KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA TIIVISTELMÄ VAIKUTUSTEN ARVIOINNISTA. Liite asiakirjaan. Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

Transkriptio

1 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel SEK(2011) 751 lopullinen KOMISSION YKSIKÖIDEN VALMISTELUASIAKIRJA TIIVISTELMÄ VAIKUTUSTEN ARVIOINNISTA Liite asiakirjaan Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (sähkömagneettiset kentät) aiheutuville riskeille (kahdeskymmenes direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) {KOM(2011) 348 lopullinen} {SEK(2011) 750 lopullinen}

2 SISÄLLYSLUETTELO 1. POLIITTINEN TAUSTA INTRESSITAHOJEN JA ASIANTUNTIJOIDEN KUULEMINEN ONGELMAN MÄÄRITTELY TAVOITTEET TOIMINTAVAIHTOEHDOT VAIKUTUSTEN ARVIOINTI VAIHTOEHTOJEN VERTAILU VALVONTA JA ARVIOINTI FI 1 FI

3 1. POLIITTINEN TAUSTA Tässä vaikutustenarvioinnissa käsitellään sellaisten työntekijöiden suojelua, jotka altistuvat sähkömagneettisten kenttien korkeille tasoille työssään. Se on osa Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa esitettyä yleistä EU:n politiikkaa, jonka mukaan työntekijöille tarjotaan asianmukainen terveyden ja turvallisuuden suoja riskeiltä, joita he kohtaavat työssään. 2. INTRESSITAHOJEN JA ASIANTUNTIJOIDEN KUULEMINEN Perussopimuksessa määrätään työmarkkinaosapuolten kaksivaiheisesta kuulemisesta sosiaalipolitiikkaan liittyvien lainsäädäntöaloitteiden alalla. Ensimmäinen kuuleminen (SEUT-sopimuksen 154 artiklan 2 kohta) tapahtui 1. heinäkuuta ja 10. syyskuuta 2009 välillä. Komissio sai tämän kuulemismenettelyn yhteydessä 16 vastausta. Kuulemisen toinen vaihe SEUT-sopimuksen 154 artiklan 3 kohdan nojalla tapahtui 20. toukokuuta ja 5. heinäkuuta 2010 välillä ja toteutettiin erillään vaikutustenarvioinnista. Vastauksia saatiin 27. Tulokset voidaan tiivistää seuraavasti: Yleisesti ottaen sekä työntekijöiden että työnantajien järjestöt ovat samaa mieltä siitä, että nykyinen direktiivi ei ole ihanteellinen ja että tarvitaan uusi EU:n aloite työntekijöiden suojelemiseksi sähkömagneettisilta kentiltä. Jotkin työnantajien edustajat (pk-yritykset ja kansalliset järjestöt) pitävät kuitenkin ei-velvoittavaa välinettä parempana kuin direktiiviä. On yleisesti tunnustettua, että nykyisen direktiivin raja-arvot ovat liian alhaiset ja perustuvat liian varovaisiin arvioihin; työnantajat kannattavat rajojen hölläämistä mutta työntekijöiden edustajat haluavat, että tulevassa direktiivissä katetaan pitkäaikaiset terveysvaikutukset. Tuotantosektorin työnantajat (magneettiresonanssikuvauslaitteiden valmistajia lukuun ottamatta) eivät ole innoissaan ehdotuksesta, jonka mukaan jotkin työntekijäryhmät jätettäisiin direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Tuotantosektori näkee ongelmia myös ehdotuksessa, jolla myönnettäisiin poikkeuksia altistumisrajoista tietyille toiminta-aloille (terveydenhuolto). Työmarkkinaosapuolet vahvistavat, että mitään työntekijäryhmää ei pitäisi jättää uuden säädöksen etujen ulkopuolelle, edellyttäen että uudella säädöksellä tarjotaan asianmukainen jousto, jota tarvitaan toiminnan jatkamiseksi. Työnantajat suhtautuvat erittäin myönteisesti joustavaan lähestymistapaan, jossa sallitaan myös poikkeukset, mutta työntekijöiden järjestöt pelkäävät, että jousto voi vähentää työntekijöiden suojaa, ellei valvonta ole tiukkaa. Direktiivissä määritettyjen altistumisen raja-arvojen mukauttaminen on hyväksyttävää sekä työnantajien että työntekijöiden järjestöjen kannalta, jos käyttöön otetaan altistusvyöhykkeisiin perustuva järjestelmä, jossa on mahdollista FI 2 FI

