Kuulonhuoltoliitto ry. Ikäkuulo. Kuulo ja ikääntyminen

Transkriptio

1 Kuulonhuoltoliitto ry Ikäkuulo Kuulo ja ikääntyminen

2 Sisällysluettelo Lukijalle 3 Kuulo ja kuuleminen 4 Kuulon tehtävät 4 Kuulovammaisuuden määrittelyä 4 Erilaiset kuulovammat 5 Ikäkuulo 5 Tinnitus eli korvien soiminen 6 Kuulo ja kommunikaatio 7 Kuulovamman vaikutuksista kommunikaatioon 7 Tulkkipalvelut 9 Kommunikaatiomenetelmät 10 Kuulon kuntoutus 10 Kuntoutukseen hakeutuminen 11 Hoitotakuu turvaa kuntoutuksen 12 Hoito- ja palvelusuunnitelma 12 Apuvälineet 12 Yksilölliset apuvälineet 13 Kuulokoje 13 Kommunikaattori 16 Sisäkorvaistute 17 Kodin apuvälineet 17 Yleisötilojen apuvälineet 20 Apuvälineiden hakeminen ja myöntäminen 20 Ikäihmiselle esteetön asuminen 22 2 Kurssitoiminta 22 Kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskurssit 22 Virkistys- ja lomatoiminta 23 Kuntoutusohjaus ja kuulolähipalvelu 23 Ammattihenkilöstön koulutus 24 Yhteystiedot 26

3 Lukijalle Maailman terveysjärjestön WHO:n arvion mukaan maailmassa on 250 miljoonaa kuulovammaista. Määrä on noin 4,2 prosenttia maailman väestöstä. WHO:n selvityksen mukaan kuulovamma on maailman 15. suurin terveysongelma, kun listataan maailmanlaajuisesti eniten haittaa aiheuttavat sairaudet. Suomen aikuisväestöstä arvioidaan olevan kuulovammaisia noin 15 prosenttia. Toisin sanoen noin suomalaisella on jonkin asteinen kuulonalenema. Heistä noin tarvitsee kuulon kuntoutusta. Yli 75-vuotiaista jopa kahdella kolmasosalla on kuulovaikeuksia, ja heistä joka kolmas tarvitsee kuulon kuntoutusta. Ikäihmisten määrä tulee kasvamaan voimakkaasti seuraavien vuosikymmenten aikana. Tämä merkitsee kuulovammaisten määrän lisääntymistä, koska kuulon alentumisen riski kasvaa iän myötä. Ikähuonokuuloisuus on myös yleisin kuulovikojen aiheuttaja. Väestöennusteiden mukaan vuonna 2010 Suomessa kuulon apuvälineitä tarvitsee noin henkilöä. Ikääntymiseen liittyvä huonokuuloisuus tuntuu täysin luonnolliselta. Kuulon alentuminen vaikuttaa kuitenkin monin tavoin jokapäiväiseen elämään, eikä kuulon merkitystä tule aliarvioida. Ikäihminen ja tämän lähiomaiset tarvitsevat tietoa kuulovammaisuudesta. Tiedon lisääntyessä kuulon alenemasta aiheutuvat sosiaaliset haittatekijät voidaan entistä tehokkaammin ehkäistä. Kuulonhuoltoliiton julkaisema Ikäkuulo -opas on tarkoitettu kaikille niille, jotka kohtaavat ikääntyviä kuulovammaisia. Se antaa lukijalle perustietoa muun muassa kuulosta, kuulon apuvälineistä ja erilaisista kuntoutuspalveluista. Tietoa tarvitaan, jotta voimme taata ikäihmiselle heidän ansaitsemansa onnellisen ikääntymisen. Kuulonhuoltoliitto ry Aikuisten kuntoutussihteerit 3

4 K u u l o j a k u u l e m i n e n Kuulon tehtävät Kuuloaistilla on monia tehtäviä. Kuulolla on tärkeä rooli kielenkehityksessä ja puheenoppimisessa. Kuulon avulla säädellään omaa puhetta, sen voimakkuutta, intonaatiota ja äänteiden muodostamista. Sen avulla saadaan myös viestiin sisältyvää ei-kielellistä tietoa puheen rytmistä, painotuksista, voimakkuuseroista ja tauoista. Kielellinen vuorovaikutus perustuu kuulemiseen, lukuun ottamatta viittomakieltä ja kirjoitettua kieltä. Vuorovaikutuksessa muiden kanssa ylläpidetään ja muodostetaan sosiaalisia suhteita. Kuulon välityksellä saadaan tietoa ympäröivästä maailmasta. Saatu tieto vaikuttaa mielipiteiden muodostamiseen ja päätöksentekoon. Hyvä kuulo on myös turvallisuustekijä. Kuulotiedon avulla orientoidutaan ympäristöön ja saadaan tietoa ympäristön tapahtumista muun muassa hälytysäänistä ja liikenteestä. Suuntakuulo auttaa hahmottamaan mistä suunnasta ääni tulee ja missä äänilähde sijaitsee. Kuuloaistin kautta välittyvät myös monet elämykset kuten luonnonäänet, linnunlaulu, tuulenhumina ja musiikki. Kuulovammaisuuden määrittelyä 4 Kuulovammaisuus voidaan määritellä sosiaalisesti tai audiologisesti. Sosiaalinen määritelmä perustuu henkilön käyttämään kommunikaatiotapaan. Huonokuuloisella henkilöllä on useimmiten käytössään kuulokoje. Hän kommunikoi pääasiassa puheella ja käyttää tarvittaessa muita kommunikaatiomenetelmiä. Kuulovamman vaikeusaste vaihtelee lievästä vaikeaan. Vamma voi olla synnynnäinen tai myöhemmin ilmaantunut. Kuuroutunut henkilö on menettänyt kuulonsa puheen oppimisen jälkeen. Hänen äidinkielensä on suomi. Kuuroutunut voi kuulla ääniä, mutta ei saa selvää puheesta kojeellakaan. Hän kommunikoi pääasiassa puheella, mutta tarvitsee tukimenetelmiä, kuten huuliolukua, viitottua suomea tai kirjoitusta. Kuuro henkilö on joko syntymäkuuro tai kuuroutunut. Hän voi kuulla ääniä, mutta ei saa selvää puheesta kuulokojeellakaan. Kuuro henkilö kommunikoi pääasiallisesti viittomakielellä, joka yleensä on hänen ensikielensä. Audiologinen määrittely perustuu kuulontutkimustulokseen. Kuulokäyrä eli audiogrammi saadaan määrittämällä kuulokynnys kummastakin korvasta. Kuulontutkimuksessa tutkitaan mikä on heikoin ääni (desibeli), jonka tutkittava pystyy kuulemaan eri äänen korkeuksilla, taajuusalueella Hz:n (hertsi). EU:n asiantuntijatyöryhmä on laatinut 1996 kuulovamman vaikeusasteluokituksen. Luokitus perustuu BEHL:iin (better ear hearing level) eli paremman korvan kuulotasoon. Paremmasta korvasta tutkitaan kuulokynnykset 0.5, 1, 2 ja 4 khz taajuuksilta ja niille lasketaan keskiarvo.

