Sosiaali- ja terveysministeriö esittää sosiaali- ja terveysvaliokunnalle pyydettynä vastineenaan

Transkriptio

1 VASTINE 1(22) VASTINE SOSIAALI- JA TERVEYSVALIOKUNNALLE; HALLITUKSEN ESITYS EDUSKUNNALLE LAIKSI KEHITYSVAMMAISTEN ERITYISHUOLLOSTA ANNETUN LAIN MUUTTAMISESTA (HE 96/2015) Sosiaali- ja terveysministeriö esittää sosiaali- ja terveysvaliokunnalle pyydettynä vastineenaan seuraavan: Koska perustuslakivaliokunta on jo antamassa lausunnossaan arvioinut hallituksen esityksessä (HE 96/2015) ehdotettujen säännösten perustuslain mukaisuutta, sosiaali- ja terveysministeriö ei ole tältä osin ottanut tässä vastineessaan kantaa sosiaali- ja terveysvaliokunnassa kuultujen asiantuntijoiden lausunnoissa esitettyihin perustuslaillisiin seikkoihin. Vastineessa ei ole myöskään lausuttu seikoista, jotka on otettu huomioon sosiaali- ja terveysministeriön sosiaali- ja terveysvaliokunnalle antamassa vastineessa tai jotka kuuluvat toisen ministeriön hallinnonalaan. Tahdosta riippumaton erityishuolto (32 ) Kehitysvammaisten Tukiliiton ja Kehitysvammaliiton lausuntojen mukaan tahdosta riippumatonta erityishuoltoa ei tulisi voida toteuttaa tehostetun palveluasumisen yksiko issa, vaan sita tulisi ja rjesta a siihen erikoistuneissa yksiko issa. Myo s Kuntaliitto, Varsinais-Suomen erityishuoltopiiri ja Autismi- ja Aspergerliitto pitää tahdosta riippumattoman erityishuollon toteuttamisen sallimista avohuollon tehostetussa palveluasumisessa kyseenalaisena. Nuorten Ystävät - palvelut Oy:n lausunnon mukaan tahdosta riippumaton hoito edellyttää laitoshoitoa. Kuntaliiton lausunnon mukaan tahdosta riippumatonta erityishuoltoa antavaa toimintayksikköä ei suoraan ole määritelty. Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin ja Uudenmaan ja Etelä- Hämeen erityishuoltopiirin (Eteva) lausunnon mukaan kehitysvammahuollossa ei tällä hetkellä käytetä termiä tehostettu palveluasuminen, joten tämä tulisi määritellä. Nuorten Ystävät - palvelut Oy:n mukaan tarvitaan selkeämpi määritelmä sille, mitä lakiesityksessä tarkoitetaan erityishuollon toimintayksiköllä. Kehitysvammaliiton mukaan tahdosta riippumattoman erityishuollon toteuttamisessa edellytetta va riitta va osaaminen on syyta ma a ritella tarkemmin. Myös Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin lausunnossa kiinnitetään huomiota riittävään osaamiseen. Kehitysvammaliiton ja Nuorten Ystävät - palvelut Oy:n mukaan tahdosta riippumattoman erityishuollon sisa lta mista palveluista on tarpeen sa a ta a. Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin lausunnon mukaan tahdosta riippumattomassa erityishuollossa asiakkaalla pitää olla yksilöllinen moniammatillinen kuntoutussuunnitelma. Sosiaali- ja terveysministeriö katsoo, ettei ehdotettuja säännöksiä ole tarpeen muuttaa lausuntojen johdosta. Ehdotetussa 32 :n 2 momentissa määriteltäisiin erityishuollon toimintayksikkö, jossa tahdosta riippumatonta erityishuoltoa voitaisiin antaa. Ehdotetun 32 :n 2 momentin mukaan tahdosta riippumaton erityishuolto toteutettaisiin sosiaalihuoltolain (1301/2014) 21 :n 4 momentissa tarkoitetun tehostetun palveluasumisen yksikössä tai 22 :ssä tarkoitetussa Meritullinkatu 8, Helsinki PL 33, VALTIONEUVOSTO Puhelin Telekopio kirjaamo@stm.fi etunimi.sukunimi@stm.fi

2 2(22) laitoksessa taikka vastaavassa yksityisessä sosiaalihuollon toimintayksikössä tai laitoksessa, jossa on riittävä lääketieteen, psykologian ja sosiaalityön asiantuntemus vaativan hoidon ja huolenpidon toteuttamista ja seurantaa varten. Sääntelyä on pidettävä tiukkana, koska se edellyttää, että kyseisissä yksiköissä on henkilökuntaa myös yöaikaan ja henkilöstöltä edellytetään riittävää koulutusta vaativaan tehtävään. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yhteydessä on tarkoitus tarkemmin määritellä, mihin kaikkein vaativin erityishuolto keskitetään. Koska tahdosta riippumatonta erityishuoltoa saavien henkilöiden vuotuinen määrä on suhteellisen pieni, on tarkoituksenmukaista, että palvelut keskitetään tiettyihin vaativia erityishuollon palveluja antaviin yksiköihin. Tehostetun palveluasumisen yksikön ja laitoksen käsitteet on määritelty sosiaalihuoltolaissa, jota sovelletaan sosiaalihuollon yleislakina myös erityishuoltoon. Tehostetun palveluasumisen ja laitospalvelujen sisällöstä, kuten kuntoutuksesta, säädetään niin ikään jo sosiaalihuoltolaissa. Sosiaalihuoltolain 21 :n mukaan tehostettua palveluasumista järjestetään henkilöille, joilla hoidon ja huolenpidon tarve on ympärivuorokautista. Palveluasumisella tarkoitetaan palveluasunnossa järjestettävää asumista ja palveluja. Palveluihin sisältyvät asiakkaan tarpeen mukainen hoito ja huolenpito, toimintakykyä ylläpitävä ja edistävä toiminta, ateria-, vaatehuolto-, peseytymis- ja siivouspalvelut sekä osallisuutta ja sosiaalista kanssakäymistä edistävät palvelut. Tehostetussa palveluasumisessa palveluja järjestetään asiakkaan tarpeen mukaisesti ympärivuorokautisesti. Asumispalveluja toteutettaessa on huolehdittava siitä, että henkilön yksityisyyttä ja oikeutta osallistumiseen kunnioitetaan ja hän saa tarpeenmukaiset kuntoutus- ja terveydenhuollon palvelut. Sosiaalihuoltolain 22 :n mukaan sosiaalihuollon laitospalveluilla tarkoitetaan hoidon ja kuntouttavan toiminnan järjestämistä jatkuvaa hoitoa antavassa sosiaalihuollon toimintayksikössä. Laitospalveluja voidaan järjestää lyhytaikaisesti tai jatkuvasti, päivisin, öisin tai ympärivuorokautisesti. Pitkäaikainen hoito ja huolenpito voidaan toteuttaa laitoksessa vain, jos se on henkilön terveyden tai turvallisuuden kannalta perusteltua, taikka siihen on muu laissa erikseen säädetty peruste. Laitospalveluja toteutettaessa henkilölle on järjestettävä hänen yksilöllisten tarpeidensa mukainen kuntoutus, hoito ja huolenpito. Hänelle on lisäksi pyrittävä järjestämään turvallinen, kodinomainen ja virikkeitä antava elinympäristö, joka antaa mahdollisuuden yksityisyyteen ja edistää kuntoutumista, omatoimisuutta ja toimintakykyä. Sosiaalihuollon laitoksia on jatkossa tarkoitus enenevässä määrin purkaa ja muuttaa tehostetun palveluasumisen yksiköiksi. Tavoitteena on, että laitosasumisesta luovutaan vuoteen 2020 mennessä. Laitoksissa on tarkoitus toteuttaa jatkossa vain lyhytaikaisia laitospalveluja. Tahdosta riippumaton erityishuolto on pääsääntöisesti lyhytaikaista ja tilapäistä, mutta joissain tilanteissa tahdosta riippumattoman erityishuollon tarve voi olla myös pidempiaikaista, useampia vuosia kestävää. Tahdosta riippumatonta erityishuoltoa voitaisiin antaa sellaisissa laitoksissa ja tehostetun palveluasumisen yksiköissä, joilla olisi toimintaedellytykset tahdosta riippumattoman erityishuollon antamiseen. Erityishuoltoa järjestävällä erityishuoltopiirillä ja kunnalla on järjestämisvelvollisuutensa perusteella velvollisuus huolehtia siitä, että tahdosta riippumattomassa erityishuollossa olevat henkilöt saavat tarpeitaan vastaavaa hoitoa, huolenpitoa ja kuntoutusta, ja järjestettävä henkilön erityishuolto toimintayksikössä, joka pystyy tuottamaan henkilölle tarvittavat palvelut. Tämä on otettava huomioon myös henkilön palvelu- ja hoitosuunnitelmaa laadittaessa.

