Rehusekoittamot turkiseläinruhojen ja kaavintarasvan hyödyntäminen pitkäkarvaisten (ketut ja suomensupi) ruhojen osalta

Transkriptio

1 4. Sivutuotteet ja jätehuolto 4.1. Sivutuotteet ja jätteet Turkiselinkeinon sivutuotteita ovat nahkontaruhot, kaavintarasva, kaavintapuru, itsestään kuolleet eläimet ja lanta. Sivutuotteiden hyödyntäminen toteutetaan yhteistyössä eri tahojen kanssa. Tilan jätteet toimitetaan kunnalliseen jätehuoltoon. Rehusekoittamot turkiseläinruhojen ja kaavintarasvan hyödyntäminen pitkäkarvaisten (ketut ja suomensupi) ruhojen osalta Viljelijät ja kompostointiyhtiöt lannan ravinteiden hyödyntäminen Turkistilat turkiseläinruhojen ja kaavintarasvan ohjaaminen energiatuotantoon esikäsittelyn jälkeen lyhytkarvaisten (minkit ja hillerit) ruhojen osalta itse kuolleet eläimet ohjaaminen energiatuotantoon esikäsittelyn kautta tai hautaaminen syrjäisillä alueilla Kunnallinen jätehuolto / jätehuoltoyhtiöt hoitavat sopimuksesta ongelmajätteet sekajätteet, biologiset jätteet, poltettavat jätteet metallijätteet, lasijätteet, paperin lietteet Kuvio 4.1. Turkistilan sivutuote- ja jättehuoltoratkaisut T U R K I S T I L A N Y M P Ä R I S T Ö K Ä S I K I R J A 4-1

2 4.2. Sivutuotteet Luokitus Sivutuoteasetuksella koottiin yhteen ja tiukennettiin käytäntöjä eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelylle, hyötykäytölle ja hävittämiselle niin että kuluttajan elintarviketurvallisuus paranee. Sivutuotteet luokitellaan eläinperäisen aineksen tautiriskin mukaan kolmeen eri sivutuoteluokkaan siten että ensimmäisessä luokassa ovat vaarallisimmat jätteet ja kolmannessa vähiten vaaralliset. Turkistilalla syntyvät sivutuotteet - ruhot, itsestään kuolleet eläimet ja lanta - kuuluvat sivutuoteluokkaan 2 ja kaavintarasva, rummutuspuru sekä nahat luokkaan Ruhojen varastointi Ohjeet ruhojen varastoinnista ja hävityksestä ruhovarasto sijoitetaan suojaisaan paikkaan ( pois näkyvistä ) varastoalueella tulee olla erillinen kiinteä alusta, johon ne voidaan peittää työpäivän päätyttyä pohjalla käytetään purua rasvan ja nesteen imeyttämiseksi ruhot kasataan alustalle ohueksi kerrokseksi, jotta ne jäähtyvät nopeasti minkkien (ym. lyhytkarvaiset) turkiseläinten ruhot laitetaan eri varastolaatalle kuin pitkäkarvaisten (ketut, supit) siten ettei ole sekaantumisen vaaraa. minkkien ja hillerien ruhot tulee pitää erillään ketun- ja supiruhoista kaikissa vaiheissa kaikki ruhot noudetaan vähintään kerran viikossa kaikki ruhot on noudettava tiloilta ennen helmikuun loppua (Huomio! tilalle jäätävä rahtikirjan kopio eli kaupallinen asiakirja kts ) Kuljetus ja siihen liittyvät asiakirjat Kaluston tulee olla tiivis, helposti puhdistettavissa ja desinfioitavissa. Ruhot on kerättävä tiiviisiin suljettaviin uusiin pakkauksiin tai katettuihin tiiviisiin säiliöihin tai ajoneuvoihin ja kuljetettava niissä. Ajoneuvot ja uudelleen käytettävät säiliöt sekä kaikki uudelleen käytettävät välineet tai kalusto, jotka ovat joutuneet kosketuksiin käsittelemättömän sivutuotteen kanssa, on: puhdistettava, pestävä ja käsiteltävä desinfiointiaineella tyhjennyksen jälkeen säilytettävä puhtaina ja niiden on oltava puhtaita ja kuivia ennen käyttöä Maa- ja metsätalousministeriön asetuksen No 850/2005 mukaan turkiseläimiä ei saa ruokkia minkin ruhoilla, ruhonosilla tai niistä johdetuilla tuotteilla. Minkkien ja muiden turkiseläinten ruhot tulee kerätä, kuljettaa ja käsitellä toisistaan erillään. Jos lyhytkarvaisten turkiseläinten ruhoja ja 4-2 T U R K I S T I L A N Y M P Ä R I S T Ö K Ä S I K I R J A