5 vaikeusaste EU:n luokitus lievä 20 db 40 db keskivaikea 40 db 70 db vaikea 70 db 95 db erittäin vaikea 95 db db Erilaiset kuulovammat Kuulovammat vaihtelevat sen mukaan mikä on vamman vaikeusaste ja aiheuttaja. Korvan, kuulohermon ja keskushermoston vauriot ja sairaudet voivat aiheuttaa kuulovamman. Kuulonalenema voi olla osittainen, lievä tai vaikea, tai henkilöllä voi olla täydellinen kuulonmenetys. Konduktiivinen kuulonalenema eli niin sanottu johtumisvika on välikorvassa. Välikorvatyyppisessä kuuloviassa äänen johtuminen korvakäytävän, tärykalvon ja kuuloluuketjun kautta sisäkorvaan on heikentynyt. Syynä voi olla esimerkiksi korvakäytävän tukkiva vahatulppa, välikorvan tulehdus, aukko tärykalvossa, otoskleroosi, synnynnäinen epämuodostuma tai tapaturmasta aiheutunut vika. Puheen erotuskyky on yleensä melko hyvä, etenkin kun ääntä vahvistetaan apuvälineillä. Joissain tapauksissa välikorvavikaan voi saada avun lääkkeillä tai leikkauksella. Kuulonvajaus on välikorvaviassa enimmillään noin 60 db. Sensorineuraalinen kuulonalenema eli niin sanottu aistimisvika on sisäkorvassa. Se aiheutuu simpukan tai kuulohermon vauriosta. Syinä voivat olla esimerkiksi ikähuonokuuloisuus, meluvamma, sisäkorvan verenkiertohäiriö tai meniérèn tauti. Sensorineuraalinen kuulonalenema vaikeuttaa hiljaisten äänten kuulemista ja herkistää kuuloaistia voimakkaille äänille, jolloin kuulon dynaaminen käyttöalue kapenee. Tällöin äänteiden erottelussa ja puheen ymmärtämisessä saattaa olla vaikeuksia. Äänten vahvistaminen kuulokojeenkaan avulla ei aina auta. Sisäkorvavika voi johtaa täydelliseen kuuroutumiseen. Sekatyyppisessä kuuloviassa on kyse konduktiivisen ja sensorineuraalisen vian yhdistelmästä. Tällainen yhdistelmä voi syntyä esimerkiksi, kun ikäkuuloisuuden omaavan henkilön kuuloa heikentävät lisäksi toistuvat korvatulehdukset. Sentraalinen kuulovika sijaitsee keskushermostossa joko aivorungossa tai aivokuorella. Sen aiheuttajina voivat olla muun muassa vanheneminen, rappeutumissairaudet, kasvaimet, tapaturmien jälkitilat tai synnynnäiset syyt. Sentraaliseen kuulovikaan ei yleensä liity mitattavia kuulokynnysmuutoksia. Hankaluuksia aiheuttaa kuultavien äänten tunnistaminen ja puheen erotteleminen. Vaikeimmissa tapauksissa kuullusta sanallisesta viestistä ei saada lainkaan selvää. 5 Ikäkuulo Ikähuonokuuloisuus eli presbyacusis on yleisnimi ikääntymisen myötä ilmeneville sisäkorvan ja kuulohermoratojen rappeutumismuutoksille. Se on aikuisiän kuulovammojen yleisin syy. Yli 65-

6 vuotiaista arvioidaan joka kolmannella olevan jonkin asteinen kuulonalenema ja yli 75-vuotiaista suurimmalla osalla kuulo on jossain määrin heikentynyt. Kuulon aleneminen on aina yksilöllistä. Osalla ikäihmisistä kuulo säilyy lähes muuttumattomana. Perinnölliset tekijät vaikuttavat siihen heikkeneekö kuulo ja missä tahdissa. Myös ulkoiset tekijät, kuten melualtistus ja yleissairaudet, vaikuttavat kuuloon. Ikääntymiseen liittyvä kuulon heikkeneminen etenee niin vähitellen, ettei ikääntynyt sitä usein itse edes huomaa. Aluksi kuulo heikkenee korkeilta taajuuksilta. Tällöin henkilöllä on vaikeuksia kuulla heinäsirkkojen siritystä, lintujen laulua tai ovikellon ja puhelimen soittoa. Kuulon alentuessa edelleen myös puhetaajuuksille ( Hz) vaikeutuu kyky kuulla ja saada puheesta selvää. Kuuntelua vaativat tilanteet tuntuvat hankalilta ja väärinkuulemiset yleistyvät. Joka kolmannella yli 75-vuotaista arvioidaan olevan jonkin asteinen kuulovamma. 6 Tinnitus eli korvien soiminen Ikähuonokuuloisuuteen voi liittyä myös muita sisäkorvaperäisiä oireita kuten korvien soimista eli tinnitusta. Tinnituksella tarkoitetaan ilman ulkoista ärsykettä tapahtuvaa korvien soimista. Tinnitusääni vaihtelee yksilöittäin. Se voi olla suhinaa, vinkunaa, pauketta, piippausta, naputusta tai huminaa. Elimistö itsessään tuottaa aina myös jonkin verran ääniä kuten verenkierron kohinaa. Syitä tinnituksen alkamiseen on lukuisia. Korvien soiminen voi liittyä kuulojärjestelmän vaurioihin tai toiminnan häiriöihin. Melu, ikähuonokuuloisuus, tietyt lääkeaineet, väärä purenta, nis-

7 ka- ja hartiaseudun lihaskireydet, tapaturmat, tulehdukset ja virusperäiset sairaudet voivat myös aiheuttaa tinnitusta. Tilapäisesti sitä voivat pahentaa muun muassa jännitys, stressi, tupakointi, alkoholi ja infektiot. Valtaosin tinnitus on täysin vaaratonta. Vain murto-osaa korvien soiminen häiritsee niin paljon, että se vaikeuttaa jokapäiväistä elämää. Tällöin saattaa esiintyä unihäiriöitä, keskittymisvaikeuksia, ärtymystä ja masennusta. Tinnitukseen on kokeiltu useita hoito- ja kuntoutusmuotoja. Niiden vaikutukset ovat hyvin yksilöllisiä; se mikä auttaa toista, ei aina sovi toiselle. Vaikka tinnitusta ei aina voida kokonaan parantaa, oireita voidaan lievittää. Kuntoutuksen tavoitteena on, että elimistön reaktio tinnitukseen häviää, vaikka tinnitusääni ei katoaisi. Alitajunta ei enää rekisteröi tinnitusta uhkaavana, vaan ympäristöön kuuluvana normaalina äänenä. Tähän tähtää myös tinnituksen poisoppimishoito TRT (Tinnitus Retraining Therapy). Kuntoutus aloitetaan korvalääkärin tutkimuksilla, joiden jälkeen käydään säännöllisesti joko lääkärin tai TRT-ohjaajan luona. Tärkeintä kuntoutuksessa on ylläpitää vuoden ajan jatkuvaa äänitaustaa, joka ei saa olla voimakkuudeltaan tinnitusääntä peittävä. Äänet tuotetaan esimerkiksi kumpaankin korvaan laitettavilla kohinakojeilla, joita pidetään 6-8 tuntia päivässä. Yöllä ääni tuotetaan jollakin muulla äänilähteellä, jonka asiakas tuntee miellyttäväksi. Ääntä voi tuottaa akvaarion solina, tuuletin tai pöytämallinen äänigeneraattori. Äänitaustan myötä alitajunta alkaa tulkita tinnituksen normaaliin ääniympäristöön kuuluvaksi ja pikkuhiljaa sen häiritsevyys lakkaa. Tinnitusääni muuttuu kuin kotimme jääkaapin surinaksi. Se kuuluu, jos sitä keskitytään kuuntelemaan, mutta se ei häiritse. K u u l o j a k o m m u n i k a a t i o Kuulovamman vaikutuksista kommunikaatioon Kuulonalenema vaikuttaa kommunikaation ja tiedonsaantiin. Vaikka kyseessä onkin fyysinen vamma, kuulovamma aiheuttaa myös sosiaalisia vaikeuksia. Vaikka muu toimintakyky riittäisi osallistumiseen ja omatoimisuuteen, saattaa kuulovamma pahimmillaan johtaa sosiaaliseen eristäytymiseen. Ikääntynyt saattaa alkaa karttaa tilanteita, joissa ei kuule hyvin tai joissa huonokuuloisuus herättäisi huomiota. Ryhmätilanteissa kommunikointi on erityisen haasteellista. Puheen ymmärtäminen hankaloituu myös tilanteissa, joissa huulio ei näy selvästi; pimeässä huoneessa tai selän takaa puhuttaessa. Kuulovammaisen erityistarpeita ei usein osata ottaa huomioon. Kuulokoje korvassa ei välttämättä näy ulkopuolisille. Ovikellon ja puhelimen hälytysäänten vaimeneminen saattaa lisätä turvattomuuden ja yksinäisyyden tunteita sekä vaikeuttaa läheisten ihmisten yhteydenpitoa. Myös televisio-ohjelmien seuraaminen ja radion kuuntelu vaikeutuvat. Usein myös itsenäisten asioiden hoitaminen pankissa, postissa, virastoissa ja kaupassa hankaloituu taustahälyn häiritessä kuulemista. Ikähuonokuuloisuudelle on tyypillistä sanojen erotteluvaikeudet. Kuulovammainen saattaa kuulla puheen, mutta ei saa yksittäisistä sanoista selvää. Vaikeudet aiheutuvat siitä, että vokaalit 7

