GRÄSBÖLEN TUULIVOIMAPUISTON MAISEMASELVITYS

Transkriptio

1 GRÄSBÖLEN TUULIOIMAPUISTON MAISEMASELITYS

2 2

3 Sisällys Projektin esittely 4 Sijainti ja laajuus 4 Maiseman yleispiirteet 4 Maiseman historia 4 altakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet 4 Maakunnallisesti merkittävät maisema-alueet 5 altakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY 2009) 5 Seudullisesti ja paikallisesti arvokkaat rakennukset 6 Perinnemaisemat 6 Kiinteät muinaisjäännökset 6 Kaava-alueen lähimaisema 7 Tuulivoimapuisto maisemassa 7 isualisoinnit 8 Lähteet 10 Liitteet: Kartta 1: Maisema ja kulttuuriympäristö 11 Kartta 2: Lähialueen maisematarkastelu 13 Kuva 1: Näkymä kohdealueelta 3

4 Projektin esittely EFE Ab suunnittelee Kemiönsaaren Gräsböleen tuulivoimapuistoa. Tuulivoimapuisto käsittää viisi tuulivoimalaa sekä niihin liittyvän muun infran. Tämä maisemaselvitys on laadittu EFE Ab:n tilauksesta Sito Oy:ssä Gräsbölen tuulivoimapuiston kaavoitusta varten. Maisemaselvityksen lisäksi raportissa on arvioitu tuulivoimaloiden vaikutuksia maisemaan ja maisemakuvaan. Selvityksen ovat laatineet maisema-arkkitehti Marika Bremer ja maisema-arkkitehti yo Jenny Asanti Sito Oy:stä. Sijainti ja laajuus Gräsbölen kaavoitettava tuulivoimapuisto sijaitsee Kemiönsaarella noin 35 km Turusta kaakkoon, Degerdalin, Gräsbölen ja illkärrin välisellä metsäalueella noin 5 km päässä Kemiön keskustasta luoteeseen. Kaava-alue sijaitsee asemakaavoittamattomalla haja-asutusalueella. Alueen pohjoispuolella on Natura-alue, joka sijaitsee osittain myös kaava-alueella. Alueen ympärillä on vakituista asutusta, lähimmillään noin sata metriä kaava-alueen rajasta. Tuulivoimalat sijoitetaan kuitenkin vähintään 500 metrin päähän asutuksesta. Tuulivoimapuiston kaava-alueen pinta-ala on noin 255 hehtaaria. Alueelle sijoitetaan viisi tuuliturbiinia, siirtoasema, sekä maakaapelia ja huoltotietä. Maiseman yleispiirteet Hankealue kuuluu maisemamaakuntajaossa (Ympäristöministeriön maisema-aluetyöryhmän mietintö, 1992) Lounaismaan maisemamaakunnan Lounaisrannikon ja Saaristomeren seutuun, jota voidaan pitää luonnonoloiltaan erikoispiirteisenä alueena ja johon kytkeytyy myös ainutlaatuisia kulttuuripiirteitä. Seudun topografiaa luonnehtii laajojen kallioalueiden ja suoralinjaisten ruhjelaaksojen vuorottelu. Saaristo voidaan jakaa luonnontieteellisin perustein ulko-, väli-, sisä- ja mannersaaristovyöhykkeisiin. Maiseman pääelementti on meri, jonka rakenne vaihtelee avomerestä sisäsaaristoon vaiheittain mannerta lähestyessä. Silo- ja avokalliota on paljon. Mutta myös savikot ovat seudulla tavallisia, ja koska ilmastokin on edullista ja sekä kallio että maaperässä on paikoin kalkkia, ovat lehdot ja muut rehevät kasvillisuustyypit yleisiä karujen saaristomänniköiden ja paljaiden kallioalueiden ohella. Koko seutu kuuluu hemiboreaaliseen tammivyöhykkeeseen. Hankealue sijoittuu sisäsaaristoon, jossa maata on merta enemmän ja merenlahdet ovat kapeita ja suojaisia. Saaren sisäosat muistuttavat rannikon maisemarakennetta. Saarella on muutamia viljeltyjä pitkänomaisia murroslaaksoja, joita rajaavat kallioiset metsäselänteet ja -saarekkeet. Topografia on vaihtelevaa ja korkeimmat alueet saarella nousevat 69 mpy. Laaksot ovat melko tasaisia ja pitkänomaisia verkostoja muodostavia savitasankoja, jotka ovat viljelykäytössä. Saariston maisemakuva on hyvin vaihteleva ja siihen vaikuttavat mm. saaristovyöhyke, saarten koko ja kasvillisuus, vuodenaika ja luonnontilaisuus. Saariston maisemakuva on yleisesti ottaen herkkä ja sen sietokyky muutoksille ja maisemahäiriöille on heikko. Manner- ja sisäsaaristossa sietokyky on kuitenkin tavallisesti parempi kuin väli- ja ulkosaaristossa. Maisemakuvassa tapahtuvat muutokset saattavat vaikuttaa hyvinkin laajalle alueelle ja vaihtelevasta maastosta johtuen tuulivoimaloiden näkyminen eri maastokohdissa vaihtelee paljon. Maiseman historia Asutus on perinteisesti keskittynyt selänteiden reunavyöhykkeille ja metsäsaarekkeisiin. Tärkeimpiä elinkeinoja ovat olleet kalastus ja sisäsaaristossa myös karjatalous ja pienimuotoinen peltoviljely sekä hedelmänviljely. Mannerrannikolle tultaessa peltomaan määrä lisääntyy voimakkaasti, ja olosuhteet ovat edulliset hedelmänviljelyllekin. Suuri osa Suomen rautakautisesta asutuksesta on keskittynyt sisämaahan Lounaisrannikon alueelle. Aktiivisella maankäytöllä on muutenkin pitkät perinteet. Saariston asutus on perinteisesti keskittynyt tiiviisti rakennettuihin, mahdollisimman suojaisissa painanteissa oleviin kyliin. Ranta-alueilla sijaitsevat ryhminä