EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO. Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

Transkriptio

1 EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel KOM(2005) 505 lopullinen 2005/0211 (COD) Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi) [SEK(2005) 1290] (komission esittämä) FI FI

2 PERUSTELUT 1) EHDOTUKSEN TAUSTAA Ehdotuksen perusteet ja tavoitteet Meriympäristöön kohdistuu useita uhkia, muun muassa biologisen monimuotoisuuden häviäminen tai heikkeneminen ja sen rakenteen muutokset, luontotyyppien häviäminen, vaarallisten aineiden ja ravinteiden aiheuttama pilaantuminen sekä ilmastonmuutoksen vaikutukset. Kuudennen ympäristöä koskevan yhteisön toimintaohjelman mukaan on laadittava Euroopan meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskeva teemakohtainen strategia, jäljempänä strategia, jonka yleisenä tavoitteena on merten kestävän käytön edistäminen sekä meren ekosysteemien säilyttäminen. Ensimmäinen vaihe strategian laatimisessa oli komission vuonna 2002 antama tiedonanto Kohti meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskevaa strategiaa. Ympäristöneuvoston päätelmissä 4. maaliskuuta 2003 pantiin tyytyväisenä merkille komission tiedonanto, hyväksyttiin siinä esitettyjä viitteellisiä tavoitteita koskeva lähestymistapa ja kehotettiin laatimaan kauaskantoinen strategia vuoteen 2005 mennessä. Komission lainsäädäntöohjelmassa vuodelle 2005 on sitouduttu strategian antamiseen vuonna Asiayhteys Vaikka meriympäristöön kohdistuvia paineita ja vaikutuksia on pyritty rajoittamaan ja vähentämään, toimenpiteet on laadittu eri aloja varten erikseen. Seurauksena on ollut hajanainen yhdistelmä meriympäristön suojeluun vaikuttavia politiikkoja, säädöksiä, ohjelmia ja toimintasuunnitelmia, joita toteutetaan kansallisella, alueellisella, EU:n ja kansainvälisellä tasolla. Vaikka useat EU:n politiikat vaikuttavat meriympäristöön ja pohdinta tulevasta kattavasta unionin meripolitiikasta on aloitettu, yleistä yhtenäistä politiikkaa meriympäristön suojelemiseksi ei ole. Yleinen kuva, joka tästä tilanteesta syntyy, on sekava. On kuitenkin todettava, että edistymistä on tapahtunut joillakin aloilla. Esimerkiksi ravinnepäästöjä sekä vaarallisista aineista, erityisesti raskasmetalleista, johtuvaa pilaantumista on pystytty vähentämään. Meriympäristön yleinen tila on kuitenkin huonontunut huomattavasti viimeisten vuosikymmenien aikana. Euroopan meriin kohdistuu uhkia, joista muutamat ovat niin merkittäviä, että merten rakenne ja toiminta ovat uhattuna. Tämänhetkisellä politiikalla ei saavuteta meriympäristön suojelun korkeaa tasoa. Tarvitaan siis tehokasta yhtenäistä EU:n politiikkaa merien suojelemiseksi. Voimassa olevat säännökset ehdotuksen alalla Monet erilaiset EU:n toimenpiteet edistävät meriympäristön suojelua. Koska kuitenkin toimenpiteet ovat alakohtaisia ja niiden maantieteellinen toteuttamisala vaihtelee, merten suojeluun keskittynyttä yhtenäistä politiikkaa ei ole. FI 2 FI

3 Yhdenmukaisuus unionin muiden politiikkojen ja tavoitteiden kanssa Meriympäristön suojelun korkea taso, joka ehdotetulla direktiivillä saavutetaan, on edellytys merten kaikkien taloudellisten ja sosiaalisten mahdollisuuksien hyödyntämiselle ja antaa merkittävän panoksen Lissabonin toimintasuunnitelman ja EU:n kestävän kehityksen strategian toteuttamiseen. Ehdotuksella annetaan myös merkittävä panos työhön, joka liittyy EU:n tulevaan meripolitiikkaan. Meripolitiikan laatiminen sisältyy komission strategisiin tavoitteisiin vuosille , ja sen tavoitteena on varmistaa vitaalinen merenkulkutalous ja merten tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntäminen ympäristön kannalta kestävällä tavalla. Yksi tulevassa meripolitiikassa käsiteltävistä keskeisistä kysymyksistä on yleinen hallintorakenne, jonka avulla voidaan säännellä merien käyttäjiä ja käyttötapoja. Asiaa käsitellään meripolitiikkaa koskevassa vihreässä kirjassa, joka on määrä laatia vuonna Meristrategiassa esitetyt hallintojärjestelyt ovat ensimmäinen askel. Tarkasteltaessa vaihtoehtoja laajemmille hallintopuitteille, jotka luodaan meripolitiikan yhteydessä, olisi otettava huomioon myös se, että oikeudelliset ja poliittiset erityisolosuhteet vaihtelevat merkittävästi Euroopan eri merillä, kuten Itämerellä, johon rajoittuu seitsemän EU:n jäsenvaltiota sekä Venäjän federaatio, ja Välimerellä, jolla ei ole vahvistettu talousvyöhykkeitä ja jolla EU:n on työskenneltävä yhdessä useiden kolmansien maiden kanssa. 2) ASIANOMAISTEN OSAPUOLTEN KUULEMINEN JA VAIKUTUSTEN ARVIOINTI Asianomaisten osapuolten kuuleminen Kuulemismenettely, tärkeimmät kohderyhmät ja yleiskuvaus osallistujista Strategian laatimiseksi toteutettiin vuonna laaja kuulemisprosessi, johon osallistuivat EU:n kaikki jäsenvaltiot ja ehdokasmaat, tärkeimmät eurooppalaiset kolmannet maat, joilla on yhteisiä meriä unionin kanssa, 16 kansainvälistä komissiota ja yleissopimusten elintä, 21 keskeistä teollisuuden ja kansalaisyhteiskunnan organisaatiota sekä tiedemiehiä ja korkeakoulujen edustajia. Prosessi käynnistettiin Kogessa, Tanskassa, joulukuuta 2002 pidetyssä sidosryhmien konferenssissa. Kogen konferenssin lisäksi perustettiin neljä tilapäistä työryhmää, joissa olivat mukana kaikki keskeiset sidosryhmät ja jotka käsittelivät strategian laatimiseen liittyviä tärkeimpiä näkökohtia. Tiivistelmä vastauksista ja niiden huomioon ottamisesta Kaikki työryhmät toimittivat osuutensa Rotterdamissa Alankomaissa marraskuuta 2004 pidetylle sidosryhmien loppukonferenssille, jossa vallitsi laaja yhteisymmärrys strategian lähestymistavasta. Sidosryhmien suuri enemmistö katsoi, että tarvitaan tehokkaita EU:n toimia. Ehdotetussa direktiivissä on kaikilta osin otettu huomioon vuodesta 2002 alkaen järjestettyjen kuulemisten tulokset. Direktiivissä ovat keskeisellä sijalla kaksitahoinen (EU/alueellinen) lähestymistapa, merialueiden määrittäminen strategian FI 3 FI