3 3(22) Esimerkiksi Uudenmaan ja Etelä-Hämeen erityishuoltopiirissä (Eteva) tahdon vastaista erityishuoltoa järjestetään nykyisin kehitysvammapsykiatrisissa yksiköissä, jotka ovat nimestään huolimatta asumispalveluja antavia sosiaalihuollon toimintayksiköitä, joissa on henkilökuntaa paikalla ympärivuorokautisesti, jolloin ne täyttävät sosiaalihuoltolain määritelmän tehostetusta palveluasumisesta. Kyseisissä kehitysvammapsykiatrisissa yksiköissä annetaan vaativia erityishuollon palveluja sekä tahdon vastaisessa että vapaaehtoisessa erityishuollossa oleville. Ehdotetun 32 :n 2 momentin mukaista vaativan hoidon ja huolenpidon toteuttamista ja seurantaa varten riittävää lääketieteen, psykologian ja sosiaalityön asiantuntemusta on käsitelty hallituksen esityksen (HE 96/2015) perusteluissa. Perusteluissa todetaan, että kunkin tahdosta riippumattomassa erityishuollossa olevan henkilön yksilöllisiä tarpeita vastaavien kuntoutusmuotojen suunnittelu, seuranta ja arviointi edellyttävät, että toimintayksikössä työskentelee monialainen työryhmä, jolla on paitsi lääketieteen, psykologian ja sosiaalialan koulutus, myös tosiasiallinen, käytännön työkokemuksen kautta saatu osaaminen kehitysvamma-alan kysymyksissä. Niissä erityishuollon toimintayksiköissä, joissa annetaan tahdosta riippumatonta erityishuoltoa, työskentelee säännöksessä mainittua asiantuntemusta edustavien ammattihenkilöiden lisäksi esimerkiksi fysioterapeutteja, puheterapeutteja, seksuaaliterapeutteja, musiikkiterapeutteja ja toimintaterapeutteja. Asetuksenantovaltuutta koskevan ehdotetun 42 q :n mukaan 32 :n 2 momentissa tarkoitetusta riittävästä lääketieteen, psykologian ja sosiaalityön asiantuntemuksesta voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Tutkimukseen määrääminen, tutkimuksen suorittaminen ja päätös tahdosta riippumattomasta erityishuollosta (33 ) Uudenmaan ja Etelä-Hämeen erityishuoltopiirin (Eteva), Kehitysvammaliiton ja Autismija Aspergerliiton mukaan tahdosta riippumattoman erityishuollon tutkimukseen tulee sisa ltya arvio henkilo n itsema a ra a miskyvysta eli siita, mista asioista henkilo pystyy pa a tta ma a n ja mista ei. Mainittujen järjestöjen mukaan henkilo n kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen na ko kulmia on va ltta ma to nta ka sitella osana tutkimusta, ja asiakkaan oikeus puhevammaisten tulkin ka ytto o n tulee tarvittaessa varmistaa. Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, että tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon määräämistä edeltävässä tutkimuksessa on nimenomaan selvitettävä, täyttyvätkö henkilön kohdalla ehdotetun 32 :n 1 momentissa säädetyt edellytykset tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon. Tutkimuksessa on muun muassa selvitettävä 32 :n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua henkilön itsemääräämiskykyä eli sitä, kykeneekö henkilö tekemään hoitoaan ja huolenpitoaan koskevia ratkaisuja tai ymmärtämään käyttäytymisensä seurauksia. Itsemääräämiskyvyn arvioiminen edellyttää myös henkilön kommunikointiin ja vuorovaikutukseen liittyvien asioiden selvittämistä. Tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon määräämiseen sovelletaan hallintolakia (434/2003), jonka 26 :n perusteella viranomaisen on järjestettävä tulkitseminen ja kääntäminen, jos tutkimukseen määrätty henkilö käyttää esimerkiksi viittomakieltä tai ei voi vammaisuutensa tai sairautensa perusteella tulla ymmärretyksi. Rinnekoti-säätiön mukaan tarkennusta toivotaan siihen, voiko erityishuollon johtoryhmä hankkia tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon määräämistä edellyttävän tutkimuksen yk-

4 4(22) sityiseltä palvelujen tuottajalta. Oikeusministeriön mukaan vastineen perusteella ja a avoimeksi, tuleeko tutkimuksen suorittavien henkilo iden olla erityishuollon toimintayksiko n palveluksessa. Epa selva ksi ja a myo s se, miten tutkimuksen suorittamisen puolueettomuudesta ja riippumattomuudesta on tarkoitettu varmistua ja mita 1 momentissa tarkoitetaan tutkimukseen ma a ra a mispa a to ksen taustalla olevilla muilla tarvittavilla sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimuksilla ja selvityksilla. Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, että sen antamassa vastineessa on tuotu esille esimerkkejä tutkimukseen ma a ra a mispa a to ksen taustalla olevista muista tarvittavista sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimuksista ja selvityksista. Vastineen mukaan yleensä ennen kehitysvammapsykiatriseen yksikköön tuloa henkilölle on tehty tutkimus esimerkiksi terveyskeskuksessa hänen somaattisen tilansa tarkistamiseksi. Kotikunnan perusterveydenhuollon palvelujen lisäksi henkilöä on usein hoidettu ja tutkittu esimerkiksi kehitysvammapoliklinikalla tai avohuoltokäyntien ja tehostetun tuen turvin somaattisten vaivojen poissulkemiseksi. Tarvittaessa tutkimukseen määräämisestä päättämiseksi hankitaan kaikki saatavissa olevat henkilöä koskevat selvitykset, kuten asiantuntijalausunnot ja tutkimusyhteenvedot, ja voidaan pyytää perusterveydenhuollon lääkärin arviota henkilön somaattisesta tilasta tai päivystävän lääkärin arviota tilanteesta. Tarvittaessa myös erityishuollon johtoryhmän pyytämä asiantuntija (useimmiten lääkäri ja/tai psykologi) voi tavata henkilön ennen tutkimukseen määräämistä koskevan päätöksen tekoa. Tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon määräämistä edeltävä tutkimus tulisi suorittaa erityishuollon toimintayksikössä, jossa voidaan ehdotetun 32 :n 2 momentin mukaan antaa tahdosta riippumatonta erityishuoltoa. Tutkimus voitaisiin suorittaa myös yksityisessä erityishuollon toimintayksikössä. Tältä osin sosiaali- ja terveysministeriö ehdottaa tarkennettavaksi ehdotetun 33 :n 1 momenttia. Tutkimuksen suorittajien riippumattomuuden ja puolueettomuuden takaamiseksi sosiaali- ja terveysministeriö pitää lisäksi perusteltuna säätää, että tutkimuksen suorittavien ja tutkimuslausunnon antavien lääkärin, psykologin ja sosiaalityöntekijän tulisi olla virkasuhteessa. Tämä vastaisi myös mielenterveyslain (1116/1990) 23 a :ssä säädettyä vaatimusta siitä, että tarkkailusta vastaavan lääkärin on oltava virkasuhteesta. Jos tutkimus suoritettaisiin yksityisessä erityishuollon toimintayksikössä, tulisi erityishuoltoa järjestävän erityishuoltopiirin tai kunnan järjestää tutkimuksen suorittaminen siten, että tutkimuksen suorittavat ja tutkimuslausunnon antavat virkasuhteessa olevat henkilöt. Korkeimman hallinto-oikeuden lausunnon mukaan lain 33 :n 3 momentissa olisi syytä ilmaista molemmat (14 päivän ja kahden viikon) määräajat päivinä. Sosiaali- ja terveysministeriön näkemyksen mukaan 33 :n 3 momenttia voitaisiin muuttaa korkeimman hallintooikeuden ehdottamalla tavalla. Sosiaali- ja terveysministeriö ehdottaa, että ehdotettua 33 :ää tarkennetaan seuraavasti: Jos erityishuollon johtoryhmä 32 :ssä tarkoitetun hakemuksen ja muiden tarvittavien sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimusten ja selvitysten johdosta katsoo olevan ilmeistä, että edellytykset henkilön määräämiselle erityishuollon toimintayksikköön tahdostaan riippumatta ovat olemassa, johtoryhmän on määrättävä henkilö toimitettavaksi tutkimukseen 32 :n 2 momentissa tarkoitettuun erityishuollon toimintayksikköön. Tutkimukseen määräämisestä on tehtävä kir-

