötilassa. Pikatesti omassa laboratoriossa. Sydänmato: sensitiivisyys 98.9 % spesifisyys 99.3 % vs. ruumiinavaus & PetChek Heartworm PF Antigen test A. phagocytophilum: sensitiivisyys 90.4 % spesifisyys 94.0 % vs. IFA A. platys: sensitiivisyys 82.9 % spesifisyys 94.0 % vs. IFA B. burgdorferi: sensitiivisyys 94.1 % spesifisyys 96.1 % vs. IFA E. canis: sensitiivisyys 97.8 % spesifisyys 92.3 % vs. IFA E. ewingii: sensitiivisyys 96.5 % spesifisyys 93.9 % vs. ELISA Sydänmato (Dirofilaria immitis): pos./neg. E. canis/e. ewingii: pos./neg. Borrelia burgdorferi: pos./neg. A. phagocytophilum/a. platys: pos./neg. Movet Laboratoriokäsikirja 92

93 Coombsin testi, suora (koira) (B) Testiä käytetään IMHAn (immune-mediated hemolytic anemia) ja AIHAn (autoimmune hemolytic anemia) diagnosointiin. Ne ovat vakavia hemolyyttisiä anemioita, joita tavataan mm. koirilla, kissoilla ja hevosilla. Anemia johtuu joko immuunijärjestelmän epänormaalista toiminnasta (AIHA) tai esimerkiksi bakteeri- virus- tai parasiittiinfektion (IMHA) vuoksi hyvin aktiivisesti toimivasta immuunijärjestelmästä. Tila kehittyy kun vasta-aineita ja komplementin osia (IgG, IgM tai C3) sitoutuu punasolujen pinnalle. Immuunijärjestelmä tuhoaa nämä merkityt solut, jolloin punasolujen määrä, ja samalla veren hemoglobiini, laskevat. Reaktio voi johtua myös vanhemman ja jälkeläisen eriävistä veriryhmistä. Käytetty Coombsin testin reagenssi sitoutuu pestyjen punasolujen pinnalla oleviin vasta- aineisiin ja komplementin osiin aiheuttaen solujen sakkautumisen. 1 2 vrk. Mieluiten EDTA-veri 1 ml. Tutkimukseen tarvitaan punasoluja. Vasta-aineeseen perustuva suora menetelmä omassa laboratoriossa. Pos./neg. Movet Laboratoriokäsikirja 93

94 EHV (hevosen herpesvirus) 1 ja 4 vasta-aineet IFAT (S) EHV-1 ja EHV-4 ovat hevosen herpesviruksia. Herpesvirus kuuluu DNA-virusten ryhmään. Molempia viruksia esiintyy maailmanlaajuisesti. EHV-1 aiheuttaa abortteja, hengitystieinfektioita ja neurologisia oireita. EHV-4 puolestaan aiheuttaa pääasiallisesti hengitystieinfektioita, mutta satunnaisesti se saattaa aiheuttaa myös abortteja. Infektio on erittäin nopea, ja oireet voivat alkaa jo 24 tunnissa, mutta tyypillisemmin 4 6 vuorokautta infektoitumisesta. Virus leviää aerosolina eli ilman mukana. Infektoitumisen jälkeen sairastunut eläin levittää virusta vielä noin 7 10 vuorokautta, mutta mahdollisesti pidempäänkin. Tämän vuoksi suositellaan sairastuneen eläimen pitämistä karanteenissa diagnoosin jälkeen. Virus saattaa levitä myös epäsuorasti pinnoilta, sillä se selviää useita viikkoja ympäristössä. Virusta erittyy voimakkaimmin infektion ensimmäisinä päivinä. Diagnoosin nopeuttamiseksi suositellaan PCR-tutkimusta hengitysteiden eritteistä, abortoituneesta sikiöstä tai verestä. Neurologisten oireiden yhteydessä näytteenä voidaan käyttää myös likvoria tai ruumiinavauksessa kerättyä selkäydintä tai aivokudosta. Imusolmukkeista ja kolmoishermosolmusta otetuissa näytteissä on riskinä aiemman infektion aiheuttama väärä positiivinen tulos, sillä latentti virus säilyy hevosen elimistössä juuri näissä kudoksissa. Hevosen herpesviruksien yleisyydestä johtuen löytyy miltei kaikkien hevosten verenkierosta vasta-aineita kyseisiä viruksia vastaan. Vasta-ainetasoja nostavat myös rokotukset. Näistä syistä yksittäinen vasta-ainetutkimus ei ole luotettava menetelmä akuutin herpesvirusinfektion diagnosointiin. Diagnoosin tekemiseen tarvitaan kaksi verinäytettä, ensimmäinen mahdollisimman pian oireiden alettua sekä toinen 2 4 viikkoa myöhemmin. Abortoineiden tammojen vasta-aineet voivat olla koholla jo ensimmäisessäkin näytteessä. Tuoreen infektion vahvistaa vasta-ainetasojen nelinkertainen nousu ensimmäisen ja toisen näytteen välillä. Molemmat näytteet tulee analysoida samassa laboratoriossa, jotta tuloksia voidaan verrata keskenään. 1 2 vk. Seerumia tai Li-hepariiniplasmaa vähintään 1 ml. IFAT (ImmunoFluorescence Antibody Test) yhteistyölaboratoriossa. Viitearvot: EHV-1: < 1:32 negatiivinen EHV-4: < 1:32 negatiivinen Pariseeruminäytteiden tulkinta: Nelinkertainen nousu vastaainetasoissa varmistaa akuutin EHV-infektion. Rokotteen nostamaa vasta-ainetasoa ei voida erottaa infektion aiheuttamasta noususta. Lähteet: Manual of Diagnostic Tests and Vaccines for Terrestrial Animals. 7th Edition, Volumes 1 and 2. Movet Laboratoriokäsikirja 94

95 FeLV/FIV pikatesti (S/P/B) FeLV on kissan leukemiavirus, joka aiheuttaa kasvaimia sekä altistaa toissijaisille tulehduksille heikentäessään immuunijärjestelmää. Muina oireina voi ilmetä mm. anemiaa ja kuumetta. Virus on hyvin tarttuva RNA-virus, joka ei kuitenkaan säily kauaa infektiivisenä ympäristössä. Se tarttuukin lähinnä syljen ja muiden eritteiden välityksellä, sekä emolta pennuille istukan ja maidon kautta. Yleensä kissat paranevat infektiosta, mutta osa voi jäädä kantajiksi. Kantajien ennuste on huono. FIV on retrovirus, joka aiheuttaa kissoilla immuunikadon. Tartuntaa seuraa kolmivaiheinen sairastuminen. Jonkin aikaa tartunnan jälkeen ilmenee lieviä oireita, kuten sahaavaa kuumetta ja imusolmukkeiden turvotusta. Nämä oireet voivat jäädä täysin huomaamatta. Ensioireiden jälkeen alkaa oireeton vaihe, jonka pituus vaihtelee kuukausista vuosiin. Kolmannessa vaiheessa kissan immuunipuolustus ei pysty enää vastustamaan parasiitti ja mikrobi-infektioita, jolloin kissa sairastuu helposti esimerkiksi hengitystie-, iho- ja silmätulehduksiin. Yleensä sairaus johtaa lopulta kuolemaan. Virus ei tartu kovin helposti, vaan se vaatii tarttuakseen verikontaktin, esimerkiksi puremahaavan tai verensiirron. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi, hepariini- tai EDTA-plasma tai kokoveri 0,5 ml. Näyte säilyy 4 tuntia huoneenlämmössä, 4 vrk jääkaappilämpötilassa. Pikatesti omassa laboratoriossa. Pikatesti tunnistaa verestä FIV-vasta-aineet ja FeLV-antigeenin. Testin herkkyys FeLV:n osalta 95,0 % ja spesifisyys 99,9 % sekä herkkyys FIV:n osalta 96,7 % ja spesifisyys 98,8 %. Koska pikatesteissä on riski vääriin positiivisiin tuloksiin, suositellaan jokaisen positiivisen tuloksen varmistamista PCR-menetelmällä. Pakastamme jokaisen positiivisen näytteen tarkistusta varten. PCR-tutkimukseen tarvitaan EDTAkokoverta. FeLV : pos./neg. FIV : pos./neg. Movet Laboratoriokäsikirja 95

96 Herpesvirus vasta-aineet (koira) IFAT (S/P) Koiran herpesvirusta esiintyy maailmanlaajuisesti. Se on ensisijaisesti aikuisten koirien ja yli 4 viikon ikäisten pentujen lieväoireinen hengitystietartunta. Toisaalta herpes on myös yksi suurin syyllinen vastasyntyneiden (9 14 pv ikäisten) pentujen kuolemaan. Jalostusnartuilla se saattaa aiheuttaa hedelmättömyyttä, keskenmenoja, pienentyneitä pentuekokoja sekä heikkoina syntyviä pentuja. Uroksilla taas saattaa esiintyä rakkuloita ulkoisissa sukuelimissä. Herpes tarttuu pääsääntöisesti pisaratartuntana (mutta myös esim. astutustilanteessa). Pentu voi saada tartunnan milloin tahansa tiineyden aikana. Suurin osa pennuista saa viruksen emältään istukan kautta tai synnytyskanavassa. Jos tartunta tapahtuu jo kohdussa, seuraukset riippuvat tiineysvaiheesta; varhaisessa tiineydessä alkiot kuolevat ja sulavat pois, lopputiineydessä pennut voivat syntyä ennenaikaisesti. Viruksen itämisaika on 3 7 päivää. Akuutin herpesinfektion toteamiseen suositellaan PCR-tutkimusta, sillä infektoituneen koiran vasta-ainetasot saattavat olla hyvin alhaiset. Vasta-ainetutkimuksella ei pystytä erottamaan rokotteen ja infektion aiheuttamaa vasta-ainetasojen nousua toisistaan, joten vasta-ainetutkimusta ei voida käyttää infektion toteamiseen rokotetuilla koirilla. Mikäli infektion akuuttivaihe on jo ohitse, voidaan oireiden aiheuttajaa etsiä vasta-ainetutkimuksella. 1 2 vk. Seerumia tai plasmaa vähintään 1 ml. IFAT (ImmunoFluorescence Antibody Test) yhteistyölaboratoriossa. Viitearvot: Tiiteri < 1:20. Movet Laboratoriokäsikirja 96

97 Hevosen IgG (kvantitatiivinen varsan vasta-aine) (S/P/B/M) Vasta-aineet eli immunoglobuliinit ovat immuunijärjestelmään kuuluvia liukoisia glykoproteiineja, joiden avulla elimistö tunnistaa vieraita organismeja tai niiden osia. Jokainen vasta-aine tunnistaa tietyn antigeenin. Vasta-aineita syntetisoivat ja erittävät plasmasoluiksi muuntuneet immuunijärjestelmän B-lymfosyytit eli B-solut. Vasta-aineen esiasteet toimivat B-solujen reseptoreina. Aktivoituessaan B-solu alkaa tuottaa ja erittää reseptorinsa kaltaisia vasta-aineita. Immunoglobuliinit (Ig) jaetaan isotyyppeihin (luokkiin) niiden raskasketjujen vakiodomeenien mukaan. Isotyyppejä on viisi: IgG, IgA, IgM, IgD ja IgE. IgG on immunoglobuliineista yleisin. IgG vasta-aineet eivät kulkeudu tamman istukan läpi eikä syntyvällä varsalla ole vielä omaa IgG-tuotantoa, joten sillä ei ole immuunipuolustusjärjestelmää. Vastasyntynyt varsa tarvitsee siis IgG-vasta-aineita ja se saa niitä emänsä ternimaidosta. Vasta-aineiden imeytyminen on suurimmillaan (noin 85%) 6 8 h kuluttua syntymästä. 12 h kuluttua imeytyminen alkaa heikentyä ja 24 h jälkeen vasta-aineita ei enää juurikaan imeydy. Verinäyte tulisi ottaa (aikaisintaan 12 h)18 36 h kuluttua syntymästä varsan verenkierrossa olevan IgG- vasta-ainetason määrittämiseksi. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi, hepariini- tai EDTA-plasma 0,3 ml. Ternimaitoa tarvitaan määritykseen vähintään 2 ml. Näyte säilyy 3 vrk huoneenlämmössä, 7 vrk jääkaappilämpötilassa ja 6 kk pakastettuna ( 20 C). Lipemia ja ikteria eivät häiritse määritystä. Kvantitatiivinen immunologinen määritys omassa laboratoriossa. Viitearvot: Verinäytteelle: < 200 mg/dl - täydellinen vasta ainepuutos < 400 mg/dl - vähän vasta aineita mg/dl - kohtalaisesti vasta aineita > 800 mg/dl - riittävästi vasta-aineita Ternimaidolle: < 3000 mg/dl - heikkolaatuinen mg/dl - kohtuullinen mg/dl - hyvä > 8000 mg/dl - erittäin hyvä Movet Laboratoriokäsikirja 97

98 Kissan veriryhmä (A, AB, B) pikatesti (B) Kissojen AB-veriryhmäjärjestelmään kuuluu kolme veriryhmää: A (genotyypit A/A, A/ab ja A/b), B (genotyyppi b/b) ja AB (genotyypit ab/ab ja ab/b). Näistä A-ryhmä on selkeästi yleisin, mutta etenkin rotukissoilla esiintyy myös B-veriryhmää. A alleeli dominoi sekä ab että b alleelia, ja ab-alleeli b-alleelia. AB veriryhmä on kuitenkin hyvin harvinainen. Koska A alleeli on dominoiva, voi A veriryhmän kissa kantaa perimässään peittyvää b alleelia. Siksi kaksi A veriryhmän kissaa voi saada pentuja, joiden veriryhmä on B. Kahden B-kissan pentujen veriryhmä on puolestaan aina B. B-veriryhmän kissoilla on veressään anti-a-vasta-aineita, jotka tunnistavat A- ja AB-veriryhmätekijät. A-veriryhmän kissoilla on puolestaan pieniä määriä anti-b-vasta-aineita, jotka ovat anti-a-vasta-aineita heikompia. AB-veriryhmän kissoilla ei ole lainkaan veriryhmävasta-aineita. Pennutuksessa emon ja pentujen erilainen veriryhmä voi aiheuttaa ongelmia, koska vasta-aineita erittyy emon ternimaitoon, josta ne imeytyvät pennun verenkiertoon. Emon ollessa veriryhmältään A tai AB ongelmaa ei ole, mutta, jos B-veriryhmän naaras astutetaan A- tai AB-uroksella (genotyypit b/b + A/A, A/b, A/ab, ab/ab tai ab/b), on noin 75 % syntyvistä pennuista veriryhmältään A tai AB. Koska ternimaitoon erittyy muiden vasta-aineiden lisäksi anti-a-vasta-ainetta, sairastuvat nämä pennut neonataaliin isoerytrolyysiin (NI), joka on rotukissoilla yleisin vastasyntyneiden pentujen kuolinsyy. Oireet alkavat ternimaidon imemisen jälkeen muutamien tuntien kuluessa tai vasta seuraavien vuorokausien aikana. Pahimmassa tapauksessa pennut voivat kuolla muutamassa tunnissa. Lievemmissä tapauksissa oireisiin kuuluu syömättömyys, väsymys, painonnousun pysähtyminen, limakalvojen keltaisuus, virtsanvärin muuttuminen punaiseksi tai ruskeaksi ja lopulta ääreisverenkierron tukkeutuessa hännänpään kuolioituminen. Pennut voivat myös pysyä pitkään oireettomina, kunnes myöhemmin saattaa ilmetä hännänpään kuolioitumista ja lievää anemiaa. Yleensä sairaus johtaa kuitenkin lopulta kuolemaan. Kasvatukseen käytettävien kissojen ja syntyvien pentujen veriryhmä kannattaakin tutkia, sillä neonataalin isoerytrolyysin puhkeamisen voi ehkäistä estämällä pentuja imemästä ternimaitoa vähintään ensimmäisten 16 tunnin ajan. Mielellään pennut kannattaa kuitenkin pitää emosta erillään kahden ensimmäisen vuorokauden ajan, jonka jälkeen vasta aineet eivät varmasti enää imeydy pennun suolistosta. Aluksi pentuja täytyy keinoruokkia tai niille täytyy hankkia keinoemo, jonka veriryhmä on A. B-veriryhmää esiintyy ainakin seuraavissa kissaroduissa: Pyhä Birma Devon rex Exotic Somali Ragdoll Maine Coon Norjalainen metsäkissa Persialainen Himalajankissa Abessinialainen Scottish fold Japanin bobtail Brittiläinen lyhytkarva Cornish rex Näytteensaapumispäivänä. EDTA-kokoveri 0,5 ml. Vasta-ainepikatesti omassa laboratoriossa.menetelmällä ei selviä kantaako kissa b-alleelia genomissaan. Kantajuus voidaan selvittää geenitestillä (Kissan veriryhmä (genotyyppi: veriryhmä b:n kantajuus). A/B/AB Lähteet: Winn Feline Foundation UC Davis Veterinary Medicine Movet Laboratoriokäsikirja 98

99 Leishmania vasta-aineet ELISA (S/P/B) Leishmaniaa esiintyy yleisesti maailman trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla. Yleensä Suomessa tavattavat tapaukset ovat Espanjasta tuotuja löytökoiria. On arvioitu että esim. Malagan alueen katukoirista, joka kolmannella on tartunta. Leishmania tarttuu koiraan hietasääsken välityksellä. Tartunnan saaminen Suomessa ei ole mahdollista, koska se ei kuulu hietasääsken levinneisyysalueeseen. Loista kantava hietasääski toimii tartunnan väli-isäntänä koiralta toiselle tartunnan levittämisessä. Tauti ei tartu suoraan koirasta toiseen eikä koirasta ihmiseen. Sääski voi harvoissa tapauksissa tartuttaa loisen ihmiseen. Loinen hakeutuu eläimen makrofaageihin, joissa se lisääntyy ja infektoi lisää soluja heikentäen immuunipuolustusta. Taudin itämisaika voi vaihdella muutamasta viikosta useampaan vuoteen. Kaikki infektoituneet koirat eivät sairastu. Viskeraalimuodossa loiset hakeutuvat sisäelimiin ja kutaanisessa muodossa loiset voidaan todeta ihosta. Leishmania oireilee karvoituksen ohenemisena tai kaljuuntumisena silmien ja huulien ympärillä. (näyttää kuin koiralla olisi silmälasit). Iho alkaa hilseillä ja se paksuuntuu etenkin polkuanturoista. Ihoon ja suuhun voi tulla myös haavautumia. Koiralla voi olla nenäverenvuotoa, jatkuvia silmätulehduksia sekä kuumeilua ja ripulia. Ultraamalla voidaan havaita pernan laajentuma. Koira laihtuu ja se voi saada niveltulehduksia (ontuminen). Kynsien kasvu nopeutuu. Loistartunta on elinikäinen eli sitä ei voida hoitaa pois, mutta koiran yleiskunnosta huolehtimisella ja immuniteetin vahvistamisella hidastetaan taudin etenemistä. Yleisin kuoleman syy on munuaisten vajaatoiminta. Hoitamattomana tartunta aiheuttaa kroonisen yleisinfektion ja koiran kuoleman sitä kautta. Yli 50 % infektoituneista koirista on oireettomia. Oireet muistuttavat monia muita sairauksia, minkä vuoksi diagnoosin teko voi olla haastavaa. Verinäytteestä voidaan todeta kohonnut proteiini- ja globuliiniarvo, albumiini voi olla alentunut. Munuaisarvot voivat olla koholla ja myös maksa-arvoissa voi olla lievää nousua. Hematologian arvoissa todetaan anemiaa sekä trombosytopeniaa. Myös virtsan proteiinitasot ovat koholla. Diagnoosi voidaan tehdä myös ohutneula- tai kudosnäytteestä, joka on otettu esim. luuytimestä, pernasta, imusolmukkeesta (viskeraali) tai ihosta (kutaaninen). Näytteestä pyritään osoittamaan parasiitit esim. värjäämällä histologisesti tai PCR-tutkimuksella. Verestä tehtävä negatiivinen vasta-ainetesti ei sulje pois mahdollista tartuntaa. Mikäli koiralla kuitenkin on kliinisiä oireita, ovat myös vasta-ainetasot yleensä koholla. Diagnoosia tehtäessä on tärkeää tietää eläimen matkustushistoria sekä mahdollinen ulkomailta tuonti. 1 7 vrk. Analysoidaan kerran viikossa. Seerumi tai hepariiniplasma 0,5 ml. Säilytys jääkaapissa kunnes postitetaan. ELISA omassa laboratoriossa. Leishmania on ilmoitettava eläintauti ja Movet on sairauden osalta Eviran rekisteröimä laboratorio. Spesifisyys 97.4 % ja herkkyys 95.0 %. Leishmania vasta-aineet: < 7 % negatiivinen 7 12 % raja-arvoinen, tulosta tulee tulkita oireiden ja muiden tutkimustulosten valossa (anemia). > 12 % Positiivinen Testillä on havaittu heikkoa ristireagointia mm. Trypanosoman kanssa, joten raja-arvoisen tuloksen saaneet potilaat tulisi tutkia uudelleen aikaisintaan 3 4 viikkoa ensimmäisestä testauksesta. Lähteet: Sundar, Shyam, and M. Rai. Laboratory Diagnosis of Visceral Leishmaniasis. Clinical and Diagnostic Laboratory Immunology 9.5 (2002): PMC. Web. 8 Dec bc/57400.htm health care articles/259/canine leishmaniasis overview diagnosis treatment control prevention.html Movet Laboratoriokäsikirja 99

100 Mycoplasma bovis vasta-aineet ja qpcr (nauta) Mycoplasma bovis on bakteeri, joka on maailmanlaajuisesti yleisin nautojen hengitystietulehdusten aiheuttaja. Bakteeri on todettu Suomessa ensimmäisen kerran vuonna Hengitystietulehdusten lisäksi bakteeri aiheuttaa myös muita tulehduksia, kuten silmä-, korva- ja niveltulehduksia sekä mastiittia (utaretulehdus). Mastiitti laskee maitotuotosta merkittävästi vaikuttaen jopa seuraavalle tuotantokaudelle. Yleensä eläimet ovat kuitenkin oireettomia, joten infektio leviää helposti esimerkiksi ostettavien ja myytävien eläinten mukana. ETT on laatinut ohjeistuksen eläinkauppaa ja eläinnäyttelytoimintaa varten yhdessä nautasektorin kanssa sekä seurantaohjelman M. bovis tartuntojen vastustamiseksi nautatiloilla. Ohjeet löytyvät Eläintautien torjuntayhdistyksen (ETT) sivuilta. M. bovis ei ole virallisesti vastustettava eläintauti. Molemmilla menetelmillä 1 7 vrk. Vasta-ainemääritykset tehdään kerran viikossa ja PCR-tutkimukset kaksi kertaa viikossa. Vasta-ainetutkimus: 0.5 ml seerumia tai 2 ml maitoa. Säilytys jääkaapissa ennen toimitusta. PCR-tutkimus: Pyyhkäistään oireelliselta alueelta nukkatikkuun tai pumpulipuikkoon materiaalia, annetaan kuivahtaa muutaman minuutin ajan ja suljetaan kuljetusputkeen. Näyte voidaan ottaa esimerkiksi sieraimesta, nivelnesteestä tai siemennesteestä. Mastiitissa noudatetaan utaretulehdusnäytteenotto-ohjetta. Yhteen PCR testiin voidaan yhdistää useamman eläimen näytteet. Mastiittinäytteenotto: merkitse näytteenottoputket vedenkestävällä tussilla: lehmän nimi tai numero sekä vedin esim. Ypyli 405/VE näytteet otetaan jokaisesta neljänneksestä erillisiin putkiinsa pyyhi kuiva vedin huolellisesti desinfektioaineella - erityisesti vedinkanavan ympärys. Kuivaa vedin puhtaalla paperilla. lypsä muutama ensimmäinen maitosuihke ohi ja vasta sitten näyteputkeen. Älä kosketa vetimellä putkea äläkä sormilla korkin sisäpintaa. Sulje putki. laita näyte heti jääkaappiin ja toimita putki mahdollisimman nopeasti (pikakirjeenä) laboratorioon. Lähetä kylmävaraajan kanssa. näytettä ei tule ottaa antibioottihoidon aikana, eikä jos hoidosta on kulunut alle kaksi viikkoa laboratorio yhdistää neljännesten näytteet Vasta-ainetutkimus ELISA tai qpcr omassa laboratoriossa. ELISA: Tulos alle 37 % tulkitaan negatiiviseksi. PCR: pos./neg. Lähteet: Mycoplasma bovis Infections in Cattle. American College of Veterinary Internal Medicine Consensus Statements; J Vet Intern Med 2011;25: elaintaudit/naudat+ja+biisonit/mycoplasma+bovis Movet Laboratoriokäsikirja 100

101 Naudan IgG (kvantitatiivinen vasikan vasta-aine) (S/P/B/M) Vasikoiden heikko passiivinen immuniteetti altistaa vasikat infektiosairauksille ja johtaa sitä kautta kasvuvajeeseen. Se myös lisää vasikoiden kuolleisuutta ja voi aiheuttaa ongelmia koko karjan tasolla. Vasikkakuolleisuutta pidetäänkin Suomessa huolestuttavan suurena ja sen aiheuttamia taloudellisia tappioita merkittävinä. Vasikat, joiden veren IgG-pitoisuus on alhainen, saavat kolmen ensimmäisen elinkuukautensa aikana ripulin kaksi kertaa herkemmin ja menehtyvät jopa kahdeksan kertaa useammin kuin vasikat, joiden seerumin IgG-taso on riittävän korkea. Vastasyntyneellä vasikalla on veressään hyvin vähän vasta-aineita (n. 0.1 g/l), sillä naudan istukka ei läpäise vasta-aineita. Vasikan tulee siis saada kaikki ensimmäisinä elinviikkoina tarvitsemansa vasta-aineet ternimaidosta. Ternimaitojuoton onnistumista voidaan tutkia mittaamalla vasikan veren (plasma tai seerumi) IgG-pitoisuutta, sillä suurin osa ternimaidon vasta-aineista on juuri IgG-ryhmän vasta-aineita. Vasta-aineet imeytyvät parhaiten heti syntymän jälkeen (4 h, jonka jälkeen imeytyminen heikkenee), ja pitoisuus on korkeimmillaan kolmen vuorokauden ikäisellä vasikalla. Sen jälkeen pitoisuus laskee maternaalisten vasta-aineiden hajoamisen ollessa nopeampaa kuin vasikan omien vasta-aineiden tuotannon. Laskua tapahtuu 50 vuorokauden ikään saakka. Ensimmäisen elinvuorokauden aikana vasikan tulisi saada ternimaitoa % painostaan (esim. 40 kg vasikalle 1.8 l, 3 x vrk). Ternimaito voidaan antaa myös letkuttamalla, mutta silloin maidon ohjautuminen etumahoihin voi hidastaa vasta aineiden imeytymistä. Vasikan tarvitseman ternimaidon määrään vaikuttaa huomattavasti ternimaidon laatu. Laatuun vaikuttavat monet tekijät, kuten ummessaoloajan pituus, lehmän poikimiskerrat ja rotu. Lisäksi pakastettua ternimaitoa tarvitaan riittävän vasta ainetason saavuttamiseksi enemmän kuin tuoretta tai jääkaapissa säilytettyä maitoa. Kaiken kaikkiaan riittävän passiivisen immuniteetin saavuttamiseen tarvitaan ensimmäisellä juottokerralla yli 100 g IgG-vasta-aineita. Vasikan odotetta voidaan pitää heikkona, jos sen veren IgG-pitoisuus ei nouse yli 10 g/l. Vastustuskyvyn tasoa voidaan pitää hyvänä, kun veren IgG-pitoisuus nousee yli 40 g/l ja pysyy ennen vasikan oman vasta-ainetuotannon kiihtymistäkin yli 20 g/l. Riittävänä passiivisen immuniteetin rajana pidetään lähteestä riippuen tunnin ikäisellä vasikalla g/l. Tällöin imeytyminen ternimaidosta on tapahtunut kokonaan, mutta taso ei ole vielä laskenut hajoamisen seurauksena. Pitoisuutta alle 8 g/l pidetään vuorokauden ikäisellä vasikalla liian alhaisena. Näytteensaapumispäivänä. Seerumi, hepariini tai EDTA plasmaa 0,3 ml. Ternimaitoa tarvitaan määritykseen vähintään 2 ml. Näyte säilyy 3 vrk huoneenlämmössä, 7 vrk jääkaappilämpötilassa ja 6 kk pakastettuna ( 20 C). Lipemia ja ikteria eivät häiritse määritystä. Kvantitatiivinen immunologinen määritys omassa laboratoriossa. Viitearvot: Verinäytteille: < 8 g/l täydellinen vasta ainepuutos < 16 g/l vähän vasta aineita g/l kohtalaisesti vasta aineita > 40 g/l riittävästi vasta aineita Lähteet: A K Rytkönen, L Hänninen & M Manninen. Rajoitetun ruokinnan vaikutus emolehmien ja vasikoiden painoon, ternimaidon laatuun ja vasikoiden seerumin IgG pitoisuuteen. Suomen Eläinlääkärilehti 2004, 110, 9 K Hartikainen, T Herva & H Rautala. Ternimaidon laatu, juotto, ja passiivisen immuniteetin mittaaminen vasikoilla kirjallisuuskatsaus. Suomen Eläinlääkärilehti 2012, 118, 5 Movet Laboratoriokäsikirja 101

102 Neospora caninum vasta-aineet ELISA (nauta, koira ja muut) (S/M) Neospora caninum on kokkideihin kuuluva alkueläin, joka käyttää pääisäntänään koiraa, mutta tarvitsee lisääntyäkseen väli-isännäksi naudan (tai mahdollisesti hevosen, lampaan, vuohen, kanan, hirven, peuran, jäniksen tai jonkin jyrsijän. Vielä ei ole täysin selvää voivatko väli-isäntänä toimia myös edellä mainitut eläimet). Koira saa Neosporainfektion syömällä infektoituneen lehmänsikiön tai jälkeiset (tai jonkin muun aiemmin luetellun eläimen kudosta). Neospora-tartunnan eläin saa joko emältään sikiöaikana tai myöhemmin suunkautta koiran ulosteesta. Nauta ei siis levitä Neosporaa ulosteessaan, vaan koiran infektoituminen tapahtuu koiran (kettu, susi) syödessä infektoituneen lehmän tai muun eläimen kudosta. Tämä riski tulisi huomioida myös esim. Barf-ruokinnassa. Koiran ulosteessa leviävät Neospora caninum ookystat ovat ympäristössä hyvin kestäviä ja säilyttävät infektiivisyytensä pitkään.neosporan ei ole todettu infektoivan ihmistä. Nauta Neospora tartunta ilmenee karjassa lisääntyneinä luomisina, jotka tapahtuvat yleensä 5 7 tiineyskuukauden vaiheilla, mutta luomisia voi tapahtua myös muuna tiineysaikana. Karjassa voi ilmetä myös ns. luomisaaltoja, jolloin tapahtuu useampia luomisia samaan aikaan tai lyhyellä aikavälillä. Luomisten ajankohdat, samoin kuin mahdolliset luoneiden lehmien äiti-tytär-yhteydet, tulisi kirjata ylös. Kohonneet vasta-ainetasot eivät varmista Neospora-tartuntaa luomisen syyksi, vaan kertovat saadusta infektiosta. Infektio voi ilmetä myös vasikoiden heikkoutena. Vasikoilla voi ilmetä myös neurologisia oireita. Luotu vasikka tulisi tutkituttaa EVIRA:lla, jossa infektion aiheuttamat muutokset todetaan mm. kudosnäytteistä. Luomisia voi tapahtua myös lampailla ja vuohilla. Koira Yleensä infektio on oireeton, mutta harvoissa tapauksissa voi ilmetä neuromuskulaarisia oireita: alle kuuden kuukauden vanhoilla koiranpennuilla ilmenee yleensä jäykkyyttä tai heikkoutta takajaloissa, joista oireet voivat edetä etujalkoihin johtaen halvaantumiseen ja mahdollisesti jopa kuolemaan asti. Vanhemmilla koirilla tyypillisimmät oireet ovat neurologisia: epileptistyyppisiä kohtauksia, vapinaa ja käytösmuutoksia. Koiralla voi olla kyhmyjä tai haavaumia iholla, keuhkokuume, vatsakalvon- tai sydänlihaksen tulehdus, sokeutta, lihasten heikkoutta kaulan- ja nielemislihaksissa (dysphagia). Oireet ilmenevät asteittain ja vakavissa tapauksissa voivat johtaa kuolemaan (hengityslihasten halvaus.) 1 7 vrk. Analysoidaan kerran viikossa. 0,5 ml seerumia. Säilytetään jääkaapissa kunnes lähetetään laboratorioon. ELISA (enzyme-linked immunosorbent assay) omassa laboratoriossa. Viitearvot: < 33 % tulkitaan negatiiviseksi tulokseksi. Lisätietoa: Sonia Almería, Neospora caninum and Wildlife, ISRN Parasitology, vol. 2013, Article ID , 23 pages, doi: /2013/ Dubey, J. P., G. Schares, and L. M. Ortega-Mora. Epidemiology and Control of Neosporosis and Neospora Caninum. Clinical Microbiology Reviews 20.2 (2007): PMC. Web. 8 Dec Crookshanks, Jennifer L. et al. Treatment of Canine Pediatric Neospora Caninum Myositis Following Immunohistochemical Identification of Tachyzoites in Muscle Biopsies. The Canadian Veterinary Journal 48.5 (2007): Neospora caninum infection in cattle. Agnote DAI-314, First edition, May Belinda Walker, Veterinary Officer. NSW Agriculture, Gunnedah. Movet Laboratoriokäsikirja 102

103 Sarcoptes (kapi/syyhy) vasta-aineet (koira) ELISA (S/P/B) Kapi on syyhypunkin aiheuttama sairaus, joka ilmenee voimakkaana kutinana, karvan lähtönä ja ihon punoituksena erityisesti pään seudulla. Usein oireita on myös vatsan sekä kyynärpäiden iholla, alueilla jotka ovat vähäkarvaisia ja iho ohutta. Kutinan aiheuttamasta raapimisesta seuraa ihon kovettumista, rupeutumista, hilseilyä ja rikkoontumista, jotka altistavat ihon bakteeritulehduksille. Joskus oireet voivat tartunnasta huolimatta olla myös suhteellisen lieviä. Siksi diagnoosiin ei aina päästä helposti. Kaikki tartunnan saaneen koiran kanssa tekemisissä olleet muut koirat on myös hoidettava sekä puhdistettava mahdollisesti kontaminoituneet välineet ja makuupaikat ym. Syyhypunkki voi tarttua myös ihmiseen aiheuttaen lievempiä oireita, jotka häviävät muutamien päivien kuluessa. Punkki ei lisäänny ihmisen ihossa. 1 7 vrk. Analysoidaan kerran viikossa. 0,5 ml seerumia. Säilytys jääkaapissa kunnes lähetetään laboratorioon. ELISA (IgG vasta aineet) omassa laboratoriossa. Herkkyys 92.1 %, spesifisyys 94.6 %. Vasta ainetason nousu on havaittavissa aikaisintaan 3 4 viikon jälkeen infektoitumisesta. alle 10 % negatiivinen % raja-arvoinen, suositellaan uusintatestiä 4 6 vk kuluttua yli 15 % positiivinen Positiivinen tulos viittaa juuri sairastettuun tai akuuttiin Sarcoptes infektioon. Movet Laboratoriokäsikirja 103

104 TGA (tyreoglobuliini autovasta-aineet) (koira) ELISA (S/P) Tyreoglobuliini on kilpirauhasen määrällisesti tärkein proteiini. Se on varastoituneena kilpirauhasrakkuloihin, joista se tarpeen mukaan siirretään epiteelikerroksen soluihin, tyrosyytteihin, tyroksiinin (T4) ja trijodityroniinin (T3) rakennusaineeksi. Hypotyreoosi aiheutuu (koirilla) kilpirauhasen toiminnan asteittaisesta heikkenemisestä. Kun noin ¾ kapasiteetista on menetetty, alkavat hypotyreoosin oireet. Kilpirauhasen toiminnan heikkeneminen aiheutuu yleisimmin kilpirauhasen tulehduksesta, lymfosyyttisestä tyroidiitista, mutta joskus myös kasvaimet saattavat aiheuttaa heikentynyttä toimintakykyä. Lisäksi joissain tapauksissa kilpirauhasen toiminnan heikkenemiselle (ja siten hypotyreoosille) ei löydy selkeää syytä (esim idiopaattinen kilpirauhasen atrofia). Lymfosyyttisessä tyreoidiitissa elimistö tuottaa vastaaineita kilpirauhaskudoksia vastaan (autoimmuunisairaus), mikä aiheuttaa kudosvauriota ja kilpirauhasrakkuloissa varastoituneena oleva tyreoglobuliini vapautuu verenkiertoon. Tämän jälkeen elimistö alkaa tuottaa vasta-aineita tyreoglobuliinille, ja verenkierrosta löydetään huomattavasti suurentuneita tyreoglobuliinivasta-ainemääriä. Myös kilpirauhasen kasvaimet tai atrofia aiheuttavat tyreoglobuliinin vuotamista verenkiertoon ja siten suurentuneita vasta-ainepitoisuuksia. 1 7 vrk. Analysoidaan kerran viikossa. Seerumi tai litiumhepariiniplasma 0,5 ml. Näyte säilyy useita vuorokausia huoneenlämmössä, 7 vrk jääkaappilämpötilassa ja useita kuukausia pakastettuna ( 20 C). Vähäinen lipemia, ikteria tai hemolyysi eivät häiritse määritystä. Immunologinen määritys omassa laboratoriossa. Tarkistamme raja-arvoiset sekä positiiviset tulokset aina epäspesifisen sitoutumisen varalta (NSB) tulosten luotettavuuden varmistamiseksi. Positiinen/negatiivinen. Ilmoitetaan tulos myös prosentuaalisesti: < 20 % negatiivinen 20 35% rajatapaus > 35 % positiivinen Kun positiivnen tulos on tarkistettu NSB-menetelmällä: yli 25 % = positiivinen % = raja-arvo alle 10 % = negatiivinen Suurentuneet pitoisuudet lymfosyyttinen tyreoidiitti selkeästi yleisin syy kilpirauhasen kasvaimet idiopaattinen kilpirauhasen atrofia Huom! Normaali pitoisuus löydetään osalta hypotyreoottisia yksilöitä, eli se ei sulje pois kilpirauhassairautta! Movet Laboratoriokäsikirja 104

105 Toxoplasma vasta-aineet IgG ja IgM, IFAT Toxoplasma gondii (T.gondii) on kissan suolistossa lisääntyvä alkueläinparasiitti, joka voi aiheuttaa toksoplasmoosi nimisen sairauden melkein kaikille tasalämpöisille eläimille (mukaan lukien ihminen). Kissa on parasiitin pääisäntä, joten se ei voi lisääntyä muiden eläinten suolistossa. Infektio on yleensä vähäoireinen. Kissan suoliston epiteelisoluissa infektiivinen T. gondii ookysta kehittyy lisääntymiskykyiseksi ja alkaa erittää ookystia 3 10 vrk sisällä. Kissa voi saada infektion esimerkiksi syötyään infektoituneen hiiren. Tämän jälkeen ookystia erittyy ulosteeseen vrk:n ajan, jonka jälkeen niitä ei enää voida ulosteesta todeta. Ookystat säilyvät hyvin ympäristössä ja ne kehittyvät infektiivisiksi (sporulaatio) 1 5 vrk aikana ympäristöolosuhteista riippuen. Kissan elimistö muodostaa vasta-aineita Toksoplasmaa vastaan. Vasta-aineita voidaan todeta 3 4 viikkoa mahdollisen infektoitumisen jälkeen. Todennäköisimmin sairastuvat kissat, jotka ovat valmiiksi immuunipuolustukseltaan heikompia (esim. pennut tai jonkin muun infektion seurauksena). Yleensä infektio on kissoilla oireeton. Mikäli kissa on saanut ruuakseen vain teollisesti valmistettua ruokaa, eikä se ole saalistanut/syönyt raakaa lihaa, on sillä hyvin pieni infektionmahdollisuus. Muiden eläinten suolistossa alkueläimet tunkeutuvat suoliston seinämään aiheuttaen tulehduksen, johon elimistön puolustusmekanismit reagoivat rajoittaen parasiitin leviämistä. Tällöin parasiitti yleensä pyrkii ns. nukkuvaan muotoon muodostaen kystia lihaksiin ja aivoihin. Kystat voidaan todeta vain ruumiinavauksessa. Akuutin vaiheen toksoplasmoosin oireita ovat mm. ruokahalun menettäminen, väsymys, kuume. Taudin kroonistuessa oireet ilmenevät infektoituneessa eläimessä esimerkiksi keuhkokuumeena, silmätulehduksena, sokeutumisena ja jopa keskushermosto-oireina, kuten tasapainon heikkenemisenä, kosketusherkkyytenä, pupillien epänormaalina reagoimisena, persoonallisuusmuutoksina, nielemisvaikeuksina, epileptistyyppisinä kohtauksina tai alle virtsaamisena tai ulostamisena. 1 2 vk. Seerumi 0.5 ml. IFAT yhteistyölaboratoriossa. Kissoilla IgG vasta-ainetasot voivat pysyä korkeina useita vuosia. Kohonneet arvot viittaavat joskus sairastettuun infektioon. IgM vasta-ainetason nousu viittaa lähiaikoina sairastettuun infektioon. Luettavaa: update-on-the-diagnosis-and-management-of-toxoplasma-gondii-infection-in-cats.pdf Movet Laboratoriokäsikirja 105

106 Ulostetutkimukset Campylobakteeripikatesti (tunnistaa myös kuljetuksessa kuolleet bakteerit) 108 Clostridium perfringens enterotoxin (ELISA) 109 Cryptosporidia parvum-pikatesti 110 E.coli K99 (F5) pikatesti (nauta) 111 E.coli/2-hem.strept. määrä (hevonen) 112 Giardia (ELISA, qpcr, pikatesti) 113 Lampaan / naudan sisäloiset (McMaster + sed/flot, kokkidien jaottelu koon perusteella) 114 Naudan sisäloiset ja muut ulostetutkimukset 115 Madon munat (McMaster) (hevonen, nauta, lammas) 116 Naudan Coronavirus pikatesti 117 Parasiitit Baermann, keuhkomatojen diagnosointiin (kissa, koira) 118 Parasiitit sed/flot (kissa, koira) 119 Parvovirus/kissarutto pikatesti (koira, kissa) 120 ph-mittaus (hevonen) 121 Rotavirus pikatesti (koira, kissa, hevonen, nauta, sika, vuohi) 122 Salmonella spp. (viljely) (ei tuotantoeläimille) 123 Tritrichomonas foetus (qpcr) 124 Movet Laboratoriokäsikirja 106