vene- ja verkkovajat. Seutu on suomenruotsalaisen kulttuurin valta-aluetta. Lounaisrannikolle on lisäksi tunnusomaista sekä perinteinen että uudempi huvila-asutus. Maiseman kulttuuriperintökohteiden sijoittuminen on osoitettu liitekartassa 1. Hankealue sijaitsee Lounais-Suomen kulttuurihistoriallisesti rikkaalla alueella, jossa on useita arvokkaaksi luokiteltuja maisema- ja kulttuuriympäristöalueita. altakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet Kaava-alueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita. Hankkeen tarkasteluvyöhykkeellä sijaitsee neljä altioneuvoston periaatepäätöksessä (1995) valtakunnallisesti arvokkaaksi osoitettua maisema-aluetta: Saaristomeren kulttuurimaisemat, Airisto-Seili, Paimion jokilaakso sekä Uskelanja Halikonjoen laaksot. Näistä Paimion jokilaakso sijaitsee hankealuetta lähinnä, noin 20 km etäisyydellä. Alueiden tarkemmat kuvaukset on esitetty alla. Paimionjokilaakso on edustava lounaisen viljelyseudun jokilaakson viljelymaisema kartanoineen ja ryhmäkylineen, joka ulottuu Paimionlahdelta ylös jokivartta Tarvasjoen kirkonkylään. Jokilaakson viljelykset rajautuvat jyrkästi kohoaviin metsäselänteisiin. Paimionjoen halkoma laaja yhtenäinen viljelyalue ja sen perinteinen asutus ovat maiseman Kuva 2: Hankealueen sijainti kartalla keskeiset elementit. Alueelta on löydetty jäänteitä sekä kivi- että pronssikautisesta asutuksesta. Pysyvä asutus vakiintui tienoolle 1300-luvulla, jolloin maatalouden ohella harjoitettiin vilkasta merenkulkua ja laivanrakennusta. anha kartanokulttuuri leimaa Paimion kirkonkylän eteläpuolista aluetta. Wiksbergin kartano, joka mainitaan jo 1400-luvulta, sijaitsee joen länsipuolella mäenrinteessä. Kartanolta avautuu näköala yli viljelysten ja Paimionlahden. Myös Paimionlahden itärannalta sijaitsevan Meltolan kartanon historia ulottuu 1400-luvulle. Maatalous on alueella edelleen tärkeä elinkeino. Paimionjoen kosket ovat luoneet edellytykset varhaiselle teollisuudelle. Aiemmin vesivoimaa hyödynsivät myllyt, ja nykyään joessa on kolme voimalaitosta. Paimionjokilaakson etäisyys hankealueesta on noin 20 km. Saaristomeren kulttuurimaisemat. Useat pienemmät osa-alueet muodostavat yhdessä Saaristomeren maisema-alueen Dragsfjärdin, Korppoon ja Nauvon alueilla. Näistä hankkeen tarkasteluvyöhykkeellä sijaitsevat mm. Högsåran, Söderön ja Holman, sekä Tunnhamnin ja Aspskärin kulttuurimaisemat. Maisema-alue sijaitsee Saaristomeren kansallispuiston yhteistoiminta-alueella ja osa saarista kuuluu kansallispuistoon. Saaristomeren maisema-alueella kaunis luonto yhdistyy perinteisen saaristolaisasutuksen ja luontaistalouden muovaamaan kulttuurimaisemaan ainutlaatuisella tavalla. Saaristomeren kulttuurimaisemat edustavat ennen kaikkea ulkosaariston luontoa ja kulttuuripiirteitä. Hankkeen tarkastelualueella Äspskärin-Tunnhamnin saariryhmä edustaa Saaristomerelle ominaista ulkosaaristotyyppiä ja Högsåran seutu välisaaristoa, jossa on havaittavissa sekä ulko- että sisäsaariston piirteitä. Maisema-alueen saariryhmät ovat osa Gullkronan vajoamaa, jota murtumalinjat rajaavat idässä ja pohjoisessa. Salpausselkiin kuuluvia saaria sekä Högsåran saari-ryhmiä lukuun ottamatta lehtimetsät, tavallisimmin mereiset koivumetsät ovat vallitsevia. Högsåra on mäntymetsien valta-aluetta. Kuusikoita on hyvin vähän. Perinteinen karjatalous on jättänyt jälkensä saarten luontoon. Kyliä tai yksittäisiä taloja ulkorakennuksineen on jokaisella saariryhmistä. Asutus on peräisin jo keskiajalta ja alueella on lukuisia muinaismuistoja. Kylät ovat ryhmittyneet satamapaikkojen ympärille. Högsåran ja Tunnhamn-Aspskärin kulttuurimaisemat lukeutuvat lisäksi arsinais-suomen maa-kunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin. Tunnhamn-Aspskärin osalta maakunnan rajaus on hieman suppeampi ja Högsåran osalta laajempi kuin valtakunnallisesti osoitettu rajaus. Saaristomeri on lisäksi yksi Suomen kansallismaisemista. Airiston ja Seilin maisema-alue. Airiston selkä Turusta länteen johtavan laivareitin varrella on Lounaisrannikon ja Saaristomeren seudun tunnetuimpia maisemanähtävyyksiä, jolle luonteenomaisia ovat kapeat salmet ja avarat selät sekä lukuisat saaret ja luodot. Airiston selkä on syntynyt kallioperän hautamaiseen vajoamaan. Saaret ovat kallioisia. Suurimpien saarten lakiosat kasvavat mäntymetsiä, mutta rehevimmillä paikoilla on myös lehtimetsiä. Seilin saari erottuu harmailta, tuulen pieksämien männiköiden peittämistä kallioluodoista vehreänä jaloine lehtipuineen ja niittyineen. 4