5 5(22) jallinen päätös kiireellisissä tilanteissa viivytyksettä ja muulloin viimeistään seitsemän päivän kuluessa 32 :ssä tarkoitetun hakemuksen saapumisesta. Henkilöä voidaan pitää tutkittavana enintään 14 päivää tutkimukseen määräämistä koskevan päätöksen tekemisestä. Tutkittavana pitäminen on lopetettava heti, jos tutkimusaikana ilmenee, ettei henkilön määräämiseen erityishuollon toimintayksikköön tahdostaan riippumatta ole edellytyksiä. Laillistetun lääkärin, laillistetun psykologin ja laillistetun sosiaalityöntekijän, jotka ovat virkasuhteessa ja perehtyneet kehitysvammahuoltoon, sekä tarvittaessa muiden sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilöiden on suoritettava henkilöä koskeva tutkimus. Tutkimusta suoritettaessa on otettava huomioon henkilön sosiaali- tai terveydenhuollon tarpeen taikka toimintakyvyn arviointia varten aiemmin tehdyt selvitykset. Tutkimuksesta on laadittava tutkimuksen suorittaneiden lääkärin, psykologin ja sosiaalityöntekijän allekirjoittama tutkimuslausunto, jonka on sisällettävä perusteltu kannanotto siitä, ovatko edellytykset henkilön määräämiselle erityishuollon toimintayksikköön tahdostaan riippumatta olemassa. Kun tutkimus on suoritettu, erityishuollon johtoryhmän on päätettävä, määrätäänkö henkilö erityishuollon toimintayksikköön tahdostaan riippumatta. Päätös on tehtävä kirjallisesti viimeistään 14 päivän kuluessa tutkimukseen määräämistä koskevan päätöksen tekemisestä. Päätöksen on sisällettävä perusteltu kannanotto siitä, ovatko edellytykset henkilön määräämiselle erityishuollon toimintayksikköön tahdostaan riippumatta olemassa. Päätös henkilön määräämisestä erityishuollon toimintayksikköön tahdostaan riippumatta on välittömästi, kuitenkin viimeistään 14 päivän kuluessa sen tekemisestä, alistettava hallinto-oikeuden vahvistettavaksi. Hallinto-oikeuden tulee käsitellä asia kiireellisenä. Tahdosta riippumattoman erityishuollon jatkaminen (38 ) Eduskunnan oikeusasiamiehen näkemyksen mukaan tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon määrätyn henkilön ja hänen laillisen edustajansa lisäksi henkilön omaisella tai muulla läheisellä tulisi olla ehdotetun 38 :n 2 momentin mukainen oikeus saada tahdosta riippumattoman erityishuollon jatkamisen edellytykset erityishuollon johtoryhmän arvioitavaksi ennen puolen vuoden enimmäisajan täyttymistä. Sosiaali- ja terveysministeriö katsoo, että ehdotettuun 38 :n 2 momenttiin voidaan lisätä toinen lause seuraavasti: Erityishuollon toimintayksikköön tahdosta riippumatta määrätyllä henkilöllä ja hänen laillisella edustajallaan on oikeus saada tahdosta riippumattoman erityishuollon jatkamisen edellytykset erityishuollon johtoryhmän arvioitavaksi erityishuollon kestäessä myös ennen puolen vuoden enimmäisajan täyttymistä. Jollei täysi-ikäisellä henkilöllä ole laillista edustajaa, on mainittu oikeus sosiaalihuollon asiakaslain 9 :n 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa henkilön lisäksi hänen palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen osallistuvalla omaisel-

6 6(22) laan tai muulla läheisellään. Mikäli aiemmin tehdystä arvioinnista on kulunut alle kuukausi, ja on ilmeistä, että muutosta henkilön tilassa ei ole tapahtunut, voidaan arvio jättää tekemättä. Arvion tekemättä jättämisen peruste on kirjattava asiakasasiakirjoihin. Rajoitustoimenpiteiden käyttöä koskevien säännösten soveltamisala (42 b ) Uudenmaan ja Etelä-Hämeen erityishuoltopiirin (Eteva) ja Nuorten Ystävät - palvelut Oy:n lausunnossa kysytään, sovelletaanko lakia ainoastaan henkilöihin, joilla on diagnoosina kehitysvammaisuus, vai myös henkilöihin, joilla on jokin muu psyykkisen kehityksen häiriö, kuten autismi. Nuorten Ystävät - palvelut Oy:n mukaan tarvitaan selkeämpi määritelmä sille, mitä lakiesityksessä tarkoitetaan erityishuollon toimintayksiköllä. Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, ettei nyt käsiteltävänä olevalla kehitysvammalain muutoksella muutettaisi sisällöllisesti kehitysvammalain 1 :ssä säädettyä soveltamisalaa. Ehdotettavia rajoitustoimenpiteitä voitaisiin käyttää erityishuollossa olevaan henkilöön, eli henkilöön, jolle on tehty kehitysvammalain 33 :n mukainen erityishuolto-ohjelma. Erityishuoltoohjelman tekemisen edellytyksenä ei ole nykyisinkään ollut kehitysvammadiagnoosi, vaan kehitysvammalain 1 :ssä säädettyjen edellytysten täyttyminen. Erityishuollon toimintayksikkö, jossa rajoitustoimenpiteitä voitaisiin käyttää, määriteltäisiin ehdotetussa 42 b :ssä. Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin, Uudenmaan ja Etelä-Hämeen erityishuoltopiirin (Eteva), Kuntaliiton, Kehitysvammaliiton, Autismi- ja Aspergerliiton, Nuorten Ystävät - palvelut Oy:n ja Rinnekoti-säätiön mukaan työ- ja päivätoiminnan tulisi kuulua lain soveltamisalaan, sillä rajoitustoimenpiteisiin voidaan joutua turvautumaan myo s tyo - ja pa iva toiminnassa. Sosiaali- ja terveysministeriö katsoo, että jos erityishuollossa olevan henkilön kohdalla arvioidaan jouduttavan käyttämään rajoitustoimenpiteitä, henkilön palvelut on järjestettävä siten, että paikalla on jatkuvasti ympärivuorokauden sosiaali- tai terveydenhuollon henkilökuntaa. Sosiaali- ja terveysministeriö pitää kuitenkin rajoitustoimenpiteiden käytön sallimista osittain myös työ- ja päivätoiminnassa perusteltuna, sillä se mahdollistaisi myös haastavampien asiakkaiden osallistumisen työ- ja päivätoimintaan oman asumisyksikön ulkopuolella ja turvaisi työ- ja päivätoiminnassa henkilön omaa ja toisten henkilöiden terveyttä ja turvallisuutta. Tällöin kuitenkin huolehdittava siitä, että myös työ- ja päivätoiminnassa on jatkuvasti paikalla riittävästi sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Lähes vastaavaa säännöstä ehdotettiin kesällä 2015 lausuntokierroksella olleessa sosiaali- ja terveysministeriön valmistelemassa päivätyssä hallituksenesitysluonnoksessa laiksi kehitysvammalain muuttamisesta. Sosiaali- ja terveysministeriö ehdottaa, että 42 b :ää muutetaan seuraavasti: 42 b Rajoitustoimenpiteiden käyttöä koskevien säännösten soveltamisala Erityishuollossa voidaan jäljempänä säädetyin edellytyksin käyttää 42 f 42 n :ssä tarkoitettuja rajoitustoimenpiteitä ainoastaan järjestettäessä sosiaalihuol-