107 Movetilta sisäloistutkimukset lemmikeille ja tuotantoeläimille Teemme lajitunnistukset myös Eimerioille ja Isosporille. Movet Laboratoriokäsikirja 107

108 Campylobakteeripikatesti (tunnistaa myös kuljetuksessa kuolleet bakteerit) Campylobakteerit ovat mikroaerofiilisiä bakteereita, jotka aiheuttavat vatsaoireita niin ihmisille kuin eläimillekin. Monet campylobakteerilajeista ovatkin zoonoottisia. Bakteerin tiedetään aiheuttavan oireita ainakin kissoilla ja koirilla. Sitä on löydetty myös ripulioireisilta sekä abortoineilta lampailta ja naudoilta, mutta se on yleinen löydös terveidenkin eläinten ulosteessa. Sioilla campylobakteeri kuuluu suoliston normaaliflooraan. Useimmin oireita ilmenee nuorilla kissoilla ja koirilla. Bakteerien patogeenisyys vaihtelee laajasti, mutta akuutissa vaiheessa oireisiin kuuluu kuumeen lisäksi vatsakivut sekä verinen ripuli, joka kestää 5 15 vuorokautta. Oireet ovat yleensä akuutteja, mutta joskus tavataan myös uusiutuvaa ripulia. Kissoilla campylobakteeria tavataan usein yhdessä muiden patogeenien kanssa. Campylobakteeri voi aiheuttaa myös abortteja. Aikuiset eläimet voivat kantaa bakteeria oireettomasti. Tarkkojen elinolosuhdevaatimustensa vuoksi campylobakteeri on herkkä kuljetus- ja näytteenotto-olosuhteille. Siksi Movet ei enää tunnista campylobakteeria viljelemällä, vaan tunnistus tehdään vasta-aineisiin perustuvalla pikatestillä, joka tunnistaa myös kuljetuksen aikana kuolleet bakteerit. Positiivinen tulos täytyy siksi aina suhteuttaa potilaan kliiniseen kuvaan. Näytteensaapumispäivänä. Näyte: Mahdollisimman tuore ulostenäyte, muutama gramma (teelusikallinen). Säilytys jääkaapissa kunnes postitetaan. Antigeenin tunnistava pikatesti omassa labotariossa. Testin herkkyys on 98,4 % ja spesifisyys 98,6 %. Pos./neg. Movet Laboratoriokäsikirja 108

109 Clostridium perfringens enterotoxin (ELISA) Klostridiumit ovat gram-positiivisia, itiöitä muodostavia, normaalisti maaperässä anaerobisti eläviä bakteereja. Niiden tuottamat toksiinit on liitetty niin ihmisten kuin eläintenkin ripuleihin ja suolistotulehduksiin. Koska klostridiumeja löytyy kaikkien nisäkkäiden suolistosta, ei viljelyissä todetuilla klostridiumeilla ole juurikaan diagnostista merkitystä. Bakteerien suolistossa tuottamat enterotoksiinit aiheuttavat eläimille ja ihmisille vakavia, jopa henkeä uhkaavia suolistotulehduksia ja ripulioireita. Olosuhteiden muuttuminen suolistossa, esimerkiksi ruokinnan, antibioottien, infektioiden tai stressin takia, voi aiheuttaa suoliston normaalien klostridiumien tai osan niistä muuntumisen toksiineja tuottaviksi aiheuttaen muun muassa kaasukuoliota suolistossa. Klostridium-viljely on hyvin epävarma menetelmä Clostridium-infektion diagnosointiin, sillä anaerobeina bakteerit kuolevat hapellisissa oloissa kuljetuksen aikana. Enterotoksiinit säilyvät kuitenkin näytteessä pitkänkin kuljetuksen ajan. Klostridiumien aiheuttaman ripulin oireita: Koira ja kissa limainen ja verinen ripuli (akuutti/krooninen paksusuolentulehdus) myös vetinen ripuli mahdollisesti suuria määriä ulostetta (ohutsuoliperäinen) koira/kissa pinnistelee ja yrittää ulostaa usein pieni uloste voi ilmetä oksentelua ja vatsanseudunarkuutta normaalia enemmän kaasunmuodostusta (lue pierua) ripulin oireet vaihtelevat lievästä jopa henkeä uhkaaviin esim. hemorrhagic gastroenteritis (HGE) eli vertavuotava maha-suolitulehdus Hevonen ripuli voi olla akuuttia tai ajoittaista uloste voi olla veristä ja pahan hajuista kuume, vatsakipu, ruokahaluttomuus, alakuloisuus ripulin oireet vaihtelevat lievästä jopa henkeä uhkaavaan suolistotulehdukseen (septinen shokki) ripuli on varsoilla aina vaarallinen yhteys eläinlääkäriin! 1 7 vrk. Näyte: Pieni määrä (teelusikallinen) tuoretta ulostetta (mikäli ei pyydetä muita ulostetutkimuksia). ELISA omassa laboratoriossa. Pos./neg. Movet Laboratoriokäsikirja 109

110 Cryptosporidia parvum-pikatesti Cryptosporidium on kissoja ja koiria infektoiva alkueläin. Se voi aiheuttaa veristä ja limaista ripulia, mutta usein infektio on oireeton. Alkueläin leviää ookystiä sisältävän ulosteen ja esimerkiksi ulosteen saastuttaman veden välityksellä. Cryptosporidian hoitoon ei ole lääkettä, vaan eläimen immuunipuolustus hävittää alkueläimen ajan kuluessa. Oireiden mukainen hoito voi kuitenkin olla tarpeen. Näytteensaapumispäivänä. Ulostenäyte. Pikatesti omassa laboratoriossa. Testi tunnistaa cryptosporidium antigeenin. Herkkyys 93.8 % ja spesifisyys %. Pos./neg. Movet Laboratoriokäsikirja 110

111 E.coli K99 (F5) pikatesti (nauta) Ripuli on yleinen sairaus nuorilla vasikoilla. Ripulin taustalta löytyy usein useampia patogeeneja, kuten rotavirusta, coronavirusta, cryptosporidiaa, salmonellaa ja giardiaa. Yleisin bakteeriperäisen ripulin aiheuttaja nuorilla 1 7 vuorokauden ikäisillä vasikoilla on kuitenkin Escherichia coli K99 (F5). K99 tarkoittaa bakteerin pinnalla olevaa antigeenia. Koska taudinkuva on eri patogeenien yhdessä tai erikseen aiheuttamissa ripuleissa hyvin samankaltainen ja sairaus johtaa usein kuolemaan, tarvitaan syyn nopeaan selvittämiseen diagnostisia testejä. Koska E. coli on zoonoosi eli se tarttuu myös ihmiseen, on mahdollisesta tartunnasta hyvä olla tietoinen sairaita eläimiä hoidettaessa. Hoito koostuu yleensä nesteytyksestä ja antbioottihoidosta. Vasikoiden ripulia voidaan ehkäistä varmistamalla vasikoiden riittävä vasta-aineiden saanti ternimaidosta (kts. S/P/B- Naudan IgG (kvantitatiivinen vasikan vasta-ainetesti). Näytteensaapumispäivänä. Näyte: Ulostenäyte, muutama gramma (teelusikallinen). Säilytys jääkaapissa kunnes postitetaan. Näyte säilyy huoneenlämmössä vain 4 tuntia. Lähetys kannattaa tehdä kylmälähetyksenä. 2 8 asteessa näyte säilyy 4 vrk. Pidempiaikainen säilytys onnistuu pakastimessa 20 C. Pikatesti omassa laboratoriossa. Testin herkkyys 96,0 % ja spesifisyys 97,0 %. Pos./neg. Movet Laboratoriokäsikirja 111

112 E.coli/2-hem.strept. määrä (hevonen) Hevosen ruuansulatuselimistön bakteeritasapainon seurantaan. 2 3 vrk. Näyte: Ulostenäyte. Tuoretta ulostetta ½ 2 munkkia puhtaassa pussissa, esim. minigrip, tai rasiassa. Näytteet suljetaan tiiviiseen pussiin ja pakataan lähetyslaatikkoon. Näytteet voi myös tuoda suoraan laboratorioon. Säilytys ja lähetys: Näyte tulisi toimittaa laboratorioon mahdollisimman nopeasti näytteenotosta. Näyte säilyy n. kaksi vuorokautta jääkaappilämpötilassa. Näyte ei saa jäätyä. Viljely selektiiviselle maljalle omassa laboratoriossa. Normaalissa ulosteessa: E. colia yli bakt./g ulostetta, ei lainkaan tai vähän beta-hemolyyttisiä streptokokkeja. Mahdollinen homeenkasvu kommentoidaan vastaukseen. Virhelähteet: vanha näyte/säilytys huoneenlämmössä mikrobilääkitys Movet Laboratoriokäsikirja 112

113 Giardia (ELISA, qpcr, pikatesti) Giardia on yksisoluinen ihmisissä ja eläimissä ripulitauteja (giardiaasi) aiheuttava alkueläin. Eläimillä se on yleisin kissoilla ja koirilla. Tartunnan voi saada saastuneesta vedestä tai ympäristöstä. Myös oireettomat eläimet voivat levittää ja tartuttaa sitä toisiin eläimiin ja ihmisiin. Suolistossa giardia esiintyy aktiivisesti liikkuvana ja ravintoa ottavana trofosoi iitti-muotona, ja suoliston ulkopuolella kystina, jotka kestävät suuriakin ympäristöolojen muutoksia ja näin ollen voivat säilyä infektoivina pitkään. Nuorilla yksilöillä giardiaasi on yleensä oireellinen. Tyypillisiä oireita ovat oksentelu, vaalea rasvainen ripuli ja laihtuminen. Kasvavien yksilöiden kasvu voi hidastua. Myöhemmin vastustuskyvyn kehittyessä oireet saattavat hävitä, mutta eläin levittää yhä kystia ulosteiden mukana ympäristöönsä. Kenneleissä ja kissaloissa giardia-infektiot voivat lisätä pentukuolleisuutta ja heikentää pentujen kasvua. Giardiaasin hoitoon käytetään normaalia pidempää matolääkekuuria. Myös elinympäristön puhdistaminen ja desinfiointi on ensiarvoisen tärkeää. Pikatesti näytteensaapumispäivänä, qpcr 1 7 vrk, analysoidaan kahdesti viikossa. Ulostenäyte. Valittavana pikatesti, ELISA tai qpcr, kaikki omassa laboratoriossa. Pikatesti ja ELISA tunnistavat giardia-antigeenin. Pikatestin herkkyys on % ja spesifisyys 88.2 %. ELISAn herkkyys on 100 % ja spesifisyys 99.6 %. Pos./neg. Movet Laboratoriokäsikirja 113

114 Lampaan / naudan sisäloiset (McMaster + sed/flot, kokkidien jaottelu koon perusteella) Lammas Suolistoloiset ovat lampailla yleisiä. Nuoret eläimet, jotka eivät ole vielä muodostaneet kunnollista immuniteettiä sisäloisia kohtaan, sairastuvat todennäköisimmin. Ongelmien vakavuus riippuu infektoivista parasiiteista, niiden määrästä sekä lampaan yleiskunnosta, jota voi heikentää mm. stressi ja tiineys. Parasiittien lampaille aiheuttamat ongelmat vaihtelevat oireettomuudesta jopa kuolemaan johtavaan sairauteen. Suolistoparasiitit aiheuttavat ripulia, kasvun hidastumista, villanlaadun huononemista, teurastappioita ja vastustuskyvyn alenemista johtaen jopa kuolemaan. Sukkulamadot Nematoda Sukkulamadot ovat yleisimpiä lampaille ongelmia aiheuttavia suolistoparasiittejä. Ne infektoivat tavallisesti nuoria, alle 6 kuukauden ikäisiä lampaita, jotka eivät ole muodostaneet vielä riittävää immuniteettiä. Myös aikuiset lampaat, joilla on jokin primääri syy, jonka vuoksi immuniteetti on huonontunut, voivat kärsiä sukkulamadoista. Vain Nematodirus-suvun munat voidaan erottaa kokonsa perusteella muista sukkulamadoista. Strongyloidea- ja Trichostrongyloidea yläheimoja ei pystytä tunnistamaan suku- tai lajitasolla mikroskopointiin perustuvilla menetelmillä. Munat tunnistetaan Strongyloidea tai Trichostrongyloidea tyyppisiksi. Heisimadot Cestoda Heisimadot aiheuttavat harvoin ongelmia. Oireita voivat olla huono karvapeite, anemia ja huonokuntoisuus. Myös epämääräisiä ruoansulatushäiriöitä voi esiintyä. Merkityksellisin laji on Monienza expansa. Imumadot Trematoda Isomaksamato (Fasciola hepatica) on harvinainen ja vaatii tarttuakseen väli isännän (Lymnae limakotilo). Infektion oireina havaitaan anemiaa, kasvunhidastumista ja jopa äkkikuolemia. Loinen aiheuttaa myös teurastappioita. Myös pienimaksamato (Dicrocoelium dentriticum) vaatii lisääntyäkseen väli isännän. Se ei yleensä aiheuta kliinisiä oireita, vain teurastappioita. Alkueläimet Protozoa Kokkidit eli Eimeriat ovat yleisiä lampaan suolistossa. Stressi liittyy usein kokkidioosin puhkeamiseen. Eimerioihin kuuluu useita lajeja, joista suurin osa on harmittomia. Infektio rauhoittuu yleensä itsestään immuniteetin vahvistuessa. Kokkidit voivat aiheuttaa ongelmia varsinkin karitsoille. Karitsat sairastuvat kokkidioosiin yleensä 4-8 viikon iässä. Kokkidioosin oireita ovat akuutti ja mahdollisesti myös verinen ripuli, voimattomuus, syömättömyys sekä vatsakivut. Kokkidioosi voi hoitamattomana johtaa eläimen nopeaan menehtymiseen. Patogeenisimpiä lajeja ovat E. grandallis ja E. ovioidalis. Kokkidien aiheuttamaa infektiota arvioitaessa tulee kokkidit tunnistaa. Toxoplasma gondii on kissojen parasiitti, joka voi käyttää lammasta väli-isäntänä. Infektion ajankohdasta riippuen toxoplasma voi aiheuttaa abortteja tai karitsojen syntymistä heikkoina ja mahdollisesti hermosto oireisina. Cryptosporidium parvum -alkueläintä voi löytyä myös kliinisesti terveiltä lampailta. Yleensä se infektoi 4 10 päivän ikäisiä karitsoita. Infektio oireilee akuuttina ripulina, voimattomuutena, vatsakipuina ja ruokahaluttomuutena. Karitsat voivat menehtyä infektioon nopeasti, jopa parin päivän sisällä. Alkueläin voi tarttua myös ihmiseen eli se on ns. zoonoosi. Diagnoosi tehdään erillisellä vasta-aineisiin perustuvalla testillä. Eimerioiden lajitason tunnistaminen sporulaation kautta 2 vk, koon perusteella tehtävä jaottelu ja sisäloisten tunnistus näytteensaapumispäivänä. Juuri ulostettua ulostetta kerätään 8-10 eläimeltä n. ruokalusikallinen per eläin. Ulosteet voidaan yhdistää eläinryhmittäin samaan keräysastiaan. Esim. nuoret samaan astiaan ja aikuiset omaansa. Ulosteet säilytetään viileässä ja toimitetaan laboratorioon mahdollisimman nopeasti. Näyte säilyy jääkaappilämpötilassa n. 7 vrk. McMaster menetelmä, jossa ilmoitetaan madon munat kpl/g ulostetta. Tarvittaessa kokkidien tunnistus ja niiden prosentuaalisen määrän ilmoittaminen. Arvioitaessa madotuksen tarvetta tulisi huomioida tunnistetut lajit, lampaiden ikä ja mahdolliset oireet. Nuorille lampaille/karitsoille infektio on aina vakavampi. Lukuarvot ovat ohjeellisia. Omistajan tulee aina keskustella madotuksen tarpeesta eläinlääkärin kanssa. Sukkulamatojen sekainfektio: < 250 kpl/g = lievä kpl/g = keskinkertainen > 800 kpl/g = voimakas Nematodirus suvun loiset eivät tuota runsaasti munia, joten pienikin määrä munia viittaa selkeään infektioon, joka voi etenkin nuorilla lampailla aiheuttaa jopa vakavia oireita. Lieväkin imumatoinfektio on merkitsevä. Kokkidit: Kliinisesti merkittävä: > 1000 kpl/g ulostetta (mikäli E. grandalis ja/tai E. ovioidalis). Suurempikaan määrä kokkideja ei välttämättä aiheuta oireita, mikäli lajit ovat nonpatogeenisia. Patogeenisimpiä lajeja ovat E. grandalis ja E. ovioidalis. Tarvittaessa kokkidit tunnistetaan ja lasketaan niiden prosentiaalinen osuus koko kokkidimäärästä ulosteessa (kpl/g ulostetta). Movet Laboratoriokäsikirja 114

115 Lähteet: Helsingin yliopisto, eläinlääketieteellinen tiedekunta, Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen laitos, lisensiaatin tutkielma, L. Tarvainen; LAM- PAAN RUUANSULATUSKANAVAN LOISTEN ESIINTYMINEN SUOMESSA. Evira, Lampaiden terveydenhuolto: Evira, Tavoitteena terve ja hyvinvoiva lammas ProAgria, Oulu: lampaan toksoplasmoosi Gross Pathology of Ruminants, Proceedings 350, Post Graduate Foundation in Veterinary Science, University of Sydney, Sydney;Chapter 16: Internal Parasite Control in Sheep, Reference Manual, J. Southwell, C. Fisk, N. Sallur, 2008, WESTERN INSTITUTE OF TAFE SHEEP CRC AUSTRA- LIAN WOOL INNOVATION Handbook for the Control of Internal Parasites of Sheep, Ontario Veterinary College, University of Guelph Naudan sisäloiset ja muut ulostetutkimukset Vasikoilla ripulia aiheuttavat yleensä ruokinnalliset virheet, stressi, suolistoparasiitit, virukset ja bakteerit. Aikuisilla naudoilla syynä ovat yleensä suolistoparasiitit, virukset ja bakteerit. Loiset ja alkueläimet suolistoparasiitit yli kaksi kuukautta vanhoilla naudoilla yleensä naudoilla sekainfektio Trichostrongylidae spp.( Ostertagia ostertagi, Cooperia sp. ja Nematodirus sp.) heisimadot (Moniezia) maksamato (pääasiassa Fasciola hepatica) eimeriat l. kokkidit yleinen, jopa kuolemaan johtavan ripulin aiheuttaja 2 vk 3 kk ikäisillä vasikoilla yleensä ei vaivaa yli vuoden vanhoja nautoja, jotka ovat muodostaneet immuniteetin laidunkokkidioosi (Eimeria alabamensis) Cryptosporidia parvum (alle neljän viikon ikäisillä vasikoilla) Virukset rota-virus infektoi etenkin alle kaksiviikkoisia vasikoita korona-virus infektoi etenkin alle 2 vk ikäisiä vasikoita sekä aiheuttaa ns. talvikoronaa, joka infektoi koko karjaa Bakteerit Enterotoksinen E. coli K99 (F5) (harvinainen, todettu parin päivän ikäisillä vasikoilla) kuumeisessa ripulissa huomioitava Salmonella HUOM! Emme ole salmonellan osalta Eviran elintarvikelain (23/2006) ja/tai eläintautilain (55/1980) nojalla hyväksymä laboratorio. Salmonellaa tuotantoeläimistä tutkivat laboratoriot löydät Eviran nettisivuilta: fi/tietoa+evirasta/esittely/toiminta/laboratoriotoiminta/ eviran+hyvaksymat+laboratoriot/hyvaksytyt+laboratoriot/ salmonellavalvonta/. Nauta alle 2kk: Kokkidit (tunnistus), Cryptosporidia parvum, Rota- ja Koronavirus- sekä E-coli K99 (F5)- pikatestit. Nauta yli 2kk: Madon munat, Kokkidit, Cryptosporidia parvum, Rota- ja Koronavirus-pikatestit. 1 5 naudasta, samasta ikäryhmästä, tuoretta, juuri ulostettua tai rektalisoitua ulostetta. Ripulin alkuvaiheessa ripulin aiheuttajaa erittyy eniten, joten näytteet olisi hyvä kerätä silloin. Toimitetaan mahdollisimman nopeasti laboratorioon pakattuna pussiin, purkkiin, rektaalihanskaan tai vastaavaan. Säilytetään kylmässä mikäli ei voida postittaa/tuoda heti. Viitearvot: Sisäloiset Eripuolilla maailmaa on käytössä voimakkaasti toisistaan poikkeavia viitearvoja riippuen mm. ilmastollisista oloista. Suomalaisia viitearvoja ei ole tehty. Seuraavassa on esitetty Englannissa käytössä olevat viitearvot loislajeittain 6 18 kk ikäisille naudoille. Laji kpl/g Haemonchus < 200 Trichostrongylus < 50 Ostertagia < 150 Oesophagostomum < 100 Cooperia < 500 Fasciola < 5 Ei korreloi hyvin aikuismuotojen määrän kanssa. Paramphistomum Vakavakaan infektio ei välttämättä näy tutkimuksessa. Kokkidit: Ookystamäärä ei aina korreloi kliinisen kuvan kanssa. Kliininen kokkidioosi = ripulioireet kpl/g ulostetta (tai 500 kpl patogeenista lajia/g ulostetta). Sisäruokintakaudella oireita aiheuttavat erityisesti E. bovis ja E. zuernii, laidunkaudella E. alabamensis. McMaster, sedimentaatio/flotaatio, pikatestit ja salmonella viljely. Lähteet: State of New South Wales through NSW Department of Primary Industries 2007, ISSN Replaces Agnote DAI-308 Vasikoiden vastustuskyky ja vasikkakuolleisuus, Mirjami Neuvonen ja Anita Oksman, 2011 Hengitystietulehdusten kliiniset oireet vasikkakasvattamoissa, kliininen pisteytys yksilö ja tilatasolla, Maria Pohjolainen, elaintaudit/ elaintaudit/naudat+ja+biisonit/suolistotulehdukset by discipline/parasitology/egg_counts parasites_of_ruminants/overview_of_gastrointestinal_parasites_of_ruminants.html Movet Laboratoriokäsikirja 115

116 Madon munat (McMaster) (hevonen, nauta, lammas) Madotustarpeen tai matolääkkeiden tehon selvittäminen. Vain ne aikuiset hevoset, joiden ulosteesta löydetään loisten munia, lääkitään. Lääkityksen raja-arvona sukkulamatojen osalta pidetään 200 kpl/g ulostetta. Suolinkaisille ei ole rajaarvoa, vaan lääkitys aloitetaan, jos munia löytyy. Joidenkin loisten osalta (isot sukkulamadot ja heisimato) lääkitystä suositellaan joka tapauksessa tehtäväksi kerran vuodessa, koska niiden toteaminen ulostenäytteestä on hyvin epävarmaa. Varsojen madotustarpeen arviointiin tutkimusta ei suositella, sillä varsoilla hyvin yleiset suolinkaiset erittävät munia lantaan epäsäännöllisesti. Varsojenkin kohdalla madotuksen teho etenkin suolinkaista vastaan kannattaa tarkistaa näytteellä noin 2 viikkoa madotuksen jälkeen. Matolääkkeiden tehovaikutus tarkistetaan uusintanäytteellä 2 viikon kuluttua madotuksesta. Matolääkeresistenssiä on syytä epäillä, mikäli madon munien määrä ei vähene merkittävästi (90 100%). Lääkeaine valitaan tulosten ja tallin tunnetun resistenssitilanteen perusteella. Lääkeaineen valinnassa auttavat eläinlääkärit. Yleensä näytteensaapumispäivänä. Ulostenäyte ulostetta kerätään kolmelta peräkkäiseltä päivältä, jolloin saadaan edustavampi tulos. Eri päiviltä kerätyn ulosteen voi yhdistää samaan pussiin. Purista ilma pois pussista näytteen säilymisen parantamiseksi. Mikäli näytettä on kerätty useammalta päivältä, laita tieto näytteen mukaan. tuoretta ulostetta 1 2 munkkia puhtaaseen pussiin, esim. minigrip, josta puristetaan ilma pois. Säilytys ja lähetys: Näyte säilyy noin viikon jääkaappilämpötilassa. Se lähetetään tiiviisti pakattuna postitse tai toimitetaan suoraan laboratorioon. Suora mikroskopointi. Flotaatioliuoksen avulla lasketaan ns. McMaster-kammiossa pienten sukkulamatojen munien määrä/g lantaa. Muut lajit tunnistetaan ja vastataan. Tehdään omassa laboratoriossa. Virhelähteet: vanha uloste näytettä säilytetty lämpimässä liian kauan madot erittävät munia epäsäännöllisesti Lähteet: Elinympäristönä hevonen- hevosen loiset ja loissairaudet. Seppo Saari ja Sven Nikander HY eläinlääketieteellisen tiedekunnan oppimateriaalia. SEP ry:n Hevosjaoston suositus hevosten sisäloiskontrolliin. Movet Laboratoriokäsikirja 116

117 Naudan Coronavirus pikatesti Naudan koronavirus infektoi yleensä talviaikaan (sisäruokintakauden aikana) aiheuttaen ripulia tai hengitystie-oireita. Sisäruokinta kauden aikana virus selviää hyvin navettaympäristössä, jossa on kosteaa ja lämmintä sekä vähän UV-valoa. Infektio on aikuisilla naudoilla harvoin kuolemaan johtava, mutta vasikoilla kuolleisuus voi olla korkea. Tuottajalle virusinfektiot aiheuttavat taloudellista tappiota menetettyinä vasikoina, kasvun hidastumisena ja maidon tuotannon alenemisena. Naudan koronavirus lisääntyy voimakkaasti nopeasti jakautuvissa soluissa (suolisto, hengitystiet) aiheuttaen 3 21 vrk ikäisille vasikoille voimakasta hyvin vetistä/veristä ripulia. Ripulissa vasikka menettää nopeasti elektrolyyttejä, elimistö menee asidoosiin ja hypoglykemiseen tilaan, jolloin seurauksena voi olla nopea menehtyminen. Ripuli kestää yleensä 2 6 päivää. Infektioon voi liittyä myös hengitystieoireita, jotka ilmenevät lievänä sierainvuotona tai yskimisenä. Yleisimmin virus infektoi 2 16 viikon ikäisiä nautoja. Virusinfektio altistaa helposti bakteeritulehduksille. Oireilevat vasikat levittävät voimakkaasti virusta ympäristöönsä, minkä vuoksi ne tulisi pyrkiä eristämään muusta karjasta. Sairastettuaan eläin muodostaa vastustuskyvyn virukselle 1 5 vuodeksi. Osa karjasta voi jäädä viruksen kantajiksi, jolloin infektio voi puhjeta uudelleen eläimissä, jotka eivät sitä vielä ole sairastaneet. Näytteensaapumispäivänä. Näyte: Mahdollisimman tuore ulostenäyte, muutama gramma (teelusikallinen). Säilytys jääkaapissa kunnes postitetaan. Antigeenin tunnistava pikatesti omassa laboratoriossa. Testin herkkyys 96,7 % ja spesifisyys 99,9 %. Pos./neg. Movet Laboratoriokäsikirja 117

118 Parasiitit Baermann, keuhkomatojen diagnosointiin (kissa, koira) Menetelmää käytetään sisäloisten liikkuvien toukkamuotojen konsentrointiin ulosteesta. Menetelmä perustuu toukkien liikkumiskykyyn, joten esiin saadaan vain ulosteessa toukkamuotoina esiintyvät parasiitit, kuten sukkulamatojen toukkamuodot, kissoilla ja koirilla esiintyvä sydänmato sekä eri eläinlajeilla esiintyvät keuhkomadot. Keuhkomadot kehittyvät kuitenkin harvoin toukkavaiheeseen jo ulosteessa, joten sitä ei aina pystytä toteamaan ulosteesta edes selkeästi oireilevalta eläimeltä. Keuhkomadon diagnosointiin luotettavin menetelmä olisikin keuhkohuuhtelunesteen mikroskopointi. Negatiivinen tulos ei kuitenkaan sulje pois parasiittiinfektion mahdollisuutta, sillä esimerkiksi liian pieni näytemäärä sekä epäsäännöllinen toukkamuotojen eritys ulosteeseen voivat johtaa väärään negatiiviseen tulokseen. 2 vrk. Ulostenäyte. Säilytys ja lähetys: Uloste säilyy noin viikon jääkaappilämpötilassa, mutta se ei saa jäätyä. Näyte lähetetään tiiviisti pakattuna postitse tai toimitetaan suoraan laboratorioon. Baermannin menetelmä. Mikroskopointi. Lajit tunnistetaan ja vastataan omassa laboratoriossa. Movet Laboratoriokäsikirja 118

119 Parasiitit sed/flot (kissa, koira) Menetelmää käytetään madonmunien ja alkueläinten kystamuotojen konsentrointiin ulosteesta. Menetelmällä saadaan esiin mm. sukkula- ja heisimatojen munat sekä kokkidien ookystat. Negatiivinen tulos ei kuitenkaan sulje pois parasiittiinfektion mahdollisuutta, sillä esimerkiksi liian pieni näytemäärä sekä epäsäännöllinen munien tai kystamuotojen eritys ulosteeseen voivat johtaa väärään negatiiviseen tulokseen. Alkueläintartuntaa, kuten giradiaa, tritrichomonasta, cryptosporidiaa tai toksoplasmoosia epäiltäessä (poislukien isospora) suositellaan spesifisempiä vasta-ainetutkimuksia tai PCR-tunnistusta. Näytteensaapumispäivänä. Mahdolliset Isospora havainnot varmistetaan 2 3 vrk kestävällä inkubaatiolla. Ulostenäyte. Säilytys ja lähetys: Uloste säilyy noin viikon jääkaappilämpötilassa, mutta se ei saa jäätyä. Näyte lähetetään tiiviisti pakattuna postitse tai toimitetaan suoraan laboratorioon. Sedimentaatio/flotaatio. Mikroskopointi omassa laboratoriossa. Lajit tunnistetaan ja vastataan. Isospora-havainnot (kokkidioosi) varmistetaan aina sporulaation kautta, mikäli näytettä on riittävästi. Sporulaatio pidentää vastausaikaa muutamilla vuorokausilla. Movet Laboratoriokäsikirja 119

120 Parvovirus/kissarutto pikatesti (koira, kissa) Koiran parvovirus (CPV-2) on hyvin kestävä, kosketuksen välityksellä tarttuva virus. Se aiheuttaa ripulia sekä huonosti rokotettujen emojen pennuilla sydänlihastulehdusta. Etenkin aikuiset rokotetut koirat voivat kantaa tautia oireettomana ja levittää virusta ulosteissaan. Yleisin parvo on nuorilla rokottamattomilla pennuilla, tai pennuilla, joiden rokotussarja on vielä kesken. Ensimmäisiä oireita, joita ovat väsymys, oksentelu ja syömättömyys, seuraa yleensä kahden vuorokauden sisällä verinen ripuli, johon liittyy kuume ja mahdollisesti myös suolen tuppeutuminen itsensä sisään. Oireiden vakavuus vaihtelee, ja parvo voi johtaa myös ennakko-oireettomaan äkkikuolemaan. Parvovirusta vastaan ei ole lääkkeitä, mutta sitä vastaan voidaan rokottaa. Narttukoiran rokotuksista tulisi huolehtia hyvin ennen astutusta, sillä pennut saavat vasta-aineita virusta vastaan jo raskauden aikana istukan läpi sekä synnytyksen jälkeen maidosta. Pennut suositellaan rokotettavaksi ensimmäisen kerran 12 vk iässä yhdistelmärokotteella, jossa on myös parvovirusrokote. Seuraavan kerran 16 vk ja yhden vuoden iässä annetaan tehosterokotteena sama yhdistelmärokote. Myöhemmin tehosterokotukset kerran 1 3 vuodessa. Jos sairastumisriski on suuri, voi ensimmäisen rokotteen ottaa jo pennun ollessa 6 vk ikäinen. Sen jälkeen rokotusohjelma jatkuu normaalisti 12 vk iässä. Hoidossa tärkeintä on nestetasapainon ylläpito suonensisäisellä nesteytyksellä ja sairastuneen eristäminen terveistä yksilöistä. Sekundaaristen bakteeritulehdusten välttämiseksi hoidossa käytetään usein myös antibiootteja. Näytteensaapumispäivänä. Ulostenäyte. Antigeenin tunnistava pikatesti omassa laboratoriossa. Testin herkkyys 96,7 % ja spesifisyys 99,9 %. Pos./neg. Movet Laboratoriokäsikirja 120

121 ph-mittaus (hevonen) Ulosteen ph-arvo (happamuus) kertoo hevosen ruuansulatuselimistön, sekä samalla koko hevosen hyvinvoinnista. Se antaa myös viitteitä ruokinnan toimivuudesta. Kova väkirehuruokinta laskee helposti ulosteen ph-arvoa, kun sulamaton ravinto päätyy paksusuolen loppuosaan, jossa bakteerifloora alkaa fermentoida sitä tuottaen maitohappoa. Ruuansulatuskanavan sisällön ph:n lasku voi aiheuttaa esimerkiksi puunpurentaoireita ja ähkyä sekä johtaa jopa vatsahaavaan tai kaviokuumeeseen. Joka tapauksessa se laskee hevosen suoristuskykyä. Liian matala ph estää selluloosaa ja laktaattia hajottavien normaaliflooraan kuuluvien bakteerien toimintaa lisäten samalla tärkkelystä hajottavien amylolyyttisten bakteerien määrää. Näytteensaapumispäivänä. Mahdollisimman tuore kylmässä säilytetty ulostenäyte (½ 2 munkkia riittää) esim. minigrip-pussissa. Laimennus ja mittaus omassa laboratoriossa. Viitearvot: > 6.4 Matala ph voi aiheutua: stressistä liiallisesta tai vääränlaisesta väkirehuruokinnasta litistetty, jauhettu ja/tai lämpökäsitelty rehu sulaa nopeammin liian pitkästä ruokintavälistä vähäisestä karkearehuruokinnasta Movet Laboratoriokäsikirja 121

122 Rotavirus pikatesti (koira, kissa, hevonen, nauta, sika, vuohi) Rotavirus (CRV) on kosketuksen välityksellä tarttuva ripulia aiheuttava virus. Se voi tarttua lajien välillä ja myös ihmiseen, etenkin pieniin lapsiin. Myös eläimillä suurin riski sairastumiseen on nuorilla yksilöillä (koira: alle 12 vk pennuilla), mutta aikuisetkin yksilöt voivat sairastua esimerkiksi hyvin saastuneessa ympäristössä tai immuunijärjestelmän heikentymisen vuoksi. Virus leviää kosketustartuntana ulosteiden välityksellä. Yleensä melko lievä, mutta vetinen ripuli voi johtaa pahaan nestehukkaan ja painonputoamiseen. Usein eläimeltä häviää myös ruokahalu ja se on hyvin väsynyt. Rotavirusta vastaan ei ole lääkkeitä, eikä sitä vastaan voida rokottaa. Pennut voivat saada emonmaidosta vastaaineita virusta vastaan. Hoidossa tärkeintä on nestetasapainon ylläpito suonensisäisellä nesteytyksellä ja sairastuneen eläimen eristäminen terveistä yksilöistä. Näytteensaapumispäivänä. Ulostenäyte Antigeenin tunnistava pikatesti omassa laboratoriossa. Testin herkkyys 97,5 % ja spesifisyys 99,9 %. Pos./neg. Movet Laboratoriokäsikirja 122

123 Salmonella spp. (viljely) (ei tuotantoeläimille) Salmonellan aiheuttaman ripulin diagnostisointi. 4 5 vrk. Näyte: Ulostenäyte. Noin teelusikallinen ulostetta puhtaassa purkissa, putkessa tai muussa vastaavassa. Näytteet suljetaan tiiviiseen pussiin ja pakataan lähetyslaatikkoon. Näytteen voi myös tuoda suoraan laboratorioon. HUOM! Emme ole salmonellan osalta Eviran elintarvikelain (23/2006) ja/tai eläintautilain (55/1980) nojalla hyväksymä laboratorio, joten emme tutki salmonellaa tuotantoeläinten ulostenäytteistä. Eviran hyväksymät laboratoriot löydät osoitteesta: fi/tietoa+evirasta/esittely/toiminta/laboratoriotoiminta/ eviran+hyvaksymat+laboratoriot/hyvaksytyt+laboratoriot/ salmonellavalvonta Säilytys ja lähetys: Näyte tulisi toimittaa laboratorioon mahdollisimman nopeasti näytteenoton jälkeen. Näyte säilyy n. kaksi vuorokautta jääkaappilämpötilassa. Näyte ei saa jäätyä. Esirikastuksen jälkeen viljely selektiivisille maljoille omassa laboratoriossa. Vastaus suhteutetaan kliiniseen kuvaan. Virhelähteet: vanha näyte/säilytys huoneenlämmössä mikrobilääkitys Movet Laboratoriokäsikirja 123

124 Tritrichomonas foetus (qpcr) Tritrichomonas on kissoilla kroonista, veristä ja limaista ripulia aiheuttava alkueläin. Se on varsinkin ulkomaisten kissaloiden ja löytöeläintalojen ongelma. Siksi etenkin ulkomailta tuodut kissat kannattaa tutkituttaa tritrichomonaksen varalta. Aikuinen kissa voi kantaa alkueläintä oireettomasti levittäen sitä kuitenkin ympäristöönsä. Nuoret pennut voivat saada tartunnan vanhemmilta oireettomilta kissoilta ja tritrichomonaksen aiheuttama ripuli onkin yleisin alle vuoden ikäisillä pennuilla. 1 7 vrk. Analysoidaan kahdesti viikossa. Näyte: Mahdollisimman tuore ulostenäyte. qpcr omassa laboratoriossa. Pos./neg. Movet Laboratoriokäsikirja 124

125 Virtsatutkimukset Alb (mikroalbuminuria) (U) 127 COLA (kysteiini, ornitiini, lysiini, arginiini), koira (U) 128 NAG (virtsan N-asetyyliglukosaminidaasi) 129 Virtsakivianalyysi 130 Virtsan kortisoli/krea-suhde 131 Virtsan prot/krea-suhde 132 Virtsan sedimentti 133 Movet Laboratoriokäsikirja 125

126 URINARY S/O Struviitti- ja kalsiumoksalaattivirtsakivien ennaltaehkäisyyn ja struviittivirtsakivien liuotukseen - Stop virtsakiville! Valitse tarkoin kohdennettu ruokavalio - ROYAL CANIN SAS All Rights Reserved. Photos: F.Duhayer, Labat/Rouquette Relatiivinen supersaturaatio (RSS) on menetelmä, joka auttaa arvioimaan struviitti- ja kalsiumoksalaattivirtsakivien muodostumisen riskiä ja mahdollistaa molempia virtsakivityyppejä ennaltaehkäisevien ja struviittikiviä liuottavien ruokavalioiden kehittämisen. Kaikissa Royal Canin -tuotteissa pakkauksen S/O -logo takaa, että ruokavalio auttaa ennaltaehkäisemään struviitti- ja kalsiumoksalaattikivien muodostumista. Urinary Movet 143x200mm_2014.indd 1 8/12/2014 8:59:25 AM Movet Laboratoriokäsikirja 126

127 Alb (mikroalbuminuria) (U) Glomerulussolujen seinämä ei normaalisti päästä lävitseen yli 60 kda suuruisia molekyylejä. Siten 69 kda kokoinen albumiinimolekyyli ei normaalitilassa pääse virtsaan. Jos glomerulukset ovat vaurioituneet ja/tai glomerulussuodoksessa on niin paljon proteiineja, että tubulusten resorptiokyky ylittyy, albumiinia (ja muita pieniä proteiinimolekyylejä) erittyy virtsaan. Koska albumiini on ylivoimaisesti yleisin verenkierron proteiini, ja sen koko on hyvin lähellä terveenkin munuaisen suodatuskokorajaa, erittyy sitä lievissä munuaisvaurioissa yksittäisistä proteiineista virtsaan eniten. Lyhytkestoista, väliaikaista proteinuriaa voi esiintyä esimerkiksi kuumeen, voimakkaan rasituksen, virtsatietulehduksen ja (epileptisten) kohtausten aikaansaamana. Jatkuvaa proteinuriaa saavat aikaan esimerkiksi munuaisten tulehdukset tai infektiot, kroonisesti suurentunut verenpaine, munuaisten kasvaimet ja jotkin krooniset sairaudet (esim diabetes). Mikroalbuminuria määritellään tilanteeksi, jossa virtsasta löytyy hieman albumiinia, muttei niin paljon että tilanne on selkeästä munuaisvauriosta aiheutuva (makroalbuminuria/proteinuria). (Lievä) mikroalbuminuria on, ainakin osittain reversiibeli, eli perussyyn hoitaminen sekä ruokavalion, liikunnan yms. elintapojen korjaaminen normalisoi tilanteen. Perinteiset munuaisten toiminnan tutkimiseen käytettävät määritykset, kuten kreatiniini ja urea, paljastavat tilanteen, jossa enää noin 25 % munuaiskapasiteetista on jäljellä. Tavanomainen virtsan liuskatesti havaitsee vasta > 300 mg/l albumiinipitoisuudet, jolloin tilanne on jo palautumaton makroalbuminuria/proteinuria. Parhaat liuskatestit havaitsevat myös < 300 mg/l pitoisuudet, mutteivät pysty luokittelemaan niitä. Vasta-aineisiin perustuva turbidimetrinen määritys antaa luotettavan numeroarvon, joten mikroalbuminurian seuraaminen on mahdollista. Tämä on tärkeää etsittäessä hyviä hoitokeinoja tilanteen normalisoimiseksi, ja seurattaessa munuaisten toimintaa jatkossa. Mikroalbuminurian määritelmän mukaan virtsan albumiinipitoisuus on oltava mg/l kolmessa peräkkäisessä mittauksessa, jotka on suoritettu > 2 viikon välein toisistaan. Lisäksi postrenaaliset syyt (esim virtsatieinfektiot) on poissuljettava. Näytteensaapumispäivänä. Virtsa (aamuvirtsa suositeltava, jotta virtsa on riittävän väkevää) 0,5 ml. Näyte säilyy 2 vrk huoneelämmössä, 7 vrk jääkaappilämpötilassa ja useita kuukausia pakastettuna ( 20 C). Säilytys viileässä ja lähetys mahdollisimman pian näytteenoton jälkeen suositeltava mikrobikontaminaatioiden välttämiseksi. Näytteen voi lähettää urine stabilur virtsaputkessa. Immunoturbidimetrinen määritys omassa laboratoriossa. Viitearvot: koira alle 20 mg/l kissa alle 10 mg/l Suurentuneet pitoisuudet mm. (kroonisesti) suurentunut verenpaine diabeettinen nefropatia munuaistulehdus (nefriitti) munuaisten kasvaimet perinnöllinen (idiopaattinen) nefropatia Cushingin tauti hypertyreoosi leptospiroosi jotkin punkki välitteiset sairaudet munuaisten toiminnan heikkeneminen iän myötä On huomattava, että esim kuume, suuret lämpötilamuutokset, (epileptiset) kohtaukset ja voimakas fyysinen rasitus aiheuttavat lyhytkestoista mikroalbuminuriaa. Movet Laboratoriokäsikirja 127