4 täytäntöönpanon hallintoyksiköiksi sekä meristrategioiden laatimisessa tarvittava jäsenvaltioiden yhteistyö, jossa hyödynnetään erityisesti kansainvälisiin sopimuksiin perustuvia olemassa olevia välineitä. Internetissä suoritettiin avoin kuuleminen ajalla Komissio sai 133 vastausta. Tulokset ovat nähtävissä Internet-osoitteessa Asiantuntemuksen kerääminen ja käyttäminen Tieteenalat ja asiantuntemuksen alat Valmistelevassa työssä keskityttiin erityisesti seuraaviin aloihin: (a) ekosysteemiin perustuvan lähestymistavan soveltaminen meriympäristöön vaikuttavien ihmisten toimien hallintaan, (b) seuranta- ja arviointikysymykset ja (c) vaarallisiin aineisiin liittyvä erityishaaste. Lisäksi komissio on kolmen viime vuoden aikana seurannut tarkasti kansallisten ja alueellisten organisaatioiden, eri maiden, tutkimuslaitosten ja YK:n elinten kertomuksia, tutkimuksia ja poliittisia lausuntoja, jotka liittyvät meriympäristöön. Käytetyt menetelmät Kuulemismenettelyn perusteella tehtiin runsaasti työtä EU:n meristrategian kaikkien osien kehittämiseksi. Menettelyn merkittäviin tuloksiin kuuluvat muun muassa (a) ohjeasiakirja, jossa käsitellään ekosysteemiin perustuvan lähestymistavan soveltamista meriympäristöön sekä (b) Euroopan merialueiden määrittämistä koskeva tutkimus, joka perustuu hydrologisiin, oseanografisiin ja luonnonmaantieteellisiin ominaisuuksiin ja jolla ohjataan strategian täytäntöönpanoa. Pääasialliset järjestöt/asiantuntijat, joita on kuultu Kansainvälinen merentutkimusneuvosto (ICES) oli etuoikeutettu kumppani kuulemismenettelyssä, jonka yhteydessä tehtiin kahteen edellä mainittuun asiakirjaan liittyvä työ. Lisäksi valmisteluprosessiin osallistui useita muita asiantuntijoita ja tieteellisiä järjestöjä. Saatujen ja varteenotettujen neuvojen tiivistelmä Kuulemismenettelyssä tuotiin esiin potentiaalisesti vakavat riskit, joihin liittyy peruuttamattomia seurauksia. Kyseisistä riskeistä vallitsee laaja yksimielisyys. Laaja yksimielisyys saavutettiin myös meriympäristöön kohdistuvien uhkien laajuudesta. Uhkiin liittyy potentiaalisesti peruuttamattomia tai epälineaarisia meriympäristön muutoksia, joilla on monenlaisia taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia. Meriympäristöön kohdistuviksi pääasiallisiksi uhkiksi määritettiin ilmastonmuutoksen vaikutukset, kaupallisen kalastuksen vaikutukset, öljyvuodot ja päästöt, tulokaslajien levittäminen, rehevöityminen ja siihen liittyvä haitallisten leväkukintojen lisääntyminen, roskaantuminen, vaarallisten aineiden aiheuttama pilaantuminen ja mikrobiologinen pilaantuminen, radionuklidien päästöt ja melusaaste. FI 4 FI

5 Eniten meriympäristöön kohdistuvia paineita katsottiin aiheutuvan ilmastonmuutoksesta ja kalastuksesta. Lyhyesti sanottuna prosessin perusteella voidaan tehdä yksiselitteinen johtopäätös siitä, että Euroopan meriin kohdistuu merkittävä riski ja että on pikaisesti ryhdyttävä toimiin niiden suojelemiseksi, jotta voidaan varmistaa niiden tuottavuus pitkällä aikavälillä ja siten turvata meriin liittyvät taloudelliset ja sosiaaliset toiminnot. Asiantuntijaneuvojen saattaminen yleisesti saataville Kaikki relevantit analyysit, jotka on tehty ehdotetun direktiivin valmisteluvaiheen aikana, asetetaan saataville. ICES on jo julkaissut ohjeasiakirjansa ekosysteemiin perustuvan lähestymistavan soveltamisesta ja täytäntöönpanosta, ja se asetetaan saataville myös komission Internet-sivustolle. ICESin tutkimus EU:n merialueista on toimitettu sidosryhmien käyttöön CIRCA-järjestelmän kautta. Vaikutusten arviointi Arvioinnissa tarkasteltiin kahta päävaihtoehtoa. Ensimmäisenä vaihtoehtona oli komission tiedonantoon perustuva täysin vapaaehtoinen lähestymistapa. Tiedonannossa annettaisiin ei-sitovia suosituksia siitä, miten Euroopan meriympäristöä voidaan tehokkaasti suojella alueellisilla meristrategioilla, joita sovelletaan EU:n tasolla määritettävillä merialueilla. Toisena vaihtoehtona tarkasteltiin joustavaan oikeudelliseen välineeseen ja tiedonantoon perustuvan lähestymistavan yhdistelmää. Oikeudellinen väline laadittaisiin meristrategiadirektiivin muodossa. Se olisi soveltamisalaltaan kunnianhimoinen mutta ei välineidensä puolesta liian määräävä. EU:n tasolla ei asetettaisi erityisiä hallintotoimenpiteitä, koska direktiivi saatettaisiin toiminnalliseksi ja pantaisiin täytäntöön alueellisella tasolla. Näiden kahden vaihtoehdon lisäksi käytettiin viiteskenaariona skenaariota, jossa ei toteuteta mitään toimia. Tämän tarkoituksena oli verrata kustannuksia, joita arvioidaan syntyvän kahden ehdotetun vaihtoehdon mukaisista toimenpiteistä. Komissio on toteuttanut vaikutusten arvioinnin, joka on saatavissa komission Internetsivustolla. 3) EHDOTUKSEN OIKEUDELLISET NÄKÖKOHDAT Tiivistelmä ehdotetuista toimista Ehdotetun direktiivin lopullisena tavoitteena on saavuttaa meriympäristön hyvä tila viimeistään vuonna Ehdotetussa direktiivissä säädetään ainoastaan yhteisistä tavoitteista ja periaatteista EU:n tasolla. Siinä vahvistetaan eurooppalaiset merialueet, joita käytetään täytäntöönpanon hallintoyksikköinä. Jäsenvaltiot velvoitetaan laatimaan meristrategioita niille kuuluvia merivesiä varten kullakin merialueella. Meristrategiat laaditaan vaiheittain, ja jäsenvaltioita kehotetaan niiden laatimisessa tekemään aktiivisesti yhteistyötä keskenään sekä kolmansien maiden kanssa. Jotta voidaan ottaa huomioon tiettyjen merialueiden erityisolosuhteet, direktiivissä varaudutaan erityistilanteisiin ja siihen, että on alueita, joilla jäsenvaltioiden olisi mahdotonta FI 5 FI