4 tehdä kevyempi riskinarviointi tilanteissa, jotka eivät ole niin ongelmallisia. Yhtä mieltä ollaan myös toiminnallisten suuntaviivojen merkityksestä. Työntekijöiden järjestöt kannattavat oletusarvoisena lähestymistapana terveystarkastusten tekemistä raja-arvot ylittävien altistustilanteiden jälkeen. Työnantajien järjestöt ja terveydenhuoltoala epäilevät, onko tämä järkevää pientaajuusalueella, jolla vaikutuksia saattaa olla vaikea havaita. Muut sektorit suhtautuvat skeptisesti raja-arvoista poikkeamiseen terveydenhuoltoalalla, jotta helpotetaan magneettiresonanssikuvauksia, kun taas työntekijöiden järjestöt suosittelevat raukeamislauseketta (nk. sunset clause), jotta vältetään suojaavan lainsäädännön heikkeneminen. Jäsenvaltioiden edustajia, asiantuntijoita ja sidosryhmiä kuultiin kattavasti kuulemisen ja vaikutustenarvioinnin aikana. 3. ONGELMAN MÄÄRITTELY Miksi toimia tarvitaan? Tässä vaikutustenarvioinnissa käsitellään sellaisten työntekijöiden suojelua, jotka altistuvat sähkömagneettisten kenttien korkeille tasoille työssään. Se on osa perussopimuksessa esitettyä yleistä EU:n politiikkaa, jonka mukaan työntekijöille tarjotaan asianmukainen terveyden ja turvallisuuden suoja riskeiltä, joita he kohtaavat työssään. Tässä asiakirjassa käsitellään siis vain työntekijöiden (suurta) altistumista työssään eikä yleisesti kansalaisten (paljon alempaa) altistumista, joka johtuu matkapuhelimen käytöstä, voimalinjojen läheisyydessä asumisesta tai metallinpaljastimien läpi kulkemisesta lentokentillä. Työntekijät voivat altistua sähkömagneettisille kentille monilla toimintasektoreilla: teollisissa prosesseissa, kuten hitsaaminen, kuumaleikkaus, radio- ja tv-lähetyksissä, sähkön tuottamisessa, jne., tai lääketieteellisissä menettelyissä, kuten magneettiresonanssikuvaus. Liiallisen altistuksen terveysvaikutukset ovat erilaisia toisaalta altistuslähteen tehosta ja läheisyydestä ja toisaalta itse sähkömagneettisen säteilyn ominaisuuksista, kuten sen taajuudesta, riippuen. Akuuttien vaikutusten oireet ovat tarkoin määriteltyjä. Suurtaajuusalueella (esim. radio- ja tv-lähetykset, tutkat) saattaa esiintyä vakavia palovammoja, kun taas pientaajuusalueella (esim. hitsaus sekä sähkön tuotanto ja jakelu) indusoitunut virta voi vaikuttaa keskus- tai ääreishermoston toimintaan ja altistuneet henkilöt voivat myös tuntea huimausta, pahoinvointia, metallin makua tai fosfeeneja (valonvälähdyksinä aistittavia näköaistimuksia). Erittäin harvoissa tapauksissa saattaa esiintyä vakavia seurauksia, kun voimakkaat magneetit vetävät puoleensa ferromagneettisia esineitä, jotka sitten osuvat henkilöön, joka joutuu vahingossa magneetin ja metalliesineen väliin. Sähkömagneettisille kentille altistuvien työntekijöiden suojelemista käsiteltiin EU:n tasolla jo vuonna 2004, kun annettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/40/EY 1. 1 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/40/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (sähkömagneettiset kentät) aiheutuville riskeille (kahdeksastoista direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan l kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi), EUVL L 184, , s. 1. FI 3 FI