3 pitkäkarvaisten turkiseläinten ruhoja ei jossain keräilyn, kuljetuksen tai käsittelyn vaiheessa pystytä pitämään erillään toisistaan, on koko erää käsiteltävä lyhytkarvaisten eläinten ruhoina. Lanta, joka on kiinteää tai lietelantaa, on kerättävä tilalta ja kuljetettava käsittelylaitoksiin tai mullan valmistajalle katetuissa, tiiviissä säiliöissä tai ajoneuvoissa. Jätelain (1072/1993) mukaan lähettäjä saa luovuttaa jätteen (sivutuotteet eli lannan, ruhot ym.) asiakirjoineen kuljetusyritykselle vain silloin, kun se toimitetaan kompostointi- tai biokaasulaitokseen tai lantaa teknisesti käsittelevään laitokseen, jolla on ympäristölupa. Sivutuotteen lähettäjän on huolehdittava jätteen asianmukaisesta lähettämisestä. Kuljetusten mukana tulee olla kaupallinen asiakirja, joka laaditaan kolmena kappaleena. Alkuperäinen kappale toimitetaan lähetyksen mukana lopulliseen määräpaikkaan, kopioista yksi jää lähettäjälle ja toinen kuljetusyrittäjälle. Kaupalliseen asiakirjaan merkitään seuraavat asiat: 1. päivämäärä, jona aines vietiin pois tilalta 2. aineksen kuvaus, esim. ketun ruhoja tai lantaa Lisäksi on mainittava: lyhytkarvaisten turkiseläinten osalta (minkin tai hillerin ruhot): ei tuotantoeläinten ruokintaan ja luokka 2 pitkäkarvaisten turkiseläinten osalta (ketun tai supin ruhot): turkiseläinten rehuraaka-aineeksi, luokka 2 lannan osalta merkitään: lannan laji (esim. ketun lantaa ) ja luokka 2 3. aineksen määrä, paino- tai tilavuusyksikköinä (kg tai t/m 3 ), jätteiden punnituksessa voidaan käyttää astioiden/säiliöiden/konttien normipainoa, jos jätteen punnitseminen lähtöpaikassa on mahdotonta 4. aineksen alkuperäpaikka eli lähettäjä (turkistilan nimi, osoitetiedot ja yhteyshenkilö) 5. kuljettajan nimi ja osoite, kuljetusyrityksen nimi ja osoitetiedot sekä kuljettajan allekirjoitus ja nimen selvennys 6. vastaanottajan nimi ja osoite, käsittelylaitos ja sen osoitetiedot, aineksen vastaanottajan allekirjoitus ja yhteystiedot 7. käsittelytapa vastaanottopaikassa, esim. kompostointi, biokaasutus tai tekninen käsittely, välivarastointi, renderöinti jne. Esim.; jos lanta kuljetetaan käsiteltäväksi tilan/tilojen ulkopuolelle, on asiakirjoissa oltava maininta: biokaasulaitokseen kompostointilaitokseen tekniseen käsittelylaitokseen Lisäksi on noudatettava asetuksen no 1774/2002 vaatimuksia Vaatimukset eivät koske 1. tilan sisäisiä kuljetuksia 2. lannanluovutussopimuksen piiriin kuuluvia kuljetuksia tilalta toiselle, eivätkä 3. yksityisille kotitalouksille tapahtuvaa lannan kuljetusta T U R K I S T I L A N Y M P Ä R I S T Ö K Ä S I K I R J A 4-3

4 Käyttö ja hävittäminen Kettujen ja supien ruhot (nahkontaruhot, kaavintarasva ja itsestään kuolleet eläimet) käsitellään jollakin seuraavista tavoista: kuljetetaan luokan 2 käsittelylaitokseen (Honkajoki Oy tai Findest Protein Oy) käytetään tietyin edellytyksin tilarehustamossa ruhot ja itsessään kuolleet eläimet poltetaan tilan hyväksytyssä polttolaitoksessa haudataan syrjäisillä alueilla Kettujen ja suomensupikoirien nahkontaruhot sekä kaavintarasva voidaan käyttää turkiseläinten rehuraaka-aineena tilarehistamoissa mikäli huolehditaan siitä, että: kettujen ruhot käytetään muiden turkiseläinten kuin kettujen rehuun suomensupin ruhot käytetään muiden turkiseläinten kuin suomensupin rehuun ruhot käytetään samalla tilalla kuin mistä ne ovat peräisin ja käsittelylämpötila on oltava vähintään 100 C. Ruhot tulee toimittaa teolliseen käsittelylaitokseen, mikäli niitä ei voida käsitellä ja käyttää omalla tilalla tapahtuvaan rehunvalmistukseen. Hyväksyttyjä toimituspaikkoja ovat luokan 2 käsittelylaitosten (Findest Protein Oy, Honkajoki Oy) lisäksi rehusekoittamot (mm. E-P:n Minkinrehu Oy, Oy Feora Ab, Kaustisen Turkisrehu Oy, Monäs Feed Oy Ab) joilla on lupa ruhojen vastaanottamiseen. Laitosten yhteystiedot löytyvät mm. turkiskalenterista. Minkin/ hillerin ruhojen tai niistä johdettujen tuotteiden käyttö rehussa on kaikilla turkistiloilla kiellettyä joten kaikki minkin/hillerin ruhot toimitetaan käsittelylaitokseen (Findest Protein Oy, Honkajoki Oy). Myös itsestään kuolleet eläimet toimitetaan käsittelylaitokseen, paitsi syrjäisillä alueilla, jossa ne voidaan haudata. Ruhojen polttaminen avotulella on kielletty koko Suomessa. Tilakohtainen polttolaitos on oltava kunnaneläinlääkärin hyväksymä. Tuotantokauden aikana itsestään kuolleita eläimiä voidaan myös kerätä pakastimeen odottamaan yhteiskuljetusta. Itsestään kuolleet eläimet saa hävittää hautaamalla syrjäisillä alueilla. Eläintiheillä alueilla hautaaminen on kielletty. Eläintiheitä alueita ovat: Alahärmä, Alajärvi, Alavieska, Eurajoki, Evijärvi, Halsua, Himanka, Ilmajoki, Isokyrö, Jurva, Kalajoki, Kannus, Kaskinen, Kauhajoki, Kauhava, Kaustinen, Kokkola, Korsnäs, Kortesjärvi, Kristiinankaupunki, Kruunupyy, Kuortane, Kurikka, Kälviä, Laihia, Lappajärvi, Lapua, Lehtimäki, Lestijärvi, Lohtaja, Luoto, Luvia, Maalahti, Merijärvi, Merikarvia, Mustasaari, Nurmo, Närpiö, Oravainen, Oulainen, Pedersören kunta, Perho, Pietarsaari, Pori, Pyhäjoki, Seinäjoki, Teuva, Toholampi, Ullava, Uusikaarlepyy, Vaasa, Veteli, Vimpeli, Vähäkyrö, Vöyri-Maksamaa, Ylihärmä, Ylistaro Syrjäiseksi alueeksi kuuluvat myös edellä mainittujen kuntien vaikeakulkuiset saaret, joissa itsestään kuolleet eläimet voidaan hävittää hautaamalla. 4-4 T U R K I S T I L A N Y M P Ä R I S T Ö K Ä S I K I R J A