7 7(22) tolain 21 :n 4 momentissa tarkoitettua tehostettua palveluasumista tai 22 :ssä tarkoitettuja laitospalveluja taikka vastaavia yksityisiä palveluja. Jäljempänä 42 n :n 3 momentissa tarkoitettua muuta kuin lyhytkestoista poistumisen estämistä voidaan käyttää vain tahdosta riippumattomassa erityishuollossa. Edellytyksenä rajoitustoimenpiteiden käytölle on lisäksi, että 1 momentissa tarkoitetulla tehostetun palveluasumisen yksiköllä ja laitoksella on käytettävissään riittävä lääketieteen, psykologian ja sosiaalityön asiantuntemus vaativan hoidon ja huolenpidon toteuttamista ja seurantaa varten. Jäljempänä 42 f - 42 h :ssä ja 42 k :ssä tarkoitettuja rajoitustoimenpiteitä voidaan käyttää 1 momentissa säädetyn lisäksi järjestettäessä erityishuollossa: 1) sosiaalihuoltolain (710/1982) 27 e :ssä tai tämän lain 35 :n 2 momentissa tarkoitettua työtoimintaa, joka järjestetään sosiaalihuollon toimintayksikössä, jossa on riittävä määrä sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilöitä; tai 2) vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (380/1987) 8 b :ssä tarkoitettua päivätoimintaa tai vastaavaa tämän lain 35 :n 2 momentissa tarkoitettua toimintaa, joka järjestetään sosiaalihuollon toimintayksikössä, jossa on riittävä määrä sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilöitä. Lisäksi 3 momentissa tarkoitetuissa toimintayksiköissä voidaan toteuttaa 42 m :ssä ja 42 n :n 3 momentissa tarkoitettua rajoitustoimenpidettä, jos rajoitustoimenpiteen käytöstä on tehty kirjallinen päätös mainituissa säännöksissä tarkoitetulla tavalla. Rajoitustoimenpiteiden käytön yleiset edellytykset (42 d ) Eduskunnan oikeusasiamies korostaa ehdotetun 42 d :n 3 momentin osalta, että jos rajoitustoimenpide kohdistuu alaikäiseen, tulee alaikäisen etu sekä hänen ikänsä ja kehitystasonsa ottaa erityisesti huomioon paitsi rajoitustoimenpidettä käytettäessä, jo rajoitustoimenpiteen käytön suunnittelussa ja toteutustapoja valittaessa. Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, että sosiaalihuoltolain 6 :n mukaan kaikissa sosiaalihuollon toimissa, jotka koskevat lasta, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Rajoitustoimenpiteistä päättäminen ja merkittävän julkisen vallan käyttö Eduskunnan oikeusasiamiehen näkemyksen mukaan merkittävää julkisen vallan käyttöä voidaan perustellusti katsoa sisältyvän seuraaviin sosiaali- ja terveysministeriön sosiaali- ja terveysvaliokunnalle antamassa vastineessa ehdotettuihin rajoitustoimenpidesäännöksiin: hoidolliset rajoitustoimenpiteet (42 j ), rajoittavien välineiden ja asusteiden käyttö ja erityisesti sitominen (42 l ), valvottu liikkuminen (42 m ) ja poistumisen estäminen (42 n ). Oikeusasiamies pitää hyvänä, että mainittuja rajoitustoimenpiteitä koskevissa ehdotetuissa säännöksissä on varmistettu se, että merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältävien rajoitus-

8 8(22) toimenpiteiden käytöstä päätetään viranomaisten toimesta ja virkavastuulla. Oikeusasiamies on sosiaali- ja terveysvaliokunnan pitämässä kuulemistilaisuudessa suullisesti esittänyt vielä harkittavaksi, olisiko ehdotettuja säännöksiä syytä tarkentaa päätöksentekoa koskevien järjestelyjen osalta, jos toimintayksikössä ei ole päätöksentekoon oikeutettua viranhaltijaa. Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, että erityishuoltoa järjestävän erityishuoltopiirin kuntayhtymän ja erityishuoltoa järjestävän kunnan on jo järjestämisvelvollisuuteensa kuuluen huolehdittava asianmukaisista laissa säädetyistä päätöksentekojärjestelyistä järjestämässään erityishuollossa. Jollei erityishuollon toimintayksikössä, jossa annetaan erityishuoltopiirin tai kunnan järjestämää erityishuoltoa, ole ehdotetuissa säännöksissä tarkoitettua virkasuhteessa olevaa vastaavaa johtajaa tai virkasuhteessa olevaa lääkäriä, tulee erityishuoltopiirin tai kunnan tehdä tarvittavat järjestelyt virkasuhteisen sosiaalityöntekijän tai virkasuhteisen lääkärin päätöksen saamiseksi. Rajoitustoimenpiteiden käyttö vapaaehtoisessa erityishuollossa Eduskunnan oikeusasiamies pitää periaatteellisesti ongelmallisena sitä, että ehdotettuja rajoitustoimenpiteitä voitaisiin käyttää myös vapaaehtoisessa erityishuollossa oleviin henkilöihin, mikä poikkeaa mielenterveyslaissa säädetystä. Oikeusasiamiehen mukaan rajoitustoimenpiteiden käyttäminen vapaaehtoisessa erityishuollossa voi olla hyväksyttävää silloin, kun ehdotetun 42 d :n mukaiset yleiset edellytykset täyttyvät ja kun rajoitustoimenpiteen käyttöä edellyttävä tilanne on pakkotilan omainen tai vähintäänkin kiireellinen tai poikkeuksellinen. Oikeusasiamiehen näkemyksen mukaan ensinnäkin ehdotetun 42 e :n toisessa virkkeessä käytetyn ilmaisun usein tai toistuvasti sijasta tulisi ka ytta a esimerkiksi ilmaisua usein tai pitka aikaisesti. Toiseksi sa a ntelyn suhdetta era isiin rajoitustoimenpiteita sa a nteleviin lakiehdotusten kohtiin pitäisi vielä pohtia. Kolmanneksi kaikkein merkittävimpien perusoikeuksiin puuttuvien rajoitustoimenpiteiden käyttömahdollisuus tulisi rajata tahdosta riippumattomassa erityishuollossa oleviin henkilöihin. Näitä rajoitustoimenpiteitä olisivat ainakin ne, joiden käytöstä pykäläehdotusten mukaan voisivat päättää ainoastaan virkasuhteessa olevat virkamiehet. Oikeusministerio n na kemyksen mukaan 42 e :a a n ehdotettu sa a nno s ei olennaisesti selkeyta tahdosta riippumattoman ja vapaaehtoisen erityishuollon va lista rajaa. Lakiin ehdotettujen hoidollisten ja huollollisten rajoitustoimien laaja soveltamisala merkitsee ehdotetussa muodossaan sita, etta vapaaehtoisenkin erityishuollon piirissa olevalle kehitysvammaiselle henkilo lle voidaan antaa jatkuvaluonteista poistumisen esta mista lukuun ottamatta erityishuoltoa ta ma n vastustuksesta huolimatta samoin edellytyksin kuin tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon ma a ra tylle. Kehitysvammaisten Tukiliiton mielestä toistuva rajoitustoimenpiteiden ka ytta minen ei sellaisenaan edellyta tahdosta riippumattoman erityishuollon tarpeen arviointia. Ehdotetun 42 e :n ta ta koskeva loppuosa tulee poistaa. Tahdonvastaisen erityishuollon normaalit arviointikriteerit riitta va t. Myös Vammaisfoorumi, Kehitysvammaliitto, Autismi- ja Aspergerliitto ja Nuorten Ystävät - palvelut Oy katsovat, ettei useampien rajoitustoimenpiteiden ka ytto a tule automaattisesti yhdista a tahdosta riippumattoman erityishuollon tarpeeseen.