5 Erittäin nopeasti kävi ilmi, että direktiivi, sellaisena kuin se annettiin, ja etenkin sitovat altistumisen raja-arvot saisivat aikaan merkittäviä täytäntöönpano-ongelmia ja jopa haittaisivat joitakin olennaisia lääketieteellisiä menettelyjä ja niihin liittyvää huippututkimusta lääketieteellisten sovellusten, kuten magneettiresonanssikuvauksen, alalla. Toisaalta saataville oli tulossa paljon uutta tieteellistä tietoa, joka tarjosi vankkaa näyttöä siitä, että jotkin direktiivin altistumisraja-arvoista olivat liian varovaisia. Asia tuli ajankohtaiseksi, kun jäsenvaltioiden määräaika direktiivin täytäntöönpanolle lähestyi. Komissio päätti tarkastella tilannetta uudelleen. Keihin säteily vaikuttaa ja miten? Sidosryhmiltä saatujen tietojen mukaan asia koskee kaikkiaan yli :ta työntekijää (itsenäiset ammatinharjoittajat poislukien) yli työpaikassa EU:ssa. Ala Työntekijät Työpaikat/arvioinnit Sähköenergia Terveydenhoito Metalliteollisuus Televiestintä ja radioja tv-lähetykset Rautatiet Muut Yhteensä Lähde: Sidosryhmiltä saadut tiedot. Lääketieteen ja tuotantoteollisuuden alalla työskentelevät voivat altistua paljon suuremmille tasoille kuin yleisesti kansalaisille määritellyt tasot. Kansalaisilla ei yleensä ole pääsyä alueille, joilla esiintyy suuria altistustasoja. Jäljempänä olevassa taulukossa esitetään mahdolliset terveysvaikutukset, joita voi aiheutua eri ammatillisissa tehtävissä, ja niihin liittyvät taajuusalueet. Taajuusalue Toiminta Mahdolliset terveysongelmat 0 Hz Magneettiresonanssiteknologia Nostokurjet Sähkökemialliset prosessit Turvallisuusongelmat: ferromagneettisten metallien kontrolloimaton vetovoima Terveysongelmat: huimaus, 50 Hz Voimalinjat Sähkön tuotanto ja jakelu Hitsaus 100 Hz khz Magneettiresonanssiteknologia (gradienttikentät) 9 khz - Sähköhitsaus 30 khz - Teollinen induktiokuumennus 300 khz - AM-radio Teollinen induktiokuumennus metallin maku, päänsärky Päänsärky, fosfeenit (valonvälähdyksinä aistittavat näköaistimukset) Ei-toivotut vaikutukset ääreishermostoon Vaikutukset hermostoon 3 MHz - AM-radio Palovammat FI 4 FI

6 Muovihitsaus Dielektrinen painaminen Induktiokarkaisu FM-radio Puunjalostus 300 MHz - TV Diatermia GSM Dielektrinen vulkanointi 3 GHz - Varkaudenestojärjestelmät Tutkat Satelliitit (kommunikaatio) 30 GHz - Digitaalisten ja analogisten videosignaalien lähetys Lähde: AGORIAn (BE) hyvien toimintatapojen opas. Lämpöstressi Ongelman taustatekijät Tuoreet tutkimustulokset 2 osoittavat, että direktiivi 2004/40/EY on joiltain osin tarvittavaa tiukempi. Vuonna 1998 julkaistiin kansainvälisen ionisoimattoman säteilyn komitean (ICNIRP) suositukset, joihin direktiivi perustuu, ja tämän jälkeen on saatu uutta tieteellistä tietoa pientaajuuskenttien vaikutuksista. Tietojen perusteella vaikuttaisi siltä, että jotkin nykyisistä rajoista saattavat olla liian alhaisia. Etenkin terveydenhuoltoalalta saatujen viestien mukaan direktiivi 2004/40/EY vaikka suositukset olisivat vähemmän tiukkoja lakkauttaisi 5 8 prosenttia lääketieteellisistä menettelyistä, koska MRI-laitteiden kanssa työskentelevän hoitohenkilöstön altistuminen saattaa ylittää rajat. 