HALLITUKSEN ESITYS (194/2018 VP) MUSEOLAIKSI JA LAIKSI OPETUS- JA KULTTUURITOIMEN RAHOITUKSESTA ANNETUN LAIN MUUTTAMISESTA

Transkriptio

1 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖ Hallitusneuvos Joni Hiitola ja kulttuuriasiainneuvos Päivi Salonen Eduskunnan sivistysvaliokunnalle HALLITUKSEN ESITYS (194/2018 VP) MUSEOLAIKSI JA LAIKSI OPETUS- JA KULTTUURITOIMEN RAHOITUKSESTA ANNETUN LAIN MUUTTAMISESTA Vastineena perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 54/2018 vp) sekä valiokunnalle annetuissa asiantuntijalausunnoissa esitettyjen keskeisten huomioiden osalta toteamme seuraavaa: Julkisen vallan velvoite turvata sivistykselliset oikeudet Perustuslakivaliokunta viittaa lausunnossaan siihen, että tukemalla kulttuurilaitoksia valtion varoista edistetään osaltaan etenkin perustuslain 16 :n 2 momentissa julkiselle vallalle asetettuja velvoitteita turvata sivistykselliset oikeudet. Julkisen rahoituksen heikennykset voivat uhata museolaitoksen perustehtäviä ja sitä kautta yksityisten mahdollisuuksia kehittää itseään. Perustuslakivaliokunnan mielestä sivistysvaliokunnan on kiinnitettävä huomiota siihen, miten ehdotetut muutokset vaikuttavat museoiden rahoituspohjaan ja siihen, että muutoksilla on riittävät siirtymäaikajärjestelyt. Esityksessä ei ole kyse museoiden julkisen rahoituksen heikennyksestä, vaan uudistuksen yhteydessä museoiden valtionosuusmäärärahoja ollaan lisäämässä neljällä miljoonalla eurolla. Yksittäisen valtionosuuden saajan kohdalla uudistus voi merkitä joko valtionosuuden lisääntymistä tai alentumista, koska valtionosuuden määräytymisperusteissa tapahtuu muutoksia. Museolain 14 :n 1 momenttiin sekä opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain muuttamisesta annetun lain voimaantulo- ja siirtymäsäännökseen on ehdotettu säännöksiä, joiden perusteella rahoituksen muutoksia jaksotetaan enintään kolmen vuoden ajalle silloin, jos yksittäisen museon rahoituksen määrä alenisi uudistuksen johdosta olennaisesti. Viranomaisena toimiminen Perustusvaliokunta katsoo, että sivistysvaliokunnan tulee harkita asiantuntijaviranomaista koskevan sääntelyn sanonnallista muuttamista. Perustuslakivaliokunta ei ole pitänyt asianmukaisena, että yhtiö toimii lain sanamuodon mukaan viranomaisena. Maankäyttö- ja rakennuslain 66 :n mukaan pykälässä tarkoitettuihin kaavoitusta koskeviin viranomaisneuvotteluihin on kutsuttava ne viranomaiset, joiden toimialaa asia saattaa koskea. Maankäyttö- ja rakennuslain säännöksen sanamuodosta johtuen museolain 7 :n 1 momentin 2 kohdan muuttaminen perustuslakivaliokunnan ehdottamalla tavalla voisi aiheuttaa epäselvyyttä siitä, koskeeko viranomaisneuvottelua koskeva säännös alueellista vastuumuseota siinäkin tapauksessa, että se ei ole kunnallinen viranomainen. On tärkeää, että kulttuuriympäristötehtävää hoitavalla alueellisella vastuumuseolla on mahdollisuus osallistua tällaisiin neuvotteluihin silloin, kun käsiteltävillä asioilla voi olla vaikutuksia kulttuuriympäristöön. Jos museolain 7 :n 1 momentin 2 kohtaa muutetaan perustuslakivaliokunnan tarkoittamalla tavalla, valiokunnan mietinnössä olisi