8 kuuluvat voimakkaampina kuin konsonantit. Äänteet sekoittuvat ja alkavat muistuttaa toisiaan tai jäävät kokonaan kuulumatta. Ikääntymisen myötä kommunikaatiokyvyt, kuuleminen ja puheen tuotto heikkenevät, jolloin sanallisen viestin vastaanottoaika pitenee sekä puhenopeus ja puheen mekaaninen tuotto hidastuvat. Kun keskustelukumppanisi ei kuule hyvin: Kiinnitä huomio itseesi ennen kuin alat puhua ja puhu vasta kun sinut on huomattu. Ota huomioon, että taustamelu vaikeuttaa kuulemista. Huolehdi siitä, että valo kohdistuu kasvoillesi eikä häikäise keskustelukumppania. Puhu sopivalta etäisyydeltä ja korkeudelta, jotta suusi liikkeet näkyvät hyvin. Älä puhu pää alas painettuna. Älä peitä suutasi kun puhut. Puhu rauhallisesti ja selkeästi. Puhu kuuluvasti, älä huuda. Etenkin kuulokojeen vahvistamana voimakas ääni särkyy, eikä puheesta saa selvää. Varmista, että keskustelukumppani pysyy mukana keskustelussa. Toista asia tarvittaessa ja oikaise väärinkäsitykset heti. Selvennä asiaasi tarvittaessa kirjoittamalla. Muista, että yksi ilme tai ele voi kertoa enemmän kuin kymmenen sanaa. Kun et itse kuule hyvin: 8 Hakeudu paikkaan mistä näet hyvin puhujan kasvot ja missä ei ole taustamelua. Katso puhujaan, älä käännä katsetta pois ennen kuin hän on lopettanut. Ajattele koko tilannetta, jotta saat tukea puheen ymmärtämiselle; katso kasvojen ilmeitä, seuraa huuliota ja pidä mielessä keskustelun aihe. Käytä kuulokojetta tai muita kuulonapuvälineitä. Toista tarvittaessa sanat joista sait selvää. Tämä auttaa puhujaa ymmärtämään mitä olet kuullut ja mitä hänen pitää toistaa. Kerro, jos et saa selvää kaikesta. Kysy epävarmaksi jääneitä asioita. Vaikuta kuunteluolosuhteisiin esimerkiksi sulkemalla häiritsevä radio tai televisio. Kerro muille miten huomioida kuulovamma kommunikointitilanteessa ja miten huulioluku helpottuu.

9 Ympäristön oikea suhtautuminen kuulovammaiseen keskustelutilanteissa auttaa ratkaisevasti keskinäistä kommunikointia. Tulkkipalvelut Vammaispalvelulain mukaiseen tulkkipalveluun on oikeus vaikeasti kuulo-, kuulonäkö- ja puhevammaisilla henkilöillä. Tulkkipalvelu on niin sanottu subjektiivinen oikeus; kunnalla on siihen erityinen järjestämisvelvollisuus, eikä kunta voi esimerkiksi määrärahojen puutteeseen vedoten kieltäytyä järjestämästä palvelua. Vaikeasti kuulovammaisia ovat vaikeasti huonokuuloiset, kuuroutuneet ja syntymäkuurot. Vaikeasti kuulo- tai puhevammaisilla on oikeus saada tulkkipalvelua vähintään 180 tuntia ja kuulonäkövammaisilla vähintään 360 tuntia vuodessa. Tulkkausmenetelmänä voi olla puheen toisto selkeällä huuliolla, käsinkirjoituksella tai tulkkauslaitteella, sormiaakkosviestintä, viitottu puhe, viittomakieli tai eri menetelmien yhdistäminen asiakkaan tarpeiden ja tilanteen mukaan. Tulkkipalvelua voi käyttää kaikissa elämäntilanteissa, 9

10 joissa tuntee tarvitsevansa tulkkia esimerkiksi asioimistilanteissa, harrastuksissa, perhejuhlissa, matkoilla ja yhteiskunnallisessa osallistumisessa. Tulkkipalvelua haetaan kotikunnan sosiaalitoimistosta joko virallisella lomakkeella tai vapaamuotoisella hakemuksella. Hakemuksen liitteeksi tarvitaan lääkärintodistus kuulovammasta. Kotikunnan käytännön saa selville ottamalla yhteyttä sosiaalitoimistoon, mistä saa myös tarvittaessa apua hakemuksen tekemisessä. Tulkkipalvelu on käyttäjälle maksutonta, kotikunnan sosiaalitoimisto maksaa kulut tulkkipalvelupäätöksen mukaan. Tulkkipalveluanomuksen kielteiseen päätöksen voi hakea muutosta, muutoksenhakuohjeet ovat päätöksen liitteenä. Tulkki tilataan soittamalla tulkkeja välittävään tulkkikeskukseen. Kommunikaatiomenetelmät 10 Erilaisten kommunikaatiomenetelmien opettelu on osa kuulovammaisen kuntoutusta. Kuulovammainen henkilö korvaa puuttuvaa kuuloaan näköaistin avulla ja käyttää puheen vastaanottamisessa erilaisia tukimenetelmiä. Kirjoittaminen on kommunikaatiomenetelmä, jossa puhujan esittämä asia kirjoitetaan käsin tai jollakin kirjoituslaitteella. Kahdenkeskisissä asioimistilanteissa voi käyttää tietokonetta ja siinä olevaa tekstinkäsittelyohjelmaa kommunikointivälineenä. Huuliltaluvun avulla ymmärtää puhetta puhujan suun, huulten ja kielen liikkeistä sekä kasvojen ilmeistä. Suomenkielisestä puheesta voi huuliltaluvun avulla saada selvää noin puolet. Huuliltaluku vaatii suurta tarkkaavaisuutta ja keskittymistä. Sormiaakkosviestintää käytetään huuliltaluvun tukimenetelmänä niin, että jokaisen sanan alkukirjain tai koko sana sormitetaan. Jokaista 29 aakkosta vastaa oma sormiaakkonen. Viitottu puhe on huuliltaluvun tukimenetelmä. Se perustuu viittomakielen viittomiin, joita käytetään puhutun kielen mukaisessa sanajärjestyksessä. Selkeän puheen kanssa näkyvät viittomat varmentavat huuliosta nähtävää puhetta. Viittomakieli on kuurojen äidinkieli. Sillä on oma lauserakenteensa ja kielioppinsa. Viittomakieltä tuotetaan käsien, pään ja vartalon liikkeillä sekä kasvojen ilmeillä. Kommunikaatiomenetelmien opetusta voi saada keskussairaalan kuulokeskuksesta tai -asemalta. Kuulonhuoltoliiton aluetoimistot ja paikallisyhdistykset järjestävät kommunikaatiomenetelmien opetusta esimerkiksi alueellisia viitotun puheen ja huuliltaluvun opetusryhmiä, kursseja ja opintokerhoja. Myös monissa kansalaisopistoissa järjestetään viittomakielen ja viitotun puheen opetusta. K U U L O N K U N T O U T U S Onnistuneen kuntoutuksen lähtökohdat ovat henkilön myönteinen asenne ja kuntoutuksen oikea-aikaisuus. Heikon motivaation on todettu olevan suurin yksittäinen kuntoutuksen epäonnistumisen syy. Monet ikääntyneet eivät halua myöntää kuulonsa heikentyneen, vaan moittivat muita epäselvästä puheesta. Toiset taas alistuvat tilanteeseen toteamalla kaikkea ei tarvitse