3 Tämä ei olisi suotavaa, koska MRI:n käytöstä on monia etuja potilaille: tekniikka mahdollistaa diagnoosin tekemisen taudeista, joita ei aiemmin kyetty diagnosoimaan, ja kirurgiset toimenpiteet ilman röntgenkuvia, ja lähes joka viikko kehitetään uusia sovelluksia, joista on hyötyä potilaille. Toisaalta on myös taattava hoitohenkilöstön turvallisuus ja terveys. Lainsäädäntöpuitteiden täytäntöönpanon tilanne Voimassa olevat lainsäädäntöpuitteet ovat hyvin erilaiset eri jäsenvaltioissa. Kertomuksen liitteestä 1 löytyy yksityiskohtainen katsaus. Vain harvat jäsenvaltiot ovat aloittaneet direktiivin 2004/40/EY saattamisen osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja toisinaan niissä on annettu tietty joustomahdollisuus MRI-tekniikan asianmukaisen käytön varmistamiseksi (vaikka direktiivissä 2004/40/EY ei sallita tällaista joustoa). Toisissa maissa on turvauduttu 2 3 Forschungsbericht 400: Elektromagnetische Felder am Arbeitsplatz Abschlussbericht, ISSN , März 2010 (BMAS report). ICNIRP Guidelines: Guidelines for limiting exposure to time-varying electric and magnetic fields (1 Hz to 100 khz): julkaistu joulukuussa ) Hanke VT/2007/017: An Investigation into Occupational Exposure to Electromagnetic Fields for Personnel Working With and Around Medical Magnetic Resonance Imaging Equipment ; loppuraportti 4. huhtikuuta ) Assessment of electromagnetic fields around magnetic resonance (MRI) equipment (2007) FI 5 FI

7 voimassa oleviin ei-sitoviin standardeihin tai käytetään ICNIRP:n suosituksia käytännön viiteaineistona. Jäsenvaltiot ovat panneet direktiivin 2004/40/EY täytäntöönpanoa koskevan uuden kansallisen lainsäädännön käyttöönoton jäihin odottaessaan asiaan selvennystä ja uutta ehdotusta komissiolta. Jos tilanne säilyy tällaisenaan, kaikkien 27 jäsenvaltion on saatettava direktiivin 2004/40/EY säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään 30. huhtikuuta 2012 mennessä. Tämä tietenkin mitätöisi komission pyrkimykset löytää ratkaisuja esiin otettuihin täytäntöönpano-ongelmiin eikä ehdottomasti olisi hallitusten, työmarkkinaosapuolten ja useimpien sidosryhmien odottama tulos. Oikeus toimia ja toissijaisuusperiaate Työterveyteen ja työturvallisuuteen liittyvät lainsäädäntötoimet perustuvat SEUT-sopimuksen 153 artiklan 1 kohdan a alakohtaan ja 2 kohtaan, joissa nimenomaisesti sallitaan Euroopan tason toimet alalla. Kun direktiivi 2004/40/EY hyväksyttiin, komissio, parlamentti ja neuvosto katsoivat, että EU:n toiminta oli paras tapa suojella työntekijöitä riskeiltä, jotka aiheutuvat heidän altistumisestaan sähkömagneettisille kentille työssä. Komissiolla ei tällä hetkellä ole mitään uutta näyttöä, jonka perusteella olisi poikettava Euroopan parlamentin ja neuvoston vuonna 2004 tekemästä valinnasta. Tarve suojella työntekijöitä on edelleen keskeinen. Kun otetaan huomioon kertomuksen 2.5 kohdassa esitetty tilanne ja kaikkien osapuolten tunnustama tarve uudelleentarkasteluun, vaikuttaa siltä, että komission on toimittava käyttäen omaa aloiteoikeuttaan. 