Kemijärven biojalostamon ympäristö- ja vesitalouslupa

Transkriptio

1 1 LUPAPÄÄTÖS Nro 84/2019 Dnro PSAVI/2468/2017 Annettu julkipanon jälkeen ASIA Kemijärven biojalostamon ympäristö- ja vesitalouslupa LUVAN HAKIJA Boreal Bioref Oy Kuumaniemenkatu Kemijärvi *Korjattu hallintolain 51 :n nojalla sivulla 357 ollut kirjoitusvirhe. Oulu Mari Murtomaa-Hautala

2 2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO... 9 LAITOS, TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 9 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristöluvan hakemisen peruste Vesitaloushakemuksen peruste LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA TOIMINNAN ALOITTAMISOIKEUTTA JA VALMISTELULUPAA KOSKEVA HAKEMUS Biojalostamon toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta Vesilain mukainen valmistelulupa Hiidenlammen täyttäminen Vedenotto- ja -purkurakenteet sekä vedenottokanavan ruoppaaminen TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET JA KAAVOITUSTILANNE Ympäristövaikutusten arviointi Vesilain 2 luvun 11 :n mukainen lupa Luonnonsuojelulain 49 :n mukainen poikkeuslupa Kaavoitus Maakuntakaava Yleiskaava Asemakaava LAITOKSEN TOIMINTA Rakennukset, laitteistot ja rakenteet Toimintojen sijoitusratkaisujen perustelut Yleiskuvaus toiminnasta Tuotteet ja tuotanto Tuotteet Sivutuotteet Sellutehdas Kuitulinja Talteenottolinja ja energian tuotanto Natrium- ja rikkitaseiden hallinta Kemikaalien tuotanto Biotuotteiden valmistus Mikrokiteisen selluloosan valmistus Biokaasun tuotanto Energiantuotantoyksiköt Biomassakattila Kuoren kaasutusyksikkö Energian tuotanto, käyttö ja energiatehokkuus Energian tuotanto ja käyttö Energia- ja materiaalitehokkuus Jätevedenpuhdistamo Esikäsittely Sekundäärivaihe Lietteen käsittely Tertiäärivaihe Jätteiden käsittelyalue Jätteenkäsittelyalueen toiminnot Jätteenkäsittelyalueen rakenteet Kaatopaikan täyttö... 50

3 Kaatopaikan vakuus Raaka-aineet, kemikaalit ja polttoaineet Raakaveden otto ja käyttöveden valmistus Mekaanisesti puhdistettu vesi Kemiallisesti puhdistettu vesi Demineralisoitu vesi Liikennejärjestelyt ja liikennemäärät Puukuljetukset Kemikaali- ja polttoainekuljetukset Biotuotteiden kuljetukset Henkilöliikenne Yhteenveto liikennemääristä Sähköliityntä Päästöt, jätteet ja niiden rajoittaminen Jätevedet Jäte- ja jäähdytysvesien purkupaikat Päästöt ilmaan Melu ja tärinä Jätteet Käsiteltävät ja loppusijoitettavat jätteet Häiriötilanteet ja riskien hallinta Häiriöpäästöt ilmaan Häiriöpäästöt jäte- tai hulevesissä Kemikaaliriskit Tulipalot ja räjähdykset Riskien kartoitus Turvallisuusvaatimusten huomioon ottaminen toiminnan suunnittelussa ARVIO PARHAAN KÄYTTÖKELPOISEN TEKNIIKAN SOVELTAMISESTA RAKENTAMISVAIHEEN PÄÄSTÖT JA NIIDEN HALLINTA Maarakentaminen Rakentamisesta aiheutuvien haittojen vähentäminen Työmaa-alueiden jäte- ja vesihuollon järjestäminen VESITALOUSHANKKEET JA VIEMÄRIPUTKI Vedenotto- ja purkurakenteiden rakentaminen Vedenottokanava ja vedenottopaikka Vedenottoputki Viemäriputki jäähdytysvedelle Viemäriputki käsitellyille jätevesille Vesialueen täytöt Hiidenlammen täyttäminen Hankkeesta koituvat hyödyt ja menetykset Hankkeesta koituvat hyödyt Hankkeesta koituvat menetykset Sopimukset Tarvittavat käyttöoikeudet ja lunastettavat alueet YMPÄRISTÖN TILA HANKKEEN VAIKUTUSALUEELLA Hankealue ja ympäristön toiminnot Asutus ja herkät kohteet Maisema ja kulttuuriympäristö Ilmanlaatu Vesistöt

4 Veden laatu Minimiravinnetarkastelu Kuormitus Kasviplankton ja klorofylli Vesikasvillisuus Pohjaeläimistö, syvänteiden kunto ja sedimentit Säännöstely ja virtaamat Ekologinen tila Kemiallinen tila Kemijoen vesienhoitosuunnitelma Vesistön käyttö Kalasto ja kalastus Kalasto Kutu- ja poikasalueet Kalojen haitta-ainepitoisuudet Kalavesien hoitotoimenpiteet Kalastus Kaupallinen kalastus Kalastusrajoitukset Luonnonsuojelualueet ja Natura-alueet Kasvillisuus Arvokkaat luontokohteet Linnusto Muut eläimet Maa- ja kallioperä sekä pohjavesialueet Maaperä Kallioperä Pohjavesialueet Melutilanne Liikenne TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutukset maankäyttöön ja yhdyskuntarakenteeseen sekä valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin Vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön Vaikutukset ilman laatuun Vaikutukset vesistöön Virtaus- ja vedenlaatumallinnukseen perustuva arviointi Laskennallinen tarkastelu jätevesien pitoisuusvaikutusten arvioimiseksi Kuormitus Ravinnepitoisuudet Kiintoainepitoisuudet Happitilanne Kasviplankton Pohjaeläimistö Vesikasvillisuus Haitalliset aineet Orgaaniset klooriyhdisteet, välittömät vaikutukset ja kertyminen sedimenttiin Uuteaineiden päästöjen välittömät vaikutukset Uuteaineiden vaikutukset sedimenteissä Jäteveden käsittelyn vaikutukset toksisuuskuormitukseen Metallipäästöt ja niiden vaikutukset

5 Ekologinen luokitus ja vesienhoidon tavoitteet Natrium ja sulfaatti Lämpövaikutukset Sedimentti Veden oton vaikutukset Epävarmuustarkastelu Vaikutukset vesistön käyttöön Vesistörakentamisen vaikutukset Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen Jätevesikuormituksen vaikutukset kalastoon Lämpökuormituksen vaikutukset kalastoon Vaikutukset kalastukseen Vaikutukset kasvillisuuteen, eläimiin ja suojelukohteisiin Vaikutukset maa- ja kallioperään sekä pohjavesiin Liikennevaikutukset Meluvaikutukset Vaikutukset ihmisten terveyteen ja yleiseen viihtyvyyteen Jätteiden käsittelyn vaikutukset Vaikutukset poronhoitoon ja porotalouteen Onnettomuus- ja häiriötilanteiden vaikutukset VAHINKOARVIO JA KORVAUKSET Vahinkoarvio Kalataloudellinen haitta ja korvaukset Virkistyskäyttöhaitta ja korvaukset Toimenpiteet vesistöön kohdistuvien vahinkojen ehkäisemiseksi PERUSTILASELVITYKSEN TARPEEN ARVIOINTI Laitoksella käsiteltävät mahdolliset vaaralliset aineet Arvio perustilaselvityksen tarpeesta EHDOTUS SOVELLETTAVISTA PÄÄSTÖRAJA-ARVOISTA JA LUPAMÄÄRÄYKSISTÄ Jätevesipäästöt Päästöt ilmaan Melun rajoittaminen TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILUSUUNNITELMA Ehdotus tarkkailun järjestämiseksi Laitoksen käyttötarkkailu Jätteiden käsittelyalueen tarkkailu Päästötarkkailu Jätevesien tarkkailu Jäähdytysveden ja hulevesien tarkkailu Jätteiden läjitysalueen vesien tarkkailu Ilmaan johdettavien päästöjen tarkkailu Käynnistys- ja pysäytysjaksojen määrittely Jätteiden tarkkailu YMPÄRISTÖN JA VAIKUTUSTEN TARKKAILU Vesistö ja kalasto Ilmanlaadun tarkkailu Maaperä- ja pohjavesiseuranta Meluvaikutusten seuranta Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten seuranta Mittausmenetelmät, laitteet, laskentamenetelmät ja laadun varmistus Kirjanpito ja tietojen toimittaminen

6 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksen täydennykset Lupahakemuksesta tiedottaminen Lausunnot Muistutukset ja mielipiteet Hakijan kuuleminen ja selitys Hakijan selitys muistutuksista ja mielipiteistä Lausunnon antaneiden viranomaisten vastaselitykset Muistutuksen tai mielipiteen esittäneiden tahojen vastaselitykset Hakijan vastine viranomaisten vastaselityksistä Hakijan vastine muistuttajien ja mielipiteen esittäneiden vastaselityksiin Lupahakemuksen täydentäminen ja uudelleen kuuluttaminen Uudelleen kuuluttamisen johdosta annetut lausunnot Uudelleen kuuluttamisen johdosta annetut muistutukset ja mielipiteet Hakijan kuuleminen ja selitys Lupahakemuksen täydentäminen ja toinen uudelleen kuuluttaminen Toisen uudelleen kuuluttamisen johdosta annetut lausunnot Uudelleen kuuluttamisen johdosta annetut muistutukset ja mielipiteet Hakijan kuuleminen ja selitys Selityksestä kuuleminen Hakijan kuuleminen ja selitys Tarkastukset ja neuvottelut A L U E H A L L I N T O V I R A S T O N R A T K A I S U KÄSITTELYRATKAISUT YMPÄRISTÖLUPARATKAISU VESITALOUSLUPARATKAISU KÄYTTÖOIKEUTTA KOSKEVA RATKAISU TÄYTÄNTÖÖNPANORATKAISU Toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta Valmistelulupa LUPAMÄÄRÄYKSET Yleiset velvollisuudet Lupamääräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Päästöt vesiin ja viemäriin Päästöt ilmaan Melu Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen Tehdaskaatopaikkaa koskevat yleiset lupamääräykset Tehdaskaatopaikan rakenteet ja täyttö Vakuus kaatopaikan sulkemisen varmistamiseksi Maankaatopaikkaa koskevat määräykset Raaka-aineiden ja kemikaalien käyttö ja varastointi Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet Vesistöön rakentamista ja vedenottoa koskevat lupamääräykset Töiden aloittaminen ja toteuttaminen Aloittamis- ja valmistumisilmoitus Tarkkailu- ja raportointimääräykset Rakentamisen aikainen tarkkailu Käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu Toiminnan muuttaminen, keskeyttäminen ja/tai lopettaminen Kalatalousmaksu

7 Käyttöoikeuskorvaukset ja korvattavat vahingot OHJAUS ENNAKOIMATTOMIEN VAHINKOJEN VARALLE RATKAISUN PERUSTELUT Käsittelyratkaisujen perustelut Ympäristöluparatkaisun perustelut Käsiteltävä asia Hakemuksen osittaisen hylkäämisen perustelut Luonnonsuojelulain huomioon ottaminen lupaharkinnassa Sijoituspaikka Päätelmien soveltaminen ympäristölupaharkinnassa Vesienhoitosuunnitelman huomioon ottaminen Ympäristövaikutusten arviointi Lupaharkinnan lopputulema Vesitalousluparatkaisun perustelut Luvan myöntämisen yleiset edellytykset Intressivertailu YVA:n huomioon ottaminen Muiden edellytysten täyttyminen Käyttöoikeusratkaisun perustelut Täytäntöönpanoratkaisun perustelut Toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta Valmistelulupa Lupamääräysten perustelut Yleiset velvollisuudet Lupamääräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen Raaka-aineiden ja kemikaalien käyttö ja varastointi Häiriötilanteet Vesistöön rakentamista ja vedenottoa koskevien lupamääräysten perustelut Töiden aloittaminen ja toteuttaminen Aloittamis- ja valmistumisilmoitus Tarkkailu- ja raportointimääräykset Toiminnan muuttaminen, keskeyttäminen ja/tai lopettaminen Kalatalousmaksu Käyttöoikeuskorvaukset ja korvattavat vahingot LAUSUNTO YKSILÖIDYISTÄ VAATIMUKSISTA LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN Ympäristölupapäätöksen voimassaolo Vesitalouslupapäätöksen voimassaolo Ympäristöluvan lupamääräysten tarkistaminen Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO Päätöksen yleinen täytäntöönpanokelpoisuus Ympäristöluvan täytäntöönpanokelpoisuus Vesitalousluvan täytäntöönpanokelpoisuus Toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta Valmisteluluvan täytäntöönpanokelpoisuus SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET KÄSITTELYMAKSU Ratkaisu Perustelut

8 Oikeusohjeet PÄÄTÖKSESTÄ TIEDOTTAMINEN MUUTOKSENHAKU

9 9 HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO Boreal Bioref Oy on Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon saapuneella ja myöhemmin täydentämällään ja korvaamallaan hakemuksella hakenut ympäristölupaa Kemijärven Patokankaalle sijoitettavalle biojalostamolle. Ympäristölupahakemus koskee myös tehtaalta poistettavan prosessi- ja jäähdytysveden johtamiseen tarkoitettujen viemäriputkien rakentamista ja tarvittavien rakenteiden sijoittamista Kemijoen vesialueelle ja niihin liittyviä rakentamistoimia. Samalla hakemuksella yhtiö pyytää aluehallintovirastoa määräämään käsiteltyjen jätevesien purkupaikan kohdalle sekoittumisvyöhykkeen, jonka alueella voidaan poiketa asetuksen 1022/2006 mukaisesta ympäristölaatunormista kadmiumin, lyijyn, elohopean ja nikkelin osalta. Samalla yhtiö on hakenut vesilain mukaista lupaa hankealueella sijaitsevan lammen hävittämiselle, prosessi- ja jäähdytysveden ottamiseen Kemijoesta, tarvittavien rakenteiden sijoittamiseen vesialueelle ja niihin liittyville ruoppaustöille sekä padon ja läjitysalueen rakentamiseen vesialueelle hankealueen yhteyteen. Hakemus koskee myös pysyvän käyttöoikeuden myöntämistä ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisten putkirakenteiden sijoittamisen edellyttämille, toisen omistuksessa oleville vesialueille Kemijoessa. Yhtiö pyytää hakemuksessa oikeutta laitoksen toiminnan aloittamiseksi lupapäätöstä noudattaen muutoksenhausta huolimatta ympäristönsuojelulain 199 :n mukaisesti sekä vesilain 3 luvun 16 :n mukaista valmistelulupaa rannan yhteyteen sijoittuvan padon rakentamiselle ja padottavan alueen täytölle, hankealueella olevan Hiidenlammen täyttämiseksi sekä laitoksen vedenottorakenteiden sekä jäteveden- ja jäähdytysvedenpurkurakenteiden rakentamiseen maa- ja ranta-alueelle sekä rakenteiden sijoittamiseen Kemijärven vesistön pohjaan. Yhtiö on samalla hakemuksella hakenut lupaa ja poikkeuslupaa alueella sijaitsevien vesilain mukaisten vesiluontotyyppien (lähteiden, 13 kpl) hävittämiselle. Yhtiö on aluehallintovirastoon laittamalla kirjeellä pyytänyt käsittelemään lähteiden hävittämistä koskevan poikkeuslupahakemuksen erillään ympäristö- ja vesitalousluvasta. Aluehallintovirasto on antanut asiasta vesilain mukaisen päätöksen nro 44/2018/2. LAITOS, TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Biojalostamon tehdasalue sijaitsee Kemijärvellä, Kemijoen itärannalla kolmen kilometrin etäisyydellä Kemijärven keskustaajamasta Kemijärven kaupungin omistamilla kiinteistöillä (Patokangas) ja (Kujala).

10 10 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristöluvan hakemisen peruste Ympäristönsuojelulain liitteessä 1 olevan taulukon 1 kohdat 1a), 4a), 5a), ja 13g) ja taulukon 2 kohdat 3a) ja 13 f) Ympäristönsuojelulain 27 2 momentti 1) kohta Vesitaloushakemuksen peruste Vesilain (287/2011) 3 luvun 2 1 momentti sekä 3 1 momentin7) kohta sekä 4 luvun 3 2 momentti LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojeluasetuksen (713/2017) 1 :n 1 momentti Vesilain 1 luvun 7 :n 1 momentti TOIMINNAN ALOITTAMISOIKEUTTA JA VALMISTELULUPAA KOSKEVA HAKEMUS Biojalostamon toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta Ympäristönsuojelulain 199 :n mukaan lupaviranomainen voi perustellusta syystä ja edellyttäen, ettei täytäntöönpano tee muutoksenhakua hyödyttömäksi, luvan hakijan pyynnöstä lupapäätöksessä määrätä, että biojalostamon toiminta voidaan muutoksenhausta huolimatta aloittaa lupapäätöstä noudattaen, jos hakija asettaa hyväksyttävän vakuuden ympäristön saattamiseksi ennalleen lupapäätöksen kumoamisen tai lupamääräyksen muuttamisen varalle. Hakijan näkemyksen mukaan toiminnan aloittamista koskevan luvan myöntämiselle on perusteltu syy. Ensivaiheessa laitoksen rakentamiseen liittyy tavanomaisia maanrakennustöitä ja vesistörakentamista, jotka eivät aiheuta sellaisia haitallisia ympäristövaikutuksia, jotka tekisivät muutoksenhaun hyödyttömäksi. Kaikessa toiminnassa noudatetaan annettua lupapäätöstä, jonka lupamääräykset tulevat perustumaan parhaan käytettävissä olevan teknologian vaatimuksiin, eikä laitoksen toiminnasta näiden vaatimusten mukaan toimittaessa aiheudu pysyvää ympäristön muuttumista. Esimerkiksi laitteistojen pitkät toimitusajat sekä henkilöstön koulutustarve on huomioitava jo aikaisessa vaiheessa, jotta hanke voidaan toteuttaa suunnitellussa aikataulussa. Kyseessä on Suomen metsäteollisuuden kannalta merkittävä investointi, jolla on huomattavia positiivisia vaikutuksia alueen työllisyyteen ja vetovoimaan. Hankeaikataulun viivästyminen aiheuttaisi epävarmuutta hankkeen rahoitusneuvotteluihin sekä vaarantaisi tulevien sellutoimitusten ennakoitavuutta asiakkaiden suuntaan.

11 11 Toiminnan aloittamisen kieltäminen ja laitoksen käynnistymisen viivästyminen aiheuttaisi merkittävää vahinkoa luvan hakijalle, alueen elinkeinoelämälle, sijoittajille sekä asiakkaille Ympäristön saattamiseksi ennalleen lupapäätöksen kumoamisen tai lupamääräyksen muuttamisen varalle hakija esittää euron suuruisen vakuuden. Vesilain mukainen valmistelulupa Hakija hakee vesilain mukaista valmistelulupaa Hiidenlammen täyttämiseen, vedenotto- ja -purkurakenteisiin, vedenottokanavan ruoppaamiseen sekä laitosalueen rannan yhteyteen sijoittuvan padon rakentamiselle ja padottavan alueen täytölle. Valmistelulupaa koskevista toimenpiteistä aiheutuvien haittojen ja kustannusten korvaamiseksi lupapäätöksen kumoamisen tai muuttamisen varalle hakija esittää Hiidenlammen täyttämisen osalta euron vakuutta sekä vedenotto- ja -purkurakenteiden sekä vedenottokanavan ruoppaamisen osalta euroa. Laitosalueen rannan yhteyteen sijoittuvan padon rakentamisen ja padottavan alueen täytön osalta hakija on esittänyt vakuudeksi euroa. Näin ollen valmistelulupaa koskevien vakuuksien määrä olisi yhteensä euroa. Hakija pyytää, että edellä esitetyt vakuudet velvoitetaan asettamaan erillisinä ennen kuhunkin valmistelutyöhön ryhtymistä. Hiidenlammen täyttäminen Suunnitellulla laitosalueella sijaitsee luonnontilaisen kaltainen Hiidenlampi. Hiidenlampi on kooltaan 0,7 ha, joten sen välittömät lähiympäristöt eivät kuulu metsälain (1093/1996) 10 :ssä tarkoitettuihin erityisen tärkeisiin elinympäristöihin. Lapin maakunnassa sijaitessaan lampi ei myöskään kuulu VL 2 luvun 11 :n nojalla suojeltuihin luontotyyppeihin. Valmisteluluvan myöntämisen edellytykset Hankkeen sosioekonomiset vaikutukset Kemijärven ja lähialueiden taloudelle ovat huomattavat. Jalostamon rakentamisvaihe tuo noin työpaikkaa. Valmis jalostamo tarjoaa työtä 185 ihmiselle. Välillisesti valmis biojalostamo tuo Kemijärvelle yli pysyvää työpaikkaa. Rakennusvaiheessa työllisyys kohenee rakentamisen, kaupan ja yksityisten palvelujen toimialoilla, mutta tehtaan käynnistyttyä valtaosa työllisyyden kasvusta ohjautuu teollisuuteen, alkutuotantoon ja liikenteeseen. Vesilainsäädännön uudistamiseksi annetun hallituksen esityksen (277/2009) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan valmistelevat toimet voivat sisältää hankkeen toteuttamiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin kuten maanrakennustöihin ja rakenteiden pystyttämiseen ryhtymistä. Lisäksi yksityiskohtaisten perustelujen mukaan esimerkiksi hankkeen pit-

12 12 käkestoisuus, ja töiden lykkääntymisen vahingollisuus tulevat useimmiten kyseeseen säännöksen edellyttäminä perusteltuina syinä, mutta myös muut vastaavat syyt voisivat tulla kysymykseen. Hiidenlampi sijaitsee suunnitellun hankealueen keskellä ja biotuotetehtaan rakentamisen myötä lampi joudutaan täyttämään ja tasaamaan. Valmistelulupa on tarpeen biotuotetehtaan rakentamistöiden aloittamisen mahdollistamiseksi. Aikataulullisista syistä johtuen hakija pitää valmistelulupaa hankkeen toteutumisen tosiasiallisena edellytyksenä. Töiden aloittamisen lykkääntyminen johtaisi laitoksen käyttöönoton viivästymiseen. Viivästymisellä voi olla negatiivista vaikutusta hankkeen rahoitukseen ja se voi siten vaikuttaa lopulliseen hankkeen käynnistämisestä tehtävään päätökseen. Rakentamistyöt tulevat kestämään noin kolme vuotta. Hakija katsoo, että valmisteluluvan myöntämiselle on täten perusteltu syy. Lisäksi hakija katsoo, että hankkeen sosioekonomisen merkityksen vuoksi rakentamistöidenaloittamisen mahdollistamista on pidettävä valmisteluluvan myöntämistä puoltavana seikkana. Hakija katsoo, että Hiidenlammen täyttäminen voidaan suorittaa tuottamatta muulle vesien käytölle tai luonnolle ja sen toiminnalle huomattavaa haittaa. Ojitukset ovat vaikuttaneet todennäköisesti kuivattavasti Hiidenlammen alueeseen sekä mahdollisesti nopeuttaneet lammen reunoilla tapahtuvaa lammen umpeenkasvua. Alueen luonnontilaisin osa on koillisensuunnasta virtaavassa lähdepurossa, jonka varrella on melko luonnontilaista metsäkortekorpea sekä ruoho- ja heinäkorpea. Hiidenlammen täytön yhteydessä syntyvät hulevedet johdetaan rakennettavan moreenipadon rajaamalle hulevesilammikolle, jonne kaikki rakentamisen aikana syntyvät hulevedet johdetaan ja joissa vedessä oleva kiintoaines laskeutuu altaan pohjalle. Hakijan näkemyksen mukaan olot voidaan olennaisilta osin palauttaa ennalleen siinä tapauksessa, että lupapäätös kumotaan tai luvan ehtoja muutetaan. Ennallistamistyön seurauksena Hiidenlammen paikalle rakennettaisiin pinta-alaltaan yhtä suuri lampi. Lammen pinnankorkeus olisi nykyistä kaksi metriä korkeammalla. Ennallistettavaan alueeseen kuuluisivat Hiidenlampi kokonaisuudessaan ja metrin laajuinen suojavyöhyke lammen ympärillä. Hiidenlammen ja sen ympäristön ennallistamisessa pyrittäisiin rakentamaan olosuhteet, jotka mukailisivat mahdollisimman luonnontilaisia olosuhteita ja ajan oloon alueelle voisi syntyä luonnontilaisenkaltainen ekosysteemi. Ennallistamisessa ei pyrittäisi rakentamaan alkuperäisen kaltaista ympäristöä, vaan keskityttäisiin olojen palauttamiseen olennaisilta osin. Uusi Hiidenlammen alue rakennettaisiin kivennäismaatyyppiseksi kokonaisuudeksi. Hakijan käsityksen mukaan valmisteluluvan myöntämisen edellytykset täyttyvät ja VL 3 luvun 16 :ssä mukainen valmistelulupa Hiidenlammen täyttämiseksi biotuotetehtaan hankealueella voidaan myöntää.

13 13 Vedenotto- ja -purkurakenteet sekä vedenottokanavan ruoppaaminen Hakija hakee VL 3 luvun 16 :n mukaista valmistelulupaa laitoksen vedenottorakenteiden sekä jäteveden- ja jäähdytysvedenpurkurakenteiden rakentamiseen maa- ja ranta-alueelle sekä rakenteiden sijoittamiseen Kemijärven vesistön pohjaan hakemuksen mukaisesti. Lisäksi hakija hakee em. valmistelulupaa putkiasennusten ruoppaustöille ja vedenottokanavan ruoppaustyölle sekä laitosalueen rannan yhteyteen sijoittuvan padon rakentamiselle ja padottavan alueen täytölle. Biojalostamolle johdettavia vesiä varten rakennetaan vedenottamo ja vedenottoon käytettävät laitteet. Raakavesi otetaan Kemijoesta ja puhdistetaan mekaanisesti tehdasalueella sijaitsevalla vedenottopumppaamolla. Vedenottopaikka sijaitsee Norvionväylässä Kemijärven ylittävän sillan pohjoispuolella, mistä vedet johdetaan Patojärven kautta putkilinjaa pitkin tehtaalle. Putkijohtojen rakentaminen vesistöön aiheuttaa vesistön väliaikaista samenemista. Sameneminen johtuu pääasiassa puhtaiden maa-ainesten huuhtoutumisesta veteen työn aikana. Ongelmallisen pohjasedimentin osuus on tutkimuksen mukaan pieni ja havaitulla osuudella Patojärvessä noin puolessa osassa liukenemista veteen ei juuri synny, kun työ tehdään alivedenaikana ns. kuivatyönä. Puolet Patojärven alueen kaivutöistä tehdään ns. märkätyönä, jolloin maa-ainesten liukenemista voi syntyä. Kun vesistön vedenpinta on alarajalla, voidaan osittain käyttää myös työaikaisia patoja vähentämään samenemista. Työpadot voidaan varustaa suodatinkankailla, jotka estävät osittain hienoaineksen kulkeutumisen padon läpi. Vedenottokanava Kemijoen pääuomasta on rakennettu vuonna 1965 Pohjois-Suomen vesioikeuden antaman luvan (Dnro 1/193/1-62 n:o 76/64/I, lupaehto 1) mukaisesti. Vuonna 1965 rakennettu pengertie vanhalle pumppaamolle on tässä yhteydessä tarkoitus katkaista ruoppaamalla tulokanavan leveydeltä ja syvyydeltä niin, että Kemijoen pääväylän ja Norvionväylän välille syntyy yhteys. Vanhan pengertien katkaisu ja kohdan ruoppaaminen voidaan suorittaa sekä talvi- että kesätyönä. Talvityönä tehtäessä noin puolet massoista voidaan kaivaa kuivana ja siirtää ilman samenemista läjityspaikkaansa. Vuonna 1965 rakennetun pengertien kohdalla maa-ainekset ovat todennäköisesti puhtaita pengermaita. Myös penkereen alla oleva järven pohja on todennäköisesti puhdasta maa-ainesta. Vesistön samenemisen laajuutta voidaan hillitä asentamalla puomitus Norvionväylään siltojen kohdalle. Pengertien massojen läjitysalueen pengerryksen rannat verhoillaan suodatinkankaalla ja kiviverhouksella, mikä vähentää oleellisesti veteen kohdistuvaa samenemaa. Valmisteluluvan myöntämisen edellytykset Putkityöt muodostavat laajan kokonaisuuden, joka on tehtävä yhtenä työsuorituksena kaikkien putkien osalta. Kokonaisuus sisältää vedenotto-, jäähdytys- ja jätevesiputket oheistöineen. Kyseessä olevat rakennustyöt

14 14 ovat vuodenaikariippuvaisia osa töistä soveltuu parhaiten talvella suoritettavaksi, ja osa kesällä suoritettavaksi. Työsuorituksen aikataulutuksessa on otettava huomioon myös vesistön säännöstely. Jotta työ voidaan suorittaa kaikkine valmistelutöineen optimaalisesti niin teknisesti kuin ympäristövaikutusten osalta, tulee rakennustöille varata riittävästi aikaa. Hakija pitää putkitöitä varten haettavaa valmistelulupaa tarpeellisena edellä esitetyn rakentamisen suositeltavan vaiheistamisen vuoksi. Valmisteluluvalla voidaan tosiasiallisesti paremmin hallita ja vähentää ympäristövaikutuksia, kun rakennustyöt voidaan suorittaa oikea-aikaisesti riittävän pitkällä aikavälillä. Näin ollen valmisteluluvan myöntämisellä on hakijan käsityksen mukaan perusteltu syy. Putkitöiden suorittamisella ei ole vaikutusta vedenkorkeuksiin tai virtaamiin eikä sen rakentamisella voida katsoa aiheutuvan huomattavaa haittaa muulle vesien käytölle tai luonnolle ja sen toiminnalle. Vesistöjen rannat verhoillaan kaivannon kohdilta suodatinkankaalla ja kiviverhouksella eroosion ehkäisemiseksi. Vesistön pohjaan ulkopuolisen painotuksen avulla asennetut putket poistettaisiin ja ohjattaisiin uusiokäyttöön, mikäli lupa kumottaisiin tai sen ehtoja muutettaisiin. Kaivetut putket jäisivät vesistöön. Niistä ei aiheudu ympäristöhaittaa, sillä ne on sijoitettu pohjan tason alapuolelle. Hakijan käsityksen mukaan vesistöön ei synny merkittävää muutosta vanhan pengertien ruoppauksen johdosta. Vanhan Stora Enson vedenottamon vedenottokanavan yhdistäminen Norvionväylään ei arvioida vaikuttavan haitallisesti virtaamiin. Vedenkorkeuksiin sillä ei ole vaikutusta, koska vedenkorkeus määräytyy Kemijärven säännöstelyohjelman mukaisesti. Yhdistäminen varmistaa aliveden aikana vedenottoputkelle tulevan veden määrää ja laatua. Pelkästään Norvionväylän virtaama voi alivedenaikana heikentää vedenlaatua ja lisätä virtausnopeutta vedenottamon lähialueella Norvionväylässä. Pääuomasta tuleva lisävesi vähentää Norvionväylästä otettavan veden osuutta ja hillitsee Norvionväylän virtausnopeutta. Vedenpinnat Pääväylässä ja Norvionväylässä ovat aina samat, joten paine-eroa ei synny. Myös vesistön pohjan taso kanavassa ja Norvionväylässä on samalla tasolla. Hakija esittää, että mikäli lupapäätöstä ei saada tai sen ehtoja muutetaan, kanavan ruoppausta ei ennallistettaisi. Ruoppaaminen palauttaa vesistön lähemmäksi sitä tilannetta, mikä vesistössä vallitsi ennen vanhan tehtaan tarpeisiin tehtyjä vesirakennustöitä. Hakija katsoo, että ennallistaminen kuormittaisi vesistöä turhaan. Mikäli lupaviranomainen katsoo, että valmistelulupa edellyttää ennallistamisvelvoitteen asettamista luvan mahdollisen muuttumisen varalta, hakija haluaa todeta, että kanavan ruoppaamista edeltävä tila kuitenkin olisi olennaisilta osin palautettavissa. Tällöin ruopatut massat voitaisiin palauttaa paikoilleen. Hakija katsoo, että valmisteluluvan myöntämisen edellytykset myös vedenottokanavan muutoksen osalta täyttyvät ja valmistelulupa voidaan myöntää.

15 15 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET JA KAAVOITUSTILANNE Ympäristövaikutusten arviointi Biojalostamon ympäristövaikutusten arviointiselostus (YVA) valmistui maaliskuussa Yhteysviranomaisena Lapin ELY-keskus antoi arviointiselostuksesta lausunnon, jossa toteaa arviointiselostuksen täyttävän ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain asettamat vaatimukset. ELY-keskus totesi lausunnossaan, että hankkeen jatkosuunnittelussa tulee esittää ja tarkastella tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin muun muassa seuraavat asiat: - Putkien asentamista ja muuta vesirakentamisesta koskevat suunnitelmat, mukaan lukien suunnitelmat vesirakentamisesta aiheutuvien haittojen estämis- ja lieventämistoimenpiteistä ja vaikutusten tarkkailusta - Maasiirtotöiden, kallion louhinnan ja murskauksen, varsinaisen laitosrakennuskohteiden toteutussuunnitelmat, mukaan lukien suunnitelma toimenpiteiksi rakentamisaikaisten melu-, pöly- pakokaasupäästöjen ja niistä aiheutuvien haittojen vähentämiseksi ja työmaa-alueiden jäte- ja jätevesihuollon järjestämiseksi - Hankekuvaukset ja suunnitelma kaikkien keskeisten päästöjä sekä haitallisia ympäristövaikutuksia tai niiden vaaraa aiheuttavien toimintojen ja tekijöiden osalta - Yksityiskohtaiset suunnitelmat päästöjen rajoittamistoimenpiteistä - Yksityiskohtaiset suunnitelmat haitallisten vaikutusten lieventämistoimenpiteistä - Kaatopaikka-asetuksen mukaisesti tehty jätteiden kaatopaikkakelpoisuuden määrittely ja yksityiskohtainen tehdaskaatopaikan suunnitelma - Tarkennetut päästöjen vaikutuskuvaukset ja -arvioinnit - Arvio toimintaan liittyvistä riskeistä, onnettomuuksien estämiseksi suunnitelluista toimista sekä toimista häiriötilanteissa taikka arvion sisältävä ympäristönsuojelulain 15 :n mukainen varautumissuunnitelma - Yksityiskohtainen käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailusuunnitelma Vesilain 2 luvun 11 :n mukainen lupa Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on antamallaan päätöksellä nro 44/2018/2 myöntänyt Boreal Bioref Oy:lle poikkeuksen vesilain 2 luvun 11 :ssä mainitusta lähteiden luonnontilan vaarantamista koskevasta kiellosta. Poikkeus koskee päätöksen liitteessä 2 esitettyjä lähteitä Päätöksessä on määrätty, että lähteiden hävittämisen aiheuttaviin rakentamistoimiin ei saa ryhtyä ennen kuin samalle alueelle sijoittuvan biojalostamon ympäristö- ja vesitalouslupa on lainvoimaisesti ratkaistu tai luvan saajalle on myönnetty oikeus tehtaan toiminnan aloittamiseen muu-

16 16 toksenhausta huolimatta. Vaasan hallinto-oikeus ei muuttanut aluehallintoviraston ratkaisua antamassaan päätöksessä nro 19/0090/2. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä on valitettu korkeimpaan hallintooikeuteen. Luonnonsuojelulain 49 :n mukainen poikkeuslupa Lapin ELY-keskus on antamallaan päätöksellä (LA- PELY/3208/2018) myöntänyt Boreal Bioref Oy:lle luvan luonnonsuojelulain 49 :n perusteella luontodirektiivin liitteen IV (b) lajin lapinleinikin (Ranunculus lapponicus) esiintymän hävittämiselle päätöksen liitteessä 1 esitetyiltä lapinleinikkiesiintymiltä Kemijärvelle suunnitellun biojalostamon hankealueelta. Päätöksen lupamääräyksessä 2 edellytetyn yksityisen luonnonsuojelualueen perustamispäätöksen tulee olla lainvoimainen. Kaavoitus Maakuntakaava Ympäristöministeriö on vahvistanut voimassa olevan Itä-Lapin maakuntakaavan, jossa on huomioitu vanha tehdasalue. Maakuntakaava on saatavilla Lapin liiton internetsivuilla ( Seuraavassa kuvassa on ote voimassa olevasta Itä-Lapin maakuntakaavan kaavakartasta. Voimassa olevassa maakuntakaavassa hankealue on maa- ja metsätalousvaltaista aluetta (M) sekä pieneltä osin teollisuus- ja varastoaluetta (kaavamerkintä T). Lisäksi aluetta koskevat merkinnät maaseudun kehit-

17 17 tämisen kohdealueesta (kaavamerkintä mk) ja matkailun vetovoima-alueesta, matkailun ja virkistyksen kehittämisen kohdealueesta (mv). Alueen eteläpuolella kulkee Barentsin käytävä, valtakunnallisesti tärkeä kansainvälinen liikennekäytävä (bk). Hankealueen eteläpuolelta kulkee moottorikelkkailureitti. Rovaniemen ja Itä-Lapin uusi maakuntakaavaehdotus on vireillä ja biojalostamohanke on huomioitu maakuntakaavatyössä. Uusi Itä-Lapin maakuntakaavaehdotus on ollut nähtävillä ja sitä on tarkistettu saatujen muistutusten perusteella loppuvuodesta Kaavaehdotuksessa hankealuetta koskevat merkinnät ovat pitkälti yhtenevät voimassa olevan maakuntakaavan kanssa. Teollisuus- ja varastoalue (T 712, Patokankaan teollisuusalue) on kaavassa osoitettu aiempaa laajempana kattaen koko hankealueen. Yleiskaava Patokankaan teollisuusalueen yleiskaava on valmistunut ja saavuttanut lainvoiman Ote Patokankaan yleiskaavan kaavakartasta on esitetty alla olevassa kuvassa. Asemakaava Biojalostamon toiminta sijoittuu yleiskaavaehdotuksessa teollisuus- ja varastoalueelle, jolle saa sijoittaa merkittävän, vaarallisia kemikaaleja valmistavan tai varastoivan laitoksen (T/kem). Kaavamääräysten mukaan toimintoja alueelle suunniteltaessa tulee melun sekä muiden haitallisten päästöjen torjuntaan sekä niiden leviämisen estämiseen kiinnittää erityistä huomiota. Patokankaan asemakaava on hyväksytty Asemakaavassa alueelle on osoitettu kuusi aluetta (/s -katkoviivamerkintä), jolla ympäristö säilytetään. Kyseinen merkintä tarkoittaa vesilain 2 luvun 11 mukaisia

18 18 arvokkaita pienvesiä, joiden suojelusta poikkeamiseen tulee hakea vesilain 2 luvun 11 :n mukainen poikkeamislupa viranomaiselta. Asemakaavassa alueelle on myös osoitettu kolme suojelukohdemerkintää, joka osoittaa luontodirektiivin mukaisen kasvilajin (Lapinleinikki) esiintymän, jonka suojelusta poikkeamiseen tulee hakea luonnonsuojelulain 49 :n mukainen poikkeamislupa viranomaiselta. Asemakaavassa on biotuotetehtaan alueelle osoitettu melua määräävä määräysteksti, jonka mukaan laitoksen aiheuttama melutaso ei saa ylittää melun A-painotetun ekvivalenttitason (L Aeg) päiväohjearvoa (klo 7 22) 55 db eikä yöohjearvoa (klo 22 7) 50 db. LAITOKSEN TOIMINTA Rakennukset, laitteistot ja rakenteet Biojalostamon tontille sijoittuvat seuraavat osaprosessit ja yksiköt: - Puukentät (noin m 2 ) - Punnitusasema - Kuorimo/haketus/jäänpoisto/hakkeen seulomo - Hakkeen vastaanotto - Hakevarasto - Kuorivarasto - Kuorikuivain ja kuoren kaasutin - Kemikaalinpurkupaikka ja kemikaalivarasto - Massatehdas ja keittämö (korkeus noin 30 m, jatkuvatoimisen keittimen korkeus noin 55 m) - Valkaisutornit (korkeimpien korkeus alle 45 m) - Haihduttamo - Kaustistamo ja meesauuni - Sellun kuivaamo - MCC-laitos - Lopputuotteiden varasto - Toimisto-/ohjausrakennus - Vesilaitos - Soodakattila (korkeus 72 m), biomassakattila (korkeus 35 m) ja turbiinisali - Savupiippu (soodakattilan, meesauunin ja biomassakattilan savukaasuille, korkeus 110 m) - ClO 2-laitos - Tärpätin varastointi ja lastaus kv kytkentäasema - Jätteiden käsittelyalue - Raakavesipumppaamo - Jätevedenpuhdistamo, varo- ja tasausaltaat, saostuskaivot - Putkisillat - Huoltorakennus

19 19 Alla olevassa kuvassa esitetään toimintojen sijoittuminen laitosalueelle: Olemassa olevaa ratayhteyttä jatketaan suunnitelmien mukaisesti tehdasalueelle siten, että uusi rata kulkee tehdasalueen länsilounaispuolella selluvarastolle. Puuraaka-aineiden varastointi- ja käsittelyalue asfaltoidaan pääosin ja viemäröidään. Hulevedet puunkäsittelyalueilta laskeutetaan ja suodatetaan ennen niiden johtamista vesistöön. Prosessilaitteiden rakennukset ja katetut varastot rakennetaan betoniperustuksille. Laitosalueen päätiet asfaltoidaan. Toimintojen alustava sijoittuminen on esitetty layout-piirroksessa päätöksen liitteessä 4. Toimintojen sijoitusratkaisujen perustelut Tehtaan sijoittuminen vanhan Stora Enson sellutehtaan tontin pohjoispuolelle on rakentamisen ja toiminnan kannalta perusteltu valinta: esimerkiksi olemassa olevaa raideyhteyttä voidaan hyödyntää sellun kuljettamiseen. YVA-prosessin yhteydessä tarkasteltiin kahta sijoitusmahdollisuutta valitulla tontilla, pohjoisempaa ja eteläisempää sijoittelua. Valinta päätyi pohjoiseen sijoitteluun, koska maanrakennustyöt ovat vähäisempiä ja kovimmat melunlähteet voidaan sijoittaa kauemmaksi asutuksesta. Myös liikenneviraston lausunto YVA-prosessin aikana suositteli pohjoista sijoittumisvaihtoehtoa puuterminaalin liikenteen ja turvallisuuden kan-

20 20 nalta. Toimintojen sijoittelu laitosalueella on suunniteltu siten, että prosessi voidaan pitää häiriöttömänä ja että etäisyydet toimintojen välillä olisivat mahdollisimman pienet. Puukuljetukset alueelle hoidetaan pääosin rekkaliikenteenä. Raskas liikenne ja kevyt liikenne pidetään laitosalueella erillään: Terminaalitieltä tehdään erilliset liittymät raskaalle ja kevyelle liikenteelle. Kuljetukset on pyritty pitämään erillään myös muista prosesseista. Kuori- ja hakevarastot on sijoitettu lähelle kuorimoa ja haketinta, jotta kuljettimet voidaan pitää lyhyinä, mutta kuitenkin siten, että kuljettimien nostokulmat ovat toteutuskelpoiset. Myös ostohakkeen vastaanotto on sijoitettu lähelle hakevarastoa muiden prosessien ulkopuolelle. Varastoista kuori ohjataan kuorikattilalle ja kaasutuslaitokselle ja hake keittämölle kuljettimilla. Kuitulinja ulkona olevine säiliöineen ja reaktoreineen on sijoitettu siten, että keitetty sellu ohjataan suoraan kuitulinjalta kuivaamolle ja paalaamolle. Paalattu sellu on tarkoitus lastata suoraan junanvaunuihin, mutta lastaamon yhteydessä sijaitsee myös pieni selluvarasto. Laitosalueelle jatkettava rautatieosuus on linjattu kiertämään tehtaan selluvarastolle tontin lounaisosan kautta. Ohjaus- ja toimistorakennus sijaitsee lähellä kuitulinjaa ja haihduttamoa, jolloin näihin yksikköihin on ohjaamosta optimaalinen etäisyys. Ohjaamo sijaitsee myös lähellä parkkialuetta. Keitto-, valkaisu-, kuivaus- ja lastausprosessit on sijoitettu tehdasalueelle siten, että raaka-aineet ja tuotteet saadaan kuljetettua prosessiin tai prosessista mahdollisimman tehokkaasti. Mikrokiteinen selluloosa valmistetaan kuitulinjalta tulevasta sellusta, joten MCC-laitos on kuitulinjan yhteydessä. Kemikaalien talteenotto- ja lipeänkäsittely-yksiköt on tarkoituksenmukaista sijoittaa lähelle kuitulinjaa, koska kemikaalikierto kuitulinjan, haihduttamon, soodakattilan ja kaustistamon välillä edellyttää lyhyitä siirtomatkoja. Toisaalta kaikki polttoprosessit on sijoitettu lähelle toisiaan, jotta palokaasut saadaan yhteiseen piippuun lyhyellä siirtomatkalla ja turbiinirakennus puolestaan sijoittuu soodakattilan ja biomassakattilan yhteyteen. Biomassakattila tuottaa höyryä yhteiselle turbiinille soodakattilan kanssa, joten kattila sijoittuu soodakattilan välittömään läheisyyteen. Myös savupiippu sijaitsee kattilalaitoksien yhteydessä. 110 kv kytkentäasema on sijoitettu turbiinirakennuksen yhteyteen. Meesauuni ja kaustisointi muodostavat kalkkikierron, joten meesauuni on sijoitettu kaustisoinnin viereen. Kaasutusprosessilla tuotetaan uusiutuvaa polttoainetta meesauunille, joten kuoren kuivaus ja kaasutus sijaitsevat meesauunin lähellä. Laitoksen apuprosesseja on sijoitettu turvaetäisyyksien päähän prosesseista ja asutuksesta. Klooridioksidilaitos sijaitsee melko keskellä laitosaluetta noin 600 metrin etäisyydellä lähimmästä asutuksesta. Klooridioksidilaitoksen sijoittelu laitosalueella määritellään yhteistyössä viranomai-

21 21 sen kanssa kemikaaliluvan yhteydessä. Laitoksen sijainnissa on huomioitu myös putkisiltayhteydet ja hyvät kuljetusyhteydet. Happirekat eivät kulje tehdasalueen läpi, vaan ajoreitti happisäiliöille kiertää päätoiminnot. Kemikaalien purku ja varastointi on sijoitettu junaraiteen yhteyteen 700 metrin päähän lähimmästä asutuksesta. Tärpätti varastoidaan ja lastataan lähellä kuitulinjaa. Vaaka-asema sijoittuu raskaan liikenteen tuloväylälle. Tehdasprosessit yhdistetään toisiinsa arviolta 2,5 kilometrin mittaisilla putkisiltayhteyksillä. Tehtaan kemiallinen vedenkäsittely tehdään tehdasalueen keskellä lähellä käyttöpaikkoja. Jätevedenkäsittely on sijoitettu Kemijoen rannalle mahdollisimman lyhyiden pumppausmatkojen vuoksi. Jätteiden läjitykselle on alustavasti suunniteltu 2,2 ha laajuinen alue tehdasalueen pohjoisosassa. Kyseinen alue on metsän vieressä, riittävän etäisyyden päässä puuterminaalista sekä asutuksesta. Tämä sijoitusvaihtoehto oli myös liikenneviraston YVA-selostukseen antamassa lausunnossa suositeltu sijoitusvaihtoehto. Läjitysalueen yhteyteen on suunniteltu noin 1 hehtaarin suuruinen jätteiden esikäsittely-/varastointialue. Yleiskuvaus toiminnasta Biojalostamoon kuuluvat toiminnot on esitetty pääpiirteittäin alla olevassa kuvassa: Sinisellä taustavärillä on kuvattu sellutehtaan kuitulinjaan liittyvät toiminnot puun käsittelystä kuivaamolle. Punaisella värillä on esitetty talteenottolinjan toiminnot. Vihreällä värillä on kuvattu energian tuotantoon liittyvät biomassakattila sekä turbiinigeneraattori.

22 22 Mikrokiteisen selluloosan valmistus on sellunvalmistukseen liittyvä lisäprosessi, joka on esitetty kaaviossa keltaisella värillä. Biojalostamon toimintaan kuuluvat myös ruskealla värillä esitetty sivuvirtojen ja jätteiden käsittely. Tuotteet ja tuotanto Tuotteet Biojalostamon päätuotteita ovat valkaistu havupuusulfaattisellu ja liukosellu. Päätuotteiden lisäksi muita valmistettavia biotuotteita ovat mikrokiteinen selluloosa (MCC), tärpätti sekä mäntyöljy. Biojalostamon toiminnasta syntyy myös muita sivuvirtoja, jotka pyritään mahdollisuuksien mukaan toimittamaan hyötykäyttöön esimerkiksi maanparannusaineeksi. Suunniteltavan tehtaan tuotantokapasiteetti on maksimissaan noin tonnia valkaistua havusellua vuodessa. Prosessitekniset ratkaisut mahdollistavat joustavan tuotannon havusellun ja liukosellun kesken. Mikrokiteisen selluloosan (MCC) valmistus on selluntuotantoon nähden erillinen prosessi. Havusellu ja liukosellu on suunniteltu tuotettavaksi vuorotellen noin 5 10 päivän sykleissä. Havusellun mitoitettu päivätuotanto on tonnia sellua ja liukosellun tuotannossa mitoitustuotanto on tonnia sellua. MCC:n mitoitustuotanto on 117 t/vrk. Biojalostamon tuotteet on esitetty alla olevassa taulukossa: Tuote Päätuotteet Valkaistu havupuusellu t/v Liukosellu t/v Sivutuotteet Tärpätti t/v Sähkö MWh/v Biotuotteet Mikrokiteinen selluloosa t/v Sivuvirrat maanparannusaineeksi t/v Sivutuotteet Sivutuotteina tehtaalla tuotetaan talteenoton kalkkijakeita, sähköä ja tuhkajakeita. Sähköä tuotetaan valtakunnanverkkoon (750 GWh/v). Talteenottolinjalta poistetaan normaalisti lähinnä kalkkipölyä (meesauunin lentotuhkaa), jonka määräksi arvioidaan noin tonnia vuodessa. Poltettua kalkkia tai meesaa (sammutettua kalkkia) voidaan poistaa merkittävämmissä häiriötilanteissa. Sellunvalmistuksen kalkkijakeet alittavat lannoitevalmistelain haitallisten metallien enimmäispitoisuudet ja tavallisesti myös täyttävät edellytykset neutraloivasta kyvystä. Meesauunissa muodostuva poltettu kalkki palautetaan ensisijaisesti takaisin prosessiin valkolipeän valmistusta varten. Mahdollisesti prosessista poistettavaa poltettua kalkkia toimitetaan jätteitä ja pilaantuneita

23 23 maamassoja käsittelevälle yritykselle hyödynnettäväksi sellaisenaan stabilointiaineena. Meesauunin sähkösuotimilta kerättävä kalkkipöly palautetaan takaisin prosessiin/polttoon. Prosessihäiriöiden tai kalkkipölyyn kertyvien vierasaineiden takia poistettu kalkkipöly toimitetaan takaisin kalkintoimittajalle pigmentoinnin raaka-aineeksi. Kalkkipölyä hyödynnetään pigmentoinnin raaka-aineeksi sellaisenaan. Meesakalkkia poistetaan prosessista lähinnä häiriötilanteissa ja mahdollisesti viherlipeäsakan pinnoitteena. Lähtökohtaisesti kalkin poisto prosessista pyritään tekemään muista kalkkijakeista. Soodakattilan lentotuhka johdetaan pääosin takaisin prosessiin sekoittamalla se mustalipeään haihduttamolla ennen lipeän syöttöä soodakattilaan, mutta osa rikkipitoisesta lentotuhkasta poistetaan prosessista. Poistettava tuhka, joka on pääosin veteen hyvin liukenevaa suolaa, käsitellään jätevedenpuhdistamolla veteen liettämällä. Biojalostamon soodakattilalta poistetaan tuhkaa arvion mukaan t/v. Tuhkanpoiston tarve on suuri, koska tehdas käyttää raaka-aineenaan havupuuta ja prosessiin kertyy rikkiä useista lähteistä. Energiantuotannossa muodostuu biomassakattilan tuhkaa t/v ja kaasuttimen tuhkaa t/v. Biomassakattilan ja kaasuttimen tuhkaa pyritään toimittamaan hyötykäyttöön esim. maanparannusaineena. Kaasuttimen tuhka soveltuu myös maatalouskäyttöön ja maarakentamiseen. Sellutehdas Sellutehdas voidaan jakaa kahteen erilliseen päälinjaan: kuitu- ja talteenottolinjaan. Kuitulinjalla puuraaka-aine jalostetaan selluksi. Talteenottolinjan tehtävänä on kuitulinjalla käytettyjen keittokemikaalien ja mustalipeän lämpösisällön talteenotto. Kuitulinja Kuitulinjan pääprosessit sisältävät seuraavat vaiheet: - Puun käsittely: kuorinta, haketus, varastointi ja seulonta - Keittoprosessi, ruskean massan pesu, happidelignifiointi ja lajittelu - Massan ECF-valkaisu (ECF = elemental chlorine free) - Kuivaus, paalaus kuljetuksia varten ja varastointi Puunkäsittely Puuraaka-aine (kuitupuu ja hake) kuljetetaan tehtaalle pääasiassa rekoilla. Autokuormista puu puretaan joko suoraan kuorintalinjalle tai puukentälle varastoon. Kuorellinen puu kuoritaan kuorimarummuissa. Kuorimon kuljetin on varustettu jäänpoistolla ja talviaikaan kuoriaines sulatetaan ennen kuorintaa lämpimän veden avulla. Kuorimorummuissa syntyvää pölyä poistetaan joko pölynpoistosykloneilla tai alipaineimulla. Jäänpoisto-osio on katettu ja yhdistetty kuorimorumpuun.

24 24 Kuorittu kuitupuu viedään kuljettimella pesuun ja hakettamolle haketettavaksi. Kuori kerätään talteen kuorivarastoon. Tuotettu hake varastoidaan yhdessä kasassa. Myös ostohake varastoidaan omassa hakekasassaan. Hakekasoilta hake siirretään kuljettimilla keittoprosessiin. Ennen keittoprosessiin siirtämistä hake seulotaan. Kuori, tikkuhakkeet ja pöly voidaan kaasuttaa tuotekaasuksi, jota käytetään meesauunin lämmittämiseen tai polttaa biomassakattilassa. Keittoprosessi ja happivalkaisu Keittämöllä haketta keitetään sulfaattimenetelmällä alkalisessa keittoliemessä korkeassa lämpötilassa. Keittoprosessissa on tarkoitus liuottaa puun kuituja sitovaa ligniiniä, jotta kuidut saadaan erotettua toisistaan ja ligniinistä. Sulfaattikeitossa keittoliemenä käytetään valkolipeää, joka muodostuu pääasiassa vedestä, natriumhydroksidista (NaOH) ja natriumsulfidista (Na 2S). Keittoprosessiin lisätään myös mustalipeää. Hakkeen kuiva-aineesta osa ligniinistä ja osa hemiselluloosista liukenevat keiton aikana lipeään muodostaen mustalipeää. Keitossa erottuva mustalipeä johdetaan haihduttamolle. Selluloosa ja loput ligniinistä ja hemiselluloosista erottuvat kuitumassana, joka johdetaan pesuun ja valkaisuun. Keittämön ja happidelignifioinnin vaiheet on esitetty seuraavassa kuvassa: Keittämön prosessi on jatkuvatoiminen tai eräkeitto. Samalla tuotantolinjalla voidaan valmistaa vuorotellen sekä havu- että liukosellua. Liukosellun valmistus eroaa havusellun valmistuksesta siten, että ennen keittovaihetta suoritetaan hapan esihydrolyysi. Esihydrolyysivaiheen happamissa olosuhteissa puun hemiselluloosa liukenee. Esihydrolyysissä ei tarvita lisäkemikaaleja, koska puumateriaalista muodostuvat orgaaniset

25 25 hapot synnyttävät hydrolyysin aikana happamat olosuhteet. Esihydrolyysin tarkoitus on erottaa kuidusta hemiselluloosaa, jotta sen pitoisuus lopputuotteessa on mahdollisimman pieni. Liukosellua valmistettaessa varsinaisessa keittovaiheessa puun ligniiniä poistetaan enemmän, mikä vaatii myös enemmän keittokemikaaleja. Keitossa käytetyt kemikaalit palautetaan pääasiassa prosessiin kemikaalien talteenoton kautta: liukosellun tuotannossa tuoreen lipeän lisäystarve on mallinnuksien mukaan pienempi kuin havusellun tuotannossa, vaikka tehollisen emäksen määrä keitossa on suurempi hakemäärään nähden. Alkalin kulutus keittovaiheessa on siis liukosellun valmistuksessa suurempi, mutta arvioiden mukaan suurempi osuus keittokemikaaleista palautuu talteenotosta prosessiin. Kuitulinjalla hake ohjataan keittoon hakesiilosta. Hakesiilo on eristetty ulkoilmasta läppärakenteella, joka estää hönkien pääsyn siilosta ulkoilmaan. Lisäksi siiloa voidaan operoida pienessä alipaineessa, millä osaltaan estetään hönkien karkaamista syöttöjärjestelmän kautta. Höngät ohjataan tarvittaessa hajukaasujen keräilyyn. Siiloa lämmitetään esimerkiksi reboilerin tuottamalla höyryllä tai tuoreella matalapainehöyryllä. Keittämöllä hakkeen sisältämä tärpätti erottuu kaasuna. Keitossa muodostuvan ja erotetun kuuman mustalipeän lämpöenergia otetaan talteen ja hyödynnetään valkolipeän lämmittämiseen, minkä jälkeen mustalipeä johdetaan haihduttamoon. Keiton jälkeen massa johdetaan valkaisemattoman massan eli ruskean massan pesuvaiheeseen. Pesun avulla sellusta poistetaan keittolipeää ja liuennutta orgaanista ainesta. Pesty massa johdetaan kaksivaiheiseen happidelignifiointiin, jossa massaa edelleen delignifioidaan. Liukosellun happidelignifioinnissa puun ligniiniä poistetaan enemmän verrattuna havusellun valmistukseen, mikä vaatii myös tavallisesti enemmän kemikaaleja tai muuten intensiivisemmän prosessin kuten korkeammassa lämpötilassa suoritetun reaktion. Happidelignifioinnin jälkeen massasta erotetaan oksat ja massa lajitellaan. Oksat palautetaan keittoprosessiin ja lajittelun pääasiassa muovia ja prosessiin kuulumattomia asioita sisältävä rejekti pyritään hyödyntämään tai vaihtoehtoisesti ohjataan kaatopaikalle. Lopuksi massa johdetaan pesun kautta ruskean massan varastotorneihin. Valkaisu Keitto-, pesu- ja happivaiheista huolimatta massaan jää jonkin verran ns. jäännösligniiniä, joka muodostaa väriä aiheuttavia yhdisteitä. Valkaisuprosessissa sellumassasta poistetaan kemikaalien avulla näitä yhdisteitä ja ligniiniä. Valkaisua edeltävä happidelignifiointi vähentää valkaisukemikaalien käyttötarvetta ja pienentää siten puusta liukenevista aineksista ja kemikaaleista aiheutuvaa jätevesikuormaa. Valkaisu perustuu ECF-valkaisuun (elemental chlorine free, esim. klooridioksidilla tehtävä valkaisu), joka voidaan toteuttaa kolmi- tai nelivaiheisena. Valkaisu suoritetaan vaiheittain, jotta sellun lujuusominaisuudet

26 26 säilyisivät käsittelystä huolimatta laadukkaina. Valkaisuvaiheet toteutetaan erillisissä torneissa ja valkaisuvaiheiden välillä massa pestään. Valkaisun vesikierrot pyritään optimoimaan siten, että vettä käytettäisiin mahdollisimman vähän ja COD-päästöt minimoituisivat. Valkaisuprosessin periaate on esitetty alla olevassa kuvassa: Valkaisussa lisättävät kemikaalit ovat klooridioksidi (ClO 2), vetyperoksidi (H 2O 2), happi (O 2), natriumhydroksidi eli lipeä (NaOH), hapetettu valkolipeä, rikkihappo (H 2SO 4), magnesiumsulfaatti (MgSO 4) ja natriumbisulfiitti (NaHSO 3). Valkaisussa tarvittava klooridioksidi ja mahdollisesti myös käytettävä happi valmistetaan tehdasalueella. Sellun kuivaus ja paalaus Ennen valkaistun sellun kuivausta siitä erotetaan kuitukimput, hiekka ja muut epäpuhtaudet. Lajittelussa tai sihtauksessa prosessiin kuulumattomista asioista erotetaan kuitujäämät ja viimeisestä vaiheesta hiekanerottimilta tuleva rejekti käsitellään jätteenä. Kuivauskoneella sellusta poistetaan vettä ensin viiralla alipaineen avulla ja sen jälkeen puristamalla massaa mekaanisesti noin 50 %:n kuiva-ainepitoisuuteen. Sellun kuiva-ainepitoisuutta nostetaan edelleen noin 90 %:n kuiva-ainepitoisuuteen haihduttamalla massan sisältämää vettä kuivauskaapissa kuuman ilman avulla. Kuivauksen jälkeen sellu leikataan arkeiksi. Paalaamossa on yksi tai kaksi paalauslinjaa, jolla selluarkit kootaan suurpaaleiksi. Lopuksi sellupaalit siirretään selluvarastoon odottamaan kuljetusta. Kuivauskone varustetaan lämmön talteenotolla.

27 27 Sellun varastointi ja kuljetukset Sellutuotteet lastataan varastosta suoraan junaan, jolla ne kuljetetaan Kemin ja Oulun satamiin. Varastokapasiteettia on noin viikon havusellun tuotantoa vastaavalle määrälle. Varasto on yhteinen sekä sellu- että MCC-tuotteille. Pääsääntöisesti sellutuotteet kuljetetaan satamaan välittömästi. Talteenottolinja ja energian tuotanto Talteenottolinjaan ja energiantuotantoon kuuluvat mustalipeän haihduttamo ja mäntyöljykeittämö, soodakattila, kaustisointi ja meesauuni, kuoren kuivain ja kaasutin, biomassakattila sekä turbiinigeneraattori. Haihduttamo Haihduttamossa väkevöidään keittämön mustalipeä ja MCC-tuotantolinjan hydrolysaatti, sekä kuoripuristimen suodos. Haihduttamolle tulevan laihamustalipeän kuiva-ainepitoisuus on noin 15 % ja soodakattilalle poltettavaksi menevän mustalipeän kuiva-ainepitoisuuden tavoitearvo haihduttamon jälkeen on vähintään 82 %. Haihduttamon energianlähteenä käytetään tehtaan soodakattilan ja biomassakattilan tuottamaa höyryä. Laihamustalipeän säiliöissä on sellunvalmistusprosessin tyypilliseen mitoitukseen nähden suurempi tilavuus, jotta liukosellutuotannon aikana syntyvälle suuremmalle mustalipeä-määrälle on riittävästi varastokapasiteettia. Suurempi varastokapasiteetti tasoittaa haihduttamon ajoa ja mahdollistaa suuremman liukosellun tuotannon. Alla olevassa kuvassa on esitetty haihduttamon periaatekaavio:

28 28 Haihduttamo on 7-vaiheinen. Ensimmäinen vaihe muodostuu kolmesta rinnakkaisesta vaiheesta. Jokaiseen vaiheeseen kuuluu haihdutin eli pintalämmönvaihdin. Ensimmäisen vaiheen haihduttimeen syötetään tuorehöyryä. Haihduttimessa mustalipeästä haihtuu sekundääristä höyryä, joka käytetään lämmönlähteenä seuraavan vaiheen haihduttimessa. Sekundäärihöyry sisältää runsaasti hajurikkiyhdisteitä, eli TRS-yhdisteitä (Total Reduced Sulphur), ja lauhtuessaan siitä muodostuu likaislauhdetta. Mustalipeästä lauhdutettu, eri vaiheissa haihtunut vesihöyry muodostaa erilaisia lauhdefraktioita, joita käytetään tehtaalla eri kohteissa puhtausasteesta riippuen niin sanottuna sekundäärilauhteena. Haihduttamon puhtainta lauhdetta käytetään kuitulinjalla ruskean massan pesussa ja muita lauhdejakeita soodasakan pesussa kaustistamolla. Likaislauhde puhdistetaan stripperissä vastavirtaan virtaavan höyryn avulla. Stripperin kaasut johdetaan metanolin nesteytyslaitokselle. Likaislauhteesta otetaan talteen väkeviä hajukaasuja, jotka poltetaan soodakattilassa tai käsitellään varojärjestelmissä. Lauhteesta erotetaan ja otetaan talteen myös tärpättiä, joka voidaan polttaa esimerkiksi meesauunilla. Haihduttamon säiliöissä mustalipeästä erottuu puun uuteaineista peräisin oleva suopa, josta valmistetaan haihduttamon yhteydessä mäntyöljyä. Suopa erkaantuu lipeäsäiliöiden pinnoille, mistä se johdetaan suovan erotus- ja tasaussäiliöiden kautta mäntyöljyn palstoitukseen. Prosessiin kuulumattomien aineiden rikastumista prosessiin kontrolloidaan poistamalla soodakattilasta lentotuhkaa. Soodakattila ja turbiini Haihduttamolla väkevöity mustalipeä poltetaan soodakattilassa. Soodakattilan tehtävänä on kemikaalien talteenotto sekä prosessissa orgaanisen aineen palamisesta vapautuvan palamislämmön talteenotto. Soodakattilan alustava suunniteltu kapasiteetti on noin 3100 tds/vrk, mutta kapasiteettia voidaan suunnitellussa vielä muuttaa muiden prosessivaiheiden määrittyessä tarkemmin. Lipeässä olevat kemikaalit valuvat polttoprosessin aikana kemikaalisulana soodakattilan pohjalle, josta ne johdetaan sulan liuotukseen. Kemikaalisula sisältää natriumsulfidia, natriumkarbonaattia ja natriumsulfaattia. Sulan liuotuksessa muodostuu viherlipeää, joka kaustisoidaan valkolipeäksi. Soodakattilan toiminnan periaate on esitetty alla olevassa kuvassa:

29 29 Soodakattilassa lipeän orgaaninen aines palaa ja tuottaa lämpöä. Lämpö otetaan talteen soodakattilan vesihöyryjärjestelmässä kattilaveteen. Veden höyrystyessä muodostuu korkeapaineista höyryä, josta saadaan tuotettua sähköä turbiinin ja generaattorin avulla. Turbiinissa on lisäksi väliottoja, joista saadaan väli- ja matalapainehöyryä kattamaan tehtaan prosessien lämpöenergian tarve. Palamisessa muodostuvien savukaasujen sisältämä kiintoaine, lentotuhka, erotetaan sähkösuotimilla. Tuhka palautetaan pääosin prosessiin sekoittamalla se mustalipeään haihduttamolla ennen lipeän syöttöä soodakattilaan. Puhdistetut savukaasut johdetaan savupiipun kautta ulkoilmaan. Osa rikkipitoisesta tuhkasta poistetaan prosessista jätteenä. Lisäksi soodakattilassa poltetaan sekä laimeita että väkeviä lauhtumattomia hajukaasuja. Käynnistystilanteessa soodakattilalla poltetaan öljyä. Liukosellun valmistuksessa puusta saatavan sellun määrä (saanto) on selvästi alhaisempi kuin havusellua valmistettaessa. Esihydrolyysivaiheen, pidemmälle viedyn delignifioinnin ja suurempien kemikaaliannosten seurauksena kemikaalien talteenottoon päätyy tuotettua liukosellutonnia kohden enemmän sekä orgaanista että epäorgaanista kuiva-ainetta. Valkolipeän valmistus (kaustistamo) Kaustistamolla valmistetaan keittoprosessissa tarvittavaa valkolipeää soodakattilasta saatavan kemikaalisulan ja meesauunista saatavan kalkin avulla. Valkolipeän valmistuksen yhteydessä syntyy meesaa sekä liukenematonta kiintoainetta. Valkolipeän valmistukseen liittyvät vaiheet on esitetty alla olevassa kuvassa:

30 30 Ensin soodakattilasta talteen otettava kemikaalisula liuotetaan laihaan valkolipeään, jolloin saadaan viherlipeää. Viherlipeästä erotetaan kiintoaines, eli viherlipeäsakka. Viherlipeä johdetaan kaustistamolle, jossa se reagoi poltetun kalkin (CaO) kanssa muodostaen valkolipeää ja kalsiumkarbonaattia (CaCO 3), eli meesaa. Kalkkimaitoa sekoitetaan ja suodatetaan siten, että meesasakka saadaan erotettua valkolipeästä. Suodatettua valkolipeää käytetään sellun keittoprosessissa, ja meesa poltetaan meesauunissa. Ennen polttoa meesa pestään. Pesun suodoksena saadaan laihaa valkolipeää, joka kierrätetään takaisin soodakattilan kemikaalisulan liuotukseen. Kaustisointiosaston prosessivetenä käytetään haihduttamon likaislauhdetta. Kaustisointiosastolta tulevat laimeat hajukaasut johdetaan hajukaasujen keräilyyn. Valkolipeän varastointikapasiteettia on enemmän kuin tavanomainen selluprosessin mitoitus edellyttäisi, jotta kulutusta voidaan tasapainottaa liukosellun tuotannon aikana. Meesauuni Meesa palaa meesauunissa korkeassa lämpötilassa (noin 1000 C) kalsiumoksidiksi, eli poltetuksi kalkiksi. Meesauunin polttoaineena käytetään pääasiassa biomassan kaasuttimelta saatua rikitöntä tuotekaasua. Lisäja varapolttoaineena käytetään vähärikkistä kevyttä polttoöljyä. Meesaa kuivatetaan kuumilla savukaasuilla meesauunin syöttöpuolella. Meesa pestään ennen polttoa, mikä vähentää meesauunin päästöjä. Pesuprosessissa tuotetaan laihaa valkolipeää, mikä parantaa alkalikemikaalien talteenottoastetta. Meesauunin savukaasut puhdistetaan sähkösuotimella.

31 31 Meesauunin häiriöiden aikana meesa otetaan ulos pestynä kosteana meesana ja hyödynnetään maanparannusaineena. Meesauunin sähkösuotimilla muodostuvasta lentotuhkasta poistetaan pieni osuus prosessiin kuulumattomien aineiden rikastumisen estämiseksi. Poistettu kalkkipitoinen tuhka hyödynnetään ensisijaisesti maanparannusaineena tai voidaan läjittää kaatopaikalle, jos laatuvaatimukset jatkokäytölle eivät täyty. Natrium- ja rikkitaseiden hallinta Uuden tehtaan kemikaalikierron haasteita on rikin rikastumisen hallinta. Rikkipäästöt ilmaan ovat modernissa tehtaassa varsin alhaiset ja prosessiin voi kemikaalien myötä tulla tarvittavaa suurempia määrä rikkiä. Tällöin rikkiä täytyy poistaa prosessista. Rikkipitoisia kemikaaleja, joiden rikki päätyy kemikaalikiertoon, ovat mm. magnesiumsulfaatti (kuitulinja), rikkihappo (esim. mäntyöljykeitto ja klooridioksidin valmistus). Myös mikrokiteisen selluloosan valmistuksesta päätyy rikkiä kemikaalikiertoon, jos tuotettu hydrolysaatti ohjataan haihduttamolle. Lisäksi puun ja veden mukana tulee rikkiä. Rikin akkumuloitumiseen vaikuttaa lentotuhkan poistamisen prosessit ja rikkipitoisten kemikaalien käytön minimointi. Natriumtasetta hallitaan natriumpitoisilla korvauskemikaaleilla; ennen kaikkea natriumhydroksidilla. Natriumhydroksidia voidaan ottaa esimerkiksi happivaiheeseen hapetetun valkolipeän sijasta taseen niin vaatiessa. Natriumin luonnollisia poistumisreittejä kemikaalikierrosta ovat natriumin päätyminen valkaisuun ns. pesuhäviönä ja soodakattilan lentotuhkan osittainen poisto prosessista, millä estetään prosessiin kuulumattomien ja haittaavien aineiden rikastuminen prosessin sisällä. Soodakattilan sähkösuotimilta kerätty tuhka pääosin palautetaan prosessiin, mutta osittain lietetään jätevedenpuhdistamolle. Tässä yhteydessä tyypillisesti menetetään jonkin verran myös natriumia. Rikin kertymistä prosessiin voidaan rajoittaa käyttämällä hapetettua valkolipeää valkaisussa natriumhydroksidin sijasta. Kemikaalitasetta hallittaessa poistetaan natriumia muiden prosessiin kuulumattomien elementtien mukana. Tämä joudutaan korvaamaan natriumhydroksidin lisäyksillä prosessiin tarvittavan alkalipitoisuuden saavuttamiseksi. Liukosellun tuotannon vaikutus rikki-natriumtaseeseen tuotettua sellutonnia kohti: - Rikkihapon kulutus raakamäntyöljyn valmistuksessa: Raakamäntyöljyä oletetaan syntyvän puusta sama määrä kuin paperiselluakin valmistettaessa, mutta sellua syntyy vähemmän, joten sellutonnia kohden saadaan enemmän raakamäntyöljyä (15 20 %) ja sellutonnia kohden käytetään vastaavasti enemmän rikkihappoa ja siten sitä tulee hieman enemmän kiertoon ja poistuu enemmän sulfaattina jätevesissä

32 32 - Klooridioksidin tuotannossa syntyvä rikki: Klooridioksidia kuluu sellutonni kohden vähemmän (10 20%), joten klooridioksidin valmistuksesta tulevan rikin määrä on pienempi tuotettua sellutonnia kohden - jätevedenkäsittelyn neutralointikemikaalit: Tonnia kohden jätevesimäärä on suurempi, joten myös neutralointikemikaalien (rikkihappo ja lipeä) kulutus on suurempi. Toisaalta jäteveden kokonaismäärä on pienempi, joten keskimäärin neutralointikemikaalien kulutus on vastaavasti pienempi. Neutralointikemikaalien kulutus jätevesilaitoksella ph:n säätöön vaihtelee normaalisti enemmän kuin erot neutralointikemikaalien määrissä eri tuotelajien välillä. MCC:n valmistuksesta tulee hydrolysaatin muodossa talteenottoon rikkiä alle 0,5 kg/adt. Mikrokiteisen selluloosan valmistuksessa syntyvän hydrolysaatin ohjaaminen haihduttamolle kasvattaa lipeän lisäystarvetta hieman. Edellä mainittujen seikkojen vaikutukset kemikaalitaseen hallintaan ovat samat kuin mitä paperisellunkin valmistuksessa eivätkä vaadi muita erikoistoimenpiteitä. Esimerkkilaskelma mahdollisesta natrium- ja sulfaattitaseen hallinnasta on annettu alla olevassa taulukossa: Määrä (kg/adt) Pääasiallinen muoto S Na Lisäykset prosessiin Puu ja vesi 0,09 0,01 MgSO 4 happivaiheeseen MgSO 4 0,27 0,00 Mäntyöljyn tuotanto, H 2SO 4 H 2SO 4 3,53 0,00 ClO 2 -valmistuksen suola NaSO 4 2,93 4,21 MCC hydrolysaatti H 2SO 4 0,00 0,00 NaOH lisäys NaOH 0,00 11,63 Na 2SO 4 lisäys Na 2SO 4 0,00 0,00 Lisäykset yhteensä 6,82 15,85 Poistot prosessista Pesuhäviö 0,40 3,30 Soodakattilan ja meesauunin Pöly, SO 2, H 2S 0,15 0,10 kautta poistuva Kaustisoinnin lietteet ja meesan 0,18 0,25 poisto Soodakattilan tuhkan kiteytys 0,0 0,0 Hapetettu valkolipeä valkaisuun Valkolipeä 0,0 0,0 Hapetettu valkolipeä jäteveden Valkolipeä 0,87 3,00 neutralointiin Soodakattilan tuhkan lietto Na 2SO 4, 5,12 9,10 Na 2CO 3 Muut häviöt (vuodot, rejektit, 0,10 0,10 diffuusio) Poistot yhteensä 6,82 15,85

33 33 Kemikaalien tuotanto Klooridioksidin valmistus Laitosalueella valmistetaan klooridioksidia, joka on turvallisuussyistä valmistettava tehdasalueella. Valmistusprosessi tapahtuu klooridioksidireaktorissa, missä natriumkloraatista pelkistimen läsnä ollessa muodostuu klooridioksidikaasua. Reaktio edellyttää reaktorin lämmittämistä ja ph:n säätöä hapon avulla. Reaktorista tuleva klooridioksidikaasu absorboidaan kylmään veteen klooridioksidiliuokseksi. Klooridioksidikaasun absorptiovetenä käytetään tavallisesti kemiallisesti puhdistettua vettä. Vesiliuos johdetaan välisäiliöön, josta se pumpataan valkaisuosastolle. Prosessissa syntyvät klooridioksidipitoiset höngät puhdistetaan hönkäpesurilla ennen niiden johtamista ilmaan. Valmistusprosessin päälaitteet ovat: klooridioksidireaktori, reaktorin kuumennin, klooridioksidin lauhdutin ja absorptiotorni sekä prosessissa muodostuvan natriumseskvisulfaatin käsittelyssä tarvittavat suotimet oheislaitteineen. Sellutehtailla reaktiossa käytetään usein happona rikkihappoa, jolloin reaktorin jäteliuos sisältää seskvisulfaattihappoa, joka suodatetaan ja johdetaan metateesireaktoriin neutraloitavaksi alkalilla. Tällaisessa prosessissa muodostuu sivutuotesulfaattia (natriumsulfaattia), joka ohjataan sellutehtaan kemikaalikiertoon. Metateesissa muodostuva happo kierrätetään takaisin klooridioksidireaktoriin. Klooridioksidituotannon päävaiheet on esitetty alla olevassa prosessikaaviossa: Klooridioksidilaitokselle sisään tulevat virrat: - Natriumkloraatti - Metanoli - Höyry - Mekaanisesti puhdistettu vesi

34 34 - Kemiallisesti puhdistettu vesi - Demivesi - Tiivistevesi - Paineilma/instrumentti-ilma - Lipeä / NaOH - Rikkihappo Klooridioksidilaitokselta ulos lähtevät virrat: - ClO 2 -vesi sellun valkaisimolle - Na 2SO 4 -liuos (johdetaan sellutehtaan kemikaalien talteenottokiertoon) - Lauhde syöttövesijärjestelmään Mikäli laitos joudutaan ajamaan äkillisesti alas, hapan jätevesi johdetaan jätevesilaitokselle muutaman minuutin ajan, arvio määrästä on noin 10 m 3. Määrä on hetkellisesti korkeimmillaan arviolta 10 % jätevesilaitokselle johdettavasta jätevesimäärästä. Klooripitoiset poistokaasut käsitellään hönkäpesurilla, minkä jälkeen ilmaan vapautuvan höngän kloridimäärien arvioidaan olevan alle 18 kg/vrk (poistokaasun kloridipitoisuudet alle 30 mg/nm 3 ). Happi Biojalostamon prosessien tarvitsema happi toimitetaan tehtaalle nestehappena. Tärpätin valmistus Tärpättiä vapautuu puusta pääasiassa hakkeen esilämmityksen yhteydessä, mutta myös keiton aikana. Näistä prosessivaiheista kerättävät hajukaasut lauhdutetaan. Tärpättipitoiset lauhteet johdetaan tärpättidekantteriin, jossa tärpätti erottuu lauhteen pinnalle ja erotetaan varastointisäiliöön. Tärpätin talteenotto voi sijaita joko keittämön tai haihduttamon yhteydessä. Tärpättisaannon maksimoimiseksi hake tulisi ottaa prosessiin tuoreena ja varastointiaika hakekasoissa tulisi olla mahdollisimman lyhyt. Tärpätin kerääminen ei vaadi merkittäviä määriä kemikaaleja, eikä energiaa. Keittämöllä hakkeen sisältämä tärpätti erottuu kaasuna, joka otetaan talteen ja voidaan myydä eteenpäin tai polttaa soodakattilalla. Keitossa muodostuneet hajukaasut tavallisesti lauhdutetaan osittain höyryn poistamiseksi, minkä jälkeen jäljelle jäänyt hönkä sisältää käytännössä kaikki hajukaasut ja tärpätin. Tämä seos lauhdutetaan ja nesteytetty tärpätti erotaan vedestä dekantoimalla. Prosessissa muodostuneet rikkipitoiset hajukaasut jäähdytetään, käsitellään väkevien hajukaasujen käsittelyjärjestelmässä ja poltetaan soodakattilassa.

35 35 Mäntyöljyn valmistus Mäntyöljyä valmistetaan hapottamalla puuraaka-aineen uuteaineita, jotka ovat erottuneet keiton aikana suopana mustalipeään. Suopa kuoritaan haihduttamolla pääasiassa mustalipeän välisäiliön pinnalta suovan tasaukseen. Raakamäntyöljyn valmistusperiaate on esitetty alla olevassa kuvassa: Suovan hapotukseen voidaan ensimmäisessä vaiheessa käyttää hiilidioksidia, jolloin muodostuu suopaöljyä. Varsinainen hapotus (palstoitus) tehdään tavallisesti rikkihapolla. Hiilidioksidin käyttö auttaa vähentämään rikkihapon ja ulkoa tuodun rikin syöttöä prosessiin ja auttaa sellun valmistusprosessin S/Na tasapainon hallitsemista. Hiilidioksidikäsittelyn bikarbonaattiliuos ja palstoituksen emävesi johdetaan takaisin haihduttamolle. Raakamäntyöljyn tuotto on suoraan verrannollinen puun kulutukseen ja puuraaka-aineen laatuun. Mitä tuoreempi puu, sitä enemmän saadaan suopaa ja mäntyöljyä. Havupuun käyttö raaka-aineena mahdollistaa korkealaatuisen mäntyöljyn erinomaisen saannon. Biotuotteiden valmistus Mikrokiteisen selluloosan valmistus Mikrokiteinen selluloosa (MCC) on selluloosapohjainen materiaali, jossa selluloosan ((C 6H 10O 5)n) pitoisuus on lähes 100 %. Ulkomuodoltaan se on valkoista biohajoavaa jauhetta, jota käytetään muun muassa lääke- ja elintarviketeollisuudessa. Mikrokiteistä selluloosaa valmistetaan pilkkomalla selluloosan kuidut hapossa. Biojalostamolla MCC valmistetaan valkaistusta liuko- tai havusellusta AaltoCell -menetelmällä.

36 36 Prosessit MCC-tuotanto on sellunvalmistusprosessiin liittyvä lisäprosessi. Mikrokiteisen selluloosan (MCC) valmistus muodostuu seuraavista osaprosesseista: massan esisaostus, kemikaalien annostelu ja syöttö reaktoriin, reaktiovaihe, reaktorin purku, pesu, kuivaus ja pakkaus. MCC:n valmistukseen käytettävä havusellu- tai liukosellumassa erotetaan sellunvalmistuksesta sellun valkaisuprosessin jälkeen ennen sellun kuivausta. Sellu pumpataan sellun varastotorneista MCC-laitokselle. Massan joukkoon syötetään höyryä ja rikkihappoa ennen massan johtamista MCC-reaktoriin. MCC:n valmistukseen liittyvät vaiheet on esitetty seuraavassa kuvassa: MCC-hydrolyysi tapahtuu painereaktorissa happamissa oloissa korkeassa lämpötilassa, jossa kuidut hajoavat pieniksi noin 0,02 millimetrin kokoisiksi kiteiksi. Reaktorin jälkeen mikrokiteinen selluloosa johdetaan puskusäiliöön ja siitä edelleen pesuun. Pesun jälkeen MCC kuivataan 95 % kuiva-ainepitoisuuteen ja kuivattu tuote pakataan suursäkkeihin selluvarastoon. Puskussa ja kuivaimilla vapautuvat kaasut pestään, jäähdytetään ja johdetaan hajukaasujen käsittelyyn. Muodostunut lauhde voidaan hyödyntää kuitulinjalla tai muissa tehtaan prosesseissa. Hönkähöyryt pesureiden suodossäiliöiltä johdetaan hönkähöyryjen keräilyjärjestelmään. MCC:n ensimmäisestä pesusta muodostuva suodos, hydrolysaatti ohjataan haihduttamolle. Seuraavien pesuvaiheiden suodokset palautetaan reaktorin syötteeseen tai pesuvaiheiden laimennoksiin.

37 37 Biokaasun tuotanto Raaka-aineet ja kemikaalit Raaka-aineena voidaan käyttää happivalkaistua tai valkaistua havu- ja liukosellua. Keskimääräinen saanto on noin 90 %. Rikkihapon ominaiskulutus on noin 15 kg tuotettua MCC-tonnia kohden. MCC:n tuotannossa käytettävän rikkihapon määrä on noin t/v. Tuotteet ja välituotteet Mikrokiteistä selluloosaa voidaan tuottaa noin tonnia vuodessa. Tuotteen laatu ja saanto vaihtelevat hieman riippuen siitä, onko raakaaineena käytetty havu- vai liukosellua. MCC-tuotteet varastoidaan selluvarastossa. MCC:n ensimmäisestä pesusta muodostuva suodos, hydrolysaatti, ohjataan haihduttamolle. Vesistöön johtaminen ei ole teknisesti eikä ympäristömielessä kestävän kehityksen mukainen ratkaisu, joten sitä ei tulla toteuttamaan. Ulkoisen toimijan mädättämö ei toteudu samassa aikataulussa kuin biotuotetehtaan mahdollisesti rakennettava MCC-laitos, joten teknisenä ratkaisuna on hydrolysaatin johtaminen haihduttamolle, mikä on huomioitu haihduttamon suunnittelussa. Hydrolysaatit voidaan myöhemmin myös käyttää raaka-aineena biojalostamon yhteyteen mahdollisesti suunniteltavassa ja erikseen luvitettavassa biokaasulaitoksessa. Päästöt ympäristöön ja jätteet MCC:n tuotantoprosessista ei alustavan arvion mukaan aiheudu merkittäviä lisäpäästöjä vesistöön tai ilmaan pelkkään selluntuotantoon verrattuna. Muodostunut rikkipitoinen hydrolysaatti ohjataan haihduttamon kautta soodakattilalle, jossa sen osuus kuiva-aineena on alle 1 % soodakattilalle ohjattavien polttoaineiden kuiva-ainemassasta. Soodakattilalta savukaasupäästöissä poistuvan rikin määrä kasvanee hieman, mutta vaikutus rikkipäästöihin mahtuu tarkastelutarkkuuteen. Höngät tuotannosta käsitellään keskitetyssä hönkien käsittelyssä ja lauhteet hyödynnetään prosesseissa. Tehdasalueelle saatetaan myöhemmin luvittaa ja rakentaa biokaasun tuotantolaitos eri toimijan toimesta, se ei toteudu samassa aikataulussa kuin biojalostamo. Energiantuotantoyksiköt Biomassakattila Soodakattilan ja meesauunin lisäksi tehdasalueella on erillinen biomassakattila sekä kuoren kaasutuslaitos. Biomassakattila on tyypiltään kupliva leijukerroskattila (BFB) ja sen polttoaineteho on noin 49 MW. Kattilalla tuotetaan tulistettua höyryä (100

38 38 bar(a)/500 C) höyryturbiinille. Poltettava biomassa koostuu havupuun kuoresta, murskaimen ylitteestä sekä pienestä määrästä primääri- ja sekundäärilietettä. Tuki- ja käynnistyspolttoaineena käytetään kevyttä polttoöljyä. Leijupolttokattilassa hiekasta, tuhkasta ja polttoaineesta muodostuvaa petiä leijutetaan tulipesään syötettävän ilmavirran avulla. Polttoilmaa syötetään muun muassa leijukerroksen alaosasta, jolla hiekkapeti saadaan leijuvaksi. Poltossa syntyvien kuumien savukaasujen lämpö siirretään kattila lämpöpintojen kautta veteen. Biomassakattila tuottaa höyryä samalle turbiinille kuin soodakattila. Turbiiniin kytketty generaattori tuottaa sähköä. Höyryjärjestelmästä talteen otettu lauhde puhdistetaan ja johdetaan syöttövesisäiliöön, josta se pumpataan syöttövesipumpulla takaisin kattilavesikiertoon. Kuuma petimateriaali sitoo suuren määrän lämpöä ja tasaisessa lämpötilassa polttoaine palaa tehokkaasti. Suuri lämpökapasiteetti ja polttoaineen jatkuva sekoittuminen pedissä mahdollistavat myös kosteiden ja huonompilaatuisten polttoaineiden polttamisen hyvällä hyötysuhteella. Näin ollen leijupolttotekniikka sopii hyvin biomassan polttamiseen. Leijupolton etuja ovat myös vähäiset typenoksidien ja palamattomien kaasujen päästöt. Typenoksidipäästöjen vähentämiseksi kattila on varustettu SNCR-laitteistolla, jossa kattilan eri osiin syötetään 25 %:sta vesiammoniakkiseosta. Lisäksi kattilasuunnittelussa on otettu huomioon tilavarauksena SCR laitteisto, jotta tarvittaessa voidaan täyttää nykyistä tiukemmat typenoksidien päästöarvot. Savukaasujen pölypitoisuutta lasketaan kolmikenttäisellä sähkösuotimella. Pölypäästöjen puhdistusteho säilyy hyvänä myös tilanteessa, jossa yksi kentistä on poissa käytöstä. Tilavarauksessa on huomioitu mahdollisuus ottaa käyttöön pussisuotimet, jotta nykyistä tiukemmat pölypäästöarvot voidaan täyttää. Päästöjä hallitaan myös polttoaineen poltto-olosuhteilla, joita ovat muun muassa tasainen ja tarpeeksi korkea palamislämpötila, optimaalinen ilmamäärä ja sen vaiheistus sekä riittävät viipymäajat kattilan eri osissa. Höyryjärjestelmästä talteen otettu lauhde puhdistetaan ja johdetaan syöttövesisäiliöön, josta se pumpataan syöttövesipumpulla takaisin kattilavesikiertoon. Palamistuhka ja polttoaineen mukana tullut palamaton materiaali poistuu kattilasta pohjatuhkana. Lisäksi savukaasujen mukana kattilasta poistuu lentotuhkaa. Tuhkat kerätään talteen ja pyritään toimittamaan hyödynnettäväksi maanparannusaineena. Kuoren kaasutusyksikkö Kaasutin on tyypiltään kiertopetikaasutin ja sen polttoaineteho on noin 40 MW. Kaasutuksessa orgaanista ainesta sisältävä biomassa muutetaan tuotekaasuksi korkeassa lämpötilassa ja vähähappisissa olosuhteissa. Tuotekaasulla korvataan fossiilisen polttoaineen käyttöä meesa-

39 39 uunilla. Kaasutusprosessiin syötettävä biomassa on ensisijaisesti sellutehtaan tuottamaa kuorta, joka kuivataan ennen kaasuttimeen syöttämistä. Lisäksi raaka-aineena voidaan käyttää hakettamolta saatavaa rejektiä. Kaasutinreaktori toimii ilmanpaineessa ja sen lämpötila on noin C. Reaktorissa muodostuu tuotekaasua, jonka pääkomponentit ovat CO, H 2, CH 4, CO 2, H 2O ja N 2. Biomassan kuivaus ja kaasutuksen periaate on esitetty alla olevassa kuvassa: Ennen kaasutusreaktoriin syöttämistä esikäsitelty biomassa kuivataan kuivaimella lämpimän ilman avulla. Kuivausilman lämmityksessä hyödynnetään prosessien sekundäärilämpöä ja matalapainehöyryä. Kaasutinreaktorissa biomassasta kaasuuntunut tuotekaasu kulkeutuu sykloniin, jossa kaasusta erottuu kiinteää hiiltä ja petimateriaalia. Pienemmät partikkelit, jotka saattavat läpäistä erotuksen, poltetaan tuotekaasun seassa meesauunissa. Leijupetiä esilämmitetään kalkin jäähdytyksestä talteen otettavan lämmön avulla. Kaasutuksessa käytetään petimateriaalina esimerkiksi kalkkikiveä tai dolomiittikalkkia. Petimateriaalin kulutus on arviolta noin 7 tonnia päivässä. Kaasuttimen tuottaman tuotekaasun energiamäärä on noin 300 GWh vuodessa. Tuotekaasu käytetään meesauunin polttoaineena. Biomassan kuivauksesta muodostuu ajoittain pieni määrä jätevettä, joka voidaan johtaa käsiteltäväksi biojalostamon jätevedenpuhdistamolla. Karkea aines, kuten petimateriaali, biomassatuhka, ja biomassan mukana tulleet epäpuhtaudet poistetaan reaktorista tarvittaessa. Karkea aines jäähdytetään ennen kuin se puretaan tuhkasäiliöön. Aines toimitetaan ulkopuoliselle toimijalle rakeistettavaksi metsälannoitteeksi.

40 40 Energian tuotanto, käyttö ja energiatehokkuus Energian tuotanto ja käyttö Soodakattilan ja biomassakattilan tuottama sähköteho on noin 97 MW havusellun tuotannossa ja 91 MW liukosellun tuotannossa. Sähköteho on vastaava tai hieman suurempi myös mikrokiteistä selluloosaa valmistettaessa. Alustava arvio tehtaan höyrynkulutuksesta on havusellun tuotannossa keskimäärin noin 5,2 MWh/ADt ja liukosellun tuotannossa 7,7 MWh/ADt. Sähkönkulutusluvut ovat vastaavasti arviolta 710 kwh/adt ja 865 kwh/adt. Laskelmat sisältävät kulutuksen, joka aiheutuisi osan tuotannosta jatkojalostamisesta mikrokiteiseksi selluloosaksi. Mikrokiteisen selluloosan tuotannon kulutus olisi noin 6 15 % tehtaan välipainehöyryn kulutuksesta, alle 1 % matalapainehöyryn kulutuksesta ja % sähkönkulutuksesta. Arvio tehtaan sähkön kulutuksesta on 350 GWh/v havusellun tuotannossa ja 290 GWh/v liukosellun tuotannossa. Tehdas on sähköntuotannon suhteen yliomavarainen ja sähköä voidaan myydä kantaverkkoon siirrettäväksi 347 GWh/v havusellun tuotannossa ja 369 GWh/v liukosellun tuotannossa. Energia- ja materiaalitehokkuus Laitoksen energiatehokkuus huomioidaan suunnittelussa ja energiatehokkuus pyritään saamaan mahdollisimman korkeaksi. Prosessien käyttämästä lämmöstä ja höyrystä syntyvä ylijäämälämpö pyritään ottamaan talteen ja hyödyntämään tehokkaasti sekundäärilämpönä. Tällöin kattilalla tuotettavan tuorehöyryn tarve prosessilämmityksiin vähenee, sähköä voidaan tuottaa enemmän ja polttoaineen käyttö tehostuu. Valittavissa laiteratkaisuissa korostetaan energiatehokkuutta ja biosähkön tuotanto optimoidaan. Esimerkiksi meesauunin yhteydessä energiatehokkuus on huomioitu siten, että meesaa kuivatetaan kuumilla savukaasuilla meesauunin syöttöpuolella. Lisäksi valtaosa laihan mustalipeän lämmöstä aiotaan hyödyntää haihduttimilla höyrynkulutuksen vähentämiseksi. Ylijäämä- ja sekundäärilämmön talteenotto höyryn lämpöenergian korvaamiseksi on tehokas keino säästää energiaa. Yleisesti lämmöntalteenoton kannalta lämmönlähde on sitä arvokkaampi, mitä korkeampi sen lämpötila on. Sekundäärilämpöä hyödynnetään ensisijaisesti lämpimän ja kuuman veden tuottamiseen. Kuumavesi kulutetaan ensisijaisesti valkaisimolla ja kaustisoinnissa. Tuotannon käynnistystilanteeseen ja mahdollisiin häiriöihin on varauduttu kuumavesijärjestelmän höyrylämmittimellä.

41 41 Lämmintä vettä käytetään kuumaveden tuottamiseen keittämöllä sekä ruskean massan alueilla hyödyntäen prosessien jäähdyttimiltä saatavaa lämmintä vettä. Kaikkien suorakäynnisteisten ja jatkuvakäyttöisten (S1) moottorien (0, kw/<1 000 V) tulee olla hyötysuhdeluokan IE3 (premium efficiency) mukaisia, kuten on määritelty standardissa IEC Poikkeuksena taajuusmuuttajakäyttöiset moottorit, joiden hyötysuhdeluokka voi olla IE2 (high efficiency). Boreal Bioref Oy tulee liittymään energiatehokkuussopimuksen piiriin ja tehtaalle rakennetaan energiatehokkuusjärjestelmä (ETJ) osaksi johtamisjärjestelmää. Materiaalitehokkuuteen kiinnitetään huomiota. Puun käsittelystä saatava kuori voidaan hyödyntää biomassakattilan tai -kaasuttimen polttoaineena. Tehtaan omassa tuotannossa syntyviä materiaalivirtoja pyritään toimittamaan hyötykäyttöön esimerkiksi maanparannusaineeksi. Mikäli biokaasulaitos toteutetaan alueella myöhemmin ulkoisen toimijan toimesta, siellä olisi mahdollista hyödyntää tehtaalla syntyviä materiaalivirtoja. Jätevedenpuhdistamo Koko laitoksen jätevedet käsitellään laitosalueelle rakennettavalla jätevedenpuhdistamolla. Jäteveden käsittelyvaiheet ovat: - Esikäsittely - Mekaaninen esipuhdistus - Esiselkeytys - Neutralointi ja jäähdytys - Sekundäärivaihe - Biologinen käsittely - Sekundääriselkeytys - Lietteen käsittely - Linkous - Mekaaninen kuivaus, esimerkiksi suotonauhapuristus Jäteveden käsittelyvaiheet on esitetty alla olevassa kuvassa:

42 42 Esikäsittely Sekundäärivaihe Lietteen käsittely Jätevesi johdetaan tehtaalta pääviemäriä pitkin jätevedenkäsittelylaitokselle esikäsittelyvaiheeseen. Esikäsittely alkaa mekaanisella selkeytysvaiheella, jossa jätevedestä poistetaan karkealla välpällä suurimmat kiinteät partikkelit. Mekaanisesti erotetut kiinteät jakeet toimitetaan kaatopaikalle. Mekaanisesti käsitelty jätevesi johdetaan esiselkeytykseen, jossa jätevedestä erotetaan suspendoitunutta kiintoainesta. Lämpimiä prosessijätevesiä jäähdytetään osastoilla ennen kuin ne johdetaan esiselkeytykseen. Esiselkeytysaltaiden pohjalle muodostuva liete pumpataan lietteenkäsittelyyn. Esiselkeytyksen jälkeen jätevesi johdetaan neutraloinnin, ja tarvittaessa jäähdytyksen, kautta biologiseen puhdistukseen. Neutraloinnissa jäteveden ph asetetaan oikealle tasolle natriumhydroksidin ja tarvittaessa rikkihapon avulla. Neutraloitua jätevettä jäähdytetään jäähdytystorneilla siten, että jäteveden lämpötila on noin C ennen kuin se syötetään biologiseen puhdistusvaiheeseen. Jätevedenkäsittely varustetaan varoaltaalla, jonne jätevesi voidaan johtaa häiriötilanteissa ennen esiselkeytysvaihetta. Varoallas pystyy myös vastaanottamaan mahdollisia vuotoja ja tasaamaan kuormitushuippuja. Varoaltaasta vesi johdetaan hallitusti takaisin varsinaiseen jäteveden käsittelyprosessiin. Neutraloitu ja jäähdytetty jätevesi johdetaan biologiseen puhdistukseen, aktiivilieteprosessiin. Aktiivilieteprosessissa ilmastusaltaassa puhdistettavaan veteen syötetään mikrobeja sisältävää biomassaa, eli aktiivilietettä. Alustavien suunnitelmien mukaan aktiivilieteprosessi koostuu reaktorin ja ilmastusaltaan yhdistelmästä. Reaktorivaihe vähentää muodostuvan biolietteen määrää. Biologinen puhdistus alentaa biologista ja kemiallista hapenkulutusta. Biologisen toiminnan ylläpitämiseksi tarvitaan lisäravinteita, typpeä ja fosforia. Typpeä voidaan syöttää liuenneena ureana ja fosforia fosforihappona reaktorivaiheeseen. Biologisen puhdistuksen jälkeen vedet ohjataan sekundääriselkeytykseen, johon on integroitu lietteen sakeutusvaihe. Puhdistettu ja selkeytetty vesi voidaan palauttaa vesistöön. Vaiheen sakeutettu ylimääräliete johdetaan lietteenkäsittelyyn käsiteltäväksi yhdessä muiden lietefraktioiden kanssa. Palautusliete kierrätetään takaisin ensimmäisen selektorikammion ilmastusaltaaseen. Liete kuivataan lietelingoilla ennen johtamista jatkokäsittelyyn. Lietteen kuivaus-/vedenerotusjärjestelmään sisältyvät lietteen pumppaus ja va-

43 43 Tertiäärivaihe rastosäiliö, polymeeriliuosten valmistus sekä lingot. Vedenerotuspolymeeri syötetään lietteisiin ennen linkousta. Vedenerotuksesta muodostuva suodosvesi palautetaan biologiseen käsittelyyn. Liete poltetaan sakeutuksen jälkeen biomassakattilalla. Lietettä voitaisiin hyödyntää myös biokaasun tuotannossa, mikäli biokaasulaitos myöhemmin toteutuu ulkoisen toimijan toimesta. Hakija on hakemuksessaan selvittänyt tertiääripuhdistuksen tarvetta ja vaihtoehtoja. Lopputulemana on ollut, että tertiääripuhdistusta ei ole tarve ottaa käyttöön. Seuraavassa on yhteenveto hakijan selvityksistä. Tertiäärikäsittelyssä tavoitteena on parantaa jäteveden kemiallista laatua edelleen poistamalla biohajoamattomia epäpuhtauksia ja ravinteita. Vaihtoehtoisia tertiäärisiä käsittelymenetelmiä ovat mm. kemiallinen saostus ja flotaatio, suodatus ja kemiallinen hapetus. Saostusmenetelmä on tavallisimmin käytössä oleva metsäteollisuuden tertiäärinen jätevesien puhdistustapa. Menetelmässä jäteveden joukkoon lisätään saostuskemikaalia. Saostuskemikaalin ansiosta likapartikkelit muodostavat isompia flokkeja, jotka on helpompi poistaa. Käytettyjä saostuskemikaaleja ovat esimerkiksi alumiini- ja rautasuolat. Käsittelyn jälkeen muodostuneet flokit erotetaan saostusaltaassa, johon johdetaan ilmaa flotaation tukemiseksi. Saostuksen jälkeinen suodatus voidaan toteuttaa esimerkiksi hiekkasuodatuksella tai membraanitekniikoilla, joissa jätevettä ajetaan puoliläpäisevien kalvojen läpi paineella ja erotetaan epäpuhtaudet. Menetelmää varten saostukseen tulevan jäteveden ph on säädettävä sopivalle tasolle. Saostusmenetelmässä syntyy merkittävä määrä lietettä sekä flotaatioaltaan pinnalle, että pohjalle. Lietteen koostumus riippuu käytetyistä saostuskemikaaleista ja niiden määristä. Käytetyistä kemikaaleista johtuen lietteen kuivaaminen ja käsitteleminen on hankalampaa kuin biolietteen tai primäärilietteen, koska tertiääriliete soveltuu huonosti poltettavaksi korkean metalli- tai klooripitoisuuden vuoksi. Liete sisältää myös runsaasti orgaanista ainetta, joten sitä ei voida sijoittaa kaatopaikalle. Flotaatioaltaan liete kerätään lietesäiliöön, josta se johdetaan lietteen käsittelyyn. Tertiäärivaiheen jälkeinen kiintoainepitoisuus riippuu saostustapahtuman ja kiintoaineen erotusprosessin tehokkuudesta. Biologinen käsittely (sekundäärivaihe) alentaa kemiallista hapenkulutusta (COD) noin 70 %. Kun tertiäärikäsittelynä käytetään saostusmenetelmää, voidaan kokonaisreduktiota nostaa noin 80 %:iin. AOX:n osalta tertiäärikäsittely nostaa reduktion sekundäärivaiheen jälkeisestä noin %:sta %:iin. ECF-valkaisua käyttävän havusellutehtaan jätevedet eivät aiheuta aktiivilietekäsittelyn jälkeen AOX:n osalta haitallisia vaikutuksia vesistössä, joten tertiäärikäsittelyn AOX-pitoisuusvähennykset eivät tuo merkittävää lisähyötyä. Aktiivilieteprosessiin lisätään typpeä ja fosforia, jotta prosessi saadaan toimimaan ja fosforipäästöä tertiäärikä-

44 44 sittely vähentää merkittävästi. Typpipäästö voi olla tertiäärikäsittelyn jälkeen jonkin verran pienempi kuin biologisen käsittelyn jälkeen. Kirjallisuuskatsauksen mukaan tertiäärikäsittely kannattaa ensisijaisesti, jos ravinnepäästöt ovat ongelma vastaanottavassa vesistössä. Tertiäärikäsittely lisää sulfaattipäästöä noin 20 %. Arviot kokonaisreduktioista sekundääri- ja tertiäärivaiheen jälkeen on esitetty seuraavassa taulukossa: Kokonaispäästöt Reduktio % (aktiiviliete) Kokonaisreduktio % (tertiääri) COD Kiintoaine Kokonaisfosfori Kokonaistyppi BOD AOX Tertiäärikäsittelynä voidaan käyttää myös kiekkosuodatusta ja hapetuskäsittelyä. Kiekkosuodatus on jälkisuodatusmenetelmä, jossa jätevesi johdetaan kiinteiden suodattimien lävitse. Suodattimet poistavat jätevedestä pienimpiä partikkeleja ja samalla kiintoaineeseen sitoutuneita epäpuhtauksia, orgaanisia aineita ja ravinteita. Kiekkosuodatus ei pysty tehokkaasti poistamaan liuenneita epäpuhtauksia jätevedestä. Hapetuskäsittely vähentää jäteveden orgaanista kuormitusta ja samalla orgaaninen aine muuttuu helpommin hajoavaksi. Hapetuskemikaalina voidaan käyttää esimerkiksi happea, otsonia tai peroksidia. Tavallisimmin käytössä on otsoni. Otsonoinnilla pystytään poistamaan noin 20 % jäteveden COD-kuormasta. Prosessissa jäteveden annetaan reagoida hapettimen kanssa tarvittavan ajan. Hapetuksen jälkeen seuraa vielä aerobinen suodatus, jossa poistetaan hajonneesta COD:sta muodostunutta BOD:ta ennen kuin jätevesi voidaan purkaa vesistöön. Hapetusmenetelmässä syntyvä lietteen määrä on pieni. Otsonikäsittelyssä ongelmana on kuitenkin otsonin valmistaminen. Otsoni valmistetaan puhtaasta hapesta sähkövirran avulla, joten sähkönkulutus lisää menetelmästä aiheutuvia kustannuksia. Hapetusmenetelmällä ei käytännössä myöskään ole vaikutusta ravinneainepitoisuuksiin. Metsäteollisuuden jätevesien tertiäärinen puhdistustapa on tavallisimmin kemiallinen saostus ja flotaatio, joka voidaan yhdistää vielä kiekkosuodatukseen. Saostuskemikaalina on suomalaisilla tehtailla käytetty useimmiten alumiinisulfaattia, koska liete ei tällöin sisällä klooria ja sen käsittely on helpompaa. Suodatusmenetelmistä kiekkosuodatusta voidaan käyttää lähinnä lisäkäsittelynä saostuskäsittelyn yhteydessä, koska sillä ei saavuteta merkittäviä vähennyksiä COD-pitoisuuksissa. Muita suodatusmenetelmiä, kuten ultrasuodatusta ei ole käytössä suomalaisilla sellutehtailla. Paperitehtaan vesiä voidaan kustannustehokkaasti käsitellä ultrasuodatuksella ja joillekin paperitehtaille on Euroopassa asennettu tällaisia järjestelmiä, mutta sellutehtaiden osalta tällaiset järjestelmät tulisivat

45 45 liian kalliiksi. Otsonikäsittelyn rakentaminen sellutehtaan yhteyteen voi kasvattaa jätevedenkäsittelyn investointikustannukset 5 10 kertaisiksi, eikä tällaista ole korkeiden kustannusten vuoksi käytössä Suomessa. Tertiäärivaiheessa lietettä syntyy suhteellisen suuri määrä. Lietteen koostumus riippuu käytetyistä saostuskemikaaleista ja niiden määristä. Käytetyistä kemikaaleista johtuen tertiäärilietteen kuivaaminen ja käsitteleminen on hankalampaa kuin biolietteen käsittely. Saostuskemikaaleja ja niiden sisältämiä metallipitoisuuksia joutuu jätevesien mukana myös vesistöön. Jätteiden käsittelyalue Tehdasalueelle rakennetaan jätteenkäsittelyalue, jossa on erilliset alueet jätteiden välivarastointia, käsittelyä ja loppusijoittamista varten. Tehdaskaatopaikalle loppusijoitetaan jätejakeet, joita ei voida toimittaa hyötykäyttöön. Välivarastoalueelle varastoidaan väliaikaisesti niitä jätejakeita, jotka voidaan kuljettaa muualle hyödynnettäväksi. Jätteenkäsittelyalueen toiminnot Jätteenkäsittelyalueen läjitysalueen ja välivarastointi-/käsittelyalueen sijoittuminen on esitetty seuraavassa kuvassa:

46 46 Jätteiden käsittely ja välivarastointi Jätteenkäsittelyalueella esikäsitellään ja varastoidaan sellaisia tehtaan toiminnoissa muodostuvia hyödyntämiseen soveltuvia jätejakeita, joita voidaan myöhemmin käyttää kaatopaikan maarakenteisiin tai toimittaa muualle hyödynnettäviksi. Varastoitava määrä vaihtelee vuosittain huomattavasti, riippuen materiaalien muodostumisesta ja muusta käsittelystä. Varastointi tehdään kasoissa ja aumoissa, jotka peitetään tarvittaessa. Jätteiden punnitsemiseksi rakennetaan vaaka-asema tai vaihtoehtoisesti kuljetuskalusto varustetaan punnituslaittein, jolloin vaaka-asemaa ei rakenneta. Käsittelykentällä voidaan käsitellä esimerkiksi primääri- ja biolietettä sekä kuori-, hiekka- ja puujätettä ja massatehtaan rejektiä. Lumenkaatopaikan lumen sulamisen jälkeen alueelle jäävä kiviaines ja puujäte käsitellään alueella. Alueella välivarastoidaan hyödyntämiskelpoista tuhkajätettä, mm. kuoren kaasuttimen ja biomassakattilan tuhkaa. Käsittelykentällä jätteitä voidaan mm. sekoittaa, seuloa ja homogenisoida hyötykäytön parantamiseksi. Käsittelyssä ei pääsääntöisesti käytetä apu- tai tukiaineita. Käsittely tapahtuu aumoissa ilman sideaineita, aumoja käännetään ja yhdistellään tarvittaessa. Käsittelyssä syntyvä jäte pyritään hyödyntämään alueella pintarakenteessa tai viherrakentamisessa. Käsittelystä pidetään kirjaa, jossa esitetään käsiteltävät määrät jätejakeittain, mahdollisesti lisätyt sideaineet, toimenpiteet ja mittaukset sekä käsitellyn jätteen edelleen käsittely. Välivarastointialueelle tulevat erilaiset jätejakeet varastoidaan erillisissä kasoissa. Varastointi on väliaikaista ja varastointiajat pyritään pitämään mahdollisimman lyhyinä. Kuivatusallas Lietealtaassa voidaan käsitellä kuivauskäsittelyllä esimerkiksi seuraavia jätteitä: - nestemäinen meesaliete, - prosessilietteet, - rejektit ja - lentotuhka Kuivatusaltaassa käsiteltävät jätteet ovat tehdasalueella muodostuvia nestemäisiä jätteitä, joiden kuiva-ainepitoisuus on alle 10 %. Jätteet tuodaan altaalle imuautoilla. Jätteet käsitellään loppusijoitukseen kelpaaviksi siten, että sepelipadon läpi suotautuva vesi johdetaan vedenpuhdistamolle ja kiinteytynyt massa sijoitetaan läjitysalueelle. Nestemäiset jätteet, joiden kuiva-ainepitoisuus on hyvin alhainen (n. 0,5 %) sijoitetaan lietealtaan sijaan puhdistamon varoaltaaseen, josta ne johdetaan jätevedenpuhdistamolle.

47 47 Lietealtaan rakenteet ovat ylhäältä alaspäin alustavasti seuraavat: - tiivis asfalttibetoni, - murske, - louhe ja - suodatinkangas Vesien viemäröinti Puhtaat, jätteenkäsittelyalueen ympäristöstä tulevat pintavalumavedet pidetään erillään jätteestä ja kaatopaikkavesistä. Ne kerätään kentän ympärille rakennettavaan ojastoon ja johdetaan kentän luoteisnurkasta laskeutusaltaan kautta vesistöön. Maamassat Varastoitavat maamassat sijoitetaan alueelle lajeittain kasoihin, jotta ne voidaan tarvittaessa hyödyntää esimerkiksi maarakenteissa. Massat ovat tehdasalueelta tulevia maamassoja ja murskattua kiviainesta. Massat tullaan ensisijaisesti käyttämään hyödyksi tehdasalueen ja jätteenkäsittelyalueen rakentamisessa, mutta massoja toimitetaan todennäköisesti hyötykäyttöön myös tehdasalueen ulkopuolelle. Jätteenkäsittelyalueen rakenteet Käsittely- ja varastointialue Jätteiden läjitysalueen yhteyteen, jätteiden esikäsittelyyn ja varastointiin on varattu noin 1 hehtaarin alue. Käsittely- ja välivarastokentän tiivistetty pohjarakenne rakennetaan esimerkiksi moreenista ja tuhkasta. Alueella syntyvät vedet voidaan tarvittaessa ohjata jätevedenpuhdistamon varoaltaan kautta puhdistamolle. Loppusijoitusalue Loppusijoitusalueen pinta-alaksi on alustavasti suunniteltu noin 2,2 hehtaaria, jolloin täyttötilavuus olisi m 3. Jätteenkäsittelyalueelle (läjitys ja välivarastointi-/käsittely) on laitoksen layout-piirroksessa varattu yhteensä 4,1 hehtaaria. Loppusijoitusalue sijaitsee laitosalueen pohjoisosassa, metsän reunassa ja riittävällä etäisyydellä asutuksesta. Loppusijoitusaluetta suunniteltaessa tarkasteltiin myös sen sijoittamista laitosalueen eteläpäähän, mutta tämä todettiin liikenteen kannalta huonommaksi vaihtoehdoksi. Alla olevassa kuvassa on esitetty jätteiden käsittelyalueen sijainti laitosalueella (sininen pallo):

48 48 Kaatopaikka-asetuksen (331/2013) mukaan kaatopaikan maaperän on oltava kantava ja pohjarakenteiden on täytettävä seuraavat tiiveysvaatimukset: Kaatopaikan maaperän (kivennäismaa tai kallio) on täytettävä sellaiset veden kyllästämän maan vedenläpäisevyys- (K) ja paksuusvaatimukset, että niiden yhdistetty vaikutus vastaa vähintään seuraavia vaatimuksia: - tavanomaisen jätteen kaatopaikka K 1,0 x 10-9 m/s ja paksuus 1 m - pysyvän jätteen kaatopaikka: K 1,0 x 10-7 m/s ja paksuus 1 m Läjitysalueen pohjamaa muotoillaan reunoja kohti viettäväksi siten, että läjitysalueelle ei muodostu täytön sisäistä vettä kerääviä painanteita. Mikäli pohjamaa ei ole luontaisesti riittävän kantavaa, se vahvistetaan rakennusteknisin toimenpiteiden siten, että saadaan riittävä varmuus maapohjan sortumista vastaan, eikä pohjarakenteen teknisen toimivuuden kannalta haitallisia painumia muodostu. Painumavaaraa aiheuttavat hienojakoiset tai eloperäiset maalajit poistetaan ja sijoitetaan esimerkiksi ylijäämämaiden läjitysalueelle tai hyödynnetään maisemointitöissä. Kaatopaikka suunnitellaan ja toteutetaan siten, että läjitettävä jäte ei pääse kosketuksiin pohjaveden tai järviveden kanssa. Kaatopaikan kaatopaikka-asetuksen mukaiset rakennekerrokset ovat (pohjalta ylöspäin lukien): - tiivistyskerros 0,5 m - keinotekoinen eriste (tarpeen mukaan) - kuivatuskerros 0,5 m - kaasunkeräyskerros - pintakerros 0,5 m

49 49 Kaatopaikan pohjaan rakennetaan tarvittaessa mineraalinen (kaatopaikka-asetuksen mukaan paksuudeltaan vähintään 0,5 m) tiivistyskerros soveltuvasta maa-aineksesta, esimerkiksi savesta. Tiivistyskerroksen päälle asennetaan tarpeen mukaan muovinen eristekerros ja maa-aineksista tai tavanomaisen jätteen kaatopaikkakelpoisuuskriteerit täyttävästä sivutuotteesta vähintään 0,5 metrin paksuinen kuivatuskerros (salaojakerros). Eriste- ja kuivatuskerroksen välille tehdään tarpeen mukainen suojarakenne, esimerkiksi geotekstiilistä tai tarkoitukseen soveltuvasta tuhkasta suojaamaan eristettä. Päällimmäiseksi rakenteeksi rakennetaan vähintään 0,5 metrin paksuinen pintakerros. Alustava suunnitelma kaatopaikan pohjarakenteesta on esitetty alla olevassa kuvassa: Kaatopaikan sadevedet johdetaan pinnankallistuksin kaatopaikan reunoille kaatopaikan reunoja kiertäviin kaatopaikkaojiin. Kokoojaojista vedet johdetaan sadevesikaivoihin ja niistä edelleen tehtaan omaan jätevedenpuhdistamoon. Kaatopaikan pintarakenteen alla on salaojitus, josta suotovedet johdetaan salaojia pitkin kaatopaikan reunoille ja edelleen tehtaan omaan jätevedenpuhdistamoon. Salaojia asennetaan kaatopaikan alueelle noin tiheydellä k/k = 30 m. Suojakerroksen minimikaltevuus on 2 % putkistoihin päin ja 1 % putkistojen suunnassa. Salaojaputkistoon asennetaan huuhtelujärjestelmä. Salaojavedet pumpataan tarvittaessa jätevedenpuhdistamolle. Puhtaat pintavalumavedet pidetään erillään jätteestä ja kaatopaikkavesistä ja johdetaan vesistöön. Ympäristöstä tulevia puhtaita vesiä ei johdeta/sekoiteta pumppaamolle meneviin vesiin, vaan johdetaan suoraan vesistöön.