5 Airiston selän historialliset tapahtumat liittyvät vanhaan laivaväylään, jonka kautta arsinais-suomen rannikolle on suuntautunut useita valloitus- ja hävitysretkiä. Tunnetuimman saaren, Seilin historia on osa maamme sairaanhoitolaitoksen vaiheita. uosina siellä toimi Suomen ensimmäinen leprasairaala ja vuosina valtion mielisairaala. Haverössä ja muillakin saarilla on saariston pienimuotoisia saaristolaisia viljelytiloja. Airiston ja Seilin maisema-alue lukeutuu myös arsinais-suomen maakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin. Maakunnallinen rajaus on valtakunnallista jonkin verran laajempi. Etäisyys hankealueesta on noin 30 km. Uskelan- ja Halikonjoen laaksot edustavat Lounaisen viljelyseudun kulttuurimaisemaa, jota laajat peltoaukeat, vauraat maatilat ja vanhat kartanot puistoineen luonnehtivat. Syvälle maape-rään kaivautuneet jokiuomat halkovat loivasti kumpuilevia laajoja viljelyksiä. Peltoalueita reu-nustavat metsäiset mäet. Muinaisen merenpohjan paksut savikerrostumat peittävät laajoja alu-eita. Rehevässä Halikonlahdessa on laajoja suistomaita. Runsaat esihistorialliset löydöt osoitta-vat muinaista vaurautta ja vilkasta kaupankäyntiä. Uskela on lisäksi maamme vanhimpia kirkollisesta järjestäytyneitä alueita. Maisema-alueen etäisyys hankealueesta on noin 28 km. Maakunnallisesti merkittävät maisema-alueet Osa hankealueen tarkasteluvyöhykkeellä sijaitsevista arsinais-suomen maakunnallisesti merkittävistä maisemaalueista on esitelty valtakunnallisesti merkittävien maisema-alueiden yhteydessä. Näitä ovat: Högsåran kulttuurimaisema-alue, Tunnhamn-Aspskärin kulttuurimaisema-alue sekä Airiston-Seilin maisema-alue. Maakunnallisesti osoitetut rajaukset poikkeavat jonkin verran valtakunnallisista rajauksista. Lisäksi arsinais-suomen maakunnallisesti merkittäviin maisema-alueisiin lukeutuu Sauvon kulttuurimaisemaalue, joka edustaa lounaisrannikon kulttuurimaisemaa. iljelyksessä olevat savilaaksot vuorottelevat jyrkkien kallioselänteiden kanssa. Pitkä maankäytön historia näkyy Sauvon maisemassa ja suuri osa pelloista on yhä viljelyksessä tai laidunmaana. Topografia on vaihtelevaa ja näkymät ovat pitkiä ja mielenkiintoisia. Rakennuskanta alueella on vanhaa ja hyvin säilynyttä. Puutarhakulttuuri on ollut alueella rikasta ja se on edelleen monimuotoista ja runsasta. Maisema-alueella on lisäksi useita muinaismuistolöytöjä. Kuva 3, yllä: Näkymä kaava-alueen eteläpuoliselta peltoalueelta Nygårdin kohdalta. Uudenmaan osalta 2. vaihemaakuntakaavan maakuntakaavaehdotus on tavoitteena asettaa nähtäville keväällä Maakuntakaavan uudistamisen tausta-aineistoihin lukeutuu myös kulttuuriympäristöselvitys, joka on syksyllä 2011 luonnosvaiheessa ja lausuntokierroksella. Maakunnallisesti merkittävät maisema-alueet ja kulttuuriympäristöt eroavat osittain voimassa olevan kaavan alueista. Luonnoksessa osa alueista on jäänyt pois ja osan rajausta on laajennettu (Uusimaa, luonnos 2011: Tenala-Bromarv -kulttuurimaisema, Olsbölen kartano, Kvigosin entiset torpat). altakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY 2009) Hankealueen läheisyydessä, noin 5 kilometrin etäisyydellä sijaitsee Kemiönsaaren keskusta ja useita kyliä. Lähialueella on monta valtakunnallisesti arvokasta rakennettua kulttuuriympäristöä. Ohessa on luettelo ja kuvaukset hankealueesta alle 20 kilometrin säteellä sijaitsevista valta-kunnallisesti arvokkaista rakennetuista kulttuuriympäristöistä km etäisyydellä hankealueesta: Kuva 4: Näkymä kohdealueelta. Kemiönsaari Björkbodan ruukinalue on monipuolinen historiallinen ruukkiympäristö, joka kuvastaa hyvin ruukkiyhdyskunnan hierarkkista järjestystä. Ruukinkartano kuuluu maamme merkittävimpiin kustavilaisiin kartanorakennuksiin. Björkbodan ruukinalue sijaitsee Björkbodan järven pohjukassa viljelysmaiseman ympäröimänä. Sagalundin kotiseutumuseo on yksi maamme vanhimmista kotiseutumuseoista, joka esittelee Suomen ruotsinkielisen rannikkoseudun talonpoikaista rakennusperinnettä ja asumiskulttuuria. Kotiseutumuseon alueella on yli kaksikymmentä erilaista saariston ja rannikon vanhaa rakennusta. Ulkomuseon rakennukset on ryhmitelty Sagalundgårdenin, entisen rethallan emäntäkoulun, retan kansakoulun ja nuorisoseurantalon ympäristöön. Museo sijaitsee Kemiön taajaman länsiosassa, joka muodostuu Kemiön kirkonkylästä sekä Engelsbyn ja retan kylistä. Sandön kartano sijaitsee Kemiön saaren luoteiskulmalla, Sauvon ja Kemiönsaaren erottavan salmen rannalla. Sandön kartanon päärakennus on mahdollisesti pystytetty vanhemman asuinrakennuksen kivijalalle, josta sen neliömäinen pohjamuoto periytyy. Sjölaxin kartano rakennuksineen, puistoineen