2 aiheellista todeta, ettei muutoksella ole tarkoitettu rajata alueellisen vastuumuseon kulttuuriympäristötehtävää hoitavia yksityisiä museoita viranomaisneuvottelujen ulkopuolelle. Perustuslakivaliokunnan kanta voidaan ottaa huomioon muuttamalla museolain 7 :n 1 momentin 2 kohtaa esimerkiksi seuraavasti: Alueellisen vastuumuseon tehtävänä on toimialueellaan: 2) toimia kulttuuriympäristön, erityisesti rakennetun ympäristön ja arkeologisen kulttuuriperinnön asiantuntijana, joka antaa asiantuntijalausuntoja, osallistuu viranomaisneuvotteluihin ja antaa neuvontaa, sekä kehittää ja edistää kulttuuriympäristön vaalimista, toimialansa yhteistyötä sekä kulttuuriympäristötiedon digitaalista tallentamista ja saatavuutta; Moninaisuus, yhdenvertaisuus ja saavutettavuus Yhdenvertaisen kulttuurin puolesta ry esittää asiantuntijalausunnossaan museolakiin useita muutoksia ja lisäyksiä, jotka liittyvät muun muassa moninaisuuteen, yhdenvertaisuuteen ja saavutettavuuteen. Nämä ovat sinänsä tärkeitä lähtökohtia ja tavoitteita museotoiminnassa, mutta lain selkeyden ja johdonmukaisuuden kannalta ei ole perusteltua toistaa niitä tarpeettomasti useassa eri kohdassa. Lisäksi lausunnossa viitataan siihen, että yhdenvertaisuuslaki ja saavutettavuusdirektiivi koskevat pääosin myös museoita. Lausunnossa katsotaan, että tämän johdosta myös museolakiin tulisi lisätä verkkopalveluiden esteettömyyttä ja yhdenvertaisuutta koskevia mainintoja. OKM katsoo, ettei museolaissa ole tarpeen säätää sellaisista velvoitteista, jotka koskevat museoita jo muun lainsäädännön perusteella. (Saavutettavuusdirektiivi toimeenpannaan digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annettavalla lailla, joka on eduskunnan käsiteltävänä, ja joka pääosin koskisi myös museoiden digitaalisia palveluita.) Yksityiskohtaiset huomiot: 1. Lausunnossa esitetään, että pykälän 2 kohtaan lisättäisiin sana moninaisen. Moninaisuuden edistäminen sisältyy jo lain tavoitteisiin pykälän 3 kohdan mukaan. Lisäksi moninaisuuden edistäminen on otettu huomioon 4 :n 2 momentissa säädetyissä valtionosuuden tavoitteissa. Säännöksen perusteluiden mukaan kulttuuriperinnön kattavalla tallentamisella tarkoitetaan sitä, että valtionosuuden piirissä toimivat museot muodostavat kokonaisuuden, joka tallentaa ajallisesti ja sisällöllisesti mahdollisimman kattavasti ja edustavasti keskeistä monimuotoista suomalaista kulttuuriperintöä ja siihen kuuluvaa taidetta ja luonnonperintöä. Monipuolisuudella tarkoitetaan perusteluiden mukaan sitä, että museoiden vastuualueet, toimintatavat ja sisällöt olisivat erityyppisiä ja eri laajuisia ja heijastaisivat yhteiskuntaa, sen ilmiöitä ja toimialoja eri näkökulmista. Museoiden monipuolisuus turvaisi toiminnan moninaisuutta ja moniäänisyyttä. Näin ollen OKM ei pidä lisäystä tarpeellisena. Lausunnossa esitetään sanan kulttuurista poistamista pykälän 3 kohdasta. Museoiden tulee sinänsä tunnistaa toiminnassaan moninaisuus muutenkin kuin kulttuurisen moninaisuuden osalta, mutta museotoiminnan luonteesta johtuen museolain tavoite liittyy luontevimmin nimenomaan kulttuurisen moninaisuuden edistämiseen. OKM ei pidä poistoa tarpeellisena. Lausunnossa esitetään 4 kohtaan lisättäväksi sana tasa-arvoa. Lisäksi lausunnossa ehdotetaan pykälään lisättäväksi uusi 5 kohta, joka koskisi kaikkien väestöryhmien yhdenvertaisia