11 kuulla tai vanhuus ei tule yksin. Kuulovamma ei näy ulospäin eikä tuota kipua, joten se saattaa tuntua vähäpätöiseltä vaivalta monien muiden sairauksien ja rajoitteiden rinnalla. Tilannetta helpottavat kuntoutusmahdollisuudet saattavat näin jäädä käyttämättä. Ensimmäinen askel on tiedostaa kuulo-ongelma. Korkein kynnys on tällöin ylitetty ja apua vaikeuksiin on helpompi hakea. Läheisten mukana olo ikäihmisen kuntoutuksessa on tärkeää alusta alkaen. Läheiset voivat neuvoa ja tarvittaessa auttaa kojeen käsittelyssä esimerkiksi vaihtaa paristoja, puhdistaa korvakappaleen ja auttaa kojeen korvaan laittamisessa. Samalla he rohkaisevat ikäihmistä kuulokojeen käyttöön. Varhaisessa vaiheessa aloitetulla yksilöllisellä kuulonkuntoutuksella saadaan hyviä lopputuloksia. Nykyinen tekniikka voi monessa tapauksessa tehdä mahdolliseksi lähes normaalin kanssakäymisen, itsenäisen asumisen ja harrastamisen. Iäkkäät ihmiset hyötyvät kuulon apuvälineistä ja kuntoutuksesta siinä missä nuoremmatkin. Kuntoutuksessa ei pidä kuitenkaan liikaa korostaa apuvälineitä ja unohtaa muita kuntoutusmahdollisuuksia. Ikääntyneen huonokuuloisen kuntoutus sisältää erilaisia toimia kuulemisen, keskustelun ja viestinnän helpottamiseksi, toimintaedellytysten ylläpitämiseksi ja parantamiseksi sekä vammaan sopeutumiseksi. Kuntoutukseen hakeutuminen Kuulontutkimuksiin hakeutuminen jää oman, omaisten ja hoitohenkilökunnan aktiivisuuden varaan, koska maassamme ei ole järjestelmällistä kuulonseulontaa ikähuonokuuloisten löytämiseksi. Monet eivät siksi tiedä kuntoutuksen mahdollisuuksista eivätkä osaa hakeutua tutkimuksiin. Kuulontutkimuksiin kannattaa hakeutua kun: Toisen puheesta on vaikea saada selvää. Radion ja television äänenvoimakkuutta on lisättävä. Ovikellon ja puhelimen hälytysäänet eivät kuulu. Asioimistilanteet vaikeutuvat kun virkailijan puheesta ei saa selvää. Keskusteluun osallistuminen hankaloituu. Sosiaalisia tilanteita alkaa karttaa huonon kuulon vuoksi. Korva soi tai on lukkoisen oloinen. Tutkimusajan voi varata joko terveyskeskuslääkärille tai yksityislääkärille. Alustavan kuulontutkimuksen ja lääkärintarkastuksen perusteella annetaan tarvittaessa lähete jatkotutkimuksiin aluetai keskussairaalaan. Kutsu jatkotutkimuksiin saattaa kestää useamman kuukauden sairaalan jonotustilanteesta riippuen. 11

12 Hoitotakuu turvaa kuntoutuksen T E R V E Y D E N H U O L L O N J A Hoitoon S A I R Apääsyn A N Hturvaamista O I D O N koskeva M A Kterveydenhuollon S U T lainsäädäntö täsmentyi kun kiireettömän hoidon määräajat tulivat voimaan Erikoissairaanhoitolain 31 :n 3 momentissa on mainittu kaksi eri aikarajausta potilaiden kiireettömään hoitoon pääsylle: Hoidon tarpeen arviointi on K aloitettava U N T O Ukolmen T U S viikon M U kuluessa I D E N siitä, L A Kkun I Elähete N P on E Rsaapunut U S T E Esairaanhoitopiirin L L A sairaalaan tai muuhun sen toimintayksikköön. Hoidon tarpeen arvioinnin perusteella lääketieteellisesti tarpeelliseksi todettu hoito on järjestettävä viimeistään kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun hoidon tarve on arvioitu. Potilaan on saatava lääkärin tarpeelliseksi katsoma hoito määräajassa, potilaalla ei ole oikeutta saada mitä tahansa haluamaansa hoitoa. Hoitotakuu koskee myös kuulon kuntoutusta. Jos hoito ei järjesty hoitotakuun asettamassa määräajassa, tulee yksittäisen potilaan kääntyä häntä hoitavan lääkärin, hoitavan yksikön ylilääkärin tai sairaalan johtavan lääkärin puoleen. Terveyskeskusten ja sairaaloiden potilasasiamiehet neuvovat myös hoitoaikoja koskevissa kysymyksissä. Potilaan hoidon järjestäminen on sairaanhoitopiirin vastuulla. Mikäli se ei ole mahdollista omassa yksikössä, on sairaanhoitopiirin järjestettävä se muualla. Hoito- ja palvelusuunnitelma Kotipalvelun ja palvelutalon asiakkaille laaditaan hoito- ja palvelusuunnitelma, jossa kuvataan asiakkaan toimintakykyä, selviytymistä, palvelun ja hoidon tarvetta sekä määritellään miten palvelut järjestetään. Suunnitelman laatii työntekijä yhdessä palvelun tarvitsijan ja hänen läheistensä kanssa. Lomakkeet ovat hyvin erilaisia kunnasta ja palveluyksiköstä riippuen. Usein kuulovamma jää vaille riittävää huomiota ja muut terveysongelmat koetaan tärkeämmiksi. Kuulon kuntoutus tulee sisällyttää lähiyhteisön peruspalveluihin. Kun asiakkaan kuulotiedot ovat laitoksen ja kotipalveluhenkilökunnan käytettävissä, henkilökunta tietää kuulovaikeuksista ja osaa tukea ikäihmisen selviytymistä jokapäiväisissä tilanteissa. Kannustavalla asenteella voidaan parhaiten tukea kuulovammaista ikäihmistä esimerkiksi apuvälineiden käytössä. A P U V Ä L I N E E T 12 Kuulovammaan liittyvien ongelmien kokeminen on aina yksilöllistä - siksi myös kuntoutus on aina yksilöityä. Apuväline voi olla kuulokoje tai muu apuväline, jota voidaan käyttää kuulokojeen lisäksi tai sen sijasta. Oma aktiivisuus apuvälineen hankinnassa on tärkeää. Apuvälineet eivät poista kuulovammaa, vaan niiden avulla pyritään poistamaan tai vähentämään vammasta aiheutuvia ongelmia. Apuvälineistä saatava hyöty vaihtelee riippuen muun muassa kuulovamman vaikeusasteesta, puheenerotuskyvystä ja käyttäjän toimintakyvystä.

13 Yksilölliset apuvälineet Kuulokoje Kuulokoje on yleensä kuulovammaisen tärkein apuväline. Kuulokojeen saamiseen vaikuttavat yksilöllinen tarve, elämäntilanne, kuulovamman haitta-aste, asiakkaan oma motivaatio ja kojeesta saatava hyöty. Kojeen myöntämisen rajana on desibelin kuulonalenema paremmassa korvassa. Kuulokoje sovitetaan aina yksilöllisesti. Sovittamisen suorittaa kuulontutkija lääkärin tutkimusten, kuulontutkimustulosten ja asiakkaan haastattelun perusteella. Kuulokoje on aina henkilökohtainen, eikä toiselle henkilölle sovitettua tai säädettyä kojetta tulisi käyttää. Kuulovamma, muut mahdolliset vammat ja sairaudet, käsien motoriikka sekä kojeen käyttöolosuhteet vaikuttavat siihen millaista kuulokojetta suositellaan käytettäväksi. Kuulokojemalleista on useita eri merkkejä, joista kuulontutkija yhdessä asiakkaan kanssa valitsee asiakkaalle sopivimman vaihtoehdon. Erilaisia malleja on mahdollisuus lainata myös kotiin kokeiltavaksi ennen varsinaista valintaa. Kuulokojeita on rakenteeltaan, kooltaan ja vahvistukseltaan erilaisia. Korvantauskuulokoje sijoitetaan nimensä mukaisesti korvalehden taakse. Kojeesta vahvistettu ääni johdetaan ohuen letkun ja korvaan asetetun korvakappaleen kautta korvaan. Korvantauskojeita on sekä lievään, keskivaikeaan, vaikeaan että erittäin vaikeaan kuulovammaan sopivia. Korvantauskoje on yleisin käytössä oleva malli. Korvakäytäväkoje on pieni korvakäytävään sijoitettava laite. Se sopii lieviin ja keskivaikeisiin kuulovammoihin. Pienen kokonsa vuoksi se edellyttää käyttäjältään hyvää sorminäppäryyttä. Taskukojetta pidetään kaulapussissa tai rintataskussa. Ääni johdetaan korvaan johdon ja korvakappaleen avulla. Taskukojeissa on mahdollisuus suureen äänen vahvistukseen ja käyttökytkimet ovat kookkaammat kuin pienissä kuulokojeissa. Kuulokojeet koostuvat mikrofonista, vahvistimesta ja kuulokkeesta. Ne keräävät, vahvistavat ja muokkaavat äänet ennalta asetettujen säätöjen mukaisesti ja välittävät ne käyttäjän korvaan korvakappaleen tai kuorikon äänikanavaa pitkin. Kuulokojeet säädetään vahvistamaan ääntä erityisesti puheen taajuuksilla, mutta koje vahvistaa myös muut ympäristön äänet. Kojeissa on rajoittimia, jotka säätelevät vahvistetun äänen voimakkuutta ja leikkaavat pois liian voimakkaat äänet. Useimmissa kuulokojeissa on myös puhelinkela eli induktiivisen kuuntelun mahdollisuus (T-asento). Kuulokojeet voidaan jaotella äänisignaalin käsittelytavan perusteella analogisiin ja digitaalisiin. Analoginen signaali on jatkuvaa ja portaatonta, digitaalinen paloiteltua ja numeerista. Digitaaliset kojeet käsittelevät äänisignaalin numeerisesti sarjana ykkösiä ja nollia, analogiset sähköisesti. Kummassakin tapauksessa signaali muunnetaan kojeessa kuultavaksi ääneksi. Valittavissa on myös erilaisia käyttökytkimiä - riippuen kojeen mallista. Kuulokojeissa oleva normaalikuunteluasento on M-asento, jota käytettäessä kaikki ympäristön äänet välittyvät mikrofonin kautta kojeeseen vahvistettaviksi ja kuultaviksi ääniksi. M-asennon kautta kuullaan puheäänen lisäksi myös mahdolliset hälyäänet, rapinat, kolahdukset ja kaiut. Siksi huonoissa kuunteluolosuhteissa halutun äänen kuuleminen voi olla hankalaa ja puheesta voi olla vaikea saada selvää. Useimmissa kuulokojeissa on T-asento, puhelinkela, joka muuttaa magneettikenttäsignaalin sähköiseksi signaaliksi ja mahdollistaa induktiivisen kuuntelun. Kojeen ollessa T-asennossa vain induktiivisesti kojeen puhelinkelaan tuleva ääni vahvistuu, eivätkä ympäristön 13