ja peltoineen muodostaa merellisessä maisemassa 1800-luvun kartanokulttuuria ja -rakentamista kuvastavan kokonaisuuden. Säterikartanon paikan ohittavan merireitin historialliseen merkitykseen viittaavat lukuisat pronssi- ja rautakautiset hautaröykkiöt kartanon ympäristössä. Kartanon talouskeskus sijaitsee Kemiön saaren itärannalla muinaisen merenlahden, nykyisen peltolaakson pohjoisrinteellä. Kemiön kirkko ja pappila sijaitsevat Kemiön saaren keskiosassa mäkien rajaaman peltolaakson rinteessä. Ne muodostavat vanhan suurpitäjän historiallisen tunnuskuvan. Kemiön kirkkomaisemaan liittyy 1840-luvulla rakennettu kirkkoherranpappila keskiaikaisella pappilan tontilla. Sankarihauta-alue on toteutettu arkkitehti Erik Bryggmanin piirustusten mukaan Mäen rinteessä kirkon luoteispuolella oleva kivinen viljamakasiini vuodelta 1848 toimii kotiseutumuseona. 5

6 Kiilan kylä sijaitsee Kemiön pohjoisosassa, ns. Suomenkulmalla. Kylä ja lähipellot muodostavat laajan, mäkiharjanteisiin rajautuvan maiseman. Tilakeskukset ovat säilyneet vanhoilla kylätonteilla. Kylän rintapelto on raivattu merenlahtien väliselle kannakselle ja itse kylä on keskittynyt kyläpellon pohjoislaidalla olevalle matalalle harjanteelle. Kylässä on säilynyt edustava ryhmäkylämiljöö, jossa talonpoikainen rakennuskanta on 1800-luvun loppupuolelta ja 1900-luvun alkupuolelta. Sauvo Karunan kartano ympäristöineen on tärkeitä varsinaissuomalaisia 1500-luvun kartanoita ja yksi Sauvon pitäjän monista historiallisista kartanoista. Kartanon 1500-luvun puolivälissä rakennettu päärakennus on Siuntion Sjundbyn ohella vanhimpia asuinkartanoita maassamme. Sauvonlahden läheisyydessä sijaitseva kartano puistoineen, kirkkoineen ja talousrakennuksineen on monipuolinen ja ajallisesti kerroksinen kartanokulttuurista kertova kokonaisuus km etäisyydellä hankealueesta: Kemiönsaari ästanfjärdin uusi ja vanha kirkko kuvastavat Kemiön laajaan kirkkopitäjään 1700-luvun lopulla perustetun saarnahuonekunnan ja 1900-luvun alussa itsenäistyneen seurakunnan kirkkorakentamista. Kahdelta eri aikakaudelta peräisin olevat 1700-luvun punamullattu puukirkko ja 1900-luvun alun kansallisromanttinen kivikirkko muodostavat hyvin säilyneen kirkkoympäristön. Kemiön saaren eteläosassa sijaitseva ästanfjärdin kirkonmäki ja kirkonkylä ovat rakentuneet kapean merenlahden pohjukan rinteisiin. Dragsfjärdin kirkko ympäristöineen sijaitsee Dragsfjärd-järven ja Norrfjärdenin merenlahden välisellä kapealla kannaksella luvun lounaissuomalainen ristikirkko kuluu kirkonrakentaja Antti Piimäsen keskeisiin töihin. Kirkon lähiympäristö julkisine rakennuksineen on hyvin säilynyt 1900-luvun alkupuolen kirkonkylämiljöö. Turunmaan rannikon kalkkilouhokset ja Paraisten kalkkitehdas, estlaxin kalkkitehdas Kemiönsaaren estlaxin kalkkilouhos kuvastaa alueella vuosisatoja jatkunutta kalkinlouhinnan ja -tuotannon perinnettä. estlaxin vanhat louhokset, joista on louhittu kalkkia 1500-luvulta lähtien muodostavat huomattavan nähtävyyden. Satamapaikkaan liittyy myös sahateollisuuden muistoja. Taalintehtaan historiallinen teollisuusalue on rakentunut yli kolmensadan vuoden aikana vaatimattomasta masuunista laajaksi rautateollisuusyhdyskunnaksi. Taalintehdas kuuluu 1600-luvun suurvalta-ajan varhaisiin rautaruukkeihin ja se on liittynyt Länsi-Uudenmaan teollisuushistoriallisesti merkittävän ruukkiketjuun. Eriaikaisten teollisuus-, tuotanto- ja varastorakennusten lisäksi Taalintehtaalla on joukko työväenasuinrakennuksia ja -asuinalueita 1700-luvulta nykypäiviin sekä muita yhdyskunnan julkisia rakennuksia. Teollisuuden kasvusta huolimatta vanha ruukinmiljöö slagitiilisine rakennuksineen muodostaa edelleen alueen hyvin säilyneen historiallisen ja taajamakuvallisen ytimen. Taalintehtaan poikkeuksellisen pitkästä historiallisesta jatkuvuudesta kertoo se, että se on vanhoista ruukeistamme viimeinen, jossa toimii edelleen rautatehdas. Länsi-Turunmaa Atun kartanoympäristö on poikkeuksellinen kartanotalouden ja siihen liittyneen teollisuustoiminnan muovaama historiallinen ympäristö. Atun kartanon teollisuushistoria on pitkä ja monipuolinen ja koostuu mm. kaivos- ja sahatuotannosta. Atun lukuisat rakennukset sijaitsevat hajallaan pienipiirteisessä saaristomaisemassa, jossa pienet peltoaukeat ja matalaa puuta kasvavat metsäsaarekkeet vuorottelevat. Kuitian kartanolinnan rakennuskanta ja puistomainen ympäristö muodostavat rikkaan ja ajallisesti syvän kulttuurihistoriallisen kokonaisuuden. Keskiajan tai 1500-luvun asumisesta kertova rakennuskanta on Suomesta lähes tyystin hävinnyt ja Kuitia