128 COLA (kysteiini, ornitiini, lysiini, arginiini), koira (U) Tutkimusta käytetään kystinurian toteamiseen erityisesti kyseiseen ongelmaan taipuvaisilla koiraroduilla, kuten irlanninterrierillä. Kystinuria on perinnöllinen tila, jossa tiettyjen aminohappojen takaisinimeytyminen munuaisissa ei geenivirheen vuoksi toimi normaalisti. Tällöin aminohappojen määrä virtsassa kohoaa, ja happamassa virtsassa erityisesti kysteiini muodostaa kiteitä. Niitä voi muodostua munuaisiin, virtsanjohtimiin, virtsarakkoon ja/tai virtsaputkeen aiheuttaen jopa henkeä uhkaavan virtsaummen. CO- LA-testissä mitataan kysteiinin, ornitiinin, lysiinin ja arginiin määrää virtsassa. Tulokset suhteutetaan kreatiniinin määrään. Testistä on hyötyä etenkin roduille, joilla sairautta ei vielä voida geneettisesti seuloa. Näillä roduilla kystinuria on usein yleisempi uroskoirilla. 1 2 vk. Tuoretta lisäaineetonta virtsaa vähintään 3 ml. Aamuvirtsa on aina luotettavin näytemateriaali. C-vitamiinilisä voi vaikuttaa kystiinin rakenteeseen aiheuttaen virheellisiä tuloksia sen pitoisuuden osalta. Säilytä näyte jääkaapissa ja lähetä kylmälähetyksenä. Pylväskromatografia yhteistyölaboratoriossa. Tulokset suhteutetaan kreatiniinin määrään. Viitearvot: Ikä: < 1 v 1 5 v > 5 v kysteiini µmol/g ornitiini µmol/g lysiini µmol/g arginiini µmol/g Lähteet: Kaneko JJ, HarveyJW, Bruss ML, Clinical Biochemistry of Domestic Animals. The 6th edition, Academic Press. Movet Laboratoriokäsikirja 128

129 NAG (virtsan N-asetyyliglukosaminidaasi) Akuutit ja krooniset munuaisten toimintahäiriöt ovat erittäin yleisiä lemmikki- ja hyötyeläimillä. Perinteisesti munuaisten toimintakykyä ja sairauksia on laboratoriodiagnostisesti tutkittu määrittämällä seerumin tai plasman kreatiniinipitoisuus. Se on epäherkkä tutkimus, koska kreatiniinin pitoisuus suurenee vasta, kun munuaisten toimintakyvystä on menetetty jo n %. Lisäksi proteiinipitoinen ravinto nostaa hetkellisesti veren kreatiniinipitoisuuksia jopa kymmeniä prosentteja. Tästä syystä herkempiä munuaisten toimintakykyä mittaavia laboratoriotutkimuksia on yritetty kehittää jo pitkään. N-asetyyliglukosaminidaasi (NAG) on useista kudoksista löytyvä solujen lysosomeissa oleva entsyymi, joka osallistuu glykoproteiinien kataboliaan. Sitä on erityisen paljon munuaisissa, etenkin proksimaalisissa tubuluksissa. Kooltaan se on niin suuri (n. 150 kda), että sitä ei normaalitilanteessa erity virtsaan, ja verenkierrosta se katabolisena entsyyminä poistetaan hyvin nopeasti maksan toimesta. Siten virtsaan erittyvä NAG on peräisin tubulussoluista erilaisten munuaistoimintahäiriöiden ja -sairauksien seurauksena. Tutkimuksissa virtsan NAG-pitoisuuden on havaittu lisääntyvän munuaisvaurioissa useilla eri lajeilla (mm koira, kissa, nauta, jyrsijät, ihminen). Pitoisuus muuttuu herkästi, ja mikä parasta jopa ennen palautumattomien vaurioituneiden syntymistä. Täten NAG-pitoisuuden seuranta soveltuu myös munuaistautien seurantaan. Tulos vakioidaan suhteuttamalla NAG-aktiivisuus virtsan kreatiniinin määrään, jolloin virtsan väkevyysvaihtelun vaikutus saadaan eliminoiduksi. 2 4 vrk. Virtsa. Virtsanäyte säilyy jääkaapissa 7 vrk, pakastettuna 20 C 1 kk. Entsymaattinen fotometrinen määritys omassa laboratoriossa. Tulos suhteutetaan kreatiniinin määrään. Viitearvot: koira < 0,6 U/mmol kissa < 0,4 U/mmol nauta < 0,4 U/mmol Suurentuneet pitoisuudet munuaisten vajaatoiminta akuutti krooninen Syynä esimerkiksi munuaisten kasvaimet eri syistä aiheutuvat nefriitit raskasmetallimyrkytykset lääkeainemyrkytykset diabeettinen nefropatia iskeeminen nefropatia munuaisten ja virtsateiden infektiot leptospiroosi Lymen tauti/borrelioosi tukkeutuneet virtsatiet virtsakivet kroonisesti suurentunut verenpaine amyloidoosi perinnölliset syyt, esim. polykystinen munuaistauti (PKD) progressiivinen nefropatia (PNP) Movet Laboratoriokäsikirja 129

130 Virtsakivianalyysi Virtsakiviä tavataan kaikilla eläimillä lemmikkieläimistä tuotantoeläimiin. Yleisimpiä virtsakiviongelmat ovat kuitenkin koirilla ja kissoilla. Kiteitä voi muodostua virtsateissä minne tahansa: munuaisiin, virtsatiehyeisiin, rakkoon tai virtsanjohtimiin. Muodostuvien kiteiden koostumus riippuu virtsan ph-arvosta (happamuudesta) sekä virtsan sisältämistä kivennäisistä. Kiteiden ja kivien muodostumiseen voidaan vaikuttaa ruokinnalla, mutta taustalla voi olla myös perinnöllinen taipumus. Oireiden vakavuudesta riippuen tilaa voidaan hoitaa esimerkiksi poistamalla muodostuneet kivet kirurgisesti tai liuottamalla. Uusien kivien muodostumista pyritään estämään muun muassa ruokintamuutoksilla. Jotta ruokavaliota pystytään muuttamaan oikeaan suuntaan, tulee muodostuneiden kivien koostumuksen olla tiedossa. Näytteen mukana tarvitaan seuraavat tiedot potilaasta: laji, rotu, sukupuoli, syntymävuosi/ikä, paino, lihavuuskuntoluokka (1 9), näytteenottotapa, kivien sijainti, aiemmat kivet, mahdollinen käytössä ollut lääkitys, erikoisruokavalio sekä mahdollisen virtsaviljelyn tulokset. 1 3 vk. 1 tai useampi virtsakivi. Lähetä kivet esimerkiksi erotteluputkessa tai ulostenäytepurkissa. Näytteen mukana tarvitsemme seuraavat tiedot: eläinlaji, rotu, sukupuoli, syntymäaika/ ikä, paino, lihavuuskuntoluokka 1 9, näytteenkeräysmenetelmä (leikkaus/ virtsaaminen/ muu), kiven sijainti (oikea/ vasen munuainen/ oikea/ vasen virtsanjohdin/ rakko/ virtsaputki/ virtsa/ virtsaputken tukos), onko kiviä ollut aiemmin, lääkitykset (annos ja kesto), ruokavalio, mahdollisen virtsaviljelyn tulokset. Mikäli tietoja ei lähetetä näytteen mukana/lähetteellä, kysytään ne puhelimitse näytteen saavuttua laboratorioon. Optinen kristallografia, tiettyjen kiteiden tunnistuksessa infrapunaspektroskopia, röntgen diffraktometria ja EDX (energy-dispersive X-ray spectroscopy) yhteistyölaboratoriossa. Tulos sisältää seuraavat tiedot: kivien kokonaispaino, koko, muoto, pintarakenne, väri ja kivien koostumus, joka määritetään kerroksittain ja vastataan jokaisesta lähetetystä kivestä erikseen pinta- ja sisäkerroksille sekä ytimelle. Tulokset annetaan prosenttiosuuksina koko kerroksesta. Lisäksi tuloksissa kerrotaan tärkeimmät kyseisen tyyppisten kivien muodostumiseen ja hoitoon vaikuttavat tekijät. Movet Laboratoriokäsikirja 130

131 Virtsan kortisoli/krea-suhde Kortisoli on lisämunuaisen kuorikerroksessa syntetisoitava glukokortikoidihormoni. Tuotantoa säätelee aivolisäkkeen adrenokortikotrooppinen hormoni (ACTH), ja kortisolin määrä säätää negatiivisen palautteen välityksellä ACTH:n eritystä. Kortisolin erityksessä on yleensä vuorokausirytmi siten, että aamulla pitoisuus on suurimmillaan. Erilaiset stressitilat ja hormonaalisen järjestelmän häiriöt aiheuttavat normaalista poikkeavia kortisolipitoisuuksia. Kreatiinia muuttuu kreatiniiniksi päivittäin yksilön lihasmassaan suhteessa oleva määrä. Kreatiniini suodattuu munuaisten glomeruluksissa lähes täydellisesti, vain muutama prosentti erittyy tubuluksissa. Normaalisti vuorokaudessa seerumiin ja virtsaan erittyvä kreatiniinin määrä pysyy siis suhteellisen vakiona ja määräytyy suurimmaksi osaksi lihasmassasta, tosin valkuaispitoinen ruoka kohottaa plasman kreatiniinipitoisuuksia väliaikaisesti. Kortisolin erittyminen virtsaan noudattaa melko hyvin plasman kortisolipitoisuutta. Koska virtsan väkevyys kuitenkin vaihtelee jonkin verran, on luotettavan virtsan, ja siten verenkierron kortisolin pitoisuuden selvittämiseksi, se suhteutettava virtsan väkevyyteen eli kreatiniinipitoisuuteen. Suurentunut virtsan kortisoli/kreatiniini-suhde viittaa lisämunuaisen kuorikerroksen yliaktiivisuuteen eli Cushingin tautiin. On kuitenkin muistettava, että kortisolin pitoisuutta suurentavat tekijät (esim stressi tai ei-lisämunuaisperäiset taudit) voivat suurentaa suhdetta lievästi, joten Cushingin taudin varmistamisessa kortisoli/kreatiniinisuhteen käyttäminen ainoana tutkimuksena ei ole riittävä. Tutkimukset kuitenkin ovat osoittaneet, että Cushingin taudin poissulkutestinä kortisoli/kreatiniini-suhde on erittäin luotettava. Näytteensaapumispäivänä. Virtsa (aamuvirtsa toivottavaa) 1 ml. Näyte säilyy 2 vrk huoneenlämmössä, 7 vrk jääkaappilämpötilassa. Pidempiaikainen säilytys pakastettuna. Immunoluminometrinen määritys (kortisoli), fotometrinen entsymaattinen määritys (kreatiniini) omassa laboratoriossa. Viitearvot: koira alle 35 (kortisolin yksikkö nmol/l ja kreatiniinin mmol/l) Suurentuneet tulokset Cushingin tauti muut kortisolin eritystä lisäävät tekijät ja sairaudet Normaali tulos sulkee hyvin luotettavasti pois Cushingin taudin. Movet Laboratoriokäsikirja 131

132 Virtsan prot/krea-suhde Virtsasta ei normaalisti löydy juuri ollenkaan proteiineja, koska munuaiset suodattavat ne pois hyvin tehokkaasti. Munuaisvaurioissa, yleensä glomeruluksissa mutta pienemmässä määrin myös tubulusvaurioissa, virtsan proteiinipitoisuus lisääntyy (proteinuria). Yleensä suurimmaksi osaksi virtsaan erittynyt proteiini on albumiinia (albuminuria) johtuen molekyylin fysikaalisista ja kemiallisista ominaisuuksista. Virtsan proteiini/kreatiniinisuhdetta käytetään proteinurian ja sen vaikeusasteen toteamiseen. On suositeltavaa tutkia kaikki eläimet, joilla näkyy munuaismuutoksia ultraäänitutkimuksessa, sekä atsoteemiset eläimet. Selkäydinnesteen proteiinipitoisuuden määritystä käytetään mm. neurologisten ongelmien diagnosoinnissa. Näytteensaapumispäivänä. Virtsa tai selkäydinneste 1 ml. Virtsa säilyy 2 vrk huoneenlämmössä, 7 vrk jääkaapissa ja 1 kk pakastettuna ( 20 C). Mikrobikasvun vuoksi lähettämistä suositellaan Urine Stabilur -putkessa mahdollisimman nopeasti. Selkäydinneste säilyy 1 vrk huoneenlämmössä, 4 vrk jääkaapissa ja 1 vuoden pakastettuna ( 20 C). Kolorimetrinen määritys (pyrogalloli) omassa laboratoriossa. Viitearvot: koira ja kissa: proteiini-kreatiniinisuhde < 0,5 proteiinieritys vuorokaudessa < 20 mg/kg virtsan proteiini/kreatiniini-suhde 0,5 1,0 saattaa aiheutua alkavasta, lievästä munuaisvauriosta. suhde > 1,0 kertoo huomattavasta proteinuriasta. suhde > 2,0 tarkoittaa jo suurta glomerulusten tuhoutumista. Vastauksessa annetaan lisäksi tulokset erikseen sekä proteiinille että kreatiniinille. Esim. U-Virtsan prot/krea-suhde: 0.09, U-Prot: g/l, U-Krea: 8.0 mmol/l. Pelkkä virtsan proteiinipitoisuus ei ole hyvä proteinurian mittari, koska siinä on huomattavaa vaihtelua mm. virtsan väkevyyden/erittymisnopeuden mukaan. Siksi tulos suhteutetaan kreatiniinin määrään, jolloin em. ongelmat tuloksen määrittämisessä pienenevät. Tulosten tulkinnassa pitää huomioida väliaikaisesti proteiini/kreatiniinipitoisuutta kohottavat seikat, kuten voimakas fyysinen rasitus, kuume tai lämpötilan muutokset. Movet Laboratoriokäsikirja 132

133 Virtsan sedimentti Virtsan sedimenttiä tutkimalla voidaan saada selville erilaisia munuaisten/virtsateiden toimintaan liittyviä sairauksia. Näytteensaapumispäivänä. Näyte: Mahdollisimman tuore virtsa. Suosittelemme näytteen ottamista sedimentin tutkimiseen tarkoitettuun putkeen (urine stabilur), jossa näytteen säilyvyys jopa 3 vrk (ei mikrobiologisiin tutkimuksiin). Putkia saatavilla veloituksetta nettisivuiltamme tilaamalla. Sentrifugoidun virtsan mikroskopointi. Tehdään omassa laboratoriossa. Erytrosyytit Normaalissa virtsassa ei yhtään tai jokunen punasolu. hematuria voi johtua munuaisperäisestä sairaudesta tai toimenpiteestä. Leukosyytit Normaalissa virtsassa ei yhtään tai jokunen valkosolu. pyuria viittaa virtsateiden tai munuaisten tulehdukseen. Valkosoluja voi löytyä myös ei-tulehduksellisissa munuaisperäisissä sairauksissa. Kiteet Yleisiä kissojen ja koirien virtsassa. Kalsiumoksalaatti- ja struviitti- eli ammonium-magnesiumfosfaattikiteet ovat yleisimpiä. Kissojen ja koirien virtsan kiteiden muodostumiseen vaikuttaa ensisijaisesti ruokinta, eläinlaji ja eläimen rotu. Virtsan säilytys voi myös lisätä tai hävittää virtsan kiteitä. Lieriöt Lieriöt ovat munuaistubuluksissa tai kokoojaputkissa proteiineista syntyneitä saostumia, joiden pinnalle on voinut tarttua soluja tai solujen hajoamistuotteita. Lieriöiden lisääntyminen virtsassa viittaa virtsan korkeaan proteiinipitoisuuteen, tulehduksiin tai virtsan virtauksen hidastumiseen munuaistubuluksissa. Yksittäisiä hyaliinilieriöitä voi esiintyä terveilläkin eläimillä. Vaha- ja solulieriöiden ilmaantuminen virtsaan viittaa patogeenisiin muutoksiin tubuluksissa. Myös granulaarilieriöiden, jotka ovat mahdollisesti muodostuneet solujen hajoamisen seurauksena, on huomioitava diagnoosia tehdessä. Tosin yksittäisiä granulaarilieriöitä voi myös olla terveillä eläimillä. Bakteerit Mikroskopoinnissa voidaan todeta sauvoja ja kokkeja. Epiteelisolut Levyepiteelisolut ovat yleensä peräisin genitaaleista tai virtsaputken alaosista. Mikäli punktoidusta näytteestä löytyy levyepiteelisoluja, se yleensä johtuu kiveksissä olevasta sertosolukasvaimesta tai voimakkaasta kroonisesta prostatiitista. Välimuotoiset epiteelisolut voivat olla peräisin virtsaputkista, virtsarakosta tai munuaisaltaista. Pienet epiteelisolut-tubulusepiteelisolut ovat peräisin munuaisista. Suuri tubulusepiteeli-solumäärä viittaa yleensä patologisiin muutoksiin. Virhelähteet: Vanha näyte tai virheellisesti säilytetty näyte. Movet Laboratoriokäsikirja 133

134 Allergiatutkimukset Allergiatutkimukset HESKA 136 Movet Laboratoriokäsikirja 134

135 Kuvatkirjaksi.fi kuvatuotepalvelusta saat näyttävät sisustustuotteet. Hyödynnä etu -15% ja tee omista kuvistasi upeat canvas-taulut, tapetit ja julisteet. Hyödynnä etukoodi! -15% Sisusta eläimellisesti ETUKOODISI: SISUSTUS15 Etu koskee kaikkia Kuvatkirjaksi.fi -palvelun kuvatuotteita. Etu on voimassa asti. Ei koske toimituskuluja. Kirjoita etukoodi tilauksen maksuvaiheessa Etusetelitunnus-laatikkoon ja paina Käytä etusetelikoodi-painiketta, jolloin summa vähenee tilauksestasi. Laatutietoisen kuvakirjapalvelu. Movet Laboratoriokäsikirja 135

136 Allergiatutkimukset HESKA Allergisia oireita voivat aiheuttaa mm. ympäristöallergeenit, ulkoloiset, kuten kirput, sekä ruoka-aineet. Ruoka-aineallergiat voivat iho-oireiden lisäksi aiheuttaa oksentelua ja ripulia. Niiden diagnosointi onnistuu luotettavasti vain ruokintaa muuttamalla, sillä verestä tehdyt allergiatestit eivät tutkimusten mukaan ole luotettavia ruoka-aineallergioiden kohdalla. Allergiatestausta ei millään eläimillä käytetä varsinaisen diagnoosin tekemiseen, vaan tulokset ovat vain tukemassa hoitopäätösten tekoa. Tulosten perusteella voidaan harkita riittääkö allergeenin poistaminen eläimen elinympäristöstä tai onko se ylipäänsä mahdollista. Hoitoon voidaan käyttää myös siedätyshoitoa. Koira Tyypillisten oireiden lisäksi allergisista iho-oireista kärsivillä koirilla voidaan usein todeta kohonneet IgE-vastaainetasot. Useimmin kohonneita pitoisuuksia havaitaan ympäristöallergeenejä vastaan. Koska IgE-tasot voivat olla koholla myös kliinisesti normaaleilla eläimillä, tulee testiä käyttää ainoastaan selkeästi oireilevien eläinten diagnosointiin. Joskus oireet voivat viitata allergiaan ilman havaittavaa IgE-tason nousua (atopic-like dermatitis). Ennen diagnoosin tekemistä tulee sulkea pois infektioiden ja ulkoloisten (mm. Sarcoptes, Demodex, pyoderma, Malassezia) mahdollisuus. Joskus oireiden taustalla voi olla useita syitä, joten muiden, helpommin hoidettavissa olevien syiden poistaminen, voi lievittää myös atooppisen ihottuman oireita riittävästi. Eläin saattaa myös oireilla vain siinä ympäristössä, jossa se altistuu useammalle allergeenille yhtä aikaa. Tyypillisen atooppisen ihotulehduksen piirteitä (Favrot 2010): oireet alkaneet ennen kolmen vuoden ikää koira elää lähinnä sisätiloissa glukokortikoidi-hoitoon vastaava kutina alkuvaiheessa kutiseva iho vaurioton oireita etujaloissa oireita korvanlehdissä ei oireita korvan lehtien reuna-alueilla ei oireita lantion ja selän alueella Kissa Allergioita on tutkittu kissoilla huomattavasti vähemmän kuin koirilla. Kissoilla oireisiin kuuluvat karvanlähtö, kutina ja raapiminen, jolloin iho vaurioituu ja tulehtuu. Ihovauriot voivat olla erittäviä, lisäksi tavataan eosinofiilisiä ihomuutoksia, kuten paksuuntumia ja haavaumia. Kissoilla Malassezian ja pyoderman aiheuttamat oireet ovat harvinaisempia kuin koirilla. Ulkoloisten ja ruoka-aineiden aiheuttamia atopiaan sekoittuvia oireita esiintyy yleisesti. Tyypillisiä piirteitä ovat: oireet alkaneet 6 kk 3 vuoden iässä krooninen kutina vastaa kortikosteroidi-hoitoon oireita esiintyy symmetrisesti päässä, korvanlehdissä ja niskassa sekä vatsassa ja raajoissa jalkojen haavaumat ovat harvinaisempia kuin koirilla Hevonen Samoin kuin muidenkin eläinten kohdalla, tulee hevosen allergian diagnosoinnissa huomioida muut mahdolliset samankaltaisia oireita aiheuttavat tekijät kuten ulko- ja sisäloiset (mm. kanapunkki, vuohispunkki, kihomato), lääkeainereaktiot, nokkosihottuma, systeemiset sairaudet sekä ruoka-aineallergiat. Allergiapaneelin valinnassa kannattaa huomioida oireiden mahdollinen kausiluonteisuus: kesällä hyönteiset, syksyllä sisä- ja ulkoloiset, talvella ulkoloiset. Lisätietoja: Favrot C., Steffan J., Seewald W. & Picco F. (2010) A prospective study on the clinical features of chronic canine atopic dermatitis and its diagnosis. Veterinary Dermatology Foster A.P. and Roosje P.J. (2006) Update on feline immunoglobulin E and diagnostic recommendations for atopy. In: Consultations in Feline Internal medicine Volume 5. Ed JR August, Elsevier Saunders pp Scott D.W. and Miller W.H. (2003) Skin immune system and allergic skin disease. In: Equine Dermatology. editors D.W Scott and W.H. Miller pp 427 Seulontapaneeli kissoille ja koirille Sisätila-allergeenit Heinien siitepölyt Rikkaruohojen siitepölyt Puiden siitepölyt Seulontapaneeli hevosille Homeet Pölypunkit Varasto- ja jauhopunkki Siitepöly ryhmä 1 (Pyökki, Paju) Siitepöly ryhmä 2 (Hierakat, Nokkonen, Koiranheinä) Hyönteiset (Polttiaiset, Paarmat, Mäkärät, Hyttyset) Seulontapaneelit sisältävät tärkeimmät allergeenit mainituista allergeeniryhmistä. Movet Laboratoriokäsikirja 136

137 HESKA ALLERCEPT Testipaneelit: Pohjois-Euroopan allergeenit: kissa, koira Timotei Phleum pratense kesä-syys Koiranheinä Dactylis glomerata kesä-heinä Kylänurmikka Poa annua ympärivuotinen Englanninraiheinä Lolium perenne kesä-elo Hierakat Rumex sp. kesä-elo Heinäratamo Plantago lanceolata touko-heinä Nokkonen Urtica dioica heinä-elo Jauhosavikka Chenopodium album heinä-syys Pujo Artemisia vulgaris heinä-syys Lepät Alnus sp. maalis-huhti Tammi Quercus sp. touko-kesä Koivu Betula sp. huhti-touko Ruokonata Festuca elatior touko-heinä Karvasmesiheinä Holcus lanatus kesä-heinä Paju Salix huhti-touko Jalava Ulmus campestris huhti-touko Pyökki Fagus sylvatica touko Pähkinäpensas Corylus avellana maalis-huhti Vuorivaahtera Acer pseudoplatanus touko Marunatuoksukki Ambrosia artemiisifolia Tyrophagus putrescentiae -varastopunkki Acarus siro -jauhopunkki Dermatophagoides farinae -pölypunkki Ctenocephalides-kirppu (sylki) Pohjois-Euroopan allergeenit: hevonen Timotei Phleum pratense kesä-syys Koiranheinä Dactylis glomerata kesä-heinä Kylänurmikka Poa annua ympärivuotinen Englanninraiheinä Lolium perenne kesä-elo Hierakat Rumex sp. kesä-elo Heinäratamo Plantago lanceolata touko-heinä Nokkonen Urtica dioica heinä-elo Jauhosavikka Chenopodium album heinä-syys Pujo Artemisia vulgaris heinä-syys Lepät Alnus sp. maalis-huhti Tammi Quercus sp. touko-kesä Koivu Betula sp. huhti-touko Ruokonata Festuca elatior touko-heinä Karvasmesiheinä Holcus lanatus kesä-heinä Paju Salix huhti-touko Jalava Ulmus campestris huhti-touko Pyökki Fagus sylvatica touko Pähkinäpensas Corylus avellana maalis-huhti Vuorivaahtera Acer pseudoplatanus touko Marunatuoksukki Ambrosia artemiisifolia Tyrophagus putrescentiae -varastopunkki Acarus siro -jauhopunkki Dermatophagoides farinae -pölypunkki Sisätila-allergeenit: kissa, koira Kirpun sylki Dermatophagoides farinae -pölypunkki Dermatophagoides pteronyssinus-pölypunkki Tyrophagus putrescentiae -varastopunkki Lepidoglyphus destructor -varastopunkki Acarus siro -jauhopunkki Kissan epiteeli Torakat Alternaria alternata -homesieni Malassezia pachydermatis -hiiva Aspergillus fumigatus -homesieni Penicillium-lajit Siitepölyt: kissa, koira, hevonen Timotei Phleum pratense kesä-syys Koiranheinä Dactylis glomerata kesä-heinä Kylänurmikka Poa annua Ympärivuotinen Englanninraiheinä Lolium perenne kesä-elo Hierakat Rumex sp. kesä-elo Heinäratamo Plantago lanceolata touko-heinä Nokkonen Urtica dioica heinä-elo Jauhosavikka Chenopodium album heinä-syys Pujo Artemisia vulgaris heinä-syys Lepät Alnus sp. maalis-huhti Tammi Quercus sp. touko-kesä Koivu Betula sp. huhti-touko Eläinallergeenit Kissa Koira Kani Marsu Papukaija Hanhi ja ankka Hyönteiset: hevonen Mäkärät Hyttyset Paarmat Pistokärpäset Polttiaiset Torakat Ympärivuotiset allergeenit: hevonen Alternaria alternata -homesieni Aspergillus fumigatus -homesieni Cladosporium herbarum -homesieni Epicoccum nigrum purpurasceus -homesieni Helminthosporium halodes -homesieni Penicillium notatum -homesieni Fusarium culmorum -homesieni Ustilago tritici -kasvitauti, vehnän lentonoki Rhizopus nigricans -homesieni Acarus siro -jauhopunkki Pölypunkit (D. Farinae/D. Pteronyssinus) Tyrophagus putrescentiae -varastopunkki 1 2 vk. 1 ml Seerumia tai Li-hepariiniplasmaa. IgE-määrityksiä ei kannata tehdä ennen kuin potilas on vähintään 12 kk ikäinen. Koirilla ja kissoilla vasta-ainetasot voivat nousta merkittävästi vasta yli kaksivuotiaina. Veren IgE-pitoisuudet vaihtelevat altistuksesta riippuen. Luotettavimmin yliherkkyys voidaan todeta IgE-pitoisuuksien ollessa korkeimmillaan altistuksen aikana ja juuri sen jälkeen. Movet Laboratoriokäsikirja 137

138 Lääkeaineiden vaikutukset: Seuraavilla lääkeaineilla ei ole vaikutusta IgE-pitoisuuteen eikä käytettyyn menetelmään: Antihistamiini, välttämättömät rasvahapot, syklosporiini. Steroidi- eli kortisonihoidon vaikutuksista IgE-tasoihin ei ole selkeää näyttöä, mutta se saattaa kuitenkin laskea tuloksia. Lääkehoitoa suositellaan välttämään seuraavasti ennen näytteenottoa: Suun kautta Prednisoloni < 0.25 mg/kg qod vrk Metyyli-prednisoloni < 0.25 mg/kg qod vrk Prednisoni > 0.25 mg/kg qod vrk Prednisoloni > 0.25 mg/kg qod vrk Metyyli-prednisoloni > 0.25 mg/kg qod. tai qd vrk Triamsinoloni qod vrk Dexametasoni qod vrk Injektiona Triamsinoloniasetonidi Metyyliprednisoloniasetaatti Paikallishoitona Kortikostreroidit, kuten voiteet, silmä- ja korvatipat qod. = joka toinen päivä, qd. = joka päivä 60 vrk vrk vrk Fcε-reseptoriteknologiaan perustuvalla ELISAlla Heskan referenssilaboratoriossa. Viitearvot: < 10 HERBU < 10 HERBU Negatiivinen HERBU Positiivinen HERBU Positiivinen ++ > 50 HERBU Positiivinen +++ Jatkotutkimuspaneelin valinta: Sisätila-allergeenit positiivinen > Sisätila-allergeenit -paneeli Sisätila-allergeenit, heinien ja rikkaruohojen siitepölyt positiivinen > Siitepölyt ja sisätila-allergeenit -paneeli Sisätila-allergeenit, heinien, rikkaruohojen ja puiden siitepölyt positiivinen > Pohjois-Euroopan allergeenit -paneeli Sisätila-allergeenit ja puiden siitepölyt positiivinen > Pohjois-Euroopan allergeenit -paneeli Heinien, rikkaruohojen ja puiden siitepölyt positiivinen > Pohjois-Euroopan allergeenit -paneeli Siedätyshoidot Siedätyshoitoa käytetään allergiaoireiden lieventämiseen. Se ei paranna allergiaa, vaan hoito jatkuu potilaan loppuelämän ajan. Siedätyshoidon ohella allergiaoireita voidaan lieventää vähentämällä allergeenikontakteja tai mahdollisuuksien mukaan poistamalla jotkin allergeenit elinympäristöstä kokonaan. Kortisonivalmisteita ei suositella käytettäväksi samaan aikaan siedätyshoidon kanssa. Oireita voi yrittää lieventää esimerkiksi antihistamiineilla. Tarkempien tutkimuspaneelitulosten perusteella immunoterapiaan suositellaan valitsemaan allergeenit, joiden tulokset ovat ++ tai +++. Riippuen potilaan kliinisestä tilasta, voidaan harkita myös allergeeneja tuloksella +. Tuloksen voimakkuus ei välttämättä korreloi oireiden voimakkuuden kanssa. Positiiviset tulokset tulee aina suhteuttaa potilaan kliiniseen tilaan. IgE-tasoissa havaitaan usein vuodenaikaisvaihtelua. Kissoilla havaitaan joskus lievää nousua useissa, tai jopa kaikissa, määritetyissä IgE-tasoissa (generalised up-regulation). Tällöin tuloksia ei pidetä kliinisesti merkittävinä. Samoin silloin, kun korkean tuloksen antanutta allergeenia ei tiettävästi löydy potilaan ympäristöstä. Negatiivinen tulos ei sulje pois allergian mahdollisuutta. Oireilevista koirista n % saa allergiatestissä negatiivisen tuloksen. Allergiastaan huolimatta negatiivisen tuloksen saaneet potilaat eivät hyödy immunoterapiasta. Siedätyshoidot toimittaa Sammon apteekki. Hoidoksi voidaan valita joko suihke- (sublingual) tai pistosvalmiste (subcutaneous). Tarvittavat kaavakkeet (tilauslomake, erityislupahakemus ja sen liite) saat sähköpostitse Movetilta. Tilaukseen tarvittavat nelikirjaimiset allergeenikoodit näkyvät tuloksissa allergeenikohtaisesti. Lopulliseen tuotteen hintaan vaikuttaa mm. samaan aikaan tehtyjen tilausten määrä. Valmisteet maksavat n /pullo. Muut kulut (tulli, rahti ym.) maksavat n Toimitusaika n. 1 kk. Erityisluvan saaminen kestää 2-3 vk. Tarkat ohjeet valmisteiden annostelusta toimitetaan niiden mukana. Suihkehoidossa valmisteet on jaettu pulloihin A, B ja C. Hoito aloitetaan pullolla A, jonka loppumisen jälkeen otetaan käyttöön valmiste pullossa B. Jatkossa tilauskaavakkeelta valitaan hoitotyypiksi jatkohoito, jolloin hoitoa jatketaan pulloilla C. Suihkehoitoa annostellaan kahdesti päivässä, esimerkiksi aamuin illoin. Yksi pullo kestää noin 75 vrk. Suihkeena annetussa hoidossa yliherkkyysreaktiot ovat harvinaisia, mutta omistajan tulee ilmoittaa niistä aina hoitavalle eläinlääkärille. Pistosvalmisteisiin suositellaan valitsemaan mahdollisimman vähän allergeenejä, suosituksen mukaan korkeintaan kymmenen. Mikäli allergeeneja kuitenkin halutaan valita enemmän, jaetaan allergeenit useampaan eri valmisteeseen niin, että yhdessä pullossa on korkeintaan kymmentä allergeeniä. Tällöin pullot merkitään kirjaimin (esim. A ja B). Hoito aloitetaan valmisteen mukana tulevan ohjeen mukaisesti pienimmällä mahdollisella annoksella, jota nostetaan vähitellen korkeimmalle siedetylle tasolle. Tämä taso on saavutettu, kun pistos voimistaa allergiaoireita (kutina) joidenkin tuntien ajaksi pistoksen jälkeen. Sen jälkeen hoitoa jatketaan tällä ylläpitoannostuksella (ka. 1 ml/kk). Mikäli potilaan tiedetään olevan erityisen herkkä, tulee valmistetta laimentaa hoidon alussa riittävän laimeaa annostusta varten. Pistoksen antamisen jälkeen tulee potilaan olla seurannassa vähintään 30 minuutin ajan mahdollisten, harvoin esiintyvien, systeemisten oireiden varalta. Mikäli siedätyshoidolla ei ole saavutettu toivottua tulosta 6-12 kuukautta jatkuneella ylläpitoannostuksella, tulee hoito uudelleenarvioida. Valmisteiden hintoja, toimitusta ja laskutusta koskeviin kysymyksiin vastaa Sammon apteekki: Puh. (03) [email protected] Movet Laboratoriokäsikirja 138

139 Sively-, punktio- ym. näytteet Aspiraatin (esim. nivelneste) kokonaisproteiini (S) 141 Aspiraatin solut, mikroskopointi tai koneellinen erottelu (nivelneste, peritoneaalineste jne.) 142 Kurarupi (Dermatophilus congolensis) mikroskopointi 143 Trakealiman solut TW/BAL-näyte, mikroskopointi 144 Ulkoloiset/raapenäyte 145 Movet Laboratoriokäsikirja 139

140 Vetman palvelee eläinten parissa käytännön työtä tekeviä ammattilaisia. Kehitämme, maahantuomme, markkinoimme ja myymme eläinlääkinnässä ja eläinten hoitotyössä tarvittavia laitteita, välineitä ja tarvikkeita. Koulutamme alan ammattilaisia. Muista verkkokauppamme Vetman myös facebookissa Toimivat ratkaisut eläinten hoitoon Vetman Oy Maorlantie 1, HALIKKO Puh Movet Laboratoriokäsikirja 140

141 Aspiraatin (esim. nivelneste) kokonaisproteiini (S) Epänormaalissa tilanteessa veren proteiineja päätyy kehon muihin nestetiloihin, jolloin niiden proteiinipitoisuus nousee lähemmäs verenkierron vastaavaa. Pitoisuuden nouseminen voi liittyä näytteenottopaikasta riippuen erilaisiin tautitiloihin, kuten tulehdukseen tai neoplasiaan. Virheellisiä korkeita tuloksia aiheuttaa vuoto näytteenottotilanteessa joko veren- tai lymfa-kierrosta. Normaali aspiraatti on kirkasta ja siinä on vähän soluja. Väri- ja sameusmuutokset viittaavat tautitilaan ja vaativat jatkotutkimuksia. Näytteensaapumispäivänä. Aspiraattia 1 ml. Näytteen säilyvyys riippuu näytetyypistä. Aina suositellaan näytteen lähettämistä mahdollisimman nopeasti ja säilyttämistä kylmässä. Esimerkiksi selkäydinneste säilyy 1 vrk huoneenlämmössä, 4 vrk jääkaapissa ja 1 vuoden pakastettuna ( 20 C). Kolorimetrinen määritys (pyrogalloli) omassa laboratoriossa. Viitearvot: Nivelneste: < 25 g/l Keuhkopussi: < 25 g/l Vatsaontelo: < 25 g/l Likvor, selkäydinneste: Lannenikamien välistä: < 0.45 g/l, yleensä tulos < 0.3 g/l. Pikkuaivoselkäydinsammiosta (cisterna cerebello medullaris) : < 0.25 g/l, yleensä tulos < 0.1 g/l. Erot viitearvoissa liittyvät normaalisti aivoja kohti pienenevään selkäydinnesteen proteiinikonsent raatioon. The Merck Veterinary Manual Vetstream William Vernau. Cerebrospinal Fluid Assessment in Dogs and Cats. 50 Congresso Nazionale Multisala SCIVAC, Movet Laboratoriokäsikirja 141

142 Aspiraatin solut, mikroskopointi tai koneellinen erottelu (nivelneste, peritoneaalineste jne.) Normaali nivelneste on väriltään kellertävää, kirkasta ja viskoosia. Niveltulehduksessa neste on sameaa ja siinä voi olla sakkaumaa tai verta. Usein sen viskositeetti myös laskee. Tulehduksessa hyytymistekijöitä pääsee nivelnesteeseen, mikä voi aiheuttaa nivelesteen hyytymisen. Normaali nivelneste ei hyydy. Nivelnesteen proteiinien ja valkosolujen määrä kasvaa tuntia infektion alkamisesta. Normaalisti nivelnesteessä on proteiineja alle 25 g/l ja valkosoluja 200 solua/µl. Niveltulehduksessa proteiinien määrä nousee yli 40 g/l ja valkosolut yli 30 e9/l. Normaalisti nivelnesteen valkosoluista on neutrofiilejä alle 10 %. Tulehduksissa niiden määrä lisääntyy nopeasti. Muutos on havaittavissa jo 8 tuntia infektion alkamisesta. Näytteensaapumispäivänä. Koneelliseen erotteluun vähintään 1ml aspiraattia EDTAputkessa. Näyte ei saa olla hyytynyt tai kokkareinen. Mikroskopointia varten valmiiksi tehdyt levitteet. Siirrä tippa soluja sisältävää nestettä objektilasille ja laske toinen lasi tipan päälle. Anna nesteen levitä laseille ja liu'uta lasit irti toisistaan. Kuivata levitteet nopeasti esimerkiksi hiustenkuivaajalla. Mikäli nivelnesteestä halutaan lisäksi määrittää esimerkiksi kokonaisproteiinipitoisuus tai tulehdusarvoja, tai siitä halutaan tehdä bakteeriviljely, tulee lisäksi lähettää näytettä seerumiputkessa. Koneellinen erottelu automaattianalysaattorilla. Hyytyneistä näytteistä solut voidaan laskea vain mikroskopoimalla. Tällöin kommentoidaan myös mahdolliset bakteerihavainnot. Lähteet: Paija J. 2011: Sepsisvarsojen röntgenologiset muutokset kinnernivelessä. Lisensiaatin tutkielma, Kliinisen hevos- ja pieneläinlääketieteen osasto, Eläinlääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto. Movet Laboratoriokäsikirja 142

143 Kurarupi (Dermatophilus congolensis) mikroskopointi Dermatophilus congolensis -bakteeri aiheuttaa dermatofiloosia eli kurarupea. Se on yleinen etenkin hevosilla, mutta sitä esiintyy myös muilla kotieläimillä, kuten naudoilla ja lampailla, sekä lemmikkieläimistä kissoilla ja koirilla. Infektio voi tarttua myös ihmiseen. Tarttuakseen bakteeri tarvitsee kosteat olosuhteet sekä pienen ihovaurion. Infektiot ovatkin yleisimpiä kosteina vuodenaikoina. Myös esimerkiksi loisten, heikon ruokinnan tai muun sairauden takia heikentynyt immuunipuolustus altistaa infektiolle. Oireet takut sekä suurehkot märkivät ruvet ilmenevät alueilla, jotka altistuvat jatkuvalle kosteudelle, kuten jalat, selkä sekä niska. Valkoisen ihon on todettu olevan infektioherkempää kuin tumman. Suurin osa eläimistä paranee itsestään muutamassa viikossa, mutta pitkittynyt kurarupiinfektio altistaa eläimen helposti sekundääri-infektioille. Infektio pyritään kuitenkin hoitamaan jo alkuvaiheessa, sillä ruvet voivat aiheuttaa jopa ontumisena havaittavaa kipua. Infektiota hoidetaan pesemällä infektoituneet alueet desinfioivalla pesuaineella. Lisäksi voidaan käyttää antibioottihoitoa. Tärkeää on myös huolehtia eläimen kuivana pysymisestä. Kurarupi voidaan todeta joko oireiden perusteella, hiilidioksidipitoisessa ympäristössä tehdyllä viljelyllä tai suoralla mikroskopoinnilla, jossa Dermatophilus congolensis tunnistetaan tyypillisistä haarautuvista kokkirihmoistaan. Parhaiten mikroskopoimalla tehty tunnistus onnistuu akuutissa tilassa olevasta ruvesta, sillä kroonisessa vaiheessa bakteerien määrä infektioalueella pienenee ja tyypillisten rakenteiden löytäminen näytteestä voi olla mahdotonta. 1 2 vrk. Useampia irrotettuja rupia sekä kudosta niiden alta tai valmiiksi objektilasille tehty levitys ruvesta. Levitys tehdään hajottamalla irrotettua rupea ja sen alta rapsutettua kudosta saliinissa esimerkiksi skalpellilla. Lasi ilmakuivataan ja lähetetään laboratorioon. Levitys kannattaa tehdä valmiiksi ainakin silloin kun näytettä ei saada nopeasti perille laboratorioon. Lasille levitys, Gram-värjäys sekä mikroskopointi. Pos./neg. Myös muut havainnot, kuten hiivasolut, kommentoidaan. Movet Laboratoriokäsikirja 143