4. TAVOITTEET Yleisenä tavoitteena on työntekijöiden suojeleminen työssään, ja siihen perustuen direktiivin tavoitteena on suojelu haitallisilta sähkömagneettisilta kentiltä. Sähkömagneettisille kentille altistuminen on monimutkainen riski, minkä vuoksi on määriteltävä tarkemmat toimenpiteet, joilla varmistetaan työntekijöiden riittävä suojelu niin, ettei estetä perusteetta teollisten ja lääketieteellisten tekniikkojen käyttöä ja kehittämistä tai aiheuteta suhteettomia rasitteita yrityksille, etenkin pk-yrityksille. Toiminnallisena tavoitteena on varmistaa, että toimenpiteet työntekijöiden suojelemiseksi sähkömagneettisilta kentiltä ovat tehokkaita asettamalla asianmukaiset raja-arvot ja antamalla työnantajille riittävästi tietoa tarvittavista riskinhallintatoimista. 5. TOIMINTAVAIHTOEHDOT Vaihtoehto A: Uusia toimia ei toteuteta. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että direktiivi 2004/40/EY on saatettava osaksi kaikkien jäsenvaltioiden lainsäädäntöä 30. huhtikuuta 2012 mennessä. Vaihtoehto B: Uusi direktiivi, jossa on tarkistetut altistuksen raja-arvot. FI 6 FI

8 Direktiivi 2004/40/EY korvataan uudella direktiivillä, jossa on tarkistetut altistuksen rajaarvot, jotka ovat aiempia korkeammat mutta tieteellisen näytön mukaiset. Tarkempia tietoja löytyy kertomuksen liitteestä 3. Vaihtoehto C1: Uusi direktiivi, jossa on tarkistetut altistuksen raja-arvot ja osittaisia vapautuksia. Direktiivi 2004/40/EY korvataan uudella direktiivillä, jossa on tarkistetut altistuksen rajaarvot, jotka ovat aiempia korkeammat mutta tieteellisen näytön mukaiset (kuten vaihtoehdossa B). Lisäksi magneettiresonanssikuvauksen osalta säädetään ehdollisista poikkeuksista, joihin kuitenkin edelleen sovelletaan sähkömagneettisia kenttiä koskevia yleisiä riskinhallintavaatimuksia. Vaihtoehto C2: Uusi direktiivi, jossa on tarkistetut altistuksen raja-arvot ja täydellinen vapautus magneettiresonanssikuvauksen osalta. Direktiivi 2004/40/EY korvataan uudella direktiivillä, jossa on tarkistetut altistuksen rajaarvot, jotka ovat aiempia korkeammat mutta tieteellisen näytön mukaiset (kuten vaihtoehdossa B). Lääketieteellinen magneettiresonanssikuvaus vapautetaan täysin kaikista sähkömagneettisia kenttiä koskevan direktiivin vaatimuksista. Vaihtoehto D1: Korvataan direktiivi suosituksella. Korvataan direktiivi 2004/40/EY ei-sitovilla ammatillista sähkömagneettisille kentille altistumista koskevilla suosituksilla, jotka perustuvat tuoreisiin kansainvälisiin suosituksiin. Nämä suositukset noudattelisivat väestön sähkömagneettisille kentille altistumisen rajoittamisesta vuonna 1999 annetun neuvoston suosituksen muotoa. Vaihtoehto D2: Työmarkkinaosapuolten väliset vapaehtoiset sopimukset. Korvataan direktiivi 2004/40/EY Euroopan tason tai alakohtaisten työnmarkkinaosapuolten välisillä vapaaehtoisilla sopimuksilla SEUT-sopimuksen 154 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Vaihtoehto E: Ei EU:n lainsäädäntöä. Kumotaan direktiivi 2004/40/EY mutta direktiivi 89/391/ETY (puitedirektiivi) ja asiaa koskevat kansalliset säädökset pysyvät voimassa. Kansallisten säännösten puute joissakin jäsenvaltioissa mahdollistaa sääntelemättömän ammatillisen altistumisen sähkömagneettisille kentille, mikä saattaa mm. lisätä riskejä ja heikentää