on yksi noin puolesta tusinasta ylemmän aateliston, Hornien tai Flemingien rakennuttamasta kivisestä asuinkartanosta, jotka ovat säilyneet todisteena noiden vuosisatojen rakentamis- ja asumistapojen kehityksestä. Kuitian keskiaikainen kartanolinna sijaitsee Lemlahden saarella Länsi-Turunmaan itäisessä saaristossa. Peltomaiden keskeltä nousevalla kumpareella on keskiaikainen harmaakivilinna, ja 1800-luvulla rakennettu kartanorakennus sekä kaksi muuta asuinrakennusta. Keskiaikaisen linnan vaiheet kietoutuvat tiiviisti maamme suurmieshistoriaan, ennen kaikkea sen rakennuttaneen Fleming -suvun kautta. Kuitia on edelleen toimiva maatila. Talousrakennukset ja työväen asunnot ovat ryhmittyneet piha-aukion jatkeena olevalle harjanteelle ja mäelle. Kartanon oma hautausmaa on aidattu meren rannalle. Salo Tessvärin kartano on yksi Halikonlahdelle ja Perniönjoelle johtavan vesireitin varrella sijaitsevista kartanoista. Halikonlahden seutu on ollut rautakaudelta asti vanha asutuksen, liikenteen ja kaupan ydinalue, myös yksi maamme merkittävimmistä kartanokeskittymistä. Kartanon talouskeskus on komea ja kokonaisuudessaan hyvin säilynyt 1800-luvun kartanoympäristö saaristolaisolosuhteissa. Strömman kanava edustaa kanavarakentamisen alkuvaihetta ja sillä on huomattava asema rannikon teollisuus- ja liikennehistoriassa. Kanava yhdistää Suomenlahdella Teijonselän ja Finnarinselän Kemiönsaaren ja Salon rajalla, jossa lähes ainoana paikkana Suomessa voi havaita vuorovesien vaihtelun. Strömma on kapein kohta Kemiönsaaren ja mantereen välillä. Kanavan ympärille muodostuneeseen yhdyskuntaan liittynyttä rakennuskantaa on säilynyt kanavien väliin jäävällä saarella. Merenlahden kaakkoisrannalla on viljelymaiseman ympäröimä Strömman kartanon talouskeskus, jossa päärakennus on vanhimmilta osiltaan 1830-luvulta. Mathildedalin ruukkiyhdyskunta on myöhäinen, vuodesta 1852 alkaen raudan tuotantoon ja erilaisten metallitarvikkeiden valmistukseen erikoistunut ruukki. Teijon ruukkiin läheisesti liittyvässä Mathildedalissa on säilynyt uudisrakentamisesta huolimatta edustava ruukkiyhdyskunta eri-ikäisine tuotanto- ja asuinrakennuksineen. Ruukin aluetta on muutettu matkailu- ja vapaa-ajankäyttöön. Turunmaan rannikon kalkkilouhokset ja Paraisten kalkkitehdas, Förbyn kalkkilouhos Förbyn kalkkilouhos ja -tehdas sijaitsevat Isossaluodossa, jossa on noin 500 metriä pitkä kalkkikiviesiintymä. Förbyn louhos on perustettu 1881 ja alueella on säilynyt jyrkkäreunaisten avolouhosten lisäksi kaivostorni km etäisyydellä hankealueesta: Sauvo: Paddaisten kartano; Sauvon kirkko; Sauvon osuuskauppa ja apteekki Salo: Angelniemen kirkkoniemi; Teijon ruukinalue Kemiönsaari: Hiittisten kirkonkylä; Kemiönsaaren ulkosaariston kyläasutu: Holma Länsi-Turunmaa: Paraisten kirkko ja anha Malmi; Länsi-Turunmaan ulkosaariston kylä-asutus: Stenskär, Gullkrona; Turunmaan rannikon kalkkilouhokset ja Paraisten kalkkiteh-das: Simonbyn kalkkilouhos, Paraisten kalkin teollisuuslaitokset ja Limbergin - Skräbbölen kalkkilouhos km etäisyydellä hankealueesta: Turku: Bryggmanin huvilat: illa Staffans, illa Solin, illa Nuuttila; Brinkhallin kartano; Kakskerran kirkko; Turun hautausmaa siunauskappeleineen Kaarina: Kuusiston kirkkomaisema; Tuorlan maatalousoppilaitos; Kuusiston piispanlinnan rauniot ja Kuusiston kartano; Pukkilan kartanomuseo; Littoisten verkatehdas ja Kotimäen asuinalue; Piikkiön kirkko ja pappila Paimio: Wiksbergin kartano Salo: Perniönjokilaakson kartanot ja viljelymaisema: Ristikartano ja Pohjankartano, Yliskylä, Paarskylä ja Melkkilä; Perniön rautatieasemanseutu: viljasiilo; Perniön kirkko ja pappilat; Latokartanon historiallinen ympäristö Raasepori: ästankärrin kartano; Lindön kartanomaisema; Bromarvin kirkonkylän kesäasutus; Riilahden kartano Kemiönsaari: Kemiönsaaren ulkosaariston kyläasutus: Rosala ja Böle; Örön linnake Länsi-Turunmaa: Nauvon kirkko ja kirkonseutu; Seilin hospitaali Seudullisesti ja paikallisesti arvokkaat rakennukset arsinais-suomen maakuntamuseo on laatinut rakennuskantaa koskevan kulttuuriympäristöinventoinnin, joka on valmistunut Kemiön osalta talvella Hankealueen läheisyydessä sijaitsee useita seudullisesti ja paikallisesti arvokkaita rakennuksia ja rakennusryhmiä. Perinnemaisemat Muiden kulttuurihistoriallisten kohteiden ohella hankealueen läheisyydessä ja hankkeen teoreettisella tarkastelualueella on useita inventoituja perinnemaisemia, jotka on luokiteltu valtakunnallisesti (), maakunnallisesti (M) tai paikallisesti (P) arvokkaiksi. Perinnemaisemilla tarkoitetaan perinteisten maankäyttötapojen