144 Trakealiman solut TW/BAL-näyte, mikroskopointi BAL-näyte on paras solujen laskemista varten, TW-näyte puolestaan bakteeriviljelyyn. Näytteensaapumispäivänä. Näyte: Huuhteluissa saadut fraktiot yhdistetään ja sekoitetaan. Näytettä siirretään 1 2 EDTA-putkeen (5 10ml) ja lisäksi esim. seerumiputkeen, josta voidaan tarvittaessa tehdä bakteeriviljely. EDTA-putket sentrifugoidaan 1500 rpm, 10min. Supernatanttia poistetaan niin, että solut ovat 1:10 tilavuudessa. Solut suspensoidaan jäljelle jääneeseen supernatanttiin. Solususpensiota levitetään objektilasille. Toinen objektilasi asetetaan solususpension päälle ja vedetään lasit erisuuntiin, jolloin solut leviävät laseille. Lasit tulisi kuivata mahdollisimman nopeasti esim. hiustenkuivaimella, jotta solujen morfologia säilyisi mahdollisimman hyvänä. EDTAputket voi myös lähettää suoraan laboratorioon, jossa tehdään sentrifugointi, sively ja värjäys. Mikäli lasille levitetty näyte lähetetään alkoholilla fiksattuna (suositellaan), tulee tästä laittaa huomautus näytteiden mukaan. Lasit värjätään (MGG) ja niiltä lasketaan 2x100 solua, joiden prosenttiosuudet ilmoitetaan. Jos näytteessä on paljon limaa, ei prosenttiosuuksia voida laskea luotettavasti. Tällöin ilmoitetaan vain arviot solujen määristä ja suhteista. Epiteelisolut/värekarvat kommentoidaan, samoin kuin mahdolliset verenvuodon jäljet ja bakteerit. Tehdään omassa laboratoriossa. TW-näyte neutrofiilit: < 50 % lymfosyytit: < 10 % eosinofiilit: < 2 % makrofaagit: % mast-solut: < 1 % BALL-näyte neutrofiilit: < 10 % lymfosyytit: % eosinofiilit: < 1 % makrofaagit: % mast-solut: < 2 % Näytteenottotekniikalla (mukaanlukien mm. näytteenottopuoli, huuhtelu- ja näytevolyymi, näytteenottosyvyyvs) on vaikutusta tuloksiin. Tulosten tulkinnassa tulee ottaa huomioon sekä näytteenottotekniset seikat että potilaan kliininen kuva. Bakteerien aiheuttamien hengitystietulehduksien yhteydessä tavataan neutrofiliaa. Tulehduksellisissa hengitystiesairauksissa (IAD) etenkin nuorilla hevosilla tavataan kohonneita mast-solujen (> 2 %) ja eosinofiilien (> 0,1 %) osuuksia. Myös puhkuria (RAO) sairastavilla hevosilla tavataan neutrofiliaa (> 20 %). Runsas hemosideriinin tai punasolujen määrä voi viitata rasituksen aiheuttamaan verenvuotoon hengitysteissä (EIPH, exercise induced pulmonary hemorrhage). Lähteet The Liphook Equine Hospital and Laboratory Consensus Statement of the American College of Veterinary Internal Medicine (ACVIM) Depecker M, Richard EA, Pitel PH, Fortier G, Leleu C, Couroucé-Malblanc A, 2014.Bronchoalveolar lavage fluid in Standardbred racehorses: Influence of unilateral/bilateral profiles and cut-off values on lower airway disease diagnosis. Vet J. 199:150, joskus harvoin allergisiin tiloihin. Virhelähteet: Vanha/fiksoimaton näyte solut hajonneet tai vaikeasti tunnistettavia. Movet Laboratoriokäsikirja 144

145 Ulkoloiset/raapenäyte Ulkoloistartunnan diagnosointiin. Näytteensaapumispäivänä. Raapenäyte. Näyte otetaan hieromalla parafiiniöljyä (jos ei ole, käytä ruokaöljyä) näytteenottokohtaan. Puhtaalla veitsellä raaputetaan voimakkaasti ihon pinnasta epiteelikerrosta ja öljyä, jotka siirretään puhtaaseen putkeen tai suljettavaan astiaan. Öljyn lisäys ja raaputus toistetaan kunnes epiteeli on rikki verinahkaan asti. Karvanäyte nypitään paperiseen kirjekuoreen. Suora mikroskopointi/värjäys omassa laboratoriossa. Lajit tunnistetaan ja vastataan. Näytteet tehdään ja vastataan päivittäin. Movet Laboratoriokäsikirja 145

146 Bakteriologiset ja sienitutkimukset Antibioottiherkkyysmääritykset 148 Bakteeri-, home- ja hiivaviljelyt 149 Dermatofyytit (sieniviljely + PCR tunnistus yleisimmille lajeille) 150 Hiivalääkeherkkyysmääritys 151 Movet Laboratoriokäsikirja 146

147 Nyt kerralla toimiva lääkevalinta myös hiivainfektioihin! Herkkyysmääritykset saatavilla seuraaville hiivalääkkeille: Itrakonatsoli Ketokonatsoli Nystatiini Mikonatsoli Flukonatsoli Amfoterisiini Vorikonatsoli Movet Laboratoriokäsikirja 147

148 Antibioottiherkkyysmääritykset Tehdään pyydettäessä laboratoriossa tehdystä puhdasviljelystä tai asiakkaan omasta puhdasviljelmästä. Maljat tulee sulkea esim. parafilmillä tms. ja pakata lähetyslaatikkoon tiiviissä muovipussissa. Puhdasviljelystä voi ottaa myös yksittäisen puhtaan pesäkkeen M40 Transystem kuljetusputkeen. Virtsanäytteen voi lähettää Uricultille tai maljalle viljeltynä. Omasta puhdasviljelmästä tehty herkkyysmääritys valmistuu yhdessä vuorokaudessa. Tunnistuksen kanssa tutkimukseen kuluu 2 5 vrk. Jos valitset antibiootit itse, merkitse ne joko paperilähetteelle tai laboratoriopalvelussa Antibioottivalikoima tutkimusryhmän tutkimuksista valitsemalla max 7 antibioottia/herkkyysmääritys. Agardiffuusioon perustuva kiekkoherkkyysmenetelmä omassa laboratoriossa. Tulos ilmoitetaan S-, I-, R-arvoina (S= herkkä, I= Intermediate, R= Resistentti) Virhelähteet: tutkimukseen on lähetetty väärä bakteeri näytteenotossa on tapahtunut kontaminaatio tai runsas normaalifloora vaikeuttaa patogeenin osoittamista ennen näytteenottoa aloitettu lääkehoito tai liian aikaisin lääkehoidon lopettamisesta otettu näyte voi estää taudinaiheuttajan kasvun väärin säilytetty tai toimitettu näyte Antibioottivalikoima: Amikasiini Amoksisilliini Amoksisilliini+ klavulaanihappo Ampisilliini Azitromysiini Ceftiofur Doksisykliini Enrofloksasiini Erytromysiini Fusidiinihappo Gentamysiini G-penisilliini Kanamysiini Kefaleksiini Kefalotiini Kefoperatsoni = kefovesiini Klindamysiini Kloramfenkoli Linkomysiini Marbofloksasiini Mesillinaami Metronidatsoli Neomysiini (Framysetiini) Nitrofurantoiini Norfloksasiini Oksasilliini Penisilliini low Polymyksiini Rifampisiini Siprofloksasiini Tetrasykliini Tobramysiini Trimetopriimi+sulfa Tylosiini Movet Laboratoriokäsikirja 148

149 Bakteeri-, home- ja hiivaviljelyt Mainitse lähetteessä näytteenottopaikka, mahdollinen antibakteerilääkitys, infektion työdiagnoosi ja mahdollinen bakteerilajiepäily. Mahdollisimman tarkat tiedot auttavat laboratoriota löytämään todelliset taudinaiheuttajat. Patogeeniset homeet tunnistetaan sukutasolle. Hiivoista tunnistetaan lajitasolle Candida albicans. Bakteeriviljelyille 2 5 vrk. Home- ja hiivaviljelyt vastataan ensimmäisen kerran n. viikon kuluttua. Viljelyä jatketaan n. 2 3 viikkoa, jonka jälkeen annetaan lopullinen vastaus. Näytteenotto: Näytteenottoon tarkoitettuja geeliputkia voi tilata laboratoriosta esimerkiksi sähköpostilla tai nettisivujemme kautta. Näytteet voi toimittaa laboratorioon myös maljalle viljeltynä. Maljat tulee sulkea esim. parafilmillä tms. ja pakata lähetyslaatikkoon tiiviissä muovipussissa. Aspiraatio- ja punktionäytteet otetaan aseptisesti steriiliin koeputkeen. Virtsanäytteen voi lähettää Uricultille tai maljalle viljeltynä. Kokovirtsa tulee lähettää kylmälähetyksenä. Maitonäytteet lähetetään lisäaineettomissa steriileissä putkissa. Hiiva- ja homeviljelyitä tehdään mm. silmä- ja kohtunäytteille. Näyte otetaan elatusaineelliseen lähetysputkeen (esim. M40 Transystem) tai vähintään steriilillä saliinilla kostutettuun pumpulipuikkoon. Lähetetietojen perusteella näytealueella patogeeneina pidettävien aerobibakteerien viljely yleis-/selektiivisillä elatusaineilla. Todennäköiset patogeenit tunnistetaan, ei tyypitetä. Tulkinta tulee aina suhteuttaa kliiniseen kuvaan. Tehdään omassa laboratoriossa. Virhelähteet: kuivunut näyte kontaminoitunut näyte tai runsas normaalifloora lääkitys virtsa vanhaa tai säilytetty lämpimässä tutkimukseen on lähetetty väärä bakteeri näyte on otettu tai toimitettu väärin Lisätietoa home- ja hiivaviljelyistä: Albihn A, Båverud V, Magnusson U. 2003; Uterine Microbiology and Antimicrobial Susceptibility in Isolated Bacteria from Mares with Fertility Problems. Acta Veterinaria Scandinavica 44: Sellon D C, Long M. Equine Infectious Diseases. Brooks D E. 2002; Equine Ophthalmology. AAEP PROCEEDINGS Vol. 48 Movet Laboratoriokäsikirja 149

150 Dermatofyytit (sieniviljely + PCR tunnistus yleisimmille lajeille) Silsa on kissoilla, koirilla, hevosilla ja naudoilla Microsporum- ja Trichophyton -sukuisten sienten aiheuttama sienitauti, jonka tyypillisimpiä oireita ovat karvattomat, punoittavat ja hilseilevät ihottumalaikut, jotka harvoin kutiavat tai haavautuvat. Laikut ovat usein muodoltaan pyöreitä ja alkavat taudin pitkittyessä parantua keskeltä, jolloin laikut muuttuvat rengasmaisiksi. Sienirihmaston kasvu voi ilmetä myös ihon sarveiskerroksen paksuuntumisena ja karvatuppitulehduksina. Sieni käyttää ravinnokseen keratiinia, joten sitä voi esiintyä ihon ja karvojen ohella myös kynsissä. Lisäksi tauti voi esiintyä oireettomana tai vähäoireisena, etenkin pitkäkarvaisilla kissoilla. Tällöin eläin ei itse oireile, mutta voi tartuttaa taudin itiöiden (arthrospore) välityksellä ihmisiin tai muihin eläimiin. Itiöt voivat säilyä tartuntakykyisinä jopa yli 12 kk. Tautia esiintyy kaikilla kotieläimillä, mutta yleisimmin kissoilla ja koirilla. Tavallisin tauti on nuorilla, hyvin vanhoilla tai muuten immuniteetiltaan heikentyneillä eläimillä. Dermatofytoosi voidaan todeta karvanäytteestä sieniviljelyn avulla. Varsinkin silloin, kun epäillään eläimen kantavan tautia oireettomasti, harjataan koko eläin puhtaalla hammasharjalla, jonka jälkeen harja suljetaan puhtaaseen paperiseen kirjekuoreen. Lisäksi mahdollisen karvattoman laikun reunalta nypitään muutamia huonokuntoisia karvoja niiden kasvusuuntaan ja myös mahdollista rupea rapsutetaan kirjekuoreen. Näytettä ei saa ottaa muovipussiin bakteerikasvun estämiseksi. Jos infektio on kynnessä, voidaan kynnestä lähettää pala laboratorioon suljettuna paperiseen kirjekuoreen. Lopullinen vastaus 3 vk. Positiivinen tulos vastataan heti kun tunnistus pystytään tekemään. Lajikirjosta ja mahdollisista näytteenottoa edeltäneistä hoidoista johtuen negatiivista tulosta ei vastata ennen kuin näyte on ollut viljelyssä vähintään 21 vuorokautta. Karvanäyte. Sieniviljely ja mikroskopointi omassa laboratoriossa. Epäilyttävä kasvu tunnistetaan joko mikroskopoimalla tai tiettyjen lajien osalta PCR-menetelmällä. PRC tunnistukseen kuuluvat lajit: M. canis, T. mentagrophytes, M. gypseum sekä pälvisilsan eli Trichophyton verrucosumin. kissa, koira: pos./neg. lajien Microsporum canis, Microsporum gypseum, Trichophyton mentagrophytes osalta. hevonen: pos./neg. lajien Trichophyton equinum, Microsporum equinum, Microsporum gypseum, Microsporum canis, Trichophyton verrucosum osalta. voidaan tehdä myös kaikista muista kotieläimistä Älä laita lähetettä näytteen kanssa samaan kirjekuoreen. Movet Laboratoriokäsikirja 150

151 Hiivalääkeherkkyysmääritys Tehdään pyydettäessä laboratoriossa tehdystä viljelystä tai asiakkaan omasta puhdasviljelmästä. Maljat tulee sulkea esim. parafilmillä tms. ja pakata lähetyslaatikkoon tiiviissä muovipussissa. Tutkittavat hiivalääkkeet: itrakonatsoli ketokonatsoli nystatiini mikonatsoli flukonatsoli amfoterisiini vorikonatsoli 1 5 vrk. Kiekkoherkkyysmenetelmä. Tulos ilmoitetaan S-, I-, R-arvoina (S= herkkä, I= Intermediate, R= Resistentti). Movet Laboratoriokäsikirja 151

152 Patogeeni PCR -tutkimukset Bordetella bronchiseptica qpcr kissa /koira / hevonen 154 Brucella canis vasta-aineet -pikatesti tai -qpcr 155 CDV Canine distempervirus (penikkatauti) qpcr 156 Chlamydophila felis qpcr 157 CHV Canine herpes virus (qpcr) 158 Canine parainfluenzavirus 159 EHV-1 hevosen herpesvirus 1 ja EHV-4, hevosen herpesvirus 4 qpcr 160 FCV Feline calicivirus qpcr 161 FeLV kissan leukemiavirus ja FIV kissan immuunikatovirus qpcr (B erottelematta) 162 FHV Feline herpesvirus qpcr 163 Giardia (ELISA, qpcr, pikatesti) 164 Microsporum canis qpcr (omasta viljelystä) 165 Mycoplasma bovis vasta-aineet ja qpcr (nauta) 166 Mycoplasma felis qpcr 167 PCV2 Porcine Circovirus tyyppi 2 qpcr (S/B/Swab) 168 Pälvisilsa l. Trichophyton verrucosum (viljely + qpcr) 169 Strongylus vulgaris - iso sukkulamato (qpcr) (hevonen) 170 Tritrichomonas foetus (qpcr) 171 Utaretulehdus-PCR: 15 patogeenia + betalaktamaasigeeni 172 Movet Laboratoriokäsikirja 152

153 Mikäs nuilla muilla on? Movetilta Mycoplasma bovis PCR-tulokset nopeasti. Näytteenottovälineet kuuluvat tutkimusten hintaan. Muista myös halvaus-, hypomagnesemia- ja energiatasapainopaketit sekä pälvisilsan PCR-tunnistus. Movet Laboratoriokäsikirja 153

154 Bordetella bronchiseptica qpcr kissa /koira / hevonen Bordetella bronchiseptica on gram-negatiivinen sauvabakteeri, joka aiheuttaa koirille kennelyskää ja kuuluu kissoilla neljän yleisimmän hengitystieinfektioiden aiheuttajien joukkoon. Kissoilla oireet vaihtelevat hengitystie- ja silmäoireista jopa keuhkokuumeeseen. Koirilla oireisiin kuuluu pääasiallisesti keuhkoputkentulehdusta ja yskää. Bakteeri säilyy ympäristössä suhteellisen hyvin, mutta on kuitenkin herkkä desinfektioaineille. Se tarttuu suorassa kontaktissa (haistelu, nuoleminen), pisaratartuntana tai jopa välillisesti (esim. pinnoilta, käsistä, harjoista). Tämän lisäksi tauti voi tarttua lajien välillä. Infektio hoidetaan antibiooteilla ja tarvittaessa tukihoidolla. Bakteerin tunnistamiseen käytetään PCR menetelmää, jolla tunnistetaan patogeenin DNA:ta infektioalueelta otetusta näytteestä. 1 7 vrk. Analysoidaan kahdesti viikossa. Nukkatikkunäyte nielusta, nenästä tai silmäeritteestä. Myös keuhkohuuhtelunäyte käy. Mikäli eläin on rokotettu viimeisen kuukauden aikana elävää taudinaiheuttajaa sisältävällä rokotteella, voi rokote aiheuttaa vääriä positiivisia tuloksia. Rokotteen vaikutus häviää taudinaiheuttajasta riippuen noin 3-4 viikossa. DNA-tekniikat (qpcr). Pos./neg Movet Laboratoriokäsikirja 154

155 Brucella canis vasta-aineet -pikatesti tai -qpcr Brusella canis -bakteeri aiheuttaa bruselloosi nimisen taudin tarttuessaan koiraan. Myös Brusella abortus ja Brusella suis voivat infektoida koiraa. Yleensä tartunta saadaan astutuksen yhteydessä. Tartunnassa bakteeri hakeutuu ensisijaisesti koiran sukuelimiin, joissa infektio ilmenee. Tartunnan alkuvaiheessa oireita voi ilmetä myös imusolmukkeissa. Narttukoiran infektio voi olla vaikea havaita. Yleensä infektion mahdollisuutta aletaan pohtia epäonnistuneen tiineyden jälkeen. Osa tai kaikki pennuista syntyvät kuolleina tai abortoituvat. Tyypillisesti ongelmat ilmenevät tiineyden loppuvaiheessa. Tartunta voi pysyä piilevänä, koska nartulla voi olla myös onnistuneita pentueita. Tiinehtyvyysongelmien yhteydessä tulisi Brucella-infektion mahdollisuus ottaa huomioon. Uroskoirilla infektio huomataan yleensä helpommin infektion aiheuttaman kivesten ja eturauhasen tulehduksen vuoksi. Bakteeri voidaan varmimmin todeta siemennesteestä. Brusella canis bakteeri voi tarttua myös ihmiseen, mikä tulisi ottaa huomioon infektiota epäiltäessä. Oireettoman koiran ihmiselle aiheuttama infektioriski on pieni. Suurin infektioriski on käsiteltäessä kuolleina syntyneitä tai abortoituneita sikiöitä tai sikiökalvoja. Tartunnan saa herkästi myös muista synnytyseritteistä sekä juoksujen eritteistä. Uroksilla bakteeria erittyy etenkin siemennesteeseen sekä virtsaan. Suomalaisten, koko ikänsä Suomessa eläneiden, koirien infektioriski on pieni. Tuontikoirat sekä siitoskäytössä olevat ulkomaalaiset koirat tulisi tutkia ennen astutusta. Vasta-ainetutkimusta tulisi käyttää, mikäli mahdollisesta tartunnasta on kulunut yli kolme viikkoa. Tässä ajassa vasta-ainetasot ovat ehtineet nousta. Mikäli halutaan tutkia mahdollista akuuttia infektiota, tulisi näyte tutkia PCR-tekniikalla. Mikäli vasta-aine/pcr tutkimuksella saadaan positiivinen tulos, on eläinlääkärin ja laboratorion ilmoitettava tapauksesta eläintautilain ja maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 1010/2013 mukaisesti joko kunnaneläinlääkärille tai aluehallintovirastoon. Ilmoitus tehdään ilman yksilöiviä tietoja, jolloin tartunnan saaneen koiran tai sen omistajan tietoja ei voida yhdistää tautitapaukseen. Tartunnan saaneen koiran lopettamista suositellaan. Mikäli ei päädytä lopettamiseen, tulee koira poistaa siitoskäytöstä (sterilointi/kastrointi). Antibioottihoito ei välttämättä tuhoa bakteeria, mutta pitää oireet poissa. Antibioottihoidon jälkeenkin oireet voivat uusiutua. Infektoituneen koiran kontaktia muihin koiriin tulee välttää. Suomessa asuvilla koirilla tautia on ensimmäisen kerran todettu vuonna Toinen infektio on todettu vuonna 2013 kennelissä, jossa tartunta ehti levitä useampaan koiraan. Molemmissa tapauksissa tartunnanlähteenä on ollut ulkomailta tuotu koira. Vasta-ainetesti näytteensaapumispäivänä, qpcr 1 7 vrk, analysoidaan kahdesti viikossa. Vasta-ainetutkimus: 1 ml seerumia, kylmälähetys qpcr: pyyhkäisynäyte pumpulipuikolla tai nukkatikulla emättimestä (juoksuerite) tai siittimestä, virtsa, siemenestettä, pyyhkäisynäyte kuolleesta pennusta tai sikiökalvoista. Vasta-ainepikatesti tai Brucella spp -qpcr, molemmat omassa laboratoriossa. Lisäksi tutkimme näytteitä RSATmenetelmällä rajan ylityksiä varten (esim. Australia). Lisätietoa elainten+terveys+ja+elaintaudit/ elaintaudit/lemmikkielaimet/koirat/brucella+canis Movet Laboratoriokäsikirja 155

156 CDV Canine distempervirus (penikkatauti) qpcr Canine distemper virus (CDV) aiheuttaa koiralle niin kutsutun penikkataudin. Se on yksijuosteinen RNA-virus, joka kuuluu paramyxovirusten heimoon. Virustauti on erittäin tehokas leviämään. Tyypillisesti esiintyy flunssankaltaisia oireita: nuhaa, kuumetta, silmätulehduksia ja hengitystieoireita. Lisäksi saattaa esiintyä suolisto-oireita. Taudin edetessä voi esiintyä myös hermosto-oireita. Kuten monet muutkin virustaudit, CDV voi aiheuttaa sekundaari-infektioille altistavia epiteelisoluvaurioita. Penikkatautia vastaan on olemassa tehokkaita rokotteita, jotka antavat hyvän suojan tautia vastaan. CDV:n tunnistamiseen käytetään PCR menetelmää, jolla tunnistetaan patogeenin RNA:ta infektioalueelta otetusta näytteestä. 1 7 vrk. Analysoidaan kahdesti viikossa. Virtsa 1 ml tai nukkatikkunäyte nielusta, nenästä, ulosteesta tai silmäeritteestä. Mikäli eläin on rokotettu viimeisen kuukauden aikana elävää taudinaiheuttajaa sisältävällä rokotteella, voi rokote aiheuttaa vääriä positiivisia tuloksia. Rokotteen vaikutus häviää taudinaiheuttajasta riippuen noin 3-4 viikossa. Virtsa on luotettavin näytemateriaali, kun näyte joudutaan ottamaan rokottamisen jälkeen. DNA-tekniikat (qpcr) Pos./neg. Movet Laboratoriokäsikirja 156

157 Chlamydophila felis qpcr Chlamydophila felis on yksi neljästä kissan hengitystieinfektioiden pääaiheuttajista. Sitä esiintyy maailmanlaajuisesti. Taudin itämisaika vaihtelee muutamasta vuorokaudesta aina 10 vuorokauteen. Bakteeri aiheuttaa hoitamattomana kroonisia ylähengitystieoireita (yskä, keuhkokuume, silmäoireet, nenävuoto ym.) Tautia esiintyy erityisesti 2 6 kuukauden ikäisissä pennuissa ja monikissatalouksissa. Hoitamattomat kissat erittävät bakteeria esimerkiksi syljen ja silmänesteen välityksellä ympäristöönsä. Krooninen kantaja voi olla välillä täysin oireeton, mutta esimerkiksi stressin seurauksena oireet tulevat takaisin. Tyypillisin oire on märkivä silmätulehdus, mutta vakavampiakin oireita voi ilmetä. Niitä ovat mm. pienten pentujen keuhkotulehdukset, jotka johtavat kuolemaan sekä kantavan naaraan abortit. Klamydioosia hoidetaan pitkällä antibioottikuurilla. 1 7 vrk. Analysoidaan kahdesti viikossa. Nukkatikkunäyte nielusta, nenästä tai silmäeritteestä. Mikäli eläin on rokotettu viimeisen kuukauden aikana elävää taudinaiheuttajaa sisältävällä rokotteella, voi rokote aiheuttaa vääriä positiivisia tuloksia. qpcr omassa laboratoriossa. Pos./neg. Movet Laboratoriokäsikirja 157

158 CHV Canine herpes virus (qpcr) Koiran herpesvirusta esiintyy maailmanlaajuisesti. Se on ensisijaisesti aikuisten koirien ja yli 4 viikon ikäisten pentujen lieväoireinen hengitystietartunta. Toisaalta herpes on myös yksi suurin syyllinen vastasyntyneiden (9 14 pv ikäisten) pentujen kuolemaan. Jalostusnartuilla se saattaa aiheuttaa hedelmättömyyttä, keskenmenoja, pienentyneitä pentuekokoja sekä heikkoina syntyviä pentuja. Uroksilla taas saattaa esiintyä rakkuloita ulkoisissa sukuelimissä. Herpes tarttuu pääsääntöisesti pisaratartuntana (mutta myös esim. astutustilanteessa). Pentu voi saada tartunnan milloin tahansa tiineyden aikana. Suurin osa pennuista saa viruksen emältään istukan kautta tai synnytyskanavassa. Jos tartunta tapahtuu jo kohdussa, seuraukset riippuvat tiineysvaiheesta; varhaisessa tiineydessä alkiot kuolevat ja sulavat pois, lopputiineydessä pennut voivat syntyä ennenaikaisesti. Viruksen itämisaika on 3 7 päivää. PCR on CHV:n toteamiseen yksi parhaimpia menetelmiä. Vasta-aineisiin pohjautuvien menetelmien herkkyys ei välttämättä riitä, sillä vasta-ainetasot saattavat olla hyvin alhaiset. On myös huomioitava, että jalostusnaaraita rokotetaan herpestä vastaan, jolloin vasta-ainetasot ovat luonnollisesti koholla. PCR-menetelmä tunnistaa itse viruksen. PCR:mme on suunniteltu herpesspesifiset alukkeet, jotka sitoutuvat ainoastaan tämän viruksen DNA:n. Koska virus on välillä latentissa vaiheessa (lepovaiheessa), on myös PCR-diagnostiikka haasteellista. PCR:mme on erittäin herkkä, mikä mahdollistaa minimaalisenkin patogeenimäärän (muutamia viruksia) tunnistamisen, mikäli sitä näytteessä ylipäätään on. 1 7 vrk. Analysoidaan kahdesti viikossa. Nukkatikkunäyte infektoituneelta, virusta erittävältä, oireelliselta alueelta (ensisijaisesti nenän, silmien tai nielun eritteestä tai keuhkoputkihuuhtelusta, emättimen tai siittimen epiteeliltä, tai kudosta abortoituneesta sikiöstä). Myös EDTA-veri mahdollinen. Mikäli eläin on rokotettu viimeisen kuukauden aikana elävää taudinaiheuttajaa sisältävällä rokotteella, voi rokote aiheuttaa vääriä positiivisia tuloksia. Rokotteen vaikutus häviää taudinaiheuttajasta riippuen noin 3-4 viikossa. qpcr omassa laboratoriossa. Pos./neg. Movet Laboratoriokäsikirja 158

159 Canine parainfluenzavirus Canine parainflunza virus on koiralla yksi kennelyskän aiheuttajista. Se on yksijuosteinen RNA-virus, joka kuuluu Paramyxovirusten heimoon. Koirilla oireet ovat pääasiallisesti ylähengitystieoireita (yskä ja nuha) sekä ruokahaluttomuutta. Virus on erittäin tehokas leviämään ja se tarttuu suorassa kontaktissa sekä pisaratartuntana. Kuten monet muutkin virustaudit, CDV voi aiheuttaa sekundaari-infektioille altistavia epiteelisoluvaurioita. Koiran parainfluenssaviruksen tunnistamiseen käytetään PCR menetelmää, jolla tunnistetaan patogeenin RNA:ta infektioalueelta otetusta näytteestä. 1 7 vrk. Analysoidaan kahdesti viikossa. Nukkatikkunäyte nielusta, nenästä tai silmäeritteestä. Mikäli eläin on rokotettu viimeisen kuukauden aikana elävää taudinaiheuttajaa sisältävällä rokotteella, voi rokote aiheuttaa vääriä positiivisia tuloksia. Rokotteen vaikutus häviää taudinaiheuttajasta riippuen noin 3 viikossa. DNA-tekniikat (qpcr). Pos./neg. Movet Laboratoriokäsikirja 159

160 EHV-1 hevosen herpesvirus 1 ja EHV-4, hevosen herpesvirus 4 qpcr EHV-1 ja EHV-4 ovat hevosen herpesviruksia. Herpesvirus kuuluu DNA-virusten ryhmään. Molempia viruksia esiintyy maailmanlaajuisesti. EHV-1 aiheuttaa abortteja, hengitystieinfektioita ja neurologisia oireita. EHV-4 puolestaan aiheuttaa pääasiallisesti hengitystieinfektioita, mutta satunnaisesti se saattaa aiheuttaa myös abortteja. Infektio on erittäin nopea, ja oireet voivat alkaa jo 24 tunnissa, mutta tyypillisemmin 4 6 vuorokautta infektoitumisesta. Virus leviää aerosolina eli ilman mukana. Infektoitumisen jälkeen sairastunut eläin levittää virusta vielä noin 7 10 vuorokautta, mutta mahdollisesti pidempäänkin. Tämän vuoksi suositellaan sairastuneen eläimen pitämistä karanteenissa diagnoosin jälkeen. Virus saattaa levitä myös epäsuorasti pinnoilta, sillä se selviää useita viikkoja ympäristössä. Virusta erittyy voimakkaimmin infektion ensimmäisinä päivinä. Tyypilliset oireet: kuumeilu, yleensä yhdistettynä muihinkin oireisiin, mutta se saattaa myös olla ainoa oire hengitystietulehdus, yskiminen, nuha varsat, jotka ovat infektoituneet tiineyden aikana voivat syntyessään olla heikompia kuin terveet varsat. abortti tapahtuu yleensä myöhäisessä raskaudessa (8 kuukauden jälkeen), harvemmin jo niinkin varhain kuin neljän kuukauden iässä. neurologisissa oireissa takajalkojen (harvoissa tapauksissa etujalkojen) koordinaatio-ongelmia, virtsankarkailua/ tiputtelua 1 7 vrk. Analysoidaan kahdesti viikossa. Nukkatikulla tai vaihtoehtoisesti pumpulipuikolla infektoituneelta, virusta erittävältä alueelta (sieraimien eritteestä, silmien eritteestä, vaginan eritteestä tai kuolleiden varsojen eritteistä/kudoksesta, tämän lisäksi voi lähettää myös verinäytteen). Rokotteiden aiheuttamat väärät positiiviset tulokset ovat harvinaisia ainakin EHV 1 -virusten kohdalla. Nicola Pusterla, Kristin P. Chaney, Roger Maes, Annabel G. Wise, Robert Holland, Hal C. Schott II Investigation of the molecular detection of vaccine-derived equine herpesvirus type 1 in blood and nasal secretions from horses following intramuscular vaccination. J Vet Diagn Invest 19: qpcr omassa laboratoriossa. Pos./neg. Movet Laboratoriokäsikirja 160

161 FCV Feline calicivirus qpcr Kissan calicivirus on yksi neljästä kissan hengitystieinfektioiden pääaiheuttajista. Se on RNA virus, joka aiheuttaa ylähengitystieinfektioita. Infektion erityispiirteenä on haavainen limakalvotulehdus suussa, sekä krooniseksi muuttunut ientulehdus. Pennuilla virus saattaa aiheuttaa vakavan keuhkokuumeen. Calicia esiintyy maailmanlaajuisesti. Se on erittäin tehokas leviämään ja se leviää pisaratartuntana suun, sierainten ja silmien eritteestä. Virus on erittäin kestävä ja voi levitä välillisesti myös kontaminoituneelta pinnalta vielä viikkojenkin jälkeen. Virusinfektioon ei ole olemassa tehokasta hoitoa. Tukihoitona sekundääri-infektioita estämään käytetään antibiootteja. Calicia vastaan on rokote, mutta rokotus ei välttämättä estä kissan infektoitumista vaan helpottaa oireita. 1 7 vrk. Analysoidaan kahdesti viikossa. Näyte: Nukkatikkunäyte nielusta, nenästä tai silmäeritteestä. Mikäli eläin on rokotettu viimeisen kuukauden aikana elävää taudinaiheuttajaa sisältävällä rokotteella, voi rokote aiheuttaa vääriä positiivisia tuloksia. Rokotteen vaikutus häviää taudinaiheuttajasta riippuen noin 3-4 viikossa. qpcr omassa laboratoriossa. Pos./neg. Movet Laboratoriokäsikirja 161

162 FeLV kissan leukemiavirus ja FIV kissan immuunikatovirus qpcr (B erottelematta) FeLV on kissan leukemiavirus, joka aiheuttaa kasvaimia sekä altistaa toissijaisille tulehduksille heikentäessään immuunijärjestelmää. Muina oireina voi ilmetä mm. anemiaa ja kuumetta. Virus on hyvin tarttuva RNA-virus, joka ei kuitenkaan säily kauaa infektiivisenä ympäristössä. Se tarttuukin lähinnä syljen ja muiden eritteiden välityksellä, sekä emolta pennuille istukan ja maidon kautta. Yleensä kissat paranevat infektiosta, mutta osa voi jäädä kantajiksi. Kantajien ennuste on huono. FIV on retrovirus, joka aiheuttaa kissoilla immuunikadon. Tartuntaa seuraa kolmivaiheinen sairastuminen. Jonkin aikaa tartunnan jälkeen ilmenee lieviä oireita, kuten sahaavaa kuumetta ja imusolmukkeiden turvotusta. Nämä oireet voivat jäädä täysin huomaamatta. Ensioireiden jälkeen alkaa oireeton vaihe, jonka pituus vaihtelee kuukausista vuosiin. Kolmannessa vaiheessa kissan immuunipuolustus ei pysty enää vastustamaan parasiitti ja mikrobi-infektioita, jolloin kissa sairastuu helposti esimerkiksi hengitystie-, iho- ja silmätulehduksiin. Yleensä sairaus johtaa lopulta kuolemaan. Virus ei tartu kovin helposti, vaan se vaatii tarttuakseen verikontaktin, esimerkiksi puremahaavan tai verensiirron. 1 7 vrk. Analysoidaan kahdesti viikossa. EDTA kokoveri 0,5 ml. Säilytä jääkaapissa. qpcr omassa laboratoriossa. Koska pikatesteissä on riski vääriin positiivisiin tuloksiin, suositellaan jokaisen positiivisen tuloksen varmistamista PCR-menetelmällä. Pakastamme jokaisen pikatestillä todetun positiivisen EDTA kokoverinäytteen tarkistusta varten. FeLV : pos./neg. FIV : pos./neg. Movet Laboratoriokäsikirja 162

163 FHV Feline herpesvirus qpcr Kissan herpes virus (rinotrakeiitti virus) on yksi neljästä kissan hengitystieinfektioiden pääaiheuttajista. Se on DNA virus, joka aiheuttaa monenlaisia ylähengitystieoireita: sierainvuotoa, silmien vuotoa ja silmätulehduksia, yskää ym. flunssankaltaisia oireita. Kissojen herpestä esiintyy maailman laajuisesti. Se on erittäin tehokas leviämään ja leviää pisaratartuntana suun, sieraimen tai silmien eritteestä. Infektion itämisaika vaihtelee muutamasta vuorokaudesta aina muutamaan viikkoon. Akuutti infektio kestää viikkoja. Tämän jälkeen virus piiloutuu elimistöön latentiksi (hermostoon) ja kissa jää siis kantajaksi. Latentissa vaiheessa kissa on oireeton. Kuitenkin esim. stressitilanteessa, virus aktivoituu uudelleen aiheuttaen oireet. Virusinfektioon ei ole olemassa tehokasta hoitoa. Tukihoitona sekundääri-infektioita estämään käytetään antibiootteja. Herpestä vastaan on tehokas rokote, mutta rokotus ei välttämättä estä kissan infektoitumista vaan helpottaa oireita. 1 7 vrk. Analysoidaan kahdesti viikossa. Näyte: Nukkatikkunäyte nielusta, nenästä tai silmäeritteestä. Mikäli eläin on rokotettu viimeisen kuukauden aikana elävää taudinaiheuttajaa sisältävällä rokotteella, voi rokote aiheuttaa vääriä positiivisia tuloksia. Herpeksen kohdalla rokotteen vaikutusajasta tulosten luotettavuuteen ei ole olemassa tarkkaa tutkittua tietoa. Suosituksena pidetään noin 3-4 viikkoa. Guidelines on Feline Infectious Diseases. FELINE HERPESVIRUS-1. March 2007 by the European Advisory Board on Cat Diseases. qpcr omassa laboratoriossa. Pos./neg. Movet Laboratoriokäsikirja 163

164 Giardia (ELISA, qpcr, pikatesti) Giardia on yksisoluinen ihmisissä ja eläimissä ripulitauteja (giardiaasi) aiheuttava alkueläin. Eläimillä se on yleisin kissoilla ja koirilla. Tartunnan voi saada saastuneesta vedestä tai ympäristöstä. Myös oireettomat eläimet voivat levittää ja tartuttaa sitä toisiin eläimiin ja ihmisiin. Suolistossa giardia esiintyy aktiivisesti liikkuvana ja ravintoa ottavana trofosoi iitti-muotona, ja suoliston ulkopuolella kystina, jotka kestävät suuriakin ympäristöolojen muutoksia ja näin ollen voivat säilyä infektoivina pitkään. Nuorilla yksilöillä giardiaasi on yleensä oireellinen. Tyypillisiä oireita ovat oksentelu, vaalea rasvainen ripuli ja laihtuminen. Kasvavien yksilöiden kasvu voi hidastua. Myöhemmin vastustuskyvyn kehittyessä oireet saattavat hävitä, mutta eläin levittää yhä kystia ulosteiden mukana ympäristöönsä. Kenneleissä ja kissaloissa giardia-infektiot voivat lisätä pentukuolleisuutta ja heikentää pentujen kasvua. Giardiaasin hoitoon käytetään normaalia pidempää matolääkekuuria. Myös elinympäristön puhdistaminen ja desinfiointi on ensiarvoisen tärkeää. Pikatesti näytteensaapumispäivänä, qpcr 1 7 vrk, analysoidaan kahdesti viikossa. Ulostenäyte. Valittavana pikatesti, ELISA tai qpcr, kaikki omassa laboratoriossa. Pikatesti ja ELISA tunnistavat giardia-antigeenin. Pikatestin herkkyys on % ja spesifisyys 88.2 %. ELISAn herkkyys on 100 % ja spesifisyys 99.6 %. Pos./neg. Movet Laboratoriokäsikirja 164

165 Microsporum canis qpcr (omasta viljelystä) Microsporum canis kuuluu dermatofyytteihin ja on yleisin ihon sieni-infektion aiheuttaja kissoilla ja koirilla. Yli 95 % kissojen sieni-infektioista on juuri M. caniksen aiheuttamia. Microsporum canis saattaa tarttua myös ihmiseen ja näin ollen se luokitellaan zoonoosiksi. Se on erittäin tarttuva ja usein perheissä, jossa eläin sairastuu, tavataan infektiota myös muilla perheenjäsenillä. Sienet tarttuvat sekä suoraan että välillisesti (hoitotarvikkeet, häkit ym.) Sieni-itiöt ovat äärimmäisen kestäviä ja ne voivat säilyä tartuntakykyisinä ympäristössä jopa vuosia. Infektiolle erityisen herkkiä ovat eläimet ja ihmiset, joilla on heikentynyt vastustuskyky tai ihossaan ennestään jokin vauriokohta. Sairastunut kissa saattaa olla myös oireeton, joten tautia ei havaita taloudessa ennen kuin jokin heikompi yksilö (pentu, vanhus, sairas) alkaa oireilla. Oireita saattavat olla katkeillut karva, ihon punoitus, hilseily, kutina, leuan akne ja yksi erityisen tyypillinen ilmiö on pyöreä ihovaurio (ringworm). M. caniksen diagnosointi on aikaa vievää pelkällä sieniviljelyllä. Varman negatiivisen tai positiivisen tuloksen saamiseen kuluu aikaa useita viikkoja. Olemme Movetissa kehittäneet qpcr testin Microsporum canikselle, joka on yhdistetty lyhyeen viljelykasvatukseen. Näyte otetaan puhtaalla hammasharjalla kissasta samoin kuin pelkkää viljelyäkin varten ja näytteestä tehdään sieniviljely. Tästä kasvatuksesta (riippuen kuinka nopeasti pesäkkeet kehittyvät) otetaan materiaalia 5 8 päivän kohdalla qpcr tutkimukseen. Pelkällä sieniviljelyllä vastauksen saaminen kestää vähintään 14 vuorokautta. Jos kissalassa todetaan sieni-infektio, tulisi kasvattajan noudattaa Suomen kissaliiton antamia ohjeita. Kissaliitto ry:n kotisivuilta löytyy lomake sienitalouksille ( Kissaliiton sivuilta löytyy myös ohjeita ympäristön puhdistamisesta. 1 7 vrk. Analysoidaan kahdesti viikossa. Näyte otetaan valmiista viljelystä. Nukkatikkua tai pumpulipuikkoa pyöritetään epäilyttävässä pesäkkeessä ja se suljetaan kuljetusputkeensa. ÄLÄ LÄHETÄ NÄYTETTÄ MALJALLA. Viljely ja/tai qpcr omassa laboratoriossa. Pos./neg. Movet Laboratoriokäsikirja 165