9 9(22) Sosiaali- ja terveysministeriön näkemyksen mukaan oikeusasiamiehen tarkoittamia merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä rajoitustoimenpiteitä (hoidollisia rajoitustoimenpiteitä (42 j ), rajoittavia välineitä ja asusteita (42 l ) ja valvottua liikkumista (42 m )), tulee voida käyttää myös vapaaehtoisessa erityishuollossa muissakin kuin kiireellisissä tilanteissa. Sen sijaan pidempikestoista poistumisen estämistä sovellettaisiin vain tahdosta riippumattomassa erityishuollossa ja lyhytkestoista poistumisen estämistä vain kiireellisissä tilanteissa vapaaehtoisessa ja tahdosta riippumattomassa erityishuollossa. Vapaaehtoisessa erityishuollossa on henkilöitä, jotka eivät vastusta erityishuollon antamista sinällään, mutta joiden kohdalla joudutaan käyttämään toisinaan pidempikestoisesti myös merkittävämmin rajoittavia rajoitustoimenpiteitä. Henkilö saattaa olla esimerkiksi kehitysasteeltaan pienen lapsen tasolla, jolloin hän ei voi useimmiten liikkua turvallisesti yksin ulkona ilman saattajaa. Tällöin hänelle saattaa olla välttämätöntä tehdä ehdotetun 42 m :n mukainen päätös valvotusta liikkumisesta. Vaikka henkilölle tehtäisiin päätös valvotusta liikkumisesta, ei se merkitse useimmiten sitä, että hän vastustaisi erityishuollon antamista sinällään. Vastaavasti saattaa olla tilanteita, joissa vapaaehtoisessa erityishuollossa oleva henkilö, joka voi olla kehitystasoltaan pienen lapsen tasolla, toistuvasti vastustaa hänelle päivittäin annettavan välttämättömän lääkityksen antamista esimerkiksi pelätessään pistoksen antamista tai lääkkeen maistuessa epämiellyttävältä. Tällöinkään ei kyse useimmiten ole siitä, että henkilö vastustaisi erityishuollon antamista sinällään. Jos henkilön kohdalla on mahdollista käyttää lievempää perusoikeutta rajoittavaa toimenpidettä, kuin tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon määräämistä, tulisi sosiaali- ja terveysministeriön näkemyksen mukaan ensisijaisesti käyttää lievempää keinoa. Tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon määrääminen merkitsee vapauden riistoa, jota voidaan pitää melko järeänä toimenpiteenä verrattuna siihen, että henkilöön voitaisiin kohdistaa jokin lievempänä pidettävä perusoikeuksia rajoittava toimenpide, kuten valvottu liikkuminen tai hoidollinen rajoitustoimenpide. Ei voida katsoa olevan myöskään YK:n vammaissopimuksen mukaista, että henkilö joudutaan määräämään tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon vain sen vuoksi, ettei lainsäädäntö salli tahdosta riippumatonta erityishuoltoa lievemmän keinon (esim. valvotun liikkumisen) käyttämistä vapaaehtoisessa erityishuollossa. Valvottua liikkumista saatetaan joutua käyttämään erityishuollossa olevan henkilön kohdalla pitkäaikaisesti, jopa eliniän ajan, jolloin tahdosta riippumattomassa erityishuollossa oleminen muodostuisi eliniän kestäväksi tilanteeksi, jollei henkilön liikkumavapautta voida rajoittaa vapaaehtoisessa erityishuollossa pidempiaikaisesti. Jos merkittävämmin rajoittavia rajoitustoimenpiteitä jouduttaisiin käyttämään vapaaehtoisessa erityishuollossa toistuvasti, olisi kuitenkin ehdotetun 42 e :n mukaan arvioitava, vastustaako henkilö tosiasiassa vapaaehtoisen erityishuollon antamista, jolloin hänelle ei voitaisi antaa vapaaehtoista erityishuoltoa. Tällöin henkilölle voitaisiin antaa erityishuoltoa ainoastaan, jos henkilön kohdalla täyttyvät ehdotetun 32 :n mukaiset edellytykset tahdosta riippumattoman erityishuollon antamiselle. Kun itsemääräämisoikeuden rajoittamisesta jatkossa säännellään myös esimerkiksi muistisairaiden henkilöiden osalta, on huomioitava, että laitoksissa ja tehostetun palveluasumisen piirissä tällä hetkellä olevista noin muistisairaasta henkilöstä suuri osa on kykenemättömiä liikkumaan turvallisesti yksin ulkona, minkä vuoksi toimintayksiköiden ulko-ovet joudutaan pitämään useimmiten lukittuina ja asiakkaat liikkuvat ulkona saatettuina. Jos ehdotettua valvottua liikkumista koskevaa rajoitustoimenpidettä ei ole mah-

10 10(22) dollista käyttää vapaaehtoisessa hoidossa, tarkoittaisi se sitä, että jopa kymmeniä tuhansia henkilöitä olisi määrättävä tahdosta riippumattomaan hoitoon, kun muutoin ei olisi mahdollista rajoittaa pidempiaikaisesti heidän liikkumisvapauttaan vapaaehtoisessa hoidossa. Sosiaali- ja terveysministeriö kuitenkin katsoo, että 42 e :n toista virkettä voidaan tarkentaa oikeusasiamiehen esittämällä tavalla seuraavasti: Rajoitustoimenpiteitä koskevat säännökset Lyhytaikainen erillään pitäminen (42 i ) Jos muussa kuin tahdosta riippumattomassa erityishuollossa olevan henkilön erityishuollossa on käytetty toistuvasti tai pitkäaikaisesti 42 j :ssä, 42 l :ssä, 42 m :ssä tai 42 n :n 2 momentissa tarkoitettua rajoitustoimenpidettä, toimintayksikössä on arvioitava, täyttyvätkö henkilön kohdalla 32 :n 1 momentissa tarkoitetut edellytykset henkilön määräämiselle tahdosta riippumattomaan erityishuoltoon, ja saatettava kysymys tarvittaessa 32 :n 4 momentissa tarkoitetun sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen arvioitavaksi. Kehitysvammaisten Tukiliiton lausunnon mukaan lukitussa tilassa erilla a n pita misen (42 i ) edellytyksena tulee olla vakava terveyden tai turvallisuuden vaara tai sen va lito n uhka. Uudenmaan ja Etelä-Hämeen erityishuoltopiirin (Eteva) lausunnon mukaan rajatulle haastavalle asiakasryhmälle kaksi tuntia on liian lyhyt aika erillään pitämiseen. Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin lausunnon mukaan erillään pitämisessä täytyy olla tarkka valvonta ja dokumentointi sekä varmuus siitä, ettei henkilölle synny fyysistä tai psyykkistä traumaa. Rajoitustoimenpide on raskas ja yksilöllisesti harkittava toimenpide, joten sitä tulisi käyttää vain yksiköissä, joissa on riittävän laaja ja moniammatillinen henkilökunta. Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, ettei perustuslakivaliokunnalla ollut huomauttamista 42 i :ssä ehdotettuihin lyhytaikaisen erillään pitämisen edellytyksiin. Hallituksen esityksen (96/2015) mukaan erillään pitämiseen käytettävän huoneen ovi voitaisiin lukita ulkopuolelta käsin erityisesti siinä tapauksessa, että erillään pitäminen jouduttaisiin muutoin toteuttamaan voimakeinoin. Henkilön oma tai toisen henkilön terveys tai turvallisuus tulee voida turvata lyhytaikaisen erillään pitämisen aikana tarvittaessa lukitsemalla erillään pitämiseen käytettävän huoneen ovi muulloinkin, kuin vain vakavissa terveyden tai turvallisuuden vaaratilanteissa. Erillään pitäminen voitaisiin toteuttaa esimerkiksi henkilön omassa huoneessa (esim. yöaikaan) tai erillisessä turvahuoneessa erillään muista asumistiloista. Toimintayksikön henkilökuntaan kuuluvan sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilön olisi valvottava erillään pidettävää henkilöä koko erillään pitämisen ajan olemalla hänen kanssaan samassa tilassa tai sen välittömässä läheisyydessä niin, että henkilökunnalla on mahdollisuus saada yhteys erillään pidettävään henkilöön. Myös erillään pidettävällä henkilöllä olisi oltava mahdollisuus saada yhteys henkilökuntaan. Kirjaamisesta säädettäisiin 42 o :ssä jaa toimintayksiköltä edellytettävästä moniammatillisesta asiantuntemuksesta 42 b :ssä.