synnyttämiä maisematyyppejä ja ne jaetaan rakennettuihin perinnemaisemiin ja perinnebiotooppeihin. Perinnebiotoopit ovat perinteisen laidun-, niitto- ja kaskitalouden muovaamia luonnontyyppejä ja niihin lukeutuu muun muassa nummia, ketoja ja kallioketoja, niittyjä, ja rantaniittyjä, lehdesniittyjä, hakamaita, metsälaitumia. Perinnemaiseman arvoon vaikuttavat ensisijaisesti perinteisen maankäytön jatkuvuus, kasvisto ja kasvillisuus sekä uhanalaisten ja huomionarvoisten alueiden määrä. Alueen monipuolisuus, laajuus sekä maisemalliset ja kulttuurihistorialliset tekijät lisäävät arvoa. Saaristo on perinnemaisemien osalta erityispiirteinen alue maassamme, esimerkiksi lehdesniittyjä ei esiinny muualla maassamme ja nummistakin valtaosa sijaitsee Turunmaan saaristossa. Perinnemaisemat on osoitettu liitekartassa 1. Kiinteät muinaisjäännökset Hankealueella on tehty muinaisjäännösinventointi toukokuussa 2012 (Mikroliitti oy). Alueelta ei ennestään tunnettu muinaisjäännöksiä eikä niitä inventoinnissa havaittu. Alueen länsi-kaakkoispuolella sijaitsee Bogsbölen kivikautinen asuinpaikka (n. 32 m mpy.) ja kauempana lounaassa kiviröykkiö. anhoista kartoista (kuvat 5 ja 6) voidaan todeta, että hankealueella ei ole ollut asutusta historiallisella ajalla. Alueen eteläpuolella, purolaaksossa ja kivi-pronssikautisen vuonon pohjoisrinteellä sijaitsevat Boxbölen/Bogsbölen ja Gräsbölen vanhat kylätontit, vuonoon laskevien kalliorinteiden juurella. Nämä näkyvät myös vanhoilla kartoilla. anhoissa kartoissa näkyy myös laakson reunaa kulkeva tie. Bogsböle on kivikautinen asuinpaikka ja siten kiinteä muinaisjäännös, jonka rauhoitusluokka on 2. Gräsbölen kylätontti ei ole muinaismuistorekisterissä. 6

7 Kaava-alueen lähimaisema Kaava-alueen ja sen lähiympäristön maisema-analyysi on esitetty liitekartassa 2. Maisemarakenne Kaava-alue sijoittuu kallioselänteelle Kemiönsaaren luoteisiin sisäosiin. Merenlahdelle etäisyyttä on noin 2,5 km. Kallioselänteen korkeimmat kohdat kohoavat noin 55 metriä merenpinnan yläpuolelle. Kallio on kumpuilevaa ja avokallioiden väliin jää kosteita painanteita. Kaava-alueen eteläpuolella on itä-länsisuuntainen kapea purolaakso, joka johtaa länteen kohti merta. Pienipiirteisen kallioselänteen ja kapean murroslaakson liittymäkohta muodostaa selkeän maisemallisen rajan. Kaava-alueen pohjoispuolella on laajempi avosuoalue. Pohjoisosan avosuo sijaitsee noin 20 metriä merenpinnan yläpuolella. Kemiönsaarella maa-aines on pääosin kallioista ja paikoin runsaskivistä karkeaa hietaa, hiekkaa ja soraa. Kallioalueilla on kalkkia, mikä näkyy alueen kasvillisuudessa. Luontoselvityksessä hankealueen kallioperästä ei ole löydetty kalkkia. Sora ja hiekkakerrostumat ovat Kemiön saaren keskiosissa III-Salpausselän kerrostumia ja etelässä Dragsfjärdissä II- Salpausselän läntisimpiä kerrostumia. Metsäkuviot vaihtelevat paljon ja selänteillä karut männiköt ovat tyypillisiä. Metsänpohjat ovat herkkiä kulutukselle. Reunavyöhykkeet ovat vaihtelevia ja ne luovat selkeät reunat peltoaukeille. esisuhteet Kaava-alue sijaitsee pääosin laaksojen ympäröimällä kallioselänteellä. Kaava-alueella on kuitenkin myös suota, Stormossen. Suoalueella on pieni lampi, Bogsböle träsk. Lisäksi kalliokumpareiden väleissä on soistumia. Suurin osa kaava-alueesta kuuluu Stormossenin ja Mossabäckenin valuma-alueeseen, josta pintavedet päätyvät Mossabäckenpuron kautta mereen. Alueen keski- ja itäosan pintavedet valuvat itäistä reittiä Bogsböle träskin ohi Mossabäckeniin. Alueen eteläosan pintavedet valuvat etelään Storbäcken-ojaan. Kaava-alueella ei sijaitse luokiteltuja, arvokkaita pohjavesialueita. Lähimmät luokitellut pohjavesialueet sijaitsevat yli 6 km päähän kaava-alueesta. Kuva 5. Ote 1700-luvun lopun kuninkaankartasta. (Lähde: Kansallisarkisto) Maisemakuva Kaava-alue on maisemakuvaltaan puoliavointa kalliometsää, jonka puusto on pääasiassa matalaa männikköä. ympäristö on rakentamatonta metsätalouskäytössä olevaa, puustoltaan pääosin kuusi- ja mäntyvaltaista metsää. Melkein puolet kaava-alueesta on avokalliota. Kaava-alueen eteläpuolella Gräsbölessä ja Bogsbölessä sijaitsee laajempi peltoalue. arsinaisella kaava-alueella ei ole maanviljelyalueita. Maiseman hierarkkisia kohtia ovat maamerkit, jotka erottuvat maisemakuvassa ja kiinnittävät katseen huomion. Gräsbölen tuulivoimapuiston lähimaiseman merkittävin hierarkinen elementti on Kemiön kirkko. Lisäksi tarkastelualueella on useita telemastoja, joista osa sijaitsee hyvinkin näkyvillä paikoilla. Tuulivoimapuisto maisemassa Tuulivoimalat tuovat näkyvän uuden elementin