14 akustiset häiriöäänet välity kojeeseen. Korvakäytäväkojeissa puhelinkelaa ei aina ole kojemallin pienen koon vuoksi. Kojeessa voi olla myös MT-asento, jolloin käyttäjä kuulee induktiivisen äänen lisäksi myös muut ympäristön äänet. Kuulovammainen voi esimerkiksi kuunnella induktiosilmukkaan liitetyn television ääntä ja samalla seurata keskustelua ympärillään. O-asennossa kojeen virta on sammutettu. Joissain kojeissa virtakytkin voi olla myös paristokotelon tai äänenvoimakkuudensäätimen yhteydessä. Äänenvoimakkuuden säädin on joko pyörä- tai vipumallinen. Kojeet joissa säädintä ei ole, säätävät äänenvoimakkuutta automaattisesti kulloisenkin tilanteen mukaan. Kuulokojeessa voi olla myös tilanneohjelmanvalitsin. Käyttäjä voi valita kuuntelutilanteeseen parhaiten sopivan tilanneohjelman painamalla ohjelmavalitsinta. Valitsimeen on ennalta ohjelmoitu halutut vaihtoehdot, kuten normaalikuuntelu, induktiivinen kuuntelu tai meluohjelma. Kun koje suljetaan ja käynnistetään uudelleen, se palaa automaattisesti ensimmäiseen ohjelmaan, joka on normaalikuunteluohjelma. Kuulokoje valitaan yksilöllisen tarpeen mukaan. 14 Korvantaus- ja taskukojeeseen liitettävä korvakappale sekä korvakäytäväkojeen kuorikko valmistetaan yksilöllisesti käyttäjän korvasta otetun mallin mukaan. Korvakappaleen tulee olla tiivis, jotta se sulkee korvakäytävän hyvin, eikä synny kojeen vinkumisena havaittavaa akustista kiertoa. Koje pysyy korvakappaleen avulla korvassa ja se vaikuttaa myös äänentoistoon. Kuulokoje ja korvakappale tulee puhdistaa säännöllisesti. Kuulokojeen voi pyyhkiä pehmeällä liinalla ja korvakäytäväkojeen puhdistaa varovasti laitteen mukana tulleilla puhdistusvälineillä. Kuulokojetta ei saa kastella, eikä puhdistuksessa tule käyttää teräviä esineitä. Korvakäytäväkojeen mahdollinen vahasuoja tule vaihtaa tarvittaessa. Samoin korvantauskojeen ja korvakappaleen välissä oleva letku, sekä taskukojeen johto, tulee vaihtaa säännöllisesti. Korvantaus- ja taskukojeen korvakappale irrotetaan ja pestään lämpimällä vedellä. Tarvittaessa voidaan käyttää mietoa pesuainetta tai liottaa korvakappale vedessä. Pesun jälkeen korvakappale huudellaan, kuivataan ja äänikanavasta poistetaan vesi puhaltamalla äänikanavaan. Puhdistusohjeet voi tarkistaa kojeen mukana tulleesta käyttöohjeesta. Paristojen pakkauksessa oleva numerosarja 675, 13, 312 tai 10 kertoo pariston koon. Pariston kesto vaihtelee kuulokojeen virrankulutuksesta, vahvistimen tehosta ja käyttötottumuksista

15 riippuen. Ilmasinkkiparistoissa on sileällä puolella yksi tai useampi pieni reikä, jotka uusissa, käyttämättömissä paristoissa ovat liimalapun peitossa. Kun tarra ennen käyttöönottoa poistetaan, paristoon pääsee reikien kautta ilmaa, joka aktivoi pariston toimimaan. Kuulokojeen käyttöä ei kannata rajoittaa paristoa säästääkseen, koska kerran aktivoiduttuaan käyttämätönkin paristo purkautuu itsekseen muutamien viikkojen kuluessa, eikä reikien uudelleen peittäminen pysäytä pariston purkautumista. Varaparisto kannattaa pitää aina mukana. Paristot säilytetään huoneenlämmössä, kuivassa paikassa. Kuulokojeen paristoja myyvät Kuulonhuoltoliiton paikallisyhdistykset sekä useat apteekit ja optikkoliikkeet. Niitä voi tilata myös postimyyntinä kuuloalan maahantuojilta. Paristokustannusten myyntipaikkoja voi tiedustella kuulokojeen hankintapaikasta tai Kuulonhuoltoliiton aluetoimistoista. Kuulokojeen käytön opettelu ja uusiin ääniin tottuminen vievät aikaa. Äänet joita ei ole aikoihin kuullut alkavat jälleen kuulua: omat askeleet, seinäkellon tikitys ja sateen ropina. Aluksi ympäristön äänet voivat tuntua oudoilta ja tunnistamattomilta, jopa oma ääni saattaa tuntua vieraalta. Kojeella on vaikea erottaa äänen suuntaa ja yksittäisen henkilön puhetta yleisessä puheen sorinassa. Kuulokojeeseen tottuu parhaiten, kun sitä käytetään päivittäin. Kuulokojeen käyttö on hyvä aloittaa tunnin kuuntelujaksoilla rauhallisessa ympäristössä, jossa hälyäänet eivät häiritse kuuntelua. Vähitellen korva oppii erottelemaan ääniä ja sanoja paremmin. Kuulokojeen käyttämisestä tulee miellyttävää ja siitä on paljon apua. Totutteluvaiheessa läheisten tuki ja kannustus on tärkeää. Myös kuulokojeen käsittelyn oppiminen vie aikansa. Asiakkaalle neuvotaan kuulokojeen käyttöä luovutustilanteessa ja seurantakäynnillä, mutta pari opetuskertaa ei aina riitä. Ikäihminen tarvitee usein lisäksi jatko-opetusta ja vertaistukea. Yleisin syy kuulokojeen käyttämättömyyteen on kuulokojeen ja korvakappaleen käsittelytaidon puute. Henkilökohtaista käytönopetusta saa kojeen hankintapaikasta, kuntoutusohjaajilta ja yhdistysten kuulonhuoltoyhdistysten kuulolähipalvelun vapaaehtoisilta. Kuulokojeen mukana saatavat ohjeet ovat myös hyödyllisiä ja ne kannattaa säilyttää. 15 Kuulokojeen ja korvakappaleen säännöllinen puhdistaminen on tärkeää.