6 saavuttaa direktiivissä asetettujen ympäristötavoitteiden vaatimustaso. Oikeusperusta Direktiivin oikeusperusta on EY:n perustamissopimuksen 175 artiklan 1 kohta. Toissijaisuusperiaate Toissijaisuusperiaatetta noudatetaan siltä osin kuin ehdotus ei kuulu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan. Jäsenvaltiot eivät yksin voi riittävällä tavalla saavuttaa ehdotuksen tavoitteita seuraavista syistä: Meriympäristö ei noudata olemassa olevia geopoliittisia rajoja. Se on perusluonteeltaan rajat ylittävä ja edellyttää näin ollen yhteistyötä ja yhteisiä periaatteita. Tämän vuoksi puhtaasti kansallisen lähestymistavan soveltaminen meriympäristöön ei ole mahdollista. Merten ekosysteemien yhtenäisyydestä huolimatta merialueisiin rajoittuvat jäsenvaltiot voivat hyvinkin tehdä erilaisia päätelmiä lähestymistavoista, diagnooseista ja toimenpideohjelmista. Jäsenvaltiot voivat soveltaa erilaisia ja jopa ristiriitaisia tapoja ja eripituisia määräaikoja toimien toteuttamiseksi, mikä vähentää meriympäristön suojelun tehokkuutta. Edellä kuvatussa tilanteessa meriympäristön tila ei paranisi. Tämä vähentäisi puolestaan merkittävästi valtamerien mahdollisuuksia käsitellä meriympäristöön kohdistuvia uusia paineita, kuten ilmastonmuutosta ja lisääntynyttä meriliikennettä. Ehdotuksen tavoitteet saavutetaan paremmin yhteisön toimilla seuraavista syistä: Ehdotetulla direktiivillä luodaan yhteiset EU:n puitteet yhteisten haasteiden käsittelemiseksi ja vahvistetaan yhteiset periaatteet ja lähestymistavat meriympäristön suojeluun kaikkialla Euroopassa. Vaikka useat EU:n jäsenvaltiot ovat kehittäneet kansallisia toimenpiteitä meriympäristön suojelemiseksi ja tehneet aktiivisesti kansainvälisiin sopimuksiin liittyvää yhteistyötä, edistymistä on haitannut se, että kansalliset toimenpiteet eivät vaikuta toimiin, joita toteutetaan muissa tietyn merialueen reunavaltioissa. Alueellisiin meriyleissopimuksiin liittyvästä yhteistyöstä on saatu vaihtelevia tuloksia, koska niihin perustuvilla elimillä ei ole täytäntöönpano- ja valvontamahdollisuuksia. Ehdotuksessa rajoitutaan siihen, mitä jäsenvaltiot eivät voi tyydyttävästi saavuttaa, eli luodaan EU:n laajuiset puitteet, joissa Euroopan meriympäristöä voidaan suojella aiempaa tehokkaammin. Yksityiskohtaisia tavoitteita ja hallintatoimenpiteitä, joita tarvitaan ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi kullakin EU:n merialueella, ei määritetä EU:n tasolla. Ehdotus on näin toissijaisuusperiaatteen mukainen. Suhteellisuusperiaate FI 6 FI

7 Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen seuraavista syistä: Ehdotettu säädös on meristrategiadirektiivi. Siinä jätetään runsaasti joustavuutta kansalliselle päätöksenteolle ja alueelliselle yhteistyölle. Jäsenvaltioiden vastuulle jää asettaa ympäristötavoitteet alueellisella tasolla sekä suunnitella ja toteuttaa toimenpiteet, joita tarvitaan, jotta voidaan saavuttaa kyseiset tavoitteet ja siten meriympäristön hyvä tila Euroopan vesillä, jotka kuuluvat EU:n jäsenvaltioiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kullakin merialueella. Ehdotetusta direktiivistä aiheutuvan hallinnollisen rasitteen arvioidaan olevan noin 90 miljoonaa euroa vuodessa koko EU:ta kohti kahtena ensimmäisenä vuonna ja 70 miljoonaa euroa tämän jälkeen. Toisaalta välttämällä päällekkäistä seurantaa ja arviointia saavutetaan huomattavia tehokkuusetuja. Alueellisella tasolla sovituista toimenpideohjelmista aiheutuu täytäntöönpanokustannuksia. Jäsenvaltioiden kehittämistä toimenpideohjelmista on tarkoitus laatia yksityiskohtainen vaikutusten arviointi sen varmistamiseksi, että ympäristötavoitteet saavutetaan vähimmäiskustannuksin. Vaikutusten arvioinnista käy ilmi, että vaikka lyhyellä aikavälillä toimenpiteistä voi aiheutua huomattavia sosiaalisia ja taloudellisia kustannuksia, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä ympäristöön liittyvät, sosiaaliset ja taloudelliset edut ylittävät nämä kustannukset huomattavasti. Välineiden valinta Ehdotettu säädöslaji: meristrategiadirektiivi Muut säädöslajit eivät tule kysymykseen seuraavista syistä: Vaihtoehtona olisi ollut normatiivinen säädös (asetus tai tiukempi direktiivi). Asetuksessa tai tiukemmassa direktiivissä ei olisi kuitenkaan voitu ottaa huomioon EU:n meriympäristön vaihtelevia olosuhteita ja tarpeita, koska kyseisissä säädöksissä ei olisi voitu jättää jäsenvaltioille mahdollisuutta tehdä poliittisia valintoja säännösten täytäntöönpanosta alueellisella tasolla. Tämän vuoksi kyseistä vaihtoehtoa ei valittu. Toisena vaihtoehtona olisi ollut suositus toimista, jotka on toteutettava meristrategian toteuttamiseksi alueellisella tasolla. Koska suositukset eivät kuitenkaan ole sitovia, tällä säädöstyypillä ei olisi saavutettu varmuutta siitä, että jäsenvaltiot olisivat sitoutuneet suosituksen täytäntöönpanoon. Tämä vaihtoehto hylättiin edellä mainitusta syystä. Kolmantena vaihtoehtona olisi ollut päätös, joka sitoo kaikilta osin niitä jäsenvaltioita, joille se on osoitettu. On kuitenkin muistettava, että 25 jäsenvaltiosta 20 on merenkulkuvaltioita ja niiden määrä lisääntyy EU:n suunniteltujen laajennusten myötä. Lisäksi meriympäristön tehokas suojelu edellyttää, että toimiin osallistuvat myös sisämaavaltiot alueellisten merien valuma-alueella, joten säädöksen osoittaminen vain tietyille valtioille ei olisi asianmukaista. Päätös ei myöskään tarjoaisi joustavuutta täytäntöönpanossa, koska se on kaikilta osin sitova. FI 7 FI

8 4) VAIKUTUKSET TALOUSARVIOON Ehdotuksella ei ole vaikutuksia yhteisön talousarvioon. 5) LISÄTIETOJA Tarkastelu-/tarkistus-/raukeamislauseke Ehdotus sisältää tarkastelulausekkeen. Euroopan talousalue Ehdotus on Euroopan talousalueen kannalta merkityksellinen, minkä vuoksi ehdotus on ulotettava kattamaan myös Euroopan talousalue. FI 8 FI

9 2005/0211 (COD) Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan, ottavat huomioon komission ehdotuksen 1, ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon 2, ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon 3, noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä 4, sekä katsovat seuraavaa: (1) Meriympäristö on arvokas perintö, jota on sellaisena suojeltava, ennallistettava ja kohdeltava siten, että perimmäisenä tavoitteena on turvata biologisesti monimuotoiset ja dynaamiset meret ja valtameret, jotka ovat turvallisia, puhtaita, terveitä ja tuottavia. (2) Kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta 22 päivänä heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1600/2002/EY mukaisesti kolmen vuoden kuluessa kyseisen ohjelman hyväksymisestä olisi laadittava meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskeva teemakohtainen strategia, jonka yleisinä tavoitteina on merien kestävän käytön edistäminen ja merien ekosysteemien säilyttäminen. (3) Merien kestävän käytön edistämiseksi ja merien ekosysteemien säilyttämiseksi ensisijaisena tavoitteena olisi oltava yhteisön meriympäristön hyvän tilan saavuttaminen, meriympäristön suojelun ja säilyttämisen jatkaminen sekä sen varmistaminen, että estetään merien tilan huonontuminen EYVL C,, s.. EYVL C,, s.. EYVL C,, s.. EYVL C,, s.. FI 9 FI