50 50 Kaatopaikan täyttö Kaatopaikan vakuus Kaatopaikkaa täytetään suunnitelmallisesti. Ominaisuuksiltaan (TS-pitoisuus, orgaanisen aineen määrä, läjitystapa) saman tyyppiset jätteet varastoidaan ja läjitetään yhdessä, esimerkiksi seuraavasti: - soodasakka, meesajäte - keittämön oksat, rejektit ja kuitujäte (orgaanisten materiaalien osalta vain varastointi tai käsittely) - rakennusjäte, polttoon kelpaamaton kuorimon jäte, tuhka, metallit Alustavan suunnitelman mukaan täyttöä tehdään alla kuvatun mukaisesti. Tarkempi täyttösuunnitelma laaditaan ennen toiminnan aloittamista ja sitä päivitetään jatkossa tarpeen mukaan. Jätteet läjitetään aluetta reunustavien penkereiden sisäpuolelle esim. 2 metrin paksuisina kerroksina. Kaatopaikan eri läjitysalueet erotetaan välipenkereillä. Kullakin alueella täyttö etenee vaiheittain. Täyttökerroksen täyttyessä reuna- ja välipenkereitä korotetaan ja täyttöä jatketaan seuraavalla täyttötasolla. Täyttötoiminta tapahtuu yleensä reunapenkereiden suojassa siten, että näkyvyys tehdasalueen ulkopuolelta täyttöalueille on estetty ja liikkuminen täyttöalueiden reunaosissa on turvallista. Reunapenkereet muodostavat tasoitettuna osan jätetäytön lopullista pintarakennetta. Kerroksittainen täyttö ja reunapenkereet toteutetaan siten, että riittävän loiva luiskakaltevuus mahdollistaa viimeistely- ja maisemointityöt kaatopaikan sulkemisvaiheessa. Ylimmillään jätetäyttö tulee alustavan arvion mukaan noin 20 metrin korkeuteen. Jätteenkäsittelyalueen N 60 mukainen korko on noin +155 m. Kaatopaikan jätetäyttötilavuus on noin m 3, mikä vastaa alueelle tulevien jätteiden kokonaistilavuutta. Kaatopaikkatoiminnan aikana jätteen tilavuus kuitenkin pienenee painumisen (omasta painosta tapahtuva tiivistyminen, hiipuminen, biohajoaminen) ja kuivumisen (lieteveden poistuminen) seurauksena. Kaatopaikalle sijoitettavat pölyävät jätteet peitetään välittömästi tai muulla tavoin estetään pölyn leviäminen ympäristöön. Jätteet käsitellään ja sijoitetaan siten, että niistä ei aiheudu maaperän, pintaveden tai pohjaveden pilaantumista tai muuta ympäristön pilaantumisen vaaraa tai haittaa ympäristölle. Läjitysalueen täytyttyä lopulliseen täyttökorkeuteensa se maisemoidaan mahdollisimman nopeasti. Tarvittaessa jätetäytön pinta nurmetetaan. Ympäristönsuojelulain 59 mukainen vakuus vaaditaan jätteen käsittelytoiminnan harjoittajalta asianmukaisen jätehuollon, seurannan, tarkkailun ja toiminnan lopettamisessa tai sen jälkeen tarvittavien toimien varmista-

51 51 miseksi. Kaatopaikan vakuuden on katettava myös kaatopaikan sulkemisen jälkeisestä seurannasta ja tarkkailusta sekä suotovesien ja -kaasujen käsittelystä ja muusta jälkihoidosta aiheutuvat kustannukset vähintään 30 vuoden ajalta. Pitkäaikaisen toiminnan, kuten jätealueen vakuutta kerrytetään siten, että vakuuden määrä vastaa koko ajan mahdollisimman hyvin niitä kustannuksia, joita toiminnan lopettaminen ja jälkihoito arviointihetkellä aiheuttaisivat. Näin ollen kaatopaikan vakuutta voidaan kasvattaa samassa suhteessa kuin kaatopaikan pinta-ala kasvaa. Ympäristöhallinnon Jätevakuusoppaan (5/2012) mukaan kaatopaikkojen lopettamiskustannukset koostuvat pitkälti erilaisten ympäristön suojelun kannalta välttämättömien rakenteiden, esimerkiksi kaatopaikkojen pintarakenteiden sekä vesienhallintajärjestelmien rakentamisesta sekä kaatopaikkatoiminnan lopettamiseen liittyvistä, kaatopaikka-asetuksen mukaisista seuranta- ja tarkkailutoimenpiteistä. Oppaassa on esitetty hallintokäytäntöön perustuvat arviot kaatopaikan pinta-alaperusteisten vakuuksien määrästä, pysyvän jätteen kaatopaikka 0,5 15 euroa/m 2 ja tavanomaisen jätteen kaatopakka euroa/m 2. Biojalostamon kaatopaikan peittämiskustannukseksi arvioidaan 15 /m 2 ja kaatopaikkavesien/pohjavesien tarkkailukustannukseksi noin /v. Kaatopaikan pinta-ala on m 2. Hakija esittää kaatopaikan vakuudeksi Raaka-aineet, kemikaalit ja polttoaineet Puuraaka-aineet Tehtaan suunniteltu tuotantokapasiteetti on noin tonnia havusellua vuodessa. Tarvittavan puuraaka-aineen määrä on vastaavasti havusellun tuotannossa 2,9 miljoonaa kiintokuutiota vuodessa, kuitupuuta ja haketta. Kuitupuun ja hakkeen kulutus on esitetty alla olevassa taulukossa: Raaka-aineet Kulutus, m 3 /v Kuitupuu Hake Yhteensä Puuraaka-aine hankitaan Suomesta ja enintään 200 km päästä tehdasalueelta. Raaka-aineesta 95 % on paikallista mäntypuuta ja loput kuusipuuta. Lähes 20 %:n osuus puuraaka-aineesta arvioidaan saatavan paikallisilta sahoilta. Tehdasalueen välittömässä läheisyydessä olevalta sahalta on mahdollisuus hankkia m 3 /v sahahaketta. Raaka-ainetta voidaan tarpeen mukaan varastoida tehdasalueen asfaltoidulla puukentällä. Puukentän kapasiteetti vastaa noin yhden kuukauden puun kulutusta. Haketta voidaan varastoida noin 10 päivän kulutusta vastaava määrä (noin irtokuutiota).

52 52 Polttoaineet Välituote CAS-nro Varoitusmerkki, huomiosanakoodi Laiha- Tehtaan pääasiallisena polttoaineena käytetään mustalipeää, jota poltetaan tehtaan soodakattilassa. Biomassakattilassa poltetaan kuorta, haketuksen rejektejä ja jätevedenpuhdistamon biolietettä. Polttoaineena biomassakaasuttimessa käytetään puunkäsittelyssä muodostuvaa kuorta ja haketuksen rejektejä. Tehtaan käynnistys- ja apupolttoaineina sekä työkoneiden polttoaineina käytetään kevyttä ja raskasta polttoöljyä sekä dieseliä. Kattiloiden käynnistys- ja häiriötilanteissa käytetään kevyttä ja raskasta polttoöljyä. Meesauunin pääasiallisena polttoaineena käytetään biomassakaasuttimelta saatavaa tuotekaasua sekä lisä- ja varapolttoaineena kevyttä polttoöljyä. Kemikaalit ja apuaineet Biojalostamolla valmistettavien kemikaalien (klooridioksidi, tärpätti, mahdollisesti happi) tuotantoa on kuvattu aiemmin. Välituotteet ja prosessin sisäiset kemikaalit on esitetty alla olevassa taulukossa: Vaara lausekkeet Käyttökohde Varastointi (jatkuva / tilapäinen) Varasto m 3 Haihduttamo mustalipeä GHS05, Dgr H290, H314, Jatkuva Vahvamustalipeä H412 Poltto soodakattilassa 800 Valkolipeä Keittämö Laiha Sulan liuotus valkolipeä GHS05, Dgr H290, H314 Jatkuva Hapetettu Happidelignifiointi 300 valkolipeä Viherlipeä GHS05, Dgr H315, H318 Kaustisointi Jatkuva Meesa Meesauuni Tilapäisesti Meesa-kalkki GHS05, H315, H318, Kaustisointi Tilapäisesti 500 GHS07, Dgr H335 Kalkkipöly GHS05, Dgr H315, H318, Meesauuni Tilapäisesti H335 Suopa GHS05, H317, H315, Mäntyöljykeittämö Jatkuva 140 GHS07, Dgr H318 Tuotekaasu Meesauuni Ei varastoida - Biolilete Mädätys Tilapäisesti 50 Kuori Poltto ja kaasutus Jatkuva Muut käytettävät kemikaalit hankitaan toimittajilta, jotka pystyvät takaamaan laatuvaatimusten täyttymisen. Kemikaalien käyttö- ja varastointimäärät on esitetty alla olevassa taulukossa: Natriumkloraatti GHS09, Dgr NaClO GHS03 GHS07 GHS09 Dgr H301 H314 H400 H271 H302 H411 Neste (10% liuos) Käyttö Kemikaali CAS Varoitusmerkki, huomiosanakoodi Kloorioksidi ClO GHS06 GHS05 Vaaralausekkeet Olomuoto Varasto, t Kulutus, t/v - Valkaisu Neste 400 ClO2 tuotanto

53 53 Metanoli CH3OH GHS02 GHS06 GHS08, Dgr tanto Neste 60 ClO2 tuotanto Natriumhydroksidi H225 H301 H311 H331 H Rikkihappo H2SO GHS05, Dgr H314 Neste 400 Valkaisu, jätevedenpuhdistamo, CLO2 tuo- NaOH GHS05, Dgr H314 Neste 250 Valkaisu, jätevedenpuhdistamo Vetyperoksidi H2O GHS07 GHS05 GHS03, Dgr Vaahdonestoaine H272 H302 H314 H318 MgSO GHS07, Wng H302 H312 H Neste 150 Valkaisu Happi O GHS03 GHS04, Dgr Magnesiumsulfaatti H270 Neste 200 Happivalkaisu Kiinteä 80 Happivalkaisu Neste 80 Kuitulinja, jätevedenpuhdistamo Kiinteä 15 m 3 Jätevedenkäsittely H314, H400 NaHSO GHS07, Wng H302 Neste 200 m 3 Kalsiumoksidi CaO GHS05 GHS07, Dgr (40% liuos) 200 Korvauskalkki kaustistoinnissa Petimateriaali kaasuttimella Meesauuni, biomassa- ja apukattila Kalsiumkarbonaatti Kevyt polttoöljy Raskas polttoöljy Diesel-polttoaine H315 H318 H tai GHS08, Wng H226 H304 H315 H332 H351 H373 H411 Vedenkäsittely 15 Jäteveden 80 käsittely Valkaisu 570 Natriumbisulfiitti Kiinteä CaCO Ei merkintöjä Ei lausekkeita GHS08, Wng H226 tai H H315 H332 H351 H373 H GHS08, Dgr H332 H350 H361 H373 H410 Kiinteä Neste 300 m Urea CH4N2O Ei merkintöjä Ei lausekkeita Fosforihappo H3PO GHS05, Dgr H314 Neste 1 m 3 Jäteveden käsittely Polyalumiinikloridi GHS05, Dgr H290, Neste Vedenkäsit- H318 tely (PAC) Natriumhypokloriitti Polymeeri Neste 650 Soodakattila Neste 80 Työkoneet 400

54 54 Putkistojen ja kanaalien levänpoistoon ei ole tarpeen käyttää kemikaaleja. Levän syntyminen ja kasvu biojalostamon putkistossa ja kanaaleissa on epätodennäköistä, kun tuotanto on käynnissä. Alhaisen veden lämpötilan vaikutuksesta mikrobikasvu on hyvin vähäistä. Jos kuitenkin levää muodostuu kanaaleihin, se voidaan poistaa esimerkiksi painepesurilla ja johtaa jätevesilaitokselle. Kemikaalien käsittely ja varastointi tullaan järjestämään kemikaalilainsäädännön ja määräysten sekä viranomaisohjeiden mukaisesti. Kemikaaliturvallisuuslain (390/2005) mukaisessa standardissa SFS 3350 on esitetty määritelmiä palavien nesteiden säiliöiden ja käsittelypaikkojen sijaintiin, rakenteeseen ja varustelutasoon liittyen varastoitaessa palavaa nestettä 200 m 3 tai enemmän. Palavat nesteet varastoidaan erillään muista kemikaaleista. Palavien nesteiden varastojen sammutus- ja palontorjuntajärjestelmät on määritelty standardissa SFS Tietoa pääprosessikemikaalien kemikaalikierrosta on esitetty alla olevassa taulukossa: A1 Kemikaali tai valmiste (lisättävät täydennyskemikaalit) B1 Tuotteeseen Kemikaalista päätyy (%) B3 Ilmaan B2 Vesiin B4 Jätteeseen B5 Reagoi tms LISÄTIETOA Klooridioksidi < 0,1 <1 0,01 99 Klooridioksidi reagoi valkaisussa orgaanisen aineen kanssa ja reaktioyhdisteet päätyvät jätevesiin. Valkaisimolla pieni määrä klooria haihtuu ilmaan ja pieni määrä jää massaan. Natriumkloraatti 100 Natriumkloraatti reagoi: kloorifraktio päätyy klooridioksidiin ja natrium päätyy kierron kautta jätevesilaitokselle. Kloorista osa haihtuu ilmaan ja pääosa päätyy jätevedenpuhdistamolle. Metanoli 100 Reagoi klooridioksidin valmistuksessa, missä muodostuu vettä, klooridioksidia, jätelientä. Jäteliemi ohjataan talteenoton kiertoon ja metanoli poistuu tätä kautta prosessista. Natriumhydroksidi Lipeä reagoi ja päätyy talteenottokierron kautta pääasiassa vesistöön natriumsulfaattina. Lipeää lisätään pieniä määriä myös jätevedenpuhdistamolla (korkeintaan 10 % kulutuksesta) Vetyperoksidi 100 Reagoi täydellisesti vedeksi ja hapeksi. Rikkihappo Rikkihappo reagoi ja päätyy talteenottokierron kautta pääasiassa vesistöön natriumsulfaattina. Lipeää lisätään

55 55 pieniä määriä myös jätevedenpuhdistamolla (korkeintaan 10 % kulutuksesta). Happo 100 Reagoi vedeksi Poltettu kalkki 100 Kalkkia kiertää kalkkikierrossa, (CaO) mutta lisättävä kalkki päätyy lopulta poistettavaksi prosessista kaatopaikalle ja tuhkalannoitteeksi (sivutuote). Raakaveden otto ja käyttöveden valmistus Sellutehtaan prosesseissa tarvitaan erilaisia vesijakeita: mekaanisesti puhdistettua vettä, kemiallisesti puhdistettua vettä ja demineralisoitua vettä. Alustava arvio tehtaan vedenotosta prosessivedeksi on havusellun valmistuksessa m 3 /vrk (0,25 m 3 /s) kesällä ja m 3 /vrk (0,29 m 3 /s) talvella. Kesällä/talvella mm. lauhduttimella kiertävän veden määrässä on eroa. Osa tästä käytetään tehdasvetenä ennen käyttöä prosessissa tai palautusta puhtaana jakeena vesistöön. Liukosellun valmistuksessa vedenotto prosessiin on vähäisempää, arviolta korkeintaan m 3 /vrk (0,27 m 3 /s). Tehtaan vedenotto jäähdytysvedet mukaan lukien arvioidaan olevan havusellun tuotannossa korkeintaan m 3 /vrk ja liukosellun tuotannossa m 3 /vrk (2,9 m 3 /s). Biojalostamolle johdettavia vesiä varten rakennetaan vedenottamo ja vedenottoon käytettävät laitteet. Raakavesi otetaan Kemijoesta ja puhdistetaan mekaanisesti vedenottopumppaamolla. Vedenottopaikka sijaitsee Patojärven alueella Kemijärven ylittävän sillan pohjoispuolella, josta vedet pumpataan putkilinjaa pitkin tehtaalle. Mekaanisesti puhdistettu vesi Putken päähän rakennetaan sihti tai välppä, joka estää kalojen ja isojen roskien kulkeutumisen vesilaitokselle. Mekaanisesti puhdistettua vettä käytetään pääasiassa jäähdytysvetenä ja se voidaan puhdistaa edelleen prosessi- tai kattilavedeksi. Jäähdytysvettä ei normaalitilanteessa desinfioida. Suomessa, suhteellisen kylmissä olosuhteissa ei muodostu merkittävää mikrobikasvua. Kemiallisesti puhdistettu vesi Demineralisoitu vesi Pääosassa jäähdytyskohteista käytetään mekaanisesti puhdistettua vettä ja joissain kohteissa kemiallisesti puhdistettua vettä. Kemiallisesti puhdistettu jäähdytysvesi käytetään jäähdytyksen jälkeen muiden prosessien yhteydessä. Mekaanisesti puhdistettu vesi käytetään jäähdytyksen jälkeen osin kemiallisen veden valmistukseen ja osin uudelleen jäähdytyksessä. Ylimääräinen puhdas vesi johdetaan takaisin jokeen. Kaikki sellun kanssa kosketuksiin joutuva prosessivesi on kemiallisesti puhdistettua vettä, liukosellun valmistuksessa osa on demineralisoitua

56 56 vettä. Myös kattilalaitoksilla käytetään demineralisoitua vettä. Prosesseissa tarvittavan kuuman veden valmistuksessa hyödynnetään prosessien jäähdytyksiä ja sekundäärilämpöjä. Kattilavesi valmistetaan suodatetusta raakavedestä ioninvaihtohartsien avulla. Täyssuolanpoistomenetelmän tarkoituksena on poistaa vedestä epäpuhtaudet ja prosessikäyttöä haittaavat mineraalit. Kattilavesi voidaan valmistaa ioninvaihto- tai käänteisosmoosimenetelmällä. Ioninvaihtomenetelmässä kationinvaihtohartsi regeneroidaan joko suolahapolla tai rikkihapolla ja anioninvaihtohartsi regeneroidaan natriumhydroksidilla. Hartsien regeneroinnissa syntyvä jätevesi (ylite, määrä on selvästi alle 1 % prosessijäteveden määrästä) neutraloidaan ja johdetaan jätevesilaitokselle. Liikennejärjestelyt ja liikennemäärät Raakapuuta tuodaan tehtaalle lähinnä autokuljetuksina. Myös kemikaalit ja polttoaineet kuljetetaan laitokselle maanteitse. Havu- ja liukoselluotteet kuljetetaan tehtaalta Oulun ja Kemin satamiin pääasiassa junalla. Tieliikenteen reitit tehdasalueelle on esitetty alla olevassa kuvassa: Rekkakuljetusten reitti tehtaalle kulkee pohjoisen suunnasta valtatietä 5 (Sodankyläntie) pitkin ja idän suunnasta valtatietä 5 ja kantatietä 82 (Sallantie ja Rovaniementie) pitkin. Junaraide on Rovaniemen suunnasta ja raide rakennetaan tehdasalueelle.

57 57 Puukuljetukset Kuitupuuta tuodaan keskimäärin 141 kuormaa vuorokaudessa ja haketta 37 kuormaa vuorokaudessa. Kemikaali- ja polttoainekuljetukset Ostokemikaalit ja polttoaineet toimitetaan tehdasalueelle autoilla. Kemikaali- ja polttoainekuljetuksia saapuu tehdasalueelle keskimäärin 8 kuormaa vuorokaudessa. Sellutehtaalla valmistettava mäntyöljy ja tärpätti kuljetetaan tehtaalta maanteitse. Mäntyöljyä ja tärpättiä viedään tehtaalta keskimäärin 3 kuormaa vuorokaudessa. Biotuotteiden kuljetukset Henkilöliikenne Biojalostamon biotuotteista MCC ja maanparannusaineeksi hyödynnettävissä olevat sivuvirrat kuljetetaan tehtaalta maanteitse. MCC-tuotteita kuljetetaan arviolta 3 kuormaa vuorokaudessa ja maanparannusainetta 2 kuormaa vuorokaudessa. Henkilöautoliikennettä tehtaan toimintatilanteessa on noin 115 autoa vuorokaudessa ja pakettiautoliikennettä noin 30 autoa vuorokaudessa. Yhteenveto liikennemääristä Alustavan arvion mukaan tehtaalla käy keskimäärin 1 juna ja 195 rekkaa päivässä. Alla olevassa taulukossa on esitetty liikennemäärät: Kuljetettava määrä, t/v Kuormia / vrk Tehtaalle saapuvat autokuljetukset Kuitupuu Hake Kemikaalit ja polttoaine Saapuvat autokuljetukset yhteensä Tehtaalta lähtevät autokuljetukset MCC Mäntyöljy ja tärpätti Maanparannusaine Jätteet muutamia satoja tonneja <1 Lähtevät autokuljetukset yhteensä 8 Lähtevät junakuljetukset Havu- ja liukosellu n. 1 Lisäksi henkilö- ja pakettiautoliikennettä arvioidaan olevan vajaat 150 saapuvaa ja lähtevää ajoneuvoa vuorokaudessa.

58 58 Sähköliityntä Tehdas liitetään valtakunnanverkkoon 110 kv:n liittymisjohdolla, joka rakennetaan korvaamalla nykyinen Koillis-Lapin Sähkö Oy:n Honkakero - Isokero 110 kv:n voimajohto. Kytkinlaitos rakennetaan tehdasalueelle ja erotinasema voimajohdon yhteyteen. Päästöt, jätteet ja niiden rajoittaminen Jätevedet Pääprosessien osalta päästöarviot perustuvat toimittajilta saatuihin tarjouksiin ja kolmen neuvottelukierroksen perusteella saatuihin tarkennuksiin ja taselaskelmiin. Toimittajien antamat tiedot ovat samalla tasolla kuin aikaisemmissa jo toteutuneissa hankkeissa. Toimittajatarjoukset ovat hyvin lähellä lopullista tasoa. Prosessijätevedet Merkittävimmän käsiteltävän jätevesifraktion muodostavat valkaisulaitoksen COD-pitoiset jätevedet. Kuorimon kuoripuristimien suodokset muodostavat perinteisesti toisen merkittävän kuormituslähteen, mutta suodokset johdetaan suunnitelmien mukaan kemikaalien talteenottoon haihduttamolle, jolloin jätevesien kuormitus laskee. COD mittaa orgaanisen aineen aiheuttamaa hapenkulutusta kemiallisissa reaktioissa. Sellutehtaan COD-päästöstä suurin osa on peräisin puun orgaanisista yhdisteistä, kuten ligniinistä, hiilihydraateista sekä uuteaineista. Vain pieni osa prosessikemikaaleista päätyy jätevedenpuhdistamolle. Liukosellun tuotannossa COD- ja AOX-päästöt ovat ominais- ja kokonaispäästöinä pienemmät, lingniinin irrotessa jo keittovaiheessa ja kulkeutuessa haihdutuksen kautta polttoon soodakattilaan. Myös kiintoaineen, fosforin, typen, sulfaatin ja natriumin päästöt ovat kokonaispäästöinä pienemmät. Prosessijäteveden määrä on liukosellun tuotannossa kokonaismääränä pienempi. Alla olevassa taulukossa esitetyt kuormitusmäärät on arvioitu havusellun tuotannolle:

59 59 Kokonaispäästöt Yksikkö Puhdistamolle Pitoisuus mg/l (puhdistamolle) Aktiiviliete jälkeen (vuosi ka) Pitoisuus mg/l (aktiiviliete jälkeen) Reduktio (%) Aktiiviliete jälkeen (kk ka) Jätevesivirtaama m 3 /vrk COD t/vrk 60, , ,5 Kiintoaine t/vrk 3, ,1 Kokonaisfosfori t/vrk 0, , ,028 Kokonaistyppi t/vrk 0, , ,15 BOD7 1 t/vrk , AOX 1 t/vrk 0,7 29 0, ,35 Sulfaatti 2 t/vrk Natrium 2 t/vrk BOD, biologinen hapenkulutus mittaa vedessä olevan orgaanisen aineen aiheuttamaa hapen kulumista. Bakteerit käyttävät vedessä olevaa orgaanista ainesta energianlähteenään, mikä kuluttaa happea. BOD7 on jäteveden luokittelussa käytetty parametri, jolla kuvataan biologista hapenkulutusta 7 vuorokauden aikana. 1 AOX-kuormitus muodostuu erilaisista klooria sisältävistä yhdisteistä. 2 Sulfaatti- ja natriumpäästöistä on esitetty arvioitu maksimimäärä, kun tuotetaan havusellua sekä mikrokiteistä selluloosaa MCC-prosessin jäteliemi (hydrolysaatti) johdetaan haihduttamolle ja edelleen poltettavaksi soodakattilalle. Mikäli biojalostamon yhteyteen myöhemmin toteutuu ulkoisen toimijan toimesta biokaasun tuotantolaitos, hydrolysaatti voitaisiin käsitellä myös siellä. Ulkoisen toimijan biokaasulaitos ei kuitenkaan toteudu samassa aikataulussa kuin biojalostamon mahdollinen MCC-laitos. Jätevesien sulfaatti ja natrium ovat peräisin mm. raaka-aineesta, vedestä ja kemikaaleista. Arviot päiväkohtaisista sulfaatti- ja natriumpäästöistä vesistöön johdettavissa jätevesissä: - Havusellu + MCC : sulfaatti 47 t/vrk, natrium 41 t/vrk - Pelkkä havusellun tuotanto: sulfaatti noin 4 % ja natrium 2 % pienempi verrattuna Havusellu + MCC - Liukosellun tuotanto: sulfaatti reilut 25 % pienempi ja natrium lähes 30 % pienempi verrattuna Havusellu + MCC Yllä olevien, laitetoimittajilta saatuihin tarjouksiin perustuvien päästöarvioiden lisäksi metallipäästöjä arvioitiin suomalaisilta ja ruotsalaisilta vastaavantyyppisiltä laitoksilta kerätyn aineiston perusteella ja näitä arvoja on verrattu usean tarkemmin tutkitun prosessilaitoksen päästömääriin (päästötietojen lähteet: E-PRTR rekisteri ja Swedish Pollutant Release and Transfer Register).

60 60 Alla olevassa taulukossa on esitetty mainitun aineiston perusteella arviot sellutehtaalta vesistöön johdettavista päästömääristä: Metalli g/adt g/vrk kg/v Laskennallinen µg/l Talousveden laatuvaatimukset µg/l As 0, ,3 Cd 0, ,1 5 Cr 0, ,5 50 Cu 0, ,8 2 mg/l Hg 0, ,2 1 Ni 0, ,7 20 Pb 0, ,7 10 Zn 5, ,7 Metallien pitoisuudet jätevedessä vähenevät huomattavasti vedenpuhdistamon puhdistusprosesseissa. Pitoisuuden pieneneminen riippuu useista tekijöistä ja eri vedenpuhdistusprosesseissa päästövähennyksien mekanismit ovat erilaisia. Primäärisedimentaatio poistaa tehokkaasti orgaanisen aineen ja metallien komplekseja sekä liukenemattomassa muodossa esiintyviä metalleja. Esimerkiksi nikkeli, joka muodostaa huonosti komplekseja ja on tavallisesti heikosti liukoisessa muodossa jätevesissä, on hankalasti poistettavissa sedimentaatiolla. Sekundäärisessä biolietekäsittelyssä pitoisuuksien vähennykset voivat perustua esimerkiksi volatilisaatioon, sitoutumiseen orgaaniseen materiaaliin, bakteerien aineenvaihduntaan tai siivilöintivaikutukseen. Poistumat tertiäärikäsittelyssä taas voivat perustua kompleksaatioon tai siivilöintivaikutukseen. Kokonaisuudessaan metallien pitoisuuden vähentyminen vedenkäsittelyssä perustuu monenlaisiin puhdistusprosesseihin ja vähennykset vaihtelevat huomattavasti riippuen käytetystä vedenkäsittelyprosessista ja käsittelyyn tulevan veden ominaisuuksista. Alla olevassa taulukossa on esitelty keskiarvoja puhdistustehokkuuksille primääri- ja sekundäärikäsittelyssä: Keskimääräinen erotustehokkuus % Cu Cr Ni Pb Cd Hg Zn Esiselkeytys Aktiivilietekäsittely Vertailu BAT -päästötasoihin Tehdas ja jätevedenpuhdistamo suunnitellaan siten, että vesistöön johdettava jätevesikuormitus ei havusellun tuotannon osalta ylitä massa- ja paperiteollisuuden BAT-päätelmissä annettuja parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisia päästötasoja sulfaattisellun valmistuksessa. Päästöt ovat pääasiassa pienemmät liukosellun tuotannossa, koska sellun tuotantomäärä on tällöin huomattavasti vähäisempi verrattuna havusellun tuotantoon. Tehtaan AOX-kuorma on BAT-vertailussa korkea, koska tehtaalla käytetään raaka-aineena vain havupuuta. AOX-päästö ei nykyisillä

61 61 valmistusmenetelmillä sisällä merkittäviä määriä haitallisia komponentteja. BAT-päätelmien mukaan sulfaattisellun päästötasot eivät sovellu sulfaattimenetelmän mukaiselle liukosellun valmistukselle. Havusellun päästöjä sellutonnia kohti (kg/adt) on verrattu BAT-päästötasoihin alla olevassa taulukossa: Päästöparametri Yksikkö BAT-vuositaso (vuosi ka) Biojalostamo (vuosi ka) Kemiallinen hapenkulutus (COD) kg/adt ,4 Kiintoaine (TSS) kg/adt 0,3 1,5 0,6 Kokonaistyppi (N-tot) kg/adt 0,05 0,25 0,09 Kokonaisfosfori (P-tot) kg/adt 0,01 0,03 0,016 AOX kg/adt 0 0,2 0,2 On huomioitava, että BAT-päästötasot on annettu vuosikeskiarvoina. Kuukausikeskiarvojen tulee sallia vuosikeskiarvoja enemmän kuormitusvaihtelua. BAT-päätelmien laadinnan yhteydessä käydyssä tiedonvaihdossa on todettu, että kuukausitasolle asetetut päästötasot voidaan johtaa vuosikeskiarvoina annetuista päästötasoista esimerkiksi kertoimella 1,3. Kemijärven biojalostamon päästöarvioissa kuukausikeskiarvojen laskennassa vuosikeskiarvoista on käytetty noin kerrointa 1,1, jossa on huomioitu tehtaan käytettävyys vuositasolla. Prosessijätevedet ja kemikaalien lastaus-/purkualueilla syntyvät hulevedet johdetaan osastokohtaisia kanaaleita pitkin käsiteltäväksi tehtaan jätevedenpuhdistamolla. Jäte- ja jäähdytysvesien purkupaikat Eri purkupaikkavaihtoehtoja on tarkasteltu ja vertailtu YVA-menettelyn yhteydessä seuraavien tekijöiden kannalta: 1) sekoittumisolosuhteet, 2) vaikutukset veden laatuun ja perustuotantoon (veden laatu-kohta), 3) vaikutukset kalastoon, 4) vaikutukset muuhun vesieliöstöön, 5) vaikutukset kalastukseen, 6) vaikutukset virkistyskäyttöön, 7) vaikutukset muuhun käyttöön, 8) putken rakentamisen kustannukset, 9) toiminnan hallinnan vaativuus, 10) järvialtaassa tapahtuvat prosessit, 11) jätevesien kuormittaman alueen laajuus (laimeneminen), 12) kalastuksen intensiteetti, 13) virkistyskäytön intensiteetti, 14) vesialueen ja rantojen käytön intensiteetti sekä 15) käsiteltyjen jätevesien purkuputken ja jäähdytysvesien purkuputken sijoittaminen samalle alueelle tai eri alueille.

62 62 Jäte- ja jäähdytysvesien purkupaikat on esitetty alla olevassa karttakuvassa: Jätevesien purkupaikka on Termusniemen pohjapadon läntisen padon yläpuolella, lähellä pistettä P2. Purkupiste sijoitetaan lähemmäksi pohjapatoa, kuin YVA-vaiheen tarkastelussa. Jäähdytysvesien purkupaikka on vanhan sellutehtaan purkupaikan kohdalla, pisteessä P1. Käsiteltyjen jätevesien johtaminen vesistöön Puhdistetut jätevedet puretaan Kemijärveen Termusniemen pohjapadon läntisen padon yläpuolelle, koska täällä saadaan parhaat olosuhteet sekoittumisen kannalta. Jätevedet puretaan vesistöön diffuusorilla varustetun purkuputken kautta. Jätevesiputken päähän, noin 105 m matkalle on suunniteltu tehtäväksi 60 kpl halkaisijaltaan 10 cm purkuaukkoja. Tällöin purkupinta-ala olisi noin 2,5 kertaa pinta-ala ilman diffuusoria. Purkuputken (800 mm) pää hitsataan umpeen paineen varmistamiseksi purkuaukoilla. Tällä aukotuksella jätevesi saadaan sekoittumaan tehokkaasti purkuvesistön vesimassaan. Hulevedet Kaikki rakennusaikaiset hulevedet johdetaan hulevesialtaiden kautta vesistöön, jotta sameneminen jäisi mahdollisemman pieneksi. Hulevesialtaan pinta-ala alkuvaiheessa ennen täyttötöitä on noin 9,4 ha. Altaista selkeytynyt hulevesi johdetaan rummuilla Kemijärven vesistöön.

63 63 Laitoksen toimintavaiheessa prosessijätevedet ja kemikaalien lastaus- /purkualueilla syntyvät mahdollisesti likaantuneet hulevedet kootaan erikseen allastusten ja kaatojen avulla ja johdetaan käsiteltäväksi varoaltaan kautta tehtaan jätevedenpuhdistamolle. Puukentän kiintoainepitoiset hulevedet ja piha-alueilta ja rakennusten katoilta sadevedet, jotka vastaavat laadultaan ja koostumukseltaan tavanomaisia taajama-alueilla syntyviä sadevesiä, kerätään erikseen ja johdetaan erillisten laskeutusaltaiden ja kiintoaineenerotuksen kautta vesistöön. Niiltä alueilta, joilla käsitellään öljyä, lähinnä polttonesteiden tankkauspaikoilta, hulevedet johdetaan sadevesiviemäriin öljynerotuksen kautta. Hulevesijärjestelmään sisällytetään kiintoaineen- ja hiekanerottimia tarpeen mukaan. Saniteettijätevedet johdetaan kaupungin jätevesiviemäriin. Kaatopaikan suotovedet ohjataan varoaltaan kautta jätevedenpuhdistukseen. Kaatopaikan puhdas pintavaluma pidetään erillään suotovesistä ja johdetaan vesistöön. Tarkemmat viemäröintisuunnitelmat tehdään laitoksen toteutussuunnittelun yhteydessä. Jäähdytysvedet Arvio tehtaalla syntyvästä jäähdytysveden määrästä (m 3 /s) ja on esitetty seuraavassa taulukossa: Havusellu Liukosellu Lämpenemä Talvi: Virtaama m 3 /s 2,3 2,3 Jäähdytysteho (MW) Kesä: Virtaama m 3 /s 2,4 2,6 Jäähdytysteho (MW) Jäähdytysvedet puretaan YVA:ssa tarkasteltuun purkupaikkaan (vanhan sellutehtaan purkupaikka). Jäähdytysvesien lämpökuorman vähentäminen Jäähdytysvesien lämmön ohjaaminen vesistöön ja erityisesti vaikutukset jäätilanteeseen on koettu merkittävänä haitallisena vaikutuksena ja lämpökuorman vähentämiskeinoja on selvitetty laajasti. Hankkeen suunnitteluprosessissa vertailtiin seuraavia lämpökuorman vaikutusten vähentämismenetelmiä: jäähdytysvesien hajautettu purku, avoin jäähdytysallas, erilaiset jäähdytystorniratkaisut sekä hukkalämmön käyttö kuoren kuivauksessa, asfalttikenttien lämmityksessä tai kaukolämmön tuottamisessa.

64 64 Jäähdytyskuorman vähentämiseksi suunnitelluista keinoista jäähdytys avoimessa altaassa todettiin mahdolliseksi ratkaisuksi, mikäli Stora Enson vanha jälkilammikkoallas voitaisiin muuttaa tähän käyttöön puhdistustoimien jälkeen. Jäähdytyksen lämpövähennys jälkilammikossa olisi riittävä. Myös luonnonaltaiden rajaamista maavalleilla selvitettiin, mutta jälkilammikkoa vastaavan alueen rajaaminen riittävän läheltä olisi erittäin hankalaa. Muut jäähdytysmenetelmät todettiin huonommiksi vaihtoehdoiksi esimerkiksi seuraavilla perusteilla: - Hajautettu purku ei vähentäisi lämpökuormaa vesistöön. - Märkää jäähdytystornia olisi hankalaa operoida pohjoisessa ilmastossa talvella ja kuiva jäähdytystorni puolestaan kuluttaisi huomattavan määrän sähköä. - Hukkalämmön käyttö kuoren kuivauksessa ei olisi näin matalan lämpötilan vedellä mahdollista ilman muita lisälämmönlähteitä. - Asfalttikenttien lämmityksessä tai sulatuksessa lämmön käyttö olisi olennaisesti allasjäähdytystä monimutkaisempi järjestelmä. - Kaukolämmön tuottaminen ei olisi Kemijärvellä järkevää: paikallisella toimijalla on juuri valmistunut uusi lämpölaitos ja investoinnin kuolettaminen on vasta alkamassa. Energiataseen perusteella biojalostamon jäähdytys- ja jätevesien lämpökuorma on maksimissaan noin 115 MW talvella, jolloin purkuvesistön lämpötila on noin 1 C. Vesistöön purettavan lämpökuorman vähentämiseksi suunnitelluista keinoista jäähdytys avoimessa altaassa todettiin mahdolliseksi ratkaisuksi, mikäli Stora Enson vanha jälkilammikkoallas voitaisiin muuttaa tähän käyttöön puhdistustoimien jälkeen. Altaan pintaala on noin 65 hehtaaria ja jäähdytyskapasiteetti talvella noin 58 MW, kun purkuvesistön lämpötila on 1 C. Myös luonnonaltaiden rajaamista maavalleilla selvitettiin, mutta jälkilammikkoa vastaavan alueen rajaaminen riittävän läheltä olisi erittäin hankalaa. Hankkeen esisuunnitteluvaiheessa on tutkittu tarkemmin kahta eri vaihtoehtoa avoimen jäähdytysaltaan patoamiseksi vesialueelle. Ensimmäinen vaihtoehto rajattavaksi luonnonaltaaksi sijoittuu hankealueen välittömään läheisyyteen Korkiasaari-Kenttäsaari-Hiidenniemi -alueelle. Alueelle rakennettaisiin noin 60 hehtaarin allas, jonka jäähdytyskapasiteetti olisi noin 55 MW. Toinen vaihtoehto olisi Kiviperän lahden patoaminen allasalueeksi. Kiviperän pinta-ala on noin 19 hehtaaria ja altaan jäähdytyskapasiteetti olisi noin 17 MW. Rakentamalla jäähdytysvesialtaat sekä Korkiasaari-Kenttäsaari-Hiidenniemi -alueelle että Kiviperään, jäähdytyskapasiteettia olisi käytettävissä yhteensä noin 72 MW.

65 65 Seuraavassa taulukossa on esitetty alustavasti arvioidut investointikustannukset potentiaalisimmiksi osoitetuille lämpökuorman vähentämistekniikoille: Investointikustannus /MW Avoin jäähdytysallas (Korkiasaari, 55 MW) Avoin jäähdytysallas (Kiviperä, 17 MW) Avoin jäähdytysallas (kuivalle maalle) Märkä jäähdytystorni Kuiva jäähdytystorni Yllä olevan perusteella avoimen jäähdytysvesialtaan rakentaminen kuivalle maalle olisi investointina huomattavasti kalliimpi ratkaisu kuin vesialueen rajaaminen jäähdytysaltaaksi. Jäähdytystorneissa märkämenetelmään perustuvassa ratkaisussa lämmönsiirto toimii tehokkaammin kuin kuivassa jäähdytystornissa. Näin ollen märkä jäähdytystorni voi olla kooltaan pienempi ja investointikustannus tuotettua jäähdytystehoa kohti alhaisempi kuin kuivan jäähdytystornin tapauksessa. Seuraavassa taulukossa on esitetty lämpökuorman vähentämistekniikoiden investointi- ja käyttökustannukset, mikäli tehtaan jäähdytysvesien jäähdytystarve olisi noin 92 MW, eikä Stora Enson jälkilammikko olisi käytettävissä jäähdytykseen: Investointikustannus Käyttökustannus /v Avoimet jäähdytysaltaat (Korkiasaari 55 MW ja Kiviperä 17 MW) ja märkä jäähdytystorni (20 MW) Märkä jäähdytystorni (92 MW) Kuiva jäähdytystorni (92 MW) Kuten edellä todettiin, kuiva jäähdytystorni kuluttaa huomattavan paljon sähköä (noin 14 kw per 1 MW tuotettua jäähdytystehoa). Märkä jäähdytystorni kuluttaa hieman vähemmän sähköä (noin 4 kw per 1 MW tuotettua jäähdytystehoa) ja se on kuivaa tornia edullisempi sekä investointiettä käyttökustannuksiltaan. Märkämenetelmään perustuvan jäähdytystornin käyttö kylmissä talviolosuhteissa voi olla haasteellista mahdollisten jäätymisongelmien takia. Ensisijainen ratkaisu jäähdytysveden jäähdyttämiseen on avoin allasjäähdytys. Altaiden rakentaminen vesistöön edellyttää suurta alkuinvestointia, mutta operatiiviset kustannukset jäävät huomattavasti alhaisemmiksi kuin jäähdytystorniratkaisuissa. Allasjäähdytystä voidaan pitää varmatoimisena verrattuna jäähdytystorniratkaisuihin.

66 66 Päästöt ilmaan Kattiloiden savukaasupäästöt Soodakattilan, meesauunin ja biomassakattilan savukaasut sisältävät hiilidioksidin ja vesihöyryn ohella jonkin verran hiukkasia, rikkidioksidia, hajurikkiyhdisteitä (TRS) ja typen oksideja. Liukosellua sulfaattimenetelmällä valmistettaessa saanto puusta on alhaisempi ja delignifiointiin tarvitaan enemmän alkalia kuin havusellua valmistettaessa. Tästä johtuen liukosellun valmistuksen yhteydessä soodakattilalla poltettavan orgaanisen ja epäorgaanisen aineksen määrä tuotettua sellutonnia kohti on suurempi. Näin ollen liukosellun päästöarvot arvioidaan sellutonnia kohden esitettynä jonkin verran suuremmiksi. MCC:n tuotannossa ei arvioida aiheutuvan merkittäviä lisäpäästöjä ilmaan pelkkään selluntuotantoon verrattuna, koska muodostuvat höngät johdetaan sellutehtaan hajukaasujen keruujärjestelmään. Soodakattilalla ja meesauunilla syntyvät päästöt puhdistetaan sähkösuodattimella ennen johtamista ulkoilmaan. Päästölähteet ja savukaasujen keskimääräiset pitoisuudet (vuosikeskiarvo) sekä ehdotettujen päästöraja-arvojen mukaiset maksimipitoisuudet (kuukausikeskiarvo) on esitetty alla olevassa taulukossa: Soodakattila Sk:n pitoisuus (mg/nm 3 ) BAT vuosikeskiarvo (mg/nm 3 ) Kuukausikeskiarvo (mg/nm 3 ) SO ) 32 TRS NOx ) 260 Hiukkaset Meesauuni Sk:n pitoisuus (mg/nm 3 ) BAT vuosikeskiarvo (mg/nm 3 ) SO2 38/115 (kaasu/öljy) TRS 16 < NOx 690/331 (kaasu/öljy) 450 3) / ) 900 Hiukkaset Kuukausikeskiarvo (mg/nm 3 ) 1) Mustalipeän kuiva-ainepitoisuus % 2) Mitä suurempi kuiva-ainepitoisuus, sitä lähempänä pitoisuus on BAT ylärajaa. 3) Kasvipohjaiset kaasumaiset polttoaineet 4) Muut kuin kasvipohjaiset, nestemäiset polttoaineet Biomassakattila Sk:n pitoisuus (mg/nm 3 ) (mg/nm 3 ) SO NOx (MCP direktiivi 5) :300) 300 Hiukkaset <30 MCP direktiivi 5) :20 20 Kuukausikeskiarvo (mg/nm 3 ) 5) Alle 50 MW polttolaitoksia koskeva direktiivi. Biomassakattilan polttoaineteho tulee olemaan alle 50 MW.

67 67 Arvioidut kokonaispäästöt ilmaan on esitetty seuraavassa taulukossa: SO 2 t/v Soodakattila 97 Meesauuni *) 15 Biomassakattila 157 Yhteensä 269 TRS t/v Soodakattila 19 Meesauuni *) 6 Biomassakattila - Yhteensä 25 NOx t/v Soodakattila 778 Meesauuni *) 265 Biomassakattila 157 Yhteensä Hiukkaset t/v Soodakattila 97 Meesauuni *) 10 Biomassakattila 24 Yhteensä 131 *) Meesauunilla on oletettu tuotekaasun poltto. Seuraavassa taulukossa on esitetty ominaispäästöraja-arvojen vertailu sulfaattisellun BAT -ominaispäästötasoihin: SO 2 ja TRS (kgs/adt) NOx (kg/adt) Hiukkaset (kg/adt) Soodakattila, biojalostamo 0,12 1,6 0,2 Soodakattila, BAT 0,03 0,13 1 1,6 0,02 0,2 Meesauuni, biojalostamo 0,05 0,45 0,02 Meesauuni, BAT 0,005 0,07 0,1 0,2 / *)**) 0,005 0,02 *) neste/kaasu **) Kasvipohjaiset kaasumaiset polttoaineet, BAT-päästötaso voi olla 450 kg/adt Biojalostamon hajukaasujen keräily Yleistä Hajukaasuilla tarkoitetaan tässä yhteydessä rikki- ja tärpättiyhdisteitä sisältäviä hajukaasuja. Hajukaasut jaotellaan väkeviin (Concentrated Non- Condensable Gases, CNCG) ja laimeisiin (Diluted Non-Condensable Gases, DNCG) hajukaasuihin. Muu keräiltävät ja vapautuvat höngät ovat lähinnä klooripitoisia poistohönkiä, näitä muodostuu massatehtaan valkaisussa ja klooridioksidilaitoksella. Kummaltakin em. osastolta höngät johdetaan alkalisen pesun

68 68 (skrubberin) jälkeen ilmakehään. MCC-laitoksen hönkä, joka on kloriditonta, johdetaan myös valkaisun skrubberin kautta ilmakehään. Savukaasut ovat polttamisessa vapautuvia kaasuja, jotka johdetaan erikseen soodakattilalta, biomassakattilalta ja meesauunilta savupiippuun. Oheisessa periaatekaaviossa on esitetty, minne yhteen kerätyt hajukaasut johdetaan poltettavaksi ja mikä on niiden varalinja: Lopulliset kytkennät täsmentyvät lopullisten laitetoimittajavalintojen jälkeen. Kunkin osaston kaikki ne laitteet ja säiliöt, joista voi vapautua hajukaasuja, kytketään joko väkevien tai laimeiden hajukaasujen keräilyjärjestelmiin. Laitteet ja säiliöt ovat suljettuja ja varustetaan yli/alipainesuojilla, jotka estävät hönkien pääsyn ilmakehään ja toisaalta estävät ilman pääsyn keräilyjärjestelmiin. Massatehdas Väkeviä hajukaasuja muodostuu massatehtaalla ainoastaan keittämöllä. Väkevät hajukaasut johdetaan massatehtaalta haihduttamon vesilukkokaivoon, josta ne yhdessä haihduttamon väkevien hajukaasujen kanssa johdetaan soodakattilalle poltettavaksi, varapolttopaikka on biomassakattila, käynnistys- ja seisakkitilanteissa hajukaasut voidaan tarvittaessa johtaa suoraan piippuun. Keittoprosessin valintaa ei ole vielä tehty, prosessi tulee olemaan joko jatkuvatoiminen tai eräkeitto. Väkeviä hajukaasuja kerätään näissä vaihtoehdoissa seuraavista kohteista - Jatkuvatoimisen keiton kyseessä ollessa väkevät hajukaasut kerätään keittimen kaasauslinjasta ja mustalipeän paisunnassa vapautuvista kaasuista, jotka johdetaan tärpätinerotuksen. Tärpäti-

69 69 nerotusprosessissa lauhtumattomat kaasut ja prosessiin kuuluvien säiliöiden (tärpättidekantteri ja tärpätin varastosäiliö) höngät kerätään ja johdetaan puhaltimella edelleen haihduttamon vesilukkokaivoon jäähdytettyinä. - Eräkeitossa muodostuu paineellisissa lipeäakuissa (mustalipeä, 2 kpl ja valkolipeä, 1 kpl) väkeviä hajukaasuja, jotka johdetaan tärpätinerotusprosessiin yhdessä keittimien ns. kaasauksessa poistuvien kaasujen kanssa. Tärpätinerotusprosessin lauhtumattomat kaasut ja prosessin säiliöiden höngät kerätään ja johdetaan skrubberin läpi haihduttamon vesilukkokaivoon jäähdytettyinä. Laimeita hajukaasuja muodostuu keittämöllä, ruskean massan pesussa ja lajittelussa. Kerätyt kaasut viedään soodakattilalle poltettavaksi. Varapolttopaikka on meesauuni, käynnistys- ja seisakkitilanteissa hajukaasut voidaan tarvittaessa johtaa suoraan piippuun. - Jatkuvatoimisessa keitossa laimeita hajukaasuja muodostuu hakesiilossa. Kemijärven tapauksessa ko. hajukaasut ovat rikkivapaita, mutta tärpättipitoisia ja johdetaan lauhduttimen kautta pesemöllä sijaitsevan laimeiden hajukaasujen pesurille. Purkusäiliön höngät viedään pesemön hajukaasujen keräilyyn - Eräkeitossa on atmosfäärisiä mustalipeäsäiliöitä (2 kpl), joista höngät kerätään yhteen ja johdetaan pesemön laimeiden hajukaasujen keräilyyn, jonne johdetaan myös purkusäiliöiden (2 kpl) höngät. Pesemön laimeiden hajukaasujen keräilyyn tuodaan atmosfääristen laitteiden (mm. massan pesurit, oksa- ja rejektipesurit) ja lipeäsäiliöiden höngät, jotka johdetaan puhaltimella soodakattilalle. Keräilyyn kytkettäviä säiliöitä ovat suodossäiliöt, vaahtosäiliö ja rejektisäiliöt. Hajukaasut pestään skrubberilla ja jäähdytetään, mitkä toiminnot eräkeiton tapauksessa on sijoitettu soodakattilalle, mutta voivat myös sijaita massatehtaalla. Toimittajien välisistä prosessieroista ja pesuvaiheiden määristä riippuen keräilyyn kytkettävien laitteiden ja säiliöiden määrä on erilainen. Toimittajien välillä esiintyy myös eroavuuksia happivaiheen jälkeisen pesun laimeiden hajukaasujen keräilystä: ne voidaan kytkeä joko pesemön hajukaasujen keräilyyn tai johtaa valkaisun hönkäpesurille. Haihduttamo Haihduttamon väkevät hajukaasut johdetaan kaikki vesilukkokaivon kautta soodakattilalle poltettavaksi soodakattilalaitoksella sijaitsevan höyryejektorin avulla. Varapolttopaikka on biomassakattila. Käynnistysja seisakkitilanteissa hajukaasut voidaan tarvittaessa johtaa suoraan piippuun. Vesilukkokaivoon johdetaan myös massatehtaan väkevät hajukaasut. Haihduttamon väkeviä hajukaasuja kerätään seuraavista kohteista - Likaislauhdesäiliö - Metanolilaitos - Tyhjöjärjestelmä

70 70 - Polttolipeäsäiliö voidaan kytkeä vesilukkokaivoon tai haihdutinyksikköön (toimittajasta riippuen) Haihduttamon laimeat hajukaasut kerätään, pestään skrubberilla, jäähdytetään ja puhalletaan samaan linjaan kuin massatehtaan laimeat hajukaasut ja viedään soodakattilalle, varapolttopaikka on meesauuni, käynnistys- ja seisakkitilanteissa hajukaasut voidaan tarvittaessa johtaa suoraan piippuun. Laimeita hajukaasujen keräilyyn liitettäviä laitteita - Atmosfääriset säiliöt: syöttölipeäsäiliöt, välilipeäsäiliö, suovan erotus- ja tasaussäiliöt, sekundäärilauhdesäiliöt, vuotolipeäsäiliö ja vahvalipeäsäiliö - Tuhkan kiteytyksen höngät (mikäli toteutetaan) - Haihduttamon yhteydessä olevan mäntyöljylaitoksen höngät (laitteet ja säiliöt) Kaustistamo Kaustistamolla muodostuu pelkästään laimeita hajukaasuja, jotka kerätään ja johdetaan poltettavaksi soodakattilalla, varapolttopaikka on meesauuni. Käynnistys- ja seisakkitilanteissa hajukaasut voidaan tarvittaessa johtaa suoraan piippuun. Hönkien pesu ja jäähdytys tapahtuu kaustistamolla tai soodakattilalla. Höngät kerätään seuraavista kohteista (kohteiden nimikkeissä esiintyy eroja toimittajien kesken). - Lipeäsäiliöt - Lipeä- ja meesasuotimet - Sammuttimet - Kaustisointiastiat Soodakattila Soodakattilan sekoitussäiliössä ja liuottajalla muodostuvat laimeat hajukaasut kerätään ja johdetaan puhaltamalla pesun (skrubberi) ja jäähdytyksen kautta kattilan polttoilmaksi, samoin kuin muualta tehtaalta tulevat laimeat hajukaasutkin. Soodakattilan häiriötilanteessa nämä soodakattilan omat laimeat hajukaasut johdetaan suoraan ulos ilmakehään. Muiden osastojen laimeat hajukaasut johdetaan häiriötilanteissa meesauunille, käynnistys- ja seisakkitilanteissa hajukaasut voidaan tarvittaessa johtaa suoraan piippuun. Muiden osastojen polttoon tulevat väkevät hajukaasut, jotka tulevat haihduttamon vesilukkokaivosta, johdetaan häiriötilanteessa biomassakattilalle, käynnistys- ja seisakkitilanteissa hajukaasut voidaan tarvittaessa johtaa suoraan piippuun.

71 71 Kaasupesureiden ja strippauksen puhdistustehokkuus Savukaasupesureita käytetään tehtailla hajukaasujen käsittelyssä liukoisten rikkiyhdisteiden poistamiseksi. Savukaasupesureilla voidaan saavuttaa huomattavat vähennykset pitoisuuksissa etenkin rikkivedyn ja metyylimerkaptaanin osalta. Rikkivedyn poistotehokkuus voi olla > 99 %. Pesureilta jäljelle jäävät rikkiyhdisteet hapetetaan korkeassa lämpötilassa ja hapen ylimäärässä rikkidioksidiksi. Rikkidioksidi ei tuota hajuhaittoja ympäristöön ja sitä voidaan rajatussa määrin päästää tehtaan savukaasujen mukana ympäristöön, kunhan pitoisuudet pysyvät BAT-vaatimusten mukaisena. Haihduttamolla likaislauhteesta saadaan strippaamalla tavanomaisesti poistettua > 98 % TRS-yhdisteistä ja > 97 % metanolista. Boreal Biorefin tehtaalla hapetus rikkidioksidiksi tehdään sekä laimeiden että väkevien hajukaasujen osalta ensisijaisesti soodakattilalla. Varajärjestelmänä poltossa voidaan käyttää meesauunia. Muut päästöt ilmaan Hakkeen kuivauksessa poistokanavien kautta ilmaan johdetaan kuivauksessa syntyvää pölyä ja puubiomassasta haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC). Hakkeen, kuoren (ja purun) kuivauksessa syntyvät VOC-päästöt sisältävät terpeenejä, alkoholeja, aldehydejä, rasvahappoja, hartsihappoja ja karboksyylihappoa. Kuivurissa puuaineksesta vapautuvat VOC-päästöt sisältävät samoja komponentteja, joista metsien luonnolliset päästöt muodostuvat. Päästöjen määrään ja koostumukseen vaikuttavat mm. kuivauslämpötila, kuivausaika ja kuivattava aine. Kirjallisuudesta saatavilla olevien tietojen perusteella VOC-päästöt kasvavat merkittävästi kuivauslämpötilan ollessa vähintään 175. Laitetoimittajien tietojen perusteella kuivauksen lämpötila tulee olemaan lähellä 100, joten kuivauksen VOC-päästöt arvioidaan alhaiseksi, lähellä 0 g kuivattua tonnia kohti. Puubiomassan kuivurissa syntyvät hiukkaspäästöt ovat kirjallisuuden mukaan 1,5 2,5 kg/kuivattu tonni ja pitoisuus poistoilmassa mg/m 3. Klooridioksidin valmistuksessa ja valkaisuprosessissa syntyy vähäisiä määriä klooripäästöjä ilmaan. Molemmissa päästökohteissa poistokaasujen klooripitoisuudet ovat alle 20 mg/nm 3 ja arvio päästön kokonaismäärästä laitoksella on alle 500 kg vuodessa. Klooridioksidin osuudeksi kokonaispäästössä arvioidaan noin 170 t/v.

72 72 Melu ja tärinä Jätteet Tehtaan toiminnan aikainen melu on luonteeltaan tasaista ja ympäri vuorokauden jatkuvaa. Melua aiheutuu esimerkiksi tulo- ja poistoilmapuhaltimista, pumpuista sekä ilmakanavista sekä puun käsittelystä. Puunkäsittelyssä melua aiheuttavat puun kuorinnan kuorimarumpu ja haketuksen hakkurit sekä syöttöpöydät ja -kuljettimet ja melu voi olla myös impulssimaista. YVA-selostuksessa on arvioitu alustavasti tehdasmelupäästöt tehtaan melun lähteille. Tehdasalueen melun kokonaisintensiteetiksi arvioitiin 122 LWA (db). Päivitetyssä melumallinnuksessa käytetyt tehdasmelun lähtöarvot perustuvat YVA-vaiheen jälkeen, esisuunnittelun yhteydessä päälaitetoimittajilta saatuihin tarkempiin tietoihin melulähteistä ja melutasoista sekä vastaavanlaisella laitoksella tehtyihin mittauksiin. Osa melulähteistä on rakennuksen sisällä, mikä vaimentaa huomattavasti melutasoa. Maantie- ja raideliikennekuljetuksista voi aiheutua melun lisäksi myös tärinävaikutuksia. Mahdolliset tärinävaikutukset huomioidaan teiden ja rautateiden perustusrakenteiden suunnittelussa. Tehtaan toimintojen aiheuttamaa melua voidaan vähentää sijoittamalla tehtaan eniten melua aiheuttavat toiminnot ja laitokset mahdollisimman etäälle lähimmistä asuinrakennuksista. Esimerkiksi puunkäsittelytoiminnot on suunniteltu laitosalueen keskelle, etäälle lähimmästä asutuksesta. Laitteiden osalta pyritään valitsemaan mahdollisimman vähän meluavia laitteita. Puhaltimet ovat äänenvaimennettuja. Melupäästölähteitä voidaan suojata esimerkiksi rakennuksen vaipan hyvällä ääneneristävyydellä tai koteloimalla. Melupäästölähteet pyritään suuntaamaan siten, että melulle altistuvien kohteiden suunnassa haitta on mahdollisimman vähäinen. Patovaaran eteläisimpiin taloihin kohdistuva meluvaikutus huomioidaan suunnittelussa, ja melua pyritään vähentämään melulähteiden yhteydessä rakenteellisilla ratkaisuilla. Tieliikenteen melua voidaan vähentää nopeusrajoituksilla, hidasteilla tai raskaalle liikenteelle yöaikaan kohdistuvilla liikennöintikielloilla. Liikenteestä aiheutuvaa meluhaittaa vähentää uusi tielinjaus Perävaaran ja Patovaaran itäpuolelta. Kierrätykseen tai hyötykäyttöön, mm. maanparannukseen ja lannoitteeksi sekä maisemointiin on tarkoitus toimittaa mahdollisuuksien mukaan erilaiset biomassaperäiset tuhkat sekä kemikaalikierron talteenoton kalkkijakeita, puunkäsittelyalueen siivousjäte ja mahdollinen ylijäämärejekti, massatehtaan rejekti ja puhdas hiekka. Myös toimiston jätepaperi ja -pahvi sekä kunnossapidon metalliromu ja jätepuu toimitetaan kierrätykseen.

73 73 Lietteet poltetaan kuorikattilassa. Jätevedenpuhdistamolla syntyvät lietteet voitaisiin vaihtoehtoisesti käyttää biokaasun tuotannon raaka-aineena biojalostamon yhteyteen mahdollisesti myöhemmin ulkoisen toimijan toimesta rakennettavassa ja erikseen luvitettavassa biokaasulaitoksessa. Biojalostamolla syntyvistä materiaalijakeista selluprosessin kemikaalikierrosta saostettava soodasakka (viherlipeäsakka, jonka seassa voi olla meesaa) läjitetään laitosalueen kaatopaikalle. Viherlipeäsakka sisältää puun ja kemikaalien mukana prosessiin tulevia, sinne kuulumattomia mineraaliaineita. Myös viherlipeäsakalle pyritään jatkossa löytämään hyötykäyttö. Klooridioksidin tuotannossa syntyy merkittäviä määriä natriumsulfaattia. Tämä ns. suolakakku ohjataan ensisijaisesti takaisin prosessiin, mikä lisää soodakattilan tuhkanpoistotarvetta. Soodakattilasta poistetaan vierasainetaseen hallitsemiseksi lentotuhkaa, joka on pääosin natriumsulfaattia (Na 2SO 4). Soodakattilasta poistettava tuhka on tarkoitus käsitellä jätevedenpuhdistamolla, jolloin ei synny kaatopaikalle erikseen läjitettävää jätettä. Biomassakaasuttimen karkea aines, kuten petimateriaali, biomassatuhka, ja biomassan mukana tulleet epäpuhtaudet pyritään toimittamaan hyötykäyttöön, esimerkiksi käytettäväksi maanparannusaineena. Edellä mainittujen lisäksi laitosalueen kaatopaikalle loppusijoitettavaa jätettä on laitoksen siivousjäte. Kaatopaikkasijoitettavan jätteen määräksi arvioidaan noin tonnia/v (kuiva-aineena). Hankkeessa varaudutaan jätteiden loppusijoituspaikan rakentamiseen laitosalueelle. Syntyvien materiaalijakeiden laatu hyödyntämisen tai kaatopaikkasijoituksen kannalta selvitetään analyysein laitoksen toiminnan käynnistyttyä. Muita teollisuusjätteitä tai vaarallisia jätteitä syntyy vähäisiä määriä. Kierrätykseen ja hyötykäyttöön toimitetaan toimiston jätepaperi ja pahvi sekä kunnossapidon metalliromu ja jätepuu. Vaarallinen jäte, mm. kunnossapidon öljyjätteet, käytetyt voiteluöljyt, liuottimet, romuakut ja paristot, loisteputket, laboratoriojätteet ja elektroniikkaromu toimitetaan vaarallisten jätteiden käsittelylaitokselle.

74 74 Biojalostamolla syntyvät jakeet Talteenoton kalkkipöly Jätteet varastoidaan siten, että niistä ei pääse aiheutumaan kuormitusta ympäristöön. Jätteiden varastointiaika ennen hyödyntämistä tai loppukäsittelyä pyritään pitämään lyhyenä. Biojalostamon jätejakeet on esitetty alla olevassa taulukossa: Jätekoodi Syntypaikka t/a (kuiva) ka. % Käsittely Talteenotto Mahdollisuuksien mukaan kalkintoimittajille pigmentoinnin raaka-aineeksi tai hyödynnettäväksi maanparannuksessa tai lannoitteena. Mahdollisuuksien mukaan kalkintoimittajille pigmentoinnin raaka-aineeksi tai hyödynnettäväksi maanparannuksessa tai lannoitteena. Poltettu kalkki Talteenotto Pieniä määriä poikkeustilanteessa Soodakattilan lentotuhka , Meesa Talteenotto Pieniä määriä poikkeustilanteessa Mahdollisuuksien mukaan kalkintoimittajille pigmentoinnin raaka-aineeksi tai hyödynnettäväksi maanparannuksessa tai lannoitteena. Viherlipeäsakka Talteenotto Loppusijoitus kaatopaikalla / hyötykäyttö mahd. mukaan Massatehdas max *) Liettäminen veteen / hyötykäyttö mahd. mukaan Sellunlajittelun hylky Massatehdas Pyritään hyödyntämään maanparannusaineena Prosessilietteet, rejektit Massatehdas joitakin satoja tonneja Kuivauksen / lieteallaskäsittelyn jälkeen läjitetään kaatopaikalle Biomassakattilan lentotuhka Energiantuotanto Pyritään hyödyntämään maanrakennuksessa / lannoitteena Biomassakattilan pohjatutka Energiantuotanto Pyritään hyödyntämään maanparannusaineena Kaasuttimen tuhka Energiantuotanto Pyritään hyödyntämään maanparannusaineena Kunnossapidon metalliromtoja Biojalostamo muutamia sa- Kierrätykseen tonneja/a Toimiston paperi ja pahvi Biojalostamo muutamia tonneja/a Kierrätykseen Jätepuu Kunnossapito, kiinteistöhuolto muutamia kymmeniä tonneja/a Hyötykäyttöön Kuori ja hiekkajäte Puunkäsittely Alle t/a Maisemointiin Primääriliete Jätevedenpuhdistamo Poltto / biokaasun tuotantoon Bioliete Jätevedenpuhdistamo Poltto / biokaasun tuotantoon Vaarallinen jäte Biojalostamo alle 100 Vaarallinen jätteen käsittelyyn *) Soodakattilan lentotuhkaa arvioidaan syntyvän ja se on pääasiassa tarkoitus käsitellä jätevedenpuhdistamolla. Osa tuhkasta käytetään todennäköisesti kaatopaikan pengerryksissä, niin kuin muilla sellutehtaiden jätteenläjitysalueilla on tehty.

75 75 Käsiteltävät ja loppusijoitettavat jätteet Jätteenkäsittelyalueelle loppusijoitetaan biojalostamolla syntyviä jätejakeita, jotka eivät kelpaa hyötykäyttöön. Loppusijoitettavien jätejakeiden määrät ja jätekoodit on esitetty seuraavassa taulukossa: Loppusijoitettavat jätteet Koodi t/v (kuiva-aineena) Viherlipeäsakka * ) Sellulajittelun hylky Prosessilietteet, rejektit joitakin satoja tonneja Biomassakattilan lentotuhka läjitys tarvittaessa (arvio syntyvästä määrästä 3 600) Kaasuttimen tuhka läjitys tarvittaessa (arvio syntyvästä määrästä 2 600) Kalkkikivijäte, meesa todennäköisesti pieni määrä * ) Viherlipeäsakan kuiva-ainepitoisuus 50% Kaatopaikalle loppusijoitettavat jätteet ovat tavanomaisia tai pysyviä jätteitä. Jätteiden kelpoisuus tavanomaisen jätteen kaatopaikalle selvitetään laboratoriotutkimuksin laitoksen käynnistyttyä. Kaatopaikka-asetuksen (331/2013) mukaan tavanomaisen jätteen kaatopaikan pintarakenteen tiivistyskerroksen alla olevaan jätetäyttöön tai rakenteeseen hyväksytään vain sellaista tavanomaista jätettä, jonka biohajoavan ja muun orgaanisen aineksen pitoisuus määritettynä orgaanisen hiilen kokonaismääränä tai hehkutushäviönä on enintään 10 prosenttia. Orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto ei koske metsäteollisuudessa massan valmistuksessa syntyvää soodasakkaa (eli viherlipeäsakkaa, 28 ). Soodakattilasta poistettava lentotuhka on pääosin natriumsulfaattia (Na 2SO 4). Viherlipeäsakka Viherlipeäsakkaan päätyvät aineet ovat pääasiassa prosessiin kuulumattomia aineita ja kalsiumkarbonaattia. Sakkaa poistetaan sellunvalmistuksen kemikaalikierrosta, jotta prosessia haittaavien aineiden pitoisuuksia saadaan laskettua. Sakan koostumus riippuu mm. prosessissa raaka-aineena käytetyn puun ei-orgaanisten komponenttien pitoisuuksista ja tavallisesti se sisältää mm. nokea, metallioksideita, silikaatteja, natriumyhdisteitä, kemikaalien epäpuhtauksia ja puuperäisiä mineraaleja. Koostumukseen vaikuttaa myös sakan mahdollinen esikäsittely meesalla kemikaalien talteenoton tehostamiseksi sekä kuiva-ainepitoisuuden kasvattamiseksi, joten viherlipeän seassa läjitykseen voi myös päätyä jonkin verran meesaa. Viherlipeäsakka ei sisällä merkittäviä määriä orgaanista ainetta, joten sitä voidaan pitää jokseenkin inerttinä jätteenä. Viherlipeäsakan kuiva-ainepitoisuus vaihtelee, mutta se pyritään läjittämään noin 50 % kuiva-ainepitoisuudessa. Soodasakan korkea ph ja mahdolli-

76 76 nen raskasmetallien liukeneminen rajaavat sen käyttöä maanrakennustarkoituksessa, eikä sille toistaiseksi ole soveltuvia hyötykäyttöjä. Viherlipeäsakka soveltuu sijoitettavaksi tavalliselle kaatopaikalle. Viherlipeäsakka sekoitetaan kaatopaikkatäyttöä varten lentotuhkan kanssa tai täytössä käytetään sementtiä tai kiveä. Seuraavassa taulukossa on esitetty kaatopaikka-asetuksen (Vna 331/2013) mukaiset raja-arvot tavanomaiselle ja vaaralliselle jätteelle sekä esimerkit soodasakan/viherlipeäsakan liukoisuustutkimustuloksista Metsä Fibren Kemin tehtaalta vuodelta 2014 sekä liukoisuustulosten vaihteluväli Stora Enson Sunilan sellutehtaalta vuosilta Rajaarvot on ilmoitettu yksikössä mg/kg uuttosuhteessa L/S = 10 l/kg (nestekiintoaine), jossa tutkittava näyte on uutettu kymmenkertaiseen nestemäärään. Kaatopaikkakelpoisuuskriteerit SE Sunila SE Sunila MF Kemi Vna 331/2013 soodasakka soodasakka soodasakka tavanomainen jäte vaarallinen jäte min liukoisuus max liukoisuus liukoisuus 2014 aine yksikkö L/S 10 L/S 10 L/S 10 L/S 10 L/S2-L/S10 Antimoni mg/kg 0,7 5 < 0,05 < 0,01 Arseeni mg/kg 2 25 <0,05 0,0154 Barium mg/kg ,01 2,8 0,0783 Kadmium mg/kg 1 5 < 0,001 0,007 0,0175 Kromi mg/kg ,4 1,1 0,126 Kupari mg/kg < 0,01 0,074 2,76 Lyijy mg/kg < 0,05 0,13 Molybdeeni mg/kg ,09 0,74 2,37 Nikkeli mg/kg < 0,03 0,05 < 0,03 Seleeni mg/kg 0,5 7 < 0,05 0,346 Sinkki mg/kg < 0,05 0,43 0,345 Vanadiini mg/kg - - < 0,05 - Elohopea mg/kg 0,2 2 < 0,005 0,027 < 0,0001 Kloridi mg/kg Fluoridi mg/kg < ,8 Sulfaatti mg/kg DOC mg/kg ph > TOC % Haitta-aineiden liukoisuudet soodasakasta ovat pieniä. Pääsääntöisesti soodasakan haitta-aineiden liukoisuudet alittavat tavanomaisen jätteen kaatopaikkakelpoisuuden kriteerit, poikkeuksena Sunilan tehtaan soodasakan sulfaatin korkea maksimiliukoisuus, joka ylittää tavanomaiselle jätteelle asetetun raja-arvon.

77 77 Prosessilietteet, rejektit Prosessista esimerkiksi häiriötilanteiden tai pesujen yhteydessä poistettavia vesipitoisia jätteitä, joita ei voida hyödyntää prosessissa. Kuivatuskäsittelyn jälkeen nämä jakeet voidaan läjittää tehdasalueen kaatopaikalle. Sellunlajittelusta syntyvä sekalainen jae sisältää mm. sisältää mm. kiviä ja muoviroskaa. Seuraavat jakeet pyritään mahdollisuuksien mukana toimittamaan hyödynnettäväksi. Materiaalien ominaisuudet ja hyötykäyttö-/ käsittelymahdollisuudet selvitetään tarpeellisin analyysein laitoksen käynnistyttyä. Tarvittaessa näitä jakeita voidaan läjittää tehdasalueen kaatopaikalle. Kaasuttimen tuhka Kuoren kaasuttimessa syntyy tuhkaa, joka muodostuu puutuhkasta ja kaasutuslaitoksessa petimateriaalina käytettävästä kalkkikivestä tai dolomiittikalkista. Kaasutintuhka pyritään hyödyntämään ja se soveltuu mahdollisesti käytettäväksi esimerkiksi metsälannoitteena. Biomassakattilan lentotuhka Biomassakattilassa poltettavasta polttoaineesta, pääosin kuorimolta ja hakettamolla syntyvästä puuaineksesta syntyvä tuhka pyritään hyödyntämään esimerkiksi maanrakennuksessa tai metsälannoitteena. Ominaisuuksiensa puolesta lentotuhkaa voitaisiin todennäköisesti hyödyntää jätteenkäsittelyalueen rakenteissa tai tarvittaessa tuhkaa voidaan läjittää tehdasalueen kaatopaikalle. Biomassakattilan pohjatuhka Leijupetikattilasta poistettava leijupetihiekka ns. pohjatuhka hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan. Pohjatuhkaa voidaan mahdollisesti käyttää esimerkiksi maanrakennuksessa tai metsälannoitteena. Tuhka soveltuu todennäköisesti loppusijoitettavaksi tavanomaisen jätteen kaatopaikalle. Kalkkikivijäte, meesajäte Prosessista poistettavat kalkkijakeet soveltuvat hyvin todennäköisesti lannoitekäyttöön. Kalkkijätteitä loppusijoitetaan tehdasalueen kaatopaikalle todennäköisesti vain hyvin pieni määrä. Häiriötilanteet ja riskien hallinta Häiriöpäästöt ilmaan Suurimmat riskit liittyvät ympäristössä hajuhaittoja aiheuttaviin häiriötilanteisiin. Merkittävämpiä hajukaasupäästöjä ilmaan voi syntyä hajukaasujen polton häiriötilanteissa tai laitoksen sähkökatkoksen tilanteissa. Vastaavia

78 78 päästöjä voi aiheutua myös käynnistys- ja pysäytysjaksojen aikana. Ympäristöriskianalyysin yhteydessä kartoitettiin lisäksi myös muita päästöjä aiheuttavia häiriötilanteita, joissa vaikutukset ovat vähäisempiä. Häiriötilanteita ehkäistään prosessien tarkkailulla ja hallinnalla. Häiriöpäästöt jäte- tai hulevesissä Kemikaaliriskit Prosessihäiriöistä aiheuttavat häiriöpäästöt voivat vaikuttaa vedenpuhdistamon mikrobikantaan ja biologiseen puhdistusprosessiin. Biologisen prosessin suojaamiseksi ja vesistövaikutuksien välttämiseksi tehtaan jätevedenpuhdistamo varustetaan m 3 varoaltaalla, joka vastaa noin kahden työvuoron (2 x 8 h) tuotannossa syntyvää jätevesimäärää ja mitoitus riittää moninkertaisesti alasajon aikana tuotetulle jätevedelle. Varoaltaan tilavuus on tyypillinen verrattuna vastaaviin kohteisiin. Varoaltaan avulla voidaan tasata aktiivilieteprosessiin ohjattavien jätevesien haittaainepitoisuuksia ja varmistaa tehokas jätevedenpuhdistus. Jätevesien virtaamaa, ph:ta ja sähkönjohtokykyä tarkkaillaan ja havaittaessa poikkeamia osastoilta tulevia jätevesiä voidaan ohjata varoaltaaseen. Sallittujen päästömäärien ylityksiä rajoitetaan myös henkilöstön riittävällä koulutuksella ja toimintaohjeilla. Hulevesiviemärit varustetaan onnettomuuksien varalta sulkumahdollisuudella ja tarvittaessa öljynerotuskaivoilla. Mahdollisten palonsammutusvesien pääseminen vesistöön estetään johtamalla vedet varoaltaan kautta jätevedenpuhdistamolle ja sulkemalla hulevesiviemärit. Kemikaalivuotoja voi syntyä esimerkiksi laite- tai putkirikon, säiliöiden ylitäytön tai laippavuotojen seurauksena. Merkittävä kemikaaleihin liittyvä tunnistettu riski on biojalostamoalueella valmistettavan ja valkaisussa käytettävän klooridioksidin vuoto. Merkittävin vuotoriski liittyy klooridioksidivesisäiliön vuotoon, missä mahdollisesti haihtuvan klooridioksidin määrä on suurin. Kemikaalivuotoihin varaudutaan mm. ylitäytön estimillä, säiliöiden pinnan mittauksilla, varoaltailla ja vuodonilmaisimilla. Vuototilanteen varalta viemärit varustetaan tarpeen mukaan sulkujärjestelmillä ja allastukset voidaan viemäröidä keräilykanaviin ja kaivoihin, joista vuodot saadaan talteen. Kemikaalien siirtojen yhteydessä mahdolliset häiriöt voidaan havaita seuraamalla siirtoja esimerkiksi virtaus- ja pintamittausten avulla. Säiliöiden ja putkistojen rikkoutumista ehkäistään säännöllisen huollon ja kunnossapidon avulla. Kemikaalien purkupaikan hulevedet ohjataan käsiteltäväksi jätevedenpuhdistamolle. Kemikaalien varastointialueiden ja kemikaaleja sisältävien prosessilaitteiden alueiden viemäröinnit suunnitellaan myös mahdol-

79 79 Tulipalot ja räjähdykset listen vuototilanteiden varalle ja varustetaan tarvittaessa mm. sulkuventtiilein. Suurempi nestemäinen päästö voidaan tarvittaessa ohjata ensin varoaltaaseen ja laimentaa ennen johtamista jätevedenpuhdistamolle. Kemikaalipäästön pääsy vesistöön asti on epätodennäköinen. Biojalostamon eri yksiköiden ja tehdaskokonaisuuden suunnittelussa, rakentamisessa ja toiminnassa huomioidaan vaarallisten kemikaalien käsittelyä ja turvallisuutta koskevan lainsäädännön vaatimukset. Turvatekniikan keskus (TUKES) tarkastaa vaarallisten kemikaalien laajamittaiseen varastointiin liittyvät luvanvaraiset säiliöt ja rakenteet ennen käyttöönottoa. Sen jälkeen säiliöt tarkastetaan määräaikavälein. Biojalostamon kemikaalien käsittely ja varastointi luokitellaan laajamittaiseksi ja turvallisuuteen liittyvät toimintaperiaatteet suuronnettomuuksien ehkäisemiseksi tullaan esittämään Tukes:lle kemikaalilupahakemuksen yhteydessä laadittavassa turvallisuusselvityksessä hyvissä ajoin ennen tehtaan toiminnan käynnistymistä. Tukes:lle toimitettava sisäinen pelastussuunnitelma käsittää ohjeet onnettomuustilanteisiin varautumiseen. Tehtaan toimintajärjestelmässä kuvataan toimintatavat erilaisten häiriötilanteiden varalle. Biojalostamolla käsiteltäviin palo- ja räjähdysvaarallisiin nestemäisiin ja kaasumaisiin kemikaaleihin ja kuivatun biopolttoaineen käsittelyyn liittyy tulipalo- ja räjähdysvaara. Alueella myös käsitellään ja varastoidaan aineita, jotka ylläpitävät palamista ja lisäävät palon voimakkuutta. Nestemäisten polttoaineiden varastosäiliöt ovat potentiaalisia palokohteita. Merkittävämpi tunnistettu tulipaloriski liittyy mm. haihduttamon metanolisäilön tulipaloon. Myös mäntyöljysäiliö tai tärpättisäiliö voi aiheuttaa vastaavaa riskiä. Säiliöpaloihin paloon liittyvää riskiä selvitetään tarkemmin suunnittelun yhteydessä ja riskin varalta suunnitellaan riittävät hallintakeinot. Vuotava kaasumainen aine tai nestevuodon haihtuessa muodostuva kaasupilvi voi muodostaa ilman kanssa syttyvän ja räjähtävän seoksen. Räjähdykset ovat mahdollisia paineellisissa laitteissa tai putkilinjassa. Mahdolliset kemikaalivuodot ohjataan kallistusten ja kanavointien avulla alueelle, josta ne pääsevät haihtumaan turvallisesti. Räjähdysvaarallisissa kohteissa vaaraan varaudutaan mm. kohteiden sijoittelulla, rakenteilla ja materiaaleilla, ylipaineventtiileillä ja järjestämällä turvallinen purkaussuunta mahdollisen räjähdyksen sattuessa. Palo- ja räjähdysvaarallisten kaasujen (esim. tuotekaasun) pitoisuuksia seurataan kaasuntunnistimilla niissä kohteissa, joissa kaasuvuodot ovat mahdollisia. Biopolttoaineiden käsittelyssä tulipalovaaraa ehkäistään mm. pölyn säännöllisellä puhdistuksella. Tulipalojen kannalta kriittiset kohteet varustetaan palonilmaisimilla ja automaattisilla sammutusjärjestelmillä. Mahdollisesta tulipalosta aiheutuvan lämpösäteilyn määrää voidaan tarvittaessa vähentää sallitulle tasolle mm. etäisyyksiä kasvattamalla, vesisuihkutuksella, palonkestävyydellä tai säteilysuojauksilla.

80 80 Riskien kartoitus Sammutusvedet kootaan ja käsitellään varoaltaan avulla ennen johtamista puhdistamolle. Lisäksi palonsammutusvesien pääseminen vesistöön estetään hulevesiviemäreiden sulkemisella. Biojalostamon eri yksiköiden ja tehdaskokonaisuuden suunnittelussa, rakentamisessa ja toiminnassa huomioidaan vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyä ja turvallisuutta koskevan lainsäädännön sekä painelaitelainsäädännön vaatimukset. Räjähdysvaaraan varaudutaan räjähdyssuojausta koskevan ATEX-lainsäädännön vaatimusten mukaisilla laitteilla ja ratkaisuilla. Palotekniseen turvallisuuteen liittyvät asiat suunnitellaan tarkemmin rakennuslupaa haettaessa. Jalostamoalueella suoritetaan palotarkastukset palo- ja pelastusviranomaisten toimesta määräajoin. Lisäksi laitoshenkilökunta suorittaa sisäisiä palotarkastuksia. Boreal Bioref Oy:n uuden biotuotetehtaan alustava riskianalyysi toteutettiin ympäristö- ja henkilöriskien osalta kesä heinäkuussa Analyysi tehtiin kartoittamalla senhetkisten suunnitelmien pohjalta tunnistettavia riskejä. Analyysissä hyödynnettiin myös aiempia kokemuksia vastaavista laitoksista. Analyysi toteutettiin ympäristölupahakemuksen laatimisen yhteydessä Sweco Industryn järjestämänä ja työryhmään osallistui Swecon asiantuntijoita ja Boreal Biorefin edustaja. Seuraavissa kappaleissa kuvataan tunnistettuja riskejä ja niihin liittyviä varautumiskeinoja osastoittain. Tyypillisimpiin tehtaan toimintaan liittyviin ympäristöriskeihin pyritään varautumaan huolellisesti jo tässä vaiheessa suunnittelua. Riskien arviointi tulee tarkentumaan suunnittelun edetessä. Seuraavissa riskinarvioinnin vaiheissa huomioidaan tässä kartoituksessa todetut varautumiskeinot. Riskinarvioinnin seuraavissa vaiheissa tehdään tarpeen mukaan merkittävimpiin vuototilanteisiin liittyvät syttyvän kaasun leviämismallinnukset sekä tulipalo- ja räjähdystilanteisiin liittyvät lämpösäteilymallinnukset ja painevaikutusten mallinnukset. Kuorimo ja puunkäsittely Puunkäsittelyn merkittävimmät riskit liittyvät alueella liikkuvien työkoneitten öljyvuotoihin, kuljettimien tulipaloriskiin ja pölyräjähdykseen. Työkoneisiin liittyvät onnettomuustilanteet voidaan tehokkaasti välttää ajoalueiden ja turvallisuuskoulutuksen hyvällä suunnittelulla. Öljyvuodot voidaan havaita esim. hulevesikaivojen johtokykymittauksilla ja vuotoihin varaudutaan tarvittaessa öljynerotuskaivoilla. Häiriötilanteessa likaantuvat pintavalumavedet voidaan ohjata jätevedenkäsittelyn varoaltaaseen. Kuljetinpaloihin varaudutaan kattavien sprinklerijärjestelmien avulla ja mahdolliset ongelmatilanteet saadaan nopeasti hallintaan. Pölyräjähdykseen varaudutaan kastelumahdollisuudella. Varojärjestelmät estävät merkittävien henkilöriskien toteutumisen ja savukaasujen leviämistä ympäristöön. Sammutusvedet ohjataan palotilanteessa varoaltaan kautta jätevedenpuhdistamolle.

81 81 Kuoren kuivaus, kaasutus ja kuorikattila Kaasutuslaitoksen riskit liittyvät puumateriaalin ja tuotekaasun paloriskeihin. Paloriskien vaikutuksia rajataan laitteistoihin kuuluvilla sammutusjärjestelmillä, paineenpurkujärjestelmillä ja tulenkestävillä materiaaleilla. Mahdollisen tulipalon seurauksena ei arvioida syntyvän merkittäviä ympäristöhaittoja. Kuorikattilalla on käytössä vastaavia palonhallinnan rajoitusmenetelmiä kuin kaasutuslaitoksellakin. Lisäksi riskien arvioinnin yhteydessä tunnistettiin hiilimonoksidin liiallinen muodostuminen kattilassa. Merkittävän vaaran syntyminen räjähdysmäisen palon yhteydessä estetään kattilan paineenpurkujärjestelmillä. Piha-alue ja kuljetukset Raskaan kaluston kuljetuksiin liittyvät riskejä voidaan hallita hyvällä liikenteen suunnittelulla ja sallimalla tehdasalueella vain luvanvarainen ajo. Piha-alueella mahdollisia vaaratilanteita voi syntyä myös asennus- ja korjaustöiden yhteydessä tai näihin liittyvissä nostotilanteissa. Näitä riskejä hallitaan työlupamenettelyllä ja nostosuunnitelmilla. Keittämö Keskeiset tunnistetut riskit liittyvät kemikaalivuotoihin, säiliöhönkien hallintaan ja hyödykekatkoksiin. Kemikaalisäiliöt on sijoitettu altaisiin, josta mahdolliset vuodot saadaan ohjattua jätevedenkäsittelyn varoaltaaseen. Merkittävämpänä vuototilanteena tunnistettiin varoventtiilin häiriötoiminnan seurauksena lipeäpäästö keittimen kaasukattilasta. Vuotoon varaudutaan suuntaamalla varoventtiilipurkaukset siten, että aiheutuva riski on mahdollisimman vähäinen. Tärpättihöyryt voivat muodostaa räjähtävän/palavan seoksen; vuotoja tarkkaillaan järjestelmähälytyksillä. Esimerkiksi ylipaineen ja varolaitteiden toiminnan seurauksena pieniä määriä tärpättihöyryjä voi päästä ilmaan aiheuttaen hajuhaittaa ja nestemäistä tärpättiä voi päästä jätevedenpuhdistamolle. Nämä häiriötilanteet havaitaan järjestelmähälytysten avulla ja hälytysten seurauksena ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin. Säiliöhönkien keruun häiriötilanteissa seurauksena on mahdollinen hajuhaitta ympäristössä. Hyödykekatkos, esimerkiksi paineilmakatkos voi aiheuttaa häiriöitä ja alasajoja prosessissa, mistä voi seurata pienehköjä päästöjä ilmaan tai prosessijätevesiviemäriin. Sähkönsyöttö olennaisiin kohteisiin on kahdennettu. Happivaihe, klooridioksidin valmistus, valkaisu ja lajittelu Tunnistetut riskit liittyvät klooridioksidin tai muiden kemikaalien vuotoihin. Happivuodon seurauksena voi aiheutua voimakas tulipalo. Paloriski huomioidaan mm. hapen ja klooridioksidin valmistuslaitosten sijoittelussa siten, että laitosten etäisyys toisistaan on riittävä.

82 82 Klooridioksidipäästö voi syntyä erilaisten ongelmatilanteiden seurauksena; vuoto voi syntyä putkistosta, säiliöstä tai suoraan tuotantoreaktorista. Merkittävin vuotoriski liittyy klooridioksidivesisäiliön vuotoon, missä mahdollisesti haihtuvan klooridioksidin määrä on suurin. Merkittävä klooridioksidivuoto ja siitä haihtuva kaasu voisi aiheutua vaaraa myös laitosalueen ulkopuolelle. Mahdollista klooridioksidivuodon tilannetta selvitetään tarkemmin suunnittelun yhteydessä ja riskin varalta suunnitellaan riittävät hallintakeinot. Muiden kemikaalien, kuten rikkihapon, lipeän tai valkolipeän vuodot pystytään ohjaamaan hallitusti jätevedenpuhdistamolle. Kemikaalisäiliöt varustetaan pintamittauksilla. Osastojen painelaitteet ja -astiat rakennetaan painelaitelain mukaisesti ja hyödykehäiriön sattuessa venttiilit menevät turvasuuntansa mukaiseen asentoon. Jäähdytysvesikatko tai muu prosessien alasajon aiheuttava tilanne voi aiheuttaa hajuhaittaa ympäristöön. Mikrokiteisen selluloosan valmistus Osastolla käsitellään väkevää rikkihappoa, joka voidaan vuodon sattuessa ohjata jätevedenkäsittelyn varoaltaaseen. Rikkihappovuotoon liittyvän riskin hallinta käsitellään tarkemmin seuraavissa suunnitteluvaiheissa. Tuotteen pölyämiseen liittyvä syttymisriski arvioidaan vähäiseksi, mutta pölyäminen huomioidaan jatkosuunnittelussa, Mahdolliseen happaman hydrolysaatin vuotoon varaudutaan korroosion kestävillä materiaaleilla ja vuoto voidaan ohjata jätevesilaitoksen varoaltaaseen. Kemikaalien purku, lastaus ja varastointi Tehdasalueella varastoidaan ympäristölle vaarallisia ja haitallisia kemikaaleja. Riskit kemikaalien käsittelyssä liittyvät säiliöiden täyttöjen ongelmatilanteisiin, ylikaatoihin ja vuotoihin ja niiden seurauksena aiheutuvaan hapetus-/paloriskiin. Säiliöt varustetaan ylitäytönestimillä ja pinnantarkkailulla ja ne sijoitetaan tarpeen mukaan altaisiin. Kemikaalisäiliöiden rikkoontumisista aiheutuvia häiriötilanteita ehkäistään säiliöiden säännöllisillä tarkastuksilla. Tulipaloriskin kannalta on olennaista sijoittaa tärpättisäiliö ja öljysäiliöt siten, että säiliöiden palamisesta ei aiheudu tulipalon leviämisen riskiä. Tärpättisäiliön ylitäyttöön ja tärpättihöyryjen syttymisriskiin voidaan varautua säiliön sijoittelussa ja palosuojauksin. Heikommin höyrystyvien ja palamattomien kemikaalien osalta henkilö- ja ympäristöriskit hallitaan vuotojenkeruujärjestelmällä ja kemikaaliturvallisuuskoulutuksilla. Säiliöiden täyttövirheet estetään tehokkaasti pakollisella tehdasaluekoulutuksella ja täyttöprosessien hallinnalla. Vuodot ja ylikaadot voidaan imeyttää imeytysmateriaaliin tai ohjata tarvittaessa varoaltaan kautta jätevedenkäsittelyyn.

83 83 Kuivaamo ja selluvarasto Mahdollisia riskejä ovat mm. hydrauliikka- tai lämmityskiertonesteen vuodot, jotka voidaan hälytysten perusteella ohjata prosessijätevesikanaalista jätevedenpuhdistamon varoaltaaseen. Vuotoihin liittyvät riskit arvioidaan seurauksiltaan vähäiseksi. Meesauuni, lipeälinja ja haihduttamo Näiden osastojen merkittävimmät riskit liittyvät hajukaasujen sekoittumiseen räjähdysvaaralliseksi seokseksi, rikkivedyn muodostumiseen haihduttamolla, vuotoihin lipeälinjalla, säiliöpaloon ja hiilimonoksidin korkeaan pitoisuuteen meesauunilla. Meesauunin savukaasujen räjähdysriskiä hallitaan palamisolosuhteiden tarkkailulla ja tulipaloriskiin voidaan varautua höyrysammutusjärjestelmän avulla. Hajukaasujen sekoittumisesta aiheutuvaa räjähdysriskiä hallitaan leimahduksen pysäyttimillä putkistoissa ja vuotojen yhteydessä esiintyvän rikkivedyn pitoisuuksien mittauksilla. Riskit kohdistuvat lähinnä tehtaan henkilöstöön ja laitteisiin. Lipeälinjan vuodot aiheuttavat toimenpiteitä osastolla ja niihin varaudutaan jätevedenpuhdistamolla varoaltaan avulla. Vuotojen yhteydessä aiheutuvaa rikkivetyaltistusta tarkkaillaan kaasumittauksilla. Haihduttamon metanolisäiliön palosta saattaisi aiheutua merkittävä määrä lämpösäteilyä. Myös mäntyöljysäiliö voi aiheuttaa vastaavaa riskiä. Säiliöt sijoitetaan tehdasalueella siten, että palo saadaan hallittua ja pidettyä rajatulla alueella. Säiliöiden paloon liittyvää riskiä selvitetään tarkemmin suunnittelun yhteydessä ja riskin varalta suunnitellaan riittävät hallintakeinot. Savukaasujen korkeaa hiilimonoksidipitoisuutta ja siihen liittyvää räjähdysvaaraa hallitaan palamisolosuhteiden tarkkailulla. Räjähdysvaaraan varaudutaan myös suunnittelemalla rakenteet ja laitteet siten, laitteet suunnitellaan siten että räjähdys voidaan ohjata turvalliseen suuntaan. Soodakattila Soodakattilan mahdolliset tulipalo- ja räjähdysriskit hallitaan mm. turvaautomaation avulla, syttymisen estävillä kattilasuojauksilla ja suojaavilla rakenteilla. Hajukaasujen polton häiriötilanteessa voi aiheutua päästöjä ympäristöön. Savukaasujen puhdistuslaitteiden häiriötilanteessa aiheutuvia päästöjä voidaan tarvittaessa vähentää pienentämällä kattilan kuormaa. Jätevedenpuhdistamo Häiriöt jätevedenpuhdistuksessa tai osastojen häiriöiden riittämätön hallinta voivat aiheuttaa hetkellisesti korkeampia päästöjä vastaanottavaan

84 84 vesistöön. Keskeisimmät riskit liittyvät riittämättömiin tai liian suuriin kemikaaliannostuksiin, kemikaalivuotoihin, pumppaushäiriöihin ja lietteenkäsittelyn häiriöihin. Kemikaaliannostusta tarkkaillaan laboratoriomittauksin ja operaattoreiden osaamista kehitetään suunnitelmallisesti. Jätevedenkäsittelyn häiriöiden hallinta liittyy monelta osin tarkkailusta saatavaan tietoon ja tarpeen mukaisten toimenpiteiden käynnistymiseen. Tarkkailun riittävä sisältö ja varautumistoimenpiteet varmistetaan suunnittelussa. Varastosäiliöiden vuototilanteissa vuodot voidaan johtaa varoaltaaseen, jolloin vuodot eivät pääse puhdistamolle. Pumppaus ja paineilmajärjestelmät pyritään varmistamaan myös laajamittaisissa häiriötilanteissa. Jätteenkäsittelyalue Jätteiden käsittelyalue rakennetaan säännösten mukaisesti. Läjitysalueen pohjarakenteen ja vesien hallinnan avulla varmistetaan, että haitallisia päästöjä ei pääse maaperään ja pohjaveteen eikä vesistöön. Mahdollisia vaikutuksia pohjaveden laatuun tarkkaillaan kaatopaikan alueella. Rakentamisvaiheen riskit Pölyn ja hulevesien pääsy ympäristöön pyritään estämään rakennusaikana. Vesialueen rakennustöissä voidaan tarvittaessa käyttää puomeja ja pressuja kiintoaineen ja öljyn leviämisen estämiseksi. Räjäytystöihin liittyvän pölyn leviämistä voidaan rajoittaa töiden suunnittelulla ja valvonnalla. Rakennusajan hulevesien käsittely suunnitellaan mahdollisten päästöjen varalta. Vaaratilanteita voi syntyä myös rakennustöiden yhteydessä tai näihin liittyvissä nostotilanteissa. Näitä riskejä hallitaan työlupamenettelyllä ja nostosuunnitelmilla. Turvallisuusvaatimusten huomioon ottaminen toiminnan suunnittelussa Asetuksessa Vna 856/2012 säädetään vaarallisten kemikaalien käsittelystä aiheutuvaan onnettomuusvaaraan varautumisesta. Onnettomuusvaaralla tarkoitetaan mahdollisiksi arvioitavia räjähdyksiä, tulipaloja ja kemikaalipäästöjä. Asetuksessa esitetään kymmeniä laitoksen kemikaaliturvallisuuteen liittyviä vaatimuksia liittyen esimerkiksi laitoksen sijoitukseen, laitteistojen ja rakenteiden sijoitukseen tuotantolaitoksen alueella, onnettomuuksiin varautumiseen, vuotojen hallintaan tai yksittäisen laitteen teknisiin yksityiskohtiin. Uutta laitosta suunnitellaan olemassa olevan teollisuusalueen läheisyyteen, jossa on ollut aiemminkin vastaavaa toimintaa. Apuprosessien, esimerkiksi klooridioksidilaitoksen sijoittelussa hankealueelle on huomioitu tarvittavat turvaetäisyydet laitoksen prosesseihin ja lähimpään asutukseen.

85 85 Laitoksen onnettomuusvaaroja on arvioitu alustavasti/alustavan riskianalyysin perusteella. Tässä yhteydessä on kuvattu merkittävimmät tunnistetut räjähdysriskit, tulipaloriskit ja kemikaalivuotoihin liittyvät riskit ja niihin varautuminen. Riskianalyysit tarkentuvat laitoksen suunnittelun edetessä. Kemikaalien käsittely ja varastointi tullaan järjestämään kemikaalilainsäädännön ja määräysten sekä viranomaisohjeiden mukaisesti. Kemikaaliturvallisuuslain (390/2005) mukaisessa standardissa SFS 3350 on määritelty esimerkiksi palavien nesteiden säiliöiden ja käsittelypaikkojen sijainnin, rakenteen ja varustelun tasosta varastoitaessa palavaa nestettä 200 m 3 tai enemmän. Palavien nesteiden varastojen sammutus- ja palontorjuntajärjestelmät on määritelty standardissa SFS Biojalostamon kemikaalien käsittely ja varastointi luokitellaan laajamittaiseksi ja kemikaaliturvallisuuteen liittyvien vaatimusten täyttyminen sekä turvallisuuteen liittyvät toimintaperiaatteet suuronnettomuuksien ehkäisemiseksi tullaan esittämään Tukesille kemikaalilupahakemuksen yhteydessä hyvissä ajoin ennen tehtaan toiminnan käynnistymistä. Tukesille toimitettava sisäinen pelastussuunnitelma käsittää ohjeet onnettomuustilanteisiin varautumiseen. Tehtaan toimintajärjestelmässä tullaan kuvaamaan toimintatavat erilaisten häiriötilanteiden varalle. ARVIO PARHAAN KÄYTTÖKELPOISEN TEKNIIKAN SOVELTAMISESTA Biojalostamolaitoksen pääasiallinen toiminta on massan valmistaminen puusta ympäristönsuojelulain liitteen 1 taulukon 1 mukaisesti. Biojalostamo on uusi laitos, jonka rakentamisessa tullaan soveltamaan parasta käyttökelpoista tekniikkaa kaikilla olennaisilla osa-alueilla. Seuraavissa taulukoissa on esitetty massa- ja paperiteollisuuden parhaan käyttökelpoisen tekniikan referenssidokumentissa (BREF) esitetyt biojalostamoa koskevat BAT-tekniikat sekä niiden huomiointi laitoksen suunnittelussa ja toiminnassa. Arviointi perustuu syyskuussa 2014 päivättyjen BAT-päätelmien suomenkieliseen käännökseen. BAT-referenssidokumentissa ja sen osana olevissa BAT-päätelmissä esitetään tiedot massa- ja paperiteollisuuden parhaista käyttökelpoisista tekniikoista, näiden tekniikoiden kuvaus ja tiedot niiden sovellettavuuden arvioimiseksi, tekniikkaan liittyvät päästötasot, tarkkailu ja kulutustasot sekä tarvittaessa laitoksen kunnostustoimet. BAT-päätelmissä luetellut ja kuvaillut tekniikat eivät ole määrääviä eivätkä tyhjentäviä. Muita tekniikoita voidaan käyttää, jos niillä voidaan turvata vähintään vastaava ympäristösuojelun taso. Ympäristönsuojelulain 75 mukaan direktiivilaitoksen (suuren teollisuuslaitoksen) päästöraja-arvojen, tarkkailun ja muiden lupamääräysten on parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksen toteuttamiseksi perustuttava BAT-päätelmiin. Päästöille on ympäristöluvassa määrättävä päästö-

86 86 raja-arvot siten, että päätelmien päästötasoja ei ylitetä laitoksen normaaleissa toimintaolosuhteissa. Jos päätelmissä ei ole ilmoitettu päästötasoja, luvassa on annettava tarpeelliset määräykset päätelmissä kuvattua parasta käyttökelpoista tekniikkaa vastaavan ympäristönsuojelun tason saavuttamiseksi. Sulfaattisellun valmistukselle on annettu BAT-päästötasot vesistöön kohdistuvalle jätevesikuormitukselle, ilmaan kohdistuville päästöille soodakattilasta, meesauunista ja haju-kaasukattilasta, sekä ilmaan pääseville laimeille jäännöskaasuille. Lisäksi dokumentissa on annettu sellunvalmistusta koskevat suorituskykytasot prosessiveden kulutukselle ja kuorimon vedenkulutukselle. Suorituskykytasot eivät ole sitovia eikä niistä ole tarvetta määrätä päästöraja-arvoja. RAKENTAMISVAIHEEN PÄÄSTÖT JA NIIDEN HALLINTA Maarakentaminen Pääosa tehdasalueesta tasoitetaan tasoon +162,00 m. Rannanpuoleinen alue, missä sijaitsee tehdastoiminnoista jätevedenkäsittely ja raakavedenpumppaamo, tasoitetaan tasoon +155,00 m. Tontilla on pohjatutkimusten perusteella leikattavia massoja noin 3,1 miljoonaa kuutiota, mistä 0,45 miljoonaa kuutiota on rakentamiseen kelpaamatonta, pääosin orgaanista materiaalia ja 2,66 miljoonaa kuutiota käyttökelpoisia massoja. Tontti täytetään pääosin tasoon +162,00 m ja tähän käytetään täyttömassoja noin 2,61 miljoonaa kuutiota. Päällimmäinen metri täyttöä tehdään rakennekerrosmateriaaleilla, joita käytetään noin 0,7 miljoonaa kuutiota. Maarakentamiseen tarvittavat materiaalit saadaan pääasiassa tontilla tehtävistä leikkauksista. Myös rakennekerrosmateriaalit saadaan todennäköisesti jalostettua tontilla olevista kivimateriaaleista. Rakentamiseen sopimattomat massat läjitetään Kemijärven ranta-alueelle. Myös vesistörakentamisen ylijäämämassat läjitetään tälle alueelle, mikäli ne laatunsa puolesta sopivat läjitykseen. Rakentamisesta aiheutuvien haittojen vähentäminen Kallion louhinnassa ja kiviaineksen murskauksessa noudatetaan soveltuvin osin valtioneuvoston asetusta kivenlouhinnan ja murskaamojen ympäristönsuojelusta (86/2010), muun muassa seuraavasti: - murskaus pyritään suorittamaan vähintään 300 metrin etäisyydellä lähimmistä asuinrakennuksista, - pölyn leviämistä estetään pölyntorjuntamenetelmillä, - melua pyritään torjumaan melulähteiden sijoittelulla ja teknisillä ratkaisuilla, - meluavia toimintoja (murskaus, poraus, räjäytykset, kuormaukset ja kuljetukset) suoritetaan arkipäivisin rajattuna aikana, - tukitoiminta-alueille (mm. poltto- ja voiteluaineiden ja kemikaalien varastointi- ja käsittelyalueet, kuormauskaluston tankkausalueet

87 87 ja työkoneiden huoltoalueet) tehdään tarvittavilta osin tiiviit maarakenteet, joiden avulla estetään vaaraa aiheuttavien aineiden pääsy maaperään ja pohjaveteen, - Polttoainesäiliöt ovat kaksoisvaippasäiliöitä tai valuma-altaallisia säiliöitä, jotka varustetaan ylitäytön estimillä, tankkauslaitteistot varustetaan lukittavilla sulkuventtiileillä, - hulevesien käsittely ja - työmaa-alueen jätehuolto. Melu-, pöly- ja pakokaasupäästöt Rakentamisesta aiheutuvat merkittävimmät päästöt ovat kallion louhinnan ja murskauksen, maansiirto- ja rakennuskoneiden sekä liikenteen ja työkoneiden melu-, pakokaasu- ja pölypäästöjä. Lähiympäristön asukkaiden kokemaa meluhaittaa voidaan lieventää tiedottamalla etukäteen louhinta- ja räjäytystöiden aiheuttamasta melusta ja tärinästä. Räjäytystöistä aiheutuvaa tärinää voidaan lieventää huolellisen suunnittelun ja oikeiden työtapojen avulla. Esimerkiksi louhintasuunnan ja käytettävän räjäytysaineen valinnalla on vaikutusta tärinään. Louhinnan ja murskauksen meluvaikutuksia voidaan vähentää pintamassoista rakennettavilla meluvalleilla. Merkittävin rakentamiseen liittyvä pölypäästöjen lähde on kallion louhinta ja murskaus. Pölyntorjuntamenetelmien avulla pyritään vähentämään ympäristöön kulkeutuvien pölyhiukkasten määrää. Oikeilla toimintatavoilla ja toimintojen sijoittelun huolellisella suunnittelulla voidaan yleensä vähentää murskauksesta aiheutuvia pölypäästöjä. Tarvittaessa voidaan käyttää myös pölyntorjuntamenetelmiä, kuten esimerkiksi veden avulla toteutettavaa pölynsidontaa. Rakentamisen aikaisen liikenteen määrää ja liikenteestä aiheutuvia pakokaasupäästöjä voidaan vähentää hyödyntämällä hankealueen maarakentamisessa tontin omia leikkausmassoja ja kalliolouhetta. Maaperän ja pohjaveden pilaantumisen estäminen Rakentamisen aikana työkoneiden huoltoalueet tehdään tiiviiksi, jotta haitta-aineita ei pääse maaperään ja pohjaveteen. Polttonesteet ja hydrauliikkaöljyt säilytetään tiiviillä huoltoalueella riittävin suojavarusten varustetuissa säiliöissä. Työkoneiden kunnossapitoon kiinnitetään huomiota ja työkoneet tarkistetaan mahdollisten öljyvuotojen havaitsemiseksi. Riskialueilla päästöihin varaudutaan öljynerotuskaivoin ja öljyntorjuntavälinein. Maaperää tasattaessa täyttöihin käytetään vain puhtaita maa-aineita maaperän ja pohjaveden pilaantumisen estämiseksi.

88 88 Työmaa-alueiden jäte- ja vesihuollon järjestäminen Rakentamisen aikana syntyvät jätteet lajitellaan asianmukaisesti ja mahdollisimman suuri osa niistä pyritään toimittamaan hyödynnettäväksi materiaalina tai energiantuotannossa. Vaarallisten jätteiden käsittely, varastointi ja kuljetukset järjestetään säännösten mukaisesti. Rakentamisen aikana jätehuolto järjestetään jätelain (1072/1993) ja sen nojalla annettujen säädösten mukaisesti siten, että toiminnasta ei aiheudu ympäristön roskaantumista, maaperän pilaantumista eikä haittaa terveydelle tai ympäristölle. Maarakentamisen yhteydessä muodostuva ylijäämämaa ja -kiviaines ja ruoppausmassat sekä rakentamisessa syntyvä tavanomainen rakennusjäte pyritään hyödyntämään ja kierrättämään mahdollisimman tehokkaasti. Ylijäämämaat pyritään ensisijaisesti hyödyntämään hankealueella. Puhtaita maamassoja ja murskattua kiviainesta varastoidaan hankealueella lajeittain kasoissa, jolloin ne voidaan hyödyntää rakentamiseen, täyttöalueiden maisemointiin tai toimittaa hyötykäyttöön hankealueen ulkopuolelle. Rakennusjätteiden hyödyntämisessä noudatetaan valtioneuvoston asetusta eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa (MARA-asetus, 591/2006). Työmaa-alueen hulevedet johdetaan vesistöön tasausaltaan/suodatuksen kautta kiintoainepäästöjen vähentämiseksi. Hulevesien käsittelyssä hyödynnetään rakentamisen ensimmäisessä vaiheessa vesialueelle rakennettavia laskeutusaltaita/kosteikkoaluetta ennen johtamista vesistöön. Tarvittaessa voidaan lisäksi käyttää kemiallista saostusta. VESITALOUSHANKKEET JA VIEMÄRIPUTKI Alla olevassa kuvassa on esitetty yleiskuva vesistöön suunnitelluista rakenteista:

89 89

90 90 Vesistörakentamisen yhteydessä ruopattavat massat läjitetään pääosin padottavalle läjitysalueelle. Puhtaita massoja voidaan läjittää myös kaivantojen yhteyteen. Vedenotto- ja purkurakenteiden rakentaminen Kemijärveen ja sen ranta-alueelle rakennetaan veden otto- ja veimäriputket sekä vedenottopumppaamo. Vedenottokanava ja vedenottopaikka Vedenottokanava Kemijoen pääuomasta on rakennettu vuonna 1965 Pohjois-Suomen vesioikeuden antaman luvan nro 76/64/l mukaisesti. Kaivettuun kanavaan ei ole tässä yhteydessä tarvetta tehdä muutoksia. Kanavan pohjan asema on tarkastettu luotaamalla pohja n. 80 metriä leveältä alueelta. Edellä mainitun vesioikeuden luvan lupaehtona 10 oleva vesistöön 1965 rakennettu pengertie vanhalle pumppaamolle on tässä yhteydessä tarkoitus katkaista ruoppaamalla tulokanavan leveydeltä ja syvyydeltä niin, että Kemijoen pääväylän ja Norvionväylän välille syntyy yhteys. Vanha tieoikeus on lakkautettu kaikilta siihen oikeutetuilta tiloilta yksityistietoimituksen mukaisesti. Tasoristeys on lakkautettu. Samassa yhteydessä on lakkautettu vanha tieoikeus R15. Kulku pengertielle on tosiasiallisesti estynyt, jonka vuoksi pengertie on tarpeeton eikä sen poistaminen aiheuta alueen tiloille haittaa. Tiloille ei muutoinkaan ole voinut kulkea säännöstelyn aiheuttaman vedennousun jälkeen. Norvionväylä erkanee Kemijoen pääväylästä n. 3 km vedenottamolta luoteeseen ja yhtyy takaisin pääväylään n. 700 metriä suunnitellun vedenottamon eteläpuolella. Kemijärven vedenpinta on säännöstelystä johtuen käytännössä aina samalla tasolla kaikilla em. vesistönkohdilla. Vanhan tulovesikanavan ja Norvionväylän pohjien korkeusasema on vedenottamon kohdalla samaa tasoa n. +143,00 m (N2000?). Hakijan käsityksen mukaan ei vesistöön synny merkittävää muutosta vanhan pengertien ruoppauksen johdosta. Tavoitteena näillä vedenottojärjestelyillä on varmistaa laitoksen vedensaanti alavedenaikana + 146,21 m (N2000) siten, että vesi voi kulkeutua vedenottamolle kolmesta eri suunasta. Pohjoisesta Norvionväylää pitikin, lännestä Kemijoen pääuomasta tulevaa vedenottokanavaa pitkin sekä etelästä Norvionväylää pitkin. Kolmesta suunnasta vettä ottamalla ei minkään edellä mainitun suunnan virtausnopeus kasva siten, että sillä olisi vaikutusta otettavan veden laatuun tai että vesistössä mahdollisesti oleva pohjasedimentti irtoaisi. Kriittisin tilanne vedensaannin kannalta voisi olla alimman vedenpinnan vallitessa tulokanavan mahdollinen tukkeutuminen esim. jääpadon vaikutuksesta, joka voi syntyä 1965 kaivetun tulokanavan Kemijoen pääuoman

91 91 Vedenottoputki puoleiseen päähän. Muina vuodenaikoina, kun vedenpinta on korkeammalla, vedensaannissa ei ole ongelmia. Toisena tavoitteena on sijoittaa vedenottamo Norvionväylän itäpuolelle, kun aikaisemmin vedenottamo sijaitsi pengertiellä Norvionväylän länsipuolella. Kulkuyhteys radan ylitse on katkaistu ja tieoikeus poistettu, joten pengertietä ei voida käyttää eikä vedenottamoa rakentaa entiseen paikkaan (Stora Enson vedenottamo). Nykyisen pengertien kohdalta ruopataan pengertä n m 2 alueelta ja ruoppausmassat n m 3 ktr läjitetään pengertien länsipuolelle m 2 alueelle. Ruopattavat massat ovat puhtaita vuonna 1965 läjitettyjä sora- ja hiekkamaita sekä kiviä. Raakavedenottamo ja veden esikäsittelylaitos rakennetaan erillisen suunnitelman mukaan tehdasalueelle Hiidenniemen kohdalle. Vedenottamon metriä pitkä vedenottoputki sijoitetaan Norvionväylän rantaan, johon veden on mahdollista tulla kolmesta eri suunnasta. Ennen veden johtamista putkeen vesi siivilöidään karkealla välpällä. Vedenottoputken juoksupinta sijoitetaan tasolle +143,00 ja vesi johdetaan gravitaationa tehdasalueelle alustavan mitoituksen mukaan sisämitaltaan n mm putkella. Vedenottorakenteita ei ole vielä suunniteltu. Hiidenniemen pumppaamon rakenteet sijoitetaan huoltorakennukseen. Rakennuksen korkeusasemassa eteenkin sähkölaitteiden osalta huomioidaan viranomaisten määrittämät tulvakorkeudet. Raakaveden gravitaatioputki on alustavan mitoituksen mukaan sisähalkaisijaltaan d=1 800 mm ja materiaaliltaan kerrosrakenteista PE-muovia, jonka paineluokka on vähintään PN 2. Vesiputken pituus vesistössä on n m. Painevesiputken kanssa samaan kaivantoon asennetaan myös jätevesiputki PEH ja jäähdytysvesiputki M-1600 PN 4. Putket toimitetaan työmaalle n m pitkissä osissa, jotka hitsataan erillisessä hitsauspisteessä ja vedetään työkoneilla rakennuskohteeseen. Putkikanavan ruoppaus Putkien asentamisen aikataulullisista syistä putkien liitos- ja hitsaustyötä on valmisteltava ennakkoon, jotta varsinaiset asennustyöt ehditään suorittamaan alimman vedenpinnan aikana kevättalvella. Varsinaisen asennustyön suorittamiseen voidaan käyttää n. 3 kk työaikaa. Putkikanaalin ruoppaus tehdään talvityönä jäädyttämällä työalue riittävän laajalta alueelta alkutalvesta lähtien. Jään kantavuus selvitetään ennen työhön ryhtymistä. Tavoitteena on jäädyttää niin paksu jääkerros, että se ulottuu rakennuskohteessa pohjaan asti-. (vähintään 1,5 m). Ruoppaustyöt tehdään helmikuun ja huhtikuun välisenä aikana. Työ suoritetaan vahvistetun jään päältä kaivinkoneella kaivaen. Täyttöön kelpaamattomat ruoppausmassat kuljetetaan tehdasalueen läjitysalueelle.