yhdenvertaisuutta. Tämän vaihtoehdon osalta voidaan olettaa, että esimerkiksi ne maat, jotka ovat jo (osittain) panneet täytäntöön sähkömagneettisia kenttiä koskevan direktiivin, eivät kumoaisi sähkömagneettisia kenttiä koskevaa lainsäädäntöään. Sidosryhmät pitivät näitä vaihtoehtoja yhtä relevantteina. Muita vaihtoehtoja ei analysoitu tarkemmin; tällaisia olivat esimerkiksi alakohtaisemman lähestymistavan omaksuminen, lainsäädännön rajoittaminen turvallisia laitteita koskeviin säännöksiin tai keskittyminen yksinomaan ei-sitoviin välineisiin, kuten tiedotuskampanjoihin ja ohjeasiakirjoihin. FI 7 FI

9 6. VAIKUTUSTEN ARVIOINTI Vaikutustenarvioinnin lähtökohta Analyysin lähtökohtana on olettaa, että puitedirektiivi on pantu täysimääräisesti täytäntöön mutta sähkömagneettisia kenttiä koskevaa erityisdirektiiviä ei ole vielä pantu täytäntöön. Tämä vastaa tämänhetkistä oikeudellista tilannetta. Asiantuntijoiden ja sidosryhmien kanssa käydyissä keskusteluissa on tullut esiin, että ympäristövaikutukset eivät ole todennäköisiä, joten niitä ei ole arvioitu. Sosiaaliset vaikutukset Tärkeimmät sosiaaliset vaikutukset ovat mahdolliset terveysvaikutukset noin 1,5 miljoonaan työntekijään, myös paljon pienempään erittäin herkkien työntekijöiden ryhmään (esim. niihin, joilla on lääketieteellinen implantti tai jotka ovat raskaana). Tältä osin selvästi parhaat vaihtoehdot ovat A, B ja C1. Vaihtoehto A on kaikkein tiukin, ja tämä voisi johtaa siihen, että suojelu on tiukkaa vain paperilla. Vaihtoehto C2 on näitä kolmea huonompi, koska työntekijöiden suojelu suurten altistustasojen alueilla on selvästi heikompaa kuin muissa vaihtoehdoissa. Muita merkittäviä sosiaalisia vaikutuksia ovat tärkeiden lääketieteellisten MRI-sovellusten edut kansalaisille. Vaihtoehdoissa A ja B ei tarjota riittävää joustavuutta, joka mahdollistaisi kaikki tällaiset hoidot. Kaikissa muissa vaihtoehdoissa jousto tarjotaan. Taloudelliset vaikutukset Positiivisia taloudellisia vaikutuksia ovat yhdenmukaiset eurooppalaiset säännöt, jotka mahdollistavat liikkuvuuden ja vaihdot. Nämä pystytään takaamaan parhaiten vaihtoehdoissa A, B, C1 ja C2, kun taas vaihtoehdot D1, D2 ja E pitävät todennäköisemmin yllä epävarmaa tilannetta. Toinen tärkeä taloudellinen näkökohta on mahdollisuus kehittää liiketoimintaa mahdollisimman vähin rajoituksin, millä helpotetaan kasvua ja pidetään yllä tai jopa kasvatetaan työllisyyttä Euroopassa. Tältä osin vaihtoehtoja A ja B on pidettävä melko rajoittavina ja talouskasvua haittaavina joillakin alueilla enemmän kuin muita vaihtoehtoja. Noudattamisesta aiheutuvat ja hallinnolliset kustannukset Tiivistelmä kunkin vaihtoehdon noudattamisesta aiheutuvista ja hallinnollisista kustannuksista Toimintavaihtoehto Kokonaiskustannukset (milj. euroa) A: ei muutosta direktiiviin 2004/40/EY 660,3 B: uudet altistuksen rajaarvot kaikille sektoreille 526,9 FI 8 FI