10 (4) Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan avointa ja yhdenmukaista puitelainsäädäntöä, joka muodostaa yleisen perustan toimille ja mahdollistaa toteutettavien toimien koordinoinnin, toimien johdonmukaisuuden ja niiden yhdentämisen yhteisön muuhun lainsäädäntöön ja kansainvälisiin sopimuksiin perustuviin toimiin. (5) Yhteisön meriympäristön muodostavien merialueiden erilaiset olosuhteet, ongelmat ja tarpeet edellyttävät erilaisia ja erityisiä ratkaisuja. Tämä erilaisuus olisi otettava huomioon toimenpiteiden valmistelussa, suunnittelussa ja täytäntöönpanossa, jotta merialueisiin ja osa-alueisiin perustuvilla toimilla voitaisiin saavuttaa yhteisön meriympäristön hyvä tila. (6) Tämän vuoksi kunkin jäsenvaltion olisi laadittava Euroopan vesiään varten meristrategia, joka koskee erityisesti valtion omia vesiä mutta jossa otetaan samalla huomioon kyseessä olevan merialueen yleinen tilanne. Meristrategioiden on määrä johtaa ympäristön hyvän tilan saavuttamiseen tähtäävien toimenpideohjelmien toteuttamiseen. (7) Koska meriympäristö on rajat ylittävää, kutakin merialuetta koskevien meristrategioiden laatimista olisi koordinoitava. Koska merialueet kuuluvat osittain sekä muille jäsenvaltioille että kolmansille maille, jäsenvaltioiden olisi pyrittävä varmistamaan mahdollisimman tiivis koordinointi kaikkien kyseessä olevien jäsenvaltioiden ja muiden maiden kanssa. Jos se on mahdollista ja hyödyllistä, merialueilla jo olemassa olevia institutionaalisia rakenteita olisi käytettävä kyseisen koordinaation varmistamiseksi. (8) Koska kansainvälisen tason toimet ovat välttämättömiä kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi, tämän direktiivin tulisi tehostaa kansainvälisiin sopimuksiin perustuvia yhteisön toimia. (9) Yhteisö ja jäsenvaltiot ovat sopimuspuolena Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa (UNCLOS), joka hyväksyttiin merioikeusyleissopimuksen ja sen XI osan soveltamiseen liittyvän 28 päivänä heinäkuuta 1994 tehdyn sopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta 23 päivänä maaliskuuta 1998 tehdyllä neuvoston päätöksellä 98/392/EY 5. Tässä direktiivissä olisi sen vuoksi otettava kaikilta osin huomioon näiden sopimusten mukaiset yhteisön ja jäsenvaltioiden velvoitteet. (10) Direktiivin olisi lisäksi tuettava biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen 6 liittyvää yhteisön voimakasta kantaa biologisen monimuotoisuuden häviämisen pysäyttämisestä, merien biologisen monimuotoisuuden säilyttävästä ja kestävästä käytöstä ja merien suojelualueiden maailmanlaajuisen verkon luomisesta vuoteen 2012 mennessä. Lisäksi sillä olisi myötävaikutettava biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen sopimuspuolten seitsemännessä konferenssissa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen. Konferenssissa hyväksyttiin merien ja rannikoiden biologista monimuotoisuutta koskeva laaja työohjelma ja siinä määritetyt tavoitteet ja toimet, joilla pyritään pysäyttämään biologisen 5 6 EYVL L 179, , s. 1. Neuvoston päätös 93/626/EY, , EYVL L 309, , s FI 10 FI

11 monimuotoisuuden häviäminen kansallisesti, alueellisesti ja maailmanlaajuisesti sekä varmistamaan merien ekosysteemien mahdollisuudet tukea tavaroiden ja palveluiden tarjontaa, sekä suojeltuja alueita koskeva työohjelma, jonka tavoitteena on luoda suojeltujen merialueiden ekologisesti edustavat kansalliset ja alueelliset järjestelmät vuoteen 2012 mennessä ja varmistaa niiden ylläpito. Jäsenvaltioiden velvollisuus nimetä Natura 2000 alueita luontotyyppidirektiivin mukaisesti antaa merkittävän panoksen tähän prosessiin. (11) Direktiivin tulisi myötävaikuttaa siihen, että yhteisö ja jäsenvaltiot voivat täyttää useaan muuhun kansainväliseen sopimukseen perustuvat velvoitteensa ja noudattaa sopimusten yhteydessä tehtyjä merkittäviä sitoumuksia, jotka liittyvät meriympäristön suojeluun pilaantumiselta; näitä sopimuksia ovat Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskeva yleissopimus, hyväksytty neuvoston päätöksellä 94/157/EY 7, Koillis-Atlantin meriympäristön suojelua koskeva yleissopimus, hyväksytty neuvoston päätöksellä 98/249/EY 8, ja sen uusi merialueen ekosysteemien ja biologisen monimuotoisuuden suojelua ja säilyttämistä koskeva liite V sekä vastaava lisäys 3, hyväksytty neuvoston päätöksellä 2000/340/EY 9, Välimeren merellisen ympäristön ja rannikkoalueiden suojelemista koskeva yleissopimus, sellaisena kuin se muutettuna vuonna 1995, hyväksytty neuvoston päätöksellä 77/585/ETY 10 sekä Välimeren suojelemista maalta peräisin olevalta pilaantumiselta koskeva pöytäkirja, hyväksytty neuvoston päätöksellä 83/101/ETY 11. (12) Koska meristrategioiden perusteella toteutetut toimenpideohjelmat ovat tehokkaita ainoastaan, jos ne suunnitellaan tietyn alueen meriympäristön tilaa koskevan luotettavan tiedon perusteella ja mukautetaan mahdollisimman hyvin kyseisten vesien tarpeisiin kunkin jäsenvaltion tapauksessa ja kyseisen merialueen yleistilanne huomioon ottaen, on tarpeen säätää, että kansallisella tasolla valmistellaan asianmukaiset puitteet, jotka mahdollistavat perustellun politiikanteon. (13) Kyseisen valmistelun ensimmäisenä askeleena tietyn merialueen jäsenvaltioiden olisi toteutettava analyysit merivesiensä ominaisuuksista ja määritettävä kyseisiin vesiin kohdistuvat tärkeimmät paineet ja vaikutukset, niiden taloudellinen ja sosiaalinen käyttö sekä meriympäristön tilan huonontumisesta aiheutuvat kustannukset. (14) Näiden analyysien perusteella jäsenvaltioiden olisi määritettävä Euroopan vesiä varten ominaisuudet, jotka vastaavat ympäristön hyvää tilaa. Tätä varten on aiheellista säätää yleisistä laadullisista kuvaajista, yksityiskohtaisista perusteista ja standardeista, jotka komissio laatii lähitulevaisuudessa ja joiden laatimiseen osallistuvat kaikki sidosryhmät. (15) Seuraavana askeleena kohti ympäristön hyvän tilan saavuttamista olisi laadittava ympäristötavoitteet ja jatkuvan arvioinnin mahdollistavat seurantaohjelmat, joiden avulla kyseisten vesistöjen tila voidaan arvioida säännöllisesti. 7 EYVL L 73, , s EYVL L 104, , s EYVL L 118, , s EYVL L 240, , s. 1. Päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 1999/802/EY (EYVL L 322, ). 11 EYVL L 67, , s.1. FI 11 FI