5 4.2.5.Purun käyttö rasvaa sisältävä puru poltetaan stokerissa tai muussa kattilassa, jossa saavutetaan yli 850 C :en lämpötila, ottaen huomioon jätteenpolttoasetuksen määräykset (Vna Jätteen poltosta 362/2003). käsitellään kompostointilaitoksilla lantaan sekoitettuna huomioiden vastaanottavien laitosten lupiin kirjatut sallittuja materiaaleja koskevat rajoitukset Katso myös 4.3. Jätteet ja jätehuolto Lannan käyttö MMM:n lannoitesivut: Sivutuoteasetus on tuonut lannan käyttöön terveysnäkökulman. Tavoitteena on estää taudinaiheuttajabakteereiden leviäminen lannasta elintarvikkeisiin ja tuotantoeläimiin sekä ihmisiin. Esimerkiksi salmonellan on todettu säilyvän käsittelemättömässä karjanlannassa jopa 200 vuorokautta. Kompostoitaessa salmonellabakteerit tuhoutuvat lämmön vaikutuksesta (45-70 C). Kompostoinnin aikana massassa saavutettava lämpötila vaikuttaa tarvittavaan kompostointiaikaan. Esimerkiksi aumakompostoinnissa saavutettavat lämpötilat edellyttävät tyypillisesti viikkojenkuukausien kompostointiaikaa salmonellan tuhoamiseksi kun vastaavasti reaktorikompostoinnissa (>70 C) tarvittava kompostointiaika lyhenee noin vuorokauteen. Lanta voidaan hyödyntää monella eri tavalla joko tilojen yhteistyönä tai teollisesti. Jos lantaa ei voida hyödyntää, se on hävitettävä kuten jätteet (poltetaan tai viedään esikäsiteltynä kaatopaikalle). Lannan voi hyödyntää suoraan tilalta tai yhteislantalasta omille pelloille, lannanluovutussopimuksen mukaisesti toisen tilan pelloille, kompostointiin yhteisillä kompostointikentillä aumoissa (voidaan kompostoida pelkkää lantaa, ei muita eläinperäisiä sivutuotteita), kompostoitumaan peltoaumoihin, tilojen yhteiseen biokaasulaitokseen tai yksityisille kotitalouksille (enintään 100 m³ / vuosi). Lannan voi hyödyntää teollisesti toimittamalla sen suoraan 2. luokan lantaa teknisesti käsittelevään laitokseen kompostoitavaksi, mädätettäväksi, pelletöitäväksi tai rakeistettavaksi ym. tai teolliseen kompostointilaitokseen tai teolliseen biokaasulaitokseen. Hyödyntämättömän lannan hävittäminen eli viedään käsiteltynä poltettavaksi hyväksytyissä poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksissa tai viedä käsiteltynä kaatopaikalle. Tartuntatautitapauksissa kunnaneläinlääkäri antaa määräykset lannan käytöstä tai hävittämisestä. T U R K I S T I L A N Y M P Ä R I S T Ö K Ä S I K I R J A 4-5