16 Mikäli kuulokoje tai korvakappale tarvitsee korjaamista, tai ne on uusittava, kannattaa ottaa yhteyttä laitteen hankintapaikkaan, josta saa tarkempia ohjeita menettelytavoista. Tyypilliset ongelmat ilmenevät taulukosta. Ongelma kuulokojeessa Korvakappale aiheuttaa kipua Koje vinkuu Koje ei vahvista ääntä Ääni katkeilee Ääni häipyy Mahdollinen syy * Korvakappale / kuorikko väärin korvassa * Korvakappale / kuorikko liian suuri * Korvantauskojeen letku liian lyhyt * Korvakappale rikki * Korvakappale / kuorikko väärin korvassa * Korvakappale / kuorikko liian pieni * Korvantauskojeen letku kovettunut tai rikki * Korvantauskojeen koukku rikki * Taskukojeen kuulokkeen tiiviste kovettunut tai puuttuu * Korvassa vaikkua * Kojeen sisäinen kierto, koje lähetettävä huoltoon * Virta kytkemättä kojeeseen * Koje T-asennolla (silmukka ei käytössä) * Korvakappaleen äänikanava tukossa * Korvakäytäväkojeen vaikkusuodin tai äänikanava tukossa * Taskukojeen mikrofoniaukko tukossa * Paristo kulunut tai väärinpäin * Paristokoskettimet hapettuneet * Paristokotelo löystynyt * Taskukojeen johto vioittunut * Kulunut paristo 16 Ääni epämiellyttävä, epäselvä,kaikuva, terävä, tumma heikko * Koje vaatii säätämistä. Ota yhteys kuulokeskukseen tai -asemalle. Kommunikaattori Kommunikaattori on kuulokojeen kaltainen laite, joka vahvistaa puhetta ja ympäristön ääniä. Kommunikaattoria ei tarvitse säätää ja sovittaa yksilöllisesti kuten kuulokojetta. Ääni johdetaan korvaan kevytkuulokkeiden kautta. Laitteen mikrofoni suunnataan kuunneltavaa ääntä kohti. Kommunikaattoria voidaan pitää joko kaulalla, kädessä tai pöydällä.

17 Kommunikaattori sopii hyvin kuulovammaiselle, jonka on vaikea käyttää tavallista kuulokojetta. Usein sitä käytetään virastoissa, laitoksissa ja vanhusten palvelutaloissa helpottamaan keskustelua huonokuuloisen asiakkaan kanssa jolla ei ole henkilökohtaista kuulokojetta. Sisäkorvaistute Sisäkorvaistute eli kokleaimplantti on leikkauksessa paikoilleen asennettava sisäisistä ja ulkoisista osista koostuva sähköinen kuulokoje, jolla korvataan sisäkorvan puuttuvaa tai vajavaista toimintaa. Sen käyttämistä voidaan harkita, jos kyseessä on vaikea tai erittäin vaikea molemminpuolinen sisäkorvavika. Tällöin akustisesta kuulokojeesta ei ole riittävää hyötyä puheen vastaanottamisessa. Implantointimahdollisuutta arvioidaan suhteessa muihin mahdollisiin sairauksiin ja leikkauksen aiheuttamiin komplikaatioriskeihin. Päätöksen sisäkorvaistutteesta tekee asiakas yhdessä sairaalan henkilökunnan kanssa. Tutkimusten ja leikkausten lisäksi kuntoutusprosessiin kuuluvat laitteen ohjelmointi, käytön opetus ja huolto sekä tarvittavien kuntoutustoimenpiteiden järjestäminen ja seuranta. K O D I N A P U V Ä L I N E E T Kuulokojeen ja kommunikaattorin lisäksi kuulovammaisille on muitakin kuulemista helpottavia apuvälineitä kuten puhelimen, television ja radion kuuntelun parantamiseksi sekä herätyskellon, puhelimen ja ovikellon soiton havaitsemiseksi. Osaa apuvälineistä käytetään ilman kuulokojetta ja osaa kuulokojeen kanssa. Kuulokojetta voidaan käyttää myös puhelinkuuntelussa. Puhelimen luuri viedään lähelle kuulokojeen mikrofonia ja kojeen äänenvoimakkuus säädetään sopivaksi. T-asentoa käytettäessä luuri asetetaan kuulokojeen päälle puhelinkelan kohdalle. Kuulokojeen käyttö puhelimessa vaatii harjoittelua. Jos tavallisessa puhelimessa kuuleminen on vaikeaa, se kannattaa vaihtaa vahvistinpuhelimeen. Vahvistinpuhelimessa on kiinteästi sisäänrakennettu, voimakkuussäätimellä varustettu vahvistin. Äänenvoimakkuussäädin sijaitsee kuulokkeessa tai puhelinkoneessa. Vahvistinpuhelinta voi käyttää joko ilman kuulokojetta tai kuulokojeen M-, MT-, tai T-asennossa. Joissain puhelimissa on myös T-luuri, joka vahvistaa puhelimen magneettikenttää ja auttaa kuuntelua kuulokojeen T-asennossa. 17

18 Vahvistinpuhelin helpottaa kuulemista. 18 Puhelinadapterit ovat pieniä irrallisia, mukana kulkevia lisävahvistimia, jotka vahvistavat ääntä vahvistinpuhelimen tavoin. Laitteesta riippuen ne kiinnitetään kuulokkeen päälle tai pikaliittimellä puhelinkoneen ja luurin väliin. Adapterit toimivat paristoilla ja sopivat useimpiin puhelimiin. Matkapuhelinta voidaan käyttää kuulokojeen kanssa tai ilman kojetta. Matkapuhelin saattaa aiheuttaa kuulokojeeseen häiriöääntä. Matkapuhelimeen liitettävän induktiosilmukan avulla puhelinta voidaan käyttää kuulolaitteen ollessa T-asennossa. Pienoissilmukka asetetaan silmukasta riippuen kaulan ympäri tai kojekorvan taakse ja yhdistetään matkapuhelimen pohjassa olevaan liittimeen. Silmukka välittää äänen puhelimesta käyttäjän korvassa olevaan kuulolaitteeseen, eikä itse puhelinta tarvitse viedä korvalle. Silmukan ja puhelimen liittimien yhteensopivuus on varmistettava silmukkaa hankittaessa. Matkapuhelimen ominaisuuksista kuten tekstiviesteistä, värinähälytyksestä, puhe- ja soittoäänien voimakkuuden säädöstä sekä soittoäänien melodian valinnasta, on usein apua myös kuulovammaiselle matkapuhelimen käyttäjälle. Tekstipuhelin on vaikeasti kuulovammaisen apuväline. Tekstipuhelinlaitteiston muodostavat puhelin, kirjoitusnäppäimistö ja näyttöpääte, joka voi olla erillinen monitori tai pieni muutaman