3 mahdollisuuksia ja osallistumista kulttuuriin, taiteeseen ja sivistykseen. OKM toteaa, että lausunnossa ehdotettu uusi 5 kohta on osin päällekkäinen pykälän 1 kohdan kanssa. Puutteena voidaan kuitenkin pitää sitä, ettei pykälässä ole nimenomaisesti mainittu yhdenvertaisuutta lain tavoitteena. Yhdenvertaisuuden käsite pitäisi sisällään myös lausunnossa 4 kohtaan lisättäväksi ehdotetun tasa-arvon käsitteen. Lisäys voitaisiin muotoilla esimerkiksi seuraavasti: Lain tavoitteena on: 4) edistää sivistystä, hyvinvointia, yhdenvertaisuutta ja demokratiaa. 2. Lausunnossa esitetään, että pykälän 1 kohtaan lisättäisiin sana moninaisen, 3 kohtaan sana saavutettavuuden ja 5 kohtaan sana osallisuus. OKM toteaa, että moninaisuutta ja osallisuutta koskevat tavoitteet todetaan jo 1 :ssä eikä niitä ole sen vuoksi tarpeen uudelleen mainita 2 :ssä. Saavutettavuuden osalta OKM pitää lisäysehdotusta mahdollisena, vaikkakin saavutettavuus on tietyssä mielessä eri tasoinen asia kuin muut kohdassa mainitut tavoitteet (saavutettavuutta voidaan pitää yhtenä keinona saatavuuden ja käytön edistämiseen). 4 2 mom. Lausunnossa ehdotetaan sanan saavutettavuutta lisäämistä valtionosuuden tavoitetta koskevaan säännökseen. OKM katsoo, että lisäys soveltuisi huonosti kyseiseen asiayhteyteen, jossa kyse on museopalveluiden tarjonnan valtakunnallisesta kokonaisuudesta. 5. Lausunnossa ehdotetaan, että pykälän 8 kohtaan lisättäisiin ja esteettömät. OKM katsoo, ettei ehdotettua lisäystä tule tehdä. Rakennusten esteettömyysvaatimuksesta säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa sekä sen nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa rakennuksen esteettömyydestä. Lisäksi museoiden tilojen esteettömyyden parantamiseen voidaan ohjata muilla ohjauskeinoilla, mutta esteettömyyttä ei tule lisätä valtionosuuden edellytykseksi. Tilojen esteettömyyden lisääminen valtionosuuden edellytykseksi olisi päällekkäistä sääntelyä MRL:n ja esteettömyysasetuksen kanssa ja aiheuttaisi epäselvyyttä sen suhteen, mikä on edellytyksen suhde MRL:ssä ja esteettömyysasetuksessa säädettyihin esteettömyysvaatimuksiin ja niiden soveltamisalaan. Esteettömyysvaatimukset koskevat kokonaisuudessaan uudisrakennuksia. Muutos- ja korjaustöiden yhteydessä esteettömyysvaatimuksia sovelletaan siltä osin kuin esteettömyyden parantaminen on rakennuksen ominaisuudet sekä toimenpiteen laatu ja laajuus huomioon ottaen tarkoituksenmukaista. Lausunnossa ehdotettu lisäys aiheuttaisi epäselvyyttä siitä, olisiko valtionosuuden edellytyksenä esteettömyysasetuksen mukaisten vaatimusten täyttäminen silloinkin, kun rakennuksessa ei ole tehty sellaisia muutos- ja korjaustöitä, joiden yhteydessä esteettömyysasetus edellyttää esteettömyyden parantamista. Lisäksi on otettava huomioon, että osa museoista toimii kulttuurihistoriallisesti arvokkaissa rakennuksissa, joissa esteettömyysvaatimuksia ei ole mahdollista kaikilta osin ottaa huomioon edes muutos- ja korjaustöiden yhteydessä. Lausunnossa ehdotetaan, että pykälän 12 kohtaan lisätään sana yhdenvertaista. OKM toteaa, että kohdassa on kyse siitä, että museolla tulee olla toimintaa ja taloutta koskeva suunnitelma. Säännös ei ole sopiva paikka toiminnan laatua koskeville tavoitteille. Yhdenvertaisuutta koskevalla tavoitteelle sopivampi paikka on lain Lausunnossa esitetään, että pykälän 1 momentin 1 kohtaan lisätään sanat yhdenvertaista, moninaisen ja esteetöntä. Momentin 2 ja 3 kohtaan ehdotetaan molempiin lisättäväksi sana esteetöntä. OKM toteaa, että tämänkaltaiset laadulliset tavoitteet tulevat lain yleisistä säännöksistä, eikä niitä ole tarpeen toistaa vastuumuseotehtävän kohdalla uudelleen. Lisäksi digitaalisten palveluiden esteettömyydestä on tarkoitus säätää digitaalisten palvelujen