6 Lannan käsittely sivutuoteasetuksen ulkopuolella Sivutuoteasetus ei koske tilalla tai tilojen välillä tapahtuvaa lannan käyttöä suoraan viljelytarkoituksiin. Seuraavissa tapauksissa lantaa tai tuotetta pidetään edelleen käsittelemättömänä lantana eli esikäsiteltynä lantana jota ei ole käsitelty sivutuoteasetuksen mukaisesti. Näin tapahtuvaan lannan käsittelyyn ei tarvitse hakea sivutuoteasetuksen mukaista laitoshyväksyntää: Tuotettu lanta käytetään omalla tilalla Tilalta luovutetaan sellaisenaan raakalantaa toiselle tai yksityiselle henkilölle: - jos lannan luovutus ylittää 100 m³ / vuosi, on toiminnasta tehtävä elinkeinoilmoitus ja rekisteröintilomake Evira:an - jos luovutus on alle 100 m³ / vuosi ilmoitusta ei tarvitse tehdä Myytävän tuotteen mukana on aina annettava seloste, josta ilmenee tilan nimi ja osoitetiedot sekä lannan laji (esim. turkiseläinten lantaa) sekä luovutetun tuotteen määrä (kg, l tai m³). Lantaa käsitellään ja varastoidaan (kompostointi, mädättäminen, patterointi, ilmastointi) noudattaen nitraattiasetuksen ja ympäristötukiehtojen vaatimuksia. Usean tilan lantaa käsitellään yhteisesti joko - tilojen yhteisessä kompostointi- ja biokaasulaitoksessa tai - joillakin tiloista tai - tilojen ulkopuolella olevassa yhteislantalassa tai - kompostoidaan peltoaumoissa nitraattiasetuksen mukaisesti. Lannan käytössä tilojen välillä on seuraavat ehdot: Toiminnanharjoittajan on toimitettava tiedot lantamääristä vuosittain ympäristölupaehtojen mukaisesti valvontaviranomaiselle joko kuntaan tai alueelliseen ympäristökeskukseen. Mädätysjätteen ja kompostin on täytettävä sivutuoteasetuksen mukaiset lopputuotteen hygieniavaatimukset. Tilalla ei saa esiintyä eläintauteja kuten salmonellaa, EHECiä tai Yersiniaa ym. Tilojen väliseen sopimukseen tulisi kirjata, miten mahdollisessa tautitilanteessa menetellään. Aumakompostoinnissa saa käsitellä vain lantaa. Lannan suoramyynti tai luovutus tilan ulkopuolelle ei ole sallittua seuraavissa tapauksissa: Tilalla kompostoidaan tai mädätetään joko yhdessä tilan oman lannan kanssa tai yksinomaan teurastamolta peräisin olevaa lantaa tai suolilantaa tai Lantaa ei voida luovuttaa turkistilalta kompostoimattomana mullanvalmistajalle, koska vain hevosen lantaa saa käsittelemättömänä käyttää mullanvalmistukseen. käsittelemätön lanta = raakalantaa tai lantaa, joka on käsitelty muulla tavalla kuin sivutuoteasetuksessa (ns. esikäsitelty lanta) Aumakompostointi Lannan käsittely sivutuoteasetuksen mukaisesti eli lannoitevalmisteen tuottaminen Turkiseläinten lannan kompostoinnissa on tapahtunut voimakas teollistuminen viimeisen vuosikymmenen aikana. Perinteisen tilakohtaisen kompostoinnin tilalle ja rinnalle on tullut yhtiöpohjaisia aumakompostialueita sekä prosessoinnissa pitemmälle meneviä teollisia laitoksia jotka kaikki helpottavat turkiseläinlannan viljelykäyttöä. 4-6 T U R K I S T I L A N Y M P Ä R I S T Ö K Ä S I K I R J A

7 Lantaa voidaan käsitellä kompostointilaitoksissa tai biokaasulaitoksissa tai teknisessä laitoksessa lannoitevalmisteeksi tai sen raaka-aineeksi. Käsittelyssä on otettava huomioon: Kaikilla käsittelylaitoksilla on oltava EVIRAn laitoshyväksyntä ja ympäristölupa. Laitoshyväksyntää ei tarvita laitoksilta, joiden lopputuote sijoitetaan hyväksytylle kaatopaikalle tai poltetaan hyväksytyssä polttolaitoksessa eikä maatiloilta, jotka luovuttavat lantaa tilalta toiselle. Hyväksymistä on haettava Elintarviketurvallisuusvirastolle toimitettavalla kirjallisella hakemuksella. Evira:n on annettava hyväksytyille laitoksille hyväksyntäkoodi (FIN ja numero) sekä pidettävä luetteloa hyväksymistään laitoksista, tarkastettava toimijat ja laitokset vähintään kerran vuodessa sekä pidettävä tarkastuksista kirjaa. Tarkastuskirjanpito on säilytettävä vähintään 10 vuotta. Käsiteltyjen tuotteiden on täytettävä lannoitevalmistelain (539/2006) vaatimukset. Sivutuotteiden hyödyntäminen lannoitevalmisteiksi edistää sekä elintarviketurvallisuutta että lannan hyötykäyttöä. Lannan käsittely sivutuotevaatimusten mukaisesti on edellytys kompostoinnin markkinointiin EU:n alueella: käsittelylämpötila on oltava yli 70 astetta ja käsittelyn on tapahduttava suljetussa reaktorissa, jotta tautibakteerit kuten esimerkiksi salmonella saadaan hävitettyä. Maa- ja elintarviketalouden tutkimusten mukaan hyvin kompostoitu turkiseläinten lanta soveltuu käytettäväksi kevät- ja syysviljoille, teollisuusperunalle, sokerijuurikkaalle sekä nurmen perustamiseen ja maanparannusaineeksi. Hyödyllisin käyttökohde kompostoidulle turkiseläinlannalle on luomuviljely, jossa väkilannoitteiden käyttö on kiellettyä. käsitelty lanta = lantaa on käsitelty kompostointilaitoksessa kompostiksi, biokaasulaitoksessa biokaasuksi tai teknisessä käsittelylaitoksessa pelleteiksi tai rakeiksi. Biokaasulaitosten sivutuotteena saatavaa mädätysjätettä voidaan käyttää sellaisenaan lannoitteena tai jatkokäsiteltynä esimerkiksi kaatopaikan täyte- ja peiteaineena. Lannan kuljetus sivutuoteasetuksen mukaan Kun lantaa kuljetetaan kompostointi- tai biokaasulaitokseen tai tekniseen laitokseen (EVIRAn hyväksymät laitokset) koskevat sitä seuraavat ehdot: Ajoneuvossa, pakkauksessa tai säiliössä oltava merkintä lantaa, luokka 2. Tilan sisäisissä kuljetuksissa tai lannanluovutussopimuksen mukaisissa kuljetuksissa tilalta toiselle tai yksityiselle henkilölle ei merkintää tarvita. Lanta, joka on kiinteää tai lietelantaa, on kerättävä tilalta ja kuljetettava käsittelylaitoksiin tai mullan valmistajalle katetuissa, tiiviissä säiliöissä tai ajoneuvoissa. Kuljettajan on pidettävä kirjaa ajoneuvojen ja säiliöiden pesusta ja desinfioinnista. Kuljetuskaluston on oltava sinne tultaessa ja sieltä lähtiessä päältä puhdas. Ajoneuvot ja uudelleen käytettävät säiliöt, välineet ja kalusto jotka ovat joutuneet kosketuksiin käsittelemättömän lannan kanssa on: - puhdistettava ja käsiteltävä desinfiointiaineella puhdistuksen jälkeen - säilytettävä puhtaina ja - niiden on oltava puhtaita ja kuivia ennen käyttöä. T U R K I S T I L A N Y M P Ä R I S T Ö K Ä S I K I R J A 4-7