11 11(22) Hoidolliset rajoitustoimenpiteet (42 j ) Kehitysvammaliiton lausunnon mukaan hoidollisia rajoitustoimenpiteitä koskevan 42 j :n otsikointia tulee ta smenta a vastaamaan pyka la n sisa lto a : pyka la ssa sa a deta a n la a ketieteellisesti va ltta ma tto mista hoito- ja tutkimustoimenpiteista, joiden yhteydessa henkilo a voidaan tarvittaessa rajoittaa. Kehitysvammaisten Tukiliiton lausunnon mukaan ehdotetun 42 j :n 2 ja 4 momenteissa tulee va ltta ma tto ma n terveydenhuollon antamisen sijasta ka ytta a 3 momentin tavoin ta sma llisempa a ilmaisua hoito- ja tutkimustoimenpide. Vammaisfoorumi yhtyy Kehitysvammaisten Tukiliiton lausuntoon ja pitää hoidollisia rajoitustoimenpiteitä koskevaa säännöstä ongelmallisena. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Kehitysvammaisten Tukiliitto ja Vammaisfoorumin ovat lisäksi korostaneet, että hoidollisesta rajoitustoimenpiteestä tulisi olla mahdollisuus hakea muutosta. Sosiaali- ja terveysministeriön näkemyksen mukaan ehdotetun 42 j :n 2 ja 4 momentissa ka ytettya ka sitetta va ltta ma to n terveydenhuolto ei tule muuttaa. Säännöksessä tarkoitettu välttämätön terveydenhuolto pitäisi sisällään lääketieteellisesti välttämättömän terveydentai sairaanhoidon sisältäen esimerkiksi myös lääketieteellisesti perustellun lääkityksen antamisen, välttämättömän ravinnon ja nesteytyksen antamisen sekä pakonomaisen syömisen tai juomisen rajoittamisen. Hoito- tai tutkimustoimenpide sen sijaan viittaa yksitta iseen terveydenhuollon toimenpiteeseen, jota suoritettaessa henkilöstä voitaisiin pitää lyhytaikaisesti kiinni tai hänen liikkumistaan voitaisiin rajoittaa lyhytaikaisesti rajoittavan välineen avulla. Sosiaali- ja terveysministeriö pitää kuitenkin perusteltuna muuttaa pykälän otsikkoa. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö pitää perusteltuna, että toistuvasta välttämättömän terveydenhuollon antamisesta vastustuksesta riippumatta tehtäisiin kirjallinen muutoksenhakukelpoinen päätös. Sosiaali- ja terveysministeriö ehdottaa, että 42 j :n otsikkoa ja pykälää muutetaan seuraavasti: 42 j Välttämättömän terveydenhuollon antaminen vastustuksesta riippumatta Erityishuollossa olevaa henkilöä on hoidettava terveydenhuoltoa annettaessa ensisijaisesti yhteisymmärryksessä hänen kanssaan potilaslain 6-9 :ssä säädetyllä tavalla. Jos erityishuollossa oleva henkilö, joka ei kykene päättämään hoidostaan, vastustaa terveydenhuollon antamista, henkilöä hoitava lääkäri tai lääkärin ohjeiden mukaan toimintayksikön henkilökuntaan kuuluva terveydenhuollon ammattihenkilö voi antaa henkilölle lääketieteellisesti välttämättömän terveydenhuollon henkilön vastustuksesta riippumatta, jos hoitamatta jättäminen uhkaisi vaarantaa vakavasti henkilön terveyden. Henkilön tilaa on tällöin seurattava ja arvioitava jatkuvasti hänen terveytensä ja turvallisuutensa edellyttämällä tavalla. Edellä 2 momentissa tarkoitettua hoito- ja tutkimustoimenpidettä suoritettaessa erityishuollossa olevasta henkilöstä voidaan pitää lyhytaikaisesti kiinni tai hänen liikkumistaan voidaan rajoittaa rajoittavan välineen avulla lyhytaikaisesti enintään niin kauan kuin toimenpiteen suorittaminen välttämättä edellyttää, kuitenkin enintään tunnin ajan. Rajoittavien välineiden on täytettävä terveydenhuollon laitteista ja tarvikkeista annetun lain (629/2010) mukaiset vaatimukset.