12 (16) Tämän perusteella jäsenvaltioiden olisi laadittava ja pantava täytäntöön toimenpideohjelmat, joiden tarkoituksena on ympäristön hyvän tilan saavuttaminen kyseisillä vesillä siten, että samalla otetaan huomioon voimassa olevat yhteisön ja kansainväliset vaatimukset sekä kyseisen merialueen tarpeet. (17) Koska toimet on kohdistettava tarkasti, kyseisten toimien toteuttaminen kuuluu jäsenvaltioille, mutta jotta voitaisiin varmistaa eri puolilla yhteisöä toteutettavien toimien yhdenmukaisuus kokonaisuutena ja maailmanlaajuisten sitoumusten kanssa, on tärkeää, että komissio hyväksyy sekä valmistelupuitteet että toimenpideohjelmat. (18) Oikeudenmukaisuuden ja toteuttamiskelpoisuuden vuoksi on syytä säätää tapauksista, joissa jäsenvaltioiden ei ole mahdollista saavuttaa asetettujen ympäristötavoitteiden vaatimustasoa. (19) Tässä yhteydessä on tarpeen säätää kahdentyyppisistä erityistapauksista. Ensimmäinen liittyy tilanteeseen, jossa jäsenvaltio ei voi saavuttaa ympäristötavoitteita ja tähän on syynä toisen maan toimi tai toimien puute, luonnon tai ylivoimaisen esteen aiheuttamat olosuhteet tai kyseisen jäsenvaltion itsensä toteuttamat toimet, joiden perusteena on yleinen etu, jonka on katsottu olevan merkittävämpi kuin ympäristöön kohdistuvat kielteiset vaikutukset. Tällaisissa tapauksissa on aiheellista sallia jäsenvaltioiden toteuttaa tilapäisiä toimenpiteitä sen toimenpideohjelmaan sisältyvien toimenpiteiden sijasta. Tilapäiset toimenpiteet olisi suunniteltava siten, että niillä estetään kyseessä olevien merivesien tilan huonontuminen edelleen ja lievennetään haitallisia vaikutuksia kyseisellä merialueella. (20) Toisentyyppisiä erityistapauksia ovat ne, joissa jokin jäsenvaltio havaitsee seikan, jolla on vaikutusta Euroopan merivesien ympäristön tilaan ja jopa koko merialueeseen, mutta asiaan ei voida tarttua kansallisilla toimenpiteillä. Tällaisten tapausten varalle olisi säädettävä siitä, että komissiolle ilmoitetaan asiasta toimenpideohjelmien toimittamisen yhteydessä. (21) On kuitenkin tarpeen, että erityistapauksiin sovellettavaa joustavuutta valvotaan yhteisön tasolla. Ensimmäisen tapaustyypin osalta on sen vuoksi tarpeen, että komission tehdessä arviota, joka edeltää toimenpideohjelman hyväksymistä, tilapäisten toimenpiteiden tehokkuutta pohditaan riittävästi. Lisäksi tapauksissa, joissa jäsenvaltio perustelee toteutettuja toimia yleiseen etuun liittyvillä pakottavilla syillä, komission olisi varmistettava, että tämän seurauksena meriympäristöön tehtävät muutokset eivät pysyvästi estä tai vaaranna ympäristön hyvän tilan saavuttamista kyseisellä merialueella. (22) Toisentyyppisissä erityistapauksissa komission olisi ennen toimenpideohjelman hyväksymistä selvitettävä kyseessä olevan jäsenvaltion kannan perusteltavuus eli varmistettava, että kansallisella tasolla toteutetut toimenpiteet eivät riitä vaan tarvitaan yhteisön tason toimenpiteitä. (23) Koska merien ekosysteemit ovat dynaamisia ja luonnostaan vaihtelevia ja koska niihin kohdistuvat paineet ja vaikutukset muuttuvat ihmisten toimintatapojen kehittyessä ja ilmastonmuutoksen seurauksena, on tärkeää tunnustaa, että ympäristön hyvän tilan määritelmän on oltava dynaaminen ja joustava ja että sitä on mukautettava ajan myötä. Vastaavasti meriympäristön suojelun on oltava joustavaa ja sitä on mukautettava. Tämän vuoksi on tarpeen säätää meristrategioiden ajantasaistamisesta säännöllisesti. FI 12 FI

13 (24) On myös tarpeen säätää toimenpideohjelmien julkaisemisesta ja niiden ajantasaistamisesta sekä komissiolle toimitettavista välikertomuksista, joissa kuvataan ohjelman täytäntöönpanon edistymisestä. (25) Jotta voidaan varmistaa yleisön osallistuminen meristrategioiden laatimiseen, täytäntöönpanoon ja ajantasaistamiseen, on tarpeen toimittaa asianmukaista tietoa meristrategioiden eri osista ja niiden ajantasaistamisista sekä pyydettäessä asiaan liittyvät meristrategioiden laatimisessa käytetyt tausta-asiakirjat ja tiedot. (26) Komission tulisi esittää ensimmäinen arviointikertomus tämän direktiivin täytäntöönpanosta kahden vuoden kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut kaikki toimenpideohjelmat, ja viimeistään vuoteen 2021 mennessä. Tämän jälkeen komission kertomukset olisi julkaistava joka kuudes vuosi. (27) Jotta varmistetaan yhdenmukaisuus direktiivin kanssa, olisi säädettävä meriympäristön tilan arviointia, seurantaa ja ympäristötavoitteita koskevien standardien sekä tiedon siirtoon ja käsittelyyn tarvittavien teknisten formaattien mukautusten vahvistamisesta. (28) Kalastuksenhoitoa säänteleviä toimenpiteitä voidaan toteuttaa ainoastaan yhteisen kalastuspolitiikan yhteydessä elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/ mukaisesti ja tieteellisten lausuntojen perusteella, eikä niitä sen vuoksi käsitellä tässä direktiivissä. Radioaktiivisten aineiden käytöstä johtuvien päästöjen valvontaa säännellään Euratomin perustamissopimuksen 30 ja 31 artiklalla, eikä sitä sen vuoksi käsitellä tässä direktiivissä. (29) Tavoitteita ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden tai vaikutusten takia toteuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. (30) Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Erityisesti direktiivillä pyritään Euroopan unionin perusoikeuskirjan 37 artiklan mukaisesti edistämään sitä, että ympäristönsuojelun korkea taso ja ympäristön laadun parantaminen sisällytetään unionin politiikkoihin ja varmistetaan kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti. (31) Tämän direktiivin täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet olisi vahvistettava menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 annetun päätöksen 1999/468/EY 14 mukaisesti, [lisätään viite INSPIRE-direktiiviin, kun se on annettu] EYVL L 358, , s. 59. EYVL L 184, , s. 23. FI 13 FI