8 Lannan käytön tehostamisen erityistuki Maatalouden ympäristötukijärjestelmässä oli aikaisemmin mahdollisuus hakea tukea lannan vastaanottamiseen. Järjestelmän tavoitteena oli pyrkimys tehostaa kotieläinten lannan käyttöä ja sijoittumista mahdollisimman laajasti peltoviljelykäyttöön kasvien ravinteena. Ympäristötuki järjestelmään ohjelmakaudelle tehdyt muutokset eivät mahdollista tuen suuntaamista turkiseläinten lannan hyödyntämiseen aikaisempaan tapaan. Uusien ehtojen mukaan tuen piiriin kuuluvan lannan tulee olla lietelantaa. Tämän vuoksi tuki ei sovellu turkiseläinten lannalle elinkeinon sitouduttua viime vuosina voimakkaasti kiinteän lannan käsittelyjärjestelmien kehittämiseen. Aikaisemmalla ohjelmakaudella tehdyt viisivuotiset sopimukset ovat voimassa sopimusajan päättymiseen asti. Muut vaatimukset lannan käytölle Huolimatta siitä, pitääkö tilalla noudattaa muita vaatimuksia on aina noudatettava nitraattiasetuksen vaatimuksia: Typpilannoitteita ei saa levittää routaantuneeseen tai lumipeitteiseen maahan eikä veden kyllästämään maahan. Lantaa ei saa levittää välisenä aikana. Poikkeuksellisesti lantaa voidaan levittää syksyllä asti ja aloittaa levitys aikaisintaan 1.4., jos maa on sula ja kuiva niin, että valumia vesistöön ei tapahdu eikä pohjamaan tiivistymisvaaraa ole. Nurmikasvuston pintaan lantaa ei saa levittää jälkeen. Syksyllä levitetty orgaaninen lannoite on aina välittömästi, viimeistään vuorokauden kuluessa, mullattava tai pelto kynnettävä; lannan enimmäiskäyttömäärät syksyllä ovat 30 t/ha kuivikelantaa ja 10 t/ha turkiseläinten lantaa. Lantaa saa levittää pelloille lannoitteeksi sellaisen määrän, joka vastaa enintään 170 kg/ha/v kokonaistyppeä, ottaen kuitenkin huomioon mitä lannoitemääristä on asetuksen 6 :ssä säädetty. Toistuvasti kevättulvan alle jäävillä pelloilla typpilannoitus on kielletty perustettavaa kasvustoa lukuun ottamatta välisenä aikana. Typpilannoitus on kielletty viisi metriä lähempänä vesistöä. Seuraavan viiden metrin leveydellä typpilannoitteiden pintalevitys on kielletty, jos pellon kaltevuus ylittää kaksi prosenttia. Karjanlannan pintalevitys on aina kielletty pelloilla, jonka keskimääräinen kaltevuus ylittää 10 prosenttia. Lannan levityksessä on huomioitava myös, että Lannan pääsy vesiin tulee estää Lantaa ei levitetä routaantuneeseen tai lumipeitteiseen maahan Maaperä muokataan levityksen jälkeen neljän tunnin sisällä Vesistöjen, lähteiden ja kaivojen ympärille jätetään maastosta riippuen m suojavyöhyke Valtaojien varteen jätetään noin 10 m:n suojavyöhyke Lannan sallitut levitysmäärät perustuvat ensisijaisesti lannasta tehtyyn ravinneanalyysiin. Jos analyysiä ei ole, voidaan olettaa ketun kuivikelannan sisältävän 11,5 kg fosforia ja minkin kuivikelannan 9,5 kg fosforia kuutiometriä kohden. Ravinnemäärien pudottaminen rehussa on pudottanut myös lannan pitoisuuksia, joten ravinneanalyysin tekeminen on tarpeen oikeiden levitysmäärien selvittämiseksi. Turkistilalla on joko oltava riittävästi peltoalaa tilalla syntyvän lantamäärän levittämiseksi, viljelysopimuksia tai sopimus muun vastaanottajan kanssa 4-8 T U R K I S T I L A N Y M P Ä R I S T Ö K Ä S I K I R J A