92 92 Massoja muodostuu yhteensä n m 3 ktr. Putkikanaalin pohjan leveys on 5,8 m ja luiskat 1:2. Putkikanaalin pohja kaivetaan pituus- ja poikkileikkauksen mukaiseen tasoon. Ruopatun putkikanaalin sijainti ja korkeusasema kartoitetaan suunnitelman mukaiseen koordinaattijärjestelmään. Ruoppaustyö ja massojen siirto voidaan suorittaa myös kesäkautena erikoiskalustoa käyttäen. Talvityönä suoritettaessa ympäristövaikutukset vesistöön jäävät pienemmiksi koska työ voidaan osittain suorittaa kuivatyönä vedenpinnan alatasolla. Apuna voidaan käyttää työaikaisia patoja, joilla estetään veden pääsy kaivettavaan kanaaliin. Alustavasti on arvioitu, että noin 2/3 massoista voidaan kaivaa kuivatyönä ja 1/3 märkätyönä, jos työ suoritetaan alaveden aikana. Putkien asentaminen Putket asennetaan ruopatun kanaalin pohjaan asennusaikana helmi huhtikuun aikana. Asennusalustaa ei todennäköisesti tarvita. Asennusalustan tarve selvitetään rakennesuunnittelun pohjatutkimusten perusteella. Putkien hitsaustyö suoritetaan ennakkoon, jotta asennustyön aikataulua voidaan noudattaa. Työmaalle toimitetut putket hitsataan yhteen maa-alueelle sijoitettavassa hitsauspisteessä, jossa työ voidaan suorittaa valvotuissa hyvissä olosuhteissa. Putket hitsataan n metriä pitkiin osiin, joiden päät varustetaan laipoin. Toinen mahdollisuus on liittää putkiletkat yhteen hitsaamalla. Liitostyöt tehdään jään päällä. Kun putki on yhtenäinen, nostetaan se vaiheittain nostolaitteella kaivantoon. Putkien upotuspainotus n. 20 % tehdään pumppaamalla painotusmassa kaksoiskennorakenteen sisään. Kun putket ovat asennuspaikassaan kaivannossa, ne täytetään osittain vedellä ennen ympärystäyttötöitä. Jäätyminen pyritään estämään putken välittömällä ympärystäytöllä. Tarvittaessa putkiin voidaan johtaa lämmintä ilmaa jäätymisen estämiseksi. Putkikanaalin täyttöön käytetään hyvin tiivistyviä kaivumaita tai tehdasalueelta kuljetettua moreenia. Suurin raekoko on 60 mm. Täyttö tiivistetään kerroksittain putken valmistajan ja RIL ohjeen mukaan. Putken laen ja kaivannon pinnan päälle käytetään täyttöön raekooltaan mm sepeliä vähintään 500 mm kerros. Moreenin pintaan sepelin alle asennetaan suodatinkangas KL 4 suojaamaan täyttöä veden eroosiolta ja estämään hienoaineksen kulun kaivannosta veteen. Reuna-alueelle voidaan sijoittaa pintaan myös isompia kiviä kaivannon suojaksi. Lisäpainotuksen tarve arvioidaan tarkemman rakennesuunnittelun ja työsuunnittelun yhteydessä lisäämällä painotusta aina 50 %:iin työolosuhteiden mukaan. Lisäpainotus tehdään tarvittaessa betonipainoilla, jotka kiinnitetään kaivannon pohjalle jo upotettuihin ja asennettuihin putkiin. Asennettujen johtojen sijainti ja laen korkeus kartoitetaan luotaamalla tai muutoin mittaamalla (tarkemittaus). Tarketiedot tallennetaan johtotietojärjestelmiin. Putkikanaali merkitään. Työsuorituksen suorittaa tarjouskilpailun perusteella

93 93 valittu urakoitsija, jolla voi olla vaihtoehtoisia asennus- ja työmenetelmiä sekä erilainen putkimateriaali ja asennukseen tarvittava konekalusto. Viemäriputki jäähdytysvedelle Jäähdytysvesiputki on alustavan mitoituksen mukaan sisähalkaisijaltaan d=1 600 mm ja materiaaliltaan kerrosrakenteista PE- muovia, jonka paineluokka on vähintään PN 4. Gravitaationa tasolta +156,00 m putkella voidaan johtaa vesistöön tasolle +151,13 m n l/s vettä. Virtausnopeus on tällöin 1,4 m/s. Putken pituus vesistössä on n m. Paaluvälillä jäähdytysvesiputki asennetaan raakavesiputken ja jätevesiputken kanssa samaan johtokanaaliin. Putkikanavan ruoppaus Putkikanaalia joudutaan ruoppaamaan Norvionväylän siltojen kohdalla, jossa vesistön pohja on ylempänä. Ruoppaus tehdään erillisen suunnitelman mukaan yhteistyössä Liikenneviraston kanssa, koska lähellä sijaitsevat tie- ja rautatiesillat. Suunnitelmat tulee hyväksyttää liikennevirastolla ennen rakennustöitä. Työssä on huomioitava nykyisen puuputken d=n mm sijainti. Sillan vesioikeuden lupa ja aukkolaskelma on huomioitava. Silta-aukkoa ei sanottavasti supisteta. Siltojen kohdalla putket painotetaan 100 % painotuksella varmistaen, että ne pysyvät asemassaan. Ruoppaus tehdään sulana kautena erikoiskalustoa käyttäen, koska Norvionväylän jäädyttäminen talvityönä ei liene mahdollista virtaamasta ja heikosta jäänmuodostuksesta johtuen. Ruoppausmassat kuljetetaan läjitysalueelle. Vedenottoputken pään kohdalla putket painotetaan 100 % painotuksella, jolla varmistetaan, että ne pysyvät asennuspaikassaan. Paalulta paalulle putki asennetaan Norvionväylän vesistön pohjaan 20 % painotuksella. Putki päättyy Kemijoen pääuomaan lähelle entistä purkuputken päätä yleiskarttojen mukaisesti. Putkien asentaminen Putkijohdot hitsataan yhteen maa-alueelle sijoitettavassa hitsauspisteessä, jossa työ voidaan suorittaa valvotuissa hyvissä olosuhteissa. Putket hitsataan n metriä pitkiin osiin, jotka varustetaan umpilaipoin. Putket vedetään jään tai vedenpinnalla asennuskohtaansa ja liitetään laippaliitoksin toisiinsa. Putkien upotuspainotus n. 20 % tehdään hitsauspisteessä pumppaamalla painotusmassa kaksoiskennorakenteen sisään. Kun putket ovat asennuspaikassaan, ne täytetään vedellä ja upotetaan asennuspaikkaansa. Työtä tarkkaillaan kesätyöosuuksilla sukellustyönä. Talvella vedenkorkeus on niin alhainen, että putket jäävät näkyville asennusalustalleen. Lisäpainotuksen tarve arvioidaan tarkemman rakennesuunnittelun ja työsuunnittelun yhteydessä lisäämällä painotusta aina 50 % :iin työolosuhteiden mukaan. Lisäpainotus tehdään tarvittaessa betonipainoin, jotka kiinnitetään luotettavasti putkeen.

94 94 Asennettujen putkien sijainti ja laen korkeus kartoitetaan luotaamalla tai muutoin mittaamalla (tarkemittaus). Sedimenttinäytteenotto toteutettiin Suunnitelman mukaisista 6 pisteestä näyte saatiin vain kahdesta pisteestä, joista toinen Patojärvestä ja toinen pohjapadon yläpuolelta. Muissa tutkimuspisteissä sedimenttiä ei havaittu. Näyttää siltä, että suuri läpivirtaus huuhtoo sedimentin mennessään. Tutkimusta täydennettiin , jolloin näytteet saatiin kolmesta tutkimuspisteestä. Viemäriputki käsitellyille jätevesille Jätevesiputki on alustavan mitoituksen mukaan sisähalkaisijaltaan d=705,20 mm ja materiaaliltaan PEH -muovia, jonka paineluokka on vähintään PN 8. Gravitaationa putkella voidaan johtaa vesistöön tasolle +151,13 m n. 284 l/s vettä. Virtausnopeus on tällöin 0,7 m/s. Putken pituus vesistössä on n m. Paineputken dimensio voi vielä muuttua prosessisuunnittelun edetessä. Paaluvälillä jätevesiputki asennetaan raakavesiputken ja jäähdytysvesiputken kanssa samaan johtokanaaliin. Putkikanaalin ruoppaus Putkikanaalia joudutaan ruoppaamaan vedenottoputken ja Norvionväylän siltojen välisellä alueella, paikoissa joissa vesistön pohja on ylempänä. Ruoppaus tie- ja rautatiesiltojen kohdalla tehdään erillisen suunnitelman mukaan yhteistyössä Liikenneviraston kanssa. Suunnitelmat tulee hyväksyttää liikennevirastolla ennen rakennustöitä. Työssä on lisäksi huomioitava nykyisen puuputken d=n mm sijainti. Ruoppaus tehdään märkätyönä sulana kautena erikoiskalustoa käyttäen, koska Norvionväylän jäädyttäminen talvityönä ei lienee mahdollista virtaamasta ja heikosta jäänmuodostuksesta johtuen. Ruoppausmassat arviolta n. 550 m 3 ktr kuljetetaan läjitysalueelle. Siltojen vesioikeuden lupa ja aukkolaskelma on huomioitava. Silta-aukkoa ei juurikaan supisteta. Siltojen kohdalla putket painotetaan 100 % painotuksella varmistaen, että ne pysyvät asemassaan. Vesistön pohjaan ruopataan asennusalusta paaluväleillä: - plv L = m (3 putken kanaali) - plv L = 435 m (2 putken kanaali) - plv L = 60 m - plv L = m Ruoppaus pyritään ensisijaisesti suorittamaan talvityönä aliveden aikana vahvistetun jään päältä tai vaihtoehtoisesti kesätyönä erikoiskalustoa käyttäen. Muilta osin jätevesiputki painotetaan suoraan vesistön pohjaan betonipainoin vähintään 40 % painotuksella.

95 95 Putken asentaminen Putket asennetaan ruopatun kanaalin tai järven pohjaan pääosin sulana kautena. Putkijohdot hitsataan yhteen maa-alueelle sijoitettavassa hitsauspisteessä, jossa työ voidaan suorittaa valvotuissa hyvissä olosuhteissa. Putket hitsataan n. 500 metriä pitkiin osiin, jotka varustetaan umpilaipoin. Putket vedetään vedenpinnalla asennuskohtaansa ja liitetään laippaliitoksin toisiinsa. Putkien painotus tehdään vähintään 40 % painotuksena betonipainoilla. Siltojen ja tulevan vedenottamon kohdalla putki painotetaan 100 % painotuksella. Kun putket ovat asennuspaikassaan, ne täytetään vedellä ja upotetaan asennuspaikkaansa. Työtä tarkkaillaan sukellustyönä. Lisäpainotuksen tarve arvioidaan tarkemman rakennesuunnittelun ja työsuunnittelun yhteydessä lisäämällä painotusta aina 60 %:iin työolosuhteiden mukaan. Asennettujen putkien sijainti ja laen korkeus kartoitetaan luotaamalla tai muutoin mittaamalla (tarkemittaus). Paaluväli eli purkuputken pää, voidaan rakentaa talvityönä aliveden aikana. Työ suoritetaan ennakkoon vahvistetun jään päältä. Putkikanaali kaivetaan suunnitelmapiirustuksien mukaisesti ja täytetään alkutäytön jälkeen kaivumailla. Alkutäyttö suoritetaan 300 mm putken yläpuolelle RIL Maahan ja veteen asennetavat kestomuoviputket, asennusohjeen mukaisesti. Lopputäyttö tehdään kaivumailla tai muulla täyttöön soveltuvalla materiaalilla. Kaivannon pintaan asennetaan suodatinkangas KL4, jonka päälle kiviverhous 500 mm eroosion estämiseksi. Putkilinjalle asennetaan tarvittaessa ilmanpoistohaaroja DN40, joista asennusaikainen ilma on mahdollista poistaa. Kun viemäri otetaan käyttöön, haarat poistetaan ja suljetaan tulppaliittimellä. Purkuputken päähän tehdään puhdistettujen jätevesien hajoitin ns. diffuusori, jolla jätevesi jaetaan 110 mm haaroilla n. 105 metrin matkalle. Vesialueen täytöt Tehdasalueen rantaan on tarkoitus tehdä noin 750 metriä pitkä suojapengerrakenne, jonka tehtävänä on estää padon taakse läjitettävän puhtaan ylijäämämaan kulkeutumista vesistöön. Toisaalta penkereen rantarakenteen tarkoituksena on estää järveltä päin tuleva aallokon aiheuttama rannan eroosio. Läjitysalueen pinta-ala on yhteensä n. 27 ha, josta vesialuetta on 9,4 ha. Läjitysalueeksi varattua aluetta voidaan käyttää myös tehdasalueen hulevesien käsittelyalueena, puuvarastoalueen hulevesien käsittelyalueena sekä osin varoaltaana. Suojapenger tehdään maarakenteisena tiivistetystä moreenista, jota saadaan tehdasalueelta. Tiivistetty moreenisydän tehdään kovan maan rajaan. Eloperäinen kaivumaa siirretään läjitysalueelle. Padon osalta tehdään täydentäviä pohjatutkimuksia, joissa selvitetään padon kohdan moreenikerroksen rajapinta, johon moreenisydän ulotetaan. Rakentaminen tehdään tarkempien rakennesuunnitelmien mukaan.

96 96 Mikäli täydentävissä maastotutkimuksissa todetaan kantavan moreenipinnan olevan liian syvällä maarakennetta käyttäen, voidaan näiltä osin patoa vahvistaa esim. teräsponttiseinällä tai vastaavasti. Padon harja tehdään tasolle +150,63 m, joka on 50 cm ylempänä kuin ennustettu 1/100 vuoden tulva (+150,13 m) Kemijärvessä. Säännöstelyn yläraja on +149,46 m (N2000), jota ei saa ylittää ilman viranomaisten lupaa. Koko säännöstelyn historian ajan (n. 50 v) on säännöstelyehdoissa pysytty muutaman sentin ylityksiä lukuun ottamatta. Padon harjalle rakennetaan huoltoa ja kulkemista varten huoltotien vaatimat rakennekerrokset tyyppipiirustuksen mukaan. Padon leveys harjalla on 4 metriä ja maanpuoleinen luiska 1:1,5 ja järven puoleinen luiska 1:3. Molemmat luiskat verhoillaan suodatinkankaalla N4. Järven puoleinen luiska verhoillaan n. 50 cm paksulla kiviverhouksella. Luiskien maksimipituudet järven puolella on 15 m ja maan 8 m. Patopenkereen maksimi korkeus on n. 5 metriä, mutta pääosin penger on matalampi. Maanpuolen luiskaa vasten läjitetään maa-aineksia. Hulevesien käsittelyalueella altaan puoleinen luiska tehdään kaltevuuteen 1:3 ja verhoillaan kiviverhouksella, kuten järvenpuoleinen luiskakin. Läjitysalueen pinta rannalla noudattelee padonharjaa. Penkereen maanpuoleiseen reunaan tehdään pintavesien kuivatusoja, josta läjitysalueen hulevedet johdetaan hulevesien käsittelyalueelle, josta edelleen rumpuputkella vesistöön. Läjitysalueen pinta nostetaan tasosta +150,63 m tehdasradan tasolle n. +160,00 m. Läjitysalue on korkeimmillaan tasolla +165,00 m. Läjitysalueen kokonaistilavuus on n m 3. Suunnitelmissa on varattu 2 hulevesien käsittelyaluetta pinta-alaltaan n. 4,1 ha. Läjitysalueen massat koostuvat tehdasalueen poistomaista ja ruoppausmaista. Tehdasalueen massat ovat puhtaita luonnontilasta poistettavia ylijäämämassoja. Ruoppausmassat ovat sedimenttitutkimuksen mukaan myös puhtaita. Läjitysalueen tarkemmissa täyttö- ja työsuunnitelmissa huomioidaan massojen laatu ja massojen määrä. Eloperäinen aines pyritään sijoittamaan täyttöalueen pintaosiin ja myös alueen muihin maisemointitöihin. Muilta osin poistomaat ovat läjityskelpoisia. Tarkempi alueen suunnittelu voidaan toteuttaa, kun tehdasalueen tekninen suunnittelu on edennyt pidemmälle mm. maamassojen ja hulevesien käsittelyalueen tarpeen suhteen. Laitosalueelta kaivettavista maista rakennetaan rannan lahtialueelle allas, johon läjitetään ylijäämämaita ja järvestä ruopattavaa ainesta alla olevan kuvan mukaisesti:

97 97 Hiidenlammen täyttäminen Biojalostamon hankealueella, alueen keskiosassa sijaitsee luonnontilaisen kaltainen lampi, Hiidenlampi. Hiidenlampi on suorantainen ja rantasuolla on tihkupintaa. Hiidenlampi on kooltaan 0,7 ha, joten se ei kuulu metsälain 10 :n perusteella rauhoitettuihin erityisen arvokkaisiin elinympäristöihin, eikä lampi myöskään ole vesilain (2 luku 11 ) mukainen suojeltava kohde. Luontoselvityksen mukaan kyseessä on kuitenkin muuten arvokas luontokohde. Biojalostamon rakentamisen takia hankealueen keskellä sijaitseva Hiidenlampi joudutaan täyttämään ja tasaamaan. Lammen täyttö on vesilain 3 luvun 2 :n 1. momentin kohdan 2 mukainen vesitaloushanke, jota koskee yleinen luvanvaraisuus. Hiidenlammen alue täytetään tehdasalueelta leikattavilla puhtailla moreenimassoilla. Täyttöön voidaan käyttää alueella olevia pintakiviä, pintamoreenia sekä alueelle puuterminaalin rakentamisen yhteydessä läjitettyjä puhtaita moreenimaita ja louhetta. Alustavien maaperätutkimusten mukaan moreenien pintaosa on hyvin tiivistyvää ja kantavaa hiekka- ja silttimoreenia. Puuterminaalin rakentamisen yhteydessä alueelle läjitettiin moreenimaita. Läjitysalueelle 1 yhteensä m 3 rtr ja läjitysalueelle 2 yhteensä m 3 rtr. Lisäksi alueelle ajettiin louhetta n m 3 ktd. Massat sijaitsevat n m etäisyydellä Hiidenlammesta. Hiidenlammen täytön yhteydessä syntyvät hulevedet johdetaan rakennettavan moreenipadon rajaamalle hulevesilammikolle, jonne kaikki rakentamisen aikana syntyvät hulevedet johdetaan ja joissa vedessä oleva kiintoaines laskeutuu altaan pohjalle.

98 98 Hankkeesta koituvat hyödyt ja menetykset Hankkeesta koituvat hyödyt Hankkeella arvioidaan olevan merkittäviä positiivisia vaikutuksia aluetalouteen ja työllisyyteen ja sen myötä positiivisia vaikutuksia ihmisten elinolosuhteisiin. Positiivisia vaikutuksia hankkeella on myös yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön, kasvihuonekaasupäästöihin sekä materiaalitehokkuuteen. Toteutuessaan hanke parantaa alueen työllisyyttä, vetovoimaa ja imagoa. Tehdas työllistää ja lisäksi tuotteiden jatkokehitysmahdollisuudet ovat merkittävät, mikä lisää osaltaan työllisyyttä ja vie alueetta positiiviseen kehityksen kehään. Biojalostamohanketta pidetään merkittävänä lisänä alueen metsäteollisuudelle sekä uusien biotuotteiden kehittämismahdollisuuksille. Hankkeen odotetaan vaikuttavan positiivisesti mm. Kemijärven asumismahdollisuuksiin, liikenneyhteyksiin sekä liikenteen toimivuuteen, samoin kuin oman elämän laatuun ja omaan toimeentuloon. Biotuotteet lisäävät jalostusastetta, joka takaa hyötyjen jäämistä alueelle. Monipuolisen jalostustoiminnan odotetaan lisäävän kiinnostusta aluetta kohtaan sekä lisäävän mahdollisuuksia saada alueelle uusia toimijoita, innovaatioita ja mahdollisuuksia myös tulevaisuudessa. Boreal Bioref Oy arvioi biojalostamon rakentamisvaiheen tuovan alueelle suurimmillaan noin työpaikkaa. Toimintavaiheessa valmis jalostamo tarjoaa työtä 185 ihmiselle ja lisäksi työllisyysvaikutuksia tulee raaka-aineen hankintaketjuun sekä välillisesti muille aloille. Biojalostamon ansiosta Kemijärvelle ja Itä-Lappiin arvioidaan syntyvän kaikkiaan yli pysyvää työpaikkaa. Lapin alkutuotannon volyymin arvioidaan kasvavan 6,5 % tehtaan puutoimitusten käynnistyttyä verrattuna tilanteeseen ilman biojalostamohanketta ja teollisuuden volyymin arvioidaan kasvavan 4 %. Tarvittavat investoinnit ja uuden tuotannon synnyttämä kysyntä heijastuvat myös muille toimialoille. Kaikkiaan Lapin kokonaistuotannon arvioidaan kas-vavan noin 400 miljoonalla eurolla vuoteen 2030 mennessä. Myönteisiä vaikutuksia syntyy myös Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun talouteen. Biojalostamon myönteiset aluetaloudelliset vaikutukset arvioidaan mm. väestömäärän ja rakenteen sekä työllisyysvaikutusten ja kunnan tulojen osalta suureksi. Tehtaan tuottamalla energialla voidaan korvata muualla tuotettua energiaa, jolloin tehtaan toiminnasta aiheutuu hiilidioksidipäästövähenemiä. Uusiutuvien raaka-aineiden käyttöön ja prosesseissa syntyvien materiaalien tehokkaaseen hyödyntämiseen perustuva biojalostamohanke on kiertotalouden ja materiaalitehokkuuden periaatteiden mukainen. Hanke tukee toteutuessaan laajalla alueella valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutumista, yhdyskuntarakenteen tiivistymistä, ja metsätalouden kannattavuutta laajalla puunhankinta-alueella, sekä antaa mahdollisuuksia palveluiden säilyttämiselle ja ympäristön parantamis-

99 99 hankkeille keskeisisillä kaupunkialueilla. Hanke hyödyntävää aiemmin toteutettua infraa ja liittyy olemassa olevaan teollisuusalueeseen. Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen ovat suuria, laaja-alaisia ja myönteisiä, ja niiden ennakoidaan kestävän hyvin pitkän aikaa. Hankkeesta koituvat menetykset Hakija pyrkii tekemään vapaaehtoiset sopimukset johtolinjojen sijoittamisesta vesistöön ainakin suurimpien maanomistajien kanssa. Arvio laitoksen toimintavaiheessa jätevesistä aiheutuvista korvattavista menetyksistä on esitetty jäljempänä kohdassa Vahinkoarvio ja korvaukset Veden otto- ja purkurakenteiden rakentamiseen laitosalueen ranta-alueelle padottavan läjitysalueen rakentamiseen liittyvistä ruoppaustöistä aiheutuu vesistöalueelle kohdistuvia vaikutuksia. Vesistörakentamisen aikana ruoppauskohdan alueella ja parinsadan metrin etäisyydellä on todennäköisesti havaittavissa rakentamisen aikana (kesäaikaan noin 2 3 kk:n aikana) samenemista. Vaikutus vesistössä lievenee vesistötöiden kohdealueelta etäännyttäessä. Suuret virtaamat laimentavat ruoppauksesta irtoavaa kiintoainetta tehokkaasti. Suurin osa ruoppaustöistä sijoittuu teollisuusalueen edustalla olevalle alueelle, jossa ei ole ranta-asutusta tai uimarantoja. Sipovaaran länsiosan ja Termusniemen koillisosan läheisyydessä tapahtuvat ruoppaustyöt voivat jossain määrin aiheuttaa väliaikaista häiriötä ranta-asutukselle. Rantakiinteistöjä on lähimmillään Sipovaaran kohdalla vajaan 200 m etäisyydellä ja Termusniemen kohdalla alle 100 m etäisyydellä rakennettavista putkilinjoista. Veden samentuminen ja sedimentoituminen vaikuttavat ruopattavan alueen pohjaeliöstöön ja kasvillisuuteen. Kasvi- ja pohjaeläinvaikutukset heijastuvat kalojen ja lintujen esiintymiseen. Samennus karkottaa kaloja vaikutusalueelta. Ruopattavaksi aiotuilla alueilla ei tiedetä olevan erityisiä kutualueita, joilla vaikutukset kalastoon ovat merkittävimpiä, samenemisvaikutuksia voi ulottua myös kalojen lisääntymisalueille. Hankkeen vesistörakentamistyöt vaikeuttavat kalastamista ruoppausalueiden läheisyydessä. Märkätyönä ruopattavilla alueilla putket sijoittuvat suureksi osaksi Norvionväylän ja Kemijoen pääuoman alueelle, jossa on voimakas virtaus, mikä edesauttaa ainepitoisuuksien nopeaa laimenemista. Nopean laimenemisen johdosta vaikutukset jäävät suhteellisen lyhytaikaisiksi. Vesistörakentamisen vaikutuksia Kemijärven veden laatuun seurataan säännöllisellä näytteenotolla märkätyönä tehtävän ruoppaustyön aikana. Merkittävät samenemisvaikutukset vesialueella voidaan estää ruoppauksen yhteydessä sovellettavien työmenetelmien avulla, eikä rakentamisvaiheessa arvioida aiheutuvan merkittävää vaikutusta vesistölle tai vesistön virkistyskäytölle ja rantojen käytölle.

100 100 Rakentaminen ei merkittävästi rajoita kalastusta tai vesiliikennettä alueella, sillä rakentamisaika on suhteellisen lyhyt. Rantojen käytölle ei veden samentumisesta arvioida aiheutuvan mainittavaa haittaa. Ruoppaustöiden vaikutukset ovat väliaikaisia. Yleisesti samentumien vaikutusalueen on todettu olevan varsin paikallinen ja veden laadun alkavan kirkastua ruoppaustöiden päätyttyä. Pohjaeläimistön on yleensä havaittu palautuvan muutaman vuoden kuluessa. Vesistöön sijoitettavien otto- ja purkurakenteiden ei arvioida vaikuttavan vesistöön tai sen muuhun käyttöön, kuten virkistyskalastukseen tai veneilyyn, sillä rakenteet sijoitetaan pohjaan ja ne alittavat veneväylän riittävän syvältä. Vaikutus vesialueen virkistyskäyttöön on käytännössä merkityksetön. Sopimukset Kemijärven kaupunki on antanut suostumuksensa Boreal Bioref Oy:lle rakennuttaa ja ylläpitää rakenteita kiinteistön Patokangas vesilain mukaisilla vesialueilla. Suostumus on annettu myös ranta- ja maa-alueille rakennettaviin rakenteisiin ja tehtäviin töihin. Boreal Bioref Oy on tehnyt Kemijärven osakaskunnan kanssa sopimuksen raaka- ja purkuvesiputkien sijoittamisesta osakaskunnan yhteiselle vesialueelle Boreal Bioref Oy on tehnyt Stora Enso Oyj:n kanssa sopimuksen vesialueen käyttöoikeudesta ja vesi- ja viemäriputkien sekä näihin liittyvien muiden rakenteiden rakentamisesta ja sijoittamisesta Stora Enso Oyj:n omistamille vesialueille ja Tarvittavat käyttöoikeudet ja lunastettavat alueet Hakija hakee pysyvää käyttöoikeutta vesilain mukaisten rakenteiden rakentamista varten. Tarvittavien alueiden kiinteistötunnukset, nimet ja tarvittava pinta-ala on esitetty alueittain ja tiloittain: Jäähdytys-, jäte- ja raakavesiputket (putkikanaalialueen leveys 8 m) Tilan nimi Kiinteistötunnus Käyttöoikeusalueen pinta-ala (m 2 ) Karsimus Kemijärven-Palonpää Kankaanlaita Rn:o 78:39-46 maa-alueet

101 101 Jäähdytys- ja jätevesiputket (putkikanaalialueen leveys 4 m) Tilan nimi Kiinteistötunnus Käyttöoikeusalueen pinta-ala (m 2 ) Rn:o 78:39-46 maa-alueet Valtion rautatie Helsinki-Sodankylä Vanhan tiepenkereen ruoppaus ja läjitysalue, vesialueet Tilan nimi Kiinteistötunnus Käyttöoikeusalueen pinta-ala (m 2 ) Santala YMPÄRISTÖN TILA HANKKEEN VAIKUTUSALUEELLA Hankealue ja ympäristön toiminnot Ennen rakentamista hankealueella on pääosin avohakkuualuetta ja lisäksi metsäisiä alueita. Metsäalueet ovat metsätalouskäytössä. Alueella kulkee tie vanhalle läjitysalueelle. Kemijärven biojalostamon alueen läheisyydessä merkittävää teollista tuotantotoimintaa harjoittavat muut toiminnot on listattu seuraavassa taulukossa: Toiminto / laitos Liimapalkkitehdas Saha Raakapuuterminaali Sellutehdas (lopettanut 2008, pääosin purettu) Laitoksen omistaja / toimija Keitele Wood Products Oy Lappi Timber Oy Liikennevirasto Stora Enso Entisen sellutehtaan alueella on purkutoimenpiteiden jälkeen ympäristökuormitusta aiheuttavina kohteina Stora Enso Oyj:n tehdaskaatopaikka ja aiemmin jätevesien käsittely-yksikkönä toiminut jälkilammikko. Asutus ja herkät kohteet Pohjoisessa hankealueen rajalta on lähimpään vakituiseen asutukseen matkaa alle 100 metriä. Perävaaran ja erityisesti Patovaaran vakituiset ja vapaa-ajan asunnot sijaitsevat hankealueen välittömässä läheisyydessä. Seuraavassa kuvassa on esitetty lähin vakituinen ja loma-asutus:

102 102 Vakituisen asumisen kiinteistöt on merkitty punaisella ja loma-asunnot vihreällä. Lähimmät tiheämmin asutut alueet sijaitsevat laitosalueen eteläpuolella, noin 1,5 kilometrin etäisyydellä, Sipovaaran ja Kallaanvaran alueella. Hankealueen lähin koulu on Hillatien koulu, joka sijaitsee noin 3,5 km etäisyydellä. Lähimpänä sijaitsevaan Kallaan päiväkotiin on biojalostamoalueelta matkaa vähän yli 2 km etelään ja Jyvälänpuiston päiväkotiin 4,5 km lounaaseen. Biojalostamon välittömässä läheisyydessä ei sijaitse virkistyskäyttöön tarkoitettuja yleisiä uimarantoja. Pöyliönjärven uimaranta sijaitsee noin 4 kilometrin etäisyydellä ja Kalkonniemen uimaranta noin 8 kilometrin etäisyydellä.

103 103 Maisema ja kulttuuriympäristö Alueella maisemaa hallitsevat tunturit ja taajaan nousevat vaarat sekä kumpumoreenimuodostelmat. Maisemallisesti huomattavia kumpumoreenimuodostelmia esiintyy Kemijärven länsi- ja itäpuolella. Valtakunnallisesti arvokkaiksi moreenimuodostelmiksi on luokiteltu hankealueen pohjoispuolella sijaitseva Sortoselkä ja keskustan länsipuolella sijaitseva Yylammen kumpumoreeni. Hankealue on pääosin avohakattua metsätalousaluetta, eikä sillä ole säilytettäviä maisema-arvoja. Hankealueen lähimmät kulttuuriympäristöt sijaitsevat Kemijärven keskustassa (Kirkon ympäristö, tapuli). Puikkolan taloryhmä sijaitsee noin 4 kilometrin etäisyydellä hankealueesta Isokylän pohjoispuolella. Rakennuskanta on 1800-luvun hyvin säilynyttä peräpohjalaista maaseuturakentamista. Muita valtakunnallisesti arvokkaita kohteita Kemijärvellä ovat Salpalinja (sijaitsee noin 20 km etäisyydellä hankealueesta) ja Juujärvi (sijaitsee noin 40 km etäisyydellä hankealueesta). Kemijoen jokivarsiasutus ja kirkkomaisemat ovat laaja valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristökohde. Kemijoen jokivarsiasutus ja kirkkomaisemat -kulttuuriympäristön arvokkaista kohteista lähimpänä hankealuetta (noin 2,5 3,5 km etäisyydellä) sijaitsee Kemijärven kirkko ja rautatiesilta. Kemijärvellä vuonna toiminut sellutehdas on menettänyt entisen rakenteensa eikä aikaisempi toiminnallinen kokonaisuus ole enää hahmotettavissa. Alueella on jäljellä joitakin tehtaan entisiä rakennuksia, jäteveden käsittelyyn liittyviä rakenteita ja vanha tehdaskaatopaikka. Lähimmät tiedossa olevat muinaisjäännökset (Kyröjärven asuinpaikka, Kyrövaaran pyyntikuoppa ja Ylimmäinen lampi työ- ja valmistuspaikka) sijaitsevat noin 4,1 6 km päässä hankealueesta. Ilmanlaatu Kemijärvellä ei ole ilmanlaadun seurantaa tällä hetkellä. Viimeksi kattava ilmanlaatuselvitys on tehty vuonna 2005, kun vanha sellutehdas on ollut vielä käynnissä. Tällä hetkellä merkittävimmät päästölähteet ovat Kemijärven kaupungin lämpölaitos sekä liikenne. YVA-menettelyn yhteydessä Kemijärven ilmanlaatua arvioitiin Rovaniemellä tehtyjen mittausten ja päästömäärien vertailun perusteella. Kemijärven ja Rovaniemen ilmanlaatuun vaikuttavia päästötekijöitä voidaan pitää hyvin samankaltaisina, joskin Kemijärven päästöt ilmaan ovat huomattavasti vähäisemmät kuin Rovaniemellä. Rovaniemellä ilmanlaatu on pitkäaikaisen seurannan perusteella hyvä, ja Kemijärvellä ilmanlaadun voidaan arvioida olevan vähintään tasolla hyvä. Vesistöt Kemijärvi sijaitsee Kemijoen valuma-alueella (65), tarkemmin Kemijärven-Pelkosenniemen alueella (65.3). Kemijoen vesistöalue on kooltaan

104 km 2 ja ulottuu pohjoisessa Saariselän tuntureille ja Pöyrisjärven erämaahan ja laskee etelään Perämeren rannikolle. Vesistöalue on hyvin vähäjärvinen ja siksi tulvaherkkä. Virtaamavaihtelut ovat suuria. Kemijoen pääuoma kuuluu kokonaisuudessaan säännöstelyn piiriin. Kemijärveä säännöstellään järven luusuassa sijaitsevalla Seitakorvan voimalaitoksella välillä N ,00 m ja N ,00 m. Kemijärven yläpuolella Pelkosenniemellä yhtyvät vesistöalueen itäiset latvahaarat Kitinen, Luiro ja Ylä-Kemijoki. Luiron ja Kitisen latvoille on rakennettu Lokan ja Porttipahdan tekoaltaat. Ylä-Kemijoki on suojeltu vesi-voimatuotannolta erillislailla. Kemijärvessä veden viipymä on lyhyt ja luontaiset laadun ja määrän muutokset nopeita. Tekoaltaiden juoksutukset ja Kemijärven säännöstely lyhentävät viipymää erityisesti talviaikaan. Järven yläosalla virtaus on voimakasta eikä lämpötilakerrostuneisuutta pääse syntymään. Säännöstelyn seurauksena tulvat ovat pienentyneet ja talviaikaiset virtaamat suurentuneet. Kemijärven pinta-ala on 205,7 km 2. Järven keskisyvyys on 5,5 m ja maksimisyvyys 24 m. Rantaviivaa järvellä on 591,4 km. Järven tilavuus on 1 137,34 milj. m 3. Järven viipymäaika on erittäin lyhyt, vain noin 39 vuorokautta. Lyhyen viipymän vuoksi Kemijärvi voidaan luonnehtia läpivirtausjärveksi ja paikoin sen morfologia ja hydrologia muistuttavat jokisuvantoa. Järven itärannan edustan, Patojärven vesialue on matalaa, noin 3 metrin syvyistä aluetta. Norvionsaaren länsipuolella sijaitsee päävirtausalue, ja vesisyvyys kasvaa jyrkästi. Rautatiesillan pohjoispuolella Kemijärven kaupungin puoleisen rannan edustalla sijaitsee pienehkö 10 metrin syvyinen syvännealue. Rautatiesillan alapuolella vesistö jatkuu matalahkona 3 6 metrin syvyisenä jokisuvantomaisena alueena, jossa paikoin on pieniä metrin syvänteitä. Alue jatkuu Termusniemen pohjapadolle, jonka alapuolella aukeaa Noidanselkä ja Ämmänselkä. Niiden alapuolella Luuksinsalmessa vesistöön yhtyy sen itäinen haara. Luuksinsalmesta vesistö jatkuu laajempana ja syvempänä selkäalueena muodostaen Ailanganselän, Selkämatalan, Tossanselän ja Lapinselän. Lapinselän ja Tossanselän eteläosassa sijaitsee järven luusua. Vaikutusalueen vesistö on esitetty alla olevassa karttakuvassa:

105 105 Veden laatu Veden laadun kuvaus perustuu Kemijoen yhteistarkkailun tuloksiin. Veden laadun kuvauksessa on hyödynnetty myös Ympäristöhallinnon Hertta-tietokannan aineistoa. Kemijärven veden laatua on seurattu luvulta lähtien erilaisten velvoitetarkkailujen yhteydessä sekä Ympäristöhallinnon seurantatutkimuksissa. Nopean läpivirtauksen vuoksi Kemijärven runko-osan vesipatsaaseen ei pääse muodostumaan selkeää lämpötilakerrosteisuutta, vaikka järvi on melko syvä. Järven itähaaraan sekä syvimpiin lahtialueisiin lämpötilakerrosteisuus kuitenkin muodostuu. Nopea veden läpivirtaus liittyy järven luontaisiin ominaisuuksiin, mutta voimalaitosten juoksutukset ja säännöstely voimistavat sitä. Kemijärven veden laadun yksi tärkeimmistä määrittelijöistä on järven pohjoisosaan laskeva Kemijoki, joka kerää vetensä laajalta valuma-alueelta. Valuma-alueen vedet ovat suuresta suopinta-alasta johtuen humuspitoisia. Kemijärvi kuuluukin järvityypiltään suuriin humusjärviin (Sh). Kemijokeen johdetaan puhdistettuja jätevesiä kolmesta taajamasta ja lisäksi jokivarrella sijaitsee kaksi kalalaitosta ja alueella harjoitetaan myös turvetuotantoa. Suuri merkitys veden laatuun on myös Lokan ja Porttipahdan tekojärvillä.

106 106 Heikon kerrostuneisuuden ansiosta Kemijärven vesimassa säilyy järven runko-osassa talvella viileänä ja hapekkaana pinnasta pohjaan saakka. Kesällä lievää hapen kulumista voi syvänteiden pohjalla esiintyä, mutta virtausolosuhteet estävät voimakkaammat happiongelmat. Itäisessä haarassa ja suojaisissa syvimmissä lahdissa sekä pohjapadoilla eristetyillä osa-alueilla happivajetta voi esiintyä alusvedessä. Kemijärven vesi on lievästi humuspitoista ja useimmiten kirkasta. Veden väriluku on ollut vuosina Tossanselällä keskimäärin 65 mg Pt/l ja kemiallinen hapenkulutus 8 mg/l O 2. Vuonna 2016 Kemijärven runko-osan veden väriluku vaihteli välillä mg Pt/l ja kemiallinen hapenkulutus 6,7 18 mg/l O 2. Humusleima on tavallisesti vahvimmillaan keväällä valumavesien tuodessa humuspitoista vettä Kemijärveen. Veden ph-taso on lähellä neutraalia, vaihdellen lievästi happamasta lievästi emäksiseen. Vedessä olevien liuenneiden suolojen määrää kuvaava sähkönjohtavuus on erittäin matala (Tossanselkä v ,2 ms/m), mikä on tyypillistä Suomen vesille liittyen kallioperän heikkoon rapautumiseen. Vaikka suoloja on vähän, Kemijärven alkaliniteetti, eli puskurikyky happamoitumista vastaan on hyvä (Tossanselkä v ,29 mmol/l). Ravinnetasoltaan Kemijärven runko-osan vesi on fosforipitoisuuksien osalta lievästi rehevää, mesotrofista, mutta toisaalta viime vuosina myös vähäravinteista vettä vastaavia pitoisuuksia on mitattu. Suojaisemmilla alueilla, missä veden vaihtuvuus on hitaampaa, järven fosforipitoisuus voi kohota runko-osaa korkeammaksi. Typpipitoisuus on suhteessa matalampi. Järvelle on tyypillistä, että rehevyystaso on alkukesällä loppukesää korkeampi, sillä alkukesällä järvi täyttyy ravinteikkaista tulvavesistä. Pitkällä aikavälillä fosforipitoisuus on selvästi laskenut. Esimerkiksi Tossanselällä fosforipitoisuus oli vuosina keskimäärin selvästi yli 20 µg/l, kun se nykyisin on keskimäärin vain noin 15 µg/l. Typpipitoisuus on säilynyt suhteellisen tasaisena tarkkailun alusta 2000-luvun alkuun (ka µg/l), jonka jälkeen pitoisuus on hieman laskenut. Vuosina pitoisuus on ollut keskimäärin 317 µg/l. Kemijärven ylittävän rautatiesillan pohjoispuolella, vanhan sellutehtaan jätevesien purkualueen yläpuolella veden laatu ei merkittävästi poikkea Tossanselän päällysveden laadusta. Ravinnetaso on lievästi laskenut 2000-luvulla. Fosforipitoisuus oli luvuilla keskimäärin 20 µg/l, kun se 2000-luvulla on ollut keskimäärin 16 µg/l ja aivan viime vuosina pitoisuus on edelleen laskenut. Typpipitoisuus oli luvuilla keskimäärin 370 µg/l, kun se 2000-luvulla on ollut keskimäärin 315 µg/l. Vedenlaadun mittauspisteiden sijainnit on esitetty alla olevassa kuvassa:

107 107 Suomen Ympäristökeskuksen Hertta-tietokannasta kerätyt Kemijärven vedenlaatumittaustiedot on esitetty alla olevassa taulukossa: 0-1m 10-20m piste lkm k.a. lkm k.a. P TOT μg/l ,5 - - *) P TOT μg/l , ,5 P TOT μg/l , ,4 N TOT μg/l ,8 - - **) N TOT μg/l , ,4 N TOT μg/l , ,0 CODMn mg/l ,5 - - ***) CODMn mg/l ,2 34 8,3 CODMn mg/l ,7 49 8,5 SSED mg/l ****) SSED mg/l ,3 1 2,3 SSED mg/l ,3 3 0,9 *) jaksolla keskipitoisuus 0 1 m oli 15,9 ja m 16,2 **) jaksolla keskipitoisuus 0 1 m oli 302,4 ja m 313,7 ***) jaksolla keskipitoisuus 0 1 m oli 7,2 ja m 7,2 ****) jaksolla keskipitoisuus 0 1 m oli 1,3 ja m 1,4 Minimiravinnetarkastelu Rehevöitymistä säätelevää minimiravinnetta on arvioitu kokonaisravinteiden ja mineraaliravinteiden suhteiden perusteella. Vaikka kokonaisravin-

108 108 nesuhteen perusteella Kemijärvi vaikuttaa selvästi fosforirajoitteiselta, eivät ravinteet ole kuitenkaan perustuottajille käyttökelpoisessa muodossa, mikä muuttaa tilanteen yhteis- tai typpirajoitteiseksi. Mineraaliravinteiden perusteella Kemijärvi on vaihtelevasti joko typpi- tai fosforirajoitteinen tai yhteisrajoitteinen. Erityisesti humusjärvissä mineraaliravinnesuhde soveltuu paremmin minimiravinteen arviointiin kuin kokonaisravinnesuhde. Myös Kemijoen yhteistarkkailussa on tarkasteltu Kemijärven minimiravinnesuhdetta ja todettu järven perustuotannon vaihtelevan typpirajoitteisesta fosforirajoitteiseen. Vuoden 2015 ja 2016 tarkasteluissa useimmiten rajoittavana ravinteena toimi typpi tai typpi ja fosfori yhdessä. Tilanteessa, jossa vedessä on sekä typpeä että fosforia saatavilla, tuotantoa rajoittaa jokin muu tekijä kuin ravinteet, vaikka ravinnesuhde osoittaisikin selvää typpi- tai fosforirajoitteisuutta. Tällaisiakin tilanteita todennäköisesti esiintyy Kemijärvellä. Erityisesti humusjärvissä mineraaliravinnesuhde soveltuu paremmin minimiravinteen arviointiin kuin kokonaisravinnesuhde. Suomen ympäristökeskuksen ja metsäteollisuuden yhteisen REHEVAhankkeen tulosten mukaan jätevesien käyttökelpoinen fosfori oli keskimäärin noin 50 % (tyypillisesti %) kokonaisfosforista. Jätevesien typestä biologisesti käyttökelpoista oli tyypillisesti alle 15 %, mutta enimmillään jopa % kokonaistypestä. Tarkempi arvio voidaan saada analysoimalla tehtaassa syntyviä jätevesiä laitoksen toimintavaiheessa. Tehtaan jätevesien ravinnekuormituksesta aiheutuu suhteessa hieman suurempi lisäys Kemijärven kokonaisfosforikuormitukseen kuin typpikuormitukseen. Biojalostamon osuus Kemijärveen tulevasta fosforikuormituksesta on noin 5 % ja typpikuormituksen osuus 1,5 %. Myös ravinteiden käyttökelpoisuus huomioon ottaen käyttökelpoisen fosforin määrä lisääntyy todennäköisesti suhteellisesti enemmän kuin typen määrä. Tällä perusteella minimiraviteen arvioinnissa käytettävä N/P suhde muuttuisi hieman enemmän typpirajoitteiseen suuntaan. Veden fosforipitoisuuden lisääntyminen voi myös lisätä denitrifikaatiota, mikä vaikuttaa typpirajoitteiseen suuntaan. Toisaalta tehtaasta aiheutuva kuormitus nostaa rehevyysluokituksen mukaisia ravinnetasoja nykytilanteen mitatuista tasoista suhteellisesti enemmän fosforin kuin typen osalta, millä perusteella fosforikuormituksella olisi suurempi merkitys rehevöitymisen kannalta. Ravinnekuormituksen, ravinteiden käyttökelpoisuuden tai minimiravinnesuhteiden tarkastelulla ei voida suoraan arvioida purkuvesistön rehevöitymisriskiä, taustalla vaikuttaa monimutkainen prosessi, jossa esimerkiksi eläinplankton on yhtenä tekijänä. Kuormitus Kemijärveen tulee pistemäistä jätevesikuormitusta Sodankylän, Savukosken, Pyhä-Luoston ja Kemijärven kunnallisilta jätevedenpuhdista-

109 109 moilta, joista suoraan Kemijärveen kohdistuu kuormitusta ainoastaan Kemijärven jätevedenpuhdistamolta. Alla olevassa taulukossa on esitetty jätevedenpuhdistamoiden vesistökuormitus vuodelta 2016: Vesistökuormitus (Kg/vrk) Kuormittaja Fosfori Typpi Kiintoaine BOD7 Sodankylän jätevedenpuhdistamo 1, Savukosken jätevedenpuhdistamo 0,01 2,7 0,7 1,5 Pyhä-Luoston jätevedenpuhdistamo 0, ,8 3,8 Kemijärven jätevedenpuhdistamo 0, Koillis-Suomen Lohi Oy, Kostamo 1,1 9,6 Koillis-Suomen Lohi Oy, Saarenpudas 0,033 0,29 Laskennallisesti Kemijärven jätevedenpuhdistamo kohottaa järven typpipitoisuutta keskivirtaamalla 399 m 3 /s 1,7 µg/l ja fosforipitoisuutta <0,01 µg/l, eli vaikutukset ovat hyvin vähäisiä. Kemijärven yläpuolisella valumaalueella sijaitsevien puhdistamoiden laskennalliset vaikutukset vaihtelevat typen osalta välillä 0,5-3,0 µg/l ja fosforinosalta välillä <0,01-0,01 µg/l. Kemijärven yläpuolisella valuma-alueella on kalankasvatustoimintaa Tapionniemellä (Saarenputaan lohi), Kostamossa (Koillis-Suomen lohi) sekä Saarenputaalla (Koillis-Suomen lohi). Seuraavassa taulukossa on esitetty myös kalankasvatustoimintaan liittyvä vesistökuormitus vuodelta 2016: 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % Laskeuma Pistekuormitus Haja-asutus Metsätalous Peltoviljely 10 % 0 % Fosforikuormitus Typpikuormitus Saarenputaan lohi Ay:n kalalaitoksella ei ollut toimintaa vuonna Kostamossa sijaitsevan Koillis-Suomen lohen kalalaitoksella muodostui fosforikuormitusta 396 kg (1,1 kg/vrk) ja typpikuormitusta kg (9,6 kg/vrk). Koillis-Suomen lohi Oy:n Saarenputaan laitoksella vuonna 2016 muodostui fosforikuormitusta 12 kg (0,033 kg/vrk) ja typpikuormitusta 106 kg (0,29 kg/vrk).

110 110 Kemijärven pohjoisrannalla sijaitsee Stora Enso Oyj:n entinen sellutehdas, jonka tuotanto päättyi vuonna Kuormitusta muodostuu edelleen vähäisiä määriä tehtaan kaatopaikan suotovesistä ja jälkilammikon vesistä, jotka johdetaan ilmastuksen kautta Kemijärveen. Vuosina tehtaan vesistökuormitus on vaihdellut fosforin osalta välillä 0,7 1,9 kg/vrk, typen osalta välillä 1,9 7,0 kg/vrk, kiintoaineen osalta välillä 7,5 66 kg/vrk ja orgaanisen aineen (BOD7) osalta välillä 2,1 15 kg/vrk. Vuosina tehtaan ollessa käynnissä kuormitus oli fosforin osalta luokkaa kg/vrk, typen osalta luokkaa kg/vrk, kiintoaineen osalta luokkaa kg/vrk ja orgaanisen aineen osalta luokkaa kg/vrk. Sodankylän kuntakeskuksen pohjoispuolella sijaitsee FQM Kevitsa Mining Oy:n Kevitsan malmikaivos. Kaivoksen käsitellyt jätevedet johdetaan Kitiseen, Vajusen altaaseen. Kuormitus oli lupapäätöksen PSAVI päätös nro 79/2014/1 mukaan vuonna ,55 Kg/vrk fosforia, 14 kg/vrk typpeä ja 21 kg/vrk kiintoainetta. Lisäksi kaivokselta tulee sulfaatti- ja metallikuormitusta. Kaivos on saanut luvan toiminnan laajennukselle (PSAVI päätös nro 79/2014/1). Toiminnassa muodostuva kuparikuormitus saa lupamääräysten mukaan olla enintään 650 kg nikkeliä ja 200 kg kuparia vuodessa. Arvion mukaan kaivoksen ravinne- ja kiintoaineskuormitus kasvaa voimakkaasti, mutta luvassa käsiteltyjen kaivosvesien ravinne- ja kiintoainepitoisuudelle on määritelty sallitut enimmäispitoisuudet. Kemijärven valuma-alueella harjoitetaan myös turvetuotantoa. Vapo Oy:n omistama Hietalahdenaavan turvetuotantoalue sijaitsee Kemijärven Morkkaperässä ja sen kuivatusvedet laskevat Javarusjärveen ja sitä kautta Javarusjokea pitkin Kemijokeen ja lopulta Kemijärveen. Tuotantoalueella on vesienkäsittelymenetelminä pintavalutuskenttä ja laskeutusallas. Hietalahdenaavalla muodostuva vesistökuormitus oli vuonna 2016 nettokuormituksena ilmaistuna 2 kg fosforia, 204 kg typpeä ja kg kiintoainetta. Myöskin Vapon omistuksessa oleva Muljunaapa sijaitsee Kemijärvellä ja sen kuivatusvedet laskevat Kemijokeen aivan Kemijärven pohjoispuolelle. Alue koostuu kolmesta lohkosta. Suurimmalla, 237 ha:n lohkolla tuotannossa on 234 ha ja vesienkäsittely tapahtuu pintavalutuskentällä ja laskeutusaltaalla. Kuntoonpanovaiheessa olevalla 64 ha:n lohkolla on käytössä pintavalutuskenttä. Kolmannella, 18 ha:n kokoisella lohkolla vesienkäsittely tapahtuu laskeutusaltaassa. Muljunaavalla muodostuva vesistökuormitus oli vuonna 2016 nettokuormituksena ilmaistuna 13 kg fosforia, 940 kg typpeä ja kg kiintoainetta. Yksi merkittävä järveä kuormittanut tekijä on Lokan ja Porttipahdan tekoaltaiden rakentaminen, joka aiheutti rakentamisen jälkeisinä vuosina 1970-luvulla Kemijärveen ravinne-, kiintoaine ja elohopeakuormitusta. Vaikutuksia todettiin myös 1980-luvulla, jolloin säännöstelykäytäntöä muutettiin. Nykyisin kuormitus on vähentynyt, mutta säännöstelykäytäntö vaikuttaa edelleen ainevirtaamien ajalliseen jakautumiseen ja virtaaman vuodenaikaisrytmiikkaan.

111 111 Pistemäisen kuormituksen ohella Kemijärveen tulee hajakuormitusta, joka muodostuu metsätaloudesta, maataloudesta ja haja-asutuksesta. Järveen tulee ravinteita myös ilmalaskeumana. Taustalla on myös järveen tuleva luontainen kuormitus, luonnonhuuhtouma, joka järveen tulee ilman ihmistoiminnan vaikutusta. Luonnonhuuhtouma muodostaa suurimman osuuden kokonaiskuormituksesta, mutta se jätettiin tässä yhteydessä tarkastelun ulkopuolelle. Tarkasteltaessa kuormituksen jakautumista eri lähteisiin Kemijärven valuma-alueella, jakautuu kuormitus fosforin osalta melko tasaisesti eri lähteisiin, joista peltoviljely, metsätalous ja pistekuormitus muodostavat suurimmat. Typen osalta selvästi suurimman osuuden muodostaa ilmaperäinen laskeuma. Kuormituksen lähdekohtainen jakautuminen perustuu Suomen ympäristökeskuksen kehittämään ja ylläpitämään vedenlaadun ja ravinnekuormituksen malli VEMALA:an, vuosien keskiarvona. Kasviplankton ja klorofylli Kemijärven Tossanselän ja Jumiskonselän kasviplanktonlajistoa tutkitaan Kemijoen yhteistarkkailun yhteydessä kolmen vuoden välein. Viimeksi kasviplanktontutkimus toteutettiin vuonna 2016 ja sitä edellisen kerran vuonna Kasviplanktontarkkailun näytteet otettiin kesä elokuun aikana. Tossanselän kasviplanktonnäytteiden biomassamäärät vaihtelivat vuonna 2013 välillä 0,61 1,36 mg/l ja Jumiskonselän välillä 0,66 1,40 mg/l, vastaten keskimäärin lievästi rehevää vettä. Ekologisessa luokittelussa biomassa vastasi Tossanselällä keskimäärin tyydyttävää tilaa ja Jumiskonselällä hyvää-tyydyttävää. Vuonna 2016 biomassa ja sinilevien määrä oli laskenut verrattuna kolmen vuoden takaiseen ja myös ekologinen luokitus on näiden osalta noussut seuraavaan luokkaan. Jumiskonselällä vuonna 2016 kaikki ekologisen luokituksen arvot, klorofylli-a:ta lukuun ottamatta olivat parantuneet hieman. Limalevien määrä oli lisääntynyt ja sinilevien määrä vähentynyt kolmen vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Klorofylli-a -pitoisuudet olivat vuonna 2015 Kemijärven pääaltaassa samanaikaisesti lievästi reheville tai reheville vesille ominaisia ja vastasivat hyvää tai erinomaista ekologista tilaa. Klorofylli-a pitoisuudet ovat vaihdelleet Tossanselällä vuosina välillä 3,3 11 µg/l ollen keskimäärin lievästi reheville vesille ominainen. Kesä-syyskuussa 2015 klorofyllipitoisuudet olivat rautatiesillan kohdalla keskimäärin 3,8 µg/l, Termusniemessä 4,0 µg/l, Tossanselällä 5,1 µg/l, Lehtosalmessa 6,9 µg/l ja järven luusuassa 4,4 µg/l, eli lievästi rehevää vettä vastaavia, mutta lähellä karun veden tasoa. Vuonna 2016 kesä-syyskuussa klorofylli-a:n pitoisuudet olivat rautatiesillan kohdalla keskimäärin 5,3 µg/l, Termusniemessä 6,8 µg/l, Tossanselällä 9,4 µg/l, Lehtosalmessa 8,7 µg/l ja järven luusuassa 5,2 µg/l. Vuoden 2016 klorofyllipitoisuudet olivat hieman kasvaneet vuoden 2015 pitoisuuksiin verrattuna, mutta erot eivät olleet kovin suuria.

112 112 Vesikasvillisuus Tossanselän ja Jumiskonselän kasviplanktonyhteisössä valtalajiryhmänä olivat piilevät kaikilla näytteenottokerroilla. Lisäksi näytteissä todettiin kultaleviä, limaleviä, panssarisiimaleviä ja nieluleviä. Sinileväbiomassa vaihteli Tossanselällä <1 18 % kokonaisbiomassasta, haitallisten sinilevien määrän viitatessa hyvään tai erinomaiseen ekologiseen tilaan. Jumiskonselällä sinileviä todettiin <1 28 % kokonaisbiomassasta ja haitallisten sinilevien osuus viittasi erinomaiseen tilaan. TPI-indeksi vaihteli Tossanselällä välttävästä erinomaiseen lajiston muututtua kesä- ja heinäkuun karujen vesien lajistosta rehevän veden suosijoihin elokuussa. Jumiskonselällä vaihtelu oli selvästi vähäisempää ja lajisto koostui pääasiassa karujen vesien suosijoista. Vuonna 2016 Tossanselän ekologinen luokitus TPI:n ja klorofylli-a:n osalta oli laskenut pykälän verran edelliseen tarkkailuajankohtaan nähden. Vuosiin 2007 ja 2010 verrattuna kasviplanktonbiomassoissa ja lajistossa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia Tossanselällä vuoteen 2013 mennessä. Vuonna 2016 kasviplanktonlajisto kuitenkin kuvasti selkeää muutosta verrattuna edelliseen tarkkailuajankohtaan, kun biomassan ja sinilevien määrä oli laskenut. Jumiskonselän kasviplanktonbiomassassa sen sijaan on esiintynyt enemmän vuosien välistä vaihtelua, mikä liittyy lähinnä sattuman vaikutukseen. Lajistossa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Kemijärven säännöstelyllä on oleellinen vaikutus ranta-alueiden vesikasvillisuuteen. Kemijärven vesikasvillisuutta on tutkittu ennen säännöstelyn alkamista ja säännöstelyn alettua. Ennen säännöstelyn alkamista Kemijärven vesikasvillisuudessa esiintyi lietesaaria ja reheviä tulvaniittyjä vaateliaine lajistoineen. Kaislikot ja ruovikot puuttuivat rantavyöhykkeeltä ja luontainen vedenkorkeuden vaihtelu ja suuret tulvakorkeudet antoivat vesikasvillisuudelle ja muulle rantavyöhykkeen eliöstölle ominaisen leiman. Säännöstelyn myötä kevättulvakorkeus on laskenut, kesäaikainen vedenkorkeuden vaihtelu on vähentynyt ja keskivedenkorkeus on kesäaikaan luontaista korkeampi. Muutoksen myötä mm. tulvakasvillisuusvyöhyke jäi veden alle ja tulvakasvillisuus muuttui vesikasvillisuudeksi. Rantojen kuluminen on lisääntynyt voimakkaasti. Vedenpinnan luontainen vaihtelu antaa vesistön ranta- ja vesikasvillisuudelle vyöhykkeisen ominaispiirteen, mutta vedenkorkeuden vaihtelun vähentyminen kesäaikaan on kaventanut näitä vyöhykkeitä Kemijärvellä ja siirtänyt ylemmäs. Säännöstelyn alettua avoimet rantavyöhykkeet aluksi myös karuuntuivat ja pohjaan laskeutunut humus, kasviaines, ym. huuhtoutui pois. Nykyisin säännöstelyn vaikutukset ovat vakiintuneet ja kasvillisuudessa tapahtuneet muutokset tasapainottuneet. Myös eroosio on vähentynyt. Jäätymiselle arat suurikokoiset pohjalehtiset kasvit kuitenkin edelleen puuttuvat. Talvella tuottava rantavyöhyke jäätyy kokonaisuudessaan, kun ennen säännöstelyä se jäätyi vain osittain.

113 113 Vesikasvillisuutta on tutkittu myös myöhemmin 2000-luvulla vesipolitiikan puitedirektiivin edellyttämään pintavesien ekologisen tilan luokitteluun liittyen Lapin ympäristökeskuksen toimesta vuonna Kahdeksantoista eri puolille järveä sijoitettujen päävyöhykelinjojen aineiston perusteella. Kemijärven vesikasvillisuuden tila luokiteltiin hyvään ekologiseen tilaan. Tyyppilajien suhteellinen osuus ilmensi tyydyttävää tilaa, kuten myös prosenttinen mallinkaltaisuus (PMA), mutta referenssi-indeksi (RI) hyvää tilaa. Oleellista on, että Kemijärven vesikasvillisuuden muutokset liittyvät säännöstelyyn ja ravinnekuormituksen ei ole todettu vaikuttaneen vesikasvillisuuteen ainakaan vastaavalla laajuudella. Vuonna 2016 toteutettiin myös Kemijärven vesikasvillisuuskartoitus, joka kuuluu vesistöalueen yhteistarkkailuun joka toisen laajan tarkkailuvuoden yhteydessä. Vesikasvillisuus kartoitettiin 18 pisteeltä päävyöhykemenetelmällä. Selvityksen tulokset viittaavat vesikasvillisuuden vähenemiseen vuosien 2010 ja 2016 välillä. Vesikasvien lajilukumäärässä ei ole tapahtunut merkittävää muutosta, mutta rantakasvilajeista tehtiin useampia havaintoja vuonna Lähes jokaisella linjalla kasvillisuutta havaittiin kapeammalla vyöhykkeellä kuin vuonna Kasvillisuuden todettiin myös olevan pääsääntöisesti harvempaa. Ilmaversoisia kasveja, kuten järvikortetta, esiintyi pääasiassa harvassa, joillakin linjoilla lähestulkoon yksittäisinä korsina. Toisaalta korsia saattoi esiintyä kaukanakin rannasta. Pohjalehtisistä vaalealahnanruohoa esiintyi 13 linjalla vuonna 2016, kun aikaisemmin sitä esiintyi 15 linjalla, ja lajin peittävyys oli pienempi. Vuonna 2016 harvinaisia tai uhanalaisia lajeja ei tavattu, mutta järvellä havaittiin uutena lajina haitallinen vieraslaji kanadanvesirutto (Elodea canadensis). Pohjaeläimistö, syvänteiden kunto ja sedimentit Kemijärven syvänteiden kunnosta saatavilla oleva tieto perustuu veden laadun seurantaan ja syvänteiden pohjaeläintutkimuksiin. Syvännelajisto esimerkiksi ilmentää hyvin pohjan happioloja ja järven ravinnekuormitusta. Pohjaeläimistön tila kertoo myös pohjasedimentin kunnosta suhteellisen rehellisesti mm. pohjaeläimistön pitkähkön eliniän ja paikallaan pysyvyyden ansiosta. Kemijärveltä on olemassa vanhempaa perua olevaa pohjaeläinaineistoa säännöstelyyn liittyvistä tutkimushankkeista. Nykymuodossa Kemijärven pohjaeläimistöä tutkitaan kolmen vuoden välein velvoitetarkkailun puitteissa. Seurantaa on suoritettu vuodesta 2007 ja viimeksi tutkimus toteutettiin vuonna Lisäksi ympäristöhallinnon perusseurantaa on suoritettu syvännehavaintoasemalla Kemijärvi 147, joka sijaitsee Tossanselällä (syvyys 23 m). Alla olevassa kuvassa on esitetty velvoitetarkkailun sekä ympäristöhallinnon perusseurannan pohjaeläinnäytepiteet (keltainen profundaali, punainen litoraali):

114 114 Velvoitetarkkailututkimus toteutettiin kymmeneltä näytteenottolinjalta, joissa kussakin oli neljä näytteenottosyvyyttä (ranta, 1 m, 3 m ja 7 m). Syvimpiä syvänteitä ei yhteistarkkailun puitteissa tutkita. Linjoista kolmelta on olemassa pitempiaikaista seurantatietoa. Vuoden 2013 pohjaeläinaineistoista laskettiin vesistöjen ekologisessa tila-arvioinnissa käytettyjä tunnuslukuja: tyyppiominaisten taksonien esiintyminen (TT) & prosenttinen mallinkaltaisuus (PMA). Syvimpiin näytteisiin sovellettiin lisäksi PICM-indeksiä. Lisäksi aineistosta laskettiin pohjaeläinlajiston monimuotoisuutta, lajiston koostumusta ja runsaussuhteita, sekä järven rehevyystasoa osoittavia indeksejä, jotka eivät varsinaisesti kuulu ekologiseen luokitteluun. Vuonna 2016 tarkkailu toteutettiin toisen kerran vastaavassa muodossa kuin vuonna Hankealueen lähimmät seurantapisteet ovat noin 5 km:n etäisyydellä, lähempää peräisin olevaa aineistoa ei ole. Kemijärven rantavyöhyke luokittui vuoden 2013 tulosten TT-arvojen perusteella tyydyttävään ekologiseen tilaan ja PMA-arvojen perusteella välttävään tilaan. Monimuotoisin pohjaeläinlajiyhteisö todettiin Ritasalmen alueen rantavyöhykkeellä ja vähiten monimuotoisin Soppelan alueella. Syvimmät (7 m) näytteenottoalueet sijoittuivat PICM-arvojen perusteella erinomaiseen ekologiseen tilaan. PMA-arvo sen sijaan osoitti alueiden olevan joko huonossa, välttävässä tai tyydyttävässä tilassa. Rehevyystasoa osoittavat indeksiluvut (LEI ja CI) kuvastivat järven pohjien olevan erittäin karuja tai karuja. Soppelan alueella CI-indeksin mukaan pohja on rehevä. Vuonna 2016 järven ekologinen tila luokittui sekä TT-arvojen että PMA-arvojen perusteella järven runko-osassa tyydyttävään tilaan ja järven eteläisessä osassa välttävään tilaan. Pohjaeläimistön ekologista tilaa ja monimuotoisuutta kuvaavan PICM-indeksin arvot ilmensivät 7 metrin syvyydellä erinomaista ekologista tilaa kaikilla tutkimuslinjoilla kuten myös vuonna 2013.

115 115 Vuonna 2016 PMA-arvoissa havaittiin voimakasta vaihtelua vuoden 2013 tuloksiin verrattuna. Indeksin arvot vaihtelivat välttävästä erinomaiseen ja tilaluokka kohentui viidellä linjalla ja heikentyi kolmella linjalla. Soppelan ja Hiekkaniemen linjoilla havaittiin heikoimmat arvot, lisäksi näillä linjoilla tavattiin myös matalimpia 7 metrin näytealueen taksoni- ja yksilömääriä. Erinomaista tilaa ilmentävien alueiden näytteissä taksoni- ja yksilömäärät olivat keskimääräistä korkeampia. Vuonna 2016 LEI-indeksi ilmensi hyvin karuja pohjasedimenttejä kaikkien näytteenottolinjojen ja näytteenottosyvyyksien osalta niiltä osin kuin indikaattorilajeja havaittiin. CI-indeksin perusteella tavattiin karuja ja lievästi karuja pohjasedimenttejä ilmentäviä pohjia. Soppelan alueella 7 metrin syvyydessä CI-indeksi ilmensi edelleen rehevää pohjasedimenttiä, kuten myös vuonna Tulokset ovat hyvin samankaltaiset kuin vuonna 2013 Ympäristöhallinnon pintavesien ekologisen luokittelun mukaisesti Kemijärven litoraalipohjaeläimistön tila on luokiteltu välttäväksi (tyyppiominaiset taksonit välttävä, prosenttinen mallinkaltaisuus huono) (Ympäristöhallinnon Hertta-tietokanta). Pohjaeläimistöä on tutkittu ekologisen luokittelutyön yhteydessä myös Tossanselän syvänteeltä. Tossanselän syvänteen (Kemijärvi 147) ekologinen tila on arvioitu pohjaeläimistön perusteella erinomaiseksi. Tulokset osoittavat rantavyöhykkeen pohjaeläinyhteisön olevan heikommassa kunnossa kuin syvempien alueiden. Syy liittyy säännöstelyn vaikutuksiin, jotka kohdistuvat erityisesti ranta-alueelle. Pohja jäätyy ja routii säännöstelyn vaikutuksesta laajalla alueella, mikä on johtanut rantavyöhykkeen pohjaeläinmäärän vähentymiseen ja säännöstelylle herkkien pohjaeläinryhmien puuttumiseen. Rantavyöhykkeen pohjaeläimistön on kuitenkin todettu elpyneen jonkin verran säännöstelyn aloittamisen jälkeisistä vuosista. Nopean veden vaihtuvuuden ansiosta Kemijärven syvänteiden happiolosuhteet ovat hyvät. Ympäristöhallinnon Hertta-tietokannasta ladattavissa olevan aineiston perusteella esimerkiksi Tossanselällä ei ole todettu hapettomia tilanteita kertaakaan veden laadun seuranta-aikana. Hankealue sijaitsee Kemijärven pohjoisosassa, jossa järvi muistuttaa jokisuvantoa ja näin ollen vesi ei juurikaan kerrostu, mikä mahdollistaa happiolosuhteiden säilymisen varsin hyvinä. Hyvien virtausolosuhteiden ansiosta Kemijärven pohjien arvioidaan olevan hapekkaita. Suomen ympäristökeskuksen raportissa Sisävesien pilaantuneet sedimentit on esitetty, että Kemijärvessä saattaa esiintyä pilaantuneita sedimenttejä, jotka ovat peräisin metsäteollisuudesta, eli vanhan sellutehtaan toiminnasta. Orgaanisten klooriyhdisteiden esiintymistä sedimentissä on tutkittu Kemijärvessä vuosina 1998, 2001 ja Näytteet otettiin neljältä pisteeltä: Termusniemen pohjapadon yläpuolelta, Tossanselältä, Noidanselältä sekä vertailualueelta Askanselältä. Näytteet otettiin sedimentistä kolmelta eri syvyydeltä (0-2 cm, 6-8 cm ja cm). Orgaanis-

116 116 ten halogeeniyhdisteiden (kuten kloori-) määrästä kertovat EOX-pitoisuudet olivat vuonna 2009 edellisellä havaintokerralla eli vuonna 2001 todettuja pienemmät lukuun ottamatta Tossanselän sedimentin pintakerrosta, missä pitoisuus oli hieman aiempaa suurempi. Kemijärven pintasedimentin vuoden 2009 EOX-pitoisuuksia voidaan pitää alhaisina. Suurimmat pitoisuudet mitattiin 6-8 cm:n sedimenttikerroksessa, mistä voidaan päätellä kuormituksen vähentyneen. Osana valtakunnallisesta simpukkaseurantaa orgaanisten klooriyhdisteiden pitoisuuksia järvisimpukoissa mitattiin vuosina Kemijärvellä. Simpukkaviljelymenetelmällä seurattiin pitoisuuksien vaihtelua Termusniemen ja Kemijärven luusuan havaintopaikoilla. Seurannan alkuvuosina valkaisun kloorifenoleja esiintyi suhteellisen korkeina pitoisuuksina. Korkeimmat S2PCP-pitoisuudet määritettiin lähempänä tehtaiden jätevesien purkupaikkaa Termusniemen kohdalta. Kemijärven luusuassa pitoisuudet olivat viljellyissä simpukoissa alentuneet jo noin viidesosaan Termusniemen arvoista. Vuodesta 1990 alkaen S2PCP-ryhmän yhdisteiden pitoisuudet ovat alentuneet merkittävästi ja seurannan lopulla pitoisuudet olivat lähellä nollaa. Seurannan alkuvuosina ryhmään S1PCP kuuluvat pitoisuudet olivat hieman kohonneita, mutta laskivat sen jälkeen niin Termusniemen kuin Luusuankin havaintopaikoilla huomattavasti. Tetrakloorifenolia ei enää vuonna 1993 pystytty määrittämään Luusuan havaintopaikalla. Säännöstely ja virtaamat Kemijärvi voidaan jakaa kahteen osaan, jotka poikkeavat toisistaan sekä morfologisesti että hydrologisesti, millä on vaikutusta myös veden laatuun. Järven runko-osalle on ominaista voimakas läpivirtaus ja jokisuvantomaisuus, mikä estää selvän lämpötilakerrostuneisuuden muodostumisen. Runko-osa muodostuu Kemijärven yläpuolisen Kemijoen uomasta ja jatkuen Termusniemen pohjapadon kautta Noidanselälle, Ämmänselälle, Luuksinsalmeen, Ailanganselälle, Tossanselälle ja siitä lopulta järven luusuaan ja edelleen Seitakorvaan. Toinen osa-alue koostuu Hietaselän, Jumiskonselän ja Kauhaselän altaiden muodostamasta itäisestä haarasta, sekä järven pitkistä ja suojaisista lahdista. Nämä alueet ovat sivussa järven runko-osan päävirtauksesta. Lahdet kerrostuvat normaalisti ja niihin virtaa vettä pääasiassa vain järven kevättäytön aikaan. Hankealue sijoittuu varsinaisen runko-osan yläpuolelle, Kemijärven pohjoispään alueelle, jossa Kemijoki alkaa leventyä jokisuistomaiseksi. Kemijärvi kuuluu voimakkaan säännöstelyn piiriin. Järven yläpuolisella valuma-alueella on kaikkiaan yhdeksän voimalaitosta ja Kemijoki Kemijärven alapuolella on kokonaan valjastettu vesivoiman tuotantoon. Kemijärven säännöstelyrajat ovat N ,00 m ja N ,00 m järven luusuassa sijaitsevalla Seitakorvan voimalaitoksella. Järven pohjoisosassa, Termusniemen pohjapadon yläpuolella, säännöstelyväli on kuitenkin kolme metriä, eli m. Tehdasalue sijaitsee vähemmän säännös-

117 117 tellyllä osalla. Säännöstely liittyy paitsi vesivoimantuotantoon, myös tulvasuojeluun. Kemijärveä tyhjennetään talvikaudella, jolloin vedenpinta laskee alimmilleen. Keväällä vedenpintaa nostetaan ja se pidetään melko tasaisena vuoden loppuun saakka. Kemijärven syvyysvyöhykkeet ja padot on esitetty alla olevissa karttakuvissa:

118 118

119 119 Järven lähtövirtaama on vuosien perusteella keskimäärin 320 m 3 /s. Kemijärven virtaamatiedot, järven lähialueen valumatiedot sekä järven vedenkorkeus on esitetty alla olevassa taulukossa: Tiedot on poimittu Hydrologisesta vuosikirjasta sekä Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämästä WSFS-hydrologisesta mallijärjestelmästä. MQ = keskivirtaama, HQ = ylivirtaama, MHQ = keskiylivirtaama, MNQ = keskialivirtaama, NQ = alivirtaama, Mq = keskivaluma, Hq = ylivaluma, MHq = keskiylivaluma, MNq = keskialivaluma, Nq = alivaluma, MW = keskivedenkorkeus, HW = ylivedenkorkeus, MHW = keskiylivedenkorkeus, MNW = keskialivedenkorkeus, NW = alivedenkorkeus. Taulukossa on kuvattu myös Kemijärven alueen valumatietoja sekä järven vedenkorkeuden keski- ja ääriarvot. Lokan ja Porttipahdan tekojärvien käyttöönotto pienensi Kemijärven kevättulvaa, mutta lisäsi talvivirtaamia. Hankkeen vesistövaikutusten arviointiin tehdyn 3D-virtausmallinnuksen perusteella järven yläosassa sekä tuuli että jokivirtaama vaikuttavat pintavirtauksen suuntaan. Esimerkiksi järven pohjoisosassa kesäaikaan n. 5 m/s lounaistuulitilanteella tuuli kääntää silta-aukosta Kemijärveen tulevaa päävirtausta itään, kunnes järven itäranta ohjaa virtauksen etelään. Syvemmällä keskimääräistä voimakkaampi tuuli aiheuttaa pintavirtausta

120 120 Ekologinen tila vastaan kulkevan pohjavirtauksen ja kääntää myös syvemmällä luoteesta kaakkoon suuntautuvaa virtausta länteen. Järven alaosan selkäalueilla tuuli generoi pintavirtauksen lännestä itään. Syvemmällä virtaussuunta on päinvastainen, eli kyseessä on varsin tyypillinen tuulen aiheuttama kierto. Syvemmällä kulkevaa paluuvirtausta tehostaa järven läpivirtaus. Heikommilla tuulilla ja voimakkaammilla virtaamilla tuulen vaikutus ei välttämättä pysty kääntämään pintavirtauksen suuntaa, jolloin läpivirtaus nousee pintavirtauksen suunnan määrittäväksi tekijäksi. Järven alaosassa poistuva virtaus on tyypillisesti helmikuusta eteenpäin tulovirtausta suurempi ja järven vedenpinta laskee. Talvella järven virtauksia määrää Kemijoen läpivirtaus, sillä jääkansi estää tuulen vaikutuksen veden pintaan. Järven yläosassa virtaama siirtyy veden laskun seurauksesta vanhoihin jokiuomiin, kulkien pääasiassa järven keskellä menevää pääuomaa. Termusniemen pohjapadolla virtausnopeus nousee hetkellisesti suureksi. Päävirtausreitin ulkopuolella virtaus on pientä. Biologisten tekijöiden (kasviplankton, vesikasvit, päällyslevät, pohjaeläimet ja kalat) ja fysikaaliskemiallisten tekijöiden ((kokonaistyppi- ja fosfori, ph, näkösyvyys, ph, haitalliset aineet) perusteella Kemijärven ekologinen kokonaistila on luokiteltu vesienhoitotyön toisella suunnittelukaudella hyväksi. Järven tilasta on käytettävissä tietoa veden laadusta ja klorofyllistä sekä useista biologisista laatutekijöistä (kasviplankton, vesikasvit, päällyslevät, pohjaeläimet ja kalat). Biologisten laatutekijöiden perusteella arvioitu järven ekologinen tila on tyydyttävä. Kasviplankton, vesikasvillisuus, päällyslevät, kalasto ja syvännepohjaeläimistö ovat hyvässä tai jopa erinomaisessa tilassa, mutta luokkaa laskee litoraalivyöhykkeen pohjaeläimistö, jonka ekologinen tila on lähellä tyydyttävän/välttävän tilan rajaa. Tilanne liittyy säännöstelyyn, jonka vaikutuksille rantavyöhykkeen eliölajisto on herkkä. Vuonna 2008 tehdyssä luokittelussa vesikasvillisuus arvioitiin tyydyttävään tilaan, mutta vuonna 2010 uusitussa 18 linjaa kattaneessa kasvillisuuskartoituksessa vesikasvien tila arvioitiin hyväksi. Järven fysikaaliskemiallisten laatutekijöiden perusteella Kemijärven tila on vuodet kattavan aineiston perusteella fosforipitoisuuksia painottaen hyvä. Myös järven kemiallinen tila on hyvä. Kemijärvi on voimakkaan säännöstelyn vuoksi luokiteltu hydrologialtaan ja morfologialtaan voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että vesimuodostumaa on muutettu fyysisesti niin, että hyvää ekologista tilaa ei voida saavuttaa ilman, että aiheutettaisiin merkittävää haittaa vesistön tärkeälle käyttömuodolle; Kemijärven tapauksessa vesivoiman tuotannolle ja tulvasuojelulle. Mikäli järvi ei olisi luokiteltu voimakkaasti muutetuksi, sen ekologinen tila olisi tyydyttävä (Ympäristöhallinnon Avoin tietopalvelu). Jäljempänä tehdyt vaikutusarviot on tehty todellisen ekologisen tilan suhteen. Järven tilan parantamiseksi on toteutettu ja päivitetty säännöstelyn kehittämishankkeen suosituksia, joten järvi on hyvässä saavutettavissa olevassa tilassa.

121 121 Kemiallinen tila Pintavesien kemiallisen tilan arviointi tarkoittaa sitä, että vesissä olevien vaarallisten ja haitallisten aineiden pitoisuuksia verrataan lainsäädännössä (Vna 1022/2006) asetettuihin ympäristönlaatunormeihin. Kemiallisen tilan perusteella vedet luokitellaan hyväksi tai sitä huonommaksi. Luokittelu tapahtuu arvioimalla vesiympäristölle haitallisten aineiden pitoisuuksia pintavesissä tai eliöstössä (elohopea ahvenessa). Ahventen lihaksen elohopeapitoisuudelle asetettu ympäristölaatunormi (0,20 0,25 Hg mg/kg tuorepainoa kohden) riippuu järven humuspitoisuudesta. Kemijärvi on luokiteltu pintavesityypiltään suureksi humusjärveksi (Sh), joille asetettu ympäristölaatunormi on 0,22 Hg mg/kg tp. Vuonna 2013 Tossanselältä kerättyjen ahventen lihaksen keskimääräinen elohopeapitoisuus (ka 0,19 Hg mg/kg) oli vähemmän kuin laatunormin raja-arvo (0,22 Hg mg/kg) ja Kemijärven kemiallinen tila on vesienhoidon 2. luokittelussa arvioitu hyväksi (Ympäristö-hallinnon Hertta-tietokanta, kertymärekisteri). Kemijoen vesienhoitosuunnitelma Valtioneuvosto hyväksyi Kemijoen vesienhoitosuunnitelman vuosiksi yhdessä muiden vesienhoitoalueiden vesienhoitosuunnitelmien kanssa. Vesienhoidon tavoitteena on saavuttaa ja turvata vesien hyvän ekologinen tila. Perustana on laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä. Sen mukaisesti vesienhoidossa pyritään osalta seuraaviin tavoitteisiin: - Pinta- ja pohjavesien tila ei heikkene - Pintavesien ekologinen ja kemiallinen tila on vähintään hyvä - Pohjavesien kemiallinen ja määrällinen tila on vähintään hyvä - Keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesien ekologinen tila on vähintään niin hyvä kuin näiden vesien muuttunut tila mahdollistaa - Pilaavien sekä muiden haitallisten ja vaarallisten aineiden pääsyä vesiin rajoitetaan - Tulvien ja kuivuuden haitallisia vaikutuksia vähennetään Vesienhoidon tavoitteiden saavuttamiseksi Kemijoen vesienhoitoalueella on laadittu toimenpideohjelma, jossa kuvataan pinta- ja pohjavesien tila ja siihen vaikuttavat tekijät sekä toimet hyvän tilan saavuttamiseksi. Vesienhoitoalueella vesienhoidon toimenpiteet painottuvat vesiin kohdistuvan kuormituksen vähentämiseen, vesien hyvän tai erinomaisen tilan ylläpitoon sekä kunnostus- ja ennallistamistoimenpiteisiin. Pintavesien ympäristötavoitteiden kannalta tärkeimpiä ovat ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentämiseen tähtäävät toimenpiteet, kuten peltojen ravinteiden käytön hallinta, tilakohtainen neuvonta, tehostettu metsätalouden vesiensuojelusuunnittelu, kannattamattomien ojitusalueiden ennallistuminen sekä ylivirtaamatilanteiden hallinta turvetuotannossa. Asutuksen

122 122 Vesistön käyttö osalta keskeisiä toimenpiteitä ovat muun muassa puhdistamojen ja vesihuoltoverkostojen saneeraukset ja varautuminen vesihuollon erityistilanteisiin. Lisäksi ehdotetaan tehtäväksi kunnostus- ja ennallistamistoimenpiteitä vesistöjen rakentamisesta ja kuormituksesta aiheutuneiden haittojen vähentämiseksi. Toimenpiteillä pyritään erityisesti vesiluonnon monimuotoisuuden lisäämiseen, vaellusesteiden poistamiseen ja järvien sisäisen kuormituksen hallintaan. Säännöstelyn kehittämishankkeissa tarkastellaan mahdollisuuksia vesistöjen ekologisen tilan parantamiseen. Pohjavesien ympäristötavoitteiden kannalta tärkeimpiä toimenpiteitä ovat pohjavesien suojelusuunnitelmien laatiminen sekä pohjavesien tilan seuranta ja pilaantuneiden maa-alueiden kunnostaminen. Vesienhoitoalueella hyvän tilan saavuttaminen painottuu mm. Kemijärven osa-alueelle, missä vesistöjen parantamistarpeet liittyvät lähinnä vesistöjen rakenteellisten tai hydrologisten muutosten aiheuttamien haittojen lieventämiseen sekä ravinne- ja kiintoainekuormituksen ja sisäisen kuormituksen vähentämiseen. Vesienhoidon tilatavoitteet Kemijärven alueella ovat: erinomaisena säilyminen 9 %, hyvänä säilyminen 81 %, hyvän tilan saavuttaminen 7 % (Kemijoen vesienhoitoalueen vesien-hoitosuunnitelma vuosiksi , Lapin elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus Raportteja 89/2015). Kemijärvellä on reilut 100 rantakiinteistöä. Kahden kilometrin etäisyydellä purkupisteestä alavirran suuntaan P1 järven rannalla on asuinrakennuksia 53 kappaletta ja loma-asuinrakennuksia 2 kappaletta. Vastaavasti purkupisteen P2 läheisyydessä asuinrakennuksia on 20 kappaletta ja loma-asuinrakennuksia 24 kappaletta. Järvellä harrastetaan kalastusta, huviveneilyä ja mökkeilyä. Talvisin moottorikelkkailu on suosittua ja jäällä myös hiihdetään ja ulkoillaan. Kesäisin järvellä uidaan ja vettä käytetään kasteluun sekä sauna- ja talousvedeksi. Virkistyskäyttöä tapahtunee asutuksen läheisyydessä. Kalastusta harrastettaneen tasaisesti Kemijärven alueelle, saalismäärien perusteella eniten kalastetaan Luuksinsalmen eteläpuolisella alueella. Virkistyskäyttöä tapahtunee ainakin asutuksen läheisyydessä. Säännöstely on vaikuttanut voimakkaasti virkistyskäyttöön, matalat vedenkorkeudet ovat mm. rumentaneet maisemaa, vaikeuttaneet jäällä moottorikelkoilla liikkumista, veneiden vesille laskua, ja vaikeuttaneet rantojen käyttöä. Mm. hiekkarantoja on jäänyt kesäisin veden alle. Rakennetut pohjapadot ovat vaikeuttaneet keväisin veneellä liikkumista. Vuodesta 2004 alkaen Kemijärven säännöstelyä on pyritty kehittämään haittojen vähentämiseksi. Suosituksena ovat olleet mm. vedenkorkeuden alentaminen kesällä ja ylimpien vedenkorkeuksien alentaminen syksyisin. Ranta-alueelle on rakennettu venepaikkoja ja rantoja on kunnostettu. Veneilyreitit kulkevat keskustan ja hankealueen välissä lähellä keskustan puoleista rantaa.

123 123 Nykytilanteessa esimerkiksi Termusniemen pohjapadon kohdalla on jääpeitteen aikaan sulaa aluetta. Ilmastonmuutoksen on ennustettu vaikuttavan Suomen järvien jääpeitteeseen tulevaisuudessa siten, että jääpeite syntyy yhä myöhemmin ja sulaa yhä aikaisemmin. Järvien jääolojen seurannan mukaan jääpeitteen kestossa on havaittu lyhenemistä ja myös jääpeitteen ohenemista. Kalasto ja kalastus Kemijärven kalataloustarkkailussa kerätään tietoa kalastuksesta, kalakantojen tilasta ja kalatalousmaksuilla suoritettujen hoitotoimenpiteiden (mm. istutukset) tuloksellisuudesta. Nykyisiä tarkkailumenetelmiä ovat kalastustiedustelu, kalakantanäytteet, taimenmerkinnät, sähkökoekalastukset sekä hauen ravinnonkäyttöselvitys. Kemijärven biologiskalataloudellisessa tutkimushankkeessa on 1980-luvulla tutkittu mm. Kemijärven säännöstelyn kalastovaikutuksia. Kalasto Kemijärven kalastoa tutkitaan Luonnonvarakeskuksen (ent. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos) toimesta kuuden vuoden välein verkkokoekalastuksin, joiden aineistoa käytetään järven ekologisen tilan luokittelussa. Vuoden 2013 koekalastustulosten perusteella Kemijärven ekologinen tila on parantunut vuoden 2007 jälkeen, ja kalaston perusteella arvioitu tilaluokka on nykyään erinomainen. Tilaluokan paraneminen johtuu pääasiassa särkikalojen biomassaosuuden alenemista vuoteen 2007 verrattuna. Kalakantanäytteitä on kerätty siika-, taimen- ja kuhasaaliista, joiden perusteella on mm. arvioitu kalaistutusten tuloksellisuutta. Siikanäytteet on pääosin kerätty tarkastelualueen eteläosasta Luuksinsalmen ja Luusuan väliseltä alueelta (osa-alue 4). Vuoden 2015 siikanäytteistä 52 % oli muodoltaan vaellussiikoja, 26 % planktonsiikoja, 19 % pohjasiikoja ja vajaa 5 % peledsiikoja. Vuoden 2015 siikamuotojen jakauma oli poikkeuksellinen. Aiemmin suurin osa näytteistä on ollut planktonsiikoja. Kemijärveen ei istuteta pohjasiikaa tai peledsiikaa, joten osa näytekaloista on peräisin sivuvesiin tehdyistä istutuksista tai luontaisesta lisääntymisestä. Siikaistutusten tuloksellisuus on todettu heikoksi. Istutuksia on tehty kerran myös kuhalla, jonka merkitys Kemijärven kalataloudessa on 2000-luvulla selvästi lisääntynyt. Kuhan elvyttämishankkeessa on ollut merkittäviä ongelmia ja poikasviljelyllä on onnistuttu tuottamaan istukkaita vain vuonna Kuhan kasvu on ollut säännöstellyssä Kemijärvessä parempaa kuin järven luonnontilaisissa osissa. Kemijärven kuhakanta on vakiintunut hyvälle tasolle eikä kanta enää välttämättä ole riippuvainen voimakkaiden vuosiluokkien menestyksestä. Hauen ravinnonkäyttötutkimuksen avulla pyritään selvittämään taimenistutusten tuloksellisuutta. Vuosina kerättiin yhteensä 458 hauen ruuansulatuskanavanäytettä. Haukien mahoista löytyi yhteensä 575 kalaa, jotka koostuivat 9 eri lajin edustajista. Yleisimmät saalislajit

124 124 Kutu- ja poikasalueet olivat kuore (206 kpl), särki (62 kpl) ja muikku (57 kpl). Taimenten lukumäärä (5 kpl) oli vähäinen, mutta niiden osuus oli lähes 30 % syödyn kalaravinnon kokonaispainosta. Taimenten osuus oli selvästi suurempi niillä alueilla, joille taimenistutuksia on kohdennettu. Istutusten tuloksellisuuden parantamiseksi on ehdotettu istutusten toteuttamista suuremmilla istutuserillä sekä niiden kohdentamista haukitiheyksiltään vähäisille alueille. Kemijärvellä on 1980-luvulla selvitty kalojen kutualueita lomaketiedusteluin ja haastattelemalla kalastajia sekä poikasvaiheiden esiintymistä koenuottauksin ja haavimalla. Haastatteluissa ilmeni, että osa lomakekyselyn vastaajista oli kutupyyntiä kartoittavassa osiossa merkinnyt karttaan muikun ja siian pyyntialueet yleensä eikä pelkästään kutupyyntiä. Sama koski myös kutu (pyynti) syvyyksiä ja muita lajeja. Esitetyt kutualueet ovat paremminkin kalojen pyyntialueita, ja vain osa kartoitetusta alueesta on kutualueita. Haastattelujen mukaan muikku kutee Kemijärvessä syys lokakuun vaihteessa ja siika lokakuun loppupuolella. Hauen kutuaika oli haastateltujen mukaan toukokuussa tai touko kesäkuussa ja ahvenen touko kesäkuussa. Kuhan kutuajoista tai kutusyvyyksistä ei saatu tietoja. Muikun kutupaikkoja Kemijärvessä on kartoitettu myös säännöstelyn vaikutuksia kartoittavassa tutkimuksessa, jossa todennäköisiltä kutualueilta selvitettiin mätitiheyksiä ja esiintymissyvyyttä keräämällä mätiä paineilmaimurilla. Tutkimuksessa keskityttiin Ämmälän ja Lehtolan alueilta, jotka sijaitsevat hankealueen ulkopuolella, Kemijärven itäosassa. Muikun mätijyviä löydettiin tasaisesti 2 metrin syvyydestä aina yli 10 metriin, mikä sopi yhteen kartoitettujen kutupyyntisyvyyksien kanssa varsinaisen Kemijärven pääaltaan kanssa. Tutkimuksessa arvioitiin myös mädin selviytymistä sumputuskokeilla, joissa elävää mätiä pidettiin verkkosumpuissa talven yli oletetuilla kutualueilla. Sumputuskokeissa mäti odotetusti tuhoutui säännöstelyvyöhykkeen jäätyvällä osalla (0-4,5 metriä ylärajasta). Yllättävää oli mädin osittainen selviytyminen sulana pysyvällä, mutta jään painamalla säännöstelyvyöhykkeen alimmalla osalla (4,5 7 metriä ylärajasta 1980-luvulla). Ko. alueet ovat syksyllä jäättömän ja korkean veden aikaan vähintään 4 5 metrin syvyydessä. Kalanpoikasten esiintymistä kartoitettiin poikasnuottaamalla yhteensä yli 80:llä eri paikalla vuonna Niillä alueilla, joilla tavattiin muikun poikasia runsaasti alkukesällä, nuotattiin uudelleen myöhemmin kesällä. Muikunpoikasista saatiin havaintoja kaikilta Kemijärven suurimpien selkien rannoilta. Suurimmat tiheydet olivat Ailanganlahdella ja Narkilahden suualueella. Muikunpoikasten ei havaittu suosivan mitään erityistä rantatyyppiä. Yleisimmin poikasia tavattiin paljailta hietikkoisilta rannoilta.

125 125 Kuhan rauhoitusalueet ovat sen tärkeimmät kutualueet. Luuksin kutualue on noussut piilopadon alapuolelle. Emokuhia saadaan kutuaikana saaliiksi jo Tohmon korkeudella. Kuhan kutualueet on esitetty seuraavassa kuvassa: Kalojen haitta-ainepitoisuudet Tarkastelualueella on selvitetty mateen mahdollisia lisääntymishäiriöitä sekä orgaanisten klooriyhdisteiden esiintymistä hauissa. Kemijärven päähaaran eli Termusniemen yläpuolisen vesialueen, Ämmänselän ja Tossanselän osa-alueiden tuloksia verrataan Jumiskonselän tuloksiin. Kartoituksen perusteella kutukyvyttömien mateiden osuus on kasvanut Kemijärven päähaaralla vuosina yli kaksinkertaiseksi 2000-

126 126 luvulla. Talvella pyydetyistä näytemateista noin 48 % oli kutukyvyttömiä, kun vertailualueella kaikki näytemateet olivat sukukypsiä ja kutevia. Kalojen kloorifenolipitoisuuksia on tutkittu haukien lihaksesta ja sappinesteestä. Näytekaloja on pyydetty kolmelta alueelta Kemijärvestä ja kahdelta vertailualueelta. Vuoden 2009 näytteissä todetut kloorifenoliyhdisteiden pitoisuudet olivat alhaisia vaihdellen välillä <1 3 µg/kg tuorepainoa. Vastaavan suuruisia pitoisuuksia tavataan myös jätevedettömistä vesistä pyydetyistä hauista. Pitoisuudet olivat vuonna 2009 pienentyneet selvästi aiemmista, vuosien 2001 ja 1998 arvoista, ollen lähellä määritysrajaa. Kalavesien hoitotoimenpiteet Kemijärven kalatalouden kehittämisestä toteutettiin vuosina hanke, jossa selvitettiin eri intressiryhmien mielipiteitä ja kokemuksia kalaston ja kalastuksen nykytilasta, ongelmista ja kehittämismahdollisuuksista sekä kalatalouteen liittyvistä toimenpiteistä ja päätöksenteosta. Suurimmat ongelmat kalastuksessa liittyivät vedenkorkeuksiin ja virtaamiin, pyydysten käyttöön ja talviaikaiseen liikkumiseen vesistössä. Sekä kotitarve-, virkistys- että ammattikalastuksen määrä koettiin liian vähäiseksi. Velvoitevarojen käyttöön oltiin varsin tyytyväisiä, tosin istutusten toteuttamisessa ja tutkimuksessa nähtiin kehittämisen varaa. Ammattikalastuksen kehittämisessä katsottiin olevan eniten kehittämistä markkinointiin liittyvissä toimissa. Kemijärven osakaskunnalta saatujen tietojen (Kemijärven osakaskunta ) mukaan Kemijärven kalavesien suunnitellut hoitohankkeet pitävät sisällään istutuksia kalakannan turvaamiseksi ja kalataloustarkkailun istutusten ja muiden hoitotoimenpiteiden tuloksellisuuden selvittämiseksi. Suunnitelman mukaan koko säännöstelyalueelle sekä Kemijoen osakaskunnan alueelle istutettavat kalalajit ovat taimen, siika, harjus ja pyyntikokoinen kirjolohi. Esimerkiksi Kemijoki Oy:n maksuvelvoitevaroilla tehtävät taimenistutukset vuonna 2016 ovat yhteensä kpl ja Kemijoen osakaskunnan alueelle yhteensä kpl. Tulevina vuosina istutuksia on suunniteltu erityisesti kuhakannan turvaamiseksi. Vuosina maksuvelvoitteen käyttösuunnitelman mukaan esimerkiksi vaellussiikaa on tarkoitus istuttaa kpl vuodessa. Alla olevassa taulukossa on Kemijärven säännöstelyalueelle vuosina istutettujen kalojen kokonaismäärät:

127 127 Kalastus Tarkastelualueella tapahtuvan vapaa-ajan (kotitarve- ja virkistyskalastus) kalastusta kartoittavassa kalastustiedustelussa Kemijärvi on jaettu kuuteen osa-alueeseen. Tiedustelu perustuu osakaskuntien myymiin lupiin, joita oli viimeisimmän, vuotta 2013 koskevan, kalastustiedustelun aikaan myyty yhteensä 1290 kpl. Tiedustelu lähetettiin 793 talouteen, joista 71 % vastasi kyselyyn. Vastanneista n. 82 % oli kalastanut tiedustelualueella ja tuloksia voidaan pitää luotettavina ja kuvaavan hyvin alueella kalastuslupiin perustuvaa kalastusta. Nuottakalastuksesta ei tehty erillistä tiedustelua, sillä osakaskuntien luvilla saa viehe- ja verkkokalastuksen lisäksi myös nuottakalastaa. Vuoden 2013 kalastustiedustelussa koko tarkkailualueen kalastajamääräksi arvioitiin 980 ruokakuntaa (taloutta). Suosituimpia pyydyksiä ja pyyntitapoja olivat vetouistelu, pilkki ja muikkuverkot, joilla oli kalastanut lähes puolet kalastustiedusteluun vastanneista. Verkkokalastuksen osuus oli n. 52 % kokonaispyyntiponnistuksesta (pyyntiponnistus=pyydyksiä keskimäärin pyynnissä x pyyntikertojen määrä). Verkkopyynti painottui vuonna 2013 aiempaa enemmän harvojen, solmuväliltään yli 45 mm, verkkojen käyttöön ja em. verkkojen käyttö ylitti ensimmäistä kertaa solmuvälin mm verkkojen käyttömäärän. Vetouistelun lisääntyneestä suosiosta johtuen vapakalastuksen kokonaispyyntiponnistus on kasvanut 10 % vuodesta 2011 ja yli 50 % vuodesta Alla olevassa taulukossa on Kemijärven säännöstelyalueella vuonna 2013 kalastaneiden ruokakuntien (RK) käyttämät pyydykset, pyydystä käyttäneiden ruokakuntien lukumäärät sekä kokonaispyyntiponnistukset (PP, yht), pyydystä käyttäneiden ruokakuntien keskimääräisen pyyntiponnistukset (/rk) ja pyyntiponnistuksen säännöstelyalueen pinta-alaa kohti (/ha) pyydyskoentakertoina:

128 128 Kemijärven säännöstelyalueen vuoden 2013 kokonaissaalis oli n. 128 tn, josta haukea oli n. kolmasosa, muikkua neljäsosa ja ahventa viidesosa. Näiden lisäksi saatiin madetta, siikaa ja kuhaa, joiden saalisosuudet olivat noin 2 5 %. Särkikalojen osuus kokonaissaaliista oli noin 10 %. Muikku- ja haukikannat on arvioitu velvoitetarkkailussa vahvoiksi ja ahvenkanta vakaaksi. Siika- ja taimensaaliit ovat olleet vähäisiä jo pitkään ja 2000-luvun saalistasot selvästi pienempiä kuin 1990-luvulla. Kuhasaaliit ovat sen sijaan selvästi lisääntyneet 2000-luvulla ja vuoden 2013 kuhasaalis (7 tn) oli jo samaa tasoa kuin made-, siika-, säyne- ja taimensaalis yhteensä. Alla olevassa kuvassa on Kemijärven säännöstelyalueen tavanomaisen pyynnin (ei nuottakalastusta) saalisarvot (kg) lajeittain tiedusteluvuosina:

129 129 Eniten saalista (n. 38 tn) saatiin säännöstelyalueen pohjoisosasta (osaalue 1), missä kalastaneiden ruokakuntien määrä (305 ruokakuntaa) oli lähes kolmasosa koko tarkkailualueen kokonaiskalastajamäärästä (980 ruokakuntaa). Osa-alueella nro 3 kalastaneita oli vain 57 ruokakuntaa ja osa-alueen kokonaissaalis oli noin 10 tn. Alla olevassa taulukossa on Kemijärven säännöstelyalueen saalis (kg) pyydyksittäin ja osa-alueittain vuonna 2013: Osa-alue nro 2:n ylärajana toimii Kemijärven rautatiesilta ja alarajana Ämmänniemi-Lammasniemi linja, mikä vastaa tässä yhteydessä hankkeen pääasiallista tarkastelualuetta. Osa-alueen nro 2 kalastajamäärät ovat vuosina vaihdelleet ruokakunnan välillä. Osaalueen nro 2 saalisarvio oli vuonna 2013 noin kg. Saaliista noin kolmasosa (n kg) koostui hauesta, neljäsosa (n kg) ahvenesta ja reilu kymmenesosa (n kg) muikusta. Saalisarviot sisältävät vain tavanomaisen pyynnin, eikä esim. nuottakalastusta. Pinta-alaan suhteutettuna saalista saatiin n. 4 kg/ha ja kalastanutta ruokakuntaa kohden n. 104 kg. Osa-alueen nro 2 kokonaissaaliista saatiin puolet verkoilla, kolmasosa erilaisin vapavälinein ja reilu kymmenesosa katiskoilla. Luuksinsalmen ja Seitakorven voimalaitoksen välisen osa-alueen (osaalue nro 4) kokonaissaaliarvio oli vuonna 2013 n kg, mikä on noin viidesosa koko Kemijärven säännöstelyalueen saaliista. Osa-alueen (nro 4) kuha- ja muikkusaaliit muodostivat yli puolet kyseisten lajien vuoden 2013 kokonaissaalisarvioista. Sen sijaan hauki- ja ahvensaaliit muodostivat alle 10 % Kemijärven säännöstelyalueen vuoden 2013 saaliista. Kalastus näyttäisikin tällä alueella (osa-alue 4) painottuvat selvästi juuri kuhaan ja muikkuun.

130 130 Alla olevassa taulukossa on Kemijärven säännöstelyalueen saalis (kg) lajeittain vuonna 2013: Kaupallinen kalastus Talvinuottauksen apajapaikkoja Kemijärvellä, biojalostamon jäähdytysvesien mahdollisella vaikutusalueella on Tossanselällä ja Selkämätalan alueella. Lisäksi Kemijärvellä on talvinuottauspaikkoja Jumiskonselän, Kokkoselän ja Askanselän alueella (useita apajapaikkoja), Kenttäniemen lounaispuolella, Kauhanselän alueella (useita apajapaikkoja) ja Inkilänniemen eteläpuolella. Kyseiset apajapaikat ovat talvisin lähinnä kaupallisten kalastajien käytössä, kesällä kyseisiltä alueilta kalastavat myös vapaa-ajankalastajat. Kuhan verkkopyyntipaikkoja on Tossanniemen pohjoisosassa, Tossanniemen ja Antinniemen länsipuolella. Pohjois- ja Itä-Lapin elinkeinokalatalouden kehittämisstrategiassa Kemijärvellä arvioitiin kalastavan vuonna 2005 kuusi nuottakuntaa, joiden saalis oli yhteensä kg. Saaliista noin puolet koostui muikusta ja puolet kuoreesta. Vuoden 2016 alusta lähtien myös sisävesien kaupallisille kalastajille asetettiin velvollisuus ilmoittaa saaliinsa, käytetyt pyydykset sekä pyyntiponnistus Luonnonvarakeskukselle. Kaupallisista kalastajista pidettävässä rekisterissä oli Kemijärven kunnan alueella 28 rekisteröitynyttä kalastajaa ( tilanne) ja 33 kalastajaa (elokuun 2017 tilanne). Ammattikalastustiedot ilmoitetaan kalenterivuosittain. Luonnonvarakeskukselta elokuussa 2017 saadun tiedon mukaan saalistietoja on ilmoittanut 13 kalastajaa. Vuonna 2016 voimaan tulleen kalastuslain mukaan kaikkien yli kahdeksalla verkolla pyytävien (67⁰ eteläpuolella) tulee ilmoittautua kaupallisen kalastuksen rekisteriin. Lisäksi vähäistä suuremman saaliin myyntioikeus on vain kaupallisilla kalastajilla. Lakimuutos on todennäköisesti lisännyt kaupallisen kalastuksen rekisterissä olevien henkilöiden määrää, vaikka kalastuksessa ei ole tapahtunut muutoksia.

131 131 Lapin kalatalouskeskuksen mukaan Ämmänselällä on yksi ja Tossanselällä kaksi nuotta-apajaa, joissa kalastus on ammattimaista. Luonnonvarakeskukselta saatujen tietojen mukaan Kemijärvellä harjoitetaan kaupallista kalastusta kalastajien ilmoittamien tietojen mukaan Ämmänselän, Kauhaselän, Tossanselän, Ailanganlahden, Ruopsanlahden, Reinikanperän ja Luusuan alueella ja kalastuksessa käytettäviä pyydyksiä ovat verkko, katiska, trooli, nuotta ja rysä. Alla olevassa karttakuvassa on esitetty ne alueet Kemijärvellä, jossa harjoitetaan kaupallista kalastusta: Kalastusrajoitukset Hankealueella on kolme kalastuskieltoaluetta, joissa kalastusta on rajoitettu. Ruopsanlahdella ja Ruopsanjokisuussa kalastus onkimalla ja pilkkimällä on kielletty välisenä aikana. Luuksinsalmen ja Lehtosalmen alueilla on kuhan rauhoitusalueet, joissa kaikenlainen kalastus on kielletty välisenä aikana Kemijärven kalastusalueen tekemällä

132 132 päätöksellä. Lisäksi Luuksin ja Termusniemen pohjapadon välistä aluetta esitetään myös rauhoitettavaksi. Luonnonsuojelualueet ja Natura-alueet Lähin Natura alue Tynnyriaapa (FI , SCI) sijaitsee noin 8,5 km päässä hankealueesta. Tynnyriaapa muodostuu kolmesta erillisestä alueesta. Palovaaran itäpuolella sijaitseva pienin osa-alue on varsin karu, paikoin rimpinen avosuoalue, jossa on pari lähdettä. Alueen eteläosa on osin kuivunut tien ja muutaman ojan takia. Viitajärven ympärillä oleva maa-alue on lähes kokonaan ojitettu. Viitajärvellä on kuitenkin tavattu muutamia vesilintulajeja ja rannalla kahlaajia ja rantalintuja. Kolmas osa-alue on laajempi suoalue, jonka metsäsaarekkeet ovat lähes kokonaan hoidettuja mäntyvaltaisia taimikoita. Alueen reunoilla on laajoja ojitusalueita, myös alueen reunojen Tynnyrioja ja Kummunjoki on perattu. Iso-Tynnyrilammessa on varsin runsas vesilintulajisto. Löytölammin tuntumassa pesii harmaalokkikolonia. Tynnyriaapa on eteläisen Peräpohjolan tärkeä aapasuokohde. Lähin luonnonsuojelualue Vierron luonnonsuojelualue (YSA128131, yksityinen suojelualue) sijaitsee noin 9,3 km päässä hankealueesta. Alue kuuluu suurelta osin em. Tynnyrinaavan Natura-alueeseen. Lähin luonnonsuojeluohjelma-alue Tynnyrinaapa kuuluu myös suurelta osin em. Tynnyrinaavan Natura-alueeseen. Alue kuuluu soidensuojeluohjelmaan. Hankealueen lähimmät Natura 2000-, luonnonsuojelu- ja luonnonsuojeluohjelma-alueet on esitetty seuraavalla kartalla:

133 133 Kasvillisuus Luontoselvityksen mukaan Patovaaran lounaisosa ja Alakankaiden metsät vaihtelevat variksenmarja-mustikkatyypin (EMT) ja seinäsammalmustikkatyypin välillä (HMT). Metsät ovat talouskäytössä ja kasvillisuus on tavanomaista. Patovaaran rinteellä on runsaasti avohakkuuaukeita. Maaperä on runsaskivistä. Inventointialueen pohjoisosa ja Patojärven rannat ovat kasvatusmetsää, joka paikoin on uudistuskypsää. Patovaaran alueella esiintyy runsaasti lähteitä, hetteitä ja lähdesoita. Todennäköisesti lähteisyyden takia alueella on alavammilla kohdilla avosuo- ja korpipainanteita, jotka tuovat monimuotoisuutta alueen luontoon. Täydentävän luontoselvityksen mukaan Hiidenlammen koillispuolella on avohakkuu ja sen keskellä lehtomaista kangasta. Kasvillisuus jatkuu rehevänä tästä länteen. Hiidenlammen länsipuolelle on tehty läjitysalueet. Läjitysalueen

134 134 länsipuolella olevissa niemekkeissä on uudistuskypsää männikköä ja kuusta. Metsien ikä ranta-alueella vaihtelee nuoresta kasvatusmetsästä uudistuskypsään metsään. Arvokkaat luontokohteet Seuraavassa kuvassa on esitetty hankealueen arvokkaat luontokohteet: Kohteilla 1, 3, 4, 5, 6, 7, 8 ja 9 on lähteitä, lähdesoita ja lähdepuroja. Ne ovat metsälain 10 :n mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä sekä vesilain 2 luvun 11 :n mukaisia suojeltuja kohteita. Metsälain mukaisia vähäpuustoisia soita ovat kohteet 2, 5, 6 ja 7. Kohteella 8 on metsälain mukainen metsäkortekorpi ja rehevä lehtolaikku. Suomen luontotyyppien uhanalaisuusluokituksen mukaan metsäkortekorpi on vaarantunut (VU)

135 135 luontotyyppi. Lähdekorvet, lehtomaiset kankaat ja lehdot ovat luontotyyppeinä silmälläpidettäviä (NT). Luonnontilaisen kaltainen saniaiskorpi kohteessa 10 on metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö. Hiidenlampi (kohde 9) on kooltaan 0,7 ha, joten se ei kuulu metsälain 10 :n mainitsemiin lampiin, mutta kohde on luontoselvityksen (ERP Lumi ja turve 2015) mukaan muuten arvokas. Kohteella 8 on pienialaisena lettonevaa, jotka on luokiteltu luontotyyppien uhanalaisuusluokituksessa silmälläpidettäviksi (NT) luontotyypeiksi. Kohteella 6 on lyhytkorsirämettä, joka on luokiteltu silmälläpidettäväksi luontotyypiksi. Huomionarvoinen lajisto Kohteella 9 kasvaa korpipainanteissa lapinleinikkiä. Esiintymä on rajattu karttaan omalla merkinnällään. Lapinleinikki on luontodirektiivin liitteen IV (b) laji ja luonnonsuojelulain mukaan rauhoitettu laji (luonnonsuojelulaki 42 ja 49 ). Se on myös Suomen kansainvälinen vastuulaji. Lapinleinikki ei ole uhanalainen. Uhanalaisuusluokitukseltaan silmälläpidettävää (NT) ahokissankäpälää esiintyy sorapaljastumalla muutama yksittäinen verso. Ahokissankäpälää esiintynee alueella satunnaisesti muuallakin. Hiidenlampi on jyrkkäreunainen, umpeen kasvava suolampi. Lammen rannoilla ei ole saraikkoa tai ruovikkoa, vaan se syvenee saman tien. Hiidenlampi ei ole sopivaa elinympäristöä esimerkiksi jättisukeltajalle (luontodirektiivin liitteen IV (a) mukainen laji), joka tarvitsee rehevän vesistön, jossa on saraikkoa ja matalaa rantaa. Linnusto tehdyssä luontokartoituksessa havaittiin yhteensä 36 lintulajia, joista kahlaajia olivat taivaanvuohi, liro ja rantasipi. Alla olevassa taulukossa on esitetty havaituista lajeista lintudirektiivin liitteen I lajit, Suomen kansainväliset vastuulajit ja uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit: Laji direktiivilaji vastuulaji uhanalaisuus hiirihaukka VU hiiripöllö x kivitasku NT kuikka x kurki x leppälintu x liro x x NT metso x x pohjansirkku NT rantasipi x riekko VU

136 136 tavi taivaanvuohi haarapääsky hömötiainen viherpeippo pajusirkku törmäpääsky x VU NT VU VU VU VU Uhanalaisluokkien lyhenteet ovat RE = hävinnyt (Regionally Extinct), CR = äärimmäisen uhanalainen (Critically Endangered), EN = erittäin uhanalainen (Endangered), VU = vaarantunut (Vulnerable), NT = silmälläpidettävä (Near Threatened), LC = elinvoimainen (Least Concern), NA = arviointiin soveltumaton (Not Applicable), NE = arvioimatta jätetty (Not Evaluated) ja DD = puutteellisesti tunnetut (Data Deficient). Kesällä 2016 havaittiin lintukartoituksessa metsopoikue niemessä läjitysalueen luoteispuolella ja yksinäinen metso Hiidenjängän pohjoispäässä. Hiirihaukka pesii Hiidenlammen pohjoispuolella. Alueen eteläpuolella Jätevesijärven ympäristössä pesii törmäpääsky. Riekko ei todennäköisesti pesi alueella. Penkkatien länsipuolella ojan varressa tehtiin yksi havainto tavista. Kuikkia havaittiin järvellä. Kaksi kurkea havaittiin hetken aikaa läjitysalueen luoteispuolella olevan niemen tyvellä olevalla pikkusuolla. Rantasipistä tehtiin havainnot: toinen rannassa ja toinen Hiidenjängän eteläpäässä. Hiidenjängän eteläpäässä havaittiin soidintava liro. Kasvillisuusselvityksen yhteydessä havaittiin alueella hiiripöllö. Kahlaajista taivaanvuohi oli soidintava lintu Hiidenjängällä. Tavattu liro oli soidintava lintu Hiidenjängän eteläpäässä. Tavatut kaksi rantasipiä olivat varoittelevia lintuja. Tulevan biolaitoksen vaikutusalueella ei vesilintuja tai kahlaajia juurikaan pesi tai esiinny johtuen Kemijärven voimakkaasta säännöstelystä, joka hankaloittaa lintujen pesimistä ranta-alueella. Todennäköisesti koko Itä- Lapin paras vesilintupaikka ja hyvä kahlaajapaikka on hankealueen eteläpuolella oleva Stora Enson jälkilammikko. Arvokkaat lintualueet Suomen kansallisesti arvokas lintualue (FINIBA) ja Lapin merkittävin lintukohde sijaitsee Kemijärven pohjoisosassa. Alue on kooltaan ha. Entisen sellutehtaan jätevesiallas on maakunnallisesti arvokas lintualue eli MAALI-alue. Kemijärven pohjoisosa on kansallisen rajauksen lisäksi maakunnallisesti arvokas lintualue. Maakunnallisesti arvokkaan alueen rajaukseen sisältyy lisäksi entisen sellutehtaan jätevesien jälkilammikko. Lammikko on rakennettu vuonna 1965 erottamalla Kemijärven lahti patopenkereellä erilliseksi altaaksi. Altaan pinta-ala on n. 80 ha ja keskisyvyys vajaa 2 m suurimman syvyyden ollessa 6,3 m. Altaan pohjalla on eri tavoin saastunutta hyvin löyhää lietettä.