12 12(22) Ratkaisun välttämättömän terveydenhuollon antamisesta erityishuollossa olevan henkilön vastustuksesta riippumatta ja 3 momentissa tarkoitetuista lyhytaikaisista rajoitustoimenpiteistä tekee virkasuhteessa oleva lääkäri. Tehtäessä ratkaisua välttämättömän terveydenhuollon antamisesta vastustuksesta riippumatta on pyydettävä ja otettava huomioon 42 b :n 2 momentissa tarkoitettujen asiantuntijoiden arviot rajoitustoimenpiteestä. Kiireellisessä tilanteessa ratkaisun välttämättömän terveydenhuollon antamisesta vastustuksesta riippumatta ja 3 momentissa tarkoitetuista lyhytaikaisista rajoitustoimenpiteistä voi tehdä henkilöä hoitava lääkäri tai toimintayksikön henkilökuntaan kuuluva terveydenhuollon ammattihenkilö, jonka on välittömästi ilmoitettava asiasta henkilöä hoitavalle lääkärille. Jos on ilmeistä, että tarve välttämättömän terveydenhuollon antamiseen vastustuksesta riippumatta on toistuvaa, virkasuhteessa oleva lääkäri voi tehdä rajoitustoimenpiteen toistuvasta käytöstä kirjallisen päätöksen enintään 30 päiväksi kerrallaan. Tällöinkin rajoitustoimenpidettä voidaan kussakin tilanteessa käyttää vain, jos 2 ja 3 momentissa tarkoitetut edellytykset täyttyvät. Kirjallista päätöstä tehtäessä on pyydettävä ja otettava huomioon 42 b :n 2 momentissa tarkoitettujen asiantuntijoiden arviot rajoitustoimenpiteestä. Lisäksi 42 b :n 2 momentissa tarkoitettujen asiantuntijoiden on säännöllisesti seurattava ja arvioitava rajoitustoimenpiteen toistuvaa käyttöä. Rajoittavien välineiden käyttö (42 l ) Kehitysvammaisten Tukiliitto esitta a, etta rajoittavia va lineita ja asusteita koskeva 42 l poistetaan kokonaan. Erityisen kriittisesti Kehitysvammaisten Tukiliitto suhtautuu sitomiseen. Kehitysvammaisten Tukiliiton ja Kehitysvammaliiton mukaan kahdeksan tunnin enimma isaika sitomiselle on kohtuuttoman pitka. Kaikkien rajoittavien va lineiden ja asusteiden ka yto lle on ma a ritelta va tarkemmat enimma isajat. Lisäksi rajoittavien va lineiden ja asusteiden toistuvasta ka yto sta tehta va pa a to s ensin seitsemäksi ja sen ja lkeen eninta a n 30 pa iva n ajaksi ei ole hyva ksytta va a. Jos ta llaiset pa a to kset lakiin kuitenkin ja a va t, niihin tulee Kehitysvammaisten Tukiliiton mukaan olla oikeus hakea muutosta. Vammaisfoorumi yhtyy Kehitysvammaisten Tukiliiton lausunnossa sanottuun ja pitää kyseenalaisena koko 42 l :a a rajoittavista va lineista ja asusteista. Kehitysvammaliiton mukaan tarkennuksia tarvitaan siihen, missa toimintayksiko issa 42 l :n mukaista rajoittamista voidaan toteuttaa. Lisa ksi sosiaalityo ntekija lla ei Kehitysvammaliiton mielesta ole riitta va a asiantuntemusta tehda pa a to sta rajoittavan va lineen tai asusteen toistuvasta ka yto sta. Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, etta rajoittavia va lineiden ja asusteiden käytöstä on välttämätöntä säätää viimesijaisena keinona vakavien terveyteen tai turvallisuuteen kohdistuvien vaarojen estämiseksi. Myös sitominen on tietyissä äärimmäisen vakavissa tilanteissa välttämätöntä, kun muita keinoja ei ole käytettävissä henkilöön tai muihin henkilöihin kohdistuvan vakavan terveyden tai turvallisuuden vaaran välttämiseksi. Käyttäytyessään itsetuhoisesti tai väkivaltaisesti erityishuollossa oleva henkilö ei aina ole psykoottinen, jolloin ei ole myöskään olemassa edellytyksiä laatia henkilöstä mielenterveyslain mukaista tarkkailulähetettä henkilön määräämiseksi tahdosta riippumattomaan psykiatriseen hoitoon. Sidottuna voitaisiin ehdotetun 42 l :n mukaan pitää vain välttämättömän ajan, kuitenkin yhtäjaksoisesti tai toistuvasti yhteensä enintään kahdeksan tunnin ajan, jona aikana henkilöä hoitavan lääkärin olisi arvioitava sitomisen edellytykset uudelleen vähintään kahden tunnin välein. Sidottuna pitäminen olisi lopettava välittömästi, kun siihen ei ole enää perusteita. Muita kuin sitomiseen käytettä-

13 13(22) viä rajoittavia välineitä ja asusteita on monenlaisia ja niitä voitaisiin ehdotetun 42 l :n mukaan käyttää enintään kunkin yksittäisen tilanteen edellyttämä välttämätön aika, joka olisi kirjattava rajoittavaa välinettä tai asustetta koskevaan päätökseen. Esimerkiksi hygieniahaalaria joudutaan joissain tilanteissa käyttämään henkilöllä läpi yön ja myös päivisin lähes jatkuvasti, jos henkilöä ei voida muutoin estää syömästä vaippaansa ja ulosteitaan. Myös muiden välineiden ja asusteiden käyttöaika vaihtelee rajoituksen kohteena olevan henkilön tilanteen mukaan. Esimerkiksi raapimista estäviä hanskoja voidaan joutua käyttämään koko sen ajan, kun henkilöllä oleva ommeltu leikkaushaava paranee ja ompeleet voidaan poistaa. Jos kyseessä on muun kuin sitomiseen käytettävän rajoittavan välineen tai asusteen toistuva käyttö, olisi tarkoituksenmukaista, että toistuvasta käytöstä voitaisiin tehdä päätös ensin seitsemäksi ja sen jälkeen 30 päiväksi, sillä muutoin kirjallisen muutoksenhakukelpoisen päätöksen laatiminen ja tiedoksianto jopa useita kertoja päivässä veisi kohtuuttomasti toimintayksikön resursseja. Rajoittavan välineen ja asusteen käyttöä ja sitomista koskevaan kirjalliseen päätökseen olisi oikeus hakea muutosta ehdotetun 81 b :n 1 momentin 5 kohdan mukaisesti. Rajoittavaa välinettä ja asustetta voitaisiin ehdotetun 42 b :n mukaan käyttää järjestettäessä sosiaalihuoltolain 21 :n 4 momentissa tarkoitettua tehostettua palveluasumista tai 22 :ssä tarkoitettuja laitospalveluja taikka vastaavia yksityisiä palveluja. Virkasuhteessa olevan sosiaalityöntekijän olisi muuhun kuin sitomiseen käytettävän rajoittavan välineen tai asusteen toistuvaa käyttöä koskevaa päätöstä tehdessään pyydettävä ja otettava huomioon 42 b :n 2 momentissa tarkoitettujen asiantuntijoiden (lääkärin, psykologin, sosiaalityöntekijän) arviot rajoittavan välineen tai asusteen käytöstä. Korkeimman hallinto-oikeuden lausunnon mukaan ehdotetun 42 l :n otsikkoa olisi syytä tarkentaa (esim. Rajoittavien välineiden ja asusteiden käyttö muissa tilanteissa). Sosiaali- ja terveysministeriö katsoo, että ehdotetun 42 l :n otsikkoa voidaan muuttaa muotoon Rajoittavien välineiden tai asusteiden käyttö vakavissa vaaratilanteissa. Valvottu liikkuminen (42 m ) Kuntaliiton lausunnon mukaan jää epäselväksi, mitä vastineen 42 m :ssä tarkoitettu valvottu liikkuminen tarkoittaa: täytyykö kaikille asiakkaille, joiden poistumista toimintayksiköstä tai sen piha-alueelta pidetään jollakin tavoin silmälle, tehdä päätös valvotusta liikkumisesta? Myös Rinnekoti-säätiön mukaan jää epäselväksi, edellyttääkö säännös valvottua liikkumista koskevan päätöksen tekemistä kaikille, jotka eivät pysty liikkumaan itsenäisesti kotinsa ulkopuolella vai tehdäänkö päätös vain sellaisille henkilöille, joiden kanssa ei päästä yhteisymmärrykseen liikkumista koskevan suunnitelman osalta. Valiokunnassa käydyssä keskustelussa tuotiin myös ilmi huoli levottomasti käyttäytyvien erityishuollossa olevien henkilöiden liikkumisesta yöaikaan toimintayksikössä ja mahdollisuudesta käytännössä valvoa tilannetta. Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, että valvotusta liikkumisesta päätettäessä tulisi täyttyä 42 d.ssä säädettyjen rajoitustoimenpiteiden yleisten edellytysten sekä 42 m :ssä säädettyjen erityisten edellytysten. Edellytyksenä olisi, ettei erityishuollossa oleva henkilö kykene tekemään hoitoaan ja huolenpitoaan koskevia ratkaisuja eikä ymmärtämään käyttäytymisensä seurauksia, rajoitustoimenpiteen käyttäminen on välttämätöntä hänen terveytensä tai turvallisuutensa taikka muiden terveyden tai turvallisuuden suojaamiseksi ja muut, lievemmät keinot eivät ole tilanteeseen soveltuvia tai riittäviä. Jos erityishuollossa oleva henkilö kykenee päättä-