9 Tilan pelloille laaditaan vuosittain viljelysuunnitelma, joka perustuu peltojen viljavuusanalyysiin sekä käytettävän lannan sisältämiin ravinnemääriin. Keskimäärin turkiseläinlannasta tehty komposti sisältää ravinteita seuraavasti: Kokonaistyppi; N 6-8 kg/m 3 Liukoinen typpi; N 3-4 kg/m 3 Kokonaisfosfori; P 6-11 kg/m 3 Liukoinen fosfori; P 3-8 kg/m 3 Kalium; 2 kg/m 3 Ympäristötukiehtojen mukaan kompostoitua turkiseläinlantaa, jonka liukoisen fosforin pitoisuus on keskimäärin 3-8 kg/m 3, voidaan käyttää peltojen peruslannoituksessa eri viljelykasveille seuraavasti: Syys- ja kevätviljat; 2-5 m 3 /vuosi Säilörehu ja sokerijuurikas; 4-10 m 3 /vuosi Ruoka- ja teollisuusperuna; 5-13 m 3 /vuosi Nurmen perustaminen suojavilja; kesällä ja syksyllä perustettava nurmi; 3-8 m 3 /ha/vuosi 1-3 m 3 /ha/vuosi 4.3. Jätteet ja jätehuolto Viime vuosina jätehuollon käytännön toteutusta on ohjannut ns. kaatopaikkadirektiivi (1999/31/ EE), jonka mukaan kaatopaikoille menevän biohajoavan jätteen määrää on asteittain vähennettävä. Kaatopaikoille menevää biojätemäärää on pitänyt vähentää 35 % vuoden 1995 määrään verrattuna ja vuoteen 2009 mennessä määrää pitää vähentää 15 % lisää ja vuoteen 2016 mennessä vielä 15 % lisää. Biohajoavan jätteen merkittävä vähentäminen edellyttää hyödyntämisen lisäämistä. Jätelain mukaan ensin on pyrittävä hyödyntämään jätteen sisältämä aine ja toiseksi sen sisältämä energia eli jäte poltetaan ja siitä saadaan energiaa. Jätteen hyödyntämisestä ei kuitenkaan saa aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Jätteen sisältämän aineen hyödyntäminen on esimerkiksi biohajoavan jätteen lajittelemista eri osiin: elintarvikkeet, ruoka- ja puutarhajäte eli biojäte, puu, pahvi ja paperi. Tällöin biojätteestä voidaan mädättämällä eli kaasuttamalla saada käyttökelpoista biokaasua esimerkiksi lämmitykseen tai autojen polttoaineeksi. Puu, pahvi ja paperi voidaan käyttää uuden paperin ja pahvin raaka-aineeksi. Samat jätteet voidaan hyödyntää myös polttamalla jolloin niistä saadaan energiaa, tällöin ne kuitenkin häviävät ja niiden tilalle on hankittava uutta materiaalia. Tämä menetelmä vaatii enemmän uusien luonnonvarojen käyttöönottoa kuin luonnonvarojen kierrättäminen. T U R K I S T I L A N Y M P Ä R I S T Ö K Ä S I K I R J A 4-9

10 Jätteiden energiana hyödyntämisen vaatimukset on kirjoitettu jätteenpolttodirektiiviin (2000/76/ EY) joka on lisätty Suomen lainsäädäntöön jätteenpolttoasetuksena (Vna Jätteen poltosta 362/2003). Jäte on jätteen polttoainedirektiivin alaista polttoainetta, mikäli jätettä ei luokitella biohajoavaksi. Kun poltetaan muuta jätettä kuin biohajoavaa jätettä sitä koskevat vuoden 2006 alusta voimaan tulleet tiukemmat savukaasupäästöjen puhdistusvaatimukset. Tiukemmat vaatimukset koskevat siis kierrätyspolttoainetta (kuiva jäte, paperi, pahvi, puujäte ym.) tai jätteitä yhdessä muun polttoaineen kanssa polttavia laitoksia Biohajoavan jätteen hyödyntäminen Jätteen sisältämän aineen hyödyntäminen on esimerkiksi biohajoavan jätteen lajittelemista eri osiin: elintarvikkeita ja ruoka- ja puutarhajätteitä kutsutaan yhteisellä nimellä biojätteet, josta voidaan mädättämällä eli kaasuttamalla saada käyttökelpoista biokaasua esimerkiksi lämmitykseen tai autojen polttoaineeksi. Jäljelle jäävä osa biohajoavasta jätteestä (puu, pahvi ja paperi) voidaan käyttää uuden paperin ja pahvin raaka-aineeksi Jätteiden hyödyntäminen polttamalla Puu, pahvi, paperi, muovi, styroksi ja kartonki ym. kuivajäte voidaan vaihtoehtoisesti hyödyntää polttamalla, jolloin siitä saadaan energiaa. Tällöin materiaalit kuitenkin häviävät ja niiden tilalle on hankittava uutta materiaalia, joten energian hyödyntäminen vaatii enemmän uusien luonnonvarojen käyttöönottoa kuin luonnonvarojen kierrättäminen. Jätteiden energiana hyödyntämisen vaatimukset on kirjoitettu jätteenpolttodirektiiviin (2000/76/ EY) joka on lisätty Suomen lainsäädäntöön jätteenpolttoasetuksena (VNa Jätteen poltosta 362/2003) Kierrätettävät jätteet Suoraan kierrätykseen soveltuvat aineet kuten lasi, metalli ja uusiopaperi lajitellaan erikseen muusta jätteestä. Näitä varten on eri puolella kuntaa olemassa ekopistettä. Nämä ekopisteet on tarkoitettu kotitalouksien ja yritysten käyttöön, joissa syntyy vähäisiä määriä, kierrätykseen soveltuvia jätteitä. Kierrätysjätteet viedään hyötykäyttöasemille ja ongelmajätteet erillisiin keräyspisteisiin. Keräyspaperi Kiinteistön haltijan on järjestettävä keräyspaperin erilliskeräystä varten tarvittavat tilat ja keräysvälineet sellaiselle kiinteistölle, jossa on toimistoja taikka tuotanto- tai palvelutoimintoja, sekä huolehdittava keräyspaikan ja sen ympäristön siisteydestä. Myös kunnat ovat järjestäneet keräyspaperille vastaanottopisteitä T U R K I S T I L A N Y M P Ä R I S T Ö K Ä S I K I R J A