10 C1: mahdollisuus poiketa altistuksen raja-arvoista 511,7* C2: jotkin työntekijät soveltamisalan ulkopuolelle 497,4 D1: vain ei-sitovia suosituksia 437,1 D2: vain alakohtaisia sopimuksia 420,2 E: ei EU:n toimia 474,0 * mukaan luettuna vahvistettu koulutus MRI:tä varten Vaihtoehto A on kallein toteuttaa. Vaihtoehdon B täytäntöönpanokustannukset ovat alemmat kuin vaihtoehdon A, koska monet toiminnot metalliteollisuudessa, kuten induktiokuumennus ja elektrolyysi, jäisivät useimmissa tapauksissa alle tarkistettujen rajojen. Tämän vuoksi metalliteollisuuden alan työnantajien ei tarvitsisi toteuttaa laajoja toimenpiteitä altistuksen vähentämiseksi muuttamalla työskentelykäytäntöjä. Vaihtoehto B on kuitenkin kalliimpi kuin muut vaihtoehdot erityisesti MRI:hin liittyvien kustannusten vuoksi. Muiden vaihtoehtojen kustannukset ovat keskenään hyvin samanlaiset. Vaihtoehdot C2 ja E on arvioitu olettaen, että työnantajien on tehtävä riskinarviointi puitedirektiivissä edellytetyn arvioinnin lisäksi. Lisäkustannuksia esiintyy esimerkiksi televiestintäsektorilla ja sähkövoiman tuottamisessa ja jakelussa, jotka toimisivat edelleen direktiivissä 2004/40/EY säädettyjen ICNIRP:n suositusten mukaisesti, koska niistä ei aiheudu ongelmia näille sektoreille. Pk-yritykset haluavat tietojen yksinkertaistamista EU:n tasolla. Valittavasta vaihtoehdosta riippumatta tarvitaan siis yksinkertaisia ja lyhyitä sektorikohtaisia ohjeasiakirjoja (tarkistuslistatyyppisiä). Laitteiden merkinnät ja valmistajien tarjoamat paremmat tiedot auttaisivat ehkä yksilöimään tilanteet, joissa tarkkaa arviointia ei tarvita. 7. VAIHTOEHTOJEN VERTAILU Vaihtoehdosta riippumatta etujen kuvailu on vaikeaa. Terveysedut voidaan ilmoittaa vain siltä kannalta, että haitallisia vaikutuksia ei esiinny nykyiset tai tulevat rajat alittavilla altistuksilla. Tämän pitäisi suosia vaihtoehtoja A C2. Kun otetaan huomioon uusi tieteellinen näyttö, jonka mukaan vaihtoehdon B mukaiset altistusrajat takaavat suojan liialliselta altistukselta, vaihtoehto A tuo lisäksi vain haittoja sikäli, että sillä rajoitetaan tiettyä toimintaa ja sitä ollaan yleisesti vähemmän halukkaita noudattamaan. FI 9 FI

11 Vaihtoehtojen toisessa päässä vaihtoehdot D1 (suositus), D2 (vapaaehtoinen sopimus) ja E (ei EU-lainsäädäntöä) voidaan hylätä. Sidosryhmät ja asiantuntijat ovat ilmaisseet voimakkaasti pitävänsä parempana yhdenmukaista eurooppalaista lainsäädäntöä, jolla tarjotaan työnantajille ja työntekijöille oikeudellinen ja fyysinen suoja. Vaikka sähkömagneettiset kentät itsessään eivät ole suuri ongelma, johdonmukaista eurooppalaista lainsäädäntöä alalla pidetään yhtenäismarkkinoita edistävänä tekijänä. Lisäksi pidättäytyminen Euroopan laajuisista toimista sähkömagneettisten kenttien alalla vähentäisi merkittävästi sähkömagneettisten kenttien riskeihin kiinnitettävää huomiota, ja sillä voisi olla negatiivisia terveysvaikutuksia. Kolme jäljellä olevaa vaihtoehtoa ovat B (tarkistetut altistusrajat), C1 (tarkistetut altistusrajat ja ehdolliset poikkeukset, jotka on rajattu koskemaan lääketieteellistä MRI:tä) ja C2 (tarkistetut altistusrajat ja joidenkin toimintojen jättäminen kokonaan direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle). Vaihtoehdolla B on etunaan sähkömagneettisia kenttiä koskevat johdonmukaiset säännöt ja altistusrajat, jotka ovat jo riittävän korkeat monien työpaikkojen osalta, joten niissä ei ole enää vaarana liiallinen altistus. Vaihtoehtoon A verrattuna tilanteita, joissa saattaisi esiintyä liiallista altistusta, on merkittävästi vähemmän. Vaihtoehto B noudattaa tuoretta