137 137 Jälkilammikon kunnostuksesta on annettu määräykset Pohjois-Suomen aluehallintoviraston (PSAVI) päätöksessä nro 22/10/1. Päätöstä ovat jälkilammikon kunnostusta koskevien määräysten osalta täydentäneet sekä Vaasan hallinto-oikeus että korkein hallinto-oikeus (nro 11/0371/1) ja (taltionro 2617) annetuilla päätöksillä. PSAVI hylkäsi päätöksessään (9/2017/1, ) jälkilammikon kunnostussuunnitelmaa koskevan hakemuksen ja määräsi Stora Enson toimittamaan uuden yksityiskohtaisen suunnitelman PSAVI:n hyväksyttäväksi mennessä. Uusimman päätöksen mukaan Kemijärven kalojen ja sedimentin orgaanisten klooriyhdisteiden pitoisuustutkimuksia sekä saaliskalalajien keskeisiä haitta-ainepitoisuuksia koskevat tarkkailut on suoritettava vuoden 2017 aikana, jonka jälkeen päätetään tarkkailun jatkosta. Luokittelu tärkeäksi lintualueeksi ei estä kunnostuksen toteuttamista. KHO:n päätöksellä lainvoimaiseksi tulleiden määräysten mukaan lietteen poisto on suunniteltava ja toteutettava siten, että jälkilammikon rantavyöhykkeen lietealueisiin perustuvat lintuvesiarvot säilyvät mahdollisuuksien mukaan hyvinä. Kemijärvi on merkittävä vesilintujen sulkasatoalueena. Alueen keväiset lintumäärät, etenkin kahlaajien kohdalla vaihtelevat vedenkorkeuden ja lietteiden esiintymisen mukaan. Muut eläimet Luontoselvityksen yhteydessä alueella havaittiin jäniksen, oravan sekä ketun jälkiä ja jätöksiä. Poro on alueella yleinen. Rakentamisen aiheuttama häiriö ja elinympäristön muutos karkottaa eläimiä alueelta. Lepakkokartoituksessa tehtiin kaksi havaintoa pohjanlepakosta, joka on luontodirektiivin liitteen IV (b) laji. Alueella touko-kesäkuussa 2017 tehdyn viitasammakkokartoituksen mukaan alueella ei esiinny viitasammakkoa. Maa- ja kallioperä sekä pohjavesialueet Maaperä Alueen maaperä on maaperätutkimustulosten perusteella pääasiassa sora- ja hiekkamoreenia ja lähteiden ympärillä esiintyy lähdesoita. Hankealueen kaakkoispuolella sijaitsee pohjois-eteläsuuntainen moreenipeitteinen matala harjuselänne, jonka vettä johtavat maakerrokset on pääosin kaivettu pois. Hankealuetta tullaan louhimaan ja täyttämään aluetta tasattaessa. Alustavia pohjatutkimuksia on suoritettu tehdasalueella ja tutkimuksia tullaan täydentämään suunnittelun edetessä. Kalliopinnan korkeutta on selvitetty porakonekairauksilla. Maaperän pintaosien rakennetta ja maamassojen määrää on selvitetty pohjatutkimuksilla. Hankealueen moreenialueelle tehtiin 50 koekuoppaa, mutta maaperän tiiviyden, kivisyyden ja kallionpinnan takia kuopat jäivät

138 138 suunniteltua matalimmiksi. Pehmeikköalueilta suoritettiin painokairauksia 58 pisteestä. Pohjatutkimusten perusteella moreenialueen maa-aines on pääosin routivaa kivistä hiekkamoreenia. Ohuen pintamaan alla esiintyy myös hienompaa silttiä ja karkeampia ohuita sorakerroksia. Hienoaineksen osuus maanäytteissä oli alle 20 %. Eloperäisen ja huonosti kantavan maa-aineksen keskisyvyys pehmeikköalueella on noin 2,5 metriä ja pehmeikköalueen kokonaislaajuus on noin 16,7 ha. Paksuimmillaan turvekerros on Hiidenlammen pohjoisrannalla, noin 6,75 metriä. Huonosti kantavia massoja on arvioitu olevan yhteensä m 3 ktr. Painokairauksissa turve- ja hiekkamoreenikerrosten alla esiintyy ohut pohjamoreenikerros ja sen alla kallionpinta. Ohuimmillaan maakerrokset ovat Hiidenlammen ympäristössä turvealueen reunalla hiekkamoreenikerroksessa (0,77 1,15 m) ja paksuimmillaan Hiidenlammen rannalla (6,9 7 m) sekä Hiidenjängän lähdealueella (7 7,5 m). Kallion pintaa on kartoitettu porakonekairauksilla 63 tutkimuspisteestä ja kairauspisteiden avulla laadittiin alustava kallion pinnan korkeusmalli. Kalliopintamallin avulla on arvioitu alustava kallion louhintamäärä sekä mahdollisesti hyödynnettävän ja jalostettavan materiaalin määrä. Hankealueen eteläpuolen, vuonna 2008 lopetetun Stora Enson sellutehtaan maaperää on tutkittu ja pilaantuneiksi todettuja maa-alueita kunnostettu. Neljälle alueelle jäi kunnostuksen jälkeen ylemmän ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia. Lapin ELY-keskus hyväksyi vuonna 2011 riskinarvion ja pohjaveden jälkitarkkailuohjelman edellyttäen, että maankäytön muuttuessa pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitavat uudelleen. Alueella suoritetaan merkittäviä maansiirto- ja maaperän puhdistustöitä. Alustavan suunnitelman mukaan tehtaan alue tasataan/täytetään tasoon +162 metriä ja osa tasoon +155 metriä merenpinnan yläpuolella (m mpy). Pahkakummuntie kulkee korkeimmillaan noin +185 metrin korkeudella. Patovaara kohoaa tasolle +250 m mpy. Kallioperä Pohjavesialueet Hankealueen kallioperä on graniittia ja eteläpuolella esiintyy magneettista graniittia. GTK:n kartta-aineistojen mukaan hankealueen kallioperässä ei kulje suurempia ruhjeita tai siirroksia. Kallio on alueella paikoin paljastuneena. Hankealue kuuluu Keski-Lapin granitoidikompleksiin, joiden graniitteja pidetään noin miljoonan vuoden ikäisinä, mutta kompleksin alueella graniitit jakaantuvat ainakin kuuteen eri ikäluokkaan. Vettä sisältäviä rakoja esiintyy tyypillisesti kallion m paksuisessa pintaosassa. Louhinta- ja räjäytystöistä saattaa aiheutua kallioperään uusia rakoja ja halkeamia, joiden kautta voi virrata heikompilaatuista pohjavettä alueen porakaivoihin. Etäisyys hankealueelta lähimmälle luokitellulle pohjavesialueelle (Kostamonpalo, luokka I: tärkeä pohjavesialue, tunnus: ) on noin

139 139 4 km. Vajaan kilometrin etäisyydellä hankealueen rajasta sijaitseva aiemmin luokiteltu pohjavesialue (Kallaanvaara, luokka III: muu pohjavesialue, tunnus ) on vuoden 2017 aikana poistunut luokituksesta. Stora-Enson vanhan tehdasalueen kaatopaikan kaatopaikkavesiä ja pohjavesiä tarkkaillaan. Kaatopaikan sekä soramontun vertailuputken pohjavesissä on havaittu mangaanin, raudan ja nikkelin kohonneita pitoisuuksia. Hankealueen ympäristön kaivot on kartoitettu ja kaivojen veden pinnat on mitattu. Kaivojen sijainnin ja maaston muotojen mukaan vedet muodostuvat Patovaaran vaara-alueella, josta ne valuvat kaivoihin. Melutilanne Tällä hetkellä hankealueen läheisyydessä melua aiheutuu lähinnä Pahkakummuntien liikenteestä sekä Lappi Timber Oy:n sahan ja liimapuutehtaan toiminnoista sekä raakapuuterminaalin liikenteestä. Lappi Timber Oy:n toimeksiannosta on tehty melumittauksia alueella Mittauksia tehtiin neljässä eri pisteessä, joista kolme oli Pahkakummuntien varressa ja yksi Kallaanvaaran asuntoalueella Rauhantiellä. Mittauspisteissä mitatut meluarvot olivat välillä LAeq (db) ja mitatut keskiäänitasot eivät ylittäneet VNp 993/92 mukaisia ohjearvoja. Raportissa myös esitetään, ettei sahan ja liimapuutehtaan toimintojen ja toiminta-ajan kasvattaminen aiheuta ohjearvojen ylityksiä. Merkittävin melua aiheuttava toiminta alueella oli liikenne Pahkakummuntiellä. Lisäksi raakapuuterminaalin rakentamisesta aiheutuva melu oli havaittavissa mittauspisteissä. Mittausten jälkeen raakapuuterminaali on aloittanut toimintansa. YVA-menettelyn aikana tehtyjen melumallinnusten yhteydessä mallinnettiin myös vaihtoehto VE0+, jossa mukana oli nykyinen liikennemäärä, Lappi Timber Oy:n toiminnasta laajennusten jälkeen aiheutuva liikenne sekä raakapuuterminaalin toiminnasta aiheutuva liikenne. Mallinnuksessa ei ole mukana Lappi Timber Oy:n tehdasmelua, koska siitä ei ollut saatavissa lähtötietoja. Melumallinnusten perusteella tilanteessa, jossa raakapuuterminaali on käytössä ja Lappi Timber Oy:n toiminta lisääntynyt, VNp 993/92 päivä- ja yöajan ohjearvot ylittyvät hankealueen pohjoispuolella joidenkin Pahkakummuntien varressa olevien kiinteistöjen kohdalla. Liikenne Alla olevan Liikenneviraston liikennemääräkartan mukaan hankealuetta lähimmässä mittauspisteessä Pahkakummuntiellä hankealueen pohjoispuolella liikkui 589 (655) ajoneuvoa vuorokaudessa ja eteläpuolella (1 013) ajoneuvoa vuorokaudessa vuonna 2015 (suluissa olevat luvut vuonna 2016). Käännyttäessä Pahkakummuntieltä valtatielle 5 lännen eli Kemijärven suuntaan mittauspisteessä kulki (4 406) ajoneuvoa ja

140 140 idän suuntaan (2 789) ajoneuvoa vuorokaudessa vuonna 2015 (vuonna 2016). Alla olevan Liikennemääräkartan mukaan hankealuetta lähimmässä mittauspisteessä Pahkakummuntiellä hankealueen pohjoispuolella liikkui 38 (97) raskasta ajoneuvoa vuorokaudessa ja eteläpuolella 81 (128) raskasta ajoneuvoa vuorokaudessa vuonna 2015 (2016). Käännyttäessä Pahkakummuntieltä valtatielle 5 lännen eli Kemijärven suuntaan mittauspisteessä kulki 232 (224) raskasta ajoneuvoa ja idän suuntaan 180 (182) raskasta ajoneuvoa vuorokaudessa vuonna 2015 (vuonna 2016).

141 141 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutukset maankäyttöön ja yhdyskuntarakenteeseen sekä valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin Patokankaan teollisuusalueen yleiskaava on valmistunut ja saavuttanut lainvoiman Patokankaan asemakaava on hyväksytty Hanke ei ole ristiriidassa voimassa olevan kaavan kanssa. Biojalostamon hankealueen ympäristössä, Patokankaan alueella on nykyiselläänkin teollista toimintaa ja laitoksen rakentaminen laajentaa nykyistä teollisuusaluetta. YVA-menettelyn yhteydessä vaikutuksia arvioitiin seuraavasti: Hanke tukee toteutuessaan laajalla alueella valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutumista, yhdyskuntarakenteen tiivistymistä, ja metsätalouden kannattavuutta laajalla puunhankinta-alueella, sekä antaa mahdollisuuksia palveluiden säilyttämiselle ja ympäristön parantamishankkeille keskeisisillä kaupunkialueilla. Hanke hyödyntää aiemmin toteutettua infraa ja liittyy olemassa olevaan teollisuusalueeseen. Hankkeen toteuttaminen aiheuttaa suhteellisen vähäistä haittaa lähialueiden herkille kohteille.

142 142 Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen ovat suuria, laaja-alaisia ja myönteisiä ja niiden ennakoidaan kestävän hyvin pitkän aikaa. Vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön Biojalostamon vaikutukset maisemaan vaihtelevat voimakkaasti tarkastelusuunnasta ja tarkastelualueen herkkyydestä riippuen. Uuden biojalostamon rakennukset ja rakenteet ovat korkeita ja kooltaan suurempia kuin viereisen Lappi Timber Oy:n saha- ja liimapuutehdasrakennukset. Tehtaan piippu tullaan varustamaan lentoestevaloin. Biojalostamon alue tasataan ja täytetään tasoon metriä merenpinnan yläpuolella (m mpy). Jalostamon korkeimmat rakenteet ovat piippu 110 m, soodakattila 65 m, biokattila 50 m, meesauunirakennuksen itäpää 35 m, massatehdaskeittämö 32 m, turbiinisali 28 m, haihduttamon osa 22 m sekä toimisto ja päävalvomo 20 m. Piippu, soodakattila ja biokattila kohoavat asuinrakennuksia korkeammalle ja meesauuni, turbiinisali ja massatehdas tietä korkeammalle. Merkittävimmät maisemavaikutukset kohdistuvat Patovaaran alueella tehdasaluetta lähimmän asutuksen ja Pahkakummun luoteispuolella olevaan asutuksen suuntaan. Pääosa tehdasrakennuksista sijoittuu Patovaaran asutuksen länsipuolelle. Patovaaran pohjoispuolella tehdasalue on olemassa olevan asutuksen lounais etelä puolella. Maisema muuttuu nykyisestä luonnonmaisemasta ja osittaisista vesinäköaloista pysäköintialue- ja varastoaluenäkymiksi lounaan-etelän suunnalla, mihin suuntaan maasto laskee. Alue, johon kohdistuu merkittäviä haitallisia vaikutuksia, on suppea, ja asutuksen määrä on tällä alueella suhteellisen vähäinen. Kokonaisuudessaan maisemavaikutukset jäävät korkeintaan kohtalaisiksi. Hankealue ja tulevat rakennukset näkyvät keskustan Patojärven puoleisille rannoille muuttaen maisemaa nykyisen teollisuusalueen pohjoispuolella entistä laajemmin teollisuusalueeksi. Kohtalaisia haitallisia vaikutuksia kohdistuu matkailu- ja virkistystoimintoihin Patojärvellä ja vaaramaisemaan keskustan suunnasta katsottuna. Esimerkiksi matkailijoiden käyttämät venesatamat sijaitsevat pengerretyn maantierautatiesillan eteläpuolella, missä tiepenger estää näkyvyyttä hankealueen suuntaan.

143 143 Alla olevassa kuvassa on esitetty havainnekuva biojalostamosta: Havainnekuva on Pahkakummuntieltä tavararatapihalle ja hankealueelle johtavan tien kohdalta luoteeseen katsottuna ilmasta. Enson entinen keittämö- ja pesemörakennus näkyy kuvassa vasemmalla. Seuraavassa kuvassa on esitetty havainnekuva rautatieaseman suunnasta Patojärven yli hankealueelle: Tehtaan taustalla näkyy Patovaara. Tehtaan piippu kohoaa Patovaaran tasoa, +250 m mpy, korkeammalle. Alaviistosta järveltä katsottuna myös soodakattila kohoaa vaarasiluetin yläpuolelle. Seuraavassa kuvassa on esitetty havainnekuva Pahkakummuntieltä Patovaaran rinteen pientalojen läheltä hankealueen suuntaan ja Kemijärvelle:

144 144 Rakennukset ja rakennelmat, kuten kuljettimet peittävät nykyistä näköalaa Kemijärvelle. Vaikutusten arvioidaan kohdistuvan suhteellisen vähäisinä keskustassa sijaitseviin kulttuuriympäristökohteisiin, joiden suuntaan on näköyhteys vesistön yli. Vaikutukset ilman laatuun Vaikutuksia ilman laatuun on arvioitu YVA-menettelyn yhteydessä tehdyn leviämismallinnuksen perusteella. Alla olevassa taulukossa on esitetty mallinnuksen tuloksena päästöjen raja- ja ohjearvoihin verrattavat maksimipitoisuudet sekä niiden osuus raja- ja ohjearvoon verrattuna: Raja-/ohjearvo µg/m 3 Max. pitoisuus µg/m 3 Osuus raja- /ohjearvosta % SO 2 Raja-arvo 1 tunti (sallitut ylitykset 24) 350 4,3 1,2 24 tuntia (sallitut ylitykset 3) 125 1,2 0,9 Ohjearvo tuntiarvojen 99. prosenttipiste 250 2,3 0,9 toiseksi suurin vuorokausiarvo 80 1,7 2,1 NO x Raja-arvo 1 tunti (sallitut ylitykset 18) ,8 19,4 1 vuosi ,6 Ohjearvo tuntiarvojen 99. prosenttipiste ,9 13,3 toiseksi suurin vuorokausiarvo 70 14,3 20,4 Hiukkaset Raja-arvo 24 tuntia (sallitut ylitykset 35) 50 0,3 0,7 1 vuosi 40 0,1 0,2 Ohjearvo toiseksi suurin vuorokausiarvo 70 1,4 2 TRS Ohjearvo toiseksi suurin vuorokausiarvo 10 0,3 3,4 YVA-vaiheen jälkeen laitoksen savupiipun sijainti on siirtynyt hankealueen kolliskulman läheisyydestä pohjoiseteläsuunnassa alueen keskivaiheelle ja jonkin verran länsisuuntaan. Etäisyys aiemman ja uuden piipun paikan välillä on noin 600 m. Ilmaan johdettujen päästöjen leviämismallinnus ilmanlaatuvaikutusten arviointia varten on tehty YVA-vaiheen layoutin tiedoilla. Korkean (110 m) piipun siirtyminen noin 600 metrillä merkitsee todennäköisesti pitoisuusalueiden pientä siirtymistä laitoksen ympäristössä, mutta sillä ei ole merkitystä ilmanlaatuvaikutusten arvioinnin kannalta kokonaisuudessaan. Lupahakemuksen jättövaiheessa arvioidut päästöt ovat rikkidioksidin ja hiukkasten osalta suuremmat kuin YVA-vaiheessa arvioidut, mutta mallinnuksen perusteella pitoisuudet olivat niin pieniä suhteessa ohje- ja rajaarvoihin, että pitoisuudet suhteessa ohje- ja raja-arvoihin voidaan edelleen arvioida hyvin pieniksi.

145 145 Rikkidioksidipäästöstä aiheutuvien pitoisuuksien arvioidaan olevan korkeimmillaan alle 5 % vuorokausiohjearvosta, ja noin 2 3 % tunti- ja vuorokausiraja-arvoista. Seuraavassa kuvassa on esitetty rikkidioksidin korkein vuorokausiraja-arvoon verrannollinen pitoisuus: Typenoksidipäästöstä aiheutuvat pitoisuudet ovat korkeimmillaan noin 20 % vuorokausiohjearvosta sekä alle 3 % vuosiraja-arvosta. Seuraavassa kuvassa vastaavasti typpidioksidin korkein vuosiraja-arvoon verrannollinen pitoisuus:

146 146 Hiukkaspäästöistä aiheutuvat pitoisuudet ovat suurimmillaan alle 2 % vuorokausiohjearvosta ja alle 1 % vuorokausiraja-arvosta. Seuraavassa kuvassa on esitetty hiukkasten korkein vuorokausiohjearvoon verrannollinen pitoisuus:

147 147 Haisevien rikkiyhdisteiden (TRS) pitoisuudet olivat maksimissaan reilu 3 % vuorokausiohjearvosta. Seuraavassa kuvassa on esitetty rikkiyhdisteiden korkein vuorokausiohjearvoon verrannollinen pitoisuus:

148 148 Haju, normaalitilanne Mallinnuksen perusteella tarkastelualueella ei arvioida aiheutuvan merkittävää hajuhaittaa. Maksimissaan aiheutuva hajupitoisuus on 2,3 hy/m 3. Hajupitoisuutta 1 hy/m 3 esiintyy noin 0,5 % vuoden tunneista. Hajupitoisuutta 1 hy/m 3 pidetään hajuna, jonka puolet ihmisistä aistii. Hajupitoisuus 3 hy/m 3 on jo selkeästi havaittavissa ja 5 hy/m 3 pidetään jo hyvin voimakkaana hajuna. Mallinnustulosten lisäksi alueella voi esiintyä lyhytaikaista hajuhaittaa. Yleinen hajuhaitan ympäristölupamääräys on tuntikeskiarvona ilmaistuna alle 3,0 hy/m 3 vähintään 98 % kokonaisajasta. Ohjearvosuosituksena voidaan pitää VTT:n esittämää 3 % vuoden tunneista 3 hy/m 3. Mallinnuksen perusteella havaittavaa hajua voi esiintyä hyvin lyhytaikaisesti laajahkolla alueella tehdasalueen ympäristössä, lähimmän asuinalueen kohdalla muutamina tunteina vuodessa. Pieneen hajuhaitan suuruuteen vaikuttavat laitoksen korkea piippu (110 m), ulostulevan ilman lämpötila ( ºC) ja suuri virtaama

149 149 (120 nm 3 /s) erityisesti soodakattilan hormissa. Normaalitilanteen hajun leviämisen maksimiarvot on esitetty alla olevassa kuvassa:

150 150 Mallinnustulokset havaittavan hajun (1 hy/m 3 ) esiintymistä prosentteina vuoden tunneista on esitetty seuraavassa kuvassa: Haju, häiriötilanne YVA-menettelyn yhteydessä arvioitiin leviämismallinnuksen avulla seuraavat tilanteet: Häiriötilanne H1: Hajukaasujen polton häiriötilanteessa väkevät hajukaasut poltetaan soihdussa ja laimeita hajukaasuja johdetaan piipun kautta ulos. Tällainen tilanne voi kestää vuorokauden ajan ja sen arvioidaan mahdollisesti tapahtuvan 1 3 kertaa vuodessa (max. noin 70 h). Häiriötilanteen H1 alkuvaiheessa sekä väkevät että laimeat hajukaasut johdetaan ensimmäisen min ajan savupiipun kautta ulos. Häiriötilanne H2: maksimaalinen häiriötilanne, jossa sekä väkevät että laimeat hajukaasut ohjataan ilman polttoa savupiipun kautta ulos. Häiriötilanne H2 liittyy laitoksen sähkökatkoksen tilanteisiin.

151 151 Häiriötilanne H1 on tarkentuneiden suunnitelmien myötä muuttunut seuraavasti: Soodakattilalla tapahtuvassa hajukaasun polton häiriötilanteessa hajukaasut johdetaan poltettavaksi soihdun sijasta meesauunissa. Soodakattilan häiriötilanteessa meesauunin voidaan olettaa toimivan normaalisti, joten hajukaasut saadaan ohjattua polttoon varajärjestelmän kautta nopeasti eikä laimeita savukaasuja tarvitse johtaa suoraan ulos polton käynnistymisen aikana. Meesauunin piipun korkeus (110 m) on laskennassa käytettyä soihdun korkeutta (88 m) suurempi, joten päästöjen vaikutus lähialueen pitoisuuksiin voidaan myös arvioida vähäisemmäksi kuin YVA:ssa arvioidussa tilanteessa. Häiriötilanteen H1 mallinnustulos on esitetty alla olevassa kuvassa: Maksimaalisessa häiriötilanteessa H2 suurimman arvioidun hajupäästön seurauksena havaittavaa hajua voisi esiintyä satunnaisesti, paikallisesti ja lyhytaikaisesti, sääolosuhteista riippuen jopa yli 20 kilometrin etäisyydellä laitosalueesta.

152 152 Yhteisvaikutukset YVA-menettelyn yhteydessä mallinnettiin myös yhteisvaikutukset Keitele Groupin liimapalkkitehtaan ja Lappi Timber Oy:n sahan kattiloiden päästöjen kanssa. Toimintojen yhteisvaikutuksena aiheutuvat pitoisuudet ovat mallinnuksen perusteella korkeimmillaan typpidioksidin osalta, lähes 40 % tuntiraja-arvosta ja reilut 30 % vuorokausiohjearvosta. Maksimiarvot ovat kuitenkin hyvin paikallisia ja esiintyvät lähinnä pistemäisinä maaston korkeimmissa kohdissa. Muualla mallinnusalueella pitoisuudet ovat selvästi pienemmät ja selvästi alle raja- ja ohjearvojen. Rikkidioksidin osalta yhteisvaikutuksena aiheutuva pitoisuus oli reilu 10 % ohjearvosta. Vaikutukset vesistöön Vesistövaikutusten tarkastelualue on ensisijaisesti Kemijärvi rautatiesillan yläpuoliselta vesialueelta järven runko-osaa myöten järven eteläosassa sijaitsevaan luusuaan ja sen alapuoliseen Kemijokeen saakka. Myös Luuksinsalmeen yhtyvä itäinen haara ja päävirtausalueen ulkopuolella olevat lahtialueet on huomioitu. Arvioinnissa on huomioitu biojalostamon mahdolliset vaikutukset purkuvesistön veden lämpötilaan ja laatuun, jääolosuhteisiin, pohjan laatuun, eliöstöön, kalastoon ja kalastukseen sekä vesistön muuhun käyttöön. Kuormituksen vaikutuksia Kemijärven ekologiseen tilaan ja vesienhoidon tavoitteisiin on käsitelty asiantuntija-arviona painottaen laskennallisesti tai mallintaen arvioituja ainepitoisuuksien muutoksia. Myös vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden mahdollisia vaikutuksia on arvioitu asiantuntija-arviona soveltaen tietoja vastaavantyyppisen toiminnan vesistökuormituksesta ja vesistövaikutuksista. Vedenlaadun tarkkailupisteet on esitetty aiemmin ja Kostamon ja Seitakorvan tarkastelupisteet alla olevassa kuvassa:

153 153 Virtaus- ja vedenlaatumallinnukseen perustuva arviointi Jätevesien vaikutusten arviointia varten tehtiin YVA-menettelyn yhteydessä 3D-mallinnus, jossa lähtötietoina käytettiin maksimaalisella selluntuotannolla ( t/d) syntyvää jätevesimäärää (0,3 m 3 /s). Myöhemmin vaikutusarviointia täydennettiin suihkuvirtausmallin avulla. YVA-menettelyn yhteydessä tehty mallinnus Jätevesipäästö nousee mallinnuksen tulosten perusteella pintaan sekä kesällä että talvella ja sekoittuu talvella 2 3 m ja kesällä 3 5 m syvyiseksi kerrokseksi pääasiassa järven virtausnopeudesta riippuen. Jäteveden suolapitoisuudella ei juurikaan ole vaikutusta lähialueen käyttäytymiseen. Pitoisuuksien kohoaminen oli mallinnuksen perusteella selvintä purkualuevaihtoehtoja lähinnä olevilla pisteillä, joilla toisaalta myös vaihtelu oli voimakasta, eli vaikutukset voivat olla ajoittain hyvinkin selviä, mutta nopeasti ohi meneviä ja ajoittain niitä ei havaittu lainkaan. Kauempana vaihtelu vähentyi. Tilanteet, joissa aikasarjapisteillä esiintyi maksimaalisia pitoisuuskohoamisia, olivat harvinaisia ja nopeasti ohi meneviä. Suurimmat vaikutukset todettiin pienivirtaamaisena ja lämpimänä talvena lopputalvella juuri ennen jäiden lähtöä ja kevättulvaa sekä kuivana ja vähävirtaamaisena kesänä 2006, jolloin vaikutukset voimistuivat loppukesää kohden, ollen suurimmillaan elokuussa. Normaalina talvena ja kesänä 2010 vaikutukset jäivät lopputalvella ja loppukesäl-

154 154 läkin hyvin lieviksi. Kevättulva-aikaiset virtaamat ovat Kemijärvessä suuria ja kuormituksen vaikutukset jäävät silloin selvästi muita ajanjaksoja pienemmiksi kuormitusten sekoittuessa suureen vesimäärään. Samoin syksyllä veden lämpötilojen lasku ja sen myötä tehostuva veden sekoittuminen ja lopulta syystäyskierto vähentävät kuormituksen vaikutuksia. Luuksinsalmessa, Tossanselällä ja järven luusuassa vaikutukset olivat maksimiarvojenkin perusteella enää vähäisiä tai vaikeasti havaittavissa. Näin ollen pitoisuusvaikutusten ei arvioida ulottuvan Kemijärven alapuoliseen Kemijokeen. Myös jäähdytysvesien vaikutuksia arvioitiin 3D-mallinnuksen perusteella. Uusi purkupaikka ja suihkuvirtausmallinnus YVA:n jälkeen hakija on edelleen selvittänyt parhaita käsiteltyjen jätevesien purkupaikkoja jatkona aiemmalle 3 D-mallinnukselle. Aiemmassa selosteessa on esitetty laajemmin mallinnukseen liittyvät lähtökohdat, eri tarkastelutilanteet ja miksi juuri ne tilanteet on tärkeimmät selvittää. Lisäksi tuossa selosteessa on käyty läpi jäteveden ympäristövaikutukset eri fosforin, typen, COD, kiintoaineen, natriumin ja sulfaatin pitoisuuksilla. Tässä työssä on tutkittu aiempaa tarkemmin jäteveden purkamisen synnyttämiä suihkuja sekä jäteveden sekoittumista järviveteen. Laskenta perustuu samoihin hydrodynaamisiin liikeyhtälöihin ja niiden numeerisiin ratkaisuihin kuin aiemmissa laskelmissa, erona aiempaan on, että tässä on tehty tarkempi analyysi juuri suihkujen virtausilmiöiden selvittämiseksi. Työssä on selvitetty purkuputken sijoitteluun liittyviä virtausteknisiä perusteita, vaihtoehtoina on Kemijärven pohjapadon länsi- tai idänpuoleinen osa ja näistä sijoittelu joko ala- tai ylävirtaan. Padon läheisyys on jäteveden kulkeutumisen kannalta paras alue, koska kiihtyvä päävirta kuljettaa jäteveden tiettyyn suuntaan, eikä jätevettä pääse kertymään epätoivotulla tavalla. Purkuputken paikan varmistamisen lisäksi on tutkittu eri hydrologisten ja sääolosuhteiden vaikutuksia suihkujen käyttäytymiseen. Tutkitut olosuhteet on kuvattu pääosin talviveden lämpötilassa, koska tällöin jäteveden ja järviveden välinen lämpötilaero on korkeimmillaan. Suuri lämpötilaero pyrkii nostamaan kevyemmän/lämpimämmän jäteveden nopeammin järven pintaan ja lisäksi lisäämään niiden välistä tiheys- ja viskositeettieroa. Näillä tekijöillä on vaikutusta itse jäteveden sekoittumiseen ja suihkujen käyttäytymiseen. Erilaisia olosuhteita on selvitetty pääosin keskivesivirtaamalla ja keskivedellä, koska tämä on todennäköisin tilanne. Sekoittumista on tarkasteltu myös alivirtaamalla ja alivedellä. Keskivirtaamalla on selvitetty myös tuuliolosuhteiden mahdollisia vaikutuksia purkuputkelta tuleviin jätevesisuihkuihin. Tutkittavat skenaariot valittiin Kemijärven tyypillisten hydrologisten olojen sekä muutaman erikoistilanteen pohjalta. Suoritetuissa simuloinneissa käytettiin Jaakkolanlahden kunnostussuunnitelmasta saatavaa uusinta hydrologista tietoa. Siinä oli arvioitu Kemijärven virtaamat pohjapadon kohdalle.

155 155 Tapaus 1 kuvaa tyypillisintä järviveden virtaustilannetta tyynellä säällä avovesikaudella. Järven ja ympäröivän ilman lämpötilat ovat samoja ja järvessä ei ole lämpötilakerrostumia. Tässä laskennassa ei ole mukana vielä jäteveden purkautumisesta muodostuvia virtaussuihkuja. Laskennalla saatavien tulosten avulla selvitetään länsipuolella olevan padon ylätai alapuolilta päästettävien virtaviivojen avulla miten mahdollinen sekoittuminen voisi näistä eri vaihtoehdoista toteutua. Järven virtausnopeuksia on kuvattu kokonaisnopeuksien avulla 0,5 m ja 4 m syvyydellä keskiveden pinnasta: Järven nopeusjakauma mukailee pääpiirteissään pohjan muotoja, poikkeuksen tekevät padon lähettyvillä esiintyvät virtaukset. Padon vaikutuksesta veden nopeusjakauma tasoittuu saaren molemmille puolille likimain saman suuruisiksi. Alkuperäinen uoma kulkee itäpuolisen padon kautta, jolloin suurimmat nopeudet ilman patoa voitaisiin havaita lähellä uimarantaa. Laskentatuloksista on leikattu tasopinnat molemmille padon puoliskoille ja tarkasteltu niiden läpi kulkevaa vesimäärää. Veden kulkeutumista edellä kuvatussa avovesitilanteessa lännen puoleisen padon ylävirran puoleiselta alueelta on tutkittu virtaviivajäljitysten avulla alla olevan kuvan mukaisesti:

156 156 Virtaviivajäljitysten perusteella padon ylävirran puolelta ei kulkeutuisi tapaus 1 olosuhteissa virtauksia sivuttais- tai ylävirran suuntaan. Seuraavassa kuvassa on tarkasteltu veden kulkeutumista padon alapuolella alkunsa saaneilla virtaviivoilla:

157 157 Hakija on sittemmin saanut tietoonsa, ettei padon harjan korkeustaso ole sama koko padon osalta. Esitetyssä mallinnuksessa on käytetty padon harjan korkeustasoa 145,75 m (N43) Kemijoki Oy:n toimittamien patokuvien mukaisesti. Saadun tiedon mukaan padon harjan taso on itäpuolella 5 cm alempana kuin länsiosassa. Itäpuolen padon korkeustaso on näin ollen siis 145,70 m. Tästä aiheutuu laskelmiin pinta-alavirhe ja sitä kautta myös virtaaman jakaantumisen virhe. Tarkennettujen tulosten mukaan padon länsipuolelta kulkee 45 % kokonaisvirtaamasta muissa tapauksissa, paitsi äärimmäisessä laskentatilanteessa tapauksessa 4 (alivirtaama (NQ), keskialivedellä (MNW)), jolloin länsipuolen virtaamaosuus on 30 % kokonaisvirtaamasta. Virheen merkitys on suurin tapauksessa 4, jolloin se on 17 % ja muissa tapauksissa 2 %. Hakija katsoo, että tarkistetun laskelman perusteella kyseessä ei ole sellainen muutos, jolla olisi merkittävää vaikutusta, koska alivesitilanteessa vesi sekoittuu välittömästi pohjapadon jälkeen koko virtaamaan. Alavirran puolelta alkunsa saaneet virtaviivat osoittavat, että purkuveden päästäminen muualta kuin voimakkaimmasta päävirrasta saa aikaan akan- eli takaisinvirtauksia ja niistä johtuvia jätevesikertymiä. Seuraavassa virtaviivajäljitys kuvassa on esitetty erillinen tarkastelu Jaakkolanlahden virtauksista. Kuvassa on havainnollistettu lahteen tulevia virtauksia, kuvasta nähdään mistä lahteen tulee vettä ja minne se kulkeutuu: Jaakkolanlahden virtaviivajäljityksistä nähdään, että sinne saapuva vesi kulkeutuu Ollilanniemen ja Kalkonniemen kautta. Lahteen suuntautuvat virtaukset ovat melko hitaita, suurimmat nopeudet nähdään lähellä järven

158 158 päävirtaa Ollilanniemen kohdalla. Purkuputken sijoittaminen padon itäpuolelle ylävirtaan voisi tämän perusteella lisätä jäteveden kulkeutumisriskiä Jaakkolanlahteen. Tapaus 2 jäteveden purku padon länsiosan ylävirran puolelle on laskentatapaus, missä on purkuputken syöttö mukana itse putken geometriaa ei ole malleissa mukana, mutta syöttöpisteet mistä jätevesi syötetään, on mallinnettu. Laskenta on suoritettu tyypillisissä talvivesiolosuhteissa (0,2 C), jolloin purkuputkesta syötettävän jäteveden lämpötilaero on suurimmillaan ja olosuhteet sekoittumista ajatellen mahdollisimman haasteelliset. Purkuputken suutinosan pituus on 105 m ja etäisyys padon yläreunasta 58 m, purkuputki on keskitetty padon suhteen niin että putken keskiosa on samalla kohdalla kuin lännen puoleisen padonosan keskikohta. Putken ulostuloaukot on sijoitettu 1,5 m padon yläreunaa syvemmälle järviveteen, putki kulkee samassa linjassa padon kanssa. Purkuputken etäisyys padosta on valittu tapaus 1 tulosten perusteella alueelle, missä havaitaan päävirtauksen nopeuden kasvavan padon vaikutuksesta. Pato muodostaa karkeasti puolipallon muotoisen sektorin imupuolelle, missä nopeudet lähtevät kasvamaan tasaisesti etäisyyden pienentyessä mitä lähemmäs patoa tullaan sitä suuremmaksi nopeus kasvaa. Seuraavassa kuvassa on esitetty virtaviivat padon ylävirran puolelta tapauksessa 2: Padon ylävirran puolelta alkaneet virtaviivat seurailevat odotetusti järven päävirtauksia tässä tilanteessa.

159 159 Tapaus 3 on muokattu edellisestä tapauksesta siirtämällä putki lähemmäs patoa. Putken pituus on pidetty samana. Uusi putken etäisyys padosta on 8 m; keskipiste sijaitsee läntisen puoleisen padon keskipisteen kanssa pituussuunnassa samalla kohtaa, putki on asetettu 1,5 m padon yläreunaa syvemmälle. Syöttökohtien tuominen lähemmäs patoa varmistaa paremmin suihkun imeytymisen päävirran mukana padon yli. Virtaaman vaikutusta suihkuun on selvitelty yhteensä kolmella eri järven läpi menevällä virtaamalla. Eri virtaamilla padon alavirran puoleinen vedenpinta muuttuu vastaavasti. Nopeus on skaalattu padon kohdalla havaitun suurimman nopeuden mukaan välille 0-0,3 m/s. Pitoisuus on skaalattu välille 0 0,001, jolloin suurin arvo vastaa teoriassa täysin sekoittuneen jäteveden pitoisuutta syöttöpisteen jälkeen. Seuraavassa kuvassa esitetään nopeus- ja pitoisuusjakauma purkuputken jälkeen padon kohdalla (tapaus 2 yllä ja tapaus 3 alla): Kuvista nähdään, miten purkautuva jätevesi nousee hyvin nopeasti kohti järven pintaa veden tiheyseron vaikutuksesta. Suuremmalla etäisyydellä (58 m) padosta on järven virtausnopeus vielä melko hidas syöttöpisteen kohdalla, jolloin jätevettä pääsee kertymään syöttöalueelle suurempia pitoisuuksia. Tämä hitaasti liikkuva pintavesi voi levitä laajalle alueelle ja periaatteessa kulkeutua tuulen mukana myös vastavirtaan ja sivusuuntaan eli siis myös Jaakkolanlahden suuntaan. Padon lähellä järviveden kiihtyvä virtausnopeus imaisee jätevesisuihkun paremmin mukaansa alavirtaan, jolloin jätevettä ei jää ylävirran puolelle. Jäteveden sekoittuminen on padon kohdalla myös tehokkaampaa kuin

160 160 edellisessä tapauksessa, louheen alueella muodostuvien voimakkaampien nopeusgradienttien vaikutuksesta. Tapaus 4 tilanteessa purkuputki on lähempänä patoa tapaus 3 mukaisesti, järven läpi virtaava vesimäärä on 53 m 3 /s, järvivesi on asetettu talviveden (0,2 C) lämpötilaan, jolloin saatava tilanne on sekoittumisen kannalta mahdollisimman haasteellinen. Padon ylä- ja alavirran välinen korkeusero on 4 m. Tapaus 5 on laskettu 200 m 3 /s virtausmäärällä edelleen talviveden (0,2 C) lämpötilassa olevalla järvivedellä. Korkeusero padon ylä- ja alapuolten välillä on sama 4 m kuin alivirtaamalla. Järviveden lämpötilan vaikutusta on tutkittu kesäveden ja talviveden lämpötiloilla. Näiden avulla nähdään miten suihkun ja järviveden välinen lämpötilaero vaikuttaa suihkun purkautumiseen ja sekoittumiseen. Seuraavassa kuvassa on esitetty nopeus- ja pitoisuusjakauma purkuputken jälkeen padon kohdalla (tapaus 4 yllä, tapaus 5 alla): Pitoisuuskuva on skaalattu niin että suurin arvo vastaa teoreettisesti täysin sekoittuneen jäteveden pitoisuutta kummassakin tilanteessa. Sekoittuminen järviveteen toimii myös pienellä virtaamalla; jätevesi nousee muita tapauksia nopeammin järven pintaan, mutta jatkaa suoraan kohti padon ylijuoksua eikä kertymiä ylävirran puolella ole havaittavissa.

161 161 Padon vaikutuksesta kiihtyvä järviveden virtaus riittää pienimmälläkin vesimäärällä imaisemaan jätevesisuihkun mukaansa padon yli. Sekoittuminen padon kohdalla on hyvin voimakasta ja pitoisuudet jo välittömästi padon jälkeen osoittavat, että jätevesi on täysin sekoittunut järviveteen alivirtaamalla, suuremmalla virtaamalla sekoittuminen on vähän hitaampaa padon jälkeen. Veden lämpötilan vaikutusta jäteveden sekoittumiseen on tarkasteltu talvivedellä 0,2 C (Tapaus 6) ja kesävedellä 15 C (Tapaus 7). Vesien tiheys ja viskositeetti ovat molemmat lämpötilasta riippuvia, joten pieniä eroja voidaan havaita suihkun nousunopeudessa ja sekoittumisessa. Seuraavassa kuvassa on esitetty nopeus- ja pitoisuusjakauma purkuputken jälkeen padon kohdalla (tapaus 6 yllä ja tapaus 7 alla): Talvivesitilanteessa suihku nousee keskivedellä 28 kulmassa ylöspäin suhteessa vaakasuoraan, tämä on 9 jyrkemmässä kulmassa kuin kesävedellä. Molemmat jätevesisuihkut kulkeutuvat suihkun nousunopeuden eroista huolimatta purkukohdasta hyvin nopeasti padon ylitse menevän järviveden mukaan ja sekoittuvat lähes yhtä tehokkaasti.

162 162 Talvivedellä on sekoittuminen jonkin verran heikompaa verrattuna kesävesitilanteeseen johtuen suuremmasta viskositeettierosta purkuveden ja järviveden välillä. Tuuliolosuhteiden vaikutusta on tutkittu järven pohjoisosan pääakselin suuntaisilla tuulilla (SE) sekä Suomessa ja järvellä vallitsevalla yleisimmällä tuulensuunnalla (SW). Se on myös Jaakkolanlahteen tapahtuvan kulkeutumistarkastelun kannalta merkittävin suunta. Tuulen nopeudeksi on valittu hiukan keskimääräistä suurempi tuulennopeus eli 5 m/s, jota tyypillisesti käytetään mallitarkasteluissa. Tapaus 8 on talviveden (0,2 C) lämpötilassa laskettu keskivesitilanne, missä tuuli on lounaasta 5 m/s. Tapaus 9 on talviveden (0,2 C) lämpötilassa laskettu keskivesitilanne, missä tuuli on kaakosta 5 m/s. Seuraavassa kuvassa on esitetty nopeusja pitoisuusjakauma purkuputken jälkeen padon kohdalla (tapaus 8 yllä, tapaus 9 alla): Tuulen vaikutukset lounais/kaakkois (SW/SE) -suunnilla on padon kohdalla täysin samanlaiset. Tuulen vaikutuksesta sekoittuminen padon jälkeen on hieman heikompi kuin ilman tuulta. Nopeus- tai pitoisuuskentässä ei ole kovinkaan merkittäviä eroja havaittavissa. Lähellä järvenpintaa voidaan havaita, että tuulen vaikutuksesta pinnan liike on hitaampaa

163 163 kuin tyynellä tästä syystä suihku tunkeutuu hieman voimakkaampana padon läpi, mikä vaikuttaa jonkin verran jäteveden sekoittumiseen. Tuulen suunnalla tai voimakkuudella ei havaita oleellista vaikutusta jäteveden purkautumiseen tai sekoittumiseen. Tuulen voimakkuutta kokeiltiin laskennassa lisätä aina 20 m/s tuulen nopeuteen saakka, ja havaittu ilmiö pysyi samanlaisena kuin 5 m/s tuulella, ainoastaan pintakerros kulkee hitaammin virran mukana ja muodostuva jätevesisuihku saavuttaa hieman suuremman nopeuden. Yhteenveto suihkuvirtausmallinnuksesta Purkupaikan sijoittaminen länsipuolen padon ylävirtaan oli selvitysten mukaan paras vaihtoehto. Itäpuolen padon läheisyyteen asetettavalle purkuputkelle on olemassa muutamia käyttöön liittyviä riskitekijöitä: padon yläpuolelle syötetty jätevesi voisi jossain olosuhteissa päätyä Jaakkolanlahteen, tosin syöttöpisteen valinta aivan lähelle patoa (vastaavasti kuin tapaus 3) pitäisi tosin poistaa tämän riskin. Toisaalta haluttiin välttää myös jäteveden pitoisuuden kohoamista idänpuoleisen padon alavirrassa olevalla uimarannalla. Näiden lisäksi idänpuoleisen padon yli kulkee veneväylä, joka osaltaan lisäisi syöttöputkien vaurioitumisriskiä. Länsipuoleisen padon yli ei kulje veneväylää, joten siellä ei ole niistä aiheutuvaa vaurioitumisriskiä. Länsipuolella päädyttiin padon yläpuoliseen sijoittamiseen jäteveden kulkeutumista kuvaavien virtaviivajäljitysten perusteella. Alavirtaan sijoitettuna purkuputkesta päästettyä jätevettä lähtee helposti kulkeutumaan akanvirtojen mukana ja kertymään erilaisten saarekkeiden ja niemien muodostamille katvealueille. Syöttö alapuolelle edellyttäisi, että suihkut osuvat aina voimakkaan virtauksen alueelle. Lisäksi alapuolella veden korkeus vaihtelee runsaasti, jolloin myös syöttöputkesta tulevan jäteveden sekoittuminen ja syöttö vaihtelisi vastaavasti. Syöttöputken sijoittaminen läntisen padon ylävirran puolelle oli selvitysten mukaan paras vaihtoehto, ja tarkemman analyysin mukaan sielläkin syöttöpisteen etäisyydellä padosta on huomattava merkitys suihkuvirtauksen käyttäytymiselle. Syöttöpisteen sijoittaminen tutkitulle 58 m etäisyydelle padon yläreunasta mahdollisti jäteveden kertymisen järven pintaan, jolloin hitaan virtauksen vallitessa ja voimakkaalla etelän puolelta puhaltavalla tuulella riski pintaveden kulkeutumiselle vastavirtaan kasvaa. Sen sijaan tarkastellulla etäisyydellä 8 m ei tällaista riskiä voida enää havaita. Lähelle padon harjaa asetettu suihkuvirtaus kulkeutuu kaikissa olosuhteissa padon yli kiihtyvän järviveden mukaan sekoittuen tehokkaasti tänne muodostuvan voimakkaamman turbulenssin vaikutuksesta. Purkautuva suihkuvirtaus sekoittui laskennan mukaan tehokkaimmin alivirtaaman olosuhteissa, tällöin padon harjan päällä olevat nopeuserot muodostavat sekoittumista tehostavaa turbulenssia vielä enemmän, ja tuloksena on täysin sekoittunut pitoisuus padon jälkeen. Vesimäärän lisääntyessä suihkuvirtauksen kulkeutuminen on edelleen yksiselitteisesti padon harjan yli, mutta sekoittuminen hieman rauhoittuu vähenevän turbulenssin vaikutuksesta.

164 164 Suihkuvirtaus nousee kaikissa tutkituissa olosuhteissa aina ylöspäin melko voimakkaasti, koska tulosuihku on huomattavasti ympäröivää järvivettä lämpimämpää ja kevyempää. Kesä- ja talviveden ero oli kuitenkin selvä, kesäolosuhteissa suihkun lähtökulma on hieman vajaa 10 enemmän vaakasuorassa kuin talviolosuhteissa. Suihkun lähtökulma on keskivedellä talviolosuhteissa 28 vaakasuorasta linjasta ylöspäin. Talviolosuhteissa suihkun ja järviveden välinen tiheys- ja viskositeettiero ovat myös suurempia, jolloin suihku sekoittuu hieman hitaammin järviveteen. Suihkun lähtökulmalla ei ole oleellista vaikutusta sen kulkeutumiseen padon yli, kaikissa tutkituissa olosuhteissa suihku lähti kulkemaan yksiselitteisesti padon yli menevän kiihtyvän virtauksen mukana ja sekoittuminen padon kohdalla muodostuvan turbulenssin vaikutuksesta oli eri lämpötiloissa mahdollisimman tehokasta. Myös tuulella on vaikutusta suihkun kulkeutumiseen, kuten tuloksista voitiin havaita. Tutkituilla vastavirtaan puhaltavilla tuulilla saatiin aikaan pintaveden hidastumista, jolloin suihku kapeni pintakerrokseen muodostuneen rajakerroksen vaikutuksesta ja eteni hieman suuremmalla nopeudella padon ylitse tästä syystä heti padon jälkeen havaitut pitoisuudet poikkeavat hieman tuulettomissa ja tuulisissa olosuhteissa toisistaan. Merkittäviä eroja pitoisuuksissa ei havaita, myös suihkun kulkeutuminen padon ylitse on tutkituissa tuuliolosuhteissa yksiselitteistä. Tuulen nopeutta lisättiin testilaskennoissa aina 20 m/s nopeuteen saakka, ja nähtiin ettei tuulen nopeudella ollut suurta vaikutusta suihkun käyttäytymiseen. Muodostuva nopeusrajakerros pintaveden ja suihkun välillä on hyvin ohut. Ilmiö johtuu veden huomattavasti korkeammasta liikemäärästä, tästä syystä ilman liikkeellä on heikko vaikutus vesimassan liikkumiseen. Mikäli vesi on paikallaan ilman liike saa aikaan aaltoja, jotka voivat lisätä sekoittumista. Tässä laskennassa ei ole huomioitu aaltojen liikettä, koska ilman liikkeestä ei pääse muodostumaan aaltoja padon kohdalla, vesimassan virtauksesta johtuen. Myöskään järven ominaisheilahtelujen (seiches) tai lyhytaikaissäännöstelyn vaikutuksia ei tässä laskennassa ole huomioitu. Niiden merkitys on itseasiassa paikallista sekoittumista lisäävä ja näin ne osaltaan parantavat sekoittumista purkualueella. Laskennassa ei ole tutkittu suihkuvirtausten toimintaa talvella, kun järvi on saanut jääpeitteen. Lämmin suihku nousee tuolloinkin kohti pintaa ja heikentää jääpeitettä mahdollisesti pitkältäkin alueelta, toisaalta padon kiihdyttämä järviveden virtausnopeus pyrkii jo pitämään veden sulana padon kohdalla, jolloin suihkuvirtauksilla ei ole tässä kohtaa oleellista vaikutusta jääpeitteeseen. Laskennassa ei ole itse syöttöputken geometriaa sisällytetty malliin, jolloin sen paikallinen vaikutus virtauksiin jää huomiotta. Purkuputken geometrian huomioimisella ei ole vaikutusta tässä työssä tutkittuihin ilmiöihin sekoittumisen tai virtausten suhteen. Kevätjäiden lähtö liikkeelle ja mahdollinen kasautuminen padon ylävirtaan tuo mahdollisesti syöttöputkelle kuormituksen, jota se ei välttämättä kestä. Ehdotus jatkoselvitysten tekemiseksi olisi tutkia ja suunnitella putken sijoittaminen niin, että se olisi osa patorakennetta. Putki tulisi sijoittaa

165 165 tällöin lähelle nykyistä padon yläreunaa ja peittää esimerkiksi louheella niin, ettei jäät pääse vaurioittamaan putkea. Syöttöputkien suihkut tulisi ohjata tällöin sellaiseen kohtaan, missä järviveden nopeus on jo kiihtynyt korkeammaksi, tällä varmistetaan purkuveden kulkeutuminen nopeasti virtaavan järviveden mukana sekä tehokkaampi sekoittuminen padon ylityksen kohdalla. Laskennallinen tarkastelu jätevesien pitoisuusvaikutusten arvioimiseksi 3D- ja suihkuvirtausmallinnusten lisäksi biojalostamon kuormituksen teoreettisia vaikutuksia vesistön ainepitoisuuksiin (ravinteet, AOX jne.) on arvioitu ns. laskennallisella tarkastelulla kuormitusarvioiden ja järven virtaamatietojen avulla. Tarkastelussa oletetaan, että jäte- ja jäähdytysvesien sekoittuminen on purkualueella täydellistä ja vesistöön päätyvä aines ei myöskään lisälaimene tai sedimentoidu matkalla purkualueelta kauempana oleville alueille. Todellisuudessa kuormitus laimenee purkupaikan jälkeen edelleen mm. purkualueen alapuolelle valuma-alueelta laskevien vesien ansiosta ja todennäköisesti myös sedimentoitumista tapahtuu jonkin verran. Laskennallinen tarkastelu antaa karkean arvion mahdollisista aiheutuvista maksimipitoisuuksista. Laskennallisen tarkastelun perusteella eri kuormitusjakeiden vaikutukset aineiden pitoisuuksiin purkuvesistössä jäävät keski- ja ylivirtaama-aikoina vähäisiksi. Alivirtaama-aikoina pitoisuudet ovat selvästi korkeampia. Alivirtaamatilanteissa laimeneminen on heikompaa, mutta toisaalta myös aineiden kulkeutuminen hitaampaa ja sedimentoitumista ehtii tapahtua enemmän. Paikalliset vaikutukset voivat olla selvempiä, mutta vaikutusalueen laajuus voi olla runsasvirtaamaisempaa tilannetta pienempi. Alla olevassa taulukossa on maksimaalisella selluntuotannolla syntyvän vesistökuormituksen aiheuttamat laskennalliset vaikutukset Kemijärven ainepitoisuuksiin eri virtaamaoloissa vuosien virtaamatiedoilla:

166 166 Kuormitus Biojalostamon jätevesien arvioidut kuormitusmäärät on esitetty alla olevassa taulukossa: Taulukossa on esitetty myös Kemijärveen tuleva kokonaiskuormitus ja Stora Enson vanhan Kemijärven sellutehtaan päästömäärät. Stora Enso Oyj:n Kemijärven sellutehtaan (kapasiteetti reilut sellutonnia vuodessa) vuosien keskimääräiseen kuormitustasoon nähden Boreal Bioref Oy:n arvioitu kuormitus on jonkin verran vähäisempää, esimerkiksi fosforikuormitus on 7 % alhaisempi ja COD kuormitus on 15 % alhaisempi luvulla vanhan sellutehtaan kuormitus on ollut huomattavasti vähäisempää verrattuna sitä edeltävään aikaan. Sellun tuotantotekniikka ja jäteveden käsittelymenetelmät ovat kehittyneet vanhan tehtaan toiminnan aikana. Jätevesien sisältämien haitallisten aineiden ominaispäästöt ovat vähentyneet erityisesti valkaisun alkuainekloorista luopumisen seurauksena 1990-luvulla sekä aktiivilietepuhdistamon käyttöönoton myötä 2006 jälkeen. Erityisesti kloorifenolisten yhdisteiden päästöjen ja puuperäisten uuteaineiden päästöjen on arvioitu vähentyneen. Boreal Bioref Oy:n toiminnasta muodostuvien jätevesien arvioitu biologinen hapenkulutus on Stora Enson Kemijärven sellutehtaan aiheuttamaan

167 167 vesistökuormitukseen nähden selvästi pienempää. Orgaanisten halogeeniyhdisteiden (AOX) osalta arvioitu kuormitus on jonkin verran Stora Enson vanhan sellutehtaan viimeisten toimintavuosien päästöjä suurempi, mutta selvästi pienempi kuin mitä nämä päästöt olivat suurimmillaan vanhalla tehtaalla ennen valkaisuprosessin uusimista. AOX-kuormitusta voidaan pitää nykyaikaisille bio- ja sellutehtaille tavallisena suuruusluokkana. Esimerkiksi Metsä Fibren Äänekosken sellutehtaan luparaja on 500 kg/d ja Finnpulp Oy:n Kuopion biotuotetehtaan luparaja on 450 kg/d. Boreal Bioref Oy:n biotehtaalla syntyvä kuormitus on Kemijärveen tulevaan kokonaiskuormitukseen nähden häviävän pieni typen, kiintoaineen ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD cr) osalta. Fosforin ja etenkin sulfaatin ja natriumin osuus on suurempi ja niiden vaikutusten merkittävyyden kannalta oleellista on se, miten hyvin kuormitus laimenee purkuvesistössä. Sulfaatin, natriumin ja COD cr kuormituksen kohdalla on muistettava, että Kemijärven kokonaiskuormitusarvio ei ole luotettava mallin keskeneräisyydestä johtuen. Alla olevissa kuvissa on esitetty kuormitus Kemijärveen Stora Enso Oyj:n sellutehtaalla vuosina sekä arvioitu kuormitus Boreal Bioref Oy:n tehtaalta:

168 168

169 169 Ravinnepitoisuudet Tehtaan jätevesipäästöjen arvioidaan kasvattavan Kemijärveen nykytilanteessa tulevaa kokonaisfosforikuormitusta noin 5 % ja typpikuormitusta alle 2 %. Mallinnuksen mukaan typpipitoisuus kohosi YVA:ssa arvioiduilla päästömäärillä lähimmällä aikasarjapisteellä 148 normaalikesänä keskimäärin µg/l ja kuivana kesänä µg/l. YVA-vaiheen jälkeen tarkentuneella typpikuormituksella pitoisuusnousun voidaan arvioida olevan keskimäärin alle 12 µg/l. Sekä fosforin että typen osalta padon kohdalla pitoisuudet olivat samaa luokkaa kuin pisteessä 148. Noidanselällä (N1) ja Luuksinsalmessa (LuuksinS) vaikutukset lievenivät. Tossanselällä (147) ja järven luusuassa (Seitak) vaikutukset olivat enää lieviä, pitoisuuksia kohottavan vaikutuksen laskiessa noin puoleen pohjapatoalueeseen nähden.

170 170 Alla olevassa taulukossa on esitetty YVA:ssa arvioidun jätevesikuormituksen (fosforikuormitus 35 kg/vrk, typpikuormitus 250 kg/vrk) aiheuttama fosfori- ja typpipitoisuuksien kohoaminen pinnanläheisessä vedessä eri aikasarjapisteillä sademäärältään normaalina kesänä 2010 ja kuivana kesänä 2006: Muuttuja Yksikkö Piste Vuosi k.a. Std Maks Vuosi k.a. Std Maks P tot µg/l ,74 0,68 4, ,68 1,18 5,35 P tot µg/l pato ,83 0,59 3, ,73 1,07 5,07 P tot µg/l N ,54 0,57 2, ,43 1,06 4,58 P tot µg/l LuuksinS ,33 0,46 2, ,06 0,84 3,78 P tot µg/l ,11 0,45 1, ,41 0,78 2,70 P tot µg/l Seitak ,97 0,48 1, ,21 0,83 2,58 N tot µg/l ,85 4,85 30, ,15 8,45 38,11 N tot µg/l pato ,21 4,21 23, ,50 7,63 36,19 N tot µg/l N ,09 4,09 19, ,34 7,60 32,74 N tot µg/l LuuksinS ,28 3,28 16, ,71 6,02 27,02 N tot µg/l ,20 3,20 12, ,06 5,56 19,30 N tot µg/l Seitak ,41 3,41 11, ,61 5,90 18,41 Talvella pisteellä 148 keskimääräinen fosforipitoisuuden nousu YVA:ssa arvioiduilla kuormitusmäärillä oli 5 µg/l (keskimääräinen talvi) tai 8 µg/l (vähävirtaamainen ja lämmin talvi), typpipitoisuus oli talvesta riippuen µg/l. Pohjapadon kohdalla vaikutukset lievenevät ja ovat Luuksinsalmessa enää noin kolmasosan pisteen 148 vaikutuksista. Tossanselällä ja järven luusuassa vaikutukset laskivat noin neljäsosaan pisteestä 148. YVA-vaiheen jälkeen tarkentuneella, noin 20 % alhaisemmalla fosforikuormitusmäärällä ja 40 % alhaisemmalla typpikuormitusmäärällä aiheutuvat pitoisuudet ovat vastaavasti alhaisemmat. Alla olevassa taulukossa on esitetty YVA:ssa arvioidun jätevesikuormituksen (fosforikuormitus 35 kg/vrk, typpikuormitus 250 kg/vrk) aiheuttama fosfori- ja typpipitoisuuksien kohoaminen pinnanläheisessä vedessä eri aikasarjapisteillä ja eri purkupaikkavaihtoehdoilla virtaamaltaan normaalina talvena ja vähävirtaamaisena ja lämpimänä talvena : Muuttuja Yksikkö Piste Vuosi k.a. Std Maks Vuosi k.a. Std Maks P tot µg/l ,94 1,16 7, ,66 3,09 16,40 P tot µg/l pato ,61 0,07 4, ,27 2,11 9,55 P tot µg/l LuuksinS ,59 0,45 2, ,27 0,83 5,06 P tot µg/l ,41 0,47 2, ,78 0,82 3,88 P tot µg/l Seitak ,38 0,52 2, ,64 0,91 3,53 N tot µg/l ,30 8,30 56, ,70 22,00 117,10 N tot µg/l pato ,60 5,00 33, ,50 15,10 68,20 N tot µg/l LuuksinS ,30 3,20 20, ,20 5,90 36,10 N tot µg/l ,10 3,30 18, ,70 5,90 27,70 N tot µg/l Seitak ,80 3,70 17, ,70 6,50 25,20 Suhteutettaessa arvioitu pitoisuuslisäys vesistössä mitattuihin ( ) keskimääräisiin pitoisuuksiin aikasarjapisteellä 148, biojalostamon jätevesistä kesäaikaan aiheutuva pitoisuusnousu nostaisi veden fosforipitoisuutta lähimmällä aikasarjapisteellä (148) vajaat 10 % ja typen osalta noin 3 %. Mallinnuksen perusteella ravinnepitoisuuksien kohoaminen on

171 171 selvintä purkupisteiden lähialueella ja pitoisuudet laimenevat nopeasti purkupisteeltä etäämmäksi siirryttäessä. Hakemuksen täydennyksenä tehdyn suihkuvirtaamamallin ja purkupaikkatarkastelun perusteella jätevesien purkupaikka valittiin sijoitettavaksi 8 metriä Termusniemen läntisen padon yläpuolelle. Suihkuvirtamallinnuksessa on arvioitu jäteveden sekoittumista yhdeksässä eri tapauksessa, joita erottaa joko jäteveden purkupaikan etäisyys padon harjasta tai sää-, vedenkorkeus- tai virtaamaolosuhteet. Jäteveden pitoisuus sen purkautuessa vesistöön on kaikissa tapauksissa fosforin osalta μg/l ja typen osalta μg/l. Suihkuvirtamallinnuksessa tarkastelluissa tilanteissa jätevesi laimenee pohjapadon kohdalla siten, että lähtöpitoisuuksista on eri tapauksissa jäljellä 0,27 1,5 %, huomioiden padon korkoon myöhemmin tullut tarkennus. Kun tämä prosentuaalinen muutos jäteveden pitoisuuksissa suhteutetaan ainevirtaamiin padon kohdalla, se vastaa vesistössä kokonaisfosforin osalta pääasiassa 2,7 3,6 μg/l ja typen osalta μg/l pitoisuusnousua. Suihkuvirtamallinnuksessa käytetyssä heikoimmassa laimenemistilanteessa keskialivedenkorkeudella ja alivirtaamalla (53 m 3 /s), jäteveden aiheuttama pitoisuusnousu vesistössä on kokonaisfosforipitoisuuden osalta 15 μg/l ja kokonaistyppipitoisuuden osalta 93 μg/l. Termusniemen padon läntisen puolen vesimassan yhtyessä itäpuolelta tulevaan virtaamaan on jäteveden aiheuttama pitoisuusnousu vesistössä laskennallisen arvion mukaan kokonaisfosforin osalta 1,1 1,4 μg/l ja kokonaistypen osalta 6 8 μg/l muissa, paitsi mallinnetussa tapauksessa 4. Mallinnuksen tapauksessa 4 kokonaisfosforin pitoisuusnousu on 5,5 μg/l ja kokonaistypen 30 μg/l. Virtaamatietojen puuttuessa laskennallista arviointia ei voida tehdä Noidanselälle, mutta todennäköisesti pitoisuudet laskevat Noidanselällä edelleen. Seuraavassa taulukossa esitetään laimenemisen vaikutus jäteveden ravinnepitoisuuksiin mallinnetuissa tapauksissa Termusniemen pohjapadon kohdalla ja sen alapuolella Paukansaaren kohdalla, jossa padon länsipuolen virtaus sekoittuu itäpuolen virtaukseen:

172 172 Jäteveden fosforipitoitoisuus (μg/l) Jäteveden typpipitoisuus (μg/l) Pohjapato Paukansaari Pohjapato Paukansaari (1) Keskivirtaama (MQ), keskivedellä (MW) 2,7 1,1 15,9 5,8 (2) Purku padon yläpuolelle 2,7 1,1 15,9 5,8 (3) Purku padon yläpuolelle lähelle patoa (4) Alivirtaama (NQ), keskialivedellä (MNW) (5) Altaiden välinen vedenkorkeusero 4 m, Q=200 m 3 /s 2,7 1,1 15,9 5,8 15,4 5,5 92,7 29,5 3,6 1,4 21,4 7,8 (6) Talvivesi (0,2 ) 2,7 1,1 15,9 5,8 (7) Kesävesi (15 ) 2,7 1,1 15,9 5,8 (8) Tuuli SE, 5 m/s 2,7 1,1 15,9 5,8 (9) Tuuli SW, 5 m/s 2,7 1,1 15,9 5,8 Ympäristöhallinnon Hertta-tietokannasta ladatun aineiston ( ) perusteella Termusniemen padon yläpuolisella seurantapaikalla 148 pinnanläheisen veden (1 m) fosforipitoisuus on vaihdellut välillä 6,5 36 μg/l, ollen keskimäärin 17,4 μg/l ja typpipitoisuus välillä μg/l, ollen keskimäärin 333 μg/l. Helmi-maaliskuussa fosforipitoisuus on ollut keskimäärin 15 μg/l ja typpipitoisuus keskimäärin 346 μg/l. Heinä-elokuussa fosforipitoisuus on ollut keskimäärin 18 μg/l ja typpipitoisuus 311 μg/l. Näiden pitoisuuksien voidaan olettaa edustavan Termusniemen pohjapadolta purkautuvan veden pitoisuuksia. Suihkuvirtamallinnuksen tulosten perusteella ravinnepitoisuusnousut ovat purkuputken välittömällä lähialueella pääasiassa vähäisiä. Kuitenkin keskialiveden korkeudella alivirtaamatilanteessa pitoisuusvaikutukset ovat suurempia. Käytännössä tämä tarkoittaa mallinnettuja olosuhteita vastaavissa tilanteissa keskipitoisuuden kohoamista kokonaisfosforin osalta tasoon 33 μg/l ja kokonaistypen osalta tasoon 426 μg/l. Virtaaman sekoittuessa padon itäpuolen virtaukseen pitoisuudet laskevat fosforin osalta tasoon 23 μg/l ja typen osalta tasoon 362 μg/l, olettaen sekoittumisen olevan täydellistä. Jos alivirtaama-aikaan padon vesimäärä laskee mallinnettua yllä mainittua tilannetta vähäisemmäksi, vaikutukset voimistuvat. Lisäksi, koska sekoittuminen ei todellisuudessa välttämättä ole täydellistä, voivat pitoisuusvaikutukset olla Paukansaaren lähialueella pai-

173 173 koin suurempiakin. Pitoisuuksien voidaan arvioida laskevan normaalitasoon Noidanselällä, kun se muissa tapauksissa tapahtuu jo veden sekoittuessa padon itäpuoliseen virtaukseen Paukansaaren lähialueella. Seuraavassa taulukossa on esitetty jäteveden vaikutus ravinnepitoisuuksiin mallinnetuissa tapauksissa Termusniemen pohjapadon kohdalla ja sen alapuolella Paukansaaren kohdalla, jossa padon länsipuolen virtaus sekoittuu itäpuolen virtaukseen. Vertailuna on esitetty ravinnepitoisuus ilman jäteveden vaikutusta (nykytila) perustuen vuosien keskiarvoon 1 m syvyydellä vedenlaadun seurantapisteellä 148: Jäteveden vaikutus/fosfori (μg/l) Jäteveden vaikutus /typpi (μg/l) Nykytila Pohjapato Paukansaari Nykytila Pohjapato Paukansaari (1) Keskivirtaama (MQ), keskivedellä (MW) 17,4 2,7 1, ,9 5,8 (2) Purku padon yläpuolelle 17,4 2,7 1, ,9 5,8 (3) Purku padon yläpuolelle lähelle patoa 17,4 2,7 1, ,9 5,8 (4) Alivirtaama (NQ), keskialivedellä (MNW) 17,4 15,4 5, ,7 29,5 (5) Altaiden välinen vedenkorkeusero 4 m, 17,4 3,6 1, ,4 7,8 Q = 200 m 3 /s (6) Talvivesi (0,2 ) 17,4 2,7 1, ,9 5,8 (7) Kesävesi (15 ) 17,4 2,7 1, ,9 5,8 (8) Tuuli SE, 5 m/s 17,4 2,7 1, ,9 5,8 (9) Tuuli SW, 5 m/s 17,4 2,7 1, ,9 5,8 Veden rehevyystaso Suomen ympäristökeskuksen ja metsäteollisuuden yhteisessä REHEVÄhankkeessa on todettu jätevesien mukana tulevasta fosforista olevan noin 50 % perustuotannolle käyttökelpoisessa muodossa ja typestä tyypillisesti alle 15 %, ja enimmillään jopa 90 %. Näin ollen vain osasta biotehtaan ravinnekuormituksesta voi aiheutua biologisia vaikutuksia purkuvesistössä. Rehevöittävien vaikutusten tarkastelussa painotetaan kokonaisfosforipitoisuutta, sillä jätevesistä aiheutuvat typpipitoisuuden muutokset eivät suurimmillaankaan heikennä Kemijärven fysikaalis-kemiallista tilaa typen osalta hyvää heikommaksi ja rehevyystaso säilyy karua tai korkeintaan lievästi rehevää vettä vastaavana. Toisin sanoen kuormituksen vaikutukset typpipitoisuuteen jäävät fosforipitoisuutta vähäisemmiksi ja vesistön kannalta vähemmän merkittäviksi. Pääosassa mallinnettuja tapauksia jäteveden rehevöittävät vaikutukset ovat vähäisiä, sillä jätevesi sekoittuu suureen vesimäärään ja pitoisuudet laskevat jo padon kohdalla varsin pieniksi. Tapauksen 4 (alivirtaama keskialivedellä) mukaiset pitoisuusnousut ovat suurimmat, mutta tilanne koskee lopputalvea juuri ennen kevättulvaa, jolloin kasvukausi ei ole käynnissä. Näin ollen myös tapauksen 4 mukaisessa tilanteessa rehevöittävät vaikutukset jäävät vähäisiksi. Kemijärven vedenpinnankorkeusaineiston (v ) sekä kesäaikaisen tulovirtaama-aineiston ( , Lauri 2006) perusteella tapauksen 4 mukaiset virtausolot eivät ole kasvukauden aikana todennäköisiä ja virtausolot ovat kesäaikaisessa alivirtaamatilanteessa tapausta 4 runsaammat. Kemijärven vuosien

174 174 tulovirtaamien perusteella virtaus on säännönmukaisesti kesäaina keskimäärin suurempi kuin talviaikana. Näin ollen kasvukauden aikaan ajoittuvassa alivirtaamatilanteessa pitoisuusvaikutusten voidaan arvioida olevan tapausta 4 vähäisempiä. Suihkuvirtamallinnuksen mukaan laimentunut jätevesi kulkeutuu padon alapuolella päävirtauksen mukana suoraan Paukansaaren suuntaan, eikä ajaudu länsirannan lahtialueille, kun jäteveden purku tapahtuu lähelle padon ylittävää virtausta. Näin ollen kuormitus ei suuntaudu länsirannan lahtialueille, eikä siellä ole mallinnuksen perusteella odotettavissa rehevöitymiskehitystä tai rantojen liettymistä mallinnuksen mukaisissa tilanteissa, joissa jäteveden purku tapahtuu lähelle patoa. Tapauksen 4 mukaisessa tilanteessa lopputalvella ennen kevättulvaa länsirannan lahtialueet ovat jäässä, eikä nestemäisessä muodossa olevaa vettä ole, joten kuormitusta ei lahtialueelle kohdistu. Vähäisellä virtaamalla pitoisuusvaikutukset ovat nähtävissä vielä Paukansaaren lähialueella padon itä- ja länsipuolen virtaamien sekoittuessa. Jäteveden virtaus kulkeutuu suihkuvirtamallinnuksen perusteella Paukansaaren ohitse saaren molemmilta puolilta, joten saaren rannoilla rehevöitymisvaikutuksia voi esiintyä, mikäli alivirtaamatilanne muodostuisi kesäaikana tapausta 4 vastaavaksi. Tämä on kuitenkin vedenpinnankorkeusaineiston ja Kemijärven tulovirtaama-aineiston perusteella epätodennäköistä. Näin ollen voidaan arvioida, että Paukansaaren rantavyöhykkeelle ja ympäröivälle vesialueella kohdistuvat rehevöittävät vaikutukset ovat kasvukauden aikaisessa alivirtaamatilanteessa vähäisiä. Noidanselälle rehevöittäviä vaikutuksia ei arvioida ulottuvan edes alivirtaama-aikana. Merkittävimmät jäteveden pitoisuuksia kohottavat vaikutukset painottuvat siten kasvukauden ulkopuoliseen alivirtaama-aikaan ja ovat paikallisia. Aiemmin tehdyssä mallinnuksessa on todettu, että merkittävää kertymistä syvänteisiin ei arvioida tapahtuvan veden nopean vaihtuvuuden ansiosta, joten jätevesikuormitus ei aiheuta myöskään välillisiä rehevöitymisvaikutuksia pohjakertymisen kautta. Myös Kemijärven yhteistarkkailussa on todettu veden lämpötilakerrostuneisuuden olevan järven runkoosissakin järven syvyyteen nähden heikkoa, mikä tukee ajatusta, että kertymisvaikutukset ovat lieviä. Jos kasvukaudella muodostuu kovin niukkoja virtaamatilanteita, ravinnepitoisuuksien noususta voi aiheutua paikallisia rehevyysvaikutuksia. Tällä ei kuitenkaan ole laajemmassa mittakaavassa vaikutusta Kemijärven ekologiselle tilalle, eivätkä vaikutusarviot oleellisesti muutu YVA-prosessin yhteydessä tehdyistä. Myöskään lähivaikutusalueella vaikutukset eivät oleellisesti muutu aiemmin YVA -prosessissa tehdystä. Tapauksen 4 mukainen pitoisuusnousu ei ole niin suuri, että se muuttaisi Kemijärven fysikaalis-kemiallista luokitusta nykyisestä hyvästä tilaluokasta heikompaan. Paikallisesti seurantapisteen 148 vuosien kasvukauden aikaisten keskiarvojen perusteella ravinnetaso on fosforipitoisuutta painottaen lähellä erinomaisen ja hyvän tilaluokan rajaa, mutta kuitenkin hy-

175 175 Kiintoainepitoisuudet vän tilaluokan puolella. Paikallisesti Termusniemen padon kohdalla fosforipitoisuuden nousu tilanteessa 4 vastaa fysikaalis-kemiallisessa luokittelussa muutosta lähemmäs hyvän ja tyydyttävän tilaluokan rajaa. On kuitenkin huomattava, että tapaus 4 koskee kasvukauden ulkopuolista tilannetta, ja näin suuria pitoisuusnousuja ei ole kasvukaudella odotettavissa normaaleissa virtaamaolosuhteissa. Tehtaan jätevesipäästöt kasvattavat Kemijärveen nykytilanteessa tulevaa kiintoainekuormitusta 0,7 %. Biojalostamolla syntyvä kiintoainekuormitus on Kemijärveen tulevaan kokonaiskuormitukseen nähden häviävän pieni. Kiintoainekuormituksella ei laskennallisesti arvioiden ole merkitystä vastaanottavan vesistön kannalta. Mallinnuksen perusteella pisteellä 148 kiintoainepitoisuudet nousivat kesän olosuhteista riippuen keskimäärin 0,06 0,09 mg/l. Talvella kiintoainepitoisuus kohosi 0,17 0,26 mg/l. Luuksinsalmen kohdalla maksimipitoisuudet/-pitoisuusvaikutukset laskevat neljäsosaan ja keskiarvo puoleen aikasarjapisteen 45 pitoisuuksista. Alla olevassa taulukossa on esitetty jätevesikuormituksen aiheuttama kiintoainepitoisuuden kohoaminen pinnanläheisessä vedessä eri aikasarjapisteillä sademäärältään normaalina kesänä 2010 ja kuivana kesänä 2006 sekä normaalina talvena ja vähävirtaamaisena ja lämpimänä talvena : Muuttuja Yksikkö Piste Vuosi k.a. Std Maks Vuosi k.a. Std Maks KESÄ SSED mg/l ,06 0,02 0, ,09 0,04 0,18 SSED mg/l pato ,06 0,02 0, ,09 0,04 0,17 SSED mg/l N ,05 0,02 0, ,08 0,04 0,15 SSED mg/l LuuksinS ,04 0,02 0, ,07 0,03 0,12 SSED mg/l ,04 0,01 0, ,02 0,02 0,08 SSED mg/l Seitak ,03 0,02 0, ,03 0,03 0,08 TALVI SSED mg/l ,17 0,04 0, ,26 0,11 0,56 SSED mg/l pato ,09 0,03 0, ,15 0,07 0,33 SSED mg/l LuuksinS ,05 0,02 0, ,08 0,03 0,17 SSED mg/l ,05 0,02 0, ,06 0,03 0,13 SSED mg/l Seitak ,05 0,02 0, ,05 0,03 0,12 Happitilanne Hankkeelle tehdyn virtaus- ja kuormitusmallinnuksen tulosten perusteella jätevesien mukana tulevan kiintoainekuormituksen vaikutukset purkuvesistön kiintoainepitoisuuksiin ovat vähäisiä. Merkittävää kertymistä syvänteisiin ei mallinnuksen mukaan arvioida tapahtuvan, joten kuormituksella ei arvioida olevan vaikutuksia sedimentin happiolosuhteisiin eikä täten myöskään syvännepohjaeläimiin. Tehtaan jätevesipäästöt kasvattavat Kemijärveen nykytilanteessa tulevaa COD-kuormitusta 0,8 %. Kesällä purkupisteelle P2 sijoitetun jätevesikuormituksen vaikutukset olivat mallinnuksen perusteella suurimmillaan

176 176 pohjapadon kohdalla, jossa aiheutuva kemiallinen hapenkulutus kasvoi YVA:ssa arvioidulla kuormitusmäärällä normaalikesänä keskimäärin 0,8 mg/l ja kuivana kesänä keskimäärin 1,2 mg/l. Talvella purkupisteelle P2 sijoitetun jätevesikuormituksen vaikutukset näkyivät selvimmin pisteellä 148, kemiallinen hapenkulutus oli keskimäärin 2,2 (kuivana kesänä 3,5 mg/l). Pohjapadon kohdalla vaikutukset lievenevät hieman ja ovat Luuksinsalmessa enää kolmasosan pisteen 148 vaikutuksista. Tossanselällä ja järven luusuassa vaikutukset laskivat viidesosaan pisteestä 148. YVA-vaiheen jälkeen tarkentuneella, 35 % suuremmalla COD-kuormitusmäärällä, aiheutuvat pitoisuudet ovat vastaavasti suuremmat, jolloin pitoisuusmuutoksen pohjapadon kohdalla arvioidaan olevan kesällä keskimäärin noin 1,0 mg/l ja talvella noin 3 mg/l. Alla olevassa taulukossa esitetään jätevesikuormituksen (YVA:ssa COD max 16 t/vrk) aiheuttama kemiallisen hapenkulutuksen kohoaminen pinnanläheisessä vedessä eri aikasarjapisteillä sademäärältään normaalina kesänä 2010 sekä normaalina talvena ja vähävirtaamaisena ja lämpimänä talvena : Muuttuja Yksikkö Piste Vuosi ka. Std Maks Vuosi ka. Std Maks KESÄ COD mg/l ,8 0,31 1, ,23 0,55 2,46 COD mg/l pato ,84 0,27 1, ,26 0,49 2,33 COD mg/l N ,71 0,26 1, ,12 0,49 2,11 COD mg/l LuuksinS ,61 0,21 1, ,96 0,4 1,77 COD mg/l ,52 0,21 0, ,67 0,37 1,28 COD mg/l Seitak ,46 0,22 0, ,57 0,39 1,23

177 177 TALVI COD mg/l COD mg/l pato COD mg/l LuuksinS COD mg/l COD mg/l Seitak ,54 0,54 3, ,33 0,33 2, ,21 0,21 1, ,22 0,22 1, ,24 0,24 1, ,49 1,43 7,56 4,95 0,97 4,37 1,04 0,39 2,33 0,83 0,39 1,79 0,77 0,42 1,63 Kasviplankton Huomioitavaa on, että päivitetty kuormitusarvio on COD:n osalta 35 % korkeampi kuin YVA:ssa mallinnettu kuormitus. Vesistössä mitatut pitoisuudet COD mn ovat keskimärin noin 9 µg/l ja mittauspisteellä 148 pitoisuus kesällä 2016 pitoisuus oli 13 µg/l. Metsäteollisuuden jäteveden COD Cr pitoisuus voidaan muuntaa mittaustuloksiin vertailukelpoiseksi COD mn pitoisuudeksi kokemusperäisen kertoimen avulla, kertoimena on käytetty esim. lukua 1/1,95. Tällä perustella biojalostamon COD-kuormituksen voidaan arvioida nostavan nykyisiä pitoisuuksia pisteen 148 kohdalla talvella keskimäärin noin 10 % ja kauempana purkupisteestä sekä kesäaikaan sitä vähemmän. Laskennallisen tarkastelun perusteella biologisen hapenkulutuksen osalta vaikutukset jäävät vähäisiksi myös alivirtaama-aikoina. Näin ollen biologisen hapenkulutuksen muodossa tulevalla kuormituksella ei arvioida olevan vaikutuksia vastaanottavan vesistön happiolosuhteisiin. Kemiallisen hapenkulutuksen osalta vaikutus on alivirtaamilla biologista hapenkulutusta selvempi. Kemijärven vesimassan vähäisen kerrostumisen, lyhyen viipymän ja hyvien virtausolosuhteiden ansiosta lämpö- ja jätevesikuormituksen vaikutukset pohjien tilaan ja happiolosuhteisiin ja syvännepohjaeläimistöön arvioidaan vähäisiksi. Tehtaan toiminnan vaikutukset purkuvesistön kasviplanktoniin liittyvät yleisesti tarkasteltuna purkuvesien mukana tulevaan ravinnekuormitukseen sekä jäähdytysvesien mukana tulevaan lämpökuormitukseen, jotka yhdessä tarjoavat lisäresursseja kasviplanktontuotannolle, mikä voi johtaa kasviplanktonin määrän kasvuun, lajiston runsaussuhteiden muutoksiin ja vesistön rehevöitymiseen. Lämmintä ja/tai ravinteikasta vettä suosiva lajisto voi runsastua muun lajiston kustannuksella. Toisaalta jätevesien mukana voi tulla haitallisia aineita, jotka voivat rajoittaa kasviplanktonin tuotantoa. Kemijärven kasviplanktonin ekologinen tila on nykytilanteessa arvioitu hyväksi. Vesistön rehevöitymisen tilaa voidaan arvioida kasviplankton- ja rihmalevämassojen avulla tai veden ravinnepitoisuuksien perusteella.

178 178 Ravinnekuormitus voi vaikuttaa vesistössä paitsi perustuotannolle käyttökelpoisten ravinteiden pitoisuuksiin, myös ravinnesuhteeseen, jolla voi olla vaikutusta kasviplanktontuotantoon ja yhteisön koostumukseen. Jos oletetaan, että Boreal Bioref Oy:n Kemijärven tehtaan purkuvesien typpija fosforikuormituksesta 50 % on perustuotannolle käyttökelpoisessa muodossa, ei biotehtaan kuormituksella ole vaikutusta Kemijärven minimiravinnesuhteeseen. Tämä voidaan todeta suhteuttamalla kuormituksen laskennalliset (maksimaaliset) vesistövaikutukset keskivirtaamilla minimiravinnetarkastelun yhteydessä kuvattuihin Kemijärven ravinnepitoisuuksiin ja ravinnesuhteisiin. Mikäli typpikuormituksesta on vähemmän kuin 25 % käyttökelpoisessa muodossa, purkupaikan lähialueen typpirajoitteisuus korostuu, mikä puolestaan voi lisätä sinilevien esiintymisriskiä, sillä typen sidontaan kykenevinä ne hyötyvät typpirajoitteisuudesta muiden leväryhmien kustannuksella, mikäli vedessä on myös käyttökelpoista fosforia saatavilla. Jos taas jätevesien sisältämä typpi on suurimmaksi osaksi käyttökelpoisessa muodossa, alkaa fosfori toimia minimiravinteena, mikä on Suomen sisävesille tyypillisin tilanne. Tehtaan toiminnan vaikutuksista tehdyn virtaus- ja kuormitusmallin perusteella jätevesien ja jäähdytysvesien laimeneminen on purkuvesistön hydrologisten ominaisuuksien ansiosta tehokasta. Selvimmät vaikutukset jäävät purkualueen läheisyyteen. Mallinnus tehtiin kokonaisravinnekuormituksen kautta kokonaisravinteille. Olettaen että kaikki ravinnekuormitus ei ole perustuotannolle käyttökelpoisessa muodossa, rehevöitymisriski pienenee edelleen. Kasviplanktoninkaan ei arvioida runsastuvan haitallisia määriä, toisin sanoen niin runsaasti, että kasviplanktonin hyvä ekologinen tila olisi kokonaisvaltaisesti vaarassa heikentyä. Lämpö voi tehostaa kasviplanktonin kasvua. Jäte- ja jäähdytysvedet on tarkoitus johtaa eri kohtaan (purkupisteiden etäisyys on noin 5 km), jolloin jäähdytysvesi ehtii jäähtyä ennen jätevesien vaikutusaluetta, jolloin merkittäviä yhteisvaikutuksia ei aiheudu. Kasviplanktonin määrää säätelee moni muukin tekijä kuin vain ravinteet ja lämpötila, kuten esimerkiksi eläinplanktonin määrä. Eläinplankton kykenee rajoittamaan kasviplanktontuotantoa tehokkaasti, mikäli eläinplankton koostuu sopivasta lajistosta ja sitä on riittävän runsaasti. Näin ollen ravinnekuormituksen, ravinteiden käyttökelpoisuuden tai minimiravinnesuhteiden tarkastelulla ei voida suoraan arvioida purkuvesistön rehevöitymisriskiä. Jätevesikuormituksen mukana tulevien haitallisten aineiden kuormituksen pitoisuuksia kohottavien vaikutusten arvioidaan jäävän vähäisiksi, eikä niiden arvioida aiheuttavan kasviplanktontuotantoa inhiboivia vaikutuksia, joita ei ole havaittu myöskään Kemijärven vanhan Stora Enso Oyj:n sellutehtaan toiminta-aikana yhteistarkkailun tulosten perusteella. Uuden tehtaan fosforikuormitus on jonkin verran vähäisempi ja typpikuormitus on huomattavasti vähäisempi verrattuna vanhan tehtaan keskimääräiseen kuormitukseen vuosina

179 179 Pohjaeläimistö Vesikasvillisuus Kemijärven vesimassan vähäisen kerrostumisen, lyhyen viipymän ja hyvien virtausolosuhteiden ansiosta lämpö- ja jätevesikuormituksen pohjien tilaan ja happiolosuhteisiin ja syvännepohjaeläimistöön kohdistuvien vaikutusten arvioidaan jäävän vähäisiksi. Tehtaan toiminnan vaikutukset purkuvesistön vesikasvillisuuteen liittyvät yleisesti tarkasteltuna purkuvesien mukana tulevaan ravinnekuormitukseen sekä jäähdytysvesien mukana tulevaan lämpökuormitukseen, jotka teoreettisesti tarkastellen voivat tarjota lisäresursseja vesikasveille. Veden ravinnetason muutokset voivat yleisesti ottaen näkyä loivilla rannoilla vesi- ja rantakasvillisuuden määrän ja lajiston muuttumisena. Rehevöityminen näkyy kasvillisuuden runsastumisena, runsasravinteista vettä suosivien lajien lisääntymisenä ja vähäravinteisten vesien lajien taantumisena. Vesikasvien lajistoon ja määrään vaikuttavat veden ravinnepitoisuuksien lisäksi useat muutkin tekijät, kuten mm. valaistusolosuhteet, järvialtaan muoto, pohjan laatu, kasvien välinen kilpailu ja ihmisen toimista esimerkiksi niitto ja ruoppaus. Vedenkorkeuden säännöstely on myös merkittävä tekijä, joka vaikuttaa kasvilajistoon ja kasvillisuuden runsauteen. Loivilla rannoilla on luontaista taipumusta kasvaa umpeen ilman suurta kuormitustakin, tosin paljon hitaammin kuin ravinnekuormituksen kiihdyttämänä. Veden ravinnetason nousun tai laskun osuutta vesikasvien lajistoon ja määrään voi olla vaikea yksiselitteisesti tulkita. Sekä säännöstelyn että toisaalta ravinnekuormituksen on todettu vaikuttavan kasvillisuutta lisäävästi. Ravinnekuormituksen kasvillisuutta lisäävä vaikutus on tunnettu ja ilmenee sekä lajistollisina muutoksina että myös biomassan kasvuna, joka kiihdyttää myös rantojen umpeenkasvua. Säännöstelyn kasvillisuutta lisäävä vaikutus liittynee muutoksiin avovesikauden vedenkorkeudessa ja erityisesti kevättulvan madaltumiseen ja siirtymiseen. Säännöstelemättömässä järvessä tulva siirtää edellisvuotisen kuolleen kasviaineksen kasvualueeltaan rantametsikköön, jossa se hapekkaissa olosuhteissa vedenpinnan laskiessa hajoaa melko nopeasti. Sen sijaan säännöstellyissä järvissä tulvan myöhästyminen ja madaltuminen jättävät kasvinjätteet makaamaan kasvupaikalleen usein vähähappiseen rantaveteen, jolloin ne toimivat ravinnerikkaana kasvualustana uudelle kasvillisuudelle. Kemijärvellä säännöstelyn vaikutukset vesikasveihin ovat vakiintuneet, mutta mm. jäätymiselle arat suurikokoiset pohjalehtiset puuttuvat edelleen. Laskennallisen tarkastelun perusteella rehevöittävät vaikutukset ovat mahdollisia lähinnä alivirtaamatilanteissa ja korostuvan lämpimällä ja tyynellä säällä. Mallinnuksen perusteella ravinnepitoisuuksien kohoamisen arvioidaan olevan selvintä purkupisteiden lähialueella ja kuormituksen laimentuvan nopeasti etäämmäksi siirryttäessä. Purkualueen välittömän lähialueen rannoilla/matan vesisyvyyden vyöhykkeillä vesikasvillisuuden

180 180 Haitalliset aineet muutokset saattavat mallinnuksen tulosten perusteella olla mahdollisia, etenkin jos lämpimiä ja kuivia kesiä esiintyy useita peräkkäin. Tämä edellyttänee kuitenkin myös kuormituksen säilymistä pitkiä aikoja maksimaalisella tasolla. Jäte- ja jäähdytysvesien mahdollisia vaikutuksia on todennäköisesti vaikea eritellä säännöstelyn ja yleisen rehevöitymiskehityksen vaikutuksista. Hankkeella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia vesikasvillisuuteen. Sellun tuotannon jätevesien haitallisia aineita ovat orgaaniset klooriyhdisteet (AOX), puuperäiset orgaaniset uuteaineet sekä puuraaka-aineista peräisin olevat metallit. AOX on monimutkainen parametri, joka koostuu suuresta määrästä erilaisia klooria sisältäviä yhdisteitä, joista osa on toksisia. Orgaanisia klooria sisältäviä yhdisteitä on tunnistettu useita satoja. AOX:n määrän perusteella ei voida suoraan arvioida biojalostamon jätevesien orgaanisten klooriyhdisteiden vaikutuksia. Jäteveden sisältämän orgaanisen aineen kemiallisissa reaktioissa aiheuttamaa hapen kulutusta kuvaava COD-arvo indikoi orgaanisten aineiden, kuten klooriyhdisteiden ja puun uuteaineisiin kuuluvien yhdisteiden määrää. Tehtaan eri osaprosesseista tulevien jätevesivirtojen koostumus on riippuvainen useista eri tekijöistä ja vaihtelee merkittävästi erilaisten prosessien välillä. Esimerkiksi orgaanisten klooriyhdisteiden (AOX) määrään vaikuttaa keskeisesti valkaisussa tarvittavan klooridioksidin määrä. Metalli- ja COD-kuormituksen määrä ja laatu vaihtelevat mm. puun alkuperän ja valkaisussa käytetyn veden laadusta riippuen. Uudella tehtaalla käytettäväksi pyritään valitsemaan ympäristön kannalta vähiten haitallisia kemikaaleja. Yleisesti ottaen sellun tuotannon jätevesien sisältämien haitallisten aineiden ominaispäästöt ovat vähentyneet valkaisun alkuainekloorista luopumisen seurauksena 1990-luvulla sekä jätevesien puhdistusmenetelmien kehittymisen myötä. Myös prosessivesien kierrättäminen prosessin sisällä on osaltaan vaikuttanut päästöjen vähenemiseen. Vaikka suunnitellun uuden tehtaan kapasiteetti on Kemijärven vanhaan tehtaaseen verrattuna noin kaksinkertainen, COD-kuormituksen on arvioitu olevan alhaisempi kuin vanhan tehtaan kuormitus keskimäärin luvulla. Arvioitu AOX-kuormitus on jonkin verran suurempi kuin vanhan tehtaan kuormitus 2000-luvulla, mutta huomattavasti pienempi kuin vanhan tehtaan kuormitus 1990-luvun alkupuolella ja sitä ennen. Jätevesien sisältämiä haitallisia aineita voidaan vähentää jätevesien käsittelyllä ja prosessien sisäisillä päästövähennyskeinoilla. Myrkyllisten orgaanisten aineiden pitoisuudet laskevat voimakkaasti erityisesti jätevesien aktiivilietepuhdistuksessa. Sekä AOX- että COD-kuormitusta voidaan vähentää tertiäärikäsittelyllä, mutta tertiäärikäsittely kannattaa rakentaa ensisijaisesti, jos tavoitteena on vähentää ravinnekuormaa. Kemi-

181 181 järven sekoittumisolosuhteet ovat suunnitellussa jätevesien purkupaikassa hyvät ja tämä osaltaan estää haitallisten aineiden pitoisuuksien kasvua vastaanottavassa vesistössä. Erityisesti pienen molekyylipainon hydrofobiset (vettä hylkivät) orgaaniset yhdisteet ovat eliöstölle haitallisia, ne ovat pysyviä ja biokertyviä. Suuremman molekyylipainon yhdisteet ovat tyypillisesti biologisesti vähemmän aktiivisia ja vähemmän toksisia ja ne voidaan poistaa tehokkaasti saostamalla. Korkean molekyylipainon yhdisteet muodostavat suuren osan sellutehtaan jätevesien COD- ja AOX-yhdisteistä. Havupuusta valmistettava sellun jätevesien yhdisteet ovat keskimäärin molekyylipainoltaan suurempia verrattuna kovapuuselluun. Kemijärven kalojen kloorifenolipitoisuuksia on tutkittu säännöllisesti viime vuosikymmenien aikana ja mateiden lisääntymishäiriöitä 1990-luvulta lähtien. Vuoden 2009 näytteissä todetut kloorifenoliyhdisteiden pitoisuudet olivat alhaisia vaihdellen välillä <1-3 µg/kg tuorepainoa. Vastaavan suuruisia pitoisuuksia tavataan myös jätevedettömistä vesistä pyydetyistä hauista. Pitoisuudet olivat vuonna 2009 pienentyneet selvästi aiemmista, vuosien 2001 ja 1998 arvoista, ollen lähellä määritysrajaa. Seuraavissa kappaleissa tarkastellaan suunnitellun laitoksen päästövähennysmenetelmiä, päästöjen laatua ja merkitystä sekä jäteveden käsittelyprosessin vaikutuksia päästöihin. Prosessin sisäiset päästövähennykset Prosessissa syntyvää haitallisten aineiden päästökuormaa rajoitetaan mm. keittovaiheen korkealla intensiteetillä, tehokkaalla happivalkaisulla, valkaisun alhaisella klooridioksidin käytöllä ja käsittelemällä kuoripuristimen suodos haihduttamolla. Keittovaiheen ja happivalkaisun jälkeinen kappaluku on uudella sellutehtaalla alhainen, jopa 4-8 liukosellua valmistettaessa. Kappaluku on alhainen myös paperisellun valmistuksessa verrattuna vertailuarvoihin. Alhaisella kappaluvulla on olennainen vaikutus prosessin vesistöpäästöihin: valkaisu voidaan tehdä kevyempänä ja vähemmän puuperäistä kuormaa päätyy vedenpuhdistamolle. Valkaisussa käytettävä klooridioksidimäärä pystytään pitämään alhaisena, mikä vähentää AOX-päästöjä. Kuoripuristimen suodos sisältää osan uuteaineiden toksisina pidetyistä komponenteista. Tämä suodos on tarkoitus ohjata uudella biojalostamolla jätevedenpuhdistamon sijaan haihduttamolle. Jäteveden määrään vaikuttaa keskeisesti valkaisussa käytetty vesimäärä. Vettä Boreal Biorefin valkaisulaitokselta tulisi m 3 /ADt, mitä voidaan pitää sekä kansainvälisesti, että Suomen sisällä alhaisena määränä. Seuraavat biojalostamolla käyttöön otettavat menetelmät vaikuttavat sekä AOX-päästöjen, että uuteaineiden toksisten yhdisteiden pääsyyn jäteveden käsittelyyn: mm. kuivakuorinta, tehokas ruskean massan pesu, ECF-valkaisu, tehokas vuotojenhallinta, lauhteiden käsittely ja uudelleenkäyttö siltä osin kuin se on mahdollista, nestejakeiden hyödyntämisen

182 182 kannalta oleellisen haihduttamon riittävä kapasiteetti ja ylivuotojen talteenotto. Prosessin ulkoiset päästövähennykset Toksisuusvaikutusten keskeisiä rajoituskeinoja ovat jätevedenpuhdistamon tehokas toiminta ja ohijuoksutusten eliminointi. Aktiivilietekäsittely alentaa tehokkaasti sekä AOX- että uuteainekuormaa vesistöön. Boreal Biorefin laitokselta tulevien uuteaineiden määrät ja pitoisuudet jäävät prosessin ominaisuuksista johtuen alhaiseksi. Uudelle biojalostamolle rakennetaan noin kahden työvuoron (2 x 8 h) tuotannosta syntyvän jäteveden määrää vastaava m 3 varastointiallas. Mitoitus perustuu kymmenien vuosien kokemukseen selluntuotannon jätevesien käsittelyssä. Näin vältetään ohijuoksutukset myös jätevedenkäsittelyn häiriötilanteissa. Orgaaniset klooriyhdisteet, välittömät vaikutukset ja kertyminen sedimenttiin Biojalostamon päästömäärät ja yhdisteiden pitoisuudet vesistössä Käytännössä kaikki halogeenit sellutehtaan jätevirrassa ovat klooriyhdisteitä. Selluntuotannossa syntyvien klooriyhdisteiden päästöt ovat vähentyneet merkittävästi 1990-luvun alun jälkeen, kun alkuainekloorin käytöstä valkaisuprosessissa luovuttiin ja voidaan päätellä, että klooriyhdisteet eivät enää muodosta merkittävää riskiä vesistöille. AOX:n osalta välittömiä myrkyllisiä vaikutuksia ei nykyisin ole enää havaittu massa- ja paperitehtaiden jätevesien purkupaikoilla. Kemijärven tehtaan AOX- ja COD-päästöt (tonnia päivässä) on Suomessa vuosia toiminnassa olleisiin sellutehtaisiin suhteutettuna (COD/AOX) keskitasoa. Jätevesikuormituksen laskennallisen tarkastelun perusteella AOX-kuormituksen vaikutus Kemijärven AOX-pitoisuuksiin on alivirtaama-aikoina selvää, mutta pitoisuuden arvioidaan säilyvän sellutuotannon vaikuttamien vesistöjen pitoisuusvaihteluvälin sisällä, eikä sen arvioida lähestyvän selluntuotannon vaikuttamissa vesistöissä todetun vaihteluvälin ylärajaa. Vesistöissä, joihin ei kohdistu suoraa ihmistoiminnasta peräisin olevaa kuormitusta on havaittu AOX-pitoisuuksia 1 80 ug/l. Teollisuuden saastuttamassa Rhein-joessa on mitattu ug/l pitoisuuksia. Kemijoen AOX-pitoisuuksista ei ole tarkempaa tietoa. Suomessa sellutuotannon vaikuttamissa vesistöissä AOX-pitoisuuden on todettu vaihtelevan välillä µg/l.

183 183 Biojalostamon jätevesien orgaanisten klooriyhdisteiden ominaisuudet Selluntuotannon jätevesien sisältämien yhdisteiden kloorautumisaste (polyklooratuista mono- ja dikloorattuihin) on vähentynyt merkittävästi. Mono- ja diklooratut yhdisteet hajoavat suhteellisen helposti biologisessa käsittelyssä sekä vastaanottavassa vesistössä. Modernien valkaisuprosessien myötä hydrofobisten kloorattujen komponenttien pitoisuudet jätevesissä ovat todennäköisesti hyvin vähäisiä. Kaikkein haitallisimpina pidettyjä selluntuotannon klooriyhdisteitä ei muodostu uudella biojalostamolla, sillä ECF-valkaisussa ei tavallisesti muodostu mitattavia pitoisuuksia dioksiineja, PCDD- tai PCDF-yhdisteitä eikä polykloorattuja fenoleita, joista osan katsotaan olevan akuutisti toksisia ja akkumuloituvia. Tuotannosta ei pääse vesistöön myöskään merkittäviä määriä kloroformia, koska valkaisusta tulevat pienet määrät haihtuvat tai hajoavat tehokkaasti jätevedenkäsittelyssä. Sellutehtaan ECF-valkaisu yhdistettynä jäteveden biolietekäsittelyyn tuottaa jätevettä, joka ei aiheuta kalaston akuuttia-, kroonista- tai sikiötoksisuutta AOX:n osalta. Myöskään karsinogeenisiä tai teratogeenisia vaikutuksia ei synny tällaisen prosessin AOX-päästöistä. Sekä valkaistun että valkaisemattoman massan tuotannon jätevesissä on havaittu toksisuutta. Klooriyhdisteet ovat peräisin valkaisusta. On mahdollista, että EFC-valkaisuprosessin jätevesissä toksisuuden aiheuttaja on jokin muu yhdiste kuin klooriyhdiste. ECF-valkaisun puhdistettujen jätevesien AOX-päästöistä ei ole todettu toksisuusvaikutuksia edes koko ruokaketjua käsittelevissä tutkimuksissa. Tutkimukset, joissa on osoitettu pienimolekyylisten ja suurimolekyylisten AOX-komponenttien suhteen toimivan indikaattorina jäteveden toksisuudesta eivät sovellu suunnitellun biojalostamon prosessin tuottamien yhdisteiden toksisuuden arviointiin. Näissä tutkimuksissa on kartoitettu joko osittain kloorikaasulla valkaistujen massojen tuotannosta tulevien jätevesien vaikutuksia tai tarkasteltu muuten keskeisiltä toksisuusvaikutuksiltaan vanhentuneita prosesseja. Esimerkiksi tutkimuksessa särjellä tekemän haittavaikutustutkimuksen yhteydessä on käytetty valkaisun puhdistamattomia jätevesiä. Myös Ympäristöhallinnon internet-sivustolla todetaan: Välittömiä myrkyllisiä vaikutuksia ei enää havaita massa- ja paperitehtaiden jätevesien purkupaikoilla. Pienimolekyylisten erityisen myrkyllisten klooriyhdisteiden muodostuminen EFC-valkaisuun perustuvassa selluntuotantoprosessissa on vähäistä ja osa klooratuista yhdisteistä on samankaltaisia kuin luontaisissa humusaineissa esiintyvät. Tuotannossa syntyvät pienimolekyyliset yhdisteet ovat pääasiassa monokloorattuja ja tavallisesti korkeasti kloorattuja yhdisteitä paremmin biohajoavia. EFC-valkaisuun perustuvassa prosessissa syntyvien suurimolekyylisten komponenttien matala kloorausaste edistää näiden komponenttien biohajoavuutta. Tällaisten yhdisteiden ei ole katsottu akkumuloituvan ruokaketjuissa.

184 184 Suunniteltavassa tehtaassa vedenkäsittelyyn tulevasta AOX-päästöstä karkeasti puolet on suurimolekyylistä. Vedenkäsittelyn biolietekäsittelyssä pienimolekyylistä jaetta poistuu huomattavasti ja puhdistamolta vesistöön johdettava päästö koostuu suuremmalta osin korkeamolekyylisestä jakeesta. Kuormituksen laatuun vaikuttavat olennaisesti valkaisuprosessin kloorikaasuttomuus ja jäteveden käsittelyprosessi. Suomalaisten sellutehtaiden AOX-päästöstä 0,2 10 % kertyy sedimentteihin. Merkittävä osuus poistuu ilmeisesti biohajoamisen ja mineralisoitumisen myötä noin vuodessa. Sedimentoituva osuus muistuttaa luonnollisia klooriyhdisteitä. Riskit sedimenttien myrkyllisyydessä liittyvät esimerkiksi kloorifenoleihin ja niiden hajoamistuotteisiin, mutta tällaisten komponenttien muodostuminen uudella laitoksella olisi vähäistä. Kloorifenoleita havaitaan runsaammin kloorivalkaisun aikaisissa sedimenteissä ja näiden vapautuminen sedimentistä voisi aiheuttaa haittaa myös Kemijärvellä. Uuteaineiden päästöjen välittömät vaikutukset Selluntuotannon jätevedet sisältävät puusta peräisin olevia rasva- ja hartsihappoja, steroleita, fenolisia yhdisteitä ja ligniiniä. Uuteaineiden pitoisuudet puussa vaihtelevat mm. kasvuolosuhteista riippuen. Puuperäisten uuteaineiden toksisuutta on tutkittu paljon, mutta kokonaiskuva bioaktiivisten aineiden esiintymisestä ja niiden yhteydestä kalojen mahdollisiin lisääntymishäiriöihin on puutteellinen. Mm. Kemijärvellä, Tornion edustalla ja Perämeren pohjoisosissa havaittujen mateen lisääntymishäiriöiden arvioidaan olevan yhteydessä sellutehtaiden tai sellu- ja paperitehtaiden vaikutuksiin, erityisesti jätevesien sisältämiin kasvisteroleihin. Uuteaineista merkittäviä vaikutuksia vesieliöille on ensisijaisesti katsottu olevan päästöjen hartsihapoilla ja steroleilla. Tutkimuksissa on todettu, että korrelaatiokerroin jäteveden toksisuuden ja hartsihappopitoisuuden välillä voi olla jopa r 2 = 0,98-0,99. Suomalaisten sellutehtaiden jätevesissä toksisuuden lähteeksi on esitetty ensisijaisesti pimaraanityyppien hartsihappoja. On myös todettu, että vastaavasta prosessista tulevista jätevesistä yli 90 % hartsihapoista on abietaaneja ja yli 70 % on dihydroabietaanihappoa (DHAA). Muiden hartsihappojen pitoisuudet jossain määrin korreloivat tuoreessa jätevedessä DHAA:n määrän kanssa, mutta muodostavat vain pienen osan hartsihappojen kokonaispäästöstä. Keskeisenä toksisuustarkastelun kohteena voidaan näin käyttää DHAA:n pitoisuuksia. DHAA:n osalta tutkimustietoa on toksisuusvaikutuksista myös kattavammin kuin pimaraanityyppisten happojen osalta. Joidenkin tutkimusten mukaan DHAA:n pitoisuudet jätevesien poistoputkessa alittivat akuutin myrkytyksen aiheuttavat pitoisuudet, mutta ylittivät kroonisen toksisuuden rajat. DHAA:n kroonisen toksisuuden rajat alittuvat kuitenkin sekundäärisen vedenkäsittelyn jälkeen hyvin lähellä poistoputken päätä, joten on epätodennäköistä, että tutkitun tason välittömillä päästöillä olisi hartsihappojen osalta vaikutuksia kalastoon modernissa

185 185 selluntuotannossa, kun vedenkäsittely toimii hyvin. Tutkimuksessa mitatut päästöt sisälsivät myös kuoripuristimelta tulevan hartsihappokuormituksen, joka muodostaa merkittävän toksisuuskuormituksen, jota ei ohjata uudelta laitokselta jätevedenkäsittelyyn. Tutkimuksessa käsitellyllä laitoksella valmistettiin osittain koivusellua, mutta abietaanihappopäästöt ovat peräisin havusellun valmistuksesta. Havu- ja koivusellun tuotantosuhteilla korjatun abietaanihappojen määrän ja pitoisuuksien osalta voidaan arvioida myös biojalostamolta vesistöön johdettavien abietaanihappojen vaikutuksia. Laskennallinen (ominaispäästöön kg/tonni sellua perustuva) pihkahappopäästö biojalostamolle on 325 kg/v. Tässä luvussa ei ole huomioitu mahdollisia vähennyksiä jätevedenkäsittelyprosesseissa. Merkittäviä välittömiä eikä kroonisia toksisuusvaikutuksia pitäisi tämän arvion mukaan syntyä pihkahappopäästöjen perusteella, eikä vesistön tilan pitäisi tältä osin huonontua. Sterolipäästö mäntyä käsittelevästä laitoksesta olisi vastaavasti laskettuna erittäin pieni, noin kg/v. Pääosa tutkimuksissa tarkastelluista sterolipäästöistä on peräisin koivun käsittelystä, sillä männyn puuaineksessa on vain noin 1/12 koivun sterolipitoisuudesta. Steroleiden toksisuutta tulisi tarkastella ensisijaisesti välittömien päästöjen osalta Sellutehtaiden (sekä ECF että TCF prosessit) jätevedenkäsittelyn aktiivilieteprosessin vaikutusta uuteaineiden pitoisuuksiin koskevassa tutkimuksessa havaittiin päästöjen vähenevän 95 % jäteveden käsittelyssä % uuteaneista adsorboitui biolietteeseen ja % hajosi tai muuttui toisiksi aineiksi. Puun uuteaineet poistuvat pitkälti hyvin toimivassa aktiivilieteprosessissa, kun prosessi toimii hyvin. Hartsihappojen ja sterolien reduktio aktiivilietelaitoksella on sellutehtaalla ollut selvityksen mukaan yli 97 %. Uuteaineiden vaikutukset sedimenteissä Toksisia vaikutuksia voi syntyä todennäköisemmin pohjasedimentoitumisen seurauksena. DHAA:n ja pimaraanityypin happojen on todettu olevan hitaasti hajoavia ja näin voimakkaimmin sedimentoituvia hartsihapoista. Sterolien osalta sedimentoitumista voidaan pitää epätodennäköisenä, koska sedimenteissä suomalaisten tehtaiden lähellä pitoisuudet jokseenkin vastaavat referenssisedimenttien tasoa. Sedimenttien toksisuutta tulisi näin tarkastella DHAA:n ja pimaraanihappojen pitoisuuksien avulla. Erityisesti DHAA esiintyy sedimenteissä biosaatavassa muodossa ja näin pohjaan kertyneen aineksen voidaan olettaa vaikuttavan kalastoon. Sedimenttiä kertyy ajan kuluessa: Vanhojen sellunvalmistusprosessien osalta uuteainepäästöt ovat olleet useita kertaluokkia suuremmat ja kirjallisuudessa tavallisesti esitetyt sedimentin korkeat DHAA-pitoisuudet on mitattu historiallisten prosessien tuottamista sedimenteistä. Nykyaikaisista prosesseista vastaavan suuruinen kertymä ei ole mahdollista: havusellun tuotanto yhdistettynä moderniin jätevedenkäsittelyyn tuottaa murto-osan vesistöön pääsevästä kuormasta verrattuna märkäkuorintaa käyttävään laitokseen ilman aktiivilietelaitosta. Boreal Biorefin suunnitellun laitoksen päästötasolla Kemijärven sedimenttien uuteainekertymien

186 186 ei arvioida kasvavan merkittävästi. Suunnitellun sulfaattisellutehtaan uuteainepäästöt olisivat erittäin pieniä verrattuna esim. vanhempien sellutehtaiden päästöihin: tehtaalle tulee moderni jätevesien käsittelylaitos, tehtaalla ei tuoteta mekaanista massaa, kuoripuristimen suodos käsitellään prosessin sisällä ja modernin kuitulinjan ansiosta merkittävä osa uuteainepäästöstä saadaan ohjattua jätevedenpuhdistamon sijaan haihduttamolle. Jätevedenkäsittelyn hajoamisprosessit pienentävät päästömääriä olennaisesti, joten sedimenttiin kertyvä päästömäärä on huomattavasti edellisessä luvussa mainittua pienempi. Kertymän vaikutukset eivät ole verrattavissa kirjallisuudessa tyypillisesti esitettyihin arvioihin, jotka perustuvat eri suuruusluokan kuormituksiin. Sellutehtaiden lähistön pohjaelimistössä kuitenkin havaitaan merkittävästi korkeampia uuteainepitoisuuksia kuin alueilla, jossa ei ole sellutehtaita ja tämän arvellaan vaikuttavan pohjalajistoon ja pitoisuuksiin kaloissa. Tutkimuksen aineistossa viittaamat korkeat pitoisuudet ovat kertaa suurempia kuin esimerkiksi pitkään selluteollisuuden vaikutuspiirissä olleen Äänekosken alueen korkeimmat pitoisuudet. Tämä pitoisuusero on ratkaisevaa myös toksisuusarvioiden kannalta ja pitoisuuksien perusteella Äänekosken DHAA:n pohjakertymällä ei olisi vastaavaa vaikutusta kuin kymmenkertaisella kertymällä. Pohjasedimenttien historiallisen kertymän vaikutus on epäilemättä olennaista ja tämä vaikutus tulee huomioida myös biojalostamon suunnittelussa Kemijärvelle. Pohjasedimenttiin on vanhan tehtaan purkupisteen alapuolisella alueella todennäköisesti varastoitunut huomattavia määriä pitkäikäisiä hartsihappojen hajoamistuotteita. Jäteveden käsittelyn vaikutukset toksisuuskuormitukseen Jäteveden käsittelyn vaikutukset AOX-päästöihin Jäteveden aktiivilietekäsittely poistaa ensisijaisesti pienimolekyylisiä AOX-päästöjä, joiden katsotaan olevan merkittäviä AOX-päästön toksisuuden lähteitä. Joissain tutkimuksissa on todettu aktiivilietekäsittelyn eliminoivan sulfaattisellun MicrotoxTM toksisuuden jätevesistä kokonaan. Jäteveden sekundäärikäsittelystä lähtevässä AOX-päästössä on huomattavasti suurempi osa suurimolekyylisiä AOX-yhdisteitä kuin sinne tulevassa. Erityisesti tämä muutos saavutetaan aktiivilietekäsittelyn vaikutuksena. Myös kloraatti poistuu vedenkäsittelyssä tehokkaasti. Jäteveden käsittelyn vaikutukset uuteainepäästöön Jäteveden aktiivilietekäsittely poistaa käsittelyyn tulevista puun uuteaineista pääasiassa yli 90 %. Vähennykset ovat merkittäviä paitsi skvaleenin osalta, jota ei pidetä toksisena. Toksisimpien aineiden, hartsihappojen osalta tutkijat ovat mitanneet kaikissa tutkituissa laitoksissa sekundäärikäsittelyn jälkeen yli 99 % vähennykset sisään tulevaan määrään verrattuna. Näin ollen biojalostamolle suunnitellun vedenpuhdistusmenetelmän voidaan arvioida poistavan hartsihapot lähes kokonaan ja sterolitkin tehokkaasti.