11 Pakkausjäte Pakkausjäte on toimitettava kierrätettäväksi, kuten pullot, paperi, metalli ja lasi. Ostaja voi vaikuttaa myös pakkausten määrän syntymiseen suosimalla sellaisia tuotteita, joita ei ole pakattu tarpeettomasti. Rakennusjätteet Rakentaminen ja purkaminen sekä saneeraus on suunniteltava ja toteutettava sekä rakennusjätteet kerättävä ja kuljetettava siten, että hyödynnettävät ja seuraavat jätelajit pidetään erillään tai lajitellaan erilleen toisistaan ja muista rakennusjätteistä ja -aineista: 1. betoni-, tiili-, kivennäislaatta-, keramiikka- ja kipsijätteet 2. kyllästämättömät puujätteet 3. metallijätteet 4. maa-aines-, kiviaines- ja ruoppausjätteet Rakennusjätteen haltijan on huolehdittava siitä, että rakennusjäte hyödynnetään, jos se on teknisesti mahdollista eikä siitä aiheudu kohtuuttomia lisäkustannuksia verrattuna muulla tavoin järjestettyyn jätehuoltoon (VNp rakennusjätteistä 5 ). Pienet määrät voi viedä paikalliselle hyötykäyttöasemalle. Puujätteen voi myydä paikallisille hyödyntäjille esim. polttoaineena tai hakkeena. Renkaat Käytöstä poistetut renkaat, joita ei voida hyödyntää, on varastoitava erillään muista jätteistä tarkoituksena niiden mahdollinen myöhempi uudelleen käyttö tai muu hyödyntäminen. Renkaat on mahdollista palauttaa rengasliikkeisiin Sekajäte Sekajätteellä tarkoitetaan sellaista jätettä, jota ei voi kierrättää, kompostoida tai polttaa, mutta jossa ei ole mukana ongelmajätettä. Sekajäte on siis sellaista jätettä, joka loppusijoitetaan kaatopaikalle. Esimerkkejä sekajätteestä ovat keramiikka, posliini, PVC-muovit (kuten viemäriputket, muoviletkut, muovipeitteet, märkätapetit, lattiamatot, sadevaatteet), kipsilevyt, tekstiilit, kumi, hiekka, betonijäte ja eristysaineet kuten lasivilla Sosiaalitilojen vedet / lietteet Sosiaalitilojen vedet kerätään umpikaivoon ja ajetaan kunnan jätevedenpuhdistamolle. Asiasta tulee sopia jätevedenpuhdistamon edustajan kanssa. Sakokaivolietteitä ei saa viedä suoraan pellolle, vaan lietteet on käsiteltävä tavalla, joka vähentää niissä olevien taudinaiheuttajien määrää. Käsittelymenetelmiä ovat mm. kalkkistabilointi, ilmastus ja kompostointi lähtien kunnalla on velvollisuus järjestää jätteen kuljetus sako- ja umpikaivolietteelle joka on syntynyt asuinrakennuksessa tai maatilan päärakennuksessa. Sosiaalitilojen sakokaivojen lietteet sekä jätevedet onkin perusteltuaviedä kunnalliseen jätevedenpuhdistamoon käsiteltäviksi. Lisätietoja jätteistä ja niiden lajittelusta antavat alueella toimivat jätehuoltoyhtiöt sekä kuntien ympäristöviranhaltijat. T U R K I S T I L A N Y M P Ä R I S T Ö K Ä S I K I R J A 4-11