4 tarjoamisesta annettavalla lailla, eikä vaatimusta esteettömyydestä senkään vuoksi ole tarpeen tässä toistaa. 9. Lausunnossa esitetään, että pykälän 5 kohtaan lisättäisiin sana esteetöntä. Tältä osin viitataan 7 :n kohdalla lausuttuun. Alueellisen vastuumuseon toimialue Useat lausunnonantajat Uudenmaan ja Lapin alueilta (Helsingin kaupunginmuseo, Porvoon museo, Lapin liitto, Saamelaismuseo Siida ja Tornionlaakson maakuntamuseo) ovat pitäneet tärkeänä, että alueellinen vastuumuseotehtävä on mahdollista jakaa maakunnan alueella myös useammalle museolle. Toisaalta Työväenmuseo Werstas on tuonut esille, että alueellisten vastuumuseoiden määrän lisääminen vaikeuttaisi Museoviraston antamaa ohjausta ja voisi aiheuttaa ongelmia palveluiden järjestämisessä: lopputuloksena voi olla voimavaroiltaan vajaita yksiköitä, jotka eivät suoriudu kunnialla tehtävistään tai maakunnan syrjäkulmia, joiden kulttuuriperintöön panostetaan valtion toimesta sattumalta muuta maata enemmän. Vantaan kaupunginmuseo tuo esille, että jos sille ei myönnetä alueellisen vastuumuseon kulttuuriympäristötehtävää, vaan se hoitaisi tehtäviä museoiden välisen yhteistyösopimuksen perusteella, tehtävien hoitaminen olisi vähemmän pitkäjänteistä ja uhkana olisi, ettei rahoitus edelleenkään jakautuisi tehdyn työn perusteella. Museolain 8 :n 2 momentin mukaan alueellisen vastuumuseon toimialue voitaisiin määrätä maakuntaa pienemmäksi alueen olosuhteisiin liittyvästä perustellusta syystä. Perustelujen mukaan tällaiset syyt voisivat liittyä esimerkiksi siihen, että maakunnan alueella on jo vakiintuneesti toiminut useampi toimija, joilla on vakiintuneet verkostot ja tietovarannot. Syyt voisivat liittyä myös alueen asukasmäärään, maantieteellisiin välimatkoihin tai kulttuurisiin eroavaisuuksiin. Tällaisia alueen olosuhteisiin liittyviä syitä on olemassa sekä Uudenmaan että Lapin maakuntien alueella. Molempien maakuntien alueella toimii jo vakiintuneesti useampi toimija ja niiden eri osa-alueiden välillä on kulttuurisia eroavaisuuksia. Uudenmaan osalta huomioon on lisäksi otettava alueen asukasmäärä ja Lapin osalta maantieteelliset välimatkat. Ehdotetut säännökset siis mahdollistaisivat tietyin edellytyksin alueellisen vastuumuseotehtävän jakamisen maakunnan alueella useammalle museolle. Ratkaisut museoiden nimeämisestä alueellisiksi vastuumuseoiksi tehtäisiin kuitenkin hakemusten perusteella lain hyväksymisen ja vahvistamisen jälkeen, eikä tässä vaiheessa ole mahdollista ennakoida, mitkä museot Uudenmaan ja Lapin alueilta nimettäisiin alueellisiksi vastuumuseoiksi. Ratkaisuja tehtäessä tulisi ottaa huomioon myös 8 :n 1 momentin mukaiset edellytykset, muun muassa se, että museon nimeäminen alueelliseksi vastuumuseoksi on toimialueen olosuhteiden ja alueellisen vastuumuseon tehtävien hoidon kannalta tarpeellista. Riittävän kattavat kokoelmat, aineistot ja sisällöt toimialueelta Helsingin kaupunginmuseon lausunnossa pidetään epäselvänä 8 :n 1 momentin 4 kohdan säännöstä siitä, että alueelliseksi vastuumuseoksi nimeämisen edellytyksenä on riittävän kattavat kokoelmat, aineistot ja sisällöt toimialueelta. Riittävyyttä arvioitaisiin suhteessa siihen, mikä on tarpeen alueellisen vastuumuseotehtävän hoitamisen kannalta. Käytännössä tämä tarkoittaisi, että kokoelmat, aineistot ja sisällöt sisältäisivät riittävästi nimenomaan toimialueen kulttuuri- ja luonnonperintöä tai taidetta edustavaa sisältöä. Tarkoituksena ei ole, että alueellisella vastuumuseolla tulisi olla toimialueen museoiden kanssa päällekkäiset kokoelmat tai että kokoelmien, aineistojen ja sisältöjen tulisi olla kattavat esimerkiksi kaikkien toimialueen kuntien osalta.