maisemakuvaan. isuaalisten vaikutusten voimakkuus ja havaittavuus riippuvat paljon tarkastelupisteestä ja ajankohdasta. Tuulivoimarakentamisen vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöihin ovat sidoksissa voimaloiden ulkonäköön, kokoon ja näkyvyyteen liittyviin tekijöihin. Lisäksi ympäröivän maiseman ominaispiirteillä ja sietokyvyllä on merkitystä maisemavaikutusten merkittävyyteen. Tuulivoimaloiden suuresta koosta johtuen visuaaliset muutokset maisemassa voivat ulottua laajallekin alueelle. aikutusalueen laajuus riippuu mm. alueen topografiasta ja peitteisyydestä (kasvillisuudesta). Ympäristöministeriön oppaassa (Weckman 2006) on esitetty tuulivoimalaitoksen erottuvan ihanteellisissa oloissa kilometrin päähän. Tuulivoimaloiden aiheuttamat muutokset maisemassa saattavat aiheuttaa luonnonmaiseman muuttumisen ihmisen muovaamaksi maisemaksi tai muuttaa maiseman mittasuhteita. Gräsbölen tuulivoimapuiston vaikutuksia maisemaan on tutkittu visualisointien avulla. isualisoinnit on laadittu huomioiden erityisesti lähimmät valtakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt, Karunan Kartano, Kiilan kylä ja Keimiön kirkko sekä näkyvyys mereltä. On todennäköistä, että pisimmät näkymät ympäristöstä hankealueelle muodostuvat läntiseltä merialueelta. Tältä sektorilta Gräsbölen tuulivoimalat tulevat näkymään yhdessä suunnitteilla olevan Nordanå-Lövbölen tuulivoimahankealueen kanssa. Nordanå-Lövbölen tuulivoimahankealue sijaitsee lähimmillään noin 4 kilometrin päässä. Tämä laajempi tuulivoimapuisto tulisi käsittämään 32 turbiinia. Gräsbölen tuulivoimapuiston koillissektori koskettaa pääosin sisäsaaristoa ja manneraluetta lounais-koillis suuntaisine jokilaaksoineen, luoteessa ja kaakossa vyöhyke käsittää sisä- ja välisaariston alueita. Kuva 6. Pitäjänkartta vuodelta Kaava-alue rajattu kartalle punaisella. (Lähde: Kansallisarkisto) Tuulivoimaloiden rakentamisella on paikallisia vaikutuksia maa- ja kallioperään perustuksista johtuen. Lisäksi sähkönsiirtoverkon rakentaminen vaikuttaa paikallisesti kallioperään ja maaperään, kun kaapelit sijoitetaan maan alle vaikkakin paikoin joudutaan mahdollisesti sijoittamaan myös ilmajohtoja. Gräsbölen tuulivoimalat sijoittuvat arvokkaalle kallioalueelle. Rakenteet ovat kuitenkin pistemäisiä. Tuulivoimaloiden osien kuljettaminen pystytyspaikoille vaatii noin 4,5 metrin levyisen esteettömän aukean. Kaarteissa puustoa joudutaan kaatamaan laajemmalta alueelta. 7

8 Pystytyspaikoilla joudutaan poistamaan jonkin verran puustoa sekä muokkaamaan maata perustusten alueelta. Etenkin aluskasvillisuus saattaa vahingoittua tätäkin laajemmalta alueelta työkoneiden liikkumisesta. Työmaajärjestelyt tulee suunnitella niin, että säilytettäville kasvillisuus- ja ympäristöalueille tai niiden välittömään läheisyyteen ei tarvitse mennä koneilla. Työmaa-alueita ympäröivät säilytettävät kasvillisuus- ja kallioalueet suojataan ensisijaisesti yhtenäisinä alueina, jotka aidataan ennen työmaakoneiden saapumista työmaalle. Lähimpänä työmaa-aluetta olevien säilytettävien yksittäispuiden runko ja juuristoalue suojataan vähintään latvuksen ulkoreunaan saakka. Suojausalueella ei saa edes väliaikaisesti säilyttää työmaamateriaalia tai koneita. Jos ympäristö suojataan tuulivoimaloiden ja teiden rakentamisen aikana, voidaan arvokkaan kallioalueen vauriot minimoida ja ehjää kallioaluetta ja puustoa pystytään säilyttämään mahdollisimman paljon. Pintavesiin hankkeella voi olla paikallisia vaikutuksia lähinnä valumien osalta, koska kaapeliyhteydet voivat paikoin toimia vettä salpaavina. Muutoin hankkeella ei arvioida lähtökohtaisesti olevan vaikutuksia pintavesiin. isualisoinnit alokuvasovitteet ovat arvioita tulevasta tilanteesta. Havainnekuvissa on käytetty apuna maastomallinnusta, jotta päästään hyvin lähelle todenmukaista tilannetta. Peitteisyydessä voi tapahtua kuitenkin äkillisiäkin muutoksia, jotka vaikuttavat tuulivoimaloiden näkyvyyteen. alokuvissa taustamaisema hälvenee yleensä normaalia katsetta epätarkemmaksi, joten havainnekuvien tarkkuus ei vastaa täysin todenmukaista tilannetta. Turbiinit näkyvät kuitenkin kuvissa tarkasti, sillä visualisointi ei huomioi ilmankosteuden ja epäpuhtauksien aiheuttamaa sumeutta. Nordanå-Lövbölen maisemalliset vaikutukset ovat huomattavasti merkittävämmät kuin Gräsbölen hankkeen. Kumulatiivisten vaikutukset kohdistuvat etenkin merialueille ja laajoille viljelyaukeille, joista avautuu pitkiä näkymiä. Karunan kartanon kirkko ja hautausmaa (kuvat 7 ja 8): Tuulivoimalat eivät näy Karunan kirkon rannasta eivätkä hautausmaalta. Näkymä