166 Mycoplasma bovis vasta-aineet ja qpcr (nauta) Mycoplasma bovis on bakteeri, joka on maailmanlaajuisesti yleisin nautojen hengitystietulehdusten aiheuttaja. Bakteeri on todettu Suomessa ensimmäisen kerran vuonna Hengitystietulehdusten lisäksi bakteeri aiheuttaa myös muita tulehduksia, kuten silmä-, korva- ja niveltulehduksia sekä mastiittia (utaretulehdus). Mastiitti laskee maitotuotosta merkittävästi vaikuttaen jopa seuraavalle tuotantokaudelle. Yleensä eläimet ovat kuitenkin oireettomia, joten infektio leviää helposti esimerkiksi ostettavien ja myytävien eläinten mukana. ETT on laatinut ohjeistuksen eläinkauppaa ja eläinnäyttelytoimintaa varten yhdessä nautasektorin kanssa sekä seurantaohjelman M. bovis tartuntojen vastustamiseksi nautatiloilla. Ohjeet löytyvät Eläintautien torjuntayhdistyksen (ETT) sivuilta. M. bovis ei ole virallisesti vastustettava eläintauti. Molemmilla menetelmillä 1 7 vrk. Vasta-ainemääritykset tehdään kerran viikossa ja PCR-tutkimukset kaksi kertaa viikossa. Vasta-ainetutkimus: 0.5 ml seerumia tai 2 ml maitoa. Säilytys jääkaapissa ennen toimitusta. PCR-tutkimus: Pyyhkäistään oireelliselta alueelta nukkatikkuun tai pumpulipuikkoon materiaalia, annetaan kuivahtaa muutaman minuutin ajan ja suljetaan kuljetusputkeen. Näyte voidaan ottaa esimerkiksi sieraimesta, nivelnesteestä tai siemennesteestä. Mastiitissa noudatetaan utaretulehdusnäytteenotto-ohjetta. Yhteen PCR testiin voidaan yhdistää useamman eläimen näytteet. Mastiittinäytteenotto: merkitse näytteenottoputket vedenkestävällä tussilla: lehmän nimi tai numero sekä vedin esim. Ypyli 405/VE näytteet otetaan jokaisesta neljänneksestä erillisiin putkiinsa pyyhi kuiva vedin huolellisesti desinfektioaineella erityisesti vedinkanavan ympärys. Kuivaa vedin puhtaalla paperilla. lypsä muutama ensimmäinen maitosuihke ohi ja vasta sitten näyteputkeen. Älä kosketa vetimellä putkea äläkä sormilla korkin sisäpintaa. Sulje putki. laita näyte heti jääkaappiin ja toimita putki mahdollisimman nopeasti (pikakirjeenä) laboratorioon. Lähetä kylmävaraajan kanssa. näytettä ei tule ottaa antibioottihoidon aikana, eikä jos hoidosta on kulunut alle kaksi viikkoa laboratorio yhdistää neljännesten näytteet Vasta-ainetutkimus ELISA tai qpcr omassa laboratoriossa. ELISA: Tulos alle 37 % tulkitaan negatiiviseksi. PCR: pos./neg. Lähteet: Mycoplasma bovis Infections in Cattle. American College of Veterinary Internal Medicine Consensus Statements; J Vet Intern Med 2011;25: mlhttp:// elainten+terveys+ja+elaintaudit/elaintaudit/naudat+ja+biisonit/ mycoplasma+bovis Movet Laboratoriokäsikirja 166

167 Mycoplasma felis qpcr Kissan Mycoplasma on yksi neljästä kissan hengitystieinfektioiden pääaiheuttajista. Mycoplasma on bakteeri, joka aiheuttaa tyypillisiä ylähengitystieoireita kuten yskää sekä silmien ja suun limakalvojen tulehdusta. Tämän lisäksi sen tiedetään aiheuttavan niveltulehduksia ja kantavilla naarailla jopa abortteja. Mycoplasmaa esiintyy maailmanlaajuisesti. Se on erittäin tehokas leviämään ja se leviää pisaratartuntana suun, sierainten ja silmien eritteestä. Mycoplasmaa hoidetaan pitkällä antibioottikuurilla (tetrasykliini) ja kaikki talouden kissat suositellaan hoidettavan yhtä aikaa. Mycoplasmaa vastaan ei ainakaan toistaiseksi ole saatavilla tehokasta rokotetta. Mycoplasman tunnistamiseen käytetään PCR menetelmää, jolla tunnistetaan patogeenin DNA:ta infektioalueelta otetusta näytteestä. 1 7 vrk. Analysoidaan kahdesti viikossa. Bronkoalveolaarinen huuhteluneste. Nukkatikkunäyte silmäeritteestä, nenän tai suun limakalvoilta. qpcr omassa laboratoriossa. Pos./neg. Movet Laboratoriokäsikirja 167

168 PCV2 Porcine Circovirus tyyppi 2 qpcr (S/B/Swab) Sikojen sirkovirus 2 kuuluu sirkovirusten sukuun ja on lipidivaipaton yksijuosteinen DNA-virus. Sirkovirus yhdistetään niin kutsuttuun PMWS syndroomaan (Postweaning Multisystemic Wasting Syndrome). PCV 2:lle altistuvat pääasiallisesti vieroitusikäiset porsaat, noin 6 8 viikon iässä. Altistavina tekijöinä pidetään esimerkiksi liian varhaista vieroitusta ja ternimaidon vähäistä saantia. Oireita ovat laihtuminen, kuumeilu, ruokahaluttomuus, hengitysongelmat, ripuli sekä yskä. Harvoissa tapauksissa saattaa esiintyä myös keskushermosto-oireita. Sairastuneissa porsaissa kuolleisuus saattaa olla hyvinkin korkea. Virustauti on todella tehokas leviämään. Se erittyy kaikkiin sian eritteisiin ja leviääkin näiden mukana tehokkaasti. PCV 2:lle on olemassa tehokkaita rokotteita, jotka suojaavat suhteellisen hyvin taudilta. PCV 2:n tunnistamiseen käytetään PCR menetelmää, jolla tunnistetaan patogeenin DNA:ta infektioalueelta otetusta näytteestä. 1 7 vrk. Analysoidaan kahdesti viikossa. Nukkatikkunäyte ulosteesta, nielusta, nenästä tai silmäeritteestä, EDTA-veri, seerumi. Mikäli eläin on rokotettu viimeisen kuukauden aikana elävää taudinaiheuttajaa sisältävällä rokotteella, voi rokote aiheuttaa vääriä positiivisia tuloksia. DNA-tekniikat (qpcr) Pos./neg. Movet Laboratoriokäsikirja 168

169 Pälvisilsa l. Trichophyton verrucosum (viljely + qpcr) Pälvisilsaa esiintyy yleisimmin naudoilla, mutta se voi myös infektoida muita kotieläimiä sekä ihmistä. Pälvisilsa luokitellaankin zoonoosiksi. Vuosittain Suomessa todetaan uusia tapauksia uudella tilalla. Pälvisilsa tarttuu suoraan kosketustartuntana eläimestä toiseen, mutta se voi levitä myös eläinten elinympäristöstä työvälineiden ja vaatteiden välityksellä sekä pölynä ilman kautta. Suurin riski leviämiselle muodostuu eläinkaupan ja eläinten siirtämisen kautta. Kaikki aiemmin infektoitumattomat eläimet voivat sairastua. Sienen itiöt säilyvät navettaympäristössä useita vuosia. Kuivissa olosuhteissa jopa 10 vuotta. Nauta itse voi levittää tautia vielä puoli vuotta oireiden häviämisen jälkeenkin. Myös oireettomat/rokotetut eläimet voivat kantaa itiöitä karvapeitteessään. Infektio voikin puhjeta tilalle tulleissa uusissa eläimissä. Itämisaika infektiolle on 1 4 viikkoa. Pälvisilsa on yleensä itsestään ohimenevä sairaus, jonka pitäisi parantua immuunivasteen kehittyessä itsestään 1 4 kuukauden kuluessa, mutta se voi myös kestää pidempään. Oikea hoito nopeuttaa paranemista. Kerran infektoituneet eläimet eivät yleensä sairastu uudelleen (pysyvä immuniteetti), mutta niiden kohdalla on huomioitava mahdollinen oireeton kantajuus. Pälvisilsa näkyy iholla pyöreinä (yleensä halkaisija 3 5 cm), kohollaan olevina, reunoiltaan leviävinä karvattomina läiskinä, jotka ajan mittaa muuttuvat harmaiksi ja panssarimaisiksi. Laikut eivät itsessään kutia mikäli vaurion myötä ihoon ei ole päässyt muuta infektiota. 1 7 vrk. Analysoidaan kahdesti viikossa. Viljelyä jatketaan 4 vk. Infektoitunut kohta voidaan puhdistaa pyyhkimällä alkoholipitoisella liuoksella, jonka annetaan kuivua. Sen jälkeen ihosta raaputetaan hilsettä vaurion reunoilta johonkin puhtaaseen putkeen/purkkiin. Myös vaurion harjaaminen kauppapuhtaalla hammasharjalla on hyvä näytteen keräämistapa. Hammasharja tulee sulkea erilliseen kirjekuoreen, jonka sisälle EI SAA laittaa lähetettä. Sieniviljely ja qpcr. PCR-tutkimus voidaan tehdä myös suoraan oireilevan eläimen hilseestä. Tällöin positiivinen tulos voidaan saada jo muutaman päivän kuluessa. Viljelyä jatketaan kuitenkin aina vähintään 4 viikkoa. Pos./neg. Hoito: Eläintautien torjuntayhdistys ETT ry ( ): palvisilsa Lähteet: S Pyörälä, T Tiihonen. Nautojen sairaudet. Helsingin yliopisto, Eläinlääketieteellinen tiedekunta, Oppimateriaalia 6, Eläintautien torjuntayhdistys ETT ry ( ): tarttuvat_taudit/nautojen_tarttuvat_taudit/palvisilsa EVIRA ( ): nautarokotteet/ The University of Adelaide, Mycology online ( ): mycology.adelaide.edu.au/fungal_descriptions/dermatophytes/ Trichophyton/verrucosum.html Movet Laboratoriokäsikirja 169

170 Strongylus vulgaris - iso sukkulamato (qpcr) (hevonen) Strongylus vulgaris on patogeenisin hevosen isoista sukkulamadoista, joita ei pystytä erottamaan harmittomammista pienistä sukkulamadoista tavallisessa mikroskopointiin perustuvassa McMaster-tutkimuksessa. S. vulgarista kutsutaan myös verimadoksi sen aikuismuodon verenpunaisen värin vuoksi. Laji on ollut harvinainen ongelma intervallimadotuksen aikakaudella, mutta lisääntyneen matolääkeresistenssin vuoksi käyttöönotetun kohdennetun, lantanäytetutkimuksiin perustuvan loishäädön myötä, on sen todettu yleistyvän. Ennen matolääkkeiden markkinoille tuloa oli S. vulgariksen esiintyvyys jopa %. Movetilla vuonna 2015 tehdyn kartoituksen perusteella loisen tallikohtainen esiintyvyys on Suomessa tällä hetkellä vajaat 12 %. Loisen aiheuttamat vakavatkin oireet, kuten ähky ja kuume, johtuvat loisen toukkavaiheiden vaelluksesta hevosen elimistössä. Toukat tunkeutuvat suolen epiteelin lävitse suurten verisuonten seinämiin ja vaeltavat siellä suoliliepeen etummaiseen valtimohaaraan tai jopa aorttaan asti lähelle sydämen vasenta kammiota. Toukkavaiheiden koteloituessa ja kehittyessä verisuonen seinämän sisällä aiheutuu alueelle voimakkaita tulehdusmuutoksia, jotka johtavat mm. valtimon seinämän liikakasvuun ja verihyytymien muodostumiseen. Voimakkaan tulehduksen seurauksena muodostuukin usein verisuonilaajentuma (aneurysma), joka voidaan todeta rektaalitutkimuksessa. Aiheuttamistaan vakavista oireista huolimatta on useissa tutkimuksissa todettu, että hevoset voivat kantaa kyseistä loista myös täysin oireettomasti. Tällöin infektio on niin lievä, että hevosen elimistö pystyy torjumaan loisesta aiheutuneet haitat. Oireettomat kantajat aiheuttavat riskin esimerkiksi samoihin tiloihin siirtyville sekä nuorille hevosille, koska niiden loiseen tottumaton vastustuskyky ei selviä voimakkaasta infektiopaineesta kantajien levitettyä loisen tartuntakykyisiä toukkia ympäristöön. Toisaalta infektiopaine voi kasvaa pikku hiljaa liian suureksi myös samassa ympäristössä pitkään eläneille hevosille. Tartunnan leviäminen vaatii joka tapauksessa sen, että loista levittävä hevonen on ollut madottamatta yli puoli vuotta, mikä on aika, jonka loinen tarvitsee kehittyäkseen lisääntymisvaiheeseensa. Mikäli tallin loistilanne on hyvän ympäristöhygienian avulla saatu sellaiseksi, että kaikkien hevosen madottaminen ei ole vuosittain tarpeellista, voi S. vulgariksen esiintyvyyden selvittää PCR-tutkimuksella joko yksilö-, tai tallikohtaisilla näytteillä. S. vulgariksen esiintyminen kertoo infektiotilanteesta myös muiden isojen sukkulamatojen (Strongylus edentatus) osalta, sillä kyseisten loisten on todettu esiintyvän yleensä sekainfektioina. Vastausaika 1 7 vrk. Analysoidaan kahdesti viikossa. Näytetyyppi Lantanäyte kolmelta päivältä vastaavasti kuin madonmunat McMaster-tutkimukseen. Voidaan tehdä myös McMaster-tutkimukseen lähetetystä näytteestä. Menetelmä DNA-tekniikat (qpcr) Tulkinta Pos/neg Lähteet Bailey M, Martin SC, Lloyd S, Immunologic and hematologic responses in ponies with experimentally induced Strongylus vulgaris infection. Am J Vet Res 50: Bracken MK, Wøhlk CB, Petersen SL, Nielsen MK, Evaluation of conventional PCR for detection of Strongylus vulgaris on horse farms. Vet Parasitol 184: 387. Duncan JL, Pirie HM, The pathogenesis of single experimental infections with Strongylus vulgaris in foals. Res Vet Sci 18: Eysker M, Wemmenhove R, Observations on the epidemiology and control of Strongylus vulgaris infections. Vet Parasitol 23: Hendrix CM & Robinson E, Diagnostic Parasitology For Veterinary Technicians. 4. painos. 416 s. Mosby, St. Louis Missouri, USA. Hubert JD, Seahorn TL, Klei TR, Hosgood G, Horohov DW, Moore RM, Clinical signs and hematologic, cytokine, and plasma nitric oxide alterations in response to Strongylus vulgaris infection in helminthnaive ponies. Can J Vet Res 68: Merck & Co., Inc, Large Strongyles. Verkkodokumentti. Saatavilla: bc/22506.htm. Viitattu Nielsen MK, Olsen SN, Lyons ET, Monrad J, Thamsborg SM., 2012c. Realtime PCR evaluation of Strongylus vulgaris in horses on farms in Denmark and Central Kentucky. Vet Parasitol 21: Nielsen MK, Peterson DS, Monrad J, Thamsborg SM, Olsen SN, Kaplan RM, Detection and semi-quantification of Strongylus vulgaris DNA in equine faeces by real-time quantitative PCR. Int J Parasitol 38: Nielsen MK, Vidyashankar AN, Olsen SN, Monrad J, Thamsborg SM. 2012a. Strongylus vulgaris associated with usage of selective therapy on Danish horse farms - is it re-emerging? Vet Parasitol 26: Reinemeyer C & Nielsen M, Handbook of Equine Parasite Control. 210 s. SPi Publishers Services, Pondicherry, India. Saari S. & Nikander S, Elinympäristönä hevonen - hevosen loiset ja loissairaudet. 3. painos. 122 s. Pfizer Oy Animal Health, Helsinki. Movet Laboratoriokäsikirja 170

171 Tritrichomonas foetus (qpcr) Tritrichomonas on kissoilla kroonista, veristä ja limaista ripulia aiheuttava alkueläin. Se on varsinkin ulkomaisten kissaloiden ja löytöeläintalojen ongelma. Siksi etenkin ulkomailta tuodut kissat kannattaa tutkituttaa tritrichomonaksen varalta. Aikuinen kissa voi kantaa alkueläintä oireettomasti levittäen sitä kuitenkin ympäristöönsä. Nuoret pennut voivat saada tartunnan vanhemmilta oireettomilta kissoilta ja tritrichomonaksen aiheuttama ripuli onkin yleisin alle vuoden ikäisillä pennuilla. 1 7 vrk. Analysoidaan kahdesti viikossa. Näyte: Mahdollisimman tuore ulostenäyte. qpcr omassa laboratoriossa. Pos./neg. Movet Laboratoriokäsikirja 171

172 Utaretulehdus-PCR: 15 patogeenia + betalaktamaasigeeni Utaretulehdukset aiheuttavat merkittäviä ansionmenetyksiä maidontuottajille, puhumattakaan lehmän kärsimyksestä. Ansionmenetysten kustannukset koostuvat pääsääntöisesti maidontuotannon- ja laadun laskemisesta hetkellisesti tai pidempiaikaisesti, eläinlääkärikäynneistä, lääkkeistä ja mahdollisesta ennenaikaisesta lehmän tuotannosta poistamisesta. Lisäksi alentunut maidonlaatu haittaa jalostusprosesseja meijereissä. Utaretulehdukset jaetaan ns. kliinisiin tulehduksiin, joissa oireet ovat todettavissa esim. kuumeena, syömättömyytenä, maidon koostumuksen tai värin muutoksena, utareen kuumotuksena tai turvotuksena, sekä ns. subkliinisiin tulehduksiin, joissa oireita ei välttämättä voida havaita muuten kuin kohonneina solumäärinä maidossa. Mikäli maidossa todetaan yli solua/ml ns. lettupannutestillä (CMT) tai mittaamalla maidon somaattisten solujen määrä (SCC), tulisi maidosta etsiä tulehdusta aiheuttavia bakteereita. Korkea solupitoisuus viittaa vahvasti utaretulehdukseen. Utaretulehdusta aiheuttavat bakteerit jaetaan tarttuviinja ympäristöperäisiin bakteereihin. Tarttuvat bakteerit leviävät yleensä lehmästä toiseen esimerkiksi lypsykoneen tai lypsäjän välityksellä tai puhdistuksissa käytettävien rättien kautta. Myös ns. valuttavat lehmät levittävät bakteereita parren kautta. Ympäristöstä tulevat bakteerit ovat lannassa ja navetassa eläviä bakteereja. Yleisimmät tarttuvat bakteerit: koagulaasi negatiiviset stafylokokit (KNS), Stafylococcus aureus, Streptococcus agalactiae, Streptococcus dysgalactiae, Mycoplasma spp., Corynebacterium bovis. Yleisimmät ympäristöperäiset patogeenit: Escherichia coli, Klebsiella spp, jotkut koagulaasi negatiiviset (KNS) stafylokokit, Streptococcus uberis, Streptococcus dysgalactiae, Enterococcus spp, Serratia marcecens, Trueperella pygenes/ Peptoniphilus indolicus, Basillus spp, Prototheca spp, Hiivat. Näytteensaapumispäivänä ennen klo toimitetut näytteet vastataan klo mennessä. Maitoa vähintään 0,5 ml säilöntäaineellisessa näyteputkessa. Ilman säilöntäainetta otetut näytteet tulee pakastaa ja lähettää kylmälähetyksenä. qpcr 16-assay: yli 95 % yleisimmin utaretulehdusta aiheuttavista bakteereista: Staphylococcus aureus Enterococcus ssp. (sisältäen myös E. faecalis ja E. faecium) Corynebacterium bovis Stafylokokkien beta-laktamaasi geeni Escherichia coli Streptococcus dysgalactiae Staphylococcus spp. (sis. S. aureus ja muut merkitsevät koagulaasi negatiiviset stafylokokit ns. KNS) Streptococcus agalactiae Streptococcus uberis Klebsiella oxytoca ja/tai Klebsiella pneumoniae Serratia marcescens Arcanobacterium pyogenes ja/tai Peptoniphilus indolicus Mycoplasma bovis Mycoplasma ssp. Hiiva Prototheca spp. Ilmoitetaan tunnistetut bakteerilajit. Mikäli näytteessä on useampaa bakteeria, ilmoitetaan myös niiden % -osuudet sekä Ct-arvot. Esimerkkivastaus: Tunnistetut bakteerit määrä Ct-arvo Beta-lactamase gene Str.agalactiae Staph.sp. ++ > 99 % 25.6 Hiiva Todettu beta-laktamaasi positiivinen KNS ja Streptococcus agalactiae. Hiiva todennäköinen kontaminaatio. Stafylokokkivastausten tulkinta: Mikäli tuloksessa on molemmat Stafylococcus aureus ja Stafylococcus sp positiivisena, on näytteessä ainakin Stafylococcus aureusta Mikäli Ct-arvo stafylococcus sp:lle on vähintään kolme sykliä (Ct) matalampi kuin Stafylococcus aureukselle, voidaan näytteessä tulkita olevan näitä molempia stafylokokkeja Mikäli näyte on Stafylococcus sp positiivinen tulkintana on KNS Movet Laboratoriokäsikirja 172

173 Bakteerimäärien tulkinta (Thermo Fisher PathoProof Software): Bakteeri Ctarvo Ctarvo Ct-arvo Staphylococcus aureus < Corynebacterium bovis < Enterococcus spp. < Staphylococcal beta-lactamase gene < Streptococcus dysgalactiae < Escherichia coli < Streptococcus uberis < Streptococcus agalactiae < Klebsiella spp. < Serratia marcescens < Mycoplasma spp. < Prototheca spp. < Yeast < Mycoplasma bovis < Trueperella pyogenes and Peptoniphilus (Peptostreptococcus) indolicus < Staphylococcus spp. < Merkitseviksi on aina huomioitava Mycoplasma bovis ja Streptococcus agalactiae positiivinen tulos riippumatta bakteerin määrästä. Lähteet ja luettavaa: ELL Hiitiö Heidi: Utaretulehdus lypsylehmillä-tuloksesta diagnoosiinluento elaintaudit/elaintaudit/7_utaretulehdusten_pcr_diagnostiikka_h_hiitio_ pdf ELL Hintukainen Joanna:Negatiiviset viljelytulokset lehmien utaretulehdusdiagnostiikassa-lisensiaattityö Prof. Sankari Satu:Utaretulehduksen hoito,hy 2008 Prof.Sankari Satu:Harvinaiset utaretulehduksen aiheuttajat Heikkilä,Nousiainen,Pyörälä:Kallis utaretulehdus,maataloustieteenp äivät 2010 Thermo Scientific: PathoProof software Movet Laboratoriokäsikirja 173

174 Geenitestit: perinnölliset ominaisuudet / sairaudet sekä polveutumismääritykset Burmankissan GM2 gangliosidoosi 176 Burmankissan head defect 177 Burmankissan hypokalemia 178 Burmankissan naamioväritys 179 CEA (Collie Eye Anomaly, Choroidal Hypoplasia, koira) 180 DM (Degenerative myelopathy, koira) 181 FN (familiaarinen nefropatia l. munuaissairaus) 182 GSD 4 (Glykogeenin varastoitumissairaus tyyppi IV, NFO) 183 HCM Maine Coon ja Ragdoll (hypertrofinen kardiomyopatia, kissa) 184 Kissan veriryhmä (genotyyppi: veriryhmä b:n kantajuus) 185 Kystinuria 186 Long hair / short hair (kissa) 187 Luonnontöpöhäntä (t-box, koira) 188 MDR1 (multidrug resistance, koira) 189 PKD (Polykystinen munuaissairaus, kissa) 190 PKinase def (Pyruvaattikinaasin puutos, kissa) 191 PLL (primaarinen linssiluksaatio, koira) 192 PRA rdac (etenevä verkkokalvon rappeuma, kissa) 193 PRA-rcd1 (etenevä verkkokalvon surkastuma, koira) 194 PRA-rcd2 (etenevä verkkokalvon surkastuma, koira) 195 PRA-rcd3 (etenevä verkkokalvon surkastuma, koira) 196 PRA-rcd4 (etenevä verkkokalvon surkastuma, koira) 197 prcd-pra (etenevä verkkokalvon surkastuma, koira) 198 PSSM1 (Polysaccharide Storage Myopathy, hevonen) 199 Siamese colourpoint (kissa) 200 SMA (perinnöllinen spinaalinen lihasatrofia, kissa) 201 VWD1 (vonwillebrandin tauti tyyppi 1, koira) 202 Väritys agouti (kissa) 203 Väritys amber 204 Väritys chocolate (kissa) 205 Väritys cinnamon (kissa) 206 Väritys diluutio (kissa) 207 DNA-tunniste ja polveutuminen (B) 208 Movet Laboratoriokäsikirja 174

175 Kennelliittoa varten virallisina tarvittavat Geenitestit saatavilla Movetin kautta! DNA-tunniste/polveutuminen (ISAG standardin mukainen mikrosatelliittimarkkereihin perustuva määritys) T-box luonnontöpöhäntä, julkaistu mutaatio suoralla määrityksellä PLL (primaarilinssilukasaatio), julkaistu mutaatio suoralla määrityksellä FN (familiaarinen nefropatia cockerspanielit), julkaistu mutaatio suoralla määrityksellä prcd-pra (etenevä verkkokalvon surkastuma), julkaistu mutaatio suoralla määrityksellä. Movet Laboratoriokäsikirja 175

176 Burmankissan GM2 gangliosidoosi Burman GM2 gangliosidoosi on neurologinen lysosomaalinen kertymäsairaus. Sairauden aiheuttaa mutaatio HEXB geenissä. Oireet ilmaantuvat noin 8 viikon ikäisille pennuille koordinaatio-ongelmina ja vapinana. Muut oireet tulevat vähitellen taudin edetessä. Sairaus periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena, jolloin vain ne kissat, joiden molemmat alleelit ovat virheellisiä, sairastuvat. 1 2 vk. EDTA kokoveri tai poskisolunäyte. DNA-tekniikat (PCR, sekvensointi, qpcr) yhteistyölaboratoriossa. N/N (molemmilta vanhemmilta normaali alleeli). ei kanna virheellistä alleelia; ei kuulu riskiryhmään. Tällainen kissa jättää normaalia perimää jälkeläisilleen GM2 sairauteen altistavan geenin suhteen. N/GM2 (kantaja, heterotsygootti, normaali alleeli ja virheellinen alleeli). eläin kantaa virheellistä ja normaalia alleelia. Kissa siirtää GM2 sairauteen altistavaa geeniä jälkeläisilleen 50 %:n todennäköisyydellä. GM2/GM2 (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli). eläin sairastuu todennäköisimmin GM2 sairauteen, jossain vaiheessa elämäänsä. Kissa siirtää GM2 sairauteen altistavaa geeniä jälkeläisilleen 100 %:n todennäköisyydellä. Movet Laboratoriokäsikirja 176

177 Burmankissan head defect Sairaus vaikuttaa kissan pään ja naaman alueen kehitykseen. Head Defect on autosomaalinen resessiivisesti periytyvä sairaus, eli virheellisen geenin täytyy periytyä molemmilta vanhemmilta. Myös kantajilla saattaa esiintyä lyhytkuonoisuutta (brachycephaly). Mutaatio on selvästi yleisempi amerikkalaisissa linjoissa, kuin eurooppalaisissa. 1 2 vk. EDTA-kokoveri tai poskisolunäyte. DNA-tekniikat (PCR, sekvensointi, qpcr) yhteistyölaboratoriossa. N/N (molemmilta vanhemmilta normaali alleeli). ei kanna virheellistä alleelia; ei kuulu riskiryhmään. Tällainen kissa jättää normaalia perimää jälkeläisilleen sairauteen altistavan geenin suhteen. N/HD (kantaja, heterotsygootti, normaali alleeli ja virheellinen alleeli). eläin kantaa virheellistä ja normaalia alleelia. Kissa siirtää sairauteen altistavaa geeniä jälkeläisilleen 50 %:n todennäköisyydellä. HD/HD (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli). eläin sairastuu todennäköisimmin sairauteen, jossain vaiheessa elämäänsä. Kissa siirtää sairauteen altistavaa geeniä jälkeläisilleen 100 %:n todennäköisyydellä. Lisätietoa sairaudesta: Movet Laboratoriokäsikirja 177

178 Burmankissan hypokalemia Hypokalemia polymyopatia on oireyhtymä, jossa esiintyy jaksottaista alhaista kaliumpitoisuutta ja korkeaa CPK-pitoisuutta (kreatiinifosfokinaasi). Kliinisiin oireisiin kuuluu jaksottainen lihasheikkous. Tämä saattaa ilmetä koko kehon lihaksistossa tai vain muutamissa yksittäisissä lihaksissa. Yleisimmin heikkoutta havaitaan niskan lihaksistossa. Silloin kissa ei kykene pitämään päätään normaalissa asennossa pitkiä aikoja. Myös kävely voi olla hankalaa, jos heikkous on jalan lihaksistossa. Sairaus periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena, jolloin vain ne kissat, joiden molemmat alleelit ovat virheellisiä, sairastuvat. 1 2 vk. EDTA kokoveri tai poskisolunäyte. DNA-tekniikat (PCR, sekvensointi, qpcr) yhteistyölaboratoriossa. N/N (molemmilta vanhemmilta normaali alleeli). ei kanna virheellistä alleelia; ei kuulu riskiryhmään. Tällainen kissa jättää normaalia perimää jälkeläisilleen hypokalemialle altistavan geenin suhteen. N/HK (kantaja, heterotsygootti, normaali alleeli ja virheellinen alleeli). eläin kantaa virheellistä ja normaalia alleelia. Kissa siirtää sairauteen altistavaa geeniä jälkeläisilleen 50 %:n todennäköisyydellä. HK/HK (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli). eläin sairastuu todennäköisimmin hypokalemiaan, jossain vaiheessa elämäänsä. Kissa siirtää sairauteen altistaavaa geeniä jälkeläisilleen 100 %:n todennäköisyydellä. Movet Laboratoriokäsikirja 178

179 Burmankissan naamioväritys Burman kissan naamiovärityksen kantajuustesti. Testaaminen auttaa kasvattajaa selvittämään mitkä kissoista kantavat perimässään burmankissalle tyypillistä naamiovärityksen aiheuttavaa geeniä. DNA-mutaatiot tyrosinaasigeenissä johtavat lämpötilaherkkien alueiden kehittymiseen. Näille alueille ominaista värimuutosta kutsutaan naamioväritykseksi. Tässä tapauksessa pigmenttiä syntyy vain kehon viileille alueille (naama, korvan päät, tassut ja hännänpää). Naamioväritys periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena. Näin ollen naamioväritysgeenin yhden alleelin kantaja ei ole fenotyypiltään naamiokissa. Naamiovärejä on useita. 1 2 vk. EDTA-kokoveri tai poskisolunäyte. DNA-tekniikat (PCR, sekvensointi, qpcr) yhteistyölaboratoriossa. tulos: C/C. kissalla ei ole naamioväritystä tulos: C/cb. kissalla ei ole naamioväritystä, mutta kissa kantaa perimässään naamioväritykselle altistavaa alleelia tulos: cb/cb. kissa on naamiokissa ja kissalla on molemmat kopiot naamioväritykselle altistavista alleeleista Movet Laboratoriokäsikirja 179

180 CEA (Collie Eye Anomaly, Choroidal Hypoplasia, koira) (Lyhyt-ja pitkäkarvainen Collie, Border Collie, Shetlannin paimenkoira, Nova Scotian noutaja ja Australian paimenkoira) CEA sairaus on Collien-sukuisilla koirilla tavattu silmänpohjan (suonikalvon ja kovakalvon) kehityshäiriö. Sairautta esiintyy eri vaikeusasteista, mutta sairaus ei yleensä ole kovinkaan vakava. CEA aiheuttaa harvoin täydellistä sokeutta, kuitenkin vakavammissa (coloboma, ablaatio) muodoissa tämä on mahdollista. Colobomassa, jossa syntyy kuoppa tai reikä näköhermonpäähän ja ablaatiossa, joka on vakavin ja harvinaisin muoto, verkkokalvo saattaa irtautua kokonaan aiheuttaen sokeutumisen. CEA on suhteellisen yleinen sairaus ja se periytyy resessiivisesti. Sairautta tutkitaan koirista silmänpohjantutkimuksella mielellään pentuna sekä vielä puolen vuoden iän ohittaneena. Tämän lisäksi on olemassa geneettinen testi, jolla pystyttään selvittämään kantaako koira sairaudelle altistavaa geeniä. Mutaatio, jota tutkitaan on deleetio introni 4:ssa NJEH1 geenissä. 1 2 vk. EDTA-kokoveri tai poskisolunäyte. DNA-tekniikat (PCR, sekvensointi, qpcr) yhteistyölaboratoriossa. genotyyppi N/N (molemmilta vanhemmilta normaali alleeli). ei kanna virheellistä geeniä; ei kuulu riskiryhmään. Tällainen koira jättää normaalia perimää jälkeläisilleen CEA:lle altistavan -geenin suhteen. genotyyppi N/CEA (kantaja), heterotsygootti (normaali alleeli ja virheellinen alleeli). koira siirtää virheellisen geenin jälkeläisilleen 50 %:n todennäköisyydellä. genotyyppi CEA/CEA (molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli). eläin sairastuu todennäköisesti jossain vaiheessa elämäänsä CEA silmäsairauteen. Koira jättää ainoastaan virheellistä geeniä jälkeläisilleen. Movet Laboratoriokäsikirja 180

181 DM (Degenerative myelopathy, koira) (Kaikki rodut, berninpaimenkoirilta tutkitaan 2 mutaatiota) Degeneratiivinen Myelopatia on selkäydinrappeumasairaus, joka periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena. Taudin ensioireita ovat epävakaa kävely, koordinaatiohäiriöt, huojuminen ja vapina. Taudin edetessä ensin koiran takapää halvaantuu ja halvauksen levitessä lopulta myös eturaajoihin. Lisäksi saattaa esiintyä virtsan ja ulosteen karkailua. Yleensä ensimmäiset merkit taudista ilmaantuvat myöhemmällä iällä (keski-ikä 8 vuotta), mutta tauti voi puhjeta myös nuorempana. DM on parantumaton, hiljalleen etenevä sairaus. Geneettinen testi testaa SOD-1 geenin mutaatioita. Berninpaimenkoirista tutkitaan mutaatiot c.118g>a ja c.52a>t ja muilta roduilta vain mutaatio c.118g>a. 1 2 vk. EDTA-kokoveri tai poskisolunäyte. DNA-tekniikat (PCR, sekvensointi, qpcr) yhteistyölaboratoriossa. N/N (molemmilta vanhemmilta normaali alleeli). ei kanna virheellistä alleelia; ei kuulu riskiryhmään. Tällainen koira jättää normaalia perimää jälkeläisilleen sairauteen altistavan geenin suhteen. N/DM (kantaja, heterotsygootti, normaali alleeli ja virheellinen alleeli). eläin kantaa virheellistä ja normaalia alleelia. Koira siirtää sairauteen altistavaa geeniä jälkeläisilleen 50 %:n todennäköisyydellä. DM/DM (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli). eläin sairastuu todennäköisimmin sairauteen, jossain vaiheessa elämäänsä. Koira siirtää sairauteen altistavaa geeniä jälkeläisilleen 100 %:n todennäköisyydellä. Movet Laboratoriokäsikirja 181

182 FN (familiaarinen nefropatia l. munuaissairaus) (Englannin cockerspanieli) FN on Englannin cockerspanieleilla esiintyvä perinnöllinen munuaissairaus. Se ilmenee puolen vuoden kahden vuoden iässä lisääntyneenä juomisen ja virtsaamisen tarpeena, heikentyneenä kasvuna, painon putoamisena, karvapeitteen huonona kuntona ja heikentyneenä ruokahaluna sekä pahoinvointina. Oireet johtuvat munuaisten hiussuonten seinämien epänormaalista kollageenista, jonka osia koodaavat geenit ovat mutatoituneet. Sairaus periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena, jolloin oireita ilmenee vain koirilla, jotka ovat perineet virheelliset alleelit molemmilta vanhemmiltaan. Kantaja ei itse sairastu, mutta voi periyttää virheellistä alleelia jälkeläisilleen. 1 2 vk. EDTA-kokoveri tai poskisolunäyte. DNA-tekniikat (PCR, sekvensointi, qpcr) yhteistyölaboratoriossa. tulos: genotyyppi N/N (molemmilta vanhemmalta normaali alleeli) ei kanna virheellistä geeniä; ei kuulu riskiryhmään. Tällainen koira jättää normaalia perimää jälkeläisilleen kyseisen geenin suhteen. tulos: genotyyppi N/FN (kantaja), heterotsygootti (normaali alleeli ja virheellinen alleeli) eläin kantaa virheellistä ja tervettä geeniä. Koira siirtää virheellisen geenin jälkeläisilleen 50 %:n todennäköisyydellä ja sillä itsellään on lievästi kohonnut riski sairastua. tulos:genotyyppi FN/FN (molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli) eläin sairastuu todennäköisesti jossain vaiheessa elämäänsä familiaariseen neuropatiaan. Koira jättää ainoastaan virheellistä geeniä jälkeläisilleen. Movet Laboratoriokäsikirja 182

183 GSD 4 (Glykogeenin varastoitumissairaus tyyppi IV, NFO) (norjalainen metsäkissa) Kissoilla GSD IV aiheutuu mutaatiosta geenissä GBE1. Mutaatio johtaa sokeriaineenvaihdunnan häiriöön, jossa epänormaalisti muodostunut glykogeeni kerääntyy kudoksiin aiheuttaen kudostuhoa ja lopulta eläimen kuoleman. Koska GSD IV periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena, molemmilta vanhemmilta virheellisen alleelin perineet pennut kuolevat sairauteen yleensä pian syntymän jälkeen tai viimeistään viiden kuukauden iässä. Kantajilla (genotyyppi N/GSDIV) itsellään ei havaita oireita, mutta ne voivat periyttää virheellistä alleelia jälkeläisilleen. 1 2 vk. Näyte: EDTA kokoveri tai poskisolunäyte. DNA tekniikat (PCR, sekvensointi, qpcr) yhteistyölaboratoriossa. tulos: genotyyppi N/N, molemmilta vanhemmilta normaali alleeli ei kanna virheellistä alleelia. Tällainen kissa jättää normaalia perimää jälkeläisilleen glykogeenin varastoitumissairaudelle, GSD IV, altistavan geenin suhteen. tulos: genotyyppi N/GSDIV (kantaja), heterotsygootti (normaali alleeli ja virheellinen alleeli) eläin kantaa virheellistä ja normaalia alleelia. Kissa siirtää sairauteen altistaavaa geeniä jälkeläisilleen 50 %:n todennäköisyydellä. tulos: genotyyppi GSDIV/GSDIV (molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli) eläin sairastuu jo nuorena glykogeenin varastoitumissairauteen, GSD IV. Movet Laboratoriokäsikirja 183

184 HCM Maine Coon ja Ragdoll (hypertrofinen kardiomyopatia, kissa) HCM (hypertrophic cardio myopathy) on yleisin kissojen sydänsairauksista. HCM aiheuttaa sydänlihaksen paksuuntumista, joka johtaa vähitellen sydämen toiminnan heikkenemiseen ja lopulta kuolemaan. Tauti kehittyy hitaasti usean vuoden aikana. Periytyvä muoto kehittyy tavallisesti nuoremmalla iällä, kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana. Kaikissa tapauksissa HCM:n aiheuttajaa ei tiedetä, kuitenkin useilla roduilla on tunnistettu taudista periytyvä muoto. Tauti periytyy autosomaalisena dominanttina ominaisuutena. Maine Coon ja Ragdoll rodulta on löydetty mutaatio MY- BPC3 (myosin binding protein C) geenistä. Maine Cooneilla A31P mutaatio on exoni 3 alueella, kun taas Ragdoll rodulla on R820W mutaatio samassa geenissä. Nämä mutaatiot aiheuttavat muutoksen aminohappojärjestyksessä MYBPC3 proteiinissa, aiheuttaen muutoksia proteiinin rakenteessa ja toiminnassa. Muille roduille ei ole vielä saatavilla geenitestiä, vaikka tiedetään että usealla kissarodulla esiintyy perinnöllistä muotoa sairaudesta. Geenitestin rinnalla suositellaan käytettävän yhä perinteistä sydämen ultraäänitutkimusta. Luotettavan tuloksen saamiseksi on laitteen anturin oltava 7.5 MHz:n suuruinen. 1 2 vk. Näyte: EDTA-kokoveri tai poskisolunäyte. DNA-tekniikat (PCR, sekvensointi, qpcr) yhteistyölaboratoriossa. tulos: genotyyppi N/N(molemmilta vanhemmilta normaali alleeli) ei kanna virheellistä alleelia; ei kuulu riskiryhmään. Tällainen kissa jättää normaalia perimää jälkeläisilleen HCM:lle altistavan geenin suhteen. tulos: genotyyppi N/HCM (kantaja), heterotsygootti (normaali alleeli ja virheellinen alleeli) eläin kantaa virheellistä ja normaalia alleelia. Kissa siirtää sairauteen altistaavaa geeniä jälkeläisilleen 50 %:n todennäköisyydellä ja sillä itsellään on lievästi kohonnut riski sairastua. tulos: genotyyppi HCM/HCM (molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli) eläin sairastuu todennäköisesti, jossain vaiheessa elämäänsä, HCM:n. Kissa siirtää sairauteen altistaavaa geeniä jälkeläisilleen 100 %:n todennäköisyydellä. Movet Laboratoriokäsikirja 184

185 Kissan veriryhmä (genotyyppi: veriryhmä b:n kantajuus) Kissojen AB-veriryhmäjärjestelmään kuuluu kolme veriryhmää: A (genotyypit A/A, A/ab ja A/b), B (genotyyppi b/b) sekä AB (genotyypit ab/ab ja ab/b). Näistä A-ryhmä on selkeästi yleisin, mutta etenkin rotukissoilla esiintyy myös B-veriryhmää. AB veriryhmä on erittäin harvinainen. HUOM! AB veriryhmällä ei tarkoiteta b-kantajuutta. Koska A alleeli on dominoiva, voi A veriryhmän kissa kantaa perimässään peittyvää b alleelia. Siksi kaksi A veriryhmän kissaa voi saada pentuja, joiden veriryhmä on B (b/b). Kahden B-kissan pentujen veriryhmä on aina B. B-veriryhmän kissoilla on veressään anti-a-vasta-aineita, jotka tunnistavat A- ja AB-veriryhmätekijät. Pennutuksessa emon ja pentujen erilainen veriryhmä voi aiheuttaa ongelmia, koska vasta-aineita erittyy emon ternimaitoon, josta ne imeytyvät pennun verenkiertoon. Emon ollessa veriryhmältään A tai AB ongelmaa ei ole. Jos B-veriryhmän naaras astutetaan A-tai AB-uroksella (genotyypit b/b + A/A, A/b, A/ab, ab/ab tai ab/b), on noin 75 % syntyvistä pennuista veriryhmältään A tai AB. Koska emon ternimaitoon erittyy muiden vasta aineiden lisäksi anti-a-vasta-ainetta, sairastuvat A- ja AB-pennut neonataaliin isoerytrolyysiin (NI), joka on rotukissoilla yleisin vastasyntyneiden pentujen kuolinsyy Geneettinen veriryhmä kertoo onko kissa B-veriryhmäalleelin kantaja (A/b tai AB/b) ja onko kissa veriryhmää B (b/b). 1 2 vk. EDTA-kokoveri tai poskisolunäyte. DNA-tekniikat (PCR, sekvensointi, qpcr) yhteistyölaboratoriossa. Tällä hetkellä geneettinen veriryhmätesti tunnistaa kaksi yleisintä B-veriryhmämutaatioita. Tämän lisäksi on olemassa vielä tuntemattomiakin mutaatioita, jotka johtavat B-veriryhmään. Siksi geneettisen testin tulokset korreloivat 97%:sti serologisten tulosten kanssa. kissa ei ole b veriryhmän kantaja. Kissanveriryhmä on A tai AB kissa on b alleelin kantaja (A/b tai AB/b). Kissan veriryhmä on A tai AB kissa on veriryhmältään B (b/b) Movet Laboratoriokäsikirja 185