5 Koska alueellista vastuumuseotehtävää hoitavan museon toimialue voi joissakin tapauksissa kattaa myös useamman maakunnan alueen, on tärkeää varmistua että museolla on myös toisen maakunnan osalta käytössään tehtävän hoidon kannalta riittävän kattavat kokoelmat, aineistot ja sisällöt. Alueellisen vastuumuseotehtävän rahoitus Helsingin kaupunginmuseo kiinnittää huomiota siihen, että alueellisen vastuumuseotehtävän lisärahoitus ei kata tehtävän kustannuksia täysimääräisesti. Lausunnossa viitataan hallitusohjelman linjaukseen pidättäytyä kuntien menoja lisäävien tehtävien ja velvoitteiden antamisesta ilman, että samalla päätetään vastaavan suuruisista velvoitteiden karsimisista tai uusien velvoitteiden täysimääräisestä rahoittamisesta. Myös Etelä-Karjalan liiton lausunnossa kiinnitetään huomiota alueellisen vastuumuseotehtävän riittävään resursointiin. Esitys ei sisällä lainkaan lakisääteisiä velvoitteita tai tehtäviä kunnille. Alueellinen vastuumuseotehtävä myönnetään museolle ylläpitäjän hakemuksesta. Alueellisen vastuumuseon tehtävät eivät myöskään ole sinänsä uusia, vaan maakunta- ja aluetaidemuseot hoitavat nykyisin vastaavia tehtäviä. Tehtävien hoidon kattavuus on kuitenkin nykyjärjestelmässä vaihdellut alueittain. Sillä miten kattavasti museo on tehtäviä hoitanut, ei myöskään ole ollut vaikutusta museon rahoituksen tasoon vaan se on määräytynyt laskennallisesti museon kokonaishenkilötyövuosimäärän perusteella. Tavoitteena on, että uudessa mallissa alueelliset vastuumuseotehtävät tulisivat hoidetuksi nykyistä kattavammin koko maassa ja rahoituksen kohdistamisessa otettaisiin huomioon miten kattavasti museo tehtäviä hoitaa. Paremman kattavuuden saavuttamiseksi osoitettaisiin myös lisärahoitusta alueellisiin vastuumuseotehtävien hoitamiseen. Koska alueelliset vastuumuseotehtävät kohdistuvat laajemmalle alueelle kuin museota ylläpitävään kuntaan, on perusteltua, että valtio osallistuu tästä toiminnasta aiheutuvien kustannusten rahoittamiseen varsin korkealla rahoitusosuudella, mutta rahoitus ei toki ole täysimääräinen. Tehtävien hoitaminen kytkeytyy monin tavoin museon perustehtävien hoitamiseen (näyttely-, kokoelma- ja yleisötyö sekä kulttuuriperintöön ja taiteeseen liittyvät asiantuntijatehtävät) eikä tehtävien hoidon laajuutta tai sisältöjä ole tarkoitus rajoittaa vaan niistä päättäminen on jatkossakin ylläpitäjän ja museon päätösvaltaan kuuluvaa. Tarkoituksena kuitenkin on, että pääosa julkisen talouden suunnitelmassa museoiden valtionosuuksiin suunnatusta lisämäärärahasta kohdennettaisiin alueelliseen vastuumuseotoimintaan. Kielen ottaminen huomioon museoiden asemaa ja rahoitusta koskevissa päätöksissä Svenska Österbottens förbund katsoo, että ruotsin kielen merkitys kulttuuriperinnölle tulee ottaa huomioon museoiden aseman ja rahoituksen arvioinnissa. Kieltä ei ole nimenomaisesti mainittu arviointikriteerinä museoiden asemaa tai rahoitusta koskevissa säännöksissä. On kuitenkin selvää, että kieliolosuhteet olisivat käytännössä yksi sellainen 8 :n 1 momentissa tarkoitettu toimialueen olosuhteita koskeva seikka, joka tulisi ottaa huomioon päätettäessä museon nimeämisestä alueelliseksi vastuumuseoksi. Kieliolosuhteiden merkitys voi tulla esille myös muun muassa arvioitaessa museon osaamista ja asiantuntemusta sekä toimintaa ja palveluita koskevaa alueellista suunnitelmaa laadittaessa. Kieliolosuhteilla voisi olla merkitystä myös arvioitaessa valtionosuuden tarpeellisuutta 4 :n 2 momentissa säädetyn tavoitteen kannalta.