14 OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN: Luku I Yleiset säännökset 1 artikla Aihe Tällä direktiivillä luodaan puitteet meristrategioiden laatimiselle, jotta voitaisiin saavuttaa meriympäristön hyvä tila [viimeistään vuonna 2021] ja varmistaa meriympäristön jatkuva suojelu ja säilyttäminen sekä sen tilan huonontumisen ehkäiseminen. Tässä direktiivissä ympäristön tilalla tarkoitetaan ympäristön yleistä tilaa merivesillä, kun otetaan huomion meriympäristön muodostavien ekosysteemien rakenne, toiminta ja prosessit sekä luonnolliset fysiografiset, maantieteelliset ja ilmastolliset tekijät sekä fyysiset ja kemialliset olosuhteet, mukaan luettuina ne, jotka johtuvat ihmisten toiminnasta kyseisellä alueella. 2 artikla Soveltamisala Tätä direktiiviä sovelletaan kaikilla Euroopan vesillä merenpuoleisella alueella perusviivasta, josta aluevesien leveys mitataan, aina jäsenvaltioiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvan alueen ulkorajaan saakka, mukaan luettuna kaikkien kyseisten vesien pohja ja sen sisusta, jäljempänä Euroopan merivedet. 3 artikla Merialueet ja osa-alueet 1. Jäsenvaltioiden on tästä direktiivistä johtuvia velvoitteitaan täyttäessään otettava asianmukaisesti huomioon, että niille kuuluvat Euroopan merivedet muodostavat olennaisen osan seuraavista merialueista: a) Itämeri; b) Koillis-Atlantti; c) Välimeri. 2. Tietyn alueen erityisominaisuuksien huomioon ottamiseksi jäsenvaltiot voivat tämän direktiivin täytäntöönpanoa varten jakaa 1 kohdassa mainitut alueet osiin sillä edellytyksellä, että osat vastaavat seuraavia merien osa-alueita: a) Koillis-Atlantilla: i) Pohjanmerellä sen laajemmassa merkityksessä, mukaan luettuina Kattegat ja Englannin kanaali, merivedet, jotka kuuluvat Belgian, FI 14 FI

15 Tanskan, Saksan, Ranskan, Alankomaiden, Ruotsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan; ii) Kelttienmerellä merivedet, jotka kuuluvat Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan; iii) Biskajanlahdella ja Iberian niemimaan rannikolla, merivedet, jotka kuuluvat Espanjan, Ranskan ja Portugalin suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan; iv) Atlantin valtamerellä, Portugalin suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvat merivedet Azorien ja Madeiran ympäristössä ja Espanjan suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvat merivedet Kanarian saarten ympärillä. b) Välimerellä: i) Läntisellä Välimerellä merivedet, jotka kuuluvat Espanjan, Ranskan ja Italian suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan; ii) Adrianmerellä merivedet, jotka kuuluvat Italian ja Slovenian suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan; iii) Joonianmerellä merivedet, jotka kuuluvat Kreikan, Italian ja Maltan suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan; iv) Egean- ja Levantinmerellä merivedet, jotka kuuluvat Kreikan, Italian ja Maltan suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle mahdollisista osa-alueista 23 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa vahvistettuun päivämäärään mennessä. 4 artikla Meristrategiat Kunkin jäsenvaltion on laadittava kunkin merialueen osalta meristrategia sille kuuluvia merivesiä varten seuraavan toimintasuunnitelman mukaisesti: a) Valmistelu: i) alustava arvioinnin laatiminen [neljän vuoden kuluessa direktiivin voimaantulosta] kyseisten vesien ympäristön senhetkisestä tilasta sekä ihmisten toiminnan vaikutuksesta kyseisiin vesiin 7 artiklan mukaisesti; ii) kyseisten vesien ympäristön hyvän tilan määrittäminen [neljän vuoden kuluessa direktiivin voimaantulosta] 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti; iii) ympäristötavoitteiden asettaminen [viiden vuoden kuluessa direktiivin voimaantulosta] 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti; FI 15 FI

16 iv) seurantaohjelman laatiminen ja täytäntöönpano [kuuden vuoden kuluessa direktiivin voimaantulosta] tavoitteiden jatkuvan arvioinnin ja säännöllisen ajantasaistamisen varmistamiseksi 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jos asiaa koskevassa yhteisön lainsäädännössä ei muuta säädetä. b) Toimenpideohjelmat: i) toimenpideohjelman laatiminen viimeistään vuonna 2016 ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi 12 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti, ii) edellä 1 alakohdassa tarkoitetun ohjelman saattaminen toiminnalliseksi viimeistään vuonna artiklan 6 kohdan mukaisesti. 5 artikla Koordinointi ja yhteistyö 1. Tämän direktiivin soveltamista varten jäsenvaltioiden, joilla on merivesiä samalla merialueella tai osa-alueella, on koordinoitava toimiaan. Jos se on mahdollista ja hyödyllistä, jäsenvaltioiden on käytettävä kyseistä merialuetta tai osa-aluetta varten jo luotuja institutionaalisia rakenteita. 2. Tämän direktiivin soveltamista varten jäsenvaltioiden on pyrittävä kullakin merialueella tai osa-alueella kaikin tavoin koordinoimaan toimensa sellaisten kolmansien maiden kanssa, joiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluu vesiä samalla alueella tai osa-alueella. Tätä varten jäsenvaltioiden on mahdollisuuksien mukaan hyödynnettävä olemassa olevia ohjelmia ja toimia, joita on laadittu kansainvälisten sopimusten perusteella. 6 artikla Toimivaltaiset viranomaiset 1. Jäsenvaltioiden on 23 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa vahvistettuun päivämäärään mennessä nimettävä kutakin merialuetta varten toimivaltainen viranomainen, joka vastaa direktiivin täytäntöönpanosta niiden Euroopan merivesien osalta. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle luettelo nimetyistä toimivaltaisista viranomaisista sekä liitteessä I luetellut tiedot kuuden kuukauden kuluessa kyseisestä päivämäärästä. Jäsenvaltioiden on samaan aikaan lähetettävä komissiolle luettelo niiden kansainvälisten elinten kansallisista toimivaltaisista viranomaisista, joiden toimintaan ne osallistuvat. 2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista 1 kohdan mukaisesti annettuihin tietoihin tehdyistä muutoksista kolmen kuukauden kuluessa muutoksen voimaantulosta. FI 16 FI