187 187 On mahdollista, että osa haitallisista aineista hajoaa jäteveden sekundäärikäsittelyssä muiksi haitallisiksi komponenteiksi. Näitä komponentteja tai niiden toksisuutta ei tunneta hyvin, mutta mahdollisesti käsittelyssä muodostuu pitkäikäisiä reteeniä tai fischeliittiä. Merkittävä osa näistä aineista jää jäteveden käsittelyn lietteisiin, eikä päädy sedimenttiin. Metallipäästöt ja niiden vaikutukset Prosessissa syntyvät metallipäästöt ovat peräisin käytetystä puuaineksesta. Päästöjen suuruus riippuu ensisijaisesti käytetyn raaka-aineen metallipitoisuuksista, joissa on huomattavia alueellisia eroja ja eri tehtaiden päästöissä on huomattavia eroja. Metallipäästöjen määrää on arvioitu olemassa olevilta laitoksilta saadun tiedon perusteella. Jätevesien puhdistuksen jälkeen veden laadun arvioidaan metallien osalta täyttävän talousveden laatuvaatimukset (STM asetus 1352/2015). Asetuksessa vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1308/2015) on määritelty ympäristölaatunormit kadmiumille, elohopealle, lyijylle ja nikkelille, aineen pitoisuudelle vedessä. Metallien ympäristölaatunormit viittaavat liukoiseen pitoisuuteen eli liuosfaasiin vesinäytteessä, joka on saatu suodattamalla 0,45 μm:n suodattimella tai jonkin muun vastaavan esikäsittelyn avulla. Biojalostamon jäteveden arvioidut pitoisuudet ovat kokonaispitoisuuksia, eivätkä ne siten ole täysin vertailukelpoisia ympäristölaatunormin mukaisiin pitoisuuksiin, jotka on asetettu liukoisille pitoisuuksille. Kokonaispitoisuudet ovat todennäköisesti jonkin verran suurempia kuin liukoiset pitoisuudet. Alla olevassa taulukossa on esitetty biojalostamon jäteveden arvioidut pitoisuudet sekä talousveden laatuvaatimukset kadmiumille, lyijylle, elohopealle ja nikkelille: Biojalostamon jäteveden pitoisuus, arvio (µg/l) Ympäristölaatunormi, AA-EQS 1) (µg/l) Ympäristölaatunormi, MAC-EQS 2) (µg/l) Cd 4,1 0,08 0,25 3) 0,45 1,5 3 Pb 9,7 1, Hg 0,2-0,07 Ni 18,7 4 4) 34 1) Ympäristölaatunormi, pitoisuus sisävesissä, lasketaan jokaisessa edustavassa seurantapisteessä kussakin pisteessä yhden vuoden aikana mitattujen tulosten aritmeettisena keskiarvona. 2) Ympäristölaatunormi, sallittu maksimipitoisuus sisävesissä. 3) Kadmiumin ja kadmiumyhdisteiden (N:o 6) osalta ympäristönlaatunormit vaihtelevat riippuen veden kovuudesta eriteltynä viiteen luokkaan: luokka 1 <40 mg CaCO 3/l, luokka 2: 40 <50 mg CaCO 3/l, luokka 3: 50 <100 mg CaCO 3/l, luokka 4: 100 <200 mg CaCO 3/l ja luokka 5: 200 mg CaCO 3/l) 4) Nämä EQS:t tarkoittavat kyseisten aineiden biosaatavia pitoisuuksia. Lyijyn ja nikkelin osalta biojalostamolta vesistöön johdettavassa jätevedessä arvoidut lyijy- ja nikkelipitoisuudet alittavat sallitut enimmäispitoisuudet (MAC-EQS), mutta vuosikeskiarvona tarkasteltavaan ympäristölaatunormiin (AA-EQS) verrattuna lyijyn pitoisuus on noin kahdeksankertainen ja nikkelin pitoisuus on noin viisinkertainen.

188 188 Kadmiumin vedenlaatunormina sovelletaan matalaa ympäristölaatunormin arvoa (keskimääräinen arvo AA-EOS 0,08 ja maksimiarvo MAC-EQS 0,45 µg/l) olettaen, että Kemijoen vesi on kovuudeltaan pehmeää, niin kuin vesi Suomessa tavanomaisesti on, jolloin arvioitu jäteveden pitoisuus on noin 9-kertainen verrattuna sallittuun enimmäispitoisuuteen ja 50-kertainen verrattuna sallittuun vuosikeskiarvoon. Elohopealle ei ole määritelty sallittua vuosikeskiarvopitoisuutta mutta enimmäispitoisuuteen verrattuna arvioitu pitoisuus on lähes kolminkertainen. Edellä todetun perusteella tarvitaan noin 50-kertainen laimennus, jotta sallitut pitoisuudet voidaan alittaa. Jäteveden pitoisuuksien laimenemisessa määräävänä tekijänä on järven läpivirtaus. Mitä suurempi virtaus, sitä suurempaan vesimäärään jätevesi sekoittuu ja sitä pienemmäksi kuormituksen aiheuttama pitoisuuden nousu jää. Kemijärvessä virtaamat ovat suuria ja päästö sekoittuu ja laimenee nopeasti suureen vesimäärään. Keskivirtaama on noin 300 m 3 /s ja keskialivirtaama noin 70 m 3 /s. Jäteveden purkuputki sijaitsee lähellä Termusniemen pohjapatoa, jonka kohdalla jätevedet sekoittuvat tehokkaasti koko vesisyvyyteen. Kuopion biojalostamon tapauksessa, jossa virtaama purkualueella on huomattavasti pienempi kuin Kemijärvellä (keskivirtaama purkupisteen kohdalla noin 90 m 3 /s, keskialivirtaama 44 m 3 /s, Finnpulp Oy, Kuopion biotuotetehdas, Ympäristö- ja vesilupahakemus, Pöyry 2016), jätevesien metallipitoisuuksien arvioitiin mallinnusten perusteella laimenevan reilusti kymmenesosaan alle 10 metrin etäisyydellä purkupisteestä ja viideskymmenesosaan noin 10 metrin etäisyydellä purkupisteestä. Ilman diffuusoria laimeneminen tapahtui viideskymmenesosaan vajaan 40 m etäisyydellä purkupisteestä. Arvioidut jäteveden kokonaispitoisuudet ovat kokonaispitoisuuksia ja siten laatunormeihin verrattavat pitoisuudet ovat yllä esitettyä pienempiä. Arvio lyijyn luontaisesta taustapitoisuudesta Suomen järvissä on 0,7 µg/l, nikkelin 1 µg/l ja kadmiumin 0,2 µg/l (runsashumuksiset järvet). Eri tutkimuksissa mitattujen pitoisuuksin perusteella elohopean taustapitoisuudeksi voidaan arvioida suuntaa-antavasti noin 0,01 µg/l. Edellä olevan perusteella arvioidaan, että viimeistään noin 150 metrin etäisyydellä purkupisteestä jätevesistä aiheutuvat metallipitoisuudet vesistössä eivät aiheuta ympäristölaatunormien ylittymistä. Esitys asetuksen 1022/2006 mukaisesta sekoittumisvyöhykkeestä Diffuusorin ansiosta jätevesi (max 0,3 m 3 /s) sekoittuu huomattavaan osaan purkupaikan kokonaisvirtaamasta (MQ 300). 50-kertainen laimeneminen saavutetaan sekoittumisella 15 m 3 :n vesimäärään. Voidaan arvioida, että riittävä laimeneminen tapahtuu todennäköisesti selvästi alle

189 metrin etäisyydellä purkupaikasta. Hakija esittää laimenemisvyöhykettä 30 m etäisyydelle diffuusorista (220 m pituinen vyöhyke ja 30 m leveä vyöhyke diffuusorin kohdalla). Ekologinen luokitus ja vesienhoidon tavoitteet Kuormituksen vaikutuksia Kemijärven ekologiseen tilaan ja vesienhoidon tavoitteisiin käsiteltiin asiantuntija-arviona painottaen laskennallisesti tai mallintaen arvioituja ainepitoisuuksien muutoksia. Fysikaalis-kemiallinen tila Kemijärven fysikaalis-kemiallinen tila on fosforipitoisuuksien perusteella hyvä. Ravinnepitoisuuksia käytetään ekologisen tilan arvioinnissa tukevina luokittelutekijöinä (= fysikaalis-kemiallinen luokittelu) ja luokittelu tehdään niiden osalta pinnanläheisen vesikerroksen kasvukauden aikaisista ravinnepitoisuuksista painottaen kokonaistilannetta. Näin ollen luokittelu ei perustu yksittäisiin havaintoihin, mutta ne ovat luokittelun taustalla. Ravinnepitoisuudet lähimmällä mittauspisteellä Lisäämällä biojalostamon jätevesistä 3D-mallinnuksen perusteella aiheutuva kesäaikainen keskimääräinen fosforipitoisuusnousu pisteellä 148 (noin 1,2 µg/l) vuoden 2016 tarkkailun mukaiseen kasvukauden fosforipitoisuuteen (noin 20 µg/l) saadaan veden fosforipitoisuudeksi alle 22 µg/l. Fysikaalis-kemiallisen tilan luokitteluasteikon mukaan fosforin osalta hyvän luokan pitoisuusrajat (Suuri humusjärvi) ovat µg/l. Näin ollen hyvän ekologisen tilan ei arvioida vaarantuvan purkupaikan lähimmällä tarkkailupisteellä (noin 500 m etäisyydellä purkupaikasta alavirtaan). Lisäämällä 3D-mallinnuksen perusteella arvioitu kesäaikainen keskimääräinen typpipitoisuuden nousu (noin 7,5 µg/l) pisteellä 148 vuoden 2016 tarkkailun mukaiseen kasvukauden typpipitoisuuteen (325 µg/l) saadaan veden typpipitoisuudeksi noin 340 µg/l. Vedenlaadun luokitusasteikon mukaan typen osalta hyvän luokan pitoisuusraja on < 460 µg/l. Näin ollen hyvän ekologisen tilan ei arvioida vaarantuvan purkupaikan lähimmällä tarkkailupisteellä myöskään typen osalta. Fosfori- ja typpipitoisuuden keskimääräiset kohoamiset eivät heikennä järven fysikaalis-kemiallista tilaa aikasarjapisteillä edes siinä tilanteessa, kun tarkastellaan mallinnuksessa kuivana ja lämpimänä vuonna arvioituja pitoisuusvaikutuksia. Aikasarjapisteillä muodostuvat typpipitoisuuden kohoamiset eivät heikennä järven fysikaalis-kemiallista tilaa edes hetkittäisten maksimikohoamisten osalta (pisteessä 148 arvioitu fosforin maksimipitoisuuslisäys on noin 3,7 µg/l ja typen maksimipitoisuuslisä 23 µg/l). Purkupaikkojen välittömässä läheisyydessä fosforipitoisuus voi kuitenkin kohota hyvää ekologista tilaa huonommaksi. Ravinnepitoisuudet eri etäisyyksillä purkupisteestä Tarkastelemalla vesistömallinnuksen pitoisuusmuutoksia kuvaavia karttakuvia ja ottaen huomioon, että lupavaiheessa tarkentuneet pitoisuudet

190 190 ovat 20 % alhaisemmat kuin mallinnetut pitoisuudet, voidaan arvioida seuraavasti: Purkupaikasta noin 3,5 kilometrin etäisyydelle saakka kokonaisfosforipitoisuus kohoaa 3 µg/l tai enemmän. Taustapitoisuuksien vaihteluväliin (10 36 µg/l) suhteutettuna tämä voi kohottaa pitoisuuksia siten, että tyydyttävän fysikaalis-kemiallisen tilan raja-arvo (25 µg/l) ylittyy aiempaa useammin ja voi aiheuttaa ajoittain havaittavia rehevyystason muutoksia, kuten levähaittoja. Rehevyysluokittelussa keskimääräinen rehevyystaso ei muutu pysyvästi, mutta lähestyy lievästi rehevän ja rehevän veden raja-arvoa. Rehevyystason ajoittainen kohoaminen saattaa ajoittain heijastua myös joihinkin ekologisen luokittelun biologisiin luokittelutekijöihin, kuten kasviplanktoniin. Kemijärven ekologista tilaa näin paikalliset muutokset eivät heikennä. Etäämmällä sijaitsevilla alueilla vaikutus pitoisuuksiin on kuukausikeskiarvoina tarkasteltuna suurimmillaan 3 µg/l ja pitoisuuslisäys pienenee etäisyyden kasvaessa. Vaikutus häviää taustapitoisuuden normaaliin vaihteluun aiheuttamatta sellaisia selvästi havaittavia tai mitattavia ja/tai pitkäkestoisempia muutoksia järven rehevyystasoon tai ekologiseen tilaan, jotka muuttavat tilanteen selvästi erilaiseksi verrattuna tilanteeseen, jossa kuormitusta ei ole. On huomioitava, että myös tyydyttävällä tasolla tai sitä lähellä olevia taustapitoisuuksia on mitattu asemalla 148 vuosien aikana viidellä havaintokerralla. Tyydyttävää fysikaaliskemiallista tilaa vastaavalla tasolla olevia hetkittäisiä tilanteita purkuvedet eivät enää heikennä välttävää tasoa vastaavaksi. Mallinnuskarttojen perusteella yli 30 µg/l typpipitoisuuksia arvioidaan syntyvän normaalina kesänä maksimissaan puolen kilometrin etäisyydelle purkupisteestä ja kuivana kesänä vajaan yhden kilometrin etäisyydelle purkupisteestä. Taustapitoisuuksiin suhteutettuna kokonaistypen pitoisuudet säilyvät erinomaisella tasolla < 460 µg/l viimeistään puolen kilometrin etäisyydellä purkupisteestä. Purkupisteen välitöntä lähialuetta lukuun ottamatta biojalostamon jätevesikuormituksesta aiheutuvan fosfori- tai typpipitoisuuden kohoamisen ei arvioida vaarantavan Kemijärven hyvää ekologista tilaa. Hankkeen mukaisen toiminnan ei arvioida muodostavan riskiä Kemijärven kemialliselle tilalle, joka nykytilassa on arvioitu hyväksi. Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (Vna 1308/2015) ohjaa vesistöön päästettäviä aineita ja niiden raja-arvoja. Päästöraja-arvo määrätään ympäristöluvassa ja sen tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Ympäristöluvanvaraista toimintaa harjoittavan on tarkkailtava pintavettä, johon päästetään tai huuhtoutuu merkittävissä määrin erikseen listattuja aineita. Tarkkailusuunnitelma tehdään kyseisen asetuksen antamien ohjeiden mukaisesti.

191 191 Natrium ja sulfaatti Biologinen tila Kemijärven biologinen tila on tyydyttävä. Tilaluokkaa laskee välttävässä tilassa oleva litoraalipohjaeläimistö. Muiden luokittelutekijöiden osalta tila on vähintään hyvä. 3D-mallinnuksen perusteella ravinnekuormituksella voi olla paikallisesti, lähinnä purkupisteen välittömässä läheisyydessä ja tietyissä olosuhteissa rehevöittäviä vaikutuksia, jotka voivat heijastua biologisiin tekijöihin. Litoraalipohjaeläimistön tilaan tulee jatkossakin vaikuttamaan ensisijaisesti järven säännöstely, eikä biotehtaan kuormituksella arvioida olevan sen ekologista tilaa heikentäviä vaikutuksia. Koska pohjakertymistä ei mallinnuksen mukaan merkittävissä määrin tapahdu, eikä merkittäviä vaikutuksia vesistön happiolosuhteisiin arvioida tapahtuvan, ei vaikutuksia järven ekologiseen tilaan tätäkään kautta arvioida koituvan. Kemijärven ekologisen tilan ei arvioida biologistenkaan luokittelutekijöiden osalta heikentyvän. Vesienhoidon tavoitteet Kemijoen vesienhoitoalueen vesimuodostumissa päätavoite on hyvän tai erinomaisen tilan säilyttäminen. Hyvän tilan saavuttaminen painottuu Kaakamajoen alueelle, Kemijoen ala- ja keskiosiin sekä Kemijärven ja Kitisen osa-alueille, missä vesistöjen parantamistarpeet liittyvät lähinnä vesistöjen rakenteellisten tai hydrologisten muutosten aiheuttamien haittojen lieventämiseen sekä ravinne- ja kiintoainekuormituksen ja sisäisen kuormituksen vähentämiseen. Boreal Bioref Oy:n toiminta ei aiheuta riskiä vesienhoidon tavoitteiden toteutumiselle. Vesistövaikutusten seurantavelvoite määräytyy lupaprosessin kautta. Fosfori-, typpi ja a-klorofyllipitoisuuden vähentämistarve Kemijärvellä on vesienhoitosuunnitelman mukaan 0 10 %. Vaikka pitoisuuksien arvioidaan kohoavan Boreal Bioref Oy:n hankevaihtoehdoilla VE1 ja VE2 sopivissa olosuhteissa paikallisesti havaittavasti, ei sen arvioida tuottavan merkittävää uhkaa asetetuille tavoitteille, jotka koskevan Kemijärveä kokonaisvaltaisesti. Sulfaattipitoisuudet Laskennallisen tarkastelun mukaan sulfaattikuormituksen vaikutukset tulevat selvimmin esille alivirtaamatilanteissa. Keskialivirtaamilla pitoisuusvaikutusta voidaan pitää vähäisenä, mutta ääritilanteissa, kuten vuosien alimmalla mitatulla virtaamalla pitoisuusvaikutus on jo yli viisinkertainen Kemijärven vanhan sellutehtaan yläpuolelta mitattuun pitoisuuteen (3 mg/l, n = 1) nähden. Kemijärven luontaisista sulfaattipitoisuuksista ei vanhan sellutehtaan yläpuolisen pisteen perusteella saada riittävän tarkkaa kuvaa, sillä sulfaattianalyysi on tehty vain kerran vuoden 1990 tammikuussa. Samanaikaisesti Kemijärven vanhan sellutehtaan alapuolisilla tarkkailupisteillä 147 ja 148 pitoisuus oli pinnassa samalla tasolla, eikä kertymistä pohjan läheisyyteen todettu. Kemijärven vanhan sellutehtaan alapuoleisilta pisteiltä sulfaattituloksia on tehtaan yläpuoleista pistettä enemmän. Termusniemen pohjapadon yläpuolisen syvänteen pintaveden sulfaattipitoisuudet vaihtelivat vuosina

192 välillä 2,5 5 mg/l ja Tossanselän sulfaattipitoisuudet vuosina välillä 2 5 mg/l. Eri vesikerrosten väliset pitoisuuserot olivat suurimmillaan 0,2 0,3 mg/l, eikä systemaattista eroa pinnan- ja pohjanvälisissä pitoisuuksissa todettu. Tämän perusteella voidaan todeta, ettei merkittävää sulfaatin kertymistä syvänteisiin vedenlaatutulosten perusteella tapahtunut vanhan sellutehtaan toiminta-aikana. Laskennallisen tarkastelun perusteella sulfaattipitoisuudet voivat alivirtaamatilanteissa kohota selvästi havaittavasti, mutta vaikutusten arvioidaan rajoittuvan kuitenkin purkualueen läheisyyteen. Soveltamalla vanhoja tuloksia kauempana purkupisteestä pitoisuuksien arvioidaan laimenevan ja vaikutusten muuttuvan vaikeammin havaittaviksi. Laskennallinen tarkastelu ei huomioi mahdollisia kemiallisia prosesseja, joita sulfaatti voi läpikäydä purkuvesistössä. Natriumpitoisuudet Natriumkuormitus vaikuttaa laskennallisen tarkastelun perusteella pitoisuuksiin samaan tapaan kuin sulfaatti. Kemijärven natriumpitoisuudet ovat olleet Termusniemen pohjapadon yläpuolisella pienellä syvännealueella pinnanläheisessä vedessä luokkaa 1 2 mg/l vuosina Vanhan sellutehtaan toiminta-aikana pitoisuudet olivat hieman korkeampia, vaihdellen vuosina pääasiassa välillä 1,6 3,7 mg/l. Lisäksi ero purkualueen yläpuoliseen veden laadun seurantapisteeseen oli sellutehtaan toiminta-aikana selvä, pitoisuuksien vaihdeltua välillä 1 2 mg/l (v ). Natriumkuormituksen vaikutus näkyi lievänä myös Tossanselällä, jossa pitoisuudet vaihtelivat vuosina välillä 1,5 3 mg/l. Vedenlaatutulosten mukaan pinnan- ja pohjanläheisen veden natriumpitoisuuksissa ei vanhan tehtaan toiminta-aikana ollut merkittäviä eroja Termusniemen pohjapadon yläpuoleisella syvänteellä eikä Tossanselällä. Pohjapadon yläpuolisen pisteen aineistossa oli ainoastaan yksittäisiä havaintoja, joissa pohjanläheisen veden natriumpitoisuus oli pinnanläheistä vettä hieman korkeampi. Pinnan- ja pohjanläheisen veden keskiarvoissa ei ollut eroja tehtaan toiminta-aikana (pinta 2,63 mg/l, pohja 2,60 mg/l, n=70, v ) eikä toiminnan päätyttyä (pinta 1,63 mg/l, pohja 1,62 mg/l, n=28, v ). Kuormitus sekoittui tulosten valossa koko vesimassaan, eikä kertymistä syvänteisiin tapahtunut. Sulfaatin ja natriumin vesistövaikutukset Biojalostamon arvioitu sulfaattikuormitus on vanhan sellutehtaan kuormitukseen verrattuna lähes kolminkertainen. Arvioitu natriumkuormitus on reilut kolminkertainen vanhan tehtaan kuormitukseen nähden. Tämän perusteella sekä sulfaatti- että natriumkuormituksen vaikutusten arvioidaan voimistuvan jonkin verran. Jätevesien purkuputki sijoittuu lähelle pohjapatoa, jolloin sulfaatti- ja natriumkuormitus sekoittuu nopeasti koko vesimassaan eikä kertymistä syvänteisiin pääse tapahtumaan. Sulfaatin ja natriumin vesistövaikutukset ovat yleisesti tarkasteltuna samankaltaisia, sillä ne aiheuttavat vesimassan suolaantumista ja suurina

193 193 Lämpövaikutukset pitoisuuksina vaikuttavat veden kerrostumiseen. Natriumin haitallisuudesta vesistössä on vain vähän tietoa, eikä sille ole asetettu ympäristölaatunormeja, kuten ei myöskään sulfaatille. Talousvedelle on natriumin osalta asetettu 200 mg/l laatusuositus. Tämän perusteella natriumpitoisuuden kohoamisella ei arvioida olevan haitallisia vaikutuksia eliöstölle. Sulfaatille monet eliöt ovat herkkiä, ja sen LC50 arvo (pitoisuus, jossa 50 % koe-eläimistä menehtyy tietyn altistusajan sisällä) vaihtelee tutkimusten mukaan eri lajeilla välillä mg/l. Kemijärvessä todetut sulfaattipitoisuudet ovat näihin verrattuna huomattavan pieniä, eikä laskennallisesti arvioitu pitoisuuden kohoaminenkaan aiheuta haittaa eliöstölle. Natrium- ja sulfaattipitoisuuden kohoamisesta ei aiheudu vesimassan kerrostumisvaikutuksia. Laskennallisen tarkastelun mukaan pitoisuusvaikutukset voivat ulottua Kemijärven alapuoliseen Kemijokeen, mutta todellisuudessa kuormitus laimentuu tehokkaasti ennen luusuaa mm. purkualueen alapuolelle valuma-alueelta laskevien vesien ansiosta. Vaikutusten pitoisuuksiin arvioidaan jäävän selvästi laskennallista tarkastelua vähäisemmiksi. Jäteveden sekoittumista purkuputken lähialueella arvioitiin YVA-vaiheessa CORMIX-mallilla ja eri suolapitoisuuksilla. Mallinnuksen perusteella jäteveden suolapitoisuudella ei arvioida juurikaan olevan vaikutusta jäteveden käyttäytymiseen purkupisteen lähialueella. Jäähdytysvesien lämpövaikutuksia arvioitiin YVA-vaiheessa 3D-mallinnuksen avulla. Pisteeseen P1 mallinnuksessa kohdistettu lämpökuormitus oli 168 MW. Lupavaiheessa arvioitu jäähdytysvesikuormitus on talviaikaan maksimissaan 125 MW, joka on (tuotettavasta tuotteesta havusellu/liukosellu riippuen) vähintään noin 25 % mallinnettua kuormitusta alhaisempi, joten vaikutukset voidaan arvioida vastaavasti 25 % pienemmiksi. Jäähdytysvesien purkupisteessä P1a jäähdytysvesi kulkeutui mallinnetun keskimääräisen kesän 2010 mukaisissa olosuhteissa päästöpisteestä itään ja etelään pääasiassa 0 2 m vesikerroksessa pinnalta lukien. Pintaveden yli yhden asteen keskimääräisen lämmönnousun alue rajoittui mallinnetuilla kuukausilla alle 400 m etäisyydelle päästöpaikasta. Syvemmissä vesikerroksissa lämmönnousu jäi alle 0,5 asteen. Kahden asteen keskimääräisen lämmönnousun alue rajoittui alle 100 m etäisyydelle purkupaikasta. Suurin lämmönnousu tapahtui kesän 2010 (keskimääräinen kesä) tiedoilla syyskuussa. Kuukausien väliset erot kulkeutumisen suunnassa olivat pieniä. Alueen, jossa päästön vaikutus näkyi lämmönnousuna, koon vaihtelu eri kuukausien välillä näytti selittyvän Kemijoesta Kemijärveen tulevan virtaaman määrällä. Pienellä virtaamalla lämmönnousun alue kasvoi, liittyen vähäisempään laimenemiseen ja vähemmän tehokkaaseen veden jäähtymiseen. Vuoden 2010 syyskuussa keskivirtaama oli esitetyistä kuukausista pienin, ja vastaavasti lämmönnousun alue suurin.

194 194 Lämpimän kesän 2006 mukaisissa olosuhteissa jäähdytysveden kulkeutuminen purkupistevaihtoehdosta P1a vastasi suunnaltaan keskimääräistä kesää Lämmönnousun alue kesäkuussa 2006 oli lähellä vuoden 2010 kesäkuuta, mutta oli heinä- ja elokuussa selvästi vuoden 2010 vastaavia kuukausia suurempi. Vuonna 2006 heinäkuun- ja elokuun keskivirtaamat Kemijoesta Kemijärveen olivat noin puolet vuoden 2010 vastaavien kuukausien virtaamasta. Yli yhden asteen keskimääräinen lämmönnousu rajoittui esitetyillä kuukausilla alle 500 m etäisyydelle päästöpaikasta. Kahden asteen keskimääräisen lämmönnousu alue rajoittui alle 150 m etäisyydelle purkupaikasta. Syvemmissä kerroksissa lämmönnousu jäi vuoden 2006 tiedoilla alle 0,65 asteen. Suurin lämmönnousu tapahtui elokuussa. Lasketuissa vakiotuulitilanteissa lämpöpäästö ohjautui kuormituspisteestä P1a pääasiassa läpivirtaaman määräämään suuntaan tuulen ollessa kohtalaisen heikko, jolloin se pääasiassa siirsi lämmönnousun aluetta tuulen suuntaan, ja aiheutti syvyyssuuntaisen sekoittumisen suurenemista. Lounaistuulilla lämmin vesi kulkeutui järven itärannalle ja sitä kautta virtauksen mukana pohjapadon suuntaan. Luoteistuulella tuuli ja virtaus työnsivät vettä samaan suuntaan, jolloin pintavirtaus nopeutui ja lämpöpäästön aiheuttama lämmönnousun alue kapeni. Tyynellä säällä lämpöpäästö levisi lähtöpisteessä laajemmalle kuin tuulen kanssa lasketuissa vakiotilanteissa. Syvyyssuuntainen sekoittuminen jäi tyynellä säällä pienemmäksi kuin keskimääräisellä tuulella. Alle 1 km etäisyydellä jäähdytysvesien purkupisteestä P1a sijaitsevilla aikasarjatulostus-pisteillä lämmönnousun keskiarvot olivat pisteelle P11 vuosina 2006 ja ,40 C ja 0,32 C, ja pisteelle 7A vastaavasti 0,17 C ja 0,07 C. Yksittäisen päivän keskimääräinen lämmönnousu oli pisteessä P11 vuonna 2006 enimmillään noin 1 C (2,5 x keskiarvo), ja pisteessä 7A enimmillään noin 0,77 C (2,4 x keskiarvo). Lämmönnousu vaihtelut riippuivat pisteessä 7A tuulen suunnasta, pisteessä P11 vaihteluun vaikuttivat tuulen suunnan lisäksi järveen tulevan virtaaman suuruus. Jäähdytysvesien vaikutukset olivat selvimpiä purkupisteiden kohdalla, mutta vähenivät nopeasti alle 1 C. Lämpimänä kesänä jäähdytysveden vaikutusalue voi olla laajempi ja/tai vaikutukset voimakkaampia kuin viileämpänä/keskimääräisenä kesänä, jolloin lämpökuorma haihtuu tehokkaammin ilmaan. Mallinnuksen perusteella lämpökuormituksen vaikutukset Kemijärven veden lämpötiloihin arvioidaan jäävän kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna kesäaikana vähäisiksi. Seitakorvan alapuolisen Kemijoen veden lämpötiloihin jäähdytysvesillä ei mallinnuksen tulosten perusteella arvioida olevan vaikutusta.

195 195 Alla olevassa kuvassa esitetään lämpöpäästön leviäminen purkupaikkavaihtoehdossa P1a keskimääräisenä kesänä 2010: Lupavaiheessa arvioitu jäähdytysvesikuormitus on talviaikaan vähintään noin 25 % YVA-vaiheessa mallinnettua kuormitusta pienempi, joten vaikutukset voidaan arvioida vastaavasti 25 % pienemmiksi. Seuraavassa kuvassa on esitetty lämpöpäästön leviäminen purkupaikkavaihtoehdossa P1a pienivirtaamaisena ja lämpimänä kesänä 2006:

196 196 Jäätilanne Lämpöpäästölle tehdyn 3D-mallinnuksen perusteella talviaikainen lämpöpäästö vaikuttaa jäätilanteeseen siten, että lämpöpäästön kohdalle tai sen alapuolelle virtaussuunnassa katsottuna muodostuu jäätön alue. Jäätön alue jatkuu, kunnes pintavesi on jäähtynyt lähelle nollaa eikä veden lämpö enää riitä pitämään pintakerrosta sulana. Vesi on tiheintä neljän asteen lämpöisenä, joten lämpöpäästön tapauksessa sopivasti jäähtynyt vesi pyrkii tiheämpänä sukeltamaan vähemmän tiheän kylmän pintaveden alle. Syvemmällä oleva vesi ei jäähdy kuten pintavesi, vaan lämpö voi kulkeutua virtauksen mukana pitkiäkin matkoja, ja nousta virtauksen painamana pintaan jossakin alempana, jolloin kyseiseen kohtaan muodostuu sula. Joessa ja jokimaisilla alueilla jääkerroksen alla voi kulkeutua jäähilettä (suppoa), jota muodostuu voimakkaasti virtaavien avoimien vesialueiden, kuten koskien kohdalla. Jäähile kylmentää pintakerroksen vettä nopeasti ja pienentää siten lämpöpäästön vaikutuksia. Pisteen P1 kohdalla oleva lämpöpäästö aiheutti mallinnuksen perusteella useita sulapaikkoja alavirran puolelle, ja suurensi myös pohjapadon kohdalla oleva sulaa. Lupavaiheessa arvioitu jäähdytysvesikuormitus on talviaikaan vähintään noin 25 % YVA-vaiheessa mallinnettua kuormitusta pienempi, joten vaikutukset voidaan arvioida vastaavasti 25 % pienemmiksi.

197 197 Mallinnetussa talven ( keskimääräinen talvi ) joulukuun tilanteessa jääpeitteessä oli sula päästöpaikkavaihtoehdon P1 kohdalla ja pohjapadon sulakohta oli jonkin suurempi kuin ilman lämpöpäästöä. Lämmennyt vesi ohjautui pinnan lähellä ja keskikerroksessa itään Isokylän suuntaan, ja syvemmällä kaakkoon syvempää uomaa seuraten. Myös helmikuun lopun 2012 tilanteessa virtaus ohjautui vanhaa jokiuomaa pitkin kaakkoon. Alavirran puolelle kauemmas päästöpisteestä muodostui sulapaikkoja, joista suurin syntyi mallituloksissa Lantingin kohdalle. Jään alla veden lämpötila oli noin 0,5 C aina Lantingin tasolle asti, ja yli 0,2 C aina Termusniemen pohjoispuolelle asti. Pohjan läheisen vesikerroksen lämpötila oli koholla yli 1 C Lantingin tasolle asti. Talven ( pienivirtaamainen ja lämmin talvi ) joulukuussa jää oli ohentunut päästöpaikkavaihtoehdon P1a kohdalla ja matalilla alueilla lämpöpäästön virtaamareitillä. Joulukuun tilanteeseen verrattuna virtaama oli pienempi ja sää kylmempi. Lämpötilan osalta pienempi virtaama saa aikaan korkeamman lämpötilan nousun, mutta samalla myös sekoittuminen vähenee: lopputuloksena jääpeitteen ohentuminen oli yleisesti pienempää kuin 2011 joulukuussa, mutta lämpötilan nousu pohjan läheisessä vesikerroksessa suurempaa kuin Pohjapadolle kulkeutuva vesi oli jonkin verran lämpimämpää kuin joulukuussa Helmikuun 2014 lopussa jäätilanne ja lämpöpäästön vaikutukset vastasivat pitkälti vuoden 2012 tilannetta. Sulapaikat olivat vastaavissa kohdissa ja jääpeitteen paksuus lähellä 2012 tuloksia. Päästöpaikan P1a kohdalla olevan jäättömän alueen koko oli kuitenkin 35 % suurempi kuin vuoden 2012 tapauksessa, mikä selittyy pienemmällä jokivirtaamalla. Veden lämpötilan nousu jään alla oli jonkin verran pienempää kuin vuoden 2012 laskennassa. Jäävaikutukset jäivät molempina vuosina joulukuussa vähäisiksi verrattuna tilanteeseen, jossa lämpöpäästöä ei ole, mutta helmi-maaliskuun vaihteessa vaikutukset olivat voimakkaampia. Alla olevassa kuvassa on esitetty jäätilanne ilman lämpöpäästöä (ylemmät kuvat) ja jään oheneminen (alemmat kuvat) purkupaikkavaihtoehdossa P1 verrattuna tilanteeseen, jossa lämpöpäästöä ei ole. Vasemmalla tilanne ja oikealla tilanne (keskimääräinen talvi). Lupavaiheessa arvioitu jäähdytysvesikuormitus on talviaikaan vähintään noin 25 % YVA-vaiheessa mallinnettua kuormitusta pienempi, joten vaikutukset voidaan arvioida vastaavasti 25 % pienemmiksi:

198 198 Seuraavassa kuvassa on esitetty jäätilanne (ylemmät kuvat) ja jään oheneminen (alemmat kuvat) purkupaikkavaihtoehdossa P1 verrattuna tilanteeseen, jossa lämpöpäästöä ei ole. Vasemmalla tilanne ja oikealla tilanne (pienivirtaamainen ja lämmin talvi):

199 199 Seuraavassa kuvassa on mallinnettu veden lämpötilat maksimaalisella tuotannolla syntyvällä lämpöpäästöllä purkupaikkavaihtoehdolla P1a helmikuun lopun 2012 (keskimääräinen talvi) tilanteessa. Kuvat vasemmalta oikealle: syvyys 1 2 m, 2 3 m, alimmainen kuva syvyys 2 3 m. Lupavaiheessa arvioitu jäähdytysvesikuormitus on talviaikaan vähintään noin 25 % YVA-vaiheessa mallinnettua kuormitusta pienempi, joten vaikutukset voidaan arvioida vastaavasti 25 % pienemmiksi:

200 200 Lämpöpäästön vaikutukset jäätilanteeseen ovat alkutalvesta vähäisiä, mutta niiden arvioidaan mallinnuksen perusteella korostuvan lopputalvea kohti. Vaikka mallinnuksen perusteella lämpöpäästön vaikutukset jäävät vähäisiksi alkutalvesta, voi päästöllä olla jäätymistä hidastava vaikutus purkupisteen lähialueella, sekä kohdissa, joissa lämpöpäästö kohoaa pintaan. Mallinnuksen perusteella jäähdytysvesien purkupaikan P1 tapauksessa merkittävä vaikutus jäätilanteeseen syntyisi todennäköisesti Lantingin saaren ympäristössä, Kallaanvaaran edustan suunnassa sekä Termusniemen pohjapadon kohdalla. Lämpöpäästön talviaikaisten vaikutusten ei arvioida ulottuvan Kemijärven alapuoliseen Kemijokeen.

201 201 Sedimentti Hankkeen yhteydessä Kemijärven pääuoman alueelta oli tarkoitus ottaa sedimenttinäyteitä alla olevassa kuvassa esitetyn suunnitelman mukaisesti: Veden oton vaikutukset Sedimenttinäyte saatiin otettua ainoastaan kahdelta alueelta ennakkoon suunnitellun pisteen läheisyydestä, joista toinen sijoittui hieman Termusniemen pohjapadon yläpuolelle ja toinen Patojärven alueelle. Muiden suunniteltujen näytteenottopisteiden lähialueilla sedimenttiä ei löytynyt. Voimakkaan virtauksen vuoksi sedimenttiä ei pääse kertymään järven pohjaan. Jäähdytysvesien purkupaikka on Kemijärven pääuomassa, järven keskiosassa. Näin ollen hakija arvioi, ettei jäähdytysveden purku tule aiheuttamaan järven pohjasta irtoavien aineiden päästöjä mainittavissa määrin. Jätevesien kiintoaineen ja haitallisten aineiden kertyminen sedimenttiin arvioidaan vähäiseksi. Jätevesien sisältämät metallipitoisuudet ovat pieniä. AOX-yhdisteet ovat pääosin suurimolekyylisiä yhdisteitä ja niiden kertyminen eliöstöön on vähäistä. Vesi otetaan Patojärven alueelta ja puretaan rautatiesillan alapuoliselle vesialueelle. Tilalle virtaa korvaavaa vettä eikä veden otolla arvioida olevan vaikutusta veden korkeuteen tai virtaamaan. Veden otto vaikuttaa virtauksiin paikallisesti ottopaikan välittömässä läheisyydessä. Vedenottorakenteiden suunnittelulla voidaan alentaa virtausnopeutta imuputken suulla siten, että tehtaalle ajautuu mahdollisimman vähän kalaa. Kalojen joutumista vedenkäsittelylaitokselle voidaan ehkäistä rakentamalla ottoputken päähän sihti tai välppä.

202 202 Epävarmuustarkastelu Vedenoton vaikutukset kalastoon arvioidaan vähäisiksi. Laskennallisten menetelmien käyttö tuo aina mukanaan käytetystä menetelmästä riippuvaa virhettä. Lisäksi on huomioitava, että matemaattinen mallintaminen ei koskaan kuvaa täydellisesti todellisuutta, koska luonnonympäristössä on niin paljon vaikuttavia asioita, joita ei voida täysimääräisesti huomioida. Epävarmuutta syntyy myös siitä, että mallinnukset tehdään tiettynä historiaan ajoittuvana ajankohtana kyseisen ajankohdan sää- ja ympäristötietoja käyttäen. Säätilanne ei välttämättä toistu täysin samanlaisena enää koskaan. Mallinnuksessa keskeinen tavoite onkin ottaa huomioon tärkeimmät ja eniten lopputuloksiin vaikuttavat asiat. Mallilaskennassa virtaaman vaihtelu on otettu huomioon laskemalla keskimääräisen vuoden lisäksi vähävirtaamainen vuosi. Virtaaman hidastuessa ja viipymän kasvaessa vedessä tapahtuvien fysikaalisten ja biologisten prosessien osuus nousee suhteellisesti suuremmaksi kuin tilanteessa, jossa virtaama on suuri. Talvella vesimäärä, johon jätevesipäästö sekoittuu, on selvästi kesää pienempi johtuen veden pinnan laskusta säännöstelyn takia ja tuulen sekoittavan vaikutuksen puuttumisesta, joten pitoisuuden nousu on kesää merkittävämpi. Mallilaskelmissa käytetyn laskentaparametrin (lasketumisnopeus) vaikutuksista tehtiin herkkyystarkastelu. Verrattiin tuloksia laskelmista, jossa eri päästöparametreille käytettiin arvioituja laskeutumisnopeuksia ja laskelmista, jossa hajoamisnopeusparametrin arvo oli nolla. Pitoisuuksia verrattiin järven luusuassa, missä kyseisen laskentaparametrin vaikutus on suurin. Tarkastelun perusteella laskeutumisnopeudella oli melko vähäinen vaikutus tuloksiin. Lämpöpäästön vaikutus jäätilanteeseen talvella on tässä esitetyistä arvioista herkin laskentaparametrien muutokselle. Jäätilanteen laskentaan vaikuttavat sekä mallihilan tarkkuus, laskentaparametrit, syvyystiedot, sekä mahdollisesti ylävirralta kulkeutuva suppo. Jäähdytysvesimallin laskeman sulan alueen pinta-ala voi olla yliarvio, sillä hilakopin koko on liian suuri ilmiön mittakaavaan nähden. Epätarkkuutta aiheuttaa myös mm. puutteelliset tiedot syvyyksistä ja pohjanmuodoista. Käytetyn mallinnusmenetelmän epävarmuustekijöitä on käsitelty tarkemmin mallinnusraportissa. Veden laatu- ja biologisen aineiston pohjana olevien maastotutkimusten osalta on huomattava, että kartoituksista saadut tulokset edustavat aina otosta tarkasteltavasta ilmiöstä luonnossa. Siten niiden yleistämiseen koskemaan laajempaa aluetta liittyy aina tiettyä epävarmuutta, jonka määrään ja laatuun vaikuttaa esim. arvioitavan alueen laajuus. On myös huomioitava, että vaikutusten arvottamisessa ei ole olemassa yksiselitteisiä kriteerejä, vaan vaikutusten arviointi on objektiivista asiantuntijaarviointia. Lisäksi ihmisten näkemykset voivat poiketa toisistaan huomattavastikin.

203 203 Vaikutukset vesistön käyttöön Vesistön virkistyskäyttömuotoja ovat mm. virkistyskalastus, veneily, uiminen, saunominen, saunaveden otto, rannalla oleilu, maisema ym. Rantojen rehevöitymiselle voi olla vaikutuksia virkistyskäyttöön. Jätevesien vaikutukset, mm. mahdolliset rehevöittävät vaikutukset, arvioidaan purkukohdan lähialuetta lukuun ottamatta vähäiseksi. Pienivirtaamaisena ja lämpimänä kesänä, kun pitoisuusvaikutukset ovat voimakkaimmillaan, jätevesien selkeimpänä vaikutusalueena voidaan pitää jätevesien purkupaikalta alavirtaan, noin 1,5 km etäisyydelle ulottuvaa aluetta purkualueen ympärillä. Tällä alueella voi esiintyä havaittavia ja pitkäkestoisia rehevyystason muutoksia (kuten levähaitat, pintojen limoittuminen, vesikasvillisuuden runsastuminen) verrattuna tilanteeseen, jossa kuormitusta ei ole. Samoin kuivana ja vähävirtaamaisena kesänä kohtalaisen vaikutuksen alueena voidaan pitää purkupaikalta alavirtaan, noin 3,5 km etäisyydelle purkualueen ympärillä, Kelloniemen ja Kosteensaaren ympäristöön ulottuvaa aluetta. Tällä alueella voi esiintyä ajoittain havaittavia vaikutuksia rehevyyteen (ajoittaiset levähaitat, limoittuminen). Yllä kuvatussa tilanteessa levän esiintyminen ja kasvillisuuden runsastuminen voi haitata Kalkonniemen uimarannan käyttöä ja muuta rantojen käyttöä Kalkonniemen alueella, Revässaaren pohjoisella ranta-alueella ja Termusniemen koillisosan ranta-alueella. Ajoittain ja etenkin kuivana ja lämpimänä kesänä havaittavia rehevöitymiseen liittyviä haittoja voi esiintyä myös Kelloniemen ja Kosteensaaren alueella ja Termusniemen itärannalla. Normaalina kesänä selvimpien vaikutusten alueet ovat pienempiä. Jäähdytysvesillä ei arvioida olevan mainittavaa vaikutusta järven virkistyskäyttöön avovesiaikana. Jäähdytysvesien lämpökuormalla on vaikutusta jääolosuhteisiin ja jäällä liikkumiseen. Vaikutuksia arvioidaan aiheutuvan purkupisteen ja Termusniemen pohjapadon alapuolen välisellä alueella, jossa jää heikkenee ja sulia alueita muodostuu paikoitellen. Mallinnuksen perusteella jäähdytysvesien suurimmat vaikutukset jäätilanteeseen aiheutuisivat todennäköisesti Lantingin saaren ympäristössä, Kallaanvaaran edustan suunnassa sekä Termusniemen pohjapadon kohdalla, jossa on myös nykytilanteessa sulaa aluetta. Vaikutukset jäätilanteeseen voimistuvat lopputalvea kohti.

204 204 Ohenevan jään alue ja alue, jossa voi esiintyä sula-alueita on esitetty alla olevassa kuvassa: Jäähdytysvesistä aiheutuisi todennäköisesti jäätä heikentäviä vaikutuksia alueilla, joilla nykyisin mm. moottorikelkkaillaan. Jäävaikutuksia tullaan tarkkailemaan biojalostamon toimesta mahdollisten sula-alueiden merkitsemiseksi. Ohentuneen jään alueista tiedotetaan sekä rannalla- että jäällä liikkuville. Vaara-alueet erotetaan aitaamalla. Kokonaisuutena hankkeen vaikutus kalastukseen arvioidaan vähäiseksi. Vesistörakentamisen vaikutukset Vesistössä märkätyönä ruopattavat kuutiomäärät ovat suhteellisen pieniä. Ruoppaustyöt aiheuttavat väliaikaista kiintoainepitoisuuden nousua ruoppaustöiden aikana ainakin ruoppausalueen välittömässä läheisyydessä. Suuret virtaamat kuitenkin laimentavat ruoppauksesta irtoavaa kiintoainetta tehokkaasti. Yleisesti ottaen ruoppausten yhteydessä sedimentistä mahdollisesti irtoavat ravinteet saattavat aiheuttaa vesistön rehevöitymistä. Myös, mikäli ruopattavassa vesistössä olisi runsaasti ravinteikasta pohjaliejua ja orgaanista ainesta, saattaisivat pohjan ja alusveden happiolosuhteet heiketä ja rehevöitymisvaikutukset lisääntyä. Rakennettavilla kohteilla sedimentin määrä on arvion ja pohjatutkimusten mukaan pääosin vähäinen, säännöstely ja suuret virtaamat ovat kuluttaneet pohjan aineksia. Ravinteet ovat myös suurimmaksi osaksi sitoutuneena kiintoainekseen, jolloin rehevöitymistä lisäävän vapaan fosfaattifosforin kohoaminen jää vähäiseksi. Ruoppausmassat läjitetään pääosin padottavalle läjitysalueelle, joten siltä osin vesistöön läjittämiseen liittyviä vaikutuksia ei synny.

205 205 Vesistön tilan luokittelu perustuu useamman vuoden seurantatuloksiin. Muutaman kuukauden aikana tapahtuvien vesistörakentamistöiden ei arvioida vaikuttavan vesistön tilaan pysyvästi eikä merkittävissä määrin ruoppaustöiden välitöntä lähialuetta lukuun ottamatta myöskään ruoppausten aikana eikä estävän vesienhoidon tilatavoitteiden saavuttamista Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen Jätevesien mahdolliset vaikutukset liittyvät ravinnekuormitukseen, jolloin vesistön perustuotanto lisääntyy ja hapenkulutus kasvaa. Jäähdytysvesien purkamisesta aiheutuva lämpötilan nousu nopeuttaa biologisia toimintoja, jolloin hajotustoiminta kiihtyy ja hapenkulutus lisääntyy. Veden lämpötilan nousu vaikuttaa suoraan kalastoon, kalojen käyttäytymiseen, kasvuun ja ravintoon. Jätevesikuormituksen vaikutukset kalastoon Ravinnekuormituksesta aiheutuva rehevöittävä vaikutus voi muuttaa lajiston runsaussuhteita kalaston kannalta epäedulliseen suuntaan ja lisätä myös kalaston biomassaa. Tyypillisesti rehevöityminen lisää särkikalojen määrää, mutta voi myös lisätä tavoitelluista saalislajeista esim. kuhan määrää. Laskennallisen tarkastelun mukaan rehevöittävät vaikutukset ovat mahdollisia lähinnä alivirtaamatilanteessa ja korostuvan lämpimällä ja tyynellä säällä. Keski- ja ylivirtaama-aikoina ravinnepitoisuuksien kohoaminen on arvioitu vähäisiksi. Happea kuluttavan kuormituksen osalta vaikutukset arvioidaan vähäisiksi myös alivirtaama aikoina, eikä kuormituksella ole suoraa vaikutusta purkupaikkojen happipitoisuuksiin. Jätevesien ravinnekuormitus on arvioitu saman suuruiseksi tai pienemmäksi kuin vuonna 2008 toimintansa lopettaneella Stora Enso Oyj:n sellutehtaalla vuosina keskimäärin. Mallinnuksen perusteella ravinnepitoisuuksien kohoaminen arvioitiin rajoittuvan purkupistevaihtoehtojen lähialueille ja kuormituksen laimentuvan nopeasti etäämmälle siirryttäessä. Vuonna 2007, vanhan Stora Enson sellutehtaan vielä toimiessa, verkkokoekalastusten perusteella tehdyssä biologisessa luokittelussa Kemijärven ekologinen tila arvioitiin hyväksi. Hankkeen ravinnekuormituksen ja happea kuluttavan kuormituksen vaikutukset kalastoon arvioidaan vähäisiksi. Kiintoainekuormituksen vaikutukset purkuvesistön kiintoainepitoisuuksiin ovat vesistövaikutusten arvioinnin perusteella vähäisiä eikä merkittävää kertymistä arvioida tapahtuvan. Myöskään kalastoon ei arvioida aiheutuvan merkittäviä vaikutuksia. Laskennallisen tarkastelun perusteella arvioitu jätevesien sulfaattikuormituksesta aiheutuva pitoisuuden kohoaminen ei aiheuta haittaa eliöstölle eikä kalastolle. Metallikuormituksesta aiheutuvien pitoisuuksien arvioidaan laskevan alle ympäristölaatunormien hyvin lähellä (kymmenien metrien, max. noin

206 m etäisyydellä) purkuputken päätä, joten vaikutukset Kemijärven vedenlaatuun ovat hyvin vähäiset eikä metallikuormituksella arvioida olevan vaikutusta alueen kalastoon tai kalaston käyttökelpoisuuteen. On arvioitu, että vanhojen sellutehtaiden jätevesipäästöjen sisältämillä orgaanisilla klooriyhdisteillä tai puun uuteaineilla on ollut yhteyttä mm. havaittuihin kalojen lisääntymishäiriöihin. Jätevesien sisältämän AOX:n että uuteaineiden koostumus riippuu monesta tekijästä ja uuden tehtaan jätevesissä näiden päästöjen laatu on erilainen verrattuna vanhoihin tehtaisiin. Tutkimusten perusteella on esitetty näkemyksiä, että modernin sellutehtaan jätevesillä, jotka käsitellään tehokkaassa aktiivilieteprosessissa, ei olisi vaikutuksia kalastoon. Kemijärven päähaaralla steriilien mateiden osuus oli vuonna 2015 lähes puolet, vaikka Stora Enso Oyj:n sellutehdas lopetti toimintansa jo vuonna Tulokset viittaavat siihen, että mateen lisääntymiskyky heikkenee Termusniemen yläpuolelta kohti Tossanselkää. Velvoitetarkkailun kalastustiedustelussa arvioidut madesaaliit ovat vuosina jonkin verran laskeneet, vaikka kalastajamäärissä ei ole tapahtunut vastaavana aikana muutoksia. Kemijärven säännöstelyalueen madesaaliista saatiin vuonna 2013 suurin osa Kemijärven rautatiesillan yläpuoliselta osa-alueelta ja vain hyvin pieni osuus Tossanselältä. Mateen lisääntymishäiriöt ovat hyvin todennäköisesti vaikuttaneet Kemijärven rautatiesillan alapuolisen vesialueen madesaaliisiin. Mateen lisääntymishäiriöitä on todettu myös Tornion edustalla ja Perämeren pohjoisosissa jo 1970-luvulta lähtien. Lisääntymishäiriöiden arvioidaan olevan yhteydessä sellutehtaiden tai sellu- ja paperitehtaiden vaikutuksiin. On arvioitu, että jätevesissä on puusta peräisin olevia kasvissteroleja, jotka vaikuttavat naissukuhormonin tavoin. Sukurauhasten kehityshäiriöitä aiheuttavia kemiallisia yhdisteitä ei ole kuitenkaan voitu vielä nimetä ja hankkeen mahdollisia vaikutuksia mateiden lisääntymishäiriöihin on hankalaa, ellei jopa mahdoton arvioida. On mahdollista, että jätevesikuormitus lisää mateiden lisääntymishäiriöitä ja tarkempia vaikutuksia on syytä seurata esim. velvoitetarkkailulla. Orgaanisten halogeeniyhdisteiden määrästä kertovat EOX-pitoisuudet haukien lihaksessa olivat vuoden 2009 tutkimuksissa pienentyneet vuosiin 1998 ja 2001 verrattuna. Uuden biojalostamon orgaanisten halogeeniyhdisteiden (AOX) kuormituksen on arvioitu olevan hieman Stora Enson vanhan sellutehtaan päästöjä suurempaa ja on mahdollista, että myös kalojen EOX-pitoisuudet tulevat nousemaan nykytasosta. Haitallisten aineiden pitoisuuksia jätevesien vaikutusalueen kaloissa tullaan selvittämään tarkemmin ennen laitoksen käynnistymistä ja pitoisuuksia tullaan tarkkailemaan tarpeen mukaan laitoksen toimintavaiheessa. Kaloissa esiintyviä haju- ja makuhaittoja on kartoitettu kalastajilta velvoitetarkkailun kalastustiedustelun yhteydessä sekä erillisin haastatelluin ja

207 207 näytekaloista tehtävin aistinvaraisin arvioin. Vielä 1980-luvulla kaloissa todettiin melko runsaasti haju- ja makuhaittoja, jotka yhdistettiin selluntuotantoon. Silloisen jätevesien purkupisteen läheisyydestä pyydetyt näytekalat luokiteltiin poikkeuksetta ihmisravinnoksi kelpaamattomiksi. Tuotantoprosessissa tapahtuneiden muutosten myötä haitat vähenivät, eikä makuhaittoja enää 1990-luvun lopussa todettu kuin satunnaisesti. Kalastustiedustelussa kalastajia on pyydetty arvioimaan kalastusta haittaavia tekijöitä ja haitan suuruutta. Saaliskaloissa esiintyviä haju- tai makuhaittoja ei ole enää 2000-luvulla todettu ja kalastusta haittaavat tekijät liittyvät vedenpinnan säännöstelyyn, vähempiarvoisten kalalajien esiintymiseen ja pyydysten rikkoutumiseen. Hankkeen ei arvioida aiheuttavan saaliskaloissa haju- tai makuhaittoja. Lämpökuormituksen vaikutukset kalastoon Lämpökuormitus voi vaikuttaa suoraan kalastoon, kalojen käyttäytymiseen, kasvuun ja ravintoon. Lämpötilan nousu lisää kalojen aineenvaihduntaa, hapentarvetta ja hengitystiheyttä. Kalat pyrkivät välttämään optimitasosta poikkeavia lämpötiloja ja nopeita lämpötilan muutoksia. Aikuiset kalat ja isommat poikaset voivat vältellä haitallisen korkeita lämpötiloja. Ahvenen ja kuhan on arvioitu jopa hyötyvän vesien lämpenemisestä. Sen sijaan mätimunat ja vastakuoriutuneet poikaset ovat alttiimpia lämpökuormituksen vaikutuksille. Hankkeen lämpökuormituksen suurimmat vaikutukset kohdistuvat kalojen herkimpiin kehitysvaiheisiin eli mätivaiheeseen ja vastakuoriutuneisiin poikasiin. Mallinnuksen perusteella jäähdytysvesien laimeneminen on purkuvesistön voimakkaan virtauksen ja lyhyen viipymän ansiosta tehokasta. Lämpökuormituksen vaikutukset Kemijärven veden lämpötiloihin arvioidaan jäävän kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna kesäaikana (kesä-heinäkuu) vähäisiksi. Yli kahden metrin syvyysvyöhykkeen lämpötilan nousu arvioitiin mallinnuksessa purkupisteen P1 läheisyydessä jäävän keskimääräisenä kesänä (v. 2010) alle 0,5 asteen ja lämpimänä kesänä (v. 2006) alle 0,65 asteen. Talviajan lämpökuormituksen mallinnuksessa Kemijärven veden lämpötilaksi on asetettu pohjalle 0,06 C ja pinnalle lähelle 0 C. Mallinnukset tehtiin talvelle , jolloin virtaamat olivat keskimääräistä suurempia ja talvelle , jolloin virtaukset olivat keskimääräistä pienempiä. Lämpötilakuormituksen vaikutuksia on mallinnuksessa kuvattu joulukuun puolivälissä, jolloin vedenkorkeus on vielä kesätasolla ja seuraavan vuoden maaliskuun alussa, jolloin vedenkorkeus on Termusniemen pohjapadon tasalla. Vedenkorkeusero näiden ajankohtien välillä on noin 2,5 m, jolloin joulukuun tilanteen 5 6 m syvyysvyöhyke kuvaa suunnilleen samaa vertikaalivyöhykettä kuin seuraavan vuoden maaliskuun 3 4 m syvyysvyöhyke. Vastaavasti joulukuun tilanteen 3 4 m syvyysvyöhyke kuvaa suunnilleen seuraavan vuoden maaliskuun 1,2 m syvyyttä.

208 208 Kemijärvi on Suomen pohjoisin alue, missä kuha lisääntyy luontaisesti. Kutu ajoittuu kesä heinäkuun vaihteeseen, jolloin veden lämpötila on kohonnut noin 10 C:seen. Kuhan mädin haudonta-aika riippuu suurimmaksi osaksi veden lämpötilasta. Kudusta kuoriutumiseen tarvittava päiväasteiden (hautomisajan pituus x vuorokausilämpötilojen keskiarvo) määrä riippuu veden lämpötilasta ja se vaihtelee lajeittain. Kuhan viljelykokeissa mädin kuoriutumisen alkamiseen tarvittava haudonta-ajan on arvioitu vähentyvän noin 27 tuntia, kun lämpötila nousee 13 C:sta yhden asteen verran. Tunnetuimmat kuhan kutualueet sijaitsevat Luuksinsalmen- ja Lehtosalmen alueilla, minne lämpökuormituksella kuhan kutuaikaan (kesä heinäkuussa) ei ole vaikutusta. Mallinnuksessa arvioidut lämpötilojen nousut ovat kummankin purkupisteen läheisyydessä veden luontaiseen lämpötilavaihteluun verrattuna pieniä ja lämpökuormituksen vaikutukset kevätkutuisten kalalajien kantoihin arvioidaan madetta lukuun ottamatta vähäisiksi. Made kutee talvella (tammi maaliskuussa) ja alkionkehitys pohjan tuntumassa olevien mätimunien sisällä kestää 2 4 kuukautta. Mateen alkiokehitys on herkkä lämpötilan vaihtelulle. Alkioiden kuolleisuus lisääntyy lämpötilan noustessa edes muutamia asteita. Mateella mädin keskimääräinen kehitysaste on noin 120 päiväastetta. Syyskutuisilla kalalajeilla (siika, muikku, taimen) mäti kehittyy vielä madetta pidempään ja on siten alttiimpi haitalliselle lämpökuormitukselle. Taimenen mäti vaatii kehittyäkseen enemmän päiväasteita ( ) kuin muikulla ja siialla ( ). Taimenet ja vaellussiika kutevat Kemijärven järvialtaaseen laskeviin jokiin, eikä hankkeella arvioida olevan vaikutuksia niiden lisääntymiseen tai kalakantoihin. Velvoitetarkkailun perusteella Kemijärven siikasaalis koostuu osittain istutuksista. Vuodesta 2007 alkaen suurin osa istutuksista on tehty vaellussiialla ja vuoden 2015 saalinäytteiden perusteella eri siikamuotojen saalissuhde kuvaa hyvin tehtyjen vaellus- ja planktonsiikojen istutusmääriä. Koska siika on ainakin osittain istutuksista peräisin, voidaan sen lisääntymiseen kohdistuvat vaikutukset arvioida muikkua vähäisemmiksi. Yleensä muikku suosii kutualueena ulappa-alueiden reunoilla olevien syvänteiden rinteitä. Muikulla on Kemijärvellä tehtyjen tutkimusten mukaan varsin laajat lisääntymisalueet ja kutu tapahtuu hyvin laajalle syvyysjakaumalle. Laajasta kudun syvyysjakaumasta johtuen saattavat saman järven muikut kuoriutua eri aikaan eri syvyysvyöhykkeillä, jos keskimääräinen lämpötila on eri syvyysvyöhykkeillä erilainen. Mädin kuolleisuuteen vaikuttavat pohjan ja sen läheisen vesikerroksen fysikaaliskemialliset ominaisuudet (happipitoisuus, sedimentaatio, lämpötila) sekä predaatio eli mätiä syövien kalojen ja pohjaeläinten saalistus. Kemijärven vedenpinnan säännöstelyn on todettu vaikuttavan negatiivisesti muikun ja siian mädin selviytymiseen. Säännöstely vaikuttaa Kemijärven lämpötilaolosuhteisiin kevättalvella, kun jäät alkavat lähteä ja vesi nousta. Vesi nousee keväällä hyvin nopeasti ja viileät tulvavedet ja talven aikana routaantunut pohja estävät rantaveden lämpötilan nopean nousun, joka on tyypillistä luonnontilaisilla järvillä. Myös vesistön läpivirtausluonne edesauttaa rannan ja ulapan vesien sekoittumista rantavesiä viilentäen.

209 209 Talviaikaisesta (joulu huhtikuu) lämpökuormituksesta johtuen mädin kehitys voi nopeutua ja osa poikasista saattaa kuoriutua liian aikaisin, eikä vesistöön ole vielä ehtinyt kehittyä poikasten ravinnoksi riittävästi eläinplanktonia. Kuoriutumisen jälkeen muikun ja siian poikaset pystyvät elämään ruskuaispussinsa sisältämän ravinnon turvin 6 22 vuorokautta veden lämpötilasta riippuen. Poikastutkimuksissa muikunpoikasten arvioitiin kuoriutuneen touko kesäkuun vaihteessa. Kemijärvellä tehdyissä tutkimuksissa on arvioitu, että laskeutuva jää sekä pohjan jäätyminen tuhoavat syyskutuisten kalojen mädin 3 4 metriä matalimmilla alueilla. Syksyllä jäättömän ja korkean veden aikaan ko. alueet ovat vähintään 4 5 metrin syvyydessä ja mahdolliset ympäristömuutokset, jotka kohdistuvat tämä syvempään vesikerrokseen ovat syyskutuisten kalojen lisääntymisen suhteen olennaisia. Lämpökuormituksen vaikutus on päiväasteilla mitattuna arviolta noin 90 päiväastetta (0,5 x 180 vrk), jos lämpövaikutuksen arvioidaan olevan syyskutuisten kalojen kutusyvyydessä noin 0,5 C ja mädin haudontaaika on 6 kk. Normaalitilanteeseen verrattuna 1 C:n lämmön lisäyksellä vaikutus on kaksinkertainen eli 180 päiväastetta. Kevätkutuisella mateella haudonta-aika on lyhyempi, keskimäärin noin 100 päivää ja 0,5 C:n lämmönnousun vaikutus noin 50 päiväastetta. Muikku muodosti koko Kemijärven säännöstelyvälin vuoden 2013 saaliista noin neljäsosan. Ainoastaan hauki oli muikkua runsaampi laji, noin kolmanneksen osuudella kokonaissaaliista. Vuoden 2013 muikkusaaliista puolet ( kg) saatiin osa-alueelta nro 4, muiden osa-alueiden saaliin vaihdellessa kg välillä. Madesaalis oli vuonna 2013 n kg, joka saatiin lähes yksinomaan Kemijärven rautatiesillan pohjoispuoleiselta alueelta. Mateen osuus kokonaissaaliista oli vain n. 3 %. Vuoden 2013 kuhasaalis oli n kg (5 %) ja siikasaalis alle kg (2 %). Purkupisteellä P1a talviaikainen (joulu huhtikuu) lämpötilan nousu on virtaamatilanteesta riippumatta syyskutuisten kalojen ja mateen kutusyvyyksissä 0,2 2 C ja on mahdollista, että lämpökuormitus olennaisesti heikentää mädin ja poikasvaiheen selviytymistä ja siten lisääntymistä. Vuonna 1980 tehtyjen haastattelujen perusteella Kemijärven rautatiesillan ja Ämmänselän yläosan välisellä alueella ei arvioida olevan erityisiä muikun tai siian lisääntymis- tai poikasalueita. Lämpökuormituksen vaikutus syyskutuisten kalojen ja mateen lisääntymiseen arvioidaan purkupisteellä P1a kohtalaiseksi. Vaikutukset kalastukseen Vesistövaikutusarvion mukaan vaikutukset vesistön laatuun jäävät vähäisiksi. Lieväkin rehevyystason nousu saattaa lisätä kiinteiden pyydysten limoittumista ja siten heikentää niiden pyytävyyttä ja aiheuttaa lisätyötä puhdistuksessa. Kalastajien tietoisuus vesistöön laskettavista jätevesistä saattaa vähentää kalastushalukkuutta, ainakin purkupaikan läheisyydessä. Kalastustiedustelun mukaan Kemijärven kalastajamäärissä ei ole

210 210 kuitenkaan 2000-luvulla tapahtunut merkittäviä muutoksia vanhan Stora Enson tehtaan lopettamisen jälkeen. Jäähdytysvesien purkualueelle muodostuu sula-alue ja jää heikkenee myös totutuilla kulkureiteillä, mikä saattaa vaikeuttaa talvikalastusta. Talvikalastuspaikkoja ei ole tiedossa alueella, jossa purkupaikkaan P1 lasketuilla jäähdytysvesillä arvioidaan olevan vaikutuksia. Kokonaisuutena hankkeen vaikutus kalastukseen voidaan arvioida vähäiseksi. Kaupallinen kalastus keskittyy lähinnä muille alueille, kuin jäteveden ja jäähdytysveden purkupisteiden lähialueelle, jossa vaikutukset ovat voimakkaimmillaan. Mm. jäävaikutusten ei arvioida ulottuvan talvinuottauksen apajapaikoille. Vaikutuksia tullaan arvioimaan tarkemmin lähempänä toiminnan käynnistymistä. Tietoisuus jätevesien laskusta alueelle voi vaikuttaa kuluttajien halukkuuteen ostaa hankealueelta pyydettyä kalaa ja siten vaikuttaa myös kaupalliseen kalastukseen, vaikka kalojen käyttökelpoisuudessa ei tapahtuisikaan muutoksia. Hankkeen tarkempia vaikutuksia voidaan seurata esim. velvoitetarkkailulla. Vaikutukset kasvillisuuteen, eläimiin ja suojelukohteisiin Vaikutukset kasvillisuuteen, eläimiin ja suojelukohteisiin arviointiin YVAmenettelyn yhteydessä. Nykyinen kasvillisuus häviää rakennettavalta alueelta. Rakentamisvaiheessa aiheutuva melu aiheuttaa häiriötä alueen eläimistölle ja erityisesti linnustolle. Rakentamisesta aiheutuva häiriö ja elinympäristön muutos karkottaa eläimiä alueelta. Tehdasalueen välittömässä läheisyydessä voivat vesitalouteen rakentamisen seurauksena aiheutuneet muutokset ja liikenteen aiheuttama pölyäminen aiheuttaa vaikutuksia alueen luontaiseen metsäkasvillisuuteen. Jäte- ja jäähdytysvesien vaikutukset voivat lisätä vesien rehevöitymistä, joka vaikuttaa välillisesti ranta-alueiden kasvillisuuteen. Tietyt lajit voivat hyötyä rehevöitymisestä ja lajisto voi muuttua. Rikkidioksidin ja typen oksidien raja-arvot kasvillisuuden ja ekosysteemien suojelemiseksi eivät arvioinnin mukaan ylity tehtaan toiminnan ollessa käynnissä. Arvokkaat luontokohteet Rakentamisen yhteydessä alueelta häviää kaikki luontoselvityksissä rajatut luontokohteet, kuten metsälain mukaisia tärkeitä elinympäristöjä ja vesilain mukaan suojeltuja luontotyyppejä (luonnontilaisia lähteitä, lähdesoita, lähdepuroja, ja mm. vähäpuustoisia soita). Hankealueella esiintyvää lapinleinikkiä (luontodirektiivin liitteen IV (b) laji ja luonnonsuojelulain mukaan rauhoitettu laji) koskeva luonnonsuojelulain (LSL, 1096/1996) 48 :n ja 49 :n mukaisesta poikkeuslupahakemuksesta on Lapin ELY-keskus antanut päätöksen, joka on lainvoimainen.

211 211 Linnusto Rakentamisen myötä nykyään metsäinen ja soinen alue muuttuu tehdasalueeksi, joten alueen nykyinen linnusto häviää, ts. siirtyy todennäköisesti toisaalle. Rakentamisen aiheuttama häiriö (lähinnä melu) voi karkottaa lintuja myös rakennettavan alueen läheisyydestä. Uhanalaisuudeltaan vaarantuneen hiirihaukan pesäpaikka häviää rakentamisen seurauksena luontokohteelta 8. Muista alueella lintukartoituksessa havaittuja huomionarvoisia alueelta elinympäristön muutoksen vuoksi toisaalle siirtyviä lajeja ovat lintudirektiivin liitteen I lajit hiiripöllö, liro ja metso, joista liro ja metso ovat Suomen vastuulajeja. Selvitysalueella ei näkynyt merkkejä törmäpääskyjen pesinnöistä. Törmäpääskyjen mahdollisia pesäpaikkoja hankealueella voidaan vielä tarkistaa ennen rakennustöiden aloittamista ja tarvittaessa pesinnän aloittaminen maa-ainesten ottoalueiden törmiin voidaan estää. Lintujen pesimäympäristöt vähenevät hankealueen yhteydessä. Pitkällä aikavälillä pesimäympäristöjen väheneminen heikentää lintupopulaatioita, mutta tällä hankkeella ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta minkään lintulajin populaatioon. Stora Enson jätevesijärven pohjoispuolella tapahtuvalla rakentamisella ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta alueen linnustoon. Purkuputken kohdalla vesialue pysyy talvellakin sulana, joka voi houkutella vesilintuja kevään tullen. Vaikutukset maa- ja kallioperään sekä pohjavesiin Vaikutuksia maaperään ja pohjaveteen aiheutuu lähinnä rakentamisen aikana. Perustusten ja maanalaisten rakenteiden rakentamisella on vaikutuksia maaperään. Huonosti kantavan maaperän korvaaminen karkealla, hyvin vettä johtavalla materiaalilla, voi vaikuttaa alueen pohjaveden muodostumiseen. Pintamaan poistamisen seurauksena syntyvän pohjaveden määrä voi hetkellisesti lisääntyä, mutta hankealueen pinnoittamisen ja hulevesien pois johtamisen seurauksena alueella muodostuva pohjavesi tulee vähenemään ja pohjavedenpinta laskemaan. Alueella sijaitsevien lähteiden vedet ohjataan alueelta pois joko ojia tai putkea pitkin ja pumppaamalla. Hankkeen edetessä ja aluetta pinnoitettaessa lähteet tulevat hiljalleen kuivumaan. Lähteet jäävät lopulta rakentamisen alle. Etäisyys lähimpään luokiteltuun pohjavesialueeseen on 4 kilometriä. Ympäristön kaivoihin kertyvä vesi muodostunee vaara-alueella, suhteellisen korkealla, eikä hankealueella tapahtuvilla toimenpiteillä arvioida olevan merkittävää vaikutusta kaivoihin. Lähialueen kaivoja tullaan tarkkailemaan ja mikäli vaikutuksia ilmenisi, voidaan veden oton suhteen kaivojen varassa olevat taloudet liittää tarvittaessa Boreal Bioref Oy:n kustannuksella lähistöllä kulkevan vesijohdon piiriin.

212 212 Rakentamisvaiheessa huolehditaan siitä, ettei päästöjä maaperään pääse aiheutumaan kemikaalien ja polttoaineiden käsittelystä tai työkoneiden huoltoalueilta. Toiminnan aikana kemikaalien käsittely ja varastointi järjestetään siten, ettei kemikaalivuotoja pääse aiheutumaan maaperään eikä pohjaveteen. Jätteiden läjitysalueelle rakennetaan tiivis pohjarakenne, joka estää läjitysalueelta haitalliset päästöt maaperään. Jätteen läjitysalueen vedet johdetaan käsiteltäväksi laitoksen jätevedenpuhdistamolla. Pohjaveden tarkkailulla varmistetaan, ettei haitallisia vaikutuksia pohjaveteen pääse aiheutumaan. Liikennevaikutukset Laitokselle saapuu ja lähtee rekka-autoja keskimäärin noin 195 kpl/vrk. Päiväaikaan raskaita ajoneuvoja käy jalostamolla keskimäärin 10 kpl tunnissa ja yöaikaan keskimäärin noin 4 kpl tunnissa. Henkilö- ja pakettiautoliikennettä arvioidaan olevan vajaat 150 saapuvaa ja lähtevää ajoneuvoa vuorokaudessa. Kuljetuksista 80 % arvioidaan tapahtuvan päiväaikaan (7 22) ja 20 % yöaikaan (22 7). Tuotteet kuljetetaan tehtaalta Kemin ja Oulun Satamiin pääsääntöisesti junalla, joten junakuljetuksia aiheutuu keskimäärin 1 2 kpl päivittäin. Tilanteessa, jossa Varrion kohdalle on rakennettu uusi silta Kemijoen yli, tehtaan liikennemäärien arvioidaan kasvattavan Pahkakummuntien vuoden 2017 raskaan liikenteen liikennemääriä hankealueelta pohjoisen suuntaan lähes 150 % (nykyinen liikennemäärä lähes kaksi- ja puolikertaistuu) ja etelän suuntaan noin 30 %. Uuden tehtaan liikennemäärien arvioidaan kasvattavan Valtatie 5 raskaan liikenteen liikennemääriä Pahkakummuntien kohdalta itäsuuntaan noin 50 %. Länsisuuntaan raskaan liikenteen määrän ei arvioida lisääntyvän. Meluvaikutukset Melun ohjearvot saattavat ylittyä Pahkakummuntien varrella, hankealueen pohjoispuolella joidenkin kiinteistöjen kohdalla mahdollisesti jo nykytilanteessa. Rakentamisen aikaisia vaikutuksia aiheutuu erityisesti kallion louhinnasta, murskauksesta, rakentamiseen liittyvästä melusta ja liikenteestä. Toimintavaiheessa, tehtaan toiminnasta ja liikenteestä aiheutuva melu aiheutti YVA-vaiheen mallinnustulosten mukaan ohjearvojen ylityksen hankealueen pohjoispuolen lähimmillä kiinteistöillä sekä itäpuolen kiinteistöjen kohdalla päivä- ja yöaikaan noin 5 desibelillä. Mallinnuksessa Pahkakummuntien linjaus oli nykytilanteen mukainen. Tielinjaus hankealueen pohjoispuolella tulee todennäköisesti muuttumaan siten, että tie kiertää Perävaaran länsipuolelta, kauempana asutuksesta. Tielinjauksen muutos vähentää liikenteestä aiheutuvaa melua hankealueen pohjois- ja itäpuolella sijaitsevien asuintalojen kohdalla.

213 213 Pelkän tehdasmelun mallinnuksessa päiväajan ohjearvot eivät ylittyneet tehtaan toimintojen melusta, mutta yöajan ohjearvot ylittyvät hankealueen itäpuolella olevien kiinteistöjen kohdalla. Tehtaan toiminnasta aiheutuvaa melua on mallinnettu uudelleen YVAmenettelyn ja layoutin suunnittelussa tapahtuneiden muutosten jälkeen. Mallinnuksen päivityksessä oli käytettävissä myös jonkin verran tarkempaa tietoa tehdasmelutasoista. Päivitetyn mallinnuksen perusteella tehtaan toiminnasta aiheutuva meluvaikutus on jonkin verran vähäisempää kuin YVA-vaiheen mallinnuksessa. Biojalostamon toiminnoista ei aiheudu lähimpien häiriintyvien kohteiden (vakituinen asunto) kohdalla päivä- (55 db) tai yöajan (50 db) melutasojen ohjearvojen ylityksiä. Seuraavissa kuvissa esitetään mallinnuksen mukainen tehdasmelu a) LA eq päivä ja yö, b) LA eq päivä klo ja c) LA eq yö klo 22 07:

214 a) 214

215 b) 215

216 216 c) Hankkeen suunnittelussa kiinnitetään erityisesti huomiota meluvaikutusten vähentämiseen. Meluvaikutusten arvioinnissa YVA:n yhteydessä tarkasteltiin erikseen myös tilanteita, jossa Soklin kaivoshankkeen toteutuessa kaivokselta tuotaisiin malmikuljetuksia rekkakuljetuksena? hankealueen läheisyyteen rakennettavaan malmiterminaaliin ja Patovaaran alueella suunnitteilla oleva maa-ainesten ottohanke ja biojalostamon rakentamisvaihe toteutuisivat samanaikaisesti. Muutoksilla toimintojen sijoittelussa on vaikutusta melun leviämiseen hankealueelta ympäristöön. Melupäästöarviot olivat tarkentuneet ja me-

217 217 luvaikutukset tehdasalueen ympäristössä ovat pienemmät. Tehtaan toiminnasta aiheutuvaa melua on mallinnettu uudelleen YVA-menettelyn ja layoutin suunnittelussa tapahtuneiden muutosten jälkeen. Vaikutukset ihmisten terveyteen ja yleiseen viihtyvyyteen Tehtaan toiminnasta ei arvioida aiheutuvan suoria vaikutuksia ihmisten terveyteen. Terveyden suojelemiseksi annetut ilmanlaadun ohje- ja rajaarvot alittuvat leviämismallilaskelmien perusteella selvästi. Suhteessa raja-arvoihin korkeimmillaan pitoisuuksien maksimiarvot olivat typenoksidien osalta noin 19 % tuntipitoisuuden raja-arvosta alle 3 % vuosikeskiarvopitoisuuksien raja-arvoista. Haisevien rikkiyhdisteiden pitoisuudet jäävät normaalitoiminnassa selvästi alle ohjearvojen. Lähialueella oleskeleviin ihmisiin kohdistuvat merkittävimmät suorat vaikutukset liittyvät meluja hajupäästöistä aiheutuvaan mahdolliseen häiriöön sekä lisääntyvästä liikenteestä aiheutuviin mahdollisiin haittoihin. Melun lisääntyminen saattaa heikentää elinympäristön viihtyisyyttä kohteissa, joissa meluvaikutukset ovat voimakkaimpia. Rakentamisvaiheessa erityisesti alueella tehtävä kalliolouhinta aiheuttaa meluhaittaa. Toimintavaiheessa melumallinnuksen perusteella tehdasalueen toiminnoista aiheutuvan melun sekä raskaan liikenteen melun arvioidaan mahdollisesti aiheuttavan melun ohjearvojen ylityksiä lähimpien asuinrakennusten kohdalla. Meluhaittoja hallitaan teknisillä toimenpiteillä ja seurannalla. Biojalostamon hajukaasut kerätään kattavasti eri prosesseista ja kohteista ja johdetaan käsittelyn jälkeen poltettavaksi soodakattilalla. Väkevien hajukaasujen varapolttopaikkana on meesauuni. Hajuvaikutusten mallinnuslaskelmien mukaan tehtaan normaalitoiminnasta aiheutuvaa hajupitoisuutta 1 hy/m 3 esiintyy vaihtoehdossa VE1 noin 0,4 % vuoden tunneista ja vaihtoehdossa VE2 noin 0,5 % vuoden tunneista. Hajupitoisuudella 1 hy/m 3 tarkoitetaan hajua, jonka puolet ihmisistä aistii. Havaittavaa hajua voi esiintyä hyvin lyhytaikaisesti laajahkolla alueella tehdasalueen ympäristössä. Näitä tilanteita voi esiintyä lähimmän asuinalueen kohdalla muutamina tunteina vuodessa. Tehtaan toiminnasta ei arvioida aiheutuvan merkittäviä hajuhaittoja ympäristön asukkaille. Tehtaan toiminnasta aiheutuva raskas liikenne lisää liikennettä merkittävästi sekä Pahkakummuntiellä että valtatiellä 5. Liikenteelliset yhteisvaikutukset Keitele Group Oy:n toiminnan ja raakapuuterminaalin kanssa ovat erittäin merkittäviä. Liikenneturvallisuuden parantamiseksi tarvitaan toimenpiteitä. Jätteiden käsittelyn vaikutukset Läjitysalue suunnitellaan kaatopaikka-asetuksen (331/2013) liukoisuusominaisuuksia koskevien vaatimusten, tiiveys- ja kantavuusvaatimusten sekä kaatopaikkaveden keräämistä koskevien vaatimusten mukaisesti. Läjitysalueen vedet johdetaan käsiteltäväksi tehtaan jätevedenpuhdistamolla.

218 218 Tarkempaa arviota kaatopaikan suotovesien määrästä tai laadusta ei ole toistaiseksi saatavilla, mutta alustavasti arvioidaan, että niiden osuus puhdistamolla käsiteltävän jäteveden määrässä on vähäinen eikä niillä ole mainittavaa vaikutusta puhdistamon toimintaan. Jätteiden käsittely- ja loppusijoitusalueen ympäristössä tarkkaillaan pohjaveden laatua, ja varmistetaan että merkittävää kuormitusta maaperään ja pohjavesiin ei aiheudu. Kaatopaikalle läjitettävässä soodasakassa orgaanisen aineksen määrä on vähäinen ja sitä pidetään inerttinä jätteenä. Myös sellulajittelun hylkymateriaalissa orgaanisen aineen määrä on vähäinen. Kaatopaikkakaasua ei arvioida muodostuvan merkittäviä määriä. Muita mahdollisia jätteiden läjitystoiminnasta aiheutuvat vaikutuksia ovat lähinnä tuhkan käsittelyssä aiheutuva pölyäminen ja jätteiden siirrosta laitosalueella aiheutuvat vaikutukset. Pölynvaikutuksia voi mahdollisesti olla kaatopaikan välittömässä läheisyydessä ja niitä voidaan tarvittaessa vähentää esimerkiksi kastelulla. Jätteen kuljetuksista laitosalueella ei arvioida aiheutuvan mainittavaa vaikutusta laitosalueen ulkopuolelle. Kaatopaikkatoiminnot suunnitellaan ja toteutetaan siten, että niistä ei aiheudu haittaa läheisille toiminnoille tai asutukselle. Muut, kuin tehdaskaatopaikalle sijoitettavat jätteet toimitetaan asianmukaiseen käsittelyyn. Vaikutukset poronhoitoon ja porotalouteen Varsinainen hankealue ei ole poronhoidon kannalta erityisen merkittävä. Keskeinen vaikutus liittyy liikenteen lisääntymiseen hankealueen läheisyydessä. Hankkeesta aiheutuvan liikenteen lisääntyessä porovahinkojen arvioidaan lisääntyvän liikennemäärien lisääntymisen suhteessa ilman lieventämistoimenpiteitä Hirvasniemen, Pyhä-Kallion ja Sallan paliskuntien alueella useilla kymmenillä porokolareilla vuosittain. Porokolareita voidaan ehkäistä mm. uuden mobiilisovelluksen avulla. Puun käytön lisääntymisen myötä tehtävät hakkuut tulevat muuttamaan porojen laidunmaita. Harvennushakkuilla on myös myönteisiä vaikutuksia jäkälikköön. Onnettomuus- ja häiriötilanteiden vaikutukset Häiriöpäästöt vesistöön Tavanomaisesti häiriötilanteiden yhteydessä syntyvät poikkeukselliset päästöt saadaan käsiteltyä jätevedenkäsittelylaitoksella. Nykyaikaisilla sellutehtailla laajemmat onnettomuustilanteet ovat hyvin harvinaisia ja onnettomuustilanteisiin liittyvät vaikutukset ovat olleet lyhytaikaisia. Ympäristöjohtamisen ja riskien hallinnan kehittymisen myötä merkittävät haitat ovat vähentyneet huomattavasti. Suomen sellutehtailla 2000-luvulla laajoja kalastokuolemia ja merkittävää haittaa on esiintynyt lähinnä vuoden 2003 lipeäpäästöstä Lappeenrannassa. Tällöin haitat kestivät kesäkauden yli, mutta päästön seurauksena ei ole havaittu pitkäaikaisia vaikutuksia. Ilmeisesti haittoja lievensi hyvät sekoittumisolosuhteet.

219 219 Kemijärvellä virtaamat ovat suuret ja veden vaihtuminen on nopeaa. Jätevedet on tarkoitus purkaa kohtaan, jossa jätevedet sekoittuvat tehokkaasti suureen vesimassaan. Häiriöpäästön vaikutukset vesistössä riippuvat mm. päästön suuruudesta ja kestosta sekä myös ajankohdasta, mm. vuodenajan mukaan vaihtelevasta virtaamatilanteesta. Häiriöpäästöjen mahdollisuutta ja vaikutuksia rajoitetaan jätevesien aktiivisella tarkkailulla, toimintaohjeilla poikkeamien varalle ja henkilökunnan koulutuksella. Kemikaalivuodot Suuren nestevuodon seuraamukset voivat olla vesistön kannalta vaikutuksiltaan merkittäviä. Myrkyllisten aineiden vuototilanteisiin liittyy myös riski myrkytystapaturmista laitoksen työntekijöille. Suuresta klooridioksidin vuodosta ja haihtumisesta voisi aiheutua vaara ympäristöön. Vuoto ohjattaisiin kanaaliin tai jätevedenkäsittelyn varoaltaaseen, josta se pääsee haihtumaan nopeasti. Itään, pohjoiseen ja etelään nousevat maaston muodot ohjaisivat klooridioksidipäästön todennäköisesti Patojärven suuntaan, jossa päästö laimenisi tehokkaasti ilmaan. Klooridioksidi on ilmaa raskaampaa ja asumiskeskittymät Sipovaarassa ja Kallanvaarassa sijaitsevat mahdollisen päästön kannalta edullisissa paikoissa rinteiden yläpuolella tai takana. Laitosalueella vuotoihin varaudutaan kattavilla toimenpiteillä ja suuri kemikaalivuoto laitoksella on erittäin epätodennäköinen. Tulipalo ja räjähdykset Laitoksella käsiteltäviin palo- ja räjähdysvaarallisiin nestemäisiin ja kaasumaisiin kemikaaleihin ja kuivatun biopolttoaineen käsittelyyn liittyy tulipalo- ja räjähdysvaara. Räjähdys- ja tulipalotilanteessa voisi aiheutua aineellisia vahinkoja ja mahdollisesti myös henkilövahinkoja tehdasalueella. Savukaasuista voi aiheutua myös tilapäistä haittaa tehdasalueen ulkopuolella. Jätevedenpuhdistamon häiriötilanteet Prosessin häiriötilanteita voi aiheutua häiriöiden seurauksena muodostuvien tai prosessiin mahdollisesti jätevesien mukana tulevien haitallisten aineiden vaikutuksesta. Kemikaalivuodot voivat päätyä viemäröinnin kautta jätevedenpuhdistamolle. Jätevedenpuhdistamon häiriötilanteet havaitaan tarkkailemalla käsittelyyn tulevien ja lähtevien jätevesien laatua sekä puhdistusprosessin toimintaa. Jätevedet voidaan ohjata varoaltaaseen ennen niiden johtamista jätevedenpuhdistamolle. Biologisen prosessin häiriötilanteessa vedet voidaan käsitellä saostuskemikaalien avulla. On mahdollista, että häiriötilanteessa vesistöön voisi aiheutua äkillinen lyhytkestoinen kuormituspiikki. Jätevedet kuitenkin sekoittuvat ja laimenevat vesistössä nopeasti.

220 220 VAHINKOARVIO JA KORVAUKSET Vahinkoarvio Vesistöön johdettavasta kuormituksesta voi aiheutua korvattavaa vahinkoa kalataloudellisen tuoton menetyksenä vesialueen omistajille, saalismäärien pienenemisenä ammattikalastajille sekä rantakiinteistöjen virkistyskäyttöarvon alenemisena rantakiinteistöjen omistajille. Kalataloudellinen haitta ja korvaukset Kalastukselle vahinkoa voi aiheutua rehevöitymisen lisääntymisestä johtuvasta kiinteiden ja seisovien pyydysten lisääntyvästä limoittumisesta ja kalaston rakenteen muuttumisesta särkikalavaltaisempaan suuntaan. Jätevesien ravinnekuormituksella ja jäähdytysvesien lämpökuormituksella voi olla rehevöittäviä vaikutuksia lähinnä paikallisesti, purkualueen välittömällä lähialueella. Kemijärven kokonaistilanteeseen kuormituksen vaikutusten arvioidaan jäävän vähäisiksi. Vahinkojen arvioidaan olevan kokonaisuudessaan melko lieviä. Jätevesien selkeimpänä vaikutusalueena voidaan pitää jätevesien purkupaikalta alavirtaan, 0,5 1,5 km etäisyydelle ulottuvaa aluetta purkualueen ympärillä. Tällä alueella voi esiintyä havaittavia ja pitkäkestoisia rehevyystason muutoksia (kuten levähaitat, pintojen limoittuminen, vesikasvillisuuden runsastuminen) verrattuna tilanteeseen, jossa kuormitusta ei ole. Sen alueen koko, jolla voimakkaimpia vaikutuksia esiintyy, riippuu mm. kesän virtaamasta ja lämpötilasta. Kohtalaisen vaikutuksen alueena voidaan pitää purkupaikalta alavirtaan, 3,5 km etäisyydelle purkualueen ympärillä, Kelloniemen ja Kosteensaaren ympäristöön ulottuvaa aluetta. Tällä alueella voi esiintyä ajoittain, etenkin lämpiminä ja kuivina kesinä havaittavia vaikutuksia rehevyyteen (ajoittaiset levähaitat, limoittuminen). Normaalina kesänä vaikutukset ovat lievempiä ja kohdistuvat pienemälle alueelle. Voimakkaimpien vaikutusten alueilla arvioidaan aiheutuvan vaikutuksia rantakiinteistöjen virkistyskäyttöarvoon ja kotitarvekalastukselle voi aiheutua haittaa rehevöitymisen lisääntymisestä. Kalatalousmaksu Yleiselle ja yksityiselle kalatalousedulle aiheutuvat haitat voidaan kompensoida kalatalousmaksulla, joka käytetään kalastolle ja kalastukselle aiheutuvien vahinkojen ehkäisemiseen jätevesien vaikutusalueella. Boreal Bioref Oy:n hankkeelle arvioidut kuormitusarvot ovat typen (N) ja happea kuluttavan aineksen (COD ja BOD) suhteen selvästi vertailuhankkeita (Finnpulp, Kuopio ja Metsä Group, Äänekoski) vähäisemmät. Kiintoaine- ja fosforikuormitus on Boreal Bioref Oy:n hankkeessa samaa tasoa kuin vertailuhankkeessa. Kuormitusten vaikutusten osalta on myös

221 221 huomioitava, että Kemijärvellä virtaama purkualueella on huomattavasti suurempi kuin esimerkiksi Kuopiossa. Jäteveden happea kuluttava vaikutus ja ravinteiden aiheuttama rehevöityminen vaikeuttavat kalastusta lisäämällä pyydysten limoittumista ja vähentämällä niiden pyydystystehoa. Lisäksi särkikalojen kannat lisääntyvät ja siten saaliin laatu ja arvo laskevat. Metsä Group Oy:n ja Finnpulp Oy:n ympäristöluvissa on määrätty luvansaajille kalataloudellisen haitan kompensoimiseksi vuotuiset kalatalousmaksut kummallekin hankkeelle euroa. Kuormitusarvon perusteella hakija esittää kalatalousmaksuksi euroa. Vahinkoarvio ja sen korvaaminen vesialueen omistajille / kalastusoikeuden haltijoille Kalatalousmaksulla ei voida täysin kompensoida kalataloudelle (kalastukselle ja kalakannoille) aiheutuvia vahinkoja purkualueiden läheisyydessä. Hakija esittää näille alueille maksettavaksi korvauksia vesialueiden omistajille tai kalastusoikeuden haltijoille. Esitys perustuu arvioituihin vahinkoalueisiin ja hehtaarikohtaisiin vuosikorvauksiin, jotka on muutettu euromääräisiksi. Kalastushaittaperiaatteen mukaisesti vuosikorvaus= (normaalisaalis*haitta-alueen pinta-ala*haitta-prosentti/100)*(kalan vähittäishinta-kalastuskustannukset). Kalastustuotto ja sen arvo Kalataloudellisen haitta-arvion lähtökohtana on vesistöstä saatavan saaliin arvo. Vahinkoalueen kalaston tuottoarvio perustuu alueella tehtävään kalastustiedustelun osa-alueen nro 2 vuosien 2013 ja 2016 saalistietoihin. Osa-alueen pinta-ala on noin ha ja sen ylärajana toimii Kemijärven rautatiesilta ja alarajana Ämmänniemi-Lammasniemi väli. Alla olevassa kuvassa on Kemijärven maksuvelvoitetarkkailun osa-alueet rajoineen:

222 222 Vapaa-ajan kalastuksen eli virkistyskalastuksen saaliin arvona käytetään vähittäismyyntihintaa, joka yleisesti on noin kaksinkertainen tuottajahintoihin nähden. Vähittäismyyntihinnoista on vähennetty pyyntikustannuksen osuutena 30 %. Tuottajahinnat perustuvat Luonnonvarakeskuksen (LUKE) tilastoimia kalan tuottajahintoja Lapin ja Kainuun alueella vuonna 2016 (LUKEN tilastotietokanta). Kalastajahinnalla tarkoitetaan kalastajalle kalasta maksettua hintaa ilman arvonlisäveroa. Taimenen ja siian osalta hinnat ovat peratusta kalasta ja muiden lajien osalta perkaamattomasta kalasta maksettuja keskihintoja. Perattuja hintoja on alennettu 20 %, minkä on arvioitu vastaavan peratun ja perkaamattoman kalan painon eroja. Kuoreelle, säyneelle ja muut lajit ryhmälle on käytetty 0,2 eur/kg hintoja. Kemijärven kalastustiedustelun osa-alueen nro 2 kalastustuoton arvoksi on laskettu keskimäärin 14 eur/ha/v (v ,4 /ha/v ja vuodelle ,6 /ha/v). Vaikutusalueet Jätevesien vaikutusten vahinkovyöhykkeet on arvioitu kuvassa, korvattavaa haittaa arvioidaan esiintyvän suurimman (oranssilla merkityn) ympyrän alueella, jonka pinta-ala on noin 500 ha:

223 223 Kalastukselle ja kalastolle rehevöitymisestä aiheutuvan haitan voidaan arvioida tulevan korvatuksi kalatalousmaksulla. Lämpökuormituksesta kalastolle aiheutuva haitta kohdistuu pääosin syyskutuisiin (siika ja muikku) sekä talvikuiseen mateeseen. Kemijärvellä tehdyissä tutkimuksissa on arvioitu, että laskeutuva jää sekä pohjan jäätyminen tuhoavat syyskutuisten kalojen mädin 3 4 metriä matalammilla alueilla. Syksyllä jäättömän ja korkean veden aikaan ko. alueet ovat vähintään 4 5 metrin syvyydessä ja mahdolliset ympäristömuutokset, jotka kohdistuvat tämä syvempään vesikerrokseen ovat syys- ja talvikutuisten kalojen (siika, muikku ja made) lisääntymisen suhteen olennaisia.

224 224 YVA-selostuksen mallinnuksessa on esitetty lämmönnousu kahdelle eri syvyysvyöhykkeelle alla olevan kuvan mukaisesti: Kuormituspiste P1, vedenlämpötilat (pienivirtaamainen ja lämmin talvi, jolloin vaikutukset ovat suurimmillaan), vasen kuva: syvyys 3-4 m, oikea kuva: syvyys 5-6 m. Valkoiset alueet kartalla tarkoittavat, että kyseinen syvyys puuttuu alueelta. Lämpötila-asteikko 0-2 ⁰C. Seuraavassa kuvassa väritetyn alueen voidaan arvioida kuvaavan syysja talvikutuisten lajien mahdollisia lisääntymisalueita. On mahdollista, että lisääntyminen häiriintyy niillä alueilla missä lämmönnousu on 0,4 astetta: Vesistömallinnusraportin tuloskuva (jäähdytysvesien purkupisteestä P2). Kuvaa käytetään tässä ainoastaan yli 4 m vesisyvyyden alueiden arvioinnissa. Vasen kuva: lämpövaikutukset 3-4 m syvyydessä, oikea kuva: 5-6 m syvyydessä. Valkoiset alueet kartalla tarkoittavat, että kyseinen syvyys puuttuu alueelta. Haitan suuruutta arvioidaan suhteuttamalla vähintään 0,4 astetta lämpiävä alue (karkeasti arvioiden noin 500 ha) lisääntymiseen kelvolliseen

225 225 pinta-alaan kalastustiedustelun osa-alueella nro 2 (osa-alue 2 on noin ha). Lisääntymiseen kelvollisen pinta-alan osuus osa-alueen arvioimiseksi osa-alueen 2 pinta-alasta tulee alueen pinta-alasta vähentää talviaikainen vedenpinnan lasku ja jään paksuuden alle jäävä vyöhyke. Tämän vyöhykkeen arvioidaan olevan 4 metriä syvempi vyöhyke osa-alueella 2. Esimerkiksi joulukuun lämpövaikutusten mallinnuskuvien perusteella yli 4 metrin syvyistä vyöhykettä osa-alueesta 2 arvioidaan olevan karkeasti noin % alueesta eli ha. Lämpiävän alueen (500 ha) osuudeksi tästä arvioidaan noin kolmannes ja haittaprosentti on tällöin noin 33 %. Muikun, siian ja mateen osuus saaliin arvosta on noin % (ka 21 %) ja euromääräisesti 2,8 3 eur/ha. Tällä perusteella arvioidaan, että muikun, siian ja mateen saalistuotto vähenee lämpökuormituksen vaikutuksesta 33 % ja korvattava osuus olisi noin 0,33*3 eur/ha=1 eur/ha. Näin ollen korvattavaksi haitaksi tulisi kokonaisuudessaan 1 eur/ha * 500 ha= 500 euroa. Laskelmassa oletetaan, että muikku-, siika- ja madesaalis on kokonaisuudessaan peräisin luontaisesta lisääntymisestä. Velvoitetarkkailututkimuksen kalakantanäytteiden perusteella osa siikasaaliista on peräisin istutetuista kaloista, mihin lämpökuormituksella ei ole vaikutusta. Korvaukset esitetään maksettavaksi kertakaikkisina, jolloin korvaussummat pääomitetaan 5 % korkokannan mukaan kertomalla vuosivahinko pääomituskertoimella 20. Korvattava summa kalastukselle ja kalastolle aiheutuvasta haitasta kertakaikkisena korvauksena on tällöin 20 eur/ha (1 eur/ha * 20) eli yhteensä euroa (500 ha * 20 /ha) Kaupalliselle kalastukselle aiheutuva haitta Luonnonvarakeskus on kerännyt kaupallisen kalastuksen tietoja vuodesta 2016 alkaen. Vuoden 2016 kalastusmääristä ilmoituksen Luonnonvarakeskukselle oli Kemijärven alueella tehnyt 13 kalastajaa. Alla olevassa taulukossa esitetyt tiedot on koottu Luonnonvarakeskukselta saadun aineiston pohjalta: Tietojen pohjalta saaliin kokonaismäärä vuonna 2016 Kemijärven alueella oli reilut kg. Tiedoissa on puutteita esimerkiksi pyyntialueiden suhteen, joten tietojen pohjalta kalastuksen kohdistumista järven eri osaalueille voidaan arvioida vain hyvin suuntaa-antavasti. Näiden tietojen

226 226 perusteella kuitenkin kalastuksesta kohdistuu vain pienehkö osa osa-alueelle 2, johon jäte- ja jäähdytysvesien voimakkaimmat vaikutukset kohdistuvat. Koska tiedon keruu on uutta, kaikki kaupallista kalastusta vuonna 2016 harjoittaneet eivät välttämättä ole toimittaneet tietoja rekisteriin. Kaupallisen kalastuksen määrä myös todennäköisesti vaihtelee vuosittain. Kaupalliseen kalastukseen kohdistuvien vahinkojen osalta korvauksista pyritään sopimaan kalastajien kanssa ennen tehtaan käynnistymistä. Ammattikalastuksen tilannetta siinä vaiheessa, kun tehdas on toiminnassa, on tällä hetkellä vaikea arvioida. Arvio kaupalliselle kalastukselle aiheutuvista haitoista esitetään tehtäväksi myöhemmässä vaiheessa, kun mm. kalastustietoja on saatavilla useammalta vuodelta. Virkistyskäyttöhaitta ja korvaukset Vahinkoalueet Biojalostamon jätevesien vaikutusten arvioinnin yhteydessä arvioitiin, että normaalina kesänä noin 1 km etäisyydellä fosforipitoisuuden nousu nostaa veden fosforipitoisuutta lievästi rehevää pitoisuutta vastaavalta tasolta heikommalle tasolle (alla oleva kuva: alue A, mm. Hannunniemi ja Kalkonniemen länsirannan ranta-alueet):

227 227 Kuivana kesänä vastaava alue ulottuu noin 1,5 km etäisyydelle purkupaikasta (yllä oleva kuva: alue B, Kalkonniemen muut alueet, Paukansaari, Revässaaren länsiranta ja Termusniemen pohjoisosan länsiranta). Kuivana kesänä 3,5 km etäisyydellä purkupisteestä voi esiintyä ajoittain havaittavia vaikutuksia rehevyyteen, ajoittaisia levähaittoja ja limoittumista (yllä oleva kuva: alue C, Revässaaren alue, Kosteensaaren länsipuoli ja Termusniemen itäranta Poikkilahden kohdalta Vääränniemeen saakka). Hakijan näkemyksen mukaan näillä alueilla esiintyy korvattavaa haittaa. Vahinkojen ja korvausten arvioinnista yleisesti Vesilupien yhteydessä vesistöön johdettavasta jätevesikuormituksesta rantakiinteistöille aiheutuneita vahinkoja on arvioitu vesistön virkistyskäyttöhaitan arviointiin perustuen.

228 228 Rantatontin virkistyskäyttö voidaan jaotella vesiharrastuksiin, vesiympäristön virkistyskäyttöön ja maaharrastuksiin. Ns. aktiiviseksi vesistön käytöksi voidaan määritellä uiminen, saunominen, veneily ja kalastus. Vesistöstä riippumattomia harrastuksia eli maaharrastuksia ovat mm. marjastus ja sienestys, lukeminen, puutarhanhoito ja retkeily. Vesiympäristön virkistyskäyttöarvolla tarkoitetaan niitä ihmisten kokemia arvoja, jotka johtuvat kiinteistön sijainnista veden äärellä, mutta jotka eivät ole aktiivisia vesiharrastuksia, kuten vesimaisemasta nauttiminen ja rannalla oleilu. Eri virkistyskäyttömuotojen tärkeys ja painoarvo (keskiarvo) muutamiin tutkimuksiin perustuen: - uiminen 24 % - sauna- ja pesuvesi 17 % - kalastus 16 % - veneily 19 % - maisema ja rannalla oleilu 25 % Korvauksia on maksettu vesistön virkistyskäytön vaikeutumisesta tai estymisestä aiheutuvasta haitasta ja haitan rahallinen arvo on määritelty kiinteistön myyntiarvon alenemisen pohjalta. Virkistyskäyttöarvon alenemaa arvioidaan vesi- ja ympäristöhallituksen virkistyskäyttöluokituksen (1988) perusteella. - luokka I, erinomainen (alenema 0 %) - luokka II, hyvä (0 %) - luokka III, tyydyttävä (0 30 %) - luokka IV, välttävä (30 60 %) - luokka V, huono (60 80 %) - luokka VI, sopimaton ( %) Virkistyskäyttöluokituksen mukaan kahteen parhaimpaan luokkaan kuuluu vain luonnontilaisia tai lähes luonnontilaisia vesistöjä. Kolmanteen luokkaan kuuluvat sellaiset luonnontilaiset vedet, joissa on runsaasti humusta tai saviainesta tai jotka ovat erittäin reheviä sekä myös jätevesien tai muun muuttavan toiminnan vain lievästi likaamat vedet. Luokkiin IV - VI kuuluvat jätevesien tai muun muuttavan toiminnan eriasteisesti likaamat tai pilaamat vesistöt. Lievien muutosten ei arvioida vaikeuttavan virkistyskäyttöä. Luokkaan III kuuluvilla alueilla virkistyskäyttö saattaa vaikeutua ajoittain tai jatkuvasti. Vahinkoprosentteja arvioitaessa on kiinnitetty huomiota mm. vesi- ja rantakasvillisuuteen, rantojen limoittumiseen (perifyton), pohjan kuntoon ja eliöstöön. Vesistöstä johtuva virkistysarvo on yleensä % tontin arvosta ja rakennuksen vesistöstä johtuva virkistysarvo on yleensä % rakennuksen arvosta.

229 229 Biotuotetehtaan jätevesistä aiheutuvan virkistyskäyttöhaitan ja korvausmäärien arviointi Hakija esittää virkistyskäyttöhaittaan liittyvien korvausten arviointia seuraavalla periaatteella: Vahinkoalueella A (yllä esitetty kuva) virkistyskäyttöarvon aleneman arvioidaan olevan 25 %, alueella B 15 % ja alueella C 10 %. Alueella, jossa korvattavaa haittaa arvioidaan aiheutuvan, sijaitsee sekä lomakiinteistöjä että asuinkiinteistöjä. Kalkonniemi on ranta-asemakaava-aluetta. Muu osa vahinkoalueista on haja-asutusaluetta. Virkistyskäyttöhaitan rahallista arvoa arvioidaan seuraavin perustein: - Vesistöstä johtuva virkistysarvo on 80 % tontin arvosta ja rakennuksen vesistöstä johtuva virkistysarvo on 40 % rakennuksen arvosta. - Virkistyskäyttöhaitan arvioinnissa on tyypillisesti oletettu, että vesistökuormitus vaikuttaa vain vesistön ns. aktiivisiin käyttömuotoihin, jolloin vesistövaikutusten osuudeksi voidaan arvioida noin 50 % kiinteistön vesistösidonnaisesta arvosta. - Virkistyskäytön osalta tontin maksimikooksi arvioidaan m 2, suuremmalla tontin koolla vesistöstä johtuvan virkistyskäyttöarvon ei arvioida enää kasvavan. Tonttien ja kiinteistöjen hintatietoja Lapin maakunnassa maanmittauslaitoksen kiinteistöjen kauppahintatilastosta: - Rantakaava-alueiden rantaan rajoittuvat rakentamattomat lomatontit v (kohteiden lukumäärä 96 kpl): o tontin hinta, vuosittaiset mediaanit euroa o neliöhinta, vuosittaiset mediaanit 3,26 4,68 euroa/m 2 o pinta-alat, vuosittaiset keskiarvot m 2 - Rantakaava-alueiden rantaan rajoittuvat rakennetut lomakiinteistöt v (kohteiden lukumäärä 207 kpl): o kiinteistön hinta, vuosittaiset mediaanit: euroa - Haja-asutusalueiden rantaan rajoittuvat rakentamattomat lomatontit v (kohteiden lukumäärä 51 kpl) o tontin hinta, vuosittaiset mediaanit euroa o neliöhinta, vuosittaiset mediaanit 1,76 2,62 euroa/m 2, keskiarvot 2,87 4,29 euroa/m 2 ) o pinta-alat, vuosittaiset keskiarvot m 2 - Haja-asutusalueiden rantaan rajoittuvat rakennetut lomakiinteistöt v (kohteiden lukumäärä 264 kpl) o kiinteistön hinta, vuosittaiset mediaanit: euroa - Haja-asutusalueiden rakentamattomat asuinkiinteistöt v (kohteiden lukumäärä 96 kpl) o tontin neliöhinta, vuosittaiset mediaanit 1,3 2,45

230 230 o pinta-ala keskiarvo m 2, - Haja-asutusalueiden rakennetut asuinkiinteistöt: v (kohteiden lukumäärä 605 kpl): o kauppahinta, vuosittaiset mediaanit euroa Kemijärvellä on tällä hetkellä myynnissä Ailangan alueella (Luuksinsalmen alapuolella) lomatontteja euron hintaan. Kauempana tiestä ja sähköverkosta lomatontteja ranta-alueella on myytävänä esimerkiksi euron hintaan. Rantaan rajoittuvien omakotitonttien hinnaksi arvioidaan yli euroa. Seuraavassa esitellään esimerkkilaskelmat aiheutuvista korvauksista: Lomakiinteistöt, rantakaava-alue: - Lomatontin (5 000 m 2 ) hinnaksi arvioidaan 3,2 euroa/m 2 * m 2 = euroa - Rakennetun lomakiinteistön hinnaksi arvioidaan euroa - Rakennuksen osuus hinnassa: kiinteistön hinta rakentamattoman tontin hinta = euroa = euroa. - Tontin vesistöstä johtuva virkistysarvo (80 %): euroa - Vesistön aktiivisiin käyttömuotoihin kohdistuva haitta (50 %): euroa - Rakennuksen vesistöstä johtuva virkistysarvo (40 %): euroa - Vesistökuormituksesta aiheutuvan haitan kohteena oleva arvo: ( ) = euroa - Korvattava vahinko: o Vahinkoalue A: Pysyvä vahinko (0,25 * ) = euroa, vuosikustannuksena 5 % korolla 280 euroa. Lomakiinteistöt, haja-asutusalue: - Lomatontin (5 000 m 2 ) hinnaksi arvioidaan 2,8 euroa/m 2 * m 2 = euroa - Rakennetun lomakiinteistön hinnaksi arvioidaan euroa - Rakennuksen osuus hinnassa oletetaan samaksi kuin rantakaava-alueella ( euroa). - Tontin vesistöstä johtuva virkistysarvo (80 %): euroa - Vesistön aktiivisiin käyttömuotoihin kohdistuva haitta (50 %): euroa - Rakennuksen vesistöstä johtuva virkistysarvo (40 %): euroa - Vesistökuormituksesta aiheutuvan haitan kohteena oleva arvo: ( ) = euroa - Korvattava vahinko: o Vahinkoalue A: Pysyvä vahinko (0,25 * =) euroa, vuosikustannuksena 5 % korolla 267 euroa. o Vahinkoalue B: Pysyvä vahinko (0,15 * =) euroa, vuosikustannuksena 160 euroa.

231 231 o Vahinkoalue C: Pysyvä vahinko (0,10 * =) euroa, vuosikustannuksena 107 euroa. Asuinpientalokiinteistöt ranta-alueella, haja-asutusalue: Rantaan rajoittuvien asuinkiinteistöjen hinnoista ei ole tilastotietoa käytettävissä. Rantakiinteistön hinta arvioidaan jonkin verran suuremmaksi kuin pientalokiinteistöjen hinnat keskimäärin. - Rakennuksen osuudeksi kiinteistön hinnassa arvioidaan euroa (esim. kiinteistön hinta euroa tontin osuus euroa) - Tontin (5000 m 2 ) hinnaksi arvioidaan 5 euroa/m 2 * m 2 = euroa - Tontin vesistöstä johtuva virkistysarvo (80 %): euroa - Vesistön aktiivisiin käyttömuotoihin kohdistuva haitta (50 %): euroa - Rakennuksen vesistöstä johtuva virkistysarvo (40 %): euroa - Vesistökuormituksesta aiheutuvan haitan kohteena oleva arvo: ( ) = euroa - Korvattava vahinko: o Vahinkoalue C: Pysyvä vahinko (0,10 * =) euroa, vuosikustannuksena 260 euroa. Toimenpiteet vesistöön kohdistuvien vahinkojen ehkäisemiseksi Jätevedet puhdistetaan tehokkaalla aktiivilieteprosessilla. Jätevedet puretaan Termusniemen pohjapadon yläpuolelle kohtaan, jossa vedet sekoittuvat mahdollisimman tehokkaasti. Jäte- ja jäähdytysvesien purkukohdat rakennetaan riittävän etäälle toisistaan, jotta vältytään lämpöpäästön ja rehevöittävien päästöjen yhteisvaikutuksilta. Vesistörakentamisen yhteydessä haittoja lievennetään mm. putkien sijoittamisella (sijoitus suurelta osin virtaamien pääuomiin, jossa kiintoainepitoisuuksien laimeneminen on tehokasta, eikä ruopattava aines tyypillisesti sisällä sedimenttiä, joka voisi sisältää haitallisten aineiden kertymiä). Ruoppausten vaikutuksia voidaan vähentää käyttämällä kaivuussa sulkeutuvia kauhoja, joiden käyttö vähentää veteen karkaavan massan määrää huomattavasti. Ruopattavan alueen olosuhteista riippuen, samenemisvaikutuksia voidaan estää työaikaisten, suodatinkankaalla varustettujen patojen avulla. Kaivantojen täytöt katetaan suodatinkankaalla sekä kiviaineksella, jolla estetään täytettävän aineksen eroosio. Kokonaisuudessaan vesistötyöt on suurelta osin suunniteltu tehtäväksi kuivatyönä talvella ja aliveden aikaan, jolloin maa-aineisten liukeneminen veteen on mahdollisimman vähäistä.