19 rivin näyttö kirjoitinosassa. Myös tietokonetta voidaan käyttää tekstipuhelimena siihen asennettavan modeemin ja tekstipuhelinohjelman avulla. Tavallisesta puhelimesta soitetaan tekstipuhelinpalvelun (puh ) välityksellä tekstipuhelimeen. Tekstipuhelimella soitettaessa keskustelu tapahtuu kuulovammaiselle kirjoittamalla, jolloin näyttöpäätteessä näkyy vastapuolen kirjoittama teksti. Kuulovammainen itse voi joko puhua tai kirjoittaa sanottavansa. Television, radion ja nauhurin äänen kuuluvuutta voi parantaa ilman, että joutuu koventamaan ääntä. Jos kuulonalenema on lievä, voi käyttää tavallisia, langallisia kuulokkeita. Erityisesti kuulovammaisille suunnitelluissa kuulokkeissa on äänenvahvistussäädin, josta säädetään äänen voimakkuus sopivaksi kummallekin korvalle erikseen. Ääni voidaan siirtää myös langattomasti televisioon tai radioon liitettävästä lähettimestä kuuntelijan vastaanottimeen infrapunavalon (IR-laitteet) tai radioaaltojen (FM- eli RT-laitteet) avulla. Infrapunalaitetta käytettäessä lähettimen ja vastaanottimen välillä on oltava näköyhteys. Kuuntelija voi vapaasti liikkua huoneessa, jossa lähetin sijaitsee. Radiotaajuuslaitetta käytettäessä lähettimen ja vastaanottimen välistä näköyhteyttä ei tarvita, jolloin kuuntelija voi liikkua myös kauempana äänilähteestä esimerkiksi toisessa huoneessa tai parvekkeella. Laitteistoja voi kuunnella joko ilman kuulokojetta, tai vastaanottimeen liitetyn pienoisinduktiosilmukan avulla kuulokojeen MT- tai T-asennolla. Pienoisinduktiosilmukka on irrallinen kuulokojeen käyttäjälle tarkoitettu television ja radion kuuntelun apuväline. Rakenteeltaan pienoisinduktiosilmukka on kaulassa pidettävä johdinlenkki tai tuolille sijoitettava tyynysilmukka. Kuuntelu tapahtuu kuulokojeen MT- tai T-asennolla. Kiinteä induktiosilmukkajärjestelmä voidaan asentaa huoneistoon tai oleskelutilaan. Huonetta kiertävä silmukka sallii vapaan liikkumisen huonetilassa, eikä lattialla ole ylimääräisiä johtoja. Laitteiston avulla voi useampikin henkilö kuunnella lähetystä samanaikaisesti. Vastaanottimena voi olla esimerkiksi kuulokkeellinen induktiovastaanotin, T-asennossa oleva kommunikaattori tai T- tai MT- asennossa oleva kuulokoje. Kiinteän silmukkajärjestelmän asentamiseen tarvitaan ammattihenkilö. Joitakin suomenkielisiä TV-ohjelmia voi seurata myös televisotekstityksen avulla. Tekstityksen hakemisto ja tiedot tulevista tekstityksistä löytyvät Yleisradion Teksti-TV:n sivulta 330. Ovikellon, puhelimen soiton, palovaroittimen ja herätyskellon äänen havaitsemiseksi on kuulovammaisille suunniteltu erilaisia hälyttimiä. Hälytinapuvälineitä hankittaessa on selvitettävä, miten kuulovammainen kuulee hälytysäänet ilman kuulokojetta, koska koje ei ole korvassa ympäri vuorokauden. On myös selvitettävä, riittääkö akustinen eli ääneen perustuva apuväline vai tarvitaanko optinen, näköaistiin perustuva hälytin tai tärinä eli tuntoaistiin perustuva hälytin. Kuulonaleneman lisäksi huoneiston koolla, muodolla ja ympäristön häiriöäänillä on merkitystä hälytysäänten kuulemisessa. Myös koira voidaan kouluttaa ilmaisemaan erilaisia ääniä kuten puhelimen, palohälyttimen, ovikellon tai herätyskellon äänet. Kuulokoira koulutetaan reagoimaan ääniin, joita kuulovammainen ei itse kuule. Koira ilmaisee äänet tassulla koskettamalla tai kuonolla tönäisemällä. Tämän jälkeen koira vie omistajansa äänilähteen luo. Koirasta on merkittävää apua kuulemisongelmiin sekä sisällä että ulkona. Lisäksi vuorovaikutus koiran kanssa tuo myönteisiä kokemuksia ja tuntemuksia omistajalleen. Koira edistää sekä fyysistä että psyykkistä hyvinvointia. Kuulokoirakoulutus voidaan aloittaa sekä pennulla että jo aikuisella koiralla. Kuulokoirien tunnuksena on vihreä kuulokoiramerkillä varustettu liivi tai valjaat. Kuulokoirayhdistys ry (KKY) neuvoo kuulokoiria koskevissa asioissa ja auttaa kuulovammaisia kouluttamaan itselleen kuulokoiran. 19

20 Yleisötilojen apuvälineet Hyvä akustiikka tuo viihtyvyyttä ja on tärkeää kaikille kuuntelijoille. Hälyisissä ja kaikuisissa olosuhteissa on kaikilla vaikeuksia kuulla, etenkin kuulokojeen käyttäjillä. Kaikumisen haittoja voi vähentää toimivalla äänentoistojärjestelmällä ja induktiosilmukalla. Julkiseen tilaan, kuten teatteriin, kirkkoon, kokoussaliin ja erilaisten palvelulaitosten ryhmätilaan voidaan asentaa induktiosilmukkajärjestelmä osaksi muuta äänentoistojärjestelmää. Tilaan asennetaan silmukkavahvistin ja kokoontumistilaa kiertävä induktiosilmukkajohto. Puhujalla on käytössä mikrofoni, josta äänisignaali siirtyy silmukkajohtimeen. Sen ympärille muodostuu magneettikenttä, joka indusoituu kuulokojeen induktiiviseen vastaanottimeen. Kuulovammaisen siirtäessä kuulokojeensa MT- tai T-asennolle, hän kuulee kuulokojeensa avulla vain silmukkavahvistimeen syötetyn äänisignaalin ilman muita ylimääräisiä häiriöääniä. Näin kuulokojeella on helpompi kuunnella hälyisässä ympäristössä. Samaa toimintaperiaatetta käytetään asiakaspalvelutilanteisiin tarkoitetussa palvelusilmukassa. Pankkivirkailijan tai vastaanottoapulaisen puhe siirtyy palvelutiskillä olevan mikrofonin välityksellä tiskille asennettuun induktiosilmukkaan. T-merkki kertoo olemassa olevasta induktiosilmukasta. 20 Apuvälineiden hakeminen ja myöntäminen Apuvälineet annetaan käyttäjälle lainaksi, ja laite on sairaalan, kunnan tai muun maksajatahon omaisuutta. Käyttötarpeen lakattua apuväline palautetaan omistajalle. Terveydenhuolto kustantaa osan kuulovammaisten apuvälineistä lääkinnällisenä kuntoutuksena. Apuvälinehuoltoon kuuluu apuvälinetarpeen määrittäminen, apuvälineiden sovitus, käytön opastus, luovutus sekä huolto ja korjaus. Apuvälineiden luovutus asiakkaan käyttöön tapahtuu alue- tai keskussairaaloiden kuuloasemilla ja -keskuksissa. Apuvälineitä ei anneta asiakkaille omiksi, joten ne on käytön tarpeen loputtua palautettava sairaalaan. Jos sairaalan kuulontutki-

21 muksissa todetaan kuulokojeen tarpeellisuus, kuulokoje ja muut myönnettävät kuulon apuvälineet ovat asiakkaille maksuttomia. Apuvälinevalikoimissa ja menettelytavoissa on sairaalakohtaisia eroja. Kuuloasemilta ja kuulokeskuksista voidaan myöntää seuraavia apuvälineitä: kuulokoje ja korvakappale, kommunikaattori, kuulovammaisen herätyskello, vahvistinpuhelin tai puhelinadapteri, puhelimen- ja ovikellonsoiton ilmaisin, akustinen ovikello, pienioisinduktiosilmukka radion ja tv:n kuunteluun, infrapunakuuntelulaite ja FM-laite. Kunnalla on määrärahoista riippumaton järjestämisvastuu vaikeasti kuulovammaisen henkilön palvelujen järjestämiseen. Näitä palveluja ovat kuljetus- ja tulkkipalvelut, palveluasuminen, asunnon muutostyöt sekä asuntoon kuuluvat välineet ja laitteet. Vammaispalvelulain mukaisena etuutena vaikeasti kuulovammaisille henkilöille korvattavia apuvälineitä voivat olla hälytinkeskus, akustinen ovikello, kuulovammaisen palovaroitin, asuntoon kiinteästi asennettava induktiosilmukka, tekstipuhelin ja videonauhuri. Osan palveluista ja tukitoimista kunta voi harkintansa mukaan myöntää muillekin kuin vaikeavammaisille henkilöille. Tällaisia palveluja ovat kuntoutusohjaus, sopeutumisvalmennus, henkilökohtaisen avustajan myöntäminen sekä välineet, koneet ja laitteet, joita tarvitaan päivittäisissä toiminnoissa selviytymiseksi. Kustannukset korvataan vammaiselle henkilölle kokonaan tai osittain. Palvelua tai apuvälinettä tarvitseva kuulovammainen henkilö tekee hakemuksen, jonka liitteeksi tarvitaan esimerkiksi kuulontutkijan tai kuntoutusohjaajan lausunto apuvälineen tarpeellisuudesta, lääketieteellinen selvitys kuulovamman tasosta sekä kustannusarvio. Hakemus lähetetään oman kotikunnan sosiaalitoimen vammaispalveluun. Tekemänsä päätöksen perusteella kunnan sosiaalitoimisto maksaa laitteesta aiheutuvat asennus- ja hankintakustannukset tai vuokran. Apuväline luovutetaan korvauksetta kuulovammaisen käyttöön. Muuttaessaan toiseen kuntaan kuulovammaisella henkilöllä on oikeus ottaa mukaansa välineet ja laitteet, joihin hän on saanut tukea, tai jotka kunta on myöntänyt käyttöön. Valtionkonttori tai vakuutusyhtiö voi joissakin tapauksissa olla apuvälineiden maksaja. Jos asiakkaalla on Valtiokonttorin tai vakuutusyhtiön päätös vahingosta tai tapaturmasta, hän hakeutuu keskussairaalaan tai yksityiselle lääkäriasemalle tutkimuksiin sekä kuulokoje- ja apuvälinesovitukseen. Palveluntuottaja laskuttaa kustannukset vakuutusyhtiöltä. Apuvälineiden lisäksi voidaan korvata hankinnasta aiheutuneita kustannuksia ja paristokulut. Kuulon apuvälineitä voi hankkia myös omalla kustannuksella. Voimakasäänisiä ja vaihtelevataajuisia ovikelloja myyvät sähköliikkeet. Puhelimen-, radion- ja televisionkuuntelun välineitä myyvät puolestaan kodinkone- ja musiikkiliikkeet sekä tavaratalot. Myös kuuloalan maahantuojat palvelevat asiakkaita suoraan. Kuulontutkimuksia ja kuulokojesovituksia tehdään eräillä yksityisillä lääkäriasemilla eri puolilla maata sekä Kuulonhuoltoliiton kuulokeskuksessa Helsingissä. Tutkimusajan yksityisiin palveluihin saa nopeasti, ilman lääkärin lähetettä. Kustannuksia asiakkaalle muodostuu korvalääkärin palkkiosta, kuulontutkimuksista, kuulokojeesta ja kuulokojeen sovituksesta sekä käytön opastuksesta. Kuulokojeen hankinnasta aiheutuvat kokonaiskustannukset ovat noin euroa. Kela korvaa osan tutkimuskuluista. 21