17 Luku II Meristrategiat: Valmistelu 7 artikla Arviointi 1. Jäsenvaltioiden on tehtävä niille kuuluvista Euroopan merivesistä alustava arviointi, joka sisältää seuraavat seikat: a) kyseisten vesien olennaisia ominaisuuksia sekä ympäristön tämänhetkistä tilaa koskeva analyysi, joka perustuu liitteessä II olevassa taulukossa I esitettyyn tekijöiden epätäydelliseen luetteloon ja jossa käsitellään luontotyyppejä, biologisia tekijöitä, fysikaalis-kemiallisia ominaisuuksia sekä hydromorfologiaa; b) analyysi merkittävimmistä paineista ja vaikutuksista, mukaan luettuina ihmisten toimet, jotka kohdistuvat kyseisten vesien ominaisuuksiin ja ympäristön tilaan, liitteen II taulukossa 2 esitetyn ominaisuuksien eityhjentävän luettelon perusteella; analyysissä on tarkasteltava myös eri paineiden laadullista ja määrällistä yhdistelmää sekä havaittavissa olevia suuntauksia; c) taloudellinen ja sosiaalinen analyysi vesien käytöstä sekä meriympäristön tilan huonontumisesta johtuvista kustannuksista. 2. Kohdassa 1 tarkoitetuissa analyyseissä on otettava huomioon direktiivin 2000/60/EY säännösten soveltamisalaan kuuluviin rannikkovesiin, jokisuiden vaihettumisalueisiin ja aluevesiin liittyvät tekijät, jotta voidaan laatia kattava arviointi meriympäristön tilasta. 8 artikla Ympäristön hyvän tilan määrittäminen 1. Edellä 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun alustavan arvioinnin perusteella jäsenvaltioiden on kunkin merialueen osalta määritettävä Euroopan merivesiä varten ympäristön hyvän tilan ominaisuudet käyttäen 3 kohdassa tarkoitettuja yleisiä laatukuvaajia, -perusteita ja standardeja. Niiden on otettava huomioon liitteessä II luetellut ominaisuudet ja erityisesti luontotyypit, biologiset tekijät, fysikaalis-kemialliset ominaisuudet sekä hydromorfologia. 2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti tehdystä arvioinnista sekä tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti tehdystä määrittämisestä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun se on saatu päätökseen. 3. Komissio vahvistaa kaikkia sidosryhmiä kuultuaan viimeistään [kahden vuoden kuluttua direktiivin voimaantulosta] 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn FI 17 FI

18 mukaisesti sekä liitteen II perusteella yleiset laadulliset kuvaajat, yksityiskohtaiset perusteet ja standardit ympäristön hyvän tilan määrittämiseksi. 9 artikla Ympäristötavoitteiden asettaminen 1. Edellä 7 artiklan 1 kohdassa mainitun alustavan arvioinnin perusteella jäsenvaltioiden on asetettava jokaista merialuetta varten kattavat ympäristötavoitteet ja vahvistettava niihin liittyvät indikaattorit kaikkien niille kuuluvien Euroopan merivesien osalta ja otettava tällöin huomioon liitteessä III esitetty ominaisuuksien luettelo, joka ei ole täydellinen. Näitä tavoitteita ja indikaattoreita laatiessaan jäsenvaltioiden on otettava huomioon, että samoja vesiä koskevia kansallisella, yhteisön tai kansainvälisellä tasolla asetettuja ympäristötavoitteita sovelletaan edelleen. 2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava ympäristötavoitteet komissiolle viimeistään kolmen kuukauden kuluttua niiden asettamisesta. 10 artikla Seurantaohjelmien laatiminen 1. Edellä 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti tehdyn alustavan arvioinnin perusteella jäsenvaltioiden on laadittava ja toteutettava koordinoidut seurantaohjelmat, joilla arvioidaan jatkuvasti Euroopan merivesien ympäristön tilaa liitteissä II ja IV esitettyjen luettelojen sekä 9 artiklan mukaisesti asetettujen ympäristötavoitteiden perusteella. Ohjelmien on oltava johdonmukaisia kullakin merialueella tai osa-alueella ja niissä on jatkettava työtä, joka perustuu asiaa koskevassa yhteisön lainsäädännössä tai kansainvälisissä sopimuksissa vahvistettuihin arviointia ja seurantaa koskeviin sääntöihin. 2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava seurantaohjelmista komissiolle viimeistään kolmen kuukauden kuluttua niiden laatimisesta. 3. Komissio vahvistaa tarvittaessa 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti seurantaa ja arviointia varten eritelmät ja standardoidut menetelmät, joissa otetaan huomioon aiemmat sitoumukset ja joilla varmistetaan seuranta- ja arviointitulosten vertailtavuus. 11 artikla Hyväksyminen Kaikkien 7 artiklan 1 kohdan, 8 artiklan 2 kohdan, 9 artiklan 2 kohdan sekä 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti kutakin merialuetta varten tehtyjen ilmoitusten perusteella komissio arvioi kunkin jäsenvaltion osalta, muodostavatko ilmoitetut osat tämän direktiivin tavoitteiden mukaiset puitteet. FI 18 FI

19 Arviointeja tehdessään komissio arvioi puitteiden yhdenmukaisuuden eri merialueilla sekä kaikkialla yhteisössä. Komissio voi arviointia varten pyytää kyseisiä jäsenvaltioita toimittamaan lisätietoja, joita se tarvitsee tehdäkseen päätöksensä. Komissio voi kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut 10 artiklan mukaisesti perustettuja seurantaohjelmia koskevan ilmoituksen, hylätä minkä tahansa jäsenvaltion puitteet tai minkä tahansa niiden osan sillä perusteella, että ne eivät ole tämän direktiivin mukaisia. Luku III Meristrategiat: Toimenpideohjelmat 12 artikla Toimenpideohjelmat 1. Jäsenvaltioiden on kunkin merialueen osalta määritettävä toimenpiteet, jotka on toteutettava 8 artiklan 1 kohdan mukaisen ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi kaikilla niille kuuluvilla Euroopan merivesillä. Nämä toimenpiteet on suunniteltava 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti suoritetun alustavan arvioinnin perusteella sekä 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti asetettujen ympäristötavoitteiden mukaisesti ja ottaen huomioon liitteessä V luetellut toimenpidetyypit. 2. Jäsenvaltioiden on yhdistettävä 1 kohdan mukaisesti suunnitellut toimenpiteet toimenpideohjelmaksi ja otettava samalla huomioon toimenpiteet, joita edellytetään asiaa koskevan yhteisön lainsäädännön tai kansainvälisten sopimusten perusteella. 3. Laatiessaan 2 kohdan mukaista toimenpideohjelmaa jäsenvaltioiden on otettava asianmukaisesti huomioon kestävä kehitys ja erityisesti suunniteltujen toimenpiteiden sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset. Jäsenvaltioiden on ennen uusien toimenpiteiden käyttöönottoa varmistettava, että toimenpiteet ovat kustannustehokkaita ja teknisesti toteuttamiskelpoisia, ja suoritettava vaikutusten arviointi, joka sisältää yksityiskohtaiset kustannushyötyanalyysit. 4. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava toimenpideohjelmissaan siitä, kuinka toimenpiteet toteutetaan ja kuinka ne edistävät 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti asetettujen tavoitteiden saavuttamista. 5. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille, joita asia koskee, toimenpideohjelmistaan kolmen kuukauden kuluessa niiden valmistumisesta. 6. Jollei 15 artiklasta muuta johdu, jäsenvaltioiden on varmistettava, että ohjelmat ovat toiminnallisia kahden vuoden kuluessa niiden valmistumisesta. FI 19 FI