186 Kystinuria (Newfoundlandin koira, Landseer) Kystinuria eli kystiinivirtsaisuus on newoundlandinkoiralla ja landseerilla autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena periytyvä metabolinen oireyhtymä. Kystiini ei liukene hyvin happamissa olosuhteissa, joten kystiini kertyy kiteiksi virtsatiehyisiin aiheuttaen kipuja, tulehduksia ja jopa tukoksia. Sairauden vakavuuteen vaikuttavat sukupuoli, virtsan ph sekä virtsan tiheys. Uroksilla pitkä virtsanjohdin vaikeuttaa oireita. Sairaus on yleinen monissa roduissa, mutta geenitesti on olemassa vain yllä mainituille roduille. Geneettinen mutaatio, joka altistaa kyseiselle sairaudelle on löydetty SLC31 geenin exon 2 alueelta. 1 2 vk. EDTA-kokoveri, poskisolunäyte. DNA-tekniikat (PCR, sekvensointi, qpcr) yhteistyölaboratoriossa. N/N (molemmilta vanhemmilta normaali alleeli). ei kanna virheellistä alleelia; ei kuulu riskiryhmään. Tällainen koira jättää normaalia perimää jälkeläisilleen sairauteen altistavan geenin suhteen. N/KYS (kantaja, heterotsygootti, normaali alleeli ja virheellinen alleeli). eläin kantaa virheellistä ja normaalia alleelia. Koira siirtää sairauteen altistavaa geeniä jälkeläisilleen 50 %:n todennäköisyydellä. KYS/KYS (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli). eläin sairastuu todennäköisimmin sairauteen, jossain vaiheessa elämäänsä. Koira siirtää sairauteen altistavaa geeniä jälkeläisilleen 100 %:n todennäköisyydellä. Movet Laboratoriokäsikirja 186

187 Long hair / short hair (kissa) Kissojen turkin pituutta määrääväksi geeniksi on tunnistettu fibroblastikasvutekijä 5 (FGF5). Geenin villityyppi (N) on dominoiva ja se aiheuttaa lyhyen karvan. Näin ollen pitkäkarvaisuus on peittyvä ominaisuus. Geenistä tunnetaan 4 eri mutaatiota, jotka synnyttävät pitkäkarvaominaisuuden. M4 mutaatio löytyy kaikista roduista. M1 (RAG, SIB), M2 (NFO, SIB, TIF) ja M3 (RAG ja MCO) ovat rotuspesifisiä. Siksi kissan rotu tulee ilmoittaa aina kun näytteitä lähettää tutkittavaksi. 1 2 vk. EDTA-kokoveri tai poskisolunäyte. DNA-tekniikat (PCR, sekvensointi, qpcr) yhteistyölaboratoriossa. tulos: N/N kissa on lyhytkarvainen tulos: N/M1-M4 jos kissa kantaa vain yhtä pitkäkarva-alleelin muotoa genomissaan, on kissa lyhytkarvainen, mutta kantaa perimässään pitkäkarvaisuus alleelia tulos: M1-4/M1-M4 kissa on pitkäkarvainen Movet Laboratoriokäsikirja 187

188 Luonnontöpöhäntä (t-box, koira) (australian paimenkoira, itävallan pinseri, australian töpöhäntäinen karjakoira, bourbonnaisseisoja, brasilianterrieri, bretoni, Croatian Sheepdog, kroatianpaimenkoira, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, jackrusselinterrieri, karjalankarhukoira, mudi, Polski owczarek nizinny (PON), pyreneitten paimenkoira, savoijinpaimenkoira, schipperke, espanjanvesikoira, länsigöötanmaanpystykorva) T-geenin C189G -mutaation aiheuttama töpöhäntäisyys periytyy autosomaalisena dominoivana ominaisuutena. Tällöin koirat, joilla on yksi mutatoitunut alleeli, ovat ulkoasultaan töpöhäntäisiä. Häntä ei välttämättä puutu kokonaan, mutta on kuitenkin normaalia lyhyempi. Kahden heterotsygootin yhdistäminen aiheuttaa pentuekokojen pienenemistä, sillä homotsygootit pennut ovat harvoin elinkykyisiä ja ne kuolevat jo tiineyden varhaisessa vaiheessa. Eloonjääneillä pennuilla on todettu vakavia kehityshäiriöitä. Joillakin roduilla töpöhäntäisyyden taustalla on vielä tunnistamattomia mutaatioita. Siksi testiä ei suositella seuraaville roduille: bostoninterrieri, englannin bulldog, King Charlesin spanieli, kääpiösnautseri, parsonrusselinterrieri, rottweiler. 1 2 vk. EDTA-kokoveri tai poskisolunäyte. DNA-tekniikat (PCR, sekvensointi, qpcr) yhteistyölaboratoriossa. tulos: C/C koira ei kanna töpöhäntäisyyttä aiheuttavaa mutaatiota C189G genomissaan. tulos: C/G, heterotsygootti. Koira on luonnollisesti töpöhäntäinen. tulos: G/G, homotsygootti. koira on luonnollisesti töpöhäntäinen. Movet Laboratoriokäsikirja 188

189 MDR1 (multidrug resistance, koira) (Lyhyt- ja pitkäkarvainen Collie, lyhytkarvainen Collie, Shetlannin lammaskoira, Australian paimenkoira, Border Collie, Wäller, Valkoinen paimenkoira) Mutaatio koiran MDR1 geenissä aiheuttaa yliherkkyyden monille lääkeaineille (esim. loishäätölääke ivermektiini). Yliherkkyys periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena, jolloin koirat, joiden molemmat alleelit ovat virheellisiä, ovat yliherkkiä tietyille lääkeaineille. Ivermektiini on yleisesti turvallinen lääke nisäkkäille, joilla kyseistä mutaatiota ei ole. Ivermektiinin toiminta perustuu siihen, että se aiheuttaa tietyille loisille halvaantumisen aktivoimalla niiden kloridi-ionipumppuja. Nisäkkäiden keskushermostossa näitä ionipumppuja suojaa veriaivoesteen P-glykoproteiini. Eläimillä, joilta tämä p-glykoproteiini puuttuu, lääkeaine pääsee veriaivoesteen läpi keskushermostoon ja saattaa aiheuttaa kuolemaan johtavan neurotoksisen reaktion. Ivermektiinin lisäksi muita yliherkkyyttä aiheuttavia lääkeaineita ovat: asepromatsiini, butorfanoli, doramektiini, doksorubisiini, loperamidi, milbemysiini, moksidektiini, selamektiini, vinblastiini, vinkristiini. 1 2 vk. Poskisolunäyte tai EDTA verinäyte. DNA-tekniikat (PCR, sekvensointi, qpcr) N/N (molemmilta vanhemmilta normaali MDR 1- alleeli) koiralla ei ole MDR1 geenin aiheuttamaa lääkeaineyliherkkyyttä. Tällainen koira jättää normaalia perimää jälkeläisilleen MDR1 geenin aiheuttaman yliherkkyyden suhteen. N/MDR1 (kantaja, heterotsygootti, normaali alleeli ja virheellinen alleeli) eläin kantaa virheellistä ja normaalia alleelia. Koira siirtää yliherkkyyteen altistavaa MDR1 geeniä jälkeläisilleen 50 %:n todennäköisyydellä, mutta koiralla ei ole MDR1-geenin aiheuttamaa lääkeaineyliherkkyyttä. MDR1/MDR1 (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta mutatoitunut virheellinen alleeli) koiralla on MDR1 geenin aiheuttama lääkeaineyliherkkyys. Se voi saada vakavia neurotoksisia oireita mm. seuraavista lääkeaineista: asepromatsiini, butorfanoli, doramektiini, doksorubisiini, ivermektiini, loperamidi, milbemysiini, moksidektiini, selamektiini, vinblastiini, vinkristiini. Movet Laboratoriokäsikirja 189

190 PKD (Polykystinen munuaissairaus, kissa) (brittiläinen lyhytkarva, exotic lyhytkarva, himalajan kissa, persialainen. Tutkitaan myös: pyhä birma, burmilla, bombay, cornish rex, devon rex, ragdoll, scottish fold, selkirk rex, siperian kissa, snowshoe, tiffany) PKD on erityisesti persialaisilla kissoilla hyvin yleinen munuaissairaus. Se aiheuttaa nestetäytteisten kystien muodostumista munuaisiin. Kystien koon ajan myötä kasvaessa ne estävät munuaiskudoksen normaalia toimintaa. Sairaus periytyy autosomaalisena dominanttina ominaisuutena. Molemmilta vanhemmiltaan virheellisen geenin perineet pennut (homotsygootti) kuolevat jo ennen syntymäänsä. Heterotsygooteille sairaus kehittyy yleensä hitaasti ja munuaissairauden oireet ilmenevät vasta seitsemän tai kahdeksan vuoden iässä. 1 2 vk. EDTA-kokoveri tai poskisolunäyte. DNA-tekniikat (PCR, sekvensointi, qpcr) yhteistyölaboratoriossa. tulos: genotyyppi N/N(molemmilta vanhemmilta normaali alleeli) kissa ei kanna virheellistä alleelia. Tällainen kissa jättää normaalia perimää jälkeläisilleen PKD:lle altistavan geenin suhteen. tulos: genotyyppi N/PKD (kantaja), heterotsygootti (normaali alleeli ja virheellinen alleeli) eläin kantaa virheellistä ja normaalia alleelia. Kissa sairastuu jossain vaiheessa elämäänsä polykystiseen munuaissairauteen ja siirtää sairauteen altistaavaa geeniä jälkeläisilleen 50 %:n todennäköisyydellä. Movet Laboratoriokäsikirja 190

191 PKinase def (Pyruvaattikinaasin puutos, kissa) (abessinialainen, bengali, egyptin mau, laperm, norjalainen metsäkissa, savannah, siperian kissa, singapura ja somali) Puryvaattikinaasi on tärkeä entsyymi punasolujen energia-aineenvaihdunnassa. Siksi sen puutos voi aiheuttaa hemolyyttistä anemiaa. Anemian vakavuus voi vaihdella hyvin lievästä henkeä uhkaavan vakavaan. Se voi ilmetä myös vasta kissan ollessa vanhempi. Sairaus periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena, mikä tarkoittaa, että heterotsygootit kantajat ovat kliinisesti terveitä, mutta voivat periyttää geeniä jälkeläisilleen. Vain homotsygootit yksilöt sairastuvat. 1 2 vk. EDTA-kokoveri tai poskisolunäyte. DNA-tekniikat (PCR, sekvensointi, qpcr) yhteistyölaboratoriossa. tulos: genotyyppi N/N kissa ei kanna virheellistä alleelia. Tällainen kissa jättää normaalia perimää jälkeläisilleen pyruvaattikinaasipuutokselle altistavan geenin suhteen. tulos: genotyyppi N/PKDef (normaali alleeli ja virheellinen alleeli) eläin kantaa virheellistä ja normaalia alleelia. Kissalla itsellään ei ole pyruvaattikinaasin puutosta, mutta kissa siirtää sairauteen altistavaa geeniä jälkeläisilleen. tulos: genotyyppi PKDef/PKDef kissan molemmat alleelit ovat virheellisiä, tällaiselle yksilölle mitä todennäköisimmin kehittyy pyruvaattikinaasin puutos. Movet Laboratoriokäsikirja 191

192 PLL (primaarinen linssiluksaatio, koira) (Jack Russel-, Parson Russel-, Miniatyyri Bull-, Tiibetin-, Petterdale-, Rotta-, Kettu, Welshin, Sealyham, Jaged -terrieri, Kiinan harjakoira, Australian paimenkoira, Yourksihire, Volpino Italiano, Lancashire Heeler) Primaarinen linssiluksaatio (PLL) on silmäsairaus, jossa silmän linssi ei ole omalla paikallaan, vaan se on sijoittunut virheellisesti esim. takakammion lasiaiseen. Tämä virheellinen sijainti aiheuttaa silmän paineen nousua, kipua ja jopa sokeutta. Linssiluksaatio voi johtua myös onnettomuudesta, mutta tällöin se ei ole perinnöllistä muotoa. Perinnöllisessä PLL:ssa linssiä paikallaan pitävät säikeet tuhoutuvat, jolloin linssi liikkuu virheellisen paikkaan. Aluksi linssi saattaa olla irti vain osittain, mutta lopulta linssi irtoaa kokonaan. Virheellisessä paikassa oleva linssi saattaa sokeuttaa koiran kokonaan. Esimerkiksi etukammion puolella sijaitsevan linssin vuoksi kasvava silmänpaine saattaa synnyttää glaukooman. PLL on autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena periytyvä sairaus. Sairauden perinnöllistä muotoa voidaan seuloa geenitestillä. Virheellinen geeni (ADAMTS-17) sijaitsee kromosomissa 3. Sairaus on tunnettu monissa koiraroduissa. 1 2 vk. EDTA-kokoveri tai poskisolunäyte. DNA-tekniikat (PCR, sekvensointi, qpcr) yhteistyölaboratoriossa. N/N (molemmilta vanhemmilta normaali alleeli). ei kanna virheellistä alleelia; ei kuulu riskiryhmään. Tällainen koira jättää normaalia perimää jälkeläisilleen sairauteen altistavan geenin suhteen. N/PLL (kantaja, heterotsygootti, normaali alleeli ja virheellinen alleeli). eläin kantaa virheellistä ja normaalia alleelia. Koira siirtää sairauteen altistavaa geeniä jälkeläisilleen 50 %:n todennäköisyydellä. PLL/PLL (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli). eläin sairastuu todennäköisimmin sairauteen, jossain vaiheessa elämäänsä. Koira siirtää sairauteen altistavaa geeniä jälkeläisilleen 100 %:n todennäköisyydellä. Movet Laboratoriokäsikirja 192

193 PRA rdac (etenevä verkkokalvon rappeuma, kissa) (abyssinialainen, american curl, american wirehair, balineesi, bengali, colourpoint shorthair, cornish rex, itämainen lyhytkarva, javaneesi, ocicat, siamilainen, singapura, somali, tonkineesi) PRA aiheuttaa verkkokalvon aistinsolujen (tappi- ja sauvasolut) asteittaista rappeutumista, mikä johtaa sokeuden kehittymiseen. Syntyessä pentujen näkö on normaali, mutta oireet alkavat yhden-kahden vuoden iässä ja kehittyvät sokeudeksi kolmen-viiden vuoden ikään mennessä. PRA periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena, jolloin sairaus kehittyy vain kissoille, jotka ovat perineet virheellisen geenin molemmilta vanhemmiltaan. Kantajien näkö on normaali, mutta ne voivat periyttää geenin jälkeläisilleen. 1 2 vk. EDTA-kokoveri tai poskisolunäyte. DNA-tekniikat (PCR, sekvensointi, qpcr) yhteistyölaboratoriossa. tulos: genotyyppi N/N (molemmilta vanhemmilta normaali alleeli) ei kanna virheellistä alleelia; ei kuulu riskiryhmään. Tällainen kissa jättää normaalia perimää jälkeläisilleen PRA sairauteen altistavan-geenin suhteen ja sen oma riski sairastua PRA:han on häviävän pieni. tulos: genotyyppi N/PRA (kantaja), heterotsygootti (normaali alleeli ja virheellinen alleeli) eläin kantaa virheellistä ja tervettä alleelia. Kissa siirtää virheellistä alleelia jälkeläisilleen 50 %:n todennäköisyydellä. tulos: genotyyppi PRA/PRA (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli) eläin sairastuu todennäköisesti, jossain vaiheessa elämäänsä PRA:han. Kissa jättää ainoastaan virheellistä geeniä jälkeläisilleen. Movet Laboratoriokäsikirja 193

194 PRA-rcd1 (etenevä verkkokalvon surkastuma, koira) (Irlannin Setteri) PRA-rcd1 (Progressive Retinal Atrophy rod cone dysplasia-1) on etenevän verkkokalvon rappeuman muoto, jota tavataan Irlannin settereillä. Tauti on perinnöllinen silmäsairaus. Sairaus alkaa jo hyvin nuorella iällä (muutaman viikon iässä) fotoreseptoreiden degeneroitumisena. Jo noin vuoden ikään mennessä koira sokeutuu. Taudin aiheuttaa mutaatio geenissä PDE6B. Tauti periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena, jolloin koirat, joilla molemmat alleelit ovat virheellisiä, sairastuvat. Geenin testaaminen antaa kasvattajalle arvokasta tietoa omien linjojensa genotyypistä. Näin ollen kasvattaja pystyy kasvatuksessaan varmistamaan, ettei yhdistä kahta kantajaa toisiinsa, jolloin syntyvillä pennuille on suuri riski sairastua. 1 2 vk. EDTA kokoveri tai poskisolunäyte. DNA tekniikat (PCR, sekvensointi, qpcr) yhteistyölaboratoriossa. tulos: genotyyppi N/N(molemmilta vanhemmalta normaali alleeli). ei kanna virheellistä geeniä; ei kuulu riskiryhmään. Tällainen koira jättää normaalia perimää jälkeläisilleen prcd-geenin suhteen ja sen oma riski sairastua prcd-pra:han on häviävän pieni. tulos: genotyyppi N/PRA (kantaja), heterotsygootti (normaali alleeli ja virheellinen alleeli). eläin kantaa virheellistä ja tervettä geeniä. Koira siirtää virheellisen geenin jälkeläisilleen 50 %:n todennäköisyydellä. tulos:genotyyppi PRA/PRA (molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli). eläin sairastuu todennäköisesti jossain vaiheessa elämäänsä PRA:han. Koira jättää ainoastaan virheellistä geeniä jälkeläisilleen. Movet Laboratoriokäsikirja 194

195 PRA-rcd2 (etenevä verkkokalvon surkastuma, koira) (lyhyt ja pitkä karvainen Collie) PRA-rcd2 (Progressive Retinal Atrophy rod-cone dysplasia-2) on etenevän verkkokalvon rappeuman muoto, jota tavataan Iyhyt- ja pitkäkarvaisilla collieilla. Tauti on perinnöllinen silmäsairaus. Sairaus alkaa jo hyvin nuorella iällä. Oireiltaan tauti muistuttaa ihmisten retinitis pigmentosaa, jossa näkökenttä supistuu pikkuhiljaa putkimaiseksi jäänteeksi. Ensin surkastuvat valon intensiteettiä aistivat sauvasolut (rod). Tämän lisäksi tauti etenee myös tappisoluihin ja johtaa siksi näkökyvyn täydelliseen menettämiseen. Hämäräsokeus puhkeaa jo noin 6 viikon ikäisillä pennuilla ja täydellinen sokeutuminen tapahtuu ensimmäisen elinvuoden aikana. Sairaus periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena, jolloin koirat joiden molemmat alleelit ovat virheellisiä, sairastuvat. Geenin testaaminen antaa kasvattajalle arvokasta tietoa omien linjojensa genotyypistä ja näin ollen kasvattaja pystyy kasvatuksessaan varmistamaan sen, ettei yhdistä kahta kantajaa toisiinsa. 1 2 vk. EDTA kokoveri tai poskisolunäyte. DNA tekniikat (PCR, sekvensointi, qpcr) yhteistyölaboratoriossa. tulos: genotyyppi N/N(molemmilta vanhemmalta normaali alleeli) ei kanna virheellistä geeniä; ei kuulu riskiryhmään. Tällainen koira jättää normaalia perimää jälkeläisilleen kyseisen geenin suhteen. tulos: genotyyppi N/PRA (kantaja), heterotsygootti (normaali alleeli ja virheellinen alleeli) eläin kantaa virheellistä ja tervettä geeniä. Koira siirtää virheellisen geenin jälkeläisilleen 50 %:n todennäköisyydellä. tulos: genotyyppi PRA/PRA (molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli) eläin sairastuu todennäköisesti jossain vaiheessa elämäänsä PRA:han. Koira jättää ainoastaan virheellistä geeniä jälkeläisilleen. Movet Laboratoriokäsikirja 195

196 PRA-rcd3 (etenevä verkkokalvon surkastuma, koira) (Welshin Corgi, Cardigan) PRA-rcd-3 (Progressive Retinal Atrophy rod cone dysplasia-3) on etenevän verkkokalvon rappeuman muoto, jota tavataan Welshin Gorgeilla. Tauti on perinnöllinen silmäsairaus. Sairas yksilö sokeutuu yleensä hyvin nuorella iällä. PRA-rcd3 aiheutuu yhden emäksen deleetiosta PDE6A geenissä. Tauti periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena eli koirat, joiden molemmat alleelit ovat virheellisiä, sairastuvat. Geenin testaaminen antaa kasvattajalle arvokasta tietoa omien linjojensa genotyypistä ja näin ollen kasvattaja pystyy kasvatuksessaan varmistamaan, ettei yhdistä kahta kantajaa toisiinsa, jolloin syntyy mahdollisesti sairaita yksilöitä. 1 2 vk. EDTA-kokoveri tai poskisolunäyte. DNA-tekniikat (PCR, sekvensointi, qpcr) yhteistyölaboratoriossa. tulos: genotyyppi N/N(molemmilta vanhemmalta normaali alleeli) ei kanna virheellistä geeniä; ei kuulu riskiryhmään. Tällainen koira jättää normaalia perimää jälkeläisilleen kyseisen geenin suhteen. tulos: genotyyppi N/PRA (kantaja), heterotsygootti (normaali alleeli ja virheellinen alleeli) eläin kantaa virheellistä ja tervettä geeniä. Koira siirtää virheellisen geenin jälkeläisilleen 50 %:n todennäköisyydellä. tulos: genotyyppi PRA/PRA (molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli) eläin sairastuu todennäköisesti jossain vaiheessa elämäänsä PRA:han. Koira jättää ainoastaan virheellistä geeniä jälkeläisilleen. Movet Laboratoriokäsikirja 196

197 PRA-rcd4 (etenevä verkkokalvon surkastuma, koira) (Australiankarjakoira, englanninsetteri, gordoninsetteri, punavalkoinen irlanninsetteri, punainen irlanninsetteri, Polski owczarek nizinny (PON), pienimünsterinseisoja, tiibetinterrieri) PRA-rcd4 (Progressive Retinal Atrophy rod-cone dysplasia-4) on etenevän verkkokalvon rappeuman muoto. Tauti on perinnöllinen silmäsairaus. Sairaus aiheuttaa koiran sokeutumisen noin 10 vuoden iässä. Sairaus kehittyy hitaasti ja oireileekin yleensä ensimmäisenä hämäräsokeutena. Taudin aiheuttaa mutaatio C2orf71 geenissä. Tauti periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena, jolloin koirat, joilla molemmat alleelit ovat virheellisiä, sairastuvat. Geenin testaaminen antaa kasvattajalle arvokasta tietoa omien linjojensa genotyypistä. Näin ollen kasvattaja pystyy kasvatuksessaan varmistamaan, ettei yhdistä kahta kantajaa toisiinsa, jolloin syntyvillä pennuille on suuri riski sairastua. 1 2 vk. EDTA-kokoveri tai poskisolunäyte. DNA-tekniikat (PCR, sekvensointi, qpcr) yhteistyölaboratoriossa. tulos: genotyyppi N/N (molemmilta vanhemmalta terve alleeli). ei kanna mutaatiota rcd4; ei kuulu riskiryhmään. Tällainen koira jättää normaalia perimää jälkeläisilleen. tulos: genotyyppi N/PRA (kantaja), heterotsygootti (normaali alleeli ja virheellinen alleeli). koira siirtää virheellisen geenin jälkeläisilleen 50 %:n todennäköisyydellä. tulos: genotyyppi PRA/PRA (molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli). eläin sairastuu todennäköisesti jossain vaiheessa elämäänsä PRA:han. Koira jättää ainoastaan virheellistä geeniä jälkeläisilleen. Movet Laboratoriokäsikirja 197

198 prcd-pra (etenevä verkkokalvon surkastuma, koira) (Australian paimenkoira, amerikaneskimokoira, amerikancockerspanieli, chesapeakelahdennoutaja, kiinanharjakoira, englannin cockerspanieli, entlebuchinpaimenkoira, kuvasz, lapinporokoira, labradorinnoutaja, kultainennoutaja, novascotiannoutaja, kääpiövillakoira, portugalin vesikoira, ruotsinlapinkoira, suomenlapinkoira, silkkiterrieri, australian stumpy tail cattle dog, espanjan vesikoira) PRA aiheuttaa silmän verkkokalvon aistinsolujen tuhoutumista, mikä johtaa koiran asteittaiseen sokeutumiseen. Taudin kehittyminen riippuu rodusta ja yksilöstä. PRA periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena, jolloin kantajan riski sairastua on hyvin pieni, mutta se voi siirtää geenin jälkeläisilleen. Molemmilta vanhemmilta virheellisen geenin saanut koira sairastuu todennäköisesti jossain vaiheessa elämäänsä PRA:han. 1 2 vk. EDTA-kokoveri tai poskisolunäyte. DNA-tekniikat (PCR, sekvensointi, qpcr) yhteistyölaboratoriossa. tulos: genotyyppi N/N(molemmilta vanhemmalta normaali alleeli) ei kanna virheellistä geeniä; ei kuulu riskiryhmään. Tällainen koira jättää normaalia perimää jälkeläisilleen prcd-geenin suhteen ja sen oma riski sairastua prcd-pra:han on häviävän pieni. tulos: genotyyppi N/PRA (kantaja), heterotsygootti (normaali alleeli ja virheellinen alleeli) eläin kantaa virheellistä ja tervettä geeniä. Koira siirtää virheellisen geenin jälkeläisilleen 50 %:n todennäköisyydellä. Sen oma riski sairastua prcd- PRA:han on erittäin pieni. tulos: genotyyppi PRA/PRA (molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli) eläin sairastuu todennäköisesti jossain vaiheessa elämäänsä prcd-pra:han. Koira jättää ainoastaan virheellistä geeniä jälkeläisilleen. Movet Laboratoriokäsikirja 198

199 PSSM1 (Polysaccharide Storage Myopathy, hevonen) PSSM on lihassairaus, jota tavataan monilla hevosroduilla. Sairauden tyypillisimpänä oireena pidetään lannehalvaustaipumusta, mutta oireet vaihtelevat lihaskivuista ja -krampeista aina lihasten surkastumiseen asti. Oireet johtuvat epänormaaleiden sokeriyhdisteiden kertymisestä lihaksiin, ja ne pahenevat vähäisen liikunnan ja tärkkelyspitoisen ruokinnan seurauksena. Säännöllisellä liikunnalla on oleellinen merkitys oireiden hallinnassa. Sairautta tavataan kahta muotoa, joista tunnistetusta mutaatiosta aiheutuvaa kutsutaan tyypin 1 sairaudeksi ja se selittää noin 90 % kaikkien hevosrotujen tautitapauksista. Tyypin 2 sairaus oireilee samalla tavalla, mutta sen aiheuttavaa mutaatiota ei ole vielä tunnistettu. Siksi tyypin 2 diagnosointi onnistuu vain lihaksesta otetusta koepalasta. PSSM on yleisin quarter, paint ja appaloosa rotuisilla hevosilla. Näillä roduilla esiintyy myös muita geenivirheitä, jotka voivat vaikeuttaa sairauden oireita. Quartereilla esiintyy muita rotuja enemmän tyypin 2 sairautta. Tyypin 1 sairautta esiintyy mainittujen rotujen lisäksi erityisesti myös työhevosroduilla sekä lämminverisillä. PSSM1 periytyy dominoivana ominaisuutena GYS1 geenissä, jolloin jo yksi virheellinen alleeli (heterotsygootti) aiheuttaa sairauden ja molempien alleelien ollessa virheelliset, ovat oireet usein huomattavasti vakavammat. 1 2 vk. EDTA-kokoveri tai jouhinäyte (20 30 kpl jouhia). Jouhet nypitään juurineen ja teipataan esimerkiksi puhtaalle paperille, johon merkitään eläimen tiedot. Tutkimukseen tarvitaan vain karvatupet, joten ylimääräisen pituuden voi leikata pois. DNA-tekniikat (PCR, sekvensointi, qpcr) yhteistyölaboratoriossa. tulos: genotyyppi n/n. Tutkitun hevosen perimässä ei ole virheellistä alleelia; hevonen ei kuulu riskiryhmään. Tällainen hevonen jättää normaalia perimää jälkeläisilleen PSSM1:lle altistavan geenin suhteen. tulos: genotyyppi n/pssm1. Tutkitun hevosen perimässä on yksi kopio virheellistä alleelia; hevonen kuuluu riskiryhmään. Koska sairaus periytyy dominoivana ominaisuutena, aiheuttaa jo yksi virheellinen kopio korkean sairastumisriskin. Tällainen hevonen periyttää virheellistä alleelia jälkeläisilleen 50 % todennäköisyydellä. tulos: genotyyppi PPSM1/PSSM1. Tutkitun hevosen perimässä on kaksi kopiota virheellistä alleelia; hevonen kuuluu riskiryhmään ja oireilee usein huomattavasti voimakkaammin kuin heterotsygootit. Tällainen hevonen periyttää virheellistä alleelia jälkeläisilleen 100 % todennäköisyydellä. Koska sairaus periytyy dominoivana ominaisuutena, sairastuvat sen kaikki jälkeläiset. Movet Laboratoriokäsikirja 199

200 Siamese colourpoint (kissa) Itämaisen kissan naamiovärityksen kantajuustesti. Testaaminen auttaa kasvattajaa selvittämään mitkä kissoista kantavat perimässään siamilaiselle tyypillistä naamiovärityksen tuottavaa geeniä. DNA-mutaatiot tyrosinaasigeenissä johtavat lämpötilaherkkien alueiden kehittymiseen. Näille alueille ominaista värimuutosta kutsutaan naamioväritykseksi. Tässä tapauksessa pigmenttiä syntyy vain viileille alueille kehoa (kasvot, korvan päät, tassut ja hännänpää). Yleensä tämä niin kutsuttu pointed-väri kehittyy vahvemmaksi iän myötä ja ihan pienet pennut saattavatkin olla väriltään lähes valkoisia. Naamioväritys periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena. Näin ollen naamioväritysgeenin yhden alleelin kantaja ei ole fenotyypiltään siamilainen naamiokissa. Naamiovärejä on useita. 1 2 vk. EDTA-kokoveri tai poskisolunäyte. DNA-tekniikat (PCR, sekvensointi, qpcr) yhteistyölaboratoriossa. tulos: C/C. kissalla ei ole naamioväritystä tulos: C/cs. kissalla ei ole naamioväritystä, mutta kissa kantaa perimässään naamioväritykselle altistavaa alleelia tulos: cs/cs. kissa on naamiokissa ja kissalla on molemmat kopiot naamioväritykselle altistavista alleeleista Movet Laboratoriokäsikirja 200

201 SMA (perinnöllinen spinaalinen lihasatrofia, kissa) (Maine Coon) SMA johtuu hermosolujen tuhoutumisesta selkäytimessä perinnöllisistä syistä. Sairaus voi johtua myös muista syistä, joita tämä testi ei havaitse. Neuronien tuhoutuminen johtaa lihasten surkastumiseen ja heikkouteen, joka ilmenee ensimmäisen kerran kolmen neljän kuukauden iässä. Sairastuneet kissat pärjäävät kuitenkin sisäkissoina eikä sairaus ole välttämättä henkeä uhkaava. Sairaus periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena. 1 2 vk. EDTA-kokoveri tai poskisolunäyte. DNA-tekniikat (PCR, sekvensointi, qpcr) yhteistyölaboratoriossa. tulos: genotyyppi N/N (molemmilta vanhemmilta normaali alleeli) ei kanna virheellistä alleelia; ei kuulu riskiryhmään. Tällainen kissa jättää normaalia perimää jälkeläisilleen sairauteen altistavan geenin suhteen. tulos: genotyyppi N/SMA (kantaja), heterotsygootti (normaali alleeli ja virheellinen alleeli) eläin kantaa virheellistä ja tervettä alleelia. Kissa siirtää virheellistä alleelia jälkeläisilleen 50 %:n todennäköisyydellä. tulos: genotyyppi SMA/SMA (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli) eläin sairastuu SMA:han. Kissa jättää ainoastaan virheellistä geeniä jälkeläisilleen. Movet Laboratoriokäsikirja 201

202 VWD1 (vonwillebrandin tauti tyyppi 1, koira) (Berninpaimenkoira, Dobermanni, Manchesterinterrieri, Kerrynterrieri, Welsh Corgi Pembroke, Villakoira, Kultainennoutaja, Labradoodle, Goldendoodle, Kääpiösnautseri, Basset hound, Saksanpaimenkoira, Rottweiler, Keeshond, Mäyräkoirat, Coton de Tulear, Hollanninpeltopyykoira, Papillon, Stabyhoun) VonWillebrandin faktori on proteiini, joka on yksi monista veren hyytymiseen osallistuvista tekijöistä. Mikäli vwfproteiinia ei ole riittävästi, tai se toimii virheellisesti, toimii verenhyytymismekanismi puutteellisesti tai normaalia hitaammin. Tilaa kutsutaan von Willebrandin taudiksi. Von- Willebrandin proteiineja on kolme: vwf1, vwf2 ja vwf3. Tyyppiin 1 liittyvä hyytymishäiriö on yleisin ja sitä todetaan useilla koiraroduilla. Sairaus ilmenee vuotoherkkyytenä iholla ja muissa kudoksissa. Sairauden perinnöllinen muoto periytyy autosomaalisena resessiivisenä ominaisuutena. Geenitesti tunnistaa mutaation vwf geenin eksonissa vk. EDTA-kokoveri tai poskisolunäyte. DNA-tekniikat (PCR, sekvensointi, qpcr) yhteistyölaboratoriossa. N/N (molemmilta vanhemmilta normaali alleeli). ei kanna virheellistä alleelia; ei kuulu riskiryhmään. Tällainen koira jättää normaalia perimää jälkeläisilleen sairaudelle altistavan geenin suhteen. N/VWDI (kantaja), heterotsygootti (normaali alleeli ja virheellinen alleeli). koira siirtää virheellisen geenin jälkeläisilleen 50 %:n todennäköisyydellä. VWDI/VWDI (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta virheellinen alleeli). eläin sairastuu todennäköisimmin sairauteen. Koira siirtää sairaudelle altistavaa geeniä jälkeläisilleen 100 %:n todennäköisyydellä. Movet Laboratoriokäsikirja 202

203 Väritys agouti (kissa) Agouti-geeni koodittaa kuvioita. Dominoiva A-alleeli saa aikaiseksi kuvion. Tämä A-alleeli aiheuttaa sen että karva on siis raidallinen. Miten karva on raidallinen määrittää taas niin kutsuttu T-lokus (tabby, tiikeriraita, pilkullinen). Agouti-testillä pystyy selvittämään esim. kantaako kuviollinen kissa kuviotonta alleellia genomissaan. Joskus etenkin punasävyisellä kissalla saattaa olla haamukuvioita ja tällaisen genotyyppi kuvion suhteen selviää kyseisellä testillä. 1 2 vk. EDTA-kokoveri tai poskisolunäyte. DNA-tekniikat (PCR, sekvensointi, qpcr) yhteistyölaboratoriossa. tulos: A/A. kissa on kuviollinen tulos: A/a kissa on kuviollinen, mutta kantaa perimässään kuviotonta alleelia a. Kaksi Aa kissaa voivat saada kuviottomia pentuja tulos: a/a kissa on kuvioton Movet Laboratoriokäsikirja 203

204 Väritys amber (Norjalainen metsäkissa) Amber-väritys on riippuvainen oranssigeenissä (MCR1) olevasta mutaatiosta ja se periytyy resessiivisenä ominaisuutena. Jos molemmat oranssigeenin alleelit E ovat mutatoituneet (e) on kissan väritys aprikoosi eli Amber (genotyyppi e/e). 1 2 vk. EDTA-kokoveri tai poskisolunäyte. DNA-tekniikat (PCR, sekvensointi, qpcr) yhteistyölaboratoriossa. e/e Amber (aprikoosi) (molemmilta vanhemmilta mutatoitunut alleeli). Kissa on aprikoosin värinen ja se siirtää amber-geeniä jälkeläisilleen 100 %:n todennäköisyydellä. E/e (Amber-kantaja, heterotsygootti, normaali oranssialleeli ja mutatoitunut alleeli). Kissa kantaa genomissaan amber-alleelia, ja voi periyttää sitä jälkeläisilleen. Karvaltaan (fenotyyppi) kissa ei kuitenkaan ole aprikoosin värinen. E/E (homotsygootti, molemmilta vanhemmilta normaali oranssialleeli). Kissa ei kanna amber-alleelia genomissaan Movet Laboratoriokäsikirja 204

205 Väritys chocolate (kissa) Mutaatio ruskea-väritys geenissä (TYRP 1) saa aikaan suklaavärityksen. B alleeli (ruskea) on dominoiva ja b alleeli (suklaa) resessiivinen. Näin ollen suklaaväritys periytyy resessiivisenä ominaisuutena. Jotta kissan on väriltään suklaa, pitää sillä olla geenin molemmat alleelit muotoa b. 1 2 vk. EDTA-kokoveri tai poskisolunäyte. DNA-tekniikat (PCR, sekvensointi, qpcr) yhteistyölaboratoriossa. tulos: b/b Chocolate. kissa on fenotyypiltään suklaan värinen ja kissan molemmat alleelit ovat suklaaväritys-alleeleja tulos:b/b, B/bcin tai bcin/bcin. kissa kantaa perimässään suklaaväritysalleelia tulos: B/B. kissa ei kanna suklaaväritystä genomissaan, mutta se voi kantaa kaneliväritystä genomissaan tai olla kanelinvärinen Movet Laboratoriokäsikirja 205

206 Väritys cinnamon (kissa) Kaneli mutaatio ruskea väritys geenissä (TYRP-1) saa aikaan vaaleanruskean / kanelivärityksen. B alleeli (ruskea) on dominoiva ja bcin alleeli (kaneli) resessiivinen. Näin ollen kaneliväritys periytyy resessiivisenä ominaisuutena. Jotta kissan on väriltään kaneli, pitää sillä olla geenin molemmat alleelit muotoa bcin. 1 2 vk. EDTA-kokoveri tai poskisolunäyte. DNA-tekniikat (PCR, sekvensointi, qpcr) yhteistyölaboratoriossa. tulos: bcin/bcin. kissa on kanelinvärinen. Kissan molemmat ruskeageenialleelit sisältävät mutaation joka synnyttää kanelivärityksen. tulos: B/bcin tai b/bcin. kissa kantaa perimässään kaneliväritysalleelia tulos: B/B, B/b tai b/b. kissa ei kanna kaneliväritystä genomissaan, mutta se voi kantaa suklaaväritystä genomissaan tai olla suklaanvärinen Movet Laboratoriokäsikirja 206

207 Väritys diluutio (kissa) Niin kutusttu diluutio-geeni vaikuttaa kissan tummuusasteeseen. Kissan, jolla on molemmat alleelit tyyppiä d, turkki on väriltään laimentunut eli mustasta tulee sininen, suklaasta lila ja punaisesta creme. Diluutio-testillä pystyy selvittämään esim. kantaako tummansävyinen kissa perimässään d alleelia. 1 2 vk. EDTA-kokoveri tai poskisolunäyte. DNA tekniikat (PCR, sekvensointi, qpcr) yhteistyölaboratoriossa. tulos: d/d kissan turkki on fenotyypiltään dilutoitunut tulos: D/d kissa on tummansävyinen, mutta kantaa perimässään d alleelia. Kaksi D/d kissaa voivat saada fenotyypiltään diluutio pentuja tulos: D/D kissa ei kanna turkin väriä dilutoivaa alleelia Movet Laboratoriokäsikirja 207

208 DNA-tunniste ja polveutuminen (B) Polveutumistutkimuksessa selvitetään DNA-tunnisteiden avulla jälkeläisen oikeat vanhemmat. Esimerkiksi tilanteessa, jossa on tapahtunut kaksoisastutus, täytyy polveutuminen selvittää, sillä syntyneessä pentueessa saattaa olla pentuja useammalta isältä. Suomen Kennelliitto vaatii polveutumistulokset kaksoisastutuksissa tai tilanteissa, joissa on syytä epäillä että rekisterissä eivät olekaan koiran oikeat vanhemmat. Polveutumistutkimus tehdään kennelliiton vaatimalla ISAG standardin (ISAG = International Society of Animal Genetics) mukaisella menetelmällä, jossa vanhempien ja jälkeläisten mikrosatelliittitietoja verrataan toisiinsa. Vastauksessa annetaan jokaisen eläimen mikrosatelliittidata sekä jälkeläisten osalta tulkinta kuka tutkituista on tai ei ole tutkittujen vanhempien jälkeläisiä. Miten virallinen näyte otetaan Koirat Näytteenottajan tulee olla virallinen Suomen Kennelliiton hyväksymä näytteenottaja. Movet-laboratorion työntekijät ovat kaikki Suomen Kennelliiton hyväksymiä näytteenottajia. Näytteenottaja tarkastaa jokaista virrallista näytettä ottaessaan tunnistemerkinnän (mikrosiru), jotta voidaan varmistaa, että kyseessä on oikea eläin. Lähetteenä käytetään AINA Suomen Kennelliiton polveutumistutkimuslomaketta, sekä Movetin omaa lähetettä. Mikäli isäehdokkaita on eri puolilla Suomea, ja näytteitä lähetetään erillään pentujen ja emän näytteistä, tulee isäehdokkaalle täyttää Suomen Kennelliiton DNA-tunnistelähete. Tämän lisäksi isäehdokkaiden tietojen tulee olla selkeästi merkittyinä polveutumislomakkeeseen. Suomen Kennelliiton lomakkeessa tulee olla kaikkien osapuolien allekirjoitukset. Niiden puuttuessa, ei tutkimuksen katsota olevan virallinen. Nämä molemmat lomakkeet tulee lähettää myös tutkivaan laboratorioon. Laboratorio lisää tuloslomakkeeseen maininnan tunnisteen tarkistaneesta henkilöstä. Movet vastaa tulokset omistajalle, eläinlääkärille, sekä lähettää tiedot kennelliittoon ([email protected]). Jos et halua polveutumistulosten lähtevän Suomen Kennelliittoon, mainitse asiasta selkeästi mahdollisimman monessa kohdassa! Kissat Myös kissaliitolta löytyy oma lomakkeensa geenitestejä ja polveutumismääritystä varten, mutta sen käyttö ei ole pakollista. Polveutumismäärityksiä varten suosittelemme käyttämään Movetin omaa lähetettä, johon mahtuu useamman eläimen tiedot tai täyttämään kissojen tiedot suoraan sähköiselle lähetteelle. Tällöin jokaisen eläimen tiedot kirjataan erilliselle lähetteelle ja lisätietoihin merkitään onko kyseessä pentu, emo vai isäehdokas. Näytteet Näytteeksi suosittelemme aina ensisijaisesti verinäytettä, jolla saadaan riittävä määrä DNA:ta. Näytteet merkitään selkeästi, esim. mikrosirunumerolla. Mikäli verinäytteen saanti on mahdotonta, otamme vastaan myös poskisoluharjanäytteitä (3kpl/eläin). Verinäytteistä on aina saatu riittävästi DNA:ta polveutumistutkimukseen. Poskisoluharjanäytteissä DNA:n määrä ollut joskus niin vähäinen, että eläimestä on pitänyt ottaa uudet näytteet, mikä luonnollisesti viivästyttää polveutumistuloksen saantia sekä eläinten rekisteröintiä. Näytteet otetaan aina emästä, pennusta, sekä kaikista isäehdokkaista. Mikäli emä/isä on kuollut, voidaan polveutumista yrittää selvittää lähisukulaisten (esim. isovanhempien) avulla. Tällaisissa tapauksissa ole yhteydessä laboratorioon ja varmista onko näyte soveltuva. Mikäli jostain vanhemmasta on jo aikaisemmin tutkittu ISAG standardin mukaiset DNAtunnisteet, ei uutta näytettä tarvitse lähettää. Ilmoita laboratoriolle aiemmin tehdystä tutkimuksesta sähköpostitse (tutkimuksen tehneen laboratorion nimi, milloin tutkimus on tehty, eläimen siru- ja rekisteritiedot), niin pystymme pyytämään satelliittidatan sen tutkineelta laboratoriolta. 2 3 vk. Suosittelemme EDTA-kokoverinäytettä, jossa DNA-määrä on varmasti riittävä. Otamme vastaan myös poskisolunäytteitä (aina 3 poskisoluharjaa/eläin). DNA-tekniikat (PCR, sekvensointi, qpcr) yhteistyölaboratoriossa. ISAG-standarin mukaiset markkerit koiralle: AHTk211, CXX279, REN169O18, INU055, REN54P11, INRA21, AHT137, REN169D01, AHTh260, AHTk253, INU005, INU030, Amelogenin, FH2848, AHT121, FH2054, REN162C04 AHTh171, REN247M23, AHTH130, REN105L03, REN64E19. ISAG-standardin mukaiset markkerit kissalle: FCA069, FCA075, FCA105, FCA149, FCA220, FCA229, FCA310, FCA441, FCA678, Amelogenin, FCA026, FCA201, FCA293, FCA453, FCA649 Lisätietoa: Movet Laboratoriokäsikirja 208