22 Ikäihmiselle esteetön asuminen Vanhainkodeissa ja vanhusten palvelutaloissa voidaan tehdä paljon kuulovammaisten asukkaitten elämän helpottamiseksi ja kuulemisen esteiden poistamiseksi. Parhaaseen tulokseen päästään, kun esteettömyysasioihin kiinnitetään huomioita jo laitosta tai palvelutaloa suunniteltaessa. Kun kuulovammaiset ikäihmiset otetaan oikealla tavalla huomioon, he pääsevät osallistumaan yhteistoimintaan ja -harrastuksiin. Asiointi laitoksen palvelupisteissä helpottuu ja näin myös oma yksityisyys säilyy. Ikääntymiseen liittyy usein sekä näkö- että kuuloaistin heikkeneminen. Sisätilojen akustisiin ominaisuuksiin ja valaistusolosuhteisiin tuleekin kiinnittää huomiota. Onnistuneella akustoinnilla voidaan merkittävästi parantaa kuunteluolosuhteita ja minimoida kaikua ja hälyisyyttä. Palvelutalon tai vastaavan laitoksen yhteisiin kokoontumistiloihin kannattaa asentaa kuulovammaisille tarkoitettu induktiosilmukkajärjestelmä. Pienimmissä kokoontumistiloissa, kuten oleskelu- ja tv-huoneissa on myös hyvä olla kiinteästi asennettu induktiosilmukka. Induktiojärjestelmissä äänensiirto tapahtuu sähkömagneettisesti. Palvelupisteet ja vastaanottotilat on hyvä varustaa palvelupistesilmukalla tai muulla kuuntelun apuvälineellä. Kuulovammaisten käytössä olevien puhelinten tulee olla joko vahvistinpuhelimia tai T-luurilla varustettuja puhelimia. Laitosten hälytys- ja opastusjärjestelmien pitää perustua merkkiäänten sekä nähtävien opasteiden tai valomerkkien ja täristinjärjestelmän rinnakkaiseen käyttöön. Myös asuinhuoneiden ovikelloihin on mahdollista asentaa merkkivalo tai täristin. K U R S S I T O I M I N TA Kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskurssit 22 Kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskurssit on koettu hyväksi tueksi apuvälinekuntoutuksen rinnalla. Kurssiluennoilla saa tietoa kuulovammaan liittyvistä asioista, pohditaan kuulovamman merkitystä arjessa ja tutustutaan erilaisiin kommunikaatiomenetelmiin. Kurssin vapaa-aikoina on mahdollisuus vaihtaa kokemuksia muiden vastaavissa tilanteissa olevien kanssa. Sopeutumisvalmennuskurssit ovat osallistujille maksuttomia. Kursseja rahoittavat sosiaalitoimi, keskussairaala, Kansaneläkelaitos tai Raha-automaattiyhdistys. Matkat maksaa Kela halvimman kulkuneuvon mukaan. Keskussairaalat järjestävät omille asiakkailleen ensitietopäiviä, joiden tavoitteena on antaa perustietoa kuulosta, kuulokojeen käytöstä, kuulon apuvälineistä, sosiaaliturvasta sekä kuntoutusmahdollisuuksista. Joissain sairaaloissa järjestetään myös pidempikestoisia sopeutumisvalmennuskursseja. Kuulonhuoltoliiton kuntoutussihteerit järjestävät paikallisten yhteistyötahojen, kuten keskussairaaloiden kanssa alueellisia kuntoutumiskursseja. Kurssien tavoitteena on antaa tietoa kuulovammasta ja kuulon apuvälineistä sekä parantaa asiakkaan toimintaedellytyksiä muuttuneessa

23 elämäntilanteessa. Kurssille osallistuvat pääsevät tutustumaan oman alueen kuntoutuspalveluihin ja muihin lähialueen kuulovammaisiin. Joillekin kursseille on myös läheisillä mahdollisuus osallistua. Alueelliselta kurssilta ohjataan tarvittaessa jatkokuntoutukseen. Kopola on Kuhmoisissa sijaitseva Kuulonhuoltoliiton kurssikeskus, joka järjestää valtakunnallisia huonokuuloisten eläkeläisten sopeutumisvalmennuskursseja. Kurssien tavoitteena on kohentaa huonokuuloisen eläkeläisen sosiaalista toimintakykyä ja tukea elämää kuulovamman kanssa. Kuulonhuoltoliiton aikuisten kurssitoiminta Valkeassa talossa Helsingissä järjestää kursseja erityisryhmille, kuten tinnitittäjille. Kursseille voivat osallistua työelämässä olevien lisäksi myös eläkeläiset. Virkistys- ja lomatoiminta Kopolassa järjestetään Kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskurssien lisäksi myös virkistys- ja lomatoimintaa huonokuuloisille tai kuuroutuneille ja heidän perheenjäsenilleen. Virkistyskurssien rahoittajana on kunnan sosiaalitoimi tai Raha-automaattiyhdistys. Osallistujalta peritään omavastuuosuus. Matkat korvataan halvimman kulkuneuvon mukaan. Hintaan sisältyy täysihoito ja ohjelma. Itse maksettaville lomaviikoille voidaan anoa kunnalta avustusta. Lisätietoja opetusryhmistä, alueellisista ja valtakunnallisista kursseista, ryhmätoiminnasta ja paikallisesta kerhotoiminnasta saa kurssin järjestäjiltä, Kuulonhuoltoliiton aluetoimistoista, sekä Kuulonhuoltoliiton verkkosivuilta K U N T O U T U S O H J A U S J A K U U L O L Ä H I P A LV E L U Kuntoutusohjaajat työskentelevät keskussairaaloiden ja kuntoutussihteerit kuulovammaisjärjestöjen palveluksessa. Kuntoutusohjaajat ja -sihteerit opastavat, tukevat ja neuvovat kuulovammaisia ja hänen läheisiään kuulovammaan liittyvissä kysymyksissä. Sairaalan kuntoutusohjaajat antavat lisätietoja kuntoutuksesta, opastavat kuulokojeen ja muiden apuvälineiden käytössä, sekä luovuttavat lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineitä asiakkaan käyttöön. He tekevät tarvittaessa kotikäyntejä asiakkaan luokse. Kuulonhuoltoliitto ry:n aluetoimistoissa työskentelee kuntoutussihteereitä, jotka ohjaavat ja neuvovat asiakkaita kuulonhuoltoon liittyvissä asioissa ja antavat tietoa apuvälineistä ja kuntoutuspalveluista. Kuntoutussihteerit järjestävät paikallisten yhteistyötahojen ja yhdistysten vapaaehtoisten kanssa eri kuulovammaisryhmille alueellista kuntoutustoimintaa: teemapäiviä, opetusryhmiä, alueellisia kuntoutuskursseja sekä ryhmäkuntoutusta. Kuntoutusohjaajan ja -sihteerin palvelut ovat asiakkaalle maksuttomia. Yhteyttä voi ottaa kuulovammainen itse, hänen läheisensä tai sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijä. Kuulonhuoltoliitto on valtakunnallinen kansalais- ja kuntoutusjärjestö, joka toimii huonokuuloisten, kuuroutuneiden ja erityisryhmien (tinnitus, meniérè, akustikusneurinooma, hyperakusia) osallistumisen ja vuorovaikutuksen edistämiseksi. Liittoon kuuluu 89 paikallista kuulonhuol- 23