12 Ongelmajätteet Turkistilalta mahdollisesti tulevia ongelmajätteitä: Käytöstä poistetut torjunta-aineet ja niiden pakkaukset Torjunta-aineita myyvä liike on velvollinen antamaan tuotteesta käyttöturvallisuustiedotteen, josta näkyy, miten tuotetta käsitellään jätteenä. Torjunta-aineet kannattaa säilyttää aina alkuperäisessä pakkauksessaan ja vanhentuneet aineet viedä ongelmajätekeräykseen. Tarkistus vanhentuneista torjunta-aineista tulee tehdä vähintään kerran vuodessa. Vanhat moottoriajoneuvot, niiden akut ja akkunesteet Käytöstä lopullisesti pois jääneistä moottoriajoneuvoista voi valua maahan öljyjä, polttoainetta ja akkunesteitä. Ajoneuvon omistajan tulee huolehtia, ettei näin pääse tapahtumaa. Vanhat akut ja nesteet tulee viedä välittömästi ongelmajätekeräykseen. Akut, paristot, loisteputket ja -lamput. Ellet ole varma pariston laadusta, vie se aina ongelmajätekeräykseen. Koneiden huollosta syntyvät öljyiset jätteet Turkistilan öljyjätteet tulee kerätä erillisiin säiliöihin. Öljyjäte tulee toimittaa mahdollisimman puhtaana erillään muista öljyistä tai nesteistä luvan saaneelle kerääjälle tai ekopisteeseen. Öljyjätteen poltto tilalla on kielletty, samoin öljyn maahan tai vesistöön kaataminen. Moottori- ja vaihteistoöljyt, hydrauliikkaöljyt ja jarrunesteet, jäähdytinnesteet, eristys- ja lämmönsiirtoöljyt, työstö-öljyt, öljynsuodattimet, öljyiset trasselit. Polttonesteiden varastosäiliöiden pohjasakat ovat ongelmajätettä. Polttonestesäiliöiden kunto tulee tarkastaa säännöllisesti, sillä vuotavasta säiliöstä neste pääsee imeytymään maahan. Pohjavesialueilla tarkastus tulee tehdä joka vuosi. Myös nesteen tankkauksessa tulee välttää polttonesteen valumista maahan. Öljyillä tai poltonesteillä saastunut maa tulee poistaa välittömästi ja viedä saastuneen maan käsittelypaikkaan. Pyydä lisätietoa ympäristöviranomaisilta. Maalaus- ja kunnostusjätteet Maalit, lakat, puunsuojakemikaalit, ohenteet, liuottimet, liimat, eristysmassat, hartsit, kitit ja tasoitteet sekä näiden pakkausjätteet sekä näillä aineilla likaantuneet tarvikkeet työvälineet ja massat ovat ongelmajätettä. Painekyllästetty puu Liuotinaineet, kuten tärpätti, tinneri, asetoni ja teollisuusbensiini Emäksiset pesu- ja puhdistusaineet Eläinten ja ihmisten lääkkeet, farmaseuttiset tuotteet sekä elohopeaa sisältävät mittarit Rikki-, suola- ja orgaaniset hapot, kuten etikka- ja muurahaishappo Kylmälaitteiden freonit ja ammoniakki Kylmälaitteet, kuten jääkaapit ja pakastimet Tietokoneiden monitorit ja kaikki nestekidenäytöt, laitteet, joissa on kiinteä sisäänrakennettu paristo tai akku sekä sähkö- ja elektroniikkalaitteiden PCB-kondensaattorit Halogenisammuttimet Lisätietoa: T U R K I S T I L A N Y M P Ä R I S T Ö K Ä S I K I R J A

13 Ongelmajätteistä määrällisesti yli 60 % on öljyjätteitä. Pääasiassa jätteet ovat jäteöljyä ja öljynsuodattimia. Öljynsuodattimien vieminen kaatopaikalle sellaisenaan on kielletty. Pyrkimyksenä on, että kaikki öljynsuodattimet toimitetaan ongelmajätekäsittelyyn, koska puristettuun suodattimeen jää vielä 8 paino-% öljyä. Öljynsuodatin sisältää lisäksi raskasmetalleja. Tilan korjaamonöljynerotuskaivon hoitoon on kiinnitettävä erityistä huomiota. Öljynerotuskaivo tulee tarkastaa muutaman kerran vuodessa ja tyhjentää tarvittaessa. Öljynerotuskaivon pinnalle erottuva öljy- ja liotinjäte toimitetaan ongelmajätekeräykseen. Öljyn ja liuottimen muodostama pintakerros sekä erottimien kiinteät aineet ja lietteet ovat ongelmajätettä, jotka tulee toimittaa asianmukaiseen käsittelyyn. Öljyjätteitä käsiteltäessä on muistettava seuraavaa: Öljyjäte on toimitettava ongelmajätteiden vastaanottopaikkaan Öljyjätettä ei saa päästää vesistöön, mereen tai pohjaveteen eikä viemäriverkkoon Öljyjäte tulee hyödyntää tai käsitellä siten, ettei siitä aiheudu maaperän saastumista tai sen vaaraa Öljyjätteeseen ei saa sekoittaa muuta jätettä eikä ainetta siten, että siitä voi aiheutua haittaa terveydelle, ympäristölle tai öljyjätehuollon järjestämiselle Eri öljyjätelaatuja ei myöskään saa tarpeettomasti sekoittaa keskenään Öljyjätettä ei saa polttaa pienkattiloissa Mitä tehdä ongelmajätteille? 1. Pidä ongelmajätteet erillään muista jätteistä, älä sekoita niitä keskenään äläkä muihin jätteisiin. Aineiden alkuperäiset pakkaukset ovat parhaita astioita myös jätteille. Niissä ovat asianmukaiset tiedot ja varoitusmerkitkin valmiina. 2. Lajittele omiin astioihin ja paikkoihin erilaiset uudelleen käyttöön, kierrätykseen ja hyötykäyttöön menevät tavarat ja jätteet. 3. Vie ongelmajätteet kunnan järjestämään keräys- tai vastaanottopaikkaan, jonka sijaintia ja aukioloaikoja voit kysellä oman kuntasi ympäristöviranhaltijalta tai katsoa lisätietoa sivuilta Merkitse pakkaukset selkeästi, jotta keräyspisteen työntekijät pystyvät käsittelemään ongelmajätteitä turvallisesti. Kerro vastaanottajalle, mitä jätteitä tuot. Lääkkeet ja elohopeakuumemittarit voi useissa kunnissa toimittaa apteekkeihin. Paristojen keräyspisteitä on myös usein kauppojen ja jätepisteiden yhteydessä. T U R K I S T I L A N Y M P Ä R I S T Ö K Ä S I K I R J A 4-13

14 4-14 T U R K I S T I L A N Y M P Ä R I S T Ö K Ä S I K I R J A