209 Liitteet Aivolisäke- ja lisämunuaisperäisten tautien diagnostiikka 211 Akuutin faasin tulehdusmerkkiaineet 212 Eri ikäisten varsojen ja pentujen viitearvoja 214 Eri ikäisten varsojen ja pentujen viitearvoja 215 Diabeettisen ketoasidoosin (DKA) diagnosointi 216 Haasteena haima - Kuinka spesifinen on spesifinen 218 Hevosten metabolisen oireyhtymän EMS diagnosoinnista 222 Hevosten Cushingin taudin PPID diagnosoinnista 223 Hypo- ja hyperadrenokortisismin diagnosoinnissa käytettäviä tutkimuksia 224 Insuliini ja hevosen metabolinen oireyhtymä (Equine Metabolic Syndrome, EMS) 226 Koirien hyperadrenokortisismi eli Cushingin oireyhtymä 227 Koirien hypotyreoosi 228 Saostus vs. dialyysi T4-autovasta-aineiden poistamisessa 229 Tietoa qpcr:stä 230 Varsan ensimmäiset 24 tuntia ovat elintärkeitä 231 Movet Laboratoriokäsikirja 209

210 Pese niin usein kuin haluat kiinteään kuukausihintaan Näin jo yli 1000 suomalaista säilyttää autonsa arvon. Osta verkosta: juhlapesu.fi Movet Laboratoriokäsikirja 210

211 Aivolisäke- ja lisämunuaisperäisten tautien diagnostiikka Movet Laboratoriokäsikirja 211

212 Akuutin faasin tulehdusmerkkiaineet Akuutin tulehduksen aiheuttamia fysiologisia ja biokemiallisia muutoksia kuvaava termi akuutin faasin reaktio syntyi 1940-luvun alussa, kun infektiopotilaiden verestä löydettiin pneumokokkien kapseliin sitoutuvaa C-reaktiivista proteiinia (CRP). Jo tätäkin aiemmin tiedettiin, että punasolujen sedimentaatio voimistuu tulehduksissa ja valkosolut osallistuvat tulehdusreaktion säätelyyn. Valkosolujen lukumäärä ja tyypitys alaluokkiin, sekä punasolujen sedimentaationopeus (lasko, senkka ) olivatkin pitkään pääasialliset tavat tutkia tulehdusta verinäytteistä. Diagnostisten menetelmien ja laitteiden kehittyminen ja 1980-luvuilla mahdollistivat spesifisten akuutin faasin proteiinien määrittämisen seerumista. Ensimmäiset tällaiset määritykset olivat edellä mainittu C-reaktiivinen proteiini sekä fibrinogeeni ja haptoglobiini. Akuutin faasin merkkiaineeksi luokitellaan määritelmän mukaan molekyyli, jonka pitoisuus veressä tulehduksellisessa tilassa muuttuu vähintään 25 %. Pitoisuus ei siis välttämättä suurene, vaan myös ns negatiivisia akuutin faasin merkkiaineita on olemassa. Näistä tunnetuin lienee albumiini väljästi tulkiten myös esimerkiksi rauta ja sinkki voitaisiin laskea mukaan negatiivisiin merkkiaineisiin, vaikka eivät molekyylejä olekaan. Diagnostisessa mielessä kaikki määritelmän täyttävät yhdisteet eivät kuitenkaan ole yhtä hyviä akuutin faasin tulehdusmerkkiaineita. Hyvän merkkiaineen tulee täyttää kolme kriteeriä 1. sen tulee olla mahdollisimman spesifinen tulehdusreaktiolle 2. sen pitoisuuden tulee muuttua mahdollisimman nopeasti tulehduksen käynnistyessä 3. sen tulee lisäksi antaa nopea vaste tulehduksen voimakkuuden muutoksille (paraneminen tai paheneminen). Perinteisesti eläinlääketieteellisessä tulehdusdiagnostiikassa on käytetty valkosolujen määrää ja joitakin akuutin faasin merkkiaineita. Tällaisia ovat olleet esimerkiksi fibrinogeeni, haptoglobiini ja hapan glykoproteiini (alfa1-acid glycoprotein, AGP). Diagnostisen tarkkuuden näkökulmasta tarkasteltuna edellä mainittujen ongelmana on kuitenkin pitoisuuksien muutoksen hitaus ja pienuus, sekä pitoisuuden muutokset muista syistä kuin tulehduksesta. Merkitsevät muutokset tapahtuvat vasta 1 3 vrk tulehduksen alkamisesta, ja etenkin fibrinogeenilla muutos voi olla niin pieni että se jää (ainakin aluksi) viitearvoalueen sisään (subkliininen tulehdus). Haptoglobiinilla poikkeuksen tekevät sika ja nauta, joilla muutos normaalitilanteeseen on huomattavasti suurempi kuin esimerkiksi koiralla ja kissalla. Fibrinogeenitulosta saattavat lisäksi vääristää fibriinin hajoamistuotteet (fibrin degradation products, FDP), jotka joillakin määritysmenetelmillä suurentavat tulosta. Perinteisiä merkkiaineita haastamaan ovat tulleet seerumin amyloidi A (SAA) ja C-reaktiivinen proteiini (CRP). Niiden pitoisuus normaalissa tilanteessa on käytännössä olematon (muutamia mg/l tai jopa < 1 mg/l), mutta jo muutamassa tunnissa pitoisuus nousee huomattavasti, kymmeniin tai satoihin mg/l. Suurimmillaan pitoisuus tulehduksessa voi olla jopa kertainen lähtötilanteeseen nähden. Lisäksi pitoisuus reagoi nopeasti tulehduksen loppumiseen (puoliintumisajat muutamia tunteja), eli niitä voi käyttää hyvin myös paranemisprosessin tai sekundääriinfektion seurannassa. Seerumin amyloidi A on evolutiivisesti hyvin konservoitunut ja sen vuoksi se on hyvä tulehdusmerkkiaine useille eläinlajeille. SAA:ta käytetään tulehdusdiagnostiikassa ainakin kissoilla, hevosilla, naudoilla, lampailla, linnuilla ja jyrsijöillä. Kirjallisuus tuntee sen pitoisuuden muuttuvan useissa sairauksissa, esimerkiksi virus- tai bakteeri-infektiossa, neoplasiassa, sisäelinten tulehdustiloissa, toksiinialtistuksessa, erilaisissa traumoissa ja kirurgisten operaatioiden jälkeen. Vaikka SAA syntetisoidaan muiden akuutin faasin proteiinien tavoin pääsääntöisesti maksassa, myös muut kudokset voivat paikallisesti syntetisoida sitä. Esimerkiksi nivel- ja utaretulehduksissa on eristetty määritettävissä olevia pitoisuuksia nivelnesteestä tai maidosta. CRP soveltuu tulehdusmerkkiaineeksi erityisen hyvin koiralle ja sialle, kun taas esimerkiksi pitoisuudet naudoilla eivät juurikaan muutu. Mielenkiintoinen yksityiskohta on CRP-pitoisuuden lievä suureneminen koirilla tiineyden alkuvaiheessa munasolun hedelmöittymisen jälkeen alkion kiinnittyessä kohdun limakalvolle. Tämä pitää ottaa huomioon tehtäessä diagnoosia tiineenä olevalle nartulle. Toisaalta CRP-määritystä on ehdotettu raskaustestiksi koirille. Yhteenvetona voidaan todeta, että Seerumin amyloidi A ja CRP ovat erinomaisia tulehdusmerkkiaineita: niiden pitoisuusmuutosten vaste on ajallisesti nopea ja määrällisesti hyvin tulehduksen laajuutta kuvaava. Ne tarjoavat lähes reaaliaikaisen mittarin taudin ja sen hoidon etenemiseen. Movet määrittää SAA:n (kissa, hevonen, nauta) ja CRP:n (koira ja sika) rutiinisti seerumista ja plasmasta. Erikseen sovittaessa voimme kokeilla sen määrittämistä myös muista biologisista nesteistä. Movet Laboratoriokäsikirja 212

213 Lisätietoa aiheesta Yleistä: Abernethy TJ, Avery OT. The occurrence during acute infections of a protein not normally present in the blood. Distribution of the reactive protein in patients sera and the effect of calcium on the flocculation reaction with C polysaccharide of Pneumococcus, J Exp Med 73 (1941) Eckersall PD. The time is right for acute phase protein assays. Veterinary Journal. 168(1): Petersen H et al: Application of acute phase protein measurements in veterinary clinical chemistry. Vet Res, 2004 (35), R. Mischke, D. Menzel, H. Wolling. Comparison of different methods to measure fibrinogen concentration in canine plasma with respect to their sensitivity towards the fibrinogen degradation products X, Y and D. Haemostasis 2000;30: Badolato R et al. Serum amyloid A is a chemoattractant: Induction of migration, adhesion and tissue infiltration of monocytes and polymorphonuclear leucocytes, J. Exp. Med. 180 (1994) Abstracts 5th International Colloquium on Animal Acute Phase Proteins Dublin 2005 Koirat: Nakamura M et al. C-reactive protein concentration in dogs with various diseases. J Vet Med Sci 2008;70(2): Parra MD et al. C-reactive protein measurement in canine saliva. J Vet Diagn Invest 2005;17: Burton SA et al. C-Reactive protein concentrations in dogs with inflammatory leukograms. Am J Vet Res 1994; 55: Conner JG, Eckersall PD et al. The acute phase response in the dog following surgical trauma. Res Vet Sci 1988; 45: Eckersall PD et al. Acute phase proteins in canine pregnancy (canis familiaris). J Reprod Fert Suppl 1993; Kissat: Sasaki K et al. Evaluation of feline serum amyloid A (SAA) as an inflammatory marker. J Vet Med Sci. 2003; 65(4):545 8 Kajikawa T et al. Changes in concentrations of serum amyloid A protein, α1-acid glycoprotein, haptoglobin, and C-reactive protein in feline sera due to induced inflammation and surgery. Veterinary Immunology and Immunopathology 1999; 68, (1), Hevoset: Jacobsen S, Andersen PH: The acute phase protein serum amyloid A (SAA) as a marker of inflammation in horses. Eq Vet Edu 2007; 19:38 46 Hultén C et al: The acute phase protein serum amyloid A (SAA) as an inflammatory marker in equine influenza virus infection. Acta Vet Scand 1999; 40: Akuutin faasin tulehdusmerkkiaineet-movet Oy Pepys MB, Baltz ML, Tennent GA: Serum amyloid A (SAA) in horses: objective measurement of the acute phase response. Eq Vet J 1989; 21: Hultén C, Grönlund U, Hirvonen J et al: Dynamics in serum of the inflammatory markers serum amyloid A (SAA), haptoglobin, fibrinogen and α2 globulins during induced noninfectious arthritis in the horse. Eq Vet J 2002; 34: Jacobsen S, Halling-Thomsen M, Nanni S: Concentrations of serum amyloid A in serum and synovial fluid from healthy horses and horses with joint disease. Am J Vet Res 2006; 67: Chavatte PM, Pepys MB et al: Measurement of serum amyloid A protein (SAA) as an aid to differential diagnosis of infection in newborn foals. Equine Inf Dis 1991; 6:33 38 Hultén C, Demmers S: Serum amyloid A (SAA) as an aid in the management of infectious disease in the foal: comparison with total leukocyte count, neutrofil count and fibrinogen. Eq Vet J 2002; 34: Pollock PJ et al: Effects of surgery on the acute phase response in clinically normal and diseased horses. Vet Rec 2005; 156: Jacobsen S et al: Using serum amyloid A and other acute phase reactants to monitor the inflammatory response after castration in horses a field study. Eq Vet J 2005; 37: Jacobsen S et al: Serum amyloid A isoforms in serum and synovial fluid in horses with lipopolysaccharide induced arthritis. Vet Immunol Immunopathol 2005; 110: McDonald TL et al: Elevated extrahepatic expression and secretion of mammary-associated serum amyloid A 3 (M-SAA3) into colostrum. Vet Immunol Immunopathol 2001; 83: Naudat: Alsemgeest S et al. Influence of physical stress on the plasma concentration of serum amyloid A (SAA) and haptoglobin (Hp) in calves, Vet Q 1995;17: 9 12 Alsemgeest S et al. Concentrations of serum amyloid A (SAA) and haptoglobin (hp) as parameters of inflammatory diseases in cattle, Vet. Q. 1994; 16: Siat: Heegaard PMH et al. The porcine acute phase response to infection with Actinobacillus pleuropneumoniae. Haptoglobin, C-reactive protein, major acute phase protein and serum amyloid A protein are sensitive indicators of infection. Comparative Biochemistry and Physiology 1994; 119: Movet Laboratoriokäsikirja 213

214 Eri ikäisten varsojen ja pentujen viitearvoja Nuorten eläinten viitearvot pohjautuvat muualla tehtyihin tutkimuksiin ja niitä on kerätty tähän suuntaa antavaksi tiedoksi. Näistä taulukoista voit katsoa kuinka paljon eri ikäisten eläinten tulokset voivat poiketa tulosten mukana toimitettavista täysikasvuisten eläinten viitearvoista. Alkuperäislähteissään viitearvot eivät välttämättä ole olleet Movetin käyttämässä yksikössä, mutta ne on laskennallisesti muunnettu vastaamaan Movetin käyttämiä yksiköitä. Hevonen < 12 h 1 vrk 1 vk 1 kk 3 kk 6 kk 12 kk Eryt (e12/l) Hb (g/l) Hkr (%) Leuk (e9/l) MCHC (g/l) MCV (fl) LYM tot (e9/l) EO tot (e9/l) Proteiini (g/l) Urea (mmol/l) Krea (umol/l) ASAT (U/l) Fibr (g/l) AFOS (U/l) CK (U/l) GT (U/l) Alb (g/l) Pi (mmol/l) K (mmol/l) Harvey et all (1984) & Bauer et all (1984) Movet Laboratoriokäsikirja 214

215 Eri ikäisten varsojen ja pentujen viitearvoja Nuorten eläinten viitearvot pohjautuvat muualla tehtyihin tutkimuksiin ja niitä on kerätty tähän suuntaa antavaksi tiedoksi. Näistä taulukoista saat suuntaa siitä minkä verran eri ikäisten eläinten tulokset voivat normaalistikin poiketa tulosten mukana toimitettavista täysikasvuisten eläinten viitearvoista. Alkuperäislähteissään viitearvot eivät välttämättä ole olleet Movetin käyttämässä yksikössä, mutta ne on laskennallisesti muunnettu vastaamaan Movetin käyttämiä yksiköitä. Koira 1 vrk 1 vk 2 vk 4 vk 6 vk 8 vk Hkr (%) Leuk (e9/l) Neut (e9/l) Lymf (e9/l) Mono (e9/l) Eos (e9/l) Baso (e9/l) ALAT (U/l) AFOS (U/l) Alb (g/l) Tprot (g/l) Gluk (mmol/l) Urea (mmol/l) Krea (umol/l) K (mmol/l) Ca (mmol/l) Kissa 1 vrk 1 vk 2 vk 4 vk 6 vk 8 vk Hkr (%) Leuk (e9/l) Neut (e9/l) Lymf (e9/l) Mono (e9/l) Eos (e9/l) Baso (e9/l) ALAT (U/l) AFOS (U/l) Alb (g/l) Tprot (g/l) Gluk (mmol/l) < Urea (mmol/l) < Krea (umol/l) K (mmol/l) Ca (mmol/l) SMALL ANIMAL PEDIATRICS AND THERIOGENOLOGY Margaret V. Root Kustritz, DVM, PhD, DACT Diplomate, American College of Theriogenologists Professor, Small Animal Reproduction College of Veterinary Medicine, University of Minnesota Movet Laboratoriokäsikirja 215

216 Diabeettisen ketoasidoosin (DKA) diagnosointi DKA on diabetes mellituksen vakava komplikaatio. Koska oireet ovat vaihtelevia, voi sen luotettava toteaminen olla vaikeaa. Lievässä ketoasidoosissa eläin syö, juo ja pystyy ylläpitämään nestetasapainonsa, mutta vakavissa tapauksissa oireina ovat mm. oksentelu, anoreksia, runsas virtsaaminen ja juominen, dehydraatio sekä yleinen voimattomuus. Diabeettinen ketoasidoosi syntyy, kun elimistö ei insuliinin puutteessa tai insuliiniresistenssin vuoksi pysty hyödyntämään ruuan hiilihydraatteja energiantuotantoonsa. Tämä aiheuttaa rasvakudoksen triglyseridien hajottamisen energiansaannin turvaamiseksi. Normaalitilanteessa insuliini inhiboi triglyseridejä hajottavan hormonisensitiivisen lipaasin toimintaa, jolloin rasvakudoksen triglyseridejä ei hajoteta. Syntymekanismia on kuvattu alla olevassa kaaviossa. Laboratoriolöydöksenä havaitaan suurentunut verensokeri sekä ketoaineita virtsassa. Kuitenkin pelkkä ketoaineiden mittaaminen virtsan liuskatestillä jättää osan DKA-potilaista löytymättä. Näin tapahtuu koska virtsaliuska löytää pelkästään asetoasetaatin (ja asetonin), mutta ei hydroksibutyraattia, jota DKAssa syntyy ketoaineista ylivoimaisesti eniten. Virtsaliuskoilla löydetään myös vääriä positiivisia tuloksia (esim. monet lääkeaineet häiritsevät). Lisäksi DKA voi olla niin lievä tai kestänyt vasta niin vähän aikaa, että vaikka veressä on suurentuneita pitoisuuksia ketoaineita, ei virtsaan erity vielä riittävästi asetoasetaattia positiivisen tuloksen saamiseksi. Virtsanäytteen saaminen voi myös olla hankalaa DKAn aiheuttaman dehydraation vuoksi. Luotettavan DKA-diagnoosin saamiseksi epäilyttävien tapauksien tutkimisessa on käytettävä seerumin b hydroksibutyraatin määritystä. DKA-epäilyn varmistamisen apuna voi käyttää Diabettisen ketoasidoosin diagnoosi kaaviota. Movet Laboratoriokäsikirja 216

217 Movet Laboratoriokäsikirja 217

218 Haasteena haima - Kuinka spesifinen on spesifinen Niin haimalipaasin diagnostinen käytettävyys kuin käytettyjen määritysmenetelmien keskinäinen paremmuuskin ovat olleet aktiivisen keskustelun kohteena. Siksi kokosimme katsauksen lipaasientsyymien biokemiasta sekä haimalipaasin käytettävyydestä endokrinologisten sairauksien diagnostiikassa eri menetelmillä määritettynä. Esitämme myös eläinlääkäri Tytti Harjuhahdon potilastapauksen, joka kuvaa hyvin haimalipaasin diagnostista käyttöä ja tulkinnan haasteita diagnoosia mietittäessä. Yhteenveto kiireiselle lukijalle Harva laboratoriotutkimus on täysin spesifinen tietylle sairaudelle tai elinvauriolle. Näin ei myöskään, nimestään huolimatta, ole haimalipaasin kohdalla. Lipaasit ovat ryhmä samaa tehtävää hoitavia entsyymejä. Tärkeimmät lipaasin isoentsyymit ovat haimalipaasi, hormonisensitiivinen lipaasi ja lipoproteiinilipaasi. Haimalipaasin tehtävä on pilkkoa ravinnon rasvat rasvahapoiksi ja glyserideiksi. Lipaasimääritys voidaan tehdä joko niin, että määritetään koko entsyymiaktiivisuus (kaikkien isoentsyymit), tai niin, että määritys tunnistaa vain haiman tuottaman haimalipaasin. Diagnostisesti kokonaisaktiivisuuden määrittäminen on ongelmallista, koska lisääntyneen määrän lähdettä ei saada selville. Tästä syystä on kehitetty haimalipaasille spesifisiä määritysmenetelmiä. Nykyisin on saatavilla sekä entsyymiaktiivisuuden että entsyymin massan määrittäviä menetelmiä. Niistä molemmat sopivat tutkimusten mukaan sekä kissoille että koirille. Vaikka haimatulehdus (primaari) onkin ylivoimaisesti todennäköisin syy haimalipaasin suurentuneeseen tulokseen, voivat sellaisen aiheuttaa myös muut sisäelinsairaudet, kuten suolistotulehdus, sisäelinkasvaimet sekä sappitiehyeen tukos (sekundäärinen haimatulehdus). Lisäksi on syytä muistaa, että haimatulehduskaan ei aina suurenna haimalipaasitulosta viitearvoa suuremmaksi. Näin ollen haimalipaasin määritystä, tehtynä menetelmällä kuin menetelmällä, voidaan käyttää vain diagnoosin tukena yhdessä muiden löydösten kanssa. Se ei ole yksiselitteinen mittari positiiviselle tai negatiiviselle haimatulehdusdiagnoosille. Eri määritystapojen virhelähteet on syytä tiedostaa. Mikäli yhdellä menetelmällä saatu tulos ei täsmää potilaan oireisiin, voi uusintamittaus ja/tai toisella tavalla tehty mittaus antaa suuntaa oikean diagnoosin tekemiseen. Xenoulis ja Steiner päättelivät erinomaisesti katsausartikkelissaan että vääriä positiivisia ja negatiivisia tuloksia voi tulla, ja haimalipaasin määritysmenetelmien rajoitteet on tunnettava. Koska ei ole kultaista standardia haimatulehduksen ante mortem-diagnosoinnille, eläimen huolellisen kliinisen tutkimisen, sairaushistorian läpikäymisen, haimalipaasin mittaamisen ja ultraäänitutkimuksen yhdistelmä on paras tapa non-invasiiviseen diagnosointiin (Xenoulis ja Steiner, 2012). Movet Laboratoriokäsikirja 218

219 Laboratoriomerkkiaineiden sairaus- ja elinspesifisyys Vain harva laboratoriotutkimus on täysin spesifinen tietylle sairaudelle, saatikka edes elimelle tai kudokselle. Hyvä esimerkki epäspesifisyydestä on alkalinen fosfataasi (AFOS). Tarkasti katsoen kyseessä on ryhmä entsyymejä, joita yhdistää vain kemiallinen reaktio, johon ne osallistuvat. AFOSryhmä koostuu useista isoentsyymeistä, jotka luokitellaan alkuperänsä perusteella. Yleisimpiä ovat maksa- ja luu-isoentsyymit, muita esimerkiksi istukka- ja munuaismuodot. Useista isoentsyymeistä huolimatta AFOS puolustaa vahvasti paikkaansa hyvänä yleismerkkiaineena, jonka muutosten pohjalta on hyvä lähteä tarkentamaan diagnoosia. Toinen esimerkki on ASAT, joka toimii usein maksaongelmien merkkiaineena. Toisinaan suurentunut ASAT-aktiivisuus kertoo kuitenkin vakavista lihasongelmista. Kolmanneksi esimerkiksi voidaan ottaa munuaisvaivaisen potilaan viitearvorajoissa oleva kreatiniinitulos, jonka taustalla on tavanomaista pienempi lihasmassa ja niukkaproteiininen ravinto. Toisaalta voidaan miettiä C-reaktiivisen proteiinin (CRP) ja seerumin amyloidi A:n spesifisyyttä. Ne ovat erittäin spesifisiä tulehdukselle (etenkin mikrobi-infektiolle), mutta elinspesifisyyttä niillä ei ole nimeksikään. Lipaasit ja muut lipolyyttiset entsyymit Lipaasit ovat esteraasientsyymien alaryhmä, joiden tehtävänä on pilkkoa rasvamolekyylejä. Kuten AFOSillakin, on lipaasilla useita isoentsyymejä, joita koodittavat eri geenit. Eri muotojen välillä on kuitenkin enemmän rakenteellista yhtenäisyyttä kuin AFOS:n isoentsyymeillä. Tärkeimmät lipaasin isoentsyymit ovat haimalipaasi, hormonisensitiivinen lipaasi ja lipoproteiinilipaasi. Haimalipaasin tehtävä on pilkkoa ravinnon rasvat (triglyseridit) vapaiksi rasvahapoiksi ja monoglyseridiksi. Haimalipaasi vaatii oikean toimintaympäristön pystyäkseen toimimaan (ph, sappihapot, kolipaasi, Ca-ionit). Kyseistä ominaisuutta käytetäänkin hyväksi haimalipaasin aktiivisuuden diagnostisessa määrityksessä. Verinäytteestä lipaasia määritettäessä voidaan määritys tehdä joko niin, että määritetään kaikkien isoentsyymien määrä kokonaisuutena tai niin, että määrityksessä huomioidaan vain haiman tuottama haimalipaasi. Nykyaikaiset haimalipaasin määritystavat ovat aktiivisuusmittaus (DGGR), vasta-aineeseen perustuva pikatesti (SNAP fpl tai SNAP cpl) tai ELISA-pohjainen vasta-ainemääritys (specfpl tai spec cpl). Haimalipaasin määritysmenetelmistä Lipaasin kokonaismäärän (entsyymiaktiivisuuden) mittaamiseen on ollut menetelmiä jo 1950-luvulta lähtien. Diagnostisessa mielessä kokonaisaktiivisuuden määrittämisessä on kuitenkin sama ongelma kuin alkalisen fosfataasinkin kohdalla lisääntyneen määrän lähdettä ei saada selville. Tästä syystä alettiin kehittää haimalipaasille spesifisiä menetelmiä. Niissä hyödynnettiin haimalipaasin herkkyyttä määritysolosuhteille ja substraatille. Ensimmäinen näistä esiteltiin 1986, ja siinä käytettiin spesifisenä substraattina diasyyliglyserolia (DiG-menetelmä) (Imamura ym. 1989). Menetelmä oli kuitenkin häiriöherkkä reaktioiden monimutkaisuuden vuoksi. Vuonna 1998 julkaistiin yksinkertainen, vain kahteen reaktioon perustuva menetelmä, jossa spesifisenä substraattina on dilauryyli-glyseroli-glutaarihapporesurufiinin esteri (DGGR) (Prinzing ym. 1998). Entsyymiaktiivisuuden mittaamisen hyvänä puolena on sen kvantitatiivisuus: tulos saadaan numeerisena arvona, jolloin verenkierrossa olevan haimalipaasin määrästä saadaan tarkka arvio. DGGR-menetelmän on todettu toimivan luotettavasti haimalipaasin määrittämisessä niin koirien kuin kissojenkin näytteistä (Graca ym. 2005, Oppliger ym. 2013). Vaikka entsyymiaktiivisuuden määrittäminen DGGRmenetelmällä onkin hyvin spesifinen ja luotettava määritysmenetelmä haimalipaasille, vaatii se kalliin ja tilaa vievän laitteiston, sekä niille osaavat käyttäjät. Muun muassa näiden haasteiden vuoksi on kehitetty kaupallisia pikatestejä (SNAP). Niissä haimalipaasin tunnistus tapahtuu immunologisesti, eli lipaasimolekyyli tunnistetaan spesifisellä monoklonaalisella vasta-aineella. Pikatesti helpottaa haimalipaasin seulontaa, jos entsyymiaktiivisuuden määritykseen tarvittavaa laitteistoa ei ole saatavilla. Sen avulla ei kuitenkaan saada kvantitatiivista tulosta, eli tulehduksen vakavuutta ei saada arvioiduksi. Toisaalta vastaava, kvantitatiivinen pitoisuusarvio on saatavilla lähettämällä näyte palvelua tarjoavaan laboratorioon. Movet Oy mittaa lipaasin DGGR-menetelmällä ja ilmoittaa siis haimalipaasin tuloksen entsyymiaktiivisuutta kuvaavassa yksikössä (entsyymiaktiivisuus litraa kohden, U/l). Mittaustulos kertoo, kuinka paljon näytteessä on toimivaa haimalipaasientsyymiä. Vaikka lipaasia tuotetaan useissa eri elimissä, on mittaus siis tehty sellaiseksi, etteivät muiden elimien tuottamat lipaasimuodot tai lipolyyttiset entsyymit voi häiritä mittausta. Suurentunut tulos kertoo siten aina haimalipaasin normaalia suuremmasta määrästä näytteessä. Viitearvorajaan nähden noin 1,5-2 -kertainen tulos voidaan tulkita patologiseksi. Arvo voi kuitenkin nousta jopa kertaiseksi. Kun haimalipaasitulos on suurentunut Vaikka haimatulehdus onkin ylivoimaisesti todennäköisin syy suurentuneeseen tulokseen, voivat myös muut sisäelinsairaudet sellaisen aiheuttaa. Tutkimusten mukaan normaalia korkeampia tuloksia saadaan suolistotulehduksen (inflammatory bowel disease) seurauksena sekä cpllmäärityksellä että entsyymiaktiivisuusmittauksella (Kathrani ym. 2009). Samoin on todettu, että suurentuneet tulokset tarkoittavat tällöin potilaalle myös huonompaa ennustetta. Tutkittaessa SNAP- ja Spec-testien spesifisyyttä akuutin haimatulehduksen diagnosoinnissa on todettu, että jopa 40 % muista sisäelintaudeista kärsivistä potilaista saivat haimalipaasitestillä positiivisen tuloksen (Haworth ym. 2014). Primäärin haimatulehduksen jälkeen todennäköisin syy kohonneeseen haimalipaasitulokseen on jokin muu sisäelinsairaus, joka saattaa sekundäärisesti aiheuttaa haiman tulehtumisen tai haimalipaasin erityksen (sekundäärinen haimatulehdus). Hyviä esimerkkejä ovat edellä mainittu suolistotulehdus, sisäelinkasvaimet sekä sappitiehyeen tukos, joka aiheuttaessaan sappinesteen kulkeutumisen haimaan tulehduttaa sen. Humaanipuolella, jossa tutkimusmäärätkin ovat aivan erilaiset kuin eläinpuolella, on vedetty yhteen vuosikymmenien tutkimuksia kohonneisiin haimalipaasituloksiin johtaneista haimatulehduksen ulkopuolisista syistä (Hameed ym. 2014). Yksi katsaus kattoi tutkimuksia vuosilta , mikä tarkoittaa että mukana on myös julkaisuja, joissa lipaasimääritystä ei ole tehty haimalipaasille spesifisillä Movet Laboratoriokäsikirja 219

220 menetelmillä. Löydetyissä 58 julkaisussa lipaasin suurentuneita määriä aiheuttivat vähentynyt poistuma munuaisten kautta, maksan- ja sappirakon sairaudet, suolistosairaudet, sisäelinkasvaimet, diabetes, lääkeaineet ja infektiot. Toisessa katsauksessa keskityttiin potilaisiin, joilla lipaasin määrä oli huomattavasti suurentunut (> 3 x viitearvon yläraja), mutta amylaasin määrä normaali (Frank & Gottlieb 1999). Kyseiset kriteerit täyttävistä 25 potilaasta 17:sta lipaasin määrän lisääntymisen aiheutti muu syy kuin vakava akuutti haimatulehdus. Syyt jakautuivat seuraavasti: munuaisongelma 2 kpl, kasvain 2 kpl, sappirakon tulehdus 2 kpl, ruokatorven tulehdus 1 kpl ja subkliininen haimatulehdus ilman vatsakipua 3 kpl. Kun haimalipaasitulos on viiterajoissa Haimatulehduskaan ei aina suurenna haimalipaasitulosta viitearvoa suuremmaksi. Esimerkiksi kroonista haimatulehdusta sairastavien 14 koiran diagnostisia löydöksiä tutkittaessa saatiin cpl-mittauksella 13 suurentunutta tulosta 21 mittauksessa ja lipaasiaktiivisuutta mittaamalla 11 suurentunutta tulosta 20 mittauksessa (Watson ym. 2010). Huomionarvoista on myös se, että cpl ja aktiivisuusmittausten tulosten välillä oli eroja, mutta ne eivät olleet johdonmukaisia. Osassa tapauksista aktiivisuusmittaus antoi suurentuneen tuloksen cpli-mittauksen ollessa viiterajoissa ja joissain tapauksissa tilanne oli päinvastainen. Kirjoittajat olivat tutkineet myös TLI:n käyttökelpoisuutta haimatulehduksen diagnostiikassa. TLI:tä käytettäessä vain 5 mittauskertaa 25:stä oli antanut suurentuneen tuloksen. Haimalipaasin määritystä, tehtynä menetelmällä kuin menetelmällä, voidaan siis käyttää vain diagnoosin tukena yhdessä muiden löydösten kanssa. Se ei missään tapauksessa ole yksiselitteinen positiivisen tai negatiivisen diagnoosin antava mittari. Haimalipaasin aktiivisuusmääritys (DGGR) vai immunologinen määritys (Spec cpl)? Eri määritysmenetelmien toimivuudesta koirien ja kissojen akuutin haimatulehduksen diagnosoinnissa on tehty vertailua. Koirilla vasta-ainetestiä (Spec cpl) ja haimalipaasin aktiivisuusmääritystä sekä ultraäänitutkimusta verrattaessa cpl ja aktiivisuusmääritys korreloivat hyvin (Cohenin kappa-arvo 0,70-0,79), mutta niiden korrelaatio ultraäänitutkimukseen oli vain kohtalainen (Cohenin kappa-arvo 0,25-0,35) (Kook ym). Lipaasin molemmat määritystavat koettiin kyseisessä tutkimuksessa luotettavammiksi kuin ultraäänitutkimus. Tutkimus myös lienee ainoa, jossa on vertailtu Spec cpltestiä ja nimenomaan haimalipaasispesifistä DGGR-menetelmää. Esimerkiksi McCord ym. (2012) tekemä vertailu SNAP cpl:n, Spec cpl:n, amylaasin ja lipaasin kesken ei ole informatiivinen, koska amylaasin ja lipaasin entsyymiaktiivisuuden määrityksiä ei ole tehty haimaslipaasipesifisiä menetelmiä käyttäen. Alan kirjallisuuteen perehdyttäessä on aina syytä kiinnittää erityistä huomiota tutkimuksessa käytettyihin määritysmenetelmiin sekä niiden vertailuun. Myös kissojen haimatulehdusdiagnostiikassa haimalipaasin aktiivisuusmittausta on verrattu Spec fpl testiin hyvinkin tuoreessa tutkimuksessa, jossa DGGR- ja Spec fpl -määritysmenetelmien tulostasojen todettiin vastaavan toisiaan huomattavan hyvin (Oppliger ym. 2013). DGGR-menetelmä koettiin myös kokonaisuudessaan käytännöllisenä ja taloudellisena ratkaisuna. Eri mittaustavoilla saatujen tulosten välillä havaituista eroista Koska eri menetelmillä saatujen tulosten välillä on todettu vaihtelua, on hyvä myös ymmärtää mistä nämä erot voivat johtua. Entsyymiaktiivisuusmääritys ja molekyylin immunologinen määritys perustuvat täysin erilaisiin mittaustekniikoihin. Aktiivisuus määritetään antamalla näytteessä olevalle entsyymille spesifistä substraattia ja sen toiminnalle optimaaliset olosuhteet. Sen jälkeen entsymaattisen reaktion etenemisnopeuden avulla määritetään näytteen haimalipaasin entsyymiaktiivisuus. Immunologinen määritys puolestaan perustuu määritettävän molekyylin (koiran tai kissan haimalipaasi) spesifisesti tunnistavaan monoklonaaliseen vasta-aineeseen. Aktiivisuus- ja ELISA-määritykset tehdään käyttäen nestemäisiä reagensseja, kun taas pikatestimääritys perustuu niin sanottuun lateral flow -menetelmään, jossa kiinteät tai kuivatut reagenssit reagoivat huokoisessa, kuivassa materiaalissa etenevän näytenesteen kanssa. Menetelmällisten erojen vuoksi ovat mittausta häiritsevät tekijätkin erilaisia. Aktiivisuuden mittaamista (DGGR) häiritsee pääasiassa näytteen huomattava lipeemisyys (näytteen triglyseridipitoisuus >7 mmol/l). Aktiivisuusmääritystä varten suositellaankin paastonäytettä. On myös hyvä muistaa, että lipidimetaboliaa häiritsevät sairaudet hidastavat ravinnon rasvojen poistumista verenkierrosta. Tällaisia ovat etenkin maksan toimintahäiriöt. Epäiltäessä maksan toiminnan vajausta, on ennen näytteenottoa hyvä pitää kiinni tiukasti paastosuosituksesta (12-14 h), ja mahdollisuuksien mukaan antaa edellisellä aterialla mahdollisimman vähärasvaista ruokaa. Hankalissa tapauksissa näytteen lipeemisyyden vähentäminen onnistuu laboratorio-olosuhteissa. Myös näytteen säilytys ja kuljetus voivat vaikuttaa toimivan entsyymin muuttumiseen toimimattomaan muotoon. Siksi on syytä korostaa näytteenoton, -käsittelyn ja oikeiden lähettämisolosuhteiden tärkeyttä. Edellä mainitut syyt pienentävät tulosta todellisesta. Ainoa DGGR-aktiivisuusmääritystä suurentavasti häiritsevä tekijä on analyysilaitteistosta aiheutuva siirtymävirhe triglyseridimäärityksen reagenssista. Tämän tekijän vaikutus on minimoitu tekemällä aina ennen lipaasiaktiivisuusmääritystä analysaattorille erityispesu. Lisäksi on huomionarvoista, että seerumin triglyseridimääritykset ovat melko harvinaisia eläindiagnostiikassa. Automaattianalysaattorilla tehty DGGR-määritys pystyy mittaamaan luotettavasti myös erittäin suuret pitoisuudet haimalipaasia. Tämä on mahdollista, koska analysaattorilla näytettä voidaan laimentaa jopa sadanteen osaan, jotta mittaus pysyy luotettavalla mittausalueel- Movet Laboratoriokäsikirja 220

221 la. Immunologista mittausta häiritsevät tekijät liittyvät näytteessä oleviin vasta-aineen toimintaa häiritseviin molekyyleihin tai näytteen huomattavan suureen haimalipaasin määrään, joka voi aiheuttaa virheellisesti pienentyneitä tuloksia. Tämä ns. Hook-efekti tapahtuu, kun tutkittavaa molekyyliä on merkittävästi enemmän kuin siihen sitoutuvaa vasta-ainetta. Tällöin vasta-aineen ja haimalipaasin muodostamat ns. immunokompleksit hajoavat, ja saadaan valheellisen pieni tulos. cpl-elisa -menetelmän evaluontitutkimuksessa (Huth ym. 2010) Hook-efektin raja-arvoa ei ole määritetty. Siinä mittausalueeksi on saatu ug/l, mikä tarkoittaa mittausylärajan olevan noin 4,5-kertainen viitearvoylärajaan nähden mikäli yli mittausylärajan olevia näytteitä ei laimenneta. Haimalipaasin määrä voi kuitenkin olla jopa kertainen verrattuna viitearvoylärajaan. Haimalipaasin käyttö haimatulehduksen diagnosoinnissa Sekä kissojen että koirien haimatulehdusta käsittelevässä katsausartikkelissa on osuvasti päätelty, että vääriä positiivisia ja negatiivisia tuloksia voi tulla, ja haimalipaasin määritysmenetelmien rajoitteet on tunnettava. Koska ei ole kultaista standardia haimatulehduksen ante mortemdiagnosoinnille, eläimen huolellisen kliinisen tutkimisen, sairaushistorian läpikäymisen, haimalipaasin mittaamisen ja ultraäänitutkimuksen yhdistelmä on paras tapa non-invasiiviseen diagnosointiin (Xenoulis ja Steiner, 2012). False-positive and false-negative results can occur, and recognition of the limitations of pancreatic lipase immunoreactivity assays is important. As there is currently no gold standard for antemortem diagnosis of pancreatitis in dogs and cats, the combination of a complete history and physical examination, measurement of pancreatic lipase immunoreactivity, and ultrasonographic examination of the pancreas is the best approach for an accurate noninvasive diagnosis of pancreatitis. Lähteet Frank B, Gottlieb K. Amylase normal, lipase elevated: is it pancreatitis? A case series and review of the literature. Am J Gastroenterol. 1999; 94(2):463-9 Graca R, Messick J, McCullough S, Barger A, Hoffmann W. Validation and diagnostic efficacy of a lipase assay using the substrate 1,2-o-dilauryl-rac-glycero glutaric acid-(6 methyl resorufin)-ester for the diagnosis of acute pancreatitis in dogs. Vet Clin Pathol; 2005; 34: 39 Hameed M, Lam V, Pleass H. Significant elevations of serum lipase not caused by pancreatitis: a systematic review. HPB (Oxford). 2014; 17: Haworth MD, Hosgood G, Swindells KL, Mansfield CS. Diagnostic accuracy of the SNAP and Spec canine pancreatic lipase tests for pancreatitis in dogs presenting with clinical signs of acute abdominal disease. J Vet Emerg Crit Care (San Antonio), 2014; 24(2): Huth S, Relford R, Steiner J, Strong-Townsend M, Williams D. Analytical validation of an ELISA for measurement of canine pancreas-specific lipase. Vet Clin Pathol. 2010; 39: Imamura S, Hirayama T, Arai T, Takao K, Misaki H. An enzymatic method using 1,2-diglyceride for pancreatic lipase test in serum. Clin Chem, 1989; 35: 1126 Kathrani A, Steiner JM, Suchodolski J, Eastwood J, Syme H, Garden OA, Allenspach K. Elevated canine pancreatic lipase immunoreactivity concentration in dogs with inflammatory bowel disease is associated with a negative outcome. J Small Anim Prac, 2009; 50(3): Kook PH, Kohler N, Hartnack S, Riond B, Reusch CE. Agreement of serum Spec cpl with the 1,2-o-dilauryl-rac-glycero glutaric acid-(6 -methylresorufin) ester (DGGR) lipase assay and with pancreatic ultrasonography in dogs with suspected pancreatitis. J Vet Intern Med. 2014; 28(3): McCord K, Morley P, Armstrong J, Simpson K, Rishniw M, Forman M, Biller D, Parnell N, Arnell K, Hill S, Avgeris S, Gittelman H, Moore M, Hitt M, Oswald G, Marks S, Burney D, Twedt D. A multi-institutional study evaluating the diagnostic utility of the Spec cpl and SNAP cpl in clinical acute pancreatitis in 84 dogs. J Vet Intern Med. 2012; 26(4):888 Oppliger S, Hartnack S, Riond B, Reusch CE, Kook PH Agreement of the serum Spec fpl and 1,2-o-dilauryl-rac-glycero-3-glutaric acid-(6 -methylresorufin) ester lipase assay for the determination of serum lipase in cats with suspicion of pancreatitis. J Vet Intern Med. 27: Prinzing U, Zielenski R, Schellong L, Meier G, Geoerger M, Hammer B. Kinetic colorimetric assay for pancreatic lipase based on a chromogenic substrate. Clin Chem; 1998; 44: 29 Watson PJ, Archer J, Roulois AJ, Scase TJ, Herrtage ME. Observational study of 14 cases of chronic pancreatitis in dogs. Veterinary Record, 2010; 167: Xenoulis PG, Steiner JM. Canine and feline pancreatic lipase immunoreactivity. Vet Clin Pathol. 2012; 41(3): Movet Laboratoriokäsikirja 221