20 13 artikla Erityisalueet 1. Jos jäsenvaltio havaitsee sille kuuluvilla Euroopan merivesillä alueen, joilla jostakin jäljempänä luetelluista syistä ympäristötavoitteita ei voida saavuttaa kyseisen jäsenvaltion toimin, sen on ilmoitettava kyseinen alue selkeästi toimenpideohjelmassaan ja toimitettava komissiolle kantansa tueksi tarvittava näyttö: a) jonkin toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan toimi tai toimien puute; b) luonnon tai ylivoimaisen esteen aiheuttamat olosuhteet; c) merivesien fyysisten ominaisuuksien muutokset sellaisten toimien seurauksena, joiden perusteena on ympäristöön kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia merkittävämpi yleinen etu. Kyseisen jäsenvaltion on kuitenkin toteutettava tilapäisiä toimenpiteitä, joilla estetään kyseessä olevien merivesien tilan huonontuminen edelleen ja lievennetään haitallisia vaikutuksia kyseisellä merialueella. 2. Edellä 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetussa tilanteessa jäsenvaltioiden on varmistettava, että muutokset eivät pysyvästi estä tai vaaranna ympäristön hyvän tilan saavuttamista kyseisellä merialueella. 3. Edellä 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut tilapäiset toimenpiteet muodostavat olennaisen osan toimenpideohjelmaa. 14 artikla Tiedottaminen Kun jäsenvaltio havaitsee seikan, jolla on vaikutusta Euroopan merivesien ympäristön tilaan mutta jota ei voida ratkaista kansallisilla toimenpiteillä, sen on ilmoitettava asiasta komissiolle ja toimitettava komissiolle tarvittava näyttö kantansa tueksi. 15 artikla Hyväksyminen Komissio arvioi 12 artiklan 5 kohdan mukaisesti ilmoitettujen toimenpideohjelmien perusteella kunkin jäsenvaltion osalta, muodostavatko ohjelmat asianmukaisen tavan saavuttaa 8 artiklan 1 kohdassa määritetyn ympäristön hyvä tila. Arviointeja tehdessään komissio arvioi toimenpideohjelmien yhdenmukaisuuden eri puolilla yhteisöä. Komissio voi arviointia varten pyytää kyseisiä jäsenvaltioita toimittamaan lisätietoja, joita se tarvitsee tehdäkseen päätöksensä. Komissio voi kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut toimintaohjelmaa koskevan ilmoituksen, hylätä minkä tahansa jäsenvaltion ohjelman tai sen osan sillä perusteella, että se ei ole tämän direktiivin mukainen. FI 20 FI

21 Luku IV Ajantasaistaminen, raportointi ja tiedottaminen 16 artikla Ajantasaistaminen 1. Jäsenvaltioiden on kunkin merialueen osalta varmistettava, että niiden meristrategiat pidetään ajan tasalla. 2. Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on tarkistettava seuraavassa luetellut meristrategioiden osat joka kuudes vuosi strategioiden laatimisen jälkeen: a) 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu alustava arviointi sekä 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ympäristön hyvän tilan toteaminen; b) 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti asetetut ympäristötavoitteet; c) 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti laaditut seurantaohjelmat; d) 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti laaditut toimenpideohjelmat. 3. Tiedot ajantasaistamisista, joita mahdollisesti tehdään edellä 2 kohdassa tarkoitettujen tarkistusten seurauksena, on toimitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille, joita asia koskee, kolmen kuukauden kuluessa niiden julkaisemisesta 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti. 4. Sovelletaan 11 ja 15 artiklaa soveltuvin osin. 17 artikla Välikertomukset Jäsenvaltioiden on kolmen vuoden kuluessa kunkin toimintaohjelman julkaisemisesta tai sen ajantasaistamisesta 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimitettava komissiolle välikertomus, jossa käsitellään kyseisen ohjelman täytäntöönpanon edistymistä. 18 artikla Yleisön kuuleminen ja tiedottaminen 1. Jäsenvaltioiden on direktiivin 2003/35/EY mukaisesti varmistettava kaikkien sidosryhmien aktiivinen osallistuminen tämän direktiivin täytäntöönpanoon, erityisesti luvussa II ja III tarkoitettujen meristrategioiden laatimiseen sekä niiden ajantasaistamiseen 16 artiklan mukaisesti. 2. Jäsenvaltioiden on julkaistava yhteenvedot meristrategioiden jäljempänä luetelluista osista tai niihin liittyvistä ajantasaistamisista ja varmistettava, että yleisöllä on mahdollisuus esittää niistä huomionsa: FI 21 FI

22 a) 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu alustava arviointi sekä 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ympäristön hyvän tilan määrittäminen; b) 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti asetetut ympäristötavoitteet; c) 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti laaditut seurantaohjelmat; d) 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti laaditut toimenpideohjelmat. 3. Direktiivin 2003/4/EY mukaisesti meristrategioiden laatimisessa käytetyt taustaasiakirjat ja tiedot asetetaan saataville pyynnöstä. Erityisesti alustavasta arvioinnista ja seurantaohjelmista saatavat tiedot on asetettava yleisön saataville Internetin tai muun soveltuvan televiestintävälineen kautta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että komissiolla on tehtäviensä hoitamista varten rajoittamaton mahdollisuus saada ja käyttää kyseisiä tietoja. 19 artikla Komission kertomukset 1. Komission julkaisee ensimmäinen arviointikertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta kahden vuoden kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut kaikki toimenpideohjelmat, ja viimeistään vuonna Tämän jälkeen komissio julkaisee kertomuksen joka kuudes vuosi. Se toimittaa kertomukset Euroopan parlamentille ja neuvostolle. 2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa kertomuksissa on oltava: a) katsaus direktiivin täytäntöönpanon edistymisestä; b) Euroopan ympäristökeskuksen sekä asiaan liittyvien alueellisten meri- ja kalastusorganisaatioiden ja -yleissopimusten kanssa yhteistyössä laadittu selvitys meriympäristön tilasta yhteisössä; c) katsaus meristrategioista sekä niiden parantamista koskevat suositukset; d) yhteenveto komission 15 artiklan mukaisesti tekemistä arvioinneista, jotka liittyvät jäsenvaltioilta 14 artiklan mukaisesti saatuihin tietoihin; e) yhteenveto komission antamista vastauksista jäsenvaltioiden 17 artiklan mukaisesti toimittamiin kertomuksiin; f) yhteenveto vastauksista Euroopan parlamentin ja neuvoston edellisistä meristrategioista esittämiin huomautuksiin. FI 22 FI

23 20 artikla Direktiivin tarkistus Komissio tarkistaa tämän direktiivin [15 vuoden kuluttua sen voimaantulosta] ja tekee tarvittaessa ehdotuksen tarpeellisiksi osoittautuneista muutoksista. Luku V Loppusäännökset 21 artikla Tekniset mukautukset 1. Liitteet II, III ja IV mukautetaan tieteelliseen ja tekniseen kehitykseen [22 artiklan 2 kohdassa] tarkoitetun menettelyn mukaisesti ottaen huomioon 16 artiklan 2 kohdassa vahvistetut määräajat meristrategioiden tarkistusta ja ajantasaistamista varten. 2. Tarvittaessa komissio voi [22 artiklan 2 kohdassa] tarkoitetun menettelyn mukaisesti vahvistaa: a) standardit liitteiden [II], [III] ja [IV] soveltamista varten; b) tekniset formaatit tietojen siirtoa ja käsittelyä varten, mukaan luettuina tieteelliset ja kartografiset tiedot. 22 artikla Komitea 1. Komissiota avustaa direktiivin 2000/60/EY 21 artiklan 1 kohdassa perustettu komitea, jäljempänä komitea. 2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset. Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi. 3. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä. 23 artikla Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä 1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan [kolmen vuoden kuluessa direktiivin voimaantulosta]. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kyseiset säädöstekstit sekä kyseisten säännösten ja tämän direktiivin säännösten välinen vastaavuustaulukko. FI 23 FI