14 14(22) mään hoidostaan ja huolenpidostaan ja ymmärtämään käyttäytymisensä seurauksia, ei häneen voida käyttää rajoitustoimenpiteitä ja hän voi sopia liikkumisestaan haluamallaan tavalla. Jos erityishuollossa oleva henkilö, joka ei kykene päättämään hoidostaan ja huolenpidostaan ja ymmärtämään käyttäytymisensä seurauksia, ei kykene liikkumaan yksin toimintayksikön ulkopuolella turvallisesti, tulisi hänelle tehdä päätös valvotusta liikkumisesta, jos on vaara, että hän lähtee ilman valvontaa toimintayksiköstä. Jos taas henkilö, joka ei kykene päättämään hoidostaan ja huolenpidostaan ja ymmärtämään käyttäytymisensä seurauksia, on esimerkiksi liikuntakyvytön siten, ettei hän joka tapauksessa pääse omin avuin ulos ilman avustajaa, ei valvottua liikkumista koskevaa päätöstä ole tarpeellista tehdä, koska tällöin ei ole vaaraa siitä, että henkilö lähtisi yksin ulos. Sosiaali- ja terveysministeriö pitää kuitenkin perusteltuna täydentää pykälää siten, että rajoitustoimenpiteen edellytysten täyttyessä henkilön liikkumista voitaisiin valvoa myös toimintayksikön sisällä. Erityishuollossa olevat henkilöt, jotka tarvitsevat valvontaa liikkuessaan toimintayksikön ulkopuolella saattavat vaarantaa oman tai toisen henkilön terveyden tai turvallisuuden myös liikkumalla toimintayksikön sisällä esimerkiksi toisen henkilön huoneeseen vastoin tämän tahtoa aiheuttaen turvallisuusriskejä. Myös toimintayksikön muilla asiakkailla on oikeus terveyteen ja turvallisuuteen ja esimerkiksi yöaikaan on voitava taata turvallinen yöuni kaikille toimintayksikön asiakkaille ilman vaaraa siitä, että levottomasti harhaileva henkilö pääsee toisen asiakkaan huoneeseen. Jolleivät muut keinot olisi riittäviä erityishuollossa henkilön oman tai toisen henkilön terveyden tai turvallisuuden turvaamiseksi, voitaisiin henkilön oman huoneen ovi lukita yöksi enintään kahdeksan tunnin ajaksi. Tänä aikana henkilöllä tulisi kuitenkin olla mahdollisuus poistua huoneesta saatettuna, jolloin voitaisiin varmistaa yöaikainen turvallisuus toimintayksikössä. Lisäksi toimintayksikön henkilökuntaan kuuluvan sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilön olisi valvottava lukitussa huoneessa olevaa henkilöä koko lukitsemisen ajan olemalla hänen kanssaan välittömässä läheisyydessä niin, että henkilökunnalla on mahdollisuus saada yhteys huoneessa olevaan henkilöön. Myös henkilöllä itsellään olisi oltava mahdollisuus saada yhteys henkilökuntaan. Henkilön huoneen oven lukitseminen valvottua liikkumista koskevan päätöksen nojalla olisi lievempi rajoitustoimenpide, kuin erillään pitäminen, jossa henkilöllä ei ole mahdollisuutta päästä pois erillään pitämiseen käytettävästä huoneesta. Huoneen oven lukitsemisella yöaikaan mahdollistettaisiin se, että henkilökunta pystyy valvomaan, milloin erityishuollossa oleva henkilö olisi poistumassa huoneestaan ja hänen liikkumistaan huoneensa ulkopuolella voitaisiin valvoa. Jos kuitenkin erityishuollossa oleva henkilö käyttäytyisi terveydelle tai turvallisuudelle vaarallisesti siten, että hänen rauhoittamisekseen hänet olisi vietävä erilleen muista henkilöistä, olisi ratkaisu lyhytaikaisesta erillään pitämisestä tehtävä ehdotetun 42 i :n mukaisesti. Sosiaali- ja terveysministeriö ehdottaa, että ehdotettua 42 m :ää muutetaan seuraavasti: 42 m Valvottu liikkuminen Toimintayksikön henkilökuntaan kuuluva sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilö voi valvoa erityishuollossa olevan henkilön liikkumista toimintayksikössä, poistumista toimintayksiköstä ja liikkumista toimintayksikön tai sen yhteydessä olevan piha-alueen ulkopuolella, jos henkilö muutoin todennäköisesti vaarantaisi oman terveytensä tai turvallisuutensa taikka

15 15(22) muiden henkilöiden terveyden tai turvallisuuden. Jolleivät muut keinot ole riittäviä, henkilön liikkumista voidaan valvoa henkilön ylle kiinnitettävän teknisen valvontalaitteen avulla, suunnitellusti saattajan avulla tai muulla vastaavalla tavalla. Henkilön liikkumista koskeva suunnitelma on kirjattava henkilön palvelu- ja hoitosuunnitelmaan. Valvottaessa henkilön liikkumista on erityisesti huolehdittava siitä, ettei muiden henkilöiden liikkumisvapautta rajoiteta. Jolleivät 1 momentissa tarkoitetut keinot ole riittäviä henkilön liikkumisen valvomiseksi yöaikaan, henkilön oman huoneen ovi voidaan lukita yöksi korkeintaan kahdeksan tunnin ajaksi, kuitenkin niin, että henkilöllä on mahdollisuus tarvittaessa poistua huoneesta saatettuna. Toimintayksikön henkilökuntaan kuuluvan sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilön on valvottava lukitussa huoneessa olevaa henkilöä koko lukitsemisen ajan olemalla hänen välittömässä läheisyydessään niin, että henkilökunnalla on mahdollisuus saada yhteys huoneessa olevaan henkilöön. Myös henkilöllä itsellään on oltava mahdollisuus saada yhteys henkilökuntaan. Valvotusta liikkumisesta enintään seitsemän päivän ajaksi tekee kirjallisen päätöksen toimintayksikön vastaava johtaja. Tätä pidemmästä, yhteensä enintään kuusi kuukautta kestävästä valvotusta liikkumisesta tekee kirjallisen päätöksen virkasuhteessa oleva toimintayksikön vastaava johtaja tai, jos toimintayksikön vastaava johtaja ei ole virkasuhteessa, virkasuhteessa oleva sosiaalityöntekijä. Tehtäessä päätöstä valvotusta liikkumisesta on pyydettävä ja otettava huomioon 42 b :n 2 momentissa tarkoitettujen asiantuntijoiden arviot henkilön valvotusta liikkumisesta. Lisäksi 42 b :n 2 momentissa tarkoitettujen asiantuntijoiden on säännöllisesti seurattava ja arvioitava rajoitustoimenpiteen käyttöä. Poistumisen estäminen (42 n ) Eduskunnan oikeusasiamies esittää harkittavaksi, tulisiko laissa antaa mahdollisuus saada poliisin virka-apua 42 n :ssä tarkoitetuissa tilanteissa myös vapaaehtoisessa erityishuollossa olevan henkilön noutamiseksi takaisin toimintayksikköön kauempaa kuin toimintayksikön välittömästä läheisyydestä ehdotetussa pykälän 1 momentissa säädetyin edellytyksin. Virkaapupyynnön tekeminen tulisi siinä tapauksessa säätää virkasuhteisen virkamiehen toimivaltaan kuuluvaksi. Sosiaali- ja terveysministeriö toteaa, että virka-apua koskevaa kysymystä selvitetään jatkossa yhteistyössä sisäasiainministeriön kanssa, kun sosiaalihuollon asiakkaan ja potilaan itsema a ra a misoikeutta koskevan lainsa a da nno n kokonaisuudistusta valmistellaan sosiaali- ja terveysministeriössä. Kuntaliiton näkemyksen mukaan tahdosta riippumattomassa erityishuollossa olevan asiakkaan liikkumisvapautta tulisi voida tarvittaessa rajoittaa samantyyppisen sääntelyn perusteella kuin mielenterveyslain 22 d :ssä on tehty tahdosta riippumattoman hoidon ja tutkimuksen aikana ilman, että asiasta tulisi tehdä kuukauden välein muutoksenhakukelpoisia hallintopäätöksiä varsinaisen tahdosta riippumatonta erityishuoltoa koskevan päätöksen lisäksi, jota sitäkin arvioidaan uudelleen vähintään puolen vuoden välein. Lisäksi Kuntaliiton mukaan pidempiaikaisen poistumisen estämisen tulisi olla käytettävissä myös vapaaehtoisessa erityishuollossa.