222 Hevosten metabolisen oireyhtymän EMS diagnosoinnista Vetcaren luentojen pohjalta (Andy E Durham, Liphook Equine Hospital) Reagointi hiilihydraatteihin normaalia voimakkaammalla insuliinin erityksellä altistaa kaviokuumeelle. Paastoinsuliini on viitearvojen sisällä jopa 70 % insuliiniresistenssistä kärsivistä potilaista. Insuliinipitoisuus korreloi kaviokuumeen vakavuuden kanssa ja muutokset insuliinipitoisuudessa korreloivat kaviokuumetilanteen muutosten kanssa (Walsh et al 2009). Sokerirasitustesti Karo maissisiirapilla (Liphook Equine Hospital) 1. Paasto yön yli (min. 6 h) 2. Otetaan 0-näyte insuliinimääritykseen: Seerumi (punainen korkki) tai Lihepariiniplasma (vihreä korkki) 3. Annetaan Karo maissisiirappia 15 ml/100 kg Tilattavissa myös Suomeen netistä Käytetty kaikissa julkaistuissa tutkimuksissa 4. Otetaan 1-näyte min. kuluttua insuliinimääritykseen: Seerumi (punainen korkki) tai Li-hepariiniplasma (vihreä korkki) Viitearvot: 0-näyte: < 20 mu/l, 1-näyte: < 60 mu/l Sokerirasitustestistä Dansukker glukoosisiirapilla (Ove Wattle/UDS Uppsalan yliopistollinen eläinsairaala) 1. Ohjeet hyvin vastaavat kuin Karo maissisiirapilla tehtynä: Dansukker Glukoosisiirappia 20 ml/100 kg Hiilihydraattipitoisuus vastaa miltei täysin Liphookin ohjeessa käytettyä Karo maissisiirappia: 1 g/ml vs. 1,078 g/ml Viitearvot ristiriidassa kaikkien muiden laboratorioiden kanssa, mahdollisesti määritetty eri menetelmällä Sokerirasitustesti sokerilla (Liphook Equine Hospital) 1. Paasto yön yli (min. 6 h) 2. Otetaan 0-näyte insuliinimääritykseen: Seerumi (punainen korkki) tai Lihepariiniplasma (vihreä korkki) 3. Annetaan 1 g/paino-kg glukoosia sekoitettuna matala-sokeriseen rehuun, esim. silputtu kuiva heinä 4. Otetaan 2 tunnin kuluttua 1-näyte insuliinimääritykseen: Seerumi (punainen korkki) tai Lihepariiniplasma (vihreä korkki) Viitearvot: 0-näyte: < 20 mu/l, 1-näyte: alle 85 mu/l Yhdistetty insuliini-glukoosi koe CGIT (Liphook Equine Hospital) 1. Paasto yön yli (min. 6 h) 2. Otetaan 0-näyte insuliini- ja sokerimäärityksiin (paastotaso): Seerumi (punainen korkki) ja fluoridiplasma (harmaa korkki, eroteltava ennen lähetystä) tai Lihepariiniplasma (vihreä korkki, eroteltava heti), sokeriarvo voidaan mitata myös pikamittarilla 3. Annetaan sekä että: 150 mg/kg % glukoosiliuosta iv (150 ml per 500 kg) 0,1 iu/kg insuliinia iv (0,5 ml 100 iu/ml per 500 kg) 4. Kerätään glukoosiverinäytteet: 1, 5, 15, 25, 35, 45, 60, 75, 90, 105, 120 minuutin kuluttua: Fluoridi- (harmaa korkki, eroteltava ennen lähetystä) tai Lihepariiniplasma (vihreä korkki, eroteltava heti), voidaan käyttää myös pikamittaria 5. Otetaan 1-insuliininäyte 45 minuutin kuluttua injektiosta: Seerumi (punainen korkki) tai Lihepariiniplasma (vihreä korkki) Viitearvot: Insuliini: 0-näyte: < 20 mu/l, 1-näyte: < 100 mu/l, Sokeri (45 min): paastotasoa vastaava Movet Laboratoriokäsikirja 222

223 Hevosten Cushingin taudin PPID diagnosoinnista Vetcaren luentojen pohjalta (Andy E Durham, Liphook Equine Hospital) PPID potilaiden peruskortisolitaso vastaa terveiden hevosten tasoa, joten yksittäinen mittaus ei ole informatiivinen. Suora ACTH-mittaus: Antaa luotettavammat tulokset Näytteenkäsittely tarkkaa: EDTA-plasman nopea erottelu (max. 3 h näytteenotosta) ja kylmälähetys Luotettavin kun määritetään syksyllä Viitearvot vaihtelevat vuodenajoittain (Movet Oy): Marras-heinäkuu: < 30 pg/ml Elo-lokakuu: < 50 pg/ml Kortisonisuppressio (Movet Oy): Altistaa kaviokuumeelle 1. Otetaan 0-näyte (seerumi tai Li-hepariinipalsma) Paastonäyte iltapäivällä tai illalla 2. Annetaan deksametasoni-injektio suonensisäisesti (iv) 3. Otetaan 1-näyte tunnin kuluttua 4. Valitaan tutkimuspaketti: Kortisonisuppressio (pieni annos) Viitearvot (Movet Oy): 0-näyte: nmol/l 0-näyte: nmol/l 1-näyte: < 28 nmol/l Valitse tutkimuspakettisi Sokerirasitustesti (2 x insuliini) (2 x S/P) Sokerirasitustesti + ACTH (2 x insuliini, ACTH) (2 x S/P + B eroteltuna + jäähdytettynä!) ACTH + Insuliini (B eroteltuna ja jäähdytettynä + S/P) Movet Laboratoriokäsikirja 223

224 Hypo- ja hyperadrenokortisismin diagnosoinnissa käytettäviä tutkimuksia Kortisolimenetelmän ristireagointi glukokortikoidilääkkeiden kanssa (%): Prednisoloni 62 % Metyyliprednisiloni 25 % Prednisoni 6 % Kortisoni 1 % Triamsinoloni 0.02 % Ristireagointia ei havaittu: Deksametasoni Betametasoni Fluticasoni Progesteroni Spironolactoni Tetrahydrokortisoni ACTH stimulaatiotesti Testin suoritus otetaan 0-näyte (seerumi tai Li-hepariinipalsma) merkitään näyte 0-näytteeksi mikäli 0-näytteestä on tarkoitus tehdä myös muita tutkimuksia, tulee näytteen olla paastonäyte annetaan tetrakosaktidi injektio esim. Synatchen depot (1mg/ml) 0,25 ml lihakseen (im) otetaan 1-näyte 1-1,5 tunnin kuluttua merkitään näyte 1-näytteeksi tehdään lähete, tutkimuspaketit tutkimusryhmästä paketti: ACTH-stimulaatio (Cushing/Addison) Viitearvot: 0-näyte: nmol/l 1-näyte: nmol/l Tulosten tulkinta Perustasolla eli 0-näytteessä kortisolipitoisuus on normaalisti välillä nmol/l. Terveillä koirilla pitoisuus nousee stimulaation jälkeen yleensä suurimmillaan noin 450 nmol/l, mutta aivolisäkeperäiseen hyperadrenokortismiin (PDH) viittaa yli 600 nmol/l pitoisuus. Silloin on yleistä, että tulokset ovat jopa yli 1000 nmol/l. Addisonin taudissa kortisolipitoisuus jää 1-näytteessä 0-näytteen tasolle tai nousee vain hieman. Mikäli 0-näytteen kortisolipitoisuus on yli nmol/l, eikä stimulaatio vaikuta siihen juuri lainkaan, viittaa tulos lisämunuaisen kasvaimeen. On kuitenkin syytä muistaa, että ACTH-stimulaatio ei ole erityisen herkkä määritys lisämunuaiskasvaimen diagnosointiin. Mikäli kliiniset oireet ja muut löydökset viittaavat kasvaimeen, epäily voidaan varmistaa esim pienen annoksen kortisolisuppressiokokeella (pieni annos deksametasonia, kts oik). Kortisonisuppressio, pieni annos (Cushing seulonta, lisämunuaiskasvaimen diagnosointi) Testin suoritus otetaan 0-näyte (seerumi tai Lihepariinipalsma) näytteenotto aamulla mikäli 0-näytteestä on tarkoitus tehdä myös muita tutkimuksia, tulee näytteen olla paastonäyte merkitään näyte 0-näytteeksi annetaan deksametasoni injektio suonensisäisesti (iv) esim. Dexa-kel 2 mg/ml annostus n. 0,01 mg/kg esim. laimenna Dexa-kel 2mg/ml steriiliin fysiologiseen suolaliuokseen (0,9 % NaCl) laimennosta injektoidaan 0,5 0,6 ml/10 kg otetaan 1-näyte 8 tunnin kuluttua merkitään näyte 1-näytteeksi tarvittaessa voidaan ottaa PDH/ADH -erottelua varten myös välinäyte 3 4 tuntia injektiosta merkitään näyte 1-näytteeksi, jolloin 8 tunnin jälkeen otettu näyte merkitään 2-näytteeksi tällöin tehdään lähete: tutkimuspaketit tutkimusryhmästä: LDDS-koe (Kor0, Kor1-, Kor2- näytteet) tehdään lähete, jossa pyydetään tutkimuspaketit tutkimusryhmästä Kortisonisuppressio (pieni annos), Cushing seulonta Viitearvot: 0-näyte: nmol/l 1-näyte: nmol/l Tulosten tulkinta Mahdollinen hyperadrenokortisismi (aivolisäkkeen yliaktiivisuus) nähdään 8 tuntia deksametasoni injektiosta otetusta näytteestä. Normaalisti toimiva aivolisäke antaa tässä ajassa hyvän vasteen, ja tulos on yleensä alle nmol/l. Mikäli tulos on yli 40 nmol/l, voidaan tulosta pitää merkkinä hyperadrenokortisismista. Hyperadrenokortisismin syyn selvittämiseen pitää tulkita sekä 3 4 tunnin että 8 tunnin näytteitä. Mikäli pitoisuus on jommassakummassa aikapisteessä laskenut alle puoleen perustasosta (0-näytteestä), on kyseessä melko todennäköisesti PDH, eli aivolisäkkeen yliaktiivisuudesta aiheutuva kortisolin ylituotanto. Mikäli kortisolipitoisuus ei laske ollenkaan tai laskee vain hieman, kyseessä on joko ADH (lisämunuaiskasvain tai lisämunuaisen liikakasvu) tai harvinainen PDH tapaus, joka ei anna vastetta pieneen määrään deksametasonia. Näiden tautityyppien erotteluun ja varmistamiseen voidaan käyttää esimerkiksi suuren annoksen deksametasonitestiä ja/tai lisämunuaisen ultaäänitutkimusta. Movet Laboratoriokäsikirja 224

225 Kortisonisuppressio, suuri annos (hyperadrenokortisismin syyn erottelu) Testin suoritus otetaan 0-näyte (seerumi tai Li-hepariinipalsma) näytteenotto aamulla mikäli 0-näytteestä on tarkoitus tehdä myös muita tutkimuksia, tulee näytteen olla paastonäyte merkitään näyte 0-näytteeksi annetaan deksametasoni injektio suonensisäisesti (iv) esim. Dexa-kel 2 mg/ml annostus 0,1 0,12 mg/kg injektoidaan laimentamatonta Dexa-keliä 0,5 0,6 ml/10 kg otetaan 1-näyte 8 tunnin kuluttua paastonäyte edelleen merkitään näyte 1 näytteeksi halutessaan voi ottaa välinäytteen 3 4 tunnin kuluttua. Merkitään näyte 1-näytteeksi, jolloin 8 tunnin jälkeen otettu näyte merkitään 2-näytteeksi. tehdään lähete, jossa pyydetään tutkimuspaketit ryhmästä tutkimus Kortisonisuppressio (suuri annos) Viitearvot: 0-näyte: nmol/l 1-näyte: nmol/l Hoidon seurannasta Sekä aivolisäke (PDH) että lisämunuaisperäistä (ADH) Cushingin tautia hoidetaan lisämunuaiskuoren toimintaa hillitsevällä lääkkeellä, esim. Vetoryl. Niiden vaikutusmekanismina on lisämunuaisen kuorikerroksessa tehtävien kortikostreroidihorminien valmistuksen hillitseminen. Tarkoituksena on saada lisämunuaisen vaste ACTH-stimulaatioon hieman normaalia heikommaksi. Annostusta ja hoitoa seurataan ACTH-stimulaatiokokeella. Hoidon aloittamisen jälkeen oikean annostuksen löytämiseksi on syytä suorittaa ACTH-stimulaatiokoe 10 vrk, 4 viikkoa ja 12 viikkoa hoidon aloittamisen jälkeen. Tämän jälkeen hoitoa seurataan 3-4 kk välein. Näytteenotto tehdään 4-6 tuntia lääkkeenoton jälkeen, jolloin hyvässä hoitotasapainossa olevalla koiralla kortisolipitoisuus nousee tasolle nmol/l. Mikäli kliinisiä oireita ei ole, jopa jonkin verran yli 200 nmol/l pitoisuudet ovat hyväksyttäviä, eikä annostusta ole välttämätöntä muuttaa. Samoin silloin, kun stimulaatiota ei pystytä tekemään 4-6 tunnin sisällä lääkkeen antamisesta. ACTH-stimulaation lisäksi on lääkityksen mahdollisten toksisten vaikutusten lisäksi seurattava maksan (esim. sappihapot, ASAT, ALAT, GGT, AFOS) ja munuaisten (esim. kreatiniini) toimintaa, sekä elektrolyyttitasapainoa (Na, K, Cl). Myös diabetestutkimuksia (fruktosamiini, HbA1c) on syytä tehdä aika ajoin. Tulosten tulkinta Mikäli kortisolipitoisuus pienenee alle puoleen perustasosta (0 näytteestä), kyseessä on aivolisäkeperäinen hyperadrenokortisismi (PDH), jonka vaste deksametasonille on tavanomaista heikompi. Jos kortisolipitoisuus pienenee vähemmän kuin 50 %, kyseessä on todennäköisesti lisämunuaisen kasvain. On myös mahdollista, että aivolisäkekudoksen tuhoutuminen (leesio) tai aivolisäkkeen kasvain (esim. adenokarsinooma) aiheuttaa heikon vasteen deksametasonille. Kortisonisuppressio hevosille, Cushingin syndrooman seulonta Testin suoritus otetaan 0-näyte (seerumi tai Li-hepariinipalsma) paastonäyte iltapäivällä tai illalla merkitään näyte 0-näytteeksi annetaan deksametasoni injektio suonensisäisesti (iv) esim. Dexa-kel 2 mg/ml annostus 4 mg/100kg = 2 ml/100kg otetaan 1-näyte tunnin kuluttua merkitään näyte 1-näytteeksi tehdään lähete, jossa pyydetään tutkimuspaketit tutkimusryhmästä Kortisonisuppressio (pieni annos) Viitearvot: 0-näyte: nmol/l 1-näyte: nmol/l Movet Laboratoriokäsikirja 225

226 Insuliini ja hevosen metabolinen oireyhtymä (Equine Metabolic Syndrome, EMS) Insuliini on anabolinen hormoni, jota syntetisoidaan haiman Langerhansin saarekkeiden beettasolujen endoplasmiseen retikulumiin sitoutuneissa ribosomeissa. Primaari synteesituote on proinsuliiini ja Golgin laitteessa proinsuliini muuttuu aktiiviseksi insuliiniksi. Insuliinin eritys haiman beettasoluista vereen on sykäyksittäistä ja sen keskeinen tehtävä on sokeriaineenvaihdunnan säätely. Lisäksi insuliini osallistuu myös rasvojen ja valkuaisaineiden säätelyyn. Insuliiniresistenssi on elimistön tila, jossa insuliinilla ei ole normaalia biologista vastetta kohde-elimissään kuten lihaksissa, maksassa ja rasvakudoksessa, jolloin glukoosin käyttö vähenee ja syntyy kompensatorinen hyperinsulinemia (Depres & Marette 1994, Smith 1994, Laakso 1995). Hevosen metaboliseen oireyhtymään liittyy tyypillisesti ylipaino ja rasvan kertyminen tiettyihin kudoksiin, kuten esim. niskaan ja hännän tyveen. Lisäksi sairastuneilla hevosilla on usein insuliiniresistenssi, joka tarkoittaa sitä, että normaali insuliinimäärä ei riitä palauttamaan veren glukoosipitoisuutta syömisen jälkeen normaalille tasolle. Vuonna 2010 julkaistussa ACVIM Consensus Statement -artikkelissa Frank et.al. 1 esittävät terveiden hevosten insuliiniresistenssin paastoraja-arvoksi 20 uu/ml, kun laboratoriomääritys tehdään immunokemiallisella kemiluminesenssi-menetelmällä. Em. menetelmä on validoitu mm. Liphookin hevossairaalassa Englannissa 2,3. Movet määrittää insuliinin samalla validoidulla menetelmällä hevosen seerumista/plasmasta. Näytteen voi lähettää normaalisti näytteenlähetyslaatikossa tai halutessaan lämpimän sään aikaan kylmäkuljetuksena (Movetin vastauslähetyslaatikkoon mukaan kylmävaraaja). N. Frank, R.J. Geor, S.R. Bailey, A.E. Durham, and P.J. Johnson. Equine Metabolic Syndrome, ACVIM Consensus Statement. J Vet Intern Med 2010;24: Durham AE, Rendle DI, Newton JE. The effect of metformin on measurements of insulin sensitivity and beta cell response in 18 horses and ponies with insulin resistance. Equine Vet. Journal 2008 Jul;40(5): E. Durham, K. J. Hughes, H. J. Cottle, D. I. Rendle and R. C. Boston. Type 2 diabetes mellitus with pancreatic β cell dysfunction in 3 horses confirmed with minimal model analysis. Equine vet. J. (2009) 41 (9) Movet Laboratoriokäsikirja 226

227 Koirien hyperadrenokortisismi eli Cushingin oireyhtymä Hyperadrenokortisismi johtuu aivolisäke lisämunuais akselin toimintaongelmien seurauksena epänormalisoituneista kortikosteroidihormonien pitoisuuksista sekä niiden epänormaaleista fysiologisista vasteista. Vaiva on yleinen ikääntyvillä koirilla. Suurin osa tapauksista, noin %, aiheutuu aivolisäkkeen toiminnan häiriöistä (PDH eli pituitary dependent hyperadrenocortisism; aivolisäkkeestä aiheutuva hyperadrenokortisismi). Loput % ovat lisämunuaisen (kuorikerroksen) toimintahäiriöistä aiheutuvia (ADH eli adrenal dependent hyperadrenocorticism, kilpirauhasesta aiheutuva hyperadrenokortisismi). Ulkoisina oireina havaitaan esimerkiksi runsasta juomista, virtsaamista sekä syömistä. Rasituksen sieto heikkenee, jolloin lihasatrofian seurauksena ilmenee väsymystä ja läähätystä. Eläin lihoo (etenkin vatsan alueelta), iho ohenee ja kiimakierrossa voi ilmetä häiriöitä tai kivekset voivat surkastua. Laboratoriolöydöksiä voivat olla esimerkiksi suurentuneet kokonaiskolesteroli-, glukoosi-, AFOS-, ALAT-, ASAT- ja CK -arvot, virtsan ominaispainon pieneneminen (<1,020) ja mahdollisesti pieni/pienehkö kokonais-t4. Myös normaalista poikkeava verenkuva on mahdollinen, esim. punasolujen, monosyyttien ja neutrofiilien määrä lisääntyy, sekä lymfosyyttien ja eosinofiilien määrä vähenee. Vaikkakin yksittäinen epänormaali seerumin/plasman kortisoli- tai virtsan kortisoli/kreatiinisuhteen tulos voi viitata hyperadrenokortisismiin, ei niiden käyttämistä lopullisen diagnoosin tekoon voida suositella. Näin siksi, että kortisolin eritys, ja siten veri- ja virtsapitoisuudet vaihtelevat vuorokauden ja fysiologisen tilan mukaan. Kortisolin tuotannon vuorokausivaihtelu on koirilla kuitenkin huomattavasti pienempää kuin esimerkiksi ihmisillä. Myös erilaiset stressitilanteet, kuten esimerkiksi eläinlääkärikäynti tai näytteenoton pelkääminen, lisäävät kortisolin tuotantoa huomattavasti. Toisin sanoen yhtä yksittäistä laboratoriotestiä ei voida käyttää diagnoosin tekemiseen. Sen sijaan epäspesifisten laboratoriolöydösten ja kliinisten oireiden (kts. yllä) perusteella voidaan lähteä tekemään erilaisia stimulaatio ja suppressiotestejä diagnoosin varmistamiseksi. Ensimmäisenä tehdään yleensä ACTH-stimulaatiotesti, jonka tuloksen perusteella voidaan hyperadrenokortisismi parhaassa tapauksessa sulkea pois. Jos tulos ei ole normaali, käytetään erilaisia deksametasoni-suppressiotestejä, jotta saadaan selville hyperadrenokortisismin syy, ja siten oikea hoitotapa. Oikean hoidon löytämiseksi ja hoitotasapainon seuraamiseksi tehdään säännöllisesti ACTH-stimulaatikokeita. Lisäksi mahdollisten sivuvaikutusten välttämiseksi seurataan säännöllisillä laboratoriokokeilla maksan ja munuaisten toimintaa, sekä mahdollista diabeteksen puhkeamista. Movet Laboratoriokäsikirja 227

228 Koirien hypotyreoosi Hypotyreoosia eli kilpirauhasen vajaatoimintaa tavataan aikuisilla koirilla noin kahden vuoden iästä alkaen. Sitä löydetään kaikilta roduilta, mutta joillakin se on muita yleisempää. Tällaisia rotuja ovat mm. dobermanni, setterit, labradorinnoutaja, kultainen noutaja ja jotkut spanielit. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että keski- ja suurikokoisilla roduilla tauti on yleisempää kuin pienillä. Sukupuolten välisiä eroja ei tutkimusten mukaan ole. Taustaa Kilpirauhasen rakenteessa eri eläinlajien välillä on eroja. Kilpirauhanen sijaitsee henkitorven vieressä. Koirilla se on kaksilohkoinen sekä pinnaltaan tasainen (toisin kuin esimerkiksi sialla ja naudalla, joilla pinta on rakeinen ). Sen tärkeimpänä tehtävänä on tuottaa kahta perusaineenvaihduntaa säätelevää hormonia, tyroksiinia (T4) ja trijodityroniinia (T3). Lisäksi se tuottaa mm. kalsium fosfori aineenvaihduntaa säätelevää kalsitoniinia. T4:n ja T3:n eritystä säätelevän säätelyketjun aloittaa hypotalamuksen erittämä tyreotropiinia vapauttava hormoni (TRH, thyrotropin releasing hormone), joka vuorostaan säätelee aivolisäkkeen tuottaman kilpirauhasta stimuloivan hormonin, tyreotropiinin (thyroid stimulating hormone, TSH) valmistusta ja eritystä. T4 ja T3 säätelevät TRH:n ja TSH:n erittymistä negatiivisen palautteen kautta mitä suurempi T4- ja T3-pitoisuus, sitä vähemmän TRH:ta ja TSH:ta erittyy, ja päinvastoin. T4 ja T3 ovat plasmassa suurimmaksi osaksi kantajaproteiineihin sitoutuneena. Vapaana, eli biologisesti aktiivisena muotona, on esimerkiksi tyroksiinista vain alle 0.1 %. Alla olevassa kaaviossa on kuvattu kilpirauhashormonien erityksen säätely ja niiden määrän negatiivinen palaute syntetisointia ohjaaviin hormoneihin. Tätä taustaa vasten voidaan hypotyreoosi jakaa kahteen pääluokkaan: primäärinen ja sekundäärinen hypotyreoosi. Primäärinen hypotyreoosi tarkoittaa itse kilpirauhasen ongelmaa tuottaa tyroksiinia ja trijodityroniinia, sekundäärinen taas aivolisäkkeen liian pientä TSH:n tuotantoa. Joitakin tapauksia tertiäärisestä hypotyreoosista (hypotalamus ei tuota TRH:ta) on raportoitu koirilla, mutta sen yleisyydestä ei ole vielä tarkkaa tietoa. Primäärinen hypotyreoosi on huomattavasti yleisempää kuin sekundäärinen. Primäärisen hypotyreoosin taustalla on yleisimmin kilpirauhasen tulehdus eli ns. lymfosyyt- HYPOTALAMUS + TRH AIVOLISÄKE TSH + KILPIRAUHANEN T4 > T3 tinen tyreoidiitti, tai kilpirauhasen idiopaattinen atrofia. Lymfosyyttisessä tyreoidiitissä elimistön immuunipuolustus hyökkää kilpirauhasta vastaan eli kyseessä on ns. autoimmuunitauti. Kilpirauhasen atrofiassa kilpirauhaskudos muuttuu vähitellen rasvakudokseksi ja sen hormonieritys vähenee. Oireet ja diagnosointi Hypotyreoosin ulkoisina oireina on mm. voimattomuus, huono liikunnan- ja kylmänsieto, painonnousu, karvan huono kunto ja karvattomat laikut (alopekia), ns. rotanhäntä, ihomuutokset (esim. hyperpigmentaatio), kuivat silmät sekä huono haavojen paraneminen. Tarkemmassa tutkimuksessa saatetaan löytää myös sydän-, hermo-, lihas- ja lisääntymisoireita. Sydänoireita ovat esimerkiksi harvalyöntisyys (bradykardia) ja EKG:ssä R-aallon muutokset. Hermosto ja lihasoireina voi löytyä myopatiaa, vestibulaarisyndrooma, kasvohermojen halvausoireita ja ääreishermoston laaja-alaista toimintahäiriötä (polyneuropatia). Lisääntymiseen liittyen uroksilla tavataan heikentynyttä sukupuoliviettiä ja hedelmättömyyttä, nartuilla epäsäännöllistä kiimakiertoa, hedelmättömyyttä ja keskenmenoja. Koska etenkin taudin alkuvaiheessa oireet saattavat olla lievät, diagnoosi pitää varmentaa laboratoriokokeilla. Yleisimmin käytetään tyreotropiinin (TSH) ja kokonaistyroksiinin (T4) sekä kolesterolin määrityksiä. Jos kokonaistyroksiini- ja tyreotropiinitulokset ovat ristiriidassa, on syytä määrittää biologisesti aktiivinen (eli kantajaproteiineihin sitoutumaton) vapaa tyroksiini (T4-v) diagnoosin varmistamiseksi. Useilla koiraroduilla tavataan yleisesti kilpirauhashormoni-vasta-aineita, eli eläimen oma immuunijärjestelmä tuottaa vasta-aineita esimerkiksi tyroksiinia vastaan (ns. autovasta-aineet). Ne häiritsevät etenkin vapaan tyroksiinin määritystä, koska yleisimmin käytössä olevat T4-v-määritysmenetelmät perustuvat näytteen oman vapaan tyroksiinin ja määritysreagenssissa olevan entsyymileimatun vapaan tyroksiinin kilpailuun vasta-aineeseen sitoutumisesta. Jos näytteessä on em. autovasta-aineita tyroksiinille, ne vääristävät reagenssissa olevan entsyymileimatun tyroksiinin sitoutumista vasta aineeseen, ja siten saadaan liian suuri tulos. Mikäli näytteessä epäillään olevan autovasta-aineita (esim. yli viitearvon oleva TSH, mutta normaali T4 tai T4-v, sekä kliinisiä hypotyreoosioireita), on syytä tehdä näytteelle autovasta aineiden poisto ja määrittää vapaa tyroksiini autovasta aineiden poiston jälkeen. Tällöin saadaan luotettava tulos vapaan T4:n pitoisuudesta Kaavio 1. kilpirauhashormonien erityksen säätely Movet Laboratoriokäsikirja 228

229 Saostus vs. dialyysi T4-autovasta-aineiden poistamisessa Yleensä immunokemiallisia määrityksiä häiritsevät tekijät ovat elimistön tuottamia vasta-aineita. Ne voivat olla autovasta-aineita, jotka kohdistuvat tutkittavaan analyyttiin (esim. T4-autovasta-aineet) tai niin sanottuja heterofiilisiä vasta-aineita, jotka tunnistavat reagenssin tuottamiseen käytetyn eläimen antigeenin. Tyroksiinin määrää mitattaessa heterofiiliset vasta-aineet sitoutuvat siis T4-molekyylin tunnistavaan vasta-aineeseen. Hankalaksi immunokemiallisten menetelmien häiriötekijöiden tunnistamisen ja hallitsemisen tekevät muun muassa seuraavat syyt: Ne voivat vaikuttaa tulokseen eri tavalla käytettävästä mittaustekniikasta riippuen Niiden vaikutus voi näyttää mittauksen teknisessä suorituksessa tapahtuneelta virheeltä (esim. tulos 0 tai häviävän pieni) Niiden aiheuttama muutos voi vaihdella pienestä äärimmäisen suureen Eri vasta-aineet voivat käyttäytyä eri tavalla, jolloin valmistajan 1 menetelmä ei häiriydy tai häiriytyy vähän, kun taas valmistajan 2 menetelmä antaa huomattavan väärän tuloksen Analyytin tunnistuksessa käytettävän vasta-aineen häiriintymiseen voi vaikuttaa myös näytteen koostumus, eli ns. matriisi-efekti Kun häiritsevien tekijöiden vaikutusta epäillään Mikäli uusinta-ajo antaa vastaavan tuloksen ja laboratorion sisäinen ja ulkoinen laadunvarmistus näyttävät mittausmenetelmän toimivan normaalilla tavalla, on häiritsevät tekijät mahdollisuuksien mukaan poistettava näytteistä. Fotometrisissa määrityksissä käytettävät menetelmät eivät yleensä toimi, koska häiriö ei johdu näytteen fysikaalisista ominaisuuksista (sameus, häiritsevä väri jne). Koska valtaosassa tapauksista häiriön aiheuttaa vasta-aine, pyritään häiriöitä vähentämään vasta-aineet poistamalla. sevän vaikutuksen poistamiseksi julkaistiin vuonna Sen perusteella kehitettiin erilaisia tapoja häiritsevien immunoglobuliinien poistamiseen seerumi- ja plasmanäytteistä. Saostus onkin viime vuosina nopeutensa ja yksinkertaisuutensa vuoksi vallannut sijaa dialyysimenetelmältä. Se on nopea, eikä vaadi kalliita erillislaitteistoja. Lisäksi saostusreagenssi on suhteellisen edullista ja hyvin säilyvää. Esimerkiksi Suomen yliopistosairaaloissa sekä suurissa yksityislaboratorioissa käytetään molempia menetelmiä. Mielenkiintoista on, että eläinlääketieteellinen kirjallisuus ei näytä tuntevan saostusta menetelmänä, vaan tutkimuksissa on lähes poikkeuksetta käytetty dialyysiä häiritsevien vasta-aineiden poistamiseen. Saostusta on käytetty vain yksittäisessä tutkimuksessa, mutta siinäkin saostuksen jälkeen kilpirauhashormonien tunnistus on tehty kromatografisesti (HPLC) (Piechotta ym. 2010). Tätä selittää osaltaan se, ettei aiheesta ole juurikaan tehty tutkimusta saostusmenetelmän vakiinnuttua humaanikäyttöön. Kilpirauhashormonien rutiinidiagnostiikassa käytettävät määritysmenetelmät ja reagenssit ovat kuitenkin identtisiä eläin- ja humaanipuolella. Lisäksi poistettavat vasta-aineet (pääosin IgG) ovat fysikaalis-kemiallisilta ominaisuuksiltaan samanlaisia lajien välillä. Täten ihmispuolelle kehitetyt ja validoidut saostusmenetelmät ovat toimivia myös koirien näytteille. Movetilla häiritsevien vasta-aineiden poistaminen tapahtuu saostukseen perustuvalla menetelmällä, jolloin dialyysimenetelmää vastaa tutkimusvalikoimassa tutkimus "T4-v autovasta-aineet poistettu, koira (S/P)". Tutkimusta suositellaan etenkin roduille, joilla tunnetusti tavataan autovasta-aineita useammin kuin muilla roduilla: englanninsetteri, pointteri, skyenterrieri, karkeakarvainen saksanseisoja, vanhaenglanninlammaskoira, bokseri, maltankoira, kuvasz and petit basset griffon vendéen. Lähteet Piechotta M, Arndt M, Hoppen HO. Autoantibodies against thyroid hormones and their influence on thyroxine determination with chemiluminescence immunoassay in dogs. J Vet Sci Sep;11(3): Vasta-aineiden poistaminen näytteistä Perinteisesti häiritseviä vasta-aineita on poistettu tasapainodialyysillä (Equilibrium Dialysis; ED) ennen vapaan T4:n määrittämistä immunokemiallisesti. Se olikin pitkään ainoa rutiinisti käytetty menetelmä, koska se toimi tunnetuista menetelmistä parhaiten. Toimivuutensa puolesta se puolustaa yhä edelleen paikkaansa, mutta ongelmana on sen vaatima erillinen laitteisto sekä prosessiin kuluva useiden tuntien aika (usein vuorokausi) ja 80-luvuilla kehitettiin useita menetelmiä, jotka perustuivat lähinnä immunoglobuliinien saostamiseen näytteestä tai niiden spesifiseen sitomiseen ja erotteluun esimerkiksi elektroforeettisesti tai kromatografisesti. Laaja tutkimus eri proteiinityyppien saostamisesta niiden häirit- Movet Laboratoriokäsikirja 229

230 Tietoa qpcr:stä Mikä tarkoittaa PCR tutkimus? Kvantitatiivinen PCR (Quantitative Polymerase Chain Reaction) on menetelmä, jolla voidaan tunnistaa ja mitata spesifisesti halutun DNA/RNA:n määrä näytteestä. Menetelmä perustuu kohdealueen tunnistamiseen ja monistamiseen Millainen näytemateriaali? Näytteet voivat olla veri-, kudos-, uloste- tai poskisolunäytteitä. Analysoitava kohde-dna/rna voi olla peräisin viruksesta, bakteerista, sienistä tai itse eläimestä. Mitkä ovat qpcr tutkimuksen edut? menetelmällä pystytään spesifisesti tunnistamaan halutun patogeenin läsnäolo näytteestä ja lisäksi tarvittaessa helposti määrittämään patogeenin määrä. testissä tunnistetaan patogeenin DNA/RNA alue ja näin ollen spesifisyys on todella korkea. PCR-testeissä ei ole samanlaista ongelmaa ristireagoinnin kanssa kuin serologisissa testeissä. PCR:llä pystytään tunnistamaan varhaiset ja mahdollisesti jopa latentit infektiot, sillä menetelmä ei ole riippuvainen vasta-aineiden muodostumiselle, toisin kuin yleensä serologiset testit. PCR:llä pystytään tunnistamaan näytteestä erittäin herkästi pienikin määrä patogeenia, sillä testin kulussa kyseisen patogeenin tunnistettavaa geeniä monistetaan moninkertaisesti. PCR-menetelmän vaiheet 1. DNA: eristys DNA:n eristys on PCR-diagnostiikassa kriittinen vaihe. DNA:n tulee olla tarpeeksi puhdasta qpcr-analyysin tekoon. DNA ei saa sisältää PCR:ä inhiboivia eli haittaavia tekijöitä. Olemme tarkkaan selvittäneet ja tutkineet eri DNA-eristysmenetelmiä eri lähtömateriaaleista. Olemme vertailleet niitä toisiinsa ja valinneet kullekin lähtömateriaalille parhaan menetelmän. Eristysmenetelmän valintaan vaikuttaa myös se, halutaanko tunnistaa viruksen genomia, bakteerin genomia tai mahdollisesti sienen genomia. Luotettavan lopputuloksen varmistamiseksi on eristystä tehtäessä kaikille näille valittava omat olosuhteensa. 2. PCR analyysi, alukkeet ja ajo-olosuteet PCR-analyysin aikana eristetystä lähtömateriaalista monistetaan spesifisesti haluttua geeni-aluetta alukkeita apuna käyttäen. Kohdealukkeet on suunniteltu niin, että ne tunnistavat halutun lajin uniikkeja alueita ja näin ollen tunnistus on äärimmäisen spesifinen tapahtuma. Riippuen tutkimuksesta on mahdollista suunnitella alukkeet, jotka tunnistavat tiettyjä esim. sienityyppejä tai alukkeet pystytään suunnittelemaan niin, että ne tunnistavat vain spesifisesti yhden halutun organismin. Tunnistus tapahtuu kohdesekvenssin monistumista seuraamalla. Kaikkien analyysien ajo-olosuhteet ovat tarkkaan testattuja, jotta testin tarkkuus ja sitä kautta luotettavuus on saatu hiottua huippuunsa. Kontrollit Kontrolloimme DNA:n eristyksen onnistumista sisäisellä kontrollilla, joka tunnistetaan myös PCR-ajossa. Näin voimme olla varmoja, että eristys on onnistunut. Tämän lisäksi analysoimme negatiivi-, positiivi-, sekä myös inhibitiokontrollin, jokaisessa tunnistusajossa. Inhibitiokontrollilla varmistamme, ettemme saa vääriä negatiivisia tuloksia, siksi että eristystapahtumassa olisi syntynyt PCR-reaktiota estäviä tuotteita. Movet Laboratoriokäsikirja 230

231 Varsan ensimmäiset 24 tuntia ovat elintärkeitä Vasta-aineita ei siirry istukan kautta emältä varsalle lainkaan, joten vastasyntyneen varsan vastustuskyky on sen syntyessä hyvin heikko. Laadukkaasta ternimaidosta varsa saa riittävästi vasta-aineita sen oman vastustuskyvyn vielä kehittyessä. Varsa voi kärsiä vasta-ainepuutoksesta, mikäli tamman ternimaito on huonolaatuista, tamma tiputtaa maitoa jo ennen synnytystä tai varsa ei pääse imemään maitoa riittävän ajoissa. Puutos voi johtua myös vasta-aineiden heikosta imeytymisestä varsan ruuansulatuselimistössä. Ternimaidon laatuun vaikuttaa muun muassa tamman ikä. Tamma olisi myös hyvä siirtää varsomispaikkaansa muutamaa viikkoa ennen varsomista, jotta ternimaitoon erittyvät vasta aineet kohdistuvat juuri niitä taudinaiheuttajia vastaan, joita vastasyntyneen elinympäristössäkin on. Suurin osa vasta-aineista, noin 85 %, imeytyy kuuden kahdeksan tunnin kuluessa syntymästä. Riittävän vasta ainetason saavuttamiseksi varsan tulisikin imeä ternimaitoa kuuden ensimmäisen elintuntinsa aikana yhteensä vajaat puolitoista litraa (n. 2 2,5 dl tunnissa). Jo 12 tunnin kuluttua syntymästä imeytyminen on merkittävästi heikentynyttä ja se loppuu kokonaan noin 24 tunnin kuluttua syntymästä. Varsalle voidaan oman emänsä maidon lisäksi juottaa talteen pakastettua ternimaitoa. Mikäli varsa ei saa maidosta riittävästi vasta aineita ensimmäisen elinvuorokautensa aikana, ei se pysty puolustautumaan taudinaiheuttajia vastaan. Riittämätön vasta-ainetaso johtaa siihen, että kasvava varsa sairastaa usein eikä siksi kehity normaalisti. Oireiden vakavuus riippuu vasta-ainepuutoksen tasosta. Varsan vasta-ainetason tarkistamista verinäytteestä suositellaan noin tunnin kuluttua varsan syntymästä. Mikäli vasta-ainetaso ei ole riittävä ja syntymästä on kulunut yli 24 tuntia, on plasmansiirto ainoa vaihtoehto varsan terveyden turvaamiseksi. Vasta ainetason määrittäminen onnistuu Movetilla niin plasmasta kuin ternimaidostakin kvantitatiivisesti, jolloin tulokseksi saadaan näytteen IgGvasta-ainepitoisuus yksikössä g/l. Movet Laboratoriokäsikirja 231

232 Yliopistollinen eläinsairaala ottaa vastaan lähetepotilaita Pieneläinsairaalassa Hevossairaalassa ja Tuotantoeläinsairaalassa Lisätietoja: HELSINGIN YLIOPISTO YLIOPISTOLLINEN ELÄINSAIRAALA Movet Laboratoriokäsikirja 232

233 Laboratorio www-selaimellasi Movet Laboratoriokäsikirja 233