tieteellistä näyttöä. Vaihtoehdon heikkoutena on se, että on olemassa joitakin toimintoja (kuten jotkin MRI-hoidot), joissa tilapäinen liiallinen altistuminen on mahdollista. Näiden toimintojen jotka joissakin tapauksissa liittyvät tiiviisti teknologian edistykseen ja edistävät suoraan kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia täydellinen lakkauttaminen on ongelmallista. Vaihtoehdon C1 etuna ovat sähkömagneettisia kenttiä koskevat johdonmukaiset säännöt useimmilla aloilla, samoin kuin vaihtoehdossa B, ja siinä sallitaan poikkeukset altistumisrajoihin lääketieteellisen MRI:n osalta, kun vahvistetaan ehkäiseviä toimenpiteitä tilanteissa, joissa on liiallisen altistumisen vaara. Vaihtoehdon B tavoin tämäkin vaihtoehto perustuu tuoreeseen tieteelliseen näyttöön. Se olisi kuitenkin joustavampi kuin vaihtoehto B. Vaihtoehdon C1 haittapuolena on, että poikkeusten tapauksessa se edellyttää tiukemmin säänneltyä ja valvotumpaa työskentely-ympäristöä. Vaihtoehdon C2 etuna ovat sähkömagneettisia kenttiä koskevat johdonmukaiset säännöt useimmilla aloilla, ja siinä mahdollistetaan joustavat ratkaisut tilanteissa, joissa on vaarana liiallinen altistuminen. Riskinarviointia koskevat velvoitteet ovat pienemmät aloilla, joille on myönnetty poikkeus. Tämä alentaa myös noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia. Vaihtoehdon heikkoutena on vaara, että se johtaa työntekijöiden suojelun alempaan tasoon. Lisäksi se edistäisi suurempaa vaihtelua työntekijöiden suojelussa, mikä on puitedirektiivin hengen ja kirjaimen vastaista. Kustannuksia koskevat päätelmät: Vaihtoehdon C1 kustannukset ovat korkeammat kuin vähemmän rajoittavien vaihtoehtojen C2 E. Melko vähäisellä kustannusten nousulla vaihtoehdolla C1 saadaan kuitenkin paljon paremmat laadulliset tulokset kuin sitä seuraavilla vaihtoehdoilla, ja se takaa työntekijöiden suojan korkean tason. Vaihtoehdon C1 kustannukset ovat merkittävästi alemmat kuin vaihtoehdon A ja lähes samat kuin vaihtoehdon B, ja samalla sillä tarjotaan MRI-sektorille ja teollisuudelle niiden tarvitsema joustavuus. Näin ollen näiden seikkojen perusteella ja kyselyn tulosten mukaisesti komissio suosii vaihtoehtoa C1. Kyselyarviointi FI 10 FI

12 Vaikutustenarviointia laadittaessa tehtiin kysely, johon saatiin 166 vastausta. Kyselytulokset osoittivat kaiken kaikkiaan, että sidosryhmät pitävät vaihtoehtoa C1 parhaimpana. 8. VALVONTA JA ARVIOINTI Puitedirektiivissä 89/391/ETY ja sen 16 artiklan 1 kohdan mukaisissa 19 erityisdirektiivissä säädetään direktiivien täytäntöönpanon tehokkuuden säännöllisestä tarkastelusta. Vuodesta 2007 tarkastelu on ollut yhdenmukaistettua, ja kaikki jäsenvaltiot suorittavat sen joka viides vuosi kaikkien direktiiveissä katettujen riskien osalta. Komissio laatii siitä kertomuksen. EU:n työterveys- ja työturvallisuuslainsäädännön valvonta- ja seurantaprosessissa merkittävässä asemassa ovat jäsenvaltioiden kansallisista asiantuntijoista koostuvat komiteat. Näihin sisältyvät kolmikantainen työturvallisuuden ja työterveyden neuvoa-antava komitea, joka perustettiin vuonna 2003 neuvoston päätöksellä (EUVL C 218, , s. 1), sekä johtavien työsuojelutarkastajien komitea (SLIC), joka perustettiin komission päätöksellä 95/319/EY. FI 11 FI