Kiilan kylältä (kuva 9): Kiilan kylän suunnalta voidaan havaita kaksi tuuliturbiinia puustosilhuetin notkelmassa. Samassa kohdassa kulkee voimajohto. Turbiinit asettuvat näkymässä sopivasti samaan kohtaan voimajohtopylväiden kanssa. Kuva 7: Näkymä Karunan hautausmaalta. Kuvassa on esitetty tuulivoimalat, jotka jäävät rantapuuston taaksi. Näkymä Kemiön kirkon kanssa (kuva 10): Kemiön kirkko on arvokas maamerkki maisemassa. Gräsbölen tuuliturbiineista kaksi näkyy samassa näkymässä kirkon kanssa. Tuuliturbiinit ovat kuitenkin niin etäällä, että ne jäävät selvästi alisteisiksi kirkolle. Turbiinien valkoinen värikään ei näytä maisemassa vieraalta, koska kirkontornin ylin osa on valkoinen. Maisemakuvassa häiritsevin elementti on huomattavan korkea GSM-masto. Näkymä lounaiselta merialueelta (kuva 11): Gräsbölen tuulivoimalat näkyvät selkeästi merelle. isualisoinnissa on esitetty myös etualalle suunniteltu huomattavasti laajempi Nordanå-Lövbölen tuulivoimahanke. Näkymä läntiseltä merialueelta (Kuva 12): Gräsbölen tuuliturbiinit kohoavat puustolinjan yläpuolelle, mutta eivät kuitenkaan merkittävästi muuta maisemakuvaa tässä kohdassa. Gräsbölen suunnitellut tuulivoimalat sijoittuvat lähimmillään 600 metrin päähän tärkeästä maisemallisesta reunavyöhykkeestä. Etäisyys on riittävä eikä siten uhkaan reunavyöhykkeen eheyttä. Kuva 8: Näkymä Karunan kirkon rannasta 8

9 Gräsböle Nordanå-Lövböle Kuva 9: Näkymä Kiilan kylältä tuulivoimaloille Kuva 11: Gullkruna fjärd, näkymä lounaiselta merialueelta Kuva 10: Näkymä Kemiön kirkon kanssa kohti tuulivoimaloita Kuva 12: Peimari, näkymä läntiseltä merialueelta 9

10 Lähteet Painetut lähteet: Rautamäki, M arsinais-suomen maakunnallinen maisemaselvitys. arsinais-suomen seutukaavaliitto. Weckman, E Tuulivoimalat ja maisema. Suomen ympäristö 5/2006. Ympäristöministeriö. Weckman, E. & Yli-Jama, L Mastot maisemassa. Ympäristöopas 107. Ympäristöministeriö. Wilson, S. (toim.) Guidelines for Landscape and isual Impact Assessment. 2. Painos. The Landscape Institute & IEMA. Painamattomat: Muinaisjäännösrekisteri Mikroliitti Oy Gräsböle, tuulivoimapuiston muinaisjäännösinventointi. Kuvat 1,3,4: efe, egentliga finlands energi Ab Kuva 2: pohjakartta Kuvat 5 ja 6: Kansallisarkisto Kuvat 7-12: efe, egentliga finlands energi Ab Pohjakartat: Copyright Maanmittauslai tos, lupa nro ASU/115/11 Aineiston kopiointi ja muu laiton käyttö ilman Maan mit taus lai tok sen lupaa on kielletty 10

11 Kartta 1. Maisema ja kulttuuriperintö Gräsböle Maisema ja kulttuuriperintö TURKU Littoinen 2 PAIMIO askio Hankealue Piikkiö Märy Tuulivoimala isualisointien kuvauspaikat Uudet tiet Tarkasteluvyöhyke Kuntaraja Kakskerta KAARINA 3 Halikko Muut tuulivoimahanke-alueet GSM-masto Perinnemaisemat altakunnallisesti arvokas maisema-alue (Oiva) # Muinaisjaannoskohde, arsinais-suomen MK Sauvo altakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympärist: alue, RKY 2009 PARAINEN! altakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö: kohde, RKY 2009 altakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö: tie, RKY 2009 Maakunnallisesti arvokas maisema-alue (arsinais-suomen liitto: MK ) Maakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö (Uudenmaan liitto: luonnos ) 1 Karuna Angelniemi Maakuntakaavan kulttuuriympäristö tai maisema-alue (Oiva) Arvokas kallioalue Harjualue Teijo Joki Tie Rautatie Taajama Pelto Attu Perniö altakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet 1. Airisto-Seili 2. Paimionjokilaakso 3. Uskelan- ja Halikonjoen laaksot 4a. Saaristomeren kulttuurimaisemat: Högsåra 4b. Saaristomeren kulttuurimaisemat: Tunnhamn-Aspskär Maakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet 1. Airisto-Seili 4a. Saaristomeren kulttuurimaisemat: Högsåra 4b. Saaristomeren kulttuurimaisemat: Tunnhamn-Aspskär 5. Sauvo B A 5km Kemiö 12km Särkisalo Muut tuulivoimahankealueet A Nordanå-Lövböle (32 tuulivoimalaa) B Stusnäs (5) C Misskärr (9) D Kasnäs (3) Taalintehdas C 20km 4a 4b D km 11

12 12

13 Kartta 2. Gräsböle Lähialueen maisematarkastelu Maisema ja kulttuuriperintö Näkymälinja Maiseman solmukohta Maiseman reunavyöhyke GSM-mastot Hankealue Tuulivoimala Uudet tiet Muut tuulivoimahanke-alueet Tarkasteluvyöhyke, 5km säde Perinnemaisemat # Muinaisjäännoskohde, arsinais-suomen MK altakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö: alue, RKY 2009 Kuntaraja Joki Tie Pelto Arvokas kallioalue Taajama Maisema-analyysi Näkymälinja Maiseman solmukohta Maiseman reunavyöhyke Muut tuulivoimahankealueet A Nordanå-Lövböle Kemiö 5km A 0 2,5 5 km 13