232 232 PERUSTILASELVITYKSEN TARPEEN ARVIOINTI Ympäristönsuojelulain (527/2014) ja -asetuksen (713/2014) nojalla ns. direktiivilaitoksille on arvioitava maaperän ja pohjaveden perustilaselvityksen tarve. Mikäli perustilaselvitys arvioidaan tarpeelliseksi, se tulee tehdä ennen uuden toiminnan aloittamista. Biojalostamon perustilaselvityksen tarpeen arviointi on tehty Ympäristöhallinnon ohjeen 8/2014 mukaisesti. Arvioinnissa tunnistetaan laitosalueella käytettävät, varastoitavat, tuotettavat tai muodostuvat vaaralliset aineet. Lisäksi arvioidaan voiko tunnistettujen aineiden mahdolliset päästöt aiheuttaa maaperän tai pohjaveden tilan huomattavaa heikkenemistä, eli ovatko ne merkityksellisiä vaarallisia aineita ja näiden tietojen pohjalta arvioidaan perustilaselvityksen tarve. Laitoksella käsiteltävät mahdolliset vaaralliset aineet Biojalostamon toimintaan liittyy alueella tuotettavia ja varastoitavia kemikaaleja, jotka ovat ympäristölle haitallisia. Merkityksellisiä vaarallisia aineita voisivat olla kaikki laitosalueella olevat vaaralliset aineet ja vaaralliset jätteet, joista voisi aiheutua maaperän tai pohjaveden pilaantumista. Tällaisia aineita ovat esimerkiksi polttoöljyt ja natriumhydroksidi. Arvio perustilaselvityksen tarpeesta Biojalostamo sijoittuu Kemijärven itärannalle entisen Stora Enson Kemijärven sellutehtaan pohjoispuolelle, joten välittömässä lähiympäristössä on teollisten toimintojen muokkaamaa rakennettua ympäristöä. Biojalostamo rakennetaan rakentamattomalle tontille, eikä hankealueella ole pilaantuneen maaperän kohteita. Hankealueen eteläpuolella sijaitsevalla Stora Enson entisen sellutehtaan alueella maaperää on tutkittu ja pilaantuneiksi todettuja alueita on kunnostettu. Kunnostuksessa valtioneuvoston ylemmän ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia jäi neljälle alueelle. Lapin ELY-keskus hyväksyi lausunnossaan 2011 loppuraportin, mukaan lukien laaditun riskinarvion ja pohjaveden jälkitarkkailuohjelman, mutta edellytti, että mikäli maankäyttö muuttuu pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava uudelleen. Saastuneet maa-alueet kuitenkin sijaitsevat etäällä biojalostamon alueesta, ettei noilta alueilta arvioida kulkeutuvan merkityksellisiä vaarallisia aineita biojalostamon hankealueella. Biojalostamon tontti ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Lähin luokiteltu pohjavesialue on Kostamonpalon pohjavesialue, joka sijaitsee pohjoisessa noin 4 kilometrin päässä hankealueen rajasta. Kostamonpalo on luokiteltu vedenhankintaa varten tärkeäksi pohjavesialueeksi (luokka 1). Biojalostamoalueella tullaan käyttämään ympäristön pilaantumisen kannalta vaarallisia aineita, ja laitosalueella syntyy myös vaarallisia jätteitä. Aineiden pääsy maaperään ja pohjaveteen on kuitenkin kaikissa tilanteissa estetty varastointia ja käsittelyä koskevilla järjestelyillä sekä suojaustoimenpiteillä. Tehtaan suunnittelussa huomioidaan tehdyt riskiana-

233 233 lyysit, ja kemikaali- ja polttoainejärjestelmät suunnitellaan vuoto- ja onnettomuustilanteet minimoiden. Kemikaalijärjestelmät rakennetaan voimassa olevaa vaarallisten kemikaalien turvallista varastointia ja käsittelyä koskevaa lainsäädäntöä noudattaen sekä lainsäädännön nojalla annettujen TUKES-ohjeiden ja SFS-standardien mukaisesti. Kemikaalivuotoja ehkäistään säiliöiden ja täytön teknisillä ratkaisuilla, täytön ohjeistuksella (venttiilien sulkemiset jne.) ja säiliöiden ja laitteistojen säännöllisellä huollolla ja kunnossapidolla. Kemikaalisäiliöt varustetaan suoja-altailla, joista mahdollinen vuoto voidaan kerätä. Ulkoalue asfaltoidaan ja eristetään siten, että piha-alueella tapahtuvat mahdolliset vuodot eivät pääse suoraan maaperään, ja esimerkiksi kemikaalien purkupaikan hulevedet voidaan ohjata käsiteltäväksi jätevedenpuhdistamolle. Suurempi nestemäinen päästö voidaan tarvittaessa ohjata ensin varoaltaaseen ja laimentaa ennen jätevedenpuhdistamolle johtamista. Kaikki vaaralliset jätteet kerätään ja varastoidaan omissa astioissaan, jotka säilytetään asianmukaisesti lukitussa tai valvotussa tilassa. Näin varmistetaan, ettei vaarallisista jätteistä aiheudu päästöjä ympäristöön. Koska tontilla ei ole aiemmin ollut maaperää tai pohjavettä pilaavaa toimintaa, biojalostamon tehdasalue arvioidaan perustilaltaan puhtaaksi. Edellä esitetyn kuvauksen perusteella vaarallisten kemikaalien ja aineiden pääsy maaperään on erittäin epätodennäköistä, eikä laitoksen toiminnasta arvioida aiheutuvan maaperän tai pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Näin ollen maaperän ja pohjaveden perustilaselvityksen tarvetta ei arvioida aiheutuvan. Biojalostamon toiminnan päätyttyä maaperän ja pohjaveden tila arvioidaan uudelleen. Mikäli maaperän ja pohjaveden tila on muuttunut merkittävästi tarvearvioinnin yhteydessä esitetystä perustilasta, toiminnanharjoittajalla on velvollisuus saattaa alue takaisin perustilaan tai maankäyttöä vastaavaan tilaan. EHDOTUS SOVELLETTAVISTA PÄÄSTÖRAJA-ARVOISTA JA LUPAMÄÄRÄYKSISTÄ Seuraavassa on hakijan ehdotus toimintaa ja ympäristöön kohdistuvien päästöjen rajoittamista koskevista keskeisistä lupamääräyksistä perusteluineen. Jätevesipäästöt Biojalostamon prosessijätevedet, kaatopaikan suotovedet ja kemikaalien lastaus- ja purkualueilla syntyvät hulevedet johdetaan käsiteltäväksi jätevedenpuhdistamolla.

234 234 Ehdotus raja-arvoista ja lupamääräyksestä: Jätevedet on käsiteltävä siten, että päästöt vesistöön ovat kalenterikuukauden keskiarvona kalenteripäivää kohti häiriö- ja poikkeustilanteiden sekä ohijuoksutusten päästöt mukaan laskettuna enintään seuraavat: Kokonaispäästöt Yksikkö Raja-arvo (kuukausikeskiarvo) Raja-arvo (vuosikeskiarvo) COD t/vrk 21,5 19,3 Kokonaisfosfori t/vrk 0,028 0,025 AOX t/vrk 0,35 0,31 Perustelut: Ehdotus jätevesiä koskeviksi lupamääräyksiksi perustuu nykyaikaisella sellutehtaalla arvioituun, saavutettavissa olevaan päästötasoon sekä parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Ehdotetut päästöraja-arvot vuosikeskiarvona ovat vuosikeskiarvona ilmoitettujen sellu- ja paperiteollisuuden BAT-päästötasojen mukaisia. BAT-päästötasot on annettu vuosikeskiarvoina. Kuukausikeskiarvojen tulee sallia vuosikeskiarvoja enemmän kuormitusvaihtelua. BAT-päätelmien laadinnan yhteydessä käydyssä tiedonvaihdossa on todettu, että kuukausitasolle asetetut päästötasot voidaan johtaa vuosikeskiarvoina annetuista päästötasoista esimerkiksi kertoimella 1,3. Kemijärven tehtaalla on käytetty kerrointa 1,1, koska päästöluvuissa on huomioitu vedenpuhdistamon häiriötilanteet ja lisäksi tehokkaan vuotojenhallinnan ansiosta vesistöön pääsevät määrät saadaan pidettyä vakaina. COD:n ja fosforin ominaispäästöt (kg/sellutonni) ovat lähempänä BATtasojen alarajaa kuin ylärajaa. AOX-ominaispäästö on BAT-päästötasoon verrattuna ylärajalla. BAT-päästötasojen vaihteluväli sisältää erityyppiset sellut. Esimerkiksi havusellujen päästöt ovat lyhytkuituselluja korkeammat. Havusellun valkaiseminen vaatii mm. korkeahkoa klooridioksidiannostusta, mistä johtuen AOX päästöt ovat korkeammat verrattuna lyhytkuituselluun. Esitetyt päästöraja-arvot sisältävät jätevedenpuhdistamon häiriötilanteiden päästöt ja tehtaan ylös- ja alasajotilanteiden päästöt. BAT-päästötasoja sovelletaan YSL 527/ ja 75 mukaisesti ainoastaan laitoksen normaaleissa toimintaolosuhteissa. Kuukausikeskiarvona esitetyt lupamääräykset ovat tasoltaan niin alhaiset, ettei niiden mukaan toimiessa ole mahdollista ylittää parhaan käyttökelpoisen tekniikan referenssidokumentissa esitettyjä päästötasoja vuositasolla. Kiintoaineelle ei esitetä asetettavaksi erillistä lupaehtoa. Nykyaikaisilta jätevedenpuhdistamoilta vesistöön joutuva kiintoaine koostuu lähinnä bio-

235 235 logisesta puhdistusvaiheesta karkaavista lietehiukkasista. Niiden mukana kulkeutuva kuormitus ilmenee suoraan myös muista lupaparametreista, erityisesti COD- ja kokonaisfosforipäästöistä. Hakijan näkemyksen mukaan kokonaistyppeä koskeva raja-arvo ei ole lupaehtona tarpeellinen. Tyypillisesti suurin osa sellutehtaan aktiivilietelaitokselta vesistöön johdettavasta kokonaistyppikuormituksesta on sellaista puu- ja kemikaaliperäistä typpeä, joka ei ole perustuotannolle käyttökelpoisessa muodossa, eikä sillä ole vesistössä suoraa rehevöittävää vaikutusta. Biologisesti käyttökelpoista typpeä joudutaan lisäämään puhdistusprosessiin tehokkaan puhdistustoiminnan ylläpitämiseksi. Lisättävät määrät optimoidaan prosessin tarpeen mukaisesti siten, että lisättävä määrä ja prosessista ulos tuleva jäännöstypen määrä on mahdollisimman vähäinen. Biojalostamon jätevesikuormituksen vaikutusten arvioinnin perusteella typpikuormituksen vaikutukset vesistössä jäävät fosforikuormituksen vaikutuksia vähäisemmiksi. Kokonaistypelle asetetun parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukainen päästötaso voidaan varmentaa riittävällä tavalla velvoitetarkkailun ja vuosittaisen viranomaisraportoinnin kautta. Mikäli viranomainen edellä esitetystä huolimatta katsoo tarpeelliseksi asettaa kokonaistypelle sitovan raja-arvon, esittää hakija raja-arvoksi 150 kg/vrk kuukausikeskiarvona laskettuna. Päästöt ilmaan Kattiloilla voidaan polttaa polttoaineita seuraavasti: - Soodakattilassa voidaan mustalipeää, raskasta ja kevyttä polttoöljyä, pikiöljyä, mäntyöljyä, metanolia, tärpättiä ja hajukaasuja. - Meesauunissa voidaan polttaa kaasutuslaitoksen tuotekaasua, raskasta ja kevyttä polttoöljyä, biokaasua, pikiöljyä, mäntyöljyä, hajukaasuja sekä metanolia ja tärpättiä. - Kuorikattilassa voidaan polttaa kuorta, purua, energiahaketta, biologisen jätevedenpuhdistamon primääri- ja biolietettä, raskasta polttoöljyä ja hajukaasuja. - Kaasutuslaitoksessa voidaan kaasuttaa kuorta, purua, ja muuta puhdasta energiapuuta. - Soodakattilan, meesauunin ja biomassakattilan (ja kuoren kaasutuksen) savukaasut on johdettava ilmaan 110 m korkean piipun kautta. - Väkevät ja laimeat hajukaasut on johdettava poltettavaksi soodakattilassa tai soodakattilan häiriötilanteessa meesauunissa. Soodakattilan ja meesauunin päästöille ehdotetut raja-arvot on esitetty kuukausikeskiarvoina ja ne perustuvat sellu- ja paperiteollisuuden BATpäätelmissä sulfaattisellulle esitettyihin päästötasoihin, jotka on annettu vuosikeskiarvoina.

236 236 Kuukausikeskiarvona esitetyissä pitoisuusraja-arvoissa on huomioitu kuukausitasolla tapahtuva päästövaihtelu vuositason keskiarvoon nähden. BAT-referenssidokumentin valmistelun yhteydessä on todettu, että vuosipäästöt voidaan tarvittaessa muuntaa kuukausipäästöiksi esimerkiksi kertoimella 1,3, jotta vertailukelpoisuus säilyy. Kuorikattilalle ehdotetut raja-arvot perustuvat MCP-direktiivin liitteessä II esitettyihin raja-arvoihin. Esitys biojalostamolta ilmaan johdettaviin päästöihin sovellettavista rajaarvoista kuukausikeskiarvona: SO2 (mg/nm 3, 6 % O2) TRS (mg/nm 3, 6 % O2) NOx (mg/nm 3, 6 % O2) Hiukkaset (mg/nm 3, 6 % O2) Soodakattila Meesauuni Kuorikattila Esitys soodakattilan ja meesauunin ominaispäästöistä sulfaattisellun tuotannossa ilmakuivaa sellutonnia kohden kalenterivuosikeskiarvoina: SO2 ja TRS (kgs/adt) NOx (kg/adt) Hiukkaset (kg/adt) Soodakattila 0,12 1,6 0,2 Meesauuni 0,05 0,45 0,02 Esitetyt raja-arvot pitoisuuksille savukaasussa ja ominaispäästöille (kg/adt) eivät koske tuotannon ylös- ja alasajotilanteita tai häiriötilanteita. Tehtaan kokonaisrikkipäästö ilmaan saa olla enintään 0,4 kgs/adt vuosikeskiarvona laskettuna, mukaan lukien tehtaan alas- ja ylösajot sekä häiriötilanteet. Kahden ensimmäisen toimintavuoden aikana väkevien hajukaasujen keräily- ja käsittelyjärjestelmän käytettävyyden on oltava vähintään 98 % kuukausittaisesta toiminta-ajasta ja laimeiden hajukaasun keräily- ja käsittelyjärjestelmän käytettävyyden vähintään 95 % kuukausittaisesta toiminta-ajasta. Tämän jälkeen väkevien hajukaasujen keräily- ja käsittelyjärjestelmän käytettävyyden on oltava vähintään 99 % kuukausittaisesta toiminta-ajasta ja laimeiden hajukaasun keräily- ja käsittelyjärjestelmän käytettävyyden vähintään 98 % kuukausittaisesta toiminta-ajasta. Valkaisukemikaalien valmistuksen sekä valkaisimon hönkäkaasujen jäännösklooripitoisuus on oltava alle 30 mg/nm 3. Perustelut: Hakijan ehdotus ilmaan johdettavia päästöjä koskeviksi lupamääräyksiksi perustuu nykyaikaisella sellutehtaalla saavutettavissa olevaan päästötasoon ja parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan.

237 237 Soodakattilassa poltettavan mustalipeän kuiva-ainepitoisuus on vähintään 83 %, jolloin typpipäästö on suhteellisen korkea. Meesauunilla poltetaan pääasiallisesti biokaasuttimelta saatavaa tuotekaasua, joka on kasvipohjaisesta aineksesta valmistettu kaasumainen polttoaine. Tuotekaasu sisältää typpeä ja meesauunin typenoksidipäästöille tulee asettaa ylin BAT päästötasoja vastaava päästöraja. Melun rajoittaminen Tehtaan toiminnasta aiheutuva melu ei saa ylittää ympäristön asuinalueilla päiväaikaan (klo 07 22) keskiäänitasoa 55 db (LAeq) eikä yöaikaan (klo 22 07) 50 db (LAeq). TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILUSUUNNITELMA Ehdotus tarkkailun järjestämiseksi Koska kyse on uudesta toiminnasta, hakija esittää, että lupaan otetaan määräys päivitetyn tarkkailuohjelman toimittamisesta viranomaiselle ennen laitoksen käynnistymistä. Alla on esitetty pääperiaatteet tarkkailusta ja raportoinnista. Laitoksen käyttötarkkailu Tehtaan toimintaa ja mahdollisia häiriötilanteita tarkkaillaan ja ohjataan automaattisten seurantajärjestelmien avulla laitoksen valvomosta käsin sekä säännöllisillä tehdaskierroksilla. Valvomossa tulee olemaan jatkuva miehitys. Valvomossa on laitos- ja prosessiyksikkökohtaiset seurantaasemat ja lisäksi koko prosessin seuranta. Seurantajärjestelmiin kuuluvat automaatiojärjestelmä ja turvallisuuteen liittyvät järjestelmät. Tarkkailutiedot, mukaan lukien ajotilanteiden muutokset, päästömittaustulokset ja häiriöt tallentuvat automaatiojärjestelmään. Tärkeimmät jatkuvasti seurattavat puhdistinlaitteet ovat soodakattilan, meesauunin ja kuorikattilan sähkösuotimet/kuitusuotimet. Puhdistinlaitteiden toimintahäiriöistä aiheutuu hälytykset ohjausjärjestelmään. Jätevedenpuhdistamolle tulevan veden määrää ja laatua sekä puhdistamon toimintaa tarkkaillaan laboratorioanalyysein sekä automaatiojärjestelmän avulla. Jätteiden käsittelyalueen tarkkailu Jätteiden läjitysalueen osalta jätetäytön rakennetta tarkkaillaan säännöllisesti. Täyttöalueelta määritetään 5 vuoden välein kaatopaikka-asetuksen mukaiset tiedot. Jätetäytön painumia tarkkaillaan silmämääräisesti täytön aikana. Jätelain (646/2011) mukainen suunnitelma jätteen käsittelyn seurannan ja tarkkailun järjestämisestä toimitetaan myöhemmin.

238 238 Päästötarkkailu Jätevesien tarkkailu Jätevedenpuhdistamolle meneviä ja puhdistamoilta lähtevien jätevesien määriä ja laatua tullaan tarkkailemaan sekä osastokohtaisiin kanaaleihin asennettavilla jatkuvatoimisilla mittareilla että laboratorioanalyysein. Poikkeavista mittaustuloksista menee hälytys valvomoon. Mahdolliset poikkeavat päästöt havaitaan myös operaattorin tekemien tarkkailukierrosten yhteydessä. Osastokohtaisiin jätevesikanaaleihin sekä jätevedenpuhdistamolle johtavaan kanaaliin asennetaan jäteveden määrän, lämpötilan, ph:n ja johtokyvyn online -mittaukset. Jätevedenpuhdistamolle johdettavalle jätevedelle asennetaan lisäksi keräilynäytteenotin laboratoriossa tehtäviä analyyseja varten. Laboratorio analysoi tulevasta ja lähtevästä jätevedestä: - Kiintoainepitoisuus ja COD päivittäin - kok-n ja kok-p viikoittain - AOX- ja BOD7 -määritys tehdään kuukausikeräilynäytteestä Tehtaan käynnistyttyä purkuvesistä tullaan määrittämään vesieliöstölle vaaralliset ja haitalliset aineet. Kertaluonteisten mittausten perusteella tarkkailuohjelmiin sisällytetään tarpeellisilta osin ne päästökomponentit, joiden kynnyspitoisuudet ylittyvät. Päivitettävään jätevesien tarkkailua koskevaan suunnitelmaan huomioidaan E-PRTR raportoinnin ja BATvaatimusten mukaiset tarkkailuvaatimukset analysointitaajuuksineen. Jätevesiä tarkkaillaan myös vuorokohtaisella raportoinnilla, jossa raportoidaan jätevesien laatuun ja määrään vaikuttavista tapahtuneista poikkeavista tilanteista. Käytöntarkkailun tulokset raportoidaan tehtaan automaatiojärjestelmään ja päästötarkkailun tulokset raportoidaan valvovalle viranomaiselle sekä kaupungin ympäristöviranomaiselle myöhemmin hyväksyttävän tarkkailuohjelman mukaisesti. Jäähdytysveden ja hulevesien tarkkailu Jäähdytysveden määrää ja laatua seurataan jäähdytysvesiviemäriin asennettavilla määrän, lämpötilan, ph:n ja johtokyvyn online mittauksilla. Laitosalueelta johdettavien hulevesien laatua seurataan hulevesiviemäreistä tehtävillä lämpötilan, ph:n ja johtokyvyn online -mittauksilla. Mikäli mittauksissa havaitaan tavanomaisesta poikkeavaa kuormitusta, otetaan hulevesiviemäristä vesinäyte laboratorioanalyysiä varten. Puunkäsittelyn hulevesien käsittelystä vesistöön johdettavaa kuormitusta seurataan kertanäyttein kerran kuukaudessa sulan maan aikana huhti lokakuussa tai sääolosuhteista riippuen. Näytteestä määritetään ph, johtokyky, kiintoaine, COD Cr, kokonaisfosfori ja kokonaistyppi.

239 239 Jätteiden läjitysalueen vesien tarkkailu Kaatopaikkaveden määrää ja laatua tarkkaillaan kaatopaikka-asetuksen (331/2013) mukaisesti niissä pisteissä, joissa kaatopaikkavettä johdetaan pois kaatopaikka-alueelta. Kaatopaikkaveden määrää ja sähkönjohtavuutta seurataan viikoittaisin mittauksin ja lisäksi ylivirtaamakausina aukiolopäivittäin tehdyin mittauksin kaatopaikan käytön aikana. Kaatopaikkavedestä esitetään alustavasti tutkittavaksi säännöllisesti seuraavat komponentit: - ph - lämpötila - virtaama - kokonaisfosfori - kokonaistyppi - COD Mn tai COD Cr - kiintoaine - sulfaatti - raskasmetallit: o arseeni o elohopea o kadmium o koboltti o kromi o kupari o lyijy o mangaani o molybdeeni o nikkeli o rauta o sinkki o vanadiini Pintaveden laatua ja määrää tarkkaillaan kahdesta havaintopisteestä otetuin näyttein. Toinen näytepiste sijoitetaan pintavesien virtaussuunnassa kaatopaikan yläpuolelle ja toinen alapuolelle. Pintavesien tarkkailu aloitetaan ennen kaatopaikkatoiminnan käynnistymistä siten, että näytteitä saadaan vähintään kaksi kertaa ylivirtaamakautena vähintään kuukauden välein ja vähintään kerran alivirtaamakautena. Pintavedestä esitetään alustavasti tutkittavaksi säännöllisesti seuraavat komponentit: - ph - lämpötila - kokonaisfosfori - kokonaistyppi - COD Mn tai COD Cr

240 240 - kiintoaine - sulfaatti - raskasmetallit (vastaavat kuin kaatopaikkavedestä) Kaatopaikkaveden ja pintaveden laatua seurataan toiminnan alkuvaiheessa neljännesvuosittain otetuin näyttein. Myöhemmässä vaiheessa näytteidenottoväli ja analysoitavat aineet määritellään tarpeen mukaisesti. Ilmaan johdettavien päästöjen tarkkailu Soodakattilalle, meesauunille ja biomassakattilalle asennetaan jatkuvatoimisia savukaasuanalysaattoreita. Soodakattila ja meesauuni Jatkuvatoimisesti seurataan savukaasujen hiilimonoksidi-, rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspitoisuutta sekä pelkistyneiden rikkiyhdisteiden pitoisuutta. Biomassakattila Savukaasujen typenoksidi- ja hiukkaspitoisuudet mitataan vuosittain. Mittaukset suoritetaan ulkopuolisen akreditoidun mittaajan toimesta. Kertaluonteiset mittaukset tehdään standardoiduin menetelmin tai sellutehtaan päästöjen seurantaan soveltuvia mittausmenetelmiä käyttäen. Ilmaan johdettavia päästöjä tarkkaillaan myös vuorokohtaisella raportoinnilla, jossa raportoidaan päästöihin vaikuttavista tapahtuneista poikkeavista tilanteista. Käynnistys- ja pysäytysjaksojen määrittely Käynnistys-, pysäytys- ja häiriöjaksojen aikana syntyviä päästöjä ei huomioida päästöjen vertailussa raja-arvoihin. Päästöt huomioidaan kuitenkin ympäristöraportoinnissa sekä kokonaisrikkipäästön laskennassa. Soodakattila Käynnistysjakso päättyy, kun polttoaineteho ylittää 70 % ja pysäytysjakso alkaa, kun polttoaineteho alittaa 70 %. Jos normaaliajossa polttoaineteho alittaa 70 %, lipeän kuiva-ainepitoisuus laskee alle 82 % tai sähkösuotimen kentistä osa on poissa käytöstä, on kyseessä häiriötilanne. Voimakattila Käynnistysjakso päättyy, kun polttoaineteho ylittää 50 % ja pysäytysjakso alkaa, kun polttoaineteho alittaa 50 %. Jos normaaliajossa polttoaineteho alittaa 50 % tai sähkösuotimen kentistä osa on poissa käytöstä, on kyseessä häiriötilanne.

241 241 Meesauuni Jätteiden tarkkailu Käynnistysjakso päättyy, kun meesan syöttö ylittää 50 % mitoitetusta ja uunin lämpötila on kauttaaltaan vakiintunut. Pysäytysjakso alkaa, kun meesan syöttö alittaa 50 %. Jos normaaliajossa meesan syöttö alittaa 50 % mitoitetusta tai sähkösuotimen kentistä osa on poissa käytöstä, on kyseessä häiriötilanne. Syntyvien kiinteiden jätteiden määrät punnitaan tehtaalla tai vastaanottajalla. Tiedot jätteiden määristä kerää kuljetuksesta vastaava yrittäjä tai jätteen vastaanottava taho. Jätteiden hyötykäyttö- ja kaatopaikkakelpoisuus selvitetään analysoimalla jätejakeen koostumus ja haitta-aineiden liukoisuudet. Muodostuvien jätteiden määrästä, laadusta, hyödyntämisestä tai muusta käsittelystä pidetään kirjaa jakeittain jätelain ja ympäristöluvan edellyttämällä tavalla. Syntyvistä jätejakeista otetaan säännöllisesti näytteet analysoitavaksi. YMPÄRISTÖN JA VAIKUTUSTEN TARKKAILU Vesistö ja kalasto Vesistörakentamisen aikainen tarkkailu Vesistörakentamisen vaikutuksia Kemijärven veden laatuun seurataan säännöllisellä näytteenotolla märkätyönä tehtävän ruoppaustyön aikana. Tarkkailupisteiden valintaan vaikuttaa osittain ruoppaustyön eteneminen ja kulloinkin työn alla oleva ruopattava kohde. Suunniteltujen ruoppauskohteiden alapuoliseen vesistöön sijoitetaan kaksi tarkkailupistettä, joissa näytteenottoa toteutetaan säännönmukaisesti koko ruoppaustyön ajan riippumatta siitä missä kohdin ruoppausta toteutetaan. Muiden tarkkailupisteiden sijainti muuttuu ruopattavan alueen mukana siten, että jokaisella tarkkailukerralla otetaan näyte ruoppauskohteen yläpuoliselta vesistöalueelta, välittömästi ruoppauskohteen alapuoliselta vesistöalueelta (etäisyys ruoppauskohteeseen m) sekä noin 500 m ruoppauskohteen alapuolelta. Jokaisella tarkkailukerralla otetaan näyte viideltä näytteenottopisteeltä: - ruoppauskohteen yläpuolinen vesialue, noin 100 m yläpuolelta - ruoppauskohteen alapuolinen vesialue, m alapuolelta - ruoppauskohteen alapuolinen vesialue, noin 500 m alapuolelta - Kemijärven yhteistarkkailuun kuuluva piste Te148 Termusniemen pohjapadon yläpuolella (ETRS ) - Biojalostamon vaikutustarkkailuun perustettava uusi tarkkailupiste KjUusi2 Ämmänselällä (ETRS )

242 242 Ilmanlaadun tarkkailu Tarvittaessa ruoppauskohteen alapuolisella vesialueella näytteenottoa jatketaan vielä noin 500 m välein, mikäli silmämääräisesti vedessä havaitaan ruoppauksesta johtuvaa samentumista. Veden syvyys näytteenottopisteellä määrittää vertikaalisten näytteiden lukumäärän. Mikäli kokonaissyvyys on alle 3 m, otetaan vain yksi näyte 1 m syvyydeltä. Jos kokonaissyvyys on 3 5 m, otetaan yksi näyte 1 m syvyydeltä ja yksi näyte 1 m pohjan yläpuolelta. Mikäli kokonaissyvyys on 5 10 m, otetaan kolme näytettä, joista yksi näyte 1 m syvyydeltä, yksi näyte 1 m pohjan yläpuolelta ja yksi näyte vesipatsaan puolivälistä. Jos kokonaissyvyys on suurempi kuin 10 m, näytteitä otetaan 1 m syvyydeltä ja 1 m pohjan yläpuolelta sekä 5 m välein koko vesisyvyydeltä. Toiminnan aikainen tarkkailu Vesistö- ja kalataloustarkkailua suoritetaan yhteistarkkailuna alueen muiden tarkkailuvelvollisten kanssa. Kemijoen nykyiseen yhteistarkkailuohjelmaan Kemijärven alueella kuuluu veden fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien sekä biologisten muuttujien tarkkailua: - Veden laadun tarkkailu - Kasviplanktontarkkailu - Pohjaeläintarkkailu - Kalastoa koskeva tarkkailu - Vesikasveja koskeva tarkkailu Lisäksi uuden laitoksen myötä tullaan seuraamaan jääolosuhteiden muutoksia sekä sulan alueen muodostumista. Boreal Bioref Oy osallistuu alueella suoritettavaan ilmanlaadun tarkkailuun. Hajupäästöjä tarkkaillaan tarpeen mukaan. Mahdolliset asukkailta tulevat ilmoitukset kirjataan ylös. Tarvittaessa käynnistetään toimenpiteet päästölähteen tunnistamiseksi ja päästön suuruutta voidaan arvioida koehenkilöistä muodostettavan hajupaneelin avulla. Yhteydenotoista ja niihin liittyvistä toimenpiteistä raportoidaan valvontaviranomaiselle vähintään kerran vuodessa. Maaperä- ja pohjavesiseuranta Laitoksen rakentamisvaiheen alkuun mennessä tehdasalueelle ja sen ympäristöön asennetaan seurantaputkia, joiden avulla seurataan pohjaveden pinnan korkeutta ja kemiallista laatua. Säännöllinen seuranta aloitetaan viimeistään rakennusvaiheen alkaessa. Seurantaa jatketaan laitoksen toimintavaiheessa, jolloin voidaan havaita mahdolliset muutokset pohjaveden tilaan.

243 243 Jätteiden läjitysalue Jätteiden läjitysalueen yhteyteen asennetaan kolme pohjavesinäyteputkea. Jätteiden läjitysalueen yhteydessä pohjaveden ja kaatopaikan sisäisen veden korkeutta seurataan puolivuosittain. Tarkkailua lisätään, mikäli pohjaveden korkeudessa havaitaan vaihtelua. Pohjaveden seuranta aloitetaan hyvissä ajoin ennen kaatopaikkatoiminnan aloittamista. Pohjavedestä esitetään alustavasti tutkittavaksi toiminnan alkuvaiheessa puolivuosittain seuraavat komponentit: - ph - lämpötila - sähkönjohtavuus - kokonaisfosfori - kokonaistyppi - COD Cr/COD Mn - sulfaatti - raskasmetallit: - arseeni - elohopea - kadmium - koboltti - kromi - kupari - lyijy - mangaani - molybdeeni - nikkeli - rauta - sinkki - vanadiini Analysoitavat aineet ja tarkkailun tiheys määritellään toiminnan alkuvaiheen tarkkailutulosten perusteella tarpeen mukaiseksi. Ympäristön kaivojen veden korkeutta ja kaivojen veden laatua tullaan seuraamaan. Seuranta aloitetaan rakentamisvaiheen alkuun mennessä. Meluvaikutusten seuranta Rakentamisvaiheessa, tehtaan normaalin käyttövaiheen alkuun saakka, hankealueella syntyvää melua seurataan alueen ympäristöön sijoitettavilla jatkuvatoimisilla mittareilla. Mittaukset aloitetaan ennen rakentamistöiden aloittamista, jolloin saadaan myös tietoa melutilanteesta ennen tehtaan rakentamista. Biojalostamon päästölähteiden melutasot ja ympäristömelumittaukset lähimmillä häiriintyvillä kohteilla (päivä- ja yöaikainen keskiäänitaso ja enimmäisäänitaso lähimmillä asuinalueilla, myös sisätilojen melu) mitataan 12 kuukauden kuluessa tehtaan käynnistymisestä.

244 244 Tarkemmat suunnitelmat melumittausten toteutuksesta hyväksytetään ELY-keskuksella ennen selvityksen tekemistä. Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten seuranta Ihmisten viihtyvyyteen ja terveyteen kohdistuvia vaikutuksia seurataan välillisesti ilmanlaadun, melun ja vesistön tarkkailuun perustuen. Mittausmenetelmät, laitteet, laskentamenetelmät ja laadun varmistus Jatkuvatoimisten mittalaitteiden ja jätevesien näytteenottimien luotettavuudesta huolehditaan tarkastamalla, puhdistamalla ja kalibroimalla mittarit säännöllisesti. Mittauspaikat ja näytteiden ottopaikat suunnitellaan niin että näyte on edustava. Kertaluontoiset mittaukset (jätevesi, ilmapäästöt, melu) tilataan ulkopuolisilta akkreditoiduilta asiantuntijoilta, jotka huolehtivat mittausten luotettavuudesta ja raportoivat virhemarginaalit. Jatkuvatoimisille mittauksille tullaan tekemään vuosittain vertailumittaukset. Mittaukset suoritetaan ulkopuolisen akreditoidun mittaajan toimesta. Jatkuvien mittausten mittausjärjestelmien ylläpidon ja kalibroinnin laadun varmistuksessa noudatetaan standardia EN 14181:2004. Jaksottaiset mittaukset tehdään standardoiduin menetelmin tai päästöjen seurantaan soveltuvia mittausmenetelmiä käyttäen. Lisäksi otetaan huomioon E-PRTR raportoinnin vaatimukset, komponentit mitataan kertaluonteisesti ja ne uusitaan tarvittaessa prosessimuutosten myötä. Kertaluontoisten mittausten perusteella tehdään tarvittavat muutokset seurantaan, jos päästökomponentit ylittävät kynnyspitoisuudet. (Biopolttoaineille ei ole vielä määritelty parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksia.) Jätevesien laboratorioanalyysit tehdään käyttäen virallisia SFS-standardeja tai niiden puuttuessa muita yleisesti käytössä olevia menetelmiä. Analyysien laadunvarmennus tehdään ISO laadunhallintajärjestelmä mukaisesti noudattaen seuraavia periaatteita: - Analyysit tehdään virallisten standardien mukaisesti - Tulokset kirjataan tehdastietojärjestelmään - Laboratorio osallistuu Suomen ympäristökeskuksen vertailumittauksiin - Erikoisanalyysit teetetään akreditoiduissa ulkopuolisissa laboratorioissa Jätevesianalyysien osalta tehtaan laboratorio osallistuu interkalibrointiin kerran vuodessa. Tulosten raportoinnissa huomioidaan laitteiden ja analyysien mittausepävarmuudet. Kirjanpito ja tietojen toimittaminen Käyttötarkkailusta, päästötarkkailusta, raaka-aineiden käytöstä, laitteiden toimivuuden seurannasta ja muusta laitoksen käyttöön liittyvästä oleellisesta tiedosta ja tapahtumista pidetään kirjaa. Ympäristönsuojelun

245 245 kannalta merkityksellisistä tapahtumista ja toimenpiteistä pidetään käyttöpäiväkirjaa. Laitoksen toiminnasta raportoidaan ELY-keskukselle ja Kemijärven ympäristönsuojeluviranomaiselle. Vuosiraportissa esitetään seuraavat tiedot: - käytetyt raaka-aineet, apuaineet ja kemikaalit (määrä, laatu) - laitoksen käyttö ja tuotanto - ilmaan johdettujen päästöjen määrät - vesistöön johdettujen päästöjen määrät (jäteveden ja jäähdytysveden määrät, aineet ja lämpöteho) - toiminnassa syntyneiden jätteiden määrä, laatu ja toimituspaikka; - mahdollisista poikkeukselliset tilanteet ja päästöt sekä niihin liittyvät toimenpiteet Häiriötilanteissa otetaan välittömästi yhteys ympäristöviranomaiseen. Jätteiden läjitysalueen jätetäytön tarkkailusta kootaan seuraavat kaatopaikka-asetuksen mukaiset tiedot: 1) jätetäytön pinta-ala, tilavuus, koostumus ja painuminen; 2) jätetäytön vesipinnan korkeus ja lämpötila sekä muut sisäiset ominaisuudet; 3) jätteen sijoittamismenetelmä; 4) kulloinkin käytetty täyttöalue; 5) laskelma kaatopaikan jäljellä olevasta tilavuudesta. Vaikutustarkkailun tulokset toimitetaan ELY-keskukselle ja Kemijärven ympäristönsuojeluviranomaiselle tarkkailuraporttien valmistuttua. LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksen täydennykset Hakija on täydentänyt hakemustaan ja korvannut kokonaisuudessaan alkuperäisen hakemuksen liitteineen Lisäksi hakija on täydentänyt hakemustaan kaatopaikan pohjarakenteiden, hajukaasujen keräilyn, melumallinnuksen ja lähialueen lähteiden osalta. Lupahakemuksesta tiedottaminen Aluehallintovirasto on antanut hakemuksen tiedoksi kuuluttamalla Kemijärven kaupungissa sekä erityistiedoksiantona asianosaisille. Kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettu Lapin Kansa ja Koti-Lappi -lehdissä. Tiedoksiantokuulutus ja hakemusasiakirjat keskeisiltä osin on julkaistu myös internetissä aluehallintoviraston lupatietopalvelussa.

246 246 Hakemuksesta on pyydetty lausunnot Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskuksen) ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualueelta sekä Pohjois-Suomen kalatalouspalveluilta, Kainuun ELY-keskuksen patoviranomaiselta, Kemijärven kaupungilta ja sen ympäristö- ja terveydensuojelu- sekä kaavoitusviranomaisilta, Liikennevirastolta sekä Turvallisuus- ja kemikaalivirastolta (TUKES). Lausunnot 1. Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Ympäristö- ja luonnonvarat - vastuualue Hakemus Lapin ELY-keskus on YVA-selostuksesta antamassaan lausunnossa edellyttänyt mm. yksityiskohtaisempia suunnitelmia teknisten ratkaisujen ja päästöjä rajoittavien toimenpiteiden osalta. Ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksessa suunnitelmat ovat tarkentuneet, mutta ovat edelleen varsin yleisellä tasolla. Tarkemman teknisen suunnittelun puuttuminen luo epävarmuutta päästöjen ja siten myös vaikutusten arviointiin. Lupahakemuksen perusteella annettu lupapäätös kokonaisuudessaan ei vain lupamääräykset on toiminnanharjoittajaa sitova. Siten toiminnanharjoittajan oikeusturvan kannalta olisi oleellista, että tekninen suunnittelu olisi lupaa haettaessa riittävän pitkällä. Lupahakemuksessa on käytetty usein sanamuotoja kuten pyritään tai voidaan. Lupahakemuksessa todetaan mm. mikrokiteisen selluloosan (MCC) osalta, että tuotantoprosessista ei alustavan arvion mukaan aiheudu merkittäviä lisäpäästöjä vesistöön tai ilmaan pelkkään selluntuotantoon verrattuna. ELY-keskus toteaa, että lupahakemuksessa esitetyt päästöarviot ovat kuitenkin toiminnanharjoittajaa sitovat. Havainnekuvaan ja asemapiirrokseen merkittyä rikkihappotehdasta ei ole muutoin mainittu lupahakemuksessa. Mikäli hakija aikoo rakentaa rikkihappotehtaan, tulee ELY-keskuksen näkemyksen mukaan lupahakemusta täydentää tältä osin tai hakea lupa erikseen rikkihappotehtaan rakentamiselle. Ympäristönsuojelulain 527/204 liitteen 1 taulukon 1 kohdan 4 mukaisesti rikkihappotehtaalle on oltava ympäristölupa. Lisäksi ELY-keskus muistuttaa hakijaa ympäristönsuojelulain 527/2014 toiminnanharjoittajaa koskevista yleisistä velvollisuuksista kuten 6 :n mukainen selvilläolovelvollisuus, 7 :n mukainen velvollisuus ehkäistä ja rajoittaa ympäristön pilaantumista sekä 15 :n mukainen ennaltavarautumisvelvollisuus. Lapin ELY-keskus ei näe esitettyjen tietojen perusteella estettä luvan myöntämiselle, mikäli lupaehdoilla pystytään rajaamaan ympäristövaikutuksia tässä lausunnossa esitetyn mukaisesti. Lupahakemukseen sisältyy suunnitteluvaiheesta johtuen huomattavia epävarmuuksia. Luvanhakijan tulee suunnittelun edetessä varmistaa, että lupahakemuksessa ja lupamääräyksissä esitettyihin päästötasoihin päästään.

247 247 Biojalostamon kuvaus ELY-keskus on YVA-selostuksesta antamassaan lausunnossa edellyttänyt, että haitallisten vaikutusten lieventämismahdollisuuksista tulee esittää yksityiskohtaiset suunnitelmat ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksessa. Lupahakemuksessa on kuvattu jonkin verran lieventämistoimenpiteitä sanallisesti, mutta ELY-keskuksen näkemyksen mukaan lieventämistoimenpiteet on edelleen kuvattu puutteellisesti. Esimerkiksi lieventämistoimenpiteiden vaikutuksia päästöihin ei ole esitetty ja monilta osin lieventämistoimenpiteet on kuvattu mahdollisuuksina viemättä niitä hanketason suunnitelmiksi asti. ELY-keskuksen näkemyksen mukaan lieventämistoimenpiteiden huolellinen kuvaus ja yksiselitteinen arvio niiden vaikutuksista päästöihin vähentäisi päästö- ja siten myös vaikutusarviointien epävarmuutta oleellisesti. Hakija toteaa uuden tehtaan kemikaalikierron haasteena olevan rikin rikastumisen hallinta. Rikkitaseen hallinnan suunnittelu näyttäisi lupahakemuksessa esitettyjen tietojen perustella olevan vielä keskeneräinen. Tekstissä todetaan esimerkiksi MCC:n tuotannossa syntyvän hydrolysaatin kerryttävän rikkiä kemikaalikiertoon, jos hydrolysaatti ohjataan haihduttamolle. Toisaalla lupahakemuksessa tämä on todettu hydrolysaatin valituksi käsittelytavaksi. Kuitenkin taulukossa 2.3-1, jossa esitetään alustava laskelma rikkitaseen hallinnasta, MCC hydrolysaatin aiheuttama rikin lisäys prosessiin on esitetty nollana. Kuten ELY-keskus on jo lupahakemuksen esitarkastusvaiheessa huomauttanut luvanhakijalle, eivät MCC-tuotannon rikkihapon kulutuslaskelmat näyttäisi täsmäävän. MCC-tuotannoksi on arvioitu t/v ja rikkihapon ominaiskulutukseksi 15 kg/mcc-tonni. Rikkihapon vuosikulutukseksi on ilmoitettu tonnia, vaikka esitettyjen lähtötietojen perusteella kulutus olisi 560 tonnia. Asia on merkityksellinen, koska rikkihapon kokonaiskulutukseksi koko biojalostamolla on ilmoitettu t/v. Edellä esitetyn perusteella ELY-keskus toteaa sulfaattikuormituksen arviointiin sisältyvän huomattavaa epävarmuutta. Koska natriumin kierto on osin kytköksissä rikin kiertoon, sisältynee myös natriumtaseeseen ja kuormitusarvioon epävarmuutta. Rikki- ja natriumtaseiden hallintaan ja päästöjen vähentämiseen tulee siten kiinnittää erityistä huomiota ja varmistaa esitetyissä kuormitusarvioissa pysyminen suunnittelun edetessä. Soodakattilan lentotuhkan arvioitu poiston tarve on varsin suuri. Tämän vuoksi hakija on velvoitettava tekemään lentotuhkan määrän pienentämiseen tähtäävää kehitystyötä. Liuotettava lentotuhka lietetään jätevedenpuhdistamolle. Paikallisten vaikutusten kannalta lentotuhkan johtaminen jätevedenpuhdistamolle on ELY-keskuksen näkemyksen mukaan parempi vaihtoehto kuin lentotuhkaa sisältävien vesien purkaminen suoraan vesistöön. Hakijan mukaan MCC:n pesusta muodostuva suodoksen, hydrolysaatin, johtaminen vesistöön ei ole teknisesti eikä ympäristömielessä kestävän

248 248 kehityksen mukaista. Hakija esittääkin lupahakemuksessa, että hydrolysaatti johdetaan haihduttamolle käsiteltäväksi. Hakija on eri yhteyksissä esittänyt hydrolysaatin käsittelystä aiheutuvia vaikutuksia eri prosesseihin, mutta eri käsittelyvaihtoehtojen kokonaisvaltainen tarkastelu kerrannaisvaikutuksineen puuttuu. Esitettyjen tietojen pohjalta vaikuttaa kuitenkin siltä, että hydrolysaatin ohjaaminen haihduttamolle ja polttoon olisi perusteltu vaihtoehto, jolloin hydrolysaatin ohjaaminen haihduttamon kautta soodakattilalle poltettavaksi olisi syytä varmistaa lupamääräyksellä. Kaasutuksen oikeanlaisesta toiminnasta olisi tarpeen antaa oma lupamääräyksensä. Kaasutuksen toiminnasta ei saa aiheutua haju- ja pölyhaittaa ympäristön asuinalueilla. Jos hajuhaittaa ilmenee, on ryhdyttävä toimenpiteisiin syyn selvittämiseksi ja poistamiseksi. Kaasutuslaitoksen tai meesauunin häiriötilanteissa kaasutuslaitoksen toiminta on keskeytettävä mahdollisimman nopeasti. Yksiselitteinen lupamääräys siitä, milloin toiminta on keskeytettävä, olisi tarpeen sekä toiminnanharjoittajan että valvonnan näkökulmasta. Hulevesien käsittely on kuvattu lupahakemuksessa yleisellä tasolla. Lupamääräyksiin tulee sisällyttää määräys johtaa kaikki likaantuneiden piha-alueiden hulevedet jätevedenpuhdistamolle sekä se, että sadevesiviemärit varustetaan tarpeen mukaan öljyn- ja hiekanerottimilla. Yksityiskohtainen suunnitelma hulevesien keräilystä ja käsittelystä (puhtaat ja jätevedenpuhdistamolle johdettavat hulevedet) mitoitustietoineen tulee toimittaa viimeistään puoli vuotta ennen rakentamisen aloittamista ELYkeskukselle. Suunnitelma hulevesien keräilystä ja käsittelystä voidaan sisällyttää myös Kemijärven rantaan padottavan läjitysalueen tarkempiin suunnitelmiin (ks. kohta Rakentaminen vesistöön ). Arvio parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamisesta ELY-keskuksen näkemyksen mukaan biotuotetehdas on pääasiassa suunniteltu BAT-periaatteiden mukaisesti. Joitakin näkökantoja BAT- periaatteiden toteutumiseen on kuitenkin tuotu esille kohdissa päästöt ilmaan ja vaikutukset ilman laatuun sekä kuormitus ja vesistövaikutukset sekä vesienhoidon tavoitteiden huomioon ottaminen. Yleisenä näkemyksenä ELY-keskus toteaa, että uuden laitoksen tulee ensisijaisesti pyrkiä vähintään BAT-päästötasojen vaihteluvälin alarajan mukaisiin päästöihin. Uudella tuotantolaitoksella on mahdollista osin päästä myös BAT-päästötasojen vaihteluvälin alarajan alapuolelle. Tavoitteena tulee aina olla mahdollisimman vähäiset päästöt ympäristöön. Rakentamisvaihe Lupahakemuksessa esitetyn perusteella rakentamisvaihe kestää kaksi vuotta. YVA-selostuksessa on todettu, että rakentamisvaiheen aikaiset melu- ja pölyvaikutukset lähiasutukselle voivat olla merkittäviä. Lupaha-

249 249 kemuksessa on esitetty vain yleisellä tasolla mahdollisuuksia melu- ja pölypäästöjen vähentämiseksi, mutta hanketasolle vietyjä kohdennettuja suunnitelmia ei ole esitetty. Ympäristölupapäätöksessä tulee yksiselitteisesti määrätä melun ja pölyämisen rajoittamisesta rakentamisvaiheessa sekä melun ja pölylaskeuman mittaamisesta. Mittaukset tulee määrätä toteutettavaksi siten, että saadaan selville myös tilanne ennen rakentamisen aloittamista. Asutuksen läheisyyden vuoksi melun ja pölyn rajoittaminen on tärkeää jo rakentamisvaiheessa. Tarvittaessa yksityiskohtaiset suunnitelmat melun ja pölyämisen rajoittamisesta sekä melun ja pölylaskeuman mittaamisesta tulee määrätä toimitettavaksi ELY-keskukselle viimeistään kolme kuukautta ennen rakentamisen aloittamista. Lupapäätökseen tulee sisällyttää myös tarpeelliset määräykset rakentamisvaiheessa vesistöön kohdistuvien päästöjen osalta. Rakentaminen vesistöön Lupahakemuksessa on esitetty vesialueiden täyttöä. Täyttöalueelle tullaan läjittämään ylijäämämaita. Samaa aluetta käytetään lupahakemuksen tietojen perusteella myös tehdasalueen ja puuvarastoalueen hulevesien käsittelyyn sekä osin varoaltaana. Lupahakemuksen liitteen 8 Vesistörakentamisen vaikutukset mukaan alueelle voidaan läjittää myös pilaantunutta maa-ainesta. Lupahakemuksesta ei käy ilmi, miten estetään läjitetyn materiaalin sekoittuminen käsiteltäviin hulevesiin. Läjitysalue rajataan moreenipadolla Kemijärvestä. ELY-keskuksen näkemyksen mukaan kyseessä on ainakin työpato. Alueen lopullinen käyttötarkoitus jää lupahakemuksessa epäselväksi, mutta mikäli aluetta käytetään hulevesien käsittelyaltaana ja varoaltaana, tulee osa rakennettavasta patorakenteesta toimimaan patona myös tehtaan toiminnan aikana. Lupahakemuksen mukaan talvella 2018 on tehty täydentäviä pohjatutkimuksia rakennettavan padon kohdalla. Lupahakemuksen laatimisvaiheessa ei ollut tiedossa mm. kantavan moreenipinnan taso, ja suunnitelmat olivat näiltä osin alustavia. Lupahakemuksessa myös todetaan, että tarkemmat suunnitelmat alueen täytöstä laaditaan massamäärien ja niiden laatujen täsmennyttyä. Myös rakennesuunnitelmat tarkentuvat suunnittelutyön edetessä. ELY- keskuksen näkemyksen mukaan padon rakentamissuunnitelmia sekä alueen täyttö- ja käyttösuunnitelmia tulee vielä täydentää ennen luvan myöntämistä. Tarvittaessa patoa ja läjitysaluetta koskevat yksityiskohtaiset suunnitelmat tulee määrätä toimittamaan erikseen lupa- asiana ympäristölupaviranomaiselle. Suunnitelman tulee sisältää tiedot läjitettävien massojen laadusta ja määrästä sekä alueen käytöstä hulevesien käsittelyyn siten, että läjitetyt massat eivät sekoitu alueella käsiteltäviin hulevesiin. Täydennyksen / hakemuksen tulee täyttää myös patoturvallisuuslain vaatimukset tarvittavilta osin. Mikäli alueelle aiotaan läjittää pilaantuneita maa-aineksia, tulee suunnitelman sisältää riittävät tiedot myös pilaantuneiden ainesten osalta.

250 250 Jätevesiputken painotus on esitetty lupahakemuksessa tehtäväksi pääsääntöisesti 40 %:n painotuksena betonipainoilla. Lisäpainotuksen tarve arvioidaan tarkemman rakennesuunnittelun ja työsuunnittelun yhteydessä aina 60 %:iin työolosuhteiden mukaan. Painotuksen on oltava riittävä putken pitämiseksi pohjassa myös mahdollisen kaasun muodostumisen yhteydessä. Tarvittaessa painotuksen on oltava suurempi kuin esitetty 60 %. Hankkeen toteutukseen sisältyy myös ruoppauksia. Lupamääräyksin tulee varmistaa, että ruoppaukset tehdään kuivatyönä talviaikana niissä kohdissa, missä se on teknisesti mahdollista. Sedimenttien laatua on lupahakemuksen perusteella tutkittu kaikkiaan yhdeksässä paikassa, joista viidestä on saatu näytteet. Muualla pohja on lupahakemuksessa ilmoitettujen tietojen perusteella kovaa pohjaa, josta näytteitä ei saatu otettua. Sedimenttinäytteistä yksi on rautatiesillan yläpuolelta Patojärvestä, kaksi sillan alapuolelta läheltä siltaa ja kaksi läheltä jätevesien purkupaikkaa Termusniemen pohjapadon yläpuolelta. Sedimenttien laatu on vaihdellut näytteissä varsin paljon. Kaikkiaan kolmessa näytteessä jonkin aineen tai yhdisteen normalisoidut pitoisuudet ovat ylittäneet sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeen tason 2, eli ovat pääsääntöisesti vesistöön läjityskelvottomia. Jätevesien purkuputken linjalta rautatiesillan alapuolelta sekä Termusniemen pohjoispuolelta otetuissa näytteessä suurimmat normalisoidut pitoisuudet ovat olleet luokkaa 1A eli eivät vaikuta läjityskelpoisuuteen. Patojärven alueelta aina rautatiesillan alapuolelle asti ruopattavat massat tulee ELY-keskuksen näkemyksen mukaan läjittää maaläjityksenä samoin kuin jätevesien purkuputken suualueelta ruopattavat massat. Hakija on kertonut vanhan pengertien alueelta ruopattavien massojen olevan rakennusvaiheessa alueelle ajettua karkeaa moreenia ja soraa, ja ko. massat on tarkoitus läjittää vesialueelle. Kyseisten massojen laatu ja läjityskelpoisuus on tutkittava ennen ruoppauksen aloittamista. Tutkimustulokset ja lausunto massojen laadusta ja läjityskelpoisuudesta tulee toimittaa Lapin ELY-keskukselle ennen kohteen ruoppauksen aloittamista. ELYkeskuksen näkemyksen mukaan esitetty täyttöalue on tarkoitukseen soveltuva, mikäli massojen laatu varmistetaan edellä esitetyllä tavalla. Lapin ELY-keskus toteaa vielä, että kohteeseen rakennetaan patoja, joiden osalta patoturvallisuuslain mukainen toimivaltainen patoturvallisuusviranomainen on Kainuun ELY-keskus. Vedenotto, vesihuolto ja tulvasuojelu Hankkeen tarvitsemaa veden saantia varten rakennetaan vedenottamo ja vedenottoon käytettävät laitteet. Raakavesi otetaan Kemijoesta. Vedenottopaikka on Patojärven alueella, josta se johdetaan putkilinjaa pitkin tehtaalle. Hakemuksen mukaan vedenotto ei aiheuta Patojärven alueen vedenpinnan muutoksia. Hankkeella ei ole vaikutuksia Kemijärven alueen kunnalliseen vedenottoon tai vesihuoltoverkostoihin.

251 251 ELY-keskus toteaa, että Kemijärvi kuuluu patoturvallisuusluokituksen mukaan luokkaan yksi, jolloin sen mitoitustulvan korkeus N43 tasossa on +151,30 m, joka vastaa hankesuunnitelmassa käytetyssä N2000 korkeustasossa korkeutta +151,76 m. Ranta-alueelle rakennettaessa on syytä ottaa huomioon järven vedenpinnan mahdollinen nouseminen erittäin poikkeuksellisten tulvien seurauksena mitoitustulvatasolle. Alueella on tarve korottaa jo olemassa olevia patoja nykyisten vaatimusten mukaisiksi, joten tulvariskit ovat konkreettisia. Joinakin vuosina on jouduttu hakemaan poikkeamislupaa Kemijärven vedenpinnan nostamiseksi lupaehtoja korkeammalle. Hanke ei lisää tulvariskejä, mutta sen suunnittelussa ja rakentamisessa on otettava huomioon erittäin harvinaisen tulvan aiheuttamat riskit. Lupahakemuksessa esitetty läjitysalueen padon korkotaso on N ,63, mikä jää noin 1,1 metriä yllä esitetyn mitoitustulvan korkeuden alapuolelle. ELY-keskuksen näkemyksen mukaan lupahakemuksessa esitetty padon mitoitus kerran 100 vuodessa esiintyvälle tulvalle on riittämätön. Kemijärvellä sijaitsevat vesistöpadot on luokiteltu luokkaan 1. Padot on mitoitettu ja rakennettu 1960-luvulla, jolloin mitoitustulvana on käytetty 1/600 toistuvuudella esiintyvää tulvaa. Patoturvallisuuslain uudistamisen jälkeen mitoitusta on tarkasteltu, ja se on todettu riittämättömäksi. Patojen omistaja esittelee toimenpiteet, joilla tilanne padoilla saatetaan patoturvallisuuslain mukaiseen tilaan. ELY-keskus edellyttää, että lupamääräyksin varmistetaan se, että tulvavedet eivät pääse huuhtomaan suunnitellulle läjitysalueelle läjitettyä materiaalia järveen poikkeuksellisen suurenkaan tulvan aikana. Suomen ympäristökeskuksen, Ilmatieteen laitoksen, Ympäristöministeriön sekä Maa- ja metsätalousministeriön ympäristöoppaan Tulviin varautuminen rakentamisessa mukaisesti teollisuusalueille suosituksena on vähintään kerran 250 vuodessa toistuvan tulvan taso, mitä ELY-keskus pitää minimivaatimuksena. Hankkeella ei vaikuteta havaintoverkkoihin eikä vesistön säännöstelyyn. Kaavoitus ja vaikutukset maankäyttöön Ympäristölupahakemuksen tarkoittama hanke sijoittuu alueelle, jolle Kemijärven kaupunki on hyväksynyt ( 19) Patokankaan teollisuusalueen asemakaavan. Lapin ELY-keskuksen Kemijärven kaupungilta saaman tiedon mukaan asemakaava kuulutetaan voimaan ELY-keskus toteaa, että yleiskaava ei ole voimassa asemakaava-alueella ja maakuntakaava ei ole voimassa oikeusvaikutteisen yleiskaavan alueella. Alue on osoitettu asemakaavassa teollisuus- ja varastoalueeksi, jolle saa sijoittaa merkittävän vaarallisia kemikaaleja valmistavan tai varastoivan laitoksen (T/kem). Lapin ELY-keskus katsoo, että ympäristölupahakemuksen tarkoittama toiminta on asemakaavassa osoitetun käyttötarkoituksen mukaista. Hakemuksen hankekuvauksen mukaan 'tehtaan toimintojen aiheuttamaa melua voidaan vähentää sijoittamalla tehtaan eniten melua aiheuttavat

252 252 toiminnot ja laitokset mahdollisimman etäälle lähimmistä asuinrakennuksista. Esimerkiksi puunkäsittelytoiminnot on suunniteltu laitosalueen keskelle, etäälle lähimmästä asutuksesta.' Hakemukseen sisältyvän aineiston perusteella puukenttä on lähimpänä idänpuoleista Pahkakummuntien takaista asutusta. Melumallinnuksen mukaan (pelkkä tehdasmelu, LAeq päivä ja yö) yli 50 db ei ulotu Pahkakummuntien itäpuolelle. Hakemuksessa todetaan, että melun ohjearvojen ylityksiä lähimpien asuinrakennusten kohdalla voi tapahtua. Asemakaavamääräyksen mukaan teollisuus- ja varastoalueella (T/kem) toimintoja alueelle suunniteltaessa tulee haitallisten päästöjen torjuntaan sekä niiden leviämisen estämiseen kiinnittää erityistä huomiota. Korttelialueella sijaitsevan laitoksen aiheuttama melutaso ei saa ylittää melun A- painotetun ekvivalenttitason (L Aeq) päiväohjearvoa (klo 7 22) 55 db eikä yöohjearvoa (klo 22 7) 50 db. Lisäksi asemakaavassa on rakennusalan rajan ulkopuolella merkintä, jota yleisesti käytetään melun rajoittamista koskevana määräyksenä. Määräys on 'Alueelle on rakennettava melueste. Merkintä osoittaa esteen likimääräisen sijainnin ja lukuarvo sen yläreunan likimääräisen korkeusaseman.' ELY-keskuksen näkemyksen mukaan melun luonne, puun käsittely ulkotiloissa sekä päästölähteiden sijainti ja korkeus aiheuttavat epävarmuutta melunmallin tulosten luotettavuuteen. Meluestettä tulee käyttää meluntorjunnassa siten, että sen tarkka sijainti ja korkeus estää melun leviämistä riittävästi suhteessa asutukseen. ELY-keskus katsoo, että melupäästöä koskevissa lupaehdoissa tulee ottaa huomioon asemakaavamääräykset siten, etteivät ohjearvot ylity vaikutusalueella. Meluesteen rakentamista ei ole sisällytetty ympäristölupahakemukseen. Asemaakaavassa on osoitettu useita alueita 'alue, jolla ympäristö säilytetään /s -merkinnällä. Asemakaavamääräyksen mukaan näihin vesilain tarkoittamiin lähteisiin tulee saada vesilain 2 luvun 11 :n mukainen poikkeamislupa. Asemakaavassa on myös osoitettu kolme suojelukohdetta, joissa kasvilajin suojelusta poikkeamiseen on saatava luonnonsuojelulain 49 :n mukainen poikkeamislupa. ELY-keskus toteaa, että asemakaava ei voi toteuttaa ennen kuin poikkeamisluvat on saatu. Lapin ELY-keskus katsoo, että hakemuksen tarkoittamaa toimintaa ei ole sijoitettu asemakaavan vastaisesti, mikäli asemakaavan edellyttämät vesilain 2 luvun 11 :n mukainen poikkeamislupa lähteiden suojelusta ja luonnonsuojelulain 49 :n mukainen poikkeamislupa kasvilajin suojelusta on myönnetty. Hankkeen sijoittamiseen hakemuksen tarkoittamalle alueelle on mainituilla ehdoilla ympäristönsuojelulain 12 :n mukainen edellytys. Arvioitaessa toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta ELY-keskus toteaa, että ottaen huomioon sijoituspaikan nykyinen käyttötarkoitus ja oikeusvaikutteisessa kaavassa eli asemakaavassa osoitettu käyttötarkoitus, toiminnan sijoittamisessa ei ole YSL 11.2 :n kohdasta 4 tulevaa estettä. Toiminnan sijoituspaikka on soveltuva myös ottaen huomioon vaikutusalueen nykyisen käyttötarkoituksen ja oikeusvaikutteisen Patokankaan

253 253 teollisuusalueen yleiskaavan osoittaman käyttötarkoituksen, mikäli hakemuksen tarkoittamasta toiminnasta aiheutuva melu ei ylitä asemakaavamääräyksen sallimaa tasoa tai melun leviäminen voidaan lupamääräyksin estää ja toiminnanharjoittaja velvoitetaan ympäristölupapäätöksessä toteuttamaan asemakaavamääräyksen mukainen melueste riittävällä korkeudella. Päästöt ilmaan ja vaikutukset ilman laatuun Hakemuksessa on tuotu esille mm. merkittävimmät päästökohteet ja arvioitu näiden kautta ilmaan johdettavat päästöt. Kyseisille kohteille on esitetty päästöraja-arvot sekä vertailu parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisiin päästötasoihin tai asetuksessa annettuihin raja-arvoihin. Esitetyt raja-arvot soodakattilalle ja meesauunille on esitetty kuukausikeskiarvoina (pitoisuus) ja vuosittaisina ominaispäästöinä käyttäen mm. kerrointa 1.3 muutettaessa päästöraja-arvoja komission täytäntöönpanopäätöksessä esitetyistä vuosikeskiarvoista kuukausikeskiarvoiksi. ELY-keskuksen näkemyksen mukaan kyseinen muuttaminen tulee kuitenkin tarkastella/perustella tapaus- ja päästölajikohtaisesti huomioiden mm. soodakattilan ristikkäisvaikutukset typenoksidien ja rikkidioksidin välillä (hakemuksessa on mm. todettu, että mustalipeän kuiva-ainepitoisuus on vähintään 83 %). Yleisenä näkemyksenään ELY-keskus toteaa, että uuden laitoksen tulee ensisijaisesti pyrkiä vähintään komission täytäntöönpanopäätöksen vaihteluvälin alarajan mukaisiin päästötasoihin, ellei näistä ole perusteltua poiketa. Asetuksia tai komission täytäntöönpanopäätöstä tiukemmille päästörajoille ELY-keskus ei näe kuitenkaan tarvetta mm. Kemijärven nykyinen ilmanlaatu ja kuormitus huomioiden. Hakemuksessa on kuvattu hajukaasujen käsittelyjärjestelmä yleisellä tasolla mm. erillisessä liitteessä ja todettu, ettei mm. keittämön lopullisesta toteutuksesta ole vielä tietoa ja lopulliset kytkennät täsmentyvät lopullisten laitetoimittajavalintojen jälkeen. Hakemuksessa on kyllä huomioitu komission täytäntöönpanopäätöksen hajukaasujen vähentämistä koskevat kohdat ja todettu, että asian osalta toimitaan, kuten kyseisissä kohdissa edellytetään. Koska hajukaasujen keräily- ja käsittelyjärjestelmän kattavuudella ja toteutuksella tulee olemaan kyseinen toiminta ja ilmaan johdettavien yhdisteiden ominaisuudet (mm. hajukynnys) huomioiden merkittävä vaikutus alueen ympäristöön kohdistuviin mahdollisiin haitallisiin vaikutuksiin, tulee lupapäätöksessä hakija velvoittaa toimittamaan ELY-keskukselle yksityiskohtainen selvitys toteutettavasta hajukaasujen keräily- ja käsittelyjärjestelmästä siinä vaiheessa kun toteutusratkaisu on päätetty, mutta kuitenkin viimeistään puoli vuotta ennen käyttöönottoa. Selvityksestä on käytävä ilmi myös mahdollisesti keräilyn ulkopuolelle jäävät pistemäiset päästölähteet, ohitukset ja mahdolliset hajapäästölähteet. Selvityksessä on huomioitava muut viranomais- ja turvallisuusmääräykset, jotka voivat asettaa omia rajoituksiaan hajukaasujen käsittelyn toteutukselle. Hakemuksessa on lisäksi tuotu yleisellä tasolla esille mm. käytettävät polttoaineet, ilmaan johdettavien päästöjen tarkkailu, alueellinen ilman-

254 254 laadun tarkkailu ja käynnistys-, pysäytys- ja häiriöjaksojen määrittelyt. Ilmaan johdettavien päästöjen tarkkailun sekä alueellisen ilmanlaadun tarkkailun osalta yksityiskohtaisemmat tiedot voidaan määrätä esitettäväksi ELY-keskukselle mahdollisesti hyväksyttäväksi määrättävän tarkkailusuunnitelman yhteydessä. Alueellisen ilmanlaadun tarkkailun osalta luvassa on kuitenkin määrättävä vähimmäisvelvoitteet toteutettavalle tarkkailulle huomioiden laitoksella tehtävä muu jatkuvatoiminen päästötarkkailu ja eritoten hajukaasujen keräily- ja käsittelyjärjestelmän kattavuus, vaikka itse tarkkailu toteutettaisiin osana yhteistarkkailua. ELY-keskuksen näkemyksen mukaan käynnistys-, pysäytys- ja häiriöjaksojen määrittelyt on esitetty liian yleisellä tasolla. Kyseisillä määrittelyillä on vaikutusta raja-arvojen valvontaan ja sitä kautta myös hakijan oikeusturvaan, joten hakijan tulee pystyä esittämään kyseiset määritelmät yksityiskohtaisemmin (mm. osa poissa käytöstä tai kauttaaltaan vakiintunut lämpötila ovat liian yleisiä ilmaisuja). Mikäli kyseisiä asioita ei voida vielä tässä vaiheessa määrittää yksityiskohtaisemmin tulee asia velvoittaa tältä osin esitettäväksi uudestaan lupaviranomaiselle ennen laitoksen käyttöönottoa. Itse häiriötilanteiden ja raja-arvovalvonnan osalta ELY-keskus suosittaa ensisijaisesti käytettävän jatkuvatoimisia pitoisuusmittalaitteita kohteissa, joille määrätään velvoittava raja-arvo ja joissa kyseisen mittalaitteen käyttö on teknisesti mahdollista. Tällöin kyseisissä kohteissa ei olisi edes tarpeellista erikseen määrätä häiriötilanteesta tai puhdistinlaitteen käyttöasteesta, mikäli määräykset sidottaisiin pelkästään raja-arvoon. Rajaarvon ylittymisen tulee aina johtaa aktiivisiin toimiin tilanteen normalisoimiseksi. Tehtävien toimenpiteiden kriittisyys riippuisi vastaavasti ylityksen suuruudesta. Tämä kuitenkin tarkoittaa, että luvassa tulisi myös määrätä pitoisuudesta, minkä ylittymisen jälkeen prosessi tulisi ajaa alas ja/tai ajasta minkä ajan prosessia saisi ajaa yli raja-arvon tietyllä pitoisuudella. Kohteissa, joissa ei ole jatkuvatoimista pitoisuusmittalaitetta tilanne on kuitenkin toinen ja näille kohteille häiriötilanteen määrittely olisi edelleen relevanttia. Hakijan on kuitenkin esitettävä arviot esittämiensä puhdistinlaitteiden häiriötilanteiden päästöistä mittaustulosten kanssa, mikäli tämä on esim. referenssikohteiden kautta mahdollista. Tämä on tarpeen, jotta eri osapuolet ovat selvillä millainen ns. sallittu häiriöpäästö tulee olemaan. Lisäksi hakija on ELY-keskuksen näkemyksen mukaan velvoitettava esittämään tarkkailusuunnitelmassaan niiden puhdistin- ja päästömittauslaitteiden käytönaikainen kunnon seuranta, huolto-ohjelma ja ns. kriittisten varaosien luettelo sekä saatavuus, joiden häiriöillä on suoria tai välillisiä vaikutuksia ympäristöön joutuvien päästöjen laatuun tai määrään. Kyseisillä laitteilla ELY-keskus tarkoittaa myös niitä prosessin sisäisiä puhdistinlaitteita, joiden käyttöhäiriöllä voi selkeästi olla vaikutusta varsinaisen puhdistinlaitteen toimintaan ja sitä kautta päästöihin. ELY-keskus korostaa kyseistä asiaa, koska yleisesti valvonnasta saatujen kokemusten perusteella edellä mainittuihin asioihin panostamalla on saatu eri häiriötilanteista aiheutuvia päästöjä merkittävästi vähennettyä. Valvonnasta saatujen kokemusten perusteella hakijan on syytä huomioida myös saatavilla

255 255 olevan käyttö- ja huoltohenkilöstön osaaminen, mikä tulee varmistaa lupamääräyksin. Kuormitus ja vesistövaikutukset sekä vesienhoidon tavoitteiden huomioon ottaminen Lupahakemuksessa on esitetty yleisellä tasolla jätevesien käsittely sekä päästöt vesistöön. Yksityiskohtaisia suunnitelmia mitoitustietoineen ei kuitenkaan ole esitetty ja hakija itsekin toteaa suunnitelmien olevan alustavia. Lupahakemuksesta ei myöskään käy ilmi eri osaprosesseista kertyvien jätevesien määrä ja laatu. ELY-keskuksen näkemyksen mukaan hakemuksessa esitettyyn kuormitusarvioon ja siten myös vesistövaikutusten arviointiin liittyykin varsin mittavia epävarmuustekijöitä. Lupahakemusta on tarpeen tarkentaa jätevedenpuhdistamon osalta ennen luvan myöntämistä, koska mm. jätevesien käsittelyn mitoitus vaikuttaa suoraan päästöarvioihin. Mikäli ympäristölupaviranomainen kuitenkin katsoo, että lupa voidaan myöntää olemassa olevien tietojen perusteella, tulee hakija velvoittaa toimittamaan lupa-asiana ympäristölupaviranomaiselle yksityiskohtainen suunnitelma jätevesien ja lietteen käsittelystä mitoitustietoineen. Suunnitelman tulee sisältää myös jätevesien puhdistuksen toteutus erilaisissa huoltotilanteissa, poikkeus- ja häiriötilanteissa sekä hakijan arvio siitä, kuinka kauan jätevedenpuhdistamon ylösajo toiminnan alkaessa kestää, eli milloin esitetyt luparajat saavutetaan. Hakijan tulee myös varmistaa, että jätevedenpuhdistamolla on riittävät varajärjestelmät erilaisten huolto-, poikkeus ja häiriötilanteiden varalle. Lupamääräyksin tulee myös varmistaa, että kaikki tehdasalueella muodostuvat likaantuneet vedet, joiden käsittely biologisella puhdistamolla on perusteltua ja tarkoituksenmukaista, johdetaan biologiselle puhdistamolle käsiteltäväksi. Toisaalta lupamääräyksillä tulee varmistaa myös se, että biologiseen prosessiin ei saa johtaa laadultaan tai määrältään sellaisia jätevesiä, joilla on haitallinen vaikutus puhdistamon toimintaan. Saniteettijätevedet voidaan johtaa erillisviemäröinnillä kaupungin jätevesiviemäriin. Lupahakemuksessa esitetyn mukaisesti päästöt vesistöön ovat pienemmät kuin Stora Enson Kemijärven tehtaalta 1990-luvulla tulleet päästöt. Biologisen hapenkulutuksen, kokonaistypen ja kiitoaineen päästöt on arvioitu pienemmiksi kuin Stora Enson tehtaan 2000-luvun päästöt, mutta kokonaisfosforin ja happea kuluttavan aineen päästöjen on arvioitu olevan samaa tasoa kuin Stora Enson tehtaalta 2000-luvulla tulleet päästöt. AOX-päästöt biotuotetehtaalta on arvioitu selvästi suuremmiksi kuin Stora Enson Kemijärven tehtaan päästöt vuosina Stora Enson tehtaan kuormitus oli viimeisenä toimintavuotena (2007) selvästi aiempaa pienempää uuden jätevedenpuhdistamon käyttöönoton myötä. Lupahakemuksessa esitetyn mukaisesti jätevedet tullaan käsittelemään mekaanis-biologisella jätevedenpuhdistamolla ilman tertiäärikäsittelyä. Hakija on kuitenkin esittänyt lupahakemuksessa arvion jätevesien terti-

256 256 äärikäsittelyn vaikutuksista kokonaisreduktioihin. Arvion mukaan tertiäärikäsittelyllä voitaisiin vähentää kemiallisen hapenkulutuksen, kokonaisfosforin sekä AOX:n päästöjä. Lupahakemuksessa esitetyt päästöt vesistöön ovat pääosin hieman BAT-päästötasojen vaihteluvälin keskitason alapuolella. Esitetyt AOXpäästöt ovat kuitenkin BAT vaihteluvälin ylärajalla, minkä sanotaan johtuvan raaka-aineena käytettävästä havupuusta. Kuten hakijakin lupahakemuksessa esittää, voitaisiin AOX-päästöjä vähentää tertiäärikäsittelyn avulla. Massa- ja paperiteollisuuden BREF-dokumentin BAT-päätelmän 15 mukaan tertiäärikäsittely on rakennettava tarvittaessa. ELY-keskus katsoo, että rakennettaessa kokonaan uutta laitosta, tulee päästötasojen olla lähempänä BAT-päästötasojen vaihteluvälin ala- kuin yläpäätä. Tertiäärikäsittely vähentäisi myös fosforin ja happea kuluttavan aineen päästöjä. ELY-keskus myös katsoo, että tertiäärikäsittely kuuluu nykyaikaisen sellutehtaan vesienkäsittelyratkaisuihin, ja ELY-keskuksen näkemyksen mukaan hakija tulee velvoittaa rakentamaan tertiäärikäsittely. Ympäristöluvassa tulee antaa myös yksityiskohtaiset määräykset jätevesien käsittelystä poikkeustilanteissa. Jätevedenpuhdistamoa on käytettävä ja hoidettava siten, että saadaan mahdollisimman hyvä puhdistustulos kaikissa tilanteissa. ELY-keskus katsoo lupahakemukseen sisällytetyn purkupaikkavertailun olevan riittävä ja purkupaikkojen valinnan olevan perusteltu, vaikkakin suunnitelmat jätevesipäästöjen ja lämpöpäästön vähentämisratkaisuista ovat edelleen varsin yleispiirteiset ja erityisesti lämpöpäästön vähentämisen osalta todelliset toimenpiteet puuttuvat. Mikään esitetyistä vaihtoehdoista ei ole haitaton. Valitussa purkupaikassa sekoittuminen on tehokasta, mikäli jätevesien purku toteutetaan siten, että niiden leviäminen esimerkiksi läheisille lahtialueille estetään. Lupahakemuksessa on esitetty vahinkoalueet ja korvaukset vesi- ja ranta-alueiden omistajille. Jätevedet on suunniteltu purettavan Kemijärveen Termusniemen pohjapadon yläpuolelle. Purkuputken päähän rakennetaan 200 metriä pitkä diffuusori. Lupahakemuksen liitteen 8 piirustuksen 112 perusteella diffuusori tulee sijoittumaan osin varsin matalan veden alueelle ja piirustuksesta 117 saa jopa sen kuvan, että purkusyvyys olisi Kemijärven NWtasolla vain noin 1,2 m. Mikäli diffuusori asennetaan piirustusten 112 ja 117 mukaisesti, on ELY-keskuksen näkemyksen mukaan olemassa selvä riski, että jätevedet eivät sekoitu tehokkaasti Kemijoen päävirtaukseen, kuten lupahakemuksen vaikutusarvioinneissa on arvioitu. Jaakkolanlahti sijaitsee heti Termusniemen pohjapadon yläpuolella Kemijärven itärannalla. Asukkaiden ja osakaskunnan Kemijärven säännöstelyn kehittämisen ohjausryhmälle tekemän aloitteen mukaan lahden vedenvaihtuvuus on hidasta ja vedenlaatu koetaan heikoksi. Kemijärven säännöstelyn kehittämisen ohjausryhmä on kuitenkin teettämänsä selvityksen perusteella päättänyt kokouksessaan , että kunnostushankkeeseen ei ryhdytä. ELY-keskuksen näkemyksen mukaan on olemassa riski, että biotuotetehtaan jätevesiä voi joissakin tilanteissa päästä

257 257 myös Jaakkolanlahteen. Hakemuksessa ei ole tarkasteltu jätevesien mahdollisia vaikutuksia Jaakkolanlahteen. Mahdolliset vaikutukset tulee arvioida, ja tarvittaessa esittää toimenpiteet vaikutuksen ehkäisemiseksi ja rajoittamiseksi. Lämpökuorma Biotuotetehtaan jäte- ja jäähdytysvedet aiheuttavat Kemijärveen lupahakemuksen perusteella merkittävää lämpökuormaa, millä on vaikutusta erityisesti jäätilanteeseen, mutta myös järven rehevyyteen. Lupahakemuksessa on esitetty erilaisia mahdollisuuksia lämpökuorman vähentämiseen, mutta ELY-keskuksen näkemyksen mukaan hakija ei kuitenkaan esitä varsinaista toteutussuunnitelmaa lämpökuorman vähentämiseksi. Ensisijaisena menetelmänä hakija pitää Stora Enson vanhan jälkilammikon käyttöä jäähdytysvesien jäähdyttämiseen. Muita vaihtoehtoja ovat Kemijärveen rakennettavat jäähdytysvesialtaat tai jäähdytystornit. Stora Enso Oyj on toimittanut hakemusasiana Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle Kemijärven sellutehtaan jälkilammikon kunnostusta koskevan selvityksen. Stora Enso Oyj hakee lupaa Kemijärven vuonna 2008 suljetun sellutehtaan jälkilammikon kunnostukselle ja jälkilammikon pohjalietteen hyötykäytölle käyttämällä imuruoppaus- ja geotuubi- tekniikkaa. Geotuubeissa kuivattu liete kapseloitaisiin jälkilammikon pohjoispuolella sijaitsevalla kentällä tarkoitukseen soveltuvin rakentein ja hyötykäyttämällä materiaali kentän maanpinnantason korotuksessa rakennekerroksena. Stora Enso Oyj on hakemuksessaan esittänyt kunnostavansa lammikon siten, että lammikkoa voidaan uudelleen käyttää teollisessa toiminnassa ja että suunniteltuja varastokenttiä voidaan käyttää esimerkiksi biojalostamon tai kaivosteollisuuden tarpeisiin. Korotettu kenttä vastaisi Stora Enso Oyj:n mukaan tulevaisuuden tarpeisiin kehittyvien raide- ja tieyhteyksien vuoksi. Hakemus on ollut vielä täydennettävänä, eikä sitä ole vielä annettu tiedoksi kuuluttamalla eikä hakemusasiasta ole pyydetty lausuntoja. Näin ollen ELY-keskus ei voi tässä vaiheessa ottaa kantaa siihen voiko (kunnostettua) jälkilammikkoa käyttää biojalostamon jäähdytysvesien purkualtaana siten, ettei siitä aiheudu ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, ja olisiko geotuubeissa kuivatuilla lietteillä perustettua hyötykäyttökenttää mahdollista käyttää biojalostamon toimintoihin. ELY-keskus näkee lämpökuorman vaikutukset yhtenä keskeisenä biotuotetehtaan ympäristövaikutuksena. Luvan hakija tulee velvoittaa selvittämään lämpökuorman vähentämismahdollisuuksia sekä prosessin sisäisillä että ulkoisilla toimenpiteillä kuten hyötykäytöllä. Mikäli hakija päätyy esittämään Stora Enson jälkilammikon käyttöä jäähdytysvesien jäähdyttämiseen, tulee lämpökuorman vaikutukset (kunnostettuun) jälkilammikkoon ja sen eliöstöön arvioida. ELY-keskus näkee myös jäähdytystornit käyttökelpoisena vaihtoehtona ja niitä on käytössä Lapin alueellakin. Lämpötilan vaikutusta veden lämpötilaan ja jäätilanteeseen tulee määrätä tarkkailtavaksi ja lisäksi lämpökuorman vaikutukset tulee sisällyttää selvitykseen, joka tulisi ELY-keskuksen näkemyksen mukaan määrätä

258 258 toimitettavaksi ympäristölupaviranomaiselle viiden vuoden kuluttua toiminnan aloittamisesta (ks. kohta Lupamääräysten tarkastelu ). ELY-keskus korostaa Kemijärven olevan merkittävä myös talviaikaisena virkistysalueena, jolloin jäätilanteen heikentyminen on merkittävä haitallinen vaikutus ja lämpökuorman vähentämisen tulee olla yksi keskeinen osa vaikutusten lieventämistoimenpiteitä jo suunnitteluvaiheessa. Lupapäätöksen tulee sisältää myös tarvittavat määräykset lämpökuorman (sekä jätevedet että jäähdytysvedet) aiheuttaman sulan ja heikentyneen jään alueen merkitsemisestä maastoon sekä tiedottamisesta niin kansalaisille kuin viranomaisillekin (ELY-keskus, kunta ja pelastuslaitos). Vesienhoidon tavoitteiden huomioon ottaminen Kemijärvi on Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa ( ) nimetty voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi säännöstelyn vaikutusten vuoksi. Järven ekologinen tila suhteutettuna parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan on vesienhoitosuunnitelmassa arvioitu hyväksi ja ekologinen tila ilman keinotekoiseksi tai voimakkaasti muutetuksi nimeämistä tyydyttäväksi. Kemijärven kemiallinen tila on arvioitu hyväksi. Biojalostamon vesistövaikutuksia vesienhoidon tavoitteisiin arvioitaessa vertailu tulee tehdä järven todellisen ekologisen tilan suhteen ja on huomioitava, että voimakkaaksi muutetuksi nimeäminen ei oikeuta lievennyksiä esim. veden laadun tai kemiallisen tilan suhteen. Olennaista on tarkastella, heikentääkö hanke yhtä tai useampaa ekologisen tilaluokittelun laatutekijää tai voiko jonkin vesiympäristölle vaarallisen ja haitallisen aineen ympäristölaatunormi (VNa 1308/2015) ylittyä. Vaikutusten merkittävyyttä vesimuodostuman tilaan arvioitaessa on huomioitava paitsi vaikutusten laajuus ja voimakkuus, myös niiden kohdentuminen. Merkittävyyden arvioinnin kannalta on olennaista tarkastella, kohdistuuko vaikutus tärkeille avainbiotoopeille. Nämä voivat olla pintaalaltaan pieni osa vesimuodostumasta, mutta tärkeä osa-alue ekosysteemin toiminnan kannalta. Tällaisia alueita ovat mm. kalojen kutualueet. Lisäksi on huomioitava kuormittavien tekijöiden yhteisvaikutukset ja ääriolosuhteet, kuten alivirtaamakaudet. Vesienhoitosuunnitelmassa esitettyjä Kemijärveä koskevia toimenpiteitä ovat Kemijärven ekologisen säännöstelykäytännön toteuttaminen ja sitä tukevat hankkeet sekä järvestä padoilla eristettyjen järvien kunnostus- ja hoitotoimenpiteet. Vesistökuormituksen hallintaan ja vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä on esitetty yhdyskuntien jätevesien käsittelyyn, viemäröinnin toteuttamiseen haja-asutusalueilla, maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon kuormituksen vähentämiseen. Vesienhoitosuunnitelmaa tehtäessä Boreal Bioref -hanke ei ollut vielä siinä vaiheessa, että sitä olisi tarkasteltu vesienhoitosuunnitelmassa uutena hankkeena, jolla voi olla merkittäviä vaikutuksia vesien tilaan.

259 259 Ekologinen ja kemiallinen tila Hakemuksessa esitetty jätevesien purkupaikka sijaitsisi Termusniemen pohjapadon yläpuolella ja jäähdytysvesien purkupaikka vanhan sellutehtaan purkupaikan kohdalla. Lupahakemuksen perusteella arvioituna keskeisimmät jätevesistä aiheutuvat muutokset, joilla todennäköisimmin saattaisi olla vaikutusta vesistön ekologiseen tai kemialliseen tilaan olisivat: - kokonaisfosforipitoisuus nousee pintavedessä hydrologisilta oloiltaan normaalikesinä yli 4 µg/l alle 1 km:n etäisyydellä purkupaikasta ja kuivina kesinä korkeintaan 3,5 km:n etäisyydellä purkupaikasta kuukausikeskiarvopitoisuuksina laskettuna - kokonaistyppipitoisuus nousisi yli 30 µg/l normaalikesinä enintään puolen kilometrin etäisyydelle purkupaikasta ja kuivana kesänä vajaan yhden kilometrin etäisyydelle purkupisteestä - happea kuluttavan ja kiintoainekuormituksen kasvu - sulfaatti- ja natriumkuormitus - kasviplanktonbiomassan kasvu - vesikasvillisuuteen purkualueen lähialueen rannoilla ja matalan vesisyvyyden vyöhykkeillä voi vesikasvillisuuden muutokset olla mahdollisia, etenkin lämpiminä ja kuivina kesinä - jäte- ja jäähdytysvesien kalastovaikutukset - lyijyn, nikkelin, kadmiumin ja elohopean pitoisuuksille asetetut ympäristölaatunormit ylittyvät purkuputken välittömällä lähialueella Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa vuosille esitetyssä luokittelussa Kemijärvestä on tietoja seuraavista biologisista laatutekijöistä: kasviplankton (hyvä), vesikasvit (hyvä) ja päällyslevät (hyvä), pohjaeläimet rantavyöhyke (välttävä) ja syvänne (erinomainen) sekä kalat (hyvä). Vuoden 2013 koekalastustulosten (RKTL:n työraportteja 47/2014) perusteella Kemijärven ekologinen tila kalaston osalta on parantunut vuoden 2007 jälkeen, ja kalastoindikaattorit osoittavat erinomaista tilaa. Tilaluokan paraneminen johtuu Kemijärven kohdalla pääasiassa rehevöitymisestä hyötyvien särkikalojen biomassaosuuden alenemisesta vuoteen 2007 verrattuna. Vesienhoitosuunnitelmassa vuosille ei vuoden 2013 kalastotuloksia Kemijärven osalta ollut vielä käytettävissä. Lupahakemuksessa on arvioitu vaikutuksia biologisiin laatutekijöihin pohjaeläimistön, vesikasvillisuuden ja kasviplanktonin suhteen. Kalastovaikutuksia on tarkasteltu omana kokonaisuutenaan, mutta kuitenkaan varsinaista vaikutusarviota kalat-laatutekijään ei ole esitetty. Hakija on arvioinut jätevesien selkeimmäksi vaikutusalueeksi jätevesien purkupaikalta alavirtaan 0,5-1,5 km etäisyydelle ulottuvaa aluetta. Alueella voi esiintyä havaittavia ja pitkäkestoisia rehevyystason muutoksia, mitkä voivat ilmetä esim. levähaittoina, pintojen limoittumisena ja vesikasvillisuuden runsastumisena. Kohtalaisia vaikutuksia voi esiintyä hakijan mukaan 3,5 km:n etäisyydelle purkupaikasta alavirtaan Kelloniemen ja Kosteensaaren alueille. Tällä alueella voi esiintyä ajoittain rehevyyden muutoksesta johtuvia haittoja. Rehevöitymisarvioon tuo epävarmuutta

260 260 mm. se, että minimiravinteen osalta Kemijärvi on vaihtelevasti typpi- tai fosforirajoitteinen tai yhteisrajoitteinen. Hakija on itsekin todennut, että ravinnekuormituksen, ravinteiden käyttökelpoisuuden tai minimiravinnesuhteiden tarkastelulla ei voida suoraan arvioida purkuvesistön rehevöitymisriskiä. Kasviplanktonbiomassan hakija ei arvioi runsastuvan haitallisissa määrin. Arvio on epämääräinen koska biomassan runsastumisesta ei ole esitetty numeerista laskelmaa. Kasviplanktonin keskimääräinen kokonaisbiomassa Kemijärvessä on vesienhoitosuunnitelman luokitteluaineistossa 1,5 mg/l, mikä vastaa tyydyttävää luokkaa. Tyydyttävän ja välttävän luokan raja-arvo on 1,8 mg/l. Typen ollessa minimiravinne riski sinileväkukintoihin voi kasvaa. Litoraalialueen pohjaeläimistön tyydyttävän tilan aiheuttaa järven säännöstelykäytäntö. Syvänteiden pohjaeläimistön tilaan säännöstely ei ole vaikuttanut heikentävästi ja Kemijärven vesimassan vähäisen kerrostumisen, lyhyen viipymän ja hyvien virtausolosuhteiden ansiosta tehtaan kiintoaine- ja happea kuluttavan kuormituksen ei arvioida kertyvän syvänteisiin, eikä siten vaikuttavan sedimentin happiolosuhteisiin ja pohjaeläimistön oloja heikentävästi. Jäähdytysvesien aiheuttama lämpökuormitus heikentäisi syyskutuisten kalojen ja mateen lisääntymistä purkupisteen lähialueella. Hakemuksen tiedot kalojen kutualueista perustuvat 1980-luvulla tehtyihin kyselyihin ja selvityksiin ja jäähdytys- ja jätevesien vaikutusalueen todellinen merkitys kalojen kutualueena jää jossain määrin avoimeksi. Kasvava rehevöityminen suosii särkikaloja. Kemijärvessä esiintyy mateiden lisääntymishäiriöitä, jotka on yhdistetty vanhan sellutehtaan päästöihin. Missä määrin uudet päästöt vaikuttaisivat tähän ilmiöön jää epäselväksi. Sulfaatti- ja natriumkuormitus olisi noin kolminkertainen entisen tehtaan päästöihin verrattuna. Alivirtaamatilanteissa kohonneen sulfaatin vaikutusten arvioidaan rajoittuvan purkuputken lähialueille. Kemijärven runkoosan voimakkaan läpivirtauksen takia suolojen ei kuitenkaan arvioida kerrostuvan syvänteisiin. Eliöiden kannalta vaikutusten voimakkuuteen vaikuttaa aineiden pitoisuuksien lisäksi altistumisaika kuten alivirtaamien kesto. Vesienhoidon tilaluokittelutekijöinä käytetyt veden laadun raja-arvot ja biologisia muuttujia kuvaavat indeksit eivät kuitenkaan huomioi suoraan vesistön suolapitoisuuden kasvusta aiheutuvia muutoksia. Lähinnä suolapitoisuuden muutokset voisivat näkyä piileväyhteisöjen lajikoostumuksessa. Vesien kemiallisen tilan luokittelu Kemijoen vesienhoitosuunnitelmassa vuosille perustuu asetuksessa 1022/2006 ja sen muutoksissa (868/2010 ja 1308/2015) nimettyihin aineisiin ja niille asetettuihin ympäristölaatunormeihin. Vesimuodostuman kemiallinen tila on hyvää huonompi, jos yhdenkään aineen pitoisuus ylittää EU:n prioriteettiaineiden osalta ympäristölaatunormin. Asetuksen kansallisten aineiden osalta veden ekologinen tila on enintään tyydyttävä, jos yhdenkin aineen pitoisuus ylittää laatunormin.

261 261 Lyijyn, nikkelin, kadmiumin ja elohopean pitoisuuksille asetettujen ympäristölaatunormien (1308/2015) arvioidaan ylittyvän purkupisteen välittömällä lähialueella. Laimentumisolojen perusteella hakija arvioi pitoisuuksien laskevan alle ympäristölaatunormien noin 150 m:n etäisyydellä purkupisteestä ja on esittänyt asetuksen 1022/2006 mukaista sekoittumisvyöhykettä purkupaikan kohdalle. Kemiallista tilaa arvioitaessa elohopean ympäristönlaatunormi on asetettu ahvenelle (15 20 cm) vesipitoisuuden sijaan. Kemijärveen sovellettava elohopean ympäristölaatunormi on suurille humusjärville asetettu 0,22 Hg mg/kg. ELY-keskus katsookin, että tarkkailuvelvoitteisiin tulee lisätä elohopeapitoisuuksien seuranta ahvenista jätevesien vaikutusalueella. Vaikutukset vesienhoidon tavoitteisiin Pintavesimuodostuman tilan huononeminen on kysymyksessä heti, jos ainakin yhden vesipuitedirektiivin liitteessä V tarkoitetun laadullisen tekijän tila huononee yhdellä luokalla, vaikkei luokka kokonaisuudessaan alenisikaan (esim. KHO:2017:87). Näin ollen on arvioitava, vaarantaisiko biojalostamohankkeen toteuttaminen Kemijärven vesimuodostuman ainakin yhden vesipuitedirektiivin liitteessä V mainitun järvien ekologisen tilan luokittelua koskevan osatekijän alenemisen. Näitä osatekijöitä ovat muun muassa biologiset tekijät, vesikasvillisuuden koostumus ja runsaussuhteet, pohjaeläimistön koostumus ja runsaussuhteet, kalaston koostumus, runsaussuhteet ja ikärakenne, biologisia tekijöitä tukevat hydrologis-morfologiset tekijät ja biologisia tekijöitä tukevat kemialliset ja fysikaalis-kemialliset tekijät. Vaarantumista arvioitaessa on otettava huomioon myös esitettävien lupamääräysten ja toimenpidevelvoitteiden haittoja vähentävät vaikutukset. Hakijan arvion mukaan tehtaan arvioiduilla vesistökuormitusarvoilla Kemijärven vesimuodostuman ekologinen ja kemiallinen tila kokonaisuudessaan ei heikkenisi. Johtopäätöstä voidaan pitää oikeansuuntaisena, vaikka joidenkin indikaattoreiden kohdalla tilaluokka voi purkupisteiden lähialueella huonontua ja laajemmallakin vaikutusalueella ajoittain. Vaikka vesienhoidon tavoitteet eivät todennäköisesti vaarantuisi koko vesimuodostuman tasolla, niin arvioitaessa sallittavien vesipäästöjen määrää olennaista on myös tarkastella, aiheutuuko jätevesipäästöistä vesimuodostumaa pienemmillä vesialueilla merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. ELY-keskus korostaa, että päästöjen ja siten myös vaikutusten arviointiin sisältyy merkittävää epävarmuutta ja vielä selvästi puutteellisesti kuvattu jätevesien puhdistaminen on tässä keskeisessä asemassa. Haitalliset aineet Lupahakemuksen mukaan sellun tuotannon jätevesien haitallisia aineita ovat orgaaniset klooriyhdisteet (AOX), puuperäiset orgaaniset uuteaineet sekä metallit. Happea kuluttavan aineen (COD) kuormituksen todetaan lupahakemuksessa olevan alhaisempi kuin Kemijärven vanhalla tehtaalla 2000-luvulla keskimäärin, mutta AOX-kuormituksen todetaan olevan jon-

262 262 kin verran suurempi. Syytä suurempaan AOX-kuormitukseen ei kuitenkaan perustella. Hakemuksessa todetaan myös COD/AOX-suhteen olevan Suomessa vuosia toiminnassa olleiden sellutehtaiden keskitasoa. Hakemuksessa on esitetty prosessin sisäisiä ja ulkoisia keinoja päästöjen vähentämiseksi. AOX-kuormitusta voitaisiin vähentää myös jätevesien tertiäärikäsittelyllä, jota hakija ei kuitenkaan esitä rakennettavan. Kuten lausunnossa aiemmin on todettu, tulee hakija ELY-keskuksen näkemyksen mukaan velvoittaa rakentamaan jätevesien tertiäärikäsittely. Ehdotetut jätevesipäästöjen päästöraja-arvot Ottaen huomioon Kemijärven luonne ja tiedossa oleva pitkä tarkkailuhistoria ELY-keskus katsoo, että happea kuluttavan aineen ja kokonaisfosforin päästöraja-arvot voidaan myöntää esitetyn mukaisena. Päästöjen vaikutuksia tulee tarkastella myöhemmin lausunnossa esitetyn luparajojen tarkasteluun liittyvän erillisen selvityksen yhteydessä, jolloin ympäristölupaviranomainen voi tarvittaessa tarkentaa päästöraja-arvoja. Kuten edellä on esitetty, ELY-keskuksen näkemyksen mukaan esitetty AOX:n päästötaso on liian korkea, ja AOX:n päästöraja-arvo tulisi määrätä BAT vaihteluvälin alarajan mukaisena. Myös kokonaistypelle tulee ympäristöluvassa määrätä raja-arvo. Kemijärvessä tuotantoa rajoittava ravinne vaihtelee, ja järvi on ajoittain typpirajoitteinen, millä perusteella ELY-keskus katsoo typelle asetettavan päästöraja-arvon olevan tarpeen. Sen sijaan ELY-keskus katsoo, että ottaen huomioon Kemijärven läpivirtausluonne sekä aiempi kuormitushistoria ja sen tiedossa olevat vaikutukset, lupahakemuksessa esitettyjen päästöjen ja vaikutusten arvioinnin perusteella sulfaatille tai natriumille ei ole tarpeen määrätä luparajaa. ELY-keskus muistuttaa, että luvan hakijan esittämät päästöarvot ovat sitovia ja luvan hakijan tulee varmistaa, että lupahakemuksessa esitetyssä päästötasossa pysytään. Kemijärven kaltaisessa läpivirtausjärvessä esitetyillä sulfaatin ja natriumin päästötasoilla kerrostumisen muodostuminen on varsin epätodennäköistä. Myös sulfaatti- ja natriumkuormitus ja niiden vaikutukset tulee tarkastella ympäristölupaviranomaiselle viiden vuoden kuluttua toiminnan aloittamisesta esitettävässä selvityksessä ja tarvittaessa lupaviranomainen voi siinä yhteydessä määrätä myös sulfaatille ja natriumille päästöraja-arvot. Luonnonsuojelu Luontoselvityksessä kartoitettiin 22 luontokohdetta, jotka olivat lähteitä, soita ja huomioon otettavia kasvilajien esiintymiä. Suojelun kannalta arvokkaimpia ovat meso-eutrofiset lähteet, laaja lähdesuo, joka on osin silmälläpidettävää luontotyyppiä lettonevaa, luontodirektiivin liitteen IV (b) kasvilajin lapinleinikin esiintymä Hiidenlammen pohjoispuolella sekä metsälain 10 :n metsäluonnon erityisen tärkeä elinympäristö metsäkortekorpi ja lähdekorpi. Alueella on myös lehtomaisia kankaita ja lehtoja.

263 263 Patovaaran länsirinne ja Alakankaan alue on laajasti hakattua ja äestettyä kuivahkoa kangasmetsää (EMT) ja tuoretta kangasmetsää (HMT), jossa erityisiä luontoarvoja ei ole tunnistettu. Stora Enson entisen Kemijärven sellutehtaan jälkilammikko (88 ha) on maakunnallisesti tärkeä lintualue (MAALI). Kohde on merkittävä vesilintujen ja kahlaajien pesimä- ja kerääntymisalue. Kohteen altaat keräävät lintuja keväästä syksyyn. Kahlaajia tavataan erityisesti muuttoaikana. Allasalue on merkittävä vesilintujen sulkasatoalueena ja koirasparvien kerääntymiskohteena. (Lapin tärkeät lintualueet 2015). Stora Enson lupahakemus jälkilammikon kunnostamiseksi on parhaillaan aluehallintoviraston käsiteltävänä. Mikäli Boreal Bioref aikoo käyttää aluetta jäähdytysvesien käsittelyyn, tulee lupahakemusta täydentää arvioilla jäähdytysvesien vaikutuksesta alueen linnustoon ja linnuston elinolosuhteisiin. Hankealueen luontoarvot ovat lakisääteisesti suojellut luontodirektiivin liitteen IV (b) kasvilajin lapinleinikin havaintopaikat ja 13 lähdettä sekä luonnonmonimuotoisuuden kannalta arvokkaat pienialaiset rantaluhdat. Lähteet ovat meso-eutrofisia keskimäärin noin 3 m x 4 m kokoisia lähteitä, joista osa sijoittuu kivennäismaan reunan läheisyyteen ketjumaisesti ja muutamia ranta-alueelle. Lähteet ovat tavanomaisia suokasvillisuuden ympäröimiä lähteitä. Lähteiden suojelutason tulkitaan olevan pohjoisboreaalisessa vyöhykkeessä suotuisa. ELY-keskus katsoo, että Kemijärvi on Pohjois-Suomea lähteiden osalta. Edellä kuvatut lähteet edustavat Suomen luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa kuvattua lähteiköt-luontotyyppiä. Lähteikkö-luontotyypit ovat koko maassa vaarantunut luontotyyppi (VU). Pohjois-Suomessa ne on luokiteltu säilyviksi (LC) ja Pohjois-Suomi tarkoittaa pohjoisboreaalista metsäkasvillisuusvyöhykettä. Kemijoen varressa ns. Etelä-Suomi eli keskiboreaalinen metsäkasvillisuusvyöhyke on varsin lähellä Kemijärven hankealuetta. Lähteikkö-luontotyypit ovat erittäin uhanalaisia (EN) Etelä- Suomessa. Hiidenjängän ja hankealueen muut lähteet, yhteensä 13 lähdettä, jäävät hankealueen alle eli tuhoutuvat ja pohjavesivirtaukset ylempää Patovaarasta muuttuvat siten, että lähteiden luonnontila vaarantuu merkittävästi. Em. lähteiden häviäminen Kemijärveltä ei muuta merkittävästi alueellista luonnontilaisten lähteiden suojelun tasoa, koska Kemijärven ympäristössä esiintyy runsaasti lähteitä, jotka ovat luonnontilaisia tai sen kaltaisia vanhojen suo-ojitusten lievästi muuttamia. Viisi vastaavan kaltaista luonnontilaista lähdettä sijoittuu hankealueelta noin kaksi kilometriä koilliseen Musta-aavalle. Lähteiden vesilain mukaisesta suojelusta poikkeamista koskevaa hakemusta ELY-keskus pitää riittävänä. Hiidenjängällä huomionarvoisia luontoarvoja ovat tihkupintojen sammalkasvillisuus ja suolla pesivät linnut mm. liro, riekko, teeri ja metso ja hakkuuaukealla pesivä silmälläpidettävä (NT) kivitasku. Patorakenteista ja maantäytöstä kohdistuu Kemijärven ranta-alueelle muutoksia, mutta osin

264 264 ranta Hiidenkummusta pohjoiseen säilyy nykyisellään ja soveltuu rantasipille, lirolle ja vesilinnuille pesimisympäristönä. Hankealueelta hiirihaukan pesä on pudonnut ja lintu on todennäköisesti siirtynyt toisaalle pesimään. Runsaina esiintyviä lintulajeja ovat mm. pajulintu, metsäkirvinen, vihervarpunen ja urpiainen. Lintuselvitystietoja on myös Kemijärven Patokankaan luontoselvityksestä (Sito, Juha Parviainen ). Lintudirektiivin liitteen 1 lajin liron, riekon, teeren ja metson pesimisympäristön häviäminen alueelta ei johda lajien nykyisen suojelutilanteen heikkenemiseen, koska vastaavaa lisääntymisalueeksi soveltuvaa suota esiintyy alueellisesti laajasti. Liro ja teeri ovat runsaslukuisia lintulajeja. Metso ja teeri ovat Suomen lintujen uhanalaisuus julkaisun mukaan elinvoimaisia lintulajeja (LC), liro silmälläpidettävä (NT) ja riekko vaarantunut (VU). Lupahakemuksen mukaan lapinleinikin esiintymän hävittämistä koskeva poikkeuslupahakemus jätetään Lapin ELY-keskukseen syksyn 2017 aikana. Lausuntoa laadittaessa huhtikuussa 2018 hakemusta ei kuitenkaan ole jätetty. Lähteiden ja lapinleinikin esiintymän vapaaehtoisesta luontoarvojen kompensoinnista ja eri kohdealueiden soveltuvuudesta on keskusteltu ELYkeskuksen ja yhtiön kesken syksyllä Lapin ELY-keskus on tehnyt Metsähallituksen sammalasiantuntijan kanssa maastokäynnin lähdesuon ennallistamiskohteen löytämiseksi. Selvitysvaihe on vielä kesken. Luontodirektiivin (92/43/ETY) Liitteen IV (a) lajit Viitasammakko on selvitetty hankealueella reviirikuuntelumenetelmällä oikea-aikaisesti kesäkuussa Lajia ei kuultu eikä havaittu. Hiidenjängän ja Hiidenlammen alueet eivät ole tyypillisiä viitasammakon elinympäristöjä. Alueella ei ole lajin lisääntymiseen soveltuvia rimpisoita eikä luhtarantaisia matalia vesialueita. Hiidenlampi on syvärantainen ja rantamättäillä kasvaa tyypillistä suokasvillisuutta. Lepakoita on selvitetty hankealueella detektorilla ja ja on havaittu kaksi ruokailulennolla oleva pohjanlepakkoa. Hankealueella ei ole vanhoja rakennuksia, louhikoita eikä kelopuita, joten alueella ei ole pohjanlepakolle soveltuvia lisääntymis- ja levähdysalueita eikä päivehtimispiiloja. Saukolle ei hankealueen ympäristössä ole purojen ja jokien koskipaikkoja, jotka säilyisivät sulina talvella. Hankealueella ei ole saukolle luontaista elinympäristöä, mutta satunnaisia ohikulkevia yksilöitä voi alueen ympäristössä esiintyä. ELY-keskus katsoo, että luontodirektiivin liitteen IV (a) eläinlajien selvitykset on tehty riittävällä tavalla.

265 265 Natura-alueet Lähin Natura alue Tynnyriaapa (FI , SAC) sijaitsee noin 8,5 km päässä hankealueesta Tynnyriaapa on myös kansallisesti tärkeä lintualue FINIBA-alue. Tynnyriaapa sijoittuu niin etäälle, että voidaan todeta, että hanke ei aiheuta Natura-alueen suojelun perusteena oleville luontoarvoille heikentäviä vaikutuksia, joten luonnonsuojelulain 65 :n mukainen Natura-arviointi ja lausuntomenettely ei ole tarpeen. Vaikutusten tarkastelualueena käytetään hankealueen ympäristöä noin 5 kilometrin etäisyydelle. ELY-keskus pitää tarkastelualueen rajausta asianmukaisena. FINIBA-alueet Kemijärven pohjoisosa (3 592 ha) on kansallisesti tärkeä lintualue FINIBA-alue. Kohteeseen kuuluu Kemijärven siltojen etelä- ja pohjoispuoliset alueet, rautatieaseman itäpuoliset vesistöalueet sekä Ala-Kallaanvaara ja Ollilanniemen väliset alueet. Etenkin sillan pohjoispuolella on paljon saaria. Alueen muutonaikainen merkitys on suurempi kuin pesimäaikainen merkitys. Alue on yksi Lapin tärkeimmistä laulujoutsenen, mustaviklon ja liron kerääntymispaikoista. ELY-keskuksen näkemyksen mukaan hankkeella ei ole merkittäviä haitallisia vaikutuksia alueeseen. Maisema Tehdasalueen laajeneminen aiheuttaa kohtalaisia maisemakuvan muutoksia Kemijärven keskustasta itään katsottaessa. Hankealueen etäisyys lieventää maisemavaikutuksia. Patovaaran muutamille pientaloille maisemakuvassa tapahtuvaa muutosta ELY-keskus pitää merkittävänä. Vaikutukset maa- ja kallioperään sekä pohjavesiin Maamassojen leikkaaminen tehdasalueella voi vaikuttaa läheisiin yksityiskaivojen vedenpintoihin, vaikka kaivoihin kertyvä vesi tulee Patovaaran rinteiltä. Vaarana on, että pohjaveden pinnan tasot laskevat siten, että kaivoista ei saada otettua enää vettä. Hankkeessa on varauduttava toimittamaan korvaava vesi erityisesti niille talouksille, jotka käyttävät talouksissaan pelkästään omaa kaivovettä. Hakija on velvoitettava seuraamaan lähiasutuksen kaivojen vedenkorkeutta jo ennen rakentamisen aloittamista, jotta hankkeen aiheuttama mahdollinen muutos voidaan todeta. Tien itäpuolella talojen keskellä on vesikaivojen inventoinnin yhteydessä havaittu lähde (liite 10 vesikaivot ja vesijohdot), jonka vesipinta on tasolla +188,26 m. Lähteen luonnontilaa ei ole hankkeessa ilmeisesti tutkittu. Myös tämä lähde on syytä ottaa lupahakemuksessa huomioon, mikäli se on luonnontilainen.

266 266 Liikenne ELY-keskus toteaa hankkeen aiheuttavan merkittävää liikennemäärien kasvua hankealueen ympäristössä. Lupahakemuksen mukaan liikenne vaikuttaa teollisuustoiminnan ohella merkittävästi melutasoon, ja päivitetyn melumallinnuksen mukaan melun ohjearvot voivat ylittyä teollisuusmelun ja liikennemelun yhteisvaikutuksesta lähiasutuksen piirissä. Tarkemmin meluasioita on käsitelty toisaalla tässä lausunnossa. Lupahakemuksen luvussa 7.9 mainitaan, että uusi paikallistie kiertää Perävaaran itäpuolelta, mikä parantaa liikenneturvallisuutta ja vähentää meluvaikutuksia asuinrakennuksiin. YVA-selostuksessa paikallistien uutena linjauksena oli osoitettu myös Patovaaran itäpuolelle sijoittuva alustava tielinjaus. Esitetty linjaus kulki luonnontilaisen Musta-aavan kautta. Suon etelälaidalla on viisi arvokasta meso-eutrofista lähdettä ja luonnontilainen suo on arvokas, joten uuden tien linjaus Musta-aavan alueelle mahdollisesti aiheuttaisi merkittäviä haitallisia vaikutuksia luonnontilaiselle suoalueelle. Melu ELY-keskuksen näkemyksen mukaan melu on yksi keskeisistä hankkeen vaikutuksista ympäristöön. Lähin asutus sijaitsee vain 100 metrin etäisyydellä tehdasalueesta. Tehtaan arvioitu melutaso on pienentynyt YVA-selostusvaiheesta lupavaiheeseen mm. tehdyillä layoutmuutoksilla. ELYkeskus toteaa, että liitteessä 2 esitetty asemapiirroksen havainnekuva ei vastaa täysin liitteessä 19 esitetyn melumallinnuksen layoutia. Päivitetyn mallinnuksen mukaan ohjearvojen ylityksiä ei arvioida aiheutuvan. Melun arviointiin liittyy kuitenkin epävarmuutta. Lupahakemuksessakin todetaan, että tarkkoja laitekohtaisia melupäästöarvoja ei ollut mallinnusta tehtäessä vielä saatavissa. Myöskään melupäästölähteiden tarkka sijainti ei ollut tiedossa, joten mallinnuksessa päästölähteet on sijoitettu tasaisin välimatkoin rakennusten korkeuden puoliväliin, mikä ELY-keskuksen näkemyksen mukaan aiheuttaa merkittävää epävarmuutta arvioon. Lisäksi melumallinnusraportin mukaan melupäästön ei ole arvioitu olevan impulssimaista tai kapeakaistaista. ELY-keskus ei yhdy hakijan näkemykseen siitä, että melu ei olisi impulssimaista. Impulssimaista melua aiheutuu voimakkaista iskumaisista tapahtumista, kuten esimerkiksi puunrunkojen käsittelystä. ELY-keskus huomauttaa vielä, että puun käsittely tapahtuu hakemuksen mukaan ulkotiloissa, mikä korostaa impulssimaisen melun vaikutusta ympäristöön. Lisäksi vielä melumallinnuksen päivityksen jälkeen tehdyt layout muutokset aiheuttavat epävarmuutta arvioon. Meluntorjuntakeinot on kuvattu hyvin yleisellä tasolla. Lähinnä on kuvattu erilaisia mahdollisuuksia vähentää melua, mutta konkreettiset hanketasolle viedyt suunnitelmat puuttuvat. Mikäli hakemusta ei täydennetä konkreettisella meluntorjuntasuunnitelmalla ELY-keskus esittää, että hakija määrätään toimittamaan em. suunnitelma ympäristölupa-asiana ympäristölupaviranomaiselle. Suunnitelmassa tulee olla havainnollisesti

267 267 (mm. kuvin ja karttakuvin) esitetty suunnitellut meluntorjuntatoimenpiteet ja niiden vaikutukset arvioituun melutasoon. Suunnitelmassa tulee ottaa tarvittavilta osin huomioon myös liikennemelu. Suunnitelmaan tulee sisältyä suunnitteluvaiheen mukainen ajantasainen mallinnus melun vaikutuksista. Lupamääräyksiin tulee sisältyä jatkuvatoiminen melumittaus. Jätteiden käsittely ja sen vaikutukset Teollisuusjätteiden käsittelyalue Teollisuusjätteiden käsittelyalue (asemapiirroksessa 4,1 hehtaarin alalle rajattu "läjitysalue") sisältää tavanomaisen jätteen kaatopaikan (2,2 ha) sekä jätteiden ja ylijäämämaiden välivarastointi- ja käsittelyalueen, jonka pinta-alaksi on esitetty noin 1 ha. Kaatopaikalle kaavaillaan loppusijoitettavaksi pääjakeina viherlipeäsakkaa ja erilaisia tuhkajakeita. Täyttökapasiteetin on arvioitu olevan noin m 3, mikä käytännössä jätetäytön tiivistymisen jälkeen jonkin verran pienenee (asemapiirroksessa esitetty m 3 ). Jätepatjan paksuuden on kaatopaikan sulkemisvaiheessa arvioitu olevan noin 20 metriä. Silloin kaatopaikan lakikorkeus olisi noin tasolla N metriä. Hakemuksesta saa käsityksen, ettei suunnitellun kaatopaikan pohjarakenteen alapuolista maan kantavuutta, tiiviyttä tai hydrologisia oloja olisi vielä tarkemmin selvitetty. Lapin ELY-keskus näkee valvontaviranomaisena tarpeelliseksi, että lupamääräyksiin kirjataan selkeästi rajat jätetäytön korkeudelle (N60- tasossa) sekä luiska- ja pintakaltevuuksille. Lisäksi on tarpeen todeta sisältyvätkö pintarakenteiden vaatimat kerrospaksuudet em. täyttökorkeuteen. Täyttötoiminnassa tulee erityisesti huomioida jätetäytön vakauden hallinta. Loppusijoitettavaa soodasakkaa voidaan tarvittaessa stabilisoida esimerkiksi tuhkan avulla. Suunniteltujen pohjarakenteiden vaurioiden välttämiseksi (kuivatuskaltevuuksien ja tiiviysominaisuuksien säilyttämiseksi) tulee pohja-alueen kantavuus ja tasaiset painumismahdollisuudet varmistaa ennen tiivistysrakenteiden tekoa, viime kädessä pehmeitä pintakerroksia vaihtamalla. Hienojakoisten ja osin ilmeisen kosteahkoina sijoitettavien jätemateriaalien vuoksi voisi pohjarakenteeseen suunniteltu salaojituslinjasto olla esitettyä (k/k = 30 m) tiheämpi. Hakemustekstissä on huomioitu orgaanisen jätteen kaatopaikkausrajoitukset, jotka astuivat valtioneuvoston asetuksella 331/2013 voimaan Rajoitukset eivät koske soodasakkaa. Rajoituksia koskevia poikkeamislupia on mahdollista hakea lupaviranomaiselta. Tässä yhteydessä ei poikkeamislupahakemusta ole esitetty. Eri jätejakeiden koostumuksista ei uutta laitosta perustettaessa ole käytettävissä eksaktia tietoa, joten etukäteisnäkemys syntyvistä jätteistä muodostetaan vastaaviin tuotantolaitoksiin perustuvalla vertailulla. Hakemuksessa loppusijoitettavaksi esitettyjen jakeiden osalta ELY-keskus pitää mahdollisena, että ainakin prosessilietteet sekä jätevesien mekaanisessa selkeytyksessä muodostuva välppäjäte voisivat sisältää myös orgaanista ainesta siinä

268 268 määrin, ettei niiden sijoittaminen kaatopaikalle olisi kaatopaikka-asetuksen mukaan mahdollista. Lupahakemuksessa on esitetty kaatopaikan yhteyteen rakennettavaksi kenttä, jossa on tarkoitus välivarastoida ja esikäsitellä sellaisia tehtaan toiminnoissa muodostuvia jätejakeita ja mahdollisesti myös ylijäämämaita, joita voitaisiin myöhemmin käyttää jätteenkäsittelyalueen maarakenteisiin tai toimittaa muualle hyödynnettäviksi. Kentällä on suunniteltu käsiteltävän esimerkiksi primääri- ja biolietteitä sekä kuori-, hiekka- ja puujätteitä. Lietemäisille jätejakeille rakennetaan kuivatusallas. Hakemuksessa on maininta myös lumenkaatopaikasta ja sille kertyvän kiviaineksen ja puujätteen käsittelystä. Alueella välivarastoidaan hyödyntämiskelpoista tuhkajätettä (mm. kuorenkaasuttimen ja biomassakattilan tuhkia). Hakemuksessa ei ole esitetty selkeää layoutia toimintojen tai eri jätejakeiden sijoittelusta kentällä, tarkempia tietoja vesienkeräilyjärjestelyistä, eikä myöskään pohjarakennuspiirustuksia. Näiden vielä vajavaisten tietojen pohjalta ELY-keskus arvioi olevan todennäköisesti tarpeen, että myös jätteenkäsittely- ja varastointikenttä pinnoitetaan tiiviiksi ja siellä muodostuvat vedet kerätään ja ohjataan tehtaan jätevedenpuhdistamolle käsiteltäviksi. ELY-keskuksen näkemyksen mukaan hakemusta tulisi vielä täydentää edellä kuvattujen asioiden osalta. Sivutuotteet ja -virrat Suunnitellun biojalostamon päätuotteiden (valkaistu havusellu, liukosellu, MCC-sellu) ja suorien sivutuotteiden (tärpätti, mäntyöljy, vihreä sähkö, talteenoton kalkkijakeet) ohella tulee niiden valmistuksessa muodostumaan myös muita sivuvirtoja ja jakeita, joita pyritään mahdollisuuksien mukaan kierrättämään ja toimittamaan hyötykäyttöön mm. maanparannusaineeksi. Näitä aineksia on arvioitu syntyvän vuositasolla noin tonnia. Lapin ELY-keskus pitää hakijan suunnittelemaa tuotannossa muodostuvien sivuvirtojen kierrätyspyrkimystä hyvänä, kannustettavana ja jätelain etusijajärjestyksen linjausten mukaisena. ELY-keskus kuitenkin arvioi, että joidenkin materiaalien osalta voi hyötykäyttökohteiden löytyminen, ainakin ajoittain, osoittautua haasteelliseksi. Tuotannon sivuvirtoja voidaan jätelaissa (646/2011) esitetyillä perusteilla luokitella sivutuotteiksi. Sivutuotteeksi määrittely on mahdollista tehdä osana toiminnan ympäristöluvan haku- tai tarkistamisprosessia. Sivutuotestatuksen saamiseksi tarkasteltavan aineen tai esineen tulee täyttää alla esitetyt jätelain 5.2 :n mukaiset kriteerit: "Aine tai esine ei ole jäte vaan sivutuote, jos se syntyy sellaisessa tuotantoprosessissa, jonka ensisijaisena tarkoituksena ei ole tämän aineen tai esineen valmistaminen, ja: 1) aineen tai esineen jatkokäytöstä on varmuus;

269 269 2) ainetta tai esinettä voidaan käyttää suoraan sellaisenaan tai sen jälkeen, kun sitä on muunnettu enintään tavanomaisen teollisen käytännön mukaisesti; 3) aine tai esine syntyy tuotantoprosessin olennaisena osana; sekä 4) aine tai esine täyttää sen suunniteltuun käyttöön liittyvät tuotetta sekä ympäristön- ja terveydensuojelua koskevat vaatimukset eikä sen käyttö kokonaisuutena arvioiden aiheuta vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle." Nämä sivutuotetta koskevat arviointiperusteet ovat sellaisenaan sovellettavia ja lisäksi niiden kaikkien tulee täyttyä samanaikaisesti. Jatkokäytön varmuutta arvioitaessa voidaan edellyttää osoitettavaksi, että materiaalilla on todellista kysyntää (olemassa olevat markkinat), tuottaja saa sivutuotteesta taloudellista hyötyä (verrattuna vastaaviin jätehuollon kustannuksiin) taikka sivutuotteen tuottajan ja vastaanottajan välillä on pitkäaikainen sopimus. Aineen tai esineen positiivinen taloudellinen arvo ei yksistään riitä osoitukseksi jatkokäytön varmuudesta. Mikäli sivutuotekriteerit eivät jostain syystä täyty, eikä materiaalia voida käyttää suunniteltuun tarkoitukseensa, niin sen tulkitaan olevan jätettä, jonka käsittelyyn sovelletaan jätelain säädöksiä. Sivuvirtojen määrä on vuositasolla arvioitu melkoisen suureksi, noin tonnia vuodessa, mikä vastaa noin 500 täysperävaunullista rekkakuormaa. Jotta näiden massojen kierrättäminen saataisiin jouhevasti liikkeelle heti biojalostamon päästessä täyteen tuotantovauhtiin, näkee ELY-keskus tarpeelliseksi, että toiminnanharjoittaja pyrkisi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa selvittämään tarkemmin sivuvirtojen hyödyntämismahdollisuuksia, tuotteistamista, logistiikkakuvioita sekä potentiaalisia sopimuskumppaneita. Lannoite- ja maanparannuskäyttöön suunniteltujen jakeiden kelpoisuudesta ja tarvittavista hyväksymismenettelyistä tulisi hyvissä ajoin etukäteen neuvotella Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran kanssa. Ympäristönsuojelulain (527/2014) 15 :n mukaan laadittavassa varautumissuunnitelmassa tulee ennakoida poikkeus- ja häiriötilanteissa muodostuvien jätteiden käsittely- ja välivarastointitarpeet. Ennakolta varautuminen tulee ulottaa koskemaan myös sellaisia tilanteita, joissa sivutuotteeksi luokiteltu aineserä osoittautuu niin huonolaatuiseksi, ettei sitä voida hyödyntää suunnitellussa tarkoituksessa tai kohteessa, ja sitä joudutaan käsittelemään jätteenä. Erityisen tärkeää olisi varautua toimenpiteisiin sellaisten laadullisesti hyödyntämiskelvottomiksi osoittautuneiden sivutuote-erien osalta, joiden sisältämän orgaanisen aineksen suuren osuuden takia ei kaatopaikkasijoitus ole sallittua. Lannoitetuotteille ominaisen kausiluonteisen kysynnän ja mahdollisten muiden menekkivaikeuksien takia ELY-keskus katsoo, että lupahakemuksessa esitetyllä teollisuusjätteen käsittelyalueen välivarastointikentällä olisi hyvä varautua myös näiden hyödynnettäväksi tarkoitettujen sivutuotteiden väliaikaiseen säilyttämiseen. Jätelaki mahdollistaa maksimissaan kolmen vuoden pituisen varastoinnin hyödynnettäväksi tarkoite-

270 270 tulle jäte-erälle. Välivarastoinnissa tulee huomioida, että hienompijakeisten ainesten pölyämisen ehkäisemiseen voidaan tarvita kastelu-, peittotai muita suojaustarpeita. Jätteiden kierrätys ja hyödyntäminen Laitoksen rakennus- ja purkutöissä muodostuvan jätteen lajittelu ja erilliskeräys tulee järjestää vähintään jäteasetuksen (179/2012) 16 :n mukaisessa laajuudessa (kahdeksan jätejaetta). Tuottajavastuun piiriin kuuluvien jätteiden (akut ja paristot, sähkö- ja elektroniikkalaitteet, romuajoneuvot, renkaat, pakkaukset, keräyspaperi) valtakunnallisena valvontaviranomaisena toimiva Pirkanmaan ELY-keskus on lupa- ja valvontaviranomaisille osoittamallaan ohjeella muistuttanut tuottajan ensisijaisesta oikeudesta tuottamansa tai maahantuomansa tuotteen käytöstä poistamisesta syntyneeseen jätteeseen. Tämä ohjeistus on syytä huomioida myös lupakäsittelyssä. Tuottajavastuun valvontaviranomaisen ohjeen mukaisesti toiminnassa tulee ottaa huomioon, että tuottajavastuun piiriin kuuluvien jätejakeiden vastaanotto on tehtävä yhteistoiminnassa tuottajan kanssa. Tuotteiden uudelleenkäyttöön tai niiden valmisteluun liittyviä palveluita saa kuitenkin tarjota ilman yhteistoimintaa tuottajan kanssa. Luvan saajan on tehtävä ko. tuottajan tai tuottajayhteisön kanssa kirjallinen sopimus tai vastaava asiakirja, josta selviää yhteistyökumppanin nimi ja yhteistoiminnan alkamispäivä. Asiakirjasta on myös käytävä selville, mitä tuottajavastuun piiriin kuuluvaa jätettä sopimus koskee. Asiakirjat on pyydettäessä esitettävä valvontaviranomaiselle. Tuottajavastuuasioissa oikean yhteistyökumppanin löytämistä helpottaa tuottajavastuun internet-sivuilla ( ylläpidettävä ajantasainen lista kaikista tuottajarekisteriin hyväksytyistä tuottajista ja tuottajayhteisöistä. Niin tehtaan rakennusaikana kuin varsinaisessa tuotantotoiminnassakin toiminnanharjoittajan tulee varmistua siitä, että tehdasalueen ulkopuolelle toimitettavista jätekuljetusurakoista vastaavat yritykset on hyväksytty jätelain 142 :n mukaiseen, alueellisten ELY-keskusten ylläpitämään jätehuoltorekisteriin. Hyväksyntä on todennettavissa jätehuoltorekisteriotteesta, jollainen on aina oltava jätekuljetusvälineessä mukana. Otteesta käy myös suoraan ilmi onko yritys hyväksytty vastaanottamaan ja kuljettamaan nimenomaisia jätejakeita. Vakuus Jätteen käsittelytoimintaan tarvittavasta vakuudesta on kirjattu määräykset ympäristönsuojelulakiin (59 61 ). Vakuus on asetettava asianmukaisen jätehuollon, seurannan, tarkkailun ja toiminnan lopettamisessa tai sen jälkeen tarvittavien toimien varmistamiseksi. Kaatopaikan vakuuden on katettava myös kaatopaikan sulkemisen jälkeisestä seurannasta ja tarkkailusta sekä suotovesien ja kaatopaikkakaasujen käsittelystä ja

271 271 muusta jälkihoidosta aiheutuvat kustannukset vähintään 30 vuoden ajalta, jollei toiminnanharjoittaja osoita muuta riittäväksi. Hakija esittää kaatopaikan vakuudeksi Laskelma on tehty perustuen kaatopaikan 1,7 hehtaarin pinta-alaan ja peittämistyön yksikkökustannukseen ( m 2 * 15 /m 2 = ). Siihen on lisätty arvioituina tarkkailukustannuksina (30 vuotta * /vuosi). Jätteiden ja ylijäämämaiden varastointi- ja käsittelyalueelle ei ole esitetty asetettavaksi vakuutta. Lapin ELY-keskus katsoo sulkemistyölle esitetyn pinta-alaperusteisen yksikköhinnan 15 /m 2 olevan riittävä, mutta vakuuslaskelmaa tulee korjata päivitetyssä hakemuksessa ilmoitettua pinta-alaa vastaavaksi (2,2 ha * 15 /m 2 = ). Vakuusesityksessä (liite 1, sivu 48, kohta 2.8.5) on kaatopaikan pinta-alana käytetty 1,7 hehtaaria, vaikka se muualla lupahakemustekstissä on päivitetty 2,2 hehtaariksi (ja asemapiirroksessa vielä tarkemmin 2,19 hehtaaria). Tarkkailua koskevaa vakuusosaa (1 000 /a) ELY-keskus pitää riittämättömänä. Varsinaisen peittämistyön jälkeen tulee jatkaa kaatopaikan suotovesien keräilyä, johtamista (pumppausta), tarkkailua ja käsittelyä sekä ympäristövaikutusten tarkkailua (pohjavesi- ja pintavesinäytteet). Tarpeellisiin jälkihoitotoimiin kuuluvat myös jätetäytön painumisen, pintarakenteen pysyvyyden sekä sille muodostuvan kasvuston kehittymisen seurannat (ml. mahdollinen puuston poisto, niiden juuristosta pintarakenteen tiivistekerroksille aiheutuvien vaurioiden ehkäisemiseksi). Asetettavan vakuuden tulee kattaa myös nämä toimet. Hakemusta tulisi tältä osin täydentää. Ihmisen terveys ja viihtyvyys Keskeinen lähiympäristössä asuvien ihmisten terveyteen ja viihtyvyyteen vaikuttava tekijä on melu. Lupamääräyksin tulee varmistaa se, että melun ohjearvot eivät ylity biotuotetehtaan rakentamis- tai toimintavaiheessa. Lisäksi ELY-keskus painottaa sitä, että hakijan tulee suunnittelun edetessä kiinnittää erityistä huomiota melun vähentämiseen ja pyrkiä mahdollisimman alhaiseen melutasoon kaikissa toiminnoissa koko hankeen elinkaaren ajan. Tehdasalue ei ole merkittävän virkistyskäytön kohde. Tehdasalueen edustalla Kemijärven ranta-alueet ja pienet saaret eivät ole merkittäviä veneily- ja kalastusretkien taukopaikkoja. Perävaaran kylän rannassa on venesatama hankealueelta noin kilometri pohjoiseen ja toinen venesatama on Sipovaaran eteläpuolella. Merkitty veneväylä kulkee Kemijärven länsirannan puolella pohjoiseen. Lähin loma-asunto Korkiasaaressa sijoittuu länteen noin 600 metriä hankealueen rannasta. Lisäksi viisi lomaasuntoa sijoittuu Perävaaran kylän edustalle saariin 1 2 kilometrin etäisyydelle hankealueelta. Patovaaran rinnealueet hankealueen itäpuolella lienevät paikallisten asukkaiden marjastukseen ja metsästykseen soveltuvia virkistysalueita.

272 272 Moottorikelkkailureitti Kemijärvi Suomu on siirretty Patokankaan osayleiskaavassa hankealueen pohjoisrajalle ja Patovaarantien laitaan voimajohtolinjalle ja ylittää Patovaarantien hankealueen itäpuolella. Moottorikelkkailuun käytetyt jääalueet sijoittunevat Pitkänsillan eteläpuolelle ja osin Perävaaran kylän edustalta länteen. Tehtaan jäähdytys- ja jätevedet tulevat lupahakemuksessa esitetyn arvion mukaan vaikuttamaan Kemijärven jäätilanteeseen, millä tulee olemaan vaikutusta Kemijärven talviaikaiseen virkistyskäyttöön. Lisäksi kokemuksen perusteella tiedetään, että jo pelkkä tietoisuus jätevesien purkupaikasta saattaa vähentää kyseisen alueen houkuttelevuutta kalastukseen ja virkistyskäyttöön. Tarkkailu (täydennetty lausuntoa tältä osin ) ELY-keskus totesi YVA-selostuksesta antamassaan lausunnossa, että ympäristö- ja vesitalouslupahakemukseen tulee sisällyttää jo pitkälle mietitty käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailusuunnitelma. Uuden toiminnan kyseessä ollessa tarkkailun tulee aluksi olla suhteellisen laaja ja intensiivinen. ELY-keskus totesi YVA-lausunnossaan olevan tärkeää, että lupaviranomainen voi päättää tarkkailun laajuudesta ja muista keskeisistä asioista luvan hakijan huolellisesti laatiman tarkkailusuunnitelman pohjalta. Lupahakemuksessa esitetty tarkkailusuunnitelma on varsin yleispiirteinen. Luvan hakija toteaa itsekin joidenkin tarkkailukokonaisuuksien (mm. jätteiden käsittelyalueen tarkkailu ja jätevesien tarkkailu) osalta toimittavansa suunnitelman myöhemmin. Ilmeisesti kuitenkaan ympäristölupaviranomaiselle ei ole toimitettu täydennettyä suunnitelmaa. ELY-keskus toistaa YVA-lausunnossaan toteamansa eli että lupaviranomaisen tulisi pystyä päättämään tarkkailun laajuudesta ja muista keskeisistä asioista, minkä takia yksityiskohtainen tarkkailusuunnitelma tulee määrätä toimitettavaksi ympäristölupaviranomaisen ratkaistavaksi ennen toiminnan aloittamista. Niiltä osin kuin seuraavassa on mainittu, voidaan tarkkailuohjelma määrätä toimitettavaksi ELY-keskuksen hyväksyttäväksi. Käyttötarkkailu Käyttötarkkailu on esitetty hyvin yleisellä tasolla. ELY-keskus näkee käyttötarkkailun erittäin keskeiseksi sekä koko toiminnan päästöjen tarkkailun että myös päästöjen rajoittamisen kannalta. Käyttötarkkailusuunnitelma tulee toimittaa ympäristölupaviranomaisen hyväksyttäväksi. Käyttötarkkailun tulee sisältää varsinaisten puhdistuslaitteiden tarkkailun lisäksi myös prosessilaitteiden seurannan sekä veden ja kemikaalien käytön seurannan.

273 273 Jätteitä ja jätealuetta koskevat tarkkailut Jätteiden käsittelytoiminnan osalta on hakemuksessa todettu (liite 1, kohta 11.3.), että jätelain 120 :n edellyttämä suunnitelma jätteen käsittelyn seurannan ja tarkkailun järjestämisestä toimitetaan myöhemmin lupaviranomaiselle. Edellä mainitun suunnitelman tulee sisältä jäteasetuksen 25 :ssä määrätyt tiedot. Lisäksi suunnitelmassa tulee olla esitettynä seuraavat toimet: - jätteiden hyväksymistä kaatopaikalle koskevien 3 luvussa säädettyjen yleisten rajoitusten toimeenpanemiseksi sekä kaatopaikalle vastaanotettavien jätteiden muun hyväksyttävyyden seuraamiseksi ja tarkkailemiseksi; - jätteiden kaatopaikkakelpoisuuden selvittäminen valtioneuvoston kaatopaikka-asetuksen luvussa 4 esitetyn mukaisesti (jäte-erille jaekohtainen perusmäärittely, säännöllisesti syntyville jätteille vastaavuustestit); - jätetäytön ja sekä kaatopaikka-, pinta- ja pohjavesien tarkkailun järjestämiseksi. Hakemuksesta puuttuvat tiedot mm. tarkkailupisteiden sijoittamisesta. Ne voidaan esittää mahdollisessa valvontaviranomaisen hyväksyttäväksi toimitettavassa yksityiskohtaisessa tarkkailusuunnitelmassa, mikäli tällainen lupamääräys katsotaan tarpeelliseksi antaa. ELY-keskus kuitenkin nostaa jo tässä esiin seuraavat huomioon otettavat seikat: - Hakemuksesta puuttuu kaatopaikka-asetuksen 41 :n mukainen perustilaselvitys. - Hakemuksen mukaan kaatopaikalle ei sijoiteta orgaanista jätettä, joten kaatopaikkakaasun keräystä, käsittelyä tai tarkkailua ei ole tarpeen järjestää. - Pintavesien, pohjavesien ja kaatopaikkavesien tarkkailukierrokset tulee toteuttaa neljännesvuosittain, hakemuksessa esitetyn puolivuotisjaksojen sijaan. - Kaatopaikalta ja jätteenkäsittely-/välivarastointialueelta jätevedenpuhdistamolle ohjattavan veden määrää ja laatua tulee tarkkailla ennen sen sekoittumista puhdistamolla muihin jätevesiin. - Käsiteltävien kaatopaikkavesien määrä ja vesistä aiheutuva tulokuormitus puhdistamolle tulee eritellä ja ilmoittaa kaatopaikkaasetuksen 49 :n mukaisessa, kaatopaikan seurantaa ja tarkkailua koskevassa vuosiraportissa. - Vesistä tarkkailtavista komponenteista puuttuvat happipitoisuus, kloridi, öljyhiilivedyt sekä fyysiset ominaisuudet (ulkonäkö, haju, sameus, väri). Jäähdytysvesien tarkkailu Yksityiskohtainen jäte- ja jäähdytysvesien tarkkailusuunnitelma tulee toimittaa ympäristölupaviranomaiselle hyväksyttäväksi.

274 274 Hakijan esittämä vesieliöstölle vaarallisten ja haitallisten aineiden kartoitus tulee varmistaa lupamääräyksin. Kartoitus tulee tehdä 12 kuukauden kuluessa biotuotetehtaan toiminnan aloittamisesta ja sen tulosten perusteella luvan hakijan tulee tehdä Lapin ELY-keskukselle esitys tarkkailuohjelman täydentämisestä ko. aineiden osalta. Jätevedenpuhdistamon lietteiden laatu sisältäen haitallisten aineiden pitoisuudet tulee selvittää kertaluontoisesti 12 kuukauden kuluessa biotuotetehtaan toiminnan aloittamisesta. Tulokset johtopäätöksineen tulee toimittaa Lapin ELY-keskukselle sekä Kemijärven kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Vesistörakentamisen aikainen tarkkailu Vesistörakentamiseen liittyen tulee pitää työmaapäiväkirjaa, josta käy ilmi mm. töiden eteneminen, työvaiheet, kulloinkin käytössä oleva kalusto sekä muut mahdolliset samentumiseen vaikuttavat tekijät. Tarkkailuun tulee sisältyä myös päivittäinen silmämääräinen samentuman tarkkailu, jonka tiedot tulee kirjata työmaapäiväkirjaan. Mikäli samentumaa havaitaan, on sen laajuus arvioitava ja samentuma-alueet valokuvattava. Työmaapäiväkirja on oltava esitettävissä valvovalle viranomaiselle. Toiminnanharjoittaja esittää kolmea sijainniltaan muuttuvaa ja kahta kiinteää pistettä vesistörakentamisen aikaiseen tarkkailuun. Kiinteiksi pisteiksi esitetään Termusniemen pohjapadon yläpuolista pistettä sekä Ämmänselälle perustettavaa uutta pistettä. Lupahakemuksen tietojen perusteella suurin osa ruoppauksista tullaan toteuttamaan rautatiesillan yläpuolella tai rautatiesillan välittömässä läheisyydessä, mistä johtuen ELYkeskus esittää Ämmänselän tarkkailupaikan sijasta kiinteästi tarkkailtavaksi pisteeksi rautatiesillan alapuolelle esitettyä uutta tarkkailupistettä KjUusi1. Kolmen sijainniltaan muuttuvan pisteen lisäksi tarkkailualuetta tulee laajentaa, mikäli vesistössä havaitaan samentumaa. Sijainniltaan muuttuvien pisteiden koordinaatit tulee tallentaa GPS:llä. Tarkkailusuunnitelmassa ei ole esitetty vesistörakentamisen aikaisen tarkkailun analyysejä tai näytteenottotiheyttä. Muuttuvilta näytteenottopaikoilta tulee määrittää vähintään kiintoaine ja sameus. Kiinteiltä tarkkailupisteiltä tulee tehdä vesistötarkkailun perustarkkailun mukainen analyysivalikko. Näytteet tulee ottaa märkätyönä ruopattaessa viikoittain töiden aikaan sekä ennakkonäytteet ennen töiden aloittamista ja seurantanäytteet kaksi viikkoa töiden lopettamisen jälkeen. Vesistörakentamista koskeva yksityiskohtainen tarkkailusuunnitelma tulee toimittaa Lapin ELY-keskukselle hyväksyttäväksi viimeistään kolme kuukautta ennen vesistörakentamisen aloittamista. Suunnitelmaan tulee sisällyttää myös kuivatyönä tehtävien ruoppausten tarkkailu. Jäätilanne Hakemuksessa on todettu lämpöpäästön aiheuttavan useita sulapaikkoja alavirran puolelle, ja suurentavan myös pohjapadon kohdalla olevaa sulaa. Jäähdytysvesien lämpökuormalla on vaikutusta jääolosuhteisiin ja

275 275 jäällä liikkumiseen. Vaikutuksia arvioidaan aiheutuvan purkupisteen ja Termusniemen pohjapadon alapuolen välisellä alueella, jossa jää heikkenee ja sulia alueita muodostuu paikoitellen. Tätä ei ole huomioitu tarkkailuesityksessä. Tarkkailuun on lisättävä jäätarkkailu, joka on toteutettava Lapin ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla. Hankkeen vaikutuksia on tarkkailtava Kemijärven jääoloihin ja jääalueen käyttöön jäähdytys- ja jätevesien purkupaikkojen alapuolella. Tätä koskeva tarkkailuohjelma on toimitettava ELY-keskukselle kaksi vuotta ennen toiminnan aloittamista, jotta myös ennakkotarkkailu voidaan toteuttaa. Tarkkailutulokset on toimitettava vuosittain Lapin ELY-keskukselle ja Kemijärven kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle niiden määrääminä aikoina. Vesistötarkkailu Toiminnanharjoittaja esittää biotuotetehtaan vesistötarkkailun liittämistä Kemijoen yhteistarkkailuun. ELY-keskus pitää hakijan esitystä Kemijoen yhteistarkkailuun liittymisestä kannatettavana sekä esitystä yhteistarkkailuohjelmaan tehtävistä muutoksista pääpiirteittäin hyväksyttävänä ja riittävänä. Toiminnanharjoittaja esittää yhteistarkkailuun lisättävän kaksi uutta veden laadun seurantapaikkaa, toinen jäähdytysvesien purkupaikan alapuolelle ja toinen jätevesien purkupaikan alapuolelle Ämmänselälle. ELYkeskuksen näkemyksen mukaan myös jätevesien varsinaiselle vaikutusalueelle Noidanselälle Revässaaren ja Paukansaaren väliseen syvänteeseen tulee lisätä tarkkailupiste. Hakija esittää, että toiminnan alkuvaiheessa otettaisiin näytteet 7 kertaa vuodessa kahdelta uudelta tarkkailupisteeltä sekä Termusniemen pisteeltä. ELY-keskus edellyttää, että myös em. uudelta pisteeltä sekä Tossanselältä otetaan näytteet 7 kertaa vuodessa. Tarkkailun mahdollisesta harventamisesta voidaan tehdä tarkkailutuloksiin perustuva esitys ympäristölupaviranomaiselle ympäristönsuojelulain 527/ :n mukaisen selvityksen, jota ELY-keskus on lausunnossaan edellyttänyt, yhteydessä. Biologisen tarkkailun (kasviplankton, pohjaeläimet ja vesikasvit) laajentamista ELY-keskus pitää pääosin tarkoituksenmukaisena ja riittävänä. Varsinaiselle jätevesien vaikutusalueelle Termisniemen pohjapadon alapuolelle ei kuitenkaan ole esitetty tarkkailua. ELY-keskuksen näkemyksen mukaan em. Revässaaren ja Paukansaaren väliseen syvänteeseen lisättävältä tarkkailupaikalta tulee tehdä kasviplanktonin ja pohjaeläimistön määritykset. Kasviplanktontarkkailun tuloksissa tulee esittää ekologisen tilan indeksit eli kokonaisbiomassa, haitallisten sinilevien prosenttiosuus ja TPI-kasviplanktontrofiaindeksi. Vastaavasti vesikasvillisuuskartoituksen tuloksissa tulee esittää ekologisen tilan indeksit eli tyyppilajien suhteellinen osuus, prosenttinen mallinkaltaisuus ja referenssi-indeksi. Pohjaeläintarkkailun osalta hakija on esittänyt tarkkailusuunnitelmassa vastaavien indeksien

276 276 laskennat. Ympäristöhallinnon ohjeessa 7 vuodelta 2012 kuvataan pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokittelun päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Mikäli ympäristöhallinnon ohjeistusta päivitetään, tulee päivitettyä ohjeistusta noudattaa. Hakija esittää kalojen haitta-ainemäärityksiä varten kolmea pyyntialuetta, joista jätevesien purkupaikan alapuolelle määritelty alue ulottuu Termusniemen pohjapadolta lähelle Kemijärven luusuaa. ELY-keskuksen näkemyksen mukaan kyseinen osa-alue on liian laaja biotuotetehtaan mahdollisten vaikutuksen selvittämiseksi. Ko. osa-alue tulee jakaa kahteen osaan siten, että Noidanselkä ja Ämmänselkä muodostavat oman osaalueensa. Tältä osa-alueelta tulee seurata myös ahventen (15 20 cm) elohopeapitoisuutta. Kalojen haitta-ainetutkimuksiin tulee sisällyttää terpeenit ja hartsihapot. Näytteenotto ja kalojen käsittely tulee tehdä Ympäristöministeriön raportissa 15/2012 kuvatulla tavalla. Mikäli ympäristöhallinnon ohjeistusta päivitetään, tulee päivitettyä ohjeistusta noudattaa. Lisäksi tarkkailua tulee täydentää mateiden lisääntymishäiriöitä koskevalla tarkkailulla. Tarkkailun tulee sisältää myös sedimenttitarkkailu, jonka tekemistä hakija ei ole esittänyt. Sedimentistä tulee määrittää ainakin metallien, orgaanisten klooriyhdisteiden sekä hartsien ja terpeenien pitoisuudet. Sedimenttitarkkailun näytteenottopisteiden sijoittelussa voidaan hyödyntää soveltuvin osin Stora Enson Kemijärven jälkitarkkailun näytepisteitä. Lisäksi näytteet tulee ottaa myös Noidanselän syvänteestä. Hakija esittää ennakkotarkkailun tekemistä vuonna ELY-keskus toteaa yhden vuoden ennakkonäytteenoton uusilta tarkkailupaikoilta olevan varsin suppea. Sääoloilla on suuri vaikutus erityisesti kasviplanktonin ja pohjaeläimistön tarkkailun tuloksiin, mistä johtuen yhden vuoden ennakkotarkkailun tulos on epävarma. Myös toiminnanharjoittajan oikeusturvan kannalta olisi parempi, jos ennakkotarkkailunäytteitä olisi useamman vuoden ajalta. Lupamääräyksin tulee varmistaa myös se, että ennakkotarkkailunäytteet eivät ole kolmea vuotta vanhempia riippumatta toiminnan lopullisesta aloitusajankohdasta. Kemijoen yhteistarkkailuohjelma tulee määrätä päivitettäväksi biojalostamon osalta ja toimitettavaksi Lapin ELY-keskukselle hyväksyttäväksi vähintään kaksi vuotta ennen toiminnan aloittamista, jotta yhteistarkkailuohjelman hyväksymiseen sekä ennakkotarkkailun aloittamiseen on riittävästi aikaa. Mikäli ennakkotarkkailusta määrätään tarkasti jo ympäristölupapäätöksessä ja se toteutetaan yhteistarkkailusta erillään, voidaan yhteistarkkailuohjelman päivitys määrätä toimitettavaksi ELY-keskukselle puoli vuotta ennen toiminnan aloittamista. Lupamääräysten tarkastelu Ympäristönsuojelulain 527/ :n mukaisesti ympäristölupa on voimassa toistaiseksi, eikä aiemman lainsäädännön mukaista luvan tarkastamista enää määrätä ympäristöluvassa. Kyseessä on kokonaan uusi, päästöiltään merkittävä toiminta, jonka suunnittelu on lupahakemusvaiheessa vielä kesken ja siitä johtuen päästö- ja vaikutusarviointiin liittyy epävarmuutta. Tästä johtuen ELY-keskuksen näkemyksen mukaan lupamääräyksiin tulisi sisällyttää määräys toimittaa viiden vuoden kuluttua toi-

277 277 minnan aloittamisesta ympäristölupaviranomaiselle ympäristönsuojelulain 54 :n mukainen selvitys toiminnan päästöistä vesistöön ja vesistövaikutuksista. Selvityksen perusteella lupaviranomainen voi tarvittaessa tarkistaa ympäristölupamääräyksiä. Selvityksessä tulee tarkastella biotuotetehtaan päästöjä ja vesistövaikutuksia kokonaisuutena, ei vain niiden muuttujien osalta, joille ympäristöluvassa määrätään päästörajaarvot. Selvityksen tulisi sisältää myös soodakattilan lentotuhkan käsittelyn tehokkuus ja vaikutukset vesistössä sekä lämpökuorman vaikutukset ja niiden vähentämismahdollisuudet. Selvityksessä tulisi erikseen tarkastella jätevesien mahdolliset vaikutukset Jaakkolanlahteen ja tarvittaessa esittää toimenpiteet haitallisten vaikutusten estämiseksi. 2. Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Pohjois-Suomen kalatalouspalvelut Lapin ELY-keskuksen kalatalousyksikkö katsoo, että hankkeelle voidaan myöntää em. luvat sillä edellytyksellä, että hankkeesta aiheutuvat kalataloudelliset vahingot minimoidaan. On varmistettava, ettei laitoksen toiminta vaaranna kalakantojen elinvoimaisuutta ja kalojen käyttökelpoisuutta. Lupaehdoilla tulee varmistaa, että käyttöön otetaan ratkaisut, joilla lievennetään mahdollisimman paljon mm. jätevesipäästöistä ja jäähdytysvesien lämpökuormasta aiheutuvia haittoja. Koska lämpökuorma haittaa jäältä tapahtuvaa kalastusta ja voi haitata syyskutuisten kalalajien ja mateen lisääntymistä, lämpökuorman vähentämiseen on kiinnitettävä huomiota ja lupapäätöksessä hakija tulee velvoittaa ottamaan käyttöön lämpökuormaa vähentäviä ratkaisuja. Lämpökuorman vähentäminen on kalatalousyksikön mielestä yksinkertainen toimenpide kalataloudellisten haittojen vähentämiseksi. Lapin ELY-keskuksen kalatalousyksikön mielestä jätevedenpuhdistamolla tulisi ottaa käyttöön hakemuksessa kuvattu tertiäärikäsittely, joka vähentää kokonaisfosforin ja AOX-päästöjä vähentäen siten kalakannoille aiheutuvia haittoja. Järveen tulevat putket ja muut rakenteet tulee tehdä ja asentaa siten, että niistä on mahdollisimman vähän haittaa kalastukselle erityisesti nuottaapajilla tai tärkeillä verkkokalastusalueilla, mikäli sellaisia on putkilinjalla. Rakennusaikaiset ruoppaustyöt tulee tehdä ensisijaisesti kuivatöinä talviaikaan. Kalataloudellisen haitan kompensoimiseksi toiminnanharjoittajalle tulee asettaa euron kalatalousmaksu. Maksu on maksettava ensimmäisen kerran sinä vuonna, kun tehtaan toiminta alkaa ja sen jälkeen vuosittain maaliskuun loppuun mennessä. Maksu käytetään haittojen kompensointiin kalakantoja ja kalastusta tukevilla toimilla sekä tarpeen mukaan tarkkailuun ja selvitysten tekoon. Kalatalousmaksun lisäksi toiminnanharjoittajalle tulee asettaa velvoite tarkkailla metallien, orgaanisten klooriyhdisteiden ja tarvittaessa muiden

278 278 haitta-aineiden kertymistä kaloihin. Selvitys tulee tehdä ensimmäisen kerran ennen toiminnan aloittamista ja sen jälkeen kolmen vuoden välein. Arvio toiminnan vaikutuksista kaupalliseen kalastukseen mahdollisten korvausten määräämiseksi on tehtävä viimeistään viiden vuoden kuluessa tuotannon aloittamisesta. Perustelut Kemijärvi on hyvä ja merkittävä kalavesi. Vuoden 2013 koekalastustulosten perusteella Kemijärven ekologinen tila on parantunut vuoden 2007 jälkeen ja kalaston perusteella arvioitu tilaluokka on nykyään erinomainen. Kaupallinen kalastus on voimakkaassa kasvussa uusien kalankäsittelytilojen valmistuttua vuonna Laitoksen aiheuttaman kuormituksen vaikutukset eivät ole niin huomattavia ja laaja-alaisia, että niiden aiheuttama haitta kalastolle ja kalastukselle olisi luvan myöntämisen este. Jätevedenpuhdistamolla on käytettävä parasta mahdollista tekniikkaa klooriyhdisteiden kuormituksen vähentämiseksi, jotta vähennetään riskiä haitta-aineiden kertymiseen kaloihin. Kemijärven voimakkaasti kehittymässä olevalle kaupalliselle kalastukselle mahdolliset kohonneet haitta-ainepitoisuudet voivat olla kohtalokkaita. Lämpökuorma aiheuttaa haittaa kalastukselle ja kalastolle, joten sitä tulee vähentää esimerkiksi jäähdytystornien avulla. Järveen tulevat putket ja muut rakenteet voivat aiheuttaa haittaa kalastukselle, mikäli pyydykset voivat tarttua niihin. Tärkeimmillä kalastuspaikoilla rakenteet ja putkien painotus on tehtävä siten, että haitat ovat mahdollisimman vähäisiä. Koska Kemijärvellä tehdään jo nykyisin runsaasti kalojen velvoiteistutuksia, haittojen kompensointi lisäistutuksin on rajallista. Kalastalousmaksua voidaan istutusten lisäksi käyttää myös muihin kalastonhoitotoimiin ja kalastuksen edellytysten parantamiseen. Kalaston ja kalastuksen perusseuranta (kuten kalastustiedustelut) on hyvä sisällyttää tehtäväksi kalastuksenhoitomaksuvaroilla eikä määrätä siltä osin erillistä tarkkailuvelvoitetta. Tämän hankkeen ja nykyisen säännöstelyyn liittyvän kalastalousmaksun käyttö voidaan toteuttaa yhden yhteisen suunnitelman mukaisesti. Kalojen haitta-ainetarkkailu on jalostamon toimintaan liittyvä tarkkailu ja on syytä määrätä erikseen tehtäväksi jo lupaehdoissa. Tehtaan vaikutus kaupallisen kalastuksen harjoittamiseen on arvioitavissa vasta myöhemmin. Vertailevia selvityksiä on alkuvaiheessa vaikea tehdä, koska kalastus on kehittymässä voimakkaasti. 3. Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, patoturvallisuusviranomainen Lupahakemuksen selvitykseen liitetyn selvityksen mukaan suunnitellun

279 279 tehdasalueen rantaan on tarkoitus tehdä n. 750 metriä pitkä suojapengerrakenne, jonka tarkoitus on estää padon taakse läjitettävän puhtaan, tehdasalueen poistomassoista sekä ruoppausmaista koostuvan ylijäämämaan kulkeutumista vesistöön ja estää järveltä päin tulevan aallokon aiheuttama rannan eroosio. Suojapenger on suunniteltu tehtäväksi maarakenteisena tiivistetystä tehdasalueelta saatavasta moreenista. Tiivistetty moreenisydän tehdään kovan maan rajaan asti. Perustamissyvyys päätetään talvella 2018 tehtävien täydentävien pohjatutkimuksien perusteella. Läjitysalue on pinta-alaltaan yhteensä n. 27 ha, josta vesialuetta on 9,4 ha. Aluetta voidaan käyttää myös tehdas- ja puuvarastoalueen hulevesien käsittelyalueena sekä osin varoaltaana. Läjitysalueen kokonaistilavuus on m 3. Padon harja on esitetty tehtäväksi N2000-korkeusjärjestelmän tasoon +150,63 m, joka on 50 cm korkeammalla kuin mitoituksena käytetty 1/100 toistuvuudella esiintyvä tulva (+150,13 m). Säännöstelyn yläraja Kemijärvellä on tasossa +149,46 m. Selvityksen mukaan säännöstelyehdoissa ylärajan suhteen on pysytty lukuun ottamatta muutaman sentin ylityksiä. Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämän ympäristötiedon hallintajärjestelmän (Hertta) mukaan vesipinta Kemijärvellä on vuonna 1981 noussut tasoon +149,65 m. Yläraja on ylittynyt myös vuonna 1987, jolloin vesi nousi jääpadon johdosta tasoon +150,28 m. Padon harjalle rakennetaan huoltoa ja kulkemista varten huoltotie. Padon harjan leveys on neljä metriä ja maanpuolen luiska rakennetaan kaltevuuteen 1:1,5 ja järven puoleinen luiska kaltevuuteen 1:1:3. Molemmat luiskat verhoillaan suodatinkankaalla N4. Järven puoleinen luiska verhoillaan 0,5 m paksulla kiviverhouksella. Hulevesien käsittelyalueella altaan puoleinen luiska rakennetaan kaltevuuteen 1:3 ja verhoillaan kiviverhouksella. Läjitysalueen pinta rannalla noudattelee padonharjaa. Penkereen maanpuoleiseen reunaan tehdään pintavesien kuivatusoja, josta läjitysalueen hulevedet johdetaan hulevesien käsittelyalueelle, josta edelleen rumpuputkella vesistöön. Kainuun ELY-keskuksen patoturvallisuusviranomainen toteaa lausunnon kohteena olevan läjitysalueen moreenipadon luokituksen perustuvan padosta aiheutuvaan vahingonvaaraan. Patoturvallisuusoppaan mukaan luokittelun ulkopuolelle voidaan jättää esim. maanpoistomassojen läjitysaltaiden padot. Patoturvallisuuslain 9 :n mukaan padon omistajan on padon rakentamista koskevassa muun lain mukaisessa lupahakemuksessa selostettava tarpeellisessa määrin padosta aiheutuvaa vahingonvaaraa ja sen vaikutusta padon mitoitusperusteisiin. Hakemuksessa ei ole esitetty arviota vahingonvaarasta, joten patoturvallisuusviranomainen ei voi ottaa patoturvallisuuslain mukaisesti kantaa padon mitoitukseen ja padon luokitukseen. Lupahakemusta tulisikin täydentää padon vahingonvaara-arvioilla. Mikäli vahingonvaara-arvion perusteella pato luokitellaan todennäköisesti 1-luokkaan, tulee padosta laatia patoturvallisuuslain 12 :n mukainen vahingonvaaraselvitys ennen padon käyttöönottoa.

280 280 Läjitysalueen padon mitoitustulvana on käytetty 1/100 toistuvuudella esiintyvää tulvaa. Suomen ympäristökeskuksessa vuonna 2014 kootun ympäristöoppaan mukaan teollisuusalueen tulvalta suojautumisen alin tavoitetaso on 1/250 toistuvuudella esiintyvä tulva. Vaikka patoturvallisuusviranomainen ei hyväksy padon rakennussuunnitelmia, tulee ne toimittaa patoturvallisuusviranomaiselle Valtioneuvoston asetuksen patoturvallisuudesta (319/2010) 4 :n mukaisesti hyvissä ajoin ennen padonrakentamista, siten että patoturvallisuusviranomaisella on mahdollisuus todeta teknisten turvallisuusvaatimusten toteutuminen padon rakennustyön eri vaiheissa. Padon suunnittelun, rakentamisen ja käytön aikana on patoturvallisuuslaissa (494/2009) ja valtioneuvoston asetuksessa patoturvallisuudesta (319/2010) säädetyt säännökset otettava huomioon. 4. Kemijärven kaupunki Kyseessä oleva hanke on koko Itä-Lapin alueelle merkittävä elinkeinopolitiikkaan ja aluetalouteen vaikuttava hanke ja sen työllistävä vaikutus rakennemuutos paikkakunnalla on huomattava. Hanke tukee Kemijärven kaupungin ja koko Itä-Lapin kehitystä ja saa aikaan myönteistä sosioekonomista kehitystä. Yhtiö on pitänyt useita yleisö- ja pienryhmätilaisuuksia hankkeesta. Kemijärven kaupunki suhtautuu hankkeeseen positiivisesti ja tukee omalta osaltaan hankkeen toteutumista. Kaupunki on mm. hankkinut biojalostamolle tarpeelliset maa alueet. Alueista on Boreal Bioref Oy:n kanssa tehty maanvuokrasopimus sekä jalostamolle tarpeellisen alueen myynnistä yhtiölle kiinteistökaupan esisopimus. Kemijärven kaupunki on käynnistänyt alueen yleiskaavoituksen vuonna 2015 ja valtuusto on 2017 hyväksynyt yleiskaavan, joka omalta osaltaan edesauttaa alueen rakentamista. Yleiskaava on saanut lainvoiman. Hakemuksen mukaiseen toimintaan osoitettiin yleiskaavassa tarpeellinen alue (n. 100 ha). Alueen asemakaavoitus on aloitettu vuonna 2016 ja valtuusto on hyväksynyt asemakaavan Asemakaavassa osoitettiin noin 125 ha:n suuruinen alue biojalostamolle. Asemakaava mahdollistaa rakennuslupien myöntämisen biojalostamon vaatimille rakennuksille. Asemakaava on kuulutettu lainvoimaiseksi ( ). Rakennettavan biojalostamon jäähdytysvesillä yhdessä Kemijärven säännöstelyn kanssa on vaikutusta purkupaikan läheisten alueiden talviseen jäätilanteeseen. Kemijärven vesistöaluetta käytetään talvisin moottorikelkkailuun myös muualla kuin virallisilla reiteillä. Jäähdytysveden purkupaikan läheisille alueille syntyy uusia sulapaikkoja sekä jää heikkenee laajoilta alueilta varsinkin kevään loppupuolella. Jäähdytysveden purkupaikan läheisillä vaikutusalueilla jääolosuhteita tulee mitata konkreettisesti jo ennen laitoksen valmistumista. Laitoksen valmistumisen jälkeen mittauksia tulee kevään loppuaikoina suorittaa viikoittain. Liikkumiselle vaaralliset alueet tulee merkitä.

281 281 Kaupunginhallitus pitää tärkeänä sitä, että biojalostamon päästöt niin ilmaan, maahan kuin vesistöön voidaan rajoittaa mahdollisimman vähäisiksi ja kaupunginhallitus edellyttääkin, että biojalostamon toteutuksessa ja käytössä käytetään parasta saatavilla olevaa tekniikkaa (BAT). Toiminnassa tulee lisäksi panostaa erilaisten häiriötilanteiden hallintaan. Toiminnasta aiheutuvat haitat kalastukselle ja vesien virkistyskäytölle tulee täysimääräisenä korvata. Kemijärven kaupunki ei vastusta luvan myöntämistä toiminnan aloittamiselle muutoksenhausta huolimatta eikä myöskään ns. valmisteluluvan myöntämistä. Jätevesien purkupaikan kohdalla Kalkonniemessä on yleisessä käytössä oleva uimapaikka. Hakija tulee velvoittaa suorittamaan tarpeellinen vedenlaadun seuranta avovesikautena uimapaikan kohdalla ennen biojalostamon rakentamista ja sen jälkeen kesäisin jatkuvana seurantana. Kartta Kalkonniemen uimarannasta on lausunnon liitteenä. 5. Kemijärven kaupungin ympäristönsuojelu- ja terveydensuojeluviranomainen Rakentamisen aikainen toiminta Hakemuksen mukaan rakentamisen aikainen murskaus pyritään suorittamaan vähintään 300 m etäisyydellä lähimmästä asutuksesta. Kemijärven kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen näkemyksen mukaan murskaamo tulee sijoittaa siten, että sen etäisyys asumiseen tai lomaasumiseen käytettävään rakennukseen tai sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevaan oleskeluun tarkoitettuun piha-alueeseen tai muuhun häiriölle alttiiseen kohteeseen on vähintään 300 metriä, ellei toimija ole luotettavalla tavalla osoittanut, ettei sijoittaminen lähemmäksi aiheuta melutason ohjearvojen ylityksiä (Valtioneuvoston asetus kiven- louhimojen, muun kivenlouhinnan ja kivenmurskaamojen ympäristönsuojelusta, MURAUS-asetus (800/2010) 3 ). Lupapäätöksessä on lisäksi annettava määräykset kallion louhinnalle, räjäytyksille, poraukselle, murskaukselle ja louheen kuormaukselle ja kuljetukselle aikarajat, joiden puitteissa toimintaa voidaan harjoittaa. Aikarajojen tulee olla sellaiset, että niiden mukaan toimittaessa melutason ohjearvot eivät ylity häiriintyvissä kohteissa. Lupapäätöksessä tulee antaa riittävät määräykset rakentamisen aikaisten maa-ainesten ottamisesta sekä maa-ainesten ottamisalueen loppumuotoilusta, niin, ettei alueelle jää vaaraa aiheuttavia jyrkkiä rinteitä. Hapen valmistaminen tehdasalueella Hakemuksen liitteen 1 sivulla 18 sanotaan, että valkaisussa tarvittava klooridioksidi ja mahdollisesti myös käytettävä happi valmistetaan tehdasalueella. Samaisen liitteen sivulla 27 kuitenkin todetaan, että proses-

282 282 sien tarvitsema happi toimitetaan tehtaalle nestehappena. Mikäli tehdasalueella valmistetaan happea, tulee kyseisestä prosessista olla kuvaus ja hapen valmistamisesta on annettava riittävät lupamääräykset huomioon ottaen sen, että happi on hapettava ja tulipalon vaaraa aiheuttava kemikaali. Jätevesien käsittely ja vesistövaikutukset Jätevesien käsittelyprosessin kuvauksessa on esitelty erilaisia jätevesien tertiäärikäsittelymenetelmiä, mutta hakemuksen mukaan tertiäärikäsittely ei ole tehdassuunnitelmassa. Tertiäärivaiheen pois jättämistä perustellaan kustannuksilla. Esimerkiksi hapetuksessa tarvittavan otsonin valmistamiseen tarvitaan sähköä, joka lisää käsittelyn kustannuksia. Kuitenkin hakemuksen tiivistelmän mukaan tehtaalla tuotetaan vihreää sähköä syötettäväksi valtakunnanverkkoon MWh/v. Tehdas siis tuottaa sähköä yli oman tarpeen ja tätä sähköä voitaisiin hyödyntää tertiäärikäsittelyssä. Kemiallisen saostuksen ja flotaation osalta tertiäärivaiheen pois jättämistä perustellaan sillä, että menetelmässä syntyy merkittävä määrä lietettä, joka saostuskemikaalien käytön vuoksi on hankalampaa käsitellä kuin tavanomainen jätevesiliete. Lietteen sanotaan sisältävän esimerkiksi korkeita pitoisuuksia klooria (s. 36). Toisaalta sanotaan, että käytettäessä alumiinisulfaattia, ei liete sisällä klooria (s. 37). Tertiäärikäsittelyllä voidaan vähentää esimerkiksi COD-, kokonaisfosfori- ja AOXpäästöjä. Kemijärven kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen näkemyksen mukaan toimijan tulee parasta käyttökelpoista tekniikkaa hyödyntäen pyrkiä poistamaan jätevesistä mahdollisimman paljon jätevesipäästöjä aiheuttavia aineita. Jätevesien käsittelyprosessia ei tule toteuttaa ilman tertiäärikäsittelyä. Lupapäätöksessä tulisi antaa tarkat määräykset jätevesien käsittelyjärjestelmästä, sillä hakija ei ole kuvannut valittavaa prosessia riittävän yksityiskohtaisesti, vaan pelkästään esitellyt erilaisia vaihtoehtoja tertiäärivaiheen toteuttamiseen. Hakemuksen mukaan rikkipitoinen lentotuhka soodakattilalta käsitellään liettämällä se veteen jätevedenpuhdistamolla. Hakemuksen mukaan ko. tuhka on pääosin veteen hyvin liukenevaa suolaa. Soodakattilan lentotuhkan käsittely liettämällä veteen tulisi olla viimeinen vaihtoehto ja kyseiselle jätejakeelle tulisi pyrkiä löytämään muita hyödyntämis- tai käsittelytapoja jätehierarkian mukaisesti. Kemijärven kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen näkemyksen mukaan jäteveden suolapitoisuutta tulee tarkkailla ja jäteveden natrium- ja sulfaattipitoisuuksille tulee antaa raja-arvot. Natrium ja sulfaatti voivat lisätä rehevöitymistä myös epäsuorasti edistämällä fosforin muuntumista biosaatavaan muotoon. Hakemuksen mukaan (liite 1 s ) sulfaattipitoisuudet voivat erityisesti alivirtaamatilanteissa kohota selvästi havaittavasti. Vaikutusten arvioidaan kohdistuvan purkualueen läheisyyteen. Natrium- ja sulfaatti-

283 283 kuormitus on hakemuksen mukaisessa tilanteessa noin kolmikertainen verrattuna vanhaan sellutehtaaseen. Jäähdytysvesien purkamisen aiheuttama lämpökuormitus lisää vesistön lämpötilan nousua hakemuksen mukaan jopa yli 1 o C, mikä saattaa lisätä rehevöitymistä, sillä hakemuksessa on todettu, että Kemijärvellä esiintyy todennäköisesti tilanteita, joissa jokin muu tekijä kuin ravinteet rajoittaa biomassan tuotantoa (rehevöitymistä). Hakija tulee velvoittaa merkitsemään talvella jäälle muodostuvat sulapaikat jäällä liikkujien turvallisuuden varmistamiseksi. Jätevesien käsittelyn varoaltaan rakentamisesta, rakenteesta, hoitamisesta ja tarkkailusta tulee antaa riittävät määräykset sen varmistamiseksi, ettei varoaltaasta pääse hallitsemattomasti päästöjä suoraan vesistöön. Varoaltaan tulee olla riittävän tilava ja sen tilavuudessa tulee huomioida myös sadevedet, jollei allasta ole katettu siten, ettei sinne pääse sadevesiä. Jätevesipäästöjen tarkkailu Jätevesien tarkkailuun tulisi lisätä natriumin ja sulfaatin tarkkailu. Päästöraja-arvoissa tulisi olla kokonaistypen sekä natriumin ja sulfaatin rajaarvot. Hakemuksen mukaan purkuvesistä määritettäisiin tehtaan käynnistyttyä kertaluonteisella mittauksella vesieliöstölle vaaralliset ja haitalliset aineet. Kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen katsoo, että mittaus tulisi uusia säännöllisesti sekä aina kun prosessiin tehdään muutoksia. Melu Toimijaa tulisi edellyttää mittaamaan toiminnasta aiheutuva melu sen varmistamiseksi, että melun ohjearvot eivät ylity. Melumittauksen olosuhteisiin (tuulen suunta jne.) tulee kiinnittää huomiota. Esimerkiksi hakemuksen melutilannetta kuvaavassa luvussa (liite 1 s. 157) mainittu Lappi Timber Oy:n toimintaa koskeva melumittaus on tehty olosuhteissa, joissa toiminta-alueelta mittauspaikalle päin oli vastatuuli. Melun mittaaminen jatkuvatoimisilla mittareilla ennen tehtaan käynnistymistä on kannatettava. Melun mittaaminen tulisi toteuttaa myös tehtaan toimintojen käynnistyttyä. Hakemuksesta tehdyn tiivistelmän mukaan melun ohjearvojen ylityksiä aiheutuu alueen pohjoispuolella ja itäpuolella olevien lähimpien kiinteistöjen kohdalla. Toimijan tulee suunnitella toiminnan meluntorjuntatoimenpiteet niin, etteivät melun ohjearvot ylity. Jätteiden käsittely Hakemuksessa on esitetty, että esimerkiksi happidelignifioinnin jälkeen lajiteltu rejekti ja jätevesien käsittelyprosessin esikäsittelyvaiheessa mekaanisesti erotettu kiinteä jätejae sijoitettaisiin kaatopaikalle. Hakemuk-

284 284 sen mukaan em. jakeet sisältävät mahdollisesti paljon orgaanista ainesta. Orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto estää em. jakeiden sijoittamisen kaatopaikalle. Jätteiden käsittelystä todetaan, että jätteiden käsittelykentällä käsitellään mm. erilaisia lietteitä. Jätteet käsitellään aumoissa. Lupapäätöksessä tulisi antaa riittävät määräykset jätteiden käsittelystä aiheutuvien päästöjen hallitsemiseksi. Hakemuksen mukaan jätevesien käsittelyn kuivatut lietteet poltetaan kuorikattilassa. Toiselta toimijalta saadun tiedon mukaan biojalostamolla olisi tarkoitus käsitellä mahdollisesti myös yhdyskuntajätevesien puhdistamolta peräisin olevaa jätevesilietettä. Mikäli ko. käsittelyä suunnitellaan, tulee siitä olla kuvaus ja muualta tulevien jätevesilietteiden käsittelystä tulee antaa riittävät lupamääräykset (mm. vastaanotettavaksi hyväksyttävät jätevesilietteet, vaatimukset jätevesilietteiden käsittelylle ja kirjanpito- ja raportointivelvollisuus vastaanotetuista jätevesilietteistä). Toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta ja valmistelulupa Toimija hakee lupaa aloittaa biojalostamon toiminta muutoksenhausta huolimatta. Hakijan näkemyksen mukaan ensivaiheessa tehtävään laitoksen rakentamiseen liittyy tavanomaisia maanrakennustöitä ja vesistörakentamista, jotka eivät aiheuta sellaisia haitallisia ympäristövaikutuksia, jotka tekisivät muutoksenhaun hyödyttömäksi. Alueella on kaikkiaan 14 lähdettä, jotka ovat luonnontilaisia ja niitä koskee vesilain 11 :n mukainen vaarantamiskielto. Hakija hakee samalla hakemuksella poikkeusta em. kiellosta. Lisäksi hakija on eri hakemuksella hakenut poikkeusta alueella olevan lapinleinikin esiintymän suojelusta poikkeamiselle. Hankkeeseen liittyvä rakentaminen hävittää kaikki luontoselvityksessä rajatut luontokohteet lähteineen, lähdesoineen ja lähdepuroineen. Karttatarkastelun perusteella lähteet sijaitsevat alueella siten, että aloittamislupa ilman lähteiden luonnontilaisuuden vaarantamisesta annettua poikkeusta ei käytännössä mahdollistaisi rakentamistöiden aloittamista. Luonnontilaisia lähteitä ei voi palauttaa ennalleen (takaisin luonnontilaisiksi) niiden hävittämisen jälkeen. Myös lapinleinikin esiintymän palauttaminen ennalleen sen tuhoamisen jälkeen ei liene mahdollista. Luvan täytäntöönpano muutoksenhausta huolimatta tekisi muutoksenhaun hyödyttömäksi vesilain 11 :n nojalla suojeltujen lähteiden ja luonnonsuojelulain nojalla suojellun lapinleinikin osalta. Kemijärven kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen katsoo, että lupaa toiminnan aloittamiseen ei tule myöntää ennen kuin lähteiden luonnontilan vaarantamista koskevasta kiellosta poikkeamista koskeva vesilain mukainen päätös ja lapinleinikin suojelusta poikkeamista koskeva luonnonsuojelulain mukainen päätös on saanut lainvoiman. Vesilain mukaisen valmisteluluvan myöntämisen edellytyksenä on, että valmistelevat toimenpiteet voidaan suorittaa tuottamatta huomattavaa haittaa esimerkiksi luonnolle ja sen toiminnalle. Valmistelulupaa haetaan rannan patoamiselle ja padottavan alueen täytölle. Lupa voidaan Kemijärven kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen näkemyksen mukaan

285 285 myöntää vain, mikäli alueen täyttämiseen ei oteta maa-aineksia siten, että maa-ainesten otto voisi vaarantaa alueella olevat luonnontilaiset lähteet tai lapinleinikin esiintymän. Uimarannat Hakemuksen mukaan selviä rehevyysvaikutuksia voidaan havaita Kalkonniemen ympäristössä. Hakemuksen mukaan levän esiintyminen ja kasvillisuuden runsastuminen voi haitata Kalkonniemen uimarannan käyttöä. Kalkonniemen uimarannalta ei ole viime vuosina tehty levähavaintoja. Melu Meluselvityksissä ja melun haitallisuuden arvioinnissa tulee huomioida Valtioneuvoston päätöksen 993/1992 lisäksi sosiaali- ja terveysministeriön asetus 545/2015 asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista. Asetuksessa annetaan asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisten olosuhteiden todentamiseen sisämelun päivä- ja yöajan keskiäänitason toimenpiderajoja. Lisäksi asetuksessa annetaan nukkumiseen tarkoitetuille tiloille pienitaajuista yöaikaista melua koskevat toimenpiderajat sekä yöaikainen toimenpideraja unihäiriöitä aiheuttavalle melulle, joka erottuu selvästi taustamelusta. Mikrokiteinen selluloosa Toimija ilmoittaa valmistavansa biojalostamossa mikrokiteistä selluloosaa, jota voidaan käyttää esimerkiksi elintarviketeollisuudessa. Elintarvikelisäaineita valmistavan laitoksen tulee ennen toiminnan aloittamista tehdä elintarvikehuoneistoilmoitus elintarvikevalvonnasta vastaavalle kunnan terveydensuojeluviranomaiselle. Tämä tulee lisätä liitteen 1 kohtaan 1.6 (s. 12) muut luvat. Hakemuksen mukaan (liite 1 s. 29) tuotteen laatu ja saanto vaihtelevat hieman riippuen siitä käytetäänkö raaka-aineena havu- vai liukosellua. Elintarvikelisäaineita valmistettaessa tuotteen puhtaudesta ja laadusta tulee varmistua riittävillä näytteenotoilla. Eri erät tulee pystyä erottamaan toisistaan ja pakkausmerkintöjen tulee vastata kutakin erää. Maanparannusaineiden valmistus Hakemuksen mukaan maanparannusaineena hyödynnettäviä jakeita tulee muun muassa meesauunilta sen häiriöiden aikana (meesa) ja biomassa polttolaitokselta (pohjatuhka ja lentotuhka). Toiminnalle tulee hakea lannoitevalmistelainsäädännön mukainen laitoshyväksyntä, joka kattaa kaikki toiminnassa tuotettavat maanparannusaineet. Laitoshyväksyntää haetaan elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta. Tämä tulee lisätä liitteen 1 kohtaan 1.6 (s. 12) muut luvat.

286 286 Muut huomiot 6. Liikennevirasto Hakemuksessa ei kuvata valmistetaanko Kemijärvestä otettavasta vedestä prosessiveden lisäksi myös talousvetenä tehdasalueella käytettävää vettä. Mikäli toimija valmistaa itse talousvettä, tulee veden laatua valvoa säännöllisesti. Toimijan tulee ottaa yhteyttä kunnan terveydensuojeluviranomaiseen valvontatiheyden määrittelemiseksi. Toimija ei ole esittänyt lähialueen kaivojen veden laadun tarkkailusta tarkkailtavia muuttujia tai tarkkailutiheyttä. Lupapäätöksessä tulisi määrätä tarkkailutiheydestä ja tarkkailtavista muuttujista. Kaivojen vedestä tulisi tutkia ainakin asetuksen STMa 401/2001 liitteen II mainitut muuttujat. Lupapäätöksessä tulee antaa riittävät määräykset toiminnasta aiheutuvien terveyshaittojen ehkäisemiseksi. Vesiväylät Boreal Bioref Oy on hakenut vesilain mukaista lupaa Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta Kemijärven biojalostamon rakentamiseen liittyvien vesistöön sijoitettavien raakavesiputken, jäähdytysvesiputken sekä jätevesiputken rakentamista Kemijärven vesistöön. Lisäksi hankkeeseen sisältyy vesistön pohjan ruoppaamista putkikanaalien kohdilta ja ruoppausmassojen sijoittamista läjitysalueelle tai pengertäytteeksi sekä moreenipadon rakentaminen hankealueen edustalle. Hankealueella kulkevalle Kemijärven kaupungin ylläpitämälle Salmensaari Karvakkojoki venereitille ei ole määritelty kulkusyvyyttä. Suunniteltujen putkien läheisyyteen sijoittuu em. venereitin vesiliikenteen kelluvia turvalaitteita, viittoja. Suunniteltu jäähdytysvesiputki ulottuu Salmensaari Karvakkojoki venereitille, ja suunniteltu jätevesiputki kulkee Salmensaari Karvakkojoki venereitillä väylän suuntaisesti joitakin kilometrejä. Lupahakemuksen mukaan venereitin kohdalla vesistön syvyys jätevesiputkesta alimman vedenkorkeuden aikana on pienimmillään noin 3,5 m. Liikennevirasto suosittelee ohjeessaan (Ilmajohtojen sekä kaapeleiden ja putkijohtojen asettaminen ja merkitseminen vesialueella (23/2014)) linjaamaan vesistössä kulkevat putket poikittain väylän kulkuun nähden, mutta ei vastusta putkien sijoittamista Boreal Bioref Oy:n lupahakemuksessa esitetyllä tavalla. Putken alittaessa väylän mahdollisimman lyhyesti, putkien tahattoman vaurioittamisen mahdollisuus pienenee. Venereitin suuntaisesti kulkevat putket voivat hankaloittaa venereitin mahdollisia ylläpito- tai kehittämistoimia jatkossa. Liikennevirasto suosittelee linjaamaan vesistöputket siten, että putket sijoittuisivat vähintään noin 40 metrin etäisyydelle Salmensaari Karvakkojoki venereitin viitoista. Riittävällä turvaetäisyydellä varmistetaan, ettei esim. väylänhoitoalukset vaurioita tahattomasti vesiputkia ankkuroituessaan turvalaitteen läheisyyteen huoltotoimenpiteiden yhteydessä.

287 287 Vesistöputkien asennuksessa ja merkitsemisessä tulee noudattaa soveltuvin osin Liikenneviraston ohjetta Ilmajohtojen sekä kaapeleiden ja putkijohtojen asettaminen ja merkitseminen vesialueella (23/2014). Hankkeesta vastaavan tulee huomioida alueen vesiliikenne rakennustöiden aikana. Hankkeen mahdollisesti aiheuttamista liikennejärjestelyistä tulee tehdä ilmoitus asianosaisille tahoille. Mikäli hanke vaatii vesiliikenteen tilapäistä sulkemista hankealueella, hankkeesta vastaavan on tehtävä esitys Liikenneviraston meriväyläyksikölle vesiliikenteen tilapäisestä sulkemisesta. Rakennustöiden jälkeen hankkeesta vastaavan tulee toimittaa valmistumisilmoitus (ilmoituslomake em. ohjeen liitteenä), putkien linjausten paikannustiedot sekä muuttuneet kartoitustiedot (esim. rantaviiva, syvyystiedot) joko sähköpostitse: tai postitse osoitteeseen: Liikennevirasto, Meriväyläyksikkö, PL 33, Helsinki. Tiet ja radat Hankkeesta vastaavan tulee toteuttaa suunnitellut toimenpiteet siten, että rakentamisen aikaisen pölyn ja mahdollisen roskan kulkeutuminen estetään puuterminaalialueelle. Hankkeessa on suunniteltu louhintaa radan läheisyydessä. Rata tulee katselmoida ennen louhintatöiden aloittamista, ja Liikenneviraston edustajan tulee olla läsnä katselmuksessa. Hankkeesta vastaavan tulee noudattaa Liikenneviraston ohjetta Louhintatyöt rautatien läheisyydessä (Liikenneviraston ohjeita 23/2013) louhintatöiden sijoittuessa radan läheisyyteen. Ohjeen mukaisesti louhintatyöt rautatiealueella vaativat aina Liikenneviraston luvan. Lisäksi louhintatyöt alle 100 metrin etäisyydellä radasta vaativat riskinarvioinnin ja yhteydenoton Liikennevirastoon. Louhintatyöt metrin etäisyydellä radasta vaativat aina yhteydenoton Liikennevirastoon. Mikäli rakentamisen aikana syntyviä ylijäämämaita sijoitetaan puuterminaalin läheisyyteen, hankkeesta vastaavan tulee varmistua siitä, ettei se aiheuta haittaa terminaalin toiminnalle tai raideliikenteelle. Hankkeessa on suunniteltu sijoitettavan putkia teiden läheisyyteen. Putkien sijoittamisessa tulee noudattaa Liikenneviraston antamaa määräystä putkien ja rakenteiden sijoittamisesta maantien tiealueelle. Muistutukset ja mielipiteet Hakemuksesta tehdyt muistutukset ja mielipiteet on esitetty tämän päätöksen liitteessä 2. Hakijan kuuleminen ja selitys Hakija on toimittamassaan selityksessä todennut seuraavaa:

288 288 Lapin elinkeino- liikenne ja ympäristökeskus Yleistä hakemuksesta Hakija toteaa, että lupahakemuksessa on kuvattu ympäristönsuojeluasetuksen (713/2014) 3 mukaisesti lupaharkinnan kannalta oleelliset tiedot biojalostamon teknisistä ratkaisuista, toiminnasta aiheutuvien päästöjen määrästä ja laadusta, esitetty yksilöidyt tiedot toiminnan päästölähteistä ja niiden päästöistä sekä myös tiedot päästöjen vähentämistä ja puhdistamista koskevista toimista. Biojalostamo perustuu pääosin konventionaaliseen tekniikkaan, jonka päästöt tunnetaan hyvin. Hakemuksessa esitettyyn viitaten hakija toteaa, että käytettävä tekniikka on toimintaan sovellettavien BAT-päätelmien mukaista. Pääprosessien osalta päästöarviot perustuvat toimittajilta saatuihin tarjouksiin, vähintään kolmen neuvottelukierroksen perusteella saatuihin tarkennuksiin ja taselaskelmiin. Toimittajien antamat tiedot ovat samalla tasolla kuin aikaisemmissa jo toteutuneissa hankkeissa. Näin ollen hakijan näkemyksen mukaan toimittajatarjoukset ovat hyvin lähellä lopullista saavutettavissa olevaa päästötasoa. Tehtaan päästöt ilmaan ja veteen on arvioitu riittävällä tarkkuudella ja vaikutusten arvioinnin pohjana ovat päästötasot, joita ei tulla ylittämään. Viranomaisen ympäristöluvassa edellyttämät päästövaatimukset huomioidaan tehtaan yksityiskohtaisessa suunnittelussa ja laitoksen toiminnassa. Rikkihappotehtaan osalta hakija toteaa, että hakemuksessa havainnekuvaan ja asemapiirrokseen (liite 2) on merkitty rikkihappotehdas varauksena mahdollista myöhempää toteutusta varten. Rikkihappotehtaalle ei tässä vaiheessa haeta lupaa. Biojalostamon kuvaus ja lieventämistoimenpiteet Jätevedenpuhdistamo Päästöjen vähentämistä ja puhdistamista koskevien toimenpiteiden osalta hakija viittaa hakemuksen liitteen 1, kappaleessa 2.7 ja taulukossa esitettyyn. Jäähdytysvedet Hakija on selvittänyt mahdollisuuksia lämpökuorman vähentämiseen tarvittaessa ja toimenpiteiden vaikutuksia lämpökuormitukseen (Hakemuksen liite 1, kappale ). Lupaa haetaan jäähdytysvesipäästöille ilman näitä lieventämistoimenpiteitä, koska veteen johdettavan lämpökuorman vaikutukset on hakemuksen liitteessä 1, kappaleissa , (lämpövaikutukset vesistössä), (vaikutukset jäätilanteeseen) ja (vaikutukset kalastoon) esitetyn mukaisesti arvioitu kohtuullisiksi.

289 289 Kevään 2018 aikana hakija on selvittänyt mahdollisuutta prosesseista ulos tulevan jäähdytysveden lämmön hyödyntämiseen tehdasalueella. Selvityksen perusteella jäähdytysveden lämpöä on mahdollista hyödyntää rakennusten lämmittämiseen tehdasalueella. Hakemuksessa (Liite 1, kpl 2.6.2) esitettyyn viitaten energiatehokkuus huomioidaan laitoksen suunnittelussa. Ilmapäästöt Ilmapäästöjen puhdistusta koskevien toimien osalta hakija viittaa hakemuksessa esitettyyn. Kaasumaisten päästöjen vähentämistä ja puhdistamista koskevina toimina on hakemuksessa kuvattu kattiloiden savukaasujen osalta sähkösuodattimia ja niiden puhdistustehokkuutta (liite 1, kpl ) sekä hajukaasupäästöjen osalta pesureita tai käsittelyä lauhduttamalla tai polttamalla (kpl sekä täydennyksessä esitetty tarkempi kuvaus hajukaasujen keräilystä). Normaalitoiminnan hajukaasupäästöille on esitetty päästörajat, jotka tullaan saavuttamaan laitoksen toimiessa. Biomassakattilan päästöjen hallintakeinoja on kuvattu kappaleessa Melu Melun vähentämistoimenpiteiden osalta hakija viittaa kappaleessa esitettyihin toimenpiteisiin, joita sovelletaan hankkeen tarkemmassa suunnittelussa. Hanke suunnitellaan ja toteutetaan siten, että toimintavaiheessa asemakaavan mukaiset melutasot hankealueen ympäristössä eivät ylity laitoksesta aiheutuvan melun vuoksi. Tarvittaessa rakennetaan lisäksi melueste. Yleisesti ottaen lieventämistoimenpiteiden osalta hakija toteaa, että yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa ja laitoksen toimintavaiheessa huolehditaan siitä, että hakemuksessa esitetyt ja lupamääräyksissä annettavia päästöraja-arvoja ei tulla ylittämään. Rikkitase Hakija toteaa, että hakemuksen liitteen 1 taulukossa (alustava esimerkkilaskelma natrium- ja rikkitaseiden hallinnasta ilman MCC-tuotantoa) ei ole huomioitu MCC-tuotannosta aiheutuvaa rikkiä sen mukaisesti kuin taulukon yhteydessä on todettu: Alustava esimerkkilaskelma natrium- ja rikkitaseiden hallinnasta ilman MCC-tuotantoa. Kyseisen taulukon alla on esitetty arviot sulfaatin ja natriumin päiväkohtaisista päästöistä (t/d), ja siinä yhteydessä myös MCC-tuotanto on huomioitu kohdassa MCC + havusellu (sulfaatti 47 t/d, natrium 41 t/d). ELY-keskus on huomauttanut, että MCC-tuotannon rikkihapon kulutuslaskelmat eivät näyttäisi täsmäävän, ja että tästä olisi aiheutunut huomattavaa epävarmuutta sulfaatti- ja natriumkuormituksen arviointiin.

290 290 Tämän osalta hakija haluaa todeta, että hakemustekstissä rikkihapon määrä MCC:n valmistuksessa t/a on ollut kirjoitusvirhe, oikea määrä on 560 tonnia vuodessa. Sulfaattikuormituksen arviointi MCC:n tuotannossa on perustunut rikkihapon määrään 560 t/a ja se on huomioitu sulfaattikuormituksen arvioinnissa (t/d), eikä tästä ole aiheutunut epävarmuutta sulfaatti- ja natriumkuormituksen arviointiin. Soodakattila Hakija viittaa hakemuksessa (Liite 1, kpl 2.2.2) esitettyyn: soodakattilasta poistetaan rikkitaseen hallitsemiseksi lentotuhkaa, joka on pääosin natriumsulfaattia (Na 2SO 4). Soodakattilan tuhka palautetaan pääosin haihduttamon kiertoon. Suolan poiston tarve on suhteellisen suuri, koska tehdas käyttää raaka-aineenaan havupuuta ja prosessiin kertyy rikkiä useista lähteistä. Rakentamisvaihe ELY-keskus on esittänyt, että ympäristölupapäätöksessä tulee yksiselitteisesti määrätä melun ja pölyämisen rajoittamisesta rakentamisvaiheessa sekä melun ja pölylaskeuman mittaamisesta. Hakija tulee rakentamisvaiheessa ehkäisemään melua ja pölyämistä mm. hakemuksessa kpl 4.2 esitetyin keinoin. Hakija on varautunut melutason ja pölylaskeuman mittaamiseen rakentamisvaiheessa. Rakentaminen vesistöön ELY-keskuksen näkemyksen mukaan padon rakentamissuunnitelmia sekä alueen täyttö- ja käyttösuunnitelmia tulee vielä täydentää ennen luvan myöntämistä sekä tarvittaessa patoa ja läjitysaluetta koskevat yksityiskohtaiset suunnitelmat tulee määrätä toimittamaan erikseen lupaasiana. Hakija on täydentänyt suunnitelmia. Massojen sijoittelua alueelle koskeva suunnitelma toimitetaan lupaviranomaiselle viikolla 23. Suojapenkereellä eristettävän maamassojen läjitysalueen ja hulevesien käsittelyalueen suunnittelun periaatteet ovat seuraavat: Ylijäämämassoille on varattu alue asemakaavan mukaisen tontin länsiosaan. Alue muodostuu osin ranta-alueista tehdasraiteen ja järven välissä sekä osin padolla järvestä erotettavasta alueesta. Padon avulla rakennetaan uusi rantaviiva, jonka taakse voidaan läjittää maamassoja ilman vaaraa, että massat voisivat huuhtoutua vesistöön. Padon tarkoitus on toimia hankealueelta poistettavien maamassojen läjityksen suojana. Patoturvallisuuslain (494/2009) 4,1 :n 1. kohdassa padolla tarkoitetaan seinämäistä tai vallimaista rakennetta, jonka tarkoituksena on pysyvästi tai tilapäisesti estää rakenteen takana olevan nesteen tai nestemäisesti käyttäytyvän aineen leviäminen taikka säädellä padotun aineen pinnan

291 291 korkeutta. Hakija haluaa korostaa, että tässä tapauksessa kyseessä ei ole patoturvallisuuslain mukainen patorakenne. Tässä on kyse lähinnä suojapengerrakenteesta, jonka tarkoituksena on toimia rantarakenteena siten, ettei aallokko tai vedenkorkeuden vaihtelu syövytä rantaa, ja aiheuta maa-ainesten valumista vesistöön ja toimia tukirakenteena maa-ainesten läjitystä varten. Läjitysalueen järvenpuoleinen reuna asettuu rakennettavan padon tasoon (n.151 m) ja itäreuna tehdasalueen tasoon (n. 161 m), eli korkeuseroa on noin 10 metriä. Läjitystarpeen mukaan aluetta voidaan muotoilla kumpareiksi rantamaisemaan sopivasti niin, että alueelle voidaan sijoittaa enimmillään noin 1 milj. m 3 massoja. Alueelle on tarkoitus sijoittaa myös pilaantuneet ruoppausmassat Patojärven alueelta (max m 3 ). Läjitysmassoja hyödyntäen alueelle muodostetaan myös hulevesien (puhtaat/puunkäsittelyalueelta tulevat) käsittelyyn tarvittavat altaat ym. rakenteet. Läjityssuunnittelun avulla tarvittavat rakenteet syntyvät mahdollisimman pitkälti hankealueelta kaivettavista massoista. Alueen maastomuodot (korkeusero) antavat tähän hyvät lähtökohdat. Altaiden sijainti täyttöalueella optimoidaan tarkemmassa suunnittelussa. Myös mitoitus ja rakenteet tarkentuvat suunnittelun edetessä. Läjityksen suojapato rakennetaan heti aluksi, jolloin se toimii samalla rakennustyön aikaisten hulevesien viivytysaltaana. ELY-keskus on huomauttanut (s. 5), ettei lupahakemuksesta käy ilmi, miten estetään täytettävälle vesialueelle läjitettävän materiaalin sekoittuminen käsiteltäviin hulevesiin. Hakija toteaa, että pilaantuneet massat on tarkoitus läjittää edellä kuvatun alueen yläosaan, maapohjaiselle alueelle esimerkiksi leikkausmassoista rakennettavan moreenipengerryksen suojaan. Hulevesialtaat, kosteikot ym. muodostetaan puhtaista läjitysmassoista laadittavan hulevesien käsittelysuunnitelman ja sen pohjalta laadittavan maamassojen täyttösuunnitelman mukaisesti. Rakenteet suunnitellaan tiiviiksi siten, että läjitettävä materiaali ja hulevedet eivät pääse sekoittumaan. Tehdasalueen ja vesistön korkeustasot ovat edellä kuvatun ratkaisun kannalta edulliset. Lausunnossa on todettu (s. 6), että tarvittaessa jätevesiputken painotuksen on oltava suurempi kuin esitetty 60 %. Suunnitelman mukaan painotus vaihtelee % välillä asennuspaikan mukaan. 20 % painotusta on käytetty niissä paikoissa, jossa putki sijoitetaan kaivettuun kaivantoon, jonka jälkeen kaivanto täytetään täyttöön soveltuvilla maamateriaaleilla. 100 % painotusta on käytetty siltojen kohdalla, jossa vesistössä on suurin virtausnopeus ja haastavia rakenteita, joille ei saa aiheutua haittaa putkista. Muualla on käytetty 40 % painotusta. ELY-keskus on esittänyt, että Patojärven alueelta aina rautatiesillan alapuolelle asti ruopattavat massat tulee läjittää maaläjityksenä samoin kuin

292 292 jätevesien purkuputken suualueelta ruopattavat massat. Pengertien alueelta ruopattavien massojen laatu ja läjityskelpoisuus on ELY-keskuksen näkemyksen mukaan tutkittava ennen ruoppauksen aloittamista. Hakija haluaa todeta, että pilaantuneet massat tullaan läjittämään maaläjityksenä. Viitaten hakemuksen liitteessä 8 (Vesistörakentamisen vaikutukset) esitettyyn pohjasta otettujen näytteiden perusteella Patojärven alapuolelta ruopattavilla alueilla ei ole pilaantunutta aineista. Pengertien alueelta ruopattavien massojen laatu tullaan selvittämään ennen ruoppauksen aloittamista. Tulvasuojelu Hakija toteaa, että suojapenkereen suunnitelmaa on päivitetty siten, että harjan taso on korotettu tasoon +151,20 m kun 1/250 vuoden tulvakorkeus on arvioitu tasolle +150,66 m. Kaavoitus ja vaikutukset maankäyttöön Melu Hakija toteaa, että kuten hakemustekstissä (Liite 1, kpl 7.9) on esitetty, YVA-vaiheessa laaditun mallinnuksen perusteella tehtaan toiminnasta ja liikenteestä syntyvä melu aiheuttaisi ohjearvojen ylityksiä todennäköisesti hankealueen pohjoispuolen lähimmillä kiinteistöillä sekä itäpuolen kiinteistöjen kohdalla. Hakemuksen laadintavaiheessa melulähteiden ja melutasojen, sekä työmatkaliikenteen tieliittymän sijainnin osalta päivitetyn melumallinnuksen (hakemuksen liite 3) perusteella tehtaan toiminnasta ja liikenteestä aiheutuva melu puukuljetusten sallitulla liikennenopeudella 80 km/h aiheuttaisi todennäköisesti yöajan ohjearvon 50 db ylittymisen kahden kiinteistön kohdalla hankealueen pohjoispuolella. Tälläkin kohdalla yöajan melun ohjearvot alittuvat, jos raskaan liikenteen nopeus on maksimissaan 60 km/h. Hakija toteaa, että mallinnus on tehty parasta saatavilla olevaa tietoa käyttäen. Hakija päivittää melumallinnuksen myöhemmässä suunnitteluvaiheessa, kun melulähteistä ja lähtömelutasoista on saatavilla tarkemmat tiedot. Laitos tullaan suunnittelemaan siten, että asemakaavan mukaiset melutason ohjearvot (55 db päivällä ja 50 db yöllä) laitosta ympäröivillä alueilla eivät ylity laitoksen toiminnasta aiheutuvan melun seurauksena. Meluvalli tehdään tarpeen mukaan, jos raja-arvot uhkaavat ylittyä. Hakija toteaa, että meluesteen rakentamiseen varaudutaan tarvittaessa asemakaavassa esitettyjen alustavien sijainti- ja korkeustietojen mukaiseksi

293 293 Asemakaava ja poikkeamisluvat Hakija toteaa, että lähteitä koskeva poikkeuslupahakemus on toimitettu aluehallintovirastolle lupahakemuksen yhteydessä tammikuussa 2018 ja lapinleinikkiä koskeva hakemus on tavoitteena toimittaa ELY-keskukselle kesäkuun 2018 aikana, kun kompensaatioalueesta on sovittu ELY-keskuksen kanssa. Päästöt ilmaan ja vaikutukset Päästöraja-arvot Vuosikeskiarvot on muodostettu kuukausikeskiarvoista seuraavasti: Soodakattilan ja meesauunin savukaasupäästöjen päiväarvojen ja vuosikeskiarvojen suhteesta on esitetty kokemusperäistä tietoa BAT-päätelmien valmisteluaineistossa. Soodakattilalla suhde on 1,3:sta 2,8:een ja meesauunilla 1,7:sta 2,8:een. Näihin lukuihin ja riskienhallinnan kannalta riittäviin varmuusmarginaalein perustuen kaikille päästökomponenteille kuukausikeskiarvot on laskettu vuosikeskiarvoista käyttämällä suhdetta 1,3. ELY-keskus on myös todennut, että uuden laitoksen tulee ensisijaisesti pyrkiä vähintään komission täytäntöönpanopäätöksen vaihteluvälin alarajan mukaisiin päästötasoihin, ellei näistä ole perusteltua poiketa. Hakija toteaa, että typenoksidipäästöjä nostaa mustalipeän korkea kuivaainepitoisuus (vähintään 83 %) ja edelleen polttolämpötilan kohoaminen sekä polttoaineiden korkea typpipitoisuus. Vaaditut täydennykset ilmapäästöihin liittyen ELY-keskus on esittänyt (s. 10), että lupapäätöksessä hakija tulee velvoittaa toimittamaan ELY-keskukselle yksityiskohtainen selvitys toteutettavasta hajukaasujen keräily- ja käsittelyjärjestelmästä siinä vaiheessa, kun toteutusratkaisu on päätetty, mutta kuitenkin viimeistään puoli vuotta ennen käyttöönottoa. ELY-keskus on myös esittänyt, että ilmaan johdettavien päästöjen tarkkailun sekä alueellisen ilmanlaadun tarkkailun osalta yksityiskohtaisemmat tiedot voidaan määrätä esitettäväksi ELY-keskukselle mahdollisesti hyväksyttäväksi määrättävän tarkkailusuunnitelman yhteydessä. ELY-keskuksen näkemyksen mukaan hakemuksessa käynnistys-, pysäytys- ja häiriöjaksojen määrittelyt on esitetty liian yleisellä tasolla ja tarkemmat tiedot tulee toimittaa lupaviranomaiselle viimeistään ennen laitoksen käyttöönottoa. Hakija toimittaa yllä mainitut tiedot viranomaiselle ennen laitoksen käyttöönottoa, tarkennetun tarkkailusuunnitelman yhteydessä.

294 294 Pitoisuusmittaukset Hakija toteaa, että lupahakemuksessa esitetyn mukaisesti soodakattilan ja meesauunin hiilimonoksidi-, rikkidioksidi-, typenoksidi- ja hiukkaspitoisuutta sekä pelkistyneiden rikkiyhdisteiden pitoisuutta on tarkoitus mitata jatkuvatoimisesti. Hakijan on kuitenkin esitettävä arviot esittämiensä puhdistinlaitteiden häiriötilanteiden päästöistä mittaustulosten kanssa, mikäli tämä on esim. referenssikohteiden kautta mahdollista. Häiriötilanteet määritellään tarkemmin tarkkailusuunnitelman täydennyksen yhteydessä, kun laitoksen suunnittelu on yksityiskohtaisemmalla tasolla. ELY-keskus on esittänyt, että hakija tulee velvoittaa esittämään tarkkailusuunnitelmassaan niiden puhdistin- ja päästömittauslaitteiden käytönaikainen kunnon seuranta, huolto-ohjelma ja ns. kriittisten varaosien luettelo sekä saatavuus, joiden häiriöillä on suoria tai välillisiä vaikutuksia ympäristöön joutuvien päästöjen laatuun tai määrään. Hakija ehdottaa, että kyseiset tiedot tullaan esittämään tarkennetussa tarkkailusuunnitelmassa, hyvissä ajoin ennen laitoksen käyttöönottoa. Kuormitus ja vesistövaikutukset sekä vesienhoidon tavoitteiden huomioon ottaminen Tertiäärikäsittely Hakija haluaa huomauttaa, että tertiäärikäsittelyä on käytetty tapauksissa, joissa primääri ja sekundäärikäsittelyllä ei ole pystytty saavuttamaan tarpeeksi alhaisia kiintoaine-, typpi- tai fosforiarvoja, joita saatetaan vaatia esimerkiksi paikallisten olosuhteiden perusteella. Biojalostamon jätevesien puhdistamista kemialliseen saostukseen perustuvalla tertiäärimenetelmällä ei voi pitää BAT-päätelmissä esitettyjen periaatteiden mukaisena, kun otetaan huomioon menetelmän kokonaistaloudellinen ja ympäristönsuojelullinen vaikutus. Hakemuksessa (Liite 1, kpl , Taulukko ) esitetyn mukaisesti BAT-päätelmien mukaiset COD-, kiintoaine-, kokonaistyppi- ja kokonaisfosforin päästötasojen ylärajat alitetaan reilusti ja BAT-päätelmien mukaista AOX-päästötasoa ei ylitetä normaaleissa toimintaolosuhteissa ilman tertiäärikäsittelyä. Tällä perusteella tertiäärikäsittelyä ei voida tässä tapauksessa pitää tarpeellisena eikä BAT-päätelmien mukaisena. Tertiäärikäsittelyssä syntyvän lietteen hallinta ei ole koeteltua tekniikkaa, eikä siihen ole pätevää ratkaisua. Paperitehtailla tertiäärikäsittelyä käytetään yleisemmin, sillä paperin valmistuksen jätevedet voidaan puhdistaa tertiäärimenetelmällä kustannustehokkaammin. Hakemuksessa esitetyn vaikutusten arvioinnin perusteella voidaan todeta, ettei myöskään vesistön tilassa ole ennakoitavissa sellaista muu-

295 295 tosta, jonka perusteella orgaanisten aineiden, fosforin tai typen poistaminen tertiäärimenetelmällä olisi tarpeen. Näin ollen tertiääriselle puhdistukselle ei ole BAT-päätelmissä tarkoitettua tarvetta. Fosforin osalta jätevesien selkeimmäksi vaikutusalueeksi on arvioitu jätevesien purkupaikalta alavirtaan 0,5 1,5 km etäisyydelle ulottuvaa aluetta, jossa voi esiintyä havaittavia ja pitkäkestoisia rehevyystason muutoksia, kohtalaisia vaikutuksia voi esiintyä 3,5 km:n etäisyydelle purkupaikasta alavirtaan. Tällä alueella voi esiintyä ajoittain rehevyyden muutoksesta johtuvia haittoja. Jätevesikuormituksen vaikutuksen järviveden typpipitoisuuteen arvioidaan jäävän fosforipitoisuutta vähäisemmiksi ja vesistön kannalta vähemmän merkittäviksi. Typpipitoisuuden muutokset eivät suurimmillaankaan heikennä Kemijärven fysikaalis-kemiallista tilaa typen osalta hyvää heikommaksi ja rehevyystaso säilyy karua tai korkeintaan lievästi rehevää vettä vastaavana. Kemijärven ekologisen tilan ei arvioida biologistenkaan luokittelutekijöiden osalta heikentyvän. Hakija sitoutuu noudattamaan hakemuksessa esittämiään päästömääriä ja lupapäätöksessä annettavia päästöraja-arvoja. Hakija huomauttaa, ettei ympäristönsuojelulain (527/2014) 52.3 :n mukaan saa velvoittaa käyttämään vain tiettyä tekniikkaa, kuten tertiäärikäsittelyä tai muutakaan tiettyä teknistä ratkaisua. Lupaharkinnassa on huomioitava, että riittävä päästöjen vähennys voidaan saavuttaa myös ilman tertiäärikäsittelyä. Hakija toteaa, että varmuuden vuoksi hankesuunnittelussa kuitenkin varaudutaan tertiäärikäsittelyyn ja se voidaan ottaa käyttöön tarvittaessa muutaman vuoden kuluttua laitoksen toiminnan käynnistymisestä. Jätevedenpuhdistamo Hakijan näkemyksen mukaan lupahakemuksessa on esitetty jätevedenpuhdistuksessa käytettävä tekniikka sillä tarkkuudella, että lupaharkinta on mahdollista ja luvan myöntämisen edellytykset on olemassa. Hakemuksessa on esitetty arviot päästötasoista ja ehdotukset raja-arvoiksi. Jätevedenpuhdistamon tekniikat ovat mitoitettu BAT-päätelmien mukaisiksi. Puhdistamolla saavutettavat päästötasot ja takuuarvot ovat tiedossa. Lupapäätöksessä esitettävät päästövaatimukset huomioidaan tehtaan yksityiskohtaisessa suunnittelussa. Yksityiskohtainen suunnitelma jätevesien ja lietteen käsittelystä laaditaan detaljisuunnitteluvaiheessa. Jätevesien leviämisestä purkupaikan läheisille lahtialueille hakija toteaa, että mallinnuksen (YVA-selostuksen liite 6) mukaan kesällä kuormitukset kulkeutuivat jätevesien purkupisteeltä (P2) pääosin pohjapadolta etelän suuntaan Noidanselälle ja Ämmänselälle. Vesistömallinnuksen mukaan kuormitus pysyy virtausreitin varrella olevilla selkäalueilla, eikä kerry reitin sivussa oleville lahtialueille. Mallinnuksen mukaan myöskään talvisaikaan ei virtausta vastavirtaan tapahdu.

296 296 Mallinnussimulointien perusteella joissakin tilanteissa kuormitusta voi kulkeutua vähän vastavirtaan ja Jaakkolanlahden suuntaan. Vastavirtaan tapahtuvan kulkeutumisen ehkäisemiseksi YVA-vaiheessa tarkasteltua ja mallinnettua purkupistettä siirrettiin lähemmäksi pohjapatoa. Lisäksi putkeen suunniteltiin diffuusori, joka edelleen edesauttaa jäteveden nopeaa sekoittumista järviveteen ja pitoisuuksien laimenemista. Vesistöön purettava jätevesi on sekä kesällä että talvella järvivettä lämpimämpää, ja ohjautuu näin ollen pintaa kohti. Diffuusorin purkuaukot suunnataan siten, että jätevesi suuntautuu mahdollisimman paljon pintaan. Diffuusorin paikka itä-länsisuunnassa optimoidaan detaljisuunnitelussa ja valitaan siten, että vesisyvyys on sekoittumisen kannalta mahdollisimman tehokas ja että vettä kulkeutuu mahdollisimman vähän Jaakkolanlahden suuntaan. Hankkeen mahdollisia vaikutuksia Jaakkolanlahteen tullaan seuraamaan. Jaakkolanlahden alueelta ei toistaiseksi ole saatavilla veden laadun mittaustietoa, mutta näytteitä tullaan ottamaan keväästä 2018 alkaen. Lämpökuorma Lämpökuorman vaikutukset tulee sisällyttää selvitykseen, joka tulisi ELYkeskuksen näkemyksen (s. 14) mukaan määrätä toimitettavaksi ympäristölupaviranomaiselle viiden vuoden kuluttua toiminnan aloittamisesta. Kyseisen viranomaiselle toimitettavan selvityksen osalta hakija viittaa vastineen kohdassa Lupamääräysten tarkastelu esittämäänsä. ELY-keskus huomauttaa (s. 14), että mikäli hakija päätyy esittämään Stora Enson jälkilammikon käyttöä jäähdytysvesien jäähdyttämiseen, tulee lämpökuorman vaikutukset (kunnostettuun) jälkilammikkoon ja sen eliöstöön arvioida. Hakija toteaa, että Stora Enson jälkilammikon käytölle ei toistaiseksi haeta lupaa. Vesienhoidon tavoitteiden huomioon ottaminen Vesienhoidon luokittelussa (1. ja 2. luokittelukierros) kalat-laatutekijän arviointi perustuu standardin (EN 14757) mukaisen verkkokoekalastuksen saaliista laskettuun biomassayksikkösaaliseen, lukumääräyksikkösaaliseen ja särkikalojen biomassaosuuteen (%) saaliissa sekä indikaattorilajien esiintymiseen (Ympäristöhallinnon ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille ). Hakemuksessa (Liite 1, kpl ja kpl 7.5.1) esitettyyn viitaten hakija toteaa, että vuoden 2013 koekalastustulosten perusteella Kemijärven arvioitu ekologisen tilan tilaluokka on erinomainen. Biojalostamon jätevesien ravinnekuormituksesta aiheutuva rehevöittävä vaikutus voi muuttaa lajiston runsaussuhteita kalaston kannalta epäedulliseen suuntaan ja lisätä myös kalaston biomassaa. Tyypillisesti rehevöityminen lisää särkikalojen määrää, mutta voi myös lisätä tavoitelluista saalislajeista esim.

297 297 kuhan määrää. Rehevöittävien vaikutusten vaikutusalueeksi on arvioitu jätevesien purkuputken ympäristössä noin 1 km etäisyydellä normaalina kesänä, noin 1,5 km etäisyydellä kuivana kesänä ja lievempiä vaikutuksia reilun 3 km etäisyydellä purkupisteestä. Lämpökuormituksesta kalastolle aiheutuvan haitan arvioidaan kohdistuvan pääosin syyskutuisiin (siika ja muikku) sekä talvikuiseen mateeseen jäähdytysvesien voimakkaimpien vaikutusten alueella, jossa lämpötilan nousu on vähintään 0,4 astetta eli noin 500 hehtaarin alueella, neljää metriä syvemmällä vyöhykkeellä. Muikun, siian ja mateen saalismäärän arvioidaan vähenevän lämpökuormituksen vaikutuksesta 33 % (Hakemuksen liite 8, Kalataloudellinen haitta ja korvaukset). Näillä alueilla tehtaan jäte- ja jäähdytysvesikuormituksella voidaan arvioida olevan vaikutusta kalat-laatutekijään. ELY-keskus on huomioinut (s. 17), ettei hakija arvioi kasviplanktonbiomassan runsastuvan haitallisissa määrin. ELY-keskuksen näkemyksen mukaan arvio on epämääräinen, koska biomassan runsastumisesta ei ole esitetty numeerista laskelmaa. ELY-keskus on myös huomauttanut, että typen ollessa minimiravinne, riski sinileväkukintoihin voi kasvaa. Hakemuksessa (Liite 1, kpl 7.4.2) esitettyyn viitaten hakija toteaa, että suhteutettaessa arvioitu typen pitoisuuslisäys vesistössä mitattuihin ( ) keskimääräisiin pitoisuuksiin aikasarjapisteellä 148 biojalostamon jätevesistä kesäaikaan aiheutuva pitoisuusnousu nostaisi veden typpipitoisuutta lähimmällä aikasarjapisteellä (148) typen osalta noin 3 %. Hakemuksessa ja vastineessa edellä (tertiäärikäsittelyn vaatimusta koskevassa kohdassa) esittämäänsä viitaten hakija toteaa, että arvion mukaan typpipitoisuuden muutokset eivät suurimmillaankaan heikennä Kemijärven fysikaalis-kemiallista tilaa typen osalta hyvää heikommaksi ja rehevyystaso säilyy karua tai korkeintaan lievästi rehevää vettä vastaavana. Kemijärven ekologisen tilan ei arvioida biologistenkaan luokittelutekijöiden osalta heikentyvän. ELY-keskus on huomauttanut (s.17), että jäähdytys- ja jätevesien vaikutusalueen todellinen merkitys kalojen kutualueena jää jossain määrin avoimeksi. Hakemuksessa (liite 1, kpl 6.7.2) kalojen kutualueista esitettyyn tietoon viitaten hakija toteaa, että lämpötilavaikutusten kannalta merkittävien syyskutuisten kalalajien (muikun) kutualueita ei tiedetä olevan jäähdytysvesien merkittävämpien vaikutusten alueella. Myöskään jätevesien voimakkaimpien vaikutusten alueella ei saatavilla olevan tiedon perusteella ole kalojen kutualueita, tosin Kemijärvellä tehtyjen tutkimusten perusteella muikun kutualueet ovat Kemijärvellä varsin laajat ja kutualueita ovat kaikki Kemijärven suurimpien selkien rannat. ELY-keskus on huomauttanut (s. 17), että se missä määrin uudet päästöt vaikuttaisivat Kemijärvellä havaittuihin mateiden lisääntymishäiriöihin jää epäselväksi. Hakija viittaa hakemuksessa (kpl ) esittämäänsä tietoon puuperäisten aineiden vaikutuksista mateen lisääntymishäiriöön.

298 298 Puuperäisten uuteaineiden toksisuutta on tutkittu paljon, mutta kokonaiskuva aineiden yhteydestä kalojen lisääntymishäiriöihin on edelleen puutteellinen. Uuteaineista merkittäviä vaikutuksia vesieliöille on ensisijaisesti katsottu olevan päästöjen hartsihapoilla ja steroleilla. Hartsihapot ja sterolit poistuvat tehokkaasti aktiivilietekäsittelyssä. Kuorimon suodoksia, jotka sisältävät merkittävän osan toksisuuskuormituksesta, ei johdeta suunniteltavalla tehtaalla jätevedenkäsittelyyn vaan haihduttamolle, mikä vähentää jätevesien toksisuutta. ELY-keskus on esittänyt (s. 18), että tarkkailuvelvoitteisiin tulee lisätä elohopeapitoisuuksien seuranta ahvenista jätevesien vaikutusalueella. ELYkeskus on myös huomauttanut, että vaikka vesienhoidon tavoitteet eivät todennäköisesti vaarantuisi koko vesimuodostuman tasolla, niin arvioitaessa sallittavien vesipäästöjen määrää olennaista on myös tarkastella, aiheutuuko jätevesipäästöistä vesimuodostumaa pienemmillä vesialueilla merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Tämän osalta hakija toteaa, että hyvistä sekoittumisolosuhteista johtuen suuria pitoisuuksia ja vaikutuksia ei pääse muodostumaan myöskään purkupaikan läheisyydessä. ELY-keskus on todennut (s ), että syytä suurempaan (vrt. vanha tehdas) AOX-kuormitukseen ei ole perusteltu. Hakija toteaa, että AOXpäästöt ovat matalalla tasolla niin suunnitellussa kuin aiemmin toimineessa tehtaassa toiminnan loppuvaiheessa. Päästöjen ollessa tällä tasolla ei niillä ole vaikutusta vesistön tai kalaston tilaan. Ehdotetut jätevesipäästöjen raja-arvot AOX-päästöjen vaikutusten osalta hakija toteaa hakemuksessa (kpl 7.4.8) esitettyyn viitaten, että jätevesien myrkyllisten orgaanisten aineiden pitoisuudet laskevat voimakkaasti erityisesti jätevesien aktiivilietepuhdistuksessa. Jäteveden aktiivilietekäsittely poistaa ensisijaisesti pienimolekyylisiä AOX-päästöjä, joiden katsotaan olevan merkittäviä AOXpäästön toksisuuden lähteitä. Sellutehtaan jätevesien AOX-yhdisteet ovat varsinkin biologisen käsittelyn jälkeen suurelta osin korkean molekyylipainon yhdisteitä. Kemijärven sekoittumisolosuhteet ovat suunnitellussa jätevesien purkupaikassa hyvät ja tämä osaltaan estää haitallisten aineiden pitoisuuksien kasvua vastaanottavassa vesistössä. Arvioidulla AOX-päästömäärällä ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia vesistössä. ELY-keskus on esittänyt, että sulfaatti- ja natriumkuormitus ja niiden vaikutukset tulee tarkastella ympäristölupaviranomaiselle viiden vuoden kuluttua toiminnan aloittamisesta esitettävässä selvityksessä ja tarvittaessa lupaviranomainen voi siinä yhteydessä määrätä myös sulfaatille ja natriumille päästöraja-arvot. Viranomaiselle toimitettavan selvityksen osalta hakija viittaa vastineen kohdassa Lupamääräysten tarkastelu esittämäänsä.

299 299 Luonnonsuojelu ELY-keskus on huomauttanut (s. 20), että mikäli hakija aikoo käyttää aluetta (Stora Enson allas) jäähdytysvesien käsittelyyn, tulee lupahakemusta täydentää arvioilla jäähdytysvesien vaikutuksesta alueen linnustoon ja linnuston elinolosuhteisiin. Hakija toteaa, että kuten aiemmin vastineen sivulla 11 on todettu, Stora Enson jälkilammikon käytölle ei toistaiseksi haeta lupaa. ELY-keskus on tuonut esille (s. 21), ettei vielä huhtikuussa 2018 lapinleinikin esiintymän hävittämistä koskevaa poikkeuslupahakemusta oltu saatettu vireille Lapin ELY-keskuksessa. Hakija toteaa, että lapinleinikkiä koskeva hakemus on tavoitteena toimittaa ELY-keskukselle kesäkuun 2018 aikana, kun kompensaatioalueesta on sovittu ELY-keskuksen kanssa. Maisema Hakija toteaa, että alueella voimassa olevan, hankkeen mahdollistavan asemakaavan laadinnan yhteydessä maisema-arvot on selvitetty ja kaavan sisältövaatimusten täyttyminen on arvioitu. Vaikutuksen maa- ja kallioperään ELY-keskus toteaa, että tien itäpuolella talojen keskellä on vesikaivojen inventoinnin yhteydessä havaittu lähde (liite 10 vesikaivot ja vesijohdot), jonka vesipinta on tasolla +188,26 m. ELY-keskus on katsonut, ettei lähteen luonnontilaa ole hankkeessa ilmeisesti tutkittu, ja että myös tämä lähde on syytä ottaa lupahakemuksessa huomioon, mikäli se on luonnontilainen. Hakija haluaa todeta, ettei kyseinen lähde ole luonnontilainen. Lähdettä on kuvattu vastineen liitteessä 4. Liikenne ELY-keskus huomauttaa, että YVA-menettelyn yhteydessä esitetty linjaus kulki luonnontilaisen Musta-aapan kautta. Suon etelälaidalla on viisi arvokasta meso-eutrofista lähdettä ja luonnontilainen suo on arvokas, joten uuden tien linjaus Musta-aavan alueelle mahdollisesti aiheuttaisi merkittäviä haitallisia vaikutuksia luonnontilaiselle suoalueelle. Hakija toteaa, että tien linjaus suunnitellaan tarkemmin maantielain mukaisessa menettelyssä. Melu ELY-keskuksen mukaan (s. 23) melun arviointiin liittyy epävarmuutta. Melumallinnuksen päivityksen jälkeen tehdyt layout-muutokset aiheuttavat epävarmuutta arvioon. ELY-keskus ei yhdy hakijan näkemykseen siitä, että melu ei olisi impulssimaista. Hakija viittaa tässä vastineessa

300 300 edellä kohdassa Kaavoitus ja vaikutukset maankäyttöön toteamaansa meluvaikutusten arvioinnin epävarmuudesta. Mikäli hakemusta ei täydennetä konkreettisella meluntorjuntasuunnitelmalla ELY-keskus esittää, että hakija määrätään toimittamaan em. suunnitelma ympäristölupa-asiana ympäristölupaviranomaiselle. Hakija viittaa tässä vastineessa edellä kohdassa Biojalostamon kuvaus toteamaansa melun vähentämistoimenpiteistä. Meluntorjuntasuunnitelma voidaan laatia, kun laitoksen tarkempi suunnitelma on tehty. Jätteiden käsittely ja sen vaikutukset Ns. kaatopaikka-asetuksen (331/2013) 35 :n mukainen poikkeaminen Raakavedenottamolta ja jätevedenpuhdistamolta syntyvä välppäjäte (kalat, vesikasvillisuus ja roskat) ja prosessilietteet (vähäinen määrä oksamassaa, muovisuikaleita, narunpätkiä) ovat koostumukseltaan ja ominaisuuksistaan siten vaihtelevia jakeita, että niille on vaikea järjestää hyötykäyttöä. Mahdollisesti näitä jakeita voitaisiin murskata ja polttaa biomassakattilassa. Ilman murskausta jakeet eivät ominaisuuksiensa vuoksi sovellu poltettaviksi, sillä jakeet voivat kietoutua polttoaineen syöttölaitteisiin (ruuvit, sulkusyöttimet), kertyä arinalle suuttimien väleihin ja kietoutua pohjatuhkan poistolaitteisiin. Lupaharkinnassa on huomioitava myös, että jakeiden poltto voi vaikuttaa poltossa syntyvän tuhkan hyötykäyttömahdollisuuksiin. Näiden jakeiden sijoittamiselle laitosalueen läjitysalueelle haetaan poikkeuslupaa tilanteessa, jossa jakeita ei saada polttoon esimerkiksi murskaimen rikkoontumisen vuoksi. Teollisuusjätteiden käsittelyalue Hakija toteaa, että hakemuksessa on esitetty seuraavat piirrokset: Liite 20, kaatopaikan pohjarakenne ; Liite 20, Jätteenkäsittelyalueen kartta (leikkauskuva, varastointi- ja käsittelyalueen sekä läjitysalueen sijoittuminen sekä viemäröinnit). Jätejakeiden alustava sijoittelu käsittely- ja loppusijoitusalueella on esitetty vastineen liitteessä 5. Jätteen varastointi- ja käsittelyalue tullaan asfaltoimaan ja vedet kerätään ja ohjataan tehtaan jätevedenpuhdistamolle. Hakija katsoo, että tiedot ovat riittävällä tasolla luvan myöntämisen edellytysten täyttymiseksi. Tiedot tarkentuvat suunnittelun edetessä. Sivuvirrat ELY-keskus on nähnyt tarpeelliseksi (s ), että toiminnanharjoittaja pyrkisi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa selvittämään tarkemmin sivuvirtojen hyödyntämismahdollisuuksia, tuotteistamista, logistiikkakuvioita sekä potentiaalisia sopimuskumppaneita. Hakija toteaa, että sivuvirtojen hyödyntämismahdollisuuksia ja potentiaalisia sopimiskumppaneita on selvitetty, mutta koska täyttä varmuutta sivuvirtojen hyödyntämisestä

301 301 ei tässä vaiheessa ole, on luvassa varauduttu jätteiden läjittämiseen kaatopaikalle. Jätteet läjitetään lajeittain, jotta ne voidaan myöhemmin hyödyntää, jos hyötykäyttökohde on käytettävissä. ELY-keskus on huomauttanut (s. 27), että ympäristönsuojelulain (527/2014) 15 :n mukaan laadittavassa varautumissuunnitelmassa tulee ennakoida poikkeus- ja häiriötilanteissa muodostuvien jätteiden käsittely- ja välivarastointitarpeet. Hakija toteaa, että poikkeus- ja häiriötilanteissa muodostuvien jätteiden käsittely- ja välivarastointitarpeet huomioidaan myöhemmin ELY-keskukselle hyväksyttäväksi toimitettavassa varautumissuunnitelmassa. ELY-keskus on todennut (s. 28), että kaatopaikan sulkemista koskevaa vakuuslaskelmaa tulee korjata päivitetyssä hakemuksessa ilmoitettua pinta-alaa vastaavaksi (2,2 ha * 15 /m 2 = ). Hakija korjaa vakuuslaskelman esitetyn mukaisesti euroon. ELY-keskus on pitänyt tarkkailua koskevaa esitettyä vakuusosaa (1 000 /v) riittämättömänä. Näin ollen hakija esittää tarkkailua koskevaksi vakuudeksi euroa vuodessa. Lupamääräysten tarkastelu Päästö- ja vaikutusarviointiin liittyvän epävarmuuden osalta hakija viittaa ELY-keskukselle antamansa vastineen kohtaan Hakemus. Lisäksi hakija toteaa, että mahdollisia vaikutuksia Jaakkolanlahteen tullaan tarkkailemaan ja tarkkailun tiedot toimitetaan viranomaiselle vuosiraportoinnin yhteydessä. Muutoin hakija katsoo, ettei toiminnasta aiheutuvan ympäristön pilaantumisen tai sen vaaran selvittämiseksi ole tarpeen tehdä ympäristönsuojelulain (527/2014) 54 :n mukaista erityistä selvitystä, sillä lupaharkintaa varten on toimitettu riittävän yksityiskohtaisia tietoja päästöistä, jätteistä ja toiminnan vaikutuksista. Hakija katsoo, että toimitettujen tietojen perusteella hankkeen vaikutukset on arvioitu riittävästi, eikä mihinkään tiettyyn vaikutukseen liittyvä tieto ole puutteellista siten, ettei vaikutusta sen vuoksi pystyttäisi arvioimaan riittävän luotettavasti. Kemijärven veden laadussa ja lämpötilassa on vaihtelua vuosittain hakijan aiheuttamista päästöistä riippumatta muun muassa sääolosuhteiden ja virtaamien vaihteluiden vuoksi. Viidessä vuodessa toiminnan aiheuttamia vaikutuksia ei pystytä erottamaan muista syistä johtuvasta vaihtelusta. Yleisenä edellytyksenä selvitystä koskevalle määräykselle hallituksen esityksen 214/2013 mukaan on, että selvitystä tarvitaan toiminnan vaikutusten selvittämiseksi. Hakija haluaa huomauttaa, ettei selvitysvelvollisuutta voida antaa yleisen ympäristötiedon tuottamiseksi tai yleisen selvilläolovelvollisuuden täyttämiseksi. Näin ollen selvityksen tarpeellisuus ja sen tekemisestä aiheutuvat kustannukset toiminnanharjoittajalle tulee arvioida suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Hakija katsoo, että ELY-

302 302 keskuksen esittämä selvitysvelvollisuus ja siihen liittyvä mahdollisuus lupaehtojen tarkistamiseen ei ole laissa tarkoitetulla tavalla perusteltua sen nojalla, että toiminnasta aiheutuvan ympäristön pilaantumisen tai sen vaaran selvittämiseksi on toimitettu riittävän yksityiskohtaiset tiedot. Ihmisen terveys ja viihtyvyys Vastineen kohdassa Biojalostamon kuvaus esittämäänsä viitaten hakija toteaa, että hanke suunnitellaan ja toteutetaan siten, että toimintavaiheessa asemakaavan mukaiset ja melutasojen ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen (993/1992) mukaiset melutasot hankealueen ympäristössä eivät ylity laitoksesta aiheutuvan melun vuoksi. Kemijärven kaupunki Kemijärven kaupungin lausunnon mukaisesti hakija tulee tarkkailemaan jääolosuhteita jäähdytysvesien purkupaikan ympäristössä ja mahdollisilla vaikutusalueilla. Tarkkailut aloitetaan jo ennen laitoksen käynnistymistä. Hakija tulee merkitsemään jääalueella liikkumiselle vaaralliset alueet. Lisäksi hakija haluaa todeta, että biojalostamon toteutuksessa ja toiminnassa tullaan käyttämään parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa. Mahdollisten häiriötilanteiden hallintaan tullaan panostamaan. Hakija tulee suorittamaan uimarannan vedenlaadun seurantaa avovesikautena Kalkonniemen uimapaikan kohdalla. Seuranta aloitetaan jo ennen biojalostamon rakentamista. Pelkosenniemen-Savukosken kansanterveystyön kuntayhtymä, Koillis-Lapin ympäristöterveydenhuolto/ympäristönsuojelu Lausunnossa mainitun hapen valmistuksen osalta hakija toteaa, että biojalostamon prosessien tarvitsema happi toimitetaan tehtaalle nestehappena. Kysymykseen tertiäärikäsittelyn lietteen klooripitoisuudesta hakija toteaa, että käytettäessä saostuskemikaalina alumiinisulfaattia, saostuskemikaali ei nosta lietteen klooripitoisuutta. Lausunnossa esitettyyn vaatimukseen tertiäärikäsittelystä jäteveden käsittelyprosessina hakija viittaa ELY-keskuksen lausuntoon esittämäänsä vastineeseen kohdassa Kuormitus ja vesistövaikutukset sekä vesienhoidon tavoitteiden huomioon ottaminen. Soodakattilan lentotuhkan käsittelyä koskevan huomautuksen osalta hakija toteaa, että kyseiselle jakeelle pyritään löytämään hyödyntämiskohteita. Kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen näkemyksen mukaan jäteveden suolapitoisuutta tulee tarkkailla ja jäteveden natrium- ja sulfaattipitoi-

303 303 suuksille tulee antaa raja-arvot. Myös kokonaistypelle esitetään määrättäväksi raja-arvo. Hakija toteaa, että natrium- ja sulfaattipäästöillä ei ole sanottavia vaikutuksia Kemijärven vesistössä, jossa hyvistä virtaamaolosuhteista johtuen kerrostuminen on vähäistä ja happiolosuhteet ovat hyvät. Näin ollen pitoisuuksille ei ole tarvetta asettaa raja-arvoa. Hakija ehdottaa lisäyksenä hakemuksessa esittämäänsä, että laitokselta vesistöön johdettavasta jätevedestä analysoidaan sulfaattipitoisuus kuukausikeräilynäytteestä. Sulfaattipitoisuuksia vesistössä ehdotetaan tarkkailtavaksi hakemuksessa esitetyn tarkkailusuunnitelman mukaisesti (hakemuksen liite 15). Mallinnuksen perusteella arvioitujen vesistövaikutusten perusteella typpikuormituksen vaikutusta Kemijärven olosuhteissa ei arvioida erityisen merkittäväksi. Hakija viittaa typpikuormituksen merkityksen osalta myös ELY-keskuksen lausuntoon, kohtaan Kuormitus ja vesistövaikutukset sekä vesienhoidon tavoitteiden huomioon ottaminen esittämäänsä vastineeseen. Laitokselta vesistöön johdettavaa typpikuormitusta ja pitoisuuksia vesistössä ehdotetaan tarkkailtavan hakemuksessa esitetyn mukaisesti. Kemijärven kaupungille antamaansa vastineeseen viitaten hakija tulee tarkkailemaan jääolosuhteita ja merkitsemään sulapaikat tarpeen mukaan. Jätevesien käsittelyn varoaltaan rakentamista ja rakennetta koskevien määräysten osalta hakija viittaa myös ELY-keskukselle esittämässään vastineessa todettuun, että lupahakemuksessa ei tule antaa liian yksityiskohtaisia määräyksiä teknisten ratkaisujen osalta, koska ratkaisut tarkentuvat suunnittelun edetessä. Lisäksi hakija toteaa, että ympäristönsuojelulain 52.3 :n nojalla lupamääräyksissä ei saa myöskään velvoittaa käyttämään vain tiettyä tekniikkaa. Orgaanisen rejektin ja välppäjätteen käsittelyyn liittyen hakija viittaa ELYkeskuksen lausuntoon, kohdassa Jätteiden käsittely ja sen vaikutukset esittämäänsä vastineeseen. Vesilain mukainen valmistelulupa voidaan Kemijärven kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen näkemyksen mukaan myöntää vain, mikäli alueen täyttämiseen ei oteta maa-aineksia siten, että maa-ainesten otto voisi vaarantaa alueella olevat luonnontilaiset lähteet tai lapinleinikin esiintymän. Hakijan näkemyksen mukaan vesilain mukainen valmistelulupa voidaan myöntää siten ehdollisena, että se edellyttää toimivaltaisen viranomaisen vesilain mukaista päätöstä lähteiden luonnontilan vaarantamista koskevasta kiellosta poikkeamisesta ja luonnonsuojelulain mukaista päätöstä lapinleinikin suojelusta poikkeamisesta. Poikkeuslupa lapinleinikille voidaan myöntää, koska yksittäisen esiintymän häviämisellä ei ole vaikutusta lajin suotuisaan suojelutasoon lajin

304 304 koko populaation kannalta. Lapinleinikillä on useita tiedossa olevia esiintymiä Kemijärvellä, joten yksittäisen esiintymän tuhoutumisella ei ole vaikutusta lajin suotuisaan suojelutasoon myöskään alueellisesti. Poikkeuslupa lähteiden hävittämiselle voidaan myöntää, koska vesilain tarkoittamien vesiluontotyyppien, lähteiden, suojelutavoitteet eivät koko maan mittakaavassa, Lapin tai Kemijärven alueella vaarannu. Hankealuetta vastaavia lähteisiä alueita on kartalta tarkasteltuna 2 3 km etäisyydellä Perävaaran ja Patovaaran pohjoisrinteiden alla Musta-aavalla sekä Salmivaaran pohjoispuolella Isomaanaavalla ja yksittäisiä lähteitä on hankealueen ympäristössä muuallakin. Sekä lapinleinikin että lähteiden osalta hankkeesta vastaava on lupahakemusten valmisteluvaiheessa kartoittanut mahdollisia kohteita hävitettävien lapinleinikkiesiintymän ja lähteiden kompensoimiseksi. Kompensaatiokohteista sovitaan ELY-keskuksen kanssa. Talousveden valmistusta koskevan kysymyksen osalta hakija toteaa, että laitoksella ei valmisteta Kemijärven vedestä talousvettä. Kaivojen veden laadun tarkkailun osalta hakija toteaa, että ympäristön kaivojen veden korkeutta ja kaivojen veden laatua tullaan seuraamaan. Seuranta aloitetaan rakentamisvaiheen alkuun mennessä. Kaivojen vedestä tullaan tutkimaan pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (401/2001) liitteen II mainitut muuttujat kaksi kertaa vuodessa. Kainuun ELY-keskus, patoturvallisuusviranomainen Padon luokittelun osalta hakija viittaa ranta-alueen suojapengertä koskeviin suunnitelmiin (vastineen liite 1). Tässä tapauksessa kyseessä ei ole kyseessä patoturvallisuuslain mukainen patorakenne, vaan kyse on lähinnä suojapengerrakenteesta, jonka tarkoituksena on toimia rantarakenteena siten, ettei aallokko tai vedenkorkeuden vaihtelu syövytä rantaa, ja aiheuta maa-ainesten valumista vesistöön ja toimia tukirakenteena maaainesten läjitystä varten. Hakijan selitys muistutuksista ja mielipiteistä Niiltä osin, kuin muistutuksissa ja mielipiteissä esiintuotuihin seikkoihin ei ole tullut vastattua aiempana tässä vastineessa, hakija vastaa seuraavaa. Kemijoki Oy Kemijoki Oy on lausunnossaan esittänyt, että biojalostamon lupamenettelyssä tulee selvittää vedenlaadun muutoksista aiheutuvat mahdolliset heijastusvaikutukset voimatalouden harjoittamiseen ja etenkin Kemijärven säännöstelyyn. Hakija viittaa vastineessa vesistövaikutuksiin liittyen esittämäänsä (Muistutukset/Mielipiteet, kohdissa c) jätevesien purkupaikan sijainti, vaikutukset ja e) Vesistöpäästöt ja niiden vaikutukset), joissa

305 305 on käsitelty myös säännöstelyn vaikutusta. Hakemuksen yhteydessä esitetyn vaikutusten arvioinnin perusteella biojalostamon aiheuttama kuormitus laimenee riittävän nopeasti kaikissa nykyisen säännöstelyn mukaisissa virtausolosuhteissa. Kuormituksen vaikutuksista johtuen ei arvioida olevan tarvetta asettaa erityisiä vaatimuksia tai rajoituksia Kemijärven säännöstelyyn. Muistutuksissa esille tuotuja asioita a) Prosessin valinta, vaikutukset päästöihin Muistutuksissa on huomautettu, että hakemuksesta ei ilmene selluntuotantoprosessin tyyppi, jatkuvatoiminen vai eräkeitto, eikä päästöjä näin ollen pystytä arvioimaan riittävän tarkasti. Hakija katsoo, että prosessin tyypillä ei ole oleellista merkitystä päästöjen kannalta. Hakemuksessa esitetyt tiedot laitokselta aiheutuvista kuormituksista pätevät molempien tekniikoiden tapauksessa. Pääprosessikaavion osalta hakija toteaa, että hakemuksen liitteen 1 kappaleessa 2 (Biojalostamon kuvaus) on esitetty biojalostamon yleiskaavio ja lisäksi eri prosessien yleiskaaviot. b) Päästöjen puhdistaminen/vähentäminen, suljettu järjestelmä Muistutuksissa on tuotu esille, ettei ilmapäästöjen puhdistustekniikoita ole kuvattu hakemuksessa ja esim. parhaan käyttökelposein tekniikan (BAT) mukaisia sähkösuotimia tai kaasupesuria meesauunin päästöjen puhdistuksessa ei ole mainittu. Lisäksi muistutuksissa on kysytty, miten ilmapäästöjä voidaan vähentää. Hakijan haluaa vastata tähän, että ilmapäästöjen puhdistustekniikoita, sähkösuodattimia ja pesureita on kuvattu hakemuksen liitteessä 1 kpl , ja Hakija viittaa myös ELY-keskukselle antamaansa vastineeseen (kohta Biojalostamon kuvaus ). Muistutuksissa on mainittu, ettei hakemuksesta käy ilmi jäteveden puhdistustekniikat. Hakija vastaa tähän, että tehtaalle suunniteltua jätevedenpuhdistuksen tekniikkaa, joka sisältää esikäsittelyn ja biologisen käsittelyn (aktiivilieteprosessi) on kuvattu hakemuksen liitteessä 1, kappaleessa 2.7. Kyseisellä tekniikalla saavutetaan esitetyt päästötasot, jotka ovat BAT-päästötasojen mukaiset. Jäähdytysvesien lämpökuorman osalta hakija viittaa ELY-keskuksen lausuntoon antamaansa vastineeseen (kohta Biojalostamon kuvaus ja lieventämistoimenpiteet/jäähdytysvedet). Muistutuksissa esille tuotuun näkemykseen, että ennen luvan myöntämistä puhdistuslaitoksen suunnittelu olisi vietävä selvästi pitemmälle ja yksityiskohtaisemmaksi hakija haluaa vastata, että hakemuksessa esitetyt päästötasot perustuvat päälaitetoimittajilta saatuihin takuuarvoihin ja

306 306 ne tullaan saavuttamaan. Lupamenettelyssä ei myöskään voida ympäristönsuojelulain (527/2014) 52.3 :n mukaan velvoittaa käyttämään vain tiettyä tekniikkaa. Muistutuksissa vaaditaan myös tehokkaampaa jäteveden käsittelyä mm. AOX, klooriyhdisteet, puun uuteaineet, raskasmetallit, sulfaatti, natrium, kiintoaine. Hakemuksessa (liite 1, kpl ) esitettyyn viitaten laitokselle suunniteltava aktiivilieteprosessi on tehokas erityisesti myrkyllisten orgaanisten aineiden (orgaanisten klooriyhdisteiden ja uuteaineiden) puhdistuksessa. Kiintoaine erottuu jäteveden puhdistusprosessin esikäsittelyvaiheessa, mekaanisessa selkeytyksessä ja esiselkeytyksessä. Hakemuksessa esitetyt päästöt ovat orgaanisten aineiden ja klooriyhdisteiden (COD ja AOX) sekä kiintoaineen osalta BAT-päästötasojen mukaisia. Laitoksella varaudutaan myös tertiäärikäsittelyn käyttöönottoon tarvittaessa muutaman vuoden kuluessa laitoksen käyttöönotosta. Hakija toteaa myös, että suolan poisto jätevesistä ei ole tarpeen, sillä suolojen vaikutukset arvioidaan Kemijärven olosuhteissa vähäiseksi. Voimakkaan läpivirtauksen ansiosta vesi ei juurikaan kerrostu ja happiolosuhteet järven pohjalla säilyvät hyvinä. Hyvien sekoittumis-olosuhteiden ansiosta järvessä ei pääse muodostumaan korkeita suolapitoisuuksia. Muistutuksissa esitettyyn tertiäärivaiheiden vaikutusta arvioituihin kokonaispäästöihin kuvaavan taulukon osalta hakija toteaa, että ympäristölupahakemuksen liitteessä 1, taulukossa on esitetty aktiivilietekäsittelyn ja tertiäärikäsittelyn vaikutus päästöihin. Tertiäärivaiheen pois jättämisen perusteluiden osalta hakija viittaa hakemuksen liitteen 1 kappaleessa 3.1 esitettyyn. Sen mukaan tertiäärikäsittelyllä aikaan saatavalla kuormituksen lisävähenemällä saavutettava hyöty jäisi vähäiseksi. Tertiäärikäsittely myös kasvattaa sulfaattipäästön määrää. Saostuskemikaaleja ja niiden sisältämiä metallipitoisuuksia joutuu jätevesien mukana myös vesistöön. Kemiallisessa saostuksessa syntyvän lietteen määrä on suuri ja sen käsittely on hankalaa lietteen sisältämien saostuneiden kemikaalien ja epäpuhtauksien vuoksi. Esisuunnitteluvaiheessa esitetty arvio tertiääri-käsittelyn investointikustannuksista perusteella on 2,7-3 Meur. Suurin käyttökustannus tertiäärilaitoksella on käytettävä saostuskemikaali, jonka vuotuiset kustannukset ovat noin 1-1,2 Meur. Muistutuksissa on esitetty näkemys, että nykyaikana pitää pyrkiä täysin suljettuun vesikiertoon. Täysin suljettu vesikierto edellyttää kloorivapaata valkaisua (TCF). Muistutuksissa on mainittu, että on olemassa tekniikoita, joilla likaisten jätevesien määrää voitaisiin pudottaa merkittävästi. Hakija haluaa todeta, että nykyaikainen sellun tuotantomenetelmä on alkuainekloorivapaa valkaisu (Elementary Chlorine Free ECF). Täysin suljettuun vesikiertoon perustuvaa, toimivaa sellun tuotantotekniikka ei ole olemassa, mutta nykyaikaisella tehtaalla vesikierrot ovat pitkälti suljettuja. Hakijan tiedossa ei ole tekniikkaa, jolla jäteveden määrää voitaisiin vähentää huomattava määrä. Hakemuksessa esitetyt päästötasot saavutetaan hakemuksessa kuvatuilla tekniikoilla.

307 307 c) Jätevesien purkupaikan sijainti, vaikutukset Purkupaikan (P2) sijainnista piilopadon pohjoispuolella on muistutuksissa huomautettu, että jätevesien purkupaikka on kohdassa, jossa haitat ovat suurimmat etenkin talvisaikaan ja säännöstelyn vaikutus virtaamatilanteeseen ja eri vuodenaikojen virtaamiin on tällä purkupaikalla merkittävä asia. Muistutuksissa on todettu, että alaveden aikana virtaus kulkee pohjapadolta kapeana uomana useita kilometrejä Ämmänselälle ja Luuksinsalmeen asti. On myös todettu, että erityisesti talvella tulee aiheutumaan voimakas pistemäisen kuormitus, koska pohjapato sulkee sekoittumisvyöhykkeen. Muistutuksissa on esitetty, että pohjapadosta ei ole talvella käytännössä lainkaan virtausta padon alapuolelle, koska pato estää veden pinnan laskemisen padon yläpuolisessa vesistössä. Hakija toteaa, että Kemijärven piilopadon kohdalla (Kostamon alapuolella) talven keskivirtaamat jaksolla ovat olleet keskimäärin noin 190 m 3 /s. Pienin keskivirtaama tällä jaksolla on ollut noin 130 m 3 /s. Kevään huppuvirtaama on ollut luokkaa 2000 m 3 /s. Virtaamaan suhteutettuna jäteveden kuormituksesta aiheutuvat pitoisuudet ovat esitetyssä purkupaikassa talvisaikaan jonkin verran suuremmat, kuin kesällä, runsaamman veden aikaan. Keväällä tulvaveden pitoisuudet ovat jo luonnostaan korkeita, joten jätevesistä aiheutuva lisäkuormitus jää häviävän pieneksi. Esimerkiksi ravinnekuormituksen osalta kasvukaudella esiintyvillä pitoisuuksilla on suurempi merkitys rehevöittävien vaikutusten kannalta kuin talvikaudella. Myös veden käyttö virkistystarkoituksiin on talvella vähäistä. Kesäaikaan, hyvissä virtaamaolosuhteissa esitetyllä purkupaikalla jätevedet sekoittuvat ja laimenevat tehokkaasti. Muistutuksissa on esitetty, että talvella, vähän veden aikaan, suuri osa jätevedestä ei etene suoraviivaisesti padon yli, vaan lähtee leviämään ensisijaisesti Jaakkolanlahteen, josta ei ole läpivirtausta. Tällöin osa jäteveden sisältämästä kuormituksesta sedimentoituu pohjaan. On myös esitetty, että talvisaikaan, veden virtaaman padon yli ollessa lähes olematon, kaikki joessa kulkeva kiintoaine menee Imposenlahteen ja samassa suljetussa yhteydessä olevaan Jaakkolanlahteen. Muistutuksissa on huomautettu, että jätevesiä ei voida purkaa kohtaan, jossa ranta-asukkaiden havaintojen mukaan kiertää ympärivuotisesti, mutta erityisesti talviaikaan pohjapadon kääntämä akanvirta, eli kohta, jossa vesi kulkee paikallisesti vastavirtaan. Hakija toteaa, että talvella kaikki tulovirtaama menee padon yli. Marraskuun ja helmikuun välisenä aikana veden pinnan laskiessa padon yläpuolella virtaama padon yli on tulovirtaa suurempi. Jätevedet sekoittuvat tulovirtaamaan ja menevät virtaaman mukana padon yli. Mallinnuksen mukaan virtausta vastavirtaan ei talvisaikaan tapahdu. Myös keväällä tulovirtaama menee kokonaan padon yli, kunnes alaosan vesipinta saavuttaa pohjapadon tason. Talvella purkupaikan läheisissä matalissa lahdissa veden määrä on vähäinen ja jäät ulottuvat pääosiltaan pohjaan saakka, joten veden merkittävä virtaus lahtiin ei ole mahdollista. Esimerkiksi Jaakkolanlahti on syvyydeltään pääosin noin 4 metriä. Mallinnuksen

308 308 perusteella joissakin tilanteissa kuormitusta voi jonkin verran kulkea Jaakkolanlahden suuntaan. Putken päätä siirrettiin YVA-vaiheen jälkeen lähemmäs Termusniemen pohjapatoa, jotta jätevedet kulkeutuvat mahdollisimman tehokkaasti pohjapadolta alaspäin, eivätkä kulkeudu Jaakkolanlahden suuntaan. Lisäksi putkeen suunniteltiin diffuusori, joka edelleen edesauttaa jäteveden nopeaa sekoittumista järviveteen ja pitoisuuksien laimenemista. Diffuusorin paikka itä-länsisuunnassa valitaan siten, että vesisyvyys on sekoittumisen kannalta mahdollisimman tehokas. Länsisuunnassa syvyys on matalampi. Hakija toteaa, että ennen laitoksen rakentamista kevään tulvatilanteessa tullaan ottamaan vesinäytteitä järveen tulevasta vedestä ja lahdista, joihin tarkkailutietoja voidaan verrata myöhemmin. Näytteiden otto aloitetaan vuoden 2018 keväällä. Muistutuksissa esitettyyn huomautukseen, että heikon virtaaman aikana kuormitus laskeutuu pohjalle ja toukokuussa/keväällä lähtee sieltä liikkeelle, hakija toteaa, että alhaisemman virtaaman aikana kiintoainetta laskeutunee järven pohjaan hieman enemmän kuin suuremmalla virtaamalla. Pohjaan mahdollisesti laskeutunut aines huuhtoutuu pois suurten kevätvirtaamien aikana. Muistutuksissa on esitetty, että talvella vaihtoehdon P2 voidaan odottaa aiheuttavan kohonnutta sähkönjohtavuutta ja kohonneita natriumpitoisuuksia sekä eriasteista hapenvajausta. Tällöin, heikomman happitilanteen aikana, pohjalietteestä liukenisi fosforia alusveteen. Hakija viittaa hakemuksen liitteen 1 kappaleeseen 6.6.1, jonka mukaan Kemijärven vesimassan on todettu säilyvän järven runko-osassa talvella viileänä ja hapekkaana pinnasta pohjaan saakka. Kesällä virtausolosuhteet estävät voimakkaammat happiongelmat. Muistutuksissa on esitetty, että kesäaikaan Kalkonniemen pohjoisrannalla on joen virtausnopeudesta riippuen välillä hyvinkin voimakas länsiitä suuntainen virtaus. Näin ollen kesällä jätevedet kulkeutuvat vallitsevien etelä- ja länsitulten vaikutuksesta Jaakkolanlahden ja Isokylän rannoille. Hakija toteaa, että virtaukset järvessä on mallinnettu dynaamisella 3D mallilla, joka on rakennettu ajallisesti muuttuvien virtaamatietojen, säätietojen, vedenkorkeustietojen ja syvyystietojen perusteella. Myös veden korkeuden muutokset on otettu huomioon. Mallin avulla on arvioitu jätevesien kuormituksesta aiheutuvia pitoisuuksia sekä jäähdytysveden lämpövaikutuksia vesistössä. Mallinnustulosten mukaan pitoisuudet kulkeutuivat pääosin pohjapadolta etelän suuntaan, Noidanselälle ja Ämmänselälle. Pitoisuudet kohoavat lievästi enemmän itä- kuin länsi-suunnassa. Muistutuksissa on huomautettu, että esitetty purkupaikka aiheuttaa keväällä kuormitusta Kaisanlahteen ja että veden virtaus on selvitettävä Kaisansalmen piilopadon kohdalla. Muistutuksissa on esitetty epäilys, että kuormitus joutuu kevättulvan aikaan Rantavaaranlahden syvänteisiin ja aiheuttaa haitallisia vaikutuksia kalastolle myös Ruuhiperässä. Hakija

309 309 toteaa, että vesistömallinnuksen mukaan kesällä kuormitukset kulkeutuivat purkupisteeltä P2 pääosin pohjapadolta etelän suuntaan Noidanselälle ja Ämmänselälle ja siitä eteenpäin. Talvella kuormitus kulkeutuu pohjapadolta etelään ja leviää koko Noidanselän alueelle ja Ämmänselän keski- ja länsiosiin ja siitä eteenpäin. Mallinnuksen mukaan kuormitus pysyy virtausreitin varrella olevilla selkäalueilla, eikä kerry reitin sivussa oleville lahtialueille. Pitoisuudet voivat tietyssä vaiheessa vuotta kohota lievästi Kaisanlahden suunnassa. Pitoisuudet Kaisanlahdella ja etenkään Ruuhiperässä eivät nouse eikä mainitulla alueella ole odotettavissa havaittavia vaikutuksia. Muistutuksissa on esitetty, että jätevesien vaikutukset kohdistuvat etenkin purkukohdan alapuolisiin syvänteisiin. Hakija toteaa, että vesistöön purettava jätevesi on sekä kesällä että talvella järvivettä lämpimämpää, ja ohjautuu näin ollen pintaa kohti. Diffuusorin purkuaukot suunnataan siten, että jätevesi suuntautuu mahdollisimman tehokkaasti pintaa kohti. Voimakas virtaama kuljettaa kuormitusta eteenpäin ja ehkäisee kuormituksen laskeutumista pohjaan. Muistutuksissa on huomautettu, että purkupaikan lähistöllä on runsaasti sekä vakituista- että vapaa-ajan asutusta, Kalkonniemen virkistysalue/uimaranta sijaitsee lähimmillään noin 200 metrin etäisyydellä kaavaillusta purkuputkesta ja kyseisellä alueella harjoitetaan myös matkailutoimintaa palvelevia kalastustapahtumia. Muistutuksissa on esitetty huoli siitä, että Kalkonniemen ja Revässaaren hiekkarantoja ei voida enää käyttää uimarantoina jätevesien vuoksi ja että esitetyn purkupaikan ja kuormituksen tapauksessa järven virkistys- ja talouskäyttö ovat uhattuna (järviveden hyödyntäminen talousvetenä, kalakannat, ulkoilu ja virkistyskäyttö). Myös vaikutuksista ranta-alueiden kiinteistöjen virkistyskäyttöön (uiminen, saunaveden saanti ja rannan muu käyttö) ollaan huolestuneita. Esimerkiksi Kalkonniemen etelä-länsirannalla kaikenlaisen virkistyskäytön pelätään vaarantuvan. Muistutuksissa on esitetty, että haittavaikutusalue on laajempi, kuin mitä hakemuksessa on esitetty ja että vaikutusalue sillan alapuolella on todellisuudessa yli 10 km laajuinen. On kysytty jäte- ja jäähdytysvesien mahdollisista vaikutuksista Kemijärven alapuoliseen vesistöön, Juujärveen saakka. On myös esitetty kysymys siitä, mikä on purkuputken välitön läheisyys, jossa rehevöitymistä saattaa tapahtua. Hakemuksessa (Liite 1, kpl ) esitettyyn viitaten hakija toteaa, että normaalina kesänä jäte-vesikuormituksen vaikutuksena on arvioitu fosforipitoisuuden nousun nostavan veden fosforipitoisuutta lievästi rehevää pitoisuutta vastaavalta tasolta heikommalle tasolle noin 1 km etäisyydellä purkupaikasta. Tällä alueella voi esiintyä havaittavia ja pitkäkestoisia rehevyystason muutoksia, jotka voivat ilmetä esim. levähaittoina, pintojen limoittumisena ja vesikasvillisuuden runsastumisena. Kuivana kesänä vastaavan alueen arvioidaan ulottuvan noin 1,5 km etäisyydelle purkupaikasta. Vaikutukset vähenevät etäisyyden purkupaikasta kasvaessa. 3,5 kilometrin etäisyydellä voi ajoittain esiintyä rehevyyden muutoksesta johtuvia haittoja. Hakija toteaa, että lievät veden laadun muutokset eivät vaikeuta tavanomaista vesistön virkistyskäyttöä. Noin 1 km etäisyydellä purkupaikasta jätevesien rehevöittävillä vaikutuksilla arvioidaan olevan

310 310 jonkin verran vaikutusta järven virkistyskäyttöön. Lieviä vaikutuksia virkistyskäyttöön voi olla ajoittain havaittavissa reilun 3 kilometrin etäisyydellä purkupisteestä. Jäte- tai jäähdytysvesillä ei arvioida olevan havaittavia vaikutuksia Kemijärven alapuolisessa vesistössä. Muistutuksissa on esitetty huoli siitä, että johdettaessa jätevedet esitettyyn purkupaikkaan P2 uiminen alueella aiheuttaisi vakavan terveysriskin ja että jätevesien purkamisesta aiheutuisi käyttökielto purkupaikan alapuolella sijaitsevalle uimarannalle jätevesien toksisten ja bakteriologisten ominaisuuksien vuoksi. Hakija toteaa, että biologisella puhdistusprosessilla käsitellyt prosessijätevedet eivät sisällä terveydelle haitallisia bakteereita. Laitoksen saniteettivedet johdetaan kunnalliselle jätevedenpuhdistamolle. Jätevesien haitallisten metallien (kadmium, nikkeli) arvioidut pitoisuudet ovat jo purkukohdalla niin alhaisia, etteivät ne rajoita esimerkiksi uimista. Muistutuksissa on mainittu, että Termusniemen pohjapadon alapuolella on hyvä kalastuspaikka. On todettu, että Kemijoki Oy:n rakentama piilopato Kalkonniemen kohdalla estää kevätkutuisten kalojen nousun kutupaikoille, piilopadon pohjoispuolelle. Toisaalta on todettu, että vanhan sellutehtaan sulkemisen jälkeen kalakanta on lisääntynyt järvessä, muikku, siika, taimen ja kuha nousevat piilopadon pohjoispuolelle. Muistutusten mukaan purkupaikalla P2 kalastuksen merkitys on huomattavasta suurempi kuin YVA-menettelyssä tarkastellulla vaihtoehtoisella paikalla P1. On esitetty, että piilopadon yläpuolelle suunniteltu jäteveden purkuputki on vesistön ja kalaston kannalta erittäin haitallinen. Hakija toteaa, että tehtaan aloitettua toimintansa kalastusta voi edelleen harjoittaa Kemijärvellä, myös Termusniemen ja Kalkonniemen ympäristössä. Jäteja jäähdytysvesien vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen on käsitelty vastineen kohdassa f) vaikutukset kalastoon ja kalastukseen. Muistutuksissa on ehdotettu sopiviksi purkupaikoiksi mm. pohjapadon alapuolista aluetta, Revässaaren länsipuolella olevan jokiuoman syvännettä, Tossanselkää, Luuksinsalmea, järven isoa selkää (Luuksinsalmen alapuolella), Tossanniemi Peura-aapa -linjaa ja Seitakorvaa. Sijainteja on perusteltu asutuksen sijoittumisella, virtaamilla, sekoittumisen ja laimenemisen tehokkuudella. Hakemuksen liitteeseen 13 viitaten hakija toteaa, että hankkeen YVAvaiheessa tarkasteltiin jätevesille useita eri purkupaikkavaihtoehtoja. Päästöjen leviämistä ja laimenemista avioitiin alustavasti mallinnuksen avulla 8 eri purkupisteessä. Tarkastelun perusteella valittiin tarkempaan tarkasteluun jätevesille 3 eri vaihtoehtoa. Näitä kolmea vaihtoehtoa verrattiin useiden eri tekijöiden suhteen, mutta mikään jätevesienpurkupaikoista ei osoittautunut kaikkien tarkasteltujen asioiden suhteen muita paremmaksi. Kaiken kaikkiaan jätevesillä ei arvioitu olevan sellaisia vaikutuksia, joilla olisi suurta merkitystä.

311 311 d) Kuormitusmäärät/päästötasot, raja-arvot, päästöjen vaikutukset Muistutuksissa esitettyihin huomautusten osalta tehtaan päästöjen BATvaatimusten mukaisuudesta hakija viittaa ELY-keskuksen lausuntoon antamaansa vastineeseen kohdissa Päästöt ilmaan ja vaikutukset sekä Kuormitus ja vesistövaikutukset sekä vesienhoidon tavoitteiden huomioon ottaminen. Muistutuksissa on huomautettu, että vertailuarvona on YVA-selostuksessa ja ympäristölupahakemuksessa käytetty vanhan sellutehtaan kuormitusta , jolloin mm. kloorivalkaisu ei ollut enää käytössä. On myös esitetty kysymys siitä, että koska suunniteltu tehdas tuottaisi 2,5 kertaa enemmän sellua kuin entinen Stora Enson tehdas, aiheutuuko uudelta tehtaalta 2.5 kertaa enemmän päästöjä vesistöön ja ilmaan? Hakija toteaa, että vaikka uudella sellutehtaalla sellun tuotantomäärä on reilusti kaksinkertainen vanhaan tehtaaseen nähden, vertailun perusteella nähdään, että esimerkiksi fosforin ja COD:n kuormitusmäärät ovat jonkin verran alhaisempia kuin vanhalla tehtaalla. Muistutuksissa on esitetty huoli siitä, että suunnitellun biojalostamon hajuhaitat, päästöt vesistöön ja ilmaan vesittävät järviluontoon perustuvan matkailun. Hakija vastaa tähän, että vesistöpäästöjen vaikutukset on arvioitu vähäiseksi ja lähinnä paikallisiksi. Ilmapäästöistä aiheutuvat pitoisuudet ovat selvästi alle ohje- ja raja-arvojen ja näin ollen vaikutukset ovat vähäisiä. Muistutuksissa on huomautettu, että vaikutus kiinteistöjen arvoon on käsittelemättä kokonaan. YVA-selostuksessa esitettyyn viitaten hakija toteaa, että toteutuessaan hanke parantaa alueen työllisyyttä, vetovoimaa ja imagoa. Tällä voidaan arvioida olevan kiinteistöjen arvoa nostava vaikutus. Vesistöpäästöistä aiheutuvien virkistyskäyttöhaittojen osalta hakija viittaa hakemuksessa esitettyyn korvauslaskelmaan (Hakemuksen liite 8, Virkistyshaitta, korvausten arviointiin). Muistutuksissa on kysytty, että koska lupahakemuksessa esitetyn mukaan kierrosta poistetaan vain osa meesauunin tuhkasta, johtaako se kyseisen tuhkan joutumisen vesistöön? Muistuttajan mukaan Kaicellin hankkeen yhteydessä on todettu, että poistamalla kalkkipölyä prosessista jätevesiin päätyvää fosforikuormitusta voidaan alentaa. Hakija vastaa tähän, että kaikki vesistöön johdettava kuormitus menee jätevedenpuhdistamon kautta. Puhdistamolta järveen johdettavan kuormituksen määrä ei ylitä hakemuksessa esitettyä. Meluhaittojen osalta hakija viittaa ELY-keskuksen lausuntoon antamaansa vastineeseen, kohtaan Yleistä/Melu. e) Vesistöpäästöt ja niiden vaikutukset Jätevesien kuormitusmääristä muistutuksissa on huomautettu, että hakemuksessa ei ole määritelty jätevesipäästöjen määriä, käsittelytekniikoita ja ainepitoisuuksia (raskasmetallit, natrium, sulfaatti, kloridi, haitalliset suolot, kasvisterolit, klooratut fenolit ja ligniinijohdokset sekä orgaaniset

312 312 halogeeniyhdisteet), niiden kertymistä ja haittoja vesiympäristölle. Hakija toteaa, että jätevedenpuhdistamolle ja puhdistamon jälkeen vesistöön johdettavat päästömäärät ja pitoisuudet on esitetty hakemuksen liitteen 1 taulukoissa ja Jätevesien käsittelytekniikoiden osalta hakija viittaa vastineen kohtaan b) Päästöjen puhdistaminen. Haitallisten aineiden ja niiden vaikutusten osalta hakija viittaa vastineen kohtaan h) Haitalliset aineet, sekoittumisvyöhyke. Muistutuksissa esitettyyn huomautukseen keittoprosessin vaahdonestossa käytetyistä orgaanisista aineista peräisin olevista mahdollisista haitta-aineista (AOX, PAH, dioksiinit, furaanit) hakija toteaa, että kemiallisessa metsäteollisuudessa käytössä olevien vaahdonestoaineiden myrkyllisyys on yleisesti ottaen vähäistä. Tehtaalle valitaan käytettäväksi aineita, jotka ovat mahdollisimman haitattomia. Muistutuksissa esille tuotuun reaktiivisen jäännöskloorin pitoisuutta (kloorioksidina, monoklooriamiinina jne.) koskevan selvitystarpeen vaatimukseen hakija vastaa, että tehtaalle Kemijärvestä prosessivedeksi otettavan veden käsittelyssä käytetään hypokloriittia. Prosessista poistettavat jätevedet johdetaan vesistöön jätevedenpuhdistamon kautta. Muistutuksissa on esitetty, että soodakattilan tuhkan liettämistä jätevesiin ei hyväksyttäisi, koska tuhkan liettäminen jätevesiin nostaa jäteveden sulfaattikuormitusta. Hakija toteaa, että Kemijärvessä on voimakas virtaama ja hyvä veden vaihtuvuus, jolloin kerrostumista ei tapahdu ja happiolosuhteet säilyvät hyvinä. Näin ollen hakemuksessa arvioidulla sulfaatti-/natriumkuormituksella ei ole merkittävää vaikutusta Kemijärven vesistössä. Muistutuksissa on esitetty, että natriumpitoisuudet tulevat nousemaan pohjan läheisessä kerroksessa ja että suolan aiheuttama väliaikainenkin kerrostuminen suhteellisen pienillä pitoisuuksilla johtaa väliaikaiseen hapettomuuteen syvänteiden pohjilla. Tämä johtaa rikkivedyn ja me-tyylielohopean muodostumiseen syvänteissä. Kun vesissä on myös raskasmetalleja, syvänteiden sedimentit voivat pilaantua metallisulfideilla. Hakija toteaa, että Kemijärven pohjoisosassa ja runko-osassa järvi muistuttaa jokisuvantoa, siinä on voimakas läpivirtaus ja näin ollen vesi ei juurikaan kerrostu ja happiolosuhteet järven pohjalla säilyvät hyvinä. Vesistömallinnuksen tulosten mukaan pohjapato sekoittaa jäteveden muuhun veteen ja alajuoksulla jäteveden kerrostumista syvänteisiin ei tapahdu. Muistutuksissa on esitetty, että biojalostamon vesipäästöissä on rikkivetyä, joka lisää sedimenttien pilaantumisriskiä. Päästöjen sisältämä ja sisäisenä kuormituksena muodostuva rikkivety voi olla kaloille myrkyllistä jo hyvin pieninä pitoisuuksina. Hakija toteaa, että hyvin toimivan jätevedenkäsittelyprosessin jälkeen puhdistamolta vesistöön johdettavat jätevedet eivät sisällä rikkivetyä.

313 313 Muistutuksissa on tuotu esille säännöstelyn huomioon ottamisen tärkeys vesistövaikutusten arvioinnissa. Muistutuksissa on huomautettu, että Kemijärven vesimassan vähäisen kerrostuneisuuden, Iyhyen viipymän ja virtausominaisuuksien ohella tulisi korostaa myös 7 metrin säännöstelyväliä ja sen määräävää vaikutusta vesivolyymeihin ja jäteveden kulkeutumiseen eri tahoille eri vedenkorkeuksilla. Muistutuksissa on huomautettu, että järven vesivolyymi on täysi ainoastaan 5 kuukauden ajan ja että muuna aikana pinta laskee. Alavedenaikaan alueelle jää vain Kaisanojan muodostama matala uoma ja muutamia syvänteitä. Runsaammin vettä on vain Ämmänvaaran ympäristössä ja mm. Kaisansalmessa vettä ei ole juuri lainkaan. On myös esitetty, että jätevedet eivät talvella voi mennä virtauksen mukana padon yli, koska siinä ei juuri ole virtaamaa. On esitetty, että talviaikaan, heikon virtaaman aikana kertynyt myrkyllinen aines valuu keväällä, virtaaman voimistuessa alapuoliseen vesistöön ja pääuomaan liittyviin lahtiin. Hakija toteaa, että säännöstelyn vaikutuksia ja lahtiin aiheutuvaa kuormitusta on käsitelty kohdassa c) Jätevesien purkupaikan sijainti, vaikutukset. Muistutuksissa on esitetty, että keväällä, kun lumet sulavat, on matalimmilla rannoilla jopa satoja metrejä järven pohjaa näkyvissä. Näillä alueilla tehtaan päästöjen aiheuttamat ja konsentroituneet ympäristömyrkyt ovat suorassa kosketuksessa luontoon, ihmisiin ja eläimiin. Muistutuksissa on myös esitetty, että säännöstelyn ja haitta-aineiden vaikutus yhteisvaikutus tulisi selvittää Noidanselän ja Ämmänselän alueella (pohjasedimentin rikastuminen/liukeneminen) Kuormituksen rikastumista/liukenemista pohjasedimenttiin koskeviin huomautuksiin liittyen hakija toteaa, että alhaisemman virtaaman aikana kiintoainetta laskeutunee järven pohjaan hieman enemmän kuin suuremmalla virtaamalla. Laskeutunut aines huuhtoutuu pois suurten kevätvirtaamien aikana. Jätevesikuormituksesta aiheutuvien pitoisuuksien osalta hakija toteaa, että esimerkiksi ravinnekuormituksen osalta kasvukaudella esiintyvillä pitoisuuksilla on suurempi merkitys rehevöittävien vaikutusten kannalta kuin talvikaudella. Kesäaikaan, hyvissä virtaamaolosuhteissa, jätevedet sekoittuvat ja laimenevat tehokkaasti. Haitalliset aineet laimenevat alle veden laatunormien purkupaikan välittömässä läheisyydessä myös talviaikaisella virtaamalla. Kiintoaineen sisältämiä mahdollisia haitallisia yhdisteitä koskevaan kysymykseen hakija vastaa, että biologisen puhdistusprosessin jälkeen puhdistamolta vesistöön pääsevä kiintoaines on pääasiassa biomassaa, jota syntyy muutenkin vesistöissä. Muistutuksissa on todettu, että hakemuksessa esitetyn mukaisesti AOXkuormituksen vaikutukset vesistössä ovat alivirtaaman aikana selviä ja on esitetty kysymys siitä, minkälaisia vaikutuksia tässä tarkoitetaan ja tar-

314 314 koitetaanko esimerkiksi terveydellisiä vaikutuksia asukkaille. Hakijaa toteaa tällä tarkoitetun, että alivirtaaman aikana AOX-kuormituksen pitoisuudet vesistössä olisivat selvemmin havaittavissa pitoisuuksien mittauksissa. AOX-yhdisteiden toksisuus riippuu yhdisteestä. Myrkyllisimpiä ovat dioksiinit joita tehtaalla syntyvässä kuormituksessa ei ole. Kysymyksen vaikutuksista veden laatuun, pohjaeläimistöön ja sedimentteihin osata hakija viittaa hakemuksen liitteessä 1 esitettyyn, kpl 7.4, ja ja (vaikutukset veden laatuun), (vaikutukset pohjaeläimistöön) ja (vaikutukset sedimenttiin). Kysymykseen jätevesikuormituksen sisältämästä ammoniumtypen tai nitriittitypin osuudesta jätevesikuormituksessa hakija vastaa, että ammoniumtyppi hapetetaan jätevedenpuhdistamolla nitraattitypeksi, eikä merkittäviä ammoniumtyppipäästöjä synny. Jätevesikuormituksen leviämisen ja laimenemisen osalta muistutuksissa on huomautettu, että jäteveden on oletettu sekoittuvan vesimassaan täydellisesti, eikä sen mukana vesistöön päätyvän aineksen ole oletettu sedimentoituvan matkalla purkualueelta Kemijärven luusuaan. Muistutuksissa on huomautettu, että jätevesikuormitus ei laimene koko Kemijärven vesimäärään Termusniemen alapuolella. Termusniemen alapuolinen alue on 40 km 2, kun koko Kemijärven pinta-ala on 230 km 2. On myös huomautettu, että kuormitus laimenee lahtialueella huonommin, kuin mitä annetaan ymmärtää. Hakija toteaa, että jätevesikuormituksen kulkeutumista ja laimenemista on simuloitu vesistömallinnuksella, joka huomioi ajallisesti muuttuvat virtaamatiedot, säätiedot, vedenkorkeustiedot ja syvyystiedot. Mallinnuksessa huomioitiin kuormituksen laskeutuminen lasketumisnopeusparametrin avulla. Muistutuksissa on esitetty, että voimakkaan virran mukana keväällä kaikki myrkkypäästöt kulkeutuvat Kemijärven lahtiin ja sedimentoituvat sinne. Kynnyspadot estävät poisvirtaukset pohjassa. Hakija toteaa, että mallinnuksen mukaan kuormitus kulkeutuu pääosin päävirtaaman mukana ja keväällä suuri virtaama kuljettaa kuormituksen tehokkaasti alavirtaan. Kemijärven säännöstelyaltaan tilavuus on pääosin pohjapadon alapuolella ja pohjapadon alapuoliset lahdet täyttyvät kevättulvan aikana. Esimerkiksi Jaakkolanlahti täyttyy vasta altaan alaosan täyttymisen jälkeen, jolloin laskeutuva aines on jo huuhtoutunut virtaaman mukana alavirtaan. Muistutuksissa esille tuodun, jätevesien purkualueella aiheutuvan mahdollisen hajuhaitan osalta hakija toteaa, että hyvin toimivan aktiivilietekäsittelyn jälkeen (riittävä ilmastus ja sekoittaminen, ei hapettomia olosuhteita) vesistöön purettavassa jätevedessä ei esiinny hajua aiheuttavia yhdisteitä.

315 315 Muistutuksissa esitettyyn huomautukseen sellu- ja paperiteollisuuden jätevesissä havaituista klebsiella pneumoniae-sairaalabakteerista hakija toteaa, että biologisella puhdistusprosessilla käsitellyt jätevedet eivät sisällä terveydelle haitallisia bakteereita. Muistutuksissa esitetyn, vesistöekologiaan ja paikallisiin vaelluskalakantoihin sekä vesienhoitosuunnitelman toimeenpanoon kohdistuviin vaikutuksiin liittyvän yksityiskohtaisen selvityksen/arvioinnin tarpeen osalta hakija viittaa hakemuksessa (liite 1 kpl 7.4.9) esitettyyn: Kuormituksen vaikutuksia Kemijärven ekologiseen tilaan ja vesienhoidon tavoitteisiin on käsitelty asiantuntija-arviona painottaen laskennallisesti tai mallintaen arvioituja ainepitoisuuksien muutoksia. Lisäksi hakija viittaa hakemuksen liitteessä 1, kpl esitettyyn, jonka mukaan hankkeella ei arvioida olevan vaikutuksia Kemijärven järvialtaaseen laskeviin jokiin kutevien taimenien ja vaellussiikojen lisääntymiseen tai kalakantoihin. Muistutuksissa esitettyyn huomautukseen, puhdistamattomien hulevesien kuutiomäärää koskevan arvioin puuttumisesta, liittyen hakija viittaa hakemuksessa kpl esitettyyn: Kemikaalien lastaus-/purkualueilla syntyvät mahdollisesti likaantuneet hulevedet jätevedenpuhdistamolle. Puukentän kiintoainepitoiset hulevedet ja sadevedet, jotka vastaavat laadultaan tavanomaisia erillisten laskeutusaltaiden ja kiintoaineenerotuksen kautta vesistöön. f) Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen Muistutuksissa on esitetty, että hanke uhkaa merkittävästi kalaston elinympäristön olosuhteita vesiluontoon kuulumattomien kemiallisten ja fysikaalisten muutosten vuoksi. Hakija haluaa tuo-da esille, että rehevöitymisen lisääntyminen paikallisesti purkupisteen ympäristössä ei vaikuta kalastoon koko Kemijärven alueella. Rehevöittävillä päästöillä on vaikutusta erityisesti kasvukaudella, jolloin virtaamat ovat suuret päästöjen sekoittuminen ja laimeneminen on tehokasta pohjapadon kohdalla. Jätevesien sisältämien haitallisten aineiden osalta hakija toteaa hakemuksen kappaleeseen viitaten, että alkuainekloorivapaaseen valkaisuun perustuvan selluntuotannon jätevedet, jotka puhdistetaan biologisessa prosessissa eivät sisällä klooriyhdisteiden pitoisuuksia, jotka olisivat kalaston kannalta haitallisia eli ne eivät aiheuta kalaston akuuttia-, kroonista- tai sikiö-toksisuutta tai karsinogeenisiä tai teratogeenisia vaikutuksia. Jätevesien uuteaineista merkittäviä vaikutuksia vesieliöille on ensisijaisesti katsottu olevan päästöjen hartsihapoilla ja steroleilla. Kemijärven tehtaalla raaka-aineena käytettävässä männyssä puun uuteaineen (sterolin) pitoisuus on moninkertaisesti vähäisempi verrattuna koivuun, jota myös käytetään sellun valmistuksessa muualla. Kuoripuristimelta tulevaa hartsihappokuormitusta, joka muodostavaa merkittävän osan selluntuotannon toksisuuskuormituksesta, ei ohjata uudelta laitokselta jätevedenkäsittelyyn vaan se käsitellään prosessin sisällä. Moder-

316 316 nin kuitulinjan ansiosta merkittävä osa uuteainepäästöstä saadaan ohjattua jätevedenpuhdistamon sijaan haihduttamolle. Jätevesien toksinen kuormitus poistuu tehokkaasti jäteveden puhdistusprosessissa. Jätevesien sisältämien haitallisten raskasmetallien pitoisuudet laimenevat veden laatunormeja vastaavalle tasolle hyvin lähellä purkuputkea (ks. sekoittumisvyöhykettä koskeva kohta g). Myös talvisaikaan virtaamaa pohjapadon kohdalla on sen verran, että jätevesien kuormitus laimenee riittävän tehokkaasti ja merkittävämmin kohonneita pitoisuuksia on ainoastaan purkuputken välittömässä läheisyydessä. Jätevesien voimakkaimpien vaikutusten alueella, jossa lämmön nousu veden alemmissa kerroksissa 0,4 astetta, ei ole tiedossa kalojen kutualueita. Hakemuksessa, kalataloudellisen haitan arvioinnin yhteydessä (hakemuksen liite 18, Kalataloudellinen haitta ja korvaukset) on haittaa kuitenkin arvioitu aiheutuvan syys- ja talvikutuisille (siika, muikku ja made) kalalajeille. g) Haitalliset aineet, sekoittumisvyöhyke Muistutuksissa on mainittu, ettei vesiympäristölle vaarallisia ja haitallisia aineita ole selvitetty eikä niitä ole verrattu niille annettuihin ympäristölaatunormeihin. Hakija viittaa hakemuksen liitteessä 1, kappaleessa esitettyyn, jossa haitallisia aineita, niiden vähentämistä ja vaikutuksia on kuvattu ja pitoisuuksia on verrattu vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) mukaisiin ympäristölaatunormeihin. Muistutuksissa esitettyyn näkemykseen siitä, ettei sekoittumisvyöhykkeelle ei tule antaa lupaa mm. koska lähellä on Kalkonniemen uimaranta, hakija vastaa seuraavaa. Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1022/2006) sekoittumisvyöhykkeellä tarkoitetaan sellaista päästölähteen läheisyydessä sijaitsevaa ympäristöluvassa rajattua aluetta, jolla päästö tai huuhtoutuma asteittain sekoittuu pintaveteen. Asetuksen mukaan ympäristöluvassa voidaan määrätä sekoittumisvyöhykkeestä, jolla yhden tai useamman asetuksessa (liite 1, kohdat C2 ja D) tarkoitetun aineen pitoisuus vedessä voi ylittää aineelle säädetyn ympäristönlaatunormin, jollei normi ylity muussa pintavesimuodostuman osassa. Sekoittumisvyöhykkeen laajuus tulee rajata ympäristöluvassa päästölähteen läheisyyteen. Jätevesipäästön laimenemista sallittuihin pitoisuuksiin vesistössä arvioidaan tarvittavan jätevesien kadmium-, lyijy-, nikkeli- ja elohopeapitoisuuden osalta. Kadmiumin kohdalla laimenemistarve on suurin eli tarvitaan 50-kertainen laimennus. Diffuusorin (kpl ) ansiosta jätevesi (max 0,3 m 3 /s) sekoittuu huomattavaan osaan purkupaikan kokonaisvirtaamasta (MQ 300). 50-kertainen laimeneminen saavutetaan sekoittumisella 15 m 3 :n vesimäärään. Voidaan arvioida, että riittävä laimeneminen tapahtuu todennäköisesti selvästi alle 10 metrin etäisyydellä purkupaikasta.

317 317 Hakija on hakemuksessaan esittänyt yllä mainitun sekoittumisvyöhykkeen määrittämistä ympäristöluvassa siten, että se ulottuu 30 m etäisyydelle diffuusorista (220 m pituinen vyöhyke ja 30 m leveä vyöhyke diffuusorin kohdalla). Sekoittumisvyöhykkeellä halutaan varmistaa, että mainitussa asetuksessa annettuja vaatimuksia noudatetaan ja ympäristölaatunormit täyttyvät viimeistään sekoittumisvyöhykkeen ulkopuolella. Hakija haluaa korostaa, että sekoittumisvyöhyke ei ulotu uimarannan alueelle. h) Päästöt ilmaan ja niiden vaikutukset Ilmaan johdettavien päästöjen BAT-päästötasojen vastaavuuden osalta hakija viittaa vastineen kohdassa d) esitettyyn. Muistutuksissa on mainittu klooripitoisten yhdisteiden poltto ja siitä mahdollisesti aiheutuvat dioksiinien ja furaanien päästöt sekä PAH-päästöt. Hakija toteaa, että nykyisellä polttotekniikalla ja prosessin valvonnalla ehkäistään dioksiinien ja furaanien sekä PAH-yhdisteiden muodostuminen. Muistutuksissa on mainittu, että hajuhaittoja esittävissä kuvioissa ei ole lainkaan esitetty sitä, minkälaisissa tuulioloissa ne on kuvattu. Vastauksena tähän hakija toteaa, että TRS-päästöjen leviämistä on arvioitu Ilmapäästöjen leviämismallinnuksella, joka käyttää kolmen vuoden ( ) säätietoja, mm. tuulen suuntia vuoden jokaiselta tunnilta. Mallinnuksen tuloskuvissa näkyy korkeimpien pitoisuuksien muodostuminen. Lisäksi muistutuksissa esitettyyn näkemykseen siitä, että meesauunin savukaasun TRS-pitoisuudelle esitetty päästöraja, 16 mg/nm 3, on erittäin korkea, hakija haluaa vastata, että ympäristössä muodostuvat TRS-pitoisuudet on arvioitu tällä päästötasolla ja pitoisuudet ovat selvästi ohjearvotason (10 µg/m 3 ) alapuolella. Ilmapäästöistä aiheutuvien hajuhaittojen osalta hakija viittaa hakemuksessa (liite 1, kpl 7.3 esittämäänsä). i) Yhteisvaikutukset muiden toimintojen ja hankkeiden kanssa Muistutuksissa on mainittu, että vaikutusten arvioinnissa tulee ottaa huomioon muiden päästölähteiden, kaivosten, metsätalouden ja vesistön säännöstelyn vaikutukset. Hakija haluaa tuoda esille, että vaikutukset on arvioitu suhteuttamalla päästöt nykytilanteeseen ja ympäristön laatuun. Esimerkiksi päästöpitoisuuksien muutokset vesistössä on suhteutettu nykyiseen, mitattuun veden laatuun, jossa näkyvät nykyisten päästölähteiden vaikutukset. j) Prosessien häiriöiden kuvaus, vaikutukset poikkeustilanteissa Muistutuksista kävi ilmi huoli siitä, miten laitoksen startti ja alasajo-tilanteissa varmistetaan, että päästöt vesistöön ja ilmaan (erityisesti hajukaa-

318 318 sut ja TRS-yhdisteet) eivät aiheuta haittaa ympäristön asuinalueille? Hakija haluaa vastata tähän, että laitoksen käynnistyksen yhteydessä soodakattila on täydessä toiminnassa ennen kuitulinjan käynnistämistä. Alasajotilanteessa kuitulinja ajetaan alas ennen kuin soodakattila. Soodakattilan häiriötilanteessa väkevät hajukaasut voidaan polttaa meesauunissa, jolloin laimeat hajukaasut ohjataan piipun kautta ilmaan. Tilanne, jossa laimeat hajukaasut johdetaan piipun kautta ilmaan, on arvioitu YVA-menettelyn yhteydessä ilmapäästöjen leviämismallinnuksen avulla. Kyseisessä tilanteessa TRS-pitoisuuden ohjearvojen arvioitiin alittuvan tarkastelualueella selvästi. Korkeimmat pitoisuudet laitosalueen ympäristössä olivat noin 4 5 µg/m 3 luokkaa (ohjearvo 10 µg/m 3 ). Niiltä osin, kun muistutuksissa on vaadittu ympäristövaikutusten arviointia myös poikkeustilanteissa, esimerkiksi jätevedenpuhdistamon huoltokatkoksissa, hakija viittaa lupahakemuksen liitteen 1 kappaleessa 2.15 esitettyyn. Vesistövaikutusten välttämiseksi häiriötilanteessa tehtaan jätevedenpuhdistamo varustetaan m 3 varoaltaalla, joka vastaa noin kahden työvuoron (2 x 8 h) tuotannossa syntyvää jätevesimäärää ja mitoitus riittää moninkertaisesti alasajon aikana tuotetulle jätevedelle. k) Putket vesistössä, putkien rakentaminen, sedimentit Purkuputken sijoittamisen osalta muistutuksissa esitettyyn hakija toteaa, että se on pyritty sijoittamaan vesistössä kohtaan, jossa haitat ovat mahdollisimman vähäiset. Mm. sillan alapuolisilla osuuksilla putket sijoittuvat veneväylän alueelle, jossa kalastaminen ja esimerkiksi kiinteiden pyydysten käyttö on tavanomaisesti vähäisempää. Putken päällä tulee olemaan joka kohdassa useita metrejä vettä. Kuten myös aiemmin tässä vastineessa on tuotu esille, ruoppausten osalta muistutuksissa esille tuotuun viitaten hakija viittaa hakemuksen liitteessä 8 (Vesistörakentamisen vaikutukset) esitettyyn. Keväällä ja alkukesällä tehtävien ruoppausten vaikutukset saattavat kohdentua syyskutuisten (siika, muikku) mätiin ja poikasvaiheeseen. Ruoppaustyöt pyritään mahdollisuuksien mukaan ajoittamaan siten, että kalastolle ja kalastukselle aiheutuva haitta on mahdollisimman vähäinen. Veden samentumista ehkäistään patojen, puomien ja suodatinkankaiden avulla. Vesistörakentamisen vaikutuksia Kemijärven veden laatuun seurataan säännöllisellä näytteenotolla märkätyönä tehtävän ruoppaustyön aikana. Entisen tehtaan sedimentoituneiden jätteiden osalta hakija viittaa hakemuksen liitteeseen 8 (Vesistörakentamisen vaikutukset). Sedimentin määrä Patojärven alueen alapuolella, pääväylien kohdalla on vähäinen, 60-luvulla alkanut säännöstely ja suuret virtaamat ovat kuluttaneet pohjan aineksia. Sedimenttiä löytyy lähinnä syvänteistä. Tässä hankkeessa vesistöön rakentaminen ei kohdistu syvänteiden kohdalle. Hakija haluaa myös todeta, että sedimenttien laatua on selvitetty. Hakija viittaa hakemuksen liitteessä 8 (Vesistörakentamisen vaikutukset) esitettyyn.

319 319 l) Toiminnanaloittamis- ja valmistelulupa Muistutuksissa on paikoin suhtauduttu epäilevästi toiminnanaloittamis- ja valmistelulupien myöntämiseen. Hakija hakee hankealueella esiintyville vesilain mukaisesti suojeltaville lähteille ja luonnonsuojelulain mukaisesti suojeltavalle lapinleinikille poikkeusluvat. Poikkeuslupa lapinleinikille voidaan myöntää, koska yksittäisen esiintymän häviämisellä ei ole vaikutusta lajin suotuisaan suojelutasoon lajin koko populaation kannalta. Lapinleinikillä on useita tiedossa olevia esiintymiä Kemijärvellä, joten yksittäisen esiintymän tuhoutumisella ei ole vaikutusta lajin suotuisaan suojelutasoon myöskään alueellisesti. Poikkeuslupa lähteiden hävittämiselle voidaan myöntää, koska vesilain tarkoittamien vesiluontotyyppien, lähteiden, suojelutavoitteet eivät koko maan mittakaavassa, Lapin tai Kemijärven alueella vaarannu. Hankealuetta vastaavia lähteisiä alueita on kartalta tarkasteltuna 2-3 km etäisyydellä Perävaaran ja Patovaaran pohjoisrinteiden alla Musta-aavalla sekä Salmivaaran pohjoispuolella Isomaanaavalla ja yksittäisiä lähteitä on hankealueen ympäristössä muuallakin. Lapinleinikin osalta hankkeesta vastaava on lupahakemusten valmisteluvaiheessa kartoittanut mahdollisia kohteita hävitettävän lapinleinikkiesiintymän kompensoimiseksi. Kompensaatiokohteesta sovitaan ELY-keskuksen kanssa. m) Korvaukset ja korvausperusteet Hakija on varautunut virkistyskäyttöhaitasta ja kalataloudellisesta haitasta mahdollisesti aiheutuviin korvauksiin (Hakemukseen liite 18). Esimerkkilaskelmat mahdollisista korvauksista on laadittu virkistyskäytölle aiheutuvan, arvioidun haitan perusteella ja haitan rahallinen arvo on määritelty kiinteistön myyntiarvon alenemisen pohjalta. Virkistyskäytölle aiheutuva haitta on arvioitu konservatiivisesti. Virkistyskäyttöhaitan rahallista arvoa on arvioitu seuraavin perustein: - Vesistöstä johtuva virkistysarvo on 80 % tontin arvosta ja rakennuksen vesistöstä johtuva virkistysarvo on 40 % rakennuksen arvosta. - Virkistyskäyttöhaitan arvioinnissa on tyypillisesti oletettu, että vesistökuormitus vaikut-taa vain vesistön ns. aktiivisiin käyttömuotoihin, jolloin vesistövaikutusten osuudeksi voidaan arvioida noin 50 % kiinteistön vesistösidonnaisesta arvosta. - Virkistyskäytön osalta tontin maksimikooksi arvioidaan 5000 m 2, suuremmalla tontin koolla vesistöstä johtuvan virkistyskäyttöarvon ei arvioida enää kasvavan. n) Tehtaalle kaavoitettu alue/asuinrakennukset Muistutuksissa esille tuotuun huoleen, että asukkaiden tontit taloineen sijaitsevat alueella, joka on kaavoitettu teollisuusalueeksi hakija vastaa, että teollisuusalueella, jota vireillä oleva lupahakemus koskee, ei ole asuinrakennuksia.

320 320 o) Jätteiden, erityisesti lietteiden käsittelyä koskevat tiedot Hakemuksen liitteessä 1 kappaleessa esitettyyn viitaten, lietteet on tarkoitus polttaa kuorikattilassa. p) Vahinkovarautumissuunnitelma YVA-selosteessa ei ole erikseen vahinkovarautumissuunnitelmaa. Laki vaatii vahinkovarautumissuunnitelman, mikä pitää olla lupahakemuksessa. Hakija haluaa mainita, että varautumissuunnitelma toimitetaan ELY-keskukselle hyväksyttäväksi myöhemmin. q) Terveysvaikutukset ihmisille Terveysvaikutusten osalta hakija viittaa hakemuksen liitteessä 1 kappaleessa 7.7. esitettyyn. r) Pohjavesivaikutukset Mahdollisten pohjavesivaikutusten osalta hakija viittaa hakemuksen liitteessä 1 kappaleessa 7.7. esitettyyn. Vaikutuksia pohjavedelle voi aiheutua lähinnä rakentamisen aikana. s) Luonnosuojelu, luonnon monimuotoisuus, kompensaatiot Luonnon monimuotoisuudelle aiheutuvien haittojen kompensoinnin osalta hakija viittaa vastineen kohdassa l) Toiminnanaloittamislupa ja valmistelulupa esitettyyn. t) Liikenneasiat Muistutuksissa on huomautettu, että arviointiselostusta laadittaessa ELYkeskuksen liikenneasiantuntijan asiantuntemusta olisi tullut käyttää hyväksi. Hakija toteaa, että ELY-keskuksen liikenneasiantuntija on osallistunut liikenneasioita koskevien suunnitelmien ja vaihtoehtojen laadintaan mm. YVA-menettelyn yhteydessä. u) Infotilaisuuksia ja kuulemistilaisuuksia asukkaille Hakija toteaa, että lakisääteiset kuulemistilaisuudet on järjestetty YVAmenettelyn aikana ja lisäksi eri ryhmille on järjestetty pienryhmäkeskustelutilaisuuksia. Hakija pitää ideaa lisätilaisuuksien järjestämisestä hyvänä. v) Putkien kustannukset Muistutuksissa esitettyyn kysymykseen 50 milj. euron kustannuksen perusteista hakija vastaa, että kustannus perustuu putkistotoimittajalta saatuun tarjoukseen.

321 321 w) Muita asioita (ei varsinaisesti ympäristölupahakemukseen liittyviä) Kysymyksiin puuraaka-aineen riittävyydestä ja puun puunhankinnan vaikutuksista puunhankinta-alueella hakija toteaa, että puuraaka-aineen riittävyyttä on selvitetty. Raaka-aineen hankintaa ja vaikutuksia on kuvattu YVA-selostuksessa, kappaleessa 4.9. Lausunnon antaneiden viranomaisten vastaselitykset Aluehallintovirastoon toimitettu hakijan selitys on lähetetty tarkastuskutsun liitteenä tiedoksi lausunnon, muistutuksien tai mielipiteen esittäneille. Lausunnon antaneille viranomaisille on varattu mahdollisuus vastaselityksen antamiseen selityksestä. 1. Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristö (ELY) -keskus, ympäristö ja luonnonvarat Lapin ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvarat vastuualue on antanut lausuntonsa Boreal Bioref Oy:n Kemijärven biojalostamon ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksesta ja täydentänyt lausuntoa tarkkailun osalta (LAPELY/559/2018). Boreal Bioref Oy on antanut vastineensa annettuihin lausuntoihin Vastine on toimitettu ELY-keskuksen tiedoksi aluehallintoviraston kutsun tarkastukseen ( ) liitteenä. Aluehallintovirasto piti jäte- ja jäähdytysvesien purkualueelle sekä hankealueelle viranomaistarkastuksen, johon myös ELY-keskuksen edustajat osallistuivat. Hakijan antaman vastineen ja tarkastuksella esille tulleiden asioiden johdosta Lapin ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvarat vastuualue antaa seuraavan lausuntonsa. ELYkeskus varaa oikeuden lausua hakijan toimittamista tarkennuksista ja täydennyksistä erikseen. Hakemukseen sisältyvä epävarmuus ELY-keskus on antamassaan lausunnossa tuonut esille hankkeen päästöjen ja vaikutusten arviointiin liittyviä epävarmuuksia. Hakija on vastineessaan todennut, että lupahakemuksessa on kuvattu ympäristönsuojeluasetuksen (713/2014) 3 mukaisesti lupaharkinnan kannalta oleelliset tiedot biojalostamon teknisistä ratkaisuista, toiminnasta aiheutuvien päästöjen määrästä ja laadusta, esitetty yksilöidyt tiedot toiminnan päästölähteistä ja niiden päästöistä sekä myös tiedot päästöjen vähentämistä ja puhdistamista koskevista toimista. Hakija on myös todennut biojalostamon perustuvan konventionaaliseen tekniikkaan, jonka päästöt tunnetaan hyvin. ELY-keskuksen näkemyksen mukaan hakija ei ole vastineessaan tuonut esille sellaisia konkreettisia asioita, jotka vähentäisivät epävarmuuksia. ELY-keskuksen lausunnossaan esille tuomat epävarmuudet ovat siten

322 322 edelleen olemassa. ELY-keskus korostaa vielä meluun ja meluvaikutusten arviointiin liittyvää epävarmuutta yhtenä keskeisimmistä epävarmuustekijöistä. Jätevesien purku Hakija on lupahakemuksessaan esittänyt rakentavansa jätevesien purkuputken loppupäähän 200 metriä pitkän diffuusorin, jonka kautta jätevesi puretaan. Vesistövaikutuksia kuvaava mallinnus ja vaikutusten arviointi on kuitenkin tehty siten, että jätevedet purettaisiin Termusniemen pohjapadon yläpuoliseen syvänteeseen, josta ne sekoittuisivat tehokkaasti Kemijärven (Kemijoen) päävirtaukseen. Lapin ELY-keskus on lausunnossaan todennut, että mikäli diffuusori asennetaan piirustuksissa esitetyllä tavalla, on olemassa selvä riski, että jätevedet eivät sekoitu tehokkaasti Kemijoen päävirtaukseen, kuten lupahakemuksen vaikutusarvioinnissa on todettu. Luvan hakija kertoi viranomaistarkastuksella , että jätevesien purku diffuusorin avulla on suunniteltu siten, että suurempi osa jätevesistä kulkisi Kalkonsaaren länsipuolitse. Hakijan näkemys oli, että esitetyllä purkutavalla voidaan vähentää vaikutuksia Kalkonniemessä sijaitsevalle uimarannalle sekä itäpuoliseen Jaakkolanlahteen. ELY-keskus yhtyy hakijan näkemykseen siitä, että jätevesien purku esitetyllä tavalla vähentäisi vaikutuksia uimarannalle ja Jaakkolanlahteen. ELY-keskuksen näkemyksen mukaan vaikutukset länsirannalla olisivat kuitenkin hakemuksessa esitettyä suuremmat ja jätevesien sekoittuminen purkupaikalla Kemijoen päävirtaukseen jäisi esitettyä heikommaksi. Puutteellisen sekoittumisen seurauksena riskinä on arvioitua suuremmat vaikutukset lähikiinteistöille järven länsirannalla sekä arvioitua suurempi vaikutus Kemijärven tilaan. Piilopato vaikuttaa osaltaan vesien sekoittumiseen erityisesti pienillä virtaamilla. ELY-keskus toteaa, että purettaessa jätevedet hakijan esittämällä tavalla matalaan veteen Kalkonsaaren länsipuolella jätevesien kiertyminen vastavirtaan tietyissä tuuli- ja ilmanpaineolosuhteissa on mahdollista. Lisäksi jätevesien purku matalalle (ranta-)alueelle lisää yleisesti ottaen rehevöitymisvaikutuksia verrattuna tilanteeseen, jossa jätevedet puretaan syvänteeseen. ELY-keskuksen näkemyksen mukaan vaikutusten arviointia diffuusoripurun osalta tulee vielä tarkentaa ennen luvan myöntämistä ja varmistaa jätevesien tehokas sekoittuminen eri olosuhteissa. Mahdollisesti tämä voi vaatia vielä purkupaikan tarkentamista. Padottavan alueen käyttö Hakija on lupahakemuksessaan esittänyt patoavansa hankealueen edustalta Kemijärven Patojärven rannasta alueen, jonka käyttötarkoitus on jäänyt epäselväksi. Hakijan viranomaistarkastuksella esittämän mukaisesti suunnitelma alueen käytöstä on edelleen keskeneräinen.

323 323 ELY-keskus toteaa, että lupahakemusta tulee vielä tarkentaa tältä osin ennen luvan myöntämistä. Ennaltavarautumissuunnitelma Hakija on lausunnoista antamassaan vastineessa todennut, että poikkeus- ja häiriötilanteissa muodostuvien jätteiden käsittely- ja välivarastointitarpeet huomioidaan myöhemmin ELY-keskukselle hyväksyttäväksi toimitettavassa varautumissuunnitelmassa. Ympäristönsuojeluasetuksen (423/2015) 3 :n mukaisesti lupahakemuksessa on esitettävä mm. arvio toimintaan liittyvistä riskeistä, onnettomuuksien estämiseksi suunnitelluista toimista sekä toimista häiriötilanteissa taikka arvion sisältävä ympäristönsuojelulain 15 :n mukainen varautumissuunnitelma. ELY-keskuksen näkemyksen mukaan poikkeus- ja häiriötilanteissa muodostuvien jätteiden käsittely- ja välivarastointitarpeet tulee siten esittää ympäristölupahakemuksessa ja hakemusta on siten tältä osin täydennettävä. Poikkeuslupahakemus lapinleinikin osalta Poikkeuslupahakemusta lapinleinikkiesiintymän tuhoamiseksi ei ole vielä jätetty Lapin ELY-keskukselle. ELY-keskus tiedottaa ympäristölupaviranomaista hakemuksen vireille tulosta ja käsittelystä. 5. Kemijärven kaupungin ympäristönsuojelu- ja terveydensuojeluviranomainen Hakemuksessa on paljon epävarmuustekijöitä ja toimija on mm. melu- ja jätevesivaikutusten ja niiden ennaltaehkäisyn osalta esittänyt, että suunnitelmat tarkentuvat hankkeen edetessä. Vastineessa ei ole tarkennettu suunnitelmia em. epävarmuuksien osalta. Toiminnan päästöjen ja vaikutusten arvioimiseksi ja sitä kautta myös toimintaan oikeassa suhteessa olevien lupamääräysten antamiseksi olisi ensisijaisen tärkeää, että toimija täydentää hakemustaan meluntorjuntasuunnitelman, jätevesien purkupaikan tarkemman mallinnuksen ja jätevesien käsittelyprosessin kuvauksen sekä päästöjen ja vaikutusten arvioinnin osalta. Jätevesien käsittely ja vesistövaikutukset Kemijärven kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisen näkemyksen mukaan, mikäli toimija ei tarkenna jätevesien käsittelyjärjestelmää koskevaa prosessikuvausta, tulee toimija määrätä toimittamaan valvovalle viranomaiselle (Lapin ELY-keskus) hyväksyttäväksi yksityiskohtainen suunnitelma jätevesien käsittelyjärjestelmästä hyvissä ajoin ennen rakentamistoimenpiteisiin ryhtymistä. Hakija ei ole kuvannut valittavaa jätevesien käsittelyprosessia hakemuksessa riittävän yksityiskohtaisesti, vaan pelkästään esitellyt erilaisia vaihtoehtoja esimerkiksi tertiäärivaiheen toteuttamiseen. Samalla on kuitenkin esitetty, ettei tertiäärikäsittelyä rakenneta lainkaan. Prosessikuvauksessa olevat epätarkkuudet vaikeuttavat toiminnan päästöjen arviointia. Hakija ei ole täydentänyt kuvausta vastineessaan, vaan on todennut, että ratkaisut tarkentuvat suunnittelun edetessä. Vastineessaan hakija vetoaa siihen, ettei lupapäätöksessä saa

324 324 ympäristönsuojelulain 52.3 :n mukaan velvoittaa käyttämään vain tiettyä tekniikkaa. Jätevesien tertiäärivaiheen puhdistuksen voi kuitenkin toteuttaa useammalla erilaisella tekniikalla, eikä tertiäärivaiheen puhdistuksen käytön velvoittaminen olisi kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen näkemyksen mukaan em. säädöksen vastaista. Pohjois-Suomen aluehallintoviraston suorittamassa tarkastuksessa kävi ilmi, että jätevesien purkupaikan mallinnusta tulisi täydentää, koska purkumenetelmää on muutettu YVA-selostuksessa esillä olleesta menetelmästä ja on vaarana, että jätevesillä olisi haitallisia vaikutuksia Jaakkolanlahteen. Toimijaa tulisi edellyttää esittämään tarkempi suunnitelma vaikutusten ehkäisemiseksi. Jätevesipäästöjen tarkkailu Kemijärven kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen kannattaa Lapin ELY-keskuksen lausunnossa esittämää ympäristönsuojelulain 54 :n mukaisen selvityksen laatimisen edellyttämistä toimijalta, sillä toimijan esittämissä suunnitelmissa on paljon epävarmuustekijöitä mm. toiminnan päästöjen ja vaikutusten osalta, eikä toiminnan vaikutuksia pystytä toimijan esittämien suunnitelmien valossa luotettavasti arvioimaan. Mikäli natriumille ja sulfaatille ei aseteta raja-arvoja, tulisi toimijaa edellyttää myös toimittamaan ELY-keskukselle selvitys, jossa tarkastellaan natrium- ja sulfaattikuormitusta ja sen vaikutusta vesistöön viiden vuoden kuluttua toiminnan aloittamisesta. Tarkastelun perusteella valvova viranomainen voisi asettaa raja- arvot natrium- ja sulfaattipäästöille. Melu Toimijaa tulisi edellyttää toimittamaan Lapin ELY-keskukselle tarkempi suunnitelma meluntorjuntarakenteista ja meluntorjuntatoimenpiteistä alueella hyvissä ajoin ennen rakentamistoiminnan aloittamista. Toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta ja valmistelulupa Kemijärven kaupungin ympäristösuojeluviranomaisen näkemyksen mukaan luvan täytäntöönpanolupaa muutoksenhausta huolimatta ei tule myöntää. Toimija katsoo vastineessaan, että toimintaan on mahdollista saada vesilain ja luonnonsuojelulain mukaiset poikkeusluvat. Tämä ei poista sitä tosiasiaa, että luvan täytäntöönpano muutoksenhausta huolimatta tekisi muutoksenhaun hyödyttömäksi vesilain 11 :n nojalla suojeltujen lähteiden ja luonnonsuojelulain nojalla suojellun lapinleinikin osalta. Lupa toiminnan aloittamiseen voidaan Kemijärven kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen näkemyksen mukaan myöntää vain niiltä osin kuin se ei koske vesilain nojalla suojeltujen lähteiden ja luonnonsuojelulain nojalla suojellun lapinleinikin esiintymisalueita. Muistutuksen tai mielipiteen esittäneiden tahojen vastaselitykset Aluehallintovirastoon toimitettu hakijan selitys on lähetetty tarkastuskutsun liitteenä tiedoksi muistutuksen tai mielipiteen esittäneille.

325 325 Muistutuksen tai mielipiteen esittäneille on varattu mahdollisuus vastaselityksen antamiseen selityksestä. Selityksestä annetut vastaselitykset on esitetty tämän päätöksen liitteessä 2. Hakijan vastine viranomaisten vastaselityksistä Hakija on toimittanut aluehallintovirastoon vastaselitysten johdosta vastineen. Lapin elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) Hakemukseen sisältyvä epävarmuus ELY-keskus on antamassaan lausunnossa tuonut esille hankkeen päästöjen ja vaikutusten arviointiin liittyviä epävarmuuksia. ELYkeskuksen näkemyksen mukaan hakija ei ole vastineessaan tuonut esille sellaisia konkreettisia asioita, jotka vähentäisivät epävarmuuksia. ELYkeskus korostaa vielä meluun ja meluvaikutusten arviointiin liittyvää epävarmuutta yhtenä keskeisimmistä epävarmuustekijöistä. Hakija toteaa, että tarkempaa tietoa melutasoista saadaan laitoksen suunnitelmien edetessä ja laitehankintojen yhteydessä. Mikäli suunnittelun yhteydessä havaitaan, että melun ohjearvot laitoksen ympäristössä ovat vaarassa ylittyä, lisätään suunnitelmiin tarvittavat suojaukset meluvaikutusten vähentämiseksi. Hakija toimittaa jätevesien purkumenetelmän ja purkupaikan osalta täsmennetyt vaikutusten arvioinnin tulokset lupaviranomaiselle syksyn 2018 aikana. Muihin merkittävämpiin vaikutusten arviointia ja siihen liittyvää epävarmuuteen koskeviin kysymyksiin hakija toteaa vastanneensa toimittamassaan vastineessa. Jätevesien purku Lapin ELY-keskus on lausunnossaan todennut, että mikäli diffuusori asennetaan piirustuksissa esitetyllä tavalla, on olemassa selvä riski, että jätevedet eivät sekoitu tehokkaasti Kemijoen päävirtaukseen, kuten lupahakemuksen vaikutusarvioinnissa on todettu. ELY-keskus viittaa viranomaistarkastuksen yhteydessä hakijan esittämään tietoon diffuusorin suunnittelusta, jonka perusteella suuremman osan jätevesistä on tarkoitus kulkea Kalkonsaaren länsi-puolitse, jolloin Kalkonniemessä sijaitsevalle uimarannalle sekä itäpuoliseen Jaakkolanlahteen kohdistuvat vaikutukset olisivat mahdollisimman vähäiset. ELY-keskuksen näkemyksen mukaan vaikutukset länsirannalla olisivat kuitenkin hakemuksessa esitettyä suuremmat ja jätevesien sekoittuminen purkupaikalla Kemijoen päävirtaukseen jäisi esitettyä heikommaksi. ELY-keskuksen näkemyksen mukaan vaikutusten arviointia diffuusoripurun osalta tulee vielä tarkentaa ennen luvan myöntämistä ja varmistaa jätevesien tehokas sekoittuminen eri olosuhteissa. Tarvittaessa purkupaikkaa tulisi vielä tarkentaa.

326 326 Jätevesien purkumenetelmään ja purkupaikkaan liittyvän vaikutusten arvioinnin täsmennyksen osalta hakija viittaa edellä ELY-keskuksen alkuperäisen lausunnon vastineessa esittämäänsä. Padottavan alueen käyttö ELY-keskus toteaa, että hakijan viranomaistarkastuksella esittämän mukaisesti suunnitelma alueen käytöstä on edelleen keskeneräinen. ELY-keskus toteaa, että lupahakemusta tulee vielä tarkentaa tältä osin ennen luvan myöntämistä. Hakija toteaa toimittaneensa lupaviranomaiselle seuraavat suunnitelmat, joissa alueen käyttö on esitetty: - Asemapiirros ja läjityssuunnitelma, joissa padottavalle alueelle on merkitty louhe- ja moreenimassojen läjitysalueet, kosteikko ja hulevesien käsittelyallas - Hulevedet mitoitus: kuvaus hulevesien käsittelystä ja altaiden mitoituksesta Ennaltavarautumissuunnitelma ELY-keskuksen näkemyksen mukaan poikkeus- ja häiriötilanteissa muodostuvien jätteiden käsittely- ja välivarastointitarpeet tulee esittää ympäristölupahakemuksessa ja hakemusta on siten tältä osin täydennettävä. Hakija toteaa, että poikkeus- ja häiriötilanteissa muodostuvien jätteiden käsittely- ja välivarastointitarpeet tullaan esittämään ympäristönsuojelulain 15 mukaisen ennaltavarautumissuunnitelman yhteydessä, joka toimitetaan laitosta valvovalle viranomaiselle, kun laitoksen tekninen ja toiminnallinen suunnitelma on tarkentunut, kuitenkin ennen laitoksen käynnistymistä. Poikkeuslupahakemus lapinleinikin osalta ELY-keskus mainitsee, että poikkeuslupahakemusta lapinleinikkiesiintymän tuhoamiseksi ei ole vielä jätetty Lapin ELY-keskukselle. Hakijan toteaa, että lapinleinikkiesiintymää koskeva poikkeuslupahakemus on toimitettu ELY-keskukselle Pelkosenniemen-Savukosken kansanterveystyön kuntayhtymä, Koillis-Lapin ympäristöterveydenhuolto/ympäristönsuojelu Lausunnossa todetaan, että jätevesien käsittelyjärjestelmää koskeva prosessikuvaus/yksityiskohtainen kuvaus jätevesien käsittelyjärjestelmästä on toimitettava valvovalle viranomaiselle. Hakija toteaa, että kuvaus toimitetaan hyvissä ajoin ennen rakentamistoimenpiteisiin ryhtymistä.

327 327 Lausunnossa on esitetty, että jätevesien tertiäärivaiheen puhdistuksen voi toteuttaa useammalla erilaisella tekniikalla, eikä tertiäärivaiheen puhdistuksen käytön velvoittaminen olisi kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen näkemyksen mukaan em. säädöksen vastaista. Hakija toteaa, että laitoksella varaudutaan tertiäärikäsittelyn käyttöönottoon tarvittaessa muutaman vuoden kuluessa laitoksen käyttöönotosta. Lausunnossa vaaditaan jätevesien purkupaikan mallinnuksen täydentämistä purkumenetelmään liittyvän muutoksen vuoksi. Hakija toteaa, että jätevesien purkumenetelmän ja purkupaikan osalta täsmennetyt vaikutusten arvioinnin tulokset toimitetaan lupaviranomaiselle syksyn 2018 aikana. Lausunnossa todetaan, että mikäli natriumille ja sulfaatille ei aseteta rajaarvoja, tulisi toimijaa edellyttää toimittamaan ELY-keskukselle selvitys, jossa tarkastellaan natrium- ja sulfaattikuormitusta ja sen vaikutusta vesistöön viiden vuoden kuluttua toiminnan aloittamisesta. Tarkastelun perusteella valvova viranomainen voisi asettaa raja-arvot natrium- ja sulfaattipäästöille. Hakija toteaa, että sulfaattipäästöjen vaikutuksia vesistössä tullaan tarkkailemaan lupahakemuksessa esitetyn tarkkailusuunnitelman mukaisesti ja natrium voidaan lisätä tarkkailusuunnitelmaan. Lausunnossa on todettu, että jätevesien purkupaikka on suunniteltu sijoitettavaksi välittömästi Kalkonniemen uimarannan yläpuolelle. Toiminnasta ei saa olla haittaa Kalkonniemen uimarannan käytölle. Edellä ELY-keskukselle antamaansa vastineeseen viitaten hakija toteaa, että vesistömallinnusta ja vaikutusten arviointia täsmennetään purkupaikan lähialueen osalta. Toimijaa tulisi edellyttää toimittamaan Lapin ELY-keskukselle tarkempi suunnitelma meluntorjuntarakenteista ja meluntorjuntatoimenpiteistä alueella hyvissä ajoin ennen rakentamistoiminnan aloittamista. Hakija viittaa edellä ELY-keskukseen lausuntoon antamaansa vastaukseen, kohdassa Hakemukseen sisältyvä epävarmuus. Hakijan vastine muistuttajien ja mielipiteen esittäneiden vastaselityksiin Muistutuksissa esille tuotuja asioita: a) Prosessin valinta, vaikutukset päästöihin Muistutuksissa on huomautettu, että vuokeitto ei toimi liukosellun valmistuksessa.

328 328 Hakija toteaa, että valittu prosessi edustaa parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja vuokeittoa käytetään nykyisin maailmalla myös liukosellun valmistukseen. b) Päästöjen puhdistaminen/vähentäminen Muistutuksissa on huomautettu, ettei hakija vastineessa ( ) esittänyt selvästi, kuinka vesiympäristölle haitalliset aineet puhdistetaan ja mitkä ovat tehtaan päästöt. Ratkaisuna kasvisterolipäästöihin on esitetty päästöt veden sijasta ilmaan (haihduttamalla). Viitaten ympäristölupahakemuksessa (Liite 1, kpl ja ) esitettyyn hakija toteaa, että merkittävä osa tehtaalla syntyvistä uuteainepäästöistä ohjataan haihduttamolle ja sen jälkeen soodakattilaan poltettavaksi. Poltettaessa pääasiassa hiiltä ja happea sekä jokin verran vetyä ja typpeä sisältävät yhdisteet palavat hiilidioksidiksi ja vedeksi sekä typenoksideiksi. Muistutuksissa on esitetty kysymys tertiäärikäsittelyn toteuttamisesta. Hakija toteaa, että hankesuunnittelussa varaudutaan varmuuden vuoksi tertiäärikäsittelyyn ja se voidaan ottaa käyttöön tarvittaessa muutaman vuoden kuluttua laitoksen toiminnan käynnistymisestä. c) Jäte- ja jäähdytysvesien purkupaikan sijainti, vaikutukset Muistutuksissa on esitetty vaihtoehtoja purkupaikan sijainnille. Hakija toteaa, että hakemuksessa esitettyjen jätevesien sijoituspaikkojen vaikutusten arviointia täsmennetään syksyn 2018 aikana. e) Vesistöpäästöt ja niiden vaikutukset Muistutuksissa on vaadittu esimerkiksi kalastoa, kalastusta ja vesistön tilaa koskevien seurantatutkimusten aloittamista mahdollisimman pian. Hakija toteaa, että tarkkailut aloitetaan lupapäätöksen yhteydessä hyväksytettävän tarkkailusuunnitelman mukaisesti yhteistyössä valvovan viranomaisen kanssa. f) Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen Muistutuksissa on esitetty huoli sedimenttien sisältämien haitta-ainepitoisuuksien mahdollisista vaikutuksista kalaston tilaan ja ravintoketjuun. Muistutuksissa on myös tuotu esille vesistöön asennettavien putkistoista ja rakennelmista aiheutuvat haitat kalastukselle. Edellä mainittujen osalta hakija viittaa päivitetyssä vastineessa esittämäänsä (kohta k) Putket vesistössä, putkien rakentaminen, sedimentit). Muistutuksissa on mainittu vesistöön kohdistuvien lämpövaikutusten mahdolliset vaikutukset kalastoon.

329 329 Hakija toteaa, että lämpövaikutusten mahdolliset vaikutukset kalastoon on käsitelty YVAssa ja ympäristölupahakemuksessa (Ympäristölupahakemus, liite 1, kpl 7.5.2). Mallinnuksen perusteella arvioitu lämpötilojen nousu jäi purkupisteen läheisyydessä veden luontaiseen lämpötilavaihteluun verrattuna vähäiseksi ja lämpökuormituksen vaikutukset kevätkutuisten kalalajien kantoihin arvioitiin madetta lukuun ottamatta vähäisiksi. Muistutuksissa vaaditaan talvella turvallisen moottorikelkkayhteyden Kemijärven apajapaikoilta ja Kemijärven itärannalta kaupungin keskustaan ja kalankäsittelyhallille. Suunnitellun purkupaikan todetaan katkaisevan nykyisen yhteyden. Hakija toteaa, että hanke ei vaaranna virallisia moottorikelkkareittejä. Pohjapadon eteläpuolella sijaitseville apajapaikoille pääsee järven länsirantaa pitkin. g) Haitalliset aineet, sekoittumisvyöhyke Muistutuksissa kaivataan arvioita raskasmetalleista, joiden rajoituksista on haettu lupaa poiketa. Hakija viittaa hakemuksessa (liite 1, kappale ja ) esittämäänsä. Raskasmetallien päästömäärät on arvioitu ja pitoisuuksia vesistössä on verrattu vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) mukaisiin ympäristölaatunormeihin. k) Putket vesistössä, putkien rakentaminen, sedimentit Muistutuksissa on huomautettu, että hakija ei vastineessaan ole maininnut millä tavalla hankkeeseen liittyvät putket painiotetaan paikoilleen niissä kohdin, joissa niitä ei kaiveta pohjan sisään luonnolliseen tasoon. Hakija viittaa lupahakemuksen liitteessä 8 (Selvitys rakentamisesta vesistöön) esitettyyn putkien painotuksesta. Hakija toteaa, että painojen muoto ja vaikutukset kalastusmahdollisuuksiin huomioidaan tarkemman teknisen suunnittelun yhteydessä. m) Korvaukset ja korvausperusteet Muistutuksissa on mainittu, että kiinteistön omistajille maksettavien korvausten tulee perustua kiinteistöjen todellisiin hintoihin. Muistuttaja esittää vaatimuksen 3000 euron vuosikorvauksesta kiinteistölle ja sen käytölle tehtaan rakentamisesta ja sen toiminnasta aiheutuvista haitoista. Hakija toteaa, että hakija on toimittanut esityksen korvauksista lupahakemuksen yhteydessä. Hakijalla ei ole tiedossa perusteltuja syitä esittää muita korvauksia.

330 330 r) Pohjavesivaikutukset Muistutuksissa on tuotu esille huoli hankkeen mahdollisista vaikutuksista pohjavesiin. Hakija viittaa hakemuksen liitteessä 1 kappaleessa 7.7. esittämäänsä. Vaikutuksia pohjavedelle voi aiheutua lähinnä rakentamisen aikana. Mahdollisia vaikutuksia pohjavesiin tarkkaillaan sekä laitoksen rakentamisen, että toiminnan aikana. Lupahakemuksen täydentäminen ja uudelleen kuuluttaminen Boreal Bioref Oy on hakemuksen johdosta annetuista lausunnoista, muistutuksista ja mielipiteistä antamassaan selityksessä sekä toimittamassaan selityksen täydennyksessä täydentänyt ja täsmentänyt hakemustaan. Selityksestä annettujen lausuntojen ja vastaselitysten johdosta Boreal Bioref Oy on toimittanut selityksen ja täydentänyt hakemustaan jätevesien purkumenetelmän ja purkupaikan sekä täsmentävien vaikutusten arvioinnin osalta. Hakija on lisäksi täydentänyt hakemustaan osakaskunnan säännöillä ja kokouksen pöytäkirjalla, sopimuksella vesialueen käyttöoikeudesta sekä läjityssuunnitelman, hulevesien mitoituksen ja päivitetyn asemapiirroksen osalta ja esisopimuksella maa-alueen käytöstä. Täydennysten keskeinen sisältö on esitetty päätöksen kertoelmaosassa. Koska muun muassa hakemuksessa esitetyt jätevesien kulkeutumiseen liittyvät tiedot ovat täydennysten myötä olennaisesti muuttuneet, on koko hakemuksesta tiedotettu uudelleen kuuluttamalla siitä Kemijärven kaupungissa sekä erityistiedoksiantona asianosaisille. Kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettu Lapin Kansa ja Koti- Lappi -lehdissä. Tiedoksiantokuulutus ja hakemusasiakirjat keskeisiltä osin on julkaistu myös internetissä aluehallintoviraston lupatietopalvelussa. Hakemuksen muutoksen johdosta on pyydetty lausunnot Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskuksen) ympäristöja luonnonvarat -vastuualueelta sekä Pohjois-Suomen kalatalouspalveluilta, Kainuun ELY-keskuksen patoviranomaiselta, Kemijärven kaupungilta ja sen ympäristö- ja terveydensuojelu- sekä kaavoitusviranomaisilta, Liikennevirastolta sekä Turvallisuus- ja kemikaalivirastolta (TUKES). Uudelleen kuuluttamisen johdosta annetut lausunnot 1. Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus), ympäristö ja luonnonvarat vastuualue ELY-keskus on lupahakemuksesta ja erityisesti hakijan vastineesta annettuihin lausuntoihin antamassaan lausunnossa esittänyt huolensa siitä,

331 331 että jätevedet eivät sekoittuisi hakemuksessa esitetyn mukaisesti tehokkaasti Kemijärven päävirtaukseen sekä huolensa jätevesien aiheuttamasta rehevöitymisvaikutuksesta Termusniemen pohjapadon alapuolella järven länsirannan tuntumassa. Hakija on täydentänyt lupahakemusta suihkuvirtausmallinnuksella jätevesien purkualueella. Mallinnuksen perusteella hakija esittää jätevesien purkupaikaksi Termusniemen padon länsireunaa, siten että jätevesien purku tapahtuisi aivan padon tuntumaan, noin 1,5 metriä padon harjan alapuolelle 105 metriä pitkän diffuusorin kautta. Mallinnukset on tehty vakioiduissa virtaama-, vedenkorkeus- ja tuulitilanteissa. Tulosten mukaan jätevesi nousee kaikissa mallinnetuissa tilanteissa nopeasti pintaan ja ylittää padon ilman riskiä takaisinvirtaukselle, mikäli purku tapahtuu hyvin lähelle patoa. Mallinnuksen mukaan virtaus suuntautuu padolta lähes suoraan etelään matalalle vesialueelle pysytellen Paukansaaren länsipuolisella alueella. Esitetyistä kuvista ei käy ilmi, mihin virtauskentät suuntautuvat Paukansaaren eteläpuolella. Karttakuvissa esitetyllä alueella jätevesien kulkeutuminen tapahtuu varsin selvästi järven länsireunaa pitkin. ELY-keskuksen näkemys on, että mallinnuksessa käytetyt vakioidut keskivirtaama- ja keskivesitilanteet eivät Kemijärven tapauksessa kuvaa hyvin vallitsevia olosuhteita. Kesäaikana Kemijärven vedenkorkeus on noin metrin keskivedenkorkeutta ylempänä, ja alkukesää lukuun ottamatta virtaama on keskivirtaamaa pienempi. Talvella puolestaan vedenkorkeuden muutos on säännöstelystä johtuen nopeaa, eikä staattista tilannetta käytännössä esiinny. Vaihtelevista olosuhteista johtuen Kemijärvi on poikkeuksellisen haastava mallinnettava, ja ELY-keskus olisikin nähnyt dynaamisen mallin käytön Kemijärven tapauksessa staattista mallia parempana. Mallinnuksessa purettavan jäteveden lämpötilana on käytetty C eli tehtaalta lähtevän jäteveden lämpötilaa. On oletettavaa, että pitkässä, yli 9 km mittaisessa putkessa, joka pääosin on sijoitettu järven pohjaan, tapahtuu merkittävää lämpöhäviötä ja järveen purettavan jäteveden lämpötila olisi siten esitettyä alhaisempi. Tällä voi olla merkitystä jäteveden käyttäytymiseen purkupaikalla. Mikäli jätevesi on merkittävästi viileämpää, ei se välttämättä nouse yhtä nopeasti pintaan, kuin mitä mallinnuksen tuloksena on esitetty. Täydennyksen mukaan jäteveden suolaisuutta ei ole otettu huomioon mallinnuksessa. Perusteluna tälle on, että aiemmissa YVA-selostusta varten tehdyssä tarkastelussa todettiin purkuveden suolapitoisuuden vaikutuksen Kemijärven suolaisuuteen olevan erittäin vähäinen. ELY-keskus huomauttaa, että aiemmat tarkastelut ja mallinnukset on tehty laajemmassa mittakaavassa kuin aivan purkualueella, missä tiheyserojen vaikutus on suurimmillaan. Jäteveden suolaisuuden vaikutus jäteveden käyttäytymiseen jätevesien purkualueen välittömässä läheisyydessä voi olla suurempi kuin tarkasteltaessa vaikutusta laajemmalla alueella, jolloin sekoittuminen on jo pääsääntöisesti ehtinyt tapahtua.

332 332 Jätevesien vaikutusalue purkualueen läheisyydessä poikkeaa nyt tehdyssä mallinnuksessa alkuperäisessä lupahakemuksessa esitetyistä mallinnuksen tuloksista. Alkuperäisessä mallinnuksessa Paukansaaren länsipuolelle vaikutuksia ei pääsääntöisesti ulottunut, mutta nyt tehdyssä mallinnuksessa Paukansaaren länsipuoli on ensisijainen vaikutusalue. Kuten edellä jo todettiin, nyt tehdyn mallinnuksen mukainen vaikutusalue Paukansaaren eteläpuolella jää epäselväksi. Virtausmallinnusraportin mukaisesti vesimäärä jakautuisi melko tasaisesti molemmille padon puoliskoille, sillä 47 % virtaavasta vedestä kulkeutuu laskennan perusteella läntisen padonpuoliskon kautta. ELY-keskuksen alueelle tekemän tarkastuksen mukaan vaikuttaisi kuitenkin siltä, että ainakin kyseisellä vedenkorkeudella suurempi osa vedestä kulkeutuu itäisen padon kautta. Tämä on nähtävissä liitteenä olevissa kuvissa suurempana virtauksena ja aukkona jääkannessa itäisellä padolla. Kemijärven yläallas oli juuri ennen tarkastusajankohtaa laskenut säännöstelyn alarajalle padon yli oli selvä koskimainen virtaus erityisesti itäisen aukon puolella. Hakijan ja ympäristölupaviranomaisen kesken pidettiin neuvottelu, johon myös ELY-keskus osallistui. ELY-keskuksen neuvottelussa esille tuomia asioita, eli jätevesien rehevöittävä vaikutus purkupaikan alapuolella järven länsirannalla sekä perustelut sille, miksi purkupaikka on valittu sijoitettavaksi matalaan veteen eikä pidemmälle padon alapuolelle syvänteen reunaan, ei ole täydennyksessä esitetty. ELY-keskuksen näkemys on, että tehty mallinnus vain vahvistaa sitä käsitystä, että Termusniemen padon alapuolella järven länsireunalla rehevöityminen on mahdollista. Täydennyksessä ei kuitenkaan ole esitetty varsinaista vaikutusten arviointia. Mallinnuksen mukaan esitetyillä purkujärjestelyillä jätevesi nousee nopeasti pintaan, eli suoraan tuottavaan kerrokseen ja levien käyttöön. Termusniemen padon eteläpuolella jätevesien vaikutusalue on karttatarkastelun perusteella varsin matalaa vesisyvyyden ollessa syvyyskäyrien perustella 3-6 metriä. Purkuputken jatkaminen padon alapuolelle syvänteen reunaan vähentäisi ELY-keskuksen näkemyksen rehevöitymisriskiä purkupaikan välittömässä läheisyydessä. Myöskään AVI:n neuvottelussa esittämiä tarkennustarpeita ei ole raportissa esitetty. ELY-keskus näkee myös AVI:n esittämät täydennystarpeet kuten edellä mainitun jätevesien suolaisuuden huomioon ottamisen sekä soodakattilan sähkösuodattimen tuhkan liuottamisesta veteen aiheutuvan fosforikuormituksen tarpeellisina kattavan ja luotettavan vaikutusarvioinnin tekemiseksi. Tämä fosforilisäys voi osaltaan lisätä edellä esille tuotua rehevöitymisvaikutusta. 2. Kemijärven kaupunki Purkuputken sijoittamisella piilopadon läntisen aukon pohjoispuolelle voidaan välttää jäteveden pitoisuuden kohoamista idänpuoleisen patoaukon alavirrassa olevalla uimarannalla, mitä Kemijärven kaupunki pitää ensiarvoisen tärkeänä asiana uimarannan käytön kannalta.

333 333 Purkuputken sijoittaminen lähelle piilopatoa (selvityksessä esitetty 8 m) tulee suunnitella, sijoittaa ja rakentaa siten, että putki kestää myös mahdollisen jääpadon muodostumisen padon pohjoispuolelle. Kemijärven kaupunki korostaa edelleen, että jalostamon ja siihen liittyvien kaikkien toimintojen suunnittelussa, toteutuksessa ja käytössä tulee soveltaa ja käyttää parasta saatavilla olevaa tekniikkaa (BAT). 3. Kemijärven kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen Kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle ei ole tullut tietoa, jonka perusteella aikaisempia lausuntoja tulisi muuttaa. Tässä lausunnossa täydennetään aikaisempia lausuntoja. Hankkeesta yleisesti Kemijärven kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen katsoo, että hankkeella on positiivisia vaikutuksia alueen työllisyyteen ja paikallistalouteen. Positiivisten asioiden rinnalla hankkeen ympäristövaikutukset tulee hallita siten että hanke on ympäristöllisesti kestävä pitkällä aikavälillä. Ilmanlaatu Tehtaan liikenne tulee järjestää siten että autojen mukana ei kulkeudu aineksia, jotka lisäävät läheisten maanteiden pölyämistä. Mikäli tehtaan kaatopaikoilta tai muista toiminnoista aiheutuu pölyämistä, tehtaan tulee laatia suunnitelma hajapölypäästöjen hallitsemiseksi. Ilmanlaadun tarkkailu on kuvattu hyvin yleispiirteisesti sekä YVA-selostuksessa että ympäristölupahakemuksessa. Ilmanlaadun tarkkailu tulee tehdä ilmanlaatuasetuksessa (78/2017), ilmanlaadun metalliasetuksessa (113/2017) ja Ilmanlaadun mittausohje 2017:ssa (Ilmatieteen laitoksen raportteja 2017:6) kuvattuja menetelmiä käyttäen. Vaikka tavanomaisessa tilanteessa raja-, ohje- ja tavoitearvot tai arviointikynnykset eivät ylittyisikään, niin jatkuvatoimiset mittaukset ovat ainoa keino saada tietoa ulkoilman pitoisuuksista poikkeuksellisissa tilanteissa. Haisevien rikkiyhdisteiden tarkkailu tulee tehdä Ilmanlaadun mittausohjeen kohdan Kaasumaisten yhdisteiden vertailumenetelmät mukaisesti. Hajupaneelia voidaan käyttää tarvittaessa täydentävänä menetelmänä, mutta sillä ei ole mahdollista saada vertailukelpoisia tuloksia. Yllä kuvattu menettely on tavanomainen menettely sellutehtaiden ilmanlaadun tarkkailussa. Tarkkailusta tulee määrätä yksiselitteisesti ympäristöluvassa tai tarkkailusuunnitelma tulee määrätä toimitettavaksi ELY-keskukselle hyväksyttäväksi. Ympäristöluvassa tulee määrätä hajukaasujen keräily- ja käsittelyjärjestelmien käytettävyydestä tavalla, joka vastaa uusien sellutehtaiden saavutuksia tai lupamääräyksiä. Häiriötilanteissa väkevät hajukaasut tulee käsitellä soihduttamalla tai muulla menetelmällä, joka pienentää haisevien rikkiyhdisteiden (TRS) pitoisuuksia tehokkaasti.

334 334 Melu Meluvaikutuksia arvioitaessa ja niistä määrättäessä tulee ottaa huomioon alueen toimintojen yhteisvaikutukset. Mikäli melutason ohjearvot uhkaavat ylittyä, tulee toiminnoille tehdä melukartoitukset ja melujen vähentämissuunnitelma. Valo Toimintojen valaistussuunnittelu tulee tehdä siten että aiheutunut häiriö ympäristöön on mahdollisimman vähäinen. Erityisesti suoran valon kohdistuminen lähialueen vakituiseen ja vapaa-ajan asutukseen tulee pyrkiä estämään. Jäte-, hule- ja jäähdytysvedet Jätevesien käsittelyssä parhaan käyttökelpoisen tekniikan arvioinnissa on otettava ympäristönsuojelulain 53 :n mukaisesti huomioon teollisessa mittakaavassa käytössä olevat tuotantomenetelmät ja menetelmät päästöjen hallitsemiseksi sekä tekniikan kehitys. Päästötasojen arvioinnissa vertailukohtana tulee käyttää Suomessa ja Euroopassa olevien uusien sellutehtaiden saavutettuja päästötasoja ja uusien ympäristölupien lupamääräyksiä suhteessa tehtaissa tuotettuihin sellumääriin. Yleisestä linjasta voidaan poiketa vain, mikäli se ei aiheuta haittaa luonnolle, kalastukselle tai Kemijärven virkistyskäytölle. Tehdasalueen vesien hallinta tulee suunnitella siten että vakavassakaan säiliö- tai muussa onnettomuustilanteessa ympäristölle haitallisia kemikaaleja tai muita yhdisteitä ei voi päätyä Kemijärveen tai muutoin tehdasalueen ulkopuolelle. Tehtaan henkilökunnalla tulee olla tieto toimintatavoista onnettomuustilanteissa ja asiasta tulee järjestää harjoituksia. Jäähdytysvesien johtaminen Kemijärveen tulee myöntää ehdollisena siten että mikäli Stora Enson vanha jälkilammikkoallas vapautuisi ja olisi soveltuva jäähdytyskäyttöön, niin tehdas olisi velvoitettu muuttamaan jäähdytysvesien johtamista lupahakemuksessa esitetystä. Jäähdytysvesistä aiheutuvista haitoista maksettavat korvaukset eivät saa johtaa tilanteeseen, että niiden vuoksi tehdas vapautuisi tulevaisuudessa parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksesta. Raportointi Luvan mukaisen ja muun raportoinnin on tapahduttava yhtä aikaa kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle ja ELY-keskukselle. Tämä on erityisen tärkeää mahdollisissa onnettomuus- ja häiriötilanteissa, koska kansalaisyhteydenotot tulevat viranomaistahoista usein ensimmäisenä kunnallisille viranomaisille ja toisaalta kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella on ympäristönsuojelulain mukaisista yleisistä valvontaviranomaisista paras tietämys paikallisista olosuhteista ja myös mahdollisuus nopeaan reagointiin.

335 335 Suihkuvirtausmallinnuksesta Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella ei ole osaamista suihkuvirtausmallinnuksen onnistumisen arviointiin, joten siitä ei anneta lausuntoa. Toiminnan aloittamislupa Hankkeelle voidaan myötää lupa toiminnan aloittamiseen mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta riittävää vakuutta vastaan. 4. Liikenne- ja viestintävirasto Traficom Suunniteltu jäähdytysvesiputki ja jätevesiputki alittavat Kemijärven kaupungin ylläpitämän Iso Salmensaari Karvakkojoki venereitin. Venereitin ylläpitäjä antaa tarvittaessa tarkemmat ohjeistukset venereitin alituksesta sekä tarvittavista etäisyyksistä venereitin kelluviin turvalaitteisiin. Putket ovat painotettava vesistöalituksen osalta pohjaan siten, että ne pysyvät kaikissa olosuhteissa paikoillaan. Putket ovat merkittävä maastoon niiden tahattoman vahingoittamisen sekä niistä mahdollisesti muille aiheutuvien vahinkojen välttämiseksi. Putkien rakentamisessa ja niiden merkitsemisessä tulee noudattaa ohjetta Ilmajohtojen sekä kaapeleiden ja putkijohtojen asettaminen ja merkitseminen vesialueella (Liikenneviraston ohjeita 23/2014) sekä määräystä vesiliikennemerkeistä ja valoopasteista (vanha Liikenneviraston määräys, dnro: LIVI/2393/ /2017). Maastomerkinnän asettamisesta ja ylläpidosta vastaa putkien omistaja. Vesistöön rakennettavien putkien rakennuksessa on huomioitava hankealueella kulkeva vesiliikenne. Putkien omistaja vastaa tarvittavista vesiliikenteen liikennejärjestelyistä ja työalueen merkitsemisestä sekä työstä tiedottamisesta. Putkien omistajan tulee ilmoittaa putkitöiden valmistumisesta ja muuttuneista kartoitustiedoista Traficomin internet-sivuilla (Liikenne > Merenkulku > Vesiväylänpito) olevalla valmistumisilmoituslomakkeella. Valmistuilmoituksen perusteella tiedot päivitetään tietokantaan. Valmistumisilmoitus on toimitettava Traficomille joko internet-sivujen kautta, sähköpostitse tai postitse. Uudelleen kuuluttamisen johdosta annetut muistutukset ja mielipiteet Muistutukset ja mielipiteet on esitetty erikseen tämän päätöksen liitteessä 2. Hakijan kuuleminen ja selitys Boreal Bioref Oy on täydentänyt ympäristö- ja vesitalouslupahakemustaan jätevesien purkamista kuvaavalla suihkuvirtausmallilla. Hakija haluaa vastata seuraaviin, suihkuvirtausmallinnuksen vuoksi annetuissa

336 336 lausunnoissa ja muistutuksissa esitettyihin, mallinnusta koskeviin seikkoihin. Mallinnustilanteiden valinta Mallinnusta koskevassa Lapin ELY-keskuksen ympäristöosaston lausunnossa ja muistutuksissa on tuotu esille, että mallinnuksessa käytetyt keskivirtaama ja keskivesitilanteiden kuvaukset eivät vastaisi vallitsevia olosuhteita Kemijärvellä. Hakija haluaa huomauttaa, että mallinnuksessa on huomioitu myös muita tilanteita kuin keskivirtaama- ja keskivesitilanteita. Ympäristö- ja vesitalouslupahakemusta täydentävä mallinnus on edellä mainittujen tilanteiden lisäksi kohdistettu todennäköisimpiin kriittisiin tilanteisiin, jotka voivat tulla kyseeseen Kemijärvellä. Näitä ovat alivirtaamaja alivesitilanteet, erityisesti järven veden alhaisessa lämpötilassa sekä tuulitilanteet, jolloin on olemassa riski pintaveden kulkeutumisesta päävirtausta vastaan kohti pohjoista. Mallinnuksen aluksi tehtiin alustavia ajoja, joilla haettiin padon läheisyydestä optimaalisin paikka purkuputken sijoittamiselle. Sen jälkeen muut skenaariot mallinnettiin valittuun paikkaan. Staattinen malli Mallin tarkoituksena oli selvittää paras mahdollinen sijoituspaikka jätevesien purkamiselle vesistöön. Tavoitteena oli löytää paikka, missä sekoittuminen on hyvä kaikissa olosuhteissa. Tätä tarkoitusta varten parhaaksi menetelmäksi valikoitui suihkuvirtausmallinnus, missä voidaan huomioida tarkasti diffusooripurkuputkista lähtevän jäteveden virtaus ja sekoittuminen ohi virtaavaan veteen. Mallia tehtiin osallistavana prosessina siten, että sekä alueen väestöllä että valvovalla ja lupaviranomaisella oli mahdollisuus kommentoida työtä sen eri vaiheissa. Työsuunnitelma esiteltiin viranomaiselle neuvottelussa Suihkuvirtausmallinnuksesta esitettyjen lausuntojen ja muistutusten mukaan jätevesien suihkuvirtausmallinnus olisi tullut mallintaa dynaamisella mallilla staattisen mallin asemesta. Lisäksi muistutuksissa on huomautettu, että mallinnus on kohdentunut vain yhteen sijaintiin. Ensinnäkin hakija haluaa todeta, että hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä mallinuksessa käytettiin dynaamista mallinnusta ja näin ollen hakijalla on käsitys siitä, kuinka nopeita vesitilanteiden muutokset Kemijärvessä ovat. Tarkastelu mallissa on keskittynyt tilanteisiin, joissa riski jäteveden kulkeutumiselle ei toivottuihin paikkoihin (uimaranta, Jaakkolan niemi ja Kemijärven suunta) on suurin. Padon itäosan puolella sijaitseva veneväylä vaikutti myös osaltaan siihen, että tarkastelu kohdistui padon länsiosalle. Ympäristövaikutusten arviointivaiheessa dynaamista mallinnusta tehtiin isommalla hilakoolla kuin nyt tehdyssä mallinnuksessa. Hakemuksen täydentämisen yhteydessä jätevesien suihkuvirtausmallinnuksessa käytettyä hilakokoa on tihennetty ja kohdistettu padon läheisyyteen, minkä vuoksi laskentaresurssit dynaamisen mallin mukaiselle mallinnukselle ei-

337 337 vät olleet realistisia. Nyt esitetyssä suihkuvirtausmallinnuksessa on yhdistetty laajan virtauskentän aiheuttama kulkeutuminen ja sekoittuminen, suihkuvirtaukset (putkesta purkautuminen ja veden tiheyseroista johtuva nousu ja laajeneminen) sekä padon täytemateriaalin huokosvesivirtaukset. Padon alueella käytetty paikkaresoluutio on 10 cm 3 ja purkuputken suuttimen kohdalla 1 cm 3. Tämä tarkoittaa noin 34 miljoonaa laskentaalkiota, joiden laskeminen järkevässä aikataulussa dynaamista mallia käyttäen ei olisi ollut realistista. Lisäksi hakija haluaa huomauttaa, että saatujen tulosten perusteella järven olosuhteet eivät juurikaan vaikuttaneet suihkujen käyttäytymiseen, joten dynaamisella laskennalla ei olisi saavutettu näiden suhteen oleellista lisätietoa. Jäteveden lämpötila Suihkuvirtausmallinnusta koskevissa lausunnoissa ja muistutuksissa on tuotu esille huoli siitä, että merkittävästi viileämpi jätevesi ei välttämättä purkautuessaan nouse pintaan niin nopeasti, kuin mallinnuksessa on esitetty. Hakija haluaa korostaa, että jätevedenpuhdistuksen biologinen käsittely toimii parhaiten ºC lämpötilassa. Lisäksi purkuputken mahdolliselta toimittajalta (Uponor) saadun tiedon mukaan jäteveden lämpöhäviö putkessa on 3 5 ºC. Mallinuksessa hyödynnettyä tietoa jäteveden lämpötilan säilymisestä C:ssa on syytä pitää luotettavana. Näin ollen mallinnuksessa on huomioitu perustellusti odotettavissa oleva jäteveden lämpötila purkupisteessä ja huoli purettavan jäteveden lämpötilan paikkansapitävyydestä on aiheeton. Jäteveden suolaisuus Suihkuvirtausmallinnusta koskevissa lausunnoissa ja muistutuksissa on huomautettu, että jäteveden suolaisuudella voi olla suuremmat vaikutukset purkualueen välittömässä läheisyydessä kuin tarkasteltaessa vaikutuksia laajemmalla alueella. Hakija haluaa ensinnäkin todeta, että suolaisuuden osalta merkittävintä on, että pitoisuuserot ovat erittäin pieniä. Hakijan esittämän mallinnuksen mukaan purkuveden suolaisuuden merkitys on erittäin pieni verrattuna veden lämpötilan vaikutukseen järvessä, eikä suolaisuudella ole merkitystä edes paikallisesti. Asiaa voidaan kuvata seuraavalla veden tiheyden muutoksella, kun jätevesi puretaan veteen: Yhden asteen lämpötilamuutos esim ºC vastaa makean veden tiheyden muutosta (0, ,99567 (995,97 995,67) kg/m 3 eli 0,3 kg/m 3 ja muutos 29 15ºC vastaa tiheyden muutosta (995,97 999,10) kg/m 3 eli 3,13 kg/m 3. Jätevedessä on sulfaatin pitoisuus enimmillään 1,9 g/l ja natriumin 1,7 g/l. Täten suolojen määrä on alle 4 g/l eli <0,004 kg/l=4 kg/m 3. Tämä on saman suuruusluokan tiheysero, joka syntyy, kun jätevesi puretaan kesälämpötilassa olevaan veteen. Talvivedellä tiheysero on sitäkin merkittävämpi. Tämän osalta täytyy kuitenkin huomata, että laskelma on tehty ilman ohi virtaavan järviveden laimennusta, minkä vuoksi se kuvaa purkua suoraan putkesta yhteen paikkaan järvessä, jossa vesi ei virtaa.

338 338 Suolaisuuden osalta tulee huomioida, että jätevesi puretaan voimakkaasti virtaavaan veteen, minkä lisäksi diffuusori edesauttaa jäteveden nopeaa sekoittumista järviveteen. Hakijan käsityksen mukaan jäteveden purkamisen tapahtuessa mallinnuksessa esitetyn mukaisesti, vesi ei pääse kerrostumaan padon harjalla tapahtuvan nopean sekoittumisen vuoksi. Hakija haluaa korostaa, että eri laskentatilanteissa (taulukko 1), kun purkuvesi päästetään padon länsiosan rinteeseen, jäteveden pitoisuus on suurimmillaankin vain 1,3 %. Vaikutusalue Mallinnuksesta annetuissa lausunnoissa ja muistutuksissa on tuotu esille, että nyt esitetyn mallinnuksen vaikutusalue on esitetty epäselvästi. Erityisesti huolta aiheutti Paukansaaren eteläpuolinen alue. Hakija haluaa huomauttaa, että mallinnusraportissa ei ole esitetty kaikkia tuloskuvia, koska huomio keskitettiin padon lähialueelle. Asian selventämiseksi hakija haluaa todeta seuraavaa. Mallilla lasketut jäteveden leviämisreitit Paukansaaren eteläpuolella on esitetty kuvassa 1. Tässä kuvassa piilopadon alapuoleisella alueella tulokset on esitetty laajemmin kuin aiemmin toimitetussa mallinnusraportissa on esitetty. Padon lähialueen virtausreitit ja -nopeudet on esitetty kuvassa 2. Kuvat 1 ja 2 perustuvat tilanteeseen, jossa Kemijärvi on kokonaisuudessaan tasossa 147,8 m (N43), järvessä ei ole jäätä ja veden lämpötila on 0,2 C ja järven läpi virtaa vettä 270 m 3 /s.

339 339

340 340 Muistutuksissa on myös tuotu esille, että tuulen sekä aallokon vaikutusta ja merkitystä padolla on käsitelty virheellisesti. Hakijan näkemyksen mukaan tämä ei pidä paikkaansa. Ensinnäkin laskentatulokset osoittavat, että mikäli purkuvesi puretaan padon länsiosan rinteeseen, vedet kulkeutuvat padolta alaspäin, eikä paluuvirtausta esiinny edes talven alivesitilanteessa, eikä myöskään kovilla etelänpuoleisilla tuulilla. Toisekseen, padon länsiosalla on aina vettä, sillä alin havaittu vedenkorkeus Kemijärven satamassa ajanjaksolla on +145,83 m (N43). Alin vedenkorkeus on havaittu vuoden 1995 huhtikuun alkupuolella. Padon kohdalla järven vedenpinta on noin 1 cm alempana kuin sataman kohdalla. Ero on arvioitu Kemijärven sataman ja Kulmungin vedenkorkeuserojen (kesä-joulukuu) ja etäisyyden avulla. Näin ollen alin vedenkorkeus padolla on +145,82 m. Tällöin huhtikuussa 1995 padon länsiosan harjan päällä oli vielä vettä 7 cm ja itäosassa 12 cm. Seuraavassa kuvassa on esitetty jakson alimmat vedenkorkeudet padon kohdalla. Alimmillaan vesi on ollut vuosina 1994 ja 1995.

341 341 Kuva 3. Alimmat vedenkorkeudet piilopadolla Kolmanneksi tarkastellaan purkuveden kulkeutumista läntisen padon osan jälkeen syvyyskarttoja ja mallinnuksen tuloksia hyödyntäen. Kemijärven alaosan pinta on alivedellä keskimäärin tasolla +141,99 m (N43) padon alapuolella. Syvyyskartat on piirretty tasoon +148,8 m (N60). Tasossa N43, joka on patopiirustuksissa käytetty taso, tämä merkitsee korkeutta +148,94 m (ero padon kohdalla 13,7 cm). Alivesitilanteessa talvella Kemijärvellä on jäätä 0,5 1 m. Tällöin vapaa vesipinta on siis reilusti syvyyskartan käyrän 6 m syvemmällä puolella. (+148,8 m 141,99 m 0,5 m=6,3 m). Jääpeite on läntisen padon alapuolen lähialueella ohut veden virtauksesta johtuen ja purkuvedet laskevat järven pohjan luontaisesta kaltevuudesta ja jääpeitteen vähäisyydestä johtuen kohti syvännettä. Näin ollen purkuvedet kulkeutuvat talven alivesitilanteissa padon alapuolella hyvin nopeasti joen syvimpään uomaan. Veden kulkeutuminen näissä tilanteissa on kuvattu hakijan selityksen liitteenä 1 olevassa kartassa. Kyseinen kartta perustuu peruskartan korkeuksiin. Peruskartan taso on +148,80 m N60-järjestelmässä, mistä päästään N43-tasoon eli säännöstelyehtojen tasoon 13,7 cm:n vähennyksellä. Kartan syvyyskäyrien 0- taso N43:ssa on siis +148,66 m ja edelleen 6 metrin käyrä tasossa +142,66 m. Säännöstelyn alaraja samassa järjestelmässä on +142,00 m. Järven lahdet saavat vetensä tulva-aikana eikä talven aikana, jolloin alhainen vedenkorkeus ja jääpeite estää jäteveden kulkeutumisen lahtiin. Talvella purkupaikan läheisissä matalissa lahdissa veden määrä on vähäinen ja jäät ulottuvat pääosiltaan pohjaan saakka, joten veden merkittävä virtaus lahtiin ei ole mahdollista. Lahdet täyttyvät tulva-aikana, mutta silloin myös laimeneminen on suurinta eikä jätevedellä ole tällöin merkitystä rehevöitymisen kannalta. Aiemmasta kuvasta 1 nähdään, että jäteveden leviämisreitti seuraa Noidanselän syvännettä Kelloniemen itäpuolitse ja edelleen etelään Vääräniemen-Kosteensaaren